Automaattinen lypsyjärjestelmä vaikutukset tuotokseen, terveyteen ja taloudelliseen tulokseen. Anna-Maija Heikkilä, Leena Vanninen, Timo Karhula

Automaattinen lypsyjärjestelmä vaikutukset tuotokseen, terveyteen ja taloudelliseen tulokseen Anna-Maija Heikkilä, Leena Vanninen, Timo Karhula Loppuraportti 2009

Alkusanat Automaattisten lypsyjärjestelmien yleistymisen myötä aiheeseen liittyvän tutkimustiedon tarve on kasvanut ja toisaalta mahdollisuudet empiiriseen aineistoon perustuvan tutkimuksen tekoon ovat parantuneet. Niinpä vuoden 2008 alkupuolella käynnistettiin MTT:ssä tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää ensisijaisesti automaattiseen lypsyjärjestelmään siirtymisen taloudellisia vaikutuksia. Tutkimus toteutettiin MTT Taloustutkimuksessa. Hankkeen vastaavana tutkijana toimi vanhempi tutkija Anna-Maija Heikkilä, tutkijoina Leena Vanninen ja Timo Karhula (Leena Vannisen virkavapauden ajan). Hankkeeseen osallistuivat asiantuntijoina neuvontapäällikkö Esa Manninen ja erikoisneuvoja Kaj Nyman MTT:n Maitokoneet yksiköstä. Faba Jalostus poimi hankkeen käyttöön lehmien jalostusarvojen ennusteet ja ProAgria Keskusten Liitto tuotos- ja terveystarkkailuaineistosta sekä Tonkka-tietokannasta kerättävät tiedot. Yhteistyökumppanit osallistuivat myös tutkimuksen suunnitteluun ja seurantaan sekä vastaavat osaltaan tutkimustulosten hyödyntämisestä alan neuvonnassa. MTT Taloustutkimuksen ohella tutkimusta rahoittivat Maitokoneet-yksikön rahoittajina toimivat meijerit sekä Maatalouskoneiden tutkimussäätiö. Tutkimusryhmä esittää parhaat kiitoksensa saamastaan tuesta, joka mahdollisti tutkimuksen sisällyttämisen MTT Taloustutkimuksen vuoden 2008 tutkimusohjelmaan. Erityiskiitoksen ansaitsevat ne maidontuottajat, jotka antoivat luvan eri rekistereissä olevien tietojen yhdistämiseen. Lupien ansiosta tutkimuksen käyttöön saatiin poikkeuksellisen monipuolinen aineisto, joka mahdollisti erilaisten tuotannollisten tekijöiden ja taloudellisten tuloksen riippuvuuden tutkimisen. Tässä raportissa esitellään maitotilojen neuvonnan kannalta keskeiset tutkimustulokset koskien maidon tuotantokustannusta ja maidontuotannon kannattavuutta erilaisilla lypsyjärjestelmillä sekä lypsyjärjestelmien välisiä eroja selittäviä tekijöitä. Tutkimus ei kuitenkaan pääty tähän, vaan se on saamassa jatkoa MTT:n Huomisen maatila tutkimusohjelmassa. Jatkotutkimuksessa laajennetaan tarkastelu koskemaan automaattiseen lypsyjärjestelmään siirtymistä selittäviä tekijöitä sekä paneudutaan työn ja pääoman tuottavuuskehitykseen uuteen, pääomavaltaiseen teknologiaan siirtyneillä tiloilla. Helsingissä toukokuussa 2009 Anna-Maija Heikkilä Tutkimushankkeen vastaava tutkija 2

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 4 2 Aineisto ja menetelmät... 4 3 Tulokset... 6 3.1 Maidon tuotantokustannus... 6 3.2 Tuotantokustannuksen koostumus... 9 3.3 Maidontuotannon vaatima työpanos... 10 3.4 Maidontuotannon tuotto... 11 3.5 Maidontuotannon kannattavuus... 11 3.6 Lehmien rotujakauma... 12 3.7 Lehmien tuotostaso ja maidon laatu... 13 3.8 Karjojen hoitokäytännöt... 14 3.9 Lehmien perinnölliset ominaisuudet... 16 3.10 Kannattavuutta selittäviä tekijöitä... 16 4 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset... 17 Kirjallisuus... 20 3

1 Johdanto Maito on keskeinen tuote Suomen maataloudessa; maidon osuus maatalouden markkinahintaisesta kokonaistuotosta on lähes puolet (Niemi ja Ahlstedt 2008). Kansainvälisiä maatalouden tuote- ja panosmarkkinoita ovat viime vuosina leimanneet nopeat hintamuutokset, joiden sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset heijastuvat myös Suomen markkinoihin. Lisäksi luvassa oleva EU:n maitokiintiöjärjestelmän purkaminen edellyttää tuottajilta sopeutumista uudenlaiseen markkinatilanteeseen. Jotta maidontuotanto pystyisi jatkossakin turvaamaan suomalaisen maaseudun kehitystä ja tuottamaan raaka-ainetta jalostavalle teollisuudelle, maitotilojen tuottavuuskasvua ja kannattavuutta on pystyttävä parantamaan. Yhden mahdollisen keinon siihen tarjoaa uuden teknologian käyttöönotto. Ensimmäiset automaattiset lypsyjärjestelmät otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000. Vuoden 2008 lopussa automaattilypsyyn siirtyneitä tiloja oli kaikkiaan jo 385 kappaletta. Useamman robotin tilat ovat myös yleistyneet, joten lypsypaikkoja em. tiloilla oli yhteensä 452 kappaletta (Kuva. Toistaiseksi automaattilypsyyn siirtymisen kannattavuutta on Suomessa tutkittu vain mallilaskelmien avulla (Latvala ja Suokannas 2005). Järjestelmän yleistymisen myötä mahdollisuudet tila-aineistoon perustuvan tutkimuksen tekoon ovat parantuneet. Määrä, kpl 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Tilat Laitteet Kuva 1. Automaattilypsyyn siirtyneiden tilojen ja käytössä olevien laitteiden määrä Suomessa vuosina 2000 2008 (Lähde: Maahantuojien tilastot/mtt Maitokoneet). Tämän tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena oli selvittää lypsyjärjestelmän taloudellista merkitystä maitotiloilla. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa määritettiin maidon tuotantokustannus ja maidontuotannon kannattavuus automaattiseen lypsyyn siirtyneillä tiloilla ja toisaalta perinteistä asemalypsyä käyttävillä tiloilla. Tulosta selittävien tekijöiden löytämiseksi tarkastelun kohteena olivat myös eläinten tuotos ja terveys sekä jalostukselliset ominaisuudet. Lisäksi tarkasteltiin hoitokäytäntöjä, työnmenekkiä ja maidon tuotantokustannuksen jakaantumista erilaisille kustannuserille. 2 Aineisto ja menetelmät Pääasiallisen tutkimusaineiston muodosti tila-aineisto, joka poimittiin maatalouden kannattavuuskirjanpitoon kuuluneista lypsykarjatiloista. Lypsykarjatilan määrittelynä käytettiin FADN järjestelmässä (Farm Accountancy Data Network) käytettävää tuotantosuuntamäärittelyä (MTT 2009). Otokseen valittiin kaikki ne lypsykarjatilat, joilla oli automaattinen lypsyjärjestelmä tai jotka tutkimuksen kuluessa siirtyivät kyseiseen järjestelmään. Tutkimusjakso aloitettiin vuodesta 2005, jolloin kannattavuuskirjanpidossa oli mukana 16 auto- 4

maattista lypsyjärjestelmää käyttävää tilaa eli robottitilaa. Tuorein käytettävissä oleva tila-aineisto oli vuodelta 2007, joten tutkimusjakso muodostui kolmen vuoden pituiseksi. Robottitilojen vertailuryhmäksi valittiin maitotilat, joilla lypsykarja oli pihatossa kuten robottitiloillakin, mutta joiden lehmät lypsettiin lypsyasemalla. Jotta tilat olisivat olleet myös kokonsa puolesta vertailukelpoisia, pienimmät lypsyasematilat rajattiin vertailuryhmän ulkopuolelle. Tutkimusaineiston pienin keskilehmäluku oli rajauksen jälkeen 26 lehmää/tila. Kannattavuuskirjanpito-otoksen tilamäärä, keskilehmäluku ja tiloilla keskimäärin tuotettu maitomäärä vuosittain ja lypsyjärjestelmittäin esitetään taulukossa 1. Taulukko 1. Tutkimusotoksen kannattavuuskirjanpitotilojen määrä, keskilehmäluku ja maitotuotos 2005-2007. Lypsyasema Lypsyrobotti Yhteensä/Keskimäärin tilat lehmät /tila maitokg /tila tilat lehmät /tila maitokg /tila tilat lehmät /tila maitokg /tila 2005 58 49 417 713 16 58 507 233 74 51 437 069 2006 67 52 454 069 25 64 564 457 92 55 484 066 2007 82 53 461 727 36 64 572 993 118 56 495 673 Tutkimusaineistoon poimittiin tiloilla tehty kotieläintyön määrä eriteltynä viljelijäperheen ja palkatun työvoiman kesken. Kannattavuutta osoittavaksi tunnusluvuksi poimittiin maatalouden kannattavuuskerroin. Pelkässä maidontuotannossa saavutettavan yrittäjän voiton laskemiseksi aineistoon poimittiin tilan maitotuotot eriteltyinä tukiin ja myyntituottoihin sekä maidon tuotantokustannuksen määrittämiseksi tarvittavat kustannuserät. Maidon tuotantokustannus ei ole kirjanpitoaineistosta valmiina saatavissa, vaan se määritettiin kullekin tilalle osana tätä tutkimusta. Määrittely noudatti Euroopan unionin aiheesta antamaa ohjeistusta (European Commission 2006). Ohjeistus sisältää määritelmät siitä, mikä osuus erilaisista kustannuksista kohdennetaan maidolle. Kohdentamisessa käytetään lähtökohtana sen mukaan, mistä kustannuserästä on kyse joko lypsykarjan osuutta eläinyksiköistä, lypsykarjan osuutta karkearehualasta tai lypsykarjan osuutta tilan markkinahintaisesta tuotosta ja maataloustuista. Maataloustuista tarkastelussa olivat mukana kaikki yksittäisille tuotteille kohdennettavissa olevat tuet sekä tilatuki, jonka käyttöönotto osui tutkimusjaksolle ja jonka pois jättäminen olisi näin ollen vaikeuttanut vuosien välistä vertailua. Sen sijaan esimerkiksi yleinen hehtaarituki ja ympäristötuki lisäosineen jäivät tarkastelun ulkopuolelle. Laskentatapa pienentää maidon kustannusosuutta ja siten maidon tuotantokustannusta verrattuna laskentatapaan, jossa tukia ei huomioida ollenkaan ja jossa kohdennus tehdään esimerkiksi myyntituottojen suhteessa. Vaikutus on samantapainen kuin laskentamenetelmässä, jossa peltotuet vähennetään kotoisten rehujen tuotantokustannuksesta. Otokseen kuuluvilta kirjanpitotiloilta pyydettiin lupa yhdistää tilojen kannattavuuskirjanpidon tiedot ProAgrian hallinnoimiin tietokantoihin. Kirjalliseen lupakyselyyn tuli aluksi heikosti vastauksia ja yhdistetyn tutkimusaineiston aikaansaamiseksi tarvittiin useita muistutuksia. Koska robottitiloja oli aineistossa alun perinkin vähemmän kuin asematiloja, lupakyselyn viimevaiheessa robottitiloilta puuttuvat luvat hankittiin puhelinkyselynä. Näin yhdistettyyn aineistoon saatiin mukaan kaikki kannattavuuskirjanpidossa mukana olleet robottitilat ja suunnilleen saman verran lypsyasematiloja vertailuryhmäksi. Yhdistetyn aineiston tila- ja kokonaislehmämäärä vuosittain ja lypsyjärjestelmittäin esitetään taulukossa 2. Lehmäkohtaisia havaintoja oli kaikkiaan 6 377 eri lehmältä. Taulukko 2. Yhdistetyn tutkimusotoksen tila- ja lehmämäärä 2005-2007. Lypsyasema Lypsyrobotti Yhteensä tilat lehmät tilat lehmät tilat lehmät 2005 20 1 369 16 1 383 36 2 752 2006 26 1 783 25 2 246 51 4 029 2007 24 1 757 28 2 610 52 4 367 ProAgria Keskusten Liitto keräsi luvan antaneiden tilojen tuotos- ja terveystarkkailutiedot sekä hoitokäytäntö- ja olosuhdetietoja. Tiedot olivat joko lehmä- tai tilakohtaisia sen mukaan, miten ne ovat tietokannoista 5

saatavissa. Lehmiä kuvaaviksi taustatiedoiksi poimittiin rotu, syntymäpäivä, poikimapäivät ja poikimakerrat sekä poistopäivä. Tuotosseurannasta kerättiin lehmäkohtaiset maito-, rasva- ja valkuaistuotokset sekä maidon soluluku ja ureapitoisuus. Maidon bakteeripitoisuus saatiin karjakohtaisena meijerimaidon bakteeripitoisuutena. Terveystarkkailuaineistosta poimittiin lehmien hoitopäivät ja hoitokoodit sekä poiston syy ja poistotapa. Tonkka-tietokannasta poimittiin karjakohtaisia tietoja, jotka kuvasivat karjan hoitokäytäntöjä (väkirehun osuus, rehujen jakotapa, ulkoilu, kuivitus, sorkkien hoito) ja pihaton rakenteellisia ominaisuuksia (pihattotyyppi, parren pintamateriaali, säilörehun varastointitapa). Faba Jalostus keräsi tutkimusta varten otokseen kuuluneiden tilojen lehmien jalostusarvon ennusteita. Näiden jalostusarvoindeksien tarkastelu sisällytettiin tutkimukseen selittämään tuotoseroja ja osoittamaan, onko perinnöllisten ominaisuuksien valinnassa havaittavissa eroja sen mukaan, mikä on tilan lypsyjärjestelmä. Lehmien kokonaisjalostusarvon lisäksi tutkimusaineistoon poimittiin joukko jalostusarvoindeksejä, jotka ennustavat erityisesti utareen ja jalkojen rakennetta sekä lehmien lypsettävyyttä. Lehmien isiltä aineistoon poimittiin terveyttä ja kestävyyttä ennustavat jalostusarvoindeksit. Kaikki jalostusarvoindeksit ovat elokuussa 2008 tehdyn laskennan mukaisia indeksiarvoja, sillä päivitykset tehdään aina vanhojen arvojen päälle eikä tutkimusvuosien 2005-2007 arvoja ollut näin ollen käytettävissä. Tutkimusaineistot analysoitiin SPSS 16.0 ohjelmalla. Tuotantokustannusta yrityskoon funktiona kuvaavat mallit rakennettiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Lypsyjärjestelmien välisten erojen merkitsevyyden testauksessa käytettiin ei-parametrista, kahden riippumattoman otoksen välistä testiä. Luokitteluasteikolla kuvattujen muuttujien välisiä korrelaatioita etsittiin ristiintaulukoinnin avulla. Jatkuvien, numeeristen muuttujien välisiä riippuvuuksia kuvaamaan määritettiin korrelaatiokertoimet. Kaikki euromääräiset tulokset perustuvat nimellishinnoin tehtyihin tarkasteluihin. 3 Tulokset 3.1 Maidon tuotantokustannus Jotta tilojen välinen vertailu olisi mahdollista, maidontuotantoon kohdistuvat tuotantokustannukset jaettiin joko tilojen lehmämäärällä tai tuotetulla maitomäärällä. Tulokseksi saatiin yksikkökustannukset, jotka esitetään Taulukossa 3. Tutkimusjakson alussa lypsyjärjestelmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä riippumatta siitä, oliko mittari /lehmä vai snt/kg. Järjestelmien välinen ero kuitenkin kapeni koko tutkimusjakson ajan, eivätkä myöhempien vuosien erot enää olleet merkitseviä. Maitokiloa kohti laskettu keskimääräinen kustannus oli vuonna 2007 kummassakin lypsyjärjestelmässä sama, 52 snt/kg. Taulukko 3. Maidon tuotantokustannus eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Tuotantokustannus, snt/kg Eron Tuotantokustannus, /lehmä Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 4 098 4 761 * 0,482 0,556 * 2006 4 276 4 620 0,489 0,539 2007 4 442 4 641 0,518 0,521 Maidon tuotantokustannuksen ja yrityskoon välistä riippuvuutta tutkittiin regressioanalyysillä vastaavalla tavalla kuin Riepponen (2003) on aiemmin tarkastellut kyseistä yhteyttä. Laadituissa malleissa maidon tuotantokustannusta ( /tila) selitettiin joko tilan keskilehmäluvulla tai tuotetulla maitomäärällä. Regressiomallien selitysasteet (R 2 ) vaihtelivat vuosittain ja lypsyjärjestelmän mukaan välillä 0,62-0,86, kun selittävänä tekijänä oli keskilehmäluku. Vaihtelu oli välillä 0,63-0,82, kun selittävä tekijä oli tuotettu maitomäärä. Yrityskoko selitti tuotantokustannuksen vaihtelusta suuremman osan lypsyasematiloilla kuin robottitiloilla. Kuvissa 2-4 sekä 5-7 mallin mukainen tuotantokustannus on jaettu yrityskokoa kuvaavalla mittarilla, jolloin tuloksena ovat yksikkökustannuksia ( /lehmä, snt/kg) kuvaavat käyrät. Kuvista ilmenee sama lypsyjärjestelmien välisen eron kaventuminen tutkimusjakson aikana, joka on nähtävissä myös Taulukon 3 luvuista. 6

Maidon tuotantokustannus 2005 Tuotantokustannus, /lehmä 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 0 20 40 60 80 100 120 140 Robottitilat Ei-robottitilat Lehmiä, kpl/tila Kuva 2. Maidon tuotantokustannus karjan keskilehmäluvun suhteen vuonna 2005. Tuotantokustannus, /lehmä 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Maidon tuotantokustannus 2006 0 0 20 40 60 80 100 120 140 Robottitilat Ei-robottitilat Lehmiä, kpl/tila Kuva 3. Maidon tuotantokustannus karjan keskilehmäluvun suhteen vuonna 2006. Maidon tuotantokustannus 2007 Tuotantokustannus, /lehmä 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 0 20 40 60 80 100 120 140 160 Robottitilat Ei-robottitilat Lehmiä, kpl/tila Kuva 4. Maidon tuotantokustannus karjan keskilehmäluvun suhteen vuonna 2007. 7

Maidon tuotantokustannus 2005 100 80 Tuotantokustannus, snt/kg 60 40 20 0 0 200000 400000 600000 800000 1000000 1200000 Robottitilat Ei-robottitilat Maitomäärä, kg/tila Kuva 5. Maidon tuotantokustannus tuotetun maitomäärän suhteen vuonna 2005. 100 80 Maidon tuotantokustannus 2006 Tuotantokustannus, snt/kg 60 40 20 0 0 200000 400000 600000 800000 1000000 1200000 Robottitilat Ei-robottitilat Maitomäärä, kg/tila Kuva 6. Maidon tuotantokustannus tuotetun maitomäärän suhteen vuonna 2006. 100 80 Maidon tuotantokustannus 2007 Tuotantokustannus, snt/kg 60 40 20 0 0 300000 600000 900000 1200000 1500000 1800000 Robottitilat Ei-robottitilat Maitomäärä, kg/tila Kuva 7. Maidon tuotantokustannus tuotetun maitomäärän suhteen vuonna 2007. 8

Kuvissa 2-4 näkyy, että lehmää kohti laskettu tuotantokustannus oli korkeampi robottitiloilla kuin asematiloilla etenkin silloin kun robotin koko kapasiteetti ei ollut käytössä eli lehmämäärä jäi alle 65 lehmän. Suurimmissa karjoissa eri järjestelmien tuotantokustannukset per lehmä olivat hyvin lähellä toisiaan. Viimeisenä tutkimusvuonna tuotantokustannus oli automaattisessa lypsyssä jopa hieman alempi kuin asemalypsyssä, vaikka lehmämäärän perusteella suurimmilla tiloilla täytyy olla useampi robottiyksikkö käytössään. Kuvat 5-7 osoittavat, että tutkimustilojen maitomäärät kasvoivat tutkimusjakson aikana ja sen myötä tuotantokustannukset per tuotettu maitokilo pysyivät joko ennallaan tai laskivat tuotantopanosten hinnannoususta huolimatta. Viimeisenä tutkimusvuonna tuotantokustannukset kummassakin lypsyjärjestelmässä asettuivat välille 40 snt/kg 60 snt/kg. 3.2 Tuotantokustannuksen koostumus Tutkimustilojen vuoden 2007 tuotantokustannus ( /tila) on kuvassa 8 jaettu muuttuvaan kustannukseen, työkustannukseen ja pääomakustannukseen, joka käsittää sekä poisto- että korkokustannuksen. Kustannuksissa ovat mukana myös omasta työstä ja pääomasta aiheutuvat kustannukset. Maidon tilakohtaisella tuotantokustannuksella tuodaan esiin eri kustannuserien suuruusluokka ja niiden suhteellinen osuus tuotantokustannuksesta. Myöhemmät tarkastelut perustuvat lehmää tai tuotettua maitokiloa kohti laskettuihin lukuihin, jotta erikokoisia tiloja edustavien tilaryhmien tulokset olisivat keskenään vertailukelpoisia. Lypsyasema Robotti 69 935 ; 30 % 103 656 ; 45 % 108 801 ; 38 % 129 041 ; 44 % 56 843 ; 25 % Muuttuva kustannus Työkustannus Pääomakustannus 52 159 ; 18 % Muuttuva kustannus Työkustannus Pääomakustannus Kuva 8. Tuotantokustannuksen ( /tila) jakauma vuonna 2007 lypsyasematiloilla ja robottitiloilla. Lypsyasematiloilla tuotantokustannus oli runsas 230 000 /tila ja robottitiloilla 290 000 /tila. Muuttuvien kustannusten osuus oli suunnilleen sama kummassakin tilaryhmässä. Sen sijaan työkustannuksen osuus oli robottitiloilla pienempi kuin lypsyasematiloilla ja vastaavasti pääomakustannuksen osuus oli robottitiloilla suurempi kuin lypsyasematiloilla (Kuva 8). Kuvasta 8 on pääteltävissä, että oleelliset lypsyjärjestelmien väliset kustannuserot syntyvät työ- ja pääomakustannuksen vaihtelusta. Työnmenekkiä tarkastellaan lähemmin luvussa 3.4, joten työkustannus ei ole mukana seuraavissa taulukoissa, joissa esitetään lehmää kohti lasketut korko- ja poistokustannukset sekä muutamia muuttuviin kustannuksiin lukeutuvia kustannuseriä. Taulukoihin poimitut kustannuserät ovat sellaisia eriä, joissa lypsyjärjestelmien välillä oli tutkimusjakson kuluessa tilastollisesti merkitseviä eroja. Taulukko 4. Rakennusten ja koneiden poisto eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Konepoisto, /lehmä Eron Rakennuspoisto, /lehmä Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 309 426 423 798 *** 2006 348 539 * 436 708 *** 2007 398 553 * 438 686 *** 9

Taulukko 5. Korkokustannus eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Maksetut korot, /lehmä Eron merkitsevyys Oman pääoman korkovaatimus, /lehmä Eron merkitsevyys 2005 89 197 ** 365 309 2006 108 241 *** 366 252 ** 2007 146 286 *** 363 251 ** Taulukko 6. Koneiden ja kaluston korjaus- ja huoltokustannus sekä sähkökustannus eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Sähkö, /lehmä Eron Koneiden korjaus 2), /lehmä Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 89 141 64 77 2006 112 177 ** 76 90 * 2007 111 160 ** 80 94 * 2) Ei sisällä traktoreiden eikä puimureiden korjaus- ja huoltokustannuksia Koneiden poistot ja maksetut korot olivat kaikkina tutkimusvuosina robottitiloilla selvästi korkeammat kuin lypsyasematiloilla. Omaa pääomaa oli sen sijaan asematiloilla enemmän ja siten oman pääoman korkovaatimus oli niillä suurempi kuin robottitiloilla. Rakennuspoistoissa tilaryhmien välinen ero oli pienempi kuin konepoistoissa. Vuosina 2006-2007 koneiden ja kaluston korjaus- ja huoltokustannukset sekä sähköstä aiheutuneet kustannukset olivat robottitiloilla isommat kuin asematiloilla (Taulukko 6). 3.3 Maidontuotannon vaatima työpanos Tutkimustilojen työnmenekkilukujen tarkastelu osoitti, että automaattiseen lypsyjärjestelmään siirtyminen säästää työtä, ei pelkästään muuta työn luonnetta. Kotieläintyön määrä lehmää kohti oli kahtena viimeisenä tutkimusvuonna robottitiloilla lähes 30 % pienempi kuin lypsyasematiloilla (Taulukko 7). Taulukko 7. Kotieläintyön määrä eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Kotieläintyö yhteensä, h/lehmä Eron merkitsevyys Palkkaväen kotieläintyö, h/lehmä 2005 107 99 * 17 18 2006 107 76 *** 19 15 2007 103 74 *** 16 15 Eron merkitsevyys Kokonaistyönmenekin lisäksi tarkasteltiin erikseen palkkaväen kotieläintöissä tekemän työn määrää, jotta selviäisi, onko uudella teknologialla korvattu nimenomaan vierasta työvoimaa. Palkkatyövoiman käyttö kotieläintöissä vaihteli kummassakin tilaryhmässä 15 ja 20 prosentin välillä kokonaistyöpanoksesta. Robottitiloilla käyttö väheni hieman vuodesta 2005, mutta työtuntien määrässä ei ollut oleellista eroa asematilojen vastaaviin lukuihin verrattuna (Taulukko 7). 10

3.4 Maidontuotannon tuotto Maidontuotannon tuotoiksi tutkimuksessa laskettiin maidosta saadut myyntituotot ja maidolle maksettu tuotantotuki (Taulukko 8). Myyntituotossa per maitokilo oli jokaisena tutkimusvuonna noin yhden sentin ero lypsyasematilojen hyväksi. Ero oli tilastollisesti merkitsevä. Maidon tuotantotuki oli sen sijaan lähes sama kummassakin tilaryhmässä. Tiloilla oli jonkin verran myös muuta nautakarjatuottoa, jonka pääosan muodostivat teurastuotot. Muun nautakarjatuoton kokonaismäärä kasvoi tutkimusjakson aikana lypsyasematiloilla neljästä vajaaseen viiteen senttiin per maitokilo ja robottitiloilla vastaavasti laski kuudesta runsaaseen neljään senttiin per maitokilo. Jakson lopulla muu nautakarjatuotto oli siten lypsyasematiloilla 0,5 snt/kg suurempi kuin robottitiloilla. Maidon tuotantotuen ohella tiloille maksettiin muita tukia (tilatuki, ympäristötuki, eläinyksikkökohtainen tuki jne.). Maitokiloa kohti laskettuna näiden tukien kokonaismäärä oli varsin vakaa koko tutkimusjakson ajan; lypsyasematiloilla 16 snt/kg ja robottitiloilla 14 snt/kg. Taulukko 8. Maitotuotto ja maidon tuotantotuki eri lypsyjärjestelmiä käyttäneillä tiloilla 2005-2007. Maidon tuotantotuki, /kg Eron Maitotuotto, /kg Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 0,329 0,317 ** 0,076 0,076 2006 0,337 0,329 ** 0,076 0,074 2007 0,364 0,353 ** 0,075 0,080 3.5 Maidontuotannon kannattavuus Maidontuotannon kannattavuutta mitattiin tutkimuksessa kannattavuuskertoimella, joka ilmaisee, missä suhteessa saavutettu yrittäjätulo on asetettuihin taloudellisiin tavoitteisiin eli oman pääoman korkovaatimukseen ja viljelijäperheen palkkavaatimukseen nähden (MTT 2009). Kahtena ensimmäisenä tutkimusvuonna robottitilojen kannattavuus oli hyvin heikko, mutta ero lypsyasematiloihin kaventui kolmantena tutkimusvuonna. Vuosina 2005 ja 2006 lypsyjärjestelmien välinen ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä, mutta ei enää vuonna 2007 (Taulukko 9). Tutkimusotoksen ja kaikkien lypsykarjatilojen vertailu osoittaa, että lypsykarjatilojen keskimääräinen kannattavuuskerroin parani tutkimusjakson kuluessa, mutta kerroin oli jokaisena tutkimusvuonna hieman heikompi kuin tutkimusaineiston keskiarvo (Taulukko 8). Lukuja verrattaessa on huomattava, että tutkimusaineiston tilat olivat keskimääräistä suurempia tiloja. Taulukko 9. Maatalouden kannattavuuskerroin tutkimustiloilla ja kaikilla maitotiloilla 2005-2007. Lypsyasema Lypsyrobotti Eron merkitsevyys Tutkimusaineisto keskimäärin Kaikki maitotilat keskimäärin 2005 0,73 0,15 *** 0,61 0,46 2006 0,71 0,08 *** 0,54 0,49 2007 0,75 0,42 0,65 0,57 Tutkimusaineistossa oli 16 tilaa, jotka kuuluivat kaikkina kolmena tutkimusvuonna robottitilojen ryhmään. Niiden keskimääräinen kannattavuuskehitys vuosina 2005-2007 oli seuraava: 0,15; 0,11 ja 0,31. Edellä esitetyt kannattavuuskertoimet kuvaavat koko tilan kannattavuutta. Koska tilat olivat varsin pitkälle maidontuotantoon erikoistuneita tiloja, kannattavuuskerroin kuvaa nimenomaan lypsykarjatilojen kannattavuutta. Kerroin pitää kuitenkin sisällään kaiken tilan maataloustuotannon eikä pelkästään maidontuotantoa. 11

Pelkän maidontuotannon kannattavuuden määrittämiseksi tutkimuksessa laskettiin toiseksi kannattavuuden mittariksi maidontuotannon yrittäjän voitto (Taulukko 10). Se saatiin vähentämällä maidon myyntituottojen ja maidon tuotantotuen summasta (Taulukko 8) tutkimuksessa määritetty maidon tuotantokustannus (Taulukko 3). Poistolehmistä ja vasikoista saatu muu nautakarjatuotto voitaisiin myös lukea maidontuotannon tuotoiksi. Aineisto ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta näin yksityiskohtaiseen jaotteluun, joten muu nautakarjatuotto jätettiin voittoa laskettaessa maidontuotannon tuottojen ulkopuolelle. Kohdennusongelmien vuoksi myös muut tuet kuin maidon tuotantotuki sekä varastomuutokset jätettiin voittolaskelmassa huomioon ottamatta. Edellä kuvatulla tavalla laskettu yrittäjän voitto oli kummallakin lypsyjärjestelmällä koko tutkimusjakson ajan negatiivinen eli tuloksena oli yrittäjän tappio. Lypsyasematiloilla tappion määrä oli jotakuinkin vakio, 8 snt/kg koko tutkimusjakson ajan. Robottitiloilla tappio lähes puolittui vuodesta 2005 vuoteen 2007 siirryttäessä. Vuonna 2007 robottitilojen tulos oli keskimäärin vain yhden sentin heikompi kuin lypsyasematilojen. Ero syntyi pääosin maitotuotossa olleesta erosta. Taulukko 10. Maidontuotannon yrittäjän voitto (tappio) eri lypsyjärjestelmiä käyttäneillä tiloilla 2005-2007. Maidontuotannon tappio, /kg Eron merkitsevyys Lypsyasema Lypsyrobotti 2005 0,077 0,163 * 2006 0,077 0,136 2007 0,078 0,088 3.6 Lehmien rotujakauma Yhdistetyn tutkimusaineiston lehmäkohtainen tarkastelu osoitti, että lehmien rotujakauma oli lypsyasematiloilla ja automaattista lypsyjärjestelmää käyttäneillä tiloilla erilainen. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,00 kaikkina kolmena tutkimusvuonna. Ayrshiren osuus oli kummassakin tilaryhmässä vähenevä, holstein-friisiläisen vastaavasti kasvava. Tosin muutos vuosien 2006 ja 2007 välillä oli varsin pieni. Muiden rotujen osuus oli vähäinen. Robottitilojen lehmät jakaantuivat jakson lopussa sunnilleen tasan edellä mainittujen rotujen kesken. Asematiloilla suhde oli vastaavasti 60:40 ayrsirelehmien ollessa enemmistönä (Kuva 9). Holstein-friisiläisen rodun osuus oli kummassakin tutkimustilojen ryhmässä suurempi kuin tuotosseurannassa mukana olevissa karjoissa keskimäärin. Vuonna 2008 ayrshirerodun osuus tuotosseurantakarjojen lehmistä oli 67 %, holstein-friisiläisen puolestaan 32 %. % 70 60 50 40 30 2005 2006 2007 20 10 0 Asema Robotti Asema Robotti Asema Robotti Ayrshire Holstein-friisiläinen Muut Kuva 9. Lehmien rotujakauma lypsyjärjestelmän mukaan 2005-2007. 12

3.7 Lehmien tuotostaso ja maidon laatu Lehmien tuotostasoa tarkasteltiin sekä kannattavuuskirjanpidosta että ProAgrian tuotosseurannasta saadun aineiston pohjalta. Kannattavuuskirjanpidosta keskituotos laskettiin jakamalla tilan kokonaismaitotuotos tilan keskilehmäluvulla. Tuotosseurannasta on sen sijaan saatavissa lehmäkohtaiset tuotokset. Taulukossa 11 esitetyt tulokset poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta on huomattava, että myös otokset poikkesivat toisistaan; karjan keskituotos laskettiin kaikilta tutkimuksessa mukana olleilta kirjanpitotiloilta, tuotosseurannan mukainen tuotos vain aineistojen yhdistämiseen luvan antaneilta tiloilta. Kannattavuuskirjanpidon mukaisesta karjan keskituotoksesta ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa sen mukaan, mikä oli tilan lypsyjärjestelmä. Tuotosseurannan mukaiset tuotokset olivat automaattista lypsyä käyttäneillä tiloilla korkeammat kuin lypsyasematiloilla. Erojen merkitsevyys kasvoi tutkimuksen kuluessa. (Taulukko 1. Taulukko 11. Tuotosseurannan mukainen lehmien keskituotos ja kannattavuuskirjanpidon mukainen karjan keskituotos eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Lehmien keskituotos, kg/lehmä/v Eron merkitsevyys Karjan keskituotos, kg/lehmä/v 2005 8 822 9 004 * 8 571 8 688 2006 8 910 9 099 ** 8 801 8 794 2007 8 845 9 125 *** 8 710 8 985 Eron merkitsevyys Valkuais- ja rasvatuotosta kuvaavat luvut perustuvat lehmien tuotosseurantaan. Rasvatuotokset olivat korkeampia lypsyasematiloilla, valkuaistuotokset sen sijaan robottitiloilla. Valkuaistuotoksen osalta erojen merkitsevyys kasvoi tutkimuksen kuluessa. Rasvatuotoksen erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä koko tutkimuksen ajan, vaikka keskiarvot lähenivät toisiaan jakson loppua kohti (Taulukko 12). Taulukko 12. Tuotosseurannan mukainen valkuais- ja rasvatuotos eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Rasvatuotos, kg/lehmä/v Eron Valkuaistuotos, kg/lehmä/v Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 301 305 377 354 *** 2006 307 313 ** 376 359 *** 2007 307 316 *** 377 363 *** Kun valkuais- ja rasvatuotosta tarkasteltiin maidon pitoisuuksien mukaan, tulos oli hieman erilainen kuin kilomääräisten tuotosten perusteella. Rasvapitoisuuksien erot olivat merkitseviä kuten kilomääräisten tuotostenkin, mutta valkuaispitoisuuksissa ei ollut eroa sen mukaan, mikä oli tilan lypsyjärjestelmä (Taulukko 13). Taulukko 13. Tuotosseurannan mukainen maidon valkuais- ja rasvapitoisuus eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Maidon rasvapitoisuus, % Eron Maidon valkuaispitoisuus, % Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 3,44 3,41 4,31 3,99 *** 2006 3,46 3,46 4,26 4,00 *** 2007 3,48 3,48 4,29 4,03 *** 13

Tuotantotuloksissa heijastuu lehmien erilainen rotujakauma eri lypsyjärjestelmiä käyttäneillä tiloilla. Rotukohtaisesti lasketut tulokset osoittivat holstein-friisiläisten lehmien maitotuotoksen olevan korkeampi mutta maidon pitoisuuksien pienemmät kuin ayrshirelehmillä. Holstein-friisiläisen osuus oli robottitiloilla suurempi kuin lypsyasematiloilla. Maidon laadun mittareina tarkasteltiin lehmäkohtaisia solumääriä ja karjan meijerimaidon bakteeripitoisuutta. Soluluvuissa oli tilastollisesti merkitsevää eroa ainoastaan viimeisenä tutkimusvuonna keskiarvon ollessa robottitiloilla korkeampi. Bakteeripitoisuuksissa erot olivat selvemmät ja tutkimusjakson loppua kohti kasvavat. Bakteerimäärät kasvoivat tutkimusjaksolla etenkin robottitiloilla (Taulukko 14). Taulukko 14. Lehmäkohtainen maidon soluluku ja meijerimaidon bakteeripitoisuus eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Bakteerit, 1000 pmy/ml Eron Solut, 1000 kpl/ml Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 220 210 3,74 5,50 * 2006 233 235 3,85 6,40 2007 229 241 * 3,92 7,29 *** 3.8 Karjojen hoitokäytännöt Karjassa olleiden lehmien keskipoikimakerta oli koko tutkimusjakson ajan lypsyasematiloilla 2.3 ja lypsyrobottitiloilla 2.1. Ero oli tilastollisesti merkitsevä. Lypsyrobottitilojen lehmien poistoikä oli myös alhaisempi kuin asematilojen lehmien poistoikä. Vuonna 2007 poistoikä oli lypsyasematiloilla 4,8 vuotta, robottitiloilla vain 4,4 vuotta (Taulukko 15). Taulukko 15. Lehmien poistoikä ja karjassa olevien lehmien keskipoikimakerta eri lypsyjärjestelmiä käyttäneillä tiloilla 2005-2007. Keskipoikimakerta Eron Poistoikä, pv Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 1 720 1 548 ** 2,3 2,1 *** 2006 1 692 1 607 ** 2,3 2,1 *** 2007 1 753 1 612 *** 2,3 2,1 *** Väkirehun osuus lehmien ruokinnassa oli robottitiloilla hieman suurempi kuin lypsyasematiloilla. Enimmillään väkirehua oli puolet rehuyhdistelmän kuiva-aineesta. Sikäli kuin säilörehun D-arvosta oli havaintoja saatavilla, niissä ei ollut eroa eri lypsyjärjestelmiä käyttävien tilojen välillä (Taulukko 16). Taulukko 16. Väkirehun osuus ruokinnassa ja säilörehun D-arvo eri lypsyjärjestelmiä käyttäneillä tiloilla 2005-2007. Säilörehun D-arvo, % Eron Väkirehu, % ka:sta Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 47 48 66 66 2006 44 50 * 68 68 2007 42 47 * 69 68 14

Lehmien tarvitsemien eläinlääkärihoitojen määrää tarkasteltiin todellisten hoitokertojen mukaan (kpl/lehmä). Koska lehmät olivat karjoissa eripituisia aikoja, toiseksi vertailuluvuksi laskettiin hoitojen määrä olettaen, että lehmät olisivat olleet karjassa koko vuoden (kpl/lehmä/vuosi) ja että hoitojen tarve olisi jatkunut samanlaisena kuin havaitulla jaksolla. Luvut eivät siten ole vertailukelpoisia yleisten hoitotilastojen kanssa, joissa esitetään lehmien hoitoprosentti (hoitojen määrä/100 lehmää), mutta mahdollistavat tarkasteltavina olleiden tilaryhmien vertailun. Kummankin hoitojen määrää ilmaisevan luvun perusteella eläinlääkärihoitoja annettiin enemmän robottitiloilla kuin lypsyasematiloilla. Annettujen hoitojen määrä laski kummassakin tarkastellussa tilaryhmässä tutkimusjakson kuluessa (Taulukko 17). Taulukko 17. Lehmien hoitokerrat eri lypsyjärjestelmillä 2005-2007. Hoitokerrat, kpl/lehmä/v Eron Hoitokerrat, kpl/lehmä Eron merkitsevyys merkitsevyys 2005 2,0 2,0 3,8 4,4 ** 2006 0,6 1,0 *** 1,4 2,2 *** 2007 0,6 0,8 *** 1,3 1,8 *** Hoitokoodit osoittivat, että automaattiseen lypsyyn siirtyneillä tiloilla erityisesti jalkaterveyteen liittyneiden hoitojen osuus kaikista annetuista hoidoista oli suurempi kuin lypsyasematiloilla. Samoin ennaltaehkäisevän sorkkahoidon osuus oli robottitiloilla suurempi kuin asematiloilla. Lypsylehmien poiston syyn ja lypsyjärjestelmän välillä ei ollut riippuvuutta tutkimusjakson alussa, mutta jakson edetessä lypsyjärjestelmän voitiin todeta vaikuttavan poiston syihin (2006, p< 0,05; 2007, p < 0,00. Kuvassa 10 esitetään vuonna 2007 tehtyjen poistojen jakaantuminen sen mukaan, mikä oli poiston syy. Selkeimmät erot olivat utaretulehduksessa, jonka osuus poistoista oli lypsyasematiloilla noin 30 % ja robottitiloilla noin 20 %. Huono utarerakenne, huono tuotos tai jalostusarvo, huono lypsettävyys ja huono luonne/ sopeutumattomuus olivat puolestaan syitä, jotka esiintyivät yleisemmin robottitiloilla kuin lypsyasematiloilla. % 35 30 25 20 15 10 5 0 0 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 Poiston syy asema robotti Poiston syy 0 Ei tiedossa 11 Tapaturma 12 Utaretulehdus 13 Vedinvika-/vamma 14 Huono hedelmällisyys 15 Jalkarakenne 16 Jalkasairaus 17 Poikimavaikeus 18 Ruoansulatuskanavan vaikeus 19 Poikimahalvaus 20 Muu sairaus 21 Huono tuotos tai jalostusarvo 22 Vanha 23 Huono utarerakenne 24 Huono lypsettävyys 25 Huono luonne/sopeutumattomuus 26 Muu syy Kuva 10. Lypsylehmien poiston syyt eri lypsyjärjestelmiä käyttäneillä tiloilla 2007. 15

3.9 Lehmien perinnölliset ominaisuudet Taulukossa 18 esitetään tutkimustilojen karjoissa vuonna 2007 olleille lehmille ja niiden isille vuonna 2008 lasketut jalostusarvojen ennusteet. Koska kaikkia jalostusarvoindeksejä ei ollut saatavissa kaikilta lehmiltä tai sonneilta, taulukossa esitetään myös keskiarvon laskennassa käytettävissä olleitten havaintojen määrä. Lähes kaikkien tarkasteltujen ominaisuuksien osalta ennustearvot olivat robottitiloilla korkeammat kuin lypsyasematiloilla. Poikkeuksen tekivät solulukua ja luonnetta ennustavat jalostusarvoindeksit, joissa ei ollut eroa sen mukaan, mikä oli tilan lypsyjärjestelmä. Selkeimmät erot olivat lehmien kokonaisjalostusarvossa sekä maito- ja valkuaistuotosta ennustavissa jalostusarvoindekseissä (Taulukko 18). Taulukko 18. Tutkimustilojen karjoissa vuonna 2007 olleiden lehmien ja niiden isien jalostusarvoindeksit (8/2008 päivityksen mukaan). Ennustettava ominaisuus Lypsyasema Lypsyrobotti Eron merkitsevyys Jalostusarvoindeksi Havaintoja, kpl Jalostusarvoindeksi Havaintoja. kpl Kokonaisjalostusarvo - 0,13 1 653 2,54 2 519 *** Maitotuotos, kg 101,2 1 653 103,3 2 519 *** Valkuaistuotos, kg 100,5 1 653 102,4 2 519 *** Rasvatuotos, kg 98,1 1 653 98,8 2 519 ** Soluluku 103,1 1 653 103,1 2 519 Utarerakenne (yhdistetty) 94,6 675 95,6 1 444 * Jalkarakenne (yhdistetty) 95,3 675 96,0 1 444 * Runko (yhdistetty) 93,6 675 94,9 1 444 ** Lypsettävyys 97,1 677 97,9 1 446 ** Luonne 97,3 677 97,8 1 446 Utareterveys 2) 101,6 1 723 102,5 2 584 ** Kestävyys 2) 104,6 1 524 105,2 2 350 2) Sonneille määritettäviä jalostusarvoindeksejä 3.10 Kannattavuutta selittäviä tekijöitä Kannattavuudelle pyrittiin löytämään selittäviä tekijöitä korrelaatioanalyysin avulla. Ennalta arvattavissa oli, että tuotantokustannus ja kannattavuuskerroin ovat kytköksissä toisiinsa. Yksittäisten kustannuserien tarkastelu puolestaan osoitti, että kannattavuuskertoimen ja pääomakustannusten välillä oli selkeä yhteys tutkimusvuodesta riippumatta; kannattavuus paranee, kun maksetut korot, rakennuspoistot tai konepoistot per yksikkö pienenevät. Selitys yksikkökustannusten laskulle on usein tuotettujen yksiköiden määrän kasvu, joten karjan tuotostason ja kannattavuuskertoimen väliltä löytyi pääsääntöisesti positiivinen korrelaatio. Korrelaatiokerroin sai hieman erilaisia arvoja ja merkitsevyyksiä sen mukaan, laskettiinko se yli koko aineiston vai lypsyjärjestelmäkohtaisesti. Taulukossa 19 esitetään lypsyjärjestelmittäin saadut kertoimet ja niiden merkitsevyys. Maidontuotannosta saadun yrittäjän voiton ja eri kustannuserien välinen riippuvuus oli hyvin samantapainen kuin kannattavuuskertoimen ja eri kustannusten välinen riippuvuus. Kannattavuuskertoimen ja erilaisten tuottoerien ( /maitokg) välinen riippuvuus oli pääsääntöisesti pienempi kuin kannattavuuskertoimen ja edellä mainittujen kustannuserien. Merkille pantavaa oli, että kannattavuuskertoimen ja muun kuin maidosta saadun nautakarjatuoton välinen korrelaatio oli negatiivinen. Muu nautakarjatuotto on pääosin teurastuottoja, jotka kertyvät poistolehmistä ja maidontuotannon ohessa kasvatettavista lihanaudoista. Maidontuotannon kannattavuutta teurastulot eivät parantaneet vaan vaikutus oli korrelaatiokertoimen mukaan päinvastainen. Tulos puhuu hitaan uudistamisen ja maidontuotantoon keskittymisen puolesta. 16

Taulukko 19. Kannattavuuskertoimen ja siihen vaikuttavien muuttujien ( /kg) väliset korrelaatiot tilakohtaisessa kannattavuuskirjanpitoaineistossa 2005-2007. Korrelaatiokerroin Kannattavuuskerroin 2005 2006 2007 Asemat Robotit Asemat Robotit Asemat Robotit Tuotantokustannus - 0,68 ** - 0,44-0,64 ** - 0,85 ** - 0.81 ** - 0,81 ** Maksetut korot - 0,28 * - 0,67 ** - 0,37 ** - 0,77 ** - 0,59 ** - 0,81 ** Rakennuspoistot - 0,52 ** - 0,37-0,54 ** - 0,80 ** - 0,61 ** - 0,72 ** Konepoistot - 0,29 * - 0,52 * - 0,23-0,75 ** - 0,32 ** - 0,45 ** Keskituotos 0,29 * - 0,10 0,04 0,51 ** 0,44 ** 0,31 Pearsonin korrelaatiokerroin, kertoimen merkitsevyys: * p<0,05; ** p<0,01 Kun korrelaatioanalyysi tehtiin yhdistetystä lehmäkohtaisesta aineistosta, tuotostaso (maito, valkuainen, rasva) oli tekijä, jolla oli selkein positiivinen yhteys kannattavuuskertoimeen. Positiivinen riippuvuussuhde löytyi pääsääntöisesti myös kannattavuuskertoimen ja lehmien poistoiän ja keskipoikimakerran välille. Lypsyjärjestelmäkohtaisesti laskettuna poistoiän ja kannattavuuskertoimen välinen korrelaatio ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yli koko aineiston laskettuna korrelaatio oli sen sijaan kaikkina vuosina positiivinen ja merkitsevä. Sama koski keskipoikimakerran ja kannattavuuskertoimen välistä yhteyttä. Lehmien hoitotiheyden merkitys vaihteli vuosittain ja lypsyjärjestelmittäin negatiivisesta positiiviseen tai kyseisten tekijöiden välillä ei ollut minkään suuntaista riippuvuutta (Taulukko 20). Taulukko 20. Kannattavuuskertoimen ja siihen vaikuttavien muuttujien väliset korrelaatiot yhdistetyssä lehmäkohtaisessa tutkimusaineistossa 2005-2007. Korrelaatiokerroin Kannattavuuskerroin 2005 2006 2007 Asemat Robotit Asemat Robotit Asemat Robotit Maitotuotos 0,06 * - 0,10 ** 0,21 ** 0,12 ** 0,13 ** 0,14 ** Valkuaistuotos 0,08 ** - 0,11 ** 0,21 ** 0,11 ** 0,12 ** 0,14 ** Rasvatuotos 0,04-0,04 0,14 ** 0,11 ** 0,12 ** 0,14 ** Lehmien poistoikä - 0,08 0,09 0,07 0,04 0,09 0,06 Keskipoikimakerta 0,00 0,19 ** 0,02 0,08 ** - 0,11 ** 0,06 ** Hoitokerrat 0,05-0,10 ** 0,04-0,03-0,12 ** 0,00 Pearsonin korrelaatiokerroin, kertoimen merkitsevyys: * p<0,05; ** p<0,01 Tilakohtaisesti määritetyn meijerimaidon bakteeripitoisuuden ja kannattavuuskertoimen välinen riippuvuus oli negatiivinen. Kertoimet eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Merkitseviä korrelaatioita ei löytynyt myöskään muiden tilakohtaisesti tarkasteltujen muuttujien (esim. ruokinnan väkirehuprosentti, säilörehun D-arvo) ja kannattavuuskertoimen välille. 4 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Vuonna 2007, jolloin maidontuotannon keskimääräinen tuotantokustannus oli sekä asema- että robottitiloilla 52 snt/kg, tuottajan saama maidon keskihinta oli 38 snt/kg. Tuotantokustannusta yrityskoon suhteen kuvaavien mallien mukaan vain kaikkein suurimmat tilat pystyivät tuottamaan maidon alle 40 sentin yksikkökustannuksella. Tulokset osoittavat, että tuotantokustannusta voidaan alentaa yrityskokoa kasvattamalla, joskin kustannusten lasku tasaantuu suurimmissa yrityskokoluokissa. Lisäksi on huomattava, että maidon hinta kattaa kaikki kustannukset vain hyvin harvoilla tiloilla. Pääomakustannukset, korot ja poistot, ovat keskeisiä taloudellista tulosta selittäviä tekijöitä. Kyseiset kustannukset kytkeytyvät tilan elinkaaren vaiheeseen eli ovat isojen investointien jälkeisinä vuosina suurimmillaan. Koska kaikki automaattiset lypsyjärjestelmät ovat Suomessa verrattain uusia, erityisesti korkeat konepoistot ja maksetut korot heikensivät robottitilojen tulosta. Rakennuspoistoissa lypsyjärjestelmien välinen ero oli pienempi. Noin 70 % tutkimusaineiston lypsyasematiloista oli myös investoinut navettaansa 2000-luvulla, 17

mutta investointimenot olivat olleet pienempiä kuin robottitiloilla eivätkä korot ja poistot siten kasvaneet yhtä suuriksi kuin automaattilypsyyn investoineilla tiloilla. Tuotantokustannuksen ja kannattavuuden välillä on vahva korrelaatio, mutta tuotantokustannus ei kuitenkaan yksin selitä tilojen kannattavuustuloksia. Esimerkiksi vuonna 2007 molempien tilaryhmien maidon tuotantokustannus oli 52 snt/kg, mutta lypsyasematilojen kannattavuuskerroin oli 0,75 ja lypsyrobottitilojen 0,42. Osaksi ero johtuu siitä, että kannattavuuskerroin pitää sisällään tilan kaikki maataloustoiminnot, mutta tuotantokustannus vain maidontuotannon. Lisäksi eroa aiheutuu siitä, että kannattavuuteen vaikuttaa myös tilojen saama tuotto, joka puolestaan on riippuvainen sato- ja tuotostasoista, tuotteiden laadusta ja hinnoista sekä tuen määrästä. Maidon myyntituotto maitokiloa kohti oli lypsyasematiloilla noin sentin suurempi kuin robottitiloilla. Ero selittynee eroilla maidon rasvapitoisuudessa ja laadussa, jotka puolestaan vaikuttavat maidon hintaan. Maidon laatu on näin ollen seikka, johon tulee kiinnittää huomiota. Vaikka sentin tuottoero voi kuulostaa vähäiseltä, suurilla tiloilla se merkitsee vuositasolla tuhansien eurojen kokonaismenetystä. Tilan liikevaihtoon suhteutettuna menetys voi edelleen tuntua merkityksettömältä, mutta yrittäjätuloon suhteutettuna tappio on jo huomattava ja siten tilan kannattavuuskertoimessa näkyvä. Maidon tuotantotuki oli sama kummassakin tilaryhmässä, josta voi päätellä eri lypsyjärjestelmien tuotannon jakaantuneen alueellisesti samalla tavalla. Muita tukia, laskettuna maitokiloa kohti, maksettiin lypsyasematiloille enemmän kuin robottitiloille. Ero selittynee sillä, että pellon ja eläinmäärän suhde oli tutkituissa tilaryhmissä erilainen. Keskiarvot vuoden 2007 kannattavuuskirjanpitoaineistossa olivat 1,78 ha/lehmä lypsyasematiloilla ja 1,57 ha/lehmä robottitiloilla. Kokonaispeltoala oli asematiloilla keskimäärin 88 ha ja robottitiloilla 95 ha. Selitystä robottitilojen huonoon kannattavuuskertoimeen haettiin myös yksittäisistä ääriarvoista. Tarkastelu kuitenkin paljasti, että esimerkiksi vuonna 2006 heikoimmin kannattaneen 15 tilan joukossa oli 11 robottitilaa. Kyse ei siis ollut yksittäisestä poikkeustapauksesta, vaan robottitilojen tulokset olivat kyseisenä vuonna yleisesti heikommat kuin lypsyasematilojen. Koko tutkimusjakson ajan robottitiloiksi lukeutuneiden tilojen kannattavuuskehitys puolestaan osoitti, etteivät alhaiset kertoimet ole pelkästään juuri siirtymävaiheessa olevien tilojen ongelma tai ehkä pikemminkin, että siirtymävaihe uuteen teknologiaan on varsin pitkä. Kun kannattavuutta tarkasteltiin pelkän maidontuotannon antaman yrittäjän tappion perusteella, lypsyjärjestelmien väliset erot olivat ensimmäistä tutkimusvuotta lukuun ottamatta pienemmät kuin koko tilan kannattavuuskerrointa mittarina käytettäessä. Eroa selittävät muun muassa kannattavuuserot tilan muissa maataloustoiminnoissa ja tukien määrässä (pl. maidon tuotantotuki). Johtopäätöksiä tehtäessä on kuitenkin muistettava, ettei maidontuotantoa voi täysin irrottaa tilakokonaisuudesta vaan sekä rehuntuotanto että lannanlevitys kuin myös peltoon sidottujen tukien saaminen vaativat pellon olemassaoloa. Siksi koko tilakokonaisuuden kannattavuustarkastelu on paikallaan, vaikka nimenomaan lypsyjärjestelmiä verrattaessa puhtaalla maidontuotannon kannattavuudellakin sikäli kuin sellainen voidaan määrittää on oma mielenkiintonsa. Automaattinen lypsy vähentää lehmää kohti tarvittavaa työmäärää. Tilakohtaiset havainnot tukivat Latvalan ja Suokankaan (2005) esittämiä, tuottajakyselyyn ja kannattavuuskirjanpitoaineistoon perustuvia mallilaskelmia: asemalypsystä automaattilypsyyn siirryttäessä työnmenekin vähennys on noin 30 % ja lehmää kohti tarvittava työmäärä laskee 74 tuntiin vuodessa. Tässä tutkimuksessa mukana olleet kannattavuuskirjanpitotilat pääsivät vuonna 2007 tuolle 74 tunnin tasolle. Robottitiloilla käytettiin karjan ruokinnassa enemmän väkirehua kuin asematiloilla. Säilörehun D-arvoissa ei ollut eroa sen mukaan, mikä oli tilan lypsyjärjestelmä. Siten suurempaa väkirehumäärää ei tarvittu täydentämään heikkolaatuisempaa karkearehua, vaan kyseessä lienee rehun määrällisen vajeen kattaminen; peltoala per lehmä oli robottitiloilla hieman pienempi kuin asematiloilla ja lehmien keskituotos hieman suurempi kuin asematiloilla. Myös rasva- ja valkuaistuotoksessa oli eroa tutkittujen tilaryhmien välillä. Erojen syy löytynee tilojen erilaisesta rehuyhdistelmän koostumuksesta ja lehmien erilaisesta rotujakaumasta ennemmin kuin tilojen lypsyjärjestelmästä. Tosin lypsyjärjestelmä voi osaltaan vaikuttaa ruokintaan muun muassa lypsypaikalla käytettävän houkutusrehun kautta. Lehmien hoitokertojen vähentyminen tutkimusjakson edetessä ei ole välttämättä positiivinen ilmiö. Jos vähentyneet hoitomerkinnät kertovat sairauksien vähentymisestä, tulos on tietysti toivottava. Jos sen sijaan 18

hoitomerkintöjen vähentyminen tarkoittaa sairastuneiden lehmien aiempaa herkempää poistamista ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vähentymisestä, käytäntö johtaa herkästi taloudellisen tuloksen heikkenemiseen. Robottitiloilla olleiden lehmien jalostusarvoindeksit kertovat tilojen panostaneen myös karjaan, ei vain koneisiin. Silti karjojen keskituotoksissa ei ollut oleellista eroa robottitilojen hyväksi. Lehmäkohtaisissa tuotoksissa ero oli havaittavissa. On kuitenkin huomattava, että keskipoikimakertojen mukaan robottitilojen lehmät olivat nuorempia kuin asematilojen lehmät. Samanikäisissä karjoissa ero robottitilojen hyväksi olisi todennäköisesti ollut nyt havaittua suurempi. Robottitilojen voi olettaa olleen karjakokoaan kasvattaneita tiloja. Sitä taustaa vasten alhainen keskipoikimakerta oli odotettavissa oleva tulos. Hieman yllättävää sen sijaan on, että myös poistoikä oli alhaisempi kuin lypsyasematiloilla. Tulos viittaa siihen, etteivät kaikki lehmät ole soveltuneet automaattilypsyyn vaan karsintaa on jouduttu tekemään lehmämäärän lisäämistavoitteesta huolimatta. Tätä tulkintaa tukevat myös lehmien poiston syyt; huono utarerakenne, huono lypsettävyys ja huono luonne/sopeutumattomuus olivat robottinavetassa yleisempiä poiston syitä kuin lypsyasemanavetassa. Robottinavetassa olleiden lehmien korkeammat arvot rakennetta ja lypsettävyyttä ennustavissa jalostusarvoindekseissä voivat olla seurausta näiden ominaisuuksien perusteella tehdystä karsinnasta. Toisaalta huono tuotos tai huono jalostusarvo oli useammin lehmän poiston syynä robottitiloilla kuin asematiloilla. Tämä viittaa siihen, että karjan jalostukselliset tavoitteet pidetään korkealla, vaikka se merkitsisi navetan kapasiteetin vajaakäyttöä. On kuitenkin huomattava, että vanhempien lehmien jalostusarvon ennusteet laskevat vähitellen, kun niitä verrataan entistä parempiin nuoriin ikäluokkiin. Tämä voi osaksi selittää sen, että nuorempia lehmiä omaavilla robottitiloilla lehmien jalostusarvojen ennusteet olivat parempia kuin lypsyasematiloilla. Oleellinen asia hyvään taloudelliseen tulokseen pyrittäessä on se, että lypsyjärjestelmän mitoitus vastaa tuotettua maitomäärää. Etenkin kalliin robotti-investoinnin kohdalla on syytä korostaa huolellista siirtymävaiheen suunnittelua, jotta arvokas investointi saataisiin mahdollisimman nopeasti lypsämään koko kapasiteetillaan. Laadittujen tuotantokustannusmallien mukaan maitokilon tuottaminen alle 50 sentin edellytti robottitiloilla lähes 600 000 kg:n maitomäärää. Maidon hinnan ja maidon päätuotantoalueella maksettavan tuotantotuen perusteella kustannus pitäisi saada laskemaan vähintään edellä mainitulle tasolle, jotta tuotot kattaisivat kaikki kustannukset. Vaikka suunnitelmissa olisi edullisemman lypsyaseman rakentaminen, hyvään suunnitteluun ja realistisiin kannattavuuslaskelmiin on syytä paneutua huolella. Investointimenot ovat joka tapauksessa suuret tilan liikevaihtoon nähden ja niiden vaikutus näkyy pitkään tilan tuloksessa. Tulosten mukaan lypsyasematiloilla turvauduttiin vähemmässä määrin vieraaseen pääomaan kuin robottitiloilla, sillä vieraan pääoman korkoja maksettiin robottitiloilla selvästi enemmän kuin lypsyasematiloilla. Lypsyasematilojen investointeja ei ilmeisesti kuitenkaan ollut laiminlyöty, sillä yhteenlasketussa pääoman korkovaatimuksessa ei ollut oleellista eroa sen mukaan, mikä oli tilan lypsyjärjestelmä. Lypsyasematiloilla korkokustannus vain painottui maksettujen korkojen sijaan oman pääoman korkovaatimukseen. Suurtuotannon edut näkyvät tiettyyn tilakokoon saakka maidon tuotantokustannuksessa lypsyjärjestelmästä riippumatta. Yrityskoon kasvattamisen ja teknologiavalintojen tulee kuitenkin perustua tarkkaan arviointiin käytettävissä olevista resursseista ja erilaisten vaihtoehtojen kustannusvaikutuksista. Tasapainoinen tilakokonaisuus on yksi keino, jolla maidontuottaja voi lieventää epäedullisista hintasuhteista aiheutuvia kannattavuusongelmia. 19

Kirjallisuus European Commission 2006. Costs of Production for Milk in the European Union, Period 1997-2003. RI/CC 1436. Directorate-General for Agriculture and Rural Development, Directorate G. Economic analysis and evaluation, G 3. Analysis of the situation of agricultural holdings. Brussels, 14 February 2006. Latvala, T. & Suokannas, A. 2005. Automaattisen lypsyjärjestelmän käyttöönotto: Kannattavuus ja hankintaan vaikuttavat tekijät. Pellervon Taloudellisen Tutkimuslaitoksen raportteja n:o 192. 86 s. MTT 2009. Taloustohtori-verkkopalvelu. Saatavissa Internetissä: http://www.mtt.fi//taloustohtori/kannattavuuskirjanpito/taustatiedot. Niemi, J. (toim.), Ahstedt, J. (toim.) 2008. Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2008. MTT Taloustutkimus. Julkaisuja 108: 96 s. Riepponen, L. 2003. Maidon ja viljan tuotantokustannukset Suomen kirjanpitotiloilla vuosina 1998-2000. Maa- ja elintarviketalous 19: 32 s. Saatavissa Internetissä: http://www.mtt.fi/met/pdf/met19.pdf Tutkimushankkeen julkaisut (5/2009) Heikkilä, A-M. 2009. Pihaton lypsyjärjestelmä valinnan taloudellinen merkitys. Julkaisussa: Valio Oy, R- ryhmä 2009. Navetan suunnitteluseminaari 27.-28.1.2009 Hämeenlinna. s. 23. Heikkilä, A-M. & Vanninen, L. 2009. Robotti avuksi tuloksentekoon? Maito ja Me 1/2009:24-25. Heikkilä, A-M. & Vanninen, L. 2009. Mjölkningsrobot vägen till gott resultat? LoA 3/2009:4-5. Heikkilä, A-M. & Vanninen, L. 2009. Suurtuotannon edut onko niitä maidontuotannossa? Maitomestarit. Tiedote 1/2009:6. Tutkimushankkeen esitelmät ja posterit (5/2009) Heikkilä, A-M. 2009. Pihaton lypsyjärjestelmä valinnan taloudellinen merkitys. Navetan suunnitteluseminaari 27.-28.1.2009 Hämeenlinna. Saatavissa Internetissä: http://www.mtt.fi/artturi/artturikirjasto/artturikoulutus/valion_navettaseminaari_2009. Vanninen, L., Karhula, T. & Heikkilä, A-M. 2008. Maidon tuotantokustannus eri lypsyjärjestelmillä. Posteri. KoneAgria 2008. Jyväskylä 22.-25.10.2008. 20