Lähisuhdeväkivalta ja traumatisoituminen Juha Holma Lehtori Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto juha.m.holma@jyu.fi
Parisuhdeväkivallan muotoja g g g g g g g Fyysinen väkivalta Lyöminen, kiinni pitäminen, tavaroilla heittely, rikkominen Seksuaalinen väkivalta Ei-toivottuun seksuaaliseen tekoon painostaminen, raiskaus, syrjähyppy tai sillä uhkailu Henkinen väkivalta Uhkaileminen, pelottelu, nimittely, Lasten (lemmikkien) käyttäminen väkivallan välineen Sosiaalinen väkivalta Sosiaalisen elämän estäminen, eristäminen. Taloudellinen väkivalta Rahankäytön kontrolli, tuhlailu, tavaroiden särkeminen, rahallisella tuella uhkailu Piilevä väkivalta Pitkään kestäneen väkivallan tuoma uhka, viestit Acbi
Naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan yleisyys g g g g Nykyisen puolison väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi on joutunut 8 % parisuhteessa olevista naisista viimeisen vuoden aikana, 20 % joskus parisuhteensa aikana. (v.1997 vastaavat luvut 9 % ja 22 %) Eronneista 49 % (= avio- tai avoliitossa olleista naisista) oli joutunut joskus parisuhteen aikana puolison väkivallan kohteeksi (vuonna 1997 50 %). 31 % haki apua viranomaisilta tai muilta palvelun tarjoajilta parisuhdeväkivaltaan ( 26 % vuonna 1997) 10 % uhreista ilmoitti vakavimman parisuhdeväkivaltatapauksen poliisille (9,4 % vuonna 1997). Heiskanen & Piispa (1998) Usko, Toivo & Hakkaus -kyselytutkimus (7000/4955) Piispa, Heiskanen, Kääriäinen & Sirén (2006), Naisiin kohdistuva väkivalta (4464 naista)
g g g Kansainvälisten tutkimusten mukaan perheissä joissa äitiä lyödään, 33-60% lapsista joutuu myös itse pahoinpitelyn kohteeksi. Suomessa 1/3 lapsista on itse joutunut fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi (Ensi- ja turvakotien liiton aineisto, n=2450). Alle 14-vuotiaista lapsista 72% on ollut vanhempiensa lievän väkivallan kohteena: lasta on esim. tukistettu tai läimäytetty. Vakavasti on pahoinpidelty 8% lapsista: lasta on esim. lyöty esineellä, potkittu tai kuristettu. Henkistä väkivaltaa on kokenut 69% lapsista: lasta on esim. haukuttu, alistettu tai vähätelty. (Sariola, 1990). Vaikka naiset asennetasolla vastustavatkin kuritusta miehiä yleisemmin (naiset 19 %, miehet 32%), he kuitenkin sortuvat sen käyttöön useammin kuin miehet. Lähes 60 prosenttia naisista ilmoitti tukistaneensa lastaan, miesvastaajista puolet ilmoitti käyttäneensä tätä kuritusväkivallan muotoa. Naiset myös näpäyttävät lastaan sormille miehiä useammin (naiset 33%, miehet 27%). Erot miesten ja naisten käyttäytymisen välillä ovat tilastollisesti merkitseviä (Lastensuojelun keskusliitto, 2007).
Edellisen vuoden aikana perheväkivaltaa nähneiden osuus peruskoulujen 9. luokkien oppilaista 2008, %. (Ellonen ym. 2008, 72.)!'!"!" ;*0<997<9/*<,=5,, >,/,<,,7<9/*<,=5,, ( : % & % # & $ $ ' " )*+,-./+001 /234*+5.1.5 6*5**17/234*+5.1.5 8+9917/234*+5.1.5
g Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että yleisin perheväkivallan muoto on vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta (Salmi, Lehti, Sirén, Kivivuori & Aaltonen, 2009). g Kokonaisrikollisuustutkimuksen perusteella on arvioitu, että lapsiin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin aikuisiin (Ellonen ym. 2008). Edellä mainitut alhaiset osuudet johtuvat alhaisesta ilmoitusalttiudesta. Lapset eivät välttämättä edes hahmota, että esimerkiksi nuoren toiseen nuoreen kohdistama väkivalta on rikos, josta voi tehdä ilmoituksen poliisille.
Erikoissairaanhoidon potilaiden lähisuhdeväkivaltakokemukset Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: prof. Mikko Mäntysaari, YTT Marita Husso, YTT Tuija Virkki Psykologian laitos: PsT Juha Holma, FT Aarno Laitila (nykyisin Itä-Suomen yliopisto) Perhetutkimuskeskus: YTT Marianne Notko Marianne Notko, Juha Holma, Marita Husso, Tuija Virkki, Aarno Laitila, Juhani Merikanto & Mikko Mäntysaari (2011) Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen erikoissairaanhoidossa. Duodecim, 127(15):1599-606.
g Osatutkimuksen III tarkoituksena selvittää lähisuhdeväkivallan aikuisuhrien määrää ja väkivallan laatua projektissa kehitetyillä työkaluilla g Aineisto: Synnytysyksikkö: 4,5 kk Päivystysalue: 1,5 vrk Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osasto: 1 kk g Menetelmä: Kaikille potilaille tehtävä kysely g Ohjeet työntekijälle: Kysymykset voi esittää vain tilanteessa, jossa ei saattajia tai muita potilaita paikalla g Kyselyn suoritti: Synnytysyksikkö: 11 kätilöä Päivystysalue: 8 sairaanhoitajaa Psykiatrisen sairaalan vastaanotto-osasto: kaikki (28) hoitajaa
g Suodatinkysymykset Onko perhe- tai seurustelusuhteissasi tällä hetkellä Sinuun kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai kaltoinkohtelua? Onko perhe- tai seurustelusuhteissasi ollut joskus aiemmin Sinuun kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai kaltoinkohtelua? Jos kyllä, vaikuttaako tämä kielteisesti hyvinvointiisi tai elämänhallintaasi
g Kartoituskysymykset (jos tällä hetkellä väkivaltaa tai joskus aiemmin ja vaikuttaa hyvinvointiin) g Lähisuhdeväkivallan: Muoto Ajankohta Kohteeksi joutumisen useus Tekijä Vaikutukset omaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen Avuntarve Lasten läsnäolo väkivaltatilanteissa Työntekijän arvio jatkotoimenpiteiden tarpeesta ja suoritetut toimenpiteet
LÄHISUHDEVÄKIVALLAN YLEISYYS Synnytys yksikkö Psykiatrinen osasto Päivystys alue Tutkimusaika 4,5 kk 1 kk 1 vrk n % n % n % SUODATINKYSYMYKSII N VASTANNEIDEN MÄÄRÄ 381 41 108 Vastanneiden sukupuoli/naisten osuus 381 100,0 % 15 36,6 % 59 54,6 % Tällä hetkellä porlaaseen kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa 10 2,6 % 12 29,3 % 7 6,5 % Joskus aiemmin porlaaseen kohdistuvaa lahisuhdeväkivaltaa 112 29,4 % 21 51,2 % 22 20,4 % Kyselyhetkellä lähisuhdeväkivaltaa oli jokaisessa potilasryhmässä, eniten psykiatrian potilailla
Väkivallan muoto KARTOITUSKYSYMYKSIIN VASTANNEIDEN MÄÄRÄ 40 10,5 % 13 31,7 % 8 7,4 % Vastanneiden sukupuoli/naisten osuus 40 100,0 % 8 61,5 % 7 87,5 % Tällä hetkellä porlaaseen kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa 9 22,5 % 12 92,3 % 4 50,0 % Joskus aiemmin porlaaseen kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa 39 97,5 % 10 76,9 % 7 87,5 % VÄKIVALLAN MUOTO Synny tysyks. Psyk. osasto Päi vystys Fyysistä väkivaltaa 28 70,0 % 6 46,2 % 4 50,0 % Henkistä väkivaltaa 39 97,5 % 13 100,0 % 8 100,0 % Seksuaalista väkivaltaa 11 27,5 % 4 30,8 % 2 25,0 % Kartoituskysymyksiin vastanneista eli väkivaltaa kokeneista potilaista lähes kaikki kertoivat olleensa henkisen väkivallan kohteena ja lähes kolmasosa seksuaalisen väkivallan kohteena
MILLOIN VIIMEKSI LÄHISUHDEVÄKIVALLAN KOHTEENA Synny tysyks. Psyk. osasto Päivystys Viimeisen vuorokauden aikana 5 12,5 % 1 7,7 % 4 50,0 % Viimeisen viikon aikana (muya ei viimeisen vuorokauden) 0 0,0 % 2 15,4 % 1 12,5 % Viimeisen kuukauden aikana (muya ei viimeisen viikon) 4 10,0 % 4 30,8 % 0 0,0 % viimeisen vuoden aikana (muya ei viimeisen kuukauden) 5 12,5 % 3 23,1 % 1 12,5 % Yhteensä viimeisen vuoden aikana 14 35,0 % 10 76,9 % 6 75,0 % Aiemmin aikuisiällä 16 40,0 % 1 7,7 % 2 25,0 % Aiemmin lapsuudessa 10 25,0 % 1 7,7 % 0 0,0 % g g Synnytysyksikön potilaat olivat olleet lähisuhdeväkivallan kohteena useimmiten aikaisemmin aikuisiällä, kun taas päivystysalueella kyselyyn osallistuneista väkivaltaa kokeneista potilaista puolella väkivalta oli tapahtunut viimeisen vuorokauden aikana. Psykiatrisella osastolla väkivalta oli tapahtunut enimmäkseen viimeisen vuoden aikana
KUKA ON TEHNYT VÄKIVALTAA Synny tysyks. Psyk. osasto Päivystys alue Nykyinen puoliso tai kumppani 7 17,5 % 4 30,8 % 3 37,5 % EnRnen puoliso tai kumppani 25 62,5 % 5 38,5 % 4 50,0 % Isä, äir, isäpuoli tai äirpuoli 17 42,5 % 7 53,8 % 3 37,5 % g Yleisin väkivallantekijä oli synnytysyksikön ja päivystysalueen potilailla entinen puoliso tai kumppani, kun taas psykiatrisen osaston potilailla se oli isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli tai muu huoltaja. g Nykyinen kumppani oli väkivallantekijä 17,5 37,5 %:ssa tapauksista.
KUINKA USEIN LÄHISUHDEVÄKIVALLAN KOHTEENA Synnytys Psyk. os. Päivystys Useita kertoja viimeisen vuoden aikana 9 22,5 % 8 61,5 % 1 12,5 % Useita kertoja koko elämän aikana 28 70,0 % 1 7,7 % 6 75,0 % Vain yhden yksittäisen väkivallanteon kohteeksi joutuminen oli hyvin harvinaista, sillä synnytysyksikön ja päivystysalueen potilaista 70 75 % kertoi olleensa useita kertoja elämänsä aikana väkivallan kohteena
TYÖNTEKIJÄN ARVION MUKAAN MERKITTÄVÄ HYVINVOINTIIN TAI TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄ RISKI Synny tysyks. Psyk. osasto Päi vystys N 15 5 6 Osuus kartoituskysymyksiin vastanneista 37,5 % 38,5 % 75,0 % Osuus kaikista kyselyyn vastanneista porlaista 3,9 % 12,2 % 5,6 % Synnytysyksikössä viisi potilasta (1,3 % kaikista potilaista) ohjattiin projektin aikana perustettuun VISHtiimiin jatkohoitoon. Päivystysalueella VISH-tiimille ohjattiin neljä potilasta (3,7 % kaikista potilaista). Psykiatrian osastolla väkivaltakokemuksen käsittely jatkui yleisimmin osastolla osana hoitoa.
Henkisen, fyysisen ja seksuaalisen lähisuhdeväkivallan vaikutukset psykososiaaliseen hyvinvointiin Heli Siltala, Juha Holma & Maria Hallman-Keiskoski Psykologia (2014) 49 (2), 113-120
Tutkimuksen toteutus l l Aineistona Keski-Suomen sairaanhoitopiirin henkilökunnalta toukokuussa 2010 kerätty tutkimusaineisto Terveys ja hyvinvointikysely, jossa kartoitettiin myös lähisuhdeväkivallan kokemuksia à Eriteltyinä fyysinen, seksuaalinen & henkinen väkivalta
Aineisto l 1 952 vastaajaa l Naisia 86 %, miehiä 14 % l l Suurin osa 41-60-vuotiaita 57 % kuului hoitohenkilöstöön, 7 % lääkäreihin ja 37 % muihin työntekijöihin
Psykososiaalinen hyvinvointi l l l MHC-SF-mittari (Mental Health Continuum Short Form, Keyes 2009) Kolme eri klusteria, joille laskettiin pistemäärät: Tunne-elämän hyvinvointi Sosiaalinen hyvinvointi Psykologinen hyvinvointi Yleinen mielenterveysluokitus: Kukoistava Keskimäärin mieleltään terve Riutuva
Tuloksia g Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden osuudet väkivaltatyypeittäin: Lähisuhdeväkivallan Kaikki vastanneet Naiset Miehet tyyppi (N = 1952) (N = 1684) (N = 268) Henkinen 35.6 % 37.9 % 20.5 % Fyysinen 17.8 % 19.4 % 8.2 % Seksuaalinen 5.3 % 6 % 0.7 % g à Väkivaltakokemukset yleisiä otoksessa g à Ero naisten ja miesten välillä tilastollisesti merkitsevä
Lähisuhdeväkivalta ja MHC-SF-luokitus: Riutuva Keskimäärin Kukoistava mieleltään terve Henkistä lähisuhde väkivaltaa kohdanneet Koko aineisto (N = 649) 3.5 % *** 28.4 % *** 68.1 % *** Naiset (N = 603) 3.5 % ** 27.4 % *** 69.2 % *** Miehet (N = 46) 4.3 % 41.3 % 54.3 Fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet Koko aineisto (N = 327) 3.1 % 27.5 % 69.4 % Naiset (N = 309) 2.9 % 26.2 % 70.9 % Miehet (N = 18) 5.6 % 50.0 % 44.4 % Seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet Koko aineisto (N = 95) 2.1 % 34.7 % 63.2 % Naiset (N = 93) 2.2 % 33.3 % 64.5 % Miehet (N = 2) 0.0 % 100.0 % 0.0 % P-arvo laskettu Pearson Chi-Square -testillä. *p <.05 **p <.01 ***p <.001
Tuloksia à Henkisen lähisuhdeväkivallan kokemus vaikutti heikentävästi vastaajien MHC-SFmielenterveysluokitukseen à Henkistä lähisuhdeväkivaltaa kokeneet saivat merkitsevästi alhaisempia pistemääriä myös kaikilla MHC-SF mittarin klustereilla (psykologinen, tunne-elämän ja sosiaalinen hyvinvointi) à Fyysisen tai seksuaalisen väkivallan yhteys hyvinvointiin ei ollut merkitsevä koko aineistoa tarkasteltaessa
Täydentäviä tuloksia (Siltala, 2014, Pro gradu, JY) l l Sama aineisto kuin aiemmassa tutkimuksessa Lähisuhdeväkivallan kokemuksen havaittiin olevan yhteydessä myös masennukseen, koettuun hyvinvointiin sekä unen laatuun
Lähisuhdeväkivalta ja masennus: Väkivallan tyyppi Masentunut Ei masentunut Ei väkivaltaa 4,5 % * 95,5 % ** Vain henkinen 9,4 % ** 90,6 % * Henkinen & fyysinen 11,2 % ** 88,8 % * Henkinen & seksuaalinen 17,4 % ** 82,6 % * Henkinen, fyysinen & seksuaalinen 8,5 % 91,5 % Vain fyysinen 5,7 % 94,3 % * Adjusted residual 2,0 ** Adjusted residual 2,0
à ANOVA-analyysi osoitti, että väkivallan tyypin päävaikutus unen laatuun oli tilastollisesti merkitsevä (χ2 (2,1665) = 9.14, p <. 001), sukupuolen päävaikutus puolestaan ei ollut merkitsevä à Ryhmien väliset vertailut (post hoc) osoittivat, että henkistä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden unen laatu oli merkitsevästi heikompi väkivaltaa kokemattomien henkilöiden (p <.001)
Tuloksia g à Myös tässä uudemmassa tutkimuksessa korostui henkisen lähisuhdeväkivallan merkitys, sillä se oli toistuvasti yhteydessä heikentyneeseen hyvinvointiin kaikilla käytetyillä mittareilla g à Muiden väkivaltatyyppien yhteys hyvinvointiin oli satunnainen
Pohdintaa l l Lähisuhdeväkivalta ei ole vain pienen joukon ongelma, vaan vaikuttaa merkitsevästi myös työssäkäyvien suomalaisten hyvinvointiin Henkinen lähisuhdeväkivalta ja sen vaikutukset tulisi huomioida entistä paremmin lähisuhdeväkivallan parissa työskennellessä
Pohdintaa Ilmiön taustalla voi olla monia syitä: l Henkisellä lähisuhdeväkivallalla voi olla uhrin minuuteen ja persoonallisuuteen pysyvämpiä vaikutuksia kuin fyysisellä väkivallalla l Henkinen väkivalta voi olla luonteeltaan toistuvampaa ja pitkäkestoisempaa kuin fyysinen väkivalta vaikeampi hakea apua? l Uni ainakin osittainen mediaattori henkisen väkivallan ja hyvinvoinnin välillä (Siltala 2014, Pro gradu, JY)
Uni mediaattorina - Unen medioima henkisen lähisuhdeväkivallan kokemus oli yhteydessä masennusoireisiin (B = 0.151, p =.003), alhaisempaan koettuun hyvinvointiin (B = 0.149, p =.002) sekä alhaisempaan MHC-SF-luokitukseen (B = 0.135, p =.002) - Masennuksen ja MHC-SF-luokituksen tapauksessa mediaattorivaikutus (a * b) oli täydellinen (c ei enää tilastollisesti merkitsevä), koetun hyvinvoinnin suhteen puolestaan osittainen
Väkivalta ja psyykkiset sairaudet g Meta-analyysi 13 tutkimuksesta: Useimmat (51-97%) psykoottiset naispotilaat olivat kokenee fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa joko lapsena tai aikuisena (Goodman, Rosenberg, Mueser & Drake, 1997) g g g Traumatisoituneet kuulivat harhoja useammin Harhojen sisältö liittyi traumaan Vakavasti pahoinpidellyillä naisilla oli 2x enemmän päänsärkyä, 4x enemmän depressiota, 6x enemmän itsemurhayrityksiä kuin niillä joita ei pahoinpidelty (Gelles& Starus, 1988) Väkivallan kohteena olleet naiset hakivat viisi kertaa useammin apua psykiatrisesta ensiavusta (Stark et al., 1981) 69% naispotilaista ja 60% psykiatrisen sairaalan miespotilaista raportoivat fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta omassa historiassaan (Read et al., 2004)
g Psykoottiset oireet ja trauma (British National Survey of Psychiatric Morbidity, Bebbington et al. (2004) Brit. J of Psych.) 8580 strukturoitua arviota (16-74 v) Kysyttiin stressaavista elämäntilanteista mm. uhriutumisesta Ei arvioitu tilanteen toistuvuutta tai vakavuutta Arvioitiin alkoholi- ja huumeriippuvuus, mielenterv. häiriöt ja psykoottiset oireet (2 tasoinen) 60 henkilöllä psykoottisia oireita: 34,5% raportoi seksuaalisesta hyväksikäytöstä 46,4% kiusaamisesta, 38,1% väkivallasta kotona 34,5% karannut kotoa Väkivaltaa kotona taustalla psykoosioireisilla 9.0 kertaa todennäköisempää neuroottisesti oireilevilla 5.2 kertaa alkoholiriippuvuus 3.1 kertaa huume riippuvuus 3.7 kertaa kuin oireettomilla Logistinen regressioanalyysi, jossa otettiin huomioon yhteisvaikutus Seks. hyväksikäyttö 3.9 kertaa yleisempää psykoottisilla (p=0.001) Väkivalta kotona 2.0 kertaa yleisempää (p= 0.07) Kotoa karkaaminen 2.9x (p=0.004) kuin oireettomilla
Lapsuuden trauma ja psykoottiset oireet Kelleher et al. (2008) Br. J. of Psych. g g g g 743 lasta (12-15v) psyykkiset ongelma arvioitiin, 140 arviointiin seulassa mahdollisesti ongelmaiseksi, 117 suostui psykiatriseen haastatteluun Vertailuryhmäksi 173 iän ja koulun mukaan matsattua, 94 suostui Myös vanhempien haastattelu samoilla menetelmillä Psyk. haastattelu: g K-SADS (Schelude for Affective Disorders and Sch. for School Aged Children) Kysymyksiä: fyysisestä väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä Vanhempien välisen väkivallan näkemisestä Kiusatuksi tulemisesta ja kiusaajana olemisesta 211 lapsesta 83 (39%) sai DSM-IV Axis I mukaisen diagnoosin yleisin masennus dg 14 (6,6%) raportoi psykoottisista oireista (heillä myös masennus yms dg)
g Lapsilla, joilla oli psykoottisia oireita oli kuusi kertaa enemmän kokemuksia fyysisestä väkivallasta Neljä kertaa enemmän seks. hyväksikäyttöä Kymmenen kertaa useammin nähneet vanhempien välistä väkivaltaa Olivat useimmin kiusaajia
Naisiin kohdistuneen väkivallan terveysvaikutukset (Campel, 2002, Lancet) g Vaikutukset mielenterveyteen Masennus ja post-traumaattinen stressireaktio (jopa korkeampi kuin lapsuuden seksuaalisessa hyväksikäytössä) Ahdistuneisuus Unettomuus Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa Päihteiden väärinkäyttö g Terveydenhoidon käyttö Käyttivät kolme kertaa enemmän terveyspalveluja 92% enemmän kustannuksia vuodessa väkivallan kohteina olevista naisista. Lähinnä mielenterveyspalveluista
Parisuhdeväkivallan kustannukset g Naisiin kohdistuvan väkivallan kustannuksista on tehty Suomessa kaksi selvitystä: g Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2009 julkaiseman selvityksen mukaan väkivallasta aiheutuvien välittömien kustannusten on arvioitu olevan Suomessa noin 90 miljoonaa euroa. g Välillisesti väkivallasta aiheutuu jopa kaksinkertainen määrä kustannuksia menetetyn elämän, hyvinvoinnin heikentymisen ja työpanoksen menetyksen lisäksi.
g Vuonna 2001 selvitettiin lähisuhdeväkivallan kustannuksia Hämeenlinnan kaupunkia koskevana tapaustutkimuksena. g Kuluja arvioitiin aiheutuvan Hämeenlinnan terveydenhoito-, sosiaali- ja oikeussektorille 103 000 euroa kuukaudessa, vuositasolla lähes 1,2 miljoonaa euroa. g Jos Hämeenlinnaa koskevat tulokset yleistettäisiin koko maan tasolle, kustannukset olisivat 91 miljoonaa euroa
g Lähisuhdeväkivallan kohteet hakevat apua terveyspalveluista, mutta enimmäkseen väkivallan seurauksiin, ei itse väkivaltaan g Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen, tunnistaminen ja hoito voisi olla merkittävä osa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä g Lähisuhdeväkivallan kustannukset ovat merkittävät ja lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen toisi merkittävää kustannussäätöä pitkällä aikajänteellä
Väkivallan tekijä ja trauma
Parisuhdeväkivaltaan syyllistyneiden miesten piirteet, luokittelu g Kaksi tutkimustapaa: kliininen aineisto tai väestöotanta g Jälkimmäisessä pystytään vertaamaan väkivaltaan syyllistyneitä ei-väkivaltaisiin g Usein luokitus sen perusteella Miten vakavaa, toistuvaa ja mitä eri muotoja esiintyy (seks./ psyk.) Onko väkivaltaa myös perheen ulkopuolella/muu rikollisuus Onko psykopatologiaa, pers. häiriöitä, päihderiippuvuutta
g (Holtzworth-Munroe & Stuart, 1994) 15 tutkimuksen meta-analyysi (kliininen aineisto) g Vain perheen sisällä väkivaltaiset Vähiten parisuhdeväkivaltaa Vähiten perheen ulkopuolista väkivaltaa Vähän tai ei ollenkaan psykopatologiaa Väkivalta stressin (henkilökohtainen tai parisuhteeseen liittyvää) ja lievien riskitekijöiden (esim. parisuhdeväkivallan näkeminen lapsuudessa, sosiaalisten taitojen puute) yhteisvaik. tulosta g Rajatilapersoonallisuus, riippuvainen Keskivakavaa tai vakavaa parisuhdeväkivaltaa Ei paljon väkivaltaa kodin ulkopuolella Lapsuudessa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, hylkäämistä Eniten psykologisessa ahdingossa ja merkkejä rajatilaisesta persoonallisuus häiriöstä (Tunne-elämän ongelmat, hylkäämisen pelko, mustasukkaisuus, riippuvaisuus, turvaton kiintymyssuhde) Vihamielisiä asenteita naisia kohtaan ja hyväksyvää suhtautumista väkivaltaan
g Yleisesti väkivaltaiset ja antisosiaaliset Keskivakavaa tai vakavaa parisuhdeväkivaltaa Eniten perheen ulkopuolista väkivaltaa Merkkejä antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä (esim. rikostausta, pidätyksiä, päihteiden käyttöä) Paljon lapsuuden perheen väkivaltakokemuksia Impulsiivisuutta, parisuhde taitojen puute, vihamielinen suhtautuminen naisiin, hyväksyvä suhtautuminen väkivaltaan g (H-M et al. 2000)(väestöotanta 102 väkivaltaista miestä) Uusi ryhmä: Alhaiset antisosiaaliset (low-level antisocial) (n=34) Keskivakaavaa antisosiaalisuutta, parisuhdeväkivaltaa ja yleistä väkivaltaa Vain perheen sisällä väkivaltaa: n= 37; Rajatilaisia: n= 15, Yleisesti väkivaltaiset: n=16
Parisuhdeväkivalta ja kiintymyssuhde g Varhainen kiintymyssuhde vaikuttaa edelleen aikuisiässä ihmisen läheisiin ihmissuhteisiin Kiintymyssuhde vaikuttaa kumppania ja parisuhdetta koskeviin odotuksiin, kykyyn ilmaista tunteita, läheisyyden kokemiseen, kumppania kohtaan koettuun luottamukseen ja emotionaaliseen luottamukseen Parisuhdeväkivalta on kiintymyssuhteen häiriö (Bolby, 1988) turvattoman kiintymyssuhteen taustalla saattaa olla traumatisoituminen esim. väkivallan kohteena tai silminnäkijänä oleminen lapsena.
g Turvattomasti kiintyneet käyttävät useammin väkivaltaa parisuhteen konfliktitilanteissa kuin turvallisesti kiintyneet (mm. Babcock ym., 2000, Dutton, 1994, 1995) Pelokkaasti kiintyneet haluavat luoda läheisiä suhteita, mutta toinen tuntuu epäluotettavalta ja torjuvalta. Väkivalta liittyy ristiriitaisiin läheisyydentarpeisiin. Vähättelevät käyttävät väkivaltaa kun kokevat valtansa suhteessa liian korkeaksi tai puoliso yrittää puolustautua. Väkivalta instrumentaalista: vallan ja kontrollin väline. Takertuvasti kiinnittyneet ovat erityisen aggressiivisia parisuhteissa ja käyttävät eniten väkivaltaa, myös emotionaalista. Käyttää väkivaltaa kun puoliso yrittää vetäytyä konfliktitilanteissa. Väkivalta ekspressiivistä, omia hylkäämispelkoja, pahaa oloa, lievittävää, mustasukkaisuutta.
Parisuhdeväkivalta ja neurotiede (Siegel, 2013) g Vaikka kaikilla tekijöillä ei kokemuksia perheväkivallasta silminnäkijänä tai kohteen, useilla traumatausta g Traumatisoituneilla useimmin väkivaltaa, enemmän vihaa, persoonallisuuden häiriöitä ja päihteitä g Aikuiset joilla oli PTSD ja jotka olivat lapsena pahoinpidelty tai seksuaalisesti hyväksikäytetty oli muutoksia oikean puolen aivojen toiminnoissa -> vaikeuksia omien tunnetilojen tarkastelussa -> reaktiivisuutta ja dissosiaatioita pakona tunnemyrskyssä g Lapsuudessa traumatisoituneilla muutoksia hypothalamisessa adrenaliini aineenvaihdunnassa (HPA), corpus callossumissa, dopamiini ja efedriini ainnevaihdunnassa g Lapsuuden trauma voi tuottaa kroonisen PTSD vaikka PSTD oireet eivät ole olleet näkyvissä lapsuudessa.
g Kaikki traumatisoituneet eivät kuitenkaan jatka kierrettä Suojaava tekijä voi olla esim. turvallinen aikuinen g Aivokuvantamismenetelmät ovat todenneet puutteita emootioiden neuraalisessa prosessoinnissa traumatisoituneilla ja addiktoituneilla. Vähentynyt aktivisuus anterior cingulate cortexissa on yhteydessä omien tunnetilojen tunnistamiseen. g Amygdala aktiivisuus ja HPA muutoksia on todettu erilaissa stressitilanteissa. Tällaisia voi olla hylkäämispelko, märehtiminen, toiveiden mukaan eläminen (kritiikin vastaanottaminen). g Emootioiden tunnistamisen ja hallinnan opettelu tärkeää ohjelmissa. Tässä turvallinen terapeuttinen suhde tärkeää että päästään käsittelemään tunnekokemuksia.
Traumapuhe ja sen muutos ryhmässä Jansson, A. & Holma, J. (2011). Perheterapia, 27 (1), 5-17. g Feministisessä väkivaltadiskurssissa painotetaan, että väkivalta on vallankäyttöä, ei oire jostain muusta. g Traumateorian on katsottu tarjoavan selitysmallin, jossa väkivallan tekijä voi kiertää vastuun käyttäytymisestään. Ryhmään osallistuneilla miehillä spontaani pyrkimys selittää väkivaltaansa lapsuuden kokemuksillaan (Partanen & Wahlström, 2003) g Miten pro-feministisessä pahoinpitelijöiden mallissa traumasta puhutaan ja miten siihen suhtaudutaan? g Lapsuuden väkivaltakokemusten on todettu liittyvän miesten naisiin kohdistamaan väkivaltaan
g Aineisto kaksi ryhmää: 9 miestä Useita traumatisoitumisia samalla miehellä: 4 miestä kertoo isän väkivallasta heitä itseä kohtaan 4 kertoo vanhempien henkisestä väkivallasta kolmen isä väkivaltainen äitiä miehen kohtaan Yksi seksuaalisen väkivallan kohteena (perheen ulkopuolinen tekijä), perheväkivallan lisäksi Yksi kertoi olleensa äidin väkivallan kohde Yksi koulukiusaamisen uhri Miehet puhuivat traumaattisena kokemuksena myös emotionaalisen tuen vaillejäämiskokemuksista g Traumasta puhumiseen osallistuminen Kolme miestä osallistui aktiivisesti traumasta puhumiseen Kolme viittasi lyhyesti lapsuudessa kokemaan väkivaltaan Kolme ei puhunut traumatisoitumisesta ollenkaan Traumasta puhuminen keskittyi tiettyihin istuntoihin
g Traumasta puhumisen tavat: Oma väkivalta opittua (isä väkivaltainen äitiä kohtaan) Itsepuolustus (isä väkivaltainen miestä kohtaan: 3, koulukiusaaminen: 1): Väkivalta hyödyllistä, jopa sankarillista (äidin puolustaminen) Yliherkistyminen vaaran merkeille Hallinnan tunne kun toinen pelkää Naisiin kohdistuva asenne (äiti väkivaltainen miestä kohtaan) Oman pahan olon selitys, sulkeutuneisuus (seksuaalisesti hyväksikäyttö) Useita tapoja samalla miehellä Vanhempien alkoholinkäyttöön liittyviä kaltoinkohteluja vaillejäämiskokemuksia miehet eivät käyttäneet selitysmalleina, vaikka tapahtumat täyttivät traumaattisen kokemuksen merkit
g Traumasta puhumisen muutos Traumasta puhuminen muutti asennetta naisiin 1 Traumasta puhuminen aktiivista ja moninaista koko ryhmässä olon ajan, ei lukkiutunut. Useita traumatisoitumisia. Selkeitä PTSD oireita, joita liitettiin käyttäytymiseen. 3 Aktiivista ja jäsentynyttä puhumista traumoista, ei muutosta puhumisen tavoissa. Pettymys lapsuuden epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan. 2 Itsepuolustus vaimoa kohtaan liitettiin traumatisoitumisen uudelleenkokemisoireisiin. Traumatisoitumisessa uhrin positioon asettautumisessa ei muutosta.
g Terapeuttinen toiminta Terapeutit rohkaisivat puhumaan traumasta, mutta samalla haastoivat traumasta puhumisen tapoja Keskusteluihin uusia tapoja liittää trauma ja oma väkivalta. Monipuolistettiin tapoja liittää oma traumatisoituminen ja oma käyttäytyminen. Itsepuolustuspuheesta paljastettiin myönteiset merkitykset ja sitä kautta väkivalta valintana ja vallankäyttönä. Miehiä kutsuttiin tarkastelemaan oman väkivallan vaikutuksia heidän omiin lapsiin miesten omien traumaattisten kokemusten kautta. Miehen positiointi uhrista väkivallan tekijäksi ja isäksi. Aina ei onnistunut.