KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

83 Ruokomäki VIITASAARI KAO090222 Karttalehti: 2334 07, 10+3312 01 Alueen pinta-ala: 103 ha Korkeus: 189 mpy Suhteellinen korkeus: 65 Kallioalueen sijainti: Viitasaaren luoteiskulmalla Kotvalan lounaispuolella sijaitseva laaja kallioalue. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen keskiosa kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan (Ruokomäki AMO000077), joka kuuluu myös Naturaverkostoon (FI0900118). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Ruokomäen kallioalueella on merkittäviä geologisia ja maisemallisia arvoja. Ruuhikankaan lounaissivulla, Vuorenaluslammen kohdalla on geomorfologisesti edustava, 20 metriä korkea alaosastaan hieman ylikalteva pystyjyrkänne. Jyrkänteen tyviosassa on edustava louhikko ja yläosassa on kapeita porrashyllyjä, joiden yläpuolella on pyöristynyt viisto silokalliopinta. Toinen geomorfologisesti edustava kohde on Ruokomäen lakiosan porrasmaisen muotoinen laaja silokallioalue. Ruokomäen alueen maisemallinen arvo liittyy ennen kaikkea erämaisiin sisäisiin maisemiin, joita luonnehtivat kallioiden ja lampien muodostamat vaihtelevat ja kauniit rajapinnat. Ruokomäen lakiosasta avautuu ympäristöön metsäisiä näköaloja. Vuorenaluslammella sijaitsee Metsähallituksen virkistyskalastusalue. Lammille on tehty tiet ja niiden rantaan on järjestetty nuotiopaikat ja laavut. Kallioalueen pääkivilaji on keskirakeinen granodioriitti, jonka lisäksi Ruokomäen lakiosan länsireunalla esiintyy punertavaa graniittia. Ruuhikankaan reunassa olevassa jyrkänteessä on hiertynyttä myloniittia. Syväkivien seasta saattaa paikoin löytää myös pieninä sulkeumina amfiboliittia sekä kiilleliusketta. Ruokomäen kallioalue on biologisesti monimuotoinen kuusi- ja mäntykankaiden, rämeiden, lammenrantojen, silokallioiden ja jyrkänteiden muodostama kokonaisuus. Kasvillisuus on pääasiassa oligotrofista, mutta Vuorenaluslammen pohjois- ja koillispuolella olevien jyrkänteiden tyvillä tavataan vaateliaampaa sammallajistoa. Luonnontilaisuus on parhaimmillaan Ruokomäellä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

83. Ruokomäki, VIITASAARI 7011 000 7012 000 7013 000 7014 000 3417 000 3418 000 3419 000 1:15 000

84 Hakovuori-Kalliomäet VIITASAARI KAO090246 Karttalehti: 3311 05 Alueen pinta-ala: 239 ha Korkeus: 195 mpy Suhteellinen korkeus: 87 Kallioalueen sijainti: Viitasaarelta 8 km länsilounaaseen, Hakojärven ja Kalliojärven rannassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Koljatin pohjoisosassa on luonnonsuojelualue (YSA092878). Koljatin ja Hakovuoren selänne kuuluvat Natura-verkostoon (Hakovuori - Koljatti FI0900120). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Hakovuoresta, Kalliomäistä ja osittain jo suojellusta Koljatista muodostuvalla kokonaisuudella on hyvin merkittäviä maisemallisia arvoja ja merkittäviä geologisia arvoja. Massiivisin selänne, Hakovuori kohoaa jyrkkärinteisenä koillispuolisesta Hakojärvestä yli 80 metriä. Vuori erottuu idästä katsottaessa selvästi koholla olevana muodostumana, jonka rinteessä on korkeimmilla kohdilla nähtävissä kalliopaljastumia. Viistolla koillisrinteellä on noin 40 metriä korkea, muodoiltaan vaihteleva porrasjyrkänne, jossa on yksittäisiä 10-15 metriä korkeita pystyasentoisia ja viistosti viettäviä kallioseinämiä. Alueen keskiosassa Kalliojärveen laskevan Koljatin lounaisrinteen alaosassa on 20 metriä korkea pystyjyrkänne, joka on järven rantamaiseman jyhkeä elementti. Jyrkänteen tyvellä on teräväsärmäisistä kivistä muodostunutta lohkareikkoa. Hienoja näköalapaikkoja on Hakovuoren pohjoispäässä, josta avautuvaan näköalaan kuuluvat Sulkavanlammet, läheiset tiet ja pellot sekä Ylä-Keitele. Myös Koljatin korkeimmalta kohdalta on esteettömiä näkymiä Ylä-Keiteleelle ja ympäristön metsiin, joissa maisemakuvaa häiritsevät kuitenkin Munakukkulan kivilouhos sekä runsaat hakkuualueet. Länsiosassa olevan Kalliomäkien itäreunalla on viistosti viettäviä avokalliopintoja noin kilometrin matkalla. Mäen länsireuna on loivempaa ja peitteisempää maastoa. Koljatin pohjoisreunalla ja Munakukkulalla on kivilouhos, jotka on jätetty rajauksen ulkopuolelle. Hakovuoren-Kalliomäen alueen pääkivilaji on porfyyrinen granodioriitti. Kallioalue on biologisesti monimuotoinen. Arvokkaimman osan muodostaa jo suojeltu Koljatin alue, jonka lounaisjyrkänteellä tavataan melko monipuolisesti oligo-mesotrofisia kasviyhteisöjä. Koljatin rinteellä kasvaa käenkaalimustikkatyypin kuusikkoa ja kalliopaljastumilla kuivia ja karuja männiköitä. Rannan lähellä on pieni metsäkortekorpikuvio. Suojelualueen kaakkoispuolelta alkaa taimikko. Kalliojärveen laskevan Pahanlamminpuron varrella on varsin rehevää korpimaista kasvillisuutta. Hakovuoren peitteisen pohjoisjyrkänteen kasvillisuutta hallitsevat lehtomaisen kuusikon lajit. Kalliopinnoilla kasvaa tavallista metsä- ja kalliosammalistoa. Hakovuoren laella ja pohjoisrinteellä on hakkuita, mäntytaimikkoa, vanhaa mustikkatyypin kuusikkoa sekä luonnontilaista kalliomännikköä. Hakovuorelta on löydetty aiemmin silmälläpidettävää isotorasammalta (NT/RT). Alueen läntisintä Kalliomäkien selännettä hallitsee riukupuuvaiheen männikkö sekä tavallinen loivien kalliopaljastumien kasvillisuus. Alueella elelee liitoorava (VU). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3 m

84. Hakovuori-Kalliomäet, VIITASAARI 6991 000 6992 000 6993 000 6994 000 6995 000 6996 000 3433 000 3434 000 3435 000 3436 000 3437 000 1:25 000

85 Huosiaisvuori VIITASAARI KAO090245 Karttalehti: 3311 05 Alueen pinta-ala: 22 ha Korkeus: 195 mpy Suhteellinen korkeus: 89 Kallioalueen sijainti: Viitasaari-Kannonkoski -tien varressa, Sulkavanlammen itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Huosiaisvuori on Natura-verkoston kohde (FI0900120). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisemallisesti hyvin arvokkaan, jyrkkärinteisen Huosiaisvuoren geologinen arvo perustuu Keski-Suomen oloissa harvinaisen laajoihin, paikoin hyvin hioutuneisiin silokalliopintoihin. Pohjoisrinteellä on noin 25 metriä korkea porrasjyrkänne. Yksittäiset jyrkännepinnat ovat monimuotoisia, vaihtelevasti viistoja, porrasmaisia tai pystyjä. Vuoren koillisreunalla on kivilouhos, josta louhitaan rakennus- ja hautakiviä. Huosiaisvuori erottuu suuren suhteellisen korkeutensa ansiosta hyvin pohjoisesta ja idästä katsottaessa ja myös kallioiden yläosat näkyvät osittain maisemassa. Vuorella on hyviä näköalapaikkoja, joilta avautuu maisemia Keiteleelle sekä metsien, peltojen ja maatilojen kirjomaan maisemaan usean kilometrin päähän. Sisäisessä maisemassa harvapuustoinen silokallio on alueellisesti ainutlaatuinen. Myös pohjoisrinne on vaihtelevien jyrkännemuotojen ja erämaisen tunnelman vuoksi lähimaisemallisesti hienoa osaaluetta. Huosiaisvuoren kivilajina on karkea punertava granodioriitti tai graniitti. Vuoren kalliokasvillisuus on jyrkännepintojen osalta tavanomaista ja lajistoltaan lähes kokonaan oligotrofista. Laen silokallioiden kulumattomat poronjäkäliköt ja kalliotierasammal-jäkälämosaiikit edustavat laajuudessaan sen sijaan alueellisesti harvinaista kasvillisuustyyppiä. Metsäkasvillisuus vaihtelee karuista kalliomänniköistä rinteiden tuoreisiin kangasmetsiin, joissa on tehty joitakin hakkuita ja harvennuksia. Länsiosan silokalliolla on pikkutervakon esiintymä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3 m

85. Huosiaisvuori, VIITASAARI 6994 000 6995 000 6996 000 3435 000 3436 000 1:15 000

86 Karhuvuori VIITASAARI KAO090244 Karttalehti: 3311 05 Alueen pinta-ala: 49 ha Korkeus: 201 mpy Suhteellinen korkeus: 83 Kallioalueen sijainti: Viitasaaren Huopanan itäpuolella, pienen Karhulammen rannassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Karhuvuori on maisemallisesti hyvin arvokas massiivinen selänne, jonka luoteisreunassa on edustava, 60 metriä korkea kalliorinne. Rinteessä on noin 35 metriä korkeaa porrasjyrkänne ja parhaimmillaan noin 15 metriä korkea pystyseinämä. Karhuvuoren laki kokoaa 83 metriä ympäröivää maastoa korkeammalle, minkä ansiosta mäki erottuu ainakin jyrkkäpiirteiseltä pohjoisosaltaan taimikkoiseen ympäristöön hyvin. Pohjoiset kalliopinnat näkyvät kauas Ylä-Keiteleelle, jonne avautuu jyrkänteeltä esteettömiä järvi- ja metsämaisemia. Peitteisen laen ja etelärinteiden loivemmat pinnat eivät erotu luontaisesti maisemassa lähintä ympäristöä kauemmas. Karhuvuoren sisäisiä maisemia hallitsevat laajat taimikkoalueet. Alue on aikaisemmin ollut suosittua retkeilymaastoa, jonka polkuverkosto on nykyisin hoidon tarpeessa. Karhuvuoren kautta kulkee Keski-Suomen maakuntaura. Pohjoisjyrkänteen alaosassa on koostumukselta hieman harvinaisemman kvartsigabron ja granodioriitin kivilajikontakti. Biologisesti Karhuvuori on jokseenkin tavanomainen alue. Kalliokasvillisuus keskittyy pohjoisjyrkänteelle, jota hallitsevat oligotrofisen seinämän tyyppilajit. Alueelta on aiemmin löydetty myös vaateliaampaa lajistoa, kuten kalkkikiertosammalta. Taimikkokankaiden lisäksi vuoren jyrkillä rinteillä kasvaa melko vanhaa männikköä ja alueen pohjoisosassa jyrkänteen päällä vanhaa mustikkatyypin kuusikkoa. Karhuvuoren eteläpuolella on pieni suoreunuksinen Päällyslampi. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3 m

86. Karhuvuori, VIITASAARI 6994 000 6995 000 6996 000 6997 000 3430 000 3431 000 3432 000 1:15 000

87 Itävuori VIITASAARI KAO090260 Karttalehti: 3311 08, 09 Alueen pinta-ala: 127 ha Korkeus: 180 mpy Suhteellinen korkeus: 80 Kallioalueen sijainti: Viitasaaren Kymönjärven etelärannalla, Laamaskylässä. Maankäytön suunnittelutilanne: Etelävuoren länsiosa kuuluu Natura-verkoston alueeseen (Kolima - Keitele -koskireitti FI0900070). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Itävuoren ja Etelälahden kallioalue rajautuu länsi- ja pohjoispuolelta suoraan Kymönjärveen. Länsipuolelta katsottaessa jyrkänteiset kalliopinnat erottuvat selvästi, vaikka rannassa on jonkin verran puustoa. Kaakkoispuolelle alue ei näy metsäisen ympäristön vuoksi selvästi. Itävuoren korkein laki kohoaa Kymönjärven pintaa lähes 80 metriä korkeammalle, mutta lakialueen ja rinteiden puusto rajoittaa sieltä näkyvyyttä ympäristöön. Parhaimmat maisemat avautuvat Itävuoren länsirinteen jyrkänteiltä, josta näkyy lähiseudun vaihtelevia ja kauniita järvi- ja peltomaisemia parin kilometrin päähän. Selänteiden lakiosan maisemassa vuorottelevat painannesuot sekä kalliopaljastumat. Jyrkänteiden alaosissa on luonnontilaista jylhää kalliomaisemaa ja koskematonta sammaleista louhikkoa. Monipuolisten sisäisten maisemien vaikuttavimpia elementtejä ovat Itävuoren jyrkännepinnat, lakien laajat, harvapuustoiset silokalliot ja alueen sisään jäävät kalliojärvet ja lammet. Itävuoren kivilajina on keskirakeinen granodioriitti, joka on paikoin karkeaa ja porfyyrista rakenteeltaan. Graniittiselle kivilajille tyypillistä rakoilua ja lohkeavuutta esiintyy varsin edustavasti Itävuoren länsipuolen jyrkänteessä. Itävuoren kallioalue sijaitsee voimakkaan luode-kaakkosuuntaisen murroslaakson reunalla. Kallioiden luoteispuolella murroslaakson täyttää kapea Kymönjärven Etelälahti. Itävuoren länsireunalla on edustava 1200 metriä pitkä pystyjyrkänne. Jyrkänne on noin 20 metriä korkea ja siinä on sileiksi hioutuneita 5-10 metriä korkeita, paikoin ylikaltevia kalliopintoja, jotka rajautuvat lähes kilometrin matkalla suoraan järveen. Kaikkein edustavin osa jyrkänteestä sijaitsee Etelälahden pohjukassa 200 metriä Karoliinan portaista kaakkoon. Tuolla kohdalla on poikkeuksellisen suurista sammaleiden peittämistä kivenlohkareista muodostunut louhikko lähes 20 metriä korkean pystyseinämän alaosassa. Myös kallioalueen koilliskulmassa Itälahden rannassa on järveen rajautuva jyrkänne. Kallioalue on biologisesti hyvin arvokas. Metsäkasvillisuus vaihtelee karuista kalliomänniköistä kosteisiin, reheviin lehtoihin ja myös kalliokasvillisuudessa ovat edustettuina sekä oligotrofiset, mesotrofiset että eutrofiset yhteisöt. Alueen länsiosassa Etelälahden rantajyrkänteellä kasvaa runsaasti mesotrofista ja jopa eutrofista alustaa vaativia sammalia, joista osa on uhanalaisia. Lajistollisesti mielenkiintoisimmat kasvupaikat ovat varjoisia ja kosteita paljaiden kallioseinämien alaosia. Pienen Etelälahdenvuoren selänteellä on kostea ja ravinteinen lounaisjyrkänne. Etelälahdenvuorelta löydettyjä lajeja ovat mm. haprakiertosammal (RT), kalliouurresammal (RT), taljaruostesammal, pikkukellosammal ja pahtahiippasammal (RT). Selänteiden laen pienten kallioiden välisissä painaumissa on suolaikkuja, mm. metsäkortekorpijuotti. Laella ja rinteillä kasvaa vanhahkoa mänty- ja kuusikangasta, mutta osa itärinteistä on hakattu tai taimikkona. Alueella tavataan myös käenkaali-oravanmarja -tyypin lehtoa sekä kosteaa koivuvaltaista puronvarsilehtoa, jossa kasvaa mm. kotkansiipeä, tesmaa ja sudenmarjaa. Etelävuoren länsiosan alueita kuuluu osittain Natura-verkostoon. Alueella elelee liito-orava (VU) (Hertta). Itävuoren ja Etelälahdenvuoren alueella jyrkänteet ovat luonnontilaisia, mutta alueen itärinteellä ja laella on taimikkoa. Tarinan mukaan Itävuoren alueella Etelälahden takana on asunut 1800-1900 lukujen taitteessa savupirtissä kansanparantajana tunnettu Karoliina Raatikainen. Hän kapusi kaikkina vuoden aikoina kallion jyrkännettä taakkoineen savupirtilleen Itävuorelle. Karoliinan käyttämä kohta jyrkänteestä on nimetty Karoliinan portaiksi. Karoliina kuoli vuonna 1918. Tarina sitkeästä kansannaisesta on jäänyt elämään myöhemmille sukupolville. Viitasaaren kunta ja Metsähallitus ovat tehneet nähtävyytenä tunnetuille Karoliinan portaille luontopolun. Läheisen tien varressa on autoja varten pysäköintipaikka sekä taukokatos. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 2 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 2 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

87. Itävuori, VIITASAARI 3447 000 3448 000 3449 000 6998 000 6999 000 7000 000 7001 000 1:15 000

88 KAO090212 Saunamäen-Säynäisvuoren kalliomaasto VIITASAARI Karttalehti: 3311 08, 09, 11, 12 Alueen pinta-ala: 1139 ha Korkeus: 202 mpy Suhteellinen korkeus: 97 Kallioalueen sijainti: Viitasaaren Kymönkosken kylän etelä- ja kaakkoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueella onhaapaniemen luonnonsuojelualue (YSA200313), Saarilammen luonnonsuojelualue (YSA201618), Raatikkalan luonnonsuojelualue (YSA200517), Etelärannan luonnonsuojelualue (YSA201665) ja Säynäsvuoren luonnonsuojelualue (YSA201666). Alue kuuluu myös osittain Natura-verkostoon (Palokankaan lammet FI0900067). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Luonnon- ja maisema-arvoiltaan hyvin merkittävä Saunamäen-Säynäisvuoren kalliomaasto ulottuu pohjoisesta Viitasaaren Laamaskylän itäpuolelta noin 7 km etelään Kiiminki kylän tasalle saakka hieman hajanaisena kapeiden soiden ja lampien rikkomana erittäin laajana kalliomaastona. Kallioalueen korkein kohta on pohjoispäässä Saunamäellä, joka kohoaa viereisestä Iso Kalliojärvestä 97 metriä korkeammalle ja hallitsee seudun maisemaa. Jyrkänteisiä kalliopintoja näkyy ympäristöön selvimmin Saunamäen länsilaidalla kapeaan Pitkälahteen laskevilla rinteillä sekä alueen lounaisosassa Iso Säynäisen itärannalla kohoavalla Säynäisvuoren länsijyrkänteellä, jossa 60 metriä korkea kalliojyrkänne erottuu massiivisena kilometrien päähän. Näyttävimmät näköalat ovat ehkä Säynäisvuoren jyrkänteen päältä länteen, jossa avautuu monipuolinen ja vaihteleva pelto-, metsä- ja järvimaisema kauas aina Viitasaaren kirkonkylälle saakka. Alueella avautuvien kallioisten pienmaisemien vaikuttavimpia elementtejä ovat jyhkeät jyrkännepinnat, lakien laajat, harvapuustoiset silokalliot ja alueen sisään jäävät kalliojärvet ja lammet, jotka tuovat vaihtelevuutta maisemakuvaan. Laajat hakkuut ja tiheät taimikot ovat kuitenkin osaltaan muuttaneet maisemien luontaista tilaa jonkin verran. Alueen kallioperä on pääasiassa graniittia ja granodioriittia. Keskiosassa esiintyy graniitti- ja granodioriittialueiden rajalla migmatiittista kiillegneissiä kapeahkona vyöhykkeenä. Saunamäen kallioperässä on harmaan graniitin sulkeumana gabroa linssimäisenä muodostumana. Alueen kivilajit ovat paikoin ruhjoutuneet kallioperän liikuntojen ansiosta. Alue on luode-kaakkosuuntaisten murroslaaksojen ruhjoma ja reunustama harvinaisen laaja näyte moni-ilmeisestä kallioluonnosta. Kallioalueella olevat jyrkänteet ovat paikoin hyvin jyhkeitä ja muodoiltaan monipuolisia seinämiä, joilla tavataan myös erittäin edustavia silokalliopintoja. Geomorfologisesti ja maisemallisesti edustavimpia osa-alueita ovat Säynäisvuoren länsirinteen 60 metriä korkea massiivinen jyrkänne, joka on Keski-Suomen pohjoisosan korkeimpia seinämiä. Myös Hirvivuoren, Saunamäen ja Saarilamminvuorten alueiden korkeat kalliorinteet ja -jyrkänteet ovat näyttäviä. Hirvivuoren pohjoisrinne on kokonaisuudessaan yli 68 metriä korkea. Sen länsi ja pohjoisrinteissä on 5 10 metriä korkeita pystyseinämiä. Konttivuoren lounaisrinteessä on rikkonainen noin 20 m korkea jyrkänne, jonka keskiosassa on sortuman aikaansaama kivilohkareikko. Jyrkänne on viisto ja pystysuoria jyrkännepintoja on niukasti jyrkänteen yläosassa. Lepuukallioilla on laaja-alaisia silokalliopintoja. Saunamäellä on koko kallioalueen korkein kohta on 202 metriä m.p.y. Laajan mäen lakiosa on tasainen ja varsin peitteinen. Saunamäen koillisrinteessä on varsin laaja loivarinteinen ja pyöristynyt jyrkänteinen silokallioalue. Rinteen ylä- ja alaosan jyrkänteet ovat noin 5 10 metriä korkeita. Saunamäen länsiosan kalliot ovat reunoiltaan jyrkänteisiä ja paljastumalta toiselle on mahdotonta päästä ilman kiertotietä. Pitkästälahdesta Riitaniitynnotkoon ulottuu yli 2 km pitkä ruhjelaakso, jonka kohdalla on Saunamäen länsirinteessä koko matkalla pystyjyrkänne. Pitkänlahden kohdalla on noin 30 metriä korkea suoraseinämäinen pystyjyrkänne järven rannassa. Säynäisvuoren länsireunassa on 60 m korkea erittäin edustava heikosti porrasmainen pystyjyrkänne, jossa on kymmeniä metrejä korkeita tasaisia pystyseinämiä, jossa on kapeita hyllyjä. Saunamäeltä Säynäisvuorelle ulottuvan kalliomaaston biologiset arvot ovat hyvin merkittävät. Kalliokasvillisuus on monipuolista ja varsinkin sammallajistoon kuuluu runsaasti vaateliaita ja uhanalaisia lajeja. Metsissä vallitsevat tavalliset tuoreet ja kuivat kangasmetsät, mutta alueella on myös suojelunarvoisia lehtokuvioita sekä monipuolisia korpi- ja rämesoita. Kallioalueen luonnontilaisuutta heikentävät hakkuut, taimikot sekä runsas metsäautotieverkosto. Alueella on melko laajoja hakkuita ja taimikoita sekä paljon metsäautoteitä. Laajan rajauksen sisään ja välimaastoon jää myös pienehköjä, kauan koskemattomana olleita metsälaikkuja. Hirvivuoren lakiosa ja korkea pohjoisrinne kasvavat tavanomaista mäntyvaltaista kangasmetsää, jossa on kanerva- ja puolukkatyypin kangaslaikkuja sekä pieniä aloja mustikkatyypin kuusikkoa. Laen silokalliopaljastumia luonnehtivat poronjäkälien, kanervan tai mustikan ja puolukan hallitsemat kasvillisuustyypit. Pohjoisjyrkänne on enimmäkseen tavallisten metsäsammalien peittämää. Laen pienten kallioselänteiden välisissä painaumissa on mm. suopursuvaltainen korpikuvio ja varjoisa valuvetinen kallioseinämä, jolla kasvaa esim. kimpputierasammal. Alueen keskiosassa sijaitsevalla Lepuukallioiden alueella vuorottelevat oligotrofisten seinämien sammalistot, mustikka- ja puolukkatyypin kangasmetsät, harvamäntyiset, poronjäkälävaltaiset kalliolaet ja kalliolakien väliset suopainanteet. Lepuukallioiden eteläosassa, Konttivuoren eteläpuolella, on ollut arvokas, mm. lehmusta, koiranheittä ja lehtomataraa kasvava lehto, mutta alue on hakattu hiljattain. Säilyneissä lehtomaisissa paikoissa kasvillisuus on suomaisen kosteaa ja m

risukkoista. Puu- ja pensaskerroksessa ovat runsaimpia mm. koivu, kuusi, harmaaleppä ja pajut ja kenttäkerrosta hallitsevat mm. suo-orvokki ja mesimarja. Saunamäen itä- ja kaakkoisrinteellä kasvaa synkkää, rehevää mustikka- ja käenkaali-mustikka-tyypin kuusikkoa. Kuusikossa on havaittavissa kulttuurin jäänteinä joitakin niittylajeja, mm. poimulehtiä ja särmäkuismaa. Itärinteellä on erikoinen, vain puolen hehtaarin kokoinen saniaislehtolaikku. Lehdon maaperä on hyvin kostea ja ilmeisesti lähteinen. Lehdossa kasvaa valtalajeina mm. sudenmarjaa ja käenkaalia sekä pohjalla lehväsammalia. Erillisinä mättäinä kasvaa myös hiirenporrasta. Lounaisrinteen pitkillä ja korkeilla jyrkänteillä vallitsevat tavalliset metsäsammalet sekä oligotrofiset jyrkännelajit, mutta jyrkänteiden tyviosissa viihtyy myös vaateliampia sammalia, kuten mäyränsammalta, viuhkasammalta ja hiirenhäntäsammalta. Erityistä arvoa alueelle antavat Pitkälahden eteläpään jyrkänteillä kasvavat kalkkisammalet. Runsashumuksisilla kohdilla kalliorinteillä esiintyy myös ketomaisia kasvillisuuslaikkuja, joilla kasvaa mm. ahomansikkaa, kissankäpälää, sarjakeltanoa ja kieloa. Alueelta on tavattu aiemmin myös pohjoista pahtanurmikkaa (RT). Jyrkänteen lakiosissa on tavallista, harvamäntyistä, poronjäkäläistä silokalliota sekä kanervan ja variksenmarjan luonnehtimaa männikköä. Jyrkänteiden juurilla on lisäksi lehtomaista ja suomaista puronvarsikasvillisuutta. Säynäisvuorella on mahtava, karu ja valoisa järveen rajautuva länsijyrkänne. Jyrkännepinnoilla kasvillisuus on niukkaa, ja valtalajeina esiintyy mm. karpeita, kalliokarstasammalta ja karstanapajäkälää. Rinteen alaosassa kallion koloissa ja raoissa vallitsevat kallio-omenasammal, kyhmytorasammal, nuokkuvarstasammal ja mesotrofian ilmentäjänä tummauurnasammal. Kalliorinteen alla kasvaa mustikkatyypin kuusikkoa ja pieni laikku käenkaali-oravanmarjalehdon tyyppistä kasvillisuutta. Mäen laella vallitsee tavallinen kalliomännikkö, jonka aluskasvillisuus on poronjäkälä- tai kanerva-mustikka-puolukka - valtaista. Jyrkänteen reunalla on pikkutervakon esiintymä. Vuorenlahden länsipuolella on matalampi, puiden varjostama ja pystyjyrkänne, jonka pinnat ovat sammalvaltaisempia. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 2 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3

88. Saunamäen-Säynäisvuoren kalliomaasto, VIITASAARI 6994000 6995000 6996000 6997000 6998000 6999000 7000000 7001000 7002000 3449000 3450000 3451000 3452000 3453000 3454000 3455000 1:25 000

89 Kärnänvuori VIITASAARI KAO090201 Karttalehti: 3311 09 Alueen pinta-ala: 17 ha Korkeus: 172 mpy Suhteellinen korkeus: 66 Kallioalueen sijainti: Viitasaaren Kärnän kylän eteläpuolella, Kärnänjärven itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alue kuuluu lähes kokonaisuudessaan Natura-alueeseen (Kolima - Keitele -koskireitti FI0900070). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kärnänvuori on maisema- ja luonnonarvoiltaan merkittävä selkeäpiirteisesti ympäristöstään rajautuva kalliomäki Kärnänjärven rannalla. Vuoren lounaisrinteellä on massiivinen, paljolti peitteinen jyrkänne, jonka alaosassa on lohkareita ja tyvionkaloita. Lakiosa on topografialtaan monipuolinen siirtolohkareiden, pienen kurun ja silokalliorinteiden vuoksi. Kärnänvuoren suhteellinen korkeus järvestä on 66 metriä. Alueen profiili hahmottuu ympäristöön melko selvästi, mutta kalliopinnat eivät erotu puiden seasta. Kalliolta avautuu puustoon rajoittamia näkymiä maisemaan, jossa näkyy Kärnänjärvi ja kumpuilevaa metsämaastoa. Näkyvyys on harvan kalliomännikön lomitse hyvä ja alueella on lähes erämainen tunnelma. Geologisesti hyvin merkittävä Kärnänvuori on kallioperältään pääasiassa kiillegneissiä, jossa Kärnävuoren alueella esiintyy Keski-Suomen kallioperässä harvinaista konglomeraattia kapeina välikerroksina (kts. Pipping 1972). Kiillegneissillä on Kärnänvuoren länsijyrkänteen kohdalla kontakti granodioriittiin, jota esiintyy ympäröivässä kallioperässä laaja-alaisesti. Länsijyrkänteessä on hyllymäisesti 5-10 metriä korkeita pystyseinämiä. Kärnänvuoren laella ja pohjoisrinteellä kasvaa vartevaa, vanhaa kalliomännikköä. Maassa on tuulenkaatoja ja pystyyn on jätetty koloisia keloja sekä lahohaapoja ja -koivuja. Laen pienessä kurussa on kostea, kapea suojuotti, jonka tyyppi on lähinnä kangasrämettä. Silokalliokasvillisuus on tavanomaista ja lounaaseen avautuva jyrkänne on monin paikoin metsäsammalten peittämä. Jyrkänteen tyvellä esiintyy myös jyrkännesammalia. Pohjois- ja kaakkoisrinteillä on mäntytaimikkoa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

89. Kärnänvuori, VIITASAARI 7006 000 7007 000 7008 000 3446 000 3447 000 3448 000 1:15 000

90 Julmanvuori-Pienivuori ÄÄNEKOSKI KAO090103 Karttalehti: 3221 03 Alueen pinta-ala: 18 ha Korkeus: 175 mpy Suhteellinen korkeus: 68 Kallioalueen sijainti: Rantakylässä, Kiimasjärven Etelälahden eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisemallisesti hyvin arvokkaan kallioalueen paras osa on Julmanvuoren eli Isovuoren erittäin massiivinen pystyjyrkänne, jolla on korkeutta parhaimmillaan noin 25-30 metriä. Lähes pystyseinämät ovat ehjiä ja varsin korkeita yhtenäisiä paasia, jotka näkyvät komeasti läheiselle tielle sekä vastapäiselle mäelle. Näkyvyyttä ovat parantaneet vuoren tyvellä olevan voimalinjan hakkuut, mutta seinämän yläosan kalliot näkyisivät eteläpuolelle joka tapauksessa. Pienivuoren jyrkänteet ovat vaatimattomampia, mutta sen kupolimainen profiili näkyy kauas luoteispuoliselle Kiimasjärvelle. Pienivuoren laelta näkyy kaunista järvimaisemaa sekä peltoja ja metsiä. Sisäiset maisemat ovat hyvin vaikuttavia Julmanvuoren jyrkänteellä sekä Pienivuoren kalliolaella. Kivilajina alueella on ruskeanharmaa granodioriitti, joka on varsinkin Julmanvuoren jyrkänteen kohdalla voimakkaasti suuntautunutta. Jyrkänteessä on erikoisena piirteenä harvahko pystyrakoilu. Vaakarakoilu puuttuu paikoin kokonaan ja pystypaadet ovatkin varsin korkeita ja ehjiä. Kallioalue on kasvillisuudeltaan oligotrofinen ja metsänhoidon vuoksi muuttunut. Julmanvuoren massiivinen lounaisjyrkänne on paahteinen ja jäkälävaltainen. Selänteen luoteisosassa seinämä on eduskuusikon varjostama ja sammalyhteisöt ovat runsaampia. Luoteisosassa on myös metsänpohjansammalten peittämää matalaa viistokalliota. Putkilokasvistosta mainittakoon runsaana esiintyvä karvakiviyrtti sekä kalliokohokki (RT). Julmanvuoren pohjoiskoillisrinteellä on laajoja rahkasammal-variksenmarjakasvustoja. Pienivuoren kalliokasvillisuus on myös tavanomaista. Vuoren laella on harvamännikköistä, poronjäkälätyypin kalliometsää. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3 m

90. Julmanvuori-Pienivuori, ÄÄNEKOSKI 6943 000 6944 000 6945 000 6946 000 3424 000 3425 000 3426 000 1:15 000

91 Riihivuori ÄÄNEKOSKI KAO090195 Karttalehti: 3221 06 Alueen pinta-ala: 12 ha Korkeus: 160 mpy Suhteellinen korkeus: 61 Kallioalueen sijainti: Ala-Keiteleen eteläisimmän osan rannassa, Suolahden keskustan länsipuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Riihivuori on lähellä Ala-Keiteleen rantaa sijaitseva pienialainen, selkeärajainen mäki Suolahden taajaman luoteisosassa. Mäki rajautuu asutukseen, teihin ja teollisuusalueeseen. Mäen länsirinteellä on epäsäännöllisinä porrasmuotoina laskeutuva jyrkänne, jonka kokonaiskorkeus on noin 25 metriä. Keskiosassa jyrkännettä on sileä, pystysuora, parhaimmillaan noin 15 metriä korkea, porfyyrisesta graniitista muodostuva seinämä. Vuoren laella on huomattavan laajoja, osin aivan paljaita ja hyvin hioutuneita silokallioita. Vuoren itäreuna on loivarinteinen ja sen päällä on maapeitteitä ja kivikkoa. Riihivuori erottuu selväpiirteisesti ympäristöstään, ja lakiosien silokalliopaljastumat näkyvät kauas. Laelta avautuu näkymä yli 5 km:n päähän Ala-Keiteleen saariselle selälle, metsämaastoon ja yli maatila-asutuksen. Maisemassa on myös häiriötekijöitä, kuten tehtaan piippuja ja sähkölinjoja. Sisäisen maiseman arvoja ovat jyhkeä pystyseinämä ja laen mittavat, harvan männikön vuoksi avarat avokalliot. Mäen päällä kasvaa karua, vanhaa mäntykangasta ja kituliasta kalliomännikköä. Jyrkänteen alla on haapaa kasvava lehtomainen kaistale. Jyrkänteen lajisto käsittää lähinnä oligotrofiaa ilmentäviä sammalia, mutta onkaloissa ja kallion koloissa kasvaa myös muutamia mesotrofeja. Lakiosan silokallioiden kasvillisuus on kulunutta ahkeran virkistyskäytön vuoksi. Kalliotörmällä on tavattu aiemmin mäkivirvilä (RT). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 3 m

91. Riihivuori, ÄÄNEKOSKI 6940 000 6941 000 6942 000 6943 000 3438 000 3439 000 3440 000 1:15 000

92 Tärttävuori ÄÄNEKOSKI KAO090196 Karttalehti: 3221 06 Alueen pinta-ala: 24 ha Korkeus: 189 mpy Suhteellinen korkeus: 97 Kallioalueen sijainti: Äänekosken keskustasta 3 km länteen, Tärttälahden rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Tärttävuori sijaitsee maisemallisesti merkittävällä paikalla Tärttälahden rannalla ja kohoaa pohjoisreunaltaan viistojyrkänteisenä peräti 95 metriä. Vuoren korkeimmalla kohdalla on silokalliopintoja ja länsireunalla on noin 15 metriä korkea pystyseinämä. Pohjoisen laen avokalliot näkyvät jossain määrin ympäristöön ja laelta avautuu melko avoin näkymä Tärttälahdelle, kumpuilevaan metsämaastoon ja maatiloille. Mäen eteläosassa maisemat ovat nuoren ja tiheän männikön sulkemat. Pohjoisrinteen hyviä maisemaelementtejä ovat pienet silokalliopaljastumat ja harva kalliomännikkö. Kivilajina kallioalueella on karkea porfyyrinen granodioriitti. Luonnontilaisuus on parhaimmillaan pohjoisrinteen kalliomännikössä. Eteläosa on tavallista riukupuuvaiheen männikköä. Vuoren länsijyrkänne on niukkalajinen ja oligotrofisten sammalten ja jäkälien luonnehtima. Sen luonnontilaisuutta huonontavat tyvelle heitetyt romut. Lakiosan silokalliopaljastumilla kasvaa tavanomaisia metsänpohjan sammalia ja poronjäkäliä. Tärttälahden rannassa on kapea vyöhyke lehtomaista metsää. Mäen laella on verkkoaidan ympäröimä radiomasto ja punatiilinen huoltorakennus. Tärttävuorella on kaistalemainen hakkuuaukko kaavaillun laskettelurinteen kohdalla. Laella on lintutorni. Tärttävuori on suosittua ulkoilumaastoa Äänekosken keskustan tuntumassa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3 m

92. Tärttävuori, ÄÄNEKOSKI 6944 000 6945 000 6946 000 6947 000 3431 000 3432 000 3433 000 1:15 000

93 Loukkuvuori-Mustavuori ÄÄNEKOSKI KAO090096 Karttalehti: 3221 06, 09, 3222 04, 07 Alueen pinta-ala: 75 ha Korkeus: 226 mpy Suhteellinen korkeus: 127 m Kallioalueen sijainti: Äänekoskelta 7 km koilliseen, Mustaniemessä. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue on lähinnä maisemallisesti merkittävä metsäinen ja reunoiltaan kohtalaisen loivarinteinen muodostuma. Loukkuvuorella on noin 20 metriä korkea koillisjyrkänne, jonka laelta on hyvät, lähinnä hakkuiden avaamat näköalat ympäristöön yli kymmenen kilometrin päähän. Loukkuvuoren laella on ohuesti peitteinen, melko laaja silokallio. Alueen pohjoisosassa Mustavuoren länsireunalla on myös jyrkänne. Kokonaisuudessaan Loukkuvuoren selänne nousee itäpuolisesta Vintilänlahdesta peräti 127 metriä. Selänteen massiivisuudesta huolimatta sen profiilin hahmottamista vaikeuttavat ympäristön muut korkeat mäkialueet. Puusto rajoittaa sisäisiä maisemia, mutta jyrkänteiltä löytyy silti vaikuttavia ja monimuotoisia kalliomaisemia. Mustavuorelta näkyy puuston rajoittamia kapeita maisemasektoreita Keiteleelle ja sen yli. Loukkuvuoren koillisjyrkänteen kalliokatoksessa on nuotiopaikka, joka on varustettu makkarakepeillä ja istumapaikoilla. Loukkuvuoren alue on kallioperältään tiivistä keskirakeista tai paikoin hienorakeista sarvivälkegabroa. Lakiosassa on tehty koelouhos mustan kiven louhintaa varten ja kalliota on paljastettu laajemmaltikin. Loukkuvuori ja Mustavuori muodostavat biologisesti varsin mielenkiintoisen kallioalueen. Loukkuvuoren eteläisemmällä länsijyrkänteellä tavataan oligotrofisen lajiston lisäksi mesotrofisia rakojen, onkaloiden ja ylikaltevien pintojen yhteisöjä, kun taas pohjoisempi länsijyrkänne on paahteisempi, kasvillisuudeltaan jäkälävaltaisempi ja karumpi. Loukkuvuoren varjoisan ja kostean koillisjyrkänteen kalliolla esiintyy etelänhopeasammalta. Kallioalueelta on löydetty aiemmin tummaraunioista ja pahtanurmikkaa (RT). Luonnontilaisuus on taimikoiden, nuorten metsien ja harvennusten vuoksi alueella kehno. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3

93. Loukkuvuori-Mustavuori, ÄÄNEKOSKI 6948 000 6949 000 6950 000 6951 000 3439 000 3440 000 3441 000 1:15 000

94 Mustikkavuori-Ruohosuonmäki ÄÄNEKOSKI KAO090097 Karttalehti: 3221 09, 3222 07 Alueen pinta-ala: 566 ha Korkeus: 217 mpy Suhteellinen korkeus: 118 m Kallioalueen sijainti: Ala-Keiteleen etelärannalla, Syvälahden kylän tuntumassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Merkittäviä ja hyvin merkittäviä maisema- ja luonnonarvoja omaava Syvälahden kallioalue rajautuu Ala-Keiteleen Ukonselkään, jonka pinnasta alueen länsireunalla sijaitseva Vintilänvuori nousee peräti 117 metriä. Hyvin laajan ja topografialtaan vaihtelevan kallioselännealueen kalliomäkiä luonnehtivat monin paikoin jyrkänteiset rinteet. Selänteiden lakiosat, rinteet ja kallioperän murroksiin syntyneet notkelmat ovat kuitenkin suurelta osin moreenin peitossa. Massiivisimmat jyrkänteet sijaitsevat Mäentausvuoren länsireunalla, Katiskavuorella, Lahdenvuorella sekä Karhukorvenvuorella. Jyrkänteiden kokonaiskorkeus on parhaimmillaan noin 20-25 metriä. Silokalliot ovat alueella tavanomaisia. Korkein mäki, Vintilänvuori näkyy Vintilänlahdelle ja Ala-Keiteleen suunnasta erottuu ainakin kallioisen ja jyrkkärinteisen Mustikkaniemen profiili. Kalliopintoja ei näy juurikaan alueen ulkopuolelle, mutta lähimaisemassa seinämät näkyvät usein komeasti vierekkäiseltä selänteeltä toiselle, tosin usein hakattujen notkojen yli. Mustikkaniemeltä avautuu puuston rajoittamia maisemia Keiteleelle ja Vintilänvuorelta avautuu myös puuston lomitse järvimaisemia, joihin 117 metrin suhteellinen korkeus antaa hienon syvyyden tunteen. Alueen geologisesti merkittävin kohta on Mäentausvuoren jyrkänteeseen sijoittuva gabron ja porfyyrisen granodioriitin kontakti, jossa on nähtävissä myös erikoista kerroksellista rakennetta. Kallioalue sijoittuu laajan etelään ja länteenpäin ulottuvan gabroalueen ja itäpuolisen laajan porfyyrisen granodioriittialueen kontaktiin. Rajatun alueen eteläpuolella olevalla Iivarinvuorella on vanha rakennuskivilouhos, josta on louhittu tummaa, keskirakeista sarvivälkegabroa. Mäentausvuoren länsireunassa on erittäin louhikkoinen 20-25 metriä korkea jyrkänne, jonka pystyseinämät ovat noin 5-10 metriä korkeita. Katiskavuorella on noin 25 metriä korkea rikkonainen gabrojyrkänne. Karhukorvenvuori itäkoillinen jyrkänne on peitteinen 25 metriä korkea lähes pystyseinämä. Kallioalueen lounaisosassa on Patavuoren ja Ruohosuonmäen väliin jää kapea ja melko syvä rotkomainen sola, jota reunustaa molemmin puolin jyrkänteiset rakoilun lohkomat kalliojyrkänteet. Kallioalue on biologisesti monipuolinen ja arvokas. Kokonaislajimäärän runsaudesta kertoo se, että pelkästään sammal- ja jäkälälajeja on löydetty alueelta yli 70. Kalliokasvillisuus on enimmäkseen oligotrofista, mutta seinämillä tavataan myös mesotrofisia rakoja ylikaltevien pintojen yhteisöjä. Huomionarvoiseen kalliolajistoon kuuluvat tummaraunioinen ja pahtaomenasammal. Karhukorvenvuoren koillisjyrkänteellä esiintyy lisäksi isosahasammalta. Metsäkasvillisuus vaihtelee kosteasta lehdosta kanervakankaaseen. Runsain metsätyyppi on mustikkatyypin kangas, jota esiintyy myös soistuneena notkelmissa. Hienoin lehto on Vuorilammesta laskevan puron varressa, jossa tavataan maakunnallisesti arvokasta käenkaali-oravanmarjatyypin ja saniaistyypin lehtoa (Keski-Suomen seutukaavaliitto 1982). Alueella kasvaa lisäksi hajuheinää (NT) (Hertta). Metsäkanalinnuston lisäksi alueella tavattiin palokärki ja korppeja, jotka ilmentävät kohteen erämaisuutta ja rauhallisuutta. Alueella on hyvin laajoja taimikoita ja alueen läpi on tehty paikallistie. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3

94. Mustikkavuori-Ruohosuonmäki, ÄÄNEKOSKI 6947 000 6948 000 6949 000 6950 000 6951 000 6952 000 6953 000 3441 000 3442 000 3443 000 3444 000 1:25 000

95 Nousukallio-Peuravuori ÄÄNEKOSKI KAO090098 Karttalehti: 3222 07 Alueen pinta-ala: 116 ha Korkeus: 195 mpy Suhteellinen korkeus: 96 Kallioalueen sijainti: Sumiaisten Matilanniemessä, Ala-Keiteleen rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueen eteläosa Peuravuoren ja Hoikanvuoren alue kuuluu suurelta osin Natura-verkostoon (FI0900016). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Ala-Keiteleen kauniin vesistömaiseman rannassa sijaitsevalla Nousukallion-Peuravuoren kallioalueella on maa-aineslain tarkoittamia hyvin merkittäviä maisemallisia ja merkittäviä geologisia ja biologisia arvoja. Geomorfologisesti edustavin osa on Nousukallion ja Hoikanniemen välinen alue, jossa on kaksi järveen rajautuvaa pientä jyrkännettä. Nousukallion lounaisrinteessä on kaksi porrasmaista pystyjyrkännettä, joista ylemmän kokonaiskorkeus on noin 20 metriä. Peuravuoren lyhyellä länsiseinämällä on korkeutta noin 15 metriä. Selänteiden ylärinteiden kalliopintoja näkyy todennäköisesti järvelle. Järveltä katsottuna selänteiden profiilit sekoittunevat jonkin verran takana nousevaan Matilanniemen ydinosan muodostavaan mäkeen, joka kohoaa järven pinnasta yli 90 metriä. Paras näköalapaikka on Peuravuoren länsijyrkänteellä, jolta avautuu 180 asteen sektorilla upea, avoin järvimaisema. Etualalla näkyy rakentamattomia saaria ja kauempana rantapeltoja eikä maisemakuvassa ole mitään häiritseviä tekijöitä. Hoikanniemen pieni lahti jyrkänteineen ja rantakivikoineen on lähimaisemien upeimpia yksityiskohtia Peuravuoren lehtoisen jyrkänteen lisäksi. Kohde on kivilajeiltaan monipuolinen, sillä alueella esiintyy tavanomaisten graniittisten syväkivien lisäksi emäksisiä kivilajeja kuten amfiboliittia ja dioriittia. Nousukallion-Peuravuoren kallioalueen biologiset arvot keskittyvät Peuravuoren länsijyrkänteelle ja sen edustalla olevaan rauhoitettuun lehtoon, joka on lehtoalueselvityksen mukaan tyyppinsä parhaita edustajia Keski-Suomen alueella (Keski- Suomen liitto 1982). Seinämän tyven lehmusmetsikössä esiintyy mm. lehtopähkämöä. Kasvillisuudeltaan eteläiseltä vaikuttavan lehdon kalliolla tavataan edustavissa määrin mesotrofista sammalkasvillisuutta ja mm. silmälläpidettävää kalliokeuhkojäkälää (NT/RT). Muut jyrkänteet ovat lajistoltaan tavanomaisempia. Jyrkänteiden ylärinteillä on kanervatyypin männiköitä sekä pienialaisia poronjäkäliköitä. Metsät ovat enimmäkseen mustikka- ja puolukkavaltaisia metsiä, joissa on tehty melko runsaasti harvennus- ja avohakkuita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 m

95. Nousukallio-Peuravuori, ÄÄNEKOSKI 6956 000 6957 000 6958 000 6959 000 3447 000 3448 000 1:15 000

96 Myrävuori-Otramäki ÄÄNEKOSKI KAO090106 Karttalehti: 3222 07, 08 Alueen pinta-ala: 197 ha Korkeus: 187 mpy Suhteellinen korkeus: 86 Kallioalueen sijainti: Konginkankaan kirkolta 2 km kaakkoon. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Laaja kallioalue muodostuu Rahkovuoresta, Nakkismäestä ja Otramäestä sekä hieman erillään olevasta Myrävuoresta. Alue sijoittuu luoteispuoleiselta Rahkojärveltä Ala-Keiteleen Lapinlahdelle jatkuvan voimakkaan ruhjelaakson itäpuolelle. Rahkovuorella on geomorfologisesti edustava länsijyrkänne, jolla on parhaimmillaan korkeutta 20-25 metriä. Pystyseinämät ovat noin kymmenmetrisiä. Myös Nakkismäellä on hieno, lounaaseen suuntautunut pystyseinämä sekä maisemaltaan erikoinen, lähes avoin ja hyvin paljastunut lakikallio. Alueen massiivisin jyrkänne on kuitenkin Myrävuoren länsireunassa, jonka jyrkänteellä on korkeutta peräti 50 metriä. Jyrkimmän kohdan yläosassa on laaja ja edustava silokallio. Suurten korkeuserojen ja jyrkkien rinteiden vuoksi alue on maisemallisesti hyvin merkittävä. Rahkovuori nousee luoteispuolisesta Rahkojärvestä yli 80 metriä ja sen metsäiset rinteet näkyvät järven taakse massiivisina. Vuoren lakiosasta näkyy kauas länteen ja pohjoiseen Keiteleen Räihänselälle saakka. Hakkuiden ansiosta vuorelta näkyy myös etelään, jossa maisemaan kuuluu hyvin selväpiirteinen ja massiivinen Myrävuori. Nakkismäen ja Rahkovuoren harvapuustoisilla kalliorinteillä avautuu hienoja kalliomaisemia mäeltä toiselle. Myrävuorella tärkein maisemaelementti on hyvin jyrkästi putoava länsirinne. Koko alueen parhaat maisemat avautuvat myös Myrävuorelta, jonka rinteestä näkyy laajoja metsämaisemia sekä eteläpuolista järvimaisemaa 180 asteen sektorilla. Näköalarinteen jyrkkyys tekee maisemista erityisen jylhiä. Erikoisia pienmaisemia ovat etenkin Myrävuoren massiivinen kalliorinne, Nakkismäen pystysuora lounaisseinämä sekä Nakkismäen lähes avoin kalliolaki. Alueen kallioperä on karkearakeista porfyyrista granodioriittia. Kallioaluekokonaisuus on kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan melko monipuolinen kohde. Rahkovuoren jyrkänteellä on lievään mesotrofiaan viittavaa lajistoa ja seinämillä tavataan lisäksi erilaisia oligotrofisia onkaloiden, rakojen ja pystypintojen sammalyhteisöjä. Valtaosa kalliopinnasta on rupijäkälien ja karpeiden peitossa. Nakkismäen ja Myrävuoren kalliokasvillisuus on samalla tapaa oligo-mesotrofista. Myrävuoren massiivisella kalliorinteellä on aiemmin tavattu pikkutervakkoa.. Mäkien kallioisissa lakiosissa vallitsevat kanervavaltaiset männiköt sekä paikoin laajat harvapuustoiset poronjäkäliköt. Kalliotierasammal muodostaa jäkälien kanssa mereistä mosaiikkikasvustoa. Alarinteiden metsissä on paikoin lehtomaisia piirteitä, mutta varsinaisia lehtoja ei alueella tavattu. Nakkismäen jyrkänteen edustalla on mustikkakorpea sekä pieni avosuo. Kallioalueen luonnontilaisimpia osia ovat jyrkät kalliorinteet, joilla on säilynyt vanhaa, palokoroista mäntypuustoa sekä keloja ja maapuita. Lähiympäristössä on tehty hakkuita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

96. Myrävuori-Otramäki, ÄÄNEKOSKI 6959 000 6960 000 6961 000 6962 000 6963 000 3441 000 3442 000 3443 000 1:20 000

97 Hitonhauta-Rajumäki ÄÄNEKOSKI KAO090095 Karttalehti: 3222 10 Alueen pinta-ala: 127 ha Korkeus: 185 mpy Suhteellinen korkeus: 86 Kallioalueen sijainti: Sumiaisten keskustasta 2 km koilliseen, Peiponlahden rannalla Maankäytön suunnittelutilanne: Rotkomaisen notkelman alueella on Hitonhaudan luonnonsuojelualue (YSA092604) ja alue kuuluu selvästi laajempana rajauksena myös Natura-verkostoon (FI0900028). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Hitonhaudan-Rajumäen kallioalue sijaitsee Sumiaisten keskustan koillispuolella Keiteleeseen kuuluvan Peiponlahden rannalla. Hitonhauta ja Rajumäki ovat osa etelään jatkuvaa massiivista, mutta kohtalaisen loivasti nousevaa leveää selännettä, joka näkyy pohjoiseen ja länteen metsäisenä muodostumana. Mäen korkein laki kohoaa 86 metriä pohjoispuolisesta Peiponlahdesta. Hitonhaudan rinteiltä avautuu näköaloja, joihin kuuluu itä- ja koillispuolella hieno järvimaisema Peiponlahdelle. Kallioalueen sisäiset maisemat ovat rotkovajoaman vuoksi erikoiset ja luonnonsuojelualueella myös luonnontilaiset. Muualla lähimaisemat ovat muuttuneet hakkuiden ja taimikoiden vuoksi. Alueella on kallioperän voimakkaaseen ruhjeeseen sijoittuva erikoinen rotkomainen notkelma, jonka länsipuolinen jyrkänteinen kalliorinne on 35-40 metrin korkea. Kallioperä on pääosin tavanomaista granodioriittia. Jyrkännerinteet ovat peitteisiä ja niissä esiintyvät pystyseinämät ovat parhaimmillaan noin 10 metriä korkeita. Kallioalueen biologiset arvot keskittyvät Hitonhaudan rotkomaiseen notkelmaan, joka on suurelta osin luonnonsuojelualuetta. Kalliosolan eteläosassa on korkeita itäjyrkänteitä, joilla tavataan tavanomaisen oligotrofisen sammal- ja jäkälälajiston lisäksi mesotrofisia lajeja kuten tummauurnasammalta, paakku-uurnasammalta, kalliokielisammalta sekä pahtaomenasammalta. Varsinkin solan pohjoisosassa on runsaasti viistokallioiden valurahkoja ja muita valuvetisten pintojen kasviyhteisöjä. Solassa on korpea sekä tuoreita ja osittain lehtomaisia kangasmetsiä. Luonnonsuojelualueella kalliorinteet ovat hyvin luonnontilaisia, puusto on vanhaa ja sieltä täältä löytyy keloja ja lahopökkelöitä. Hitonhaudassa kiertää Matinmutkasta lähtevä luontopolku, jonne on opastus Sumiaisten kirkolta. Alueen luonnontilaa heikentävät luonnonsuojelualueen ulkopuolella laajat hakkuu- ja taimikkoalueet. Alueella elelee liito-orava (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

97. Hitonhauta-Rajumäki, ÄÄNEKOSKI 6951 000 6952 000 6953 000 6954 000 3452 000 3453 000 1:15 000

98 Jylhänvuori ÄÄNEKOSKI KAO090093 Karttalehti: 3222 10 Alueen pinta-ala: 25 ha Korkeus: 155 mpy Suhteellinen korkeus: 56 Kallioalueen sijainti: Sumiaisten kirkolta 6 km pohjoiseen, Keiteleen Kertonselän rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Jylhänvuori on nimensä veroinen, maisemallisesti hyvin arvokas kallioniemi Keiteleen Kertonselän rannalla. Vuori kohoaa 56 metriä Keiteleen pinnasta ja näkyy pohjoiseen länsilaidaltaan hyvin jyrkkänä, osittain kalliopintaisena selänteenä. Länsirinteen jyrkänne on parhaimmillaan 30 metriä korkea, osittain porrasmainen ja pyöreäreunainen. Jyrkänteen tyvellä rannassa on runsaasti louhikkoa ja karttaan merkityn Pirunpesän kohdalla on massiivista, onkaloita muodostavaa lohkareikkoa. Alueen muut osat ovat peitteisempää metsämaastoa. Kallion harvamännikköiseltä laelta ja ylärinteeltä avautuu erinomaisen kauniita ja edustavia järvimaisemia, joiden näkyvyyttä puusto rajoittaa vain hieman. Länsirinteen jyrkkyys tuo maisemaan jylhyyttä ja katsojasta näköalapaikat vaikuttavat olevan huomattavan korkealla. Sisäiset maisemat ovat myös edustavat ja monipuoliset ja jyrkkien kalliorinteiden harvapuustoisuus luo avaran vaikutelman. Erityisesti mainittavia yksityiskohtia ovat rannan puuttomat lohkareikot sekä Pirunpesä. Jylhänniemessä on pystyssä ainakin viisi vainajien muistoksi kaiverrettua karsikkopetäjää 1800 luvulta (Vilkuna 1978). Jylhänvuori on kallioperältään harmaata, keskirakeista granodioriittia. Alue on kasvillisuudeltaan karua kalliomaastoa, mutta biologisesti sinällään edustavaa aluetta. Länsijyrkänteellä on harvapuustoista vanhaa kalliomännikköä sekä jäkälä-sammalpeitteisiä kalliorinteitä. Paljaammilla pystypinnoilla vallitsevat paahdetta sietävät jäkäläyhteisöt. Vuorelta on aiemmin tavattu pahtanurmikka (RT). Kallion laella on kanervatyypin kalliomännikköä, joka vaihettuu itärinteellä kuivahkon kankaan kautta tuoreeksi mäntyvaltaiseksi metsäksi. Rannan puoleisella alarinteellä on osittain tuoretta sekametsää. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

98. Jylhänvuori, ÄÄNEKOSKI 6956 000 6957 000 6958 000 6959 000 3450 000 3451 000 3452 000 1:15 000

99 Naakelinmäki-Viukarinmäki ÄÄNEKOSKI KAO090148 Karttalehti: 3222 12 Alueen pinta-ala: 90 ha Korkeus: 212 mpy Suhteellinen korkeus: 113 m Kallioalueen sijainti: Listonniemen pohjoisosassa, Keiteleen rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalue kuuluu suurelta osin rantojensuojeluohjelmaan ja Natura-verkostoon (Keiteleen Listonniemi RSO090081 ja FI0900035) Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Viukarinmäen-Naakelinmäen kallioalue sijaitsee lähes asumattomassa Keiteleeseen työntyvässä Listonniemessä, jonka koillisranta kuuluu yhdessä lähisaarien kanssa rantojensuojeluohjelmaan (Heikkilä & Heikkinen 1993). Naakelinmäki nousee peräti 113 metriä Keiteleen pinnasta, joten kallioselänteet muodostavat massiivisen maisemaelementin pohjoisesta katsottaessa. Mäkien jyrkänteet ovat matalia ja enimmäkseen viistopintaisia eivätkä ne näy maisemassa kauemmas. Alueen sisällä harvapuustoisten rinteiden kalliopintoja sen sijaan erottuu mäeltä toiselle. Alueen sisällä on lähes 50 metrin korkeuseroja, jotka luovat hyvin jylhän tunnelman. Lähimaisemia häiritsevät hakkuut ja taimikkoalueet, mutta hakkuuaukeilta avautuu toisaalta avaria näkymiä Keiteleelle. Luontaisia maisemapaikkoja on kallioalueella niukasti, ainoastaan Naakelinmäen pohjoisrinteestä näkyy paikoin järvelle. Alueen kallioperä on Wilkmanin (1933) mukaan kiilleköyhää mikrokliinigraniittia. Viukarinmäen laella vallitsee keskikarkearakeinen, punainen graniitti. Aluetta on tutkittu mm. rakennuskivikohteena (kts. Keski-Suomen seutukaavaliitto 1989). Alueen kalliokasvillisuus on varsin tavanomaista ja oligotrofista. Lajistosta mainittakoon valuvetisten kalliopintojen yhteisöihin kuuluva purotierasammal. Naakelinmäen eteläosassa on erittäin laaja taimikkoalue, lisäksi taimikoita on Viukarinmäellä ja mäkien välisessä solassa. Viukarinmäen kaakkoisrinteessä on tuore avohakkuu. Rinteen metsä on lehtomaista ja erityisesti hakkuulla kuivan lehdon kasvit ovat runsaita. Kalliomänniköt ovat tyypiltään kanervapuolukkakankaita, joista löytyy myös melko pienialaisia poronjäkäliköitä. Mäkien välisessä solassa on rämettä ja korpea, jonka tyyppi vaihtelee pienipiirteisesti. Syrjäisen sijaintinsa ja asumattomuutensa ansiosta alue sopii erämaaeläimistölle. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 4 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1