Verensiirtoreaktiot ja veriturvatoiminta Suomessa

Transkriptio

1 Tieteessä katsaus Eeva Juvonen dosentti, osastonylilääkäri Johanna Wiksten veriturvakoordinaattori Anu Korhonen FM, veriryhmäasiantuntija Susanna Sainio LT, erikoislääkäri SPR Veripalvelu Verensiirtoreaktiot ja veriturvatoiminta Suomessa Valtaosa raportoiduista verensiirtoreaktioista on lieviä. Vuosittain Suomessa luokitellaan noin 25 verensiirtoreaktiota potilasturvallisuuden vaarantavaksi vakavaksi haitaksi. Vakavat verensiirtoreaktiot ja vaaratilanteet ilmoitetaan viranomaiselle (Fimea). Verensiirtoreaktioiden oireet ovat epäspesifisiä, eikä niiden perusteella voida varmuudella arvioida reaktion syytä tai aiheuttajaa. Verensiirron haittavaikutus voi liittyä siirron toteutukseen tai verivalmisteen laatuun. Verensiirtoreaktioiden arviointi ja tilastointi mahdollistavat verensiirtojen turvallisuuden seurannan. Haittavaikutusten valtakunnallinen arviointi ja tilastointi on keskitetty Veripalvelun veriturvatoimistoon. SPR Veripalvelusta on saatavilla verensiirtoihin perehtyneen lääkärin asiantuntija-apua verensiirron ongelmatilanteisiin myös päivystysaikoina (24/7). Vertaisarvioitu Edes saman luovuttajan eri kerroilla luovuttama veri ei ole täysin samanlaista, vaan veren koostumus voi vaihdella. Jokaiseen verensiirtoon voi liittyä verensiirtoreaktio. Valtaosa on oireiltaan lieviä ja nopeasti ohimeneviä, eivätkä ne vaaranna verensaajan turvallisuutta. Osa reaktioista voi kuitenkin olla seurauksiltaan hyvinkin vakavia. Siksi verensiirtojen turvallisuutta varmistetaan veripalvelulailla (1) ja asetuksella (2) sekä Euroopan unionin veridirektiiviin (3) perustuvilla viranomaismääräyksillä (4). Verensiirron kannalta tärkeille valmisteen komponenteille onkin annettu tarkat laatuvaatimukset ja raja-arvot (5). Kaikkia veren osia ei kuitenkaan ole mahdollista mitata, ja jokaisen verivalmisteen koostumus on ainutkertainen. Edes saman luovuttajan eri kerroilla luovuttama veri ei ole täysin samanlaista, vaan veren koostumus voi vaihdella. Tavallisesti verensiirtoreaktiot liittyvät yksittäisen verivalmisteen siirtoon, eivätkä ne ole ennakoitavissa. Toisaalta kokemuksesta tiedetään, että jotkut potilaat saavat esimerkiksi trombosyyttejä siirrettäessä toistuvasti lieviä oireita. Verensiirtoreaktion oireet alkavat usein verensiirron aikana tai hyvin pian siirron päättymisen jälkeen, mutta haitta voi ilmetä vasta vuosien kuluttua (6,7). Reaktioiden oireet ovat epäspesifisiä, joten niistä ei voi varmuudella päätellä taustalla olevaa reaktion aiheuttajaa tai lopullista vaikeusastetta. Kaikki henkeä uhkaavat verensiirtoreaktiot tulee ilmoittaa viranomaiselle. Perusverivalmisteet Punasolujen lisäksi vakiopunasoluvalmisteessa on alle 20 ml luovuttajan plasmaa sekä säilytysliuosta ja lisäaineita, joilla mm. edesautetaan punasolujen siirrettävyyttä. Trombosyyttivalmisteessa on neljän samaa ABO-ryhmää olevan kokoverenluovuttajan trombosyytit tai yhdeltä luovuttajalta afereesilaitteella kerätyt trombosyytit, noin 80 ml plasmaa sekä säilytys- ja lisäaineita. Kaikista punasolu- ja trombosyyttivalmisteista poistetaan valmistusprosessin yhteydessä valkosolut suodattamalla. Suomessa käytössä oleva perusjääplasmavalmiste, OctaplasLG, on ihmisen plasmaproteiineja sisältävä virusturvallinen lääkevalmiste. Jääplasma sisältää ABO-veriryhmän mukaiset punasoluvasta-aineet eli isoagglutiniinit (anti-a ja/tai anti-b), mutta ei lainkaan verisoluja tai niiden kappaleita. Verensiirtoreaktion oireet ja reaktioon viittaavat löydökset Tavallisia verensiirron aikana tai pian sen loputtua nähtäviä välittömän verensiirtoreaktion oireita ovat vaikeudeltaan vaihtelevat hengenahdistus, vilunväreet sekä lämmönnousu (taulukko 1). Vaikeaan hengenahdistukseen saattaa liittyä pulssioksimetrillä mitattava veren happikyllästeisyyden pieneneminen sekä sokin tai sydämen vajatoiminnan oireet. Lievissä, nopeasti 2763

2 Kirjallisuutta 1 Veripalvelulaki / Sosiaali- ja terveysministeriön asetus veripalvelusta / laki/alkup/2006/ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/98/EY laatu- ja turvallisuusvaatimusten asettamisesta ihmisveren ja veren komponenttien keräämistä, tutkimista, käsittelyä, säilytystä ja jakelua varten. europa.eu/legal-content/fi/txt/ PDF/?uri=CELEX:52010DC0003&r id=1 4 Fimean määräys veripalvelutoiminnasta Dnro 640/ / fi/viranomaiset/normi/558001/ Verivalmisteiden käytön opas 2013, Suomen Punainen Risti, Veripalvelu. www/vvko 6 Eder AF, Chambers LA. Noninfectious complications of blood transfusion. Arch Pathol Lab Med. 2007;131: Sharma S, Sharma P, Tyler LN. Transfusion of Blood and blood products: indications and complications. Am Fam Physician 2011;83: Suomen Punainen Risti, Veripalvelu, Veriturvaraportti. veriturvaraportti 9 Annual Serious Hazards of Transfusions (SHOT) Report 2013, summary. wp-content/uploads/shot- Summary-2013-Final.pdf 10 Annual Serious Hazards of Transfusions (SHOT) Report uploads/74280-shot-2014-annual-report-v12-web.pdf Taulukko 1. Verensiirtoreaktioiden oireita ja löydöksiä. väistyvissä hengenahdistustuntemuksissa hapetus ei heikkene. Ihoreaktiot, kuten urtikaria, kutina ja lehahtelu sekä levottomuuden tunne ja kivut ovat myös mahdollisia. Välittömiin verensiirtoreaktion oireisiin voi liittyä verenpaineen muutoksia ja sydämen tykytystä. Viivästyneen verensiirtoreaktion oireet ja löydökset ilmaantuvat yleensä siirron jälkeen lähipäivinä tai -viikkoina, mutta esimerkiksi verensiirron välityksellä tarttuneen infektion oireet saattavat ilmaantua jopa usean vuoden kuluttua verensiirrosta. Tyypillisiä viivästyneeseen hemolyyttiseen verensiirtoreaktioon viittaavia lähipäivien poikkeavia löydöksiä ovat tumma virtsa, ikterus tai selittämätön uusi anemisoituminen. Valtaosa lievistä viivästyneistä hemolyyttisistä reaktioista jää todennäköisesti toteamatta. Hengenahdistus, huono hapetus Vilunväreet, lievä lämmön nousu, kuume Lievät ja vaikeat allergiaoireet, anafylaksia Verenpaineen muutokset Rintakipu, ristiselkäkipu, pahoinvointi Punainen tai tumma virtsa Ikterus (iho, sklerat) lähipäivinä tai -viikkoina Munuaisten vajaatoiminta Selittämätön anemisoituminen Purppura iholla ja trombosytopenia (verensiirron jälkeinen purppura) Käänteishyljintä (GVHD 1 )-ihottuma, -ripuli, luuytimen aplasia Virusinfektio-oireet (HIV ja hepatiitit) 1 graft versus host disease Reaktioiden taustalla olevat syyt ja mekanismit Verensiirtoreaktioiden todennäköisyys, tyyppi ja vaikeusaste arvioidaan kansainvälisiä käytäntöjä noudattaen (8). Arvio ja luokittelu perustuvat sairaalasta saatuihin tietoihin reaktion oireista sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimusten löydöksistä. Keskeinen osa selvittelyä ovat Veripalvelussa tehtävät verensiirtotutkimusten tarkistus ja esim. kuumereaktioissa valmisteen mikrobiologiset tutkimukset. Vaikeusasteen lisäksi arvioidaan, miten todennäköisesti verensiirto on aiheuttanut todetun oireen. Arviointiin käytetään viisiportaista asteikkoa: poissuljettu, epätodennäköinen, mahdollinen, todennäköinen, varma. Reaktio luokitellaan vakavaksi, jos se vaatii sairaalahoitoa, on hengenvaarallinen tai aiheuttaa pysyvän haitan. Taulukkoon 2 on koottu vuosilta valmisteittaan ryhmiteltynä vakavaksi luokitellut haittavaikutukset. Jatkuva haittavaikutusten tilastointi tarjoaa mahdollisuuden sekä jatkuvaan verensiirtojen turvallisuuden seurantaan Suomessa että kansainväliseen yhteistyöhön ja vertailuun. Hemolyyttiset verensiirtoreaktiot Akuutti hemolyyttinen verensiirtoreaktio liittyy tavallisesti ABO-epäsopivien punasolujen tai plasman siirtoon ja yleensä siis väärään verensiirtoon. Joskus harvoin akuutin hemolyysin aiheuttaa jokin muu kuin ABO-veriryhmän vasta-aine. Jokainen ABO-epäsopiva verensiirto voi olla hengenvaarallinen, eikä vaara ole yhteydessä siirretyn epäsopivan veren määrään (9). Punasoluja siirrettäessä ABO-ryhmän vastaaineet anti-a ja/tai anti-b hemolysoivat epäsopivat punasolut välittömästi suonensisäisesti. Akuuttiin hemolyyttiseen verensiirtoreaktioon viittaavat oireet ilmaantuvat yleensä nopeasti siirron alettua, mutta ne ovat luonteeltaan epäspesifisiä. Tyypillisesti potilas valittaa huonoa oloa, epämääräistä kipuilua ristiselän ja rinnan seudussa sekä vilun tunnetta. Siirretyn veren määrästä riippuen saattaa myöhemmin kuvaan ilmaantua ikterus ja virtsa voi muuttua tummaksi. Vaikeimpien reaktioiden yhteydessä kehittyy munuaisten vajaatoiminta. ABO-epäsopivan plasman siirto tapahtuu tavallisesti hätäverensiirtona, kun ORhD-negatiivisten punasolujen ohessa annetaan O-jääplasma. Jos potilaan veriryhmä ei ole tiedossa, hätäverensiirroissa tulisi käyttää AB-jääplasmaa. AB-veriryhmän plasmassa ei ole lainkaan anti-a:ta tai anti-b:tä, jotka voisivat hemolysoida potilaan punasoluja, joissa on A- tai B-veriryhmätekijöitä. O-veriryhmän plasmassa ovat molemmat vasta-aineet, joten sitä voidaan siirtää turvallisesti vain O-veriryhmää olevalle potilaalle. Viivästyneen hemolyyttisen verensiirtoreaktion aiheuttaa siirrettyihin punasoluihin kohdistuva muu kuin ABO-veriryhmäjärjestelmän punasoluvasta-aine. Vasta-aine on yleensä IgGluokkaa, eikä se aktivoi komplementtia. Hemolyysi tapahtuu verisuonten ulkopuolella pernassa tai retikuloendoteliaalijärjestelmässä. Vastaaine saattaa olla aikaisemman verensiirron tai 2764

3 Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Eeva Juvonen: konsultointi (Novartis), asiantuntijalausunto (Medaffcon), luentopalkkiot (Vifor Pharma, Sanofi, Novartis, Suomen Syöpäpotilaat ry, Mediq Suomi Oy), korvaus käsikirjoituksen valmistelusta (Suomen Lääkärilehti), matka-, majoitus- tai kokouskulut (LEO Pharma Oy, Novartis, Sanofi). Johanna Wiksten, Anu Korhonen, Susanna Sainio: ei sidonnaisuuksia. raskauden seurausta, mutta myös uuden vastaaineen muodostuminen voi aiheuttaa viivästyneen hemolyysin. Ennen jokaista punasolujen siirtoa tulee seuloa potilaan punasoluvasta-aineet aikaisemmin muodostuneiden vasta-aineiden varalta. Kuitenkin tiedetään, että eräiden veriryhmävasta-aineiden, mm. anti-c (Rh) ja anti-jka (Kidd), pitoisuudet plasmassa pienenevät usein toteamistason alapuolelle. Vaikka titteri olisi ennen verensiirtoa matala, uutta altistusta seuraava nopea titterin nousu voi aiheuttaa vaikean viivästyneen hemolyyttisen verensiirtoreaktion. Reaktio on siten mahdollinen, vaikka verensiirtotutkimuksissa tai siirron toteutuksessa ei olisi tapahtunut mitään virhettä. Uuden vasta-aineen muodostumista ei voi ennakoida, joskin se tiedetään, että yhden punasoluvasta-aineen muodostaneella on keskimääräistä suurempi riski uusien vasta-aineiden muodostukseen. Vasta-aineita muodostaneiden potilaiden kiireettömissä verensiirroissa pyritään oikealla veren valinnalla ehkäisemään uusien vasta-aineiden muodostumista. Mahdollisissa kiiretilanteissa useat vasta-aineet haittaavat sopivien punasolujen saatavuutta ja vaarantavat potilaan turvallisuuden. Akuutit hengenahdistusreaktiot Lievä hengenahdistus on lievän kuumereaktion jälkeen yleisin verensiirtoreaktio. Oireelle ei yleensä löydetä syytä, ja tavallisesti ongelmat liittyvät yksittäisen valmisteen siirtoon. Vakavat hengenahdistusreaktiot ovat harvinaisia, mutta ne voivat olla henkeä uhkaavia. Niiden taustaa tulisi aina selvittää, vaikka näistäkin suuri osa jää aiheuttajaltaan epäselväksi ja liittyy yksittäisen valmisteen siirtoon. Ison-Britannian vakavien haittavaikutusten tilastossa kuolemaan johtaneiden verensiirtoreaktioiden yleisin oire on ollut vaikea hengenahdistus. Vuonna 2013 tilastoitiin 22 kuolemaa, joissa verensiirto oli vähintään myötävaikuttava syy (10). Näistä 12 (55 %) luokiteltiin tilanteeseen nähden liian nopean verensiirron ja verenkierron ylikuormittumisen aiheuttamaksi hengenahdistukseksi. Verensiirron käytännön toteuttamiseen liittyviä haittoja (taulukko 3) on rekisteröity yleisesti vasta viime vuosina. Niinpä koko rekisterin olemassaolon ajalta yhteenlaskettu yleisin kuolemaan johtanut haitta (24 % kaikista kuolemista) on ollut verensiirron aiheuttama akuutti keuhkovaurio. Sekä verenkierron ylikuormittumisen että akuutin keuhkovaurion oire on verensiirron Taulukko 2. Vuosina mahdollisesti, todennäköisesti tai varmasti verensiirron aiheuttamaksi luokitellut vakavat haitat. Haittatyyppi Punasolujen siirto Trombosyyttien siirto Plasman siirto 1 Valmiste ei arvioitavissa 2 Yhteensä Väärä verensiirto - akuutti hemolyysi viivästynyt hemolyysi Muu kuin väärän verensiirron aiheuttama hemolyyttinen reaktio Voimakas allerginen reaktio Anafylaktinen reaktio Hengenahdistusreaktio Verenkierron ylikuormitus (TACO 3 ) Akuutti keuhkoreaktio (TRALI 4 ) Muu vakava reaktio Yhteensä Octaplas- tai OctaplasLG-valmiste 2 Eri valmisteiden samanaikainen siirto 3 Transfusion associated circulatory overload 4 Transfusion associated acute lung injury 5 HLA-immunisaatio, verenpaineen nousu, kiireellisen verensiirron viivästyminen, mahdollinen käänteishyljintäreaktio, voimakas kuumereaktio ilman infektiota 2765

4 Taulukko 3. aiheuttama akuutti vaikea hengenahdistus, mutta niiden syntymekanismit poikkeavat toisistaan. Akuutin keuhkovaurioreaktion aiheuttaa verenluovuttajan HLA- tai granulosyyttivasta-aineet, jotka kohdistuvat verensaajan valkosoluihin. Vaara on suurin siirroissa, joissa valmiste sisältää runsaasti yhden luovuttajan plasmaa. Tällaisia ovat kokoveri ja yhden luovuttajan jääplasma, joita kumpaakaan ei käytetä Suomessa. Myös vähän plasmaa sisältävien punasolu- ja trombosyyttivalmisteiden siirto voi aiheuttaa akuutin keuhkovaurioreaktion, vaikka vaara onkin vähäinen. Silloin verenluovuttajalla on yleensä useita HLA-luokkien I ja II vastaaineista, jotka kohdistuvat verensaajan kudostyyppiin. Verensiirron aiheuttama akuutti keuhkovaurio väistyy muutamassa vuorokaudessa, mutta reaktion alku voi olla raju ja viedä potilaan respiraattorihoitoon. Suomessa verensiirron haittavaikutusselvittelyissä varmistuu vuosittain korkeintaan yksittäisiä akuutteja keuhkovauriotapauksia. Toistaiseksi tämän vuosikymmenen aikana näistä kaksi on johtanut potilaan kuolemaan. Veripalveluun ilmoitetuista hengenahdistusreaktioista vuosittain keskimäärin viisi luokitellaan verenkierron ylikuormituksen aiheuttamaksi, mikä on todennäköisesti huomattavasti alle todellisen tapausten määrän. Kuolemaan johtaneita Verensiirron haittavaikutus voi aiheutua siirron toteutuksen virheestä tai siirrettäväksi valitun verivalmisteen laadusta. Verensiirron toteutukseen liittyvä reaktio ABO-epäsopiva väärä verensiirto Muu yksilöllisen 1 verensiirto-ohjeen vastainen verensiirto Tilanteeseen nähden liian nopea verensiirto (TACO 2 ) Viivästynyt verensiirto Tarpeeton verensiirto Verivalmisteeseen tai sen valintaan liittyvä reaktio Punasoluvasta-aineen aiheuttama akuutti tai viivästynyt hemolyyttinen reaktio (muu kuin väärä verensiirto) Verensiirron aiheuttama akuutti keuhkovaurio (TRALI 3 ) Anti-IgA:n aiheuttama anafylaktinen verensiirtoreaktio Muu allerginen tai anafylaktinen reaktio Verensiirron välityksellä tarttunut infektio Muu verivalmisteen siirron aiheuttama haitta 1 Potilaskohtaisia verensiirto-ohjeita voivat olla mm. pesu, sädetys, feno-, HLA- tai HPA-tyypitys tai näiden yhdistelmät 2 Transfusion associated circulatory overload 3 Transfusion associated acute lung injury verenkierron ylikuormittumisreaktioita ei ole raportoitu. Allergiset ja anafylaktiset reaktiot Lievien allergisten verensiirtoreaktioiden määrä väheni Suomessa noin puoleen aikaisemmasta, kun yhden luovuttajan jääplasman sijaan alettiin käyttää teollisesti valmistettavaa suuren poolikoon jääplasmaa ja siirryttiin valkosoluttomiin verisoluvalmisteisiin. Useiden satojen, jopa tuhansien, luovuttajien plasmojen yhdistäminen laimentaa yksittäisen luovuttajan plasmassa olevat allergeenien tai akuutin keuhkovaurion aiheuttajien pitoisuudet hyvin matalalle tasolle, mikä lisää plasman siirron turvallisuutta. Kaikkia vaikeita allergisia tai anafylaktisia verensiirtoreaktioita ei kuitenkaan voida estää näillä toimilla. Klassinen esimerkki anafylaktisesta verensiirtoreaktiosta on IgA-puutokseen liittyvä anti-iga ja sen aiheuttama anafylaktinen verensiirtoreaktio. Verisoluvalmisteiden vähäisen jäännösplasman sisältämä IgA riittää aiheuttamaan reaktion. Jos potilaalla tiedetään olevan anti- IgA-vasta-aine, siirrettävistä soluvalmisteista poistetaan verenluovuttajan plasma mahdollisimman tarkasti eli soluvalmisteet pestään. Tavallista jääplasmaa ei voida käyttää plasman siirtoihin, vaan ainoastaan toisen IgA-puutteisen henkilön luovuttamaa plasmaa voidaan siirtää turvallisesti. Kiiretilanteissa ei aina ole mahdollista odottaa pestyjä soluvalmisteita, koska pesuun ja valmisteiden kuljetukseen kuluu useita tunteja. Jos hätäverensiirtona joudutaan siirtämään vakiosoluvalmisteita, anafylaktisen verensiirtoreaktion hoitoon tulee varautua. Anti-IgA selittää vain pienen osan vaikeista allergistyyppisistä verensiirtoreaktioista. Suurin osa reaktioista liittyy yksittäisen valmisteen siirtoon, eikä aiheuttajaa yleensä pystytä tunnistamaan. Jos potilaan tiedetään saaneen verensiirtoja myös ongelmitta, yksittäisen allergisen verensiirtoreaktion vuoksi ei pidä ryhtyä käyttämään erikoisvalmisteita. Jos vaikeat allergiset reaktiot kuitenkin toistuvat, pestyt solutuotteet voivat ratkaista ongelman. Pestyjen valmisteiden käyttöaika on vain 24 tuntia, mihin sisältyy sekä valmistamiseen (2 tuntia) että kuljettamiseen tarvittava aika. Logistiset ongelmat vaativat joskus huolellista ennakkosuunnittelua, saumatonta minuuttiaikataulua ja hyvää kuljetusvarmuutta. 2766

5 Luovuttajasta potilaaseen tarttuneita infektioita ei ole raportoitu Suomessa yli kymmeneen vuoteen. Verensiirtojen välityksellä tarttuvat infektiot Verensiirron välityksellä luovuttajasta potilaaseen tarttuneita infektioita ei ole raportoitu Suomessa yli kymmeneen vuoteen. Verenluovutuksessa iholta tai valmistuksessa tapahtuneen kontaminaation aiheuttama bakteeriinfektion vaara on suurempi kuin luovuttajalta siirtyvän infektion vaara. Viimeinen tietoomme tullut kontaminaation aiheuttama verensiirtoreaktio on vuodelta Verenluovutuksen maksuttomuus, luovuttajien oikea valinta ja jokaisen luovutetun veriyksikön testaaminen tarkoilla menetelmillä varmistavat tuotteiden turvallisuutta. Samoin oikeat ja aseptiset työtavat verenluovutuksessa ja verivalmisteiden tuotannossa sekä jatkuva laadun seuranta ovat keskeisiä tekijöitä. Verensiirtoreaktioiden ilmoittaminen ja tilastointi Vuosittain Suomessa tilastoidaan yhteensä noin 250 verensiirtoihin liittyvää haittavaikutusreaktiota (8). Näistä noin on veripalvelulain mukaisia vakavia haittoja, jotka ilmoitetaan viranomaiselle (taulukko 2). Veripalvelussa on Veriturvatoimisto, jonka tehtävänä on tutkia, arvioida ja tilastoida sairaaloista ilmoitetut verensiirto reaktiot ja huolehtia vakavien haittojen ilmoittamisesta viranomaisille. Suomessa lievien verensiirtoreaktioiden seuranta perustuu vapaaehtoiseen ilmoittamiseen. Monissa Euroopan maissa veriturvatoiminnasta ja verensiirtojen turvallisuuden seurannasta huolehtii sairaaloiden oma veriturvahoitaja ja -toimikunta. Verensiirtoreaktioiden tilastointi on tärkeä työkalu verensiirtojen turvallisuuden seurannassa. Kliinisten tietojen ja oireiden hyvä kirjaaminen sekä asianmukainen haittavaikutusraportointi ovat edellytys aiheuttajan arvioimiselle ja haitan oikealle luokittelulle. Tärkeää on myös tunnistaa mahdolliset vaaranpaikat sairaalan toiminnoissa ja osata suunnata tarvittavat toimenpiteet ja koulutus oikein. Hoitoyksikön, sairaalan verikeskuksen ja Veripalvelun veriturvatoimiston välinen hyvä ja saumaton yhteistyö lisää verensiirtojen turvallisuutta. Lopuksi Vuosittain Suomessa raportoidaan noin 25 vakavaa verensiirtoon liittyvää haittatapahtumaa. Sairaaloihin toimitetaan vuosittain lähes verivalmistetta, joten verensiirrot ovat turvallisia ja haitat harvinaisia (8). Verensiirtoreaktiot hoidetaan pääasiassa oireenmukaisesti. Lieviä oireita hoidetaan ja joskus ennaltaehkäistään mm. tavallisilla kuume- ja allergialääkkeillä. Vakavien reaktioiden oireenmukainen hoito voi olla hyvinkin vaativaa erikoissairaalatasoista hoitoa. Haittavaikutuksen selvittelyyn tarvittavista näytteistä saa ohjeet sairaalan verikeskuksesta. Yleensä potilaasta otetaan reaktion jälkeen verinäyte, joka lähetetään sopivuuskoenäytteen ja reaktion aiheuttaneen verivalmisteen kanssa Veripalveluun. Reaktiotyypin perusteella valittavaan tutkimusarsenaaliin saattavat kuulua sairaalassa tehtyjen verensiirtotutkimusten toistaminen, valmisteen mikrobiologiset tutkimukset ja esim. akuutin keuhkovaurion epäilyissä verenluovuttajan HLA-vasta-ainetutkimukset. Verensiirtoreaktioiden aiheuttajan selvittely ja arvio saattaa kestää muutamasta tunnista useisiin viikkoihin, eikä tutkimuksiin tarvittavaa aikaa voida yleensä lyhentää. Jos potilaan verentarve jatkuu, eikä tuloksia voida jäädä odottamaan, asiantuntija-apua on saatavilla SPR:n Veripalvelusta vuoden kaikkina päivinä 24 tuntia vuorokaudessa (puh ). Kiiretilanteissakin haittavaikutuksen saaneen potilaan verensiirron turvallisuutta voidaan varmentaa Veripalvelun verensiirtoihin perehtyneiden lääkärien antamilla tilapäisillä verensiirto-ohjeilla, jotka tarkennetaan tutkimusten valmistuttua. English summary in english Blood transfusion reactions and hemovigilance in Finland 2767

6 English summary Eeva Juvonen Docent, Head of Department Finnish Red Cross Blood Service Johanna Wiksten Anu Korhonen Susanna Sainio Blood transfusion reactions and hemovigilance in Finland In Finland, the risk of adverse outcomes related to blood transfusions is small. The most common transfusion reactions are mild or moderate allergic or febrile incidents, with only about 25 transfusion reactions annually classified as serious harm. The symptoms and signs of a transfusion reaction are usually unspecific and do not reveal reasons or mechanisms that contributed to the event. A transfusion reaction may be related either to blood and blood components or to mistakes made in the transfusion process. The systematic reporting of adverse reactions and incidents in blood transfusions is a useful tool for identifying and understanding factors leading to errors. In Finland, the hemovigilance is centralized in the Finnish Red Cross Blood Service. The Blood Service also offers emergency medical support for blood transfusion problems. 2767a