UTELIAS MIELI LÖYTÄÄ INNOVA ATION. Jari Ranne: SOVUKSI ERI MIELTÄ SAA OLLA VALLANKUMOUS! KUKA ANTAA MAHDOLLISUUDEN?

PAREMMAN TYÖPÄIVÄN PUOLESTA 2-15 7 TAPAA IRTAUTUA TÖISTÄ LOMALLA RIIDASTA SOVUKSI ERI MIELTÄ SAA OLLA VANHUUSTYÖN VALLANKUMOUS! KUKA ANTAA MAHDOLLISUUDEN? TOVEJA KUKKAROSSA ELÄINTEN PUOLELLA BODY TIMMISSÄ HYVÄT PAHAT RUTIINIT ERILAISUUS VAHVISTAA STRESSI JÄÄ PUISTOON Jari Ranne: UTELIAS MIELI LÖYTÄÄ INNOVA ATION JÄSENLEHTI

pääkirjoitus TOIMIHENKILÖLIITTO ERTON JÄSENLEHTI PÄ ÄTOIMITTAJA KRISTIINA AHONEN TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ SUSANNA CYGNEL / FONDAMENTA MEDIA OY ULKOA SU MARKO VON KONOW JOK AINEN TAVALLA AN Parasta lomassa on valinnanvapaus. sisältö 2-2015 TOIMIN JUTUT 16 Innovatiivisuuden kummisetä Jari Ranne auttaa organisaatioita kehittämään innovatiivisuuttaan. Hänen mielestään innovointiin pitäisi satsata erityisesti prosessin alkuvaiheessa. 28 Oman työpaikkansa kehittäjät Kuinka moni teistä haluaisi viettää vanhuutensa täällä, kysyy työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen hoivakodin työyhteisöltä. 34 Työttömän paluu töihin Ihmisten työuralla on nykyään yhä enemmän erilaisia vaiheita, kuten pätkätyötä, osa-aikatyötä ja työttömyysjaksoja, eivätkä ne välttämättä kerro yksilön valinnoista vaan tuulisesta työelämästä. TOIMIN VAKIOT 3 PÄÄKIRJOITUS & JURIN JUTTU 8 TYÖ & PARI Tarja ja Inka täydentävät toisiaan. 12 PARASTA TYÖSSÄNI Ninni Pekkala. 13 KOTILÄKSYT Antti Isokangas luki hyvistä ja huonoista toimintatavoista. 14 OMAT RAHAT Aikapankkiin talletetaan toveja. 31 7 TAPA A laskeutua lomalle. 32 VAPAATA AIKAA Ulla Hyvönen treenaa kehoa. 33 KOLUMNISTI TIINA TORPPA & äidit 43 UUSI ALKU Roosa Männistö, 8, haluaa opettajaksi. 20 Sovitellen Tavallisessa suomalaisessa työyhteisössä riidellään, eikä se mitään, sillä erimielisyydet ovat hyvästä, jos niistä otetaan opiksi. Yleensä kinat pysyvät asiassa ja ratkeavat saman tien, mutta joskus ne iskevät syvälle tunteisiin ja jäävät kytemään. Silloin tarvitaan sovittelua. TOIMIN PALSTAT 4 TOIMI OIKEIN Asiantuntijat vastaavat. 5 URA & IHMISET Ikäjohtamista elämän eri vaiheissa. Kesäduunari-info on auki. Järjestä kokous tehokkaaksi. 6 TYÖ & TERVEYS Stressi jää puistokävelylle. Kylmähoito tekee kudoksille hallaa. Nauti lomasta hyvävointisena. Oletko hyttysen herkku? 9 MYÖS NAISILLE Kalamies on koukussa. 10 TRENDI & TÖRMÄYS Tytölle koulu on pelastus. Ranskalainen suunnittelee palaverissa lomaansa. Kanariansaarilla ekohengessä. Ole armollinen itsellesi. 37 ERTON JÄRJESTÖSIVUT KIRJOITTAJAT SARI ALHAVA TERHI HAUTAMÄKI SUSANNA HAANPÄÄ ANTTI ISOKANGAS VIRVE JÄRVINEN KATARIINA KRABBE TUOMAS LEHTONEN VIRPI MELLERI KIRSI POIKOLAINEN MIINA POIKOLAINEN TIINA TORPPA KUVA AJAT JA KUVITTAJAT JONNA KOSKI JUHA MYLLYMÄKI TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT FONDAMENTA MEDIA OY FREDRIKINKATU 24 A 3 00120 HELSINKI P. 040 554 7780 SUSANNA.CYGNEL@ FONDAMENTA.FI WWW.TOIMILEHTI.FI HTTP://ISSUU.COM/TOIMI SÄHKÖPOSTI TOIMI@ERTO.FI JULKAISIJA ERITYISALOJEN TOIMIHENKILÖLIITTO ERTO RY MEDIAMYYNTI KRISTIINA AHONEN P. (09) 6132 3267 PAINOPAIKKA FORSSA PRINT 2015 AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN ISSN 0783-9693 JUHA MYLLYMÄKI KUVASI KANTEEN JARI RANTEEN. Jurin Juttu LOMALLA EI PIDÄ YHTÄÄN MITÄ ÄN. Erilaisissa yhteyksissä näkee usein ohjeita siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ennen lomaa, millä tavalla pitää rentoutua ja miten arkeen paluu onnistuu kitkattomasti. Onpa puhuttu jopa lomailutaidoistakin; miten viettää ja käyttää loma oikein. Huh! En usko, että ohjeistaminen auttaa viettämään parempaa lomaa. Lomalla ei pidä yhtään mitään. Eikä stressaaminen niin sanotusta oikeanlaisesta lomasta eroa työtehtävistä stressaamisesta. Jokaiselle on omat keinonsa lomailuun, kesäilyyn ja rentoutumiseen eikä yhtä parasta tapaa ole olemassa. Toiselle sopii suunnitelmien ja tehtävien listaaminen, toinen etenee vailla mitään tarkempia pohdintoja. Joku haluaa toiminnallisen aktiiviloman, toinen maata riippumatossa kirjan kanssa ja kolmas hoitaa puutarhaa. Kaikki ovat ihan yhtä oikeita vaihtoehtoja aktiivipörrääjä nauttikoon tavallaan ja leppoistaja tavallaan. Ainoa kaikille sopiva ohje onkin tehdä juuri sitä mitä itse haluaa ja mistä nauttii ulkopuolisten mielipiteistä välittämättä. Jos loma-asioista tai muusta tulee kysyttävää, niin ERTOn työsuhdeneuvonta palvelee koko kesän ajan. Myös nettisivujemme työsuhdeoppaasta löydät vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, esimerkiksi loman määrän laskentaan, loman pitämiseen, lomarahaan tai lomalla sairastumiseen. Toimin jutut käsittelevät tällä kertaa muun muassa työhyvinvoinnin ja työpaikan ilmapiirin asioita. Luultavasti jokaisella työpaikalla on joskus tehty asiasta kyselytutkimuksia. Olivatpa tulokset mitä tahansa, jokainen voi kysyä itseltään, mitä voisi tehdä, jotta työkaveri saisi työnsä hyvin tehdyksi ja viihtyisi työpaikallaan. Kehittäminen on helpointa aloittaa peilistä näkyvästä henkilöstä. Hyvä käytös on luonnollisesti työhyvinvoinninkin lähtökohta. Kommunikoinnilla, puheeksi ottamisella, luottamuksen arvoisella toiminnalla, kuuntelulla ja kiittämisellä pääsee jo hyvin pitkälle. Avoimuus, toiminnan läpinäkyvyys ja koko henkilökunnan osallistaminen kehittämiseen edistävät tasavertaista työyhteisöä. Aurinkoista kesää! Kristiina Ahonen päätoimittaja ERTON PUHEENJOHTAJA JURI AALTONEN KERTOO, MITÄ ON MIETTINYT VIIME AIKOINA. VASTUULLISEN ISKÄN JA ÄISK ÄN TEHTÄVÄ Ä. Niin minun kuin varmaan sinunkin jälkikasvu on innosta pinkeänä hakenut kesätöitä. Toivottavasti haku on onnistunut. Nuorten silmissä kiiluu palkkarahoilla tehtävät tulevaisuuden investoinnit, kuten reissu kaverin kanssa ulkomaille. Palkan lisäksi moni töitä saanut odottaa jännityksellä, millaista on olla töissä. Miten minua kohdellaan ja millaisin säännöin töissä ollaan? Osa säännöistä on luettavissa laista ja osa perustuu hyviin käytöstapoihin. Nuorten vanhemmilla on iso vastuu jälkikasvun rynnistäessä työelämään. Meidän tehtävämme on kertoa nuorelle työelämän perusteet. Kyse on pienistä asioista ja isoista perusoikeuksista ja -velvollisuuksista. Töihin pitää mennä ajoissa ja määrätyt työtehtävät pitää hoitaa. Kaikkia pitää kohdella yhdenvertaisesti. Työnantaja ei saa peruuttaa työvuoroa aamulla sateen takia jne. Lakiasioissa nuoria neuvoo liittojen yhteinen Kesäduunari-info. Onnittelut kaikille kesätöitä saaneille. Jos ei töitä ole löytynyt, niin nauti lomasta ja kesästä! 2 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 3

ura&ihminen KOONNUT SUSANNA CYGNEL KUVA SHUTTERSTOCK ura&ihminen Marjukka Mikola KTK, uravalmentaja, UP! Partners Takaisin työelämään?millä tavoin voin päästä kahden vuoden työttömyydestä takaisin työelämään? Mitä taikatemppuja minun pitää tehdä? toimi oikein Kysy asiantuntijoilta urastasi, järjestöasioista tai taloudesta! toimi@erto.fi Matti Orkovaara varatuomari, ERTOn edunvalvonta johtaja Kahden vuoden työttömyyden jälkeen on edelleen mahdollista työllistyä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on optimismin ja työllistymisuskon säilyttäminen. Älä anna periksi! Älä lopeta työnhakua! Usko itseesi ja osaamiseesi! Pohdi, mitä osaat ja mitkä ovat keskeiset ammatilliset ja persoonalliset vahvuutesi. Käy läpi työhistoriasi ja nosta esiin onnistumisiasi. Pohdi myös, mikä sinua kiinnostaa, onko sinulla jonkin toimialan tai toiminnon erityisosaamista jne. Paketoi osaamisesi esiin houkuttelevasti ja selkeästi. Mieti, missä näille taidoillesi olisi käyttöä ja tarjoa osaamistasi suoraan sinne, missä uskot voivasi osaamisellasi hyödyttää organisaatiota. Tee avoimia hakemuksia, tarjoa työpanostasi ja kohdenna se suoraan kiinnostaviin organisaatioihin. Älä siis jää pelkästään avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen varaan. Verkostoidu ja ole itse aktiivinen älä odota, että sinut löydetään. Kerro avoimesti, minkälaista työtä haet. Huolehdi myös siitä, että ansioluettelosi ja hakemuksesi ovat selkeät, ajan tasalla ja tuovat esiin osaamisesi sekä tavoitteesi. Konkretisoi myös näkyväksi, miten olet kehittänyt itseäsi työttömyysjakson aikana. Mitä olet oppinut ja mitä uusia taitoja olet hankkinut? Tai oletko päivittänyt olemassa olevaa osaamistasi? Työttömyysjakso on otollinen aika oppia paljon sekä itsestään että ympäröivästä maailmasta. Tuo tämä esiin ja ole ylpeä siitä. Marjukka Mikola Ralf Sund VTM, STTK:n talouspoliittinen asiantuntija Naapurissa ruoho vihertää?voiko työnantaja estää työntekijäänsä siirtymästä kilpailijalle töihin? Mikäli mistään kilpailukiellosta ei ole sovittu, työntekijä saa vapaasti siirtyä minne tahansa töihin irtisanoutumalla vanhasta työpaikastaan ja noudattamalla irtisanomisaikaa. Ainoastaan, mikäli vanhaan työsuhteeseen liittyy joko työsopimuksella tai muuten tehty erillinen kilpailukielto, voi siirtyminen olla rajoitettua. Lain mukaan kilpailukielto on pätevä solmia työsuhteeseen liittyvästä erittäin painavasta syystä. Työntekijän tulee olla jotenkin avainasemassa, esimerkiksi hankkimassa asiakkaita. Kilpailukiellolla saadaan rajoittaa uudessa työssä aloittamista enintään kuusi kuukautta työn päättymisestä tai erillistä kohtuullista korvausta vastaan jopa vuoden verran (työsopimuslaki 3 luku 5 ). Tällöinkin rajoitetaan kilpailevaa toimintaa, ei työntekoa yleensä. Matti Orkovaara Suomen jama mielessä?elämmekö Suomessa nyt jotain lamaa tai laskukautta? Vai ollaanko jo nousussa? Suomen kansantalous kärvistelee lamassa. Menossa on seitsemäs laiha vuosi. Laskukausia seuraa yleensä nousukaudet, se on talouden normaali kulku, mutta nyt on käsillä poikkeuksellisen huonot ajat. Ne näyttävät jatkuvan. Varovaista optimismia on ilmassa. Ennustelaitosten yhteinen käsitys ensi vuodesta on lievän myönteinen. Talous olisi kääntymässä varovaiseen kasvuun, työttömyyden kasvu pysähtyisi ja velkaantumisen vauhti hiljenisi. Synkän pilven reunoilla näyttäisi ehkä kimmeltävän kultaa. Raamatullisilla vertauksilla voisi leikitellä: seitsemää laihaa vuotta seuraa seitsemän lihavaa. Harmi vaan, etteivät taloudelliset analyysit anna aihetta olettaa, että lihavat vuodet olisivat nurkan takana. Mutta kuitenkin: vähän helpottaa. Lisää vertauksia: pitkään on kavuttu uuvuttavaa ylämäkeä, nyt ollaan pääsemässä tasaiselle, mutta kunnon vauhdikasta, helpottavaa alamäkeä ei näy. Ralf Sund Hyvä pomo tajuaa elämän ÄLYKÄS ESIMIES OTTAA ihmisen elämäntilanteen huomioon ihan jo työn laadun ja tuottavuudenkin kannalta. Ihmisen työuran kaari alkaa ensimmäisessä työpaikassa ja päättyy eläkkeelle jäämiseen. Sille välille mahtuu kaikenlaista tapahtumaa, eikä yksityiselämä voi olla vaikuttamatta työelämään: Läheisen kuolema. Lapsen sairastuminen. Perheen perustaminen. Pienten lasten vanhemmuus. Aviokriisi. Oma sairaus. Työkyvyttömyys. Työnkuvan muutos. Nämä mullistavat maailmaa ja joskus jopa myllertävät kaiken, hyvässä tai pahassa. Työpaikalla laadukas esimies ymmärtää, että eri-ikäisten ja eri elämänvaiheissa olevien ihmisten johtamisessa pitää pystyä huomoimaan ihmisen elämän kokonaisuus, johon kuuluu työ, perhe ja vapaa-aika kaikkien koukeroineen. Se ei tarkoita sitä, että työelämä pomppii vapaa-ajan ehdoilla, vaan Onnea kesätyöstä! KESÄDUUNARI-INFO auttaa nuoria kesätyösuhdeasioissa, kuten palkka-asioissa ja työsopimuksen laatimisessa. Palvelu on maksuton ja siellä voi asioida nimettömänä. Kesäduunarineuvoja Rina Knape muistuttaa, että työsopimus kannattaa tehdä aina kirjallisena. Ennen kuin allekirjoitat sopimuksen, lue teksti ja käy läpi siinä mainitut työehdot sekä työntekijän oikeudet ja velvollisuudet. Tarkista etenkin luvattujen työtuntien määrä ja selvitä epäselvät elämän välttämättömyyksien tajuamista. Pomon tehtävä on huolehtia, että työyhteisön jäsen voi toimia voimavarojensa mukaan itselleen sopivassa tehtävässä eri elämäntilanteissa. Tuo tehtävä tai vastuu voi muuttua elämäntilanteen mukaan. Joskus ihminen tarvitsee työssään uudenlaista tukea. Jos esimies onnistuu tukemaan ihmistä erilaisissa elämäntilanteissa, hyvinvointi työpaikalla lisääntyy. Jos hän epäonnistuu, työntekijä voi joutua pahoinvoinnin kierteeseen. Ikäjohtaminen on yhä tärkeämpi asia työelämässä. Yhdellä työpaikalla voi olla monen ikäisiä ihmisiä, jopa kolmen tai neljänkin sukupolven edustajia. Heillä on erilaisia tarpeita, odotuksia ja vahvuuksia. Taitava ikäjohtaminen tekee eri-ikäisyydestä voimavaran työyhteisöön ja koko organisaatioon. Lisää aiheesta: www.ttl.fi (johtamisverkosto) Kesäduunarineuvoja Rina Knape auttaa nuorta työntekijää. kohdat ennen allekirjoittamista. Palkkaerittelyn kanssa pitää myös olla tarkkana. Tarkista, että palkkatiedot ovat oikein, ja sinulle on maksettu kaikki ilta-, viikonloppu- ja ylityökorvaukset. Huolehdi kesätyön loputtua, että saat oikeat lomakorvaukset, Knape huomauttaa. Puhelinpalvelu (p. 0800 179 279), avoinna arkisin klo 9 15 Lisää tietoa ja keskustelua: www.kesaduunari.fi, www.facebook.com/kesaduunari ja twitter.com/kesaduunari. Kuinka TEHOSTAA TYÖPALAVERIA TEHOTTOMAT PALAVERIT TURHAUTTAVAT. PIENILLÄ TEOILLA PARANNAT PALAVEREITASI. Vaihtele aikaa, paikkaa ja tapaa. Ihmiset saattaisivat olla viikkopalaverissa perjantaipäivänä paremmassa vedossa kuin maanantaiaamuna. Kokeile kävelykokousta: liike stimuloi aivoja. Rajaa osallistujia ja aikaa. Jokaiselle osallistujalle on oltava palaverissa oma roolinsa. Ellei ole, hän on paikalla turhaan. Pari huolella valmisteltua 20-minuuttista voi olla parituntista palaveria tehokkaampia. Puheenvuorojen ajat kannattaa kirjata ennakkoon asialistaan. Kokeile liukumaa. Osallistujien määrä voi vaihdella liukuvasti kokouksen aikana. Oman osuutensa hoitanut voi poistua kokouksesta töittensä pariin. Palastele palaveri. Lyhyenkin tauon jälkeen ajatus kulkee entistä kirkkaammin. Kokousväen vaihto onnistuu häiriöttä taukojen aikana. Sulje puhelin, unohda läppäri. Pienenkin keskeytyksen jälkeen aivoilta menee vartti, ennen kuin ne palaavat täysillä käsiteltävään asiaan. Riittää, että paikalle on nimetty yksi hakukonevastaavaksi tietokoneensa kanssa. TEKSTI VIRVE JÄRVINEN Lähde: Reetta Koski & Katleena Kortesuo: Kokousten seitsemän kuolemansyntiä Paranna palavereitasi. Talentum, 2014 4 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 5

työ&terveys KOONNUT SUSANNA CYGNEL KUVAT SHUTTERSTOCK työ&terveys Illat, vapaapäivät ja lomat auttavat palautumaan työstä, mutta niiden lisäksi työntekijä tarvitsee palautumistaukoja kesken työpäivän. Taukojen aikana voimavarat elpyvät ja elimistön stressitaso laskee. Ilman palauttavia taukoja kuormitus kasautuu ja haittaa hyvinvointia. Töissä ihmistä kuormittaa kiire, työn epävarmuus ja vaativa sosiaalinen vuorovaikutus. Stressiä lisää myös vaikueus erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan. Riittämätön työstä palautuminen saattaa olla terveydelle jopa suurempi riski kuin työn aiheuttama kuormitus. Työstä palautumisen puute näkyy väsymyksenä, ärtyneisyytenä ja tarpeena vetäytyä vuorovaikutuksesta. Pitkään jatkuvana se uuvuttaa työntekijän, psykologian professori Ulla Kinnunen kertoo. KOFEIININ KORVIKE Työstressi jää puistoon Hengitä itsesi hereille Tämä hengitysharjoitus virkistää! Seiso pienessä haara-asennossa. Sisäänhengityksellä vedä kyynärpäät ja olkapäät voimakkaasti taakse, lavat yhteen ja tunne, miten rintakehä avautuu. Uloshengityksellä halaa itseäsi ja anna selän pyöristyä. Sisäänhengityksellä vedä taas rinta rottingille ja uloshengityksellä heitä kädet rennosti pään yli. Toista reippaassa tahdissa hengittäen voimakkaasti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Toista niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä. Ulla Kinnunen johtaa Suomen Akatemian tutkimusta, jossa selvitetään, minkälainen lounastauko vähentää parhaiten työpäivän jälkeistä väsymystä: tavanomainen lounastauko, lounastauolla tehty puistokävely vai rentoutusharjoitus. Palautumista selvitetään kyselylomakkeella sekä verenpaine- ja stressihormonimittauksilla. Alustavien tutkimustulosten mukaan palautumista voidaan edistää sekä rentoutusharjoituksilla että piipahtamalla puistossa. Rentoutusharjoitus voi olla hyvin lyhyt: kun tekniikka on tuttu, muutama minuutti laskee elimistön stressitasoa. Lyhyt harjoitus on helposti toistettavissa työpäivän aikana. Luontoympäristöjen elvyttävyydestä on saatu aiemminkin hyvää tieteellistä näyttöä. Jos mahdollista, kesäaikaan lounastauko kannattaa viettää eväiden kanssa viheralueella. TEKSTI VIRVE JÄRVINEN KUVA JUHA MYLLYMÄKI Kylmäpakkaus pannaan KUN KUNTOILIJAN NILKKA nyrjähtää, mielessä on yleensä kaksi sanaa: äkkiä jäätä! Urheiluvammojen ensiapuun vakiintui jo 1970-luvulla KKK-sääntö eli kylmä, koho ja kompressio. Viime aikoina blogeissa ja pukuhuoneissa on keskusteltu, ettei kylmähoito nopeuttaisikaan paranemista, vaan päinvastoin hidastaa. Onko todellakin näin? Tutkimusnäytön mukaan kylmähoito ei auta, vaan se voi pahentaa kudostuhoa vamma-alueella. Kompressio eli puristus on tärkein ensiapu, sillä se lievittää turvotusta, vahvistaa urheilufysioterapeutti (OMT), kouluttaja Ismo Palmamäki, joka työskentelee FysioProVitassa Helsingissä. Kylmän käyttöä perustellaan yleensä sillä, että kylmä lievittää kipua. Tämä on Palmamäen mukaan totta, mutta kylmällä on myös ei-toivottuja vaikutuksia: Kylmä supistaa verisuonia, hidastaa kipualueen aineenvaihduntaa, estää insuliinin vapautumista ja lisää imusuonten läpäisevyyttä. Nämä kaikki tekijät hidastavat paranemista. Varsinkin kroonisissa nivel-, nivelside- ja jännevammoissa on ihan hullua käyttää kylmähoitoa, kun näiden alueiden aineenvaihdunta on jo valmiiksi heikko. ITIK AN HERKKUPALA TUTTU TILANNE. Isomman porukan illanistujaiset kesäillassa. Hyttyset tuntuvat hyörivän erityisesti parin ihmisen kimpussa ja yksi saa istua ihan rauhassa. Täyttä totta, sillä brittiläisessä tutkimuksessa todettiin osan ihmisistä erittävän kemiallista Kokeile TEE ITSELLESI EHDOTUS: kokeile tänä kesänä yhtä uutta liikuntalajia hakeudu vaikka kurssille. Saatat löytää uuden intohimon! Jos nilkka nyrjähtää ja nilkan nivelside vaurioituu, toimi näin: Nosta jalka koholle ja pyri saamaan siihen mahdollisimman pian kompressio. Paina vammakohtaa käsillä, kunnes saat siihen painesidoksen. Pidä aluksi painesidettä koko ajan ja vältä kuormittamasta jalkaa. Aloita nilkan pumppaavat liikkeet viimeistään parin päivän kuluttua. Varaa kevyesti jalan päälle heti kun pystyt ja käytä painesidettä tarpeen mukaan. TEKSTI VIRPI MELLERI Unohda kylmäpussit ja pidä huoli, että treenikassista löytyy ideaaliside. suoja-ainetta, joka peittää alleen hyttystä houkuttelevat ihon tuoksut ja hyttyset jättävät nämä onnekkaat rauhaan. Hyttyset haistavat kohteensa uloshengittämän hiilidioksidin jopa 50 metrin päästä. Ne etsivät myös liikettä ja lämpöä lentäessään aterian perässä. Eli tämäkin on täysi tosi: sulkapallon pelaaminen hikipäässä mökkipihalla oikein kutsuu itikat paikalle. Hyttysiä voi yrittää harhauttaa suihkeilla ja savuilla. Erityisen käteviä ovat viime aikoina yleistyneet hyttyskarkottimet, jotka toimivat kaasulla ja ovat hajuttomia. Isoäidin mukaan hyttysiin tehoaa sama aines kuin muihinkin vampyyreihin: ne eivät voi sietää valkosipulille löyhkäävää ihmistä. Kuinka PYSYÄ VIREESSÄ KESÄLLÄ TEE PARI HYVÄÄ PÄÄTÖSTÄ, NIIN VOIT OTTAA RENNOSTI JA VOIDA IHANASTI KOKO KESÄN AJAN. Tee kuntolenkki viitenä päivänä viikossa. Aseta itsellesi sopiva päiväohjelma ja pidä siitä kiinni: tunti reipasta kävelyä, puolen tunnin vesijuoksu, uinti saareen ja takaisin tai fillarointi kyläkaupalle. Liiku lihasvoimalla. Autoilu passivoi. Suvessa voi lompsia kävellen ja hyödyntää julkisiakin, kun niitä sattuu menemään. Kaiva mökkipyörä esiin! Syö mielin määrin kasviksia ja hedelmiä. Osta torilta mansikoita ja kesäporkkanoita ilman rajoitusta ja täytä masu niillä. Jätä roskaruoka kaupan hyllylle. Jos himoitset karkkia ja sipsiä, valitse viikossa itsellesi yksi mässytyspäivä. Yksi poikkeus: joka päivä kahvin kanssa saa syödä esimerkiksi pullan tai jäätelön. Käytä korkkia. Jatkuva kesähönö ei ole kenellekään hyödyllistä ja kankkuspäivä vesittää kaikki edelliset hyvät päätökset. Suosi laatua: mieluummin yksi superherkullinen ja vähän kalliimpi saunasiideri kuin viisi halpista pään sumuttamiseen. Nuku riittävästi. Jos kukut kesäyössä, ota vahinko takaisin nukkumalla makoisat päiväunet vaikka ennen lenkkiä. 6 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 7

työ&pari TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ KUVA JUHA MYLLYMÄKI KOONNUT TUOMAS LEHTONEN KUVA JUHA MYLLYMÄKI myösnaisille Puu ja sen oksat Hyvä tiimi keskittyy tärkeisiin asioihin niin, että luovuudella on tilaa kukoistaa. TARJA HAILI: Olemme rakentaneet Inkan kanssa Uusimaa-viikkoa alusta asti, eli viitisen vuotta. Omaa ydinalaani ovat kulttuuri ja kulttuurimatkailu Uudenmaan alueella. Inkan vastuulla ovat viestintä, Uusimaa-viikon talous ja toiminnan linjaukset, eli kehykset, joiden sisällä töitä teemme. Olemme luonteeltamme erilaisia: minä olen karjalainen taiteilijan tytär. Puhun paljon ja kudon ajatus- ja henkilöverkostoa jatkuvasti. Napakkana ihmisenä Inka katkoo rönsyt sekä lillukanvarret ja pitää fokuksen ydinasioissa. Inkalla on hyvä vainu ajankohtaisista asioista ja aiheista. Kekseliäänä ja valveutuneena ihmisenä hän hoksaa, mikä herättää laajaa kiinnostusta ja mikä yhteistyökumppaneihin uppoaa. Hän on kultaakin arvokkaampi tässä työssä, ja nautin yhteistyöstämme. Itselleni läheisiä ovat kulttuuri, järjestöt ja vuorovaikutus. Olen ehtinyt vuosien varrella toteuttaa monenlaisia projekteja erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Näen kaikessa mahdollisuuksia. Olen iloinen, että Inka ei ole säikähtänyt polveilevaa tekemisen tapaani. Työtäni helpottaa, että minulla on välitön yhteys liiton johtoryhmään ja vastuu linjauksista toteutuu siellä, missä pitääkin. OLEMME ERILAISIA: HÄN NAPAKK A JA MINÄ RÖNSYILEVÄ. Tarja Haili erityisasiantuntija, Uudenmaan liitto Inka Kanerva kehittämisjohtaja, Uudenmaan liitto INKA KANERVA: Ryhdyimme aikanaan Tarjan kanssa yhdessä ideoimaan Uusimaa-viikkoa tarkoituksena esitellä kaikkea sitä hienoa työtä, jota maakunnassamme tehdään. Jo alussa tajusin, miten tärkeätä alueen kulttuurityö on Tarjalle osa hänen identiteettiään. Itse olen kiinnostuneempi esimerkiksi yhteiskuntataloudesta ja ympäristö asioista. Luovana ja rönsyilevänä ihmisenä Tarja tarvitsee työparikseen henkilön, joka osaa sanoa, jos jokin toimintatapa ei vastaa organisaatiomme strategisia tavoitteita tai jos idea ei tunnu toimivalta. Jos olemme eri mieltä, Tarja perustelee kantansa. Mikäli huomaan, että asia on hänelle tärkeä, voimme jatkaa keskustelua. Tarja on spontaani ja innostuu asioista valtavasti. Minä puolestani pidän jalat maassa. Hän on lannistumaton dynamo, jonka ideapussissa on paljon tavaraa. Jos torppaan jonkin hänen ideoistaan, tiedän, että hänellä on muitakin jo valmiina. Olemme yhdessä laatineet periaatteet, joita noudatamme. Minä raamitan hänen työtään, mutta en kuitenkaan liian tiukasti; en halua latistaa hänen luovuuttaan. Tiimiämme voisi kuvailla puuksi, jossa minä olen runko ja Tarja sen oksat. Kumpikaan ei yksinään saisi Uusimaaviikkoa aikaiseksi. SAALISTAJAN PALUU. Nykyihmisen saalistusvietti on vuosituhansien kuluessa haalistunut liki olemattomaksi. Häivähdys menneestä palaa, kun kalamies saa käsiinsä virvelin ja uistinpakin. Kun Ahti suosii ja tuhti vonkale kiristää siimaa, urbaaneimmankin pukumiehen adrenaliinitaso nousee muinaisten saalistajien tasolle. YLLÄTYKSELLISYYS. Koskaan ei voi ennakoida saalista. Kalaa saattaa tulla pakastettavaksikin, mutta huonolla tuurilla pitää kotimatkalla koukata kaupan kautta. Kalastuksessa on aina pieni jännitysmomentti. Hieman kuin pistäisi loton vetämään. KILPAILUVIETTI. Enemmän ja isompia kuin kaverille! Elämä on kilpailua ja kalastus osa elämää. Yksi kalamiehen haaveista on saavutettu, kun kelomökin seinää koristaa omakuva elämän vonkaleen kanssa. Hyvällä kalaonnella saa arvostusta kaveriporukassa. MONIPUOLISUUS. Kun heittokalastus tylsistyttää, voi lähteä perhostamaan, vetouistelemaan tai vaikka matoongelle. Verkkoja, katiskoja ja rysiä hyödyntäen kalastus saa täysin erilaisen luonteen. Eksotiikkaa kaipaava voi tutustua harppuunan tai atraimen käyttöön. VEHKEIDEN VIEHÄTYS. Vapoja, vieheitä ja pakkeja ei ole koskaan liikaa. Välineitä tulee olla tilanteen saaliskalan PYHÄ RIITTI Eväkkäiden narraaminen on koukuttavaa puuhaa, katsoo asiaa mistä näkövinkkelistä tahansa. HIEMAN KUIN PISTÄISI LOTON VETÄMÄÄN. ja kalastusmuodon mukaan. Osaavimmat työstävät tai tuunaavat välineitään itse. Monen kalastajan mielestä varustekatalogien pänttääminen voittaa parhaatkin bestsellerit. LUONTO. Veden loiske veneen kyljissä, vesilintujen elämöinti ja selällä puhaltava raikas tuuli muodostavat yhtälön, joka poistaa arkistressiä. Eri vuorokauden- ja vuodenajat sääilmiöineen tuovat kalareissuihin omat pikantit sävynsä. VENEILYN TENHO. Pyrähdys moottori- tai lihasvoimalla ulapalle on mitä mainioin tapa karata elämän realiteetteja. Veneellekin on järkikäyttöä, kun päämääränä on saada apetta päivällispöytään. HALUTTAESSA HELPPOA. Isoisän vanhat varusteet riittävät, eikä tyylipisteitä tarvitse metsästää. Lomaileva kalamies voi nauttia täysin rinnoin kyläpuodista hankittua mato-onkea heilutellessa. Kalastuksen voi ottaa myös lunkisti. HYVÄSSÄ SEURASSA. Kalareissut ovat parhaimmillaan useiden päivien mittaisia ystäväporukan kanssa koettuja eräspektaakkeleja. Kalastuksen ohella tarinoidaan ja nautitaan eväitä. Kaveri on mukava lisä lyhyemmälläkin saalistusreissulla: aina on käyttöä haavimiehelle ja huopaajalle. 8 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 9

trendi&törmäys KOONNUT SUSANNA CYGNEL trendi&törmäys HENKINEN KASVU Itsekuria sopivassa paketissa KAIKKEA MAHDOLLISTA LIPSAHTELUA ihmisen elämässä voi kutsua itsekurin puutteeksi: Tuli syötyä suklaata! Jäin sohvalle, enkä mennyt lenkille. Siirsin imuroinnin huomiselle. Juutuin feissariin työaikana. Ostin uusia vaatteita, joita en edes tarvitse. Ihastuin työkaveriin. Moni ihminen, joka kokee tahdonvoiman puutetta itsessään, elää soimaten itseään. Hän ei voi olla tyytyväinen, vaikka elämä itse asiassa sujuisikin kivasti, koska mieltä kalvaa jatkuvasti tunne, että pitäisi tehdä paremmin ja olla tehokkaampi, laihempi, ahkerampi ja kauniimpi. Toinen ihmistyyppi laittaa itsensä tiukkaan kontrolliin ja luulee olevansa täynnä tahdonvoimaa. He näyttävät kadehdittavan määrätietoisilta, mutta eivät ole onnellisia, sillä heille elämä on jatkuvaa taistelua hallinnan ylläpitämiseksi itsekurin avulla, määrittelee Sirpa Palokari Armollinen itsekuri -kirjassaan. Aito tahdonvoimailija voi tehdä poikkeuksia ja lipsua säännöistä, miksei vaikka välillä villiintyä hulvattomaksi. Voisiko ihminen olla onnellinen ilman itsesyytöstä? Ja oppisiko ihminen muuttamaan elämässään asioita, joihin ei ole tyytyväinen? Palokarin mukaan kyllä, mutta muutokseen tarvitaan ensin periksi antamista eli armollisuutta itseään kohtaan. Lue lisää: Armollinen itsekuri (Sipa Palokari, PS-kustannus) MAAILMAN TUULIA KOKOUSAJAN HYÖTYK ÄYTTÖÄ KAHDEKSAN KYMMENESTÄ TEKEE kokouksen aikana jotakin muuta kuin kuuntelee, kertoo ranskalaisten toimihenkilöiden keskuudessa tehty tuore tutkimus. Parasta puuhaa kokouksissa on näemmä sähköposteihin vastaaminen, kesäloman valmistelu, piirtäminen, facebookkaaminen, pelaaminen ja treffisaiteilla surffailu. 32 prosenttia vastanneista tunnustaa ainakin kerran torkahtaneensa kokouksessa ja 15 prosenttia myöntää poistuvansa salista ilman pienintäkään käsitystä siitä, mistä puhuttiin. Ranskalaisen kokouksen keskimääräinen kesto on 1 tunti 20 minuuttia. Tutkimuksen perusteella osallistujan huomiokyky kestää enintään 52 minuuttia kolmanneksen kuulijoista uuvahtaessa jo puolen tunnin jälkeen. Järjestäjän näkökulmasta viimeinen puoli tuntia menee siis aina harakoille. 92 prosenttia ranskalaisista toimihenkilöistä osallistuu kokoukseen keskimäärin kolmesti viikossa. Uskoisi siinä ajassa ainakin kesäloma- ja ihmissuhdeprojektien hoituvan kuntoon. KOONNUT VIRPI L ATVA EETTINEN MATKAILU 10 ekotekoa Kanarialla Pakkaa lomalle mukaan ekologisia ja eettisiä ajatuksia. Näe tuttu kohde uudessa valossa. 1. Kanariansaaret on yllättävän kelpo ekokohde. Niin sanotut turistikohteet ovat globaalisti ajatellen ekologisempi vaihtoehto kuin ne eksoottiset paikat, joista kaverisi eivät ole kuulleetkaan. Matkailun keskittyminen ei rasita koko maapallon kantokykyä, ja alueen rakentamisessa on jo huomioitu turismi. 2. Majoitu tunnelmalliseen sukuhotelliin tai isompaan hotelliin, jolle on myönnetty ympäristösertifikaatti. All Inclusive -hotellit karsivat paikallisten pienyrittäjien tuloja usein kohtalokkaasti. 3. Valitse paikallinen vaihtoehto aina kun voit, sillä turismi on monille ainoa tulonlähde. Shoppaile ja syö kansainvälisten ketjujen sijaan perheyrityksissä. 4. Suosi kasvis- ja kalapainotteista ruokaa. Kanarialla tuoretta luomu- ja lähiruokaa on tarjolla kaikkialla. 5. Älä läträä vedellä. Käy kylvyn sijaan suihkussa ja käytä samaa pyyhettä pidempään. Puhdasta vettä ei riitä niin kuin Suomessa. 6. Tutustu saareen paikallisbusseilla. Pääset aidompaan kanarialaistunnelmaan. Tai vuokraa polkupyörä ja aja lähikyliin. 7. Käy patikoimassa Teneriffalla Teide-vuoren ympärillä kansallispuistossa tai koillisrannikolla Anagan sademetsissä. Suosi paikallisia opaspalveluita. 8. Pidä luonto ja ympäristö puhtaana. Se on yhtä arvokas muualla kuin meilläkin. 9. Älä ruoki eläimiä tai muutenkaan puutu saaren luonnolliseen kiertokulkuun. 10. Kunnioita paikallista ympäristöä ja kulttuuria. Pinnalla nyt NOUSUSSA ON SUPPAILU (Stand Up Paddling). Se on lähtöisin surffausmekasta eli Hawaijilta. Suplauta muistuttaa surflautaa, jota melotaan seisten pitkällä melalla. Suppaus on vähän kuin hiihtäminen eli tehokasta ja helppoa. Laji sopii kaikille veden äärellä viihtyville liikkujille. JA SUKELTA A SURFFAUS on mennen kesän vesiä, koska sen harrastaminen on liikaa kiinni kelistä ja taidoista. SAAT MULTA HORSMASALAATTIA MAITOHORSMA (Epilobium angustifolium) on monipuolinen villivihannes, joka sopii suomalaiseen ruokapöytään täydellisesti. Horsman lehdet pursuavat C-vitamiinia, karoteenia Koulu pelastaa tytön Hamamatou Oumarou, 15, käy seitsemättä luokkaa Gomba s Hausa Collegessa Etelä-Nigerissä. Hänen kodistaan on kouluun matkaa seitsemän kilometriä, mutta UNICEFin apurahan ansiosta hän pystyy asumaan toisessa perheessä lähellä koulua. Moni tyttö ei ole yhtä onnekas kuin Hamamatou, vaan päätyy hyvin nuorena töihin, orjaksi tai naimisiin. Kehitysmaan köyhissä perheessä saatetaan ajatella, että tytön ruokkiminen on kuin kastelisi naapurin puutarhaa. Se on ymmärrettävä ajatus, sillä joka kolmas tyttö menee naimisiin ja muuttaa miehensä kotiin alle 18-vuotiaana. Nykyään jo useimmat lapsista aloittavat alakoulun, mutta kaikki eivät pääse enää yläkouluun. Opintien jatkuminen olisi tärkeää: jos murrosikäiset tytöt ovat koulussa, he eivät joudu liian aikaisin naimiin ja tule raskaaksi, kertoo ohjelmatyönjohtaja Inka Hetemäki Suomen UNICEFista. Tyttöjen kouluttaminen on yksi merkittävimmistä tavoista auttaa kansoja nousemaan, koska oppinut äiti kouluttaa lapsensa ja osaa huolehtia läheistensä terveydestä. Perheen ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta tytön kouluttaminen on jopa tärkeämpää kuin pojan kouluttaminen. Isoihin ongelmiin, kuten köyhyyteen, ei voi vaikuttaa ilman tasa-arvoistumista. Esimerkiksi isot Arabimaat ovat jääneet luonnonrikkauksiaan huolimatta kehitysmaiksi, koska puolet kansasta eli naiset on jätetty kouluttamatta. Hyvä esimerkki tasa-arvoisen koulutuksen puolesta on ihan lähellä: Suomen nousu kehitysmaasta vauraaksi valtioksi pohjasi siihen, että sekä tytöt että pojat pääsivät kouluun. KUVA UNICEF ja hivenaineita. Höyrytä nuoret lehdettömät versot kevyesti parsan tapaan tai silppua ne raakana salaattiin. Kuivaa lehdet teeksi tai jauha hienonnettua sämpylätaikinaan. 10 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 11

parastatyössäni TEKSTI VIRVE JÄRVINEN KUVA JUHA MYLLYMÄKI VIESTINTÄKONSULTTI ANTTI ISOKANGAS LUKEE AMMATTIKIRJALLISUUTTA PUOLESTASI. kotiläksyt Ninni Pekkala, 35 Parasta työssäni on ELÄIMET ovat parasta työssäni Animaliassa, vaikken juuri tapaakaan autettaviamme kasvokkain: Suomessa on esimerkiksi yli neljä miljoonaa turkiseläintä ja villieläinkohteemme sijaitsevat pääosin ulkomailla. Animalia on kotimainen eläinsuojelujärjestö, jonka päätoimintakohteita ovat tuotanto- ja koe-eläimet sekä turkistarhaus villieläinten viihdekäyttöä ja kodittomia koiria unohtamatta. Olen Animalian ainoa työntekijä Tampereella ja ohjaan vapaaehtoistyöntekijöitämme. Vaikutamme kampanjoimalla, tiedottamalla ja pyrkimällä lakimuutoksiin. Ihmisten kohtaaminen ja herättely eläinten kannalta tärkeisiin muutoksiin omissa kulutustottumuksissaan on antoisaa, sillä yllättävän moni ihminen haluaa eläinten parasta. Vaikuttaminen on hidasta, ja siksi aikaansaannokset palkitsevat sitäkin enemmän. Hihkun hyvää mieltä, kun työmme ansiosta 20 000 koe-eläintä säästyy kuolemalta tai eettisesti valmistetusta vaatemallistosta tulee myyntimenestys. Tätä työtä on vaikea erottaa vapaa-ajasta. Joku kokee sen rasitteena, minä rikkautena. Työajan jälkeen lähden monesti vapaaehtoistyöhön. Oma koirani on entinen koditon viipurilainen, joka nykyään kotikoirana nauttii metsässä juoksemisesta, koirakaverien seurasta ja namien etsimisestä. 2007 Filosofian maisteri, Tampereen yliopisto 2008 Tiedottaja, Tampereen Musiikkijuhlat 2009 2010 Kustannustoimittaja, Kustannusosakeyhtiö Siltala Yrittäjä, Oodi & Elegia 2010 2014 Varainhankkija, Animalia, Helsinki 2014 Aluepäällikkö, Animalia, Tampere 2025 Työskentelen eläinsuojelutehtävissä, mutten välttämättä Suomessa. Animalia tekee yhteistyötä esimerkiksi eurooppalaisen ECEAE-koe-eläinten suojelujärjestön kanssa. Hyvät ja huonot tavat Ihminen tottuu helposti rutiineihin, mutta joskus niistä kannattaa oppia pois. Jos olet ikinä osallistunut firman kesäpäiville tai pikkujoulujuhliin, olet todennäköisesti kuullut omista sanoistaan haltioituneen toimitusjohtajan puhuvan työpaikastasi yhtenä suurena perheenä. Ikävä kyllä olet kuullut silkkaa puppua, ainakin jos amerikkalaista taloustoimittajaa ja -kirjailijaa Charles Duhiggia on uskominen. Menestysteoksen The Power of Habit ( Tavan voima ) mukaan yritykset ovat pikemminkin perheiden vastakohtia. Useimmat työpaikat koostuvat pikku valtakunnista, joissa johtajat taistelevat vallasta ja arvostuksesta, usein salaisissa kahakoissa, joiden tavoitteena on saada omat saavutukset näyttämään paremmilta ja kilpailijoiden työ huonommalta. Osastot kilpailevat resursseista ja sabotoivat toisiaan varastaakseen kunnian itselleen. Pomot yllyttävät alaisensa taistelemaan keskenään, jotta kukaan ei voisi tehdä vallankaappausta. Kuulostaa tutulta, eikö totta? Niin ikäviä kuin Duhiggin kärjistykset ovatkin, ne lienevät lähempänä totuutta kuin kauniit perhevertaukset. Varsinkin kun Duhiggilla on selitys myös siihen, miten firmoissa ehditään riitelyn ja selkään puukottamisen lomassa ikinä tekemään tuottavaa työtä. Kaikesta sisäisestä sotimisesta huolimatta useimmat yritykset rullaavat eteenpäin suhteellisen rauhanomaisesti, koska niissä on rutiineja eli tapoja joiden ansiosta kaikki voivat unohtaa kiistansa juuri niin pitkäksi ajaksi, että saavat tehtyä päivän työt. SEKÄ HYVÄT ETTÄ HUONOT tavat syntyvät yksinkertaisesti. Aivot saavat merkin (cue), joka ohjaa niitä valitsemaan oikean toimintatavan. Vihje laukaisee rutiinin (routine), ja sitä seuraa palkinto (reward). Syntyy tapasilmukka eli habit loop, joka vahvistuu jokaisen toistokerran myötä. Mitä useammin aamulla avaa radion heti kellon soitua ja mitä useammin töihin kulkee samaa reittiä, sitä vaikeampaa on olla tekemättä niin seuraavana aamuna. Aivot odottavat tutun toiminnan tuottamaa palkintoa. The Power of Habit ei kuvaa pelkästään ihmisten arkisia pikku tapoja, vaan myös sitä, miten ne vaikuttavat organisaatioihin ja yrityksiin. Tutut ja pinttyneet PIENET MUUTOKSET TOIMINNASSA VOIVAT MULLISTAA ELÄMÄN. työtavat voivat saada riitaisankin yrityksen toimimaan jotenkuten. Toisaalta huonot työtavat voivat tehdä päällisin puolin hyvin toimivasta organisaatiosta tehottoman. Erityisesti Duhiggia kiinnostaa se, miten pienten toimintatapojen muuttaminen voi mullistaa sekä ihmisten että yritysten elämän ja toiminnan onhan kirjan alaotsikkokin Why We Do What We Do in Life and Business eli Miksi teemme sen mitä teemme elämässä ja liike-elämässä. CHARLES DUHIGG ON PÄIVÄTYÖLTÄÄN The New York Timesin taloustoimittaja. Niinpä hänellä on kertoa kymmenittäin käytännöllisiä esimerkkejä sekä pienistä että suurista amerikkalaisista yrityksistä, jotka ovat kääntäneet kurssiaan kiinnittämällä huomiota pieniin toimintatapoihin. Suuri kaivosyhtiö nousi tappiokierteestä aloittamalla työturvallisuuskampanjan ja uudistamalla lopulta sen ansiosta kaikki työprosessinsa. Tavarataloketju löysi puolestaan joukon uskollisia uusia asiakkaita kohdistamalla palvelunsa erityisesti raskaana oleviin naisiin koska suuri osa lapsiperheiden kulutustavoista syntyy juuri raskausaikana. Kiinnostavimpia ja hyödyllisimpiä ovat kuitenkin Duhiggin esimerkit siitä, miten merkittäviä tavat voivat olla myös yksilön elämässä. Kuntoilu ei ehkä ole maailman oivaltavin esimerkki hyvästä tavasta, mutta harva tulee silti ajatelleeksi, kuinka suuria kerrannaisvaikutuksia sillä voi olla. Kuntoilevat ihmiset alkavat yleensä kiinnittää huomiota ruokavalioonsa ja kehittyvät työssään tehokkaammiksi, Duhigg kirjoittaa. He tupakoivat vähemmän ja suhtautuvat kärsivällisemmin perheeseensä ja työkavereihinsa. He käyttävät vähemmän luottokorttejaan ja tuntevat itsensä vähemmän stressaantuneiksi. Kuntoilu on kulmakivitapa, joka laukaisee koko elämään vaikuttavia muutoksia. 12 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 13

omatrahat TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN KUVITUS JONNA KOSKI omatrahat TOVITALOUDESSA AIK A ON RAHAA Vanha sanonta saa uuden merkityksen aikapankeissa, joihin talletetaan työtunteja eli toveja. Verottaja haluaisi niistä osansa. Aikapankki on nimitys yhteisölliselle toiminnalle, jossa ihmiset vaihtavat palveluksia keskenään. Apuna on yhteinen, jäsenille julkinen kirjanpito, jonne tehty työ kirjataan. Aikapankin erottaa tavallisesta naapuriavusta se, että työsuoritusten ei tarvitse mennä päittäin. Henkilö voi ostaa eli teettää vaikkapa pihatöitä jollain aikapankin jäsenellä ja itse tarjota koiranulkoilutusta toisille. Pankin valuuttana on aikayksikkö, tovi, joka vastaa yhtä tehtyä työtuntia. Työsuorituksen tehnyt henkilö kirjaa tililleen toveja, joita hän voi vaihtaa toisten ihmisten toveihin eli työsuorituksiin. Työsuoritukset ovat hyvinkin vaihtelevia aina päähieronnasta sukankudonnan opetukseen. Tavallisimpia ovat lastenhoito, kaupassakäynti tai siivousapu. Myös tavaroita voidaan vaihtaa palveluksiin. Vaihto tarjoaa mahdollisuuden auttaa tai vastaanottaa apua arkeen ja samalla tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä harrastavat kiittelevät saavansa arkeensa sisältöä ja mielekkyyttä. LAAJEMMASSA KATSANNOSSA aikapankkitoiminta on enemmän kuin puuhastelua. Se on periaatteessa yritys vaihtoehtoiseen talouteen, jota voidaan kutsua vaikka solidaarisuustaloudeksi. Jokaisen työ on aikapankissa saman arvoista, on sitten kyse juridisesta neuvonnasta tai nurmikon leikkaamisesta; henkilöt, joilla ei ole taloudellisia tai muita voimavaroja tarvitsemansa työsuorituksen tekemiseen tai ostamiseen, voivat hankkia sitä omalla työllään. Työtön tai sairas voi saada tarvitessaan apua ja maksaa sen myöhemmin takaisin työpanoksellaan. Yhteisöllinen apu voi tarjota turvaverkon sellaisille, jotka ovat muiden turvaverkkojen ulottumattomissa. Aikapankissa on mahdollista olla pitkäänkin miinusmerkkisen saldon kanssa, ilman korkoja tai viivästyssakkoja. Aikapankki asettuu siten uhmakkaasti raha- ja markkinatalouden ja sen lakien ulkopuolelle. Tässä valossa ei ole oikeastaan ihme, että verottaja heräsi asiaan ja alkoi suitsia ympäri maata 2000-luvulla virinnyttä toimintaa. Aikapankkilaiset rinnastavat kaiken aikapankissa tapahtuvan vaihdon talkootyöhön tai naapuriapuun, kun taas verottaja katsoo siinä syntyvän verotettavaa tuloa. VEROHALLINTO ANTOI LOPPUVUODESTA 2013 paljon huomiota saaneen ohjeen aikapankeissa tehtävän vaihtotyön verotuksesta. Sen mukaan tuloa ei synny naapuriavun luonteisesta vaihtotyöstä. Verotettavaa on sen sijaan sellainen vaihto, joka liittyy työn suorittajan tai vastaanottajan palkkatyöhön tai elinkeinotoimintaan. Ohjeessa tätä kutsutaan vastikkeelliseksi työsuoritusten vaihtamiseksi. Tällaista verotettavaa kahdenkeskistä vaihtoa olisi esimerkiksi, jos putkiasentaja vaihtaisi tovejaan sähköasentajan toveihin. Sen sijaan, jos putkiasentaja tekee lumitöitä ja vastaanottaa lastenkaitsemista, verottaja hyväksyy sen tavanomaiseksi naapuriavuksi. Monenkeskisessä vaihdossa tovit muuttuvat verotusmielessä vastikkeelliseksi eli verotettavaksi tuloksi siinä vaiheessa, kun vaihtopiirin jäsen vastaanottaa toisen jäsenen tekemän työsuorituksen. Kummankin vaihtotyön osapuolen verotettavaksi ansiotuloksi katsotaan osapuolen vastineeksi saaman työsuorituksen käypä arvo, verottaja toteaa ohjeessaan. Verotuksen kannalta ongelmallista on, että vaihto tapahtuu toveissa ja verotus puolestaan euroissa. Vaihdettavat työsuoritukset pitäisi siis verotusta varten muuntaa euroiksi eli niille pitäisi määritellä euromääräinen käypä arvo. Työn arvottaminen rahassa on täysin vastoin aikapankkien toimintafilosofiaa. Arvonmääritys jää siten verovelvollisen omalle vastuulle. Verottajan mukaan työn käypä arvo on sama, mitä siitä kyseisellä paikkakunnalla kaupallisissa palveluissa veloitetaan. Suomalainen verotustulkinta on ankara, kuten odottaa voikin. Joissain maissa aikapankkitoiminta on katsottu yleishyödylliseksi ja säädetty lailla verovapaaksi. VEROTTAJAN OHJEISTUS HERÄTTI tuoreeltaan paljon keskustelua, suuttumusta ja epätietoisuutta. Ainoa varma ja näkyvä seuraus linjauksesta on ollut se, että aikapankkitoiminta on jonkin verran hiipunut, kerrotaan maan suurimmasta vaihtopiiristä Stadin aikapankista. Stadin aikapankissa on noin 3 000 jäsentä ja kuukaudessa tehdään 100 200 vaihtoa. Valtakunnallisestikin on toistaiseksi kysymys pienen ihmisjoukon toiminnasta. Heistä useimmilla todennäköisesti on osallistumiseensa aivan muut kuin taloudelliset motiivit, mikä näkyy vaihtotarjouksissa. Monet haluavat vain jakaa osaamistaan, jolla ei välttämättä edes ole mainittavaa kaupallista arvoa. Stadin aikapankin verkkotorilla oli jutun kirjoitushetkellä tarjolla muun muassa kissanhoitoa, keittolounasta, muotokuvanmaalausta, kaupassakäyntiä, runolausuntaa, mehiläisvahaa, steviakasvin pistokkaita ja kohokuvioinnin sekä origamitöiden opetusta. JOISSAIN MAISSA AIKAPANKKITOIMINTA ON SÄÄDETTY LAILLA VEROVAPAAKSI. Verohallinnon asiantuntijan mukaan tietoa vaihtotyöstä mahdollisesti kertyneistä uusista verotuloista ei ole olemassa. Verottaja ei siis ainakaan toistaiseksi seuraa, ilmoittavatko verovelvolliset aikapankkityötä ansiotuloissaan tai millaisia hintalappuja toveille tulee veroilmoituksessa. Ollaan siis hiukan kummallisessa tilanteessa, jossa verottaja on antanut ohjeen, mutta ei liiemmälti käytännön neuvoja sen soveltamiseen. Verottaja ei liioin valvo ohjeen noudattamista. AIK APANKIT EIVÄT L ÄHTÖKOHTAISESTI puutu jäsentensä ja verottajan välisiin asioihin. Ne ovat kyllä laatineet useita kannanottoja verotuspäätöksen jälkeen. Osa aikapankkiaktivisteista on jyrkästi verotusta vastaan. Osalta taas liikenee ymmärrystä myös näkemyksille, joiden mukaan aikapankissa kierretään veroja. Yksi esitetty näkökohta on, että aikapankit eivät saa yhteiskunnalta mitään, mikä oikeuttaisi verottamiseen, vaan ne ovat pikemminkin ottaneet hoitaakseen yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä. Jotkut taas olisivat valmiita tilittämään jonkun prosentin vaihdosta yhteiskunnalle. Verotusta on periaatteellisella tasolla pohdittu ratkaistavaksi esimerkiksi siten, että aikapankit keräisivät ja maksaisivat veroa kootusti jäsenten puolesta yhteiskunnalle, ei euroina vaan toveina. Näin toiminnan rahasta vapaa luonne säilyisi ja yhteisö saisi eurojen sijasta resursseja, joille se voisi osoittaa käyttöä siellä, missä niitä tarvitaan. Stadin aikapankki on pyrkinyt neuvotteluihin Helsingin kaupungin päättäjien kanssa, jotta tovitaloutta voitaisiin paikallisesti edistää. Toistaiseksi päättäjien kiinnostus ei ole laajemmin herännyt. Aikapankin periaatteet Aikapankista voi saada apua arjen pyörittämiseen. Apu maksetaan omalla työsuorituksella. Osallistuminen edellyttää jäsenyyttä. Vaihdettava yksikkö on tovi eli työtunti. Kaikki työ on samanarvoista. Vaihtotarjoukset ovat nähtävissä verkossa. Toveista pidetään yhteistä kirjanpitoa. Vaihtotyö on verottajan ohjeen mukaan verotettavaa, jos se liittyy työn suorittajan palkka- tai elinkeinotoimintaan. 14 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 15

AJATUSMALLIEN RAVISTELIJA TEKSTI VIRPI MELLERI KUVAT JUHA MYLLYMÄKI Innovointi on jäänyt pitkälti sanahelinäksi. Psykologi Jari Ranteen mukaan se ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii sekä työntekijöiltä että esimiehiltä uutta asennetta. 16 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 17

Suomeen tarvitaan uusia ideoita ja innovatiivisuutta, ja niistä puhutaan usein innostunein sanankääntein. Mutta mitä innovatiivisuus mahtaa tarkoittaa käytännössä? Miten lennokkaat puheet kääntyvät teoiksi? Psykologi Jari Ranteen mukaan puheiden ja todellisuuden välillä on valtava kuilu. Suomalaisissa yrityksissä ja julkisissa yhteisöissä on vallalla itsetyytyväisyys kuvitellaan, että ollaan hyviä ja innovatiivisia. Tilanne on samantyyppinen kuin muutama vuosikymmen sitten, kun Suomessa alettiin mitata työn laatua. Osa sai hyviä tuloksia, mutta osa huomattavasti huonommat pisteet kuin oli odottanut. Se avasi silmät, Ranne selittää. Innovatiivisuudessa emme ole heränneet todellisuuteen. Innovatiivisuutta ei ole vielä mitattu ja arvioi tu systemaattisesti tai sitä on tehty hyvin kapeasti oman alan sisällä, jolloin ollaan koko ajan yhteisessä kollektiivisessa sokeudessa. Jari Ranne on psykologi, kehittäjä, konsultti ja työnohjaaja. Hän on toiminut 1980-luvulta asti psykologisena neuvonantajana ja kehittäjänä lukuisissa yrityksissä sekä valtion ja kuntien organisaatioissa. Työssään hän on keskittynyt muun muassa innovoivan ajattelun ja innovointimenetelmien kehittämiseen ja konsultointiin. Vuosien aikana kootut tiedot, taidot ja oivallukset löytyvät nyt myös keväällä ilmestyneestä kirjasta Sytytä innovatiivinen ajattelu! JARI RANNE ON INNOVAATIOTUTKIMUKSEN eturintamassa. Hän on itse ollut koko työuransa ajan kiinnostunut kehittämisestä. Ensin oman työn kehittämisestä, sitten organisaatiopsykologiasta ja yhteisöjen kehittämisestä. Vuosien varrella hän huomasi yhä useammin, että Suomessa tehdään paljon kehittämishankkeita, joiden tulokset ovat kovin laihat. Kahdeksan vuotta sitten Ranne alkoi syventyä innovatiivisuuteen tosissaan ja yllättyi. Teorioista, malleista, käytännöistä ja arviointimenetelmistä paljastui pahoja puutteita. Ei näkynyt innovatiivisen ajattelun johtamista. Kun Ranne haastatteli yritysten työntekijöitä, aina ei löytynyt henkilöä, olisi vastannut innovatiivisuudesta tai olisi edes osannut vastata kysymyksiin. Nykyään johdetaan asiakkuuksia, tietojärjestelmiä, laatujärjestelmiä ja strategian jalkauttamista. Ihmettelen, miksei innovatiivista ajattelua johdeta. Haastatteluissani tyypillinen vastaus kuului: luotamme ammattilaisten aloitteellisuuteen ja omatoimisuuteen. Niinpä Ranne loi monimuuttujaisen arviointimenetelmän itse. Hän tutki, haastatteli, mallinsi ja benchmarkkasi. Ranteen mukaan innovoinnin mallintaminen ja johtaminen alkavat yleensä vasta sitten, kun ideaa lähdetään kehittämään ja tuotteistamaan eli kohdassa, jossa insinöörien ja kauppatieteilijöiden ammattitaito alkaa. Ranteen mukaan siinä vaiheessa ollaan jo myöhässä. Koko innovaation käsite on määritelty liian kapeasti ja tuloskeskeisesti. Suomalaisessa työelämässä jyllää niin vahva tulospaine, että ajattelu kaventuu ja ratkaisut haetaan tutuilta alueilta. Luukut lyödään kiinni niin hätäisesti, ettei meillä ole edes teoriassa mahdollista synnyttää parempaa innovatiivista ajattelua. ENSIN PITÄÄ YMMÄRTÄÄ mitä innovaatio tarkoittaa. Jari Ranteen mukaan se on uutuusarvoa mitä enemmän idea, prosessi tai tuote sisältää uutuusarvoa, sen innovatiivisempi se on. Innovointiin pitäisi satsata erityisesti prosessin alkuvaiheessa. Jo ideointivaiheessa pitäisi tietoisesti etsiä uusia, erilaisia ja myös kriittisiä ajatuksia ja näkökulmia. Ja erityisesti oman alan ulkopuolelta. Kulttuuriamme kuvastavat hyvin kommentit, joita Jari Ranne kuuli alkaessaan kirjoittaa blogia Tekniikka&Talous-lehden nettisivuille. Ihan kiinnostavaa sisältöä, mutta miksi psykologi kirjoittaa innovoinnista? Eikö psykologi ole juuri oikea henkilö puuhaan, jossa on kyse mielen sisäisestä toiminnasta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta? Samalla tavoin yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja muiden alojen edustajat loistavat poissaolollaan, kun yrityksissä innovoidaan. On totuttu ajatukseen, että sitä tehdään vain tietyillä ammattitermeillä, tietyissä ammattipiireissä ja tiettyjä perinteitä noudattaen. Jo innovaatiokohteiden löytämiseen tarvitaan poikkitieteellistä ja -ammatillista otetta. Pitäisi keskustella eri-ikäisten ihmisten kanssa, joilla on eri koulutus ja ammatti, erilainen luonne ja maailmankatsomus. Sekään ei riitä, että juttelee maan parhaiden kollegoiden kanssa, sillä joka alalla kärsitään oman alan kollektiivisesta sokeudesta. On kasvettu kiinni tiettyihin ajattelumalleihin, näkökulmiin ja perinteisiin, jotka rajoittavat luovaa ajattelua, Ranne huomauttaa. Koulutustasokaan ei korreloi innovatiivisuuden kanssa, vaan voi käydä jopa päinvastoin. Mitä enemmän kouluttautuu oman alansa vallitseviin totuuksiin, sitä vaikeampi niitä on haastaa. Helposti käy niin, että ideoita ja ratkaisuja haetaan tutulta tietoalueelta, tutuista teorioista, oman ammattialueen ja oman työpaikan tai tiimin sisältä. Kun alue rajataan näin kapeaksi, ei ole edes teoriassa mahdollista synnyttää isoja innovaatioita. Näillä eväillä voidaan vain parannella olemassa olevaa tai tehdä pieniä innovaatioita. PIENILLÄ SATSAUKSILLA INNOVOINNIN alkuvaiheessa voi Ranteen mukaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Ajatellaan esimerkiksi yrityksen kehityspäällikköä, joka kehittää kollegansa kanssa yrityksen verkkopalvelua. Näkökulman avartamisen ei tarvitse olla raskas prosessi. He voivat päättää palaverissa, että kysy sinä huomiseen mennessä perheen ja lähipiirin nuorilta, mitä mieltä he ovat. Minäpä heitän kysymyksen lenkkiporukkani yritysjohtajalle, valokuvaajalle ja sosiaalityöntekijälle. Seuraavana päivänä kehittäjillä on jo paljon avarampi näkökulma. Seuraava askel voisi olla soittokierros oman alan ja muiden alojen tutuille. Millaisia ratkaisuja heillä on? Ehkä asia onkin jo ratkaistu Kiinassa, Ruotsissa tai naapurifirmassa Hämeenlinnassa. Tämän jälkeen voi halutessaan kartoittaa systemaattisemmin esimerkiksi asiakkaiden näkökulmia. Kuulen usein sanottavan: Ei meillä ole aikaa tuollaiseen ja se maksaa liikaa. Tämä on höpöhöpöpuhetta. Jos innovoinnin alkuvaiheessa käytetään kaksi ylimääräistä viikkoa tiedonkeruuseen ja arviointiin, saatetaan säästää vaikka kaksi vuotta turhaa työtä. Tai oikeaan suuntaan kehitetty tuote onkin 10 kertaa parempi kuin ensimmäinen versio. Hätiköiden aloitettuja ja huonosti tehtyjä nollaprojekteja on aivan liikaa. INNOVATIIVINEN A JATTELU ei ole alakohtaista. Toki eri aloilla on omat tekniset yksityiskohtansa ja ominaispiirteensä, mutta pohjimmiltaan innovoinnin keskeiset elementit ovat universaaleja. Ensimmäinen edellytys on, että innovatiivinen ajattelu nähdään ylipäätään tarpeelliseksi. Jari Ranne mainitsee esimerkiksi monet julkiset organisaatiot, joiden työntekijöistä yhdeksän kymmenestä vastaa, ettei innovointi liity heidän työhönsä millään tavalla. Innovointi edellyttää, että ihmisen käsitys itsestään tai ihmisistä yleensä on kehitysmyönteinen. Näh- JOS INNOVOINNIN ALKUVAIHEESSA K ÄYTETÄÄN K AKSI VIIKKOA TIEDONKERUUSEEN, SAATETAAN SÄÄSTÄÄ K AKSI VUOTTA TURHAA TYÖTÄ. dään, että ihmiselle on luonteenomaista jatkuva kehittyminen kehdosta hautaan. Voi olla, ettei työpaikan kulttuuri välttämättä kannusta innovointiin, mutta vapaa-ajalla monet innovoivat ihan luontaisesti. Esimerkiksi isoa polttopuusavottaa tekevä alkaa vaistomaisesti miettiä, miten tekisi työn paremmin tai joustavammin. Innovatiivisille ihmisille onkin yhteistä, että he orientoituvat kaikkeen innovatiivisesti. He ovat uteliaita ja havainnoivat ympäristöään näkemällä jatkuvasti parannus- ja kehittämiskohteita. He pyrkivät tietoisesti tarkastelemaan asioita monesta eri näkökulmasta. He tekevät töitä löytääkseen omat sokeat pisteensä ja testatakseen ideoita. Tällainen asenne on Jari Ranteen mukaan täysin opittavissa. Jari Ranne, 54 psykologi, konsultti ja työnohjaaja 3 tapaa AVARTAA NÄKÖVINKKELIÄ 1. Syntyy parempia tuotteita ja kilpailukykyä. 2. Ihminen nauttii saadessaan oppia ja luoda uutta. 3. Näkee myös itsensä uudessa valossa. 18 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 19

40 % ON JOSKUS RIITAUTUNUT TYÖKAVERIN KANSSA. Ja voita väliin TEKSTI TERHI HAUTAMÄKI KUVITUS JUHA MYLLYMÄKI Työpaikan konfliktien ratkaisu parantaa tuottavuutta ja vapauttaa energiaa. Hyvällä työpaikalla ei vältellä erimielisyyksiä vaan otetaan niistä opiksi. 55 % EI OLE KOSKAAN RIITAUTUNUT ESIMIEHEN K A N SSA. 20 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 21

RIITAPUK AREIDEN KOKOUS K AHDEN SOVITTELIJAN JOHDOLLA. NYTKÖ ALETAAN HAKEA SYYLLISIÄ? Tavallisessa suomalaisessa työyhteisössä riidellään, kuten Turun yliopistossa. Siellä arkisia konflikteja syntyy satunnaisesti niin tutkijoiden kuin hallintohenkilöstön kesken. Useimmat riidat pysyvät asiassa ja ratkeavat saman tien keskustelemalla. Toiset kuitenkin jäävät kytemään, laajenevat ja iskevät syvälle tunteisiin. Ismo Saario työskentelee Turun yliopistolla henkilöstön kehittämispäällikkönä. Hän kertoo, että riidat kärjistyvät usein siksi, että vuorovaikutus lakkaa toimimasta. Ihmiset eivät ymmärrä toisiaan tai tulkitsevat asioita eri tavoin. Usein taustalla on jokin yksittäinen, hyvin pienikin tapahtuma: esimerkiksi loukkaantuminen, joka on lakaistu maton alle. Myös puutteet johtamisessa voivat saada henkilösuhteet huonoon jamaan, Saario sanoo. Riitoja on kaikilla työpaikoilla. Riitojen ratkaisussa Turun yliopisto on kuitenkin monia edellä. Siellä otettiin vuonna 2007 käyttöön työyhteisösovittelu. Nykyään 3 300 ihmisen työpaikalla on 15 sovittelukoulutuksen saanutta sovittelijaa, niin henkilökunnan kuin työterveyshuollonkin edustajia. Kahdeksan vuoden aikana vajaat kolmekymmentä riitaa on kärjistynyt siihen pisteeseen, että niitä on pitänyt sovitella ajan kanssa. Useimmat on myös saatu ratkaistuksi. Mistä riidat ovat mielestäsi johtuneet? VÄÄRINKÄSITYKSISTÄ. 8 % KOMMUNIKAATIO-ONGELMISTA. 20 % HENKILÖKEMIASTA. 30 % ERILAISISTA TYÖTAVOISTA. 15 % SIITÄ, ETTÄ OLI HUONO PÄIVÄ. 4 % JOSTAIN MUUSTA. 2 % Miten riita ratkesi? SE JUTELTIIN SELVÄKSI KOLLEGOJEN KESKEN. 25 % ESIMIES VAATI, ETTÄ ASIA SOVITELLAAN JA OLI MUKANA KESKUSTELUSSA. 5 % TARVITTIIN KOLMATTA OSAPUOLTA, SOVITTELIJAA. 5 % RIITA EI IKINÄ RATKAISTU VAAN SE LAKAISTIIN MATON ALLE. 36 % JOTENKIN MUUTEN. 29 % RIITAPUKAREIDEN KOKOUS kahden sovittelijan johdolla ei kuulosta äkkiseltään miellyttävältä tilaisuudelta. Nytkö aletaan hakea syyllisiä ja puntaroida, kuka oli oikeassa? Sovittelussa ei haeta syyllisiä tai anneta tuomioita. Sen sijaan haetaan sopua ja sovintoa, Saario kertoo. Tarkoitus on, että osallistujat itse ratkaisevat riidan. Sovittelija toimii ohjaajana ja keskinäisen ymmärryksen lisääjänä ja tukee näin sopimuksen syntymistä. Jotkut ovat ensin vastahakoisia sovitteluun. Saarion mukaan useimmat kuitenkin suostuvat mukaan, kun sovittelun luonne käy heille selväksi. Tyypillisesti lähin esimies tekee aloitteen sovitteluun. Sovittelu ei poista esimiehen vastuuta arkisesta keskusteluyhteydestä. Saarion mukaan työyhteisön orastavat konfliktit pitäisi aina ratkaista osana päivittäistä johtamista ja mahdollisimman nopeasti. Organisaatio tulee tueksi vasta siinä vaiheessa, jos keinot loppuvat ja ongelmat pitkittyvät, Saario sanoo. Sovittelussa ei ratkota esimerkiksi palkkakiistoja tai hallinnollisia kysymyksiä, vaan nimenomaan tulehtuneita henkilösuhteita. Mukana voi olla useampikin työyhteisön jäsen. Jokainen tarina on yhtä arvokas, ja jokainen näkökulma yhtä oikea. Sovittelussa pitää suostua usean rinnakkaisen todellisuuden samanaikaiseen läsnäoloon, Saario kuvaa. TOIMI-LEHDEN RIITELY & SOVITTELU -KYSELY Toimi-lehden toukokuiseen kyselyyn vastasi 216 ERTOn jäsentä, joista 84 % oli naisia ja 16 % miehiä. Vastanneista 32 % asuu pääkaupunkiseudulla. Vastaajista 45 prosenttia oli alle 44-vuotiaita. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 80 euron arvoinen Presentcard-lahjakortti, ja tällä kertaa voitto meni Kangasalle. Kolme syytä ratkaista riidat työpaikalla 1. Katkaistaan kierre. Asiat voivat järjestyä myös itsestään. Konfliktitilanteissa kommunikaatio kuitenkin helposti vääristyy. Kahden ihmisen konfliktiin saattaa pian liittyä epäsuorasti muita, ja ennen pitkää huono ilmapiiri voi laajentua koko työyhteisöön. 2. Parannetaan tuottavuutta. Pitkittyneet ristiriidat vievät energiaa koko työyhteisöltä. Ne voivat aiheuttaa sairauspoissaoloja ja halvaannuttaa päätöksenteon. Pahimmillaan tieto työyhteisön ongelmista kantautuu talon ulkopuolelle, jolloin rekrytointi voi vaikeutua ja asiakkaita kadota. 36 % KERTOO, ETTÄ RIITA LAKAISTIIN MATON ALLE. 3. Opitaan avoimuutta. Konflikteja ei voi välttää, joten niitä ei kannata pelätä. Selän takana puhumisen ja juonittelun sijaan tuodaan ristiriidat rakentavasti esiin. Kun kommunikaatio on suoraa, työpaikalla on jatkossakin helpompi tuoda esiin eriäviä mielipiteitä ja etsiä yhdessä ratkaisuja. 22 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 23

30 % USKOO, ETTÄ VASTUU TYÖPAIKKARIIDAN SELVIT TELYSTÄ ON ESIMIEHELLÄ. Sovittelu alkaa infotilaisuudella, sitten tulevat yksilöhaastattelut ja sen jälkeen varsinainen sovittelutapaaminen, joka kestää usein neljä kuusi tuntia. Kiireen tuntua ei saa olla. Jos kaikki sujuu hyvin, osapuolet kirjaavat lopulta paperille sovittelusopimuksen, jonka sanamuotoja viilataan huolella kuin mitä tahansa sopimusta. Seurantatapaaminen järjestetään kahden kolmen kuukauden päähän. Ratkaisuissa sitoudutaan uuteen käyttäytymisen muutokseen. Esimerkiksi sovitaan, että jatkossa otetaan häiritsevä asia suoraan puheeksi, eikä mennä selän takana puhumaan. SAMAAN TIIMIIN KUULUVIEN Liisan ja Riitan välille oli muodostunut konflikteja jo vuosia aiemmin, kun Liisa oli paljon poissa lasten sairastaessa. Liisa oli innokas oppimaan ja ottamaan käyttöön uutta teknologiaa. Tämä ärsytti Riittaa, jolla oli aiemmin ollut tiimin vanhimpana selkeä valta-asema. Riitan mielestä Liisa mielisteli esimiehiään. Liisa sai uusia, keskittymistä vaativia töitä, joihin hän toivoi työrauhaa. Liisan tekstin naputtelu ja työrauhavaatimus kiristi muiden tiimin jäsenten pinnaa. Riitta epäili, että Liisa kantelee esimiehelle tiimin asioita, ja tästä Liisa olikin joskus jäänyt kiinni. Liisa koki Riitan kiusaavan häntä. Muut tiimin jäsenet kokivat esimiehen suosivan Liisaa. Yhteisessä palaverissa asioiden selvittely riistäytyi käsistä, ja esimies lopetti keskustelun. Nimet ovat keksittyjä mutta tapaus tosi. Se sattui yhdessä työpaikoista, joita Suomen sovittelufoorumin hallituksen puheenjohtaja Timo Pehrman tutki sovittelua käsittelevässä väitöstyössään. Aikuiset ihmiset ovat vastuussa omasta käytöksestään, mutta kyseisessä tapauksessa tuli esiin myös esimiehen rooli. Kokematon esimies ei osannut ratkaista tilannetta, vaan vältteli konfliktin kohtaamista ja esti osapuolia puimasta asioita. Pehrman on itse ollut sovittelemassa satoja riitoja. Hän kertoo, että huomattavan usein ongelmat juontuvat ainakin osittain huonosta johtamisesta ja esimiestyöstä. Työyhteisöjen riidat eivät ole paljon aikojen saatossa muuttuneet: avoin keskustelu on yhä monelle työyhteisölle aivan uusi juttu. Esimerkkitapauksen sovittelussa riidan osapuolet myöntyivät lopulta huomaamaan oman vastuunsa työpaikan ilmapiiristä. Sopimus syntyi. Ihmisillä on voimakas tarve tulkita asioita, ja väärät tulkinnat ylläpitävät konflikteja. Kun heillä on mahdollisuus kuulla toisia ja tiedostaa oma käyttäytymisensä, moni pystyy muuttumaan, Pehrman sanoo. PEHRMAN PÄÄTYI SOVITTELUN pariin sattumalta toimiessaan 1970-luvulla työnjohtajana teollisuudessa. Ensikosketus Mistä riitelitte kollegan kanssa? TOIMINTATAVOISTA JA PROSESSEISTA. ESIMIEHEN TOIMINTATAVOISTA JA LUOTETTAVUUDESTA. TYÖKAVERIN MIELESTÄ ESIMIES EI OLLUT LUOTETTAVA, JA MUITAKIN VIKOJA LÖYTYI. MINÄ TAAS PIDIN ESIMIESTÄ LUOTETTAVANA JA MINUA TYÖSSÄNI TUKEVANA. MEILLÄ OLI TYÖPAIKKAKIUSAAMISTAPAUS. TOISEN HENKILÖN OMAISUUDEN OTTAMISESTA JA HÄVITTÄMISESTÄ. TYÖPAIKALLA OLI KRIISITILANNE, JOKA SAI HERMOT TIUKILLE, VAIKKA VARSINAISTA AIHETTA EI OLLUT. MINULLA OLI KOLLEGANA HENKILÖ, JONKA KANSSA OLI VAIKEA TULLA TOIMEEN TAI PIKEMMINKIN JOLLA OLI VAIKEUKSIA TULLA MUIDEN KANSSA TOIMEEN. VARSINAISTA RIIDAN AIHETTA EN MUISTA, MUTTA SATUIN VAIN OLEMAAN HENKILÖ, JOHON HÄN SILLÄ KERTAA PURKI PAHAA MIELTÄÄN JA OLOAAN. TYÖKAVERI PUUTTUI MINUN TAPAANI TEHDÄ TYÖTÄ. SELÄN TAKANA PUHUMISTA JA VALEHTELUA. HÄN OLI LUKENUT SÄHKÖPOSTIN, JOTA EI OLLUT LÄHETETTY HÄNELLE. TYÖKAVERI KÄYTTÄYTYI AGGRESSIIVISESTI JA KEKSI VALHEELLISIA SYYTÖKSIÄ MINUA JA MUITA KOHTAAN. MIKÄ ON OLEELLISTA JA TARKOITUKSENMUKAISTA TARKKUUTTA JA MITEN TOIMIA HUOMATESSAAN TOISEN VIRHEEN? HÄN JÄTTI TÖITÄ ÄN TEKEMÄTTÄ. IHMISILLÄ ON VOIMAK AS TARVE TULKITA ASIOITA, JA VÄÄRÄT TULKINNAT YLLÄPITÄVÄT KONFLIKTEJA. Sovittelu lyhyesti Mitä työyhteisösovittelija tekee? Sovittelee henkilösuhteiden pitkittyneitä ongelmia. Auttaa asianosaisia itseään löytämään ratkaisun. Sallii tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun. Huolehtii sopimuksen kohtuullisuudesta. Huolehtii vuorovaikutuksen pelisäännöistä. Ja mitä hän ei tee? Ei ratko palkka- ja työehtokiistoja eikä hallinnollisia kysymyksiä. Ei osoittele syyllisiä. Ei pyri penkomaan lopullista totuutta. Ei sanele eikä ehdottele ratkaisuja riitoihin. Ei ole passiivinen vetäytyjä vaan aktiivinen kuuntelija. 24 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 25

0,5 % KAIPAISI RIITOJEN SELVITTELY YN ULKOPUOLISTA SOVITTELIJAA. Kenellä on vastuu riidan sovittelusta työpaikalla? ENSISIJAISESTI ESIMIEHELLÄ, MUTTA JOSKUS TILANNE ON NIIN HANKALA, ETTÄ TARVITAAN ULKOPUOLISTA SOVITTELIJAA. MUTTA TÄLLÖINKIN ON ESIMIEHEN VASTUULLA JÄRJESTÄÄ SOVITTELIJA PAIKALLE. KUN LUOTTAMUSMIES EI USKALLA, TARVITTAISIIN LIITTOA. EI TÄMMÖISIÄ OLE MÄÄRITELTY KYLLÄ MISSÄÄN TYÖPAIKASSANI. NYKYÄÄN PUHUN SUORAAN TOIMITUSJOHTAJAN KANSSA ASIOISTA. TOKI ESIMIEHEN PITÄISI TUKEA JA KUUNNELLA, MUTTA MINUN TAPAUKSESSANI NÄIN EI TEHTY. TILANTEEN MUKAAN KOKO TYÖYHTEISÖLLÄ JA ESIMIEHELLÄ. TYÖTERVEYSHUOLTO ON LUVANNUT PUUTTUA ASIAAN. ILMIRIITAA EI SYNNY, KUN TOINEN ALISTUU. PIENEMPI PAHA KUIN YRITTÄÄ HAK ATA PÄ ÄTÄ PETÄJÄ ÄN. ENSISIJAISESTI HEILLÄ, JOITA ASIA KOSKEE. JOS YMMÄRRYSTÄ EI TULE, ESIMIEHEN ON OTETTAVA KANTAA JA EHDOTETTAVA SEURAAVAT TOIMINTAPORRAS, JOS TILANNE EI RATKEA. Kenellä on mielestäsi vastuu riidan sovittelussa työpaikalla? RIITAPUKAREILLA ITSELLÄÄN, JOS OVAT TASAVERTAISIA KOLLEGOITA. 36 % ESIMIEHELLÄ. 30 % KOKO TYÖYHTEISÖLLÄ. 24 % LUOTTAMUSMIEHELLÄ. 3 % ULKOPUOLISELLA SOVITTELIJALLA. 0,5 % JOLLAIN MUULLA TAHOLLA. 7 % riitojen sovitteluun oli hänelle niin mieleenpainuva, että tarina päätyi vuosikymmeniä myöhemmin hänen väitöskirjansa esipuheeseen. Tehtaan esimies oli riitaantunut työntekijän kanssa, ja työntekijä oli suuttuneena painunut kotiinsa. Esimies pyysi Pehrmania suostuttelemaan tämän takaisin. Pehrman meni illalla kollegan luo juttelemaan. Tämä oli edelleen suuttunut ja sanoi, ettei aio palata. Pehrman keskusteli pitkään ja diplomaattisin sanakääntein. Lopulta, kahden tunnin jälkeen, kun Pehrman oli jo ulko-ovella lähdössä, kollega huusi perään: Hyvä on, tulen huomenna kuudelta töihin. Pehrmaniin aloitti sovittelu-uransa rikos- ja riita-asioiden parissa Vantaalla. 2000-luvun alussa hän käynnisti työyhteisösovittelun työpaikallaan Valiolla, jossa hän oli koulutuspäällikkönä. Jälkikäteen Pehrman on ymmärtänyt, että hän oli 1970-luvulla työnjohtajana tiedostamattaan toiminut juuri niin kuin sovittelijan kuuluu: suhtautunut riidan osapuoleen arvostavasti ja syyttelemättä ja antanut tämän itse tehdä päätöksen. Mielipaha tuli perusteellisesti käsitellyksi, eikä kollega menettänyt kasvojaan. Kaikki sovittelut ovat tietyllä tavalla ahdistavia, myös sovittelijalle. Tilannetta täytyy vain kestää ja keskittyä ohjaamaan prosessia, jotta ihmiset itse löytävät ratkaisun, Pehrman kertoo. Paras palaute on Pehrmanin mukaan se, kun näkee, että ihmiset puhuvat syvällisesti keskenään. Pyytävät anteeksi. Ovat armeliaita toisilleen. RISTIRIITOJEN SELVITTELY KANNATTAA muutenkin kuin inhimillisen hyvinvoinnin vuoksi. Eripurat ja huono työilmapiiri maksavat vuosittain valtavia summia työpaikoille. Kustannukset syntyvät siitä, kun työteho laskee, stressioireilu aiheuttaa sairauspoissaoloja tai pahimmillaan ihmisiä irtisanoutuu. Kun riidat vievät energiaa ja kommunikaatio ei toimi, ideointi, tiimityö ja päätöksenteko hidastuvat. Näistä koituu piileviä kustannuksia, joita on hankala laskea. Työturvallisuuskeskuksen mukaan työyhteisöiden häiriökäyttäytyminen aiheuttaa koko kansantaloudessa useiden satojen miljoonien eurojen välittömät menetykset joka vuosi. Tehy kartoitti jäsenkunnan kyselyllä häiriökäyttäytymisen yleisyyttä ja seurannaisvaikutuksia: kuinka negatiivinen ilmapiiri konkretisoituu yritteliäisyyden ja työtehon vähenemisenä, poissaoloina, työajan lyhentämisinä, työpaikan vaihdoksina ja ylimääräisinä rekrytointikustannuksina. Kyselyn tulosten pohjalta Tehy laski, että häiriökäyttäytyminen maksaa hieman keskikokoista suuremmalle sairaanhoitopiirille yli 30,5 miljoonaa euroa vuodessa. Työpaikoilla ei todellakaan olisi varaa huonoon ilmapiiriin. HANNU JA JUHA TOIMIVAT asiantuntijatehtävissä samalla työpaikalla. Hannu koki, että Juha oli tullut hänen vastuualueelleen ja hyödyntänyt sitä omassa työssään. Hannu vaali oman erityisosaamisensa reviiriä. Juha taas osasi verkostoitua rahoittajien kanssa ja Hannu tulkitsi hänen lietsovan kilpailuasetelmaa. Asiaa ei auttanut se, että Juha sai mediajulkisuutta yhteisessä projektissa ja Hannu jäi julkisuuden ulkopuolelle. Vähitellen Hannu ja Juha alkoivat vältellä keskustelemasta keskenään ja jopa tervehtimästä toisiaan. Välttämättömät asiat hoidettiin sähköpostitse. Esimies huolestui tilanteesta ja teki lopulta aloitteen sovittelusta. Sovittelun jälkeen osapuolet kykenivät taas yhteistyöhön. Huomattiin, että ongelmiin voidaan löytää ainakin osittaisia ratkaisuja. Mitä jos erilaiset ajatukset tai erilaiset tavat toimia eivät olisikaan pahoja peikkoja, joita täytyy välttää viimeiseen asti? Monilla työpaikoilla taloudellinen epävarmuus, työnkuvien ja roolien epäselvyys ja muutostilanteet ruokkivat riitoja. Ihmiset puolustavat reviirejään ja tuttuja valta-asetelmia. Kun työpaikalle tulee uusi, erilainen persoona, hänet saatetaan kokea uhaksi. Epävarmuus saa ihmiset pelokkaiksi ja puolustautumaan, jolloin syntyy erilaisia konflikteja, sanoo työelämän kehittämisen asiantuntija Tarja Räty Työturvallisuuskeskuksesta. Rädyn mukaan ristiriitoja pyritään liikaa välttelemään työpaikoilla. Toisinkin voisi toimia. Ristiriidoista voimaa 1. Hyväksy rinnakkaiset todellisuudet. Ihmisillä on usein samoista tilanteista täysin eri tulkinnat, eikä yksikään näistä tulkinnoista ole välttämättä lopullinen totuus. Kerro, mitä sinun näkökulmastasi on tapahtunut ja kuuntele, millainen on toisen näkökulma. 2. Työpaikallakin pitää voida näyttää tunteita. Niitä ei kannata lakaista maton alle. Kannattaa tiedostaa tunteet, joiden varassa itse toimii. Kateus, muutosten pelko tai huoli omasta asemasta ovat inhimillisiä ajatuksia, mutta niiden ei tarvitse antaa hallita käytöstä. On aika tylsää ja pelottavaakin, jos ihmiset ajattelevat liian samalla tavalla. Eri tavoin ajattelemalla tuodaan työhön lisää mahdollisuuksia, tuotetaan uutta ja rohkeaa. JOS ERIMIELISYYKSIÄ EI SAADA selvitettyä, kannattaa miettiä, mitkä asiat työpaikalla pitävät riitoja hengissä. Joskus ongelmiin löytyy ratkaisu heti. Usein konfliktit ovat kuitenkin monimutkaisia, tunnevaltaisia vyyhtiä, joissa ehtii pitkän ajan kuluessa kasautua väärinkäsityksiä, oletuksia tai arvoristiriitoja. Myös nämä tunnevaltaiset kokemukset on syytä käsitellä. Ihmiset voivat olla hyvin loukkaantuneita ja vihan tunteen vallassa. Jos ohitetaan tunteet eikä pidetä niitä hyödyllisenä informaationa, se vaikeuttaa entisestään ratkaisua, Räty sanoo. Ristiriitojen esiin tuominen voi myös pelottaa. Esimerkiksi halveksunnan ja vähättelyn kokemukset ovat niin vaikeasti todistettavia, että ne tuntuvat olevan vain oman pään sisällä. Miten tuot sen esiin, että tuo kohautti olkapäitä tietyllä tavalla ja katsoi halveksuvasti, Räty pohtii. Rädyn mukaan työpaikoilla on herätty laatimaan ohjeistuksia kiusaamis- ja häirintätapauksiin. Se ohjaa kuitenkin helposti ajattelemaan, ettei pienemmistä riidoista tarvitse välittää. Tärkeää olisi kuitenkin luoda toimintamallit myös vähemmän dramaattisten ristiriitojen selvittelyyn. Toimivassa työyhteisössä asioita lähestytään ratkaisujen näkökulmasta. Mikä tekisi ilmapiirin paremmaksi? Millaiset konkreettiset muutokset helpottaisivat yhteistyötä? SUOMEN SOVITTELUFOORUMIN Timo Pehrman sanoo, että työnantajien pitäisi ylipäätään kuunnella ihmisiä enemmän. Ihmisillä on paljon hyviä ideoita. Silti heitä määräillään ja käskytetään töissä, jolloin he lannistuvat. Jos tämäkin energia osattaisiin hyödyntää, se olisi valtava lisä työyhteisöön, Pehrman sanoo. Pehrman on tehnyt kiinnostavan havainnon omassa sovittelutyössään: nuoria, vähän päälle parikymppisiä työntekijöitä on harvoin mukana sovitteluun asti päätyvissä konflikteissa. Pitkät tulehtuneet riidat ovat enemmän keski-ikäisten ja ikääntyvien ongelma. 3. Puhu suoraan. Moni riita olisi ohi saman tien, jos osapuolet puhuisivat keskenään sen sijaan että märehtivät ongelmia yksin tai paheksuvat toisiaan selän takana. 4. Epäasiallista käytöstä ei tarvitse jäädä seurailemaan, vaan siitä kannattaa huomauttaa heti. Voi olla, että toinen ei ole edes huomannut käytöksessään mitään ongelmaa. 5. Vatvomisesta ratkaisuihin. Erimielisyyksien taustoista voisi jauhaa loputtomiin, mutta se ei lopulta vie asioita eteenpäin. Toimivassa työyhteisössä kysytään mieluummin: Miten tästä eteenpäin? Mikä muuttaisi tilannetta parempaan suuntaan? 6. Ota erilaisuus haasteena. Ihmisten eri tapoja ajatella ja toimia ei tarvitse ottaa loukkauksena omia näkemyksiä kohtaan. Samanmielisyydestä syntyy harvoin mitään uutta ja luovaa. 25% RIIDOISTA JUTELTIIN SELVÄKSI KOLLEGOJEN KESKEN. TUO KOHAUTTI OLKAPÄ ÄTÄ TIETYLLÄ TAVALLA JA K ATSOI HALVEKSIVASTI. Syytä tähän Pehrman ei osaa sanoa. Joka tapauksessa riitojen ratkaisun taitoja halutaan nykyään kehittää jo nuoresta pitäen. Suomen sovittelufoorumi on levittänyt sovittelevaa työotetta päiväkoteihin. Päiväkotien henkilökuntaa on koulutettu sovitteluun, ja lapsille asia on esitetty nukketeatterin keinoin. Niin ikään kouluissa on käytössä oppilaiden vertaissovittelua. Tähän asti sovittelua ei ole opetettu missään. Nyt pyrimme lisäämään tätä kansalaistaitoa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, Pehrman sanoo. Ehkä siten tulevaisuudessa työelämään tulee jollain tavoin valmiimpia ihmisiä. Lähteet: Inga Järvinen & Tuula Luhtaniemi: Ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelu. Työterveyslaitos 2014. Timo Pehrman: Paremmin puhumalla. Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä (2011). Kursivoidut esimerkit ovat Pehrmanin väitöskirjasta. Nimet on keksitty. Väitöstyössä ei mainittu henkilöiden nimiä eikä sukupuolta. 26 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 27

Vanhustyön Työyhteisökouluttaja Anna Pylkkänen toivoo toimintatapojen vallankumousta vanhustyöhön. vallankumous Työyhteisövalmentaja Anna Pylkkäsellä on missio. Hän haluaa uudistaa vanhustyön ja vapauttaa hoitotyöntekijät nauttimaan työstään. TEKSTI K ATARIINA KR ABBE KUVA JUHA MYLLYMÄKI Kuinka moni teistä haluaisi itse viettää vanhuutensa täällä, kysyy Anna Pylkkänen ensitöikseen hoivakodin työyhteisöltä, jota on tullut valmentamaan. Yksi tai kaksi kättä kolmestakymmenestä nousee. Silti suurin osa työyhteisön jäsenistä on sitä mieltä, että he tekevät työnsä hyvin. Ja niinhän he tekevätkin, vallitsevan hoitokäsityksen mukaisesti. Työilmapiirissä vain jokin mättää tai muuten Pylkkästä tuskin olisi kutsuttu apuun. Kysymys on Pylkkäsen mielestä koko hoitotyön ydin ja samalla avain toimivaan työyhteisöön: Työtyytyväisyys ja asiakastyytyväisyys kulkevat aina käsi kädessä, hän painottaa. Niinpä työyhteisön uudistamisprosessi alkaa ajatusleikillä: Jos itse olisin vanha ja asuisin hoivakodissa, millaisena haluaisin oman elämäni siellä kokea? Mistä asioista haluaisin itse päättää? Tällä tavalla herätetään tarve muutokseen. Silmät avautuvat tarkastelemaan omaa ammattilaisen arkea ihan toisella tavalla. Se, mitä olemme pitäneet hyvänä hoitotyönä, onkin jotain ihan muuta kuin mitä hoidettavana oleva ihminen itse tahtoisi. PYLKKÄSEN OMA TAUSTA on hoitoalalla, missä hän on toiminut vanhustyössä, kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa sekä akuutissa hoitotyössä kirurgisella osastolla. Kiinnitin huomiota siihen, miten erilaisia työkulttuureita saman alan sisällä oli. Akuutti hoitotyö nähdään seksikkäänä ja vetovoimaisena, kun taas vanhustyöhön lähinnä ajaudutaan ja alan arvostus on vähäistä. Mielikuva vanhustyöstä pelkkänä vaippojenvaihtamisena typistää monipuolista ammattitaitoa vaativan työnkuvan murto-osaan todellisuudesta. Työntekijät itse korostavat useimmiten sitä, miten rankkaa ja vaativaa hoitotyö on. Ikään kuin hoitotyön kruunu syntyisi niska limassa raatamisesta, vaikka oikeasti ihmiset nauttivat työstään, kunhan siinä keskitytään oleelliseen: ei temppujen tekemiseen vaan vuorovaikutukseen. Parhaimmillaan työssä voi toteuttaa upealla tavalla omaa luovuuttaan. Silloin kun työkulttuuri toimii hyvin, alalla on myös tekemisen vapautta. Pylkkänen on tehnyt vanhustyötä myös Norjassa, jossa sitä arvostettiin. Norjassa vanhustyötä tekevien ammatti-identiteetti on vahvempi, eikä siellä kuule samanlaista oman työn väheksymistä kuin Suomessa. Siellä arvostettiin työn vuorovaikutteisuutta ja ihmisten kohtaamista. VANHAKANTAISET USKOMUKSET ja toimintamallit ohjaavat Pylkkäsen mukaan suomalaista vanhustyötä. Hän vertaa tilannetta siihen, miten synnytysosastot oli organisoitu 1970-luvulla. Silloin kun itse synnyin, vauvoja näytettiin omaisille lasin takaa kymmenen minuutin ajan päivässä. Vauvat pääsivät äidin rinnoille syömään sairaalan aikataulun mukaisesti. Kukaan ei nykypäivänä voisi ajatellakaan paluuta moiseen. Samanlainen vallankumous tarvitaan myös vanhustyöhön, Pylkkänen vertaa. Vanhainkodit ja hoivakodit on organisoitu laitoksen, ei asukkaiden ehdoilla. Vanhusten päivärytmi määräytyy työvuorojen mukaan, ei heidän omista lähtökohdistaan. Ja mikä kummallisinta, työvuorolistat on yleensä tehty perinteisen sairaalan rytmin mukaisesti, johon ei hoivakodissa olisi mitään tarvetta. Kaikkien kodinomaisten yksiköiden arvoissa puhutaan itsemääräämisoikeudesta, mutta silti käytännössä asukkaat saavat harvoin päättää mistään: eivät siitä, moneltako menevät nukkumaan tai heräävät, eivät sitä, mitä syövät tai sitä, milloin peseytyvät. 28 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 29

TEKSTI SUSANNA CYGNEL SEITSEMÄN TAPAA Pylkkänen muistuttaa, että arvot ovat vain tavoitteita, jos ne eivät toteudu käytännössä. KUN TARVE MUUTOKSEEN on herätetty, lähdetään luomaan uutta todellisuutta. Työilmapiiristä voidaan kyllä puhua ja puhua, mutta mitään muutosta ei tapahdu, ellei toimintatapoja muuteta. Siksi Pylkkänen lähtee muuttamaan työyhteisöä aina toiminnasta käsin. Esimerkiksi jo se, että vanhukselta kysytään, haluaako hän tänään aamiaiseksi puuron kanssa hilloa vai voisilmän tai söisikö hän mieluummin leipää, parantaa sekä vanhuksen elämänlaatua että vuorovaikutusta. Vaikka muutokset olisivat pieniä, niillä on merkitystä. Syntyy pieniä voittoja ja onnistumisen elämyksiä. Samalla rohkeus ja luottamus isompien muutosten mahdollisuuteen kasvaa. Vanhoista malleista luopuminen ja uuden omaksuminen ei kuitenkaan ole helppoa. Henkilökunta löytää lukemattomia syitä, miksi jotain muutosta ei voida tehdä. Pylkkänen kuitenkin korostaa, että suurimmat esteet kehityksellä eivät ole kiire tai taloudellisten resurssien puute, vaan kollegiaalisen ryhmäkurin hallitsema työkulttuuri. Muutoksen esteitä on lähdettävä kuorimaan kerros kerrokselta: Pitääkö koko vuoron tulla samaan aikaan töihin? Onko järkevää, että vanhukset nukkuvat päiväunia silloin, kun talossa on kaksi vuoroa päällekkäin ja voitaisiin tehdä mitä tahansa? Eikö työkin jakautuisi tasaisemmin, jos vanhukset saisivat nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluavat ja herätä omaan tahtiinsa? Myös ratkaisut löytyvät henkilökunnalta. Heillä on aina tieto siitä, miten asiat voitaisiin tehdä paremmin. Oikeastaan tarvitaan vain lupa tehdä asiat toisin. Pitää päästä irti tasapäisyyden kulttuurista, jossa kaikki pitää tehdä samalla tavalla kuin aina ennenkin on tehty. Monesti työpaikalla on kehittämismyönteisiä ihmisiä, mutta heitä pidetään työpaikan mustina lampaina. Siksi muutos on vapauttavaa. Tulee helpoksi tehdä työ hyvin. Totta kai uusien ajattelutapojen omaksuminen ja vanhasta irtipäästäminen herättää myös kipua ja vastarintaa. Työyhteisössä on aina niitäkin, jotka haluavat selviytyä työstään minimisuorituksella. Uuteen työkulttuuriin kuuluu myös asioista puhuminen avoimesti ja suoraan, ei selän takana kuppikunnissa. On nostettava keskusteluun, mikä on minimi työssä, jossa työpaikka on samalla ihmisten koti. Kyse on asiakkaiden koko elämästä. Pylkkänen korostaa paitsi esimiesten vastuuta, myös jokaisen työyhteisön jäsenen vastuuttamista ajattelemaan itse, mitä tekee ja miten. Kulttuurinmuutos voi vaatia tiukkojakin keskusteluja. Jos työ ei miellytä, pitää miettiä, mistä se johtuu. Työpaikka ei ole olemassa työntekijää varten, vaan asiakkaita varten. JOTTA TYÖKULTTUURIN muutos onnistuisi, tarvitaan riittävästi muutoksen kannattelijoita. Pikkuhiljaa mukaan saadaan kaikkein vastahakoisimmatkin. Kun uudet toimintatavat vakiintuvat osaksi arkea, HENKILÖKUNTA LÖYTÄÄ LUKEMATTOMIA SYITÄ, MIKSI JOTAIN MUUTOSTA EI VOIDA TEHDÄ. paluuta vanhaan ei enää ole, koska kaikki saavat työstään niin paljon enemmän irti kuin ennen. Pylkkäsen saaman palautteen mukaan työntekijät ovat kokeneet, että muutoksen jälkeen aikaa on enemmän kuin ennen. Työssä on niin mukavaa, ettei edes tunnu siltä, että olisi töissä. Loppujen lopuksi kysymys on yksinkertaisista asioista. Ei pidä olettaa mitään toisten ihmisten puolesta, vaan kysyä asiakkaalta itseltään, mitä tämä haluaisi. On tärkeää huomioida jokainen yksilönä, jotta elämästä voidaan tehdä oman näköistä. Vanhustyön vallankumous on alkanut pikkuhiljaa. Se etenee hoivakoti kerrallaan. Elämä näyttäytyy monimuotoisena, kun työssä ei ainoastaan hoideta asukkaita vaan jaetaan heidän kanssaan rikasta arkea. Työhön on tullut spontaaniutta ja elämästä nauttimista yhdessä asukkaiden kanssa. Kodinomainen yksikkö vai oikea koti? LAITOSHOIDOSSA EI OLE HYVÄKUNTOISIA VANHUKSIA. Hoitotyön kannalta on kuitenkin oleellista, nähdäänkö asiakkaissa se, mikä heissä on tervettä ja toimintakykyistä, vai ainoastaan heidän sairautensa ja toimintarajoitteensa. Hyvä hoito mielletään niin, että tehdään asioita ihmisten puolesta. Ammattitaito pitäisi kuitenkin mieluummin käsittää kykynä nähdä ihmisessä enemmän kuin hänen sairautensa, ja kykynä luoda puitteet sellaisiksi, että hän voi elää mielekästä elämää toimintarajoitteistaan huolimatta, Anna Pylkkänen uskoo. Hän toivoo myös, että hoitajien koulutuksessa korostettaisiin vuorovaikutustaitoja entistä enemmän. Osa mielekästä elämää on mahdollisuus osallistua normaaleihin arkiaskareisiin kykyjensä mukaan, vaikka vain vähän aikaa. Mahdollisuus viikata puhtaita pyykkejä, kattaa pöytä tai leipoa on monesti vanhuksille arvokkaampaa kuin osallistuminen vaikkapa ohjattuihin askartelutuokioihin, jotka pahimmillaan aliarvioivat heitä aikuisina ihmisinä. Lainsäädäntökin hygieniasäännöksineen luo esteitä autenttiselle elämälle. Ruotsissa hygieniasäännöksiä lievennettiin kodinomaisissa yksiköissä. Voidaanko edes puhua kodista, jos siellä ei saa osallistua normaaleihin kotitöihin, Pylkkänen kyseenalaistaa. Hänen mukaansa vallitsevassa hoitokulttuurissa nähdään vaaroja kaikkialla: ulkona voi vilustua, popcorneihin voi tukehtua ja kaupungilla vasta vaarallista onkin. Suurin vaara on kuitenkin laitostuminen, joka tapahtuu nykyisessä kulttuurissa todella nopeasti sekä asiakkaille että työntekijöille. Hoivakodin tarkoitus ei kuitenkaan ole olla paikka, jossa ihmiset ovat vain hyvässä säilössä. Kun elämässä on mielekkyyttä ja yksilölliset tarpeet huomioidaan, myös asukkaiden niin sanottu häiriökäyttäytyminen vähenee. Jos hoivakoti muuttuisi enemmän oikeaan kodin kaltaiseksi, elämä olisi mielekkäämpää kaikille. 1 SUOSTU 7 TAPAA IRTAUTUA TÖISTÄ LOMALLA Lähes joka kolmas suomalainen tekee lomallaan työtä jonkin verran joka päivä. Kieltäydy olemasta yksi heistä. PUDOTTAMA AN HANSK AT. Kaikkia töitä voi olla mahdoton viimeistellä ennen lomaa. Valitse, mitkä työt teet valmiiksi ennen lähtöä, ja jätä muut odottamaan paluutasi. 2 SIIVOA TYÖPÖYTÄSI. Perkaa sähköpostisi. Laita asiat järjestykseen konkreettisesti, ettei niitä tarvitse miettiä lomalla: tehdyt, odottavat ja epäselvät hommat omiin pinoihinsa. 3 TEE LISTA. Päätä pari asiaa, joihin tartut heti palattuasi rentouttavalta lomaltasi. Kirjoita ne listaan ja laita siivotulle työpöydälle odottamaan. Sitten unohda tekemättömät työt loman ajaksi. 4 PIDÄ LOMAKESKUSTELU ITSESI KANSSA. Pohdiskele, mitä haluat tehdä ja minne haluat mennä. Mikä tekisi sinut onnelliseksi? Suunnittele jotain tekemisen kehyksiä, mutta älä tee tiukkoja aikatauluja. 5 LASKEUDU LOMALLE. Vapaalla ihminen valitsee rytminsä itse. Työrytmistä tasaantuminen voi viedä muutaman päivän, kunnes leppoisa lomarytmi pääsee vallalle. Keho ja mieli pääsevät lepotilaan. 6 EI TYÖLLE. Laita sähköpostiin lomavastaaja ja työpuhelin kiinni. Jos työasiat pullahtavat mieleen, voit kirjata ajatuksesi ylös, mutta siirry sitten saman tien lomapuhiiin. 7 KESKITY ITSEESI JA LÄHEISIISI. Nyt on perheesi ja sinun aikaa. Voit pitkällä aikavälillä paremmin töissäkin, jos nyt keskityt lapsiisi, puolisoosi, ystävääsi ja itseesi! Lomalla on lupa nauttia ja ottaa rennosti. Lähteet: tyopiste.ttl.fi, hidastaelamaa.fi 30 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 31

VAPAATA AIKAA TEKSTI SARI ALHAVA KUVA JUHA MYLLYMÄKI TIINA TORPPA TYÖSKENTELEE VAPAANA TOIMITTAJANA JA KIRJOITTAMISEN KOULUTTAJANA. TYÖHUONEELTA Kuka Ulla Hyvönen Työpaikka Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Ammatti alueasioiden asiantuntija Ikä 32 Harrastus Body Fitness Ulla Hyvönen harrasti koko lapsuutensa kilpahiihtoa, parhaimmillaan nuorten SM-tasolla. Kun urheilukipinä iski taas aikuisena, tuntui kuntosalille meno tutulta ja luonnolliselta vaihtoehdolta. Treenit alkoivat hyvin, mutta muutaman kuukauden kuluttua hänellä ilmeni kaularangan välilevyn pullistuma, joka vaati leikkauksen. Puhtaat paperit saatuani päätin toteuttaa haaveeni kisalavoista. Otin tavoitteeksi menestyä Body Fitneksessä Suomen tasolla. Hyvösen vahvuutena on hyvä pohjakunto ja kilpaurheilijan psyyke. Olen tottunut jatkamaan harjoittelua silloinkin, kun se alkaa tuntua epämukavalta. Iän myötä olen kuitenkin oppinut suhteuttamaan asioita, eikä kisoissa pärjääminen ole koko elämä. Timo Eloranta auttaa Ulla Hyvöstä treenin aikana. Kuntosalitreenejä on 4-12 kertaa viikossa. Olen pienikokoinen, eikä kehoni kerää helposti rasvaa. Siksi en tarvitse niin paljon aerobisia treenejä kuin jotkut muut lajin harrastajat. Suurin lajia koskeva ennakkoluulo liittyy ruokailuun. Yleensä luullaan, että syömme linnunannoksia. Siksi ihmiset ihmettelevät, miten paljon minuun mahtuukaan ruokaa. Lähinnä onkin tarkkailtava, että saan tarpeeksi energiaa. Kisadieetti on asia erikseen. Laji on opettanut Hyvöstä kuuntelemaan entistä paremmin kehon antamia signaaleja. Samalla se tuo kaivattua vastapainoa työlle. Treeneissä olen täysin läsnä siinä, mitä teen. En ajattele työasioita, vaan ainoastaan toistojen puhtautta. Epätäydellisten äitien kerho Sorruin väittelemään aikuisen tyttäreni kanssa. Satuin nimittäin päästämään suustani, että minua välillä ärsyttävät päivälehdissä äitien kolumnit. Ne, joiden aiheena pääasiassa on, kuinka vaikeaa äidillä oli tänään. Tytär kysyy, oletko sinäkin niitä happamia keski-ikäisiä, joiden mielestä nuoret naiset vain valittavat perhe-elämästä. Tytär vielä oikaisee, että jotkut nuorina pitämäni äidit ovat nelikymppisiä. Totta tosiaan! Tytär kehottaa pohtimaan, miksi äidit käsittelevät niin paljon perheasioita juuri nyt. Kenties työn ja perheen yhdistäminen on hankaloitunut. Ehkä työelämä on kiristynyt. En lähde leikkiin. Vertailu, onko työelämä nyt rankempaa kuin 1990-luvun lamassa tai 1950-luvun niukkuudessa, harvoin johtaa mihinkään. Arkea ja aikoja on vaikeaa verrata. MIETIN, MIKÄ MINUA RISOO. Ainakin se, kun vanhemmat todellisuudessa tai kolumneissaan puhuvat lapsistaan niin miinusmerkkisesti. Lapset estävät. Lapset vaativat. Lapset ovat niin vaikeita. Näyttäkää minulle helppo aikui nen! Entä miltä lapsista tuntuu, jos heistä jatkuvasti puhutaan niin kielteisesti? Entäpä työpaikalla. Jos pomo suhtautuu karsaasti perheen ja työn yhdistämiseen, muuttuuko pomon asenne, jos työntekijä itse näkee vanhemmuutensa hankalassa valossa. Hankaluuden valosta heijastuu vielä sellainen kajo, että lapset ovat erikoistilanne. Eivät ole. Onhan tavanomaista, että työelämään vaikuttaa yksityispuoli läheiset, vanhukset ja elämän koko kirjo. Nyt joku voi kokea, että painostan pärjäämään. En! Sen sijaan epätäydellisyys, rosoisuus ja väsymyksen pussittuminen silmien alle ovat elämää. Ei vanhemmuutta voi fotoshopata. Työmaailmassa esimiehen täytyy ymmärtää elämää laajasti. Ja perheellisen on hyvä muistaa, ettei kaikilla lapsettomilla ehkä ole käsitystä lapsiperheen arjesta. Mutta valitusvirren kuuntelu tuskin laajentaa lapsettoman tajuntaa. ONHAN TAVANOMAISTA, ETTÄ YKSITYISPUOLI VAIKUTTA A TYÖELÄMÄÄN. LAPSI ON HELPPO syntipukki. Joillakin parisuhde mättää, oma uravalinta meni pieleen tai muuten vain paha olo kalvaa. Näille epäkohdille ei tarvitse tehdä korjausliikkeitä, jos syyttää kaikesta lapsiperheen arkea. Eräs paluumuuttaja ulkomailta ihmetteli, kun Suomessa vanhemmat hokivat arkirumba-sanaa. Maassa, jossa on toimiva päivähoito, varsin sujuva joukkoliikenne ja vanhemmilla oikeus lyhentää työaikaa. Toki epäkohdista ja vanhemmuudesta pitää puhua! Aivan kuin pahan olon oikeasta nimestäkin. Ja totta kai perheen ja työn yhdistämisen keinoja pitää kaikkien yhdessä kehittää. Tosin jo työelämän digitalisaatio luo keinoja: etätyö, mobiilityö, joustavat työajat ja jaettavat verkkotyökalut irrottavat työntekoa ajasta ja paikasta. Työpaikat ja esimiehet voivat johtaa antamalla vapauksia kaikille, joiden työhön se sopii. Yllättävän moniin tehtäviin vapaus sopii. Toisaalta monet lapsiperheiden vanhemmat tulevat mielellään ihan fyysisesti töihin! Mikäs siinä. Lienee joskus vaikeaa sanoa ääneen, että työ voittaa kotiolot. Kuinka moni äiti toteuttaa ympäristön odotuksia jääden kotiin hoitamaan lapsia, vaikka kaipaa työtään tai muuta tekemistä. Vuosien kotonaolo ei tee kenestäkään täydellistä äitiä. Joistakin se muovaa marttyyreita. Työuraa pitkät vanhempainlomat eivät edistä. Päinvastoin. MINUA HÄIRITSEE SUKUPUOLITTUNUT valitusvirsi eli, että juuri äidit nurisevat. Jotkut miehet korkeintaan hehkuttavat koti-isyyttään. Olen itse toimittajana yrittänyt välttää työn ja perheen yhdistämisen kysymyksiä, kun haastattelen naisjohtajia. Ei miehiltäkään tivata, kuinka he pystyvät hoitamaan työnsä, kun on vielä pari lastakin. Tyttäreni sanoi ikäistensä puhuvan lapsistaan kaikkea muuta kuin valittaen. Kenties kulttuuri on muuttumassa. Mainiota. Valittamisen sijaan voisimme ehkä keksiä uusia tapoja kertoa arjesta ja muovata arkea. Ja toki voisimme luottaa elämään ja tukea toinen toisiamme. Tukeminen alkaa ymmärtämisestä ja näkemisestä. Minun täytyy vastedes lukea niitä kolumneja uusin silmin. Yrittää nähdä, eikä tuomita. 32 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 33

PÄRJÄÄ & PÄDE TEKSTI MIINA POIKOLAINEN KUVITUS JONNA KOSKI PÄRJÄÄ & PÄDE Takaisin töihin Työttömyyden ja pätkätöiden yleistyessä aukot työnhakijan CV:ssä eivät enää ole työnantajille mörköjä. Omaa markkina-arvoa voi vaalia olemalla aktiivinen. Lomautuksia, pätkätöitä ja irtisanomisia nykypäivän työelämä on täynnä epävarmuutta. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli helmikuun lopussa 355 400 työtöntä työnhakijaa eli 31 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömyys koskettaa niin alle 25-vuotiaita kuin yli viisikymppisiäkin: vastavalmistuneet valittavat, etteivät saa töitä vähäisen työkokemuksensa takia ja vuosikymmenten uran jälkeen irtisanotut kokevat olevansa työnantajien silmissä liian vanhoja uusiin tehtäviin. Kilpailu onkin kovaa, sillä koko maassa yhtä avointa työpaikkaa kohti on keskimäärin seitsemän työtöntä työnhakijaa. Samoista paikoista kisaa lisäksi jo työssä olevat, uusia haasteita kaipaavat hakijat. Vaikka pääsääntöisesti työttömiä rekrytoidaan avoimin mielin, työssä olevaan verrattuna työttömän on usein ponnisteltava enemmän osoittaakseen pätevyytensä. NYKYÄÄN ON YHÄ TAVALLISEMPAA, että ihmisten uralla on erilaisia vaiheita, eivätkä ne enää välttämättä kerro vain yksilön valinnoista vaan myös organisaatiomuutoksista ja tuulisesta työelämästä. Totuus kuitenkin on, että työnantajia edelleenkin kiinnostaa eniten ne työnhakijat, joilla on hyvä työkokemus ja haluttu koulutus sekä lyhyt työttömyys. Työnantajien kiinnostus vähenee selvästi työttömyyden pitkittyessä, vaikka hakijalla olisikin kokemusta ja koulutusta. Joidenkin työnantajien mielestä mikä tahansa tehty työ saattaa näyttää CV:ssä paremmalta kuin työttömyys. Tämä voi muodostua ongelmaksi, jos on esimerkiksi viettänyt sapattivapaata joko työttömyysturvalla tai työnantajan maksamalla paketilla. Moni tällaisista työnhakijoista kokee itse olevansa päteviä, mutta työnantajat eivät aina anna mahdollisuutta, sillä JOS ON HAKENUT KYMMENIÄ PAIKKOJA, EIK Ä MIK ÄÄN OLE TÄRPÄNNYT, TYÖNHAKUUN PITÄÄ TEHDÄ MUUTOKSIA. rekrytoiminen koetaan niin merkittäväksi investoinniksi, ettei sen suhteen olla valmiita ottamaan riskejä. TYÖNSAANTI PERUSTUU MYÖS mielikuviin siitä, millaisena ja miten houkuttelevana työnantaja näkee hakijan. Jos työnantaja on tottunut ajattelemaan, että työttömyys johtuu ihmisestä itsestään, tätä käsitystä voi olla vaikea muuttaa. Työttömän työnhakijan hakuprosessissa korostuukin hakijan kyky markkinoida osaamistaan työttömyydestä huolimatta. Rekrytoijaa kiinnostaa erityisesti, miten hakija itse avaa työttömyytensä syitä ja osoittaa aktiivisuuttaan. Sen sijaan, että pyrkisi piilottelemaan mahdollisia työttömyysjaksoja, sapattivapaita ja äitiyslomia, ne kannattaa ottaa työnhakuprosessissa puheeksi oma-aloitteisesti. Tilanne on kuitenkin hakijan kannalta vaikeampi, jos työttömyys on pitkittynyttä ja tauon taustalla on muutakin kuin purjehtimista Karibialla. Työnsaannin sanotaan vaikeutuvan jo kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen, mutta vuoden työttömyyttä voidaan pitää vieläkin kriittisempänä rajapyykkinä. Silloin hakijan olisi tutkimusten mukaan hyvä saada edes tuettua työtä, osallistua työvoimakoulutukseen tai päästä työkokeiluun, jotta ammattitaito pysyisi yllä. TE-toimisto tarjoaa pitkään työttömänä olleille palkkatukea työllistymiskustannuksiin, mutta siitä huolimatta moni työnantaja palkkaa mieluummin varmasti pätevän täydellä palkalla kuin henkilön, jonka tuottavuus on alentunut, mutta jonka palkkaamiseen saisi tukea. K AIKESTA HUOLIMATTA TYÖTTÖMÄN työnhakijan pitäisi pysyä motivoituneena ja myydä osaamistaan työttömyysjakson pituudesta piittaamatta. Työttömyyden pitkittyessä vuosiksi hakijan pitää entistäkin paremmin onnistua vakuuttamaan työnantaja siitä, että on edelleen ajan tasalla. Tämä korostuu etenkin nopeasti muuttuvilla aloilla, kuten digimediassa, jossa ehtii tapahtua parissa vuodessa todella paljon. Monissa toimihenkilötehtävissä työhön liittyvät vaatimukset taas voivat olla niin yksilöllisiä, ettei sopivia hakijoita yksinkertaisesti löydy työttömien joukosta. Esimerkiksi alati muuttuvat ohjelmistot ja ohjelmointikielet voivat tehdä ammattitaidosta hetkessä vanhentunutta. Siksi monilla aloilla ainoa keino pysyä työnsyrjässä kiinni onkin hankkia täydennyskoulutusta. PITKÄN TYÖURAN TEHNEELLE, työttömäksi jääneelle työnhakijalle on tarjolla samanlaisia vinkkejä kuin vastavalmistuneelle: osoita, että olet ollut mukana jossain alaan liittyvässä toiminnassa, osallistunut seminaareihin ja kursseille, vetänyt harrastuskerhoa tai toiminut muuten vastuullisessa tehtävässä. Eikä tämäkään riitä, sillä työnantajaa kiinnostaa myös, miten hakija osaamisestaan kertoo. Työnhaun ydindokumentin, cv:n, lisäksi hakuprosessissa nouseekin yhä useammin avainasemaan hyvä hakemus. Jos on hakenut kymmeniä paikkoja, eikä mikään ole tärpännyt, on lähes varmaa, että työnhakuun täytyy tehdä muutoksia. Joskus pelkkä cv:n viilaaminen ja hakemusten räätälöiminen voi auttaa, mutta se voi tarkoittaa myös lisäkoulutusta tai työnhaun kohteiden muuttamista yleensä yksinkertaisempia työtehtäviä kohti. Haastateltavat ja lähteet: tem.fi, Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsaus 2/2015, Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston yritysasiakkuuskoordinaattori Riku Hautamäki, ELY-keskuksen tutkija Jouni Nupponen ja Mercuri Urvalin rekrytointikonsultti Annukka Tervo. PIENELLÄ PR ÄNTÄTTYÄ Työtön Työttömänä pidetään työnhakijaa, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään. Työttömänä pidetään myös työsuhteessa olevaa, joka on kokonaan lomautettu tai jonka säännöllinen viikoittainen työskentelyaika on alle neljä tuntia. Lomautettu Lomautetuksi luetaan työnhakija, jonka työnantaja on lomauttanut kokoaikaisesti ilman palkkaa määräajaksi tai toistaiseksi. Kokoaikaisesti lomautetut ovat työmarkkina-asemansa perusteella työttömiä. Pitkäaikaistyötön Pitkäaikaistyöttömyydestä puhutaan, kun työttömyys on kestänyt yli 12 kuukautta. Työllistetty Työssä olevaksi työllistetyksi merkitään työnhakija, jonka työnantajalle maksetaan palkkatukea tai jonka palkkaamisesta aiheutuviin palkkauskustannuksiin valtion virastolle tai laitokselle on osoitettu määrärahoja. Tällaiseksi merkitään myös yrittäjäksi ryhtynyt työnhakija, jolle on myönnetty starttirahaa. 34 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 35

ERTO Hyvä psykologinen työsopimus vähentää yritysten kriisitilanteiden tuskaa? Laaja kotivakuutus - nyt ilman omavastuuta Kotona sattuu ja tapahtuu. Mutta ei huolta, Turva on siellä missä kotikin. Kodin vakuutuksilla voit turvata kodin, kesämökin, ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetun vapaa-ajan asunnon, rakenteilla olevan asuinrakennuksen ja niihin liittyvät piharakennukset sekä irtaimiston. Kun ostat meiltä laajan kotivakuutuksen (Isokoto tai nuorten Isohima), saat vahingon sattuessa vuoden omavastuuedun. Omavastuusta vähennetään enintään 130 euroa. Osta laaja kotivakuutus ja hyödynnä etu Tule käymään, soita tai jätä yhteydenottopyyntö netissä. Etua ei saa verkkokaupasta. Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja tarjoamme erityisesti ammattiliittojen jäsenille etuja ja räätälöityjä tuotteita. Palvelemme numerossa 01019 5110 ma pe 8 18 sekä verkossa osoitteessa www.turva.fi PUHU VA LL A ESIMIEHELLÄ ON HYVÄT ALAISET. Mielikuvat siitä, miten työntekijä ja työnantaja sitoutuvat toisiaan tukemaan hyvässä työsuhteessa, saavat aikaan myönteisen psykologisen työsopimuksen. Sopimus rakentuu puheista, kokemuksesta ja oletuksista. Ihmisten käyttäytymisen taustalla on erilaisia sopimuksia, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen. Sanattomien sopimusten perusteella tiedämme esimerkiksi, miten tervehditään, puhutaan, toimitaan ryhmässä, kuunnellaan vuoron perään ja huomioidaan läsnäolijat. Työelämän tutuin sopimus on kirjallinen työsopimus: työn tekemisen pelisäännöt. Työsuhteeseen liittyy kuitenkin paljon odotuksia, joista ei puhuta tai niistä ei ole totuttu puhumaan. Odotuksia on sekä työntekijällä että työnantajalla. Mielikuvat ja ennakko-odotukset liittyvät usein yrityksen näkyvyyteen, suuruuteen, maineeseen tai imagoon. Kuitenkin aina odotetaan hyvää kohtelua, huomiointia, mukavia työkavereita, kunnon palkkaa, kehittymistä työssä ja joustavuutta työn tekemisessä niin sanotusti sanattoman selviä asioita. Tutkitusti ihminen kaipaa ja tarvitsee työssään oikeudenmukaista kohtelua, asiallista palautetta ja konkreettista mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Mikäli nämä eivät toteudu, ei ole olemassa pohjaa myönteiselle psykologiselle työsopimukselle, eikä ihminen kykene tekemään työtänsä hyvin. Työyhteisössä, joissa myönteiset psykologiset työsopimukset ovat voimassa, saadaan aikaan parhaita tuloksia. Raha pelkästään ei riitä motivoimaan mielekkääseen työntekoon, vaan omaan työhön liittyviin asioihin täytyy pystyä myös vaikuttamaan. Yt-tilanteessa yrityksen tuottavuus laskee, sillä usein työntekijät reagoivat neuvotteluihin keskittymällä omiin töihinsä. Tällöin tehdään ainoastaan ja vain se, mitä työsopimuksessa on sovittuna. Työyhteisössä ei enää auteta työkaveria, avoimet välit tukkeutuvat ja toiminta lamaantuu. Usein työpaikkansa säilyttävien työntekijöiden into ja työteho laskevat. Aikaisemmat, voimassa olleet psykologiset sopimukset siis romahtavat ja niiden myötä työn tulokset. Yrityksen periaatteena tulisi olla, että psykologiset sopimukset säilytetään aina kun mahdollista, silloinkin kun toimenpiteet aiheuttavat pettymyksiä. Avoimuus, kuuntelu ja rehelliset perustelut voivat auttaa säilyttämään työpaikan psykologiset sopimukset, niin että työn tekeminen jatkuu vaikeuksienkin jälkeen mielekkäänä. Yhdessä selviytymiseen tarvitaan yhteisiä keskusteluja. Yrityksen kriisitilanteiden hoitaminen vaikuttaa ratkaisevasti tulevaan, ei vain psykologisiin työsopimuksiin, vaan myös yrityksen maineeseen työnantajana. Avoimuus ja läpinäkyvyys saadaan aikaan yhteistyössä yritysjohdon ja henkilöstön edustajien kanssa. Puhuvalla esimiehellä on hyvät alaiset harmi, että monella hyvällä alaisella on puhumaton esimies. Soile Lindstedt Järjestöpäällikkö, ERTO TOIMI 2-2015 37

ERTO ERTO ERTOn nettisivut uudistuivat www.erto.fi on uudistettu sekä ilmeeltään että rakenteeltaan. NETTISIVU-UUDISTUKSEN TAVOITTEINA olivat erinomainen käytettävyys ja hyvä jäsenpalvelu yhdistettynä nykyaikaiseen ilmeeseen. Kaikki edellisten sivujen sisältö on siirretty uusillekin sivuille, mutta navigointia on helpotettu rakennetta tiivistämällä. Sivuston alaosa toimii myös sivukarttana ja sivuston sisäisen hakutoiminnon löydät suurennuslasin takaa oikeasta yläkulmasta. Kalenteriin on koottu liiton, jäsenyhdistysten ja aluejärjestöjen tapahtumat ja koulutukset. Voit lajitella tapahtumia kalenterin yläpuolella olevista napeista. Kaikki lomakkeet, työehtosopimukset ja muut tiedostot löydät tiedostopankista Tietoa ERTOsta -valikon alta. Toimi-lehden tärkeimmät artikkelit on koottu uudeksi sivutyypiksi. Voit helposti jakaa kiinnostavimmat jutut vaikka sosiaaliseen mediaan. Jakonappulat löydät jokaisen artikkelin jälkeen; plussan takaa avautuu vielä enemmän. Etusivu kannattaa rullata alas saakka, sillä alempaa löytyvät ajankohtaiset tiedotteet ja tapahtumat sekä puheenjohtajan blogi. Niiden alta löytyy vielä vaihtuvia jäsenetuja ja linkit Emma-akatemiaan ja HED-intraan. Etusivulle pääset miltä tahansa sivulta klikkaamalla logoa vasemmassa yläkulmassa. Päivitä tietosi easioinnissa Liiton ja kassan easiointiin pääset lukon kuvasta oikeassa yläkulmassa. Liiton easioinnissa voit tarkistaa jäsenrekisterissä olevat tietosi ja tehdä tarvittavat korjaukset. Voit esimerkiksi ilmoittaa osoitteen- ja yhteystietojesi muutoksista, työpaikan vaihtumisesta, eläkkeelle jäämisestä tai palkattomasta ajanjaksosta. Voit myös tilata uuden jäsenkortin kadonneen tilalle tai tarkastella jäsenmaksutilannettasi. Uudet jäsenmaksutiedot ja -viitenumerot saat myös näppärästi liiton easioinnin kautta. Kassan easioinnissa voit hoitaa työttömyysturvaan ja vuorotteluvapaaseen liittyviä asioita. Voit esimerkiksi tarkastella hakemuksesi käsittelyn tai maksujen tilannetta ja lähettää jatkohakemuksen tai muutosilmoituksen. Palautetta ja kommentteja uudistuksesta voit antaa osoitteella viestinta@erto.fi. ALUEJÄRJESTÖT JOKAINEN ERTON JÄSEN kuuluu automaattisesti aluejärjestöön ja voi osallistua tapahtumiin. Lisätietoa saat ERTOn nettisivujen kalenterista ja sähköpostikirjeistä. Etelä-Pohjanmaa Ti 9.6. klo 18 koko perheen ulkoilutapahtuma Seinäjoen Jouppilan vuoren esteettömällä kuntoreitillä. Mukavaa yhdessäoloa, ekoaseammuntaa, makkaranpaistoa. Sotilaskotisisaret keittävät munkkikahvit ja aluejärjestö järjestää tarjoilut. Tervetuloa! Lisätietoa kuntoreitistä: www.esteeton.fi/portal/fi/liikkuminen/luontoliikunta/seinajoen_esteeton_kuntoreitti La 1.8. klo 17 alkaen aluejärjestön 30-vuotisjuhla Mallaskosken Panimoravintolassa Seinäjoella. Iltaa vietetään maittavan grilli-illan ja hulvattoman hauskan teatteriesityksen Hei me revytellään merkeissä. Jäsenten omavastuu teatterilipusta on 15 euroa. Ei-jäsenille illan hinta ruokailuineen on 45 euroa. Ilmoittautumiset 30.6. mennessä Maisa Haapaniemelle maisa.haapaniemi@netikka.fi, p. 040 738 7023. Tervetuloa jäsenet, ystävät ja yhteistyökumppanit! Kainuu, Lappi, Pohjois-Pohjanmaa Pe 14.8. klo 18.00 Ankkurit irti arjesta koko Pohjois- Suomen ertolaisten voimin. Merellinen risteily m/s Alexandralla, perämiehenä toimii ERTOn puheenjohtaja Juri Aaltonen. Lähtö Oulun Kauppatorin rannasta, kesto noin 4 tuntia. Ilmoittaudu ajoissa ja säästä! Ilmoittaudu ja maksa 30.6. mennessä: omavastuu vain 15 /jäsen (35 /ei-jäsen) Ilmoittaudu ja maksa 24.7. mennessä: omavastuu 20 / jäsen (40 /ei-jäsen). Risteilyn hintaan sisältyy ruokailu. Ilmoittautumiset Ritva Väyryselle, ritva.vayrynen@erto.fi, tai tekstiviesti p. 040 5868 606. Ilmoita nimesi, mahdollinen ruokarajoite ja jäsenyhdistyksesi. Vahvista osallistumisesi maksamalla omavastuu tilille OP FI15 5741 3620 4698 30. Laita viitteeseen osallistujan nimi ja yhdistys. Lämpimästi tervetuloa mukaan! Ilmoittautumiset Ritva Väyryselle, sp. ritva.vayrynen@erto.fi, tai tekstiviesti p. 040 5868 606. Etelä-Karjalan aluejärjestö La su 12. 13.12. pikkujoulun hotellimatka Tallinnaan. Varaa aika kalenteristasi. Matkasta ja bussikuljetuksesta lisätietoa lehden seuraavassa numerossa. Pohjois-Pohjanmaa ERTO menee metsään eikä haittaa laisinkaan! La 19.9. klo 11 15:00 puolukkaretki. Lähdetään kimppakyydeillä Isoniemeen ja vietetään syyskuinen päivä puolukassa ja nautitaan seuran lisäksi eväitä ja paistetaan makkaraa. Lähtöpaikka: Ruskon Citymarketin vieressä oleva kylmäaseman TB:n piha klo 11.00. Paikka: Isoniemi, Kello. Ilmoittautumiset 12.9. mennessä Sirkka Inkilälle sp.sirkka. inkila@erto.fi, ilmoita nimesi ja yhdistys. Tai laita tekstiviesti puh. 045 878 8708. Retki on maksuton. Omat ämpärit mukaan. Aluejärjestö tarjoaa evääksi makkarat ja mehut. Voit ottaa mukaasi myös ERTOn toiminnasta kiinnostuneen ei-ertolaisen ystäväsi. Syksyn tapahtumia: 16.10. keilaillaan hohdokkaasti, 13.11. syödään hyvin ja 5.12. shopataan naapurimaassa. Seuraa myös ERTO Pohjois-Pohjanmaan sivuja facebookissa! Pohjois-Savo Ke 8.7. klo 19 Kesäteatteria Kuopion Rauhalahden teatteriareenalla Solistina Olavi Virta. Hinta jäsenille 20 /hlö, ei-jäsenille 40 /hlö, sisältää väliaikatarjoilua. Sitovat ilmoittautumiset Kaija Raatikainen, kaija.raatikainen@kunnonpaikka.com tai kaija.raatikainen@erto.fi tai p. 050 573 8717 ma 29.6. mennessä. Ilmoita oletko jäsen vai ei jäsen. Maksu ERTO Pohjois-Savon aluejärjestön tilille: FI 79 1797 3000 0046 21 viimeistään ma 29.6. mennessä. La 25.7. Markku Pölösen musiikkikomedia Kauppaauto Iisalmessa Mansikkaniemen kesäteatterissa. Lähtö Iisalmen satamasta m/s Princess Annen kyydissä klo 13.00. Kesäteatteri sijaitsee Koljonvirran camping-alueella (Ouluntie 37, Iisalmi). Laivamatka kestää noin tunnin. Laiturista on noin 800 metrin kävelymatka teatterille. Esitys alkaa klo 15, takaisin Iisalmen satamassa ollaan klo 19.00. Näytelmä kuvaa 1970-luvun suomalaista maaseutua ja muutosta tähän päivään. Hinta ERTOn jäsenille 23 /hlö, ei-jäsenille 46 /hlö, (sis. teatterilippu, edestakainen risteily, väliaikakahvit). Maksu ERTO Pohjois-Savon aluejärjestön tilille: FI 79 1797 3000 0046 21 viimeistään pe 17.7. mennessä. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään pe 17.7. mennessä Helena Tabell, p. 017 821 2717, helena.tabell@talousverkko.fi. Varsinais-Suomi Pe-su 4. 6.9. jäsenmatka Pärnuun. Lähde yksin, ystävän tai perheen kanssa! Pärnu yllättää edullisuudellaan ja palvelutarjonnallaan. Matkan aikana ehtii käydä myös Tallinnassa ostoksilla. Majoitus terveyskylpylä Viiking Spa -hotellissa. Hintaan (192 280 e) sisältyy bussikuljetukset Turku-Pärnu- Turku, laivamatkat, majoitus, aamiaiset, aamusauna ja -uinti vanhassa saunakeskuksessa sekä uuden saunan ja vesikeskuksen Viiking Saagam sisäänpääsy la-su klo 10 17.00. Lisämaksusta ateriat laivalle, hytit laivalle, muut ateriat matkan aikana, kylpylähoidot ja retket. Lisätiedustelut ja sitovat ilmoittautumiset 30.6. mennessä: sanna.koivusaari@erto.fi tai p. 040 837 7878. Lisätietoja löydät myös sähköpostistasi ja ERTOn nettisivuilta. ERTO kouluttaa KOULUTUKSET JÄSENILLE Tule täydentämään osaamistasi! ERTOn oma Emma-akatemia tarjoaa laadukasta lisä- ja täydennyskoulutusta yhteistyössä ammattikorkeakoulujen ja aikuiskoulutuskeskusten kanssa eri puolilla Suomea. Vahva osaaminen tuo turvaa työelämään. Koulutukset ovat ERTOn jäsenille huippuedullisia. Myös ei-jäsenet voivat osallistua, mutta heiltä veloitetaan kurssin koko hinta. Emma-akatemian koulutukset jatkuvat jälleen syksyllä. Tiedossa on paljon mm. työhyvinvointiin liittyviä kursseja, asiakaspalvelutaitoja, esimieskursseja ja oppia erilaisia tietokoneohjelmistoista. Emmaakatemiassa voit suorittaa myös suositun työhyvinvointikortin. Kurssikalenteri julkaistaan elokuun alkupuolella yhtä aikaa Emmaakatemian uusien nettisivujen ja verkkokaupan kanssa. Jäsenet saavat tietoa uusista kursseista myös sähköpostilla. www.emma-akatemia.fi KOULUTUKSET HENKILÖSTÖN EDUSTAJILLE Tervetuloa Ykkösketjuun! -perehdytys henkilöstön edustajalle Syksyn koulutus: 1. jakso 20. 21.10. ja 2. jakso 1.-2.12. Helsinki Perehdytys koostuu kahdesta kahden päivän lähiopetusjaksosta ja etäopiskelusta. Erinomainen aloituspaketti uudelle luottamusmiehelle, luottamusvaltuutetulle ja työsuojeluvaltuutetulle. Sopii myös pidempään tehtävässään toimineelle henkilöstön edustajalle osaamisen päivittämiseen. Henkilöstön edustajat eli HEDit ovat ERTOn Ykkösketjua! Perehdytyksessä käydään läpi henkilöstön edustajien oikeuksia ja velvollisuuksia, keskeistä työelämän lainsäädäntöä ja työehtosopimusten sekä palkkasuositusten sisältöä. Lisäksi kerrotaan ERTOn HED-palveluista. Ilmoittautuminen: www.erto.fi/palvelut/koulutus/ilmoittaudu-koulutukseen Lisäarvoa työelämään -koulutuskiertue Alueellisissa Lisäarvoa työelämään -koulutusilloissa klo 15 17.15 henkilöstön edustajat saavat ajankohtaista työmarkkinatietoa, tes-tietoa ja oppia mm. yt-laista sekä vuosilomalain muutoksista. HED-tilaisuuden jälkeen useimmilla paikkakunnilla järjestetään yleinen jäsentilaisuus klo 18 19.30. Kouluttajina toimivat ERTOn puheenjohtaja Juri Aaltonen ja edunvalvontajohtaja Matti Orkovaara. HED-koulutuskiertueen paikkakunnat ja ajankohdat löytyvät HEDintrasta www.hedit.fi. HEDit saavat kutsun oman alueensa tilaisuuteen sähköpostilla. ERTOn ja työnantajaliittojen välisissä koulutussopimuksissa suositellaan, että luottamusmiehet voivat osallistua alueelliseen koulutukseen ilman ansionmenetystä. Matkakuluja ja majoitusta ei korvata. ERTO ei maksa koulutuksen ajalta päivärahaa. 38 TOIMI 2-2015 TOIMI 2-2015 39