Säilytyspaikka: DIAK/Alppikadun yksikön kirjasto

1 TIIVISTELMÄ Diakonia-ammattikorkeakoulu Kirstinkadun yksikkö Niina Sipilä Helmikuu 2000 Harmaan sävyjä- erään alkoholistimiehen tarina 43 s. 3 liitettä Päättötyössäni käsitellään alkoholismia ja siitä toipumista erään alkoholistimiehen elämäntarinaan peilaten. Tutkimustarkoituksena oli saada selville mitkä ovat alkoholistin elämän keskeisimpiä arkipäivän haasteita ja miten näistä haasteista selvitään sekä miten alkoholismista toipuminen on mahdollista. Tutkimuksen kohteena oli myös hengellisyyden merkitys. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla erästä alkoholistimiestä. Hänellä on yli kolmenkymmenen vuoden mittainen juomishistoria ja sitä seurannut kymmenen vuoden raittiuskausi. Haastatteluja oli yhteensä kahdeksan ja niissä käsiteltiin eri teemoja mm. lapsuutta, arkielämää ja tulevaisuutta. Kirjallisuuden avulla luotiin teoriakehys, johon haastatellun kokemuksia peilataan. Taustatietona olivat eri syyteoriat alkoholismista, eri näkemyksiä toipumisprosessista. Hengellisyyden osalta keskeisenä teoksena oli Jorma Niemelän (1999) tutkimus Usko, hoito ja toipuminen Haastatteluissa selvisi, että alkoholismi, sen syyt ja alkoholismista toipuminen ovat hyvin henkilökohtaisia kokemuksia. Jokainen kokee ja käsittelee ne eri tavoin. Myös tekijät, jotka käynnistävät toipumisprosessin ovat hyvin henkilökohtaisia. Joillakin toipuminen voi alkaa uskoontulemisella, kun taas toiset haluavat tietoisesti toipua esimerkiksi puhtaasti terveyssyistä. Alkoholismi on monisyinen ja moniulotteinen ilmiö. Se vaikuttaa alkoholistiin itseensä ja hänen lähiympäristöönsä hyvinkin haitallisesti. Usein alkoholisti ei itse tiedosta, että ongelma ei ole vain yksin hänen. Haastatellun kohdalla merkittäviä toipumista edistäviä kokemuksia olivat uskoontuleminen, ja myöhemmin AA eli Nimettömät Alkoholistit. Vertaistuki AA:n ryhmältä auttoi haastateltua pysymään raittiina ja selvittämään arkipäivän haasteet. Myös harrastuksilla ja ystävyyssuhteilla oli raittiutta edistävä vaikutus. Itse toipumisprosessi kesti haastatellun kohdalla vuosia. Tutkimuksessani keskityin vain yhteen tapaukseen ja hänen elämäntarinaansa. Tuloksia ei voi mielestäni yleistää, koska ne ovat yhden henkilön kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Avainsanat: alkoholisti, alkoholismi, hengellisyys, toipuminen Säilytyspaikka: DIAK/Alppikadun yksikön kirjasto

2 ABSTRACT Diaconia Polytechnic Kirstinkatu Training Unit Niina Sipilä February 2000 Harmaan sävyjä erään alkoholistimiehen tarina. Shades of Grey a story of an alcoholic. 43 pages, 3 appendices I have done my final thesis about alcoholism. My main point was a guestion how a person can recover from alcoholism. Other guestions were which were the daily challenges strong enough to prevent an alcoholic from drinking and where the place for spirituality is. Only one person was interviewed. He has been drinking hard for over 30 years till ten years back. We have been discuccing together eight times and each time on a different theme. For example there have been discussions on his childhood and future and the reasons why he started to drink. In this work he is called Raimo. That was his own wish. The thesis includes a study of theories of alcoholism. What are the reasons why someone starts to drink and becomes an alcoholic? That is a very interesting guestion and also one reason why I chose alcoholism to my subject. There are over 20 theories of it. Scientists have divided them into three categories: medical-biological, psychological and sociological-environmental theories. One theory of each gatecory was chosen to give backgroud knowledge. Also theories of recovery and material on spiritual issues were studied. The interviews have revealed what a complex problem alcoholism is. Reasons for both drinking and recovering are very personal. For example recovering can take many years or a person can recover in few weeks.things that start the recovering process are personal, too. For someone it can be a touch of God, health reasons or just a necessity. For example a social worker can not force an alcoholic to recover. It is just up to him/herself! The interviews also revealed Raimo s personal interests which kept him from drinking: participating in the activities of Alcoholic Anonymous, his hobbies and friends. For me these interviews were a time of change. I have always thought that alcoholism is an alcoholic s own fault. Now I see alcoholism as a result of human, environmental and societal factors. Everything has an effect on everything. Now I also understand how hard it is to live as an alcoholic. Keywords: alcoholism, alcoholic, recovering, spirituality Deposited: Alppikatu Training Unit, library

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 4 2.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuksen tarkoitus 4 2.2 Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmä 4 2.3 Tutkimusprosessi 5 3. VIISASTEN JUOMA 7 3.1 Alkoholin liikakäyttö ja sen vaikutukset 7 3.2 Suomalaiset juomatavat 8 4. MITÄ RIIPPUVUUS ON? 10 4.1 Addiktinen käyttäytyminen 11 4.2 Mitä tapahtuu, kun ihminen jää koukkuun? 12 5. ALKOHOLIN LIIKAKÄYTTÖ 13 5.1 Alkoholinkäytön tasot 14 5.1.1 Alkoholin kohtuukäyttö 14 5.1.2 Alkoholin suurkulutus 15 5.1.3 Alkoholiriippuvuus 16 5.2 Alkoholin liikakäytön tunnistaminen 16 5.3 Kuka on alkoholisti? 18 5.4 Alkoholismin syyteorioita 19 5.4.1 Psykiatrinen malli 20 5.4.2 Sosiaalinen malli 21 5.4.3 Oppimismalli 21 5.4.4 Geneettinen teoria 22 5.5 Liikakäytön syyt haastatellun omalla kohdalla 22 6. ALKOHOLISMISTA TOIPUMINEN 23 6.1 Toipumisprosessi 24 6.2 Miten lopettaminen tapahtui? 26 6.3 Hengellisyyden merkitys toipumisessa 29 6.4 Kääntymyksen tyypit 30

7. ALKOHOLISMIN HOITO 32 7.1 A-klinikka 32 7.2 Myllyhoito 33 7.3 Nimettömät Alkoholistit 35 7.4 Sinclair-menetelmä 37 7.5 Kristillinen päihdehuolto 38 8. POHDINTAA LÄHTEET LIITTEET

3 1. JOHDANTO ALKOHOLI - YSTÄVÄ VAI VIHOLLINEN? Jotkut menee sekaisin rock and roll musiikista, jotkut menee sekaisin alkoholista ja mä meen sekaisin... (J. Karjainen) Tosiasia on, että me kaikki menemme sekaisin jostakin asiasta tai aineesta, ainakin silloin tällöin. Mutta se ei ole haitallista niin kauan kuin emme tule siitä riippuvaiseksi. Itse kiinnostuin päätämme sekoittavasta aineesta nimeltä alkoholi. Halusin tietoa siitä, miksi ihminen voi tulla riippuvaiseksi tästä nautintoaineesta ja miten siitä voi muodostua ongelma. Kiinnostavinta on kuitenkin se, miten tästä kiehtovasta aineesta pääsee eroon sen muodostuttua elämää hallitsevaksi tekijäksi. Se onkin tutkimukseni keskeinen kysymys. Pohdin myös hengellisyyden merkitystä toipumisprosessissa. Alkoholismi määritellään yleisesti riippuvuuden tilaksi, joka on elämää haittaava tekijä, sekä juovalle henkilölle itselleen, että hänen läheisilleen. Alkoholismiin liittyy olennaisesti sosiaalinen riippuvuus, fyysinen riippuvuus sekä psyykkinen riippuvuus aineesta. Kiinnostuin alkoholista, alkoholismista ja niistä seuraavista ongelmista koska olen nähnyt kuinka alkoholi ottaa yliotteen ihmisestä ja vähitellen vie tämän mukanaan. Alkoholi tuntuu suomalaisessa yhteiskunnassa olevan kuin joku näkymätön voima, jota ihmiset eivät voi vastustaa. Siitä ovat kiinnostuneet niin nuoret, keski-ikäiset kuin vanhatkin. Mikä on syynä siihen, että jotkut voivat olla alkoholin kanssa ystäviä, kun taas toisille siitä tulee elinikäinen vihollinen? Lähestyin aihetta kirjallisuuskatsauksen pohjalta ja käsittelin toipumisproblematiikkaa erään alkoholistin elämäntarinan kautta. Tutkimuksessani käyn keskustelua vuorovaikutuksessa teorioiden ja tämän henkilön elämäntapahtumien ja kokemuksien

4 kanssa. Hänen tuntemuksiaan esittelen tekstissä sana sanalta, hänen sanoinsa. Tekstissä sisennetyt lainaukset ovat hänen esittämiään ajatuksia. Alkoholismin syyteoriat olivat keskeisessä osassa tutkimuksessani. Lähteenä käytin mm. Ronald Wimanin (1986) tutkimuksessaan Alkoholismi elämänkaaren osana esittelemiä teorioita. Toipumisprosessin tutkimisessa nojauduin hengellisyyden osalta Jorma Niemelän (1999) teorioihin, joita hän esittelee teoksessaan Usko, hoito ja toipuminen. Muutoin siteerasin Annikka Taiton (1998) tutkimuksessa Kuka minä sitten olen? esille nousseita teorioita, sekä Hannu Ekholmin (1991) kirjassaan Act now and 2000 too esittelemää Gorskyn teoriaa toipumisesta. Myös riippuvuusproblematiikan esittelemisessä pohjana on Annikka Taiton teoria. Tämä tutkimus ei ole noussut työelämän tarpeista, vaan se on puhtaasti lähtöisin omasta kiinnostuksestani aihetta kohtaan. Tutkimuksesta muodostui kuitenkin haastateltavalle ns. puhdistava prosessi, jonka aikana hän kertoi saaneensa oman ajatusmaailmansa ja sisäiset tuntonsa järjestykseen. Itselleni tutkimuksen tekeminen oli henkisesti ja asenteellisesti kasvattava prosessi, jossa kävin myös omaa sisäistä taisteluani. Tutkimus on elämänkerrallinen tapaustutkimus. Sen hyötyä ei voi mielestäni mitata siinä miten se hyödyttäisi työelämää, vaan sen hyödyllisyys nousee lähinnä prosesssista, jonka haastateltava ja minä koimme. Haastattelemani henkilö tosin toivoi, että esittelisin omia näkemyksiäni ja hänen kokemuksiansa kotiseurakuntani diakoniatyöntekijöille ja sosiaalialan työntekijöille, mikäli siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Hän halusi, että työntekijät todella saisivat tuntumaa siihen, mitä alkoholistin mielessä liikkuu. etteivät he vain kuvittelisi tietävänsä.

5 Kuka voivottaa, kuka vaikertaa? Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa? Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta? Kuka katsoo harottavin silmin? Se, joka viipyy viinin ääressä, se joka etsii maustejuomaa. Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästä päin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy. Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita. Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla. `Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää. Edellä oleva kirjoitus on laadittu noin 1000 ekr. Lainaus on Raamatusta, Sananlaskut 23: 29-35. (Kojo 1998, 27-28)

6 2. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuksen tarkoitus Alkuidea päättötyötutkimukseeni syntyi keskustellessani alkoholismista erään ystäväni kanssa. Hän antoi minulle idean miten voisin aihetta lähestyä. Idea tuntui heti alusta asti hyvältä. Lähdin työstämään ideaa ajatuksen tasolla ja pohdin aiheen rajausta. Vähitellen syntyi tutkimusidea ja lähtöajatuksenani oli saada tietoa siitä, miten päihdeongelmainen henkilö itse kokee tilanteensa ja miten alkoholiongelmasta voi selvitä. Tarkoituksenani on tässä tutkimuksessa eritellä ja kuvata haastetullun omakohtaisia selviytymiskeinoja ja kokemuksia sekä saada tietoa siitä miten haastateltava kokee asemansa yhteiskunnassa ja minkälaisia ovat hänen arkipäivän haasteensa sekä kuinka hän selviää arjestaan. Tutkimukseni ei ole noussut työelämästä, vaan sitä voisi kutsua elämänkerralliseksi tapaustutkimukseksi. 2.2 Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmä Päättötyöni noudattaa tapaustutkimuksen linjoja. Esimerkiksi voidaan ottaa Hirsjärven & Remeksen & Sajavaaran määritelmät tapaustutkimuksesta. He. näkevät, että siihen lukeutuu yksityiskohtaista, intensiivistä tietoa yksittäisestä tapauksesta tai pienestä joukosta toisiinsa suhteessa olevia tapauksia. Tapausta tutkitaan suhteessa ympäristöönsä. Aineistonkeruumenetelminä he mainitsevat mm. havainnoinnin, haastattelun ja dokumenttien tutkimisen. Näitä menetelmiä käytin myös työstäessäni omaa päättötyötäni. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 1997, 130) Päättötyöni pääosuus koostuu erään miespuolisen alkoholistin haastattelusta. Haastattelemallani henkilöllä on lähes 30 vuoden mittainen juomishistoria ja sitä seurannut 10 vuoden mittainen raittiuskausi. Henkilön valitsin tutkimukseeni haastateltavaksi hänen pitkän juomishistoriansa tuntien ja luottaen hänen kykyynsä pohdiskella alkoholismiin liittyviä tekijöitä juuri hänen kohdallaan.

7 Ennen haastatteluihin ryhtymistä tutustuin kirjallisuuden avulla alustavasti siihen, mitä alkoholismi on ja mistä se johtuu. Perustietojen pohjalta laadin haastattelukysymykset. Kysymysten laadinnassa käytin apuna Mirja E. Solomonin tutkimusta Olin särkynyt sisältä ja hänen siinä käyttämäänsä kysymysten asettelua. (liite 1) Haastatteluja lähdin tekemään tammikuussa 1999. Haastattelukertoja kertyi yhteensä yhdeksän ja kestoltaan ne olivat noin kaksi tuntia kerrallaan. Nauhoitin keskusteluistamme seitsemän. Keskustelumme etenivät aihepiireittäin. Aiheita olivat lapsuus ja nuoruus, juomishistoria, perhe-elämä ja ihmissuhteet, vapaa-aika, työelämä, toimeentulo, raha, suhde omaan itseen, seurakunnan merkitys sekä nykyhetki ja tulevaisuus. Keskustelimme alkoholiongelmasta liikkuen suuremmasta kokonaisuudesta vähitellen häneen itseensä. Viimeinen haastattelu tapahtui heinäkuussa 1999. Haastattelujen jälkeen purin nauhat kirjoitettuun muotoon ja nostin esiin tutkimukseni kannalta tärkeimmät ja keskeisimmät kohdat. Kirjallisuuden avulla perehdyin tarkemmin alkoholismin syyteorioihin ja toipumisprosessiin. Kirjallisuuteen perehtymisen ja materiaalin rajaamisen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan. Päättötyössäni ei ole varsinaista hypoteesia. Ennakko-oletuksena pidin sitä, että saisin haastateltavalta omakohtaista informaatiota alkoholistin maailmasta, arkipäivästä ja selviytymisestä. Ja niistä mahdollisesti nousevia hyödyllisiä näkökulmia sosiaalialan työntekijöille. Haastateltavani esitti myös toivomuksensa siitä, että esittelisin esille nousevia kysymyksiä alan työntekijöille. 2.3 Tutkimusprosessi Hirsjärven ja Hurmeen mukaan tutkimuksen suunnittelu on tapahtuma, joka muovautuu tutkimuksen edetessä. Alkuvaiheessa hahmotellaan tutkimuksen päälinjat ja keskeiset ratkaisut. Ajallisesti suunnittelutoiminta jaetaan kolmeen osaan; yleisluontoiseen suunnitteluun, tavoitteiden ja ongelmien hahmotteluun ja ongelmien ratkaisuun tarvittavan tiedonhankinnan suunnitteluun, toiseksi varsinaisen haastattelutilanteen

8 toteutuksen ja kulun suunnitteluun ja kolmanneksi haastattelun jälkeisen toiminnan suunnitteluun. (Hirsjärvi & Hurme 1988, 40) Oma päättötyöni eteni Hirsjärven ja Hurmeen esittämän kaavan mukaisesti. Aluksi määrittelin hyvinkin laajalti päälinjat, joihin halusin lähemmin perehtyä. Varsinainen aiheen rajaus tapahtui kuitenkin vasta prosessin aikana vähitellen tutustuessani kirjallisuuteen ja erilaisiin järjestöjen julkaisemiin materiaaliin alkoholismista. Itse haastattelutilanne oli tarkkaan suunniteltu ja keskustelut rajattu aihepiireittäin. Haastattelujen jälkeiselle toiminnalle tein selkeän aikataulun. Jätin siihen myös joustonvaraa, koska kaikkea ei voi ennakoida. Omalta osaltani Hirsjärven ja Hurmeen luonnehdinta tutkimusprosessin suunnittelusta oli siis paikkansa pitävä. Uusista ideoista päättötyöprosessin aikana seurasi se, että työni oli jatkuvasti eräänlaisessa käymistilassa. Löysin aiheesta paljon uusia ja toinen toistaan mielenkiintoisempia näkökulmia, jotka ajoittain veivät minut mennessään. Aiheen rajaaminen tuntuikin hankalalta. Alasuutari kirjoittaa, että yllättävät havainnot saattavat vangita tutkijan mielenkiinnon (Hirsjärvi ym. 1997, 119). Pidin kuitenkin tärkeänä sitä, että mielenkiinto aihetta kohtaan säilyy. Hirsjärvi ym. ovat myös sitä mieltä, että tutkimustyö on kiinnostavaa mikäli se liittyy tutkijan jokapäiväiseen elämään ja ajatteluun. Arkitietoa voidaan pitää myös merkittävienkin ideoiden lähteenä (Hirsjärvi ym. 1997, 67). Suunnittelemani aikataulu ei pitänyt paikkaansa. Haastattelujen purkaminen kirjalliseen muotoon vei oletettamaani paljon enemmän aikaa. Tästä seurasi se, että kirjallisuuteen perehtymiselle ja kirjoittamiselle jäi vähemmän aikaa kuin olin suunnitellut. En saanut käsiteltyä kaikkea sitä materiaalia mitä olisin halunnut. Hyvänä puolena tässä kaikessa oli kuitenkin se, että aiheen rajaaminen helpottui. Ajan puute pakotti karsimaan pois liian materiaalin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen prosessiin, jonka kävin läpi.

9 3. VIISASTEN JUOMA 3.1 Alkoholinkäyttö ja sen vaikutukset Alkoholi on orgaaninen yhdiste. Kaikki juomamme alkoholi sisältää etyylialkoholia eli etanolia. Etanoli koostuu maailman yksinkertaisimmista perusaineista kuin hiilestä, vedestä ja hapesta. Määritelmän mukaan alkoholi väkevänä liuoksena tuhoaa eläviä soluja sitomalla niistä veden ja saostamalla valkuaisaineet. Me emme sano nauttivamme etanolia. Viina sanakin on useasti julistettu pannaan. Sanaan alkoholi taas palvelee hyvin virallista kielenkäyttöä. Me pakenemme kuitenkin totuutta kauniiden nimien taakse kuten Finlandia, Lapin Kulta tai Liebfraumilch. Etanolin myrkyllisyyttä ei kuitenkaan poista mikään sadunomainen nimi, ei pullon väri tai taiteellinen etiketti. (Kojo 1998, 29.) Päihteet vaikuttavat ihmisen psyykkisiin ja fyysisiin toimintoihin ja tajunnan tasoon. Vaikutukset ovat osaltaan yksilöllisiä. Käyttöön liittyy käyttäytymisen muutoksia, jotka vaikuttavat monin tavoin käyttäjän elämään. Olosuhteilla ja tunnelmalla on myös vaikutusta päihtymystilaan. (Havio & Mattila & Sinnemäki & Syysmeri 1995, 83) Alkoholi muuttaa aivosolujen rakennetta ja niiden toiminta häiriintyy. Valppautta, huomiokykyä ja päätöksentekoa vaativista tehtävistä suoriutuminen vaikeutuu ja vastaavasti onnettomuus- ja tapaturmariski lisääntyy. Veren alkoholipitoisuuden lisääntyessä pikkuaivot reagoivat ja tämä johtaa liikkeiden koordinaation ja tasapainon vaikeutumiseen. Seuraavaksi elimistössä lamaantuvat hengitystä ja verenpainetta säätelevät keskukset. Alkoholi poistuu elimistöstä pääosin maksassa palamalla. Normaalipainoisilla ihmisillä alkoholi poistuu elimistöstä noin kahdeksan gramman tuntivauhtia. Palamista ei voi nopeuttaa millään poppakonsteilla kuten esimerkiksi saunomisella tai kahvinjuonnilla.(juntunen 1991, 5-6) Jatkuvan ja pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ovat vakavat terveysongelmat ja sosiaaliset ongelmat. Terveydellisiä vaikutuksia runsaasta alkoholin käytöstä on aina. Pitkäaikainen käyttö aiheuttaa mm. vaurioita aivoissa, maksasairauksia ja jopa syöpää. (Liite 2)

10 Alkoholi vaikuttaa välillisesti ja välittömästi. Välittömiksi haitoiksi voidaan sanoa alkoholin nauttimisen mukanaan tuomat terveysriskit ja humalan seurauksena kasvanut riski joutua sanaharkkaan, onnettomuuteen tai tapaturman uhriksi. Välillisiksi haitoiksi voitaneen katsoa mm. alkoholin liikakäytöstä valtiolle ja henkilöille itselleen aiheutuvat terveydenhoitokustannukset ja rikollisuus. Mainittakoon, että vuosittain sairaaloissa kirjataan runsaat 33 000 hoitojaksoa, joissa alkoholisairaus on joko pää- tai sivudiagnoosina ja vuonna 1997 poliisin selvittämissä rikoksissa syyllinen oli tekohetkellä humalassa mm. murhissa tai tapoissa 74% tapauksista (Päihdetilastollinen vuosikirja 1998). Sanotaan, että viina on viisasten juoma. Tämä tarkoittanee sitä, että alkoholia tulee käyttää viisaasti niin ettei viinasta olisi haittaa. Liiallinen käyttö lisää sairastumisen riskiä ja lyhentää elinikää. Viisaus viinan juonnissa merkitsee ensinnäkin sitä, että ainakin tietyissä tilanteissä osaa olla täysin raittiina, kuten esimerkiksi työssä, liikenteessä tai sairastaessa. Toinen viisaus on, ettei milloinkaan juo itseään humalaan ja kolmanneksi keskimääräisen päivittäisen kulutuksen on pysyttävä kohtuullisena. (Poikolainen 1998, 321) 3.2 Suomalaiset juomatavat Alkoholin kulttuurihistoria liittyy sen humalaa aiheuttavaan vaikutukseen. On helppo kuvitella kuinka kivikautinen ihminen unohti keräämänsä marjat päiväksi lämpimään. Löytäessään marjansa ne olivat aloittaneet käymisprosessin ja maistuivat oudoilta. Hän kuitenkin söi ne ja olo muuttui omituisen lennokkaaksi ja se tuntui kiehtovalta. Niinpä hän unohti marjansa toisenkin kerran. (Koistinen 1994, 20.) Suomalaisten kohdalla juomatapa on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin siitä on luotettavia tietoja. Jo vuonna 1552 Mikael Agricola mainitsi suomalaisten jumalten luettelossaan Ukon vakat, jotka juotiin toukotöiden päättyessä. 1800-luvulla K.A.Gottlund esitti nykypäiväänkin sopivia huomioita. Hän selitti, että suomalaiset halasivat viinaa juuaksensa, vaan ei nautitaksensa. Tästä johtuen suomalaisten

11 juomingeissa juotiin innolla ja kiivauksella ikään kuin joisivat uhalla. (Alho 1992, 41-42) Vanha perinne vuotuisten juhlien viettämisestä siirtyi vähitellen touonteon ja elonkorjuun päättymisestä jouluun ja juhannukseen, jopa talkoisiin sekä nimi- ja syntymäpäiviin. Uusien työntekijöiden tehtäväksi tuli tarjota sarviviinat ja häitäkin alettiin juhlistaa viinalla. Jopa hautajaisissa vainajalle laitettiin arkkuun viinapullo Pyhälle Pietarille tarjottavaksi. (Jääskeläinen & Voipio 1983, 29) Pakanalliset tavat viinanjuonnissa loppuivat kuitenkin 1900-luvun alkuun mennessä mm. erilaisten suurten kansanliikkeitten, raittiusliikkeen ja naisasialiikkeen nousun myötä. Mutta siitä huolimatta suomalaisessa kulttuurissa juhlajuopottelu ja sarviviinaperinne elävät sitkeästi. (Jääskeläinen ym. 1983, 30) Suomalaisten omalaatuinen juomatapa vakiintui keskeiseksi osaksi kansallisidentiteettiä, jota virallisissa ja julkisissa piireissä valitetaan ja hävetäänkin, mutta josta kansa itse on oppinut jonkin kieroutuneen logiikan kautta olemaan ylpeä: Jos sä kerran ryyppäät, niin ryyppää kunnolla. (Alho 1992, 41-42.) Me suomalaiset olemme aina halunneet juoda nopeammin, humaltua syvemmin ja päästä korkeammalle kuin muut. Amerikkalainen David Pittman on jo 1964 esittänyt neljä päätyyppiä joihin eri kulttuurit voidaan jakaa alkoholiin suhtautumisen perusteella: 1) pidättyvät kulttuurit, joissa kaikkinainen alkoholinkäyttö tuomitaan, 2) ambivalentit eli kaksijakoiset kulttuurit, joissa esiintyy rinnakkain sekä jyrkästi torjuvia, että juopumusta ihannoivia asenteita, 3) sallivat kulttuurit, joissa hyväksytään kohtuullinen alkoholinkäyttö, mutta suhtaudutaan torjuvasti juopumukseen ja 4) ylisallivat kulttuurit, joissa hyväksytään kohtuukäytön lisäksi myös riippuvuus alkoholista ja juopuneiden poikkeava käyttäytyminen. (Peltoniemi 1983, 13-14) Mielestäni jako on vieläkin osuva, vaikkakin maailma on huomattavasti muuttunut 1960- luvulta. Suomalainen juomakulttuuri kuuluu Pittmanin luokittelussa lähes kiistatta ambivalenttien kulttuurien joukkoon. Toisaalta Suomessa ihannoidaan humalaa

12 ja päihtymyspyrkimykset sallitaan esimerkiksi suurina juhlapäivinä. Toisaalta taas humalaisia ja etenkin alkoholisteja pidetään ns. yhteiskunnan vaivoina ja heidät koetaan yhteiskunnallisina haittatekijöinä. Suomalaisessa juomakulttuurissa vallitsee ns. kaksinaismoraali. Suomalainen kulttuurin kaksinaismoraalille tyypillistä on siis, että juominen sallitaan tietyissä tilanteissa ja toisinaan se on kiellettyä. Yhteiskunta määrittelee mikä on yleisesti soveliasta. Tämä kaksinaismoraali näkyy myös siinä, että suomenkielessä on noin tuhat humala-sanan synonyymiä (Virtanen 1982, 21). Humala ikään kuin naamioidaan erilaisten sanojen taakse Tosiasia on, että viina on suomalaisessa kulttuurissa se, mikä saa perusluonteeltaan hiljaisen ja vetäytyvän ihmisen innostumaan ja avautumaan ja joskus jopa riehaantumaan niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. 4. MITÄ RIIPPUVUUS ON? Ihminen voi kehittää riippuvuuden mihin tahansa aineeseen, asiaan tai toimintaan, jota kohtaan syntyy aluksi kiinnostus. Vähitellen henkilö omistautuu asialle yhä enemmän ja kiinnostuksesta voi muodostua vähitellen jopa pakkomielle. Ihminen ns. jää koukkuun. Riippuvuus voi kohdistua myös vähemmän haitallisiin toimintoihin, joita ei välttämättä edes havaita, mutta se voi näkyä myös hyvin vahingollisissa muodoissa, jotka herättävät lähiympäristössä voimakasta huomiota (Taitto 1998, 11). Mä en sillo koskaan aatellu olevani riippuvainen (huokaus) tai niin mä ainakin luulen. Mä vaan koin erilaisia tarvetiloja. (tauko) Piti vaan saada jotain. Joo, en mä tuntenu itteeni riippuvaiseks- noin ainakan aluks. Riippuvuuden ja addiktion käsiteittä käytetään usein rinnakkain, vaikka oikeastaan kaikki riippuvuus on addiktista. Esimerkiksi jokainen ihminen on joissain määrin riippuvainen toisista ihmisistä, mutta kyseessä ei silti ole addiktio. Taiton mukaan vain sellainen pakonomainen riippuvuus, joka tuottaa välitöntä tyydytystä mutta josta seuraa

13 enenevästi haittaa ihmiselle itselleen ja josta yrityksistä huolimatta on vaikea päästä eroon on addiktiota. (Taitto 1998, 11-14) Arkikielessä kuvaava vastine addiktiolle on esimerkiksi sanonta olla koukussa. Nykysuomen tietosanakirja vuodelta 1993 määrittelee addiktion riippuvuudeksi lääkkeen tai huumeen saannista, johon liittyy sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta (Nykysuomen tietosanakirja 1993). Suomalainen tietosanakirja määrittelee riippuvuudeksi huumeiden ja nautintoaineiden käyttäjillä esiintyvän tilan, jossa henkilö on psyykkisesti ja fyysisesti niin tottunut aineen käyttöön, että käytettävää ainetta on jatkuvasti oltava elimistössä (Suomalainen tietosanakirja 1993) Määritelmät ovat lähellä toisiaan ja niillä tarkoitetaan samaa asiaa, riippuvuutta jostakin aineesta. Addiktio ja riippuvuus? Ne meinaa niin ku samaa? Jaa...voi se olla jos fiksut niin sanoo. -Musta kyä addiktio on sairasta ja hillitöntä haluumista, (huokaus) on niinku ihan pakko saada jotain. Riippuvuus sitten taas...se voi olla hyväkin juttu. Niin ku rakkaus- tiiät sä? (näyttää lompakostaan kahden koiransa kuvaa) Mä ainaki voin sanoo olevani näistä sillee riippuvainen, et jos näit ei olis niin oisin ihan helvetin yksinäinen. (huokauksia ja katseita valokuvaan) No joo...nyt mä taas väitän olevani riippuvainen ku just äsken sanoin etten oo. Enks sanonukki? 4.1 Addiktinen käyttäytyminen Addiktinen käyttäytyminen on usein toistuvaa, ja sen tahdonalainen säätely on lähes mahdotonta. Usein siihen liittyy aluksi mielihyvän tuntemuksia. Addiktiosta kasvaa ihmiselle puuttuvien asioiden korvike tai selviytymiskeino ongelmatilanteissa. Riippuvuuskäyttäytymiseen liittyy usein myös syyllisyyttä. Riippuvuuteen sisältyykin ristiriita. Yhtäältä se tuottaa tyydytystä, toisaalta siitä koituu haittaa niin itselle kuin usein myös muille. Niinpä riippuvuus pyritään salaamaan tai sitä ja sen kielteisiä seurauksia vähätellään. Torjumalla ikävät asiat ihminen antaa luvan jatkaa tuhoisaa intohimoaan. Mutta on kuitenkin huomattava, että on paljon alkoholisteja, jotka eivät tunne syyllisyyttä riippuvuudestaan. (Taitto 1998)

14 Kansainvälisissä tautiluokituksissa addiktiota ei ole määritelty yhdeksi sairaudeksi tai häiriöksi. Riippuvuuden piirteitä löytyy monesta eri tautiluokasta. Näiden kriteerien mukaan riippuvuus ilmenee vähintään kolmella seuraavista tavoista 12 kuukauden aikana: 1) sietokyvyn kasvuna, 2) käytön vähentyessä tai loppuessa vieroitustilana, 3) aiottujen käyttömäärien ja käyttöaikojen ylittymisenä, 4) jatkuvana haluna lopettaa tai epäonnistunein a lopettamisyrityksinä, 5) aineen hankintaan, käyttöön yms. omistetun ajan runsautena, 6) tärkeiden sosiaalisten ja ammatillisten suhteiden sekä virkistystoiminnan lopettamisena aineen käytön takia tai 7) käytön jatkamisena sen aiheuttamista selvistä fyysisistä ja psykologisista haitoista huolimatta. (Taitto 1998) Riippuvuus voi muodostua muihinkin kuin kemiallisiin aineisiin. Esimerkkinä mainittakoon uhkapelaaminen. Jos nyt sit lähetään miettiin mun suhretta alkoholiin, niin kyä mä myönnän, et se oli aika sairasta menoo. Aluksi se lähti opiskeluaikoina siitä, et kamujen kaa vähän pidettiin hauskaa. Mä kun oli vähän semmonen ujo, nii känni autto. Kai se sit vähitellen luiskahti käsistä, (pitkä tauko) et kouluunka en jaksanu mennä ilma kunnon aamuhuikkaa. Mä olin sillo 19 vuotta! Kaippa sitä sit vois sanoo tollaseks addiktiiviseksi menoks...en mä tiiä. 4.2 Mitä tapahtuu, kun ihminen jää koukkuun? Addiktioksi muodostuva asia tuottaa yleensä alun alkaen välitöntä mielihyvää, kuten jo aiemmin totesin. Käyttäytyminen, jota vahvistetaan välittömillä palkinnoilla, lisääntyy helposti ilman asianomaisen tietoista valintaakin (Taitto 1998, 51). Ihminen valitsee mieluummin välittömän pienemmän palkkion kuin myöhemmin luvassa olevan suuremman palkkion. Esimerkiksi alkoholisti valitsee mieluummin hyvän humalan tänään kuin krapulattoman aamun huomenna. Addiktion kannalta välineillä joilla mielihyvä saavutetaan on vain välineellistä arvoa. Riippuvuuden varsinainen kohde ei siis ole aine vaan se psyykkinen tila, jota näillä aineilla tavoitellaan ja saadaan aikaan. Eri aineet esimerkiksi lääkitsevät, korjaavat, rentouttavat tai vahvistavat käyttäjänsä persoonaa ja henkistä tilaa. Taiton mukaan riippuvuuden ydin ei ehkä olekaan siinä millaista tilaa aineilla kulloinkin tavoitellaan,

15 vaan siinä että addiktiivisella käyttäytymisellä päästään nopeasti toivottuun tilaan (Taitto 1998). Esimerkiksi huumeidenkäyttäjä ei olisikaan koukussa huumeisiin vaan siihen tilaan jonka hän kokee välittömästi aineen saatuaan. Se meni sen mu juaminen sit niin...et mä aluks join vaan sen takkii et oli kivaa. Olo helpottu ja silleen. Mut joskus 23 kesäsenä mä rupesin miettiin. Tosiaan ku kouluun ei voinu mennä ilman aamunaukkua. Ja jos meni niin viimisten ruakatauolla se oli pakko ottaa vaikkei ois itte miäli tehny. Mut ruumis huusi, kynä ei pysyny vapinan takii kädessä ja kaikkee hikoiluu. (huokaus) Sikko sen paukun nappas ni pian oli kaikki taas reelassa! Vähitellen ihmisillä, jotka ovat koukussa fyysistä riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, elimistö mukautuu käytettyyn aineeseen. Olo tuntuu normaalilta vain aineen vaikutuksen alaisena. Aineen psyykkisen riippuvuuden ansaa Taiton mukaan ylläpitävät monet ansat kuten erilaiset psyykkiset tarpeet ja motiivit, heikko turhautumien sietokyky ja mm. toimintaa ja toimijan minuutta suojelevat uskomukset. Emmä päränny ollenka ilman...ku sitte tavallaan pelottiki et jos en ota niin miten, et saanks mä taas jonku tärinäkohtauksen. Päässä niin ku ajatukset oli sekasi ja tuntu et tartten siks et oon vähänkää normaali. Aika outoo. Addiktinen toiminta voi viedä valtaosan ihmisen ajasta ja useimmista riippuvuuksista seuraa terveydellisiä haittoja, ahdinkoa ja häpeääkin. Pakonomaisen riippuvuuden vaikein aste voi siten olla sekä fyysisesti, sosiaalisesti että henkisesti tuskallinen. Taiton mukaan riippuvuuksilla on myös voimakas taipumus uusiutua. Riskitilanteiksi voivat muodostua tietyt mielentilat tai halu kokeilla onnistuisiko hallinta tällä kertaa. Sen lisäksi, että riippuvuus saattaa uusiutua, se usein korvautuu toisella. Samaa asia ajetaan toisella toiminnolla eli kierre jatkuu uudessa muodossa. (Taitto 1998)

16 5. ALKOHOLIN LIIKAKÄYTTÖ Eri ihmisten välillä alkoholin käyttötapa vaihtelee huomattavasti. Eroja on eri sukupuolten, eri-ikäisten henkilöiden ja eri seuduilla asuvien välillä. Esimerkiksi Uudellamaalla asukkaat juovat lähes 11 litraa puhdasta alkoholia vuodessa henkeä kohti. Vastaava luku Vaasan läänissä on neljä litraa (Havio ym. 1995, 110). Myös asenteemme päihteiden käyttöä kohtaan ovat hyvin erilaisia. Asenteisiimme vaikuttavat mm. erilaiset ryhmät joihin kuulumme ja yhteisö, jossa elämme. Myös mainonnalla on voimakas vaikutus asenteisiimme. Kyl mä sen sanon, et opiskelijaelämä ja siihen liittyvät kulttuurijutut ja itte asiassa koko nyky-yhteiskunnan meno... ku nuoret alkaa jo ihan vaippahousuikäsinä vetään kunnon kännejä. Kyä se madaltaa sitä kynnystä, et tuleeks juoappo. Ja ku vanhemmat viä hakee muksuilleen ja aattelee ettei siitä mitään (muutama kirosana) - kyl mä oon sitä mieltä et noi kaikki vaikuttaa. 5.1 Alkoholinkäytön tasot Maailman terveysjärjestö (WHO) jaottelee päihteidenkäytön primääri-, sekundääri- ja tertiäärivaiheeseen. Tätä jaottelua on käytetty, kun työpaikkojen hoitoonohjausjärjestelmää on kehitetty työpaikkakohtaisen päihdeohjelman suuntaan. Hoitoonohjauksessa on perinteisesti ollut kysymys alkoholiongelmaisen hoidosta, kun taas työpaikkojen päihdeohjelman on tarkoitus vaikuttaa työyhteisön alkoholinkäyttöön liittyviin asenteihin ja antaa perustietoa kaikille alkoholinkäyttäjille. (Havio ym. 1995, 110) Uusi ajattelutapa kohdistaa huomion terveyskäyttäytymiseen alkoholistien sijasta. Tämän lähestymistavan mukaan ihmiset on pyritty jakamaan erilaisiin ryhmiin alkoholinkäyttötottumustensa mukaan: kohtuukäyttäjiin, suurkuluttajiin, varhaisvaiheen ongelmakäyttäjiin tai alkoholisteihin. Primäärivaiheeseen kuuluviksi henkilöiksi katsotaan kokeilijat ja kohtuukäyttäjät, sekundäärivaiheeseen suurkuluttajat ja tertiäärivaiheeseen riippuvuuskäyttäjät ja alkoholistit. (Havio ym. 1995, 111)

17 5.1.1 Alkoholin kokeilu ja kohtuukäyttö Kohtuukäytöllä tarkoitetaan satunnaista ja poikkeuksellista alkoholinkäyttöä. Alkoholia saatetaan käyttää mm. ruokailun yhteydessä tai muulloin kun halutaan korostaa tilannetta. Perinteistä suomalaista kertajuomista voidaan pitää kohtuullisena silloin, kun juodaan hyvin harvoin. Alkoholia kohtuullisesti käyttävän henkilön tavoitteena ei ole humaltuminen. Teoriassa määriteltynä alkoholinkäyttöä voidaan pitää kohtuullisena jos alkoholimäärää jää viikossa miehillä alle 15 ja naisilla alle 10 annosta (Havio ym.1995, 112). 5.1.2 Alkoholin suurkulutus Alkoholin suurkulutus syntyy vähitellen. Käyttö muistuttaa kohtuukäyttöä siinä mielessä, että tavoitteena ei ole humaltuminen, kerralla ei juoda kovin paljoa ja juominen pysyy yleensä hallinnassa. Suurkulutuksen raja on miehillä 25 ja naisilla 16 annosta viikossa. (Havio ym. 1995, 113) Kun ihminen nauttii alkoholia säännöllisin väliajoin, hänen alkoholin sietokykyunsä eli toleranssinsa, kasvaa. Tällaisella henkilöllä kutsutaan usein olevan hyvä viinapää. Esimerkkinä mainittakoon, että tällöin ihminen voi jopa kahden promillen humalassa käyttäytyä kuin lähes selvä henkilö. Hänen humalatilaansa on vaikea havaita. Suurkulutus saattaa hyvinkin kehittyä liialliseksi. Tällöin voi olla kysymys varhaisvaiheen ongelmakäytöstä. Tämä haittaa jo joka päiväistä elämistä. Kysymys voi olla myös kriisijuomisesta, joilloin alkoholin tehtävä on lieventää jotakin sen hetkistä elämän kriisiä. Kriisijuominen alkaa nopeasti ja loppuu kun huolet ovat ohitse. Tuurijuoja saattaa pysytellä pitkäänkin raittiina, mutta saattaa retkahtaa juomaan rajusti ilman mitään syytä. Suurkuluttajia on kaikista alkoholinkäyttäjistä n. 10%. (Turvallisuuskeskuksen päihderyhmä 1990 ref. Havio ym. 1995, 112-113)

18 Mun ryyppäämisen vois sanoo ekaks olleen sillon pari kymppisenä tollasta kohtuukäyttöö. Mut sit se aika nopeesti meni...aina piti ottaa pikkusen enempi et tuli sama viilis. Kyl mä parhaina aikoina join kolmekin kirkasta pulloo viinaa! Varsinki sillon ku koulus oli rankka tenttikausi ni jutut meni paremmi päähän. (tauko) Mut sit toisaalta mä olin taas juomattaki ku oikeen pinnistelin ne parit ekaa päivää. 5.1.3 Alkoholiriippuvuus Alkoholiriippuvuutta kutsutaan alkoholismiksi. Alkoholisteja on alkoholinkäyttäjistä vain 1%. Tässä vaiheessa henkilöillä esiintyy fyysistä, psyykkistä, sosiaalista riippuvuutta ja alkoholin käytön lopettaminen on äärimmäisen vaikeaa. Alkoholi on niin keskeisessä asemassa elämässä, että arkielämästä on vaikea selviytyä ilman alkoholia. Kehitys on pitkä ja monimuotoinen prosessi. Jokainen alkoholisti on joskus ollut kokeilija, kohtuukäyttäjä ja suurkuluttaja. Käytettyjä annoksia on tässä vaiheessa miehillä yli 26 ja naisilla yli 18 viikossa. (Havio ym. 1995) Kai mä olin jotain 25, ku mun oli pakko sanoo ittelleni, et mä juon ihan liikaa. Mut enmä kyl siinäkä vaiheesa viä myöntäny ittelleni, et oon alkoholisti. 5.2. Alkoholin liikakäytön tunnistaminen Alkoholin suurkulutuksen ja alkoholiriippuvuuden tunnistaminen akuutissa juomistilanteessa on tavallisesti kohtalaisen selvää ja helppoa. Henkilöiden kohdalla joilla on kasvanut alkoholin sietokyky eli ja ulkopuolisesti asiat näyttävät olevan vielä kunnossa, tunnistaminen voi olla vaikeampaa. Marty Mann on luonut alkoholistien käyttäytymisen perusteella kaavion, jonka avulla voi alkoholin liikakäytön ja liikakäytön tason tunnistaa. Mann jakaa oireet kolmeen ryhmään: varhaisiin, keskimmäisiin ja myöhäisiin eli pitkälle kehittyneisiin oireisiin. (Mann 1984, 17) Mannin mukaan alkuasteella oleva alkoholisti antaa lupauksia juomisensa suhteen, mä otan tämän vaan tai seuraavalla kerralla olen varovaisempi. Myös juomisesta valehteleminen ja ryyppyjen ahnehtiminen ja niiden välttämättömyys esimerkiksi ennen

19 kutsuille menoa, voivat olla merkkejä orastavasti alkoholismista. (Mann 1984, 17-43) Tämänkaltaiset käyttäytymisoireet ovat varhaisoireista tavallisesti niitä, jotka myös maallikko voi huomata. Kyl se aluks oli sellasta, et ku mä 20 vuotiaana menin naimisiin, ni vaimolle koitin selitellä kännisenä kottiin tulon jälkeen. Ja aina lupasin lopettaa. (tauko) Mut enhän mä itte pitäny sitä vie ees minään ongelma tollon. Piti sitä vähä vaimon mieliks olla. (murahdus) Keskioireet ovat pitkälti samankaltaisia kuin varhaisoireet. Ne vain jatkuvat ja voimistuvat. Henkilö antaa lupauksia ja tosissaan pyrkii niihin tajuamatta ettei pysty lupauksiaan pitämään. Myös juomiseen liittyvästä valehtelemisesta on tullut olennainen osa elämää. Se, että henkilö on huomannut juomatapojensa poikkeavan yleisesti muista, aiheuttaa hänelle hämmennystä ja hän koittaa kaikin voimin pitää juomisensa kurissa. Valehteleminen johtuu siitä, että juova henkilö rakentaa ympärilleen maailmaa, ikään kuin hän olisi normaali. Tässä vaiheessa alkoholisti alkaa olla hermostunut eikä voi tyyntyä ilman ryyppyä. Myös elämä, huolet ja murheet tuntuvat sietämättömiltä kestää ilman alkoholia. Toistuvat juomistilanteet näkyvät yhä selvemmin. (Mann 1984, 29-44) Juuri ärtyneisyys ja toistuvat juomiset voivat tässä vaiheessa kiinnittää ulkopuolisten huomiota siihen, että jotakin on pielessä. Pitkälle kehittyneen alkoholistin elämästä voi Mannin mukaan todeta, että alkoholisti juo elääkseen ja elää juodakseen. Myös tässä vaiheessa varhais- ja keskioireet voimistuvat. Mukaan kuvaan astuvat aamuiset krapularyypyt. Alkoholisti saattaa vaikuttaa lähes selvältä ollessaan humalassa, sillä humala on hänen normaali olotilansa. Jotkut pystyvät jopa tässäkin vaiheessa vielä käymään normaalisti työssä. (Mann 1984, 44-60) Tässä vaiheessa myös terveysriskit kasvavat ja sosiaaliset ongelmat alkavat kasautua. Mä kävin ihan töissä ja koulussa normaalisti vaikka joinki. Kai se oli niin ku pikku pakko pystyä. Ku olin perustanu oman putiikinkin, ni piti sitä jotain tehä. Valittin silleen, et putiikki oli aina maanantait kii (tauko), oli sit niinku aina pitempi viikonloppu. Sai pitää hauskaa kauemmin. -- Vaimo alko pikku hiljaa motkottaa noista mun reissuista. Kai seki huomas, tai tottakai se jo huomas, et join. Mut mä olin koko ajan pikku pöhnässä ni se nalkutuska ei tuntunu miltään.

20 Havio ym. antavat mielestäni hyvät, selkeät ja etenkin käytännön läheisemmät ohjeet alkoholistin tunnistamiseksi kuin Mann. Heidän mukaansa akuuttitilanteessa objektiivisesti havaittavia löydöksiä voivat olla selkeä humalatila, sekavuus, alkoholin haju hajuvedellä tai pastillilla höystettynä sekä fyysistä oireista hikoilu ja silmien valkuaisten verestys. Seikkoja, jotka taasen voivat kertoa alkoholin suurkulutuksesta ovat heidän mukaansa muunmuassa unettomuus, maksan sairaudet, jatkuva yskä, painon lasku, poissaolot työstä etenkin vapaiden jälkeen ja lyhyet työsuhteet. (Havio ym. 1995, 95) Mielestäni Havion ym. erittelemistä oirekuvauksista on maallikon huomattavasti helpompi havainnoida alkoholin käyttöä. Mannin luokittelu edellyttää jo jonkin asteista tietämystä alkoholismista ja alkoholistin käyttäytymismalleista. Konkreettiset oireet jäävät Mannin kuvauksessa vähemmälle ja hän painottakin lähinnä käyttäytymisen havainnointia ja sen muutoksia. Havion ym. oirekuvauksen mukaan voi tehdä varovaisia johtopäätöksiä ilman pitempi aikaista käyttäytymisen seuraamista, kun taas Mannin luokittelun perusteella johtopäätöksiä ei mielestäni voi tehdä, ellei ole henkilöä tuntenut tai hänen käyttäytymistään seurannut pitempiaikaisesti. Muuten pidän Mannin luokittelua kattavana, mutta tämä on mielestäni hänen luokittelunsa heikkous. 5.3. Kuka on alkoholisti? Suomessa on noin neljännesmiljoona alkoholin suurkuluttajaa, jotka juovat paljon. Silti kaikki eivät ole ongelmaisia, alkoholisteja. Milloin suurkuluttajasta sitten tulee holisti? Raja alkoholistin ja muiden välillä on kaikkea muuta kuin selvä. Alkoholistina voidaan pitää henkilöä, joka käyttää viikossa 25 ravintola-annosta tai yli sen. Naisilla raja on 16 annosta. (Havio ym. 1995, 114) Jussi Simpuran juomatapatutkimuksessa raja asetettiin 25 litraan puhdasta alkoholia vuodessa. Se merkitsisi viittä keskiolut pullollista päivittäin tai noin kahta koskenkorvapullollista joka viikonloppu tai noin viittä viinipulloa joka viikko. (Virtanen 1983, 60) Rajan vetäminen jonnekin on ollut pakkoratkaisu puhtaasti teknisistä syistä.

21 Kyl musta alkoholismi on tunne- ja sielun elämän välinen sairaus. Sit siitä vaan niin ku tulee ruumiillisesti riippuvaiseks. Jos sitä vois sano vaikka et allergisoituu alkoholille. En mä osaa kunnolla selittää. (huokausten sarja) Alkoholisti sit taas on semmonen, joka juo kännit monta kertaa viikossa ja tunne-elämältään invalidi, tavallaan. Ei se osaa vetää loppua sille viinan juamiselle. Alkoholistin elämässä viina on kuitenkin hallitseva tekijä. Hän ei selviä arkipäivän askareista ilman alkoholia ja kontaktin ottaminen toiseen ihmiseen vaatii myös annoksen alkoholia. Alkoholisti tarvitsee aamulla ryypyn käynnistyäkseen, päivän mittaan ryyppyjä pystyäkseen toimimaan ja illalla ryypyn voidakseen nukahtaa. Alkoholi rytmittää päivän ja määrää elämän kulun. Viina oli mun paras kaveri. Se oli mun kans heti aamulla ekan ku nousin ja päivällä kättelin pulloo monta kertaa. (huokaus) Ja site illalla lähin taas kavereitten lua kapakkiin vetään viinaa. Teitty ehtoolla viä iltatömpsyt et uni tuli kunnolla. Ja yleensä se tosa vaiheesa jo tuli! (naurahdus) Kyä se viina sano mitä tehään ja mite tehään. 5.4 Alkoholismin syyteorioita Alkoholin käyttöön vaikuttavat voimakkaasti ihmisen elämäntilanne, ympäröivä kulttuuri sekä ihmisen elämäntapa. Sosiaaliset normit, tuotteen halpuus ja saatavuus sekä muoti-ilmiöt näkyvät päihteiden käytössä yleensä. Syyt käyttöön ovat moninaiset ja lisäksi usein kokonaan tai ainakin osaksi tiedostamattomia. Yleisimmät perustelut juomiselle ovat yleensä mielipahaa vähentävät vaikutukset, ahdistus ja tuskaisuus helpottuvat ainakin hetkellisesti mielialan kohotessa. Toisille alkoholinkäyttö voi puolestaan olla opittu tapa. Jotkin syyt ovat alunperin saaneet ihmisen omaksumaan alkoholinkäytön ja käyttö jatkuu, vaikkei alkuperäinen yllyke enää vaikutakaan. Lisäksi alkoholinkäyttöön liittyvät symboliset merkitykset saattavat vahvistaa juomatapaa. Tällaisia ovat esimerkiksi edustavuus, itsevarmuus, seksuaalinen viehättävyys ja elämänilo. Kaikki nämä oletukset nousevat ympärillämme olevasta

22 perimätiedosta, viihteestä ja mainonnasta. Pahimmillaan alkoholi voi muodostua ihmissuhteiden ja aitojen harrastusten korvikkeeksi. (Murto & Mäkelä & Poikolainen & Taipale 1985, 16.) Alkoholismin taustalla olevat selitykset voidaan jakaa virallisiin tutkimuksiin pohjautuviin syyteorioihin ja toisaalta suuren yleisön tunteenomaisiin teorioihin. Tunteenomaisesti puhuttaessa alkoholismi nähdään muunmuassa itsehankittuna tahallisena tapana, jolla alkoholisti haluaa kiusata perhettään tai sen koetaan olevan ihmisen heikkotahtoisuutta ja selkärangattomuutta (Heikkilä 1990, 40). Alkoholismin virallisissa syyteorioissa käytetään yleisesti jaottelua lääketieteellisbiologispainotteisiin, psykologispainotteisiin ja sosiologis-ympäristöpainotteisiin syyteorioihin (Heikkilä 1990, 41). Lääketieteellis-biologispainotteisissa syyteorioissa alkoholismia lähestytään ihmisessä osana olevana biokemiallisena häiriönä. Psykologispainotteiset syyteoriat pohjautuvat erityisesti alkoholistien lapsuudenaikaisiin kokemuksiin ja perheolosuhteisiin liittyviin häiriöihin ja ne korostavat myös yksilön kokemia pettymyksiä ja menetyksiä. Oman ryhmänsä psykologispainotteisissa teorioissa muodostaa oppimisteoreettinen lähestymistapa, jossa alkoholin käyttö nähdään opittuna ehdollisena reaktiona (Heikkilä 1990, 41-50). Sosiologis-ympäristöpainotteiset syyteoriat painottavat häiriöitä yksilön ja häntä ympäröivän sosiaalisen yhteisön välillä. Ronald Wiman esittelee kolme selitysmallia alkoholismille: psykiatrinen malli, sosiaalinen malli ja oppimismalli. (Wiman 1986, 26). Valitsin Wimanin jaottelun lähemmän tarkastelun kohteeksi, koska mielestäni siinä lähestytään alkoholismia kaikista edellä mainitsemistani näkökulmista. Wimanin jaottelu on myös ymmärrettävissä arkitiedonkin pohjalta. Geneettisen teorian haluan nostaa esille sen ajankohtaisuuden vuoksi.

23 5.4.1 Psykiatrinen malli Ajatusmalli tarjoaa onneton lapsuus- tyylisen selityksen alkoholismille. Wimanin mukaan lapsuudessa koettu turvattomuus häiritsee persoonan tasapainoista kehitystä ja synnyttää tietoisuuden tason ulkopuolelle jääviä sisäisiä konflikteja. Myöhemmin nämä konfliktit purkautuvat eräänlaisina henkisinä pakkoliikkeinä, epätarkoituksen mukaisina reaktioina. Liikakäyttö nähdään siis persoonallisuuden häiriönä. Päihteitä käytetään avustamaan egoa sietämään sisäisiä ristiriitoja. Tämän mallin mukaan katsottuna alkoholiongelman hoito edellyttää psykoterapeuttista otetta. Tämän perinteen oppi-isänä pidetään Sigmund Freudia. Mun kotona suhtauduttiin viinaan iha normaalisti. Se ei ollu tabu, mut ei sitä liikaaka käytetty. Mulla on siskoi ja veljiä, et aina oli leikkikaveri. Mun lapsuus oli rikas, ku meil oli kesämökki järvenrannalla, sielt on hyvät muistot. Kyä meitä rakastettiin...isät ny aina on sellasia hiljasempia, mut kyl me tehtiin yhes kaikkee. Ei mul mitään ongelmia koskaan lapsena ollu...en mä ainaka muista. 5.4.2 Sosiaalinen malli Sosiaalisen mallin perusteet juontuvat sosiologian klassikkoon Emile Durkheimiin ja lähempänä nykyaikaa Robert Mertoniin (Wiman 1986, 26). Alkoholiongelman taustana nähdään ristiriidat ihmisen ja hänen ulkoisen maailmansa välillä. Näitä ristiriitatilanteita synnyttävät ne tavat, joilla alkoholia markkinoidaan joten esimerkiksi lasten ja nuorten mielenkiinto ainetta kohtaan kasvaa mitä jyrkempi kielto tätä ainetta koskee. Ihmiset kokevat ristiriitaa yleisesti hyväksyttyjen ja tarjolla olevien saavutus keinojen välillä. Sopeutuminen tähän ristiriitaan johtaa poikkeavaan käytökseen. Alkoholismi on passiivista ja vetäytyvää poikkeavaa käyttäytymistä. Wiman painottaa, että kapina tai uusien keinojen keksiminen olisi vaihtoehto alkoholismille, mutta alkoholi vaikeuttaa aktiivisten vaihtoehtojen käyttämistä ja johtaa vain ongelman syvenemiseen, noidankehään. Henkilö putoaa helpolla yhteiskunnan ulkopuolelle. (Wiman 1986, 26)

24 5.4.3 Oppimismalli Oppimismalli on 50- ja 60-lukujen tuote ja oppi-isän nimeäminen ei käy niin luontevasti kuin kahden edellä esitetyn mallin osalta (Wiman 1986, 27). Alkoholismi nähdään opittuna elämäntapana, selviytymisstrategiana. Se on kehittynyt pitkän ajan kuluessa eräänlaiseksi ratkaisumalliksi sisäisiin ja ulkoisiin ristiriitoihin. Taustalla on käsitys ihmisestä aktiivisena olentona, joka tekee valintoja päästäkseen päämääräänsä. Ihmistä ympäröivä todellisuus vaikuttaa ihmiseen, mutta ihminen myös siivilöi sieltä saamiaan vaikutteita ja pyrkii tätä kautta muuttamaan sekä itseään että ympäristöään. Tämä ei toki tarkoita Wimanin mukaan sitä, että tehdyt valinnat olisivat oikeita tai hyviä, mutta ne ovat tilannekohtaisesti katsottuna järkeviä yrityksiä ratkaista ristiriidat. Alkoholiongelmanhoito edellyttää uusien korvaavien käyttäytymismallien ja ongelmanratkaisukeinojen opettelua. Kyl mä luulen, et mun alkoholismi lähti liikkeelle just tolleen, et vähitellen opin juomisesta, et se on kivaa. Ja kun kaikki kaverit joi, munki piti juada. Siitä se sit alko tuntuu ihan normaalilta tavalta kommunikoida. Sit pikkupöhnässä tentteihen meneminen takas hyvän tuloksen, naiset tykkäs mun tyylistä ja ku vitutti ni viina autto siihenki. Kai mä sen kanssa käsi kädes kuljin. Kaippa vois sen sanoo olleen mulle sellanen selviytymiskeino. Joo- o, ku tarkemmin aattelen. 5.4.4 Geneettinen teoria Geneettinen teoria alkoholismin syistä on herättänyt paljon keskustelua etenkin viimeaikoina. Alkoholismia on huomattu esiintyvän paljon suvuittan ja siitä on tehty päätelmiä alkoholismin perinnöllisyydestä. Ilmeisesti geneettiset tekijät muodostavat alkoholismin kehitykselle eräänlaisen kasvualustan, jossa sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on huomattava osuus. Alkoholismia ei siis voida selittää pelkältä perinnöllisbiologiselta pohjalta. (Heikkilä 1990, 43) Tämän teorian valossa ei ole myöskään pystytty selittämään periytymisen mekanismia. Mä uskon siihen et meis on joku kromosomi tai semmonen jos on niin ku alttius saada alkoholismi. Tai siis silleen, et ihmisen lähtee helpommin ryyppään. Mut ei se sitä yksinään tee, kyl siinä on itellä iso sana

25 sanottavana! Vaikka ne geenit meijät muodostaa, ni mul on semmote käsitys, et siihen vaikuttaa niin ku ympäristö ja tollaset jutut kans. Ei ne geenit mittään yksinvaltiaita oo. Sanansa on kaikilla sanottavana! 5.5 Liikakäytön syyt haastatellun omalla kohdalla Raimo aloitti juomisuransa jo 16- vuotiaana. Aloittelu ja kokeilu tapahtui koulutovereiden kanssa. Raimo koki vapautuvansa ja kykenevänsä eri tavoin vaikuttamaan ja osallistumaan keskusteluun ollessaan pienessä humalassa. Sosiaalisen estoisuuden helpottuminen alkoholin avulla oli tekijä, jonka seurauksena Raimon alkoholistin ura käynnistyi. Vähän yli parikymppisenä avioiduttuaan, Raimo perusti oman yrityksen. Sen mukanaan tuoma jännitys ja pelko voimistivat tarvetta rentoutua. Ja jo nuorempana hyväksi koettu ratkaisu oli viina. Sen avulla Raimo pystyi käsittelemään myös kotona kireät tilanteet. Vähitellen viinan merkitys elämässä kasvoi, siitä tuli osa elämää. Aluksi siitä ei ollut merkittävää haittaa työnteolle, koululle tai perhe-elämälle. Mutta vähitellen sosiaaliset vaikeudet alkoivat kasaantua sekä ystävä- että perhepiirissä. Alkoholin asema Raimon elämässä vahvistui ja kasvoi vähitellen. Raimon ollessa 29- vuotias hänen vaimonsa jätti hänet. Vaimo oli viimeisillään raskaana. Sekä vaimon että tulevan lapsen menetys tuntui rankalta. Kykenemättömyys käsitellä näitä tunteita sai Raimon tarttumaan pulloon yhä tihenevään tahtiin. Tästä alkoi tie alaspäin. Oma yritys meni konkurssiin puoli vuotta vaimon lähdön jälkeen. Raimo myös velkaantui ja muuttui yhä vetäytyvämmäksi. Tässä vaiheessa alkoholi hallitsi hänen elämäänsä jo täysin. Vanhat luotettavat ystävät vaihtuivat kantakapakan tovereihin ja kaiket päivät kuluivat ravintolassa istuen. Illat juhlittiin kavereiden kotona. Alunperin syy Raimon juomiseen oli sosiaalisen estottomuuden saavuttaminen. Hän koki persoonansa eheämmäksi ja varmemmaksi. Pohjimmainen syy tässä tapauksessa