Hoitopäivän perustoiminnot Lapsen perustoimintoja ovat lepo, uni, ravitsemus ja ruokailu, kuivaksi- / siistiksi oppiminen, pukeutuminen ja riisuutuminen sekä liikkuminen/ulkoilu Perusperustoimintoihin aikuinen vastaa perushoidolla Ne luovat päivän rungon eli rytmittävät päivää ja niihin liittyy oppimista, oivaltamista ja harjaantumista Näitä luonnehtii kiireettömyys, leikinomaisuus ja lämpö
UNI JA LEPO Fyysinen ja psyykkinen tasapaino ja kasvaminen edellyttävät riittävää lepoa Unen tarve on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa - fysiologinen rytmi, nukkumisrytmi, aamuheräämisen ajankohta, nukutun unen levollisuus Lisäksi tulee huomioida - unen ja levon tasapaino - tarpeiden tyydyttäminen; fyysiset tarpeet (esim. nälkäisenä lapsi ei saa unta) ja psyykkiset tarpeet (esim. jos lapsi kokee turvattomuutta tai ei saa kaipaamaansa läheisyyttä nukahtaminen voi olla vaikeaa) - samanlaisena toistuvat rutiinit oma nukkumapaikka (turvallisuus, miellyttävyys) jokaiselle lapselle pieni hetki ennen unta (sylissäoloa, juttelua, unisadut, -laulut, lapsen peittely) unilelut luovat turvallisuuden tunnetta
Lapsen nukkumattomuus tai uni-valverytmin puuttuminen ovat asioita, joista tulee keskustella vanhempien kanssa Uusissa tilanteissa (esim. hoidon aloittaminen) turvataan unirytmi Vanhempien ja hoitajien yhtäläinen käsitys unen tarpeesta on kasvatuskumppanuudessa yksi keskeisistä asioista
RAVITSEMUS JA RUOKAILU Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina Tärkeää on tuttu, häiriötön, rauhallinen ruokailutilanne Ruokailutilanne: - ei tuputusta / pakottamista, ei palkkioita / rangaistuksia vaan sopivien ruoka-annosten opettelu - pöytätapojen opettelua, uutta tietoa, maistelua ja totuttelua, mukavia pöytäkeskusteluja - yhteinen ruokailuhetki Lapsen osaaminen ikäkausittain ruokailutilanteissa (huom! Ikäkaudet ovat viitteellisiä): 1½ - 2 vuoden ikäinen osaa syödä lusikalla 3- v harjoittelee / oppii syömään veitsellä ja haarukalla, harjoittelee ottamaan itse ruokaa, osaa palauttaa ruokailuvälineensä 2 3 v harjoittelee / osaa voidella leivän 5- v entistä siistimmät ruokailutavat ja harjoittelee perunoiden kuorimista
Ruokailutilanteisiin liittyviä haasteita: - lapsi ei halua syödä tai syö valikoiden (ennakkoluulot, tavat) - hidastelu / viivyttely tai hotkiminen ruokailutilanteessa - kilpaileminen syömisessä - meluaminen / häiritseminen Ohjauksellisia keinoja: keskustelut (ruuan jäähtyminen, hyvät ruokailutavat, monipuolisen ravinnon tärkeys, jne.), kannustaminen, erityisjärjestelyt (oma pöytä, ruoka annetaan aikaisemmin, jne.), uusiin makuihin totuttelu/ maistelu Lapsen syömättömyyttä ei tule kokea loukkauksena ruokaa tai ruuanlaittajan keittotaitoa kohtaan Haasteena erilaiset ruokailutottumukset; herkut, välipalat, juomat, einekset jne.
PUKEUTUMINEN JA RIISUUNTUMINEN Perustuu motorisiin taitoihin Edellyttää paljon harjoittelua, positiivista asennetta ja energiaa sekä lapselta että aikuiselta Pukeminen ja riisuminen eri ikäisillä. - vuoden ikäisenä on totuttu pukemis- ja riisumisliikkeisiin ( käsi hihaan, vetää jalat lahkeesta, jne.) - noin 1½ - 2 -vuotiaana: - osaa riisua sukat, kengät ja hanskat - pukea sukat, kengät ja housut - haluaa tehdä kaiken itse!! - omatoimisuuden tukeminen ja hienovarainen auttaminen
- Noin 3-v.- osaa pukeutua ja riisuuntua jo kohtuullisen hyvin (haalarit, paita, housut) - suojelee vaatteita likaantumiselta - harjoittelee vaatteiden laittamista paikoilleen - Noin 4-v: - vaatteet oikeinpäin ja kengät oikeisiin jalkoihin - Noin 5-6 v:- kengän nauhojen solmimisen harjoittelu ja oppiminen Onnistumisen kokemukset kaikissa perushoitotilanteissa mukaan lukien pukeutumistilanteet ovat itsetunnon kehittymisen kannalta tärkeitä hetkiä Pukemisen ja riisumisen haasteita ja ratkaisuja: tavaroiden paikalleen laittaminen (omat paikat ja lapsen korkeudelle) temperamenttierot ja erilaiset taidot (porrastus eli riittävästi aikaa pukeutumiseen) Hitaus / viivyttely, huomion tavoittelu (porrastus, ylimääräisen huomion antaminen) Vaatteiden käytännöllisyys ja turvallisuus aikuisten vastuulla (koko, yksinkertaiset kiinnitykset, mukavuus)
SIISTIKSIOPPIMINEN = käsien pesu, hampaiden harjaus, hiusten pesu/ kampaaminen, kuivaksi oppiminen ja suolen toiminnan säätelyn oppiminen Kuivaksi oppimisessa suuria yksilöllisiä eroja (osa alle 2 v. ja toiset 3-4 vuotiaina) - ensin opitaan ulostamisen hallitseminen ja sen jälkeen virtsaamisen - viimeisenä yökastelun kontrollointi - pyyhkimisapua tarvitaan pitkään Tuloksellisinta kun se lähtee lapsesta itsestään, aikuisen tuki tärkeä Huomioitava fysiologiset edellytykset ei saa pakottaa
Käsien ja kasvojen pesun opettelu potattamisen harjoittelun yhteydessä - ennen ja jälkeen ruokailujen, ulkoilun Hiusten kampaamisessa ja pesuissa ja muussa henkilökohtaisessa hygieniassa tarvitaan apua kouluikään asti Hampaiden pesuun totutellaan jo alle yksivuotiaana ja aikuista tarvitaan ainakin tarkistuspesijänä ensimmäisiin kouluvuosiin asti Rutiinit auttavat lasta ennakoimaan ja oppimaan Asialliset keskustelut, ei ylisiisteyttä Lapsi hyväksytään myös likaisena, mutta huolehditaan ja opetetaan siisteyteen ja puhtauteen
ULKOILEMINEN Antaa hyvän kunnon, mielen, selkeyttää ajatuksia, virkistää, harjoituttaa motoriikkaa, ym. Vähintään pari tuntia päivässä (sään mukaan) D-vitamiinin saanti Leikki-ikäinen harjoittelee ulkona motorisia, sosiaalisia ja kognitiivisia taitojaan 1 -vuotiaana: hiekka- ja vesileikit, kiipeilyt, liukumäet, 2- vuotiaana: juokseminen, portaiden nousu, pallon potkiminen 3-v.: pyöräily kolmipyöräisellä 4-v: innokas pyöräily, hiihtämisen ja luistelun harjoittelija 5-6 v: taitava kiipeilijä, juoksija ja hyppijä, retket ja laajempi ympäristö alkavat kiinnostaa, kuusivuotiaana osaa liikkeiden yhdistämisen ja samanaikaisuuden (pallopelit)
Aikuisen läsnäolo ja ohjaaminen ulkoilutilanteissa tärkeää Liikunnan ja ulkoilun väheneminen tyypillistä perheissä Ulkoilutilanteessa hoitajan aktiivinen rooli tärkeä, huolehtia lasten pukeutumisesta, huomioida kaikki lapset ja keksiä kaikille tekemistä