Babel-pajat. Kieliryhmien kohtaamisia Helsingin taidemuseossa. Raportti vuonna 2009 ja 2010 toteutuneesta työskentelymuodosta

Babel-pajat Kieliryhmien kohtaamisia Helsingin taidemuseossa Raportti vuonna 2009 ja 2010 toteutuneesta työskentelymuodosta 1

2 Irina Sobolevan tekstiilikollaasipajassa tehty työ.

Babel-pajat Kieliryhmien kohtaamisia Helsingin taidemuseossa Raportti vuonna 2009 ja 2010 toteutuneesta työskentelymuodosta 3

Sisällys Esipuhe... 6 1. Babel-pajaprojektin ideologia ja tausta... 7 Kansainvälisestä maahanmuuttajaksi paluu lapseksi ja oppilaaksi?... 7 Babel-projektin perusajatukset: ulkomailta tulleet opettajina, kielikohtaisuus ja olemassa olevien museokäytäntöjen hyödyntäminen... 8 Babel-pajat ja uusien asukkaiden sopeuttamisstrategiat... 8 Pääkaupunkiseudun vähemmistökieliryhmistä... 10 2. Babel-pajat pääkaupunkiseudun monikulttuuristen projektien kontekstissa...13 3. Babel-pajojen käytäntö: Pajakuvaukset, taiteilijoiden, organisoijan ja museon rooli... 16 Museon pedagoginen perinne ja osaaminen uuden projektin käytössä... 16 Babel-pajat ja kielten käyttö... 17 Omakielinen toiminta vähemmistöäidinkielen puhujille... 17 Taiteilija... 20 Pajat vieraan kielen opetuksen tukena... 20 Lauantaipajat: monikielisiä tilanteita eri kieliryhmien välillä... 21 Organisaatio: taiteilijoiden, museon ja koordinaattorin roolit... 21 4. Pajakuvaukset... 23 Pilottipajat keväällä 2009... 23 Meilahden pajat vuonna 2009... 24 Perhetarina-paja... 24 Korumuisto-paja... 24 Kuvajaisia kankaalla-paja... 25 Tennispalatsin pajat vuonna 2009...25 Peekaboo-näyttelyn pajat vuonna 2010... 26 You are the chosen one-paja... 26 Akryylimaalauspaja... 26 Tekstiilimuotokuva-paja... 27 Pastellimuotokuva-paja... 27 Sarjakuvapaja... 28 5. Joko Babel-pajat voi lopettaa?... 29 4

6. Paresh Joshi: You Are the Chosen One... 30 Development of Idea... 30 You are the Chosen One... 31 Technology... 32 The Workshops... 33 Future... 33 7. Irina Soboleva: Art as Language of communication... 35 8. Kirjoittajat...37 Muut Babel-pajojen taiteilijat... 37 9. Lähteet... 39 Julkaisun tekstit: Outi Korhonen (s. 4-28), Paresh Joshi (s. 29-33), Irina Soboleva (s. 34-35) Julkaisun toimitus: Kaisa Kettunen Graafinen ulkoasu: Arja Kiisseli Julkaisun kuvat: Helsingin taidemuseo, Outi Korhonen, Kaisa Kettunen ja Ukko Kaarto Kannen kuvat: Irina Sobolevan Babel-työpajassa maalattuja Maatuska-nukkeja 5

Esipuhe Tässä raportissa kerrotaan monikielisestä Babel-pajatoiminnasta Helsingin taidemuseossa. Aluksi käsitellään projektin ideologiaa ja taustaa, sitten luodaan pieni katsaus pääkaupunkiseudun uusiin kielivähemmistöihin sekä sellaisiin monikulttuurisiin taideprojekteihin, jotka ovat vaikuttaneet Babel-projektin rakentumiseen. Lopuksi keskitytään käytännön kokemuksiin ja projektin kuvaukseen. Tarkoituksena on tuoda projektissa kertyneitä kokemuksia muiden taiteen tai monikulttuurisen kasvatuksen alalla toimivien ihmisten käyttöön. Babel-projekti alkoi Helsingin taidemuseossa vuonna 2009 taidekasvattaja Outi Korhosen aloitteesta ja taidemuseon johdon tuella. Projekti rahoitettiin osin museon omasta museopedagogiikan budjetista, osin Helsingin kaupungin myöntämästä Monimuotoinen työyhteisö -palkintorahoista. Vuodelle 2010 saatiin Museovirastolta valtionavustusta museoiden innovatiivisiin hankkeisiin, joka kattoi suuren osan toisen toimintavuoden kuluista ja mahdollisti projektin kehittämisen eteenpäin uusien kieliryhmien kohtaamisessa. Suuret kiitokset projektiin osallistuneille taiteilijoille Irina Sobolevalle, Paresh Joshille, Tigneh Negashille, Warda Ahmedille, Sattar Fartousille, Rita Ramelille, Claudia Valdesille, David Wheatleylle, museon henkilökunnalle ja vastaavalle museolehtori Kaisa Kettuselle, joka jaksoi uskoa siihen, että tällaista toimintamuotoa kannattaa kokeilla ja pitää yllä. Toimintamuoto jatkuu museossa edelleen. Helsingissä, tammikuussa 2011, Outi Korhonen Sattar Fartousin maalauspajassa tehty työ. 6

1. Babel-pajaprojektin ideologia ja tausta Kansainvälisestä maahanmuuttajaksi paluu lapseksi ja oppilaaksi? Babel-pajaprojekti syntyi halusta kääntää päälaelleen tapa nähdä muualta tulleet ensisijaisesti oppilaina, joita me kantasuomalaiset voimme opettaa maan tavoille. Kielellinen ylivoimamme tällä maaperällä tekee kohtaamistilanteista helposti epäsuhtaisia, vaikka maahanmuuttajaa lapsellistavaa toimintatapaa pyrittäisiinkin tietoisesti välttämään. Miten suhteesta voisi tulla dialogisempi? Kuinka voisimme ottaa paremmin vastaan muualta tulleiden monenlaista osaamista? Voisimmeko vaihteeksi asettua itse oppilaiksi? Keskeiseksi kysymykseksi nousi varsin pian kieli. Voisiko tilanne muuttua purkamalla hetkeksi kielellinen ylivoima, joka meillä on niin kauan kuin toimimme suomeksi ja joissain tapauksissa myös ruotsiksi tai englanniksi? Entä keistä puhumme kun puhumme maahanmuuttajista? Pakolaisista, rakkaussiirtolaisista, Nokia-insinööreistä, poliittisista turvapaikanhakijoista? Kun käytän sanaa maahanmuuttaja, tarkoitan ihmistä, joka on muuttanut Suomeen asumaan, mutta joka ei ole syntyperäinen Suomen kansalainen. Sana kattaa tavattoman heterogeenisen joukon ihmisiä. Monet maahanmuuttajat kokevat tämän sanan ja siihen liittyvät toimenpiteet ja projektit luotaantyöntävinä. Sanan merkitys kutistuu siihen ominaisuuteen, jonka kaikki sillä määriteltävät ihmiset jakavat; muualta muuttaneisuus, muukalaisuus, vieraus. Maahanmuuttaja-sana on usein käytössä ongelmakeskeisissä merkitysyhteyksissä. Moni maahanmuuttajille tarkoitettu projekti kaatuu tähän sisäiseen ristiriitaan. Taidemuseo on kaikille avoin taiteen kokemisen ja oppimisen tila. Monet näyttelyt ovat tuoneet ulottuvillemme taiteen välittämän todellisuuden toisista kulttuureista. Helsingin taidemuseo määrittää perustavaksi tehtäväkseen luoda mahdollisuuksia ihmisen ja kuvataiteen merkitykselliselle kohtaamiselle 1. Kuvataiteen mahdollistamassa kohtaamisessa kohdataan myös yhteinen ihmisyys. Kulttuurin toiseus ei olekaan enää olennaisinta, vaan kohtaamisen, jaetun kokemuksen, tunne. Kansainvälisyys on tämän päivän Suomessa usein myös naapurin oven takana. Muualta Suomeen muuttaneet asukkaat kantavat mukanaan maailmoja, jotka voivat avautua tai jäädä suljetuiksi. 1 Helsingin taidemuseon missio: Luomme mahdollisuuksia ihmisen ja kuvataiteen merkitykselliselle kohtaamiselle. 7

Babel-projektin perusajatukset: ulkomailta tulleet opettajina, kielikohtaisuus ja olemassa olevien museokäytäntöjen hyödyntäminen Babel-pajaprojektin kaksi perusajatusta ovat muualta muuttaneiden taiteilijoiden osaamisen esiintuominen heidän opetustoimintansa kautta ja toisaalta toimiminen kielikohtaisten tekijöiden ja yleisöjen kanssa. Kukin taiteilijoista ohjaa omalla kielellään tai tilanteen mukaan suomeksi tai englanniksi. Pajojen sisältö ei ole etnokulttuurista, vaan lähtee itse kunkin ammattitaidosta. Kolmas toiminta-ajatus, joka liittyy pyrkimykseen keventää projektin rakennetta, on hyödyntää jo olemassa olevia museokäytänteitä, jolloin käytännön kokemukset ylipäätään toimivasta museopedagogiasta saadaan hyödynnettyä, vaikka tekijät ovat alalla uusia. Alun perin tarkoitus oli pitää kieli pajoja määrittävänä elementtinä, eli pysytellä pajatilanteissa tiukemmin ohjaajien äidinkielissä. Suomenkielisille kävijöille ajateltiin näin tarjoutuvan mahdollisuus kokea, miltä tuntuu toimia ympäristössä, jossa ei tule ymmärretyksi omalla kielellä. Käytännön tilanteissa on kuitenkin annettu luontevuuden mennä omakielisyyden edelle. Osa ohjaajista puhuu mainiosti suomea, joillekin suomi on jopa kaikkein vahvin kieli. Pajaohjaajan kielitaidon käyttökielto tuntuisi avoimien pajojen tapauksessa järjettömältä. Työskentelyä Warda Ahmedin sarjakuvatyöpajassa. Ohjaajan kieli erityisarvona otettiin uuteen käyttöön vuoden 2010 koululaispajoissa, joissa taidemuseokäynti toimi osana oman äidinkielen tai vieraan kielen opetusta. Oma kieli on monelle positiivisen identiteetin rakennusaine, sen puhujista muodostuu ryhmä, johon voi tuntea kuuluvansa. Vähemmistöryhmien kielet on haluttu nähdä projektissa rikkautena ja keinona löytää uusien yleisöjen luokse. Kielen sana- ja rekisterivaraston rikastamisessa museokäynti on toimiva väline. Pajakuvaukset on tehty ohjaavan taiteilijan kielellä ja ohjaajien kieliryhmille on suunnattu erikseen tiedotusta mm. oman äidinkielen opettajien kautta. Babel-pajat ja uusien asukkaiden sopeuttamisstrategiat Helsingin kaupunginvaltuuston v. 2006 vahvistetun kotouttamisohjelman mukaan Helsingin kaupungin tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista tukemalla mm. suomen kielen oppimista ja työllistymistä. Kaupunki tukee myös maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin ylläpitämistä. Kaupungin tavoitteisiin 8

on kirjattu myös suvaitsevaisuuden edistäminen. Samankaltaiset tavoitteet löytyvät myös Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjatuista tavoitteista. Vantaan kaupungin ulkomaalaispoliittinen ohjelma on ohjelmista dialogisin; ohjelma on suunnattu myös maahanmuuttajille itselleen ja käännetty kahdeksalle yleisimmälle kielelle. Siinä missä Helsingissä ja Kauniaisissa puhutaan suvaitsevaisuudesta, määrittelee Vantaan kaupunki yhdeksi tavoitteekseen myös arvojen vuoropuhelun saamisen kaupungin voimavaraksi. 2 Arvojen vuoropuhelun toteutumista haetaan Babelprojektissakin. Pelkkä suvaitseminen ja sietäminen ei periaatteena riitä. Uussuomalaisen asukkaan akkulturaatiotavoitteet eli tavoitteet uuden asuinmaan kulttuuriin sopeutumisessa ovat monenlaisia. Kanadalaisen John Berryn mukaan assimilaatiolla tarkoitetaan sellaista valtakulttuuriin sulautumista, jossa oman kulttuuriperinnön säilyttämistä ei pidetä tärkeänä. Integraatiossa pyritään mukaan valtakulttuuriin, mutta samalla säilyttäen oman kulttuurin piirteitä, jolloin yksilöistä kasvaa kaksikulttuurisia. Valtakulttuuriin sopeutumisen välttäminen voi johtaa separaatioon, jossa eristäydytään oman kulttuuriryhmän sisälle tai marginalisaatioon eli syrjäytymiseen, jossa ei pyritä kanssakäymiseen vastaanottavan maan kulttuurin edustajien kanssa, mutta ei myöskään pidetä oman kulttuurin piirteitä säilyttämisen arvoisina. Näistä vaihtoehdoista integraatiomallia pidetään yleensä toivottavana. Berry korostaa erilaisten akkulturaatiomallien yhtäaikaista vaikuttamista eri elämänalueilla: ihminen voi pyrkiä kaksikielisyyteen eli kielelliseen integraatioon, mutta hakea vaikkapa parisuhdetta yksinomaan oman kulttuuripiirinsä jäsenien piiristä, toteuttaen tässä separaatiota. 3 Integraation onnistumiseen vaikuttaa myös vastaanottavan yhteiskunnan valmius ymmärtää maahanmuuttajan historiallista ja henkilökohtaista taustaa. 4 Yleisöjen kannalta Babel-pajat tukevat integraatiotavoitetta osallistuen sekä oman kielen ylläpitämiseen että pyrkimykseen sopeutua valtakulttuuriin. Toiminnan kulttuurineutraalit sisällöt ja valtakulttuuriin kuuluva toimintaympäristö eivät painota tekijöiden etnokulttuurista taustaa. Vuoden 2010 tapauksessa kyse on ollut myös kolmanteen kulttuuriin tutustumisesta, sillä toiminta on keskittynyt eteläafrikkalaista nykytaidetta esitelleen Peekaboo-näyttelyn ympärille, joka ei liity sen enempää toimijodien lähtömaahan kuin Suomeenkaan. Tämä aluksi vaikealta tuntunut lähtökohta on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi. Ajatus museon taidetarjonnan sisällön samuudesta eri ryhmille on harha. Jokainen ryhmä löytää kustakin näyttelystä omat sisältönsä. Esimerkiksi somaleista ja suomenkielisistä koostuvaa ryhmää opastaessaan Warda Ahmed aloitti näyttelykierroksen nuorten valokuvaajien Hasan ja Husain Essopin modernia muslimi- 2 Saukkonen, Ruusuvirta, Joronen 2007 s. 21-22. 3 Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti 2007 4 Tanttu, Jekaterina 2008, s.15 9

kulttuuria kuvaavista valokuvista, joiden sisällöt aukesivat eri tavalla ryhmän muslimioppilaille kuin muille suomalaisille. Tällöin hän pyysi muslimioppilaita avaamaan teosten kuvaamia tilanteita muille oppilaille. Näin pajaan tuli mukaan myös kulttuurinen elementti sitä erikseen etsimättä. Pääkaupunkiseudun vähemmistökieliryhmistä Vuoden 2010 Babel-pajojen ohjaajia haettiin erityisesti Helsingin alueen suurimpien ei-kotimaisten vähemmistökielten puhujista. Projekti oli alkanut edellisenä vuonna, jolloin kielen valintaperiaate oli erilainen. Aloitettiin niistä kieliryhmistä, joiden edustajia Helsingin taidemuseon henkilökunnasta löytyi. Tuolloin pajakielet olivat venäjä (Irina Soboleva), viro (Rita Ramel), amhara (Tigneh Negash) ja espanja (Claudia Valdes Meksikosta). Englantilainen tuolloin salivalvojana toiminut graafinen suunnittelija David Wheatley tuli vielä mukaan suunnittelemaan projektin esitteet ja nettisivut. Suurimmat ei-kotimaiset kieliryhmät Helsingin alueella ovat venäjä, viro, englanti, somali ja arabia. Samat kieliryhmät ovat suurimmat koko Suomen mittakaavassa, mutta esimerkiksi Espoossa kiina menee arabian edelle. 5 Kielistä viro jäi pois vuoden 2010 Babel-pajoista, vaikka virolainen keraamikko Rita Ramel oli ollut projektissa mukana edellisenä vuonna hyvällä menestyksellä. Vuoden 2009 kokemusten perusteella vaikutti siltä, että virolaiset eivät erityisesti kaipaa omakielistä toimintaa Suomessa, vaan haluavat ennen kaikkea vahvistaa nopeasti suomen kielen taitoaan. Ramelin pajat jätettiin kuitenkin pois myös käytännön syistä; taiteilijan käyttämä keramiikkatekniikka polttoineen oli kertaluontoisiin museopajoihin liian hankala, kun uunia ei museossa ollut. Cuporen kulttuuripoliittinen raportti vahvistaa oletuksen vironkielisten vähäisestä ryhmäytymisestä Suomessa. Raportin mukaan vahvimmin omaan kieliryhmäänsä samaistuivat Suomen kielivähemmistöistä venäjän- ja somalinkieliset. Vironkieliset ovat sulautuneet eniten suomenkieliseen väestöön ja heidän verkostonsa ulottuvat muita ryhmiä enemmän kantasuomalaisiin asukkaisiin. 6 Suomen vironkielisiä tutkinut Kristiina Praakli toteaa ryhmän olevan asenteiltaan, maahanmuuttoperusteiltaan ja sosiaalis-taloudellisilta tekijöiltään hyvin heterogeeninen. Virolaisuus sinänsä ei vielä riitä ryhmäytymisperusteeksi. 7 Kieliryhmiin liittyvissä tilastoissa mielenkiintoisia ovat myös ikäjakaumien erot eri kieliryhmien välillä. Somalia äidinkielenä puhuva väestö on maahanmuuttajaryhmistä ylivoimaisesti nuorinta. Jopa 46 % tästä ryhmästä on alle 14-vuotiaita (tieto on vuodelta 2007), kun englanninkielisistä tähän nuorimpaan ryhmään kuuluu vain 5 Saukkonen, Ruusuvirta, Joronen 2007, s. 9, 10. 6 Saukkonen, Ruusuvirta, Joronen 2007, s. 13 7 Praakli, Kristiina 2009 10

Työskentelyä Sattar Fartousin maalaustyöpajassa. 11,9 %, vironkielisistä 13,7 % ja vastaavasti äidinkielenään suomea puhuvista 17,4 % 8. Somaliväestön luonne Suomessa tulee siis lähivuosina muuttumaan radikaalisti, kun lapset aikuistuvat ja yhä suurempi osa Suomen somalitaustaisesta väestöstä on täällä koulutettuja nuoria aikuisia. Tällä hetkellä suuri osa Suomen nuorista somalitaustaisista aikuisista on jo käynyt koulunsa Suomessa, puhuu kieltä suomalaisten tavoin ja on myös omaksunut suomalaisen kulttuurin käytäntöjä, joskin muihin maahanmuuttajaryhmiin nähden somalitaustaiset ovat myös pitäneet voimakkaammin kiinni lähtömaan kulttuurikäytännöistä, osin uskontoonsa, islamiin, liittyen. Jo nyt tilanne on toinen kuin kymmenen vuotta sitten. Yhä useammat somalitaustaiset suomalaiset osallistuvat enemmän valtakulttuuriin ja rakentavat uutta tapaa yhdistää lähtömaan ja Suomen kulttuureja. Tämä tilanne tarjoaa antoisan pohjan ryhtyä käymään todellista vuoropuhelua somalitaustaisten asukkaiden eri sukupolvien kanssa. Somalia (mukaan luettuna virallista tunnustusta odottava itsenäiseksi julistautunut Somalimaa) on Afrikan maista kielellisesti yhtenäisimpiä valtioita. Sisällissota on kuitenkin jakanut väestön väkivaltaisesti, ja sodan eri puolien sekä yhä vaikuttavien klaanien väliset ristiriidat saattaa tulla esiin myös uudessa kotimaassa elävien somalialaisten ryhmien välillä. Kielessä on mielenkiintoisena piirteenä suullisen kulttuurin vahvuus kirjalliseen nähden. Somalin latinalaisiin aakkosiin perustuva kirjoitusasu on luotu vasta 1972, jolloin lukutaitoprosentti oli vain 5%. Tätä ennen kielen kirjoittamisessa on ollut useita erilaisia aakkostoja, joita kuitenkin hallitsivat vain harvat. 9 Suuri osa Suomeen tulleista aikuisista ei osaa kirjoittaa omaa kieltään, eikä kirjoitustaito siten siirry lapsillekaan, vaikka suullinen kielitaito siirtyisikin. Somalikielen kirjoitustaidon moni oppii vasta suomen kirjoitustaidon kautta. Somalin kieli on Suomen suurista vähimmistökielistä ainoa, jota ei täällä opeteta korkeakoulutasolla. 8 Saukkonen, Ruusuvirta, Joronen 2007, s. 10. 9 Mubarak, Yusuf M. Luento Somalian kieli ja kirjallisuus, Kulttuurikeskus Caisa 15.1.2011 11

Somalia äidinkielenä opettavilla opettajillakaan ei toistaiseksi ole kieleen liittyvää asiantuntemusta kasvattavaa koulutusta. Venäläinen kieliryhmä on Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ei-kotimaisista kieliryhmistä ylivoimaisesti suurin. Myös pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) ryhmä on lähes kaksi kertaa seuraavaksi suurinta kieliryhmää, vironkielisiä, suurempi. 10 Kielivähemmistön tilannetta selvittävä raportti vuodelta 2008 poimii kieliryhmän tilanteessa epäkohtina venäläisiin kohdistuvan syrjinnän työmarkkinoilla ja kouluissa tapahtuvan ryssittelyn, joka saa monet nuoret häpeämään vanhempiensa kieltä ja laskee motivaatiota äidinkielen opiskeluun. Oman äidinkielen opetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja tunnit pidetään usein hankaliin aikoihin koulupäivien jälkeen. Selvityksessä toivotaan lisää omakielisiä palveluita venäjänkielisille, mutta korostetaan kuitenkin, ettei tavoitteena kuitenkaan ole kaikenkattava venäjänkielinen palveluverkosto vaan myös nopea suomen kielen omaksuminen. Omakieliset palvelut voivat toimia sosiaalisten siteiden ja yhteyksien luojina paikallisiin palveluihin ja lopulta parantaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Aikuistuvien suomen- ja venäjänkielisten rikas kaksikielisyys koituisi eri tavoin myös Suomen hyödyksi. 11 Sama periaate pätee varmasti myös muihin kieliryhmiin. Työskentelyä Tigneh Negashin pastellimaalaustyöpajassa. Arabian kielen puhujat poikkeavat edellisistä ryhmistä monessa suhteessa. Alue, jolla arabiaa puhutaan valtioiden ainoana virallisena kielenä, ulottuu koko Pohjois-Afrikan yli Mauritaniasta Egyptiin ja kattaa lähes koko Arabian niemimaan. Lisäksi arabia on toisena virallisena kielenä mm. Sudanissa ja Somaliassa. Koska arabia on Koraanin ja islamin uskonnon kieli, suuri osa myös muita kieliä äidinkielenään puhuvista muslimeista osaa jonkin verran standardiarabiaa. Standardiarabia eli klassinen arabia on kuitenkin muodollinen kirjakieli, joka poikkeaa niin paljon eri maissa käytössä olevista puhekielistä, että kyseessä on monissa tapauksissa lähes kaksi eri kieltä. Virallisissa yhteyksissä suullisesti käytetty standardiarabia toimii myös arabimaiden välisenä kommunikointikielenä. Kouluttamattomin osa väestöstä ei kuitenkaan välttämättä edes ymmärrä tätä virallista kieltä. 12 Babel-pajojen kohdalla kokemukset arabien kanssa toimimisesta eivät karttuneet, sillä arabiankielisen irakilaisen taiteilijan Sattar Fartousin pajoihin ei tullut oman kieliryhmän edustajia. Koululaisryhmille arabiankielisiä pajoja tarjottiin sähköpostitse (äidin)kielen opettajille, mutta kun tarjoukseen ei tartuttu, jaettiin projektin käytössä olevat resurssit muille kieliryhmille. 10 Saukkonen, 2010, s. 22 11 Tanttu, Jekaterina 2008, s. 9, 16-18, 24-25 12 Wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/arabian_kieli, Khatib, Amir, suullisesti 13.1.2011 12

2. Babel-pajat pääkaupunkiseudun monikulttuuristen projektien kontekstissa Helsingin seudulla monikulttuurisesta taidetoiminnasta ja museopedagogiasta alkaa olla jo monenlaista kokemusta. Tässä ei ole mahdollista esittää koostetta kaikesta alalla tehdystä, mutta kuvailen alla projekteja, joihin tutustumisella on ollut vaikutusta Babel-projektiin. Kiasmassa on tehty useita monikulttuurisen taidetyön projektia: jo vuonna 2001 Kiasman museopedagogit Kaija Kaitavuori ja Minna Raitmaa toteuttivat 6-vuotiaille somalilapsille suunnatun Farshaxan-projektin, ja vuonna 2005 Kalle Hamm organisoi kielipajoja eli työpajoja eri kielillä, joiden toimintaidea oli hyvin samankaltainen kuin myöhemmin alkaneen Babel-pajaprojektin. Farshaxan-projektissa (vuosina 2000-2001) tutkittiin museon mahdollisuuksia kulttuurisen integraation luomiseen somaliyhteisön parissa. Projektia aloitettaessa tiedossa oli opettajien kokemus, jonka mukaan kuvallisen taiteen tai kuvien tekemisen merkitys ei somalikulttuurissa ole yhtä vahva kuin tarinoiden. Moni somalitaustainen oli myös kokenut taidemuseossa esiteltävän kuvamateriaalin islaminuskon vastaiseksi. Farshaxan-projektissa haettiin dialogista tapaa lähestyä Kiasmaa ja siellä esillä olevaa kuvataidetta myös tarinallisuuden kautta. Projektiin sisältyi museohenkilökunnan monipuolinen perehtyminen somalikulttuuriin ja islamin kuvamaailmaan. Projektin päätteeksi Kaija Kaitavuori totesi, että museon sisällä toimiva kulttuurivähemmistön edustaja, jonka tehtävänä olisi luoda kontakteja ja toimia välittäjänä museon ja oman ryhmän edustajien välillä, olisi paras tapa edistää kulttuurista integraatiota. 13 Kielipajoissa (vuonna 2005) ulkomaalaistaustaiset taiteilijaohjaajat vetivät nykytaidetyöpajoja Kiasmassa pohjimmiltaan samalla konseptilla kuin niitä vedetään muille kouluryhmille. Kalle Hamm koulutti taiteilijat työpajaohjaajiksi ja pajoja toteutettiin somaliksi, espanjaksi ja arabiaksi. Kokemus oli onnistunut, joskin yleisöjen tavoittamisen Kalle Hamm totesi olleen ongelmallista. 14 Babel-pajakonsepti kehiteltiin alun perin Kiasman kielipajoista tietämättä, mutta toiminnan alkaessa keskusteltiin Kalle Hammin kanssa kielipajojen kokemuksesta. Yksi Kiasman kielipajoja vetänyt taiteilija, meksikolainen Claudia Valdes, oli mukana myös Babel-pajojen ensimmäisessä sarjassa ja toiveena olikin, että osa päättyneen kielipajaprojektin kokemuksesta siirtyisi hänen mukanaan Babel-projektin käyttöön. 13 Kaitavuori, Kaija 2001 14 Suullinen tieto, Kalle Hamm puhelimitse vuonna 2009, tietojen tarkistus museolehtori Päivi Matala puhelimitse marraskuussa 2010 13

Kiasman Kultut-projekti lähti liikkeelle toiminta-ajatuksesta, jossa maahanmuuttajataustaisista ja kantasuomalaisista nuorista koostuva ryhmä tekisi taideprojekteja Kiasmassa ja toimisi museon toimintaa ja taidesisältöjä välittävinä avainhenkilöinä omille ryhmilleen. Kun Kultuihin vuonna 2010 otettiin uusia jäseniä pois jääneiden alkuperäisten Kultujen tilalle, toivoivat projektin maahanmuuttajataustaiset jäsenet, ettei maahanmuuttajuus olisi perusteena uusien jäsenten valinnalle. He eivät halunneet projektin leimautuvan maahanmuuttajaprojektiksi, vaan halusivat olla osa ylipäätään Kiasman nuorisoprojektia. Tämä on taas yksi osoitus siitä, miten negatiiviseksi maahanmuuttaja-sana koetaan. Kultut-toiminnan luonne ja tavoitteet ovat muuttuneet, ja kansainvälisyyden painopiste on siirtynyt kotimaan kansainvälisyydestä enemmän ulkomaille. Projekti tekee yhteistyötä Pariisin Centre Pompidoun ja Lontoon Tate Britainin sekä Tate Liverpoolin nuorisoprojektien kanssa. 15 Valtion taidemuseossa (Kiasma, Ateneum, Sinebrychoffin taidemuseo) kulttuurivähemmistökoordinaattori toimii kulttuurivähemmistöjen huomioimisen edistäjänä mm. tutkimustyön kautta, jota tekee myös valtion taidemuseon Kehys-yksikkö. 16 Lisäksi museot tarjoavat selkokielisiä opastuksia ryhmille, joiden suomen kielen taito on puutteellinen. Kehykseen toimintaan on kuulunut myös hankeluonteisten monikulttuuristen projektien koordinointia. Eräs tällainen oli vuonna 2007 toteutettu useiden eri kulttuuriorganisaatioiden ja koulujen välinen Taide meille ja heti -ohjelma, jonka käytännönläheinen raportti aikataulutettuine muistilistoineen ja mm. kuvalupa- ja palautelomakkeineen auttoivat hahmottamaan myös Babel-projektin kokonaisuutta ja muistuttivat helposti unohtuvista yksityiskohdista, vaikka kyse olikin tyystin toisenlaisesta toiminnasta. 17 Tampereen taidemuseoiden yhteishanke Moniääninen museo on alkanut kouluttaa maahanmuuttajaoppaita, jotka toimivat eri museoissa. Myös tässä projektissa haetaan tekijöiden kautta syntyvää dialogia maahanmuuttajaväestön ja museoympäristön välille. 18 Mainitsen projektin tässä yhteydessä, vaikkei kyse olekaan pääkaupunkiseudusta, koska toiminta-ajatus on Babel-projektia lähellä ja koska keskustelu projektia koordinoivan Jaana Yläsen kanssa auttoi hahmottamaan myös Babel-projektin ominaispiirteitä. Projektien välinen yhteistyö on saamassa jatkoa ainakin kokemusten vaihtamisen tasolla. Babel-pajaprojektin kohdalla on kysytty myös, miksi teemme tällaisia työpajoja, kun Caisa ja Kassandra järjestävät jo vastaavaa toimintaa. Caisa ja Kassandra toimivat monikulttuurisen taidekasvatuksen asialla ja pyrkivät antamaan elämyksellistä tietoa ja taidekokemuksia muihin kulttuureihin liittyen. 15 Kiasman verkkosivut + Päivi Matala puhelimessa marraskuussa 2010 16 Kehyksen verkkosivut + sähköpostikirjeenvaihto Umayya Abu-Hannan kanssa marraskuussa 2010 17 Matala, Päivi 2009 18 Jaana Ylänen, suullinen tieto, syyskuu 2010 14

Kulttuurikeskusten toiminta sisältää taidekurssien lisäksi myös monikulttuurisuuteen ja kulttuuripolitiikkaan liittyviä seminaareja, kursseja, julkaisuprojekteja jne. Toisin kuin Caisan ja Kassandran työpajoille, ei Babel-pajoilla ole etnokulttuurista sisältöä muuten kuin sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa sekä näyttelyn sisältö että taiteilijan oma osaaminen puoltavat tätä. Pajojen sisällössä tärkeää on ollut itse kunkin henkilökohtaisen osaamisen hyödyntäminen. Tässä mielessä Babelpajat sijoittuvat monikulttuurisen pajatoiminnan kentällä omaan lokeroonsa: toiminta on monikielistä, mutta sisällöltään kulttuurineutraalia tai integroivaa. Myös toimintaympäristöllä on merkitystä. Taiteilijat ovat asiantuntijaohjaajina valtakulttuuria edustavassa instituutiossa ja siten myös esimerkkeinä mahdollisuudesta sopeutua suomalaiseen kulttuuriin. Toisesta kulttuurista Suomeen muuttaneen taiteilijan ei tarvitse olla oman kansalaisuutensa kuva. Molempia lähestymistapoja tarvitaan. Esimerkiksi Babel-projektin somalitaustainen, äidinkielen tavoin suomea puhuva taiteilija Warda Ahmed piirtää sarjakuvia tavalla, joka ei sovi stereotyyppisten somalitaustaisiin tai musliminaisiin liittyvien mielikuvien kanssa. Ahmed ei itse kuitenkaan innostu ristiriidasta, jota hänen sarjakuvapiirtämisensä ja muslimiuskontonsa ympärille yritetään virittää. Suuri osa Suomen maahanmuuttajataustaisista taiteilijoista ei ole ensisijaisen kiinnostuneita omasta etnokulttuurisesta taustastaan. Siitä huolimatta heidän asiantuntemuksensa tavoittaminen voi vaatia erityisesti siirtolaisiin suuntautuvia projekteja, jotta tällaiset henkilöt tavoitettaisiin ja saataisiin mukaan aktiiviselle kulttuurikentälle. Toivottavaa olisi, että tämä olisi kuitenkin siirtymävaihetta kohti aidommin monikulttuurista yhteiskuntaa. Projektit, joista on olemassa kirjoitettuja raportteja, auttoivat myös Babel-projektin hahmottamisessa. Taide meille ja heti -raportin mainitsinkin jo yllä. Kassandran kolmivuotisesta, erilaisia monikulttuurisia taidetapahtumia sisältäneestä Monitahankkeesta löytyy myös kattava ja antoisa raportti. Kassandra on julkaissut myös taiteilijakatalogin yhdistyksen projekteissa mukana olleista monikulttuurisista taiteilijoista, joka voi toimia hyvänä apuna monikulttuurisia taidetoimijoita hakeville. Käytännön projekteissa internet-julkaisujen nopea ja helppo saatavuus on suureksi avuksi. Toivottavaa olisikin, että toteutetuista museopedagogisista projekteista jäisi jonkinlainen helposti saatavilla oleva, vaikka luonnosmainenkin verkkoraportti, jotta eri toimijoiden kokemuksista voitaisiin oppia ja yhteistä tietoa kartuttaa. Oma monikulttuuristen taideprojektien alueensa ovat siirtolaisten omat taideyhdistykset. Babel-pajojen taiteilijoita haettaessa apua löytyi eurooppalaisten maahanmuuttajataiteilijoiden yhdistyksen EU-manin verkkokatalogista. EU-man yhdistyksen perustajajäsen on Suomessa asuva Amir Khatib. International Artists Exchange verkkosivustoa ylläpitänyt Ruth Vilmi osasi myös suositella mukaan kielikohtaisia taiteilijoita Suomesta. 15

3. Babel-pajojen käytäntö: Pajakuvaukset, taiteilijoiden, organisoijan ja museon rooli Museon pedagoginen perinne ja osaaminen uuden projektin käytössä Helsingin taidemuseon pitkä kokemus työpajojen järjestämisessä on voitu ottaa Babel-pajaprojektissa uuteen käyttöön. Kokemus toimivasta pajojen rakenteesta ja niitä varten tarvittavat järjestelyt voidaan tässä ympäristössä tuoda sellaistenkin taiteilijoiden käyttöön, joille pajan vetäminen, ehkä jopa opettaminen yleensä, on uutta. Toisaalta yleisön luottamus museon taidepajojen laatuun on saatu Babelpajaprojektille tavallaan ilmaiseksi. Projektin saamasta kiitoksesta suuri osa kuuluukin taidemuseopajoissa pitkään tehdylle työlle. Aineksia Babel-projektiin on otettu myös Ateneumin ja Kiasman pajatoiminnassa saaduista kokemuksista. Yksinkertaisimmillaan Babel-pajatoimintaa voi olla uussuomalaisten taiteilijoiden tuominen tekijöinä projekteihin, jotka ovat jo vakiintuneet ja löytäneet muotonsa kantasuomalaisten tekijöiden voimin. Toivottavaa tietenkin olisi, ettei tämä tapahtuisi alkuperäisten tekijöiden vahingoksi vaan toiminnan rikastumisena ja laajentumisena. Myös Babel-projektin yhteyteen suunnitellut omakieliset veistoskierrokset pohjaavat museohenkilökunnan pedagogiseen osaamiseen. Museolehtori Pia Vuorikosken suunnitteleman Vuosaaren kiertoajelun pohjatyö otettiin käyttöön Babel-projektin somalin- ja venäjänkielellä tarjotuille kierroksille. Museolehtori Lotta Kjellbergin kokoama ympäristökasvatusprojekti Konalan koululaisille Denise Zieglerin uuden julkisen taideteoksen merkitysten äärelle sekä Helsingin taidemuseon henkilökunnalle järjestetyt julkisen taiteen kierrokset auttoivat ymmärtämään julkisen taiteen mahdollisuuksia myös muualta tänne tulleiden uuden ympäristön merkityksellistämisessä. Toimintatavat otettiin tässäkin lähes valmiina Babel-projektin käyttöön, vaikka ainoa toistaiseksi toteutunut kierros suunniteltiinkin uuteen paikkaan. Ensimmäinen veistoskierros toteutui Myllypuroon ja se koostettiin erityisesti Myllypuron yläasteen somalialaisista oppilaista koostuvaa valmistavaa luokkaa varten. Warda Ahmed opasti valmistavalle luokalle somalikielellä ja innosti oppilaat hakemaan merkityksiä lähiympäristön taiteesta. Vain yhden toteutuneen kierroksen mukanapitäminen tässä julkaisussa voi tuntua merkityksettömältä, mutta haluan pitää ajatuksen tässä, sillä se osuu olemassa olevaan tarpeeseen merkityksellistää yhtäkkisen uutta ja outoa lähiympäristöä sekä käydä peräänkuulutettua arvojen vuoropuhelua sen taiteen äärellä, jota suomalainen kulttuuri arvostaa. 16

Yksityiskohta Sattar Fartousin maalaustyöpajassa tehdystä teoksesta. Babel-pajat ja kielten käyttö Alla olevissa kappaleissa käsitellään pajoja sen mukaan, miten kieliä niissä käytettiin; koululaispajoissa äidinkielen tai vieraan kielen opetuksen tukena sekä lauantaipajojen kohtaamistilanteissa eri kieliryhmien välillä. Omakielinen toiminta vähemmistöäidinkielen puhujille Koska kaikille avointen lauantaipajojen yleisössä pajaohjaajan oman kieliryhmän edustajien määrä on usein ollut pieni suhteessa muihin kävijöihin, eikä ohjaajan kieli siksi ole ollut pajatilanteessa vahvasti esillä, siirryttiin projektissa tarjoamaan pajoja myös vieraita kieliä äidinkielenä opiskeleville. Näissä tilanteissa omakielinen taidemuseokäynti ja pajatyöskentely on tarjonnut tärkeän apuvälineen äidinkielen vahvistamisessa ja ylläpitämisessä. Kielitaito syntyy erilaisissa konteksteissa, ja uusien tilanteiden lisääminen äidinkielen opiskeluun rikastaa sanavarastoa, käytännön kieli- ja kommunikointitaitoja ja mahdollistaa erilaisten kielirekisterien kuuntelemisen ja oppimisen. Vuonna 2010 alkaneet äidinkielen opetusryhmien pajat keskittyivät venäläiseen kieliryhmään ja pajat toteutti Irina Soboleva. Irina on kirjoittanut pajoistaan oman artikkelinsa, joka on mukana tässä julkaisussa. Arabiankielisiä koulupajoja tarjottiin myös kokeiluluontoisesti sähköpostitse arabia äidinkielenä -ryhmien opettajille, mutta kun kyselyjä ei tullut, pitäydyttiin muille ryhmille sovituissa ja yleisöpajoissa. Syy arabiankielisten pajojen olemattomaan kysyntään saattaa olla paitsi järjestelysyissä tai kiinnostuksen puutteessa myös kielen kaksijakoisessa tilanteessa, josta oli puhetta aiemmin vähemmistökieliryhmien kohdalla. 17

Kouluissa opetettava arabia on kirja-arabiaa, ja todellisten puhuttujen arabiäidinkielten säilyminen uudessa kotimaassa on erityisen haasteellista. Muodollisen standardi- eli kirja-arabian kielellä ohjaaminen taas ei mahdollista samanlaista tunnekielen käyttövoimaa kuin todellisen puhutun äidinkielen käyttö. Näiden puhuttujen äidinkielten kielikohtaiset puhujaryhmät ovat Suomessa pieniä, koska ymmärrettävyyden rajan ylittäviä murteita on paljon. Vieraan äidinkielen opettajien nimet saatiin opetusvirastosta. Alun perin tarkoituksena oli tarjota kahden kerran pakettia niin että opas kävisi ensin koulussa PowerPoint-kuvaluennon kanssa ja toisi toisella kertaa ryhmän museoon. Opettajat pyysivät kuitenkin mahdollisuutta toteuttaa pelkkä koulukäynti ja siihen suostuttiin. Ei-kotimaisten kielten äidinkielenopiskeluryhmät on koostettu eri kouluista ja myös opettaja matkustaa eri koulujen välillä. Tästä syystä matkustaminen museoon ryhmän kanssa oli usein mahdotonta järjestää. Mahdollisuus saada opas kouluun herätti kiinnostusta myös muissa kieliryhmissä. Kolmelle kiinnostuneelle somaliryhmälle, jotka ottivat yhteyttä projektin lopulla, yritettiin järjestää luentoaikaa, mutta aikatauluja ei enää saatu sovitettua somalitaustaisen Babel-ohjaajan Warda Ahmedin aikatauluun. Toivottavasti jatkossa somalikielisten pajojen tarpeeseen pystytään vastaamaan. Maatuska-nukkeja maalataan Irina Sobolevan työpajassa. 18

Irina Sobolevan Hahlamapajassa tehty työ. Kokonaan tai osittain somalikielisiä pajoja järjestettiin valmistavan luokan kokonaan somalikielisenä lähiympäristön veistoskierroksena Myllypurossa ja yhden kuvataideryhmän suomen- ja somalinkielisenä sarjakuvapajana taidemuseolla. Lisäksi toiseen somalikieliseen lauantaipajaan ilmoittautui Africarewo-organisaation kautta ryhmä vastikään Somaliasta saapuneita pakolaisia, jotka toimivat muun pajayleisön joukossa. Suomeen sopeuduttaessa suomen kielen opiskelu on tärkeää. Silti oman äidin-kielen hyvä hallinta antaa korvaamattoman pohjan muiden kielten opiskeluun ja oppimiseen ylipäätään. Jos haluamme ylläpitää suomalaisen väestön kautta linjan korkeaa koulutustasoa, on yksi tärkeä väylä tähän pääsemisessä uusien suomalaisten omien äidinkielten tukeminen. Omakielinen taidepajatoiminta voi osallistua tähän työhön. Toisaalta omakielisenä oppaana museotöihin tuleva maahanmuuttajataustainen opas kartuttaa väistämättä myös suomen kielen taitoaan, sillä paljon projektiin liittyviä asioita hoidetaan myös suomeksi. Saman idean pohjalta toimivia pajoja, joita tarjotaan kielikohtaisille yleisöille, tarjotaan myös kaikille avoimina pajoina, jotka tavoittavat eniten suomenkielistä yleisöä. Monelle taiteilijalle lauantaipajoissa on tarjoutunut ensimmäinen tilaisuus opettaa suomeksi. Omakielisten pajojen tarjoaminen eri vähemmistökieliryhmille ei siis ole missään tapauksessa ristiriidassa suomen kielen opettelemisen pyrkimyksen kanssa vaan tukee molempia kieliä. Uusien kieliryhmien kasvaminen toimivaan ja rikkaaseen kaksikielisyyteen on koko kansakunnan etu. Kaikenlainen tuki tässä on tarpeen. Omakieliset hyvät kokemukset voivat myös lisätä motivaatiota oman äidinkielen ylläpitämiseen silloinkin kun asenneilmapiiri kielivähemmistöä kohtaan on negatiivinen. Jokainen taiteilija teki itse omakielisen version pajakuvauksesta ja sai tästä korvauksen. Omakielisten pajatekstien tuottamisen hankaluus kävi selväksi vasta projektin kuluessa. Kaikille taiteilijoille oman äidinkielen kirjoitettu muoto ei ole täysin hallussa ja lähtömaassa tuntematonta sanastoa ei välttämättä alkuperäisellä äidinkielellä ole. Jatkossa voisikin olla viisaampaa käyttää joidenkin kielten kohdalla ammattikääntäjiä, mikä varmistaisi myös hyvän kieliasun ja sitä kautta käyttäjien äidinkielen parhaan tukemisen. 19 19 Toive Suomessa saatavilla olevan omalle kielelle tehtävien käännöstöiden teettämisestä ammattilaisilla esitetään myös Jekaterina Tantun Suomen venäläistä kielivähemmistöä koskevassa raportissa, s. 17 osana toimenpideehdotuksia hyvän kaksikielisyyden turvaamiseksi. Babel-pajojen tapauksessa kääntämisongelmat eivät koskeneet venäjänkieltä, mutta hyvän kieliasun merkitys omakielisissä teksteissä koskee varmasti kaikkia kieliryhmiä erityisesti silloin kun omakielistä materiaalia on saatavilla vähän. 19

Allaolevaan taulukkoon on hahmoteltu eri pajatyyppien tavoitteita eri toimijoiden kannalta. Näyttelyyn liittyvä työpaja taidemuseossa Taiteilija Työmahdollisuus perinteisesti kantasuomalaisessa museoympäristössä Positiivista näkyvyyttä, jossa oma osaaminen tulee esiin Kielikohtainen yleisö Taidekokemus ja sen käsittely kuvallisesti ja omalla tunnekielellä Omakielinen toiminta vahvistaa äidinkieltä, sanavarastoa, eri kielen rekisterien hallintaa ja sitä kautta ajattelutaitoja Koko yleisö Taidekokemus ja sen käsittely kuvallisesti Kohtaamis- ja yhteistoimintatilanteet eri kulttuuritaustaisten taiteilijoiden ja yleisöjen kanssa Museo Uusien kävijöiden tavoittaminen Uusia näkökulmia museotietoon, uusia työskentelyideoita Omaa kieliryhmää edustava taiteilija esimerkkinä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisesta Veistoskierrokset Kulttuuriin sopeuttavaa, taideteosten merkitysten etsiminen, täkäläisten taidearvostusten ja -käsitysten kohtaaminen, tiedon kartuttaminen täällä esillä olevasta taiteesta Oman ympäristön merkityksellistäminen, merkitysten käsittely omalla tunnekielellä Uusien kävijöiden tavoittaminen, toteutettujen taideteosten käyttöönotto, niiden merkitysten välittäminen asukkaille Pajat vieraan kielen opetuksen tukena Äidinkieleltään englanninkielisen taiteilijan Paresh Joshin pajat varattiin nopeasti suomalaisille koululaisryhmille, joista osa hakeutui pajaan kielen, osa houkuttelevan tekniikan takia. Ei-suomalaissyntyisen taiteilijan kanssa kommunikointi pakottaa oppilaatkin puhumaan vierasta kieltä, ja erityisesti pajatoiminnan kuluessa kynnys puhua madaltuu. Sanat jäävät mieleen käytännön toiminnassa. Taidemuseokäynti tarjoaa vahvan välineen kielenopetuksen tueksi, oli kyseessä sitten vieraan kielen tai oman äidinkielen opettelu. Vaikka kaikki pääkaupunkiseudun museot tarjoavat opastuksia myös englanniksi, käytetään tätä mahdollisuutta kielen opiskelun tukena vähän. Kun puhuja on äidinkieleltään englanninkielinen, on tilanne luontevampi kuin englannin käyttö suomenkielisen oppaan ja ryhmän välillä. Babel-pajojen kohdalla tiedotusta suunnattiin myös erityisesti kieltenopettajille, mikä sai opettajat tarttumaan tilaisuuteen varmana siitä, että palvelu on tarjottu juuri heille. 20

Pajojen yhteydessä heräsi ajatus ennakoivan sanalistan lähettämistä museovierailua valmistelevaksi. Osassa englanninkielisistä pajoista tehtiin sekä koulukäynti että museovierailu, jolloin tätä ei olisi tarvittukaan. Jos koulukäyntiä ei ole, voisi etukäteen läpikäyty sanalista auttaa orientoitumaan tulevaan merkitysmaailmaan ja paikallistaa hauskasti tietyn sanan oppimistilanteen tiettyyn taideteokseen. Lauantaipajat: monikielisiä tilanteita eri kieliryhmien välillä Kaikille avoimissa lauantaipajoissa (7 kpl vuonna 2009 ja 11 kpl vuonna 2010) pajaohjaaja on käyttänyt oman kielensä lisäksi muita kieliä kommunikoidessaan yleisön kanssa. Lauantaipajoissa suomenkielistä yleisöä on ollut paikalla aina, ja pajaohjaajan kieliryhmää on houkuteltu mukaan kohdennetulla tiedotuksella. Yleensä tässä on onnistuttu; lähes kaikissa pajoissa on ollut yleisöä, joka on tullut paikalle oman kielen houkuttelemana. Vain arabiankielisen taiteilijan pajat eivät tavoittaneet omaa kieliryhmää, mutta muita osallistujia oli kuitenkin mukavasti. Lauantaipajojen erikielisiä osallistujia verotti varmasti museon pääsymaksu, joka pajasta maksettiin. Venäjänkielisessä pajassa oli mukana vanhempia, jotka odottivat museon ulkopuolella ja toivat vain maksutta museoon pääsevät lapsensa pajaan. Ilmaisen pääsymaksun sopiminen pajakävijöille olisi kuitenkin ollut avoimen pajan tapauksessa hyvin hankalaa, kun muut museokävijät maksavat käynnistään. Viimeiseen pajaan sovittiin etukäteen kaksi ilmaisryhmää, Africarewo-organisaation kautta mukaan ilmoittautunut somalipakolaisryhmä, joille pääsymaksu olisi ollut mahdoton maksaa, sekä Kulttuurien museon vieraina ollut ryhmä udmurtin kielen puhujia Hanti-Mansiasta. Tilanteessa oli lopulta mukana kaksi tyystin erilaista ryhmää, jotka molemmat olisivat varmasti saaneet enemmän irti ryhmäkohtaisesta vierailusta. Pajatekniikkana tuolloin oli sarjakuva, jossa tehtiin karikatyyrejä itsestä ja omasta vastakuvasta, itselle vastakkaisesta hahmosta. Kahden erilaisen ryhmän ja yksittäisten pajakävijöiden välillä sukkuloiminen oli yllättävän haastavaa ja muistutti taas, miten tärkeää on muistaa keskittyä hetki jokaisen pajaan tulevan ihmisen mahdollisiin toiveisiin ja tarpeisiin pelkän ennakkosuunnitelman toteuttamisen sijasta. Joskus pysähtyminen toisen ihmisen kohdalle, hänen taustansa kyseleminen tai kuppi teetä voi olla tärkeämpää kuin pajasuunnitelman toteutuminen. Itse olin tilanteessa emäntänä, ja huomasin että ajatus samasta palvelusta kenelle tahansa kohtaa rajansa, kun samaan huoneeseen tulee joukko museoammattilaisia ja vasta Suomeen saapuneita pakolaisia ja kummankaan ryhmän kanssa minulla ei ole yhteistä kieltä. Organisaatio: taiteilijoiden, museon ja koordinaattorin roolit Pajaprojekti alkoi vuonna 2009, jolloin käytössä oli 7000 euron budjetti. Koordinaattori ja tämän raportin kirjoittaja Outi Korhonen toimi museon ulkopuolelta ja museon 21

sisällä projektin asioista vastasi vastaava museolehtori Kaisa Kettunen. Vuonna 2010 vastuu käytännön asioista myös museon sisällä siirtyi projektikoordinaattori Outi Korhoselle, joka toimi kuuden kuukauden ajan museossa projektia koordinoivana puolipäiväisenä museolehtorina Museoviraston myöntämän museoiden innovatiivisiin hankkeisiin suunnatun valtionavustuksen turvin. Suunnitelmat hyväksyivät ja niihin antoivat merkittävän panoksensa myös Helsingin taidemuseon museolehtorit Kaisa Kettunen ja Lotta Kjellberg. Heti toiminnan alkaessa päätettiin luoda projektille omat nettisivut, jotka suunnitteli silloin Helsingin taidemuseossa salivalvojana toiminut englantilainen graafikko David Wheatley. Wheatley teki sivujen suunnittelussa valtavan työn pienellä korvauksella ja sai aikaan sivuston, joka on käyttäjälle melko helppo ja selkeä. Pienen budjetin takia päädyttiin tekemään sivut ilmaispalvelimelle ja ilmaisohjelmalla, jonka päivittäminen osoittautui kuitenkin tuskallisen hitaaksi ja oikukkaaksi. Sivuilla esiteltiin pajaprojektin idea, ohjelma ja ohjaavat taiteilijat. Toteutuneista pajoista sivuilla julkaistiin kuvia ja pienet pajakuvaukset. Vuonna 2010 nettisivujen päivitys ja muokkaus siirtyi Outi Korhoselle. Nettisivujen tekstit, kuvien valinta, sävy- ja kokomuokkaus ja pomputtelu vikuroivilla sivuilla vei melkoisesti aikaa. Monia osallistujia ajatus oman työn julkaisemisesta projektin nettisivuilla tuntui kuitenkin motivoivan ja toteutuneiden pajojen kuvitetut kuvaukset antoivat selkeän kuvan toiminnan todellisesta sisällöstä. Toisaalta töiden kuvaaminen pajoissa vei niistäkin oman aikansa ja vaati yleisöä täyttämään kuvalupia, jotta kuvat voisi laillisesti julkaista. Vähempikin dokumentointi olisi ehkä riittänyt. Tai ehkä jähmeää sivustoa paremmin projektia olisi palvellut blogi, jonka päivittäminen olisi sujunut kivuttomasti. Pajat suunnitteli kukin taiteilija yhdessä projektikoordinaattorin kanssa. Tarkoitus oli hakea toimintaa, jossa jokaisen oma osaaminen pääsisi esiin, mutta voitaisiin kuitenkin toimia museopajan rajallisessa ajassa ja tavalla, joka innostaisi kävijöitä kokeilemaan ja osallistumaan. Vuonna 2010 painopiste siirtyi enemmän näyttelykeskeiseksi, vaikka poikkeuksiakin tästä oli. Pajojen yhteissuunnittelu ja niissä mukana oleminen oli myös koordinaattorille hyvin antoisaa. Joitakin kömmähdyksiä ja arviointivirheitä lukuun ottamatta pajat onnistuivat hyvin. Tiedotukseen jokainen osallistui jollakin tavoin. Jokainen taiteilija teki itse omakielisen version pajakuvauksesta ja sai tästä korvauksen. Osa taiteilijoista myös tiedotti pajoista omalle kieliryhmälleen, mikä paransi ratkaisevasti kohderyhmien tavoittamista. Ajatuksena oli osallistaa taiteilijat mahdollisimman paljon projektin työvaiheisiin välttäen kuitenkin vapaaehtoistyön vaatimista. Ammattikääntäjien käyttö olisi kuitenkin joissain tapauksissa ollut perusteltua hyvän kieliasun takaamiseksi. Työskentelyä Irina Sobolevan Maatuska-työpajassa. 22

4. Pajakuvaukset Pilottipajat keväällä 2009 Projekti alkoi pilottipajoilla, joita järjestettiin museon toivomuksesta työhyvinvointitoimintana museon työntekijöille. Näiden pajojen pohjalta suunniteltiin syksyn yleisöpajat. Työhyvinvointipajojen järjestäminen yhteisön ulkopuolelta oli hankalaa. Ajasta suurin osa kului eri toimijoiden aikataulujen yhteensovitteluun. Ulkopuolisena en myöskään tuolloin vielä tuntenut museon toimintakulttuuria tai työntekijöitä, mikä hankaloitti myös hiukan pajasisältöjen suunnittelua. Virolainen Rita Ramel ohjasi kaksiosaisen keramiikkapajan, jossa tehtiin koruja ja muita pienehköjä keramiikkaesineitä, jotka lasitettiin toisella kerralla. Museon salivalvojana päivätyötä tekevä kuvataiteilija Tigneh Negash ohjasi pastellimaalauspajan, jossa hän myös kertoi omasta taiteestaan ja työskentelystään. Pajassa tehtiin asetelmia. Osallistujia oli vähänlaisesti, keramiikkapajassa kahdeksan henkeä ja pastellipajassa vain kolme. Keramiikkapajan alkuperäinen ilmoittautuneiden määrä oli hiukan suurempi, mutta ohjaajan sairastuminen pakotti muuttamaan aikataulua, eikä uutta kaikille sopivaa aikaa enää löytynyt. Pajat toimivat kuitenkin kokeiluina syksyä varten ja olivat luullakseni osallistujille tilanteina mukavia. Molemmissa pajoissa tuotokset onnistuivat myös hienosti ja kuvia tilanteista voitiin käyttää avointen pajojen tiedotuksessa. Syksyn yleisöpajat järjestettiin sunnuntaisin kahdessa eri näyttelyssä ja museossa. Näyttelyaikataulut ehtivät muuttua sen jälkeen, kun paja-ajoista ja tekniikoista oli jo sovittu taiteilijoiden kanssa. Päätettiin siis sopeuttaa taiteilijoiden kanssa sovitut ajat uuteen näyttelyaikatauluun. Kolme ensimmäistä pajaa pidettiin syyskuussa Meilahdessa Kolme sisarta -näyttelyssä, jossa esillä oli Outi Heiskasen, Lena Cronqvistin ja Irina Zatulovskajan taidetta, neljä seuraavaa pajaa Tennispalatsissa venäläistä salonkitaidetta esitelleessä Kauneuden pauloissa Mestariteoksia Tretjakovin gallerian kokoelmista -näyttelyssä. 23

Meilahden pajat vuonna 2009 Perhetarina-paja Työskentelyä Claudia Valdesin Perhetarina-pajassa. Meksikolaisen Claudia Valdesin espanjankielinen monotypiapaja toteutettiin lopulta museon koulupajoja varten kehitellyllä peiliinpiirtotekniikalla, koska alkuperäinen ajatus prässin avulla vedostettavasta grafiikasta piti jättää pajapaikan muututtua. Osallistujat saivat peilit, joiden päällä oli kalvo. Kalvolle piirrettiin oma peilikuva sen mukaan mitä peilistä näkyi. Peilipiirroksen päälle maalattiin omakuva, joka painettiin paperiin. Käytetty tekniikka oli ollut käytössä museopajoissa aiemmin sekä Ateneumissa että Helsingin taidemuseossa ja sitä tarjottiin Valdesille, kun piti keksiä yksinkertainen tehdä grafiikkaa ilman prässiä. Pajan 13:sta osallistujasta seitsemän oli osittain tai kokonaan espanjankielisiä. Korumuisto-paja Virolaisen Rita Ramelin keramiikkakorupaja toimi hyvin keväällä saadun tyhy-pajakokemuksen pohjalta. Paja oli täysi, osallistujia oli 25, lähes kaikki paikalla koko paja-ajan. Koruja tehtiin painamalla jälkiä levyksi kaulittuun saveen erilaisilla pitseillä, leluilla, kirjainpunsseleilla, verkoilla, kipsimuoteilla jne. Kuvioidusta savilevystä leikattiin yksinkertaisia muotoja ja tuoreeseen saveen upotettiin koukku uuninkestävää rautalankaa, jotta korua voisi käyttää riipuksena. Lasite levitettiin raa alle savelle työn kuivuttua, lisäksi käytettiin lasihelmiä, jotka sulavat uunissa. Työskentelyä Rita Ramelin Korumuisto-pajassa. Osallistujina oli pari vironkielistä ja heidän mukanaan kansainvälinen joukko osallistujia samalta suomen kielen kurssilta sekä suomenkielisiä tekniikan houkuttelemia kävijöitä ja edellisen viikon espanjankielinen perhe. Tuotokset poltettiin ja kävijät hakivat työnsä museolta myöhemmin. Paja onnistui hyvin, vaikka lasittamisen ohjaamiseen ryhmä oli liian suuri. Lasitteet saavat värinsä vasta uunissa, eli niiden levittäminen tapahtuu värikartan avulla. Täysin eriväriset lasitteet saattavat olla raakana samanvärisiä. Lisäksi osalla kävijöistä lasitteet jäivät liian ohuiksi, jolloin väri paloi pois. Suurin osa töistä oli kuitenkin onnistuneita, ja työskentely itsessään oli antoisaa. Hauraiden töiden pakkaus ja kuljetus polttoon sieltä pois ja pakkaaminen osallistujille nimikirjainten perusteella oli tuntikausien työ, jota riitti usealle päivälle. Tämän ongelman takia keramiikkapaja päätettiin jättää pois seuraavan vuoden ohjelmistosta, vaikka pyyntöjä samanlaisen pajan uusimisesta tulikin osallistujilta. 24

Kuvajaisia kankaalla-paja Irina Sobolevan venäjänkielinen kankaanpainopaja järjestettiin myös Meilahdessa. Pajassa tehtiin noin 0,5 m x 1 m kokoisia kankaita paperikaavioilla, silkkipainomenetelmällä. Tekstiilisuunnittelijana toimivalla Irinalla oli mukanaan oma kangasportfolionsa ja nopeasti syntyviä paperikaavioesimerkkejä oli tehty erilaisia. Pajan seinillä ja pyykkinaruilla roikkuvat puolivalmiit kankaat houkuttelivat painajien lisäksi pajaan paljon uteliaita katselijoita. Tilaan mahtui kerrallaan vain kahdeksan painajaa, ja paja oli koko ajan täynnä. Lähtökohtana käytettiin mm. eri tavoin taiteltuina leikattuja papereita, joilla saatiin kuvioihin helppoa jatkuvuutta tai symmetriaa. Pajassa venäjänkielisiä osallistujia oli muutama ja paja toimi sekä suomen- että venäjänkielellä. Onnistuneet tuotokset aiheuttivat selvästi iloa. Tennispalatsin pajat vuonna 2009 Kuvajaisia kankaalla -pajassa. Tennispalatsin syksyllä auennut Kauneuden pauloissa -näyttely esitteli venäläisen salonkitaiteen mestareita Tretjakovin galleriasta. Sen yhteydessä päätettiin tarjota venäläiselle kieliryhmälle useampi paja. Nämä pajat sijoittuivat normaalien sunnuntaipajojen tilalle samaan ajankohtaan, joten yleisöä tuli paikalle myös sunnuntaipajojen perinteen tuomina. Suuri osa pajayleisöstä oli venäjänkielisiä, erityisesti Babel-pajoihin tulleita. Näin saatiin myös kunnollinen kokemus tietylle kieliryhmälle tiedottamisesta ja sen tavoittamisesta, kun tarjolla ei ollut vain pistemäistä pajaa, vaan sarja, jossa oli jo hiukan jatkuvuuden tuntua. Tennispalatsissa pidettiin kaksi elävän mallin maalauspajaa, joista toisen veti Irina Soboleva guassitekniikalla ja toisen Tigneh Negash kuivapastelliliiduilla. Lisäksi Irina piti Maatuska- ja Hahlamapajat. Elävän mallin pajoissa tehtiin kasvomuotokuvia, mallina oli taideopiskelija Pauliina Helle. Piirtäminen oli keskittynyttä. Tigneh Negash teki samalla omaa työtään, minkä seuraaminen oli kävijöiden mielestä antoisaa. Irina Sobolevan pajat, joissa toimittiin perinteisillä venäläisillä koristemaalaustekniikoilla, houkuttelivat runsaan yleisön. Isänpäivänä maalattiin perhemaatuskoja ja seuraavana sunnuntaina pieniä puulautasia hahlama-tekniikalla. Hahlamatekniikka on puuesineiden koristelussa käytetty perinteinen venäläinen maalaustekniikka. Yli puolet yleisöstä oli venäjänkielisiä perheitä. Irina Soboleva itse halusi nostaa esiin venäläisiä Tigneh Negashin pastellimaalauspajassa tehty työ. Irina Sobolevan hahlama-maalauspajassa tehtyjä lautasia. 25