Vaurastuminen kuuluu kaikille

Vaurastuminen kuuluu kaikille Jukka Oksaharju I Martin Paasi

Nimet tekstien takana Martin Paasi Martin Paasi toimii talousasiantuntijana Nordnetissä. Paasi on työskennellyt aiemmin finanssialalla, muun muassa Amanda Capitalin, East Capitalin ja Seligson Rahastoyhtiön toimitusjohtajana. Jukka Oksaharju Jukka Oksaharju toimii osakestrategina Nordnetissä. Hän on yksi Suomen seuratuimmista talousbloggaajista ja uskaltaa haastaa yhtiön kuin yhtiön. Aiemmin Jukka on työskennellyt meklarina Nordnetissä ja sitä edeltäneessä eq Pankissa. Oksaharju on julkaissut kolme menestynyttä sijoitusaiheista kirjaa: Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012), Hajauta tai hajoa (2013) and Sijoita kuin guru (2016). 1

Sisältö 3 4 7 10 11 12 15 18 Vaurastumisen historian oppitunti Minimoi kulut Säästämisen pitkäjänteisyydestä Aktiivinen ja passiivinen sijoitusstrategia Vaihtoehto 1: Sijoittaminen indeksirahastoihin Vaihtoehto 2: Aktiivinen osakesijoittaminen 3 vinkkiä, joilla kylvät vaurauden siemenen 2

Vaurastuminen kuuluu kaikille Vaurastuminen on jokaisen ulottuvilla. Sinun ei tarvitse olla nerokas osakeguru, ajoituksen mestari tai rikkaan suvun perijä. Tärkeintä on aloittaa ajoissa, olla säästämisessä johdonmukainen ja pitää sijoittamiseen liittyvät kulut pieninä. Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi ja osakestrategi Jukka Oksaharju kertovat tässä oppaassa, kuinka pääset vauraan elämään alkuun. 3

Vaurastumisen historian oppitunti Sijoittamisessa pitkä aikaväli edustaa ennustettavuutta, lyhyempi aikaväli sattumanvaraisuutta. Katsomalla tarpeeksi kauas menneisyyteen sattumanvaraisuudet siivilöityvät pois todellisten lainalaisuuksien tieltä. Mitä siis tiedämme erilaisten sijoituskohteiden todella pitkän aikavälin tuotoista? Taloustieteilijä Jeremy J. Siegel tutki kirjassaan Stocks for the Long Run sijoituskohteiden tuottoja 210 vuoden ajalta. Siis vuodesta 1802 lähes tähän päivään asti. Ajanjaksolle mahtuu monenlaisia ihmiskunnan onnistumisia ja epäonnistumisia: länsimaat teollistuivat ja autoja alettiin tuottaa liukuhihnalla Suomessa kärsittiin nälkävuodet suhteellisuusteoria syntyi käytiin kaksi maailmansotaa maailmaa ravisteli 30-luvun lama koettiin kaksikin mustaa maanantaita Neuvostoliitto syntyi ja kuoli Kiinassa tehtiin kulttuurivallankumous ihminen kävi kuussa internet ja älypuhelimet keksittiin koettiin yltiövelalla rahoitetun kasvun mahdottomuus Viimeiseen pariin sataan vuoteen mahtuu useita syitä ennennäkemättömälle, uuden talouden siivittämälle, loputtomalle kurssinousulle ja vastaavasti monta maailmanlopun lähestymistä ja kurssilaskuja, joista meidän ei ikinä pitänyt toipua. 4

210 vuoden tuottolaskelma Siegel laski vuosille 1802 2012 kumulatiivisen reaalituoton dollarille, kullalle, lyhyille ja pitkille koroille sekä osakkeille. Hän huomioi laskelmissaan arvonnousut, osingot ja korkomaksut sekä inflaation vaikutuksen. Ei mikään ihan pieni projekti. Sukanvarteen säästetty 1 dollari olisi 200 vuodessa kärsinyt inflaation vaikutukset ja sen arvo olisi tänään vain 5 senttiä (1802 vuoden dollareissa). Kullan arvo, jossa inflaation vaikutus on pitkällä aikavälillä huomioitu, on noussut 452 prosenttia, tosin jyrkintä nousu on ollut viimeisen 12 vuoden ajan. Lyhyt korkosijoitus on tuottanut keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa, pitkä korkosijoitus taas 3,6 prosenttia vuodessa. Sellaisenaan tuottoero ei ole huikea, mutta 210 vuodella kerrottuna ero olisi jo huima. Pienikin tuottoero kasvaa korkoa korolle ja tekee pitkällä aikavälillä hurjaa jälkeä. Osakkeilla oli kyseisellä aikajaksolla keskimäärin noin 7 prosentin vuotuinen tuotto, sen merkitys sijoituksen kasvuun on valtava. Mutta miten valtava? 210 vuoden kumulatiivinen reaalituotto (1802-2012) Dollari Kulta Lyhyt korko Pitkä korko Osake 1 USD sukanvarressa 1 USD 1 USD 1 USD 1 USD 5 senttiä (vuoden 1802 rahassa) 4.52 USD 281 USD 1 778 USD 704 997 USD 5

Osakkeet tuottavat pitkällä aikavälillä parhaiten Osakesijoitus on sijoitustuoton pitkän matkan kantoraketti. Siegelin kirjasta otetussa kuvaajassa näkyy mainittujen sijoituskohteiden 210 vuoden tuottokehitys. Jälkikäteen löytyy aina tapoja, joilla tietyllä aikavälillä olisi saanut paremman tuoton, mutta etukäteen voimme olla varmoja vain siitä, että pitkällä aikavälillä osakkeiden tuotto peittoaa muut sijoituskohteet. Jos olet valmis sijoittamaan yli kymmenen vuoden aikajaksolle, varoja ei kannata sijoittaa muihin arvopapereihin kuin osakkeisiin. Osakkeet tuottavat pitkässä juoksussa parhaiten ja niiden tuotto on inflaatiosuojattua. Pitkäjänteisyyden merkityksen ja sijoituskulujesi vaikutusten sisäistäminen on menestyksekkään sijoittamisen perusta. Tästä poikkeaminen vaatii erityisen hyvät perustelut. Lähde: Jeremy Siegel, Stocks for the Long Run, (2012) 6

Minimoi kulut Hyvistä tuotteista ja palveluista kannattaa usein maksaa hieman enemmän, sillä se on laadun tae. Sijoituspalvelut ovat kuitenkin eri juttu. Sijoittamisen ensisijainen tarkoitus on tuottaa enemmän omaisuutta. Kulut siis syövät sijoitusten tuottoa. Sijoittajan yksilöllisestä suunnitelmasta riippumatta kannattaa kiinnittää huomiota myös kuluihin. Nekin kumuloituvat pitkällä aikavälillä, aivan kuten tuototkin. Millä tyylillä tahansa sijoitat, kulut kannattaa minimoida. Pitkällä aikavälillä pienikin säästö merkitsee paljon. Koska jokainen haluaa pitää hyvää huolta kovalla työllä ja pitkäjänteisellä säästämisellä kerätyistä rahoistaan, on ymmärrettävää, että saatamme hyväksyä korkeita kuluja myös sijoituspalveluista. Ajattelemme, että siten rahat ovat hyvissä käsissä. 7

Kuka voittaa tai häviää osakemarkkinoilla? Alla olevassa esimerkissä (John C. Boglen kirjasta) katkoviivalla on merkitty markkinoiden pitkän aikavälin keskimääräinen vuotuinen tuotto. Sinisellä käyrällä on kuvattu kaikki kyseisillä markkinoilla ja aikajaksolla olleiden sijoittajien saamat bruttotuotot suhteessa markkinoiden keskituottoon. Eli useimmat ovat saaneet sijoituksilleen saman tai lähes saman tuoton kuin markkinat keskimäärin (sininen käyrä korkeimmillaan). Kuvaajassa huomattavasti harvempi (käyrä laskee oikealle ja vasemmalle) on saanut sijoituksilleen prosenttiyksikön verran huonompaa/parempaa keskimääräistä vuotuista tuottoa ja vielä harvemmalla tuotto on poikennut markkinoiden keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta kahden prosenttiyksikön verran. Markkinat vs. siljoittajat, vuotuinen bruttotuotto Siljoittajien lukumäärä Markkinoita huonompaa/parempaa vuotuista tuottoa, % Ennen kuluja todellisuus tosiaan näyttää tältä, koska esimerkiksi osakemarkkinoiden olemassaolo ei itsessään tuota mitään. Kaikki eivät voi voittaa suhteessa markkinoiden keskimääräiseen tuottoon. Se on nollasummapeliä. Jos joku on tehnyt hyvän kaupan, jonkun toisen on ollut pakko tehdä huono kauppa. Näin ollen puntit jakautuvat aina tasan niiden kesken, jotka ovat saaneet parempaa ja huonompaa tuottoa kuin markkinat keskimäärin. Kaikki sijoittajat voivat toki keskimäärin saada positiivista tai negatiivista tuottoa. Jos markkinat esimerkiksi nousevat vuoden aikana 20 prosenttia, suurin osa sijoittajista on saanut positiivista tuottoa. Mutta kaikki eivät voi keskimäärin olla parempia kuin kaikki muut. 8

Kulujen merkitys keskimääräisen tuoton jakaumaan Edellä esitettyyn kellokäyrään vaikuttaa myös eräs merkittävä tekijä: kulut Jos edellisen sivun esimerkkiin lisätään sijoittajien maksamat kulut, koko perinteisen kirkonkellon muotoinen, sijoittajista koostuva jakauma siirtyy vasemmalle (katso kuvaaja alla). Nyt puntit eivät enää olekaan tasan. Enemmistö sijoittajista häviää markkinoiden keskimääräiselle tuotolle kun sijoitukseen liittyvät kulut lisätään esimerkkiin. Prosentin vuotuiset kulut siirtävät kirkonkelloa prosentin edestä vasemmalle. Mitä tämä tarkoittaa sinulle? Mitä korkeammat keskimääräiset kulut, sitä kauemmas sijoittajien tuottojakauma siirtyy markkinatuotosta. Kulut syövät tuottoa, joten minimoi kulut! Markkinat vs. siljoittajat, vuotuinen nettotuotto Sijoittajien lukumäärä Markkinoita huonompaa/parempaa vuotuista tuottoa, % 9

Säästämisen pitkäjänteisyydestä Jos säästämisen pitkäjänteisyyden merkityksen ymmärtää jo kouluikäisenä, riittää, kun aloittaa 50 euron kuukausisäästämisen ensimmäisistä kesätyörahoista. Kun jatkaa läpi aikuisiän, voi kuusikymppisenä olla jo miljonääri. Sijoittaja ei tarvitse ylivertaista älykkyyttä, täydellistä ajoitusta tai loistavaa kykyä poimia juuri oikeita sijoituskohteita. Olennaisinta on pitkäjänteinen suunnitelma, jonka toteuttaminen aloitetaan ajoissa ja annetaan korkoa korolle -tekijän hoitaa työ. Tuplatuotto pääomalle Einsteinin opeilla Albert Einsteinin kerrotaan muodostaneen ns. sääntö 72:n. Sen mukaan korkoa korolle kasvava pääoma kaksinkertaistuu karkeasti ajassa, joka on 72 jaettuna sijoituskohteen vuotuisella tuottoprosentilla. On muistettava, että korkoa korolle -ilmiö toimii myös toiseen suuntaan: jos vuotuiset kulut kasvavat vaikka vähänkin, kokonaistuotto pienenee vuosien saatossa. Pitkäjänteisyyden osalta on vielä korostettava, että korkoa korolle -ilmiö alkaa toden teolla vaikuttaa vasta sijoitushorisontin venyessä 15 20 vuoteen. Tuolloin esimerkiksi 10 prosentin vuosituotto tulee hieman eri summalle kuin ensimmäisenä sijoitusvuonna. Tällaisella ajanjaksolla myös satunnaisuus saadaan eliminoitua tehokkaasti, ja hajautettu salkku hakeutuu kohti markkinoiden pitkän aikavälin keskituottoa. 10

Aktiivinen ja passiivinen sijoitusstrategia Käytännössä sijoittajalla on kaksi päävaihtoehtoa: aktiivinen ja passiivinen sijoittaminen. Passiivisessa salkussa sijoittaja ei harjoita osakepoimintaa eikä yritä ajoittaa sijoituksiaan pörssin hintaliikkeisiin. Useimmiten passiivisuudella tarkoitetaan sijoittamista tiettyyn indeksirahastoon siis sellaiseen, jonka kehitys seuraa mahdollisimman tarkasti vertailukohteeksi valittua pörssi-indeksiä. Indeksirahasto omistaa kaikkea sitä, mistä indeksikin koostuu. Näin se seuraa indeksin tuottoa ennen kuluja ja veroja muttei koskaan voita indeksiä, koska se sisältää indeksin koostumuksen. Sen sijaan aktiivisessa salkussa sijoittaja harjoittaa kykyjensä mukaan osakepoimintaa ja ajoittaa kaupankäyntiään oman sijoitusstrategiansa mukaisesti. Toisin kuin useimmille sijoittajille, aktiivisille yhtiöpoimijoille ajoittamisessa ei useinkaan ole kyse pörssin yleisindeksin tai yksittäisen osakkeen kurssin lyhyen aikavälin kehityksen arvaamisesta. Sen sijaan aktiivinen yhtiöpoimija harjoittaa ajoittamista suhteessa yhtiön fundamentteihin, kuten tuloskehitykseen. Mikäli sijoittaja tekee pörssi-indeksiä kapeamman yhtiövalikoiman salkkuunsa, hän antaa itselleen mahdollisuuden voittaa yleiskehitys. Samalla hän luonnollisesti sallii sille häviämisen. Tärkeää on ymmärtää, että vain riittävästi indeksistä erottautumalla yhtiövalinnoilla, ajoittamisella tai velalla sijoittamisella voi saada indeksistä poikkeavia tuloksia ennen kuluja. Toisille on puolestaan tärkeää pyrkiä indeksisijoittamisella markkinoiden keskituottoon minimoimalla kulut. Siksi sijoittaminen tulee aloittaa miettimällä, mikä on oma strategia ja laatimalla sen pohjalta suunnitelma. 11

Vaihtoehto 1: Sijoittaminen indeksirahastoihin Kannattaako sijoittaa rahastoon jossa salkunhoitaja valitsee rahaston sijoituskohteet vai rahastoon, joka passiivisesti seuraa määritellyn indeksin koostumusta? Alla olevissa kuvaajissa tutkitaan aktiivisesti hoidettujen rahastojen tuottoa suhteessa keskimääräiseen vuotuiseen tuottoon. Kuvaajassa on siis tutkittu, miten kaikki ne aktiiviset rahastot, jotka ovat sijoittaneet yhdysvaltojen osakemarkkinoille 25 vuoden ajan ovat pärjänneet markkinatuotolle. Pystykatkoviiva kuvaa markkinoiden toteutunutta keskimääräistä vuotuista tuottoa. 53 rahaston tuotot alittivat markkinoiden keskimääräisen tuoton. Lähde: John C. Bogle: Common Sense on Mutual Funds 12

Toisessa kuvaajassa yllä on vastaavasti tutkittu, miten kaikki Suomeen kymmenen vuoden aikana sijoittaneet rahastot ovat pärjänneet Helsingin pörssin keskimääräiselle vuotuiselle tuotolle. Myös tässä esimerkissä yli neljä viidesosaa rahastoista jäivät vertailuindeksin tuotolle. Tuleeko salkunhoitaja saavuttamaan sijoituksille varmuudella parhaan vai huonoimman tuoton, vai jotain siltä väliltä? Sitä et voi tietää etukäteen. Tiedät vain sen, että maksat aktiivisesti hoidetusta rahastosta isommat kulut kuin indeksirahastosta, joka sijoittaa määritellyn indeksin mukaan passiivisesti päivästä toiseen. Ja on todennäköistä, että aktiivisesti hoidetun rahaston tuotto jää indeksituotolle. 13

Indeksisijoittamisen perusajatus Indeksisijoittaja käy kauppaa lähtökohtaisesti vain harvakseltaan, yleensä ostaen lisää indeksiosuuksia usein rahasto-osuuksia, joko perinteisiä tai ETF-osuuksia. Koska indeksisijoittaja lähtökohtaisesti omistaa koko pörssiä erittäin hajautetulla salkulla, on hänen tuotto-odotuksensa markkinatuotto vähennettynä sijoitustoiminnan kuluilla ja veroilla. Toisin sanoen indeksisijoittaja ei pyri löytämään voittajaosakkeita ja lyömään yleistä markkinakehitystä aktiivisin yhtiövalinnoin. Toisaalta indeksisijoittaja ei yleensä myöskään ajoita osto- ja myyntipäätöksiään, vaan noudattaa esimerkiksi valmiiksi laadittua kuukausisäästämisen suunnitelmaa. Siinä osuuksia ostetaan sekä nousuissa että laskuissa, jolloin keskimääräiseksi hankintahinnaksi muodostuu kohtuullinen sisäänmenokurssi. Erityisesti pitkäjänteiselle säästäjälle, joka ei jaksa, halua tai osaa analysoida yksittäisiä yhtiöitä, indeksisijoittaminen on paras tapa päästä kustannustehokkaasti järkevään tuotto-odotukseen. Indeksisijoittamisen tai muunkaan sijoitustavan ei kuitenkaan tarvitse olla kaikki tai ei mitään -tyyppinen ratkaisu, vaan se voi olla myös vain osa salkunhoitoa. 14

Vaihtoehto 2: Aktiivinen osakesijoittaminen Aktiivisuudessa kaiken toiminnan päämääränä on voittaa vertailuindeksi erottautumalla siitä riittävästi. Aktiivinen sijoittaja pyrkii poimimaan markkinoilta salkkuunsa vain voittavat yhtiöt eli jättämään analyysin keinoin pois sellaiset kohteet, joiden liiketoiminnot eivät tuota riittävästi ja joiden osakekurssin kehitys on jäämässä pörssin yleisindeksin tasoa heikommaksi. Toisin sanoen aktiivinen sijoittaja uskoo, että aliarvostettuja osakkeita joita ei kouluissa opetettavan rahoitusteorian mukaan ole ainakaan pitkällä aikavälillä säännönmukaisesti olemassakaan voi löytyä. Tämä on täysin eri asia kuin osakekurssihistoriaan perustuva pohjaonginta ja kurssikäyrän käänteiden haarukointi. Perinteinen markkina-ajoittaja pyrkii ostamaan osakkeita juuri ennen osakekurssien kohoamista yrittäessään päästä kiinni nopeaan pikavoittoon. Jos sijoittaja uskoo osakkeen arvostustason ajoittamiseen keskittyvän yhtiövalinnan voimaan, hänen tuotto-odotuksensa kannalta on yhdentekevää, miten osakekurssit käyttäytyvät hänen ostonsa jälkeen. Jos osto on tehty sijoittajan tuottovaatimukseen nähden sopivalla osakkeen arvostustasolla, yrityksen liiketoiminta jauhaa riittävän tuoton, kävipä osakekurssille miten tahansa. Aktiivisen sijoittamisen osa-alueella moni sijoittaja pyrkii keskimääräistä parempaan sijoitusmenestykseen valikoimalla osakkeita jonkin tunnusluvun tai ominaisuuden perusteella. Kriteeri voi olla esimerkiksi osinko, tasearvo, tulos, viimeisten 12 kuukauden kurssikehitys tai vaikkapa yritysjohdon kyvykkyys. 15

Osinko-osakeyhtiöihin sijoittaminen Korkoja ei kannata hyödyntää vain tanssiparketilla, vaan myös suorissa osakesijoituksissa. Sijoituksen tuotto, joka lisätään sijoituspääomaan tuottamaan edelleen, kasvaa korkoa korolle. Tässä on avain vaurastumiseen. Yllä kuvatun hienouden sääntö numero 72:ksi muotoillut Albert Einstein kutsui ilmiötä maailman suurimmaksi matemaattiseksi keksinnöksi. Korkoa korolle -tekijän avulla melko maltillinen alkupääoma kasvaa ajan kuluessa omaisuudeksi. Sijoitussalkun vuosituloja voi kasvattaa suhdannevaihteluiden yli seuraavin tavoin: 1. Omistettujen yhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen 2. Säästöt palkkatuloista 3. Omistettujen yhtiöiden osakekohtaisten osinkojen kasvu 16

Osakesalkun passiiviset tulot apuna matkalla kohti vaurautta Osakesalkun passiiviset tulot eli osingot kasvavat suhdannevaihteluiden yli sekä osakemäärän kasvun että osaketta kohden saatavan osinkovirran kasvun kautta. Huomioimisen arvoista on, että on olemassa neljäs tuottotekijä eli aika ja se pääsee jylläämään toden teolla korkoa korolle -ilmiön kautta, kun sijoittaja soveltaa salkunhoidossaan pitkäjänteisesti ja samanaikaisesti useampaa kuin yhtä edellä mainittua sijoitussalkun kasvutekijää. Parhaimmillaan sijoittaja hyödyntää samanaikaisesti kaikkia kolmea tekijää, aloittaen tämän strategian soveltamisen mahdollisimman varhain. Kuten edellä esitettiin: osakesijoittaminen voittaa muut sijoituskohteet pitkällä aikavälillä. 17

3 vinkkiä, joilla kylvät vaurauden siemenen Toisin kuin sijoituspalvelualan ihmiset yleensä antavat ymmärtää, vaurastumisen alulle laittaminen ei ole vaikeaa. Se vaatii vain kolmea asiaa: Aloita säästäminen Ellet aloita, mikään ei muutu. Pienikin sijoitus on parempi kuin ei mitään. Keskituloisenkin on suhteellisen helppo kanavoida 3 5 prosenttia palkastaan säästöön ilman, että oma talous kaatuu. Säästä pitkäjänteisesti osakkeisiin Valitsitpa sitten passiivisen tai aktiivisen sijoitusstrategian osakkeet tuottavat ajan mittaan parhaiten. Voit sijoittaa osakkeisiin rahastojen kautta tai suoraan. Pitkäjänteisyydellä pääset tavoitteeseesi varmemmin. Jo viisitoista euroa kuukaudessa kerryttää ennen pitkää hyvän potin ja voi tehdä sinut talousviisaammaksi. Tämä ei vaadi syviä taskuja vaan kärsivällisyyttä. Minimoi sijoitustoimintaasi liittyvät kulut Kulut syövät sijoitustesi tuottoa. Vain sijoittamisessa saat enemmän, kun maksat vähemmän kuluja. 18

Lähteet Stocks for the Long Run, Jeremy J. Siegel, (2012). Total return indexes: http://10zeee46c1azmbss513lc5s1.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/ sites/3/2014/06/1802-2012-tuotot.png Common Sense on Mutual Funds, John C. Bogle, (2009) Return diagrams: http://10zeee46c1azmbss513lc5s1.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/ sites/3/2014/04/tuottojakauma-kuvaaja-iiia2.png http://10zeee46c1azmbss513lc5s1.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/ sites/3/2014/04/tuottojakauma-kuvaaja-iiib2.png 19