PÄIHDEKANSIO NUORISOPSYKIATRISELLE TUTKIMUS- JA KUNTOUTUSOSASTOLLE

PÄIHDEKANSIO NUORISOPSYKIATRISELLE TUTKIMUS- JA KUNTOUTUSOSASTOLLE Aleksis Kamu Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys, ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK 140 ov.)

2 TIIVISTELMÄ Kamu, Aleksis. Päihdekansio nuorisopsykiatriselle tutkimus- ja kuntoutusosastolle. Helsinki, syksy 2006, 34 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Hankkeen tavoitteena oli tuottaa päihdekansio nuorisopsykiatriselle tutkimus- ja kuntoutusosastolle. Kansio on tarkoitettu osaston kaikille työntekijöille riippumatta heidän ammatillisesta koulutuksestaan. Kansion tarkoituksena oli antaa työntekijöille tietoa erilaisista päihdeaineista. Kyseisellä osastolla ei ollut aiemmin minkäänlaista päihdekansiota. Osaston työntekijät tarvitsevat kuitenkin työssään tietoa erilaisista päihteistä ja kansion tarkoituksena on tukea heidän työtään mahdollisissa interventioissa. Raportti sisältää kuvauksen nuorisopsykiatrisesta erikoissairaanhoidosta, sekä mielenterveyshäiriöistä ja niiden suhteesta päihdeongelmiin. Teoreettisiin lähtökohtiin perehdyttiin kirjallisuuden ja tutkimustiedon valossa. Päihdekansioon valitut tiedot hankittiin yhteistyössä osaston työntekijöiden kanssa sekä perehtymällä ammattikirjallisuuteen. Aiemmat tutkimukset mielenterveydenhäiriöiden ja päihdeongelmien komorbiditeetista ohjasivat myös tiedon valintaa. Päihdekansion oli suunniteltu lyhyeksi ja ytimekkääksi, josta osaston työntekijät löytäisivät tarvitsemansa tiedon nopeasti. Valmis päihdekansio sisältää tietoa alkoholista, sekä yhdestätoista eri huumausaineesta. Lisäksi päihdekansiossa käsitellään huumetestejä sekä lääkkeiden väärinkäyttöä. Päihdekansio antaa työntekijöille mahdollisuuden ja tuen tehdä tarvittaessa interventio nuoren päihteidenkäytölle. Asiasanat: alkoholiongelmat, huumeongelmat, mielenterveystyö, nuorisotyö, produktio, päihdeongelmat,

3 ABSTRACT Aleksis Kamu. Drug Folder to a Youth Psychiatry Research and Rehabilitation Ward. Helsinki, Autumn 2006, 34 p., 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit, Degree Programme in Nursing. The objective of this thesis was to produce a drug folder for a youth psychiatry research and rehabilitation ward. This product is aimed for all employees in the psychiatric ward regardless of their professional background. The aim of this folder was to give the employees information about different kinds of narcotics and alcohol. The ward in question did not have any kind of folder concerning narcotics or alcohol. The employees need information about narcotics to support their work in order to intervene with possible drug abuse. The process of this study includes a description of youth psychiatric treatment at university level hospitals and a description of mental health disorders and their relationship with drug abuse. The theoretical part was based on a literature survey and earlier studies. The gathered information to the folder was selected in co-operation with the employees. Also, the needed information arose from the earlier studies concerning the co-morbidity with mental health disorders and drug abuse. The drug folder was planned to be a short and clear guide to different narcotics. The purpose was that the youth psychiatric employees could easily find the needed information. The finished drug folder contained information of alcohol, eleven different drugs, drug-testing and medicine abuse. The folder will hopefully give the employees their much needed support in the actual intervention with possible drug abuse. Keywords: Drug problem, folder on drugs, mental health rehabilitation, drug addiction, production

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 5 2 OPINNÄYTETYÖN MENETELMÄN KUVAUS... 6 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS... 6 4 PÄIHDEKANSION TAVOITTEET... 9 4.1 Omat tavoitteeni päihdekansiolle... 9 4.2 Työyhteisön toiveet päihdekansiolle... 10 5 KESKEISET KÄSITTEET... 10 6 NUORISOPSYKIATRIA ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA... 11 7 NUORUUSIÄN MIELENTERVEYSHÄIRIÖIDEN EPIDEMIOLOGIA... 13 7.1 Käytöshäiriöt... 14 7.2 Käytöshäiriöiden suhde päihdehäiriöihin... 16 7.3 Masennus... 17 7.3.1 Nuoruusiän masennus... 18 7.3.2 Masennuksen suhde päihdehäiriöihin... 19 7.4 Ahdistuneisuushäiriöt...20 7.5 Ahdistuneisuushäiriöiden suhde päihdehäiriöihin... 20 8 PÄIHTEET... 21 8.1 Nuorten päihteiden käyttö... 21 8.2 Nuorten päihdehäiriöiden luonne... 22 8.3 Alkoholi... 23 8.4 Huumeet... 24 9 TIEDON HANKINTA JA KÄSITTELY... 25 10 PÄIHDEKANSION LUOMINEN... 26 10.1 Työskentelyprosessin suunnitelma... 26 10.2 Prosessin kuvaus...27 10.3 Päihdekansio... 29 10.4 Oma arviointi...29 11 POHDINTA... 31 LÄHTEET... 33 LIITE 1: PÄIHDEKANSIO LIITE 2: PÄIHDEKANSION LÄHTEET

5 1 JOHDANTO Nuorten päihderiippuvuuden kehittymiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Nuoret jotka kärsivät mielenterveyden häiriöistä kuuluvat siihen riskiryhmään, joka todennäköisemmin kehittävää tulevaisuudessa itselleen vaikean päihderiippuvuuden. (Lloyd, 2003.) Tässä opinnäytetyössä keskitytään nuorisopsykiatrisiin häiriöihin ja niiden suhdetta nuorten päihdeongelmiin. Tavoitteena on tehdä päihdekansio nuorisopsykiatriselle tutkimus- ja kuntoutusosastolle. Osasto on syksyllä vuonna 2004 avattu uusi osasto, jossa ei ole mitään tietopakettia päihteistä. Päihdekansio on tarkoitettu osaston työntekijöille informatiiviseksi paketiksi erilaisista päihteistä, sekä nuorten päihderiippuvuuden kehittymiseen liittyviin erityiskysymyksiin. Pääpaino päihdekansiossa on kuitenkin antaa informaatiota eri päihteistä. Raportin sisältö keskittyy enemmän niihin syihin, miksi koin päihdekansion tarpeelliseksi tehdä osastolle. Raportin tekstiosuudesta halusin rajata pois päihteiden farmakologian sekä niiden vaikutukset ja keskittyä enemmän nuorten asenteisiin päihteitä kohtaan, koska mielestäni on tärkeämpää tietää miksi tein päihdekansion kuin kertoa erilaisista päihteistä. Raportissa pyrin myös kuvaamaan tarkasti sitä ympäristöä mihin valmis kansio tulee. Tavoitteena opinnäytetyössäni on työntekijöiden tiedon lisääminen päihteistä ja osaltaan poistamaan niitä mahdollisia pelkoja, joita päihteisiin voi liittyä. Päihdekansioon olen kerännyt totuudenmukaista tietoa päihteiden vaikutuksista ihmiseen. Lisäksi olen päihdekansioon liittänyt lyhyen selostuksen nuoren päihderiippuvuuteen liittyvistä riskitekijöistä sekä lyhyen selostuksen huumestesteistä. Pohdinta osuudessa kuvaan myös niitä ajatuksia ja kehittämistavotteita, joita tämä työ on minussa herättänyt. Itse päihdekansion olen liittänyt liitteeksi cdrom-levylle tämän työn loppuun.

6 2 OPINNÄYTETYÖN MENETELMÄN KUVAUS Toiminnallinen opinnäytetyö on vaihtoehto tutkimukselliselle opinnäytetyölle. Toiminnallinen opinnäytetyö tavoittelee käytännön toiminnan ohjeistamista, opastamista, toiminnan järjestämistä tai järkeistämistä ammatillisessa kentässä. Opinnäytetyön tulisi myös olla työelämälähtöinen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9-10.) Vilkka ja Airaksinen (2003, 9) kirjoittavat, että toteutustapana voi olla kohderyhmän mukaan kirja, kansio, vihko, opas, cd-rom, portfolio, kotisivut tai johonkin tilaan järjestetty näyttely tai tapahtuma. Omassa opinnäytetyössäni opinnäytetyön menetelmä on toiminnallinen. Totetutustapa opinnäytetyössäni on kohderyhmän toiveiden mukaisesti luoda päihdekansio nuorisopsykiatriselle osastolle. 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS Kyseinen osasto on suljettu nuorisopsykiatrian 8-paikkainen tutkimus- ja kuntoutusosasto, joka toimii Lasten ja Nuorten sairaalan alaisuudessa. Osasto on tarkoitettu 13 17-vuotiaille nuorille. Osastolle tullaan suunnitellusti lääkärin lähetteellä pääsääntöisesti pääkaupunkiseudun nuorisopsykiatristen poliklinikoiden, lasten-suojelua palvelevan työryhmän tai kriisi- ja tutkimusosaston kautta. Nuorisopsykiatrisen osastohoidon aikana tehdään erikoissairaanhoitoon kuuluvia kuntoutustutkimuksia nuorille, joiden psyykkisen kehityksen pulmien, toimintakyvyn ja oppimisvaikeuksien selvittely vaatii laajempaa tutkimusta kuin yksittäisillä poliklinikkakäynneillä tapahtuvaa arviointia. Osaston hoitoon sisältyy yhteistyö avohoidon, koulun ja muiden nuoren hoidon kannalta merkittävien

7 tahojen kanssa. Lastensuojelu otetaan myös herkästi mukaan hoidon suunnitteluun, jos osastolta tähän koetaan tarvetta. Nuoren hoito suunnitellaan yhteistyössä nuoren ja hänen perheensä kanssa. Hoitosuunnitelmaa tehtäessä mietitään miten osaston monet tutkimus-, hoito- ja toimintamahdollisuudet voivat parhaiten auttaa nuorta. Osastotutkimus antaa mahdollisuuden nuoren tilanteen ja hoitotarpeen perusteelliseen selvittelyyn. Nuorelle tehdään osastolla henkilökohtainen suunnitelma tutkimuksista aikatauluineen. Osastolla on hoitojakson aikana tarvittaessa mahdollisuus osastoseurannan lisäksi psykologin, toiminta- ja fysioterapeutin, lääkärin, sosiaalityöntekijän sekä erityisopettajan tutkimuksiin. Tutkimuksissa ja osastoseurannassa tehtyjen havaintojen pohjalta lähdetään yhteisissä neuvotteluissa rakentamaan nuorelle hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa. Tutkimusjaksojen pituudet ovat 4 8 viikkoa, jonka jälkeen hoitoa voidaan jatkaa tarpeen mukaan. Osastolla tehdään pitkiä hoitoja ja hoitojen pituudet voivat olla jopa 12 kuukautta. Osaston työntekijävahvuus on osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja, 16 sairaanhoitajaa, osastonsihteeri, osastonlääkäri, sairaalalääkäri. Osastolla on myös omat erityistyöntekijät, jotka toimivat vain kyseisellä osastolla. Nämä erityistyöntekijät ovat psykologi, toimintaterapeutti, fysioterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Osastolla käy myös sairaanhoitajaopiskelijoita työharjoitteluissa. Osaston toiminnan tavoite on, että nuori pääsee mukaan arkiseen elämänrytmiin mahdollisimman nopeasti. Kotilomat ovat tärkeä osa arkielämään palaamista. Nuorelta toivotaan hoitojakson alusta alkaen osallistumista osaston päiväohjelmaan ja yhteisiin tehtäviin. Nuori voi käydä osastolta käsin sairaalakoulua ja yksilöllisesti suunniteltu koulunkäynti on osa koulu-ikäisen nuoren päiväohjelmaa. Osastolla toimii myös monia erilaisia ryhmiä, jotka toimivat hoidolliselta pohjalta. Ryhmien vetäjinä toimivat ryhmästä riippuen jokin erityistyöntekijä sekä toisena vetäjänä hoitaja. Osastolla toimii rentoutusryhmä, musiikki- ja elokuvaryhmä, kuvaryhmä sekä liikuntaryhmä.

8 Osastolta tehdään myös retkiä osaston ulkopuolelle. Tällaisia retkiä ovat esimerkiksi saaristoristeilyt tai elokuviin meno. Tällaisten ryhmien tarkoituksena on tukea nuoren siirtymistä hänen omaan arkiseen elinympäristöön. Ryhmien tarkoituksena on myös estää nuoren jäämistä liiaksi osaston ja sairaalan sisälle. Osastolla nuoren tulee kunnioittaa toisen yksityisyyttä, eikä väkivaltaista käyttäytymistä itseään tai muita kohtaan sallita. Osastohoidon aikana päihteiden käyttöä ei sallita. Osastolla ei myöskään ole mahdollisuutta tupakoida, eikä tupakkatuotteita saa säilyttää osastolla. Turvallisuuden vuoksi nuorten tavarat tarkistetaan nuoren palatessa ulkoilulta tai kotilomilta. Nuoren vieraiden tuomat tuliaiset tarkistetaan myös. Osastohoidon aikana pyritään tukemaan nuorta normaaliin vuorokausirytmiin. Osastolla yöhiljaisuus on kello 23 7 jolloin huoneissa tulee olla valot sammutettu. Myös radion kuunteleminen on yöhiljaisuuden aikaan kielletty. Nuoret menevät kuitenkin huoneisiinsa kello 20.45 ja herätys on arkisin kello 7.45. Viikon-loppuisin nuoret saavat nukkua pidempään, mutta yöhiljaisuus sekä huoneisiin meno ovat samat kuin arkisin. Nuoret ruokailevat osastolla säännöllisin ruokailuajoin. Aamupala on 8.00 8.30, lounas 11.15 11.45, päivällinen 16.00 16.30 ja iltapala tarjoillaan 19.15 19.45. Säännöllisillä ruokailuajoilla on tarkoitus turvata nuorten fyysiseen kehitykseen tarvittavat ravintoaineet sekä luoda säännöllisyyttä ruoka-aikoihin. Osastolla vietetään arkisin niin sanottu hiljainen tunti kello 16.30 17.30, minkä aikana nuoret ovat omissa huoneissaan keskittyen esimerkiksi läksyjen tekoon tai saaden mahdollisuuden rauhoittua. Nuoren on myös mahdollisuus saada apua läksyjen tekoon hoitajilta. Osastolla on myös mahdollisuus käyttää tietokonetta koulutehtävien tekoon. Hiljaista tuntia käytetään myös usein omahoitajatuntien pitoon, jolloin voidaan miettiä nuoren tilannetta ja sitä miten sitä voisi korjata.

9 4 PÄIHDEKANSION TAVOITTEET Tavoitteet päihdekansiolle tulivat itseni lisäksi myös työyhteisöltä. Omat tavoitteeni sekä työyhteisön toiveet päihdekansiolle olivat lähellä toisiaan, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Näissä alaluvuissa erittelen itselleni asettamat tavoitteet sekä työyhteisön toiveet. 4.1 Omat tavoitteeni päihdekansiolle Olen aiemmin työskennellyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä psykiatrian tulosyksikössä päihdepsykiatrian toimialalla. Kun mietin omia tavoitteitani päihdekansion luomisesta nuorisopsykiatriselle osastolle huomasin monien aikuisten päihderiippuvaisten ongelmien alkaneen jo lapsuudessa. Tätä samaa ajatusta tukevat myös useat psykiatrian kirjat ja tutkimukset. Yksi itselleni asettamista päätavoitteista olikin antaa tietoa osaston työntekijöille päihteistä, jotta niihin mahdollisesti kohdistuvat pelot hälvenisivät. Ollessani osastolla työharjoittelussa yhteensä 16 opintoviikkoa kahdessa eri tyäharjoittelujaksossa huomasin, miten vähän tietoa työntekijöillä oli päihteistä. Vaikka päätavoitteeni oli antaa tietoa päihteistä osaston työntekijöille, niin itselleni se ei riittänyt. Halusin itse, että päihdekansiossa olisi myös tietoa nuorten päihteidenkäytöstä ja päihteiden suhteesta mielenterveyden häiriöihin. Tämä on itseni mielestä tärkeää, jotta päihteidenkäyttö voitaisiin myös ymmärtää osaksi psykiatrista työtä ja osaksi nuoren mielenterveyde häiriöiden oirehdintaa. Olen myös työskennellyt psykiatrian päivystyksessä, jossa päihdeongelmat ja mielenterveyden häiriöt nähtiin täysin erillisiksi häiriöiksi. Työn edetessä tavoitteita nousi esiin lähdekirjallisuuteen tutustuessani paljon, mutta opinnäytetyön rajallisuuden vuoksi opintoviikoissa, jouduin useita tavoitteita rajaamaan pois. Olisin halunnut päihdekansiossa olevan erilaisia hoitovaihtoehtoja päihdeongelmista kärsiville nuorille, joita työntekijät olisivat voineet käyttää apuna työssään.

10 4.2 Työyhteisön toiveet päihdekansiolle Kysyessäni työyhteisön toivetta päihdekansion sisällölle ja sen tarkoitukselle oli vastaus kysymykseeni lyhyt. Työyhteisö halusi päihdekansion, jossa olisi tietoa eri päihteistä, josta ne olisivat helposti luettavissa ja olisivat nopeasti löydettävissä yksistä kansista. Työyhteisön välillä käydyissä keskusteluissa tuli ilmi vielä toive päihdekansion helposta päivittämisestä ajantasalle. Ongelmana työyhteisön kanssa oli saada työntekijät ilmaisemaan omat toiveensa päihdekansion suhteen ja joidenkin työntekijöiden kohdalla tuli tunne, että heille ihan sama onko osastolla päihdekansio vai ei. Työyhteisöä lähestyin sähköpostitse sekä osaston yhteisessä osastokokouksessa, jossa toivoin saavani konkreettisia toiveita päihdekansion sisällöstä. Lisäksi kysyin työharjoittelussa ollessani useilta työntekijöiltä heidän toiveitaan päihdekansion sisällöstä. 5 KESKEISET KÄSITTEET Päihdekansiota varten minun tulee kartoittaa nuoruusikäisten mielenterveyden problematiikkaa sekä yhdistää niiden suhde päihdehäiriöihin. Käsittelen seuraavissa luvuissa niitä kirjallisuudesta esille nousseita asioita, jotka itse koen tärkeäksi, jotta päihdekansion teoreettinen pohja tukee valmista tuotetta. Keskeisiksi käsitteiksi opinnäytetyössäni nousevat esille erilaiset nuoruusiän mielenterveyden häiriöt sekä päihteet. Jotta ymmärrettäisiin ne syyt, jotka johtavat nuoren lähettämiseksi nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon on mielestäni tärkeää, että käsittelen myös lyhyesti nuoren hoitopolun nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Tärkeäksi koen sen myös siksi, että lukija käsittää miten vaikeasta tilanteesta on kyse, kun nuori tarvitsee osastohoitoa. Nuoruusiän mielenterveyden häiriöistä rajasin työhöni kuuluviksi käsitteiksi käytöshäiriöt, masennuksen sekä nuoruusiän ahdistuneisuushäiriöt. Lisäksi käsittelen lyhyesti edellä mainittujen häiriöiden suhdetta päihteiden käyttöön.

11 Päihteistä käsittelen nuorten päihdehäiriöiden luonnetta sekä nuorten päihteidenkäytön yleisyyttä ja niihin liittyvää suhtautumista. 6 NUORISOPSYKIATRIA ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA Nuorisopsykiatria on kehittynyt vähitellen lastenpsykiatrian ja aikuispsykiatrian yhteydessä 1960-luvulta lähtien. Helsingin Hesperian sairaalaan avattiin ensimmäinen nuorisopsykiatrinen osasto 1961. Vasta 1980-luvulla nuorisopsykiatriaan osoitettiin voimavaroja ja voidaan arvioida, että silloin nuorisopsykiatria alkoi vakiintumaan kliinisenä erikoisalana. Suppeana erikoisalana nuorisopsykiatria perustettiin vuonna 1979 ja pääerikoisalana vuonna 1999. (Piha 2004, 386 387.) Nuoren ohjautuminen nuorisopsykiatriassa hoitoon on monimutkainen tapahtumasarja, johon kuuluu ennen tutkimusta tai hoitoa psyykkisen oireilun havaitseminen, tutkimuksen tai hoidon tarpeen toteaminen, tutkimuksiin tai hoitoon ohjaaminen sekä tutkimuksiin tai hoitoon hakeutuminen. Vuonna 2001 tuli voimaan mielenterveysasetuksen muutos, jossa lastenpsykiatrialle ja nuorisopsykiatrialle asetettiin hoitotakuu pitkien tutkimus- ja hoitojonojen takia. (Piha 2004, 389 390.) Nuorisopsykiatrian tehtävä erikoissairaanhoidossa on psykiatristen häiriöiden tutkiminen ja diagnostiikka sekä hoidon suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta. Erikoissairaanhoidon vastuulla nuorisopsykiatriassa on palvelujärjestelmän toiminnan kannalta vastata ensisijaisesti nopeasta tutkimuksesta ja diagnostiikasta sekä hoidon ja kuntoutuksen suunnittelusta ja seurannasta. (Piha 2004, 387.) Nuorisopsykiatrian avohoidon keskeinen ongelma on ollut erikoissairaanhoidon avohoitoryhmien pieni koko. Pienen työryhmien ongelmana on se, että toimintayksikössä ei ole mahdollisuuksia kehittää eriytyneitä toimintoja vaan työryhmä joutuu kohdentamaan työnsä niin sanottuun yleisnuorisopsykiatriaan. (Piha 2004, 387.)

12 Joskus on aiheellista nuoren kohdalla turvautua sairaalan osastolla tapahtuvaan tutkimukseen. Osastotutkimus tulee yleensä kyseeseen, kun nuoren tilanne on vakava, vanhempien kyky tukea nuorta polikliinisten tutkimusten aikana on huono tai jos perheympäristö on hyvin poikkeava tai häiriintynyt. Osaston olosuhteet tarjoavat nuorelle rauhallisen ja turvallisen ympäristön. Osaston uusi ympäristö antaa tärkeää tietoa nuoren sopeutumiskyvystä sekä perheen voimavaroista ja vuorovaikutussuhteista. Osastotutkimusjakson tulisikin kestää tarpeeksi kauan, jotta nämä asiat saataisiin selville. (Almqvist 2004, 183.) Nuoren vakava psyykkinen kriisi, itsetuhoisuus, vaikea emotionaalinen, käytöshäiriöinen tai psykoottinen oireilu, ihmissuhteista vetäytyminen sekä joutuminen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ovat lisäksi aiheita osastolla tapahtuvaan hoitoon. Osastotutkimusta ja hoitoa tarvitsevat myös nuoret, joiden psykiatriset häiriöt liittyvät primaarisesti tai sekundaarisesti somaattisiin, neurologisiin tai psykosomaattisiin sairauksiin. (Piha 2004, 388 389.) Nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa laitostumisen vaaraa ei ole, koska sairaalahoito on aina väliaikainen ratkaisu ja koska ensisijaisena päämääränä on nuoren palaaminen entiseen elin- tai asuinympäristöönsä (Piha 2004, 389). Osastotutkimuksen etuina ovat erinomaiset mahdollisuudet saada nuoresta kokonaisvaltainen kuva. Osastolla on myös käytettävissä koko sairaalan asiantuntemus. Osastohoito antaa myös mahdollisuuden pitkäaikaiseen havainnointiin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. (Almqvist 2004, 182.) Nuorisopsykiatrisia potilaita hoidetaan pääsääntöisesti nuorisopsykiatrisilla osastoilla, mutta nuoria voidaan hoitaa myös lastenpsykiatrian tai aikuispsykiatrian osastoilla. Tahdosta riippumaton hoito ei voi kuitenkaan alaikäisten kohdalla toteutua aikuispsykiatrian osastolla, sillä se olisi vastoin mielenterveyslakia. (Piha 2004, 388.) Valtaosalle nuorisopsykiatrian osastohoidossa oleville nuorille tehdään useita diagnooseja (komorbiditeetti). Päädiagnoosiin perustuva diagnostinen jakauma

13 ei siis anna oikeaa kuvaa nuorten psyykkisten häiriöiden laadusta ja kirjosta. (Piha 2004, 389.) 7 NUORUUSIÄN MIELENTERVEYSHÄIRIÖIDEN EPIDEMIOLOGIA Nuoruuden kehitys on osaltaan psyykkinen prosessi, jonka kulkua ja vaiheita on vaikea arvioida ulkoapäin. Tytyöt ja pojat kehittyvät omalle sukupuolelleen tyypillisten vaiheiden sekä vaikeuksien kautta. Kehitys näkyy ulospäin eri tavoin ja jotkut nuoret ilmaisevat sitä käyttäytymisellään enemmän kuin toiset. Selvimpiä merkkejä siitä, että nuori on kehityksellisissä vaikeuksissa ja avun tarpeessa on kuohuva kehitys, yritys hypätä suoraan aikuisuuteen tai kehityksen jarruttaminen. (Rantanen 2004, 47 48.) Pojilla voi varsinkin kuohuva käytös ilmetä käytöshäiriönä, epäsosiaalisuutena ja päihteiden käyttönä, joihin tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Aikuisille on haasteena huomata käytöshäiriöisen nuoren toive avun saamisesta tai useita erokokemuksia läpikäyneen nuoren itsetuhoisuuden takana olevat avunpyynnöt. (Rantanen 2004, 48.) Nuoruusiän psyykkisiin häiriöihin liittyy väistämättä kehitysprosessin eriasteisia häiriöitä. Psyykkisen tilan arviointi edellyttää aina kliinisen psykiatrisen tilan arvioinnin lisäksi myös kehitysprosessin arviointia. Pelkkä kronologisen iän huomioiminen ja käyttäytymisen ilmiasun tarkastelu eivät pelkästään riitä, vaan kehitysprosessin kulun kokonaisvaltainen arviointi tulee myös arvioida. (Rantanen 2004, 48.) On arvioitu, että noin 15 %:lla nuorista voidaan todeta jokin mielenterveyshäiriö (Aalto-Setälä, Marttunen & Pelkonen 2003, 6). Hoitoon ohjattujen sukupuolijakauma on tyttöpainotteinen ja erityisesti mielialahäiriöt ja syömishäiriöt ovat yleisiä (Rantanen 2004, 48). Tavallisimmat häiriöt varsinkin varhaisnuoruudessa (noin 12 14 vuoden iässä) ovat käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöt. Vanhemmilla nuorilla erilaiset

14 ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja päihdehäiriöt muodostavat valtaosan häiriöistä. Tytöillä lisäksi syömishäiriön eri muodot kuuluvat yleisimpien häiriöiden joukkoon. (Aalto-Setälä ym. 2003, 6.) Ei ole epätavallista, että nuorella esiintyy samanaikaisesti kaksi tai useampia häiriöitä. Häiriöiden komorbideetti asettaa suuria haasteita hoidolle ja diagnostiikalle. Komorbideetti vaikuttaa merkittävästi häiriöiden kulkuun, oirehdintaan, ennusteeseen sekä hoitovasteeseen. Nuorten komorbidit häiriöt ennakoivat vakavampaa aikuisiän toimintakyvyn heikkoutta kuin yksin esiintyvät häiriöt. (Aalto-Setälä ym. 2003, 6.) 7.1 Käytöshäiriöt Käytöshäiriötä luonnehtii toistuva ja pysyvä malli epäsosiaalisesta, aggressiivisesta tai muutoin poikkeavasta käytöksestä. Äärimuodoissaan tällainen käytös merkitsee rikkomuksia ikätasoisia sosiaalisia odotuksia kohtaan ja on sen vuoksi vakavampaa kuin nuoruusiän kapina. (Moilanen 2004, 265.) Käytöshäiriöt on kuitenkin helppo erottaa emotionaalisista häiriöistä, mutta niiden erottaminen hyperaktiivisuudesta on vaikeaa. Käytöshäiriöt voivat johtaa joissakin tapauksissa epäsosiaaliseen persoonallisuushäiriöön aikuisiällä. (Moilanen 2004, 265.) Käytöshäiriöiden oireet ovat vaihtelevia. Niille on ominaista toistuva ja alituinen epäsosiaalinen, hyökkäävä tai uhmakas käytös. Piirteet voivat olla oireina muissakin psykiatrisissa tiloissa, jolloin niiden diagnoosit asetetaan etusijalle. (Moilanen 2004, 265.) Esimerkkejä käytöksestä, joihin käytöshäiriöiden diagnoosi perustuu ovat liiallinen tappeleminen tai kiusaaminen, vakava omaisuuden tuhoaminen, varastaminen, ihmisiin tai eläimiin kohdistuva julmuus, tulipalon sytyttäminen, kotoa karkaaminen, poikkeuksellisen tiuhat ja vaikeat kiukunpuuskat. Mikä tahansa näistä riittää diagnoosiin sen ollessa runsasta, mutta yksittäiset teot eivät riitä. (Moilanen 2004, 265.)

15 ICD-10:n mukaan käytöshäiriötä voidaan erottaa neljää eri tyyppiä, joiden lisäksi mainitaan myös muut käytöshäiriöt sekä tarkemmin määrittelemätön käytöshäiriö. Nämä neljä käytöshäiriön eri tyyppiä ovat perheensisäinen käytöshäiriö, epäsosiaalinen käytöshäiriö, sosiaalinen käytöshäiriö ja uhmakkuushäiriö. Uhmakkuushäiriö esiintyy yleensä alle 9 10-vuotiailla. (Moilanen 2004, 266 268.) Käytöshäiriöiden esiintyvyys on nuoruusikäisistä pojista 10 13 %:lla ja tytöillä 4 6 %:lla. Käytöshäiriöiden syyt ovat moninaiset ja vain harvoin voidaan osoittaa jokin yksittäinen syy. Oleellinen ongelma on yhteiskunnan käytösnormien oppimisen ja sisäistämisen puute tai pelkästään kyvyttömyys noudattaa niitä. Muina tekijöinä käytöshäiriöiden syihin ovat rakenteelliset ja muut fyysiset tekijät, temperamentti sekä ympäristötekijät. (Moilanen 2004, 269 272.) Rakenteelliset ja fyysiset tekijät sisältävät geneettiset tekijät, kromosomipoikkeavuudet, sikiöaikaisen sairauden tai vaurion, synnytysvamman tai keskoisuuden, myöhemmät aivovauriot ja aivojen välittäjäaineissa serotoniinin alhaiset määrät synapsiraossa (Moilanen 2004, 271). Temperamentin osuus käytöshäiriön synnyssä liittyy niin nuoren kuin vanhempienkin temperamenttien yhteentörmäykseen. Joskus erilaisten temperamenttien yhteentörmäys luo pohjan vaikeille ja pitkäkestoisille ongelmille. (Moilanen 2004, 271.) Ympäristötekijöissä osasyynä ovat sekä perheen, että perheen ulkopuoliset tekijät. Käytöshäiriöisen nuoren perheessä riskitekijöinä käytöshäiriön syntyyn nähdään säännöllisyyden puute kodin käytännöissä esimerkiksi sen suhteen mitä nuori saa tehdä ja mitä ei, perheessä ei ole mitään rutiineja aterioille ja muille toiminnoille. Vanhempien epätietoisuus siitä, mitä heidän nuorensa tekevät ja miltä heistä tuntuu. Epäjohdonmukaisuus seuraamuksista sekä kyvyttömyys ratkaista ongelmia. (Moilanen 2004, 271 272.)

16 Perheen ulkopuolisista riskitekijöistä on huomattu, että käytöshäiriöitä esiintyy eniten suurten kaupunkien sosiaalisesti huono-osaisten alueilla. Tämä ei yksin selitä ongelmaisten ihmisten kertyminen slummeihin vaan myös kaupunkiympäristö vaikuttaa perheisiin. Vanhempien on entistä vaikeampaa tietää missä hänen nuorensa liikkuu, eikä naapuruston tuki kasvattamisessa ole ehkä samanlaista kuin esimerkiksi maalaisympäristössä. Nuorten ikätovereiden vaikutus on myös suuri, sillä suurin osa epäsosiaalisista toimista tapahtuu toisten samanlaisten seurassa. Varsinkin tytöillä tämä on tyypillistä. (Moilanen 2004, 272.) Lievimmät käytöshäiriöt voivat korjaantua ilman hoitoa, varsinkin jos ne syntyvät reaktiona tilapäiseen stressiin perheessä tai lähiympäristössä. Tämä vaatii tosin sen, että stressi poistuu. Käytöshäiriön kehitys riippuu paljon perheen pysyväisyydestä, vanhempien asenteista, nuoren persoonallisuudesta ja temperamentista sekä siitä rasittaako nuoren perhettä jokin pysyvä asia. Vakavasti käytöshäiriöiset nuoret, jotka jäävät ilman hoitoa ovat suurella todennäköisyydellä aikuisiässä joko psyykkisesti häiriintyneitä tai rikollisia. (Moilanen 2004, 274-275.) Käytöshäiriöihin liittyy myös usein muita psyykkisiä häiriöitä, joista tavallisimpia ovat tarkkaavaisuushäiriö, lukihäiriö sekä depressio (Moilanen 2004, 268). 7.2 Käytöshäiriöiden suhde päihdehäiriöihin Epäsosiaalinen tai aggressiivinen käytöshäiriö ennustaa voimakkaasti nuoruusiän päihdehäiriötä, varhaista päihteiden käytön aloitusikää ja muita päihdeongelmia. Jopa 95 % käytöshäiriöisistä nuorista on kärsinyt samanaikaisesta päihdehäiriöstä ja nuoruusiän päihdeongelmat usein ennakoivat aikuisuuden epäsosiaalista käyttäytymistä. (Aalto-Setälä ym. 2003, 12.)

17 Käytöshäiriöt ja käytösongelmat lisäävät riskiä nuoruusiän päihdehäiriölle. Sekä päihdehäiriössä että käytöshäiriöissä voi olla usein yhteisiä riskitekijöitä. Kummassakin häiriössä ilmenee puutteita nuoren kyvyssä kontrolloida tai säädellä käyttäytymistään. Yleensä käytöshäiriön on todettu edeltävän päihdehäiriötä, tosin havainnot ovat ristiriitaisia. Tytöillä käytöshäiriöihin liittyy suurempi riski komorbidiin päihdehäiriöön kuin pojilla. (Aalto-Setälä ym. 2003, 12 13.) Kiistanalaista on tarkkaavaisuus-yliaktiivisuushäiriöin ja päihdehäiriön suhde. ADHD on yhteydessä alkoholin käytön varhaiseen aloitukseen ja ADHD esiintyy usein päihdehäiriön kanssa. ADHD:n vaikutus ei kuitenkaan välity itsenäisesti vaan häiriön kanssa usein komorbidin käytöshäiriön kanssa. (Aalto-Setälä ym. 2003, 13.) Nuorilla joilla todetaan ADHD tai käytöshäiriö, todetaan myös usein vaikeampi päihdehäiriö. Näillä nuorilla hoitovaste on huonompi ja toipumisaika on pidempi verrattuna niihin nuoriin, joilla todetaan vain päihdehäiriö. (Aalto-Setälä ym. 2003, 13.) 7.3 Masennus Masennus on tunnetila, joka koskee lähes jokaista ihmistä jossain elämänvaiheessa. Masennus on psykobiologinen perusreaktio, jota esiintyy läpi koko elämänkaaren. Masennus voi ilmetä joko merkkinä, oireena, oireyhtymänä tai sairautena. Masennuksen ilmetessä merkkinä tai signaalina on se verraten lyhytkestoinen tunnetila, jota kuvastavat muun muassa kasvojen ilme, vähentyneet liikkeet tai ruumiintoimintojen hidastuminen. Masennus voi ilmetä myös osittaisena tai täydellisenä vetäytymisenä omaan itseensä, jolloin tavoitteena voidaan pitää energian säästöä tai hengissä pysymistä. (Räsänen 2004, 218.) Olemassaoloa uhkaava vaara on pohja monenlaisella oirehdinnalle. Olemassaoloa uhkaava vaara laukaisee yleensä ahdistuksen ja sen seurauksena puolus-

18 tautumisen, joka ilmenee pakona tai taisteluna. Ahdistus saattaa kääntyä myös sisäänpäin, jolloin seurauksena on vuorovaikutuksesta ja aktiviteeteista vetäytyminen, mistä seuraa depressio eli masennus. (Räsänen 2004, 218 219.) Masennusoireet ovat pitkäkestoisia ja intensiivisiä, kun taas masennuksen merkit ovat tyypillisesti lyhytkestoisia. Oireilua voi ilmetä pitkäaikaisissa stressitilanteissa, jotka liittyvät elämässä tapahtuviin muutoksiin esimerkiksi menetyksiin ja epäonnistumisiin, mutta masennus ei ole kuitenkaan jatkuvaa. Masennuksesta puhuttaessa sairautena tai oireyhtymänä, surullinen mieliala on yleensä voimakas ja pitkäkestoinen, josta on haittaa selvästi jokapäiväisessä elämässä. (Räsänen 2004, 219.) Masennus voidaan jakaa lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen. Masennus jaetaan eri asteisiin pääoireiden sekä muiden oireiden mukaan. Vaikeassa masennuksessa erotetaan taudinkuva ilman psykoottisia oireita ja taudinkuva, johon liittyy psykoottinen oireilu. (Räsänen 2004, 218 220.) Masennuksen pääoireet Masennuksen muut oireet 1. Masentunut mieliala a) keskittymis- ja tarkkaavaisuuskyvyn 2. Kyvyttömyys tuntea mielenkiintoa ja heikkeneminen mielihyvää sekä kyvyttömyys nauttia b) Itsetunnon ja omanarvontunnon elämästä väheneminen 3. Voimattomuus, väsyminen ja c) Syyllisyyden ja arvottomuuden aktiivisuuden väheneminen tunteet d) Niukka ja pessimistinen kuva tulevaisuudesta e) Itsetuhoiset ja itsemurha-ajatukset f) Unihäiriöt g) Huonontunut ruokahalu Kuva 1. Masennuksen pää- ja muut oireet. (Räsänen 2004, 219). 7.3.1 Nuoruusiän masennus

19 Nuoruusiässä masennuksen oireet ovat lähellä yleisiä masennusoireita. Endogeenisyyteen liittyvät oireet kuten alakuloisuus, psykoottisen masennuksen kuva, itsemurhayritykset ja onnistuneet itsemurhat lisääntyvät kehityksen myötä. Nuoruusiän masennus voi olla joskus vaikea erottaa nuoruusiän kriisistä, minkä vuoksi nuorten masennus on usein alidiagnosoitu. (Räsänen 2004, 220 221.) Nuoruusiän masennus voi olla jatkoa lapsuusiän sairaudelle, mutta se voi myös puhjeta ensimmäistä kertaa vasta nuoruusiässä. Nuoruusiän masennus, joka on jatkoa lapsuusiän sairaudelle on hoidollisesti haastavampi ja vaikeampi. Nuorella on yleensä selvästi enemmän aggressiivista käyttäytymistä, runsaasti somaattisia oireita, enemmän ärtyvyyttä, toivottomuutta, itsemurha-ajatuksia, huonoa koulumenestystä, itsetunnon heikkoutta, uniongelmia ja tottelemattomuutta. (Räsänen 2004, 221.) Masennukseen kuuluvilla toivottomuudella ja avuttomuudella on itsetuntoa huonontava vaikutus, jota vastaan nuori yrittää taistella kieltämällä omnipotenteilla fantasioilla tai pakenemalla todellisuutta alkoholin ja lääkkeiden avulla. Nuoren masennus saatta esiintyä epäsosiaalisena käyttäytymisenä. Myös alkoholin ja huumeiden käyttö ilmentää usein masentuneisuutta. (Räsänen 2004, 221.) 7.3.2 Masennuksen suhde päihdehäiriöihin Masennuksen ja päihdehäiriön komorbideetti on nuorilla jopa yleisempää kuin aikuisilla. Nuoruusiän päihteidenkäyttö ennustaa myös varhaisaikuisuuden masennusta. Masennuksen ja päihdehäiriön suhde on kuitenkin monimutkainen. Selvää ajallista yhteyttä ei ole useissa kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu siitä esiintyykö masennus ennen päihdehäiriötä tai päinvastoin. (Aalto-Setälä ym. 2003, 15.) Masennuksen ja päihdehäiriön komorbideetti on nuorilla tytöillä yleisempää kuin nuorilla pojilla. Päihteden käytöllä on osoitettu olevan yhteys tunnetilojen välillä.

20 Runsaasti päihteitä käyttävät kertovat käyttävänsä niitä itselääkintänä lievittääkseen stressiä ja tuskaisuutta. Tunnetilan säätelemä päihdekäyttäytyminen on riskitekijä päihderiippuvuuteen. Tällaisten henkilöiden päihteidenkäyttö on yleensä runsaampaa ja he käyttävät päihteitä useammin. Miehillä stressin ja negatiivisiin tunnetiloihin liittyvä alkoholin juominen on naisia yleisempää. (Aalto-Setälä ym. 2003, 15 16.) 7.4 Ahdistuneisuushäiriö Ahdistuneisuushäiriöt ovat tunne-elämän häiriöitä, joiden piirteiden perustava piirre on epänormaalin suuri ahdistus, vaikkakaan ahdistusta ei aina ilmaista suoranaisesti. Ahdistuneisuushäiriöt on jaettu pelko-oireisiin eli foobisiin ahdistuneisuushäiriöihin, muihin ahdistuneisuushäiriöihin sekä lapsuudessa alkaviin tunne-elämän häiriöihin. (Moilanen 2004, 201.) Nuoruusikäisillä ahdistuneisuushäiriöiden esiintyvyys on noin 4 11 % ja tytöillä häiriötä todetaan yleisemmin kuin pojilla. Ahdistuneisuushäiriön tunnistamista vaikeuttavat kehitykselliset tekijät. Nuorten kyvyt tunnistaa omia erilaisia tunnetiloja ovat vasta kehittymässä, joten nuorten ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein somaattisia autonomisen hermoston oireita, joita ovat esimerkiksi päänsärky ja huimaus. Mahakipu ja pahoinvointi, selkä- ja nivelkivut liittyvät myös somaattiseen oirehdintaan. (Aalto-Setälä ym. 2003, 17.) Ahdistuneisuushäiriöt ovat nuorilla varsin usein komorbideja, eli sen kanssa esiintyy usein myös toinen ahdistuneisuushäiriö, masennus, tarkkaavaisuus- tai käytöshäiriö tai päihdehäiriö. Ahdistuneisuudesta kärsivien käytöshäiriöisten nuorten on todettu joutuvan harvemmin tekemisiin poliisin kanssa kuin niiden nuorten, joiden käytöshäiriöön liittyy myös päihdeongelmia. Ahdistuneisuushäiriö toimii suotuisana vaikuttavana tekijänä ennusteeseen käytöshäiriöisten nuorten kohdalla. (Aalto-Setälä ym. 2003, 17-18.) 7.5 Ahdistuneisuushäiriöiden suhde päihdehäiriöihin

21 Päihdehäiriöihin liittyy nuorten kohdalla usein ahdistuneisuutta, mutta myös ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein alkoholin liikakäyttöä. Ahdistuneisuushäiriön komorbidi päihdehäiriön keskinäisen järjestyksen kanssa vaihtelee, eikä selvää ajallista suhdetta ole voitu osoittaa tutkimuksissa. Järjestykseen vaikuttaa myös ahdistuneisuushäiriön laatu. Sosiaalisten tilanteiden pelko edeltää usein päihdehäiriötä, kun taas päihdehäiriö edeltää paniikki- ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. (Aalto-Setälä ym. 2003, 18.) 8 PÄIHTEET Päihteet ovat päihtymistarkoituksessa käytettyjä kemiallisia aineita, joihin luokitellaan laittomat huumausaineet, lailliset päihteet, impattavat aineet sekä päihdetarkoituksessa käytettävät lääkkeet (Aalto-Setälä, Marttunen & Pelkonen 2003, 4). Huumausaineeksi voidaan luokitella aine, joka on mainittu huumausainesäädöksissä ja jos sitä nautitaan omatoimisesti ei-lääkinnällisessä tarkoituksessa. Muu kuin lääkinnällinen käyttötarkoitus voi olla esimerkiksi sedaatio, stimulaatio, euforia tai vieroitusoireiden lievittäminen. (Poikolainen 2003, 43.) Etelä-Suomessa huumeiden käyttö ja kokeilut ovat huomattavasti muuta maata yleisempiä (Von der Pahlen & Marttunen 2005). 8.1 Nuorten päihteiden käyttö Kansanterveyslaitoksen julkaisemassa artikkelissa Suomalaisnuorten huumeiden käyttötrendit (2005) mukaan suomalaisnuoret käyttävät huumeita hieman vähemmän kuin eurooppalaiset nuoret. Suomalaisnuorten sekakäyttö on kuitenkin yleisempää kuin eurooppalaisilla nuorilla. Suomalaisnuorten keskuudessa varsinkin lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö on huolestuttavaa.

22 European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs (ESPAD) on kansainvälinen nuorten päihteiden käyttöä koskeva julkaisu, joka julkaisee aina neljän vuoden välein tutkimuksen joka on noin 30 Euroopan maata kattava kyselytutkimus. Sitä on julkaistu aina vuodesta 1995 ja tutkimukseen vastanneista nuorista valtaosa on 15 16-vuotiaita. Vuonna 2003 ESPAD julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin suomalaisnuorten kannabiksen ja muiden huumeiden kokeilun yleistyneen. Tutkimuksessa todettiin myös, että muualla euroopassa trendi on samansuuntainen. Vuonna 1995 suomalaisnuorista oli joskus kokeillut kannabista noin 5 %, kun vuonna 2003 se oli 11 %. Muita huumeita oli kokeillut Suomessa vuonna 1995 1 %, kun se vuonna 2003 oli noin 3 %. Muissa ESPAD-maissa kannabista oli vuonna 1995 kokeillut noin 12 % ja muita huumeita 4 %. Vuoteen 2003 mennessä kannabista kokeilleiden määrä oli noussut 21 %:iin, kun muiden huumeiden kokeilijoita oli 6 %. Helsinkiläisten nuorten päihdekäyttäytymisen suuntia on tutkittu vuosina 1996 2004. Tutkimukseen osallistui Helsingin peruskoulujen 8. ja 9. luokilla vuosittain 6520 8059 oppilasta ja lukion 1. ja 2. luokilla 5224 6075 opiskelijaa. Tutkimuksessa seurattiin Helsinkiläisten nuorten suhtautumista päihteisiin ja niiden käyttöä. 8.2 Nuorten päihdehäiriöiden luonne Nuoren oireet päihteiden käytössä eivät aina täytä diagnostisten luokitusten varsinaisten päihdehäiriöiden kriteerejä. Nuorten päihdehäiriöiden diagnostiikassa käytetään kuitenkin jo käytössä olevien mielenterveyden häiriöluokitusten päihdehäiriökriteerejä kritiikistä huolimatta. Niitä on kritisoitu siitä, että ne eivät ota huomioon häiriöistä kärsivän ikä- ja kehitystasoa. (Marttunen & Kiianmaa 2003, 105.) Nuorilla päihteidenkäytöstä johtuvat somaattiset haitat ovat harvinaisempia kuin aikuisilla ja häiriöt ilmenevät useimmiten psykososiaalisen selviytymisen

23 häiriöinä. Ne ilmenevät perhekonflikteina, ihmissuhdeongelmina sekä koulunkäynnin tai opiskelun ongelmina. Vaikka nuorilla toleranssi päihteisiin kehittyy suhteellisen nopeasti niin kuitenkin vieroitusoireet ja somaattiset komplikaatiot ovat harvinaisempia kuin aikuisilla. (Marttunen & Kiianmaa 2003, 105.) Nuoren päihteiden käytön arvioinnissa on tärkeää selvittää myös muut samanaikaiset mielenterveyden häiriöt ja eri häiriöiden alkamisen ajallinen järjestys. Päihteiden farmakologiset vaikutukset saattavat muistuttaa monien mielenterveyshäiriöiden oireita. (Marttunen & Kiianmaa 2003, 105.) Päihdehäiriöistä kärsivien nuorten keskuudessa päihteiden sekakäyttö on yleistä. Lähes 80 %:lla näistä nuorista on myös muita samanaikaisia mielenterveydenhäiriöitä. Nuorten yleisimpiä komorbideja häiriöitä ovat käytöshäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöt, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt sekä syömishäiriöt. (Marttunen & Kiianmaa 2003, 105 106.) 8.3 Alkoholi Suomalaisnuorten valtapäihde on alkoholi. Suomalaisnuorista pojat suosivat olutta, kun tytöt suosivat siideriä. ESPAD-tutkimuksen (2003) mukaan suomalaisista nuorista oli noin 80 % käyttänyt alkoholia viimeisen 12 kuukauden aikana. Humalassa viimeisimmän 12 kuukauden aikana oli ollut 64 % kyselyyn osallistuneista suomalaisnuorista. Stakesin teettämän Kouluterveys 2004 -kysely tehtiin Etelä-Suomen, Itä- Suomen ja Lapin lääneissä. Ajankohta oli 13.-30.4.2004 ja se käsitti 145 kuntaa, 433 peruskoulua sekä 222 lukiota. Yhteensä vastanneita oppilaita oli 84 800. Tosi humalaan asti 1 2 kertaa kuukaudessa joi itsensä peruskoululaisista nuorista 18 %, kun alle 18-vuotiailla lukiolaisilla luku oli 25 %. Peruskoululaisist nuorista 49 % ei kyselyn tulosten mukaan ikinä juonut itseään tosi humalaan,

24 kun taas alle 18-vuotiaista lukiolaisista ei koskaan juonut itseään humalaan 30 %. (Stakes, 2004.) Viimeisimpään alkoholin käyttökertaan 17 %:lla nuorista olivat heidän vanhempansa hankkineet alkoholijuomat. Myös 18 %:lle olivat alkoholijuomat hankkineet heidän omat sisarukset. (Stakes, 2004.) Peruskoululaisista nuorista 43 % piti melko helppona ikäistensä ostaa keskiolutta kotinsa lähikaupoista, kioskeista tai huoltoasemilta. Erittäin helppona sitä piti 15 %. Kuitenkin vain 10 % persukoululaisista nuorista oli itse hankkinut alkoholijuomat viimeisimpään käyttökertaan. (Stakes, 2004.) Humalajuomisen kerran viikossa hyväksyy Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoululaisista nuorista 36 %, kun alle 18-vuotiaista lukiolaisista sen hyväksyy 41 % (Stakes, 2004). 8.4 Huumeet Huumausaineiden kokeiluista suurimman osan muodostavat kannabiskokeilut. Poikien kohdalla kokeilut ovat tyttöjä suositumpia. Kokeilut ovat yleisempiä suurissa kunnissa, kuin pienissä kunnissa. (Aalto-Setälä ym., 2003.) Kouluterveyskyselyyn vastanneista peruskoululaisista oli kokeillut marihuanaa tai hasista viisi kertaa tai useammin 2 %, kun alle 18-vuotiaista lukiolaisista viisi kertaa tai useammin oli samoja aineita käyttänyt jo 5 % vastanneista (Stakes, 2004). Helsinkiläisnuorten suhtautuminen huumeisiin on muuttunut kielteisemmäksi. Peruskoululaisten keskuudessa muutos on tapahtunut vuonna 2000 ja lukiolaisten keskuudessa vuonna 2002. Vuonna 2004 peruskoululaisista nuorista suhtautui myönteisesti marihuanan satunnaiseen polttamiseen 17 % ja lukiolaisista 29 %. Säännölliseen käyttöön suhtautui 6 7 % kaikista nuorista. (Luopa, Räsänen & Jokela 2004.)

25 Lääkkeiden väärinkäyttöä päihtymistarkoituksessa oli kokeillut 5 7 % peruskoulun yläluokkalaisista ja lukiolaisista 3 4 %. Lääkkeiden väärinkäyttö päihtymistarkoitukseen oli hieman yleisempää tytöillä kuin pojilla. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö oli huipussaan vuosina 1996 ja 2000, jolloin yli 20 % peruskoulun yläluokkalaisista tytöistä oli kokeillut sitä. Tyttöjen sekakäyttö alkoholilla ja lääkkeillä onkin noin kaksi kertaa yleisempää kuin pojilla. (Luopa, ym., 2004) 9 TIEDON HANKINTA JA KÄSITTELY Alkaessani suunnittelemaan päihdekansiota mietin kovasti, minkälaista tietoa päihdekansioon halusin laittaa ja olisivatko ne työyhteisön toiveiden mukaisia. Itseäni helpotti suuresti tiedon hankinnassa aikaisempi koulutukseni sekä työkokemukseni päihdepuolelta. Jouduin kuitenkin miettimään oliko omassa ajattelumaailmassani jotain niin urautunutta ajattelutapaa, joka saattaisi vääristää etsimääni tietoa ja vaikuttaisiko se alitajuisesti lukemaani tekstiin. Tieto siitä, että itse tiedostin nämä ajatukset antoivat minulle uskoa siihen, että kykenisin olemaan avoin myös niille tutkituille tiedoille, vaikka en välttämättä olisikaan niiden kanssa samaa mieltä. Tietoa päihdekansioon lähdin etsimään erilaisista päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistuneista kirjoista. Näiden kirjojen lähdeluetteloista löysin useita teoksia joihin halusin tutustua ja päästä mahdollisimman lähelle alkuperäistä lähdettä. Nettilähteitä halusin välttää viimeiseen asti, mutta päihdekansiota luodessani käytin kuitenkin muutamia sellaisia nettilähteitä, joiden luotettavuuteen uskoin. Tällaisia sivustoja oli päihdelinkki sekä Amerikkalaisen National Institute of Drug abuse:n ylläpitämä sivusto. Nettilähteistä saamani tiedon pyrin varmentamaan painetusta ja julkaistusta tekstistä, jotta tekstin luotettavuus olisi korkeampi.

26 Kävin myös tapaamassa Elämä On Parasta Huumetta ry:n neuvontapuhelimen työntekijää, jolta pääsin kysymään tämän hetkisistä trendeistä huumeidenkäytössä. Hän kertoi minulle niistä ilmiöistä, joihin hän oli törmännyt työssään. 10 PÄIHDEKANSION LUOMINEN Seuraavissa luvuissa käsittelen sitä työtä, minkä olen valmiin tuotteen eteen tehnyt. Käyn läpi työskentelyprosessin suunnitelman, prosessin kuvauksen sekä oman arvioinnin työn etenemisestä. Pyrin seuraavissa luvuissa selkeästi esittelemään ne ongelmakohdat joihin törmäsin päihdekansiota tehdessäni ja miten kyseiset ongelmakohdat ratkaisin. Itsessäni heränneet eettiset kysymykset ja niiden ratkaisemiset ovat sisällytetty myös seuraaviin lukuihin. 10.1 Työskentelyprosessin suunnitelma Suunnitelmana itselläni oli tehdä kattava tuotos, jonka taloudelliset resurssit olisivat olleet mahdollisimman pienet. Osastolla jo olemassa olevat erilaiset kansiot ja oppaat ovat kaikki tavallisissa arkistokansioissa ja tavoitteena oli, että myös itseni tekemä päihdekansio ei eroaisi muista kansioista ja oppaista. Ennen työni aloittamista työyhteisössä suunniteltiin lyhyesti koko työryhmän kesken niitä asioita, joita työryhmä koki tärkeiksi päihdekansion sisällöksi.

27 Päihdekansion toteuttamisen yhteyshenkilöiksi nimettiin myös neljä eri työntekijää, joiden kanssa voisin neuvotella tarkemmin päihdekansion toteuttamiseen liittyvistä ongelmakohdista. Halusin myös yhteyshenkilöiksi eri ammattiryhmien edustajia, jotta päihdekansio ei olisi vain yhdelle ammattiryhmälle, vaikka koinkin tärkeäksi sen merkityksen sairaanhoitajien työhön. Yhteyshenkilöiksi nimettiin lopulta kaksi sairaanhoitajaa, osastonhoitaja sekä osaston sosiaali-työntekijä. Lopullisen päätöksen päihdekansioon sisällytettävistä asioista olisi kuitenkin minun päätettävissäni. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksena oli, että valmis tuotos olisi osaston työntekijöiden käytössä vuoden 2005 lopussa ja omalle oppilaitokselle valmis raportti olisi vuoden 2006 keväällä. Alustava suunnitelma oli päihdekansioon sisällyttää mahdollisimman tarkasti tieto kaikista tällä hetkellä markkinoilla olevista huumausaineista, lääkeaineista sekä alkoholista. Lisäksi suunnitelmana oli lyhyesti kuvata niitä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat osaltaan nuoren ajautumista päihdekokeiluihin sekä lyhyesti kuvata huumausaineiden laboratoriodiagnostiikkaa. Materiaalin hankinta jäi itseni vastuulle, mutta osastonhoitajan kanssa sovimme, että mahdollisuuksien mukaan voisin tehdä päihdekansiota myös työaikana. Lähinnä kyseessä olisivat olleet yövuorot sekä viikonloput, kun osastolla yleisesti rauhallisempaa. Työn tekemiseen tarvittavat välineet minulla oli itselläni kotona valmiina, eikä niihin tarvinnut varata taloudellisia resursseja lainkaan. Osasto tarjosi myös mahdollisuuden käyttää osaston tietokoneita sekä sairaalan omaa psykiatrian kirjastoa. Toinen toimenpide valmiin päihdekansion saattamiseksi lähemmäs valmista tuotosta, oli kirjallisuuden hankkiminen, siihen tutustuminen ja tärkeimpien faktatietojen kerääminen talteen. Tämän jälkeen oli suunnitelmana aloittaa itse kansion rakentaminen ja samalla kirjoittaa opinnäytetyöpäiväkirjaa, jotta dokumentointi prosessista olisi mahdollisimman tarkka ja totuudenmukainen.

28 10.2 Prosessin kuvaus Itse idea päihdekansion syntymiselle tapahtui keskustellessani osastonhoitajan kanssa osaston toiminnasta ja siihen liittyvistä erityispiirteistä. Keskustelussa tulimme molemmat siihen tulokseen, että uutena osastona päihdekansiolle olisi tarpeellisuutta. Itse olin juuri tullut osastolle työharjoitteluun ja oma opinnäytetyön aihe oli omasta tahdostani vaihtumassa, joten sovimme että tekisin opinnäytetyökseni osastolle päihdekansion. Syy molemminpuoleiseen mielenkiintoon päihdekansiosta oli minun puoleltani aiempi työkokemus narkomaanien kanssa ja osastonhoitajan puolelta halu kehittää osaston työntekijöiden tietoa ja valmiuksia päihdenuorten kohtaamiseen. Kirjallisuutta päihteistä sekä nuorten mielenterveyden häiriöistä löytyi paljon, mutta ongelmaksi tulikin nuorten päihdeongelmien suhde mielenterveyden häiriöihin. Nuorten päihderiippuvuudesta ei myöskään ole tehty riittävästi tutkimuksia, joten niiden luotettavuudet eivät välttämättä ole riittävän kattavia. Nykyään on kuitenkin muutamia pääosin Yhdysvaltalaisia tutkimuksia, mutta niiden verrattavuus Suomen oloihin on vaikeaa. Kirjallisuuteen tutustuttuani aloin poimimaan teksteistä faktatietoja, jotka koin tärkeiksi ja kirjoitin ne erilliselle paperille. Kerättyäni mielestäni riittävästi tietoa aloin käymään papereihin kirjoittamiani faktatietoja läpi verraten niitä toisiinsa, jotta tietojen ristiriitaisuutta ei esiintyisi. Kävin myös työyhteisön yhteyshenkilöiden kanssa keskusteluja prosessin alkuvaiheessa, siitä olivatko hankkimani tiedot heitä palvelevia. Työn edetessä kuitenkin yhteyshenkilöitä irtisanoutui tai muutoin vaihtoi työpaikkaa kaksi henkilöä, eikä heidän tilalleen nimetty ketään uusia henkilöitä, joten työn loppuvaiheilla jouduin tulemaan toimeen ilman yhteyshenkilöiden apua. Työn edetessä jouduin rajaamaan työn sisältöä paljon. Erilaisista päihdeaineista rajasin työn ulkopuolelle sellaiset huumausaineet, joista ei löytynyt tarpeeksi tietoa tai niiden mahdollinen esiintyvyys tai rantautuminen Suomeen oli erittäin harvinaista. Rajauksessa käytin apuna Elämä on parasta huumetta ry.:n neuvontapuhelimen projektinjohtajaa.

29 Alkaessani kirjoittamaan itse raporttia opinnäytetyöstäni, pyysin ohjaavalta opettajaltani tapaamista, missä voisimme miettiä työn edistymistä sekä sen suuntaa. Tapaamisen jälkeen pääsin itse kirjoitusvaiheeseen, jonka aikana jouduin kuitenkin konsultoimaan ohjaavaa opettajaani työn suuntaviivoista. Itse raportin kirjoittaminen tuntui kaikkein vaikeimmalle tehtävälle, sillä itse tuotoksen tekeminen luonnistui mielestäni helposti. Itse valmis tuotos pääsi osaston käyttöön marraskuun 3. päivä vuonna 2006. 10.3 Päihdekansio Päihdekansiosta tuli sisällöltään laaja. Se käsittelee useita eri päihdeaineita, joita ovat kannabistuotteet, amfetamiini, metamfetamiini, ekstaasi, kokaiini, khat, hallusinogeenit, gammahydroksivoihappo eli gamma (GHB), opiaatit ja opioidit sekä lääkeaineet. Lisäksi päihdekansiossa esitellään lyhyesti nuorten päihteidenkäyttöön liittyviä riskitekijöitä, sekä nuorten päihteidenkäytön arviointia. Alkoholi, imppaus, sekakäyttö ja huumetestit ovat myös päihdekansiossa esiteltyinä. Jokaisen kappaleen jälkeen on myös esitelty kappaleessa käytetty kirjallisuus, jotta lukija löytää helposti alkuperäisen tekstin. Tämä lisää päihdekansion luotettavuutta ja auttaa lukijaa myös saamaan lisää tietoa eri päihteistä. Päihdekansiossa käytetty kirjallisuus on liitetty myös tämän raportin liitteeksi, jotta lukija voi nopeasti löytää päihteitä käsittelevää kirjallisuutta. 10.4 Oma arviointi Koko opinnäytetyöprosessi tuntuu nyt näin jälkikäteen miettiessäni suureksi opetukseksi itselleni. Jos nyt alkaisin tekemään opinnäytetyötäni uudelleen niin tekisin varmasti monet asiat toisin. Virheitä olen työn aikana tehnyt niin suunni-