ANTIOKSIDANTTI Aine, joka ehkäisee muiden aineiden hapettumisen hapettuen itse. Suojaavat mm. elimistön makromolekyylejä, kuten rasvahappoja, proteiineja ja nukleiinihappoja hapettumiselta. Riittävä saanti ruokavaliosta saattaa suojata elintapasairauksilta (sydän- ja verisuonitaudit, jotkin syöpämuodot, ruoka-allergia).
Antioksidantti hapettumista ehkäisevä aine, esim. vapaiden radikaalien haittavaikutuksia elimistössä ehkäisevä aine tai elintarvikkeen eltaantumista ehkäisevä lisäaine Aine, joka estää rasvojen ja solujen hapettumista eli härskiintymistä.
Hapettuminen oxidatio, oksidaatio reaktio jossa jokin atomi, molekyyli tai ioni menettää elektroneja, erityisesti hapen liittyminen pysyvästi ja palautumattomasti johonkin aineeseen esim. palamisen yhteydessä tapahtuma, jossa atomi/yhdiste luovuttaa elektronin toiselle, pelkistyvälle atomille/yhdisteelle = härskiintyminen
Vapaa radikaali vapaana oleva yleensä lyhytikäinen ja herkästi reagoiva radikaali Radikaali =atomien yhteenliittymä, joka pystyy siirtymään sellaisenaan yhdisteestä toiseen mutta joka ei yleensä esiinny pitkää aikaa vapaana Endrogeeniset muodostuvat solun sisällä, ja toimivat joko solun sisällä tai sen ulkopuolella Eksogeenisien lähteitä ovat mm. tupakansavu, otsoni, orgaaniset liuottimet, kemialliset torjunta-aineet ja säteilylle altistuminen Muodostuu kaikissa solun osissa
Happiradikaali hapen osittain pelkistyneitä yhdisteitä, jotka ovat hyvin reaktiivisia ja voivat aiheuttaa soluvaurioita
Solun antioksidanttipuolustus
Sairauksia joita vapaat radikaalit voivat aiheuttaa tai pahentaa
ANTIOKSIDANTTI Ravinnon antioksidantteja ovat mm. C- ja E-vitamiinit beetakaroteeni seleeni flavonoidit monet hivenaineet Elimistö tuottaa myös itse jonkin verran antioksidantteja mm. Ubikinoni Glutationia (kolmesta aminohaposta koostuva peptidi (tripeptidi), jota on kaikissa soluissa)
C-vitamiini yhdisteet, joilla on C-vitamiinin biologinen aktiivisuus askorbiinihappo ja tämän hapettunut muoto, dehydroaskorbiinihappo osallistuu mm. elimistön antioksidanttipuolustukseen, sidekudosproteiini kollageenin sekä useiden hormonien muodostukseen ja vastustuskyvyn ylläpitämiseen
E-vitamiini yleisnimike rasvaliukoisille tokoferoli- ja tokotrienoliyhdisteille, joilla on samanlainen vitamiinivaikutus kuin vitamiinin yleisimmällä ja biologisesti aktiivisimmalla muodolla, alfatokoferolilla toimii solukalvoilla antioksidanttina
Flavonoidit kasviksissa esiintyviä, antioksidantteina toimivia ei-välttämättömiä ravintoaineita Hyviä flavonoidien lähteitä ovat mm. omena, sipuli, suomalaiset marjat, tee ja punaviini
Karotenoidit yhdisteitä, joista osa toimii A-vitamiinin esiasteena Joillakin karotenoideista on myös antioksidanttiaktiivisuus, mm. beetakaroteenilla.
Ubikinoni koentsyymi Q10, CoQ10 rasvaliukoinen, vitamiinin tapainen yhdiste, joka esiintyy elimistön kaikissa soluissa tärkeä merkitys myös solujen energian tuotannossa voi siis hidastaa ikääntymistä ja siihen liittyviä rappeumasairauksien esiintymistä, kuten muutkin AO:t. Maksa muodostaa ubikinonia ikä sekä sairaudet vähentävät ubikinonin biosynteesiä saadaan mm. sisäelimistä, lihassa, soijaöljystä, maapähkinöissä sekä sardiineista ei ole määritelty saantisuositusta, mutta antioksidanttina ja mm. sydänvaivojen tukihoidossa käytetään annostuksena 30-300 mg/vrk
Seleeni välttämätön kivennäisaine, joka proteiineihin sitoutuneena osallistuu mm. elimistön antioksidanttipuolustukseen, kilpirauhashormonien toimintaan sekä vierasaineiden tuhoamiseen
Muita andioksidantteja Magnesium = välttämätön kivennäisaine, joka aktivoi lukuisia entsyymejä. Magnesium osallistuu mm. energiaaineenvaihduntaan, lihasten supistukseen, hermoston toimintaan sekä elimistön antioksidanttipuolustukseen.
Muita antioksidantteja Niasiini = B-ryhmän vitamiini, joka osallistuu mm. energiaaineenvaihduntaan, antioksidanttipuolustukseen, DNA:n ja RNA:n muodostusreaktioihin sekä vieraiden aineiden hajotukseen maksassa Riboflaviini (l. B2-vitamiini) = B-ryhmän vitamiini, joka osallistuu mm. energiaaineenvaihduntaan sekä elimistön antioksidanttipuolustukseen
ANTIOKSIDANTIT http://www.antioksidantti.fi/a_hoidon_tausta a.html http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ tk.koti?p_artikkeli=ltt00243 http://www.tohtori.fi/?page=4069997&searc h=antioksidantti http://www.tohtori.fi/?page=9870112&id=70 21922 (Marjat ja flavonoidit) http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/r avitsemustieteen_perusteet/sanasto.html http://www.ravintoaineopas.fi/vitamiinit?nutr ient=11
GLYKEMIAINDEKSI GI (glykeeminen indeksi) Kuvaa hiilihydraattipitoisen elintarvikkeen aiheuttamaa verensokerin muutosta verrattuna glukoosin (tai vaalean leivän) vaikutukseen Glukoosin indeksi on 100 Hiilihydraatit muuttuvat elimistössä verensokeriksi
Glykemiaindeksi Glykemiaindeksin perusteella voidaan ruoka-aineet jakaa nopeasti sokeristuviin verensokeri kohoaa ja laskee myös nopeasti (esim. vaalea leipä, peruna ) =tuotteella suuri GI GI>55 hitaasti sokeristuviin verensokeri kohoaa hitaammin, ja vaikutus on pitempikestoinen (esim. täysjyvävilja) =tuotteella pieni GI GI=<55
Ero pienen ja suuren GI:n tuotteen imeytymisessä
GI ruokasuosituksissa Tavanomaisessa ateriassa sekä pienen, että suuren GI:n tuotteita Myös rasva ja proteiini, ruoan valmistustavat, koostumus ym. seikat vaikuttavat hiilihydraattien imeytymiseen ja verensokerin nousuun Laskemistavoissa eroja jaottelu ei yksiselitteistä Ei niin suurta painoarvoa, kuin aluksi tutkimuksissa kuviteltiin
Pienen GI:n tuotteet Suositeltavia, koska yleensä sisältävät runsaammin vitamiineja ja kivennäisaineita ja ovat runsaskuituisempia Laihduttaminen pelkkään GI:in perustuen ei perusteltua Diabeetikoille usein hyötyä verensokerin hallinnan vuoksi Ravitsemissuosituksen mukaiset ateriat sisältävät riittävästi pienen GI:n ruokia
Eri tuotteiden GI:t Pieni glykemiaindeksi (alle 55 %) Herneet (kuivatut ja keitetyt sekä tuoreet), linssit (kuivatut ja keitetyt), pavut, kikherne, ohraryynit (keitetyt), makaronit, spagetti, appelsiini, banaani, kirsikat, greippi, omena, luumu, päärynä, porkkana (raaka ja keitetty), maito, piimä, jogurtti, kokojyvää sisältävä ruisleipä, hapan ruisleipä, näkkileipä, hapankorppu, kuivattu aprikoosi ja luumu, fruktoosi Keskinkertainen glykemiaindeksi (55 70 %) Useimmat tavalliset hiilihydraattilähteet kuten täysjyvägrahamleipä, sekaleipä, näkkileipä, kaurapuuro, hiutalepuurot, peruna (vähän aikaa keitetty), hernekeitto, maustettu jogurtti, ananas, rusinat, jäätelö, tavallinen sokeri Erittäin suuri glykemiaindeksi (yli 70 %) Maissihiutaleet, riisimurot, perunasose ja peruna (pitkän kypsennysajan jälkeen), ohrajauhopuuro, grahamjauhopuuro, vaalea leipä, kuivatut taatelit, glukoosi (rypälesokeri)
Lähteet Edellä mainitut nettilinkit ja lisäksi: Aro, Antti, Mutanen, Marja, Uusitupa, Matti 2005. Ravitsemustiede. Helsinki: Kustannus Oy Duocem. Haglund, Berit, Huupponen, Terttu, Ventola, Anna-Liisa, Hakala-Lahtinen Pirjo 2009. Ihmisen ravitsemus. Helsinki: WSOYpro Oy. terveydeksi.wordpress.com