Perunakokeiden tuloksia

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS POHJOIS-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 9 Heikki Hakkola ja Sirkka Luoma Perunakokeiden tuloksia RUUKKI 1980

ESIPUHE Tähän tiedotteeseen on koottu tuloksia Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla suoritetuista perunakokeista vuosilta 1965-79. Huomattava osa kokeista on ollut yhteiskokeita muiden tutkimusyksiköiden kanssa. Osa tiedotteeseen kootuista koetuloksista onkin jo aikaisemmin julkaistu yhteistyössä muiden yksiköiden kanssa. Tiedote on tarkoitettu paikallisen neuvonnan, opetuksen ja viljelijöiden tarpeeseen. Numeromateriaalia on karsittu ja pyritty esittämään vain oleellisimmat asiat. SISÄLLYS Yleistä.. 2 1.1. Edellytykset 2 1.2. Viljelyn nykyinen laajuus 2 1.3. Satotaso 2 Ruokaperunalajikkeet 3 2.1. Varhais- ja syyslajikkeet 3 2.2. Talvilajikkeet 5 Siemenen laatu ja idätys 10 3.1. Terve Bemen... ID @, 10 3.2. Idätys 10 Lannoitus 13 4.1. Typpi- ja kalilannoitus 13 4.2. Karjanlwita 14 Rikka.kasvien torjunta 16 Sadetus 18 Nostoaika 22 Kannattavuus 24

-2 1. YLEISTÄ 1.1. Edellytykset Oulun maatalouskeskuksen alueella edellytykset perunanviljelylle ovat varsin hyvät. Alueella on runsaasti perunanviljelylle sopivia hietamaita. Jonkin verran viljelyä rajoittaa lyhyt kasvukausi. Viljely on keskittynyt kuitenkin kaikkein edullisimmille kasvupaikoille meren rannikolle ja jokilaaksoihin. Näille alueille halla tulee myöhemmin ja lämpösumma on useimmiten riittävä perunan kasvulle. Pohjois-Suomessa esiintyy ruttoa ja virustauteja vähemmän kuin Etelä-Suomessa. Tämä seikka oli muun muassa ratkaiseva Siemenperunakeskuksen sijoituspaikkaa valittaessa. 1.2. Viljelyn nykyinen laajuus Perunan viljelyala on Oulun maatalouskeskuksen alueella supistunut viimeisen 10 vuoden aikana (taulukko 1). Vuonna 1979 oli perunan kylvössä 3300 ha. Vielä 10 vuotta sitten perunan viljelyala oli 6500 ha. Perunan viljelyala tuskin kuitenkaan enää nykyisestään vähenee, vaan pikemminkin lisääntyy. Alueelle on tullut uutta perunaa jalostavaa teollisuutta. Siemenperunan ala tulee myös lisääntymään. 1.3. Satotaso Perunan satotaso on Oulun maatalouskeskuksen alueella vielä melko alhainen. Maatilahallituksen virallisen tilaston mukaan on perunan sato ollut 1970-luvulla keskimäärin vain 15.6 tn/ha (taulukko 1). Koko maan keskisato ei ole ollut kuitenkaan sen

-3 suurempi. Satotason vuosittainen vaihtelu on ollut melko suuri. Perunan viljelyyn erikoistuneilla tiloilla satotaso on luonnollisesti ollut suurempi kuin keskimäärin maakunnassa. Esimerkiksi Oulun maatalouskeskuksen kirjaniditotiloilla, jotka nekään eivät ole varsinaisia perunanviljelytiloja, satotaso on ollut 1970-luvulla keskimäärin 20 tn/ha. Taulukko 1 Perunan viljelyala ja sadot 1970-luvulla Vuosi Ala ha Oulun maatalouskeskuksen alue Oulun mtk Sadot tn/ha Koko maa 1970 6500 19.9 18.9 1971 5300 13.3 16.1 1972 5000 15.6 15.1 197J 4900 16.0 14.6 1974 4300 128 11.1 1975 5100 12,8 14.0 1976 5800 14h8 18.0 1977 4100 134 15.9 1978 3600 18.2 16.8 1979-300 16.5 15.8 Keskim. 4790 15.3 15.6 2. RUOKAPERUNALAJIKKEET 2.1. Varhais- ja syyslajikkeet Täjulukkoon 2 on koottu parhaiden varhais- ja syysperanalajikkeiden tulokset vuosilta 1976-79. Varhaisperunalajikkeista satoisin on ollut Ostara. Sen mukulat ovat kookkaita ja sileitä. Niiden ulkonäkö on hyvä. Malto on vaalean keltainen ja sen laatu on melko hyvä. Ostaran maku on kohtalainen. Tärkkelyspitoisuus on alhainen kuten kaikilla aikaisilla lajikkeilla. Taudinkesivyys on aikaisista lajikkeista Ostaralla ollut paras. Ostaran säilyys on varsin hyvä ja sitä voi käyttää

myös talviperunana. Ostaran on I lk:n ruokaperunalajike.. Satoisa varhaisperunakokeissa on ollut myös Maria. Myös sen mukuloiden ulkonäkö on hyvä. Maito on vaalea, laadultaan hyvä. Lajike on altis ruvelle: Virustautikestävyydeltään lajiketta pidetään hyvänä. Maria ei ole maultaan aivan niin hyvä kuin Ostara. Maria poistetaan lajikeluettelosta vuonna 1982. Sadontuottokyvyltään hyvä varhaisperuna on kokeissa ollut Hank kij'an Timo. Mukulat eivät ole niin sileitä kuin edellisten lajikkeiden: Maito on laadultaan hyvä vaalean keltainen. Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeissa Timon rutonkestävyys on ollut huono. Lajiketta pidetään myös virustautikestävyydeltään huonona. Maultaan Timo on Marian veroinen. Pienimmän sadon varhaisperunoista on antanut mittarilajike B a - rima. Sen kestävyys virustauteja vastaan on huono. Osittain tästä johtuukin, että se on satoisuudessa jaanyt selvästi jälkeen muista varhaisperunalajikkeista. Bariman mukuloiden ulkonäkö on varhaisperunalajikkeista huonoin. Bariman mukulat ovat syväsilmuisia. Maito on vaalean keltainen ja helposti-tummuva. Syysperunalajikkeista mielenkiintoisin uutuus on Sabin a. Lajiketta voidaan viljellä myös talviperunaksi. Tosin sen säilyvyys varastossa ei ole ollut kovin hyvä. Lajikkeen rutonkestävyys on vain keskinkertainen. Virustautien kestävyys on myöskin vain tyydyttävä. Sabina on erittäin satoisa lajike. Lajikkeen tärkkelyspitoisuus aikaisuudesta huolimatta on varsin korkea. Mukulat ovat sileitä ja niiden ulkonäkö on hyvä. Sabinan maku on myös hyvä. Se on I lk:n ruokaperuna. Hyvä syysperuna on myös Jaakko. Myös sitä voidaan viljellä Pohjois-Suomessa talviperunaksi. Tosin senkään säilyvyys varastossa ei ole ollut kovin hyvä. Virustautien kestävyys Jaakolla on huono. Jaakko häviää tärkkelyspitoisuudessa Sabinalle. Jaakko on maultaan hyvä peruna. Mukuloiden ulkonäkö on sillä huonompi kuin Sabinalla. Maito on vaalea, laadultaan hyvä. Jaakko on I lk:n ruokaperunalajike.

Extra- ja I lk:n syysperunaläjike on myös Siikli. Se ei ole ollut viime vuosina lajikekokeissa. Siiklin mukuloiden ulkonäkö on hyvä, Maito on väriltään kauniin keltainen ja laadultaan hyvä, Siikli on erittäin maukas syysperuna. Sen säilyvyys Varastossa on huono, Siksi siitä ei ole talviperunaksi. 2.2. Talvilajikkeet Taulukkocal 3 on koottu parhaiden tiviperunalajikkeiden tulokset vuosilta 1975-79, MyöhäiSyydestään huolimatta mittarilajike Pito on suosittu talviperunalåjike myös Pohjois-Suomessa. Se ei ole ollut satoisuudeäsa kärjessä, Terveen siemenen saannin myötä Pito-perunan satotaäo on kuitenkin nousemassa. Pito-perunan varsisto on reh4vä. Tästä syystä se on hallankestävä lajike. Pito-perunan mukulat ovat Melko kookkaita ja niiden ulkonäkö on erinomainen. Sen tärkkelyspitoisuus on. ruokaperunalajikkeista korkein. Maito on helposti rikkikiehuva ja tummuu keitettäessä. Pito on altis taudeille. Pito säilyy varastossa kuitenkin hyvin. Pito-perunan maku on erinomainen. Se on extra- ja I lk:n ruokaperunalajike. Suosittu tålviperunalajike on myösrekord. Se on ollut Ruukissa 15 % satoisampi kuin Pito. Sen tärkkelyspitoisuus on selvästi alhaisempi kuin Pito-perunan. Rekordin mukulat ovat kookkaita. Niiden ulkonäkö ei ole kovin hyvä. Maito on väriltään keltainen ja laadultaan hyvä. Rekord on rutonkestävä lajike, mutta altis virustaudeille. Rekordin säilyvyys on varastossa hyvä. Rekord on extra- ja I lk:n ruokaperuna. Talviperunaksi Pohjois-Suomeen soveltuu myös Sabina. Se on ollut 'kokeissa Pitoa selvästi satoisampi. Katso myös taulukon 2 tuloksia.

6 - Uusin kotimainen talviperunalajike on Sanna. Lajike on myöhäinen. Se on ollut PohjoisPohjanmaan koeaseman kokeissa selvästi Pitoa satoisampio Tärkkelyspitoisuus on samaa luokkaa kuin Rekordilla. Lajike Muistuttaa myös ulkonäöltään Rekordia. Ulkonäkö onkin vain tyydyttävä, Maito on väriltään vaalean keltainen, laadultaan hyvä. Sanna on tarkoitettu lähinnä laitoskäyttöön. Sannan rutonkestävyys on hyvä. Säilyvyys varastossa on niinikään hyvä. Myös Bintje on ollut Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeissa selvästi satoisampi kuin Pito. Bintjen tärkkelysioitoisuus on selvästi alhaisempi kuin Pito-perunan. Bintjen mukuloiden laatu on ollut Melko hyvä. Malto on väriltään vaalean keltainen. Bintjen viljelystä ovat olleet kiinnostuneita lähinnä ruokaperunateollisuus ja ravintolat. Lajike on erittäin arka rutolle ja ruiskutus on välttämätön. Myös virustautien kestävyys on huono. Lajike on lisäksi altis syövälle. Bintjen säilyvyys varstossa ei ole ollut paras mahdollinen. Bintje on extra- ja I lk:n ruoka-» perunalajike. Hankki jan Tuomas on Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeissa ollut satoisuudeltaan varsin huono. Tuomas-perunan mukulakoko on pieni. Lajikkeella on heikko varsisto. Tästä syystä Tuomas on hallanarka lajike. Tuomas-perunan ulkonäkö on hyvä. Malto on väriltään keltainen ja laadultaan hyvä. Lajikkeen tärkkelyspitoisuus on ollut melko korkea. Lajikkeen taudinkestävyys on melko hyvä. Tuomas-perunan säilyvyys varastossa on myös hyvä. Lajike on I lk:n ruokaperuna. Taulukossa 3 on esitetty satotuloksia lajikkeista Veto ja S. aturna. Molemmat lajikkeet poistetaan ruoperunalajikeluettelosta vuonna 1981. Lajikkeita viljellää n myös tärkkelysperunaksi. Saturna on ylivoimaisesti eniten viljelty tärkkelysperunalajike tällä hetkellä. Paitsi, että se on satoisa, se on myös ankeroisen kestävä,

7 LC1 N 01 N LC1 N H 0 tio co c0 00 I LC1 es.1 1.C1 LC1 N If1 1--- 0 0 0 LC) 0 er D t 0 C C Taulu kko 2. Varhais- ja syyslaj ikkee t Lannoitus: Mukulasato 0 0 0 0 00 01 01 CO 111 0.1 c 1 rfl C Cr) CO r.'") LC \ CO 01 0 0 0 0 en CM O LC1 0 1 /4 cti \, l0 01 e e L.C) GO, N---- 1.C. \ CO -I-D d- (r) rn C \I sl- (,-) o '4 I ocd H cd d k o a3 E-I 5 g.1,4 a3 H H -r- D -P a3 u) a3.1--d cd c,e5 cd 1-- 0,--_-, ;4 Pq cr) I-D

8 rry 0 r r) 0 5-- 5-- 5-0 N 1-- 1-- 1 1-- 1 1-- 1 r 1-- 1-- CY1 01 01 01 01 01 CY) C-- 01 C-- 01 0\ 01 C-- >3 H 01 r-i 1 N C-- C-- es- Cs- tif4 CY) 0101 01 1C1 C- U) 0 :0 M X 01 0 I cr t1.0 C-- LC\ C-- 01 C-- C-- C-- C-- 01 01 01 01 C-- C-- Cd r-i 0.M H ct3 o PO -P l0 0 W CV CO cp C-- Lf1 (\I Lf\ C\1 C\J I-- \s-3 1 /4.0 t LC\ VI) 0 t- 0 O 0 co t-- c\i co co t-- co c0 0-)o o o c0 co -10) -D -P 8 mär kke lyssato +D 0 r 00 0 rn 0 t --- 0 l0 0 01 0 1C \ 00 0 0 0 00 0 CO 0 CV 0 d" r 5-- 5-- r- 0 0 00 00 00 00 00 00 CO CV re1 CO LC1 rn LC r- % - d 111 en 01 0 C\I r szt Cs- 1/4.0 01 1 /4.0 01 r tr\ 111 Ls-\ rn C\ N \ 0 rn rf1 o 00 N CO CO Lr\ LC \ r 5- r r r1 r r- 5-- 5-- 0 0) M H -P r-i H C3 0,-1 cd 3 r1 C3 E-I lllu kulasato 0 0 0 c0 0.zzl- 0 0 cn 0 cn 0'- - ON ON 0 rn 0 c0 0 c\1 0 d- 1-- s-- r 1-- r 1 1-- r 1 /40 00 qb d- rr) ne1 0 00 00 r CO 01 rfl Lf1 Ogh 0". 1--o0 C\I cf-) rf-t rr) 1-1 cd EI ta cd ci --, ed rd cd 0 2,--) --, g a3.1-d 00 0 H 0 0-P 0 00 0 -P X -P ra -P -P c -P C'd -P -P -p -P H (1),-4 (13 H I-1 1-1 H '1-3 H 0 r-i P-I pl en

9 T ärkkelyssato 0 co o +D a3 H Lf1 1 000 kg / ha kloorivapaa Y-lannosta Mukulasato 3 cl C\J

- 10 - Maatilahallituksen virallisessa lajikeluettelossa ovat myös lajikkeeteigenheimer ja Olympia. Näiden lajikkeiden merkitys ruokaperunana on vähenemässä. 3. SIEMENEN LAATU JA IDATYS 3.1. Terve siemen Siemenen laadulla on erittäin suuri merkitys perunan satoon. Siemenen tulee olla ennenkaikkea tervettä. Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla Ruukissa on kahtena vuonna verrattu SiemenperunakeskUksen tuottamaa tautivapaata Pitoa ja koeaseman omaa Pitpa keskenään. Siemenen koko ja idätysaika on kummallakin siemenerällä ollut sama. Siemenperunakeskuksen tuottamalla siemenelle on saatu vuosina 1978-79 keskimäärin 7.9 tn/ha suurempi sato kuin koeaseman omalla siemenellä (taulukko 4.i. Koeasemankaan Siemen ei ole ollut laadultaan kovin huonoa. Selvä erb on myös tärkkelyspitoisuudessa,.peräti 1.6 %-yksikköä. Myös varastotappiot ovat jaaneet pienemmiksi, kun on käytetty tervettä siementä. Käyttämällä tervettä hyvälaatuista siementä pystytään perunan satoa nostamaan tuntuvasti. Siemenperunakeskuksen toiminnan nyt käynnistyttyä tähän on hyvät mahdollisuudet. 3.2. Idätys Varsinkin Pohjois-Suomessa kasvuaika perunalle on usein liian lyhyt. Kasvukautta voidaan jatkaa idättämällä siemen kunnolla. Idätettyä siementä voidaan käyttää kuitenkin vain, jos istutus tapahtuu puoliautomaattikoneella tai käsin. Sensijaan automaattikoneessa idut katkeavat Automaattikoneella istutettavalle

siemenelle voidaan suorittaa kuitenkin ns. viritysidätys. Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla Ruukissa tutkittiin idätyksen vaikutusta perunan satoon vuosina 1978-79. Kokeissa oli neljä lajiketta: Ostara, Sabina, Rekord ja Pito. Kokeissa käytettiin idättämätöntä, viritysidätettyä (7 vrk) ja idätettyä siementä (21 vrk). Idätys tapahtui valoisassa ja lämpimässä huoneessa (15-17 C). Perunat istutettiin 30.5. puoliautomaattikoneella. Idätys suurensi kaikkien lajikkeiden satoa erittäin selvästi (taulukko 5). Jo 7 vrk:n viritysidätys lisäsi perunan satoa lajikkeesa riippuen 1.0-6.8 tn/ha. Varsinaisen idätyksen (21 vrk) antama sadonlisäys oli 3.3-10.1 tn/ha. Idätys paransi myös perunasadon laatua. Sadon tärkkelyspitoisuus nousi. Rekordia lukuunottamatta idätys vähensi myös varastotappioita. Idätyksen vaikutuksesta peruna ehti paremmin tuleentua ennen nostoa. Jos peruna istutetaan automaattikoneella se kannattaa viritysidättää. Puoliautomaattikoneella ja käsin_ istutettaessa kannattaa käyttää vain idätettyä siementä. Mitä myöhäisempi lajike, sitä suurempi me-rkitys idätyksellä on. Myöhäisillä lajikkeilla saattaa olla edullista luopua automaattikoneistutuksestaicol=aan_.-xylyö puoliautcmaattikoneella lisää tosin työkustannukia, lisäkustannukset tulevat usein moninkertaisesti takaisin suurentuneen ja parempilaatuisen sadon muodossa.

12 0 -P 0 CC r-1 CLI P.1 es CO rn cc e'r100 CO Mr c c J Gil 0 ce) c a- 0 o-n cy\ co 0 r'') CO 0 01 CO 1--- 0 '' zi" cdn k.c) 1-- 1-1 CD IS-1 k.0 V) V) cc 03 H 0 r-w tb0 C'JN.0 CO OC) r- ry1..0 CO bug r- J cr) H 0 N 00 0 01 szh 0 l.0 l0 0 ':1-' k.0 0 02 0 01 0 0 C\Irn 0 C\1 r`') 0 cv rr-) -zi- d -i-),---.---,--,--,-- v--,---.--,---, -P CS3 CD 02 C51 P-1 o co 1.. r--1 d 000 000 000 000 co 0 (I) (-1 \---- 0. 1- cr) 0 co 1-- cs) (7\ 1- CY \ it..-- cf) H,..,,, cf.) C\1 V) 1--- CO 01 C\1 rn r -.c, rn 01 C1.1 1,-- b0 d" d- d- rn i--.1`. d- L t\ 1C1 Lr \,..0 r 1-- >4,,... :et. Cd... cd 0 0 P4 Ol CO 0.C) (X) 4"-- CO "o l.0 LC \ e"-- l''''' -I-D CO Cd Cd 0 >" V., en UI 0 0 c--- (\J N--- C11 0.1 1_C1 l0 CO N--- -,-1, N 1-1- 1-- 1-1.- 1-1- 1-0 CJ co 0 cs)c0 0 11-1 000 0 -- C\I 1- V-- 1-1- r- 1-T 1- T-- 03 01 01 (1.1 0 C\1 1 CO 0 C rn 0 1n 0 1-1/40 C 1 /4.0 C 111 o Idätysa ika a) rm. H r-i f --0 d d H E-i LC1 In Lfl Lel C \J CM C \ I CM ONI ONI ONI Ot-- 1 0 0 0 0 C\J C\1 C\J C\J cd d rd g.-1 cd H o o (t) cd cu H 0 C/2 IC P-I

- 13-4. LANNOITUS 4.1. Typpi- ja kalilannoitus Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla on ollut perunan lannoituskokeita varsin vähän. Vuosina 1969-71 järjestettiin kuitenkin koesarja, jossa tutkittiin typpi- ja kalilannoituksen vaikutusta Pito-perunalla (taulukko 6). Tässä kokeessa typpilannoitus lisäsi perunan satoa odotettua vähemmän. Sato ei suurentunut enää lainkaan, kun typpimäärää nostettiin 100 kilosta 150 kiloon hehtaaria kohti. Perunalla on syytä välttää liian runsasta typpilannoitusta. Se kiihottaa varsiston kasvua, jolloin mukulasato saattaa jaada pieneksi. Typpilannoitub heikentää useimmiten myös perunan laatua. Näissäkin kokeissa typpilannoitus laski tärkkelyspitoisuutta. Myös perunan mukuloiden mekaaniset viat lisääntyivät. Perunoiden maku niinikään huononi. Typpi vähentää myös perunan jauhoisuutta. Tässä koesarjassa jauhoisuus väheni selvästi vain vuonna 1971. Typpilannoitus lisäsi perunoiden'tummumistaipumusta, Myös mukuloiden vihertyminen lisääntyi typpimäärää suurennettaessa. Kalilannoituksen vaikutus perunan satoon ja laatuun oli huomattavasti vähäisempi kuin typpilannoituksen. Kalilannoitus ei suurentanut perunan satoa juuri lainkaan. Perunan tärkkelyspitoisuus aleni. Kalilannoitusta lisättäessä mukuloiden jauhoisuus väheni. Kali vähensi mukuloiden tummumista ja ruven määrää. Väkilannoitteista perunan lannoitukseen soveltuu parhaiten k 1 o o- rivapaa Y- lannos. Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla sitä käytetään 1000 kg/ha. Tämä määrä sisältää typpeä 80, kalia (K) 116,ja fosforia (P) 105 kg/ha. Fosforilannoitus on tällöin melko runsas. Fosfori on kuitenkin perunan laadun kannalta merkittävä ravinne. Se parantaa perunan käsittely- ja varastointikestävyyttä, makua, lisää jauhoisuutta ja nostaa tärkkelyspitoisuutta. Kloorivapaa Y-lannos sisältää myös perunan tarvitsemat sivu- ja hivenravinteet.

- 14 (- Jos perunan lannoitukseen käytetään yksiravinteisia lannoitteita, on tällöin syytä huomata, että kali annetaan kaliumsulfaattina. KaliSUolan Sisältämä kloori heikentää perunan makua ja alentaa tärkkelyspitoisuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että väkilannoite kannattaa sijoittaa perunan istutuåmukuloiden alapuolelle. 4.2. Karjanlanta Myös katjanlåna såveltuu hyvin perunan lannoitukseen. Pohjois- Pohjanmaan köeasemalla vuosina 1965-68 suoritetuissa kokeissa karjanlannan Syyslevitys antoi yhtä hyvän tuloksen kuin kevätlevitys (taulukko 7). Karjanlanta onkin viisasta levittää perunalle jo edellisenä syksynä. Kevätlevitys saattaa heikentää perunan makua, Varsinkin jos käytetään lietelantaa. Karjanlänta vaatii täydennyksekseen yleensä fosforilannoituksen. Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeissa fosforilisä (600 kg/ha superfosfaattia) ei suurentanut perunan satoa. Perunan tärkkelyspitoisuus nousi. Fosforilannoitus paransi muutoinkin perunan laatua. Keväällä karjanlannan lisäksi annettu typpi lisäsi perunan satoa, mutta alensi tärkkelyspitoisuutta. Jos lanta sisältää olkia runsaasti,saattaa pieni typpilisä karjanlannan lisäksi olla paikallaan. Karjanlantaa suositellaan perunalle annettavaksi 25-30 tn/ha. Erityisesti on varottava suuria lietelantamääriä.

15 00 CO 0 -[- 6 00 00 00 00) 4 "zt- 1 03 (12 C1.I LC1..,z1- LC1 C\I rn rn 1 -P H 03 C31 03 -P (1) cf) 0 0100 r C\J cfl C l ry1 rn r,--) Zjtö 1-1 0 g 01 0!--1 1)0 03 P-I 00 CO CO 1C1 0 0 0 000 000 000 000 cm in N LC1 N in k.0 Lo ko..j--,zi- - =1-- -1-- -zt CO CO 0 0. tn 0 cm 000 000 0:3 -P C---00 0 Lf1 C\I LC) LC1 t.c1 LO C\I C\J C1.1 C1.1C1.1 (11 cn 01 c\i,--1 :031 I o d o 1 d I.H U \, 21-I 0 0 0 r-i I 0 0 0 hic) -.,1 is-n 0 ir\ d I II\ c> 0 i--i,-w Eli,--,-- I.' C\ I 1 I

- 16 - Taulukko 7. Karjanlantakoe perunalla 1965-68. Maalaji: hieta Viljavuusluvut: ph 6.1, Ca 1225, K 105, P 9.8 Lannoitus Mukulasato Tärkkelyssato tn/ha sl kg/ha sl 0 22.4 100 16.8 3760 100 Kl keväällä 25.3 113 15,0 3800 101 Kl kev. + Nos 28.0 125 14.9 4170 111 K1 kev. + psf 25.1 112 15.3 3840 102 Kl kev. + Nos + Psf 28.7 128 14.7 4210 112 1(1 syksyllä 25.1 112 15.7 3950 105 Kl. 40 tn/ha karjanlantaa Nos = 200 kg/ha oulunsalpietaria Psf = 600 kg/ha superfosfaattia Karjanlannan koostumus Kuiva-ainetta 207.4 O/00 Kok.-N 5.20 Liuk.-N 0.93 NH 4 -N 0.44 2.12 4.90 5. RIKKAKASVIEN TORJUNTA Rikkakasvit perunaviljelyksiltä voidaan hävittää joko mekaanisesti tai kemiallīsesti. Usein käytetään molempia yhdessä. Pohjois- Pohjanmaan koeasemalla kokeiltiin kemiallista torjuntaa vuosina 1973-75 (taulukko 8). Kemiallisen torjunnan tehoa verrattiin multaukseen. Pelkkä multaus vähensi 2-sirkkaisten rikkakasvien määrää jonkin verran käsittelemättömään verrattuna. Myös juolavehnän määrä, väheni multauksella. Multaus lisäsi myös perunan satoa, 2 tn/ha.

17 bit) ciz3 00 cm ce\ ci- 0 tf1 r --) cm cm cr-n olo I P1 cm c"m C (1.1 cf.) rfl rh cd P-1 H c=0 rn N 0 0 LO 0 c\i -D -H LO 0 rn 00 CD H 1 " et) :cd EI I-- 1 co.c) GO... V - 0 -P cd cd k-0 Lfl i_c-\ Le\ 0 co 0 0 0 r-- cd,-g,, CO CO 00 Crl 0 00 0. 0 C 01 0) 0) 0) 0 Le1 I LI" \ 111 0 :cd " cu Mullattu K äsittelem ät ön Metributs iin i I 0 g 0,--I E:-1, 1-1 H -P cd cd 0 cd P-i F.T.? H 0 cu H II cd Gramoxone II 4 0 II cdo E-i H P-1

- 18 - Kaikki kemialliset torjunta-aineet suurensivat perunan satoa kuitenkin enemmän kuin multaus. Useimmilla torjunta-aineilla rikkakasvit saatiin pidetyksi kurissa myös paremmin kuin multauksella. Paras tulo saatiin parakvatin (Gramoxone) ja monolinuronin seoksella. Se antoi suurimman perunasadon. Myös rikkakasvit kuolivat parhaiten. Se tehosi melko hyvin myös juolavehnään. Ruiskutus tehtiin juuri ennen taimettumisen alkamista. Toiseksi parhaiten saatiin juolavehnä tuhotuksi EPTC:llä (Eptam). Ruiskutus tällä aineella on suoritettava jo ennen perunan kylvöä, sillä se on mullattava maahan heti ruiskutuksen jälkeen. Hyvä tulos 2-sirkkaisiin rikkakasveihin saatiin myös linuronilla (Afalon, Linuron 50 ja Lorox) ja metributsiinilla (Senkor). Linuroni ruiskutettiin juuri ennen perunan taimettumista ja metributsiini juuri kun peruna oli tullut taimelle. Yleinen rikkakasvien torjunta-aine perunalla on myös terbutryyni (Igran). Jonkin verran perunalla käytetään myös trometryyniä (Gesagard). Terbutryyni ruiskutetaan viimeistään, kun 10 % perunasta on taimella ja prometryyni ennen perunan taimettumista. Millään torjunta-aineella ei saada täydellistä tulosta. Jos rikkakasveja on runsaasti kannattaa pelto kesannoida. Tämä kannattaa varsinkin jos pellolla on juuririkkaruohoja, kuten juolavehnää. 6. SADETUS Perunan sadetusta Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla on tutkittu vuodesta 1977 lähtien. Vuosien 1977-78 kokeissa sadetus tehtiin kahdesti (taulukko 9). Ensimmäinen sadetus tehtiin vuonna 1977 6.7. ja vuonna 1978 30.6. ja toinen sadetus vuonna 1977 9.8. ja vuonna 1978 3.8. Kerralla sadetettiin 30 mm. Kokeissa oli kaksi lajiketta Pito ja Rekord. Lisäksi kokeessa oli kaksi lannoitustasoa 1000 ja 1500 kg/ha kloorivapaa Y-lannosta. Koealue oli hieno hieta.

- 19 - Vaikka vuodet 1977 ja 1978 eivät olleet mitenkään poikkeuksellisen kuivia, lisäsi sadetus perunan satoa kumpanakin kesänä. Sadetuksen antama sadonlisäys oli keskimäärin 0-4.2- tn/ha.sadetus lisäsi Pito-perunan satoa enemmän kuin Rekordin. Korkeimmallla lannoituståsolla sadetus nosti kummankin lajikkeen tärkkelyspitoisuutta.'alimmalla lannoitustasolla sadetus vähensi perunarupea. Merkillepantavaa oli myös, että mukuloiden ulkonäkö parani sadetukåen Vaikutuksesta. Sadetus lisäsi mukuloiden lukumäärää, mutta piehensi mukulakokoa. Vuonna 1979 suoritetussa kokeessa oli lajikkeita enemmän, mutta sadetuskertoja ja lannoitustasoja vain yksi (taulukko 10). Sadetus tehtiin 5.7. ja vesimäärä oli 30 mm. Sadetuksen antama sadonlisäys oli nyt selvästi suurempi kuin edellisinä vuosina, keskimäärin 10,8 tn/ha. Tämä koe oli karkealla hiedalla. Alue oli selvästi poutivampi kuin vuosien 1977-78 koealue. Kesä-elokuun sademäärä oli myöskin hieman edellisiä vuosia pienempi, 140 mm. Ruokaperunan sadetuksen on laskettu olevan kannattavaa, kun sadonlisäys on sadetuskertaa kohti 1.0-2.5 tn/ha. Sadetuksen kannattavuuteen vaikuttaa luonnollisesti sadetettava ala ja hankittavan kaluston hinta. Vuoden 1979 kokeessa sadetus antoi varsin kannattavan sadonlisäyksen. Vuosien 1977-78 kokeissa sadetuksella ei saatu mainittavaa tulonlisää. Sadetusta voidaan perunalla käyttää myös hallantorjuntaan. Perunalla sadetus suositellaan aloitettavaksi, kun kasvusto on lähes 30 cm pitkää. Sadetus voidaan tehdä 10 päivän välein, jolloin sopiva vesimäärä kerralla on 30 mm. Mikäli saadaan sadetta pidennetään sadetusväliä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että peruna tarvitsee vettä 3 mm/vrk. Jos siis on saatu 15 mm:n sade, tämä pidentää sadetusväliä 5 pv. Pohjois-Suomessa näyttää yksi sadetus riittävältä. Kuivinpina vuosina karkeilla hietamailla saattaa kaksi sadetusta olla vielä kannattava.

- 20 C\J 0") 0t 0 01 01 01 01 0) 01 0101 (normaali C--CO 111 C-- CY) 01 01 0 CO l0 \ 0 CO \ 0 N CO c0 C NN +.0 \ 0 CO \ D W Sadem äär ä kesä-elokuussa \O szt 111 1-- 1-- Tärkkelyssato 0 N 0 ln CO (2) 00 00 0-00 1-- 1-- cd 0 0 00 00 00 0 CO 00 rn..0 0.1 CO 01 N U rn rn in 1-Y-) rn rn r Nif co szt (n 0 0 o LI1 t.s-n (1.1 C\J LL-1 C\J cr) 2.sadetus Taulu kko 9. Perunan sadetuskoe Maalaji: hieno Mukulasato 0 CO ON 0 rn 0 CO 00 00 0 0O' 03 Cd tr\ 01 CY1 C 01C. 0 0. 0 0 go -P 1 r-11 0 C \ O. 0 00 rr) rt") Cd rr) rn rn rn r(- 1.sadetus 0 0 0 0 rn rn rn rn 0 0 0 0 w1l-cc 0 N 0-1 01 I r-11 >-1 1 rd 1 -i I 01 0 0 Cl 0 0 01+:) X 0 I -I-).-. 01r1 Cl) Lcm.1-1 m

21 dl- 0 (") 0 d-.0 co 00 01 C\J s- ttu 5/7 3 0 mm Sadete Tärkkelyssat Mukulasato cd tto 0 0 0 0 0 0 0 0-1 LC\rfl rn 01 CO 1"--- Lf1 11-1 \.0 T-- \---- 0C 0.. Lel Cr\ LP% C1/4.1 l,0.c-- s-- t--,- 1--- T- C o0:3 rn rn 0 '1 4- / 0 00 %- CO 0 0 00 d- 0 rrl LC1 LC1 rn 0.0 0 1" O LC) an sadetus ja P-1 Maalaji: karkea hieta Sadettamaton Tärkkelyssato Mukulasato cd 00 0 00 0 0 4 Lc-\ LC1 cr) C51 C'J N rr«) rn 0 LC\ \-0. 0 CO in Lf1 Lf1 H 00 0 C\J (") 0 02 01 0 0 (31 CO N- 0 cd 4 Lr0 CJ LC1 CNJ O Lc\ C f-c)r r n'") CJ CJ (-,-1 0 Taulukko cd cd rc:3 cd cd cd H o o si -P re) -P.--W H a) cd H,a) cd 4-D 0 U) p-i io en u)

- 22 7. NOSTOAIKA Perunan on ehdittävä tuleentua mahdollisimman hyvin ennen nostoa. OhutkuOrinen, tuleentumaton peruna vioittuu nostossa herkästi. Aina perunan tuleentumista ei voida kuitenkaan odottaa. Jos nosto suoritetaan myöhään syksyllä, on sää jo usein liian kylmä. Kylmä sää lisää voimakkaasti perunan vioittumista. Tutkimusten mukaan perunan vioittuminen lisääntyy huomattavasti, kun perunan lämpötila nostossa laskee alle 10 C, Syksyn yöpakkaset vioittavat perunaa myös penkeissä. Peruna olisi saatava nostetuksi myös ennen syyssateita. Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla tutkittiin vuosina 1978-79 nostoajan vaikutusta perunan satoon ja laatuun (taulukko 11). Nostoaikoja näissä kokeissa oli kolme: 25.8., 5.9. ja 20.9. Lajikkeita oli neljä: Ostara, Sabina, Rekord ja Pito. Kaikkien lajikkeiden mukula44 ja tärkkelyssato oli pienin, kun nosto tehtiin jo 25.8. Varsinkin myöhäisten lajikkeiden sadonmuodostus oli vielä tällöin pahasti kesken. Myös varastotappiot olivat suurimmat varhaisnostossa: Suurimmat mukula4 ja tärkkelyssadot saatiin, kun nosto tehtiin vasta 20.9. Satoerot 5.9. ja 20.9. suoritettujen nostojen välillä olivat kuitenkin selvästi pienemmät kuin 25.8. ja 5.9. suoritettujen nostojen väli. Syyskuun 20. päivää on kuitenkin pidettävä ehdottomasti liian myöhäisenä perunan nostoaikana Oulun korkeudella. Päivälämpötila on useasti tällöin jo alle 10 o C. Yöpakkasia on ollut tähän mennessä jo useasti. Perunan nosto on tehtävä syyskuun alussa, mikäli haluaa saada kunnollista, varastossa säilyvää perunaa. Syyskuussa sato lisääntyy enää vähän. On järkevämpää tyytyä hieman pienempään satoon ja saada varastointikelpoista perunaa. Sateisella ja kylmällä säällä nostetun perunan varastointitappiot saattavat olla moninkertaiset verrattuna siihen lisäsatoon, joka saadaan, kun korjuu siirretään myöhäisemmäksi.

- 23-0 -P 0 cdcd InC01 000N C---NCO 0 0 ft 0, Lr\COLO rn'-' 1CN C\1 00Ln g4 X cr\vdrn V)k.00 rn Ui) CO 0 0 LC\ co ur\ 0L C\ r--cx) co W\ LOLO LNN LroLD Nostoajan va iku tus p erunan satoon Taulukko 1 1. Lannoitus: Tär kke lyssato Mukulasato Nostoa ika tlb Or--MD.00MCO OcON 00 - Os in Ornrn 000 000 000 000 -t-oocm c\1lcnrn ONc0 vpc\.fto s-1en1-- oc)cm ~CM 011-)0 v)cmcv UNUNO N-Orr) 00k.0 OcYlN Ok-ON 0f-11C- 0cmrn Ocmcm ornrr) COO rn Cnin 0 C\JO rf 0rn0 InNa3 Lotl rr) CC) al 01 CO 01 01 CO 01 01 CC) 01 01.. J1L.C10 IS\LI-10 tro cn N N N 04 04 rei 0 d H r-m 0 -I-D r-q CD IQ W P1 4-1 0 M P-1

- 24-8. KANNATTAVUUS Taulukkoon 12. on tehty esimerkkilaskelmat perunanviljelyn kannattavuudesta. Katetuotot on laskettu normaaliin tapaan siten, että tuotosta on vähennetty muuttuvat kustannukset, joihin on luette myös ihmistyökustannus. Laskelmat on tehty keskiarvolukujen perusteella, eivätkä ne ole täten sellaisenaan sovellettavissa käytäntöön. Laskelmien tarkoituksena onkin lähinnä tuoda esiin millaisia kustannuseriä perunanviljelyssä on otettava huomioon. Todellisen kuvan perunanviljelyn kannattavuudesta antavat tilakohtaiset laskelmat. Esimerkkilaskelmat on tehty kahdelle satotasolle. Alempi satotaso edustaa perunan keskisatoa Oulun maatalouskeskuksen alueella 1970-Juvulla. Suurempi sato (25 tn/ha) on ajateltu saatavan perunanviljelyyn erikoistuneilla tiloilla. Perunasadosta on arvioitu olevan 20 % rehuperunaa, jonka hinnaksi on laskettu 14 p/kg. Jos sato myydään ruokaperunaksi syksyllä, siitä saadaan 75 p/kg (tavoitehinta). Katetuottolaskelmat osoittavat, että alhaisemmalla satotasolla ruokaperunanviljely ei ole ollut kannattavaa. Tällöin ei ole saatu täyttä korvausta tehdylle työlle. Sensijaan suuremmalla satotasolla, 25 tn/ha, on saatu täysi palkka työlle ja pääomamenojen katteeksi on jaanyt 3 980 mk/ha. Kun peruna myydään ruokaperunateollisuudelle, siitä saadaan keskimäärin 47 p/kg. Tärkkelyspitoisuuden on odotettu olevan tällöin 15 %. Hintaan sisältyy laatu-ja rahtihyvitys. Ruokateollisuusperunan katetuottoa laskettaessa muuttuvista kustannuksista jaa poi lajittelukoneen vuokra ja lajittelun vaatima ihmistyökustannus. Jos perunasato on ollut 15.3 tn/ha (Oulun maatalouskeskuksen alueen keskisato), on ruokateollisuusperunan tuotanto ollut täysin kannattamatonta. Vielä 25 tonnin hehtaarisadolla ei ole saatu työlle täyttä korvausta. Jotta ruokateollisuusperunan viljely olisi kannattavaa, se edellyttää lähes 30 tonnin hehtaarisatoa.

- 25-4Z. Taulukossa kolme esitetään myös siemenperunan tuotannon katetuotot. Katetuotto on laskettu erikseen 65 p:n ja 93 p:n kilohinnalle. Siemenperunan hintahan vaihtelee tällä välillä (Siemenperunakeskuksen sopimustuotanto). Aikaisista lajikkeista (Ostara) makse taan alhaisin ja myöhäisistä lajikkeista (Pito) korkein hinta. Hinnoittelu perustuu siihen, että aikaisista lajikkeista saadaan suurempi sato kuin myöhäisistä. Myös siemenperunan tuotannon kohdalla muuttuvista kustannuksista on jätetty pois lajittelukustannw3. Siemenperunan tuotanto antaa melko hyvän katetuoton. Laskelman mukaan viljely on kuitenkin ollut kannattamatonta silloin jos aikaisen perunalajikkeen sato jaa 15 tonnin tasolle. Siemenperunan tuotanto -on perunan'viljelymuodoista vaativin. Se tarjoaa mahdollisuuden vain pienelle määrälle viljelijöitä. Muuttuvat kustannukset perunanviljelyssä eivät kovinkaan paljon suurene vaikka satotaso nousee. Perunanviljelyn kannattavuutta voidaankin helpoiten parantaa satotasoa nostamalla. Tähän on olemassa Pohjois-Suomessa hyvät mahdollisuudet viljelytekniikkaa kehittämällä ja ennenkaikkea käyttämällä tervettä siemenperunaa. Toinen kannattavuuteen vaikuttava tekijä on tietysti perunasta saatava hinta. Varmin tae perunan hinnan vakaana pitämiseksi ja nostamiseksi on sopimustuotannon lisääminen. Elintarviketeollisuuden tarpeisiin peruna yleensä tuotetaan sopimuksilla. Samoin siemenperunan tuotanto on sopimuspohjaista. Ruokaperunan tuotantosopimukset Pohjois-Suomessa ovat vielä melko harvinaisia. Ennenkuin perunanviljelyyn ryhdytään, on siis aina selvitettävä, miten peruna saadaan markkinoiduksi ja tietysti millä hinnalla.

'-') 0 0 C) '.--) 0 L.C1 ",:1- ',..0 N 0 In 0 Q ') 01 0 0 0 r---- r'l 00 0 0 01 CO rn rn Ln,--- rn rn rn :::", N--- Ol CM 09 ti-n j- 0 C---- t.--- Lc-\ GO rr) + r- r- cy) N-- s1- re-),n rr100 I"-- en N co r- \--- r- r- C \I N-- rn CM %. +1+ 00 00 :a3 00 :a3 0 Le\ C \I 0 0 0 l0 LC1 rn 0 00 Le1 0 0 ('4 rn s-- C s-- r-y-) ed CM CO C\J 1.C1 rn CO 0 01 s-- CO rn rn 111 1---- rn ('4 t---- Lf- \ %--- 0 1---- 0-) co 0-N s d- 111 inco rn,--,-- S CO i rn CM d- r-'1 00 01 01 s r-- r- r- ('4 r-,z1- CM r- I I I :a3 00 000 11- in LC-N rn $-1 00 L.C1 00 C le) :Cd C'.1 t--- o CO :cd r-r) v-- Cd -P lf1 d- 0 0 '-- 0000 CO 0 1---- s-- 0 01 rn 0000 00.1-1... 00 C 1 0 s---- Lr-\ N 0,-- ON - s scd N Perunan kat etuo tto Taulukko Yhteensä MUUTT UVAT KUST ANNUKSET ca cd cd 0 cd -r-- ca.. co 0 0i.-W oj tto,w rn I 0 -P >01 0 LC1 U) l0 +) H -P cd H r-^. cp P 4-) - (1)... C1) g g :a3 a) g g w ck3 -p d c,e3 eu 4 :o a) o cd cd H g E cd H r-d o r. E,--i 0r-1 o R F-1 -P 0 0) 0 r. 0 H Ci3 0.) 02 0 0 +-I,.. r-i 0 :Ci3,M E-I $ -i 0 0..-. - cd -P -P $.-1 02 0 CI) :cd a) :cd E-i 0 o R H,. cd ca o -1-D -P 0, (D 0 0-1-P g (1.) w +-I -P -P 0 -P Q) 1:1) 0 Cd Cd 0) (1) (I) 0,_ r-i -I-).-1 -I-) el) '1-) 1-1 -r-1 :0 0) W 0 0 0 rl H H +-I 0 cd F--.1 ca o cd H -P E-i 1,--4 E-1 1--I I-- i- Ei.-.1gpCJD H

4%41., -..11'.7,,.,,t1.'-,;,,, -......- -,-....24 4". W " '..4t... kj,..., r -",--... '.44. -1,,,...:4:7 ''=-2-2-. 4-3 ; 4%4 4444-4 -44.4... _....4--, Xl...' 4.4...1..,5, 4444 1 75,,,..,,...o r'''. '. 4, " -40..., I >..., '4.4? ',,.... :t...,::," 4...,..,,,,,k ''..',;p1. -':"..'...-. '..',...'''.&, -r. +4`, :;,.....t -.,:,..ii,,,... -14^...:...t..:1_.,'t... -:0;