Haukiperänojan perkauksen mahdolliset vaikutukset Olkijokisuu-Pattijoen pohjoishaaran Natura-alueeseen

Haukiperänojan perkauksen mahdolliset vaikutukset Olkijokisuu-Pattijoen pohjoishaaran Natura-alueeseen SISÄLLYS 1. JOHDANTO...2 2. OLKIJOKISUU-PATTIJOEN POHJOISHAARAN NATURA-ALUE (FI1103400)...2 2.1 Alueen suojeluperusteet; arvokkaat luontotyypit ja lajit...3 3. HANKE...5 4. MAASTOTARKISTUS...6 4.1. Havainnot...6 5. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI...9 Tmi Arto Hautala Ympäristö- ja kalatalouspalvelut www.artohautala.fi 2016

2 1. JOHDANTO Mikäli jokin hanke yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää valtioneuvoston Natura 2000 verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoja, tulee hankkeen toteuttajan arvioida nämä vaikutukset asianmukaisella tavalla (LSL 65 ). Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos tämä arviointi tai siihen liittyvä lausuntomenettely osoittaa hankkeesta koituvan em. seurauksia. (LSL 66 ). Arvioinnissa keskeisellä sijalla ovat ne luontoarvot, joiden perusteella muuttumisuhan alla oleva alue on otettu mukaan Natura 2000 ohjelmaan. Tässä raportissa tarkastellaan Haukiperänojan perkauksen mahdollisia vaikutuksia Olkijokisuu- Pattijoen pohjoishaaran Natura-alueeseen (FI1103400). Alue sijaitsee Perämeren rannalla Raahen pohjoispuolella. 2. OLKIJOKISUU-PATTIJOEN POHJOISHAARAN NATURA- ALUE (FI1103400) Olkijokisuu-Pattijoen pohjoishaara on 202 ha laaja meren, alavien merenrantaniittyjen ja primaarisukkesiovaiheen rantametsien alue (kuva 1). Merivedet huuhtovat ajoittain niittyalueita ja rantaa luonnehtivat myös monet allikot (taulukko 2). Alue on linnustoltaan melko monipuolinen ja runsas ja Olkijokisuu kuuluu Naturan ohella lintuvesien suojeluohjelmaan. Pesivän vesi- ja kahlaajalajiston lisäksi alueella on merkitystä muuttoaikaisena levähdyspaikkana. Kuva 1. Olkijoensuu-Pattijoen Natura-alueen rajaus ja Haukiperänojan sijainti.

3 2.1 Alueen suojeluperusteet; arvokkaat luontotyypit ja lajit Alue on suojeltu sekä lintudirektiivin (SPA) että luontodirektiivin (SI) mukaisena kohteena. Alueella esiintyy kuutta luontodirektiivin liitteen I tärkeänä pidettyä luontotyyppiä, joista kolme on ensisijaisesti suojeltavia (taulukko 2). Taulukko 2. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Olkijoensuu-Pattijoen Natura-alueella. Ensisijaiset luontotyypit on korostettu. Koodi Luontotyyppi Pinta-ala (ha) 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät 40 1630 Itämeren boreaaliset rantaniityt 40 1640 Itämeren boreaaliset hiekkarannat.. 2 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 4 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden 20 luonnontilaiset metsät 9080 Fennoskandian metsäluhdat 0,1 Luontodirektiivin tärkeästä lajistosta alueella esiintyy Upossarpio (Alisma wahlenbergii) (liite II ja IV, ensisijaisesti suojeltava laji), joka on maassamme luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (Rassi ym. 2010). Upossarpio on noin 10-30 cm korkea uposkasvi, joka kasvaa matalassa murtovedessä. Kasvupaikat ovat pääasiassa suojaisia ja pehmeäpohjaisia rantoja, esimerkiksi rantaviivan läheisiä lampia tai ruovikon aukkopaikkoja. Upossarpio on Itämerellä kotoperäinen laji. Suomessa kasvaa arviolta 80 % koko Euroopan ja samalla koko maailman upossarpioista. Lajin suurimmat esiintymät ovat Perämeren Suomen puoleisella rannikolla Kalajoelta Kemiin. Yleisimmillään laji on Oulun, Hailuodon ja Limingan seuduilla (kuva 2). Lajin luonteeseen kuuluu, että maankohoamisen myötä vanhoja kasvupaikkoja häviää ja uusia syntyy. Vesien rehevöitymisestä ja laidunnuksen vähenemisestä aiheutuva rantojen umpeenkasvu vähentää lajille sopivia kasvupaikkoja samoin kuin rantarakentaminen ja muu haitallinen maankäyttö. Lajin havaintopaikoista monet ovat hoidon piirissä (laidunnus, niitto), mutta hoidon jatkuminen ei ole varmaa pidemmällä aikavälillä. Lintudirektiivin liitteen I lajistosta alueella on havaittu 27 lajia (pääosin ranta- ja vesilintulajistoa) ja kokonaisuudessaan alueella esiintyy noin 70 lintulajia (liite 1). Näistä kymmenen on maassamme uhanalaisia (taulukko 3). Taulukko 3. Olkijoensuu-Pattijoen Natura-alueella pesivät uhanalaiset linnut. Korostetut lajit sisältyvät lintudirektiivin liitteen II lajistoon. Laji Lat. Suom. Luokka Emberiza aureola Kultasirkku R Aythya marila Lapasotka EN Philomacus pugnax Suokukko EN Sterna albifrons Pikkutiira EN Anas acuta Jouhisorsa VU Anas querquedula Heinätavi VU Aythya fuligula Tuk kasotka VU alidris temminckii Lapinsirri VU Motacilla flava Keltavästäräkki VU Oenanthe oenanthe Kivitasku VU R=äärimmäisen uhanalainen VU=vaarant unut EN=erittäin uhanalainen

Kuva 2. Upossarpion tunnetut esiintymät rannikollamme. 4

5 3. HANKE Natura-alueen pohjoisosalle sijoittuu mantereen viljelyalueelta rantaniitylle kaivettu Haukiperänoja (kuva 1). Oja on kaivettu ennen alueen Natura-suojelua ja siitä noin 270 m sijoittuu Naturarajauksen sisään. Ojan valuma-alue on vain 0,32 km2 ja keskimääräinen virtaama MQ siten karkeasti 3 litraa/s. Suurella osaa vuotta virtaama on lähellä nollaa. Peltoalueiden järkiperäisemmän viljelyn mahdollistamiseksi alueella on käynnissä uusjakotoimitus. Toimituksen liittyy tarpeellisiksi katsottuja kuivatustöitä ja yksi näistä on Haukiperänojan perkuu noin 600 metrin matkaltaan. Myös Natura-alueelle sijoittuva osa ojasta on katsottu tarpeelliseksi perata (liite 2). Perkuumassat tasattaisiin Natura-alueella ojan eteläreunalle. Kuva 3. Haukiperänojaa koskeva kuivatussuunnitelmakartta (Maveplan Oy). Ojan valuma-alue 0,32 km 2 on rajattu tumman sinisellä ja suunniteltu perkausväli (n. 600 m) on osoitettu paaluluvuin 0...6. Natura-alueen raja ojan kohdalla on vihreissä kiinteistörajoissa. Pohjakartasta poiketen paalulukujen 3..6 kohdalla ojan eteläpuolella olevat kiinteistöt on raivattu pelloiksi.

6 4. MAASTOTARKISTUS Hankealueella tehtiin maastotarkistus 19.7.2016. Tarkistus käsitti alueen yleispiirteisen luontotyyppien tilan ja lajiston havainnoinnin sekä tarkemman Haukiperänojan ja sen lähiympäristön kasvillisuusselvityksen (kuva 4). Alueella on kaksi upossarpion tiedettyä havaintopaikkaa (kuva 4). Maastomuotojen perusteella Haukiperänojan mahdolliset valumavedet voivat suuntautua näistä vain eteläisempää havaintopaikkaa kohden. Tämän havaintopaikan aluetta haravoitiin 2 tunnin ajan 0..60 cm vedessä lajin versoja etsien. Kuva 4. Upossarpion tiedetyt havaintopaikat (siniset pisteet) sekä kasvilajiston suhteen tarkemmin havainnoitu noin 10 ha alue (vihreä tummennus). 4.1. Havainnot Haukiperänojan kohdalla Natura-alueella on laaja karjan laidunnukselle aidattu alue, joka mantereen puolella alkaa heti Natura-alueen rajasta ja jatkuu meren puolelle noin 60..100 cm syvään veteen. Laidunalueen rajat pohjoisessa ja etelässä eivät olleet selvitysalueelta nähtävissä. Alueella oli nautakarjaa ja kasvillisuus oli kauttaaltaan laidunnetun näköistä eli karja oli ollut alueella todennäköisesti alkukesästä lähtien. Alueella oli myös raivattu puustoa ja pensaikkoa, joka oli kasattu traktoritien päähän. Haukiperänoja on Natura-alueella noin 4 m leveä ja 0..50 cm syvä. Oja on vesi- ja luhtakasvillisuuden valtaama ja ojan keskivaiheilla osin umpeenkasvanutkin. Tällä paikalla kasvillisuus hieman padottaa vähäistä virtaamaa, muutoin vesi soljuu hitaasti kasvillisuusväleissä. Oja on mittasuhteiltaan huomattavan laaja pienen valuma-alueen kuivatustarpeeseen nähden. On todennäköistä, että ojamaita on otettu kuivatustarvetta enemmän pohjoisreunan traktoritien korottamista varten. Suuri poikkipinta-ala yhdistettynä pieneen virtaamaan tekee ojasta herkästi

7 umpeenkasvavan. Nykyisellään se muistuttaa enemmänkin pintavalutuskenttää. Pensasluhtavyöhykkeen rajalla oja laskee rantaniityllä olevaan laajaan allikkoon, jossa vedenpinta viimeistään on yleensä meriveden tasalla. Ranta-alue on vesi- ja rantalinnustoltaan runsaslukuinen. Alueen allikoissa tavattiin kymmeniä tavin, haapanan ja sinisorsan aikuisia ja nuoria yksilöitä. Kahlaajista ojan lähiympäristössä havaittiin pesineen punajalka- ja valkoviklon. Etsityllä alueella ei havaittu upossarpion versoja. Kukkimattomien versojen esiintyminen on silti mahdollista, koska näiden erottaminen muusta laidunnetusta vesikasvillisuudesta on vaikeaa. Suurella varmuudella lajia ei esiinny Haukiperänojassa. Lajia ei ojassa havaittu ja oja on upossarpion kasvupaikaksi liian umpeenkasvanut. Ojan kasvillisuudessa peittävimpiä olivat sinikaisla, järviruoko, vesi- ja viiltosara, terttualpi, isohaarapalpakko, myrkkykeiso, suoputki, vesikuusi, sarjarimpi ja pikkulimaska. Natura-alueelle sijoittuvasta Haukiperänojasta noin 1/3 sijoittuu merenrantaniityn vyöhykkeeseen ja loput mantereenpuolen primaarisukkessiovaiheen metsään. Jälkimmäinen on kokonaisuudessaan pajuluhtaa, jonka lajistoon kuuluvat peittävimmin kiiltolehtipaju, mesiangervo, luhtakastikka, punanata, suoputki, hiirenvirna, rönsyrölli ja rantanätkelmä. Kosteimmissa painanteissa kasvavat myös vesi- ja viiltosara sekä myrkkykeiso ja rentukka. Merenrantaniityt olivat laidunnuksen mataloittamia luhtakastikka- ja punanataniittyjä, joiden muuta päälajistoa olivat mesiangervo, hiirenvirna, rantanätkelmä, suolavihvilä, isolaukku ja rantamatara. Niityillä on sekä järviruokokasvillisuuden peittämiä laikkuja että vetisempiä sinikaislan ja meriluikan harvahkon versoston vallitsemia allikoita. Kasvillisuudessa ei havaittu uhanalaislajeja. Haukiperänojan vieressä kulkevan traktoritien merenpuoleisessa päässä havaittiin kuitenkin yksi ahonoidanlukon (B. simplex) verso. Laji on harvinaistunut ja kuuluu silmälläpidettävään lajistoomme. Kuva 5. Haukiperänojan yläosa pohjoisreunan traktoripolkuineen Natura-alueen rajasta merelle päin kuvattuna.

8 Kuva 6. Ojan keskivaiheella oleva umpeenkasvupaikka, jota karja on laiduntanut. Kuva 7. Ojan ruokoista ja suurruohoista meren puoleista osaa mantereelle päin kuvattuna

9 5. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Haukiperänoja on kaivettu ennen Natura-alueen perustamista ja nykyisellään se on kasvamassa umpeen ja on pieneltä osin umpeutunutkin. Ojan virtaama on vähäinen ja tässä mielessä se on luonteeltaan ranta-alueen allikoiden tapainen. Alueen allikot muuntuvat mm. meritulvien ja maankohoamisen seurauksena jatkuvasti, ja niin kasvi- kuin eläinlajistokin on sopeutunut näihin osin satunnaisiin ja osin jatkuviin muutoksiin. Alueen umpeenkasvua pyritään hidastamaan mekaanisesti ja laiduntamalla eli aluetta ei pyritäkään pitämään koskemattomana. Pensasluhdan vyöhykkeellä ojan perkuu nykyisestä umpeenkasvutilastaan avovedeksi ei sinällään aiheuta alueella merkityksellistä suojeluarvoja uhkaavaa muutosta. Osalle linnustoa raivaus olisi positiivistakin. Ojitussuunnitelmaa tulisi kuitenkin jonkin verran muuttaa haitallisten vaikutusten minimoimiseksi rantaniitylle ja upossarpion esiintymisalueelle. Naturaalueelle sijoittuvan ojan perkuu tulee rajoittaa 165 m pituiseksi suunnitellun noin 270 m matkan sijaan. Tällöin perkuu päättyisi luhtapensaikon ulkorajalle ja kohtaan, jossa traktoripolun reunassa ovat viimeiset pensaat. Tältä kohdalta aukeaa laajahko kaisloja ja suurruohoja harvakseltaan kasvava allikkoalue etelän suuntaan (kuvat 8 ja 9). Allikon vesi on meriveden tasossa. Ojan vähäinen valuma-alue ja virtaama huomioiden perkuun päättäminen tähän ei padota vettä eikä muutoinkaan heikennä ojan toimivuutta. Allikko toimii myös pintavalutuskenttänä, jolloin ehkäistään perkuun aiheuttaman samennuksen leviämistä ulommille ja avonaisemmille allikoille, jotka voisivat todennäköisemmin olla upossarpion kasvupaikkoja. Esitetyn päättymiskohdan koordinaatit ovat P 7180324 - E 383936 (ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit) Alueen pensoittumisen ja umpeenkasvun ehkäisemiseksi ojan perkuumassat tulee kuljettaa ja läjittää Natura-alueen ulkopuolelle. Läjityksen päälle kasvaisi muutoin varsin nopeasti pensaikkoa mikä olisi ristiriidassa rantaniityn umpeenkasvun ehkäisemiseksi alueella tehtävien töiden ja rahallisten panostusten kanssa. Kuljetuksen aiheuttama lisäkustannus on vähäinen, koska reunalla kulkee jo traktoritie ja perkuumatka Natura-alueella on lyhyt. Kuva 8. Pensasvyöhykkeen reunalla oja avautuu laajaan allikkoon, jonka yläreunaan mahdollinen perkaus on syytä lopettaa. Kohdalla ovat ojan reunan viimeiset pensaat. Taustalla näkyy myös kasa alueelta raivattua pensaikkoa ja puustoa.

10 Kuva 9. Esitettävä perkuualue, jolla ei vielä aiheuteta merkityksellistä haittaa Natura-alueen suojeltaville luontoarvoille. Perkuun ulottaminen pidemmälle olisi kuivatuksen kannalta tarpeetonta ja aiheuttaisi riskin rantaniityn luontoarvoille ja upossarpion esiintymiselle. Lestijärvellä 22.heinäkuuta 2016 Arto Hautala Biologi, FM Liitteet 1. Olkijokisuu-Pattijoen pohjoishaara Natura-alueen tietolomake Kirjallisuus Rassi P, Hyvärinen E, Juslén A & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.

TIETOLOMAKE Erityissuojelualueille (SPA), ehdotuksille yhteisölle tärkeiksi alueiksi (psi), yhteisölle tärkeille alueille (SI) ja erityisten suojelutoimien alueille (SA) 1. ALUEEN TUNNISTUS 1.1. TYYPPI 1.2. ALUEEN KOODI FI1103400 1.3 ALUEEN NIMI: Olkijokisuu-Pattijoen pohjoishaara 1.4. ENSIMMÄINEN TÄYTTÖAJANKOHTA 1.5. PÄIVITYSAJANKOHTA 199606 200506 1.6. VASTUUTAHO: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, PL 124, 90101 Oulu 1.7. AJANKOHTA, JONA ALUE ON ILMOITETTU JA OSOITETTU/LUOKITELTU ERITYISALUE Ajankohta, jona alue on luokiteltu SPA-alueeksi: 199808 Kansallinen oikeusperusta SPA-alueen osoittamiselle: Ajankohta, jona aluetta on ehdotettu SI-alueeksi: 199808 Ajankohta, jona alue on vahvistettu SI-alueeksi (*): Ajankohta, jona alue on osoitettu SA-alueeksi: Kansallinen oikeusperusta SA-alueen osoittamiselle: Huomautus/huomautukset (**): (*) Valinnainen kenttä. Ympäristöasioiden pääosasto dokumentoi ajankohdan, jona alue on vahvistettu SI-alueeksi (asiaa koskevan EU-luettelon (**) Valinnainen kenttä. Huomautuksia voidaan antaa esimerkiksi sellaisten alueiden luokittelu- tai osoittamisajankohdista, jotka koostuvat alunperin erillisistä SPA- ja /tai SI-alueista 1485

2. ALUEEN SIJAINTI 2.1 ALUEEN KESKIPISTE (desimaaliasteina) Pituusaste Leveysaste 24,551 64,724 2.2 PINTA-ALA (ha): 202,00 2.3 MERIPINTA-ALAN OSUUS (%): 2.4 PITUUS (km): 2.5 HALLINNOLLINEN ALUEKOODI JA -NIMI: NUTS II -tason koodi FIZZ FI15 Unionin alueen nimi NUTS-alueisiin sisältymätön merialue 2.6 LUONNONMAANTIETEELLISET VYÖHYKKEET: Alppivyöhyke ( % (*)) Boreaalinen vyöhyke ( % (*)) Atlantin vyöhyke ( % (*)) Mustanmeren vyöhyke vyöhyke ( % (*)) Mannervyöhyke ( % (*)) Makaronesian vyöhyke ( % (*)) Välimeren vyöhyke ( % (*)) Pannonian vyöhyke ( % (*)) Arovyöhyke ( % (*)) (*) Jos alue sijitsee useammalla kuin yhdellä luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä, ilmoitetaan peittävyysprosentti kullakin vyöhykkeellä (valinnainen). 1486

3. TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA 3.1. ALUEELLA ESIINTYVÄT LUONTOTYYPIT SEKÄ ALUEEN ARVIOINTI NIIDEN OSALTA: Liitteen I mukaiset luontotyypit Koodi PF NP Pinta-ala (ha) Luolat (lkm) 1110 1630 1640 7140 9030 9080 40 40 2 4 20 0,1 Tietojen laatu A B D Edustavuus B A B A B Suhteellinen pinta-ala Alueen arviointi A B Suojelu B A B B A B Yleisarviointi B A A PF: Merkitään "x" ensisijaisuuden ilmoittamiseksi, jos luontotyyppivoi esiintyä sekä ensisijaisesti suojeltavassa että muussa muodossa (6210, 7130, 9430) NP: Merkitään "NP, jos luontotyyppiä ei enää esiinny alueella (valinnainen) Pinta-ala: Ilmoitettaessa voidaan käyttää desimaaliarvoja Luolat: Jos luontotyypeistä 8310 ja 8330 (luolat) ei ole saatavilla arvioita pinta-alasta, ilmoitetaan luolien lukumäärä Tietojen laatu: G = "Hyvä" (esimerkiksi tutkimusten perusteella), M = "Kohtalainen" (esimekiksi osittaisten tietojen ja ekstrapolaation perusteella), P = "Huono" (esimerkiksi karkea arvio) 1487

3.2 DIREKTIIVIN 2009/147/EY 4 ARTIKLAN JA DIREKTIIVIN 92/43/ETY LIITTEEN II MUKAISET LAJIT SEKÄ ALUEIDEN ARVIOINTI NÄIDEN OSALTA Koodi Laji Alueen populaatio Tieteellinen nimi S NP Koko Yksikkka Luok- Tietojen Tyyppi Minimi Maks. laatu Ryhmä Populaatio Alueen arviointi Suojelu Eristyneisyys P 1940 Alisma wahlenbergii p R A B B A006 Podiceps grisegena c 1 5 i A B A038 ygnus cygnus c 11 50 i A B A048 Tadorna tadorna r 1 1 p A B B A048 Tadorna tadorna c 6 11 i A B B A054 Anas acuta c 11 50 i A B B A054 Anas acuta r 2 4 p A B B A055 Anas querquedula r 2 2 p A B B A055 Anas querquedula c 1 5 i A B B A056 Anas clypeata r 10 10 p A B B A056 Anas clypeata c 11 50 i A B B A062 Aythya marila r A B A062 Aythya marila c 1 5 i A B A065 Melanitta nigra c 8 8 p D B A066 Melanitta fusca r 1 3 p A B B A066 Melanitta fusca c 12 12 i A B B A068 Mergus albellus c 6 11 i A B B A081 ircus aeruginosus c 1 5 i A B B A081 ircus aeruginosus r 1 1 p A B B A104 Bonasa bonasia p 1 1 p D B A127 Grus grus r 1 1 p A B B A127 Grus grus c 6 11 i A B B A146 alidris temminckii c 6 11 i A B A146 alidris temminckii r 2 4 p A B A151 Philomachus pugnax r 12 12 p A B A151 Philomachus pugnax c 51 100 i A B A156 Limosa limosa r 1 1 p A B B B A156 Limosa limosa c 1 5 i A B B B A161 Tringa erythropus c 51 100 i A B A162 Tringa totanus c 11 50 i A B A162 Tringa totanus r 14 20 p A B A166 Tringa glareola c 101 500 i A B A166 Tringa glareola r 2 2 p A B A169 Arenaria interpres c 6 11 i A B A177 Larus minutus c 6 11 i A B B A177 Larus minutus r 2 2 p A B B A179 Larus ridibundus r 13 13 p A B A179 Larus ridibundus c 101 250 i A B A193 Sterna hirundo c 101 250 i A B A193 Sterna hirundo r 20 20 p A B A194 Sterna paradisaea c 251 500 i A B A194 Sterna paradisaea r 12 12 p A B A195 Sterna albifrons r 1 2 p A B B A195 Sterna albifrons c 6 11 i A B B A236 Dryocopus martius p 1 1 p D B A540 Emberiza aureola r 0 2 p A A B A Ryhmä: A = Sammakkoeläimet, B = Linnut, F = Kalat, FU = Sienet, I = Selkärangattomat, L = Jäkälät, N = Nisäkkäät, P = Kasvit ja R = Matelijat Koodi: Lintujen osalta olisi tieteellisen nimen lisäksi ilmoitettava viiteportaalissa annetut koodit liitteissä IV ja V mainituista lajeista. S: Merkitään kyllä, kun lajia koskevat tiedot ovat arkaluontoisia ja niitä sen vuoksi ei aseteta yleisesti saataville NP: Merkitään "x", jos lajia ei enää esiinny alueella (valinnainen) Yksikkö: i = yksilöt, p = parit tai muut yksiköt populaatioyksiköitä ja koodeja koskevan standardoidun luettelon mukaisesti ottaen huomioon luontotyyppidirektiivin 12 ja 17 artikla (raportointi) (ks. viiteportaali). Luokka (runsausluokat): = Yleinen, R = Harvinainen, V = Hyvin harvinainen, P = Esiintyvä. Yleisarv. 1488

Tietojen laatu: G = "Hyvä" (esimerkiksi tutkimusten perusteella), M = "Kohtalainen", (esimerkiksi osittaisten tietojen ja ekstrapolaation perusteella, P = "Huono" (esimerkiksi karkea arvio) ja DD = "Ei tietoja" (tätä luokkaa käytetään vain, jos populaation koosta ei voida sanoa edes karkeaa arviota; tässä tapauksessa populaation kokoa koskeva kenttä voidaan jättää tyhjäksi, mutta runsausluokkia koskeva tieto on täytettävä). 3.3 MUUT TÄRKEÄT KASVI- ja ELÄINLAJIT Laji Alueen populaatio Perustelut Koko Yksikkö Luokka Liite Muut luokat Ryhmä Koodi Tieteellinen nimi S NP Minimi Maksimi IV V A B D B Acrocephalus schoenobaenus 87 97 p B Actitis hypoleucos 1 1 i B Anas crecca 51 100 i B Anas penelope 51 100 i B Anas platyrhynchos 11 50 i B Anser anser 11 50 i B Aythya fuligula 101 250 i B Bucephala clangula 51 100 i B arduelis chloris 1 1 p B arduelis spinus 4 4 p B arpodacus erythrinus 14 14 p B haradrius dubius 1 1 i B haradrius hiaticula 11 50 i B olumba palumbus 8 8 p B Emberiza citrinella 11 11 p B Emberiza schoeniclus 20 45 p B Erithacus rubecula 15 15 p B Ficedula hypoleuca 6 6 p B Fringilla coelebs 34 34 p B Gallinago gallinago 11 50 i B Haematopus ostralegus 11 50 i B Hirundo rustica 2 2 p B Larus canus 51 100 i B Mergus merganser 11 50 i B Mergus serrator 51 100 i B Motacilla alba 2 6 p B Motacilla flava 3 5 p B Muscicapa striata 5 5 p B Numenius arquata 11 50 i B Oenanthe oenanthe 2 2 p B Parus caeruleus 3 3 p B Parus major 3 3 p B Parus montanus 1 1 p B Sylvia borin 22 22 p B Sylvia communis 3 3 p B Sylvia curruca 4 4 p B Tringa nebularia 11 50 i B Turdus iliacus 10 10 p B Turdus merula 1 1 p B Turdus philomelos 11 11 p B Turdus pilaris 8 8 p B Vanellus vanellus 1 1 i F 1099 Lampetra fluviatilis p X F Thymallus thymallus R A P Ranunculus sceleratus ssp. reptabundus V A Ryhmä: A = Sammakkoeläimet, B = Linnut, F = Kalat, FU = Sienet, I = Selkärangattomat, L = Jäkälät, N = Nisäkkäät, P = Kasvit ja R = Matelijat Koodi: Lintujen osalta olisi tieteellisen nimen lisäksi ilmoitettava viiteportaalissa annetut koodit liitteissä IV ja V mainituista lajeista. S: Merkitään kyllä, kun lajia koskevat tiedot ovat arkaluontoisia ja niitä sen vuoksi ei aseteta yleisesti saataville NP: Merkitään "x", jos lajia ei enää esiinny alueella (valinnainen) 1489

Yksikkö: i = yksilöt, p = parit tai muut yksiköt populaatioyksiköitä ja koodeja koskevan standardoidun luettelon mukaisesti ottaen huomioon luontotyyppidirektiivin 12 ja 17 artikla (raportointi) (ks. viiteportaali). Luokka (runsausluokat): = Yleinen, R = Harvinainen, V = Hyvin harvinainen, P = Esiintyvä. Perusteluluokat: IV, V: Luontotyyppidirektiivin liitteissä IV ja V olevat lajit, A: Kansallinen punainen lista, B: Kotoperäinen (endeemi), : Kansainväliset yleissopimukset ja D: muu syy 1490

4. ALUEEN KUVAUS 4.1. ALUEEN YLEISPIIRTEET: Koodi Luontotyyppiluokka Peittävyys (%) N01 Merialueet ja merenlahdet 30 N02 (Vuorovesijoet), jokisuistot, mutakentät, hiekkakentät ja laguunit 20 eli fladat ja kluuvit sekä laguuninomaiset lahdet N04 Rannikon hiekkadyynit, hiekkarannat 1 N07 Suot ja rantakasvillisuus 43 N16 Lehtipuumetsät 6 LUONTOTYYPPIEN KOKONAISPEITTÄVYYS 100 % ALUEEN MUUT OMINAISPIIRTEET Olkijokisuu ja Pattijoen pohjoishaaran suu muodostavat suojaisan merenrantaniittyalueen Pohjanlahden rannalla. Olkijokisuu on avara ja laakea ranta-alue. Alavuuden ansiosta niittyvyöhykkeet ovat melko laajoja. Rantaniityt joutuvat aika ajoin korkeimpien merivesien huuhtomiksi. Rantaa luonnehtivat hiekkasäikät ja nii-den väliset allikot, joissa on ruovikkoa. Satamakaivannon pohjoispuolella on hiesu- ja hiekkapohjainen mata-likko. Kaivannon eteläpuolella on hiekkaranta, jolla on uimaranta. Alueella vallitsevat pensoittuvat ruovikkoi-set niityt. Kaislojen vallitsema ruovikkovyöhyke on epäyhtenäinen ja kapea. Matalakasvuisista rantaniityistä ovat tavallisia luhtakastikkaniityt. Varsinaisia suolamaita ei alueella ole. Pesivä kosteikkolinnusto on lajistollisesti melko edustava sisältäen useita vaateliaita 4.2. ALUEEN LUONNE JA MERKITYS Olkijokisuu on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Linnusto on melko monipuolinen ja runsas. Sekä vesilintu- että kahlaajalajisto on varsin edustava. Suojelun kannalta tärkeimmät pesimälajit ovat pikkutiira, mustapyrs-tökuiri ja epäsäännöllisemmin alueella esiintyvä kultasirkku. Alueella on myös muuttoaikaista merkitystä ve-silinnuille ja kahlaajille. Muutonaikaisista kerääntymislajeista tärkeimpiä ovat pikkutiira, lapintiira, kalatiira ja liro. Rannat ovat lähes rakentamattomat. Varsinaisen lintuvesiensuojeluohjelman rajauksen ulkopuolisen Pattijoen pohjoishaaran suiston linnusto on jopa monipuolisempi kuin Olkijokisuussa, mm. kahlaajien pari-määrät ovat siellä suuremmat. Olkijokisuussa on merkittävä upossarpion n. 400 yksilön esiintymä. Peruste lintulajeille kohtaan 3.3.: Lajit sisältyvät Bernin sopimukseen. Peruste D lintulajeille kohtaan 3.3.: Lajit ovat olennainen osa kosteikkolintuyhteisöä. Pattijoen pohjoishaaran suuta on ruopattu. Alueella on raivattu pensaikkoa riistanhoitotarkoituksessa. Ranta-vyöhykkeen takana tehdyt metsä- ja pelto-ojitukset kuivattavat rantaniittyjen märkiä painanteita metsän reu-nassa. Korkea merivesi aiheuttaa pesätuhoja rantalinnuille alavalla maalla. Niittotoimet aiheuttavat vahinkoa pehmeälle maaperälle. Pattijokisuulla vielä 1990 ollut upossarpion esiintymä on hävinnyt hiekkapohjalle ker-tyneen liejukerroksen vuoksi. Pattijoen pohjoisrannalla on ollut aiemmin myös ruijanesikon esiintymä, mutta niitty on ruovikoitunut. Olkijoen pohjoispuolinen hiekkaranta on yleisenä uimarantana. Virkistyskäyttö häiritsee uhanalaisen lapinsirrin pesintää. Alue on myös tyllin mahdollista elinaluetta. 1491

4. 3 UHAT, KUORMITUKSET JA TOIMET, JOILLA ON VAIKUTUKSIA ALUEESEE Kaikkein tärkeimmät vaikutukset ja toimet, joilla on suuria vaikutuksia alueeseen KIELTEISET VAIKUTUKSET MYÖNTEISET VAIKUTUKSET ARVIOINTI- SKAALA UHAT JA KUORMITUKSET (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (I O b) ARVIOINTI- SKAALA TOIMET, HOITO (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (I O b) Muita tärkeitä vaikutuksia, joilla kohtalaisia/vähäisiä vaikutuksia alueeseen KIELTEISET VAIKUTUKSET MYÖNTEISET VAIKUTUKSET ARVIOINTI- SKAALA UHAT JA KUORMITUKSET (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (I O b) ARVIOINTI- SKAALA TOIMET, HOITO (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (I O b) Arviointiskaala: H = suuri, M = kohtalainen, L = vähäinen Pilaantuminen: N = Typpikuormitus, P = Fosfori-/fosfaattikuormitus, A = Happokuormitus/hapettuminen, T = Toksiset epäorgaaniset kemikaalit, O = Toksiset orgaaniset kemikaalit, ja X = Monenlaisia pilaavia aineita. i = sisäpuolella, o = ulkopuolella, b = sekä sisä- että ulkopuolella. 4.4 OMISTUSSUHTEET (valinnainen) 4.5 TIETOLÄHTEET (VALINNAINEN) Merilä, E. 1990. Olkijokisuun lintuvesialueen hoidon tavoitteet. Mare Botnicum. Pattijoen kunnan tilaustyö. Olkijoen Erämiehet ry 1995: Olkijoen lintuvesialueen laidunsuunnitelma. 12 s. (julkaisematon selvitys, avainsanat: lintuvesialue, laidunsuunnitelma) BirdLife Suomen ja Syken IBA-laskennat v.1994 ja v.1996. Pessa, J. 2000. Pohjois-Pohjanmaan linnustoselvitys. Julkaisematon raportti. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä, Hertta tietokanta. Aureola -lehden vuosikerrat ja vuosikirjat 1990-2002. Julkaisija Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdis-tys. Arkistotiedot Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevista FINIBA- (Suomen tärkeät lintualueet) ja IBA- (kansainväli-sesti tärkeät lintualueet) kohteista. Aineistoa säilytetään Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa. Yh-teyshenkilö Jorma Pessa. Lintuvesi-inventointeihin perustuvat tietolomakkeet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa. Havaintoai-neisto kerätty pääosin vuonna 1999. Yhteyshenkilö Jorma Pessa. Lintuvesityöryhmä 1981: Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. - Komiteanmietintö 1981:32. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 1492

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen arkistotiedot vuosilta 1985-1995. Linkit: 5.1 SUOJELUALUETYYPIT KANSALLISELLA JA ALUEELLISELLA TASOLLA Koodi Peittävyys (%) FI00 100 5.2 ALUEEN YHTEYDET MUIHIN ALUEISIIN: -osoitettu kansallisella tai alueellisella tasolla Tyypin koodi Alueen nimi Tyyppi Peittävyys (%) -osoitettu kansainvälisellä tasolla Tyyppi Alueen nimi Tyyppi Peittävyys (%) 5.3 ALUEEN OSOITTAMINEN Olkijokisuun alue Kaijankivikosta pohjoiseen kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa Olkijokisuun-Pattijokisuun alue on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Pattijoen pohjoishaara ei sisälly mihinkään suojeluohjelmaan. Olkijokisuun-Pattijoen pohjoishaaran alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. 1493

6. ALUEEN HOITO 6.1 ALUEEN HOIDOSTA VASTAAVA(T) TAHO(T): Olkijoen erämiehet ry Paikallinen karjankasvattaja 6.2 HOITOSUUNNITELMA(T): Onko hoitosuunnitelma laadittu? Kyllä Ei, mutta valmisteilla Ei Nimi: Linkki: Olkijoen Erämiehet ry 1995: Olkijoen lintuvesialueen laidunsuunnitelma. 12 s. Pessa, J. 2000: Lintuvesien tila Pohjois- Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Julkaise-maton raportti. Olkijoen Erämiehet ry on 1990-luvulla tehnyt raivausja niittotöitä lintuvesialueella. Tavoitteena on ollut lin-tujen elinolojen parantaminen ja pesimäkantojen kohottaminen. Hoitotoimet ovat kuitenkin osoittautuneet melko tehottomiksi ja vaikutukset vähäisiksi. Laidunsuunnitelman mukaan lintuvesien hoitotoimet on tarkoitus keskittää Olkijokisuun eteläpuolelle, joka on linnustollisesti alueen arvokkain osa. Alueelle on perustettu vuonna 2003 n. 25 hehtaarin laajuinen nauta-karjan laidun, joka tulee todennäköisesti parantamaan merenrantaniittyjen tilaa ja edistämään niistä riippu-vaisten lajien säilymistä alueella. Metsästäjäjärjestöt ovat raivanneet Olkijokisuun tuntumassa niityille levittäytynyttä pensaikkoa lisätäkseen maiseman avoimuutta ja ehkäistäkseen umpeenkasvua. 6.3 SUOJELUTOIMET Olkijoen Erämiehet ry 1995: Olkijoen lintuvesialueen laidunsuunnitelma. 12 s. Pessa, J. 2000: Lintuvesien tila Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Julkaise-maton raportti. Olkijoen Erämiehet ry on 1990-luvulla tehnyt raivaus- ja niittotöitä lintuvesialueella. Tavoitteena on ollut lin-tujen elinolojen parantaminen ja pesimäkantojen kohottaminen. Hoitotoimet ovat kuitenkin osoittautuneet melko tehottomiksi ja vaikutukset vähäisiksi. Laidunsuunnitelman mukaan lintuvesien hoitotoimet on tarkoitus keskittää Olkijokisuun eteläpuolelle, joka on linnustollisesti alueen arvokkain osa. Alueelle on perustettu vuonna 2003 n. 25 hehtaarin laajuinen nauta-karjan laidun, joka tulee todennäköisesti parantamaan merenrantaniittyjen tilaa ja edistämään niistä riippu-vaisten lajien säilymistä alueella. Metsästäjäjärjestöt ovat raivanneet Olkijokisuun tuntumassa niityille levittäytynyttä pensaikkoa lisätäkseen maiseman avoimuutta ja ehkäistäkseen umpeenkasvua. 7. ALUEEN KARTTA INSPIRE ID -tunnus: Onko kartta toimitettu PDF-tiedostona? (valinnainen) 1494

Kyllä Ei Tiedot alkuperäisestä kartasta, jota käytetty sähköisten rajausten digitoimisessa (valinnainen). 1495