Lausunto 1 (6) Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@mindu.fi, subjektiivinenoikeus@minedu.fi Viite: OKM046:00/2014 Asia: OAJ:n lausunto luonnoksesta hallituksen esityksesi eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain 11 a :n muuttamisesta ja lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 3 :n muuttamisesta (subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen) Pyydettynä lausuntona OAJ lausuu seuraavaa: Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon tulee säätää valmisteilla olevassa varhaiskasvatuslaissa OAJ ei pidä hyvänä, että samanaikaisesti varhaiskasvatuslain valmistelun ohella tuodaan nykyistä päivähoitolaki koskeva muutosesitys. Hallitusohjelmassa (2011-2015) on päätetty säätää laki varhaiskasvatuksesta. Lakia valmistelleen työryhmän esitykset ovat parhaillaan lausuntokierroksella. Nyt lausuntokierroksella olevaa päivähoitolain muutosta subjektiivisen päivähoitooikeuden rajaamisesta ja päivähoitolain kokonaisuudistamisesta ei tule erottaa toisistaan. Valmisteilla olevan varhaiskasvatuslain yksi keskeinen kysymys on päivähoidon ja varhaiskasvatuksen määrittely. Tämä on tehtävä ennen kuin harkitaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Varhaiskasvatuslain yhteydessä tulee selkiyttää myös päivähoidon maksupolitiikka ja lasten hoidon tukijärjestelmät. Maksupolitiikan ja tukijärjestelmien tulee kannustaa kaikkien lasten osallistumista pedagogisiin varhaiskasvatuspalveluihin, ja mm. lapsen kotihoidontuen sisarkorotus ei saa estää lapsen osallistumista varhaiskasvatukseen. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ja lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ei pidä rajata Rajaaminen kaventaa lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta, leimaa perheitä ja lapsia sekä heikentää merkittävästi koulutuksellista tasa-arvoa ja lasten osallisuutta.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 2 (6) Huoltajien ja perheiden oikeutta tosiasiallisesti valita tarkoituksenmukainen päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelu lapsilleen tulee kunnioittaa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen ei ole tutkimustietoon ja selvityksiin perustuvaa syytä. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan kotona pienintä lastaan hoitavat vanhemmat eivät valitse isommille sisaruksille kokopäiväisiä päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluita siinä laajuudessa, mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää. Lasten osallistumisesta päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluihin, niiden syistä ja vanhempien ratkaisuista ja valintojen perusteista olisi lain muutoksen valmistelun pohjaksi tullut tehdä uusi ajantasainen selvitys. Selvityksen puuttuminen osoittaa lain valmistelun puutteellisuutta. Lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen kaventaminen on ristiriidassa varhaiskasvatuksen vaikuttavuuteen liittyvien tutkimusten kanssa sekä lukuisten varhaiskasvatukseen osallistumisen edistämistä puoltavien perusteiden kanssa. Näitä kuvataan myös lain luonnoksen perusteluissa. Subjektiivisen päivähoitooikeuden rajaamisen jälkeen lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen ei enää toteutuisi pohjoismaisen, yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien, periaatteiden mukaisesti. Se myös edelleen vähentäisi jo nyt maassamme muita Pohjoismaita alemmalla tasolla olevaa lasten osallistumista päiväkotien varhaiskasvatukseen ja heikentäisi varhaiskasvatuksen vaikuttavuutta. OAJ katsoo, että lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen tulee mm. kasvatus- ja koulutuspoliittisista syistä vahvasti lisätä nykyisestä. Lain valmistelusta puuttuu lapsivaikutusten arviointi Lainmuutoksen taustaksi ei ole tehty lapsivaikutusten arviointia. Hallituksen esityksessä ei ole tuotu esiin niitä vaikutuksia, mitä lapsen päivähoidon muuttaminen kokopäiväisestä osa-aikaiseksi vaikuttaa lapsen elämään, hyvinvointiin ja lapsen saaman varhaiskasvatuksen laatuun. Hallitusohjelmassa( 2011-2015 ) on todettu että hallituskaudella lisätään lapsivaikutusten arviointia. Esityksessä ei arvioida kokopäiväisen ja osa-aikaisen päivähoidon mitoituksen eron vaikutuksia varhaiskasvatukseen Nykysäädösten mukaan, kun lapselle on varattu päivähoitopaikka päiväkodissa yli viiden tunnin ajaksi (kokopäiväpaikka), voi yhtä kasvatus-, opetus- ja hoitohenkilöä kohden olla seitsemän yli kolmevuotiasta tai neljä alle kolmevuotiasta lasta.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 3 (6) Osapäiväisten (päivittäin korkeintaan viisi tuntia osallistuvien) kolme vuotta täyttäneiden lasten ja kasvatus-, opetus- ja hoitohenkilöstön välinen määrä on lähes kaksikertainen. Käytännössä koko- ja osapäivähoidossa olevat lapset ovat yhteisissä ryhmissä. Ryhmäkokosäädösten puuttuessa, tämä merkitsee, että lasten määrä lapsiryhmissä jälleen kasvaa ja opettajalla on entistä vähemmän aikaa lasta kohden. Säästötoimiin liittyvä ikärajan asettaminen palveluihin on perustuslain vastaista Eduskunnan perustuslakivaliokokunta on lausunnoissaan pohtinut yhdenvertaisuutta ja hyväksyttäviä perusteita erilaisten tukien osalta. Perustuslakivaliokunta on todennut, että erityiskohtelulle tulee olla osoitettavissa nimenomaan erityiskohtelun vaikutusten selvittämiseen perustuvat hyväksyttävät perusteet, ja valiokunta on katsonut, että pelkästään säästötoimiin liittyvä ikärajan asettaminen ei muodosta tällaista hyväksyttävää perustetta. Osa-aikainen päivähoito tulee säätää päivittäin kuuden tunnin mittaiseksi Vuonna 2004 tehtyjen arvioiden mukaan kotona olevien vanhempien lapset olivat keskimäärin päivähoidossa 6,5 tuntia ja neljänä päivänä viikossa. Valmisteilla olevassa varhaiskasvatuslaissa tuleekin säätää päivittäinen, osa-aikainen varhaiskasvatus ja päivähoito kuuden tunnin mittaiseksi. Näin turvataan se, että ryhmätoiminnan lisäksi on riittävästi aikaa lapsen yksilöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tarpeiden mukaisen toiminnan järjestämiseen ja lapsen tukemiseen sekä havainnointiin ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Varhaiskasvatukseen osallistumisen rajoittaminen viiteen tuntiin voi aiheuttaa sen, että vanhempien aika pienimmän lapsen hoitamiseen sekä isompien lasten kuljettamiseen ei riitä, jolloin lasten säännöllinen tarkoituksenmukainen osallistuminen varhaiskasvatukseen vaikeutuu. Säännöllinen varhaiskasvatukseen osallistuminen mahdollistaa tavoitteiden toteutumisen. Samalla tulee poistaa lasten saaman varhaiskasvatuksen laatua heikentävä, eriarvoisuutta lisäävä, osapäiväisen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välinen erilainen suhdelukumitoitus. OAJ edellyttää, että osapäivähoidossa ja kokopäivähoidossa noudatetaan samaa lasten ja henkilöstön välistä mitoitusta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen hankaloittaa pienten lasten vanhempien nopeaa tai tilapäistä työllistymistä, osa-aikaisen työn vastaanottamisen mahdollisuutta sekä työskentelyä projekti- ja määräaikaisissa tehtävissä. Päivähoitooikeuden rajaaminen heikentää myös pienten lasten vanhempien, lähinnä äitien, osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia. Lisäksi sillä on muun muassa merkittävät
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 4 (6) vaikutukset eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten kielen oppimiseen sekä kasvun ja oppimisen tukeen sekä näiden perheiden kotouttamisen, osallisuuden ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen. Kokopäiväinen päivähoitopaikka ei saa leimata lasta ja perhettä Esityksessä todetaan, että kotona pienempää lastaan hoitavat huoltajat voisivat hakea isommalle lapselleen kokopäiväistä päivähoitopaikkaa. Tällainen olisi myös järjestettävä lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka lapsen edun mukaisista muista syistä. Esityksen mukaan arviointi ja päätös lapsen hoito-ja varhaiskasvatustarpeesta halutaan siirtää perheen ulkopuolisille tahoille. Vanhemmilta tai huoltajilta edellytettäisiin voimia, tahtoa ja osaamista perustella lapsen päivähoito- ja varhaiskasvatustarvetta lapsen kehitykseen, kasvuun, oppimiseen tai sosiaalisiin taitoihin tai lapsen terveyteen liittyviin haasteisiin ja huoliin perustuen. Se voi myös merkitä lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisen kannalta epäolennaisten asioiden, kuten perhetilanteiden ja perheen terveystietojen ja sosiaalisten ja muiden ongelmien esittämistä ja kirjaamista. Nämä asiat kuuluvat salassa pidettäviin ja yksityisyyden suojan piiriin kuuluviin asioihin. Esitys heikentää lasten tasa-arvoa Lakiesityksessä alle kouluikäiset lapset asetetaan perhetaustan ja iän perusteella myös keskenään eriarvoiseen asemaan. Esiopetuksessa olevilla lapsilla ei esityksen mukaan enää olisi mahdollisuutta osa-aikaiseen päivähoitoon, silloin kun hänen huoltajansa olisi kotona toisen lapsen hoidon takia. Esiopetusta järjestetään vuodessa vähintään 700 tuntia, jolloin esiopetus kestää lukuvuoden aikana keskimäärin vain noin neljä tuntia arkipäivisin. Esiopetusikäisiä nuoremmilla lapsilla oikeus perhetaustasta riippumatta osa-aikaiseen päivähoitoon olisi kuitenkin esityksen mukaan viisi tuntia päivässä. Esitetty rajaaminen leikkaisi kuusivuotiaiden päivittäisen varhaiskasvatukseen osallistumisen ajan siten tuntia tätäkin lyhemmäksi. Esiopetus toteutetaan pääasiassa päiväkodeissa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen lisää entisestään muutoksia lapsiryhmissä, joissa esiopetusta annetaan. Samassa ryhmässä on usein sekä osa- tai kokopäivätoiminnassa että esiopetuksessa olevia lapsia. Muutokset vaikuttavat mm. toiminnan laatuun ja ryhmän yhteisöllisyyteen. Esitys asettaa erilaiseen asemaan kunnallisen ja yksityisen hoidon tuen piirissä olevan palvelun. Lakiesitys mahdollistaa edelleen lapsen osallistumisen kokopäiväiseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen yksityisessä päiväkodissa siitä
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 5 (6) huolimatta, että lapsen vanhempi tai vanhemmat ovat kotona. Tämä periaate asettaa kaksi julkisin varoin tuettua toimintaa erilaiseen asemaan. Lapsia ei voida asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella käyttääkö hän julkista vai yksityistä palvelua. Yksityistä päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelua tuetaan vahvasti muun muassa verovaroin tuotetulla yksityisen hoidon tuella (väh. 173 e /kk). Lisäksi kunnat tukevat eri tavoin yksityistä päivähoitoa mm. kuntalisillä sekä yksityisten päiväkotien perustamista ja ylläpitoa. Tämä ei ole julkisten varojen tasapuolista käyttöä. Lapsen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen tarpeen arvioimisesta säädettävä laissa Lapsen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen tarpeen arvioinnista tulee säätää laissa, jotta lasten ja perheiden tasapuolinen kohtelu toteutuu. Esityksessä ei ole tarkemmin linjattu, miten tarve arvioidaan. Laissa tulee määritellä päiväkodin johtajan tehtäväksi käydä vanhempien kanssa keskustelut lapsen varhaiskasvatuksen ja päivähoidon tarpeesta. Lapsen päivähoidon ja varhaiskasvatustarpeen suunnittelu toteutetaan jo nyt pääasiassa päiväkodin johtajan ja perheiden välisen keskustelun tuloksena. Näissä keskusteluissa voidaan ilman erillistä järjestelmää tai raskasta hallintoa arvioida varhaiskasvatukseen liittyen lapsen ja perheen tarpeet leimaamatta lasta tai perhettä. Päätöksen tueksi voidaan hankkia lapsen ryhmän opettajan arvio ja tarvittaessa asiantuntijalausunto tai vastaava selvitys. Päiväkodin johtajan roolia ja oikeuksia tulee tässä tehtävässä selkeyttää ja vahvistaa. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Heljä Misukka koulutusjohtaja Auli Setälä erityisasiantuntija Liite Lausunnon keskeinen sisältö
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 6 (6) Lausunnon keskeinen sisältö Subjektiivista päivähoito-oikeutta ja lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ei pidä rajata. Rajaus kaventaa lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta, leimaa perheitä ja lapsia sekä heikentää koulutuksellista tasa-arvoa ja osallisuutta. Lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon tulee säätää valmisteilla olevassa varhaiskasvatuslaissa. Esityksestä ei rajaukselle löydy muita perusteita kuin taloudelliset syyt. Säästötoimiin liittyvä ikärajan asettaminen palveluihin on todettu perustuslain vastaiseksi. Säästöt jäävät todellisuudessa pienemmiksi, kun mukaan lasketaan kokopäiväpaikan saamisen edellyttämät prosessit ja lisätyö. Lisäksi olisi tullut arvioida rajaamisen aiheuttamat haitat ja kustannukset muun muassa varhaiskasvatuksen riittävyyteen ja laatuun. Rajaamisen sijaan tulee vahvistaa päiväkodin johtajan roolia lapsen varhaiskasvatus- ja päivähoitopalvelusta sopimisessa. Varhaiskasvatuslaissa tulee määritellä johtajan tehtäväksi käydä vanhempien kanssa keskustelut lapsen varhaiskasvatuksen ja päivähoidon tarpeesta. Päätöksen tueksi voidaan hankkia lapsen ryhmän opettajan arvio ja tarvittaessa moniammatillista osaamista hyödyntäen asiantuntijalausunto tai vastaava selvitys. Lain valmistelusta puuttuu lapsivaikutusten arviointi. Esityksessä ei tuoda esiin, mitä kokopäiväpaikan osa-aikaiseksi muuttaminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja lapsen saaman varhaiskasvatuksen laatuun. Ryhmäkokosäädösten puuttuessa osapäivämitoituksen piirissä olevien lasten osuuden kasvu merkitsee, että lasten määrä ryhmissä kasvaa ja opettajalla on päiväkodissa entistä vähemmän aikaa lasta kohden. Tämä heikentää lasten turvallisuutta sekä lasten yksilöllisten ja tuen tarpeiden huomioon ottamista. Perustuslain näkökulmasta tulee arvioida, voidaanko osapäiväperusteella asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Lasten ja opetus-, kasvatusja hoitohenkilökunnan välisen mitoituksen tulee olla sama osa- ja kokopäivätoiminnassa. Esiopetuksen oppilaiden varhaiskasvatukseen osallistumisen ajan rajaamiselle päivittäin vain noin neljään tuntiin ei ole perusteita. Lapsia ei saa asettaa perhetaustan tai iän perusteella keskenään eriarvoiseen asemaan. Samassa lapsiryhmässä on usein sekä osa- ja kokopäivätoiminnassa että esiopetuksessa olevia lapsia. Erilaiset tuntimäärärajaukset lisäävät lapsiryhmien levottomuutta, vaikeuttavat toimintaa ja heikentävät ryhmän yhteisöllisyyttä. Varhaiskasvatuslaissa päivittäisen osa-aikaisen varhaiskasvatuksen pituus tulee säätää kuuden tunnin mittaiseksi, jolloin toimintaajan riittävyys vastaa nykyistä viittä tuntia paremmin lasten ja perheiden tarpeisiin. Rajaus heikentää eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten kielen oppimisen sekä kasvun ja oppimisen tukemisen mahdollisuuksia ja lasten perheiden kotouttamisen, osallisuuden ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Se haittaa vanhempien nopeaa tai tilapäistä työllistymistä, osaaikaisen työn vastaanottamista sekä työskentelyä projekti- ja määräaikaisissa tehtävissä. Esitys asettaa täysin perusteettomasti erilaiseen asemaan kaksi julkisin varoin tuettua toimintaa, kunnallisen ja yksityisen hoidon tuen piirissä olevan palvelun.