KESTÄVYYTTÄ KATSASTAMASSA. ympäristökasvatuskysely perusopetuksen kouluille, lukioille ja kuntiin

KESTÄVYYTTÄ KATSASTAMASSA ympäristökasvatuskysely perusopetuksen kouluille, lukioille ja kuntiin Saara Susiluoma 2008

Tiivistelmä Selvityksen lähtökohtana on kaksi kestävän kehityksen kasvatuksen strategiaa, jotka tähtäävät vuoteen 2014. Opetusministeriö on laatinut strategian koulutussektorille Baltic 21E -ohjelmaa ja YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto on julkaissut yleisen strategian kestävää kehitystä edistävästä kasvatuksesta ja koulutuksesta. Selvityksen tavoitteena oli tarkastella ympäristökasvatuksen toteutumista peruskouluissa ja lukioissa sekä kunnan tukea tälle toiminnalle. Erityisesti haluttiin tietää strategioiden asettamien tavoitteiden tämän hetkinen tilanne. Selvitys toteutettiin valtakunnallisella kyselyllä keväällä 2008. Peruskouluille ja lukioille oli yhteinen kysely ja kunnille omansa, niihin vastasi noin 18 % oppilaitoksista ja 17 % kunnista. Kunnissa tunnetaan kestävän kehityksen kasvatuksen strategiat vielä huonosti eikä suunnitelmia strategioiden toteuttamiseksi ole paljoakaan tehty. Myöskään strategiassakin mainittuja ympäristökasvatuksen laatujärjestelmiä Vihreää lippua ja Oppilaitosten ympäristösertifikaattia ei tunnettu vielä hyvin. Kolmannes kunnista oli kuitenkin jo sitoutunut maksamaan kunnan budjetista ulkoisen tunnuksen hankkimisen aiheuttamat kulut ja kiinnostusta tähän oli lisäksi neljänneksessä kuntia. Tämä on tärkeää, jotta strategioiden asettama tavoite 15 %:sta ulkoisen tunnuksen tai sertifikaatin saaneita päiväkoteja, kouluja ja oppilaitoksia toteutuu vuoteen 2014 mennessä. Strategiat asettavat tavoitteen, että kaikilla kasvatusorganisaatioilla on oma kestävän kehityksen toimintaohjelma vuoteen 2010 mennessä. Nyt ohjelma löytyy keskimäärin neljänneksestä peruskouluja ja kolmanneksesta lukioita. Ohjelmia on enemmän suurissa kuin pienissä kouluissa. Olemassa olevat ohjelmat vaikuttavat koulun opetukseen ja arkeen, mutta niissä ei aina ole kirjattu kaikkia asioita tarkasti eivätkä kaikki kouluyhteisön jäsenet ole aina päässeet vaikuttamaan ohjelmaan. Kestävän kehityksen kasvatus ja arkikäytänteet toteutuvat kouluissa vain kohtalaisesti, yhteistyötä tehdään vielä vähän ja ulko-opetuksen määrä on pieni. Parempi tilanne on kouluissa, jotka ovat tehneet oman kestävän kehityksen toimintaohjelman ja vielä sitäkin parempi kouluissa, jotka ovat saaneet Vihreän lipun tai Oppilaitosten ympäristösertifikaatin toiminnastaan. Kouluilla on kuitenkin halua panostaa kestävän kehityksen kasvatukseen lähivuosina, jos vain aikaa ja resursseja löytyy. Nykyisin vain joissakin kouluissa on kestävän kehityksen kasvatukseen erityisiä resursseja kuten vastuuopettajalle korvaus työstään tai hanke- ja retkirahaa. Ympäristövastaava löytyy noin neljänneksestä kouluja. Työn tueksi opettajat kaipaavat erityisesti täydennyskoulutusta, mutta myös ulkopuoliset asiantuntijat ja valmiit ohjelmat saavat runsaasti kannatusta. Kunnilla on myös kiinnostusta panostaa kestävän kehityksen kasvatukseen, ja ne ovatkin tärkeässä asemassa tukemassa koulujen ympäristökasvatustoimintaa. Sekä taloudellisille resursseille että tiedolle on kouluissa tarvetta. Kunta pystyy myös tarjoamaan asiantuntemusta muilta kunnan sektoreilta ja samalla kehittämään yhteistyötä kunnan sisällä.

Sisällysluettelo TAVOITTEENA YMPÄRISTÖKASVATUKSEN EDISTÄMINEN... 5 TAUSTAT JA TOTEUTUS... 5 LÄHTÖKOHTANA STRATEGIAT... 5 Baltic 21E ohjelma... 6 Kansallinen strategia YK:n kestää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten... 7 Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014... 8 HAASTEENA KÄSITTEET... 10 KYSELYN TOTEUTUS... 11 Vastausten kattavuus... 11 Kyselyn onnistuminen... 13 YMPÄRISTÖKASVATUS OPPILAITOKSISSA... 14 KESTÄVÄ KEHITYS OPETUSSUUNNITELMISSA... 14 ASIAT TOTEUTUVAT KOHTALAISESTI... 14 KESTÄVÄN KEHITYKSEN OHJELMIA VIELÄ VÄHÄN... 16 Pienissä kouluissa vähiten ohjelmia... 17 Lukioissa eniten ohjelmia... 18 Vaikuttavia ohjelmia... 19 Ohjelmat kaipaavat vielä tarkkuutta... 19 Kaikki mukaan ohjelmien laadintaan!... 20 Kiinnostusta ja tietoa tarvitaan... 20 AIHEKOKONAISUUDET OSANA OPPIAINEITA... 21 Luonto-opetus ja arvokasvatus suosikkeja... 22 ULKO-OPETUSTA NOIN KERRAN KUUSSA... 23 ENERGIAN- JA VEDENKULUTUS VAIKEITA... 25 YHTEISTYÖTÄ VIELÄ VÄHÄN... 26 RESURSSINA INNOSTUNEET IHMISET... 27 YMPÄRISTÖKASVATUS KUNNISSA... 30 STRATEGIAT TUNNETAAN VIELÄ HUONOSTI... 30 Lähes puolet suunnitellut edes vähän... 31 Usko tavoitteisiin vähäistä... 32 HANKKEET KUNNISSA... 33 KESTÄVYYS HARVOIN AIHEENA REHTOREIDEN KOKOUKSISSA... 34 JÄTTEISSÄ JA SIIVOUKSESSA HUOMIOIDAAN YMPÄRISTÖ... 35 Yhteistyö ylläpidon kanssa arkista... 36 VIHREÄ LIPPU JA OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTI... 37 JÄRJESTELMÄT VIELÄ VIERAITA... 38 TAVOITTEENA KEHITTÄÄ YMPÄRISTÖKASVATUSTA... 39 Ulkoinen tunnus vaikuttaa... 39 TARVITAAN TIETOA, AIKAA JA IHMISIÄ... 40 VAJAA KOLMANNES KUNNISTA TARJOAA TUKEA... 42 Viidennes kunnista maksaa jo kulut... 43 3

YMPÄRISTÖKASVATUKSEN TULEVAISUUS... 45 KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN AIOTAAN PANOSTAA... 45 Suunnitelmia ja hankkeita... 46 Arkikäytänteet kuntoon... 46 Yhteistyössä on voimaa... 47 Harvinaisempia suunnitelmia... 47 TOIMINTATAPOJA VAI KASVATUSTA... 48 KESTÄVÄ KEHITYS KAIKKIIN OPPIAINEISIIN... 48 KUNNATKIN AIKOVAT PANOSTAA... 49 TÄYDENNYSKOULUTUSTA JA TIETOA KAIVATAAN... 50 Koulutus monesta teemasta kiinnostaa... 54 Kunnat tukevat koulutuksiin osallistumista... 55 JOHTOPÄÄTÖKSET... 56 MATKAA STRATEGIOIDEN TAVOITTEISIIN ON VIELÄ... 56 Koulut tarvitsevat ja haluavat tukea... 56 Vihreää lippua ja Oppilaitosten ympäristösertifiointia ei vielä tunneta... 56 Kunnilla mahdollisuudet vaikuttaa... 56 SUUNNITELMALLINEN TYÖ NÄKYY... 57 SELVITYKSEN HYÖDYNTÄMINEN... 57 KYSELYLOMAKKEEN KEHITTÄMINEN... 58 LÄHTEET... 60 LIITE 1... 61 LIITE 2... 67

Tavoitteena ympäristökasvatuksen edistäminen Tämä valtakunnallinen selvitys on tehty Keski-Suomen maakunnallisen ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän KYKY:n aloitteesta, joka perustettiin osana valtakunnallisten kestävän kehityksen kasvatuksen strategioiden toteutusta marraskuussa 2006. Ryhmän kutsui koolle Keski-Suomen ympäristökeskus, ja siinä ovat edustettuina muun muassa koulut, yliopisto, kunnat, museot, metsähallitus ja järjestöt. Yhteistyöryhmän tavoitteena on koordinoida ja kehittää ympäristökasvatusta maakunnassa. Yhteistyöryhmä perusti helmikuussa 2007 työryhmän edistämään Vihreää lippua ja Oppilaitosten ympäristösertifikaattia. Ryhmässä on neljä jäsentä: lehtori Satu Lahti Joutsan-Luhangan yläasteelta ja Joutsan lukiosta, lehtori Irma Pauha Muuramen lukiosta, koulunjohtaja Liisa Räsänen Äijälän koulusta Laukaasta ja ympäristökasvattaja Saara Susiluoma Suomen Ympäristökasvatuksen Seurasta. Muuramen lukio on saanut Oppilaitosten ympäristösertifikaatin ja kahdella muulla koululla on Vihreä lippu. Työryhmän tavoitteena on laatia suunnitelma, miten Vihreää lippua ja Oppilaitosten ympäristösertifikaattia edistetään Keski-Suomessa. Suunnitelman taustaksi tarvitaan tietoa Keski-Suomen tilanteesta sekä koulujen että kuntien tasolla. Kyselyt päädyttiin lähettämään koko Suomeen lääninhallitusten kautta ja näin kyselystä tuli valtakunnallinen. Tuleva edistämissuunnitelma on maakunnallinen pilotti, josta toivottavasti on iloa myös muiden maakuntien ympäristökasvattajille. Kyselyiden tulokset kertovat ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen tilasta Suomen peruskouluissa ja lukioissa sekä kuntien koulutoimen panoksista asian edistämisessä. Erityisesti tarkasteltiin kestävän kehityksen kasvatuksen strategioiden asettamien tavoitteiden tämänhetkistä tilannetta. Kyselyiden avulla selvitettiin myös tuen tarvetta ja sisältöjä. Tulokset auttavat suuntaamaan tukitoimia ja edistämishankkeita oikeisiin kohteisiin. Tämä selvitys on ladattavissa Internetistä osoitteesta: www.ksymparistokasvatus.fi Taustat ja toteutus Lähtökohtana strategiat Suomessa on julkaistu kaksi kestävän kehityksen kasvatuksen strategiaa, jotka tähtäävät vuoteen 2014. Opetusministeriö on laatinut strategian koulutussektorille Baltic 21E -ohjelmaa ja YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto on julkaissut yleisen strategian kestävää kehitystä edistävästä kasvatuksesta ja koulutuksesta. Nämä strategiat ovat monelta osin yhteneviä ja ovat molemmat lähtökohtana tälle selvitykselle.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka mahdollistaa nykyhetken tarpeiden tyydyttämisen viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Näin määritellään kestävää kehitystä Brundtlandin komission raportissa Yhteinen tulevaisuutemme vuodelta 1988. Raportti oli hyvä alustus vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetylle YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssille. Tuloksena oli mittava toimintaohjelma, Agenda 21, joka toi kestävän kehityksen käsitteen pysyvästi kansainväliseen politiikkaan. Agenda 21 -ohjelmassa luku 36 on omistettu koulutukselle. Siinä todetaan, että koulutus on tärkeää kestävän kehityksen edistämiselle, jotta käsitykset muuttuisivat ja ihmiset pystyisivät arvioimaan kestävään kehitykseen liittyviä asioita ja ilmaisemaan tuntojaan niistä. Koulutusta koskevien tavoitteiden toteuttamista koordinoi kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco. Vuonna 2000 esitettiin YK:n Vuosituhatjulistus ja sen kahdeksan kehitystavoitetta (Millenium Development Goals MDG:t). Ne muodostavat merkittävän kansainvälisen tavoitteiston, joka ohjaa myös Suomen kehityspoliittista ohjelmaa. Koulutuksen osalta tärkeä on Vuosituhattavoitteisiinkin liittyvä Koulutus kaikille (Education for All EFA) prosessi, joka sai alkunsa vuonna 1990 Thaimaan Jomtienissa pidetystä kokouksesta. Vuonna 2000 pidetyssä seurantakokouksessa asetettiin kuusi EFA-tavoitetta, joihin sisältyvät myös Vuosituhatjulistukseen liittyvät kaksi tavoitetta: taata yleinen perusopetus kaikille vuoteen 2015 mennessä ja toteuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo perusopetuksessa vuoteen 2005 mennessä ja muilla tasoilla vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi tavoitteena on parantaa koulutuksen, opetuksen ja oppimisen laatua. Vuonna 2002 pidettiin Johannesburgissa YK:n kestävän kehityksen huippukokous, jossa hyväksyttiin toimintasuunnitelma Agenda 21 ohjelman tueksi. Suunnitelmassa määritellään opetus ja koulutus keskeisiksi tekijöiksi tavoitteiden saavuttamisessa. Vuonna 2006 julkaistun Kansallisen kestävän kehityksen strategian visio on Hyvinvoinnin turvaaminen luonnon kantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti. Tavoitteena on luoda kestävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä ja moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristöstä. Baltic 21E ohjelma Laajat kansainväliset prosessit ovat saaneet tuekseen alueellisia ohjelmia. Näistä Suomessa vaikuttaa Itämeren maiden vuonna 1996 perustama Baltic 21 ohjelma. Vuonna 2000 Itämeren maiden opetusministerit antoivat Hagan julistuksen, jonka mukaisesti ohjelmaan sisällytettiin uutena sektorina koulutus. Näin syntyi An Agenda 21 for Education in the Baltic Sea Region Baltic 21E ohjelma, joka hyväksyttiin 2002. Ohjelman tavoitteena on kehittää maiden koulutusjärjestelmiä niin, että kestävän kehityksen näkökohdista muodostuu koulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa. Ohjelmassa on tavoitteita eri kouluasteille, kouluille, korkeakouluille ja vapaalle sivistystyölle. Koulujen osalta tavoitteena on, että jokainen koululainen omaa tarvittavat tiedot, arvot ja taidot ollakseen aktiivinen, demokraattinen ja vastuullinen kansalainen sekä osallistuakseen päätöksentekoon sekä yksilötasolla että muilla yhteiskunnan tasoilla

kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että kestävän kehityksen periaatteet sisällytetään koulujen toimintaan ja että opettajat kykenevät sisällyttämään kestävän kehityksen asioita omaan opetukseensa. (Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa 2006) Suomessa laadittiin vuonna 2002 kansallinen käynnistyssuunnitelma Baltic 21E ohjelmalle. Siinä asetetaan tarkempia tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia. Kokeiluvaiheessa Opetusministeriö rahoitti erilaisia kehittämishankkeita. Valmisteluprosessien 2002 2005 aikana saatiin arvokkaita kokemuksia tulevien strategioiden pohjaksi. Kansallinen strategia YK:n kestää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten YK on julistanut vuodet 2005 2014 kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmeneksi (Decade of Education for Sustainable Development DESD). Tavoitteena on saada kestävän kehityksen tavoitteiden opettaminen sisällytetyksi kansallisiin opetussuunnitelmiin koko koulutusjärjestelmässä. Vuosikymmentä koordinoi Unesco. Euroopan alueelle on luotu alueellinen strategia vuosikymmentä varten. YK:n Euroopan alueen talouskomissio UNECE:n (United Nation s Economic Comission for Europe) ESD-strategia hyväksyttiin 2005. Se rakentui pitkälti Baltic 21E ohjelman mukaiseksi. Suomessa on Opetusminieriö laatinut kansallisen strategian vuosikymmentä varten. Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa; Baltic 21E ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2005-2014) varten luovutettiin 15.2.2005 opetusministeri Antti Kalliomäelle ja julkaistiin 2006. Strategiassa todetaan, että Suomen koulutusjärjestelmän visiona ovat kestävään elämäntapaan sitoutuneet ihmiset, joiden motivaatiota, tietoja ja taitoja kartutetaan kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen sisäänrakennetulla kestävän kehityksen kasvatuksella. Kestävään elämäntapaan sitoutuneet kansalaiset kantavat vastuuta elämänkaarensa joka vaiheessa ja erilaisissa tehtävissä uusien kestävien toimintatapojen ja toimintaympäristöjen kehittämisestä ja osaavat punnita käytännön tilanteissa valintojensa ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Suomi on yhteiskunta, joka vaalii paikallisesti ja globaalisti ihmisten fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista hyvinvointia luonnon monimuotoisuutta vähentämättä ja luonnon kestokykyä ylittämättä. Strategiassa esitetään 11 yleistä toimintalinjausta ja tarkennuksia kullekin koulutussektorille. Tavoitteena on saada kestävä kehitys painopistealueeksi koko koulutusjärjestelmään ja institutionaalinen sitoutuminen politiikka-, ohjaus- ja käytännön tasoilla. Periaatteina ovat eettinen ja integroitu lähestymistapa sekä läpäisevyys ja poikkitieteellisyys. Kaikki kolme kestävän kehityksen osa-aluetta on sisällytettävä kaikkeen toimintaan. Lasten ja nuorten kanssa käsitellään asioita ja ilmiöitä kokonaisvaltaisesti hyödyntäen eri metodeja ja opetusmuotoja. Myös perinteistä tietämystä ja taitoja hyödynnetään. Tärkeää on tiedon levittäminen, oppimateriaalien ja koulutusohjelmien kehittäminen, verkostoituminen ja yhteistyön lisääminen. Tavoitteena on myös luoda aitoja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja laajentaa oppimisympäristöä ympäröivään

yhteiskuntaan ja työelämään. Myös tutkimus-, jatko- ja täydennyskoulutusohjelmia sekä innovaatioiden käyttöä opetuksessa edistetään. Strategiassa nostetaan esiin kehittämiskeskusverkosto, joka tukisi opettajia työssään keräämällä ja levittämällä hyviä käytänteitä ja antamalla tiedollista ja menetelmällistä tukea. Tämä verkosto on tarkoitus luoda jo olemassa olevista organisaatioista yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. Tavoitteena on myös, että vuoteen 2014 mennessä kaikille oppilaille on tarjolla koulussa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja että kaikilla kouluilla on toimivia yhteistyömuotoja yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Kestävän kehityksen toimintaohjelman kautta saadaan työstä suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista. Valmistelemalla ohjelma koko työyhteisön voimin sitoudutaan siihen varmemmin. Tavoitteena onkin, että kaikilla kouluilla ja oppilaitoksilla on vuonna 2014 oma kestävän kehityksen toimintaohjelma ja 15 % kouluista on saanut ulkoisen tunnuksen tai sertifikaatin kestävän kehityksen toiminnastaan. Strategian saa ladattua Opetushallituksen edu.fi palvelusta: www.edu.fi/teemat/keke/strategia.html Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014 Suomessa kestävän kehityksen edistämiseksi perustettiin Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1993. Toimikunta asetettiin uudestaan vuoden 2003 alussa ja se toimi vuoden 2007 loppuun. Toimikuntaa johti pääministeri ja siinä oli edustettuna valtio, kansalaisyhteiskunta sekä elinkeinoelämä. Toukokuussa 2004 toimikunta asetti erityisen koulutusjaoston, jonka tehtäväksi määriteltiin kartoittaa kestävän kehityksen edistymistä koulusektorilla, osallistua YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen kansalliseen seurantaan ja osallistua toimikunnan työhön oman teeman valmistelun ja muiden teemojen kommentoinnin kautta. Nykyisen kestävän kehityksen toimikunnan kausi kattaa vuodet 2008-2012 ja puheenjohtajana toimii työministeri Tarja Cronberg. Koulutusjaosto valmistelema Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014 hyväksyttiin toimikunnassa 15.3.2006. Koulutusjaoston strategia on sisällytetty myös Kansalliseen kestävän kehityksen strategiaan, joka on julkaistu myöskin 2006. Strategia ottaa huomioon sekä kansainväliset että kansalliset kestävän kehityksen prosessit ja strategiat. Tässä ja opetusministeriön laatimassa vuosikymmenstrategiassa onkin paljon yhteistä. Ne mm. jakavat yhteisen vision tulevaisuudesta sekä osan tavoitteista. Koulutusjaoston strategiasta puuttuvat korkeakoulut ja vapaa sivistystyö, mutta toisaalta se koskee myös virallisen koulujärjestelmän ulkopuolella olevia kouluttajia ja kasvattajia sekä. Strategian kohderyhmänä ovat päätöksentekijät kaikilla hallinnonaloilla ja päätöksenteon tasoilla, mikä erottaa sen myöskin Opetusministeriön vuosikymmenstrategiasta. Sitä kautta strategia koskee myös esimerkiksi päivähoitoa. Strategialla halutaan parantaa kasvattajien, opettajien ja kouluttajien kestävää kehitystä edistävän toiminnan edellytyksiä sekä lisätä näkemystä ja osaamista.

Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen päämääränä on: lisätä ymmärrystä ihmisen hyvinvoinnin, talouden ja ympäristönsuojelun välisestä yhteydestä tavoitteena ekotehokas hyvinvointiyhteiskunta lisätä ymmärrystä omasta kulttuuriperinnöstä, erilaisista kulttuureista, ihmisryhmien välisen luottamuksen edellytyksistä ja oikeudenmukaisuudesta sekä kehittää valmiuksia kulttuurien väliseen ja kansainväliseen vuorovaikutuksen lisätä valmiuksia havaita muutoksia luonnossa, yhteiskunnassa ja ihmisen hyvinvoinnissa sekä selvittää niiden syitä ja seurauksia sekä omassa elinympäristössä että globaalilla tasolla saada aikaan muutoksia arkikäytänteissä ja sitoutumista kestävään elämäntapaan lisätä valmiuksia ja motivaatiota osallistumiseen ja vaikuttamiseen kansalaisena, työyhteisön ja muiden yhteisöjen jäsenenä tuottaa koulutusaloittain ammatillista osaamista, joka luo edellytyksiä kunkin tuotannonalan muuttamiselle kestävämmäksi (Koulutusjaoston strategia) Strategiassa esitetään 14 toimenpide-esitystä. Tavoitteena on, että kansallisiin opetusalaa ja varhaiskasvatusta koskeviin strategioihin määritellään kestävää kehitystä edistävä kasvatus ja koulutus painopistealueeksi. Myös muiden hallinnonalojen ja toimijoiden strategioihin halutaan kirjattavan tuki kasvatukselle ja koulutukselle. Strategiassa ehdotetaan myös, että opettajien peruskoulutukseen on sisällytettävä kestävän kehityksen perustiedot ja pedagogiset taidot. Täydennyskoulutuksen osalta kestävä kehitys on määriteltävä koulutuspoliittisesti merkittäväksi alueeksi. Yhteistyön tiivistäminen niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisellakin tasolla on yksi strategian tärkeitä tavoitteita. Tähän tähdätään muun muassa ottamalla tavoitteeksi nimetä yksi opettajankoulutusyksikkö valtakunnalliseksi resurssi- ja innovaatiokeskukseksi. Myös alueellisesti on tarkoitus perustaa yhteistyöryhmiä ja laatia toiminta- ja kehittämissuunnitelmia sekä nimetä kehittämiskeskuksia koordinoimaan työtä. Yhteistyön kehittäminen päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kesken sekä muun yhteiskunnan kanssa on myös tärkeä tavoite. Oppimateriaalien kartoittaminen, kehittäminen ja hyvistä aineistoista tiedottaminen on yksi strategian toimenpide-ehdotuksista. Suunnitelmissa on myös oppaiden laatiminen oppiainerajat ylittävään opetukseen ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Strategian tavoitteena on laajentaa oppimisympäristöä yhteiskuntaan ja mahdollistaa lasten ja nuorten osallistuminen paikalliseen kehittämistoimintaan. Tärkeää onkin kehittää hyviä osallistumis- ja vaikuttamistapoja sekä levittää niistä tietoa. Päämääränä on, että vuonna 2014 kaikilla kouluilla ja oppilaitoksilla on toimivia yhteistyömuotoja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Uusi teknologia mahdollistaa verkostoitumisen myös globaalisti. Myös tässä koulutusjaoston strategiassa esitetään, että kaikkiin koulutusorganisaatioihin laaditaan oma kestävän kehityksen toimintaohjelma. Aikataulu on kuitenkin jo vuoteen 2010 mennessä. Ulkoinen tunnus tai sertifikaatti tulisi olla 15 %:lla päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista vuoteen 2014 mennessä. Strategian saa ladattua Opetushallituksen edu.fi palvelusta: www.edu.fi/teemat/keke/strategia.html

Haasteena käsitteet Ympäristökasvatuksen käsite on määritelty ensimmäisen kerran 1970 Maailman luonnonsuojelusäätiön IUCN:n kasvatus- ja viestintäkomissiossa. Vuonna 1975 Belgradissa asettivat UNEP ja UNESCO ympäristökasvatuksen päätavoitteet. Jo näissä määritelmissä on mukana taloudellinen, sosiaalinen, poliittinen ja ekologinen ulottuvuus. Lähestymistapa onkin koko ajan ollut poikkitieteellinen ja yhteys kehityskysymyksiin kiinteä. (Wolff 2004). Suomessa ympäristökasvatuksen käsite on tullut tutuksi 80-luvun loppupuolella, jolloin se näkyi muun muassa valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa. Kestävä kehitys taasen tuli laajaan tietoisuuteen Brundtlandin komission raportin myötä 1988. Sen jälkeen on kansainvälisissä yhteyksissä alettua puhua kestävän kehityksen kasvatuksesta. Näiden termien rinnalla on ollut muitakin termejä, kuten tulevaisuuskasvatus. (Wolff 2004). Termin ympäristökasvatus kohdalla pelätään, että huomioidaan pelkkä ekologinen kestävyys ja toiminnassa painottuu luonto-opetus. Toisia taas ei miellytä käsite kestävän kehityksen kasvatus, koska koko kestävän kehityksen mahdollisuus on kyseenalaistettu voimmeko todella turvata samanaikaisesti luonnon hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun. Tällä hetkellä kansallisesti ja kansainvälisesti kestävän kehityksen kasvatuksella on kuitenkin suurempi poliittinen painoarvo. (Wolff 2004). Käytetäänhän sitä 2000-luvun opetussuunnitelmissa ja strategioissa. Kyselyä laadittaessa pohdittiin paljon kumpaa käsitettä käytämme. Ympäristökasvatus koettiin tutummaksi ja läheisemmäksi, mutta kestävän kehityksen kasvatus on strategioissa ja opetussuunnitelmissa. Kompromissina päädyttiin laittamaan molemmat termit näkyviin kyselyn joka kohtaan. Tässä selvityksessä on käytetty molempia termejä, mutta käytännössä niillä tarkoitetaan samaa toimintaa. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen toteuttamassa hankkeessa määriteltiin ympäristökasvatuksen käsitteitä ja tässä määritelmäluonnoksessa todetaan myös, että ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen kasvatus ovat suomenkielisinä rinnakkaiset käsitteet. Määrittelyssä todetaan myös, miten käsite kestävän kehityksen kasvatus tuo paremmin esille kestävyyden kaikki ulottuvuudet, ja että käsite ympäristökasvatus painottaa erityisesti kestävyyden ekologista ulottuvuutta. Molempien käsitteiden alla tapahtuvalla toiminnalla on kuitenkin sama päämäärä kestävän kehityksen edistäminen. (Heinonen & Luomi 2008, 6) Toinen sanapari, joka aiheutti pohdintaa, ovat koulut ja oppilaitokset. Se on toki selkeä sillä peruskoulut ovat kouluja ja lukiot oppilaitoksia. Molempien toistaminen joka kohdassa olisi kuitenkin raskasta ja hankalaa. Koska ajattelimme, että koulut voivat olla myös oppilaitoksia käytettiin kyselylomakkeessa pelkästään sanaa oppilaitos. Tässä selvityksessä on kuitenkin käytetty molempia sanoja ja niillä tarkoitetaan aina kaikkia kyselyyn vastanneita peruskouluja ja lukioita. Kolmantena haasteena oli erottaa kestävän kehityksen kasvatus ja toimintatavat toisistaan. Kyselyssä yritetään kysyä muun muassa erikseen tuen tarvetta kasvatustoimintaan ja toimintatapojen kehittämiseen. Näiden kahden eroa yritettiin selventää saatekirjeessä seuraavasti:

Kyselyssä kysytään sekä arkikäytänteistä että kasvatustoiminnasta. Ympäristöasioiden hoidolla ja kestävän kehityksen toiminnoilla tarkoitetaan arkikäytänteitä, kuten jätteiden lajittelua ja energian säästöä. Näihin toimiin ei välttämättä liity kasvatustoimintaa. Ympäristökasvatuksella ja kestävän kehityksen kasvatuksella taas tarkoitetaan oppilaisiin kohdistuvaa kasvatustoimintaa, johon ei välttämättä liity erityisiä arkikäytänteitä. Nämä toki ovat parhaimmillaan tiiviisti linkittyneet toisiinsa. Kyselyn toteutus Kyselyt suunnitteli työryhmä, jonka tavoitteena on tehdä suunnitelma, jolla edistetään Vihreää lippua ja Oppilaitosten ympäristösertifikaattia Keski-Suomessa. Työryhmän asetti helmikuussa 2007 Keski-Suomen ympäristökeskuksen koolle kutsuma maakunnallinen ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmä. Kyselyitä on kaksi erilaista. Niistä toinen on suunnattu oppilaitoksille eli peruskouluihin ja lukioihin (Liite 1) ja toinen kuntien koulu- ja sivistystoimen johtajille (Liite 2). Molemmat kyselyt toteutettiin sähköisellä lomakkeella Internet-pohjaisella Webropol-ohjelmalla. Molemmat kyselyt menivät lääninhallitusten kautta koko Manner-Suomeen keväällä 2008. Kyseessä oli siis valtakunnallinen kysely. Tieto kyselystä lähti sähköpostilla huhtikuun alussa lääneihin ja sieltä myöskin sähköisesti eteenpäin. Toukokuun alussa pyydettiin läänejä lähettämään vielä muistutusviesti kuntiin ja oppilaitoksiin. Vastausten kattavuus Vastauksia saatiin kaikkien läänien alueilta. Molemmissa kyselyissä kysyttiin maakuntaa sekä oppilaitosten kyselyssä kuntaa. Kuntien osalta hajonta oli niin suurta, ettei yksittäisen kunnan osalta voi vetää johtopäätöksiä vastauksista. Maakunnista oppilaitosten kyselyyn saatiin vähintään yksi vastaus joka maakunnasta. Kuntien kyselyssä ei saatu yhtään vastausta Etelä-Karjalasta eikä Kanta- ja Päijät-Hämeestä. Oppilaitoksista vastauksia saatiin 597. Keskimäärin 18 % Suomen oppilaitoksista vastasi kyselyyn. Eri kokoisia kouluja on suhteellisen tasaisesti vastauksissa, painottuen kuitenkin suuriin oppilaitoksiin. Lukioiden kohdalla suuret lukiot ovat huomattavasti paremmin edustettuina kuin pienet. Oppilaitoksista tiedusteltiin niiden oppilasmäärää sekä pääasiassa opetettavia luokkatasoja. Luokkatasoa kysyttäessä vaihtoehdoissa oli tarjolla alkuopetus, alakoulu, yläkoulu, yhtenäiskoulu, lukio sekä yläkoulu ja lukio. Eri kouluasteiden tuloksia verratessa on kuitenkin niputettu näitä eri vaihtoehtoja. Alkuopetus on yhdistetty alakouluihin, yhtenäiskoulut yläkouluihin sekä yläkoulu ja lukio -yhdistelmät lukioihin. Määrällisesti eniten vastauksia saatiin alakouluista: reilu 60 % kaikista vastauksista. Kuitenkin suhteutettuna olemassa olevien oppilaitosten määrään huomataan lukioiden olevan parhaiten edustettuna reilulla 20 %:lla olemassa olevista lukioista. (KUVIO 1)

KUVIO 1. Kouluasteiden osuudet Tarkasteltaessa oppilaitoksille suunnatun kyselyn peruskoulujen vastauksien määrää maakunnittain suhteessa alueen kouluihin huomataan selkeitä alueellisia eroja. Päijät-Hämeestä ja Itä-Uudeltamaalta saatiin kummastakin vain yhdet vastaukset. Muita alle 10 % jääneitä maakuntia olivat Uusimaa ja Pohjanmaa. Pohjanmaalla vaikuttaa osaltaan ruotsinkielisten koulujen suuri määrä, sillä kysely oli vain suomeksi. Keskimääräistä paremmin vastauksia saatiin kuudesta maakunnasta. Parhaiten vastauksia tuli Satakunnasta, josta peräti noin 26 % kouluista vastasi kyselyyn. Muut runsaasti vastanneet maakunnat olivat Lappi, Pirkanmaa, Etelä- Karjala, Keski-Pohjanmaa ja Keski-Suomi. Maakunnallista tarkastelua voitaisiinkin oikeastaan tehdä vain näiden runsaasti vastanneiden maakuntien osalta. Tässä selvityksessä ei kuitenkaan tarkastella tuloksia maakuntien tasolla. Kunnista vastaus saatiin 69 kunnalta, joka on noin 17 % Suomen kunnista. Kunnilta kysyttiin kunnan kokoa. Jaottelussa huomattiin vasta kyselyn purkuvaiheessa virhe. Toiseksi pienimpään vaihtoehtoon oli joutunut yksi numero liikaa eli alle 4000 asukkaan jälkeen oli 4000 99 999 vaikka olisi pitänyt olla 9 999. Muut vaihtoehdot olivat kuitenkin oikein, joten voidaan olettaa, että vastaukset kunnan asukasmäärän osalta ovat silti oikeita. Määrällisesti eniten vastauksia saatiin pienistä alle 4000 asukkaan kunnista. Suhteutettaessa vastausten määrä kunkin kokoluokan olemassa olevien kuntien määrään huomataan, että vastauksia on suhteellisen tasaisesti joka kokoluokasta. Ainoastaan suurimpia eli yli 100 000 asukkaan kuntia ei kyselyssä ole yhtään. Yhtään kuntaa ei vastannut kyselyyn Etelä-Karjalan, Kanta- ja Päijät-Hämeen maakunnista. Muuten vastauksia on vaihtelevasti huonoimman prosentin ollessa noin kuusi ja parhaan noin 40 %, joka saatiin Keski-Pohjanmaalta. Toiseksi suurimpaan

vastusprosenttiin ylsi Kainuu, josta kolmanneksesta kuntia vastattiin kyselyyn. Muut keskimääräistä paremmin kuntien kyselyyn vastanneet maakunnat olivat Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa. Kuntakyselyn osalta on siis aineiston pohjalta vaikea tehdä maakunnallista arviointia. Tässä tarkastelussa ei tarkastellakaan tilannetta maakuntien tasolta, vaan ainoastaan valtakunnallisesti. Kyselyn onnistuminen Kyselyyn saatiin runsaasti vastauksia. Saavutettuja osuuksia Suomen kunnista, peruskouluista ja lukioista voidaan pitää niin hyvinä, että kyselyn tuloksia voidaan yleistää. Vastauksia saatiin myös suhteellisen tasaisesti eri puolilta Suomea sekä eri kokoisista kouluista ja kunnista. Maakunnallisesta vastausaktiivisuuden vaihtelusta on vaikea tietää johtuuko se siitä, etteivät vastauspyynnöt jostakin syystä tavoittaneet oikeita ihmisiä kunnissa ja kouluissa vai todellisesta passiivisuudesta aiheen osalta. Kyselyyn vastasi 30 Vihreä lippu -koulua ja kuusi Oppilaitosten ympäristösertifikaatin saanutta koulua. Heitä oli noin kuusi prosenttia kaikista oppilaitosten kyselyyn vastanneista. Ulkoisen tunnuksen saaneita kouluja ja oppilaitoksia on reilu pari prosenttia kaikista Suomen kouluista, joten he vastasivat kyselyyn muita aktiivisemmin. Muutenkin voidaan epäillä, että kyselyn teemasta kiinnostuneet koulut ovat vastanneet muita kouluja innokkaammin. Voikin olla, että tulokset antavat tilanteesta jopa todellisuutta myönteisemmän kuvan. Kyselyn alkuvaiheessa huomattiin yhdessä kysymyksessä tekninen virhe, minkä takia siihen vastaaminen oli mahdotonta. Kysymys saatiin onneksi tyhjennettyä ja siirrettyä kyselyn loppuun ja korvattua uudella toimivalla kysymyksellä. Näin ei menetetty jo saatuja vastauksia muuten kuin viallisen kysymyksen osalta. Kyselyn lopun vapaissa kommenteissa oppilaitosten kyselyä moittii vaikeaksi kahdeksan vastaajaa. Moitteita saavat kyselyn vaikeat käsitteet ja hankaluus ymmärtää kysymyksiä. Vaikeaksi koettiin myös vastaaminen koko kouluyhteisön puolesta. Jokunen vastaaja valitti myös, että kouluille tulee liikaa kyselyitä eikä niihin ehdi vastata. Ilahduttavaa oli, että useampi vastaaja kiittää kyselyä mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi. Tämä kysely sai miettimään. Johtoryhmässä ja opettajainkokouksessa mietitään asiaa ja tuodaan opettajien ja opiskelijoiden näkemyksiä käytännöllisistä koulun arjen toimista. Kyselyn tulokset luovat hyvän pohjan suunnitella erilaisia toimia, joilla koulujen ja oppilaitosten ympäristökasvatustyötä voidaan tukea. Kouluille kyselyn tulokset mahdollistavat oman toiminnan vertaamisen kansalliseen tilanteeseen.

Ympäristökasvatus oppilaitoksissa Kestävä kehitys opetussuunnitelmissa Opetushallitus laatii lakien, asetusten ja vahvistetun tuntijaon mukaiset opetussuunnitelmat perusopetukseen, lukioon ja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Kunnissa laaditaan omat opetussuunnitelmat, joissa täsmennetään ja täydennetään perusteiden tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Opetussuunnitelmissa olevat aihekokonaisuudet ovat keskeisiä kasvatus- ja opetustyön painoalueita. Niiden tavoitteet ja sisällöt koskettavat useampaa oppiainetta ja haastavatkin siten opetuksen eheyttämiseen. Kestävä kehitys on omana aihekokonaisuutenaan sekä perusopetuksen vuoden 2004 että lukiokoulutuksen vuoden 2003 opetussuunnitelmien perusteissa. Kestävän kehityksen tulee näkyä yhteisessä ja valinnaisessa opetuksessa, tapahtumissa ja toimintakulttuurissa. Myös perusopetuksen arvopohjassa näkyvät kestävän kehityksen periaatteet. Arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Opetushallitus on myös julkaissut 2007 Kestävän elämäntavan oppiminen käsikirjan kouluille ja oppilaitoksille. Käsikirja antaa ideoita opetukseen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Kirjassa kuvataan lyhyesti oman kestävän kehityksen ohjelman rakentaminen ja annetaan vinkkejä lisätiedon hakemiseen. Toimintatapojen kehittämiseen annetaan ideoita teemoittain ja jokainen teema sisältää myös runsaasti nettilinkkejä. Käsikirja on ladattavissa osoitteessa: www.edu.fi/teemat/keke/kasikirja.html Asiat toteutuvat kohtalaisesti Kysyttäessä ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen toteutumista koulussa sekä näiden teemojen näkymistä arjessa on tulos asteikolla 1-5 (huonosti erinomaisesti) keskimäärin 3,2. Parhaiten onnistuu ympäristöasioiden huomioiminen arjessa, kun jopa 41,1 % toteaa sen hoituvan hyvin tai erinomaisesti. Vastuuta ei kouluissa ole selkeästi jaettu, sillä suurin osa toteaa tilanteen olevan huonosti tai melko huonosti. (TAULUKKO 1) Taulukkoon on laitettu erikseen näkyviin ulkoisen tunnuksen eli Vihreän lipun tai Oppilaitosten ympäristösertifikaatin saaneiden koulujen arviot omasta toiminnastaan sekä kestävän kehityksen ohjelman tehneiden koulujen keskiarvot. Nämä molemmat ryhmät arvioivat toimintansa paremmaksi kuin koulut keskimäärin. Ulkoinen tunnus nostaa keskiarvoja selkeämmin yleiseen keskiarvoon nähden. Suurin ero on vastuiden jaossa, jossa sertifikaatin saaneet koulut arvioivat toimintansa kokonaisen numeron paremmaksi. Selkeässä projektissa sovitaan niin tavoitteista, toimenpiteistä

kuin vastuuhenkilöistäkin. Silti näidenkin koulujen joukossa juuri vastuiden jako arvioidaan vaikeimmaksi asiaksi. TAULUKKO 1 Koulujen arvio kestävän kehityksen toiminnastaan (1 5, huonosti erinomaisesti) Koulujen arvio kestävän kehityksen toiminnastaan erinomaisesti tai hyvin ulkoisen tunnuksen saaneissa kouluissa ohjelman tehneissä kouluissa ka % ka Ympäristökasvatus ja kestävän 3,2 31,8 4 3,5 kehityksen kasvatus toteutuvat Ympäristöasioiden 3,3 41,1 4 3,5 huomioiminen näkyy arjessa Kestävän kehityksen 3,1 34,1 3,8 3,4 huomioiminen näkyy arjessa Vastuut on jaettu eri henkilöille 2,2 12,9 3,2 2,8 Kuntien koulu- ja sivistystoimen johtajien arviot tilanteesta ovat samansuuntaiset. Ympäristöasioiden hoidon tilan keskiarvoksi tulee 3,3 ja ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen tila saa arvon 3,4 asteikolla 1-5 (heikko erinomainen). (KUVIO 2) KUVIO 2. Koulutoimenjohtajien arvio oppilaitosten tilanteesta.

Koulutoimen johtajilta kysyttiin vielä näkyykö ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen kasvatus oppilaitosten suunnittelutyössä. Myöntävän vastauksen antaa 76,1 % kuntien koulu- ja sivistystoimen johtajista. 11,9 % mielestä se ei näy ja yhtä moni ei osaa sanoa mielipidettään asiasta. Suunnitellussa mukana olo tarkoittaa kuitenkin lähinnä osana opetussuunnitelmaa olemista. Vain vajaassa puolessa tarkentavia vastauksia mainitaan muutakin, kuten teemapäiviä tai koulun toimintakulttuuria. Koulukohtaisissa opetussuunnitelman tarkennuksissa pitäisi kuvata koulun TOIMINTAKULTTUURI kestävän kehityksen osalta. Oppisisällöt on siis oppiaineiden mukanaan tuomaa kasvatusta ja toimintakulttuuri taas jokapäiväistä kasvatusta kuten arjen lajittelukäytännöt. Tärkeää toki on, että opetussuunnitelmaa noudatetaan ja että aihekokonaisuudet näkyvät koulun toiminnassa. Ja toiminta on varmasti vaikuttavaa, jos todella on avattu aihekokonaisuudet ja mietitty, miten ne toteutuvat eri oppiaineissa, koulun arjessa ja muussa toiminnassa. Ilman avaamista ja konkretisointia aihekokonaisuudet jäävät helposti liian yleisiksi ja vaikeasti toteutettaviksi. Opetussuunnitelman toteuttamisen kautta koulun kestävän kehityksen toiminta on parhaimmillaan erittäin laadukasta. Kestävän kehityksen teemojen soisi kuitenkin näkyvän laajemminkin oppilaitosten toiminnan suunnittelussa. Toki monipuolisiakin vastauksia joukossa oli: Projektit: Kansainvälinen kestävän kehityksen projekti, "luonto yhdistää ihmisiä". Koulut Virosta, Saksasta, Unkarista ja meiltä. Leirikoulut. Valinnaisaineet, mm. eräkurssi, kotitalous. Hienoa on huomata, miten joissakin kunnissa asia näkyy vahvemminkin: sivistyslautakunnan vuositavoitteissa mukana; jalkautuu koulujen työsuunnitelmiin. Olisi myös tärkeää, että kestävä kehitys näkyisi mahdollisimman monilla osa-alueilla: Oppilaitosrakentamisessa (tällä vuosikymmenellä n. 12 M!) asiat on huomioitu mm. LVI ratkaisut, ympäristörakentaminen, kierrätys, jätehuolto. Kestävän kehityksen ohjelmia vielä vähän Kansallisessa Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että kaikkiin koulutusorganisaatioihin laaditaan oma kestävän kehityksen toimintaohjelma vuoteen 2010 mennessä (Opetushallitus 2006, 27). Koko työyhteisön yhdessä laatima ohjelma takaa varmimmin suunnitelmallisuuden ja koko yhteisön sitoutumisen. Nykytilan kartoituksen jälkeen mietitään kehittämistoimenpiteet, jotka koskevat johtamista, opetusta ja arkikäytänteitä. Toimintaohjelma vaatii pitkäjänteisyyttä, moniammatillisuutta ja vastuiden määrittelyä. Ohjelmassa sovitaan myös toimenpiteistä, aikataulusta, palautteen keruusta ja arvioinnista. Noin neljännekselle peruskouluja ja kolmanneksella lukioita on tällä hetkellä ympäristö- tai kestävän kehityksen ohjelma tai erityinen kasvatuksen ohjelma. Myöskin neljänneksessä kouluja on tällä hetkellä valittuna opettajista joko ympäristötai kestävän kehityksen vastaava tai erityinen kasvatusvastaava. Ympäristöryhmä löytyy sen sijaan vain 18,9 %:sta oppilaitoksia. Liki 60 %:lla kouluista ei ole mitään kysytyistä viidestä vaihtoehdosta. (KUVIO 3) Vuosituhannen vaihteessa omia kestävän kehityksen ohjelmia oli 13,2 %:ssa yleissivistäviä oppilaitoksia. Lukioiden osalta prosentti oli tuolloin 10, joten heidän

kohdallaan edistystä on tapahtunut erityisen hyvin. Yläasteilla sen sijaan oli tuolloin jo viidenneksessä ohjelma ja ala-asteista 12,7 %:lla. Tilannetta ei voi pitää hyvänä, koska Opetushallituksen omassa kestävän kehityksen edistämisohjemassa vuosille 1998-2000 oli edellytetty oppilaitoskohtaisten ohjelmien laadintaa. (Rajakorpi & Salmio 2001, 41-42) Myönteistä on huomata, että edistystä vuosituhannen vaihteesta on selkeästi tapahtunut. Toki matkaa strategian tavoitteeseen on vielä paljon. KUVIO 3. Oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelmat, vastaavat ja ryhmät. Kunnallisella tasolla erityinen oppilaitosten kestävän kehityksen tai kestävän kehityksen kasvatuksen ohjelma on noin 19 %:ssa kuntia. Vuosituhannen vaihteessa Opetushallituksen toteuttamassa kestävän kehityksen kasvatuksen arvioinnissa havaittiin, että reilussa 30 %:ssa kuntia oli kestävän kehityksen edistämisohjelma, ja noin viidellä prosentilla oppilaitoksia oli erillinen kestävän kehityksen ohjelma osana kunnan ohjelmaa. Tämä yhteys saattaa olla hyvinkin järkevä ja toimiva, sillä kun asiasta on sovittu jo tekovaiheessa kunnan kanssa ja kaikkien koulujen osalta, niin kunta on velvollinen toimimaan sovitulla tavalla ja se myös takaa tarvittavat resurssit ohjelman toteuttamiseen. (Rajakorpi & Salmio 2001, 41) Pienissä kouluissa vähiten ohjelmia Tarkasteltaessa koulun koon vaikutusta ympäristöryhmiin, -vastaaviin ja -ohjelmiin huomataan kaikissa sama tulos. Alle sadan oppilaan kouluissa on aina vähiten ja isoissa yli 300 oppilaan kouluissa eniten. (TAULUKKO 2) Muutaman opettajan koulussa käytännöt toimivatkin toki usein ilman erillistä kirjallista dokumentointia. Ja isossa koulussa liikenee enemmän ihmisiä erilaisiin työryhmiin ja vastuutehtäviin. Kuitenkin pienissäkin yksiköissä ohjelman tekeminen ja vastuista sopiminen tekisivät toiminnasta suunnitelmallisempaa ja sitä kautta tuloksekkaampaa. Ohjelmaa tehdessä asioita tulisi pohdittua ja mietittyä kehittämiskohteita. Ohjelmaprosessista tulisikin tehdä niin kevyt ja mielekäs, että se tulisi tehtyä myös pienissä kouluissa.

TAULUKKO 2 Koulun koon vaikutus ympäristöryhmiin, -vastaaviin ja -ohjelmiin Koulun koon vaikutus ympäristöryhmiin, -vastaaviin ja -ohjelmiin ryhmä vastaava ohjelma jokin näistä % % % % Pieni koulu (alle 100) 4 11,2 14,9 21,2 Keskikokoinen koulu (100-300) 17,2 24,3 24,3 38,7 Suuri koulu (yli 300) 41,5 50,3 50,3 63,9 Lukioissa eniten ohjelmia Verrattaessa ympäristöryhmiä, -vastaavia ja -ohjelmia eri kouluasteilla huomataan, miten alakouluissa on vähiten kaikkia näitä ja lukioissa eniten. Vastaavia on yhtä usein ja ryhmiä lähes yhtä usein yläkoulussa kuin lukiossa eli joka kolmannessa. Ohjelmia sen sijaan on yläkouluissa yhtä harvoin kuin alakouluissa. Viimeisessä kohdassa on tarkasteltu kuinka suurella osalla on jokin kysytyistä. Tämä koonti näyttää selkeästi miten lukioissa on yleisimmin jäsennetty ympäristötyötä ohjelmien ja vastuiden jaon kautta ja miten alakouluissa se on kaikkien vähäisintä. (KUVIO 4) KUVIO 4. Kestävän kehityksen ryhmät, vastaavat ja ohjelmat eri kouluasteilla. Huom. Kuviossa on laskettu vastaaviin kaikki ne, jotka ilmoittivat, että heillä on joko ympäristö- tai ympäristökasvatusvastaava. Laskemisessa on huomioitu se, että osalla on molemmat. Vastaavasti on toimittu ohjelmien osalta.

Vaikuttavia ohjelmia Kouluilta, joilla oli ohjelma, kysyttiin vielä tarkempia kysymyksiä ohjelmasta. Kuitenkin noin neljännes niistä, joilla ohjelma oli, ei vastannut näihin tarkentaviin kysymyksiin. Koska tarjolla ei ollut vaihtoehtoa en osaa sanoa, voi vastaamattomuus johtua siitä, etteivät vastaajat tienneet ohjelman sisällöstä tarkemmin. Voidaan myös epäillä, että näistä olemassa olevista ohjelmista noin neljännes ei ole kovinkaan aktiivisessa käytössä. Tehdyt ohjelmat, joista osattiin vastata tarkentaviin kysymyksiin, vaikuttavat lähes aina koulun arkeen ja opetustyöhön. Ohjelmat saavuttavat siltä osin tavoitteensa hienosti. (TAULUKKO 3) Myös taulukoissa 1 ja 8 on laitettu näkyviin ohjelman tehneiden koulujen vastausten keskiarvot. Niistäkin näkee, miten koulun omat arviot kestävän kehityksen toiminnan tasosta yleensä ja tarkemmissakin kohdissa ovat kauttaaltaan kaikkien koulujen keskiarvoa paremmat. Tämä kertoo siitä, miten ohjelman avulla on mahdollista parantaa koulun toiminnan laatua. Ohjelmien vaikuttavuus havaittiin myös Opetushallituksen 2001 julkaisemassa selvityksessä, jossa ohjelman tehneiden oppilaitosten ympäristöasioiden huomioiminen oli selkeästi parempaa esimerkiksi siivouksessa, keittiön toiminnassa ja jätehuollossa (Rajakorpi & Salmio 2001, 231). TAULUKKO 3: Olemassa olevien ohjelmien vaikuttavuus Ohjelmien vaikuttavuus % Ohjelma näkyy opetustyössä 93,5 Ohjelma näkyy koulun arjessa 92,6 Ohjelmat kaipaavat vielä tarkkuutta Ohjelmat vaikuttavat kuitenkin usein olevan yleisluontoisempia, sillä niihin ei useinkaan ole kirjattu tavoitteita eri oppiaineissa tai eri vuosiluokille. Myöskään aina ei ole määritelty vastuuhenkilöitä tai suunniteltu, miten ohjelman onnistumista arvioidaan. Jos ohjelmien tekemisessä olisi otettu nämäkin näkökulmat huomioon, vaikuttaisivat ne vielä tehokkaammin koulun opetukseen ja arkeen. (TAULUKKO 4) Erityisesti yläkouluissa ja lukioissa, joissa on aineenopettajat, olisi tärkeää miettiä kestävää kehitystä kunkin oppiaineen näkökulmasta, jotta saataisiin kaikki opettajat sisällyttämään teema omaan opetustyöhönsä. Nyt näin tapahtui vain noin 38 %:ssa ohjelmia. Alakouluissa taasen eri vuosiluokkien yhteys olisi tärkeää miettiä, jotta opetuksesta tulisi jatkumo vuosien aikana. Kolmanneksessa alakoulujen ohjelmia on nyt kirjattu tavoitteet eri vuosiluokille, mikä on useammin kuin yläkouluissa ja lukioissa, joissa luokattomuus varmasti vaikuttaa asiaan.

TAULUKKO 4: Olemassa olevien ohjelmien sisältö Ohjelmissa on kirjattu % Ympäristötavoitteet arkikäytänteissä 84,4 Kestävän kehityksen tavoitteet arkikäytänteissä 84,3 Koulukohtaiset ympäristökasvatustavoitteet 73,8 Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi 70,6 Toteutumisen arviointi 63,3 Määritellyt vastuuhenkilöt 59,6 Tavoitteet eri oppiaineissa 37,6 Tavoitteet eri vuosiluokille 27,5 Kaikki mukaan ohjelmien laadintaan! Ohjelman laadintaan eivät myöskään kaikki ole päässeet osallistumaan, sillä puolessa prosesseja edes kaikki opettajat eivät ole saaneet sanaansa sanoa. Vanhempia on kuunneltu vain joka kymmenessä ohjelman laadintaprosessissa. (TAULUKKO 5) Osallistuminen suunnitelman tekemiseen parantaisi varmasti sen toteutumista, sillä silloin eri ryhmät olisivat saaneet sanoa mielipiteensä ja sitoutuneet jo laatimisprosessin aikana ohjelman noudattamiseen. Yhdessä mietittyjä asioita on mukavampi noudattaa kuin ylhäältä annettuja määräyksiä. TAULUKKO 5: Olemassa olevien ohjelmien laadintaan osallistuminen Ohjelmien laadintaan osallistuminen % Oppilaat 62,7 Muu henkilökunta 56,4 Kaikki opettajat 49,5 Vanhemmat 9,3 Kiinnostusta ja tietoa tarvitaan Niiltä, joilla ohjelmaa ei ollut, kysyttiin syytä tähän. Tärkeimmiksi syiksi nousivat vastuuhenkilön ja tiedon puuttuminen. Neljännes ei näe ohjelmalle tarvetta. Myös rahallisen resurssin puute on ainakin osasyynä, ettei ympäristöohjelmaa ole tehty. Muutamalle prosentille se on ainoa syy. (KUVIO 5) Muissa syissä esiin nousee vahvana ajatus siitä, että asia on jo tarpeeksi hyvin opetussuunnitelmassa ja toteutuu sen toteuttamisen kautta tai muuten osana arkikäytänteitä. Eräs vastaaja toteaa: Katsomme, että laajojen kirjallisten dokumenttien laatimisen sijasta on järkevämpää käyttää rajallinen aika käytännön toimintaan ja laittaa energia siihen. Jos aikaa ja taloudellisia resursseja olisi

enemmän, voisi keskittyä myös kestävän kehityksen kasvatuksen ohjelmaan. Nyt sitä toteutetaan opetussuunnitelman puitteissa. Aika- ja resurssipula ovat toinen, joka näkyy vahvasti muissa syissä. Opettajat kokevat työmääränsä jo nyt niin isoksi, ettei ylimääräiseksi koettuun työhön riitä aikaa. Tarvittaisiin lisää resursseja, jotta kestävän kehityksen ohjelman tekemiseen olisi mahdollisuuksia. Myös moninaiset muut kehittämiskohteet ja hankkeet vievät aikaa ja energiaa. Eräs vastaaja toteaakin: Kouluun tarjotaan joka vuosi useita "hankkeita", jotka ovat ihan hyvän asian puolesta, mutta jos ne kaikki toteutetaan, kuka enää pitää tunteja ja millä rahalla. Mukavan moni kuitenkin mainitsi syyksi myös sen, että ohjelma on valmisteilla. Oletettavasti siis niiden oppilaitosten osuus, joissa ohjelma on, tulee kasvamaan. KUVIO 5. Ympäristöohjelman puuttumisen syyt. Aihekokonaisuudet osana oppiaineita Aihekokonaisuuksien tulisi sisältyä pakollisiin ja vapaavalintaisiin kursseihin, koulun tapahtumiin ja muuhun toimintaan. Niiden tulisi näkyä myös koulun toimintakulttuurissa. Aihekokonaisuuksien tavoitteena on vastata yhteiskunnalliseen muutokseen ja antaa kouluille mahdollisuuksia opetuksen ja kasvatuksen eheyttämiseen. Oppilaitoksilta kysyttiin miten hyvin ympäristökasvatukseen tai kestävän kehityksen kasvatukseen liittyvät aihekokonaisuudet toteutuvat eri tavoilla. Vastausten keskiarvo vaihteli välillä 2,8 3,7, asteikon ollessa 1 5 (huonosti erinomaisesti). Tarkasteltaessa kuinka monen mielestä toteutuminen on hyvää tai erinomaista huomataan, että parhaiten aihekokonaisuudet toteutuvat osana oppiaineita ja

arkikäytänteissä. Opetuksen eheyttäminen aihekokonaisuuksien avulla ei kuitenkaan näytä toteutuvan kuin kohtalaisesti. (TAULUKKO 6) Kouluasteiden erot tulevat esiin tässä kysymyksessä. Yläkoulussa ja erityisesti lukioissa kurssimuotoisuus ja kova tahti vaikuttavat aihekokonaisuuksien toteutumiseen. Alakoulun keskiarvot ovatkin parempia kuin taulukossa esitetty kaikkien keskiarvo. Luokanopettajan opettaessa useita aineita on niiden välistä yhteistyötä helpompi toteuttaa ja teemaviikoille ja projekteille on muutenkin enemmän aikaa. Yläkoulujen osalta keskiarvot ovat hivenen huonompia ja lukioiden entistä alempia. Erot ovat kuitenkin pieniä. TAULUKKO 6: Kestävän kehityksen aihekokonaisuuden toteutuminen Aihekokonaisuuksien toteutuminen Hyvin tai Ulkoisen tunnuksen saaneissa kouluissa erinomaisesti % ka ka Osana oppiaineita 60,7 3,7 3,6 Arkikäytänteissä 51,6 3,5 4,2 Projektimuodossa 37 3,1 3,8 Teemaviikon tms. muodossa 37,9 3,1 4 Oppiaineiden välisenä 31 3,1 3,7 yhteistyönä Muussa toiminnassa 20,4 3 3,5 Yhteistyössä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa 22,3 2,8 3,3 Taulukkoon on laitettu näkyviin ulkoisen tunnuksen saaneiden koulujen keskiarvot aihekokonaisuuksien toteutumisessa. Vastauksissa kaikki muut tavat toteuttaa aihekokonaisuuksia ovat selkeästi parempia, paitsi osana oppiaineita oleminen, joka on aavistuksen heikompaa kuin muissa kouluissa. Selkein ero on teemaviikkojen kohdalla, joissa sertifioidut koulut arvioivat aihekokonaisuuksien näkyvän hyvin, kaikkien koulujen arvioidessa tilanteen vain kohtalaiseksi. Vastaukset kertovat sen, miten erityisesti Vihreä lippu on ohjelma, jossa yhdistyvät useat oppiaineet ja toimintaa on niin arjessa kuin juhlassakin. Ulkoisen tunnuksen hankkiminen on myös hyvä tapa toteuttaa näitä kestävään kehitykseen liittyviä aihekokonaisuuksia. Luonto-opetus ja arvokasvatus suosikkeja Tutkimuksessa kysyttiin myös joidenkin ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen aihealueiden näkymistä opetuksessa: Kuinka usein esimerkiksi seuraavat ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen aihealueet ovat mukana opetuksessa?. Mukaan valikoitiin eri tyyppisiä aihealueita, koska kaikkea ei voinut kysyä. Asteikkona oli 1-5, joista 1=ei koskaan, 3=joskus ja 5 =usein. Keskiarvot vaihtelivat välillä 2,5 3,9. (TAULUKKO 7)