llogeenisen kantasolujen siirron saaneen potilaan verensiirrot -veriryhmä Potilaan ja kantasolujen luovuttajan - ja RhD-veriryhmäerot eivät estä allogeenista kantasolujen siirtoa. -järjestelmän luonnolliset vasta-aineet eli isoagglutiniinit, anti- ja/tai anti- (Taulukko 1) voivat kuitenkin aiheuttaa haittoja joko kantasolujen siirron yhteydessä tai siirteen tarttumisvaiheessa. Isoagglutiniinit ovat IgM-luokan komplementtia sitovia vasta-aineita, jotka hemolysoivat nopeasti sopimattomat punasolut. Reaktio voi olla hengenvaarallinen. -veriryhmät ja allogeeninen kantasolujen siirto Siirteen tuottamat punasolut vastaavat kaikilta veriryhmäominaisuuksiltaan kantasolujen luovuttajan punasoluja. Potilaan verenkierrossa on kantasolujen siirron jälkeen 2-3 kk:n ajan omia alkuperäisiä punasoluja, koska punasolujen elinikä on noin 3 kk. Kevytesihoitoisissa siirroissa myös potilaan alkuperäinen punasolutuotanto saattaa jatkua useita viikkoja kantasolujen siirron jälkeen. Veriryhmämäärityksissä voidaan nähdä kahteen -ryhmään kuuluvia punasoluja, ns. kaksoispopulaatio. Potilaan alkuperäiset isoagglutiniinit, jotka kohdistuvat siirteen punasoluihin, poistuvat verenkierrosta viikkojen kuukausien kuluessa allogeenisesta siirrosta. Koska - ja -veriryhmätekijöitä on punasolujen lisäksi myös muissa kudoksissa, allogeenisen siirron saanut ei muodosta omiin alkuperäisiin - tai -veriryhmätekijöihinsä kohdistuvia isoagglutiniineja. -veriryhmäeron ja veriryhmän vaihtumisen aiheuttamia erityisongelmia: Veriryhmämääritysongelmat himenevä kaksoispopulaatio veriryhmän vaihtumisen ollessa kesken Pysyvästi puuttumaan jäävät isoagglutiniinit veriryhmän vaihduttua Kun veriryhmä on vaihtumassa, verivalmisteiden valinnassa tulee ottaa huomioon sekä potilaan että kantasolujen luovuttajan veriryhmät ja punasoluvasta-aineet Punasolujen ja trombosyyttien siirtotarve saattaa pitkittyä Punasoluaplasian riski Vaikean hemolyysin ja ns. passanger lymfosyyttisyndrooman riski 1
-veriryhmän vaihtumisen vaikutus verivalmisteiden valintaan Potilaan ja luovuttajan -veriryhmäero voi olla tyypiltään major-, minor- tai samanaikaisesti sekä major- että minor-sopimattomuus (Taulukko 2). Major-sopimattomuudessa potilaan alkuperäiset isoagglutiniinit (anti- ja/tai anti-) hemolysoivat kantasolusiirteen luovuttajan punasoluja Minor-sopimattomuudessa kantasolusiirteen luovuttajan plasman isoagglutiniinit hemolysoivat potilaan punasoluja Samanaikaisessa major- ja minor-sopimattomuudessa sekä potilaalla että luovuttajalla on toistensa punasoluihin suuntautuvia isoagglutiniinejä Verensiirtojen perusperiaatteet allogeenisen kantasolujen siirron jälkeen: Verensiirto ei saa aiheuttaa hemolyyttistä verensiirtoreaktioita Kantasolujen kannalta epäsopivan plasman siirtoa tulee välttää Runsaasti plasmaa sisältäviä valmisteita ovat trombosyytit (n. 75 ml) ja jääplasma (ctaplaslg, n. 200 ml). ikuisille siirretään profylaktisesti yleensä 2 trombosyyttivalmistetta (8 yks.), joten yksi aikuispotilaan trombosyyttien siirto vastaa 150 ml plasman siirtoa. Punasoluvalmisteessa on plasmaa vain noin 20 ml. Veriryhmän ollessa vaihtumassa -ryhmän trombosyyttien siirtoa tulee välttää eikä - ryhmän jääplasmaa saa siirtää lainkaan. Taulukkoon 3 on koottu ensisijaiset ja vaihtoehtoiset - ja RhD-veriryhmät punasolujen, trombosyyttien ja jääplasman siirtoihin. Major-veriryhmäerossa potilaan isoagglutiniinit hemolysoivat välittömästi kantasolusiirteen luovuttajan veriryhmän punasolut. Punasolut siirretään potilaan alkuperäisen -ryhmän mukaisina Luovuttajan veriryhmän punasoluja voidaan siirtää turvallisesti vasta, kun veriryhmä on muuttunut. Trombosyytit siirretään ensisijaisesti luovuttajan veriryhmän mukaisina Valmisteessa olevat punasolut hemolysoituvat, mutta niiden vähäisen määrän vuoksi hemolyysistä ei ole haittaa. -ryhmästä voidaan luopua saatavuusongelmien vuoksi tai jos potilas tarvitsee esim. HL-tyypin mukaisia trombosyyttejä. Jääplasma (ctaplaslg ) siirretään luovuttajan -veriryhmän mukaisena Minor-veriryhmäerossa kantasolujen luovuttajan isoagglutiniinit hemolysoivat potilaan punasoluja, mutta potilaalla ei ole luovuttajan -ryhmään kohdistuvia isoagglutiniinejä. Punasolut siirretään heti kantasolujen luovuttajan -ryhmän mukaisina, koska hemolyyttisen verensiirtoreaktion vaaraa ei ole Trombosyytit siirretään ensisijaisesti potilaan alkuperäisen ryhmän mukaisina valmisteessa olevan plasman vuoksi Luovuttajan veriryhmää olevan trombosyyttivalmisteen isoagglutiniinit hemolysoivat potilaan alkuperäisiä punasoluja. Jos trombosyyttien siirtotarve on suuri, hemolyysi voi aiheuttaa haittoja ja erotusdiagnostisia ongelmia (maksa-gvhd, fragmentaatio). Luovuttajan -veriryhmän trombosyyttivalmisteisiin siirrytään vasta, kun veriryhmä on vaihtunut. 2
Jääplasma (ctaplaslg ) siirretään potilaan alkuperäisen -ryhmän mukaisena, kunnes veriryhmä on vaihtunut Minor- ja major-veriryhmäero samanaikaisena on silloin, kun potilas on - ja luovuttaja - veriryhmää tai päinvastoin. Punasolujen siirtoon valitaan -veriryhmän valmisteet Plasmamäärä on niin pieni, että siinä oleva anti- ja/tai anti- eivät aiheuta merkittävää hemolyysiä. Trombosyyttien siirtoihin valitaan ensisijaisesti -ryhmän valmisteet, mutta veriryhmän harvinaisuuden aiheuttamien saatavuusongelmien vuoksi vaihtoehtona suositellaan kantasolusiirteen luovuttajan veriryhmää Jääplasman (ctaplaslg ) siirtoihin käytetään -plasmaa, kunnes veriryhmä on muuttunut RhD-veriryhmä :n lisäksi Rh-järjestelmän D-veriryhmä otetaan aina huomioon verensiirroissa. D-veriryhmään ei kohdistu luonnollisia vasta-aineita RhD-neg henkilö muodostaa herkästi anti-d-vasta-aineen, jos hänen verenkiertoonsa joutuu RhD-pos punasoluja Hyvin vähäinen määrä punasoluja riittää aiheuttamaan immunisaation nti-d-vasta-aine aiheuttaa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisen taudin, joten RhD-negatiivisten tyttöjen ja fertiili-ikäisten naisten immunisoimista tulee välttää. Suomalaisväestöstä noin 15 % on RhD-negatiivisia RhD-veriryhmän vaikutus verensiirtoon, yleisiä periaatteita RhD-pos potilaille voidaan aina siirtää turvallisesti RhD-neg punasoluja ja trombosyyttejä RhD-neg potilaalle voidaan siirtää RhD-pos punasoluja vain henkeä uhkaavissa vuodoissa, jos RhD-neg punasoluja ei ole saatavilla Ennen verensiirtoa tulisi mahdollisuuksien mukaan varmistua, että potilaalla ei ole anti-d-vasta-ainetta. Vuotavalle tai merkittävässä vuotovaarassa olevalle RhD-neg potilaalle voidaan joutua siirtämään RhD-pos trombosyyttejä, jos RhD-neg trombosyyttejä ei ole saatavilla Yleensä tällöin annetaan anti-d-suojaus estämään anti-d-vasta-aineen muodostumista. Katso tarkemmin Verivalmisteiden käytön opas, http://www.veripalvelu.fi/www/vvko. llogeenisen kantasolujen siirron saaneen suojauksen tarve harkitaan kuitenkin aina potilaskohtaisesti. 3
ctaplaslg -valmisteessa ei ole lainkaan punasoluja tai niiden kappaleita, joten valmisteella ei myöskään ole RhD-veriryhmää llogeeninen kantasolujen siirto, RhD-veriryhmä ja anti-d-punasoluvasta-aine Siirtohoito (myeloablatiivinen vs. kevytesihoitoinen) ja siirron yhteydessä käytettävä voimakas immunosuppressiivinen lääkitys vaikuttavat siirteen aiheuttamaan punasoluimmunisaation riskiin. Kun RhD-neg potilas on saanut RhD-pos kantasolusiirteen, anti-d:n muodostuminen on äärimmäisen harvinaista (40 vuoden aikana on raportoitu 1 tapaus). Päinvastaisessa tilanteessa (RhD-pos potilas ja RhD-neg siirre) erityisesti kevytesihoitoisen siirron jälkeen on kuvattu anti-d:n ohimenevää ilmaantumista. Tällöin siirteen immunologiset solut ovat tuottaneet vasta-aineen. Vasta-aine saattaa ilmaantua useiden kuukausien kuluttua siirrosta. Vasta-aineeseen ei ole kuvattu liittyneen vakavia haittoja. Jos RhD-neg potilaalla on ennestään anti-d-punasoluvasta-aine ja hän saa RhD-pos kantasolusiirteen, vasta-aine tulee ottaa huomioon kantasolujen siirron yhteydessä ja verensiirroissa. Punasolujen siirtoihin valitaan RhD-neg-ryhmän valmisteet niin kauan, kun anti-d näkyy vasta-ainetutkimuksissa. RhD-pos valmisteisiin voidaan siirtyä vasta, kun anti- D-vasta-ainetta ei enää todeta. nti-d-vasta-aine hemolysoi kantasolusiirteessä olevat punasolut, joten varsinkin luuytimen siirtoon saattaa liittyä viivästynyt hemolyyttinen reaktio. Punasoluaplasian riski kasvaa kevytesihoitoisten siirtojen yhteydessä. RhD-veriryhmän vaihtumisen vaikutus verivalmisteiden valintaan Taulukkoon 3 on koottu verivalmisteiden valintaohjeet RhD-veriryhmän vaihtuessa. Potilas ja luovuttaja ovat RhD-positiivisia Punasolut ja trombosyytit ensisijaisesti RhD-pos ryhmää RhD-neg valmisteiden siirrosta ei kuitenkaan aiheudu potilaalle haittaa. Potilas ja luovuttaja ovat RhD-negatiivisia Punasolut ja trombosyytit RhD-neg ryhmää RhD-pos solutuotteita voidaan käyttää vain hätäverensiirrossa Trombosyyttisiirron yhteydessä tulee harkita anti-d-suojauksen tarve. Riski anti-d:n muodostumiselle kasvaa, jos immunosuppressiota on vähennetty tai se on lopetettu. Siirtokeskuksen lääkäri päättää anti-d-suojauksen käytöstä. Punasolujen RhD-pos hätäverensiirron yhteydessä anti-d-suojausta ei käytetä sen aiheuttaman merkittävän hemolyysin vuoksi, vaikka potilas saattaakin muodostaa anti-d-punasoluvasta-aineen. Potilas on RhD-positiivinen ja luovuttaja RhD-negatiivinen Punasolut siirtopäivästä RhD-neg ryhmää 4
Hätäverensiirroissa tai kiiretilanteissa voidaan antaa RhD-pos punasoluja, jos RhD-neg valmisteita ei ole saatavilla. Trombosyytit siirtopäivästä RhD-neg ryhmää Tarvittaessa saatavuusongelmien vuoksi voidaan siirtää myös RhD-pos valmisteita. RhD-neg trombosyyttien ehdottomalle vaatimukselle ei ole perusteita, sillä verenkierrossa on noin 3 kk:n ajan potilaan alkuperäisiä RhD-pos punasoluja. nti-dsuojausta ei käytetä. Potilas on RhD-negatiivinen, eikä hänellä ole anti-d-vasta-ainetta, luovuttaja on RhD-positiivinen Trombosyytit ja punasolut RhD-pos heti kantasolujen siirron jälkeen Potilas on RhD-negatiivinen ja hänellä N aikaisemmin todettu anti-d-vasta-aine, luovuttaja on RhD-positiivinen Luuydinsiirteen suuren punasolupitoisuuden vuoksi siirteen punasolujen poistamista tulee harkita hemolyyttisen reaktion riskin vuoksi. Verestä kerätyn kantasolusiirteen punasolujen määrä on niin vähäinen, että niiden hemolyysistä ei ole potilaalle haittaa. Vasta-aine saattaa hidastaa punasolutuotannon käynnistymistä ja aiheuttaa pitkittyvää verensiirtotarvetta. Punasolut siirretään RhD-neg ryhmää niin kauan, kun anti-d-vasta-aine todetaan verensiirtotutkimuksissa. RhD-positiivisia punasoluja voidaan siirtää turvallisesti vasta, kun vasta-aineiden seulonta ja sopivuuskokeet ovat muuttuneet negatiiviseksi. Trombosyytit annetaan siirtopäivästä ensisijaisesti kantasolujen luovuttajan RhDveriryhmän mukaisesti. nti-d-suojauksen tarve ja toteutus kantasolujen siirron yhteydessä Suojauksessa annettava anti-d-vasta-aine hemolysoi RhD-pos punasolut ennen immunisaation tapahtumista. nti-d-suojaus voidaan antaa RhD-neg henkilöille, jos hänelle joudutaan siirtämään RhD-pos trombosyyttejä. Katso osoitteesta http://www.veripalvelu.fi/www/vvko. nti-d-suojausta ei käytetä kantasolujen siirron yhteydessä, vaikka siirteen luovuttaja olisi RhD-pos ja potilas RhD-neg. Kun potilaan veriryhmä on vaihtumassa RhD-negatiivisesta RhD-positiiviseksi, anti-dsuojausta ei käytetä RhD-pos verivalmisteiden siirron yhteydessä. Myöhemmin siirron jälkeen, kun siirre on tarttunut ja immunosuppressiivinen lääkitys on vähäinen tai lopetettu, RhD-neg potilaan anti-d-suojauksen tarve harkitaan samoin periaattein kuin yleensä. 5
kuutti vuoto ja hätäverensiirto Hätäverensiirtona kaikille potilaille voidaan siirtää -veriryhmän punasoluja ja -ryhmän jääplasmaa. llogeenisen kantasolujen siirron saaneella hätäverensiirrossa noudatetaan yleisiä verivalmisteiden valinnasta annettuja ohjeita. RhD-negatiivisia verisoluvalmisteita voidaan aina siirtää turvallisesti RhD-pos potilaalle. Trombosyyttien - ja RhD-veriryhmävaatimuksesta voidaan kiiretilanteissa luopua. RhD-negatiivisten potilaiden anti-d-suojauksen tarve arvioidaan potilaskohtaisesti. Muut veriryhmät ja verien valintaan vaikuttavat erityistilanteet Ennen allogeenista kantasolujen siirtoa todetuista punasoluvasta-aineista ja niiden vaikutuksesta kantasolujen siirtoon löytyy julkaistuna vain tapausselostuksia. Mitä useampi vasta-aine potilaalla on, sitä ongelmallisempaa on sopivien punasolujen löytyminen. Varsinkin kiiretilanteissa vasta-aineet ovat merkittävä turvallisuusriski. Jos potilaan punasoluvasta-aine otetaan huomioon punasolujen siirroissa, kyseinen veriryhmä tulisi aina määrittää kantasolujen luovuttajalta. Kantasolujen siirtoon saattaa liittyä välitön tai viivästynyt hemolyyttinen siirtoreaktio. Vasta-aine saattaa hidastaa punasolutuotannon käynnistymistä ja aiheuttaa punasolusiirtotarvetta. Myös pysyvästä punasolujen siirtotarpeesta on raportoitu. llogeenisen kantasolujen siirron jälkeen punasolujen siirroissa vasta-aine tulee ottaa huomioon niin kauan, kun se on nähtävissä verensiirtotutkimuksissa. Siirtokeskus päättää yhdessä sairaalan verikeskuksen kanssa, koska tyypitettyjen punasolujen vaatimuksesta voidaan luopua. Trombosyyttien valintaan punasoluvasta-aineet eivät vaikuta. Talassemia- ja sirppisoluanemiapotilaat tarvitsevat usein verensiirtoja, minkä vuoksi heillä on suuri riski useiden punasoluvasta-aineiden muodostumiselle. Vasta-aineiden muodostumisen vaaraa vähennetään valitsemalla kiireettömiin verensiirtoihin laajasti fenotyypitettyjä punasoluvalmisteita. llogeenisen kantasolujen siirron jälkeen talassemia- ja sirppisoluanemiapotilaille tulee laatia siirtokeskuksen, sairaalan verikeskuksen ja Veripalvelun yhteistyönä yksilöllinen sopivien punasolujen valintaohje. 6
hjetta laadittaessa otetaan huomioon todetut vasta-aineet, fenotyyppisuositus ja sopivien punasolujen saatavuus. Samalla Veripalvelussa arvioidaan punasolujen saatavuutta varmistavien erityistoimenpiteiden tarve ja mahdollisuudet. HL-vasta-aineet HL-vasta-aineita todetaan naisilla, joilla on ollut useita raskauksia, tai aikaisemmin suodattamattomia verivalmisteita saaneilla potilailla. Jos HL-vasta-aineet aiheuttavat huonon trombosyyttien siirtovasteen, HL-tyypin mukaisilla valmisteilla voidaan saada parempi vaste Erikoisvalmisteen toimittamisesta tulee sopia Veripalvelun lääkärin kanssa. Muut kantasolusiirtopotilaiden verensiirtoihin liittyvät asiat Sädetys Verivalmisteen jäännöslymfosyytit voivat aiheuttaa käänteishyljintäreaktion potilaille, joiden puolustusjärjestelmän toiminta on huono joko lääkityksen tai sairauden seurauksena. HLtyyppien samankaltaisuudella saattaa olla merkitystä reaktion synnyssä. Haittavaikutus on harvinainen ja vakava, kuolleisuus on lähes 100 %. Valmisteen sädettäminen estää jäännöslymfosyyttien aiheuttaman reaktion Suodatettujen verisolutuotteiden käyttö vähentää verensiirtokäänteishyljinnän riskiä, mutta yksistään se ei ole riittävä toimenpide llogeenisen siirron saanut potilas kuuluu riskiryhmään, minkä vuoksi verisoluvalmisteet tulee sädettää. Siirtokeskus päättää valmisteiden sädetyksestä Veriryhmän vaihtumisen toteaminen ja tiedottaminen Veriryhmän vaihtumisen toteamisesta ei ole yhtenäisiä ohjeita. Yleensä vaihtuminen todetaan -veriryhmämäärityksen tuloksen perusteella, mutta yksittäisissä siirtokeskuksissa tehdään myös muita veriryhmämäärityksiä. nnetut punasolujen siirrot saattavat haitata vaihtumisen toteamista. Siirtokeskus päättää veriryhmän vaihtumisesta ja antaa allogeenisen kantasolujen siirron eri vaiheissa kaikki tarvittavat verensiirto-ohjeet. Veripalvelussa ei ole tietoja allogeenisen siirron saaneista potilaista ja heidän veriryhmänsä muuttumisesta. Siirtokeskuksen tulisi huolehtia siitä, että veriryhmän muuttumisesta ilmoitetaan 7
potilaan jatkohoitoon osallistuviin sairaaloihin ja, että tieto kulkeutuu myös sairaalan verikeskukseen. Erityisesti kiiretilanteissa epäselvyydet veriryhmämäärityksessä ja verensiirtotutkimuksissa hidastavat veren toimittamista. Verensiirron yhteydessä tehtävä veriryhmätarkistus saattaa poiketa sairaalassa olevasta aikaisemmasta veriryhmätiedosta Veriryhmämäärityksen epäselvyydet kuten kaksoispopulaatio (väistyvä muutos) ja puuttuvat reaktiot (pysyvä muutos) vaativat lisätutkimuksia, jos tietoa tehdystä kantasolujen siirrosta ja veriryhmän muuttumisesta ei ole käytettävissä 8
Kirjallisuutta olan CD, Leitman SF, Griffith LM ym. Delayed donor red cell chimerism and pure red cell aplasia following major -incompatible nonmyeloablative hematopoietic stem cell transplantation. lood. 2001 ;98 :1687-1694. ooth GS, Gehrie E, olan CD, Savani N. Clinical guide to -incompatible allogeneic stem cell transplantation. iol lood Marrow Transplant 2013;19:1152-1158. Chan JY, Tokessy M, Saidenberg E ym. Rh D alloimmunization in allogeneic HSCT. MT 2013;48:459-460. Cid J, Lozano M, Klein HG, Flegel W. Matching for the D antigen in haematopoietic progenitor cell transplantation: definition and clinical outcomes. lood Transfus. 2014;12:301-306. Kim MY, Chaudhary P, Shulman I, Pullarkat V. Major non- incompatibility caused by anti-jk(a) in a patient before allogeneic hematopoietic stem cell transplantation. Immunohematology. 2013;29:11-14. Kopolovic I, stro J, Tsubota H ym. systematic review of transfusion-associated graft versus host disease (T-GVHD). lood 2015:126;406-414. Sokol RJ, Stamps R, ooker DJ ym. Posttransplant immune-mediated hemolysis. Transfusion. 2002 Feb;42:198-204. Solves P, Carpio N, Gómez I ym. Risk of Rh (D) alloimmunisation after Rh (D) positive platelet transfusions in patients undergoing haematopoietic stem cell transplantation. Transfus Med. 2015 Feb;25:49-50. Watz E, Remberger M, Ringden ym. nalysis of donor and recipient incompatibility and antibodyassociated complications after allogeneic stem cell transplantation with reduced-intensity conditioning. iol lood Marrow Transplant. 2014;20:264-271. Worel N, öhm, Rabitsch W ym. Frequency and prognostic value of D alloantibodies after D-mismatched allogeneic hematopoietic stem cell transplantation after reduced-intensity conditioning. Transfusion. 2012 Jun;52:1348-1353. Worel N, Panzer S, Reesink HW, Linkesch W ym. Transfusion policy in -incompatible allogeneic stem cell transplantation. Vox Sang. 2010;98:455-67. 9
Taulukko 1. -veriryhmäjärjestelmä. Itseltä puuttuvaa - tai -veriryhmä-antigeeniä kohtaan muodostetaan aikana anti- ja/tai anti- -vasta-aine eli isoagglutiniini. Veriryhmä ntigeeni solussa Isoagglutiniini plasmassa nti- nti- ja - - nti- ja anti- 10
Taulukko 2. -epäsopivuustyypit. Hemolyysiä aiheuttavat potilaan tai kantasolujen luovuttajan isoagglutiniinit on merkitty taulukoon sinisellä. Potilas Hemolyysin suunta Luovuttaja Major-epäsopivuus - veriryhmää anti- ja anti- -veriryhmää anti- -veriryhmää anti- Minor -epäsopivuus -veriryhmää -veriryhmää -veriryhmää -veriryhmää -veriryhmää -veriryhmää -veriryhmää - veriryhmää - veriryhmää - veriryhmää veriryhmää veriryhmää - veriryhmää - veriryhmää -veriryhmää anti- ja anti- -veriryhmää anti- -veriryhmää anti- Major- ja minor-epäsopivuus -veriryhmää anti- -veriryhmää anti- -veriryhmää anti- -veriryhmää anti- 11
Taulukko3a. Verivalmisteiden valinta allogeenisen kantasolujen siirron saaneilla potilailla. Ryhmitelty -eron mukaan. Veriryhmäero Potilaan -ryhmä Luovuttajan -ryhmä Verivalmisteiden suositeltavat - ja RhD-ryhmät ennen kantasolusiirteen tarttumista Verivalmisteiden - ja RhD-ryhmät siirteen tartuttua Punasolut Trombosyytit 1 Jääplasma Kaikki valmisteet -veriryhmä ei muutu () () () () Major--ero potilaan isoagglutiniini hemolysoi luovuttajan punasoluja () () () ( tai ) () Minor--ero luovuttajan anti- ja/tai anti- hemolysoi potilaan punasoluja () () () () () Minor- ja major- -ero () () RhD-veriryhmä ei muutu RhD-veriryhmä muuttuu RhD-pos RhD-pos RhD-pos tai neg RhD-pos tai neg - RhD-pos tai neg RhD-neg RhD-neg RhD-neg RhD-neg - RhD neg RhD-pos RhD-neg RhD-neg 2 RhD-neg 2 - RhD-neg RhD-neg RhD-pos RhD-pos RhD-pos - RhD-pos RhD-neg-veriryhmä muuttuu ja potilaalla on anti-d RhD-neg + anti-d RhD-pos RhD-neg 3 RhD-neg 2 - RhD-pos 1. Hätätilanteessa tai HL-tyypitettyjä siirrettäessä voidaan siirtää mitä hyvänsä -ryhmää olevia trombosyyttejä. 2. Hätätilanteissa tai saatavuusongelmien vuoksi voidaan siirtää RhD-pos valmisteita 3. RhD-pos punasoluihin voidaan siirtyä vasta, kun anti-d-punasoluvasta-aine ei enää näy verensiirtotutkimuksissa ja sopivuuskokeet ovat negatiiviset 12
Taulukko3b. Verivalmisteiden valinta allogeenisen kantasolujen siirron saaneilla potilailla, kun - ja RhD-ryhmät vaihtuvat. Ryhmitelty potilaan -ryhmän mukaan. Veriryhmäeron tyyppi Potilaan -ryhmä Luovuttajan -ryhmä Verivalmisteiden suositeltavat - ja RhD-ryhmät ennen siirteen tarttumista ja veriryhmän vaihtumista Verivalmisteiden - ja RhD-ryhmät siirteen tartuttua Punasolut Trombosyytit 1 Jääplasma Kaikki valmisteet ei eroa () major 2 () () minor 3 major + minor () ei eroa () major () () minor major + minor () ei eroa () () minor () minor () () minor () () ei eroa major major major () RhD-veriryhmä ei muutu RhD-veriryhmä muuttuu RhD-pos RhD-pos RhD-pos tai neg RhD-pos tai neg - RhD-pos tai neg RhD-neg RhD-neg RhD-neg RhD-neg - RhD neg RhD-pos RhD-neg RhD-neg 4 RhD-neg 4 - RhD-neg RhD-neg RhD-pos RhD-pos RhD-pos - RhD-pos RhD-neg-veriryhmä muuttuu ja potilaalla on anti-d RhD-neg + anti-d RhD-pos RhD-neg 5 RhD-neg 4 - RhD-pos 1. Hätätilanteessa tai HL-tyypitettyjä siirrettäessä voidaan siirtää mitä hyvänsä -ryhmää olevia trombosyyttejä. 2. Major--veriryhmäero: potilaan anti- ja/tai anti- hemolysoi luovuttajan punasoluja 3. Minor--veriryhmäero: luovuttajan anti- ja/tai anti- hemolysoi potilaan punasoluja 4. Hätätilanteissa tai saatavuusongelmien vuoksi voidaan siirtää RhD-pos valmisteita 5. RhD pos punasoluihin voidaan siirtyä vasta, kun anti-d-punasoluvasta-aine ei näy enää verensiirtotutkimuksissa ja sopivuuskokeet ovat negatiiviset 13
14