Julkisten palveluiden järjestäminen Ruotsissa

Julkisten palveluiden järjestäminen Ruotsissa Sisällysluettelo: Tiivistelmä 1 Kuntien julkiset hankinnat Ruotsissa 3 Kuntien palveluhankinnat 4 Julkiset palveluhankinnat kunnissa toimialoittain 4 Asiakkaan valinta kunnallisissa palveluissa 7 Maakäräjien julkiset hankinnat 11 Ostopalveluiden kasvunäkymät 15 Hankintapelisääntöjen uudistus 17 Liitetaulukot 23 Raportin on tuottanut asiamies Mikko Martikainen. Raportti perustuu eri yhteyksissä käytyihin keskusteluihin ruotsalaisten asiantuntijoiden kanssa ja Pekka Lithin Palvelutyönantajille toimittamaan materiaaliin. Pekka Lith työskentelee omassa suunnittelu- ja tutkimuspalveluyrityksessään. Lisätietoja: mikko.martikainen@palvelutyonantajat.fi pekka.lith@kolumbus.fi www.palvelutyonantajat.fi

Tiivistelmä Euroopan Unionin komission selvitysten mukaan vuonna 1999 Ruotsin julkisten hankintamarkkinoiden arvo oli 43 miljardia euroa, mikä oli 19,1 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Ruotsissa hankintojen bkt-osuus on Euroopan Unionin maista toiseksi korkein Itävallan jälkeen. Vuodesta 1995 julkisten hankintojen arvo on lisääntynyt Ruotsissa 5-6 miljardilla eurolla. Koko Euroopan Unionin julkisista hankinnoista (1294 mrd. euroa) Ruotsin osuus on 3,3 prosenttia. Avoimesti ilmoitettujen kynnysarvot ylittävien hankintojen osuus julkisten hankintojen kokonaisarvosta on ollut Ruotsissa yhdeksän miljardia euroa, eli 3,8 prosenttia bkt:sta vuonna 2000 1. Kynnysarvot ylittävien hankintojen osuudet hankintojen kokonaisarvosta ovat hyödykeryhmittäin tarkasteltuna hieman suuremmat kuin Suomessa. Ruotsissa avoimesti ilmoitettujen hankintojen osuus hankintojen kokonaisarvosta oli rakennusurakoissa ja tavaroissa yli 20 prosenttia ja palveluissa kahdeksan prosenttia vuonna 1998 2. Komission teettämien julkisten hankintojen laajuutta EU-maissa kuvaavien lukujen taustalla ovat kansantalouden tilinpidon (ESA95) mukainen julkisyhteisöjen (general government) kiinteän pääoman bruttomuodostus (gross fixed capital formation), välituotekäyttö (intermediate consumption) sekä tavaroiden ja palvelujen muodossa annettavat sosiaalietuudet (social transfers in kind). Lisäksi lukuihin on lisätty erityisselvitysten pohjalta arviot julkisiin hankintayksiköihin luettavien peruspalveluyksiköiden hankinnoista. Ruotsissa kilpailutetun toiminnan osuus julkisen sektorin palvelutuotannossa on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna julkiset hankinnat ovat Ruotsissa viidenneksen suuremmat kuin Suomessa. 1990-luvulla ostopalvelujen kasvu on ollut tuntuvaa opetuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon ydinpalveluissa ja niihin liittyvissä siivouksen ja ruokahuollon tukipalveluissa. Kuntien toimintamenoista ulkopuoliset tavara- ja palveluostot olivat Ruotsissa 33 prosenttia vuonna 2000. Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita kilpailutetaan Ruotsissa Suomeen verrattuna selvästi enemmän. Kilpailuttamisen laajuudessa on kuitenkin vaihtelua niin hankintayksiköittäin kuin alueittainkin. Kuntien toimialaan kuuluvissa hoivapalveluissa ostopalvelujen osuus on suurempi kuin maakäräjien vastuulla olevassa terveydenhuollossa. Kilpailuttamisen edelläkävijä Ruotsissa on ollut Tukholman seutu. Arvioiden mukaan kilpailuttaminen tulee lisääntymään Ruotsissa varsin ripeästi lähivuosina etenkin terveydenhuollossa. 1) Kilpailuttaminen on johtanut julkisten palvelujen laadun paranemiseen, toiminnan tehostumiseen ja kustannusten alenemiseen. Kilpailuttaminen on samalla tehostanut julkisten palveluyksiköiden omaa toimintaa ja parantunut toiminnan seurantaa kokonaisuudessaan. Yksityisten palveluntuottajien markkinoille tulo on edesauttanut uusien palvelutoimintojen kehittämistä. 2) Ruotsissa asiakkaalle on annettu hyvin laaja valinnanmahdollisuus liittyen hänen tarvitsemiinsa julkisiin palveluihin. Terveyspalveluiden osalta asiakkaalle on annettu takuu 1 Avoimesti ilmoitetuilla hankinnoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hankintoja, joista on ollut ilmoitus Euroopan Yhteisöjen virallisessa lehdessä (Official Journal) tai TED-tietokannassa (Tender Electronic Daily). 2 Suomessa avoimesti kilpailutettujen hankintojen osuudet olivat rakennusurakoissa vajaat 20 prosenttia, tavaroissa viisi prosenttia ja palveluissa vain kolme prosenttia.

2 hoitoon pääsystä tietyn ajan sisällä. Edelleen hän voi valita mieleisensä hoitopaikan hyvin vapaasti. Sosiaalipalveluiden kohdalla asiakas saa valita palveluntuottajan kunnan kilpailuttamista tai muutoin etukäteen valitsemista palvelutuottajista. Koululaisille on annettu mahdollisuus valita mieleisensä koulu. Asiakkaan toiveet ja tarpeet ohjaavatkin hyvin voimakkaasti julkisten palveluiden järjestämistä Ruotsissa. 3) Enemmistö kuntien ja maakäräjien viranomaisista, poliitikoista ja palvelujen käyttäjistä suhtautuu myönteisesti julkisten palvelujen kilpailuttamiseen ja yksityisiin palveluntuottajiin. Asiakkaiden mielestä keskeistä on hyvä ja laadukas palvelu, ei se kuka palvelut tuottaa. 4) Työntekijöiden kannalta myönteistä on se, että markkinoilla on useampia työnantajia eikä pelkästään yksi julkisen sektorin työnantaja. Työtyytyväisyys on yksityisellä sektorilla työskentelevillä korkeampi kuin julkisella sektorilla työskentelevillä. 5) Ruotsin Kuntaliiton, Maakäräjien liiton ja elinkeinoelämän mukaan yksinkertaistettu hankintamenettely on ollut Ruotsissa yleisin hankintamenettely, koska valtaosa hankinnoista alittaa kynnysarvot kuten Suomessakin. Kokonaistaloudellisuutta on käytetty kuitenkin valintakriteerinä yleisemmin kuin Suomessa, joskin hinta on edelleen painoarvoltaan tärkein valintatekijä. Käytössä on myös hankintamenettely, missä hankintayksiköt ilmoittavat etukäteen hinnan ja laadullisten valintatekijöiden painoarvot. Hankintamarkkinoiden toimintaa on pyritty parantamaan lainsäädäntöä kehittämällä. Vuonna 2001 tulivat voimaan hankintalain uudistukset, jotka lisäävät ja kannustavat käyttämään avointa kilpailuttamista kynnysarvot alittavissa hankinnoissa ja myös terveys- ja sosiaalipalveluissa. Hankintayksiköiden on ilmoitettava aikaisempaa avoimemmin sähköisessä muodossa myös kaikki kynnysarvot alittavat tarjouspyyntönsä.

3 Kuntien julkiset hankinnat Ruotsissa Ruotsissa on 289 kuntaa. Kunnan ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto (kommunfullmäktige), jonka jäsenet valitaan joka neljäs vuosi. Toimeenpanevia elimiä ovat kunnan hallitus (kommunstyrelse) ja eri lautakunnat. Kunnan perustehtävät muodostuvat perusopetuksesta, sosiaalipalveluista, kuten lasten päivähoidosta (barnomsorg) ja vanhusten huollosta (äldreomsorg), paikallisteiden ja katujen ylläpidosta, vesi- ja jätehuollosta, rakennuslupien myöntämisestä, kulttuuripalveluista sekä matkailun ja elinkeinoelämän edistämisestä. Ruotsin Kuntaliiton (Svenska kommunförbundet) mukaan kuntien tavara- ja palveluostot kulutukseen olivat 103 miljardia kruunua, mikä oli kolmannes kuntien vuoden 2000 toimintamenoista. Luvut sisältävät kunnan ulkopuolisille tahoille maksetut toimitilavuokrat, mutta eivät investointimenoja. Suomessa kuntien yksityiset palvelu- ja tavaraostot kulutukseen olivat 19 prosenttia toimintamenoista vuonna 2000 3, eli osuus kuntien toimintamenoista on yli 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin Ruotsissa. Ruotsin Kuntaliiton tilaston perusteella kuntien tavara- ja palveluostot voidaan jakaa neljään pääryhmään, jotka ovat palveluhankinnat (entreprenad och köp av verksamhet), materiaalihankinnat (inköp av varor) ja vuokrat (externa lokalhyror) ja muut tarkemmin erittelemättömät hankinnat (övriga externa resurser). Rahamääräisesti hankinnat jakaantuivat vuonna 2000 seuraavasti: Mrd. kruunua % -osuus Palveluhankinnat 32 32 Materiaalihankinnat 30 29 Vuokrat 13 14 Muut hankinnat 27 25 Hankinnat yhteensä 103 100 Opetuksen (pedagogisk verksamhet) 4 ja sosiaalihuollon (vård och omsorg) palveluhankinnat muodostavat kaksi kolmasosaa kuntien tavara- ja palveluhankintojen kokonaisarvosta. Opetuksen ja sosiaalihuollon toimintamenoista hankintojen osuus on vajaat 30 prosenttia. Suhteellisesti suurinta hankintojen osuus on ollut kuntien liiketoiminnassa 5 ja teknisellä toimialalla, joissa hankintojen osuus toimintamenoista on yli puolet. 3 Vuonna 1999 yksityiset tavara- ja palveluostot olivat Suomen kunnissa noin 18 prosenttia ja kuntayhtymissä noin 26 prosenttia toimintamenoista. Yhteensä hankinnat kulutukseen olivat 20 prosenttia kuntasektorin toimintamenoista. 4 Opetuksen tehtäväluokkaan sisältyvät myös esikoulutoiminta ja lasten päiväkotitoiminta, jotka luetaan Suomessa sosiaalitoimen palveluihin. 5 Muun muassa energia-, vesi- ja jätehuolto, satamat ja julkinen liikenne.

4 Kuntien palveluhankinnat Kuntien palveluhankinnat olivat yhteensä vajaat 11 prosenttia kuntien toimintamenoista vuonna 2000. Palveluhankinnat kattavat asiakaspalvelut ja välituotepalvelut. Ostopalveluihin on luettu myös asiakkaan valintaan perustuva kunnan rahoittama palvelutuotanto. Ostopalvelujen osuus toimintamenoista on ollut suurinta sosiaalitoimessa (14 %), kuntien liiketoiminnassa (12 %) ja opetustoimessa (9 %). Viime vuosina ostopalvelut ovat lisääntyneet kaikilla kunnan tehtäväalueilla ja erityisesti opetuksessa 6. Ostopalvelut julkiselta ja yksityiseltä sektorilta Kuntien palveluhankinnoista kilpailevat yksityisen ja julkisen sektorin yhteisöt. Vuonna 2000 kuntien palveluhankintojen osuus yksityiseltä sektorilta (liikeyritykset, kolmannen sektorin yhteisöt ja yksityiset henkilöt) oli 77 prosenttia. Palveluostojen osuus muilta julkisyhteisöiltä (muut kunnat, maakäräjäkunnat, valtio) ja julkisomisteisilta yrityksiltä oli 23 prosenttia. 1990- luvun lopulla yksityinen sektori on lisännyt tuntuvasti osuuttaan kuntien ostopalveluista ja muilta julkisyhteisöiltä ostettujen palvelujen osuus on vastaavasti supistunut. Kuntien välisten palveluhankintojen määrä on vähentynyt. Hankinnat yksityisiltä yrityksiltä ovat lisääntyneet enemmän kuin ostot kolmannen sektorin palveluntuottajilta. Yksityisten palveluntuottajien osuus kuntien ostopalveluissa on suurinta kulttuuri- ja muissa vapaa-ajan palveluissa, sosiaalihuollon palveluissa ja pakolaisten vastaanottopalveluissa. 7 Yksityinen sektorin osuus ostopalveluista on lisääntynyt nopeasti opetustoimessa - vapaakoulujen (fristående skolor) perustamisen myötä - ja oheispalveluissa 8. Yksityisten palveluntuottajien osuus kuntien toiminnasta vaihtelee Ruotsissa lääneittäin ja kunnittain. Yksityisten palveluntuottajien osuus kuntien toimintamenoista oli vuonna 1999 korkein (yli maan keskiarvon 6,3 %) seuraavissa lääneissä: Stockholm, Östergötland, Skåne ja Västmanland 9. Kunnittain tarkasteltuna yksityisten palveluntuottajien osuus kunnan toimintamenoista on korkein seuraavissa kunnissa: Vaxholm (22 %), Vellinge (15 %), Västerås (13 %) ja Norrköping (12 %) 10. Julkiset palveluhankinnat kunnissa toimialoittain Sosiaalipalvelut Sosiaalipalveluiden osuus kuntien toimintamenoista on puolet. Sosiaalipalveluiden suurimmat menoerän muodostuvat vanhusten ja vammaisten palveluista. Sosiaalipalvelulain (socialtjänstelagen) mukaan koko maan tasolla Sosiaalihallitus (Socialstyrelsen) ja paikallisella tasolla kunnan sosiaalilautakunta (socialnämnden) ovat vastuussa palveluiden järjestämisestä. Yksityinen toiminta on luvanvaraista ja luvat myöntää lääninhallitus (länstyrelsen). 1980-luvulla sosiaalipalvelut hoidettiin pääasiassa kuntien omana toimintana. Yksityisten palveluntuottajien merkitys alkoi kasvaa voimakkaasti 1990-luvun alussa. Kehitykseen vaikutti muun muassa kuntien heikentynyt talouskehitys ja kunnallisen palvelutoiminnan tehostamistar- 6 Svenska Kommunförbund (2001): Kommunernas marknadsutnyttjande 1995-99. 7 Svenska Kommunförbund (2001): Kommunernas marknadsutnyttjande 1995-99. 8 Näitä ovat muun muassa siivous ja kiinteistöhuolto sekä jätteiden kuljetus ja käsittely. 9 Svenskt Näringsliv: Vård, skola och omsorg, 2001. 10 Asukkaita edellä mainituissa kunnissa oli vuoden 2001 lopussa seuraavasti: Västerås 128000, Norrköping 123 000, Vellinge 31 000 ja Vaxholm 9 000 asukasta.

5 peet. Yksityiset palveluntuottajat tuottavat runsaasti muun muassa kotipalveluita ja vanhusten asumispalveluita. Ruotsiin onkin syntynyt vahvaa yritystoimintaa näille aloille. Suomen tavoin, ovat sosiaalipalveluyritykset riippuvaisia kuntien hankinnoista. Sosiaalipalveluiden ostaminen tapahtuu kilpailuttamisen kautta, johon myös kuntien omat palveluyksiköt voivat osallistua. Julkisissa hankinnoissa sopimuskaudet ovat Ruotsissa yleensä 3-5 vuotta. Sosiaalihallituksen selvitysten mukaan kilpailuttaminen on parantanut palvelujen laatua, alentanut kustannuksia julkisessa toiminnassa ja kannustanut kuntia tehostamaan niiden oman toiminnan seurantaa. Hälso- och sjukvårdens utvecklingsinstitutin mukaan yksityisen toiminnan kustannustehokkuus on perustunut muun muassa joustavampaan työvoiman käyttöön ja toiminnan hyvään suunnitteluun. Yksityisen toiminnan kustannustehokkuus ei ole tapahtunut palveluiden laadun heikkenemisen kustannuksella. Kuntien toimintamenoihin suhteutettuna yksityisten palvelujen arvo on suhteellisesti suurinta lasten päivähoidossa (7,5 %), vanhusten huollossa (8,6 %) sekä perhehoidossa (9,6 %) 11. Ateriapalvelut Julkisyhteisöjen ateriapalvelujen kilpailuttaminen on edennyt Ruotsissa tuntuvasti pidemmälle kuin Suomessa 12. Yksityisiä ateriapalveluntuottajia toimii erityisesti Tukholmassa ja sen ympäristökunnissa (Solna, Nacka, Täby, Huddinge, Upplands Väsby ja Sundbyberg). Solnan kunnan koko ruokahuolto on yksityisten palveluntuottajien hallinnassa. Tukholman seudun lisäksi yksityisiä ateriapalveluntuottajia toimii muun muassa Göteborgissa ja Landskronassa 13. Ateriapalveluiden tuottajiksi on tarjouskilpailujen perusteella valittu myös kunnallisia ruokahuoltoyksiköitä. Ruotsissa poliittiset päätöksentekijät ovat laajalti hyväksyneet ruokahuollon kilpailuttamisen. Ongelmia on ilmennyt hankintayksiköiden ruokahuollon kilpailuttamisen osaamisen ja arvonlisäverotuksen kohdalla. Arvonlisäverotuksen suhteen Ruotsissa kunnille myönnetään kuuden prosentin laskennallinen korvaus arvonlisäverottomaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvistä hankinnoista (ns. Ludvika systemet), mikä ei tällä hetkellä kuitenkaan takaa täysimääräisesti kustannusneutraliteettia. 14 Siivouspalvelut Yksityisten palveluntuottajien määrä lisääntyi Ruotsin kuntien teknisellä toimialalla peräti 200 prosenttia vuosina 1995-1999. Koulujen siivouksessa yksityisen toiminnan kasvu on ollut 90 prosenttia ja sosiaali- ja terveydenhuollon siivouspalveluissa noin 60 prosenttia 15. Tarjouskil- 11 Svenskt Näringsliv: Vård, skola och omsorg, 2001. 12 Suomessa yksityisten palveluntuottajien osuus kuntasektorin ruokahuollon markkinoista on noin 10-15 prosenttia. Suomessa yksityisten yritysten on ollut vaikea päästää sairaaloiden ruokahuollon markkinoille. Ruotsissa monet suuret sairaalat ovat kilpailuttaneet ateriapalvelujaan. Ruotsissa yksityisten palveluntuottajien merkitys on suuri korkeakouluissa Yksityisiä ateriapalveluntuottajia toimii myös puolustusvoimissa ja vankiloissa. Suomessa puolustusvoimien ja vankiloiden ruokahuoltoa ei ole kilpailutettu, vaikka valtion virastojen ja laitosten ruokahuolto on muutoin kokonaan kilpailutettu ja ulkoistettu. 13 Asukkaita edellä mainituissa kunnissa oli vuoden 2001 lopussa seuraavasti: Göteborg 471 000, Huddinge 86 000, Nacka 76 000, Täby 60 000, Solna 57 000, Landskrona 38 000, Upplands Väsby 38 000 ja Sundbyberg 34 000 asukasta. Yksityisiä palveluntuottajia toimii myös joissakin pienten kuntien yksittäisissä palvelulaitoksissa. 14 Kuntien omana toimintana ruokahuollon tuotantokustannukset ovat keskimäärin yli 10 prosenttia alhaisemmat arvonlisäverosta johtuvista syistä (Oscar Sohl: Hj Service Ab). 15 Ohlsson, Mats - von Walden, Rolf : Sveriges Rengöringstekniska Förbund.

6 pailuihin on osallistunut myös kunnan omia siivousyksiköitä. Suomessa valtion virastoissa ja laitoksissa siivouksesta on ulkoistettu arviolta 70 80 prosenttia. Kuntasektorilla kyseisiä palveluita on ulkoistettu vähemmin: 10 15 prosenttia. Siivouspalveluiden ulkoistamisen arvioidaan etenevän nopeasti lähivuosina. Myös Suomessa kuntien omat siivousyksiköt ovat osallistuneet tarjouskilpailuihin yksityisten yritysten lisäksi. Pesulapalvelu ja tekstiilivuokraus 16 Ruotsin Pesulaliiton (Sveriges Tvätteriförbund) mukaan sairaaloiden tekstiilihuolto on muuttunut paljon 1990-luvun alusta 17. Aikaisemmin maakäräjien sairaaloiden tekstiilihuolto hoidettiin pääasiassa parissakymmenessä maakäräjien omistamassa keskuspesulassa. Nykyään näitä keskuspesuloita on jäljellä ainoastaan neljä ja pääosa sairaalojen tekstiilihuollosta hoidetaan yksityisten palveluntuottajien toimesta. Kunnalliset pesulat palvelevat lähinnä vanhustenhuoltoa ja niitä toimii vain harvoissa kunnissa. Suomessa yrityssektorin osuus kuntien palvelulaitosten tekstiilihuollosta on yli 90 prosenttia ja ostopalvelujen osuus kasvaa edelleen. Ostopalvelujen hyväksikäyttö on ollut vähäistä vain suurissa kaupungeissa, joissa toimii suurten sairaalojen omia keskus- ja laitospesuloita. Jätehuolto Jätehuolto koostuu pääasiassa jätteiden keräyksestä ja kuljetuksesta sekä jätteiden käsittelystä. Ruotsissa kunnat ovat vastuussa kotitalousjätteiden kuljetuksesta jätteiden käsittelypaikkoihin. Kaksi kolmasosaa Ruotsin kunnista hyödyntää jätekuljetuksessa yksityisiä kuljetusyrityksiä ja loput hoitavat jätekuljetuksen omalla kalustollaan. Jätemäärällä mitaten kuntien oman toiminnan osuus on noin 40 prosenttia. Yksityisten yritysten merkitys jätekuljetuksessa on kasvanut vähitellen. NOU:n (Nämnden för offentlig upphandling) 18 mukaan jätekuljetuksen kilpailuttaminen on johtanut julkisella sektorilla miljardiluokan säästöihin. Yritykset ovat halunneet laajentaa toimintaansa jätteiden käsittelyyn, mikä on ollut toistaiseksi kuntien hallinnassa. Myös Suomessa kunnat ovat vastuussa jätekuljetuksen järjestämisestä, mutta käytännön järjestämistavat poikkeavat Ruotsin mallista. Suomessa ei toimi kunnallisia jätekuljetusyrityksiä, vaan jätekuljetus on tapahtunut yksityisten yritysten toimesta joko suorin asiakassopimuksin tai kuntien aliurakoimana palveluna. Lisäksi 64 prosentissa kuntia kotitalousjätteiden kuljetus on hoidettu kokonaan sopimusperusteisesti siten, että jätteen tai kiinteistön haltija on sopinut siitä suoraan kuljetuksen järjestäjän kanssa. Tekniset suunnittelupalvelut Ruotsissa valtaosa rakentamiseen liittyvästä teknisestä suunnittelusta ostetaan ulkopuolisilta arkkitehti- ja insinööritoimistoilta. Kuten Suomessakin, on kilpailuttamisella suunnittelualalla pitkät perinteet. Alan toimialajärjestön (Arkkitekt- och Ingenjörsföretagen) mukaan Ruotsissa 16 Pesulapalveluihin luetaan: tekstiilien pesu, mankelointi, silittämisen, tekstiilien vuokraus, värjäys, korjaus ja säilytys. Julkisissa hankinnoissa tekstiilivuokraus rinnastetaan tavarahankintoihin eikä palveluhankintoihin. Rajanveto tavarahankinnaksi ja palveluksi luettavan hankinnan välillä on vaikeaa, mikäli julkinen hankinta käsittää sekä tekstiilivuokrausta että pesulapalvelua. Kuitenkin tavarahankinnaksi lukeminen edellyttää sitä, että tekstiilivuokrauksen arvo ylittää pesulapalvelun arvon. 17 Martin Westin (Sveriges Tvätteriförbund) 18 Nämnden för offentlig upphandling (NOU) on julkisten hankintojen toteutumista seuraava ja neuvoa-antava valtion viranomaistaho.

7 on noin 5 000 arkkitehti- ja insinööritoimistoa, jotka tarjoavat palveluita julkiselle sektorille. Elinkeinoelämän näkökulmasta julkiseen hankintamenettelyyn sisältyy silti puutteita. Kilpailuttamisen katsotaan soveltuvan huonosti teknisten suunnittelupalvelujen hankintaan ja neuvottelumenettelyn tulisi olla hyväksytympi hankintatapa. Ongelmaksi kilpailuttamisen kohdalla on koettu, että avoimessa hankintatilanteessa hankintayksiköt korostavat hinnan merkitystä palveluntuottajan valinnassa pätevyyden ja laadun kustannuksella. Alan toimialajärjestö on vastustanut Ruotsissa mm. hankintalain uudistuksia, jonka mukaan kilpailuttamisen avoimuutta on lisätty kynnysarvot alittavissa hankinnoissa. Asiakkaan valinta kunnallisissa palveluissa Ruotsissa asiakkaan valinnanmahdollisuutta on korostettu voimakkaasti jo 1980 ja 1990 luvun vaihteesta lähtien. Tällöin terveydenhuollon osalta asiakkaille taattiin pääsy hoitoon tietyssä ajassa ja edelleen laajat valinnan mahdollisuudet hoitopaikan valinnan suhteen. Kunnallisten palveluiden kohdalla uudempana järjestelmänä on yleistymässä kundval-järjestelmä. Tämän järjestelmän puitteissa kuntalainen voi itse päättää keneltä palvelutuottajalta hän haluaa saada palvelut itselleen. Kundval-järjestelmää on Ruotsissa pidetty jatkona terveydenhuollon puolella käytössä oleville hoitotakuu- ja valinnanoikeusjärjestelmälle. Kundval-järjestelmä on pääasiassa käytössä kunnallisten sosiaalipalveluiden järjestämisessä kuten vanhustenhuollon palveluissa, mutta myös opetuspalveluissa. Terveyspalveluiden osalta järjestelmä on ollut käytössä lasten ja nuorten hammashoidossa sekä äitiyspalveluissa. Kundval-järjestelmälle on ominaista vaihtoehtoisten toimintamuotojen ja toimintatapojen hyödyntäminen. Kunta hyväksyy palvelun tuottajat, jotka voivat olla myös yksityisiä palveluyrityksiä. Osa kunnista kilpailuttaa hankintamenettelyn pohjalta palveluntarjoajia, joiden joukosta asiakkaat voivat valita mieleisensä palveluntuottajan (ramavtalsupphandlingar). Toisissa kunnissa asiakkaat voivat valita palvelutuottajan kunnan "hyväksymistä" palveluntarjoajista (auktorisationsförfarandet), mikä muistuttaa julkista hankintamenettelyä ja merkitsee eräänlaista palveluntuottajien esikarsintaa. Tämän jälkeen asiakkaalla on oikeus valita näistä palveluntuottajista mieleisin. Hoidon tarve ja oikeus hoitoon määritellään kunnan toimesta. Kundval-järjestelmä Kunnan toimesta todetaan vanhuksen hoidon tarve ja määritellään sen edellyttämä hoidon määrä. Vanhus voi tämän jälkeen itse valita mieleisensä palveluntuottajan; joko kunnan oman organisaatio tai yksityinen palveluyritys. Kunta maksaa annetusta hoidosta asiakkaan valitsemalle palveluntuottajalle. Kundval-järjestelmä ei pidä ymmärtää yksinomaan palvelusetelijärjestelmänä. Kyseessä on asiakkaan oman valinnanmahdollisuuden mahdollistava periaate, jossa asiakas (potilas, oppilas, ym.) valitsee palveluntuottajan vertailtuaan palvelua ja omaa palveluntarvettaan. Asiakas valitsee mieleisensä palveluntuottajan ja kunta maksaa palveluntuottajalle asiakkaiden lukumäärän perusteella korvauksen. Asiakas voi valinnan yhteydessä käyttää hyväkseen kuluttajaneuvontaa, sairaanhoitopalvelujen tuottajaa tai muuta asiantuntija-apua. Kundval-järjestelmä soveltuu hyvin niiden hoitojen/palveluiden yhteyteen, missä tarve ja hoidon tarvitsijoiden ryhmä pystytään määrittelemään etukäteen sekä missä toimenpiteet ovat jossain määrin standardisoitavissa. Ruotsissa on nähty, että antamalla kuluttajille mahdollisuus valita palvelutuottaja voidaan julkista palvelutuotantoa ja julkisia resursseja ohjata markkinamekanismin kautta. Markkinamekanismia voidaan näin hyödyntää osana julkisten palveluiden järjestämistä. Julkisia resurs-

8 seja voidaan ohjataan säännellysti markkinoiden kautta, missä palveluiden tuottajien kesken vallitsee todellisuudessa jatkuva kilpailu. Kundval-järjestelmän käytännön toteutuksessa on kunta- ja tehtäväaluekohtaisia eroja. Ruotsin Kuntaliiton selvitysten mukaan kundval-järjestelmän käyttö on ollut yleisempää Tukholman seudulla sekä ylipäätään Etelä- ja Keski-Ruotsissa. 90 kuntaa eri puolilla maata ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita kundval-järjestelmän käytöstä saaduista kokemuksista muun muassa lasten päivähoidossa, kouluopetuksessa ja vanhustenhuollossa. Asiakkaan valinta vanhustenhuollossa Ruotsin Kuntaliiton kyselytutkimuksen 19 mukaan vanhustenhuollossa kundval-järjestelmiä on käytössä tai aiottu ottaa käyttöön kymmenessä kunnassa. Nackan 76 000 asukaan kunnassa vanhukset saattoivat jo vuonna 1985 valita oman jalkahoitojansa. Vuonna 1992 kundvaljärjestelmä laajeni kotipalveluun 20 ja vuonna 1998 vammaisille annettiin mahdollisuus valita saattoavustajansa. Vuonna 2001 järjestelmä on laajentunut vanhustenhuollon asumispalveluihin. Täbyn 60 000 asukkaan kunnassa kundval-järjestelmä on ollut käytössä kotipalvelussa vuodesta 1993 ja vanhustenhuollon asumispalveluissa vuodesta 2001 lähtien. Asumispalvelujen suhteen Täby tekee yhteistyötä Danderydin 30 000 asukkaan kunnan kanssa. Sigtunan 36 000 asukkaan kunnassa kundval-järjestelmä on otettu käyttöön vaiheittain kotipalveluissa vuosina 2001-02. Näiden kuntien lisäksi kundval-järjestelmiä on käytössä ainakin seuraavissa kunnissa: Tukholma, Huddinge, Järfälla, Solna, Strangnäs ja Trosa. Järjestelmän käyttöönottoa on suunnitellaan myös Gotlandin, Lerumin ja Torsåsin kunnissa 21. Vanhustenhuollon kotipalveluiden osalta hyvänä esimerkkinä kundval-järjestelmän toimimisesta voidaan ottaa Nackan, Täbyn ja Sigtunan kuntien mallit, jotka ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Kunnan sosiaalihuollon viranomaiset toteavat ensiksi asiakkaan kotipalvelun tarpeen, jonka jälkeen asiakas voi valita mieleisensä palveluntuottajan. Palveluntuottajana ei voi olla kuka tahansa, vaan kunta tekee etukäteen tuottajien valinnan. Valinta voidaan tehdä kilpailuttamisen kautta tai muutoin auktorisoimalla. Asiakas valitsee palveluntuottajan, mutta rahaliikenne tapahtuu aina kunnan ja palveluntuottajan välillä. Asiakkaan edustaja tai kunnan viranomaiset voivat tarvittaessa avustaa palveluntuottajan valinnassa. Kunnan sosiaalivirasto maksaa tiettyjen perustein mukaan vahvistetun korvauksen (check, peng) suoritetusta palvelusta asiakkaan valitsemalle palveluntuottajalle. Asiakas maksaa kunnanvaltuuston vahvistaman omavastuuosuutensa suoraan kunnalle. Kunnallisesta ja yksityisestä palvelusta peritään samat maksut. Palveluntuottaja ei voi periä maksua suoritetusta palvelusta suoraan asiakkaalta. Yksityinen palveluntuottaja voi olla yritys tai taloudellinen tai aatteellinen yhdistys. Tullakseen auktorisoiduksi kunnallisen kotipalvelun tuottajaksi yksityisen palveluntuottajan on täytettävä sosiaalilautakunnan asettamat muun muassa hoidon laatuun liittyvät kriteerit. Vastaavat kriteerit edellytetään myös kunnan omilta palveluyksiköiltä. Yksityiseltä palveluntuottajalta edelly- 19 Tutkimus tehtiin vuonna 2001 ja siihen osallistui 248 kuntaa, eli 86 prosenttia kaikista kunnista. 20 Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyviä kodinhoitopalveluja ja niihin liittyviä tukipalveluja, joita ovat mm. ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus- ja saattajapalvelut. Kotipalveluja annetaan esimerkiksi alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden tai vamman johdosta. 21 Kundval-järjestelmä on käytössä jossain muodossa tai siihen on ollut kiinnostusta hyvin erikokoisissa kunnissa (Tukholma 1 839 000, Huddinge 86 000, Järfälla 60 000, Solna 57 000, Strängnäs 30 000, Trosa 10 000, Gotland 57 000, Lerum 35 000 ja Torsås 10 000 asukasta).

9 tetään myös lääninhallituksen hyväksyntä. Valvontaviranomaisena toimii sosiaalilautakunta, sillä sosiaalipalvelulain mukaan kunta on viime kädessä vastuussa palvelun järjestämisestä. Asiakkaan valinta kouluopetuksessa ja lasten päivähoidossa Ruotsin Kuntaliiton mukaan alle kouluikäisten, päivähoidossa, esikoulutoiminnassa ja koululaisten iltapäivähoidossa ja kouluopetuksessa kundval-järjestelmiä oli käytössä noin 30 kunnassa vuonna 2001. Alle kouluikäisistä ruotsalaisista lapsista kaikkiaan noin kymmenen prosenttia, eli noin 73000 lasta, oli jonkinlaisen kundval-järjestelmän piirissä. Vapaakouluissa (fristående skolor) opiskeli puolestaan neljä prosenttia peruskouluikäisistä ja viisi prosenttia lukiolaisista vuonna 1999 22. Alle kouluikäisten lasten hoitoa ja koululaisten iltapäivähoitoa voidaan kilpailuttaa julkisina hankintoina. Sitä vastoin koululait kieltävät kouluopetuksen kilpailuttamisen hankintalain perusteella. Kouluopetuksessa kilpailuttaminen onkin mahdollista vain asiakkaan / oppilaan omasta toimesta hänen valitessaan mieleisensä koulun. Kouluopetuksessa asiakkaan valinnanvapaus on laajentunut Ruotsin vapaakoulujärjestelmän laajenemisen myötä. Vapaakoulut ovat yksityisiä kouluja, joiden omistajina on säätiöitä, aatteellisia tai taloudellisia yhdistyksiä ja osakeyhtiöitä. Uudet vapaakoulut hyväksytään/auktorisoidaan Ruotsin opetusviraston toimesta. Vapaakoulut ovat valtakunnallisia ja avoinna kaikille opiskelijoille. Niiden sisäänpääsyvaatimukset voivat vaihdella koulujen erikoistumisalojen mukaisesti. Vapaakoulujen opetustoiminta rahoitetaan pääasiassa oppilaiden kotikuntien suorittamina toiminta-avustuksia 23. Vapaakoulujen opetus vastaa kunnallisissa kouluissa annettua opetusta ja niiden toimintaa ohjaa sama koululainsäädäntö kuin kunnallisia kouluja 24. Vapaakoulujen määrä on lisääntynyt Ruotsissa voimakkaasti vuoden 1992 jälkeen, jolloin vahvistettiin vapaakoulujen oikeus kunnallisiin toiminta-avustuksiin. Opetusviraston mukaan vuonna 2001 vapaakouluja toimi kaikkiaan 685 kappaletta. Näistä peruskouluja oli 488, lukioita 149 ja erityiskouluja 48 kappaletta. Vapaakouluja sijaitsee eniten suurissa kaupungeissa ja Tukholman seudulla. Vuonna 2001 peruskouluikäisistä opiskeli suhteellisesti eniten vapaakouluissa Lidingön (18 %), Sollentunan (17 %), Vaxholmin (12 %) kunnissa 25. Nackan kunnassa peruskouluissa ja lukiossa kundval-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1992. Esikoulutoiminta ja lasten päivähoito liitettiin kundval-järjestelmään vuodesta 1994 lukien. Kouluopetuksessa kundval-järjestelmä on rakentunut ns. koulusetelien (skolpeng) pohjalle, jonka avulla oppilaat voivat valita kunnallisen koulun tai yksityisen vapaakoulun. Valittu koulu voi sijaita myös toisessa kunnassa. Nackassa oppilaskohtaisten koulusetelien arvo vahvistetaan vuosittain kunnanvaltuuston toimesta. Seteleillä rahoitetaan oppilaan koulunkäynnistä aiheutuvat kustannukset, kuten opettajien palkat, toimitilavuokrat, opetusmateriaalin hankinta ja kouluruokailun kustannukset. Nackassa kundval-järjestelmä on käytössä myös esikoulutoiminnassa (förskola), lasten päivähoidossa (familjedaghem) ja koululaisten iltapäivähoidossa (skolbarnomsorg). Kunnanval- 22 Svenska Kommunförbundet (2000): Valfrihet och kundvalsystem i kommunal verksamhet. 23 Vapaakoulut eivät voi saada kunnallisia toiminta-avustuksia, jos ne perivät oppilailta lukukausimaksuja. 24 Skolverket: Fristående skolor -en information från Skolverket, Stockholm 2001. 25 Oppilasmäärillä mitaten vapaakoulut ovat kooltaan pienempiä kuin kunnalliset koulut. Alle 50 oppilaan peruskouluja oli kunnallista kouluista vain 14 prosenttia, mutta vapaakouluista 40 prosenttia vuonna 2001. Vastaavasti yli 200 oppilaan kouluja oli kunnallista kouluista 34 prosenttia, mutta vapaakouluista vain 13 prosenttia.

10 tuuston vahvistaman setelin arvo määräytyy hoitoajan ja lapsen iän perusteella. Kunta maksaa setelin mukaisen maksun palvelutuottajille. Asiakkaan omavastuuosuus, jonka suuruuteen vaikuttavat sisaralennukset ja vanhempien tulot, suoritetaan sitä vastoin suoraan kunnalle eikä palveluntuottajalle. Miksi asiakkaan valinnanvapautta lisätään? Perinteisesti kuntalaiset on ohjattu käyttämään vain tietyn kunnan palvelulaitoksen tai kunnan kilpailuttaman palveluntuottajan palveluja. Asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä on perusteltu sillä, että kunnan viranomaisilta puuttuu tieto kuntalaisten todellisesta palveluntarpeesta ja mieltymyksistä. Asiakkaan valintaan perustuvassa palvelutuotantomallissa palveluntuottajat ovat joissain mielessä jatkuvassa kilpailutilanteessa, ei ainoastaan tarjouskilpailuvaiheessa. Tämän on katsottu lisäävän palveluntuottajien mielenkiintoa toiminnan jatkuvaan kehittämiseen vastaamaan paremmin asiakkaiden toiveita ja tarpeita. Palvelunkäyttäjän kannalta katsoen asiakasvalinta tuo toimintaan jatkuvuutta, sillä palveluntuottaja ei voi vaihtua palvelunkäyttäjästä riippumattomista syistä. Palvelutuottajien kannalta järjestelmä tuo myös tarvittavaa jatkuvuutta toimintaan. Lyhyen sopimuskaudet luovat epävarmuutta investointien toteuttamiseen 26. Toimivan kundval-järjestelmän edellytykset Asiakkaan valintaan perustava palvelutuotanto edellyttää, että markkinoilla on riittävästi vaihtoehtoisia palveluntuottajia. Kuntien välisen yhteistyön on nähty edesauttavan järjestelmän toimintaa. Tasapuoliset toimintaedellytykset on turvattava kaikille toimijoille: yksityisten palveluntuottajien on voitava kilpailla samoista lähtökohdista niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta ja ne on hyväksyttävä palveluntuottajiksi samoin perustein kuin kunnan omat palveluorganisaatiot 27. Riittävän palveluntuottajien määrän saamiseksi osa kunnista on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään yksityisten palveluiden tarjontaa. Uusia yrityksiä on houkuteltu paikkakunnalle avaamalla julkinen palvelutuotanto avoimelle kilpailulle. Myös kunnan omaa henkilöstöä on kannustettu ryhtymään yrittäjiksi. Esimerkiksi Huddingen kunnassa aloittavien yritysten käynnistämistä on tuettu kunnan toimesta osoittamalla yrittäjille toimitiloja ja järjestämällä yrittäjäkursseja. Myös palveluntuottajille maksettavien korvausten suuruuteen on kiinnitettävä huomiota. Korvauksen suuruus on määriteltävä samoilla kriteereillä kaikille palvelutuottajille ja sen täytyy olla vertailukelpoinen kunnan omaan palvelutoimintaan nähden 28. Asiakkaiden toisistaan poikkeavat palvelutarpeet vaikeuttavat hinnoittelua. Vanhusten asumispalveluissa toimintaan liittyvät kiinteistökustannukset vaihtelevat samassa kaupungissa hoitopaikan sijainnin mukaan. Toimitilakustannusten huomioonottaminen palvelujen hinnoittelussa on haastava tehtävä 29. Kouluopetuksessa resurssien jakoa erityyppisten ja eri alueilla sijaitsevien koulujen välillä vaikeuttaa se, että saman paikkakunnan varakkaimmissa ja köyhemmissä 26 Äldreomsorgsborgarråd Birgitta Rydell (fp), Stockholm. 27 Kommitten för offentliga upphandlingar: Mera värde för pengar, 2001. 28 Mm. opetuksessa setelien rahamääräinen suuruus määräytyy oppilasmäärän ja kouluasteen perusteella, lasten päivähoidossa setelin arvoon vaikuttavat hoidossa olevien lasten määrä ja hoitoaika sekä vanhusten asumispalveluissa vanhusten määrän ja hoidon vaativuus. 29 Kunnissa tiloihin liittyviä ongelmia on yritetty ratkaista toimitiloja on myymällä, vuokraamalla tai antamalla niitä palveluntuottajien käyttöön ilmaiseksi.

11 kunnanosissa oppilasaines poikkeaa esimerkiksi sosioekonomisen asemansa puolesta toisistaan. Asenteet kundval-järjestelmää kohtaan ovat seuranneet Ruotsissa jossain määrin vastaajien poliittista vakaumusta. Oikeistossa kundval-järjestelmään on suhtauduttu myönteisemmin kuin vasemmistossa, jossa uuden palvelujen tuotantotavan on katsottu merkitsevän päätösvallan siirtymistä politiikoilta ja viranomaisilta kuntalaisille. Kundval-järjestelmä on ollut useammin käytössä kunnissa, joissa porvaripuolueilla on enemmistö 30. Asiakkaan valinnanmahdollisuus Suomessa Suomessa asiakkaalle ei ole vielä haluttu antaa Ruotsin laajuudessa mahdollisuutta ja oikeutta tehdä omaa hoitoaan koskevia valintoja. Suomessa palveluseteli on yleisemmin ollut käytössä lasten päivähoidossa. 1990-luvulla palvelusetelin käyttöä on myös selvitetty palvelusetelikokeilujen pohjalta. Palvelusetelikokeilut omaishoidon ja vanhusten kotipalveluiden kohdalla ovat osoittaneet setelin toimivuuden yhtenä vaihtoehtona kunnan sosiaalipalveluiden järjestämisessä. Palvelusetelin yleistymisen esteenä on kuitenkin Suomen lainsäädäntö, joka ei tunne palveluseteliä. Asiakkaan valinnanmahdollisuuden lisääminen edellyttää muutoksia lainsäädäntöön, joilla palvelusetelin asema selkeytetään ja luodaan sen käytölle selkeät pelisäännöt. Maakäräjien julkiset hankinnat Maakäräjät (landsting) edustavat Ruotsissa väliportaan paikallishallintoa ja ne vastaavat Ruotsissa niiden julkisten palveluiden järjestämisestä, jotka on katsottu liian raskaiksi jätettäviksi yksittäisten kuntien harteille. Ruotsissa on tällä hetkellä 18 maakäräjää, kaksi niihin rinnastettavaa aluetta (Skåne ja Västra Götaland) ja yksi maakäräjätön (Gotland) alue, joka hoitaa itse maakäräjille kuuluvat tehtävät. Ylimpänä päättävänä elimenä toimii maakäräjävaltuusto (landstingsfullmäktige), jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Toimeenpanevina eliminä toimivat maakäräjähallitus (landstingsstyrelse) ja lautakunnat. Maakäräjissä terveydenhuollosta vastaa terveys- ja sairaanhoitolautakunta (hälso- och sjukvårdnämnden), mutta pienissä maakäräjissä maakäräjähallitus voi hoitaa lautakunnan tehtäviä. Maakäräjien toiminta rahoitetaan maakäräjäverolla (77 %), valtionavustuksilla ja palvelumaksuilla. Edelleen Ruotsi on jaettu kuuteen sairaanhoitopiiriin, joissa kussakin toimii yliopistollinen sairaala. Terveydenhuollon toimintamenoista erikoissairaanhoidon 31 osuus on noin 77 prosenttia ja perusterveydenhuollon noin 23 prosenttia. Vuonna 1992 voimaantulleella ns. ädel-uudistuksella kunnille annettiin vastuu vanhusten ja vammaisten pitkäaikaishoidosta sekä apuvälineistä. Uudistus mahdollisti kotisairaanhoidon siirtämisen kunnille, mikäli kunnat ja maakäräjäkunnat sopivat asiasta 32. Kotisairaanhoito liittyy läheisesti kuntien vastuulla olevaa sosiaalipalvelutoimintaan. 80 prosenttia maakäräjien tehtävistä koostuu terveydenhuollon (ml. hammashoito) järjestämisestä. Maakäräjät vastaavat myös yhdessä kuntien kanssa julkisen liikenteen järjestämisestä. Näiden tehtävien lisäksi maakäräjien vastuulle kuuluu muun muassa korkeakoulu- ja lukioopetukseen, elinkeinoelämän ja matkailun tukemiseen liittyviä tehtäviä. 30 Svenska Kommunförbundet: Valfrihet och kundvalsystem i kommunal verksamhet, 2001. 31 Suomen alue-, keskus- ja yliopistosairaaloita vastaavasta toiminnasta. 32 Aino-Maija Luukkosen raportti 12.12.2001.

12 Maakäräjät vastaavat Ruotsissa terveydenhuolto- ja liikennepalvelujen kilpailuttamisesta. Palveluostojen (entreprenadtjänster) arvo vuonna 1999 oli noin 14 miljardia kruunua, eli 8,8 prosenttia maakäräjien toimintamenoista (noin 160 mrd. kruunua).yksityiseltä sektorilta tehtyjen palveluostojen arvo oli 8-9 miljardia kruunua vuonna 1999, eli 5,2 prosenttia toimintamenoista. Kilpailutetun toiminnan ja yksityisten palveluntuottajien osuus maakäräjien toimintamenoista on hieman pienempi kuin peruskunnissa. Kilpailutetun toiminnan osuus toimintamenoista oli keskimääräistä suurempaa seuraavissa maakäräjissä: Tukholma (15 %), Halland (12 %), Västmanland (13 %), Södermanland (10 %), Jämtland (10 %), Kalmar (10 %) ja Kronoberg (10 %). Huomattava osa kilpailutettavasta palvelutoiminnasta on julkista liikennettä. Perusterveydenhuollossa hankinnat yksityisiltä palveluntuottajilta olivat vuonna 1999 yhteensä 2,6 miljardia kruunua (1,6 % toimintamenoista) ja erikoissairaanhoidossa 4,7 miljardia kruunua (4,7 % toimintamenoista). Hoitotakuu (vårdgaranti) Ruotsin terveydenhoitojärjestelmälle on koko 1990-luvun ollut keskeistä asiakkaalle annettu hoitotakuu ja asiakkaan valinnan vapauden kunnioittaminen. Hoitotakuu on taannut asiakkaalle oikeuden saada hoitoa ja päästä hoitoon tietyn ajanjakson sisällä. Maakäräjäkohtaisia eroja on Ruotsin sisällä, mutta asiakkaalle annettavaa hoitotakuuta kuvaa hyvin Sörmlandin maakäräjien ohjeet: Jos asiakas ei saa vastaanottoaikaa hoitotakuun määrittämässä ajassa, on hänellä oikeus hakeutua johonkin toiseen terveyskeskukseen, yksityisvastaanotolle tai sairaalaan joko läänin sisällä tai läänin ulkopuolella, jos toiminta on rahoitettu jonkin maakäräjän toimesta. Asiakkaan oma maakäräjät vastaa hoidosta ja ylimääräisistä matkakustannuksista aiheutuvista kuluista. Hoitotakuun määrittämät ajat ovat seuraavat: yhteys terveyskeskukseen samana päivänä; pääsy lääkärin vastaanotolle kahdeksan päivän sisällä; pääsy erikoislääkärin vastaanotolle lähetteellä kuukauden sisällä tai vähemmän akuuteissa tapauksissa kolmen kuukauden kuluessa. Valinnanvapaus (valfrihet) Hoitotakuu on läheisesti sidoksissa asiakkaan valinnan oikeuteen. Jos hoitoa ei pystytä tarjoamaan potilaalle tämän omassa terveyskeskuksessa tai sairaalassa hoitotakuun määräämässä ajassa, on potilaalla täysi vapaus valita jonkin toisen maakäräjäkunnan terveydenhoitopalvelun palveluntuottaja tai maakäräjäkunnan kanssa hoitosopimuksen tehnyt yksityinen palveluntuottaja. Hoitotakuu ja asiakkaan valinnan oikeus ovat keskeinen osa ruotsalaista terveydenhuoltojärjestelmää. Asiakkaan valinnan oikeutta kuvaa hyvin Sörmlandin maakäräjien ohjeet: Asiakkaalla on oikeus hakea perusterveydenhoitoa koko maasta, niin maakäräjien omista terveyskeskuksista kuin myös yksityisiltä vastaanotoilta, jotka ovat julkisesti rahoitettuja (tämä tarkoittaa yksityisiä vastaanottoja, joilla on hoitosopimus jonkun maakäräjän kanssa). (asiakas) voi hakeutua lääkintävoimistelijan hoitoon (yksityinen tai maakäräjien ylläpitämä) joko oman läänin sisältä tai sen ulkoa kolme kertaa ilman lähetettä. Sörmlandin maakäräjien osalta valinnan oikeus pitää sisällään myös oikeuden hakeutua sairaaloiden vastaanotolle tai yksityisille spesialisteille koko läänin tasolla. Jos hoito edellyttää

13 sairaalahoitoa, on asiakkaalla oikeus valita mikä vain läänin kolmesta sairaalasta. Valinnan oikeus mahdollistaa myös oikeuden hakeutua sairaalahoitoon läänin ulkopuolelle. Tällöin kyseeseen tulevat muiden maakäräjien ylläpitämät sairaalat tai yksityisesti johdetut sairaalat, jotka ovat julkisesti rahoitettuja hoitosopimuksen kautta (esimerkiksi St. Görans sairaala). Tukholman malli 1990-luvulla kymmenkunta 10 maakäräjäkunta otti käyttöön tilaaja-- tuottajamallin. Tukholmassa maakäräjävaltuusto päätti vuonna 1991 tilaajatuottajamallin perusteista. Tukholman mallissa tilaajavastuu on ollut sairaanhoitohallituksilla ja tuottajavastuu akuuttisairaaloilla, omalääkäri-, psykiatria- ja geriatriayksiköillä. Palveluntuottajat saavat maksunsa suoriteperusteisesti hoidettavina olevien potilaiden perusteella. Tukholman mallissa potilaat saavat vapaasti vapaasti omalääkärinsä, terveydenhoitajan ja terveysaseman, eikä asiakkaan tarvitse mennä lähimmälle terveysasemalle. Myös sairaalan voi valita vapaasti. Yksityisen klinikan tai vastaanoton valinta edellyttää, että maakäräjäkunta on tehnyt hoitosopimuksen asianomaisen palveluntuottajan kanssa. Vuodesta 2001 lukien Tukholman maakäräjän asukkaat ovat voineet valita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitopaikan myös toisen maakäräjän alueella. Pääperiaatteena on, että potilaan kotipaikan maakäräjäkunta vastaa toisessa maakäräjäkunnassa tapahtuvan hoidon kustannuksista muttei matkakustannuksista. Mahdollisuus valita toisen maakäräjän rahoittama hoitopaikka perustuu Maakäräjäliiton (landstingsförbundet) heinäkuusta 2001 lukien voimassa olevaan suositukseen, jota kaikki maakäräjät ovat päättäneet noudattaa (www.lf.se). Tilaaja- ja tuottajaorganisaatioissa on tapahtunut muutoksia Tukholman seudulla 1990-luvun aikana. Sairaaloita on lakkautettu, yhtiöitetty maakäräjien omistamiksi sairaaloiksi ja saatettu yksityisen omistukseen. Sairaalojen yhtiöittäminen on jatkunut edelleen 2000-luvulla. Tukholman maakäräjässä hankinnat pyritään tekemään kilpailuttamalla. Kilpailutettujen palvelujen osuus terveydenhuollon toimintamenoista on Tukholman määkäräjässä korkea verrattuna muihin maakäräjiin. Tukholman seudulla 30 prosenttia perusterveydenhoidon menoista ja 10 prosenttia erikoissairaanhoidon menoista on kilpailutettu. Lisäksi lähes koko kuntoutustoiminta ja valtaosa geriatriasta on kilpailutettu 33. Yksityisille terveydenhuoltoalan yrityksille Tukholman alueen merkitys on suuri, sillä alueella asuu noin viidennes Ruotsin väestöstä. Erikoissairaanhoidossa ostopalvelujen kasvua on hidastanut se, että Ruotsin eduskunnan säätämän lain mukaan maakäräjät eivät voi luovuttaa akuuttisairaaloita muulle taholle ellei toiminta ole voittoa tavoittelematonta. Laki on voimassa vuoden 2002 loppuun saakka. Vuonna 2003 noin 10 miljardin kruunun erikoissairaanhoidon markkinoiden odotetaan kuitenkin avautuvan kilpailulle 34. 33 Tore Noren, Carema Ab. 34 Yksityiset terveysalan yritykset odottavat erikoissairaanhoidon avautuvista markkinoista 1-3 miljardin kruunun osuutta. Tällä hetkellä Ruotsissa toimii vain yksi yksityisomistuksessa oleva akuuttisairaala, St Görans Sjukhus (Lähde: Tore Noren, Carema Ab).

14 Kilpailuttamisen toimivuuden näkökulmasta ongelmat ovat usein liittyneet toiminnan seuraamiseen ja sen arviointiin sekä tilaajaorganisaatioiden ostamisen osaamiseen. Ongelmia on myös syntynyt julkisen sektorin palveluntuottajien osallistuessa tarjouskilpailuihin. Epäkohdat ovat kuitenkin vähentyneet ja tilaajaosaaminen parantunut kilpailuttamisen yleistymisen myötä Yksityiset terveyspalvelujen tuottajat Yksityiset julkisin varoin tuetut avoterveydenhoitopalvelujen tuottajat jaetaan Ruotsissa 1) kansallisen taksan mukaan korvauksen saaviin lääkäreihin ja lääkintävoimistelijoihin sekä 2) lääkäreihin ja lääkintävoimistelijoihin, joiden kanssa maakäräjäkunnat ovat tehneet hoitosopimuksen (vårdavtal). Vuonna 2000 julkisesti tuettuja yksityislääkärikäyntejä oli yhteensä 6,6 miljoonaa. Näistä yksityislääkärikäynneistä lähes 60 prosenttia suuntautui hoitosopimuksen perusteella korvausta saavien lääkäreiden luokse 35. Vuonna 2000 yksityislääkärikäynnit muodostivat 26 prosenttia kaikista lääkärikäynneistä. Osuus on kasvanut 11-12 prosenttiyksikköä vuodesta 1985. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Tukholman seudulla yksityislääkärikäyntien osuus lääkärikäynneistä on 45 prosenttia, mutta esimerkiksi Taalainmaalla vain viisi prosenttia. Vuonna 2000 terveydenhuollon liikeyrityksissä työskenteli 70 000 työntekijää ja kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomissa yhteisöissä 30 000 työntekijää. Vertailun vuoksi vuonna 2000 Suomessa terveydenhuollon markkinatuotannossa kansantalouden tilinpidon mukaan työllisiä oli 18000 henkilöä ja voittoa tavoittelemattomassa toiminnassa 9 000 henkilöä. Ripeintä työllisyyden kasvu on ollut osakeyhtiömuotoisissa terveydenhuollon yrityksissä. Yksityisen sektorin kasvun myötä julkisen terveydenhuollon työllisyysosuus on pienentynyt 1990- luvulla. Alatoimialoittain tarkasteltuna yksityisen sektorin työllisyysosuus on korkein tutkimus-, laboratorio- yms. terveydenhuollon palveluissa (70 %). Lääkäriasemien (vårdcentralen) toiminnasta yksityisen sektorin työllisyysosuus on noin viidennes, hammashoidossa 43 prosenttia ja erikoissairaanhoidossa noin viisi prosenttia 36. Kundval-järjestelmä hammashoidossa Ruotsissa hammashoidon järjestämisvastuussa ovat maakäräjäkunnat. Yli 19-vuotiaat ruotsalaiset 37 voivat vapaasti valita perushammashoidon joko yksityiseltä tai julkisen sektorin palveluntuottajalta. Valtion rahoittama hammashoitovakuutus korvaa tuottajasektorista riippumatta 20-30 prosenttia hoidon kustannuksista 38. Tukholman maakäräjän käytössä olevalla palvelurahalla myös alle 19-vuotiaat lapset ja nuoret voivat hakeutua vapaasti julkiseen tai yksityiseen hoitoon. Palvelurahan suuruus on tällä hetkellä 1 320 kruunua 39. Julkisen sektorin hammashoitolan on aina hyväksyttävä potilas ja potilaasta saatava kiinteä korvaus. Yksityishammaslääkäreillä ei ole samanlaista velvollisuutta antaa hoitoa tähän hintaa. Tukholman maakäräjän omistaman Folktandvård Ab:n osuus alueen palvelurahamarkkinoista on tällä hetkellä 86 prosenttia ja yksityisen sektorin 14 prosenttia. Ai- 35 Aino-Maija Luukkosen raportti 12.12.2001. 36 Göran Maathz, keskustelu 24.1.2002. 37 Lasten (0-19 -vuotiaat) maksuton hammashoito, erikoishammashoito, laitospotilaiden ja muiden erityisryhmien hammashoito rahoitetaan maakäräjäverolla ja valtion toimesta. 38 Matkakertomus Suomen suurimpien terveyskeskusten johtavien hammaslääkärien tekemästä seminaarimatkasta Ruotsiin keväällä 2001. 39 Hyväksyessään palvelurahan julkinen tai yksityinen hammashoitola on sitoutunut antamaan kaiken potilaan tarvitseman hoidon kahden vuoden aikana.

15 kuisten hammashoidosta yksityisen sektorin osuus Tukholman maakäräjässä on lähes 80 prosenttia. Suomessa terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu on kunnilla ja palvelutuotanto tapahtuu hyvin suurelta osin terveydenhuollon kuntayhtymissä. Kunnat toimivat samanaikaisesti ostajan ja myyjänä niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollonkin kohdalla. Ruotsiin verrattuna julkisen terveydenhuollon kilpailuttaminen on ollut Suomessa vähäistä. Ostopalvelut koostuvat lähinnä polikliinisista tutkimus- ja toimenpidepalveluista, erikoislääkärikonsultaatioista, hammaslääkäripalveluista, fysikaalisista hoitopalveluista, kuntoutuspalveluista ja kuntotestauksista. Vuonna 2001 Helsingissä aloitetussa hammashoidon kokeilumallissa asiakkaalle on annettu valinnanmahdollisuus hoitopaikan suhteen. Helsingin mallissa kaupunki kilpailuttaa sopimushammaslääkärit ja tekee heidän kanssaan palvelusopimukset. Asiakkaat voivat valita mieleisensä palvelutuottajan sopimushammaslääkäreiden piiristä. Tehdyn seurantatutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kokeilumalli on saanut asiakkailta varsin myönteisen vastaanoton. Ostopalvelujen kasvunäkymät SAF on arvioinut, että yksityisesti tuotettujen julkisten palveluiden määrä kunnissa lisääntyy noin 20-30 prosentin vuosivauhdilla (SAF, (2000): Vård med många vinnare). Ruotsin Kuntaliiton mukaan jopa 75 prosenttia sosiaali-, terveys- ja opetustoimen peruspalveluista voitaisiin kilpailuttaa 40. Tähän nähden ostopalvelujen 10-11 prosentin osuus kuntien toimintamenoista on vielä pientä. Esimerkiksi Tukholman kaupunki on valmis kilpailuttamaan kaikki muut toiminnot paitsi viranomaistoiminnot; vuoteen 2005 Tukholman kaupungin eri toiminnoista 30-40 prosenttia on kilpailutettu (Talouselämä 17/2000). Asenteet kilpailuttamiseen pääosin myönteisiä Demoskopin vuonna 2001 tekemän mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmasosaa ruotsalaisista kunnallispolitiikoista suhtautuu myönteisesti palvelutoiminnan kilpailuttamiseen. Kyselyssä haastateltiin 360 kunnallis- ja määkäräjäpoliitikkoa helmikuussa 2001. Myönteisten näkemysten takana on kilpailuttamisesta saadut hyödyt: julkisten palvelujen laadun paraneminen, toiminnan tehostuminen ja kustannusten alentuminen. Uusien palveluntuottajien markkinoille - tulo on usein laskenut kustannuksia ja edesauttanut uusien palvelumuotojen kehittämistä. Palvelutoiminnan kilpailuttaminen on myös lisännyt toiminnan joustavuutta ja johtanut seurantajärjestelmien parantumiseen. Julkisten palveluiden kilpailuttamisella on myös vaikutusta alueen yleisiin kilpailuolosuhteisiin ja yritystoiminnan vilkkauteen. Ruotsissa tehdyissä selvityksissä on havaittu, että kunnissa, joissa julkisten palveluiden kilpailuttaminen on yleistä myös yritysten määrä tuhatta asukasta kohden on korkein 41. Pääosa ruotsalaisista kunnallispolitiikoista uskookin kilpailuttamisen virkistävän koko paikallista elinkeinoelämää. Yhdeksän kymmenestä politiikoista katsoo, että kilpailuttaminen sopii erittäin hyvin asiantuntijapalveluihin, siivoukseen, jätehuoltoon, julkiseen liikenteeseen, liikuntatoimintaan ja ateriapalveluihin. Yli puolet vastanneista totesi kilpailuttamisen sopivan myös lasten päivähoidos- 40 Svenskt Näringsliv: Vård, skola och omsorg, 2001. 41 Svenskt Näringsliv: Vård, skola och omsorg, 2001.

16 sa, perusterveydenhuollossa, kuntoutuspalveluissa sekä vanhusten kotipalvelussa ja asumispalveluissa. Varauksellisinta suhtautuminen on koulutoimen ja sairaalapalveluiden kohdalla. Yksityisen hoitoalan työnantajajärjestön (Privatvårdens Arbetsgivarförbund) teettämän tutkimuksen mukaan työtyytyväisyys on yksityisissä terveydenhuollon yrityksissä parempi kuin julkisella puolella 42. Myös työntekijäjärjestöjen tekemien selvitysten mukaan yksityinen yritys on halutumpi kuin julkinen. Kuntatyöntekijöiden liiton (Kommunalarbetarförbundet) mukaan kilpailulla on ollut myönteisiä vaikutuksia vanhustenhuollossa. Ylipäätään se, että rajallisesta työvoimasta kilpailee työmarkkinoilla useampi kuin yksi työnantaja, on parantanut työntekijöiden asemaa 43. Asiakkaat tyytyväisiä yksityisiin terveyspalveluihin Palvelujen loppukäyttäjille suunnattujen kyselytutkimusten mukaan kansalaiset suhtautuvat myönteisesti yksityisiin terveyspalveluihin tulotasosta riippumatta. Mielipidetiedustelujen mukaan kansalaiset katsovat yksityisten palvelutuottajien parantavat palveluiden laatua. Julkinen palvelutuotanto ei aina pysty vastaamaan asiakkaiden muuttuneisiin vaatimuksiin ja tarpeisiin. Yksityiset palveluntuottajat lisäävät myös kansalaisten valinnanvapautta 44. Eureka Marknadsfakta Ab:n vuonna 2001 tekemän mielipidetiedustelun mukaan ruotsalaiset ovat jonkin verran tyytyväisempiä yksityisten lääkäriasemien (vårdcentral) palveluun kuin julkisen sektorin (maakäräjäkuntien) lääkäriasemien (terveyskeskusten) palveluun 45. Erityisesti lääkärin puhelinajan ja vastaanottoajan saaminen yksityiselle lääkäriasemalle on helpompaa kuin julkisella sektorilla. Yksityisellä lääkäriasemalta voi valita myös vapaammin haluamansa vastaanottoajankohdan ja lääkärin. Palvelun tarvitsijoille keskeistä oli hyvä palvelu. Kaksi kolmasosaa mielipidetiedusteluun osallistuneista ilmoitti, että hoitolaitoksen omistussuhteilla ei ole sinänsä merkitystä. Asiakkaan kannalta terveydenhoidossa tärkeintä on hoidon jatkuvuus ja hyvä lääkärisuhde 46. Oppilaat arvostavat vapaakouluja Eureka Marknadsfakta Ab:n vuonna 2001 tehdyn mielipidetiedustelun mukaan lukiolaiset pitävät yksityisiä vapaakouluja parempana kuin kunnallisia kouluja. Mielipidetiedusteluun osallistui 890 vapaakoulun ja 790 kunnallisen koulun oppilasta. Asteikolla 1-5 vapaakoulut saivat arvosanan 4,2 ja kunnalliset koulut arvosanan 3,1. Oppilaiden mukaan yksityisten koulujen vahvuudet ovat opetuksen laadussa, opettajien taidoissa ja sitoutumisessa työhönsä, koulun johdossa ja organisaatiossa sekä työskentelytiloissa. Yksityisten vapaakoulujen suosiota osoittaa se, että uusia vapaakouluja on perustettu kiihtyvällä vauhdilla 1990-luvun alusta lukien. Peruskoulutoiminnassa vapaakoulujen määrä on yli nelinkertaistunut vuoden 1992 jälkeen. Samanaikaisesti vapaakoulujen oppilasmäärät ovat kasvaneet keskimäärin noin 3000-4000 oppilaan vuosivahdilla. Vuosian 1999-2000 oppilas- 42 Borell Market Research Ab:n ja Gfk Sverige AB.n tekemien tutkimusten mukaan yksityiset yritykset ovat julkisia palvelulaitoksia parempia seuraavissa asioissa: a) uudistumiskyky, b) voimavarojen tehokas käyttö, c) vastuunottaminen ja osallistuminen, d) työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet, e) lyhyet päätöksentekoväylät, f) kevyempi hallinto ja g) työn palkitsemismahdollisuudet. 43 Anna Kinberg: www.kommunalarbetaren.com / 17.12.2001. 44 SIFO Research & Consulting:n haastattelututkimus 1999 ja SCSI:n (Swedish Customer Satisfaction Index) julkisten ja yksityisten palveluiden laatuindeksi. 45 Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse 500 yksityistä hoitolaitosta ja 500 julkisista hoitolaitosta viimeisen vuoden aikana käyttänyttä henkilöä viidessä kunnassa. 46 Svenskt Näringsliv/Privatvården: Patienternas syn på vårdcentraler i privat och offentlig drift, 2001.

17 määrä lisääntyi vapaakoulujen peruskoulutoiminnassa lähes 7 000 oppilaalla. Vuonna 2001 Ruotsin kouluvirastoon tuli ennätykselliset 260 hakemusta vapaakoulun perustamisesta. Hankintapelisääntöjen uudistus Laki julkisista hankinnoista (Lagen om offentlig upphandling, LOU) tuli Ruotsissa voimaan vuonna 1994. Hankintalaki on harmonisoitu EU:n hankintadirektiivien kanssa, mutta kilpailuttamisvelvoite menee pidemmälle kuin direktiiveissä on edellytetty. Laki sisältää määräyksiä esimerkiksi kynnysarvot alittavista hankinnoista ja terveys- ja sosiaalipalveluista (ns. B- palveluista). Julkisia hankintoja koskevissa kysymyksissä neuvoa-antavana ja myös lain toteutumista seuraavana valtiollisena viranomaisena on toiminut Nämnden för offentlig upphandling (NOU). Julkisten hankintayksiköiden käytössä olevia hankintamenettelyjä kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa ovat: öppen upphandling,selektiv upphandling ja förhandlad upphandling. Nämä vastaavat Suomen avointa-, rajoitettua- ja neuvottelumenettelyä. Kynnysarvon alittavissa hankinnoissa käytetään yksinkertaistettua hankintamenettelyä (förenklad upphandling), joissa hankintamenettely on voinut perustua avoimeen ilmoitukseen tai ottamalla yhteyttä suoraan muutamiin tavaran- tai palveluntoimittajiin. Suoria hankintoja (direkt upphandling) on ollut mahdollista tehdä kustannusarvoltaan pienissä hankinnoissa. Ruotsin Kuntaliiton (Svenska Kommunförbundet) ja elinkeinoelämän järjestöjen mukaan yksinkertaistettu hankintamenettely on ollut Ruotsissa, kuten Suomessakin, käytetyin hankintamenettely, koska valtaosa hankinnoista alittaa kynnysarvon. Ruotsin Kuntaliiton ja elinkeinoelämän järjestöjen näkemysten mukaan useimmilla palvelualoilla (siivous, tekninen suunnittelu, ateriapalvelu, sosiaalipalvelut, terveydenhuolto) kokonaistaloudellista edullisuutta on käytetty yleisesti valintakriteerinä, joskin hinta on yhä tärkeä valintatekijä. Hinnan merkitys valintatekijänä on kuitenkin vähentynyt tarjouskilpailuissa, kun hankintayksiköiden tilaajaosaaminen on kehittynyt. Nykyään osa hankintayksiköistä ilmoittaa etukäteen hinnan ja laadullisten valintatekijöiden painoarvot. Muun muassa teknisellä suunnittelualalla suositaan ns. kahden kirjekuoren järjestelmään (tvåkuvert -systemet), missä tarjoukset käsitellään kahdessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa palvelutoimittajat pisteytetään tarjousten perusteella paremmuusjärjestyksen laadullisten kilpailutekijöiden suhteen, joita voivat ovat mm. aiemmat kokemukset ja referenssit, projektiorganisaation kapasiteetti, projektin johtaminen ja avainhenkilöiden pätevyys. Toisessa vaiheessa suoritetaan tarjousten hintavertailu vain varteenotettavimpien palvelutoimittajien kesken 47. Säädökset eivät myöskään velvoita käyttämään hintakilpailua. Ruotsissa muun muassa terveyspalveluissa on sovellettu hankintamenettelyä, jossa ostettavan palvelun hinta on asetettu ja ilmoitettu tarjouspyynnöissä tarjouksentekijöille etukäteen. Menettelyn tarkoituksena on, että tarjoajat kilpailevat vain yrityksen osaamisella, voimavaroilla ja työnsä laadulla 48. Laadullisten kilpailutekijöiden hyväksikäyttö ei ole tosin ongelmatonta, sillä hankintayksiköt voivat mää- 47 Arkitekt- och Ingenjörsföretagen etc: Att upphandla arkitekt- och konsulttjänster, 1998. 48 Göran Maathz, keskustelu 24.1.2002.

18 rättyjä valintatekijöitä painottamalla saada haluamansa palveluntoimittajan 49. Hankintatoiminnan epäkohdat Merkittävänä epäkohtana on pidetty avoimen ilmoitusmenettelyn ulkopuolella olevien hankintojen suurta määrää ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä 50. Ilmoitusvelvollisuuksien laiminlyönti on koskenut usein terveys- ja sosiaalipalveluiden hankintoja. Epäkohtia on ilmennyt muun muassa terveydenhuollon kohdalla kun maakäräjien ja kuntien toimintaa on siirretty kilpailuttamatta niiden henkilöstölle 51. Myös julkisen sektorin yksiköiden kustannusten läpinäkymättömyys on luonut ongelmatilanteita julkisten palvelulaitosten ja yksityisen sektorin palveluntoimittajien kilpaillessa samoilla markkinoilla 52. Avointa kilpailutusta on myös vältetty ostamalla palveluita sopimuskauden aikana enemmän kuin alunperin oli sovittu. Hankintoja tehdään myös hankintalain vastaisesti suorina hankintoina eivätkä tinkimiskierrokset ole myöskään tuntemattomia 53. SAF tekemien yrityskyselyjen mukaan 13-14 prosenttia yrityksistä on katsonut tulleensa hylätyiksi epäreilun kilpailun vuoksi. Eniten ongelmia on esiintynyt siivous-, muutto- taksi- ja rakennusaloilla. Hankintatoimikunnan väliraportti Julkisten hankintojen toimikunnan vuonna 1999 ilmestyneen väliraportin 54 mukaan erityisesti kuntien hankintayksiköt ovat soveltaneet joko tahallaan tai tahattomasti omia hankintasäännöksiä. Tehtyjen kyselytutkimusten mukaan syynä on monesti ollut hankintayksiköiden riittämättömät voimavarat, puutteellinen osaaminen hankintalain noudattamiseksi ja tarjouspyyntöjen puutteellisuus. Myös julkisten hankintamarkkinoiden toimivuuden seurantaa on haluttu Ruotsissa tehostaa ja lisätä sähköisten tiedonantomuotojen hyväksikäyttöä. 55 Julkisten hankintojen toimikunnan väliraportissa ehdotettiin, että nykyinen valtiollinen valvontaviranomainen (NOU) sulautettaisiin osaksi Kilpailuvirastoa (Konkurrensverket) ja uuden virasto nimeksi tulisi Kilpailu- ja hankintavirasto (Konkurrens- och upphandlingsverket). Uuden viraston tehtävänä olisi seurata aktiivisesti hankintalain toteutumista maassa. Viraston valvontatehtäviä laajennettaisiin myös huomattavasti, mikä edellyttäisi viraston voimavarojen lisäämistä. Toimikunnan väliraportin mukaan uudella Kilpailu- ja hankintavirastolla, toimialajärjestöllä (branschorganisation) tai yksittäisellä toimittajalla (leverantör) olisi oikeus nostaa kanne hankintayksikön hankintalain vastaisesta menettelystä lääninoikeudessa, jonka perusteella hankintayksikölle voitaisiin määrätä markkinasakko 56. Myös nykyisiä vahingonkorvaussäännöksiä on 49 Oscar Sohl (Hj Service Ab). 50 Vuosittain oikeusistuimissa käsitellään 400-500 julkisiin hankintoihin liittyvää asiaa. Niistä on koskenut hankintasäädösten tulkintaongelmia, ja vasta korkeimman oikeuden päätökset ovat luoneet oikeuskäytäntöä. 51 Göran Maathz, keskustelu 24.1.2002. 52 Tore Noren (Carema Ab), Göran Maathz ja Oscar Sohl (Hj Service Ab) / keskusteluja. 53 Rolf von Walden (Sveriges Rengöringstekniska Förbund SRTF), Göran Maathz. 54 Kommitten för offentliga upphandling: Effektivare offentliga upphandlingar - för fortsatt välfärd, trygghet och tillväxt, 1999. 55 Svenska Kommunförbundet: Kommunernas marknadsutnyttjandet 1995-99, 2001 56 Ehdotuksen mukaan markkinasakko voisi tulla kyseeseen seuraavissa tapauksissa: 1) hankintayksikkö tekee perusteetta suoran hankinnan, 2) laaditut valintakriteerit suosivat vain määrättyä tavaran- ja palveluntoimittajaa tai urakoitsijaa,

19 ehdotettu muutettavaksi ja valituksen määräaikoja pidennettäväksi kahteen vuoteen siitä, kun hankinta on tehty. Hankintalain uudistukset vuonna 2001 Vuoden 2001 alussa tuli voimaan joukko hankintalain muutoksia julkisten hankintojen toimikunnan väliraportin ehdotusten mukaisesti. Lakiuudistukset ulottuvat myös kynnysarvot alittaviin hankintoihin ja terveys- ja sosiaalipalveluihin. Hankintayksiköiden on nyt ilmoitettava avoimesti kaikki kynnysarvot alittavat hankintansa. Aiemmin näissä hankinnoissa tarjouspyynnöt on voitu toimittaa ilman avointa ilmoitusta suoraan määrätyille tavaran- tai palveluntoimittajia kuten Suomessa. Pääsääntöisesti tarjouspyynnöt on nyt julkaistava sähköisessä muodossa tai jossain muussa muodossa, joka johtaa riittävään avoimuuteen ja kilpailun toteutumiseen. Paikallislehdissä tai sähköisesti kunnan kotisivuilla ilmoittaminen ei välttämättä riitä toteuttamaan avoimuuden vaatimusta. Suoria hankintoja ilman avointa ilmoittelua voidaan kynnysarvon alittavissa hankinnoissa edelleen tehdä arvoltaan vähäisissä hankinnoissa ja erityistapauksissa: tapauksissa, joissa avoimen ilmoituksen perusteella ei ole saatu tarjouksia. Kynnysarvot alittavissa hankinnoissa on otettu käyttöön uusi kaksivaiheinen hankintamenettely (urvalsupphandling), joka muistuttaa kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa käytössä olevaa rajoitettua menettelyä (selektiv upphandling). Kyseisessä menettelyssä on ensin avoin kysely (ansökningsinbjudan), missä halukkaat tahot voivat ilmoittautua tarjouskilpailuun 57. Tämän jälkeen tarjouspyynnöt toimitetaan rajoitetulle joukolle toimittajia. Hankintayksikön on julkaistava tieto ilmoittautumiskyselystä laajalle välittyvässä sähköisessä tiedonantokanavassa. Muut lakiuudistukset koskevat muun muassa hankinnan kohteelle tarjouspyynnössä esitettyjä vaatimuksia ja ehtoja (förfrågningskrav) sekä hankintoihin liittyviä raportointivaatimuksia (ökade dokumentationskrav). Varsinaiset tarjoukset voidaan toimittaa hankintayksiköille sähköisessä muodossa tietyin edellytyksin. Elinkeinoelämä on suhtautunut myönteisesti hankintalain toteutuneisiin uudistuksiin 58. Erityisesti avoimen ilmoitusvelvollisuuden on katsottu selkeyttävän pelisääntöjä ja vähentävän hankintojen suuntaamista määrätyille yrityksille. Hankintatoimikunnan loppuraportti Julkisten hankintojen toimikunnan väliraportissa esitetyt ehdotukset muun muassa Kilpailu- ja hankintaviraston perustamisesta, hankintaviranomaisten toimivaltuuksien laajentamisesta ja markkinasakon käyttöönotosta eivät ole toteutuneet toistaiseksi. Toimikunnan loppuraportti valmistui keväällä 2001 59. Loppuraportti sisälsi joukon uusia lainuudistusehdotuksia hankintamarkkinoiden kehittämiseksi. Monet loppuraportissa esitetyt ehdotukset ovat saaneet kriittisiä kannanottoja NOU:n ja elinkeinoelämän järjestöjen taholta. 3) ilmoitettuja valintakriteereitä on muuteltu jälkeenpäin hankintayksikön toimesta, 4) hankintayksikkö on hyväksynyt perusteetta myöhästyneenä saapuneen tarjouksen, 5) hankintayksikkö on laiminlyönyt avoimen ilmoitusvelvollisuuden, 6) toimittajaksi on hyväksytty tarjouksentekijä, joka lahjontaa ja muuta palkitsemistapaa hyväksikäyttäen on vaikuttanut hankintayksikön päätöksentekoon. 57 Ensimmäisen vaiheen on kestettävä vähintään kymmenen päivää ilmoituksen julkaisemisesta. 58 Tore Noren (Carema Ab), Oscar Sohl (HI Service Ab). 59 Kommitten för offentliga upphandlingar: Mera värde för pengar, 2001.