KAJAANIN VARHAISKASVATUS- SUUNNITELMA

KAJAANIN VARHAISKASVATUS- SUUNNITELMA Kajaanin kaupunki Varhaiskasvatuksen tulosalue, 2014

SISÄLTÖ Liikun, leikin ja vaikutan tunnen, tiedän ja toteutan. Johdanto 1. Aluksi 2. Käsitteen määrittelyä eli tätä tarkoitamme puhuessamme 3. Ihmisyys oikeutena, vuorovaikutus lähtökohtana 4. Lapsuuden ihme lapsuudesta lähtien 5. Kasvun ihme 6. Hetken ja olemisen ihme jos ei ole kukkaan ja sitten tullee joku 7. Toimivan ja vaikuttavan lapsen ihme leikistä, liikkumisesta, tutkimisesta ja taiteellisesta kokemisesta 8. Mitä ihmettä? sisällöllisistä orientaatioista 9. Erilaisuuden rikkaus 10. En tiijä, en. Päivähoijossa on kivvaa! laadusta, arvioinnista ja vanhempien osallisuudesta 11. Kirjallisuusluettelo/Lähteet

JOHDANTO Pieniä ihmeitä ei ole. On vain ihmeitä. VASU suomalaisen lapsen ja varhaiskasvatuksen mahdollisuus 30. syyskuuta 2003 oli merkittävä päivämäärä suomalaiselle varhaiskasvatukselle: tuolloin ilmestyivät ensimmäistä kertaa Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Suomalainen päivähoitolainsäädäntö ja muu päivähoitoa määrittävä ohjeistus on aina viime vuosikymmenen lopulle saakka keskittynyt pääsääntöisesti tämän lapsiperheille suunnatun sosiaalipalvelun määrällisten tavoitteiden hahmotteluun. Niin päivähoidon ja varhaiskasvatuksen sisällön kuin laadunkin tarkastelun painoarvo on valtakunnallisessa informaatio-ohjauksessa ollut vähäinen. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuonna 2002 vahvistamien Varhaiskasvatuksen valtakunnallisten linjausten yhteydessä edellä esitetty kuitenkin muuttui. Ko. linjausten toimenpideohjelman mukaisesti laadittiin Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (VASU). Yhdessä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kanssa nämä perusteet muodostavat valtakunnallisesti lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävän kokonaisuuden. VASU-asiakirjan tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa, ohjata sisällöllistä kehittämistä ja luoda osaltaan edellytyksiä varhaiskasvatuksen laadun kehittämiselle. Valtakunnallinen VASU on linjaava asiakirja, joka toteutuu kunnissa laadittavissa kuntaja yksikkökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa sekä jokaiselle päivähoidon piirissä olevalle lapselle laadittavassa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa. Kajaanilaisen varhaiskasvatuksen VASU Kajaanissa kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman (Kuntavasu) laadinta aloitettiin vuonna 2002. Kuntavasun laatimiseksi perustettiin työryhmä, johon kuuluivat päivähoidon päällikkö Sirpa Kemppainen, päiväkodin johtajat/lastentarhanopettajat Tarja Karppinen, Tuija Leppä ja Kirsti Lesonen, kiertävät erityislastentarhan- opettajat Kyllikki Vänttinen ja Sari von Zansen, lastentarhanopettajat Elli Heiskanen, Ritva Kaltiainen, Marja- Riitta Komulainen ja Pirjo Väyrynen sekä tulosyksikön johtaja/laatupäällikkö Tiina Leinonen.

Kajaanin Kuntavasu noudattelee sisällöiltään vastaavan valtakunnallisen asiakirjan linjauksia. Kuntavasun todentuessa kajaanilaisen varhaiskasvatuksen arjessa toivotaan erityisiksi painopistealueiksi nousevan kuuntelevan ja lasta kunnioittavan lapsi- aikuinen vuorovaikutuksen kasvatuskumppanuus periaatteen henkilöstön ammatillisen tietoisuuden kasvamisen Edellä esitettyjen painopistealueiden toteutumisen tueksi asiakirja sisältää materiaalia erilaisten osallistuvien työtapojen ja ajatusten omaksumiseksi. Asiakirjan sisältö on koottu kasvatuksen alan teorioita ja käytännön innovaatioita käsittelevästä kirjallisuudesta sekä työryhmän jäsenten oman pohdinnan tuotoksista. Asiakirjan muoto on yhdistelmä tekstiaineistoa sekä varhaiskasvatusprosessin tarkasteluun herätteleviä huoneentauluja. Syksyllä 2004 julkaistaan Kuntavasun liitteinä laadunarvioinnin mittareita (lapsimittari sekä vanhemmille, päivähoidon johdolle ja työntekijöille suunnatut kyselyt) sekä lapsi- ja lapsiryhmähavainnointiin, palvelutarvearvioihin sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvää materiaalia. Lapsi on tärkein Nyt käsillä oleva asiakirja auttaa kajaanilaisia, laatutyöhön ja sisällön kehittämiseen orientoituneita varhaiskasvattajia varhaiskasvatuksen kokonaisuuden hahmottamisessa. Hoitolasten vanhemmille, yhteistyökumppaneille sekä päivähoidon luottamushenkilöille se avaa näköalan itse varhaiskasvatustyön perusteisiin ja sisältöihin. Ja kaikkein merkittävimmäksi se toivon mukaan muodostuu kajaanilaisille, alle kouluikäisille lapsille, joiden kaikkinaisen hyvinvoinnin ja kuulluksi tulemisen tukemista asiakirjalla tavoitellaan. Lapselle. Tärkeimmälle. Kajaanissa aurinkoisena talvipäivänä, 12. maaliskuuta 2004 Sirpa Kemppainen, päivähoidon päällikkö Tiina Leinonen, laatupäällikkö Varhaiskasvatustyöryhmän tekemä osittainen päivitys toukokuussa 2014 Huotari Kirsti, Kemppainen Sirpa, Komulainen Marja-Riitta, Koski Tuija, Kumpulainen Soile, Mustonen Kaisa, Nurmi Tiina, Okkonen Helena, Sipilä Riikka, Tikkanen Minna Kajaanissa 15. toukokuuta 2014 Sirpa Kemppainen, varhaiskasvatuksen tulosalueen johtaja

1. ALUKSI Päivähoidon vastuualue huolehtii siitä, että lasten lakisääteistä päivähoitoa ja esiopetusta on saatavissa siinä laajuudessa kuin Kajaanissa esiintyvä tarve edellyttää. Kajaanin päivähoito antaa kaikille lapsille hyvät ja tasavertaiset lähtökohdat elämänhallin- nalle tulevaisuudessa. Kajaanissa on tarjolla päiväkotihoitoa ja perhepäivähoitoa. Vuorohoitoa tarvitseville lapsille hoito on järjestetty vuoropäiväkodeissa. Kajaanissa tuotetaan 29 % päivähoitopalveluista yksityisesti. Keskeisenä tavoitteena on lapsiperheiden hyvinvoinnin tukeminen. Yhteistyö vanhempien kanssa on Kajaanissa päivähoidon keskeinen toimintamalli kumppanuusperiaatteen mukaisesti. Työn tukena on moniammatillinen yhteistyö. Kaikille lapsille tehdään yhteistyössä lastenneuvolan kanssa palvelutarvearvio 3 vuoden ja 5 vuoden iässä. Maahanmuuttajille suunnattuja päivähoito ja esiopetuspalveluita kehitetään yhteistyössä perusopetuksen kanssa. Tulevaisuudessa keskeisenä kehittämiskohteena on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen liukuman joustavuus ja portaattomuus. Päivähoitopaikat järjestetään lakisääteisessä ajassa. Esiopetus on päivähoidon toimintaa ja siihen osallistuu keskimäärin 97 % ikäluokasta. Kajaanin päivähoidon strategiset tavoitteet on laadittu BSC:n mallin mukaan neljästä eri näkökulmasta, Kajaanissa käytämme mallista nimitystä TaTu eli tasapainoinen tuloksellisuus. Strategiset tavoitteet ovat: Päivähoito tarjoaa sisällöltään laadukkaita ja pitkälle erikoistuneita palveluja niin kunnan kuin yksityisen järjestämänä. Päivähoito tukee lapsiperheiden hyvinvointia. Päivähoidossa toimii yhteistyökykyinen ja työhönsä ja työmenetelmien kehittämiseen motivoitunut henkilökunta. Päivähoidossa on toimiva organisaatio ja päivähoito täyttää laadukkaalle varhaiskasvatukselle asetetut laatuvaatimukset ja tavoitteet. Talousarvio laaditaan realistisesti ja se takaa riittävät edellytykset toteuttaa lakisääteinen päivähoito.

2. KÄSITTEEN MÄÄRITTELYÄ eli tätä tarkoitamme puhuessamme... Vuorovaikutustilanteissa käytämme erilaisia käsitteitä. Jos käsitteet eivät ole yhdessä määriteltyjä, syntyy helposti ongelmia toistemme sanoman ymmärtämisessä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että olemme sopineet Kajaanissa sisällöt niille käsitteille, joita keskinäisessä vuorovaikutuksessa käytämme. ALKUOPETUS Alkuopetus on perusopetusta ensimmäisellä ja toisella luokalla. AMMATILLISUUS Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoinen henkilöstö. Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että kasvatusyhteisöillä ja yksittäisellä kasvattajalla on vahva ammatillinen tietoisuus ja osaaminen lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. ARVIOINTI Arviointi on kehittämisen edellytys. Sen tehtävänä on antaa tietoa siitä, kuinka tavoitteet on saavutettu ja miten ne voitaisiin saavuttaa vielä paremmin. Arviointia voidaan suorittaa itsearviointina, vertaisarviointina tai ulkoisena arviointina; jos useampi taho suorittaa arviointia samasta kohteesta/ilmiöstä, on kyse monitahoarvioinnista. DOKUMENTOINTI Dokumentointi on osa arviointia. Säännöllinen dokumentointi osana laadunhallintaa mahdollistaa pitkäjänteisen seurannan ja arvioinnin. Sitä voidaan suorittaa esimerkiksi kuvaamalla tai kirjaamalla ylös lasten toimintoja. ERITYISVARHAISKASVATUS Varhaiskasvatuksessa lapsen tuen tarpeet pyritään havaitsemaan mahdollisimman varhain ja tukitoimet aloitetaan heti kun tuen tarve on havaittu. Lähtökohtana on laajaalainen näkemys lapsen tuen tarpeista ja niihin vastataan lapsen varhaiskasvatusta tukemalla. Tuen tarvetta arvioidaan ja suunnitellaan yhteistyössä vanhempien kanssa. Suunnitelma kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lapsen tarvitsema tuki on joustavaa, pitkäjänteisesti suunniteltua ja tuen tarpeen mukaan muuttuvaa vaihdellen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen alueilla. Lapsen tarvitsema tuki järjestetään lapselle päiväkodissa, perhepäivähoidossa, integroidussa erityisryhmässä tai erityisryhmässä. Erityislastentarhanopettaja tekee yhteistyötä varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa lapsen tuen tarpeen arvioimisessa ja suunnittelussa yhteistyössä lasten vanhempien kanssa. Jos lapsen tuen tarve on tiedossa päivähoitopaikkaa haettaessa, toivotaan vanhempien olevan yhteydessä oman asuinalueen tai oman päiväkodin erityislastentarhanopettajaan, jotta voimme yhdessä suunnitella lapsen tukea päivähoidossa.

ESIOPETUS Esiopetusta annetaan oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna ja se on maksutonta. Sen tavoitteena on vahvistaa lasten oppimisedellytyksiä. Kunnalla on lakiin perustuva velvollisuus järjestää esiopetusta ja vanhemmat ratkaisevat lapsen osallistumisen esiopetukseen. Varhaiskasvatus, esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän jatkumon. Esiopetus on varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemista. Se on kokonaisvaltaista päivähoidon arjessa tapahtuvaa toimintaa, joka on tarkoitettu kaikille alle kouluikäisille lapsille. (Hujala) HOKS/HOJKS Hoks on kuntoutussuunnitelma, joka laaditaan yhdessä vanhempien ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Hojks on henkilökohtainen oppimisen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka laaditaan pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville. INTEGROITU RYHMÄ Integroidussa ryhmässä on viisi lasta, joilla on asiantuntijan toteama erityisen tuen ja hoidon tarve sekä seitsemän tukilasta. Henkilökuntana ryhmässä on erityislastentarhanopettaja + lastentarhanopettaja + kaksi lastenhoitajaa ja tarvittaessa avustaja. KASVATUSKUMPPANUUS Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä. Perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Vanhemmuutta vahvistava kasvatuskumppanuus perustuu tasavertaiseen vuorovaikutukseen, jossa kaikki osapuolet voivat olla sekä antajan että saajan roolissa. Yhteinen suunnittelu on toiminnan lähtökohtana. Tärkeää on myös etsiä sellaisia toimintakäytäntöjä, jotka antavat jokaiselle yksilölle tilaa kasvaa persoonana ja yhteisön jäsenenä KASVATUSNÄKEMYS Kasvatus tarkoittaa kasvuun saattamista. Yhteistyössä kotien kanssa tuetaan lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja oppimista. Jokaisella on mahdollisuus kasvaa sisäisesti ehjäksi, tasapainoiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi, joka pystyy arvostamaan itseään ja muita ihmisiä. Tärkeää lapsen kasvussa ovat oman kulttuuri-identiteetin tunteminen ja eettiseen vastuullisuuteen kasvamine KASVATUSPÄÄMÄÄRÄ Kasvatuspäämäärä tarkoittaa kasvatuksen ylimpiä ja tärkeimpiä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen toimintaa suuntaavat yksittäisten kasvatus- ja sisältötavoitteiden yläpuolelle sijoittuvat kokoavat kasvatuspäämäärät. Mihin ollaan pyrkimässä?

KOLMIPORTAINEN TUKI Lähtökohtana ovat vanhempien ja hoitohenkilökunnan yhteiset havainnot erityisen tuen tarpeesta. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen portaat ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. KONSTRUKTIVISMI Konstruktivismissa korostetaan lapsilähtöisyyttä, jolloin huomioidaan lapsi yksilönä. Lapsi on aktiivinen toimija, joka oppii tekemällä. Oppimisprosessi on aktiivista tiedon hankintaa, käsittelyä ja ongelmanratkaisua. Konstruktivismin mukaan aikuinen tukee ja ohjaa lasta toiminnassa. Lähikehityksen teorian mukaan lasta tuetaan tarpeen mukaan, ennen kuin hän osaa tehdä jonkin asian itsenäisesti. Mitä lapsi osaa avustettaessa tänään, sen hän osaa huomenna itsenäisesti. KONSULTAATIO Konsultaatiossa kokenut/erikoistunut työntekijä tai tiimi pyynnöstä neuvoo tai antaa konsultaatiolausunnon yksittäistä asiakasta koskevassa asiassa ilman, että vastuu asiakkaan hoidosta siirtyy konsultoitavalle työntekijälle. KONTEKSTUAALISUUS Kontekstuaalisuuden mukaan lapsi on erottamaton osa sosiaalista ympäristöä ja sen toimintaa. Kasvatus on kasvuympäristöissä vaikuttavien aikuisten yhteistyötä. Kasvattajan tulee tiedostaa lapsen kasvatusprosessi, jolloin lapsen kehitystä voidaan tukea. LAADUNHALLINTA Työn ja tekemisen arjen hallintaa, joka koskettaa johdon lisäksi koko työyhteisöä ja sen henkilöstöä. Laadunhallinta on toiminnan johtamisen, suunnittelun, arvioinnin ja parantamisen kokonaisuus. LAATUKRITEERI Laatu voidaan määritellä niistä ominaisuuksista koostuvaksi kokonaisuudeksi, johon perustuu organisaation, tuotteen, palvelun tai tietyn prosessin kyky täyttää sille asetetut vaatimukset ja siihen kohdistuvat odotukset. Laatukriteerit ovat apuna laadun sisällön konkretisoinnissa ja täsmentämisessä. Ne ovat laadun arvioinnin apuvälineitä. Mittaamalla laatukriteerien täyttymistä voidaan arvioida, onko toiminta asetettujen tavoitteiden mukaista. Laatukriteerit toimivat myös suunnittelun apuna.

LAPSI-AIKUINEN VUOROVAIKUTUS Kasvatustapahtumassa merkittävän vastavuoroisen kommunikaation vahvistamista. Onnistuneen lapsi-aikuinen vuorovaikutuksen taustalla on aina lasta kuunteleva ja kuuleva aikuinen, joka tulkitsee sekä lapsen kielellisiä että ei-kielellisiä viestejä ja vastaa niihin kulloinkin tarkoituksenmukaisella tavalla. OPPILASHUOLTORYHMÄ Oppilashuollolla tarkoitetaan lapsen hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa esiopetustyössä. Oppilashuoltoa järjestetään monialaisessa yhteistyössä ja toteutetaan yhteistyössä lapsen ja hänen huoltajansa kanssa ottaen huomioon lapsen ikä ja edellytykset. Esiopetuksessa toimii oppilashuoltoryhmä (OHR). Ryhmään kuuluvat päiväkodinjohtaja ja päiväkodin esiopettaja. Tarvittaessa esiopetuksen oppilashuoltoryhmään kutsutaan myös joku/ jotkut seuraavista: erityislastentarhanopettaja, perheneuvolan psykologi, terveydenhoitaja, perhetyöntekijä ja varhaiskasvatuksen maahanmuuttajatyön koordinaattori. OPPIMISKÄSITYS Oppimiskäsityksellä tarkoitetaan niitä perusolettamuksia, joita tehdään oppimisprosessin luonteesta. Käsitys oppimisesta säätelee muun muassa opetusmenetelmien valin- taa. Oppiminen on prosessi, jossa lapsi rakentaa omien kokemustensa, havaintojensa ja oivallustensa pohjalta omaa ymmärrystään ja tietämystään maailmasta. Lapsi oppii tarkastelemaan informaatiota kriittisesti, erottamaan tärkeän ja arvokkaan epäolennaisesta. Oppimisessa korostuu uusien ja ennestään olemassa olevien tietojen ja taitojen vuorovaikutus. On tärkeää että lapsi ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, asettaa itse tavoitteita omalle opiskelulleen ja osallistuu opiskelunsa suunnitteluun. OPPIMAAN OPPIMINEN Oppimaan oppiminen tarkoittaa lapsen oppimistaitojen, -menetelmien ja asenteiden kehittämistä. Oman opiskelun ja oppimisen arviointi on keskeistä oppimaan oppimisessa. Oppiminen tapahtuu kasvattajan ohjauksessa, vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden oppilaiden kanssa sekä itsenäisenä prosessina. PERUSOPETUS Perusopetus on 1.-9. luokkien opetusta, jota annetaan peruskoulussa. Opetusta voidaan antaa myös oppilaan kotona, kansanopistoissa, aikuislukioissa tai muissa oppilaitoksissa. PERUSTEHTÄVÄ Missio. Miksi olemme olemassa?

PORTFOLIO Portfoliolla tarkoitetaan lapsen kansiota, jonka sisältö kertoo lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Siihen kerätään lapsen itse valitsemia ja aikuisen kanssa yhdessä valittuja töitä ja selostuksia. Portfoliossa on olennaista itsetuntemuksen kehittyminen itsearvioinnin kautta. Keskeistä on lapsen omien valintojen ja päätösten esille tuominen ja kunnioittaminen. PÄIVÄHOITO Päivähoidolla tarkoitetaan lapsen hoidon järjestämistä päiväkotihoitona, perhepäivähoitona, leikkitoimintana tai muuna päivähoitotoimintana (laki 36/1973). Lapselle päivähoito tarjoaa varhaiskasvatusta ja esiopetusta sekä mahdollisuuden toimia vertais-ryhmässä. Päivähoito mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin ja opiskelun tarjoten lapselle hoitopaikan. REFLEKTIO Reflektio on prosessi, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee ja käsittelee uusia kokemuksiaan voidakseen yhdistää uutta tietoa aikaisempiin tietoihinsa. Oppimisen kannalta reflektio on välttämätöntä. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön ymmärtämistä. Reflektiivisessä prosessissa pyritään tähän tietoiseen ymmärtämiseen. Sanakirjan mukaan reflektoinnilla tarkoitetaan mietiskelyä, harkintaa, heijastusta. Sen avulla heijastamme oman oppimisemme kuvan näkyviin, jotta voimme paremmin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa sitä. STRATEGIA Strategia on toimintalinja organisaation kehittämiseksi. VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatusta järjestetään valtakunnallisten linjausten mukaisesti varhaiskasvatuspalveluissa, joista keskeisimpiä ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä erilainen avoin toiminta. Varhaiskasvatuspalveluja tuottavat kunnat, järjestöt, yksityiset palveluntuottajat ja seurakunnat.

VASU Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (VASU) on varhaiskasvatuksen valtakunnallinen ohjauksen väline varhaiskasvatuksen sisällön kehittämiseen ja laadun parantamiseen. Vasun tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa. Vasu on asiakirja, joka sitouttaa päivähoidon henkilökuntaa toimimaan tiettyjen yhteisesti sovittujen kriteerien mukaisesti. Valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta kunta, päiväkoti ja päiväkotiryhmä tekevät omat vasunsa. Jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle tehdään oma lapsen vasu (lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma), jota päivitetään säännöllisesti keskusteluissa vanhempien kanssa. Lapsen vasu sisältää henkilökohtaiset tavoitteet, jotka on laadittu yhdessä vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden kanssa. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Varhaiskasvatusympäristöllä tarkoitetaan fyysisen ympäristön, psyykkisten tekijöiden ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutta, jossa toiminta tapahtuu. VERKOSTOYHTEISTYÖ Verkostotyön keskeisenä tavoitteena on varhainen puuttuminen riskitilanteissa. Lastensuojelun, perhetyön, perheneuvolan, kotipalvelun ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa tulee olla sovitut lapsen etuja palvelevat yhteistyökäytännöt. Verkostoyhteistyötä tehdään varhaiskasvatuksen linjausten mukaisesti koko laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa. VISIO Visio on näkymä tulevasta, ja se sisältää päämäärän. VUOROHOITO Vuorohoito on iltaisin, öisin ja viikonloppuisin tapahtuvaa päivähoitoa.

3. IHMISYYS OIKEUTENA, VUOROVAIKUTUS LÄHTÖKOHTANA Kaikkea inhimillistä toimintaa ohjaavat arvot. Ihmisten arjen tekojen taustalla olevien arvojen olemassa olo on merkityksellistä tiedostaa. Varhaiskasvatustoiminnassa toimijoita on useita ja siksi ko. toiminnassa täytyy huomioida mahdollisesti erilaisten arvomaailmojen kohtaaminen. Vanhemmat/huoltajat ovat lastensa kasvatuksen ensi sijaisia asiantuntijoita ja siten primaarikasvattajia. Niinpä heidän edustamansa arvot ovat lähtökohtia varhaiskasvatuksessa kaikelle kasvatustoiminnalle. Kajaanin kaupungin päivähoidon taustalla varhaiskasvatustoiminnan peruspilareina vaikuttaviksi kasvatuksen arvoiksi on määritelty ihmisyys ja inhimillisyys, turvallisuus ja vuorovaikutuksellisuus. Ihmisyydestä ja inhimillisyydestä Varhaiskasvatuksen olemassa olon oikeutus on vahvasti kiinnittynyt ihmisyyteen liittyvien arvojen ja Inhimillisyyden ilmiöiden varjelemiseen. Kajaanissa varhaiskasvatus nähdään lapsen oikeutena elää lapsuuttaan ja vanhemman oikeutena saada tukea omalle vanhemmuudelleen. Varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa toisten ihmisten arvostaminen, näkyy sekä lasten yksilöllisyyden huomioimisena että pyrkimyksenä sosiaalisuuden edistämiseen. Lapselle kyky pysyä porukoissa on tärkeä voima elämässä kaikkinensa. Inhimilliseen toimintaan liittyy oleellisesti erehtymisen mahdollisuus, siispä varhaiskasvatusta toteutettaessa oikeus erehtyä on arjessa läsnä. Turvallisuudesta Kokonaisvaltaisen turvallisuuden kokeminen on onnistuvan kasvatustoiminnan perusta. Aikuisilla on tämän turvallisuuden syntymisessä merkittävä rooli. Rajojen ja rakkauden - periaate viitoittaa kasvattajien toimintaa sekä fyysisen että henkisen turvallisuuden toteutumista tarkasteltaessa. Läheisyys ja välittämisen pedagogiikka ohjaavat varhaiskasvatuksen ammattilaisten läsnäoloa arjessa. Aikuisen syli ei ole lapselle koskaan saavuttamattomissa. Vuorovaikutuksesta Varhaiskasvatusta toteutettaessa vuorovaikutus on sekä toiminnan lähtökohta että vahvasti toiminnan sisältöön kietoutuva ilmiö. Varhaiskasvatuksen prosessissa keskiössä on lapsi, mutta merkittävää prosessille on myös vanhempien/huoltajien ja pienten lasten hoidon, opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisten panos sekä keskinäinen yhteistyö. Varhaiskasvatus on vuorovaikutuksellista toimintaa, joka toteutuu vain eri toimijoiden välisen, tasavertaisen dialogin kautta. Toimijat voivat olla erilaisia vuoro- vaikuttajia,

mutta näiden keskinäisen kanssakäymisen tulee perustua toistensa ajatusten kunnioittamiseen, kuuntelevaisuuteen ja rehellisyyteen.

Kasvurauha lapselle Yhteinen yhteisö lahj a Ainutlaatuinen ihmissuhde VANHEMMUUS mahdollisuus Perheen kulttuurin arvostus tehtävä Vanhempien oma oivallus lapsen arvostus *kuunteleminen * tukeminen * dialogi Kodin arvot ja kulttuuri muodostavat lapsen elämän perustan ja perhe on yhteinen yhteisö. Vanhemmuus on aikuisuuden keskeisempiä tehtäviä ja vanhemmuudelle tulee antaa aikaa ja tilaa. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja - vastuu ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut tukevat lapsen kotikasvatusta. Varhaiskasvatuksessa on olennaista lasten, aikuisten sekä vanhempien vuorovaikutus ja kasvatuksellinen kumppanuus.

4. LAPSUUDEN IHME Lapsesta lähtien Uusimman tutkimustiedon valossa lapset ovat osaavia, aktiivisia, uteliaita, tiedonhaluisia, toiminnallisia ja yhteistyöhakuisia. Osoittautui, että eräs ydinongelma lasten asemassa on se, ettei lapsilla tavallisesti ole mahdollisuuksia tuoda esiin omia ajatuksiaan ja aloitteitaan instituutioissa. Perinteisesti lapsia pyritään kasvatus- ja opetus- kulttuureissa muuttamaan ja he ovat siis toiminnan kohteita osallisuuden sijaan. (Karlsson 2001, 182 ) Kehittyäkseen lapsi tarvitsee turvallisia, lasta arvostavia, ymmärtäviä aikuisia. Lasta ohjatessaan aikuisten tulisi varoa, etteivät pedagogisine ohjelmineen häiritse ja estä lapsen omaa spontaania toimintaa. Lapsista löytyy yllättäviä osaamisen alueita, kun heille ominaiset tavat huomioidaan Lasten improvisointikyvyn tuotokset (esim. leikit, lapsen luoma musiikki) aikuinen kokee kaaoksena ja ryhtyy helposti opettamaan unohtaen lapsen perspektiivin. Aikuisen näkökulma ohjaa hänen huomioitaan ja päätelmien tekoa tiettyyn suuntaan ja lapsen näkökulma jää helposti taustalle. Tällöin kuva lapsesta muodostuu yksipuoliseksi ja jopa virheelliseksi. ( Karlsson 2001, 37) Lasten keskinäisen toiminnan merkitys Lapsilla on jo pienestä pitäen oma vertaissuhteitten maailmansa. Yhdessä tekeminen vertaisryhmässä tuntuu olevan lapsille luonnollisin toimintamuoto. Lapset eivät voi saada aikuisilta niitä kokemuksia, joita he saavat vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa. (Karlsson 2001, 41, 55) Vertaissuhteet kutsuvat tutkimiseen, uuden luomiseen, seikkailuun ja löytämiseen asioihin, joille lapset itse antavat mielen ja joihin he osallistuvat itse itselleen haasteita asettaen. Vertaistensa kanssa lapset rakentavat ominta elämisen kulttuuriaan, riemuitsevat, riitelevät ja solmivat ystävyyssuhteita ja kumppanuutta. Yhdessä he tarkastelevat aikuisten maailman käytäntöjä ja luovat niitä uusiksi leikeissään ja arki- puuhissaan. (Helenius et al. 2001, 93) Havainnot osoittavat, että toisten samanikäisten seurassa oleminen näyttää vähentävän jo alle kolmivuotiaiden lasten turvautumista aikuisiin. Aikuiset ovat todennäköisesti hidastamassa lasten omatoimisuuden muodostumista verrattuna ikätoverien kanssa tapahtuvaan toimintaan. (Hakkarainen 2002, 167)

LAPSUUDEN IHME omat ajatukset ja aloitteet oma elämisen kulttuuri spontaani toiminta vuorovaikutus toiminnan osallisuus yhdessä tekeminen yhteistyöhakuisuus LAPSESTA LÄHTIEN osaava utelias aktiivinen tiedonhaluinen toiminnallinen omatoiminen VERTAISSUHTEI- DEN MAAILMA ystävyyssuhteet riemu riidat uuden luominen seikkailu haasteet tutkiminen löytäminen TURVALLISET, YMMARTAVAT, LASTA ARVOSTAVAT AIKUISET

5. KASVUN IHME (luvun teksti on osittain referaatti teoksesta Pienet päivähoidossa ) Varhaiskehitys ja sen merkitys Alle kolmevuotiaiden kehityksessä kietoutuvat läheisesti yhteen kaikki sen osa-alueet. Kun lapset oppivat kävelemään, puhumaan, käsittelemään esineitä tarkoituksenmukaisella tavalla ja leikkimään, heidän havainnoimiskykynsä, ajattelunsa ja käyttäytymisensä säätely kehittyvät samalla. Ensimmäisenä elinvuonna kehitystä hallitsee tunnevuorovaikutus vanhempien ja hoivaavien aikuisten kanssa. Syntyy kiintymys ja perusluottamus läheisiin ihmisiin. Toisella ikävuodella psyykkisen kehityksen perustan muodostavat esinetoiminnot ja puheen oppiminen. Kolmannen ikävuoden aikana pienten suhde ympäristöönsä muuttuu edelleen merkittävästi. Lapset huomaavat mahdollisuuksiensa laajentuneen. He alkavat tajuta oman minänsä itsenäiseksi olennoksi, jolla on omia toiveita ja odotuksia. Ensimmäiset merkit uhmaiästä ilmenevät tavallisesti suunnilleen kahden ja puolen vuoden iässä. Pyrkimys jäljitellä aikuisia luo puolestaan suotuisat edellytykset kuvittelu- leikille ja mielikuvituksen kehitykselle. Kaikkien imettäväisten varhaiskehitykseen yleisesti liittyviä asioita ovat esim. leikkiminen, liikunta, uusien asioiden kokeilu ja uteliaisuus, mielenkiinnon suunnan nopea vaihtelu, lyhyet lepo- ja nukkumatuokiot, yhdessä telmiminen ja puuhailu sekä hellyyden osoitukset ja niiden kaipaaminen. Johtavien asiantuntijoiden mukaan lapsilla kehittyykin parina kolmena ensimmäisenä vuotena oppimisen ja oppimiskykyjen kolme emotionaalista ja sosiaalista peruspilaria. Ne ovat perusluottamus, itsekontrolli ja perusoppimismotivaatio. Luottamus alkaa rakentua ensimmäisinä vuosina. Sitä voi oppia myöhemminkin elämässä, mutta oppiminen on iän myötä vaikeampaa. Lapsi maksaa aina myöhemmässä elämässään hintaa sellaisista vuosista, jotka hän on joutunut elämään välinpitämättömässä, epäluotettavassa ja epäjohdonmukaisessa kasvuympäristössä. Luottamus kehittyy tavallisissa, jokapäiväisissä ja toistuvissa tapahtumissa, joissa lapset oppivat, että heidän tarpeisiinsa vastataan, että he ovat aikuisille tärkeitä ja että heidän hyvästä olostaan huolehditaan. Maailmaan tullessaan lapset eivät esimerkiksi tiedä, että muut eivät pidä, jos he lyövät tai purevat heitä tai riistävät heiltä lelut. Pienet tarvitsevat aikuisten apua ymmärtääkseen, että tällaiset reaktiot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttäviä.

Kun lasten perustaviin tarpeisiin vastataan, he saavat siitä voimia ja energiaa toimimiseensa. Tarpeisiin vastaaminen vahvistaa pienten sisäistä luottamuksen tunnetta ja ruokkii heidän uteliaisuuttaan ympäristöä kohtaan. Lapset ottavat silloin innolla vastaan uudet haasteet, ja heille muotoutuu hyvä motivaatioperusta oppimiselle. Alle kolmivuotiaiden ominaislaatu Alle kolmivuotiaita luonnehtii vielä suuri emotionaalisuus. Heidän tunteensa viriävät herkästi ja voimakkaina. Siksi varhaislapsuuden tunneilmastolla onkin erittäin tärkeä merkitys mm. lasten itsetunnon rakentumiselle. Kehitys ruumisminuuksista psykologisiksi subjekteiksi (minuuksiksi) ja sosiaalisiksi toimijoiksi tapahtuu sosiaalisten suhteiden ja osallistumisen välityksellä lasten peilatessa itseään toisten ihmisten katseista, kosketuksista ja äänensävyistä ja heidän jäljitellessään muiden toimintaa. Alle kolmevuotiaat ovat myös olemukseltaan hyvin välittömiä ja toteuttavat pyrkimyksiään koko kehollaan. Lasten kasvu ja kehitys etenevät aina yksilöllisesti. Kehitys kulkee eri lapsilla erilaisia teitä ja erilaisessa tahdissa. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat alle kolmivuotiaidenkin kehitykseen lukuisin eri tavoin. Koti ja päiväkoti odottavat yleensä lapsilta erilaisia asioita ja haastavat samalla heistä esiin erilaisia puolia ja erilaista käyttäytymistä. Jo päiväkoti-ikäisinä lapset saattavat ryhmässä ja sen vuorovaikutussuhteissa oppia mieltämään itsensä tietynlaisiksi tai tietyllä tavalla yksiulotteisesti. Heille kehittyy päivähoitoryhmässä oma sosiaalinen identiteettinsä. Voidaan esimerkiksi pukea kovaäänisesti sanoiksi: Aina se Pekka sählää, se ei osaa rauhoittua hetkeksikään tai Jonna on niin hiljainen ja herkkä tyttö. Myös toisten lasten vanhemmat voivat osallistua aktiivisesti näihin määrittelyihin, tyyliin Onko se Ville taas purrut täällä muita lapsia. Pieniä lapsia ei koskaan saisi määritellä yhdellä tai kahdella termillä. Näistä määrittelyistä voi tulla itseään toteuttavia ennusteita, ja ne saattavat seurata heitä pitkälle tulevaisuuteenkin. Lapset ovat muovautuvia, ja heissä piilee mahdollisuuksia moneen. Jokaisella ihmisellä on oikeus löytää omat erilaiset puolensa ja mahdollisuutensa turvallisessa, kaikki lapset hyväksyvässä ympäristössä. Kyky odottaa, istua paikallaan ja olla hiljaa on alle kolmivuotiailla vasta kehityksensä alkutaipaleella. Liika yksitoikkoisuus rasittaa heitä. Liikkumisen ja leikkimisen tarve on suuri.

Yksilöllisten erojen huomioon ottaminen temperamenttiominaisuudet Käsite temperamentti voidaan pitkälti samaistaa käsitteen yksilöllisyys kanssa, jolloin tarkoitetaan yksilölle ominaista käyttäytymistä ja reaktiotapoja, hänen persoonallisuutensa biologista peruslaatua. Temperamenttierot näkyvät selvimpinä siinä, miten lapset asennoituvat uuteen, yllättävään ja ennakoimattomaan. Osa lapsista kuten muistakin ihmisistä on lähestyjiä, osa taas turvallisuushakuisia välttäjiä: ujoja tai hitaasti lämpiäviä lapsia, jotka tarvitsevat tutustumisaikaa. Lapsilla temperamenttierot tulevat lisäksi näkyviin motoriikassa, kuten liikkeiden nopeudessa ja voimassa, biologisten rytmien, kuten syömis- ja unirytmien säännöllisyydessä, aktiivisuudessa, keskittymiskyvyssä eli siinä, paljonko lapsi kestää samaan aikaan erilaisia ärsykkeitä, sopeutumisessa, emotionaalisuudessa, taipumuksessa optimismiin tai pessimismiin sekä myös sosiaalisuudessa eli siinä missä määrin lapsi on kiinnostunut toisista ihmisistä. Päivähoitoryhmässä saatetaan esimerkiksi arvostaa ja palkita rohkeaa, ulospäinsuuntautunutta ja hyvin itseään ilmaisevaa lasta enemmän kuin hiljaista tarkkailijaa tai arkaa syrjään vetäytyjää. Tai voi käydä niin, että hitaasti oppivien ja toimivien lasten kyvyt eivät ehdi päästä esiin ryhmätapahtumien nopeassa tempossa. Silloin nämä lapset eivät onnistu saamaan täyttä tyydytystä ryhmän elämästä. Lasten tulisi saada hyväksyntää ja arvostusta omalle ominaislaadulleen, ja heidän tulisi samalla saada apua elämässä selviytymisen keinojen löytämiseen oman temperamenttinsa pohjalta. Hyvä vuorovaikutus ja lasten yksilöllisyyden ymmärtäminen estävät persoonallisuussyrjintää ja edistävät hyvän itsetunnon kehittymistä varhaiskasvatuksessa. Turvallisuus, luottamus ja aikuisten yhteistyö Työntekijöiden vaihtuvuus alle kolmivuotiaiden ryhmissä onkin rajattava minimiin. Tärkeä näkökohta on myös, että lapsista välittävät aikuiset jakavat ilon hetket lasten uusista kokemuksista ja uusien taitojen oppimisesta lasten kanssa. Ilon hetket tasa- painottavat rasituksen ja pahan olon hetkiä. Kehityksellisesti suotuisat käytännöt pääsevät rakentumaan vain olosuhteissa, joissa saadaan rakennetuksi hyvät suhteet perheisiin. Päivähoidon perinteistä suhtautumistapaa perheisiin on leimannut vanhempainkasvatuksen mentaliteetti. Tämän hengen vallitessa ammattilaiset ovat katsoneet tietävänsä lasten parhaan paremmin kuin vanhemmat itse. Hyvät vastavuoroiset suhteet henkilökunnan ja vanhempien välillä edellyttävät molemminpuolista arvostusta ja yhteistyötä. Tärkeää on, että jokainen päivähoidon aikuinen tekee työtään kumppanuussuhteessa perheisiin.

Kehityksen suuntia ja painopisteitä Lasten kehitystä ei pitäisi millään alueella kiirehtiä, mutta kehitysmahdollisuuksia ei myöskään kannattaisi heittää hukkaan. Levon ja aktiivisuuden pitäisi olla tasapainossa arjessa. Päivähoidon suuri voimavara on koulutettujen aikuisten ohella vertaisryhmä ja lapsen mahdollisuus leikkimiseen ja kuvitteellisiin toimintoihin yhdessä toisten lasten kanssa. Tärkeä osa alle kolmivuotiaiden kokonaiskehitystä on puheilmaisun ja kielen oppiminen. Pienempien lasten ajattelu on havaintotoiminnallista (sensomotorista) ja muuttuu puheen oppimisen ja leikin myötä havaintokuvalliseksi mielikuvilla ajatteluksi. Kasvattajien toiminta alle kolmivuotiaiden päivähoitoryhmissä vaatii sataprosenttista fyysistä ja henkistä läsnäoloa. Oikea vaatimustaso on tärkeimpiä asioita pienten kasvatuksessa sekä kotona että päivähoidossa. Jokaisesta porkkanansiemenestä kasvaa porkkana. Mutta millainen porkkana, se riippuu viljelijästä. Kielen kehityksestä Puheen oppiminen on lajityypillinen taito ja suotuisissa olosuhteissa lapsi oppii ympäristönsä kielen spontaanista. Mutta jos ympäristötekijät ovat epäsuotuisia eri syistä johtuen, puheen oppiminen voi hidastua. Puhumaan opetteleva lapsi tarvitsee läheisten ihmisten varauksetonta huomiota ja aikaa, yhteisiä toimintahetkiä. Mutta saako tämän päivän lapsi niitä riittävästi? Näin ollen kieli on alusta alkaen olemassa lapsen ja aikuisen välisessä kanssakäymisessä, heidän tekemisissään ja toiminnoissaan, kommunikaation eri muodoissa. Kasvattajan on hyvä tietää, mikä on lapselle henkilökohtaisesti tärkeää kussakin ikävaiheessa: mitkä hänen tarpeensa ja motiivinsa ovat. Silloin matka kohti kielen hallintaa pääsee etenemään suotuisasti etapilta toiselle. Vastavuoroisen kommunikaation vahvistaminen on kasvatustapahtumassa tärkeää: aikuisen pitää tulkita lapsen ei-kielellisiä viestejä ja vastata niihin tarkoituksenmukaisella tavalla.

Lapsi omaksuu suurimman osan ensimmäisistä sanoistaan jaetuissa vuorovaikutussuhteissa toisen ihmisen kanssa. Aikuisella on tärkeä rooli tässä kehityksessä: herkkyys havaita lapsen kiinnostuksen kohteet, hienovarainen lapsen tarkkaavaisuuden ohjaus sekä toiminnan kielelliseen asuun pukeminen ovat yhteydessä varhaisiin kielellisiin taitoihin. Onkin erilaisia puhujia esim. ekspressiiviset (jotka nauttivat puheen melodisesta tuottamisesta), toteavat (harkiten kieltä käyttävät), sekä vaikenevat tyypit (jotka usein ymmärtävät puhetta hyvin ja ovat taitavia toiminnallisesti). Kasvattajan on syytä miettiä, suosivatko oma käyttäytyminen tai pedagogiset ratkaisut jotakin tyyppiä erityisesti? Voi olla, että tiedostamattaan lapsiryhmän aikuiset reagoivat helposti aikuisia lähestyvän, puheessa taitavan lapsen aloitteisiin, mutta jättävät systemaattisesti huomioimatta ryhmän hiljaisen, ehkä epäselvästi puhuvan lapsen, jonka on vaikea ilmaista tavoitteitaan. Aikuisten tapa suhtautua lapsiin ja heidän aloitteisiinsa ratkaisevat se, miten vastavuoroinen kommunikaatio pääsee kehittymään lapsiryhmässä. Jokaisen lapsen kohdalla tulisi kasvattajan tehdä itselleen selväksi, millainen kommunikaatiopartneri olen lapselle. KIELI VUOROVAIKUTUSTA ILOLLA JA ROHKEUDELLA hiljaisuus kuullun ymmärtäminen sanavarasto KERRO KUUNTELE! muisti omat tarinat oman vuoron odottaminen eläytyminen mielikuvitus draama roolileikki kuvittele ja ilmaise huumori * keskittyminen * dialogi * tunteet

KASVUN IHME "Hevosen voi taluttaa joelle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan" VERTAISRYHM Å. HERKKYYSKAUDET TEMPERAMENTTIEROT peilaaminen jäljittely yksilöllisyys, "minä itse!" itsekontrolli KULTTUURITAUSTA Perusluottamus luottamus pysyvyys vastavuoroisuus tunnevuorovaikutus emotionaalisuus hellyyden osoitukset ja niiden kaipaaminen mielenkiinnon suunnan nopea vaihtelu uteliaisuus kokeilu telmiminen puuhailu

6. HETKEN JA OLEMISEN IHME Mitä ajattelet ja sanot minusta, sitä luulet minusta sinä olet sellainen minulle miten minut näet. Usko kuitenkin että mitä teet minulle miten kuuntelet minua, sellainen minusta tulee. ( P. Määttä ) Lapsen kuunteleminen vaatii aikuiselta pysähtymistä, vastaanottamista, muttei välttämättä vastaamista. Osallisuuden kokeminen lapsuudessa on kuuntelemista ja samalla välittämistä. Jokaisen lapsen kohdalla aikuisen tulisi tehdä itselleen selväksi, millainen kommunikaatiopartneri hän on lapselle. Lapsen kuunteleminen voi alkaa saduttamisesta tai lapsen leikin seuraamisesta. Lapsi kertoo ja leikkii, mitä näkee ja kokee lähiympäristössään. Sadut ja leikit sisältävät paljon tietoa aikuiselle, mitä ja miten lapsi jäsentää kokemaansa. On tärkeää vastata lapsen aloitteisiin. Perushoitotilanteet ovat vastavuoroisia ja niihin liittyy sekä lasten että aikuisten aloitteita. Vapaan leikin tilanteissa vuorovaikutus on lasten aloitteista lähtevää. Ohjatut tilanteet taas ovat aikuisten aloittamia, mutta myös niissä aikuisten tulee reagoida lasten aloitteisiin. Varhaiskasvatusta toteutettaessa - päivähoidon arjessa kuuntelevaisuus ja aito dialogi lapsen ja aikuisen välillä on mahdollista, mutta se edellyttää aikuisen kaikkinaista läsnäoloa ja oman toiminnan jatkuvaa arviointia. Tässä arjessa hiljaisuus - tai käsi kertoo pedagogiikat eivät kuuntelevaisuuden tavoitteita edistä, sillä varhaiskasvatusprosessissa pääosassa on lapsi, ei aikuinen.

Havainnoivista ja osallistavista työtavoista - voisiko tehdä näinkin?! Erilaisten varhaiskasvatusta toteutettaessa käytettävien työtapojen ja menetelmien lähtökohtana on lapsen kyky ja halu tutkia, oppia, osallistua, vaikuttaa ympäristöönsä. Ilolla! Pienryhmässä, joka on koko toimintavuoden sama, toimii 6-8 lasta ja tietty aikuinen. Aikuinen tekee ryhmäjaon ottaen huomioon mm. lasten iän ja lasten kaveruussuhteet sekä erityistä tukea tarvitsevat lapset. Pienryhmät voivat tehdä keskenään yhteistoimintaa. Ne kokoontuvat ennalta sovittavina päivinä. Ryhmien toiminnan aiheet ja teemat lähtevät lasten tarpeista ja mielenkiinnon kohteista. Aikuinen johdattaa toimintaa ja antaa virikkeitä TARVITTAESSA. Pienryhmän toiminnasta pidetään päiväkirjaa dokumentoinnin pohjaksi. Projektityöskentelyssä sisällölliset orientaatiot voidaan sulauttaa lapselle mielekkääksi kokonaisuudeksi. Asioita opitaan selkeissä asiayhteyksissä ja luonnollisissa sekä aidon oloisissa oppimisympäristöissä tutkimalla, tekemällä ja kokemalla. Aihe valitaan lasten mielenkiinnon kohteista ja liikkeelle lähdetään lasten aikaisemmista kokemuksista. Projektin edetessä lapset kehittävät leikkejään projektin tarjoamia virkkeitä hyödyntäen. Projektin alussa määritellään tavoitteet, joita tarkistetaan projektin edetessä. Projektilla on selkeä alku ja loppu. Aikuisen tehtävänä on dokumentoida työskentelyn kulkua. Hän havainnoi, arvioi, ohjaa sekä tarvittaessa ylläpitää toimintaa sekä hankkii tarvittavat työvälineet. Yhdessä lasten kanssa aikuinen kokoaa projektin tulokset ja arvioi niitä. (Pirkkalan kunnan varhaiskasvatuksen suunnitelma, 2002) Päiväkodin työtapana saduttaminen luo yhteisöllisyyttä. Lasten satujen ääneen lukeminen herättää yhteistä keskustelua ja kommentteja ja antaa upean mahdollisuuden aikuisille tutustua lapsen henkilökohtaisiin ajatuksiin ja sen hetkisiin mielenkiinnon kohteisiin. Saduissa lapset käsittelevät omia toiveitaan ja pelkojaan, asioita jotka ovat juuri heille ajankohtaisia. Saduttaminen ja lasten ajatusten kuuleminen lasten keskeinen pohdinta ovat niitä vuorovaikutuksen perustaitoja, joita tarvitaan elämässä. Portfoliotoiminta on lapsilähtöinen tapa tehdä näkyväksi lasten kehitystä ja oppimista. Kasvun kansioiden avulla lapset arvioivat päivähoidon toimintaa, omaa kehitystään ja oppimistaan. Lasten ajatusten ja näkemysten esille tuleminen ja kunnioittaminen antaa heille mahdollisuuden itsetuntemuksen vahvistamiseen. Portfoliotoiminta auttaa lapsia tekemään omia valintoja ja asettamaan oppimiselleen uusia tavoitteita. Kansioihin liittyy oleellisesti itsestä kertominen toisille lapsille, päivähoidon aikuisille sekä vanhemmille. (Linnakylä et al. 1994)

kuuntele! ole läsnä! dialogi projektityöskentely portfolio pienryhmätoiminta saduttaminen havainnointi dokumentointi TYOTAVAT lasten ideat ARVOSTUS sitoutuminen Tässäja nyt - oikeasti Arviointi Palaute Aikuisen oma tunneilmasto Vanhempien mukaan ottaminen suunnitteluun vastavuoroisuus * LUOVU VANHASTA, OPITJOTAIN UUTTA! * RISTIRIITA ON MUUTTUMISEN EHTO "Lasten kasvatus on kutsumus, jossa täytyy ymmärtää hukata aikaa, voittaakseen aikaa. " J.J.Rousseau

7. TOIMIVAN JA VAIKUTTAVAN LAPSEN IHME leikistä, liikkumisesta, tutkimisesta ja taiteellisesta kokemisesta Lasten filosofiaa ja arvokasvatusta ovat sadut, leikki ja toiminnallisuus. Simo Skinnari Jos halutaan kyvykkäitä, toisista välittäviä ja ajattelevia lapsia, heitä ei kasva ilman leikkiä. James Hoot Leikissä on kaiken hyvän lähteet. F. Fröbel A. Leikin kokonaismerkityksestä Friedrich Fröbel näki jo omana aikanaan leikin lapsen kehityksen korkeimmaksi asteeksi, lapsen sisäisen elämän vapaaehtoiseksi ilmenemismuodoksi sen omasta pakosta ja tarpeen vaatimuksesta lähtien. Pienen lapsen leikit ovat tulevan elämän sirkkalehtiä, sillä niissä kehittyy ja näyttäytyy ihminen kokonaisuudessaan herkimpine ominaisuuksineen ja sisäisine mielenlaatuineen. Jos lapsi tässä iässä vahingoittuu, vahingoittuvat hänen elämänpuunsa sirkkalehdet ja hän vahvistuu vain suurin vaivoin miehuusikään. Leikki vahvistaa lapsen luontaista tapaa ottaa maailma haltuunsa ja kasvaa omaan mittaansa. Leikki on lasten tie maailmaan, joka heitä ympäröi ja jonka muuttaminen on heidän tehtävänsä. (Maxim Gorki) Leikin aiheet ja välineet vaihtuvat kulttuurin mukana luonnon aineksista tietokoneisiin, mutta se, mikä leikissä on oleellista, pysyy: kuviteltu tilanne, roolien omaksuminen ja toteutus. Kuvittelun myötävaikutuksella leikki yhdistää mielenkiintoisella tavalla menneisyyden ja tulevan. Leikki alkaa pienen lapsen ja aikuisen välisestä yhteisestä kommunikaatiosta (hymy, aikuisen puhe lapselle). Siitä alkaa myös lapsen puheen kehittyminen, yhteinen sanallinen kieli. Leikki on ratkaisevan tärkeää aivojen kehittymiselle. Lapsen halu ja kyky leikkiä kehittyy nimenomaan ensimmäisestä vauvalle elintärkeästä ihmissuhteesta. Kun lapselle opetetaan kyky leikkiä, hän saa samalla keinoja selviytyä elämästä.

Leikeissä lapsi purkaa tunteitaan ja käsittelee kokemuksiaan. Käsitykset, mielikuvat, sosiaaliset taidot ja itseluottamus, omien tunteiden säätely, kehittyvät leikin myötä. Lapset rakentavat leikissä myös omaa identiteettiään ja etsivät vastausta peruskysymykseen kuka ja millainen minä olen? Leikki-ikä on lapsen mielikuvituksen kehittymisen herkkyyskausi. Ihminen tarvitsee mielikuvitusta kaikessa ajattelussa. Suunnittelu, päättely ja ongelmanratkaisukyky onnistuvat vain mielikuvituksen avulla. Tavallisissa spontaaneissa leikeissä vuorottelee järjestys ja kaaos. Suotuisan kehityksen aikaansaamiseksi on tärkeää antaa mahdollisuus myös rajuille leikeille. (Bergström, Sinkkonen, Tahkokallio) LEIKIN KAKSITOISTA OMINAISPIIRRETTÄ: 1. Lapset käyttävät leikissä todellisesta elämästä saamiaan kokemuksia. 2. Lapset luovat omia sääntöjään leikin edetessä ja hallitsevat sitä. 3. Lapset tekevät leikkivälineitä ja esittävät asioita. Leikki on prosessi. Se virtaa, mutta kun se loppuu ja katoaa, mitään varsinaista tuotosta ei jää jäljelle. 4. Lapset päättävät leikkiä itse, eikä heitä voi pakottaa leikkimään. 5. Lapset harjoittelevat roolileikeissä tulevaisuutta varten. 6. Lapset kuvittelevat ja esittävät erilaisia tapahtumia ja rooleja leikkiessään. 7. Joskus lapset leikkivät yksin. 8. Lapset ja aikuiset voivat leikkiä yhdessä kaveruksina, yhteistyössä pareina tai ryhmissä. 9. Jokaisella leikkijällä on oma suunnitelmansa leikille, vaikkei sitä aina tiedosteta. 10. Lapsi voi leikkiä niin keskittyneesti, että hänen huomiotaan on vaikea kääntää pois leikin flow-tilasta, jossa tapahtuu syväoppimista. Lapsi uppoutuu leikissä oppimiseensa. 11. Lapset harjoittavat leikeissä uusimpia oppejaan, taitojaan ja valmiuksiaan. He näyttävät nauttivat taidoistaan ja tiedoistaan. 12. Leikissä yhdistyvät lasten ajatukset ja tunteet. Suhteet perheeseen, ystäviin ja yhteisöön saavat selityksen. Kun leikki on koordinoitua, se virtaa esteettä ja vaimentumatta.

B. Leikki ja kasvattaja Aikuisen tehtävä on auttaa lasta toteuttamaan leikki-ideoitaan antamalla leikille todellinen sija lapsen päivässä, järjestämällä leikille tilaa, aikaa ja rauhaa. Osallistumalla tarvittaessa leikkiin kasvattaja auttaa lapsia leikkimään mukana siten, että leikki etenee turvallisesti. Leikki avaa aikuiselle uusia näkökulmia yksittäisiin lapsiin, lasten välisiin suhteisiin sekä leikissä mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin. Lasten leikin ohjaus ja tukeminen on samalla lapsen kehityksen tukemista. Leikin ohjaaminen vaatii herkkyyttä, lasten ajatusten kuuntelemista. Ja tärkeää on muistaa, että myös leikissä aikuisen tehtävänä on ILON ja HUUMORIN VILJELY! C. Leikin kehityskaarista eli ja aikuisen avaimen antajana tulisi tuntea leikin kehityskaaret! Leikissä on lapsen onnen avaimet (Fröbel) Lapsen kyky leikkiä on lähtöisin riittävän hyvästä varhaisesta ihmissuhteesta. Leikki alkaa lapsen elämän ensi kuukausina yhteisestä toiminnasta aikuisen kanssa. Katsekontakti, hymy, kutittelu, yhteinen leikki helistimellä herättää lapsessa iloa, vahvistaa perusluottamusta aikuiseen ja luo pohjan yhteistoiminnalle. ELKON: esineleikki (noin kolmeen ikävuoteen) roolileikki (noin 3-7 -vuotiailla) sääntöleikki (6-7 vuodesta eteenpäin) Esinetoiminta ja tutkiminen on jo lapsen itsenäistä leikkiä. Suu on lapsen tärkein tutkimuselin. Lapsi tutkii ja tuottaa ääniä tiputtelemalla ja hakkaamalla esineitä. Liike- toimintojen harjoittelu on liikkuvaa leikkiä ja välttämätöntä oppimiskokemusten hankkimista. Nämä leikit vaativat aikuisen ymmärrystä! Jäljittely on ensisijainen oppimismuoto leikkissäkin. Esineiden käsittely alkaa vähitellen muuttua esineiden ominaisuuksia vastaavaksi. Tässä vaiheessa aikuisen pitää leikkiä paljon lapsen kanssa, nimetä esineitä ja puhua lapselle leikissä. Tässä yhteisessä kommunikaatiossa lapsen puhe kehittyy. Symboliset leikit ovat tärkeitä lapsen emotionaaliselle kehitykselle. Leikissä lapsi oppii hoivan mallin. Nukke puetaan, syötetään, nukutetaan. Kun lapsi riisuu nuken ja penkoo nuken sängyn, aikuinen pukee nuken ja petaa sängyn

Lapsen eläytyminen leikkiin, samoin kuin eläytyminen erilaisiin aikuisiin (vrt. äitiin, Spidermaniin jne.) on lapselle merkityksellistä. Roolileikki on kurinalaista, siinä ei ole väkivaltaa pienten poikien pyssyleikit ovat symbolisia, rooleihin heittäytymistä, ei väkivaltaleikkejä. Lapsen leikin kehittymiseen vaikuttavat iän lisäksi lapsen edellytykset sekä kasvatus. Leikin tasoon ja lasten leikki-innostukseen on merkittävä vaikutus myös sillä, kuinka aikuiset arvostavat lasten leikkiä ja millaisia ovat lasten väliset suhteet. Yhteistoimintakyky ei ole myötäsyntyistä, vaan se täytyy opetella! D. Leikkiympäristöstä Leikkiympäristön rakentaminen, ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen kuuluvat keskeisiin pedagogisiin tehtäviin päivähoidossa ja se toteutetaan asiantuntevien aikuisten yhteistyöllä. Leikkiympäristö on rakennettava niin, että se kutsuu monenlaisia lapsia monenlaiseen leikkiin. Se viestii niin lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin, mitä päiväkodissa on meneillään. Leikkiympäristössä tapahtuva dokumentointi tekee työskentelyn näkyväksi, kannattelee aiheeseen liittyviä mielikuvia ja kertoo, mihin asti on edistytty. Leikkiympäristön pelkistäminen ja siisteyden korostaminen eivät saa olla esteenä pitkäkestoisten leikkien rakentamiselle. Myös leikkivälineistön monipuolisuus ja riittävyys on turvattava. Päiväkodissa tulisi olla leikkimateriaalia, jota voi helposti muunnella tarpeen mukaan. Tällainen leikkivälineistö antaa lapsen mielikuvitukselle ja luovuudelle tilaa. Toimivassa leikkiympäristössä on mahdollisuus liikkumiseen ja tutkimiseen. Se luo edellytykset lasten omaehtoiselle leikille vertaisryhmässä ja kehittää siten lasten sosiaalisia taitoja, mielikuvitusta ja kielen kehitystä sekä muita kommunikaatiotaitoja. Siellä, missä leikki otetaan vakavasti, sille luodaan edellytykset. Hyvä leikkiympäristö ja leikkivien lasten yhteisö on alle kouluikäisille samalla myös laadukas oppimisympäristö. Tutkimisesta Ollessaan aikuisia tämän päivän lasten tulisi osata kysyä oikeita kysymyksiä, analysoida kriittisesti ongelmia ja määritellä, millaista informaatiota tarvitaan ongelman ratkaisemiseksi. Lapsen tulisi osata paikallistaa, hakea, tulkita ja arvioida hankitun tiedon laatua. Sen vuoksi tämän päivän lapset tarvitsevat sellaisia oppimiskokemuksia, joiden avulla heidän on mahdollista kehittää niissä ns. korkeamman asteisia ajattelutaitoja ja tietoisuuttaan oppimisesta ei kertaavaa eikä toistavaa oppimista, joka oli luonteenomaista aikaisemman teollisuusyhteiskunnan koulutuksessa.

Konstruktivistisessa oppimis- ja kehittymiskäsityksessä on keskeistä oivallus, jonka mukaan lapsen kehitys ja oppiminen voi edistyä vain lapsen oman aktiivisen henkisen ja fyysisen toiminnan kautta. Lapsi ei hahmota todellisuutta sellaisena kuin se on vaan sellaisena, kuin hän sen kulloinkin tulkitsee ja konstruoi. Tämä merkitsee myös sitä, että lapsi ei hahmota ympäristöä ja sen tapahtumia juuri koskaan samanlaisena, vaan käsitys ja tulkinnat muuttuvat ja samalla myös tarkentuvat. Verratessaan omia ja lapsen tulkintoja aikuinen huomaa, että lapsen tulkinnat ympäristön tapahtumista ovat yleensä erilaisia kuin aikuisten. (Siekkinen, M., 15.2.1997) Lapsi on itse aktiivinen, oman muuttumisensa agentti. Hän ei toimi erillään muista, vaan hän on monisyisen vuorovaikutuksen yksi päätekijöistä. Voitaisiin myös pohtia, missä määrin kasvatus ja opetus antavat lapselle tilaa omaehtoiseen, kyselevään ja pohtivaan toimintaan. Lasten osallisuuden mahdollisuudet ilmenevät mm siinä, miten heidän tiedon tarpeitaan ja kysymyksiään huomioidaan. Lapset kyselevät ja ihmettelevät jo ennen kuin osaavat pukea hämmästyksensä sanoiksi (ks. esim. Stern 1992). Uusien asioiden oppimisen on todettu olevan valikoivaa, aktiivista ja henkilökohtaisessa prosessoinnissa syvenevää. Näin ollen omatoimisuus ja herkkyys vastavuoroisuudelle ovat tärkeitä oppimisen edellytyksiä. Varhaista omatoimisuutta tukevat kokemukset antavat lapselle tunteen siitä, että hän hallitsee niitä. Omatoiminen tiedonhankinta etenee kysellen ja pohtien. Piaget määritteli uteliaisuuden yleiseksi kiinnostukseksi uuteen ja oletti, että lapsi kysyy jo ennen kielen oppimista ja kysyminen voidaan nähdä tiedon hankinnan osana. Lapsella on Piaget`n mukaan kaksi todellisuuden tasoa: hänen toivomansa ja ulkoinen reaalinen maailma. Lapsella on jatkuva ristiriita todellisuuden ja toiveen välillä, ja hän kysyy saadakseen tietoa ja ymmärtääkseen itseään ja maailmaa. Keskustelu aikuisten kanssa on lapsille erittäin tärkeää niin itsetarkkailun kuin ajatusten, havaintojen ja tunteiden objektiivisen arvioinninkin kehittymisen kannalta. Lapsi oppii tuntemaan itsensä ajattelevana, selittävänä ja ymmärrettävänä subjektina toisten samalla tavoin ajatuksia ja ideoita tuottavien subjektien joukossa. Myös ihmettely, johon liittyy havainto siitä, etteivät omat selitykset riitä ilmiöiden ymmärtämiseen, edellyttää jo oman itsen havaitsemista ajattelevana subjektin. Kun oivalletaan, ettei lapsen ajattelu ole alkeellista, naiivia, järjenvastaista ja väärää, vaan myyttistä ja toisella tavoin järkiperäistä kuin valistuneen aikuisen ajattelu, huoli tästä ajattelusta ja sen vaalimisesta tuntuu varsin oikeutetulta. Lapsenomaista ajattelua ei sen vuoksi ole syytä pyrkiä mahdollisimman pian voittamaan, vaan se on, kuten kasvatusfilosofi Edward Spranger totesi, ihmiskunnan arvokkaimpia aarteita. (Freese 1992 )

Monet aikaisemmat käsitykset oppimisesta passiivisena vastaanottamisena ovat väistymässä. Tilalle tulee tieto siitä, että oppiminen on sekä henkilökohtaista ja aktiivisen toiminnan tulosta että myös sosiaalista - kun uutta tietoa työstetään yhdessä syntyy uusia oivalluksia. Lapsen kaikki aistit ovat intensiivisesti mukana hänen kokemusmaailmassaan. Lapselle tarjotaan tilanteita, joissa on paljon mielenkiintoista kosketeltavaa, maistettavaa, haistettavaa, kuultavaa ja nähtävää. Kun aikuinen käyttää aikaa niiden tutkimiseen lapsen kanssa, hän viestittää lapselle kyseisten hetkien merkittävyyden. Kaikki lapset tutkivat ja leikkivät, koska ovat syntymästään asti leikkiviä tutkijoita. Aikuiset voivat omalla toiminnallaan joko estää lasten leikkien ja maailman tutkimisen kehittymistä tai he voivat edistää sitä. Missä määrin toimintaa ohjaa aikuisten luoma tieto ja missä määrin huomioidaan lasten kokemukset ja tiedot? Liikkumisesta ja liikunnasta Lapsi liikkuu luonnostaan. Liikuntakasvatuksen tavoitteena on taata lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lapsi vahvistaa liikunnan avulla minäkuvaansa. Tärkeintä on lapsen kokema liikunnan ilo ja liikunnan kautta saadut kokemukset. Lapselle pitäisi antaa mahdollisuus vaikuttaa oppimiskokemuksiin. Liikuntakasvatuksella turvataan lapsen kehitystä ja oppimista. Perustana on kehityspsykologinen tieto lapsesta huomioiden kunkin lapsen kiinnostuksen kohteet ja yksilölliset tarpeet. Tämän tiedon pohjalta asetetaan liikuntakasvatuksen tavoitteet, valitaan sisältö ja menetelmät sekä muokataan oppimisympäristöä. Liikunta on osa lapsen päivittäistä toimintaa. Pieni lapsi ei liiku levottomuuttaan vaan hankkiakseen välttämättömiä oppimiskokemuksia. Aikuisten tehtävänä on taata lapselle tilojen, välineiden yms. avulla virikkeitä omaehtoiseen liikkumiseen. Kiireettömässä ja uteliaisuuden sallivassa ilmapiirissä lapsi voi liikkua monipuolisesti ja kehitystasoaan vastaavasti. Vertaisryhmän on todettu virittävän ja tukevan motorista kasvua ja kehitystä jo ensimmäisistä ikävuosista lähtien. Pieni liikkuja tarvitsee välittömän vuorovaikutustilanteen, minkä vuoksi toiminnan tulisi tapahtua mahdollisimman pienissä ryhmissä (aikuisen kanssa kahdestaan/3-4 lapsen pienryhmässä).

Lapsi tarvitsee aikuisen apua toistuviin liikkumiskokemuksiinsa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, sitä suurempi on aikuisen merkitys. Henkilöstön ammattitaidolla ja kiinnostuksella on suuri merkitys lapsen motoristen taitojen kehittymiselle. Monipuoliset lapsuuden liikuntakokemukset luovat pohjan elämänikäisille liikuntatottumuksille. Havainnoimalla ja dokumentoimalla lapsen päivittäisiä liikunta- ja leikkitilanteita saadaan arvokasta ja korvaamatonta tietoa lapsen kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, sosiaalisista taidoista jne. Lasten havainnointi antaa pohjan suunnitella toimintaa ja muokata oppimisympäristöä jokaisen lapsen kehitystarpeiden mukaisesti. Taiteellisesta kokemisesta ja ilmaisemisesta Kokemuksellinen virtaus (flow): Se on onnellisuuden kokemus, jonka ihminen saavuttaa työskennellessään itselle tärkeän asian parissa silloin, kun tehtävä on kyllin vaativa ja vastaa omia taitoja. Se on ihmisen ikuista pyrkimystä saada tavalla tai toisella itselleen mielihyvää, merkityksellisiä ja mukaansatempaavia kokemuksia. Lasten mahdollisuutta kokea virtaus(flow) edistää se, että aikuiset kasvatustyössään ovat kiinnostuneita lasten tunteista, kokemuksista ja meneillään olevista tekemisistä; aikuinen ymmärtää lapsen hetkien ketjun. Jo pelkkä aikuisen läsnäolon tuottama turva motivoi lasta toimimaan. Aikuisen eläytyminen tilanteeseen antaa lapselle kokemuksen tunteiden ja ajatusten yhteydestä, ja se kannattelee lapsen toimintaa eteenpäin. Lapsi on kokonaisvaltaisesti toimiva yksilö, eikä pienen lapsen mieli erottele taidelajeja toisistaan. Usein lapsen käsillä tekeminen voi vaihtua nopeasti erilaisiksi liikkeiksi, sanaleikeiksi, tanssiksi, tai toisella lapsella sisäisiin pohdintoihin, mielikuviin ja ajatusmatkoihin. Tämä on omaleimaista juuri lapsille ja se on lapsen oma maailma, jota me aikuiset emme enää voi saavuttaa. Lapsi ilmaisee näin kaikilla osaamillaan keinoilla tunteitaan, ajatuksiaan ja aistimuksiaan. Koko keho tulee helposti mukaan ajatuksien virtaan silkasta mielihyvästä! (mukaellen Seija Karppinen ja Hannu Salovalta) Aikuinen on rajallinen omine jo opittuine kauneuskäsitteineen. Lapsi on vielä rajaton, ennakkoluuloton, luova ja mielikuvitusrikas. Ei ole mitään syytä rajoittaa hänen luovuuttaan. Aikuisen tulee ottaa mallia tästä seikkailusta mahdottomuuksien ja mahdollisuuksien maailmasta ja lisätä näin omaa luovuuttaan sekä rikkoa omia rajoja ja kangistunutta ajatusmaailmaansa. "Aikuinen voi dokumentoida lapsen tutkimuksia, elämyksiä, teoksia ja työskentelyprosesseja. Lapsen muistin tueksi tallentamalla piirroksia ja kuvaamalla rakennelmia, majoja ja hiekkasommitelmia sekä niiden syntyä. Dokumentointi tekee lapsen näkyväksi ja auttaa myös päiväkodissa työskentelyn suunnan löytämisessä. (Sinikka Rusanen, Kaisa Torkk

Lapsi ei kaipaa kriittistä arviointia työstään, hän kaipaa tukea työskentelyprosessiinsa. Sen sijaan että aikuinen kysyisi lapselta, mitä kuva esittää, hän voi keskustella muodoista, väreistä, työskentelystä ja antaa lapsen kertoa mielikuvistaan. Aikuinen palkitsee lapsen olemalla aidosti kiinnostunut lapsen työskentelystä. Työt ovat enemmän kuin sen hetken tuotoksia, sillä niissä näkyy jälkiä, kerrostumia lapsen koko siihenastisesta elämästä. Lapsen ja aikuisen taiteessa ja ilmaisemisessa on keskeistä kokemusten muuntaminen, ei olemassa olevan todellisuuden eikä aikuisen jäljittely. Lapsi kääntää omat kokemuksensa konkreettiseen, aisteilla havaittavaan muotoon. Taiteesta iloitseva ja nauttiva aikuinen luo ympäristössään innostavan ilmapiirin ja antaa samalla mallin taiteeseen suhtautumisen tavoista. Esim. tanssiessaan lapsen kanssa, hänen tulisi tehdä se kokemuksen jakamisen riemusta eikä siten että lapset jäljittelevät vain aikuisen liikkeitä. Varhaiskasvatusympäristöstä Tila: Lapsen ensimmäiset tilakokemukset liittyvät ihmisten välisiin suhteisiin; tila on ennemmin psyykkinen ja sosiaalinen kokemus kuin fyysiseen ympäristöön liittyvä. Tila noudattaa emotionaalisen läheisyyden lakeja, eikä siinä ole kysymys etäisyydestä, suunnasta eikä asemasta, vaan turvallisuudesta, mielihyvästä ja yhteenkuuluvuudesta. (Karppinen & Puurula & Ruokonen, 2000)

Hyvin järjestetty työ lisää kasvattajan mahdollisuuksia jakaa huomiotaan, ohjata leikkiviä lapsia ja leikkiä yksittäisen lapsen kanssa. Ryhmän jakaminen vaatii työtä ja vaivannäköä, kasvattajien yhteistyötä. Pienillä lapsilla vapaus päättää itse, mitä välineitä käyttää ja mitä leikkii. Välineiden tulee olla lasten ulottuvilla omilla paikoillaan. Leikki ei kehity itsestään, vaan yhteistoiminnassa toisten ihmisten kanssa, kuten kaikki korkeammat henkiset toiminnot. Leikki on lapsen keskeisin toiminta; oivalluksen, oppimisen ja elämäntaitojen lähde Leikki kuuluu keskeisesti jo vauvasta lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen. (Herbert Spencer) Leikissä opitut taidot edistävät elämänikäistä oppimista, ne tuovat iloa elämään Leikki ei lopu lapsuuteen, vaan se muuttaa muotoaan aikuisuudessa ja jatkuu ihmiselämän loppuun saakka

"Oletteko te vain leikkineet tänään?" Suunnitteleminen Aisti havainnot Joustavuus Kehon hahmottaminen ILO Eläytyminen Tasa-arvoisuus Ajattelu Ystävyys Kieli Kommunikaatio Sukupuoliroolit Tilan Käsitteen muodostami nen Pettymys Keskittyminen hahmottaminen Säännöt ja normit itsehillintä LEIKKI Vastuun ottaminen Havainnoiminen Turvallisuus Karkeamotoriikka Identiteetti Hienomotoriikka "Irrottelu" Ristiriitojen selvittäminen Luovuus Ongelmanratkaisu Huomaavaisuus Mielikuvitus Itsenäisyys Leikissä lapsen ulkoinen ja sisäinen maailma kohtaavat! ("Löytö": Tukholmalaisen päiväkodin seinältä)

TUTKIMINE N... on läsnä aina ja kaikkialla Tuttu näky hiekkalaatikolla: puolitoistavuotias siirtää hiekkaa ämpäriin, kumoaa sen vaivalloisesti ja tuijottaa hiekkaläjää? "Lapsi tekee hiekkakakkuja, aikuinen sanoo. Mutta eihän vielä oikein osaa, kun on noin pieni. Ämpäri jää vajaaksi, hiekka on turhankuivaa, säännöllistä muotoa ei synny. Aikuisella on mielessä päämäärä, jota kohti lapsen tulisi kehittyä osatakseen tämän asian. Hänellä on myös aikuisen käsitemaailma ja kielellinen ilmaisu sille, mitä lapsi on tekemässä. Lapsi itse ei elä tilannetta samoin. Hän jatkaa tekemistään uudestaan ja uudestaan. Kädet ja silmät, näkö ja liike yhdistyvät. Tunto, muodot, tuoksut vaihtelevat. Liike toistuu. Hiukan hiekkaa kielelle. Maku, tunto, Hermoradat kipunoivat. aivoissa säkenöi. Opimmeko enää koskaan yhtä paljon yhtä aikaa kuin hiekkalaatikolla puolitoistavuotiaana? Lapsi ei tee hiekkakakkua, hän valloittaa maailmaa. Hän saa juuri nyt pienen kappaleen maailmaa hallintaansa ja riemuitsee siitä. Keskittyneesti, aina uudestaan hänen on se tehtävä. Aikuisen mielestä keskittymistä on opetettava. (Monika Riihelä, Riitta Kauppinen) LASTEN KIINNOSTUKSEN KOHTEET I HMETTELY KYSELY ONGELMANRATKAISU KOKEI LU *EREHTYMINEN-ONNISTUMINEN LEIKKI OIVALLUS LUOVUUS AIKAA!! AJATTELU KESKUSTELU OPPIM ISEN ILO! Pienryhmässä/ parityöskentelyssä YKSILÖLLISYYS JA YHTEISÖLLISYYS kietoutuvat uudella ja mielenkiintoisella tavalla toisiinsa LAPSET kommentoivat toistensa tekemistä ja puhetta, matkivat toisiaan ja kokeilevat samoja asioita toteuttaen omia ideoitaan. He ottavat kantaa toistensa ratkaisuihin ja kyselevät neuvoa. Rohkaisevat ja kannustavat toisiaan. Riitelevät ja ovat erimielisiä. KOKEMUKSET jaetaan yhdessä esim. piirtäen, saduttaen, videoimalla, valokuvin... TIETO ON JOKO YKSILÖN, YHTEISÖN TAI KULTTUURIN TUOTTAMAA LAPSIYHTEISÖ TUOTTAA OMAA TOIMINTAKULTTUURIAAN! AIKUINEN: Anna lapsille enemmän aloitteiden mahdollisuuksia jakamalla pienet lapset kahden tai kolmen hengen ryhmiin. Jos lapset eivät vielä osaa puhua, tarkkaile heidän toimintaansa selvittääksesi ryhmien kiinnostuksen kohteet. Näin lapsille tarjoutuu enemmän tilaisuuksia tuoda omia aloitteita esille, kun sinä aikuinen hillitset omaa toimintaasi, hallitset puheesi ja käytät ajan lasten ajatusten dokumentointiin.- Moniko Riihelää mukaellen ajatuksia pientenryhmissä tapahtuvasta tutkimisesta.

" Terve itsetunto on jotain sellaista, minkä me joko annamme toisillemme tai ryöstämme toisiltamme." - John Wikström "ILOA LIIKK EELLÄ" "Lapsen ensimmäinen kieli on ruumiin kieli." - Mauri Pietilä - HAVAINNOINTI DOKUMENTOINTI ARVIOINTI päivittäinen liikunta OMAEHTOI NEN LIIKUNTA toistot, jäljittely mallioppiminen vuorovaikutus vertaisryhmä ja aikuiset OHJATTU LIIKUNTA TILAT / VÄLINEET pieni tila tai välineettömyys ei estä liikkumista sisällä / ulkona eri vuoden ajat, sää kuin sää... perusliikuntataidot mielikuvaliikunta retket, paini, uinti, hiihto, tanssi....liikunnan luovuutta lorut, laulut, perinneleikit, musiikki... PERHELIIK UNTA arkiliikunta peuhuleikit hypittelyt, keinuttelut, loruttelut, köröttelyt, riiputtelut, liikkuva aikuinen on malli, joka ei siirrä omia negatiivisia kokemuksiaan ja asenteitaan lapselle "Ajattelu ja oppiminen eivät ole pelkästään päässä vaan kehossa." - Hanna Ford-

TAITEELLINEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN MUSIIKKI KUVALLINEN ILMAISU KÄDEN TAIDOT MONAISTILLI SET KOKEMUKSET DRAAMA TANSSI LASTEN KIRJALLISUUS Taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat lapsen myöhemmät taidemieltymykset ja valinnat sekä hänen kulttuuriset arvostuksensa. Taiteessa lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Taiteellisten kokemusten intensiivisyys ja lumous virittävät lapsen toiminnallisuuden ja tempaavat mukaansa. LUOVA RAUHA UTELIAISUUS OMAPERÄISYYS USKALLUS ILO IHMETTELY JÄLJITTELY MIELIKUVITUS LUMOUS HERKKYYS MIELIKUVAT YHDESSÄ TEKEMINEN *** TAITEEN HOIVA ARJEN TILANTEISSA *** "Symboleista avautuu luovuuden ja taiteen maailma. Siellä liikutaan unen ja toden, Realiteetin ja tiedostamattoman välisessä maastossa, jossa mikään ei voi tuhoutua eikä kuolla. Luovuuden kautta lapsi ja aikuinen löytävät todellisen itseytensä ja voivat tavoitella riippumattomuutta. On vaikea kuvitella tärkeämpää tehtävää kuin lapsen luovuuden puutarhan viljeleminen." ( Jari Sinkkonen) Toiminnallisuus ja koko oman kehon käyttö ovat tärkeitä taiteellisessa kokemisessa ja ilmaisemisessa. Parhaat välineet, joilla voidaan aloittaa, ovat omat kädet ja jalat.

VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ turvallinen ILMAPIIRI myönteinen FYYSINEN SOSIAALINEN PSYYKKINEN sisä- ja ulkotilat vertaisryhmä aistikokemukset lapsi: pidetty, hyväksytty, arvostettu kuulluksi tuleminen aito läsnäolo LAPSI vuorovaikutus AIKUINEN yhteinen suunnittelu ja toteuttaminen tiedolliset, taidolliset, kokemukselliset ainekset Luo mennessä latua, tule valmista takaisin, satusäkki hartioillas; side päästä sillan luona, sadut visko virran viedä myllyn alle mustaan veteen, niin ne kerran kylätiellä tosina vastaasi tulevat. (Lauri Viita) "Minusta jää jälki.

8. MITÄ IHMETTÄ? -SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT AKTIIVISET OPPIJAT -LAPSENOMAT KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA TARPEET TOIMINTA EDELLYTTÄÄ ARVOVALINTOJA "Kukat eivät ensin kypsy, jonka jälkeen niille annetaan ravintoa, vaan ravintoa tarjotaan jotta ne kasvaisivat." George Malaty Opettaja on arkkitehti, joka suunnittelee, mitä lapsi tekisi, jotta löytäisi. -George Malaty- TIEDOSTA LAPSEN KASVUTAPAHTUMAN ETENEMINEN -KIELEN MERKITYS YMPÄRISTÖ JA TILANNESIDONNAISUUS ARKI JA KONKREETTISET KOKEMUKSET DOKUMENTOINTI

MATEMAATTINEN ORIENTAATIO Yksi kolme, yksi kaksi, jänis muuttui valkeaksi. Yksi kaksi kolme, kolme kaksi yksi, jänöjussin polku tuli keksityksi. Kansantrad. Sen minkä lapsi tekee itse, hän oppii parhaiten. Leikki on tärkeä matematiikan oppimisessa ja opetuksessa! ESIMERKIT JA TEHTÄVÄT HAETAAN LAPSEN OMASTA KOKEMUSMAAILMASTA/LASTEN ARJESTA Sitä on siellä, sitä on täällä, sitä on leluhyllyn päällä. Sitä on kivessä, sitä on kolossa, sitä on leikkihuoneen olossa. Sitä on sormissa, sitä on varpaissa, sitä on hiuksissa harmaissa. Sitä on lasissa, sitä on juustossa, sitä on meidän luustossa. Onko se missä? Löydätkö sen? Matkasi alkaa: IHMEELLINEN! -Kirsti & Marru- MATEMAATTISEN KÅSITTEENMUODOSTUKSEN PROSESSI: 1. KOKEMUS = ASIAN HAVAINNOLLISTAMISTA LEIKKIMÄLLÄ TAI TEKEMALLA KEHOLLA JOTAIN 2. EDELLISEN KOETUN ASIAN TEKEMINEN VÄLINEILLA (napit, legot, tikut...) 3. TARKASTELLAAN EDELLINEN ASIA KUVASTA OTA HUOMIOON: lasten fyysiset ja henkiset kyvyt missä matemaattisen ajattelun vaiheessa lapsi on käyttämäsi sanat ovat lapsille tuttuja lapsen tarkkaavaisuus ja kyky keskittyä lapset saavat tehdä itse oppiminen tapahtuu seuraavien aistikanavien käyttämisen kautta: auditiivinen, visuaalinen, taktiilinen (käden toimintaan liittyvä), kinesteettinen sekä myös hajuun ja makuun liittyvä keskustelun merkitys anna lapsen onnistua ja erehtyä -ongelmanratkaisu älä siirrä omia kielteisiä asenteita lapseen - anna lapsen iloita! Matemaattista ajattelua rakennetaan kuin taloa: pieni osa kerrallaan, mutta vankalle perustalle.

LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO Voi ihmeaapista meidän lasten! Ei oota, ei koota, mutta kuu on ja purojen tuoksu, pihapuu ja apilan tuoksu, kyynnahka on, pilvi ja haukka, suorahka ja jäniksen laukka, kesän hymy on ja metsän seinä, pedon hymy ja heiluva heinä, suruperho ja erämaa koski, sadeverho ja mansikan poski ja tuhannen muuta ihmettä on ihmisen lapsen etsiä. Sinäkin pilpero tiedät sen; koko maailma on suuri aapinen -Kaija Pakkanen- SOSIAALISUUS HAVAINNOLLISUUS syy- ja seuraussuhteet LAPSENOMAISUUS KIIREETTÖMYYS ILO ELÄMYKSELLISYYS TURVALLISUUS TOIMINNALLISUUS -tutkiminen, kokeileminen Lapsi muovaa itse omat käsityksensä ympäristöstä ja elämästä, mutta hänen vierellään olevien aikuisten myönteiset ja tulevaisuuteen luottavat näkemykset luovat myös lapselle uskoa elämään. Ei kukaan halua suojella sellaista, mitä ei tunne ja rakasta. Kun katsot luonnossa leikkivää ja toimivaa lasta, saatat löytää ehkäpä hänestä parhaan opettajasi oman luontosuhteesi juurille. (Susanna Suutaria: VASU-kurssi moniste Luonto- ja ympäristökasvatus 2003 ) Aikuinen, mitä teet? Ole aidosti kiinnostunut - kysy ja ihmettele! Elä hetkessä. Kannusta, rohkaise ja salli avoimet tunteet. Luo toiminnalle turvalliset puitteet. Ohjaa lasta itse keksimään ratkaisuja ja hankkimaan tietoa. Havainnoi toimintaa - kuuntele! "Melkein meidän pihasta alkaa suuri maailma: metsä pilvenkorkuinen, lampi meren laajuinen, pihapolku koivikossa, pian häipyy kadoksiin, kaarnavene lammikossa, kelluu näkymättömiin. Outo, suuri maailma on heti portin takana. "(Kaija Pakkanen)

EETTINEN ORIENTAATIO TUKEA -SOSIAALISTA -EMOTIONAALISTA KASVUA ERILAISUUDEN HYVÄKSYMINEN HY VÄ-PAHA OIKEA-VÄÄRÄ REHELLISYYS-VALHE AVOIMUUS ITSETUNNON KEHITTYMINEN -KUULLUKSI TULEMINEN -LUOTTAMUS TUNTEIDEN YMMARTAMINEN JA KUNNIOITTAMINEN -OMIEN JA TOISTEN JOKA EI OLE VIELÄ MINÄ SEN ON MAHDOTONTA OLLA ME. SE EI VOI KIINTYÄ TOISEEN KUN SE EI OLE KIINTYNYT ITSEENSÄ. SE EI VOI KÄSITTÄÄ SUURIA YMPYRÖITÄ, KUN SE SEKOAA PIENISSÄKIN. SITÄ PITÄÄ LÄHESTYÄ SEN OMILLA EHDOILLA. -ARJA TIAINEN- Ristiriitojen ratkaiseminen -anteeksi pyytäminen ja antaminen EMPAATTISUUS-ELÄYTYMINEN -ERI ELÄMÄNTILANTEIDEN HUOMIOINTI IKÄTASON M UKAAN SÄÄNTÖJEN HYVÄKSYMINEN JA YMMÄRTÄMINEN "Mutta mistä lapsi oppii rajansa, jos on jatkuvasti sellainen neutraali ilmapiiri. Vati saa joskus kaatua kasvattajalta, kunhan se ei ole aina nurin." Mukaellen Jari Sinkkonen, Sotkamo-lehti 13.2.2004 ANNETAAN SIIS TUNTEIDEN NÄKYÄ!

USKONNOLLIS- KATSOMUKSELLINEN ORIENTA ATIO En toivo sinusta ihmistä, joka on suorakulmainen ruumiiltaan ja sielultaan, sileä ja pysty kuin poppeli tai elegantti kuin sypressi. Vaan toivoisin, että sinä kaiken sen kanssa mitä sinussa on köyryä ja kiemuraa saisit elää hyvällä kasvupaikalla taivaan valossa, niin että sekin sinussa, mikä ei ole onnistunut hienosti, saisi olla arvossaan... -Jörg Zink- VANHEMPIEN VAKAUMUKSEN KUNNIOITTAMINEN -LAPSIKOHTAINEN SISÄLTÖ YHTEISTYÖSSÄ VANHEM PIEN KANSSA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELM AAN PERSOONALLISUUDEN KEHITTYMISEN MYÖTÄ LAPSEN USKONNOLLINEN KEHITYSKIN MUUTTUU LASTEN KYSYMYKSET -ELÄMÄNTILANTEET -MIELENKIINNON KOHTEET TURVALLISUUDEN TUNNE TURVALLISUUDEN TUNNE RYHMÄN LASTEN ERILAISTEN USKONTOJEN JA KATSOMUSTEN TAPOIHIN TUTUSTUM INEN JA NIIDEN KUNNIOITTAMINEN "NIIN KAUNIS ON MAA, NIIN KORKEA TAIVAS, SOI LINTUJEN LAULUSSA KUKKIVA KUNNAS JA VARJOISAT VEET, NIIN VARJOISAT VEET..." Kari Rydman

HISTORIALLIS- YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO " Ennen vanhaan ei ollut olemassakaan tarralenkkareita vaan kengät jouduttiin sitomaan. Näin harjoittelimme joka päivä rusetin tekemistä. "sanoi kasvattaja 5- vuotiaalle Henrille solmiessaan hänen kenkiään. Henri silmät loistaen vastasi: " Meijän äitikin on eläny siellä ennenvanahassa! " PERHEEN OMAT PERINTEET -PERINTEIDEN SIIRTYM INEN SUKUPOLVELTA TOISELLE Kansanperinne LÄHIYMPÄRISTÖ - KAJAANI KOTIKAUPUNKINA JUHLAPÄIVÄT - PERINNELEIKIT- JA LAULUT -RUUAT -JUHLAN VIETTOTAVAT SUKUPOLVIEN JATKUMO -SUULLINEN PERIMÄ.TIETO, TARINAT, LEIKIT,LAULUT... -MINKÄ. NUORENA OPPII, SEN VANHANA TAITAA: Tein minä pillin pajupuusta... sur, rur, rukki... suutari, räätäli, pikipöksy, pietari.... teen, teen tattusia, leivon, leivon, leipäsiä... LASTEN TÄMÄN PÄIVÄN KULTTUURI JA HAASTEET -" Maailma muuttuu, Eskoseni! " - Aleksis Kivi -

ESTEETTINEN ORIENTA ATIO Olen miettinyt toisenkin tuokion, minä aikana ihminen kaunein on. Etsi aina elämässäs kaunista ja hyvää, kaunis kasvaa sydämessä kultajyvää. Kansantrad. muistokirjat Valokummulla suojatun kotimäen hänen lapsensa leikkivän ensin näin, sinitaivaan puhtaus silmissään, sulat kutrit kullasta ympäri pään. Elon nuoren siinä on aamun koi, jota päivä kaukainen purppuroi. Hän on ystävä tähtien, enkelten, hän on kevään kaunehin kukkanen, hän on toivon nouseva, vihryt saari, hän on auringon hohde ja sateenkaari. Hänt' aina mä katselen ihailuin, väliin kyynele-silmin, mut naurussa suin: Hän kaunis on, min en tietää vois, minä hetkenä ihminen kauniimpi ois. -Alpo Noponen- Runous on filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia! -Aristoteles - KAUNEUDEN KOKEMISTA Ympäristössä työssä, taiteessa, ihmissuhteissa JOKAISELLA ON OMA TAPANSA KOKEA ESTEETTISYYTTÄ: nähdään esteettiset arvot kaikessa toiminnassa ja oppimisympäristössä! Esteettisyys on osa ajattelua, tunnetta ja tekemistä! ESTEETTISEN TARKA STELUN HUOM ONKOHTEET : yhtenäisyys, koostumus, kontrasti, muoto, vaihtelevuus, tasapai no, hahmo, valo, väri, rytmi... vastakohtineen KEHI TTÄÄ: minäkuvaa, sensit1ivistä ajattelua = ''aistiajattelua ': tunteiden ilmaisua, kauneuden kokemista KESKEINEN TEH TÄVÄ: ''aistien kouluttaminen"

9. ERILAISUUDEN RIKKAUS Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa Jokaiselle lapselle on annettava kehityksen ja oppimisen tukea osana laadukasta varhaiskasvatusta. Lapsella voi olla tuen tarvetta fyysisen, kognitiivisen, emotionaalisen, sosiaalisen tai muun vastaavan kehityksen oppimisen osa-alueella. Tukea on annettava heti tuen tarpeen ilmetessä. Tukea on annettava laadultaan ja määrältään lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Tuki voi sisältää tarvittavia pedagogisia järjestelyjä ja esimerkiksi erityisopettajan palveluja, tulkitsemis- ja avustajapalveluja tai erityisten apuvälineiden käyttöä. Lapselle, joka tarvitsee säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostettua tukea. Lapselle, jolle tehostettu tuki ei ole riittävää esimerkiksi sairaudesta tai vaikeasta vammasta johtuen on annettava erityistä tukea. Lapsen kehityksen ja oppimisen edistäminen suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen huoltajien kanssa sekä tarvittaessa moniammatillisessa yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen tai muiden viranomaisten kanssa. Lapsen tuen tarve ja toteutettavat tukitoimenpiteen kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. (Varhaiskasvatuslain luonnos 2014) Kajaanissa tukea tarvitseva lapsi on päiväkodissa, perhepäivähoidossa, integroidussa pienryhmässä. Erityispäivähoidosta vastaa varhaiskasvatuksen tulosalueen johtaja ja erityispäivähoidon suunnittelussa ja kehittämisessä on apuna erityispäivähoidon työryhmä. Päivähoidossa toimii erityisryhmissä erityislastentarhanopettajia. Kajaanin päivähoidossa toimii neljä kiertävää erityislastentarhanopettajaa. Tarvittaessa päiväkotien lapsiryhmissä perushenkilöstön lisäksi työskentelee myös erityisavustajia. Arviointi lapsen tuen tarpeesta tapahtuu yhdessä vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan kanssa. Tarvittaessa arvioinnin tueksi hankitaan lapsen tuen kannalta tarkoituksenmukaisen asiantuntijan lausunto, mutta varhaiskasvatuksen tukitoimet lapselle aloitetaan heti kun tuen tarve on havaittu. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes). Lapsella voi olla jo päivähoitoon tullessaan asiantuntija lausunto tuentarpeesta. Päivähoitojärjestelyissä huomioidaan lapsen tuen järjestyminen parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen varhaiskasvatuksellisen tuen toteuttaminen päivähoidossa Lähtökohtana on lapsen kokonaisvaltainen kehitys ja sen tukeminen päivähoidossa huomioiden vanhempien tietämys lapsesta. Varhaiskasvatus toiminta on leikinomaista, lapsen kehitystasosta lähtevää yksilö- ja ryhmäohjausta.

Varhaispalvelujen arviointimenetelmät antavat tietoa lapsen kehityksessä mahdollisesti olevista viiveistä ja ongelmista. Tarvittaessa varhaiskasvatuksen henkilöstö ja huoltajat tekevät yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa (esim. perheneuvolan työntekijät, terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät, terapeutit ja KAKS:n lasten osaston lääkärit sekä lasten psykiatrisen yksikön työntekijät). Päivähoidon henkilöstö ohjaa lapsen, vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen, asiantuntijoille tarkempia tutkimuksia varten. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen henkilöstön työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä tavoitteita ja sopimuksia siitä, miten kunkin lapsen yksilöllistä kasvua, oppimista ja hyvinvointia edistetään varhaiskasvatuksessa. Lapsen vasussa ei aseteta tavoitteita lapselle, vaan kasvattajien toiminnalle. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä huoltajien kanssa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisällytetään lapsen tuen tarpeen määrittely ja tuen järjestäminen. Tämä osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa muodostaa päivähoitolain tarkoittaman kuntoutussuunnitelman erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle. Esiopetuksessa olevalle lapselle laaditaan esiopetussuunnitelma yleisen tai tehostetun tuen tarpeen mukaan ja erityisen tuen piirissä eli pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevalle laaditaan HOJKS. Lapsen vasun tekeminen perustuu lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000). Lapsen vasu on sosiaalihuollon asiakirjana salassa pidettävä, jota ei saa näyttää sivullisille ja jonka siirtoon toiseen päivähoitopaikkaan, esiopetukseen tai kouluun tarvitaan aina vanhempien lupa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on lapsen vasuun kirjatuista ja kasvatuskeskusteluissa käydyistä asioista vaitiolovelvollinen. Tuen tarpeessa olevan lapsen opetussuunnitelma nivotaan ryhmän/päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tuen tarpeessa oleva lapsi toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan tuetaan ryhmässä. Varhaiskasvatuksellisesta toteuttamisesta vastaa päiväkodissa ryhmän lastentarhanopettaja ja kaikkien päiväkodin tuen tarpeessa olevien lasten varhaiskasvatuksellisesta kokonaissuunnitelmasta vastaa päiväkodin johtaja (vrt. pedagoginen johtajuus).

Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset Kajaanin päivähoidossa Kajaanissa on päivähoidossa lapsia eri kulttuureista, mm. Venäjältä, Albaniasta, Somaliasta, Eritreasta, Irakista; oman kulttuuritaustansa omaavat myös romaanilapset. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden monikulttuuristen lasten kasvua ja kehitystä kahdessa kulttuurissa. Tavoitteena on lasten identiteetin tukeminen ja heidän tasapainoisen kehityksensä edistäminen. Tässä korostuu suomenkielen ja kulttuurin opettaminen lasten oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisen ohella. Tämä edellyttää kasvatus- ja opetushenkilöstöltä eri kulttuurien tiedostamista ja tuntemista. Tärkeintä maahanmuuttajalapsen ja hänen perheensä kohtaamisessa on yksilöllisyyden huomioiminen. Opettaja ei saa lähteä kulttuurisiin odotuksiin vaan perhettä tulee kuunnella. Päiväkodin ja vanhempien yhteistyö mahdollistaa lapsen kasvun ehjäksi kaksikulttuuriseksi ihmiseksi, joka arvostaa perheensä kulttuuria ja kokee sen osaksi identiteettiään sekä tulee hyväksytyksi myös suomalaisena. Keskustelujen pohjalta laaditaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma, jossa hänen kielensä, kulttuurinsa, vahvuutensa ja tukea tarvitsevat alueensa tulevat huomioiduiksi. Suunnitelmaa on korjattava ja päivitettävä aina kun siihen on aihetta. Se elää lapsen oppimisen ja kehityksen tahdissa ja kehitysharppaukset saattavat olla ennakoimattomia, niin kuin uuden tilanteen ja elinympäristön tuottamat taantumat ja viiveetkin. Yhteisiä keskusteluja vanhempien kanssa on syytä pitää riittävän usein. Päähuomio onkin kiinnitettävä lapsen kasvu- ja oppimisprosessin yksilölliseen etenemiseen. Yhteistyö on kumppanuutta perheiden ja kasvatushenkilöstön välillä. Opettajan oma innostus ja mielenkiinto maahanmuuttajalasten kanssa työskentelyssä kantaa pitkälle. Valmiita ratkaisumalleja on harvoin olemassa. Yhteistyö on prosessi, jossa tavoitteena on vanhemmuuden tukeminen ja kyky toimia suomalaisessa yhteiskunnassa lapsen parhaaksi. Lapsella tulee olla mahdollisuus oppia suomen kieltä sekä ohjauksessa, että luonnollisissa vuorovaikutustilanteissa suomenkielisten lasten ja aikuisten kanssa, jotta liittyminen uuteen yhteisöön helpottuisi. Maahanmuuttajalapsen oman kielen säilyttämistä tuetaan rohkaisemalla vanhempia äidinkielen käyttöön.

LAHEMP ANA KUIN KOSKAAN ON IHMINEN ENNEN SYNTYMAA YKSIKAAN TOIVE EI OLE PETTANYT (Laukkarinen ja Rufenacht) AH, EN TOIVO TAMAN ENEMPAA. VAHAN VALTAA EHKA. HYVYYDELLE, NIIN KUIN ILMAKEHAA IHMISELLE SYDANLAMPÖA JA ELÄMÄÄ. (KIVIKKAHO) SITOUMUKSETTA SIIS HYLKAAMATTA TARINASI MINUSSA JATKUU PAIVIENI LOPPUUN (Koistinen) ERILAISUUDEN RIKKAUS OLEN VAIN KUKKANEN LAHELLA MAATA LEHTI EI KANNA, EI IRTOA JUURI TAIVAS ON YLLANI TAJUAMATTOMAN SUURI SENTAAN ON IHANAA OLLA PIENI, OLLA KUIN MALJA AIVAN PIENI RAUHAA TULVILLAAN (MERILUOTO) KUN LAPSEN SAAT, KATSO MALLI SIELTA MISSA VAISTO VIELA ON TALLELLA, KATSO LINTUA, KISSAA, ORAVAA. IHMINEN LUONNOSTA VIERAANTUNUT, PUHUU TOISIN KUIN TIETAA, HANEN ON PAHA OLLA. MUTTA IHMISEN POIKASELLA ON OHUT IHO, EI HÖYHENIA, EI KARVAA SE TARVITSEE SUOJAA, SUOJAA, SUOJA (ANHAVA) PUJOTAN KÄDEN NUKKUVAN KATEEN, UNEN LAPI SE VASTAA. MITEN NE JOIDEN IHOILLA EI OLE MUISTOJA? (ANHAVA) SILLA PUNAINEN TAHDONKIN OLLA, SININEN SINULLE - TIESITKÖ SEN? NAITKÖ JO HILJAISEN HARSONI ALTA KAIKEN VOIMAN,KAIKEN RIEMUN, KAIKEN ILONI ONNELLISEN? (Kivikkaho)

10. EN TIIJÄ, EN. PÄIVÄHOIJOSSA ON KIVVAA! - laadusta, arvioinnista ja vanhempien osallisuudesta Johdon ja organisaation tuki laatutyölle Kajaanissa systemaattisella varhaiskasvatuksen laatutyöllä on jo vuosien perinne. Vastuualueella laadunhallinnan toteutumiseen osallistuvat kaikki työntekijät Päiväkotikohtaisesta laatutyön toteutumisesta vastaavat päiväkodin johtajat. Päiväkodeissa ja niiden yhteydessä toimivassa perhepäivähoidossa laatutyön ja arvioinnin merkeissä järjestetään arkityöhön niveltyvän toiminnan lisäksi erillisiä laatu- /kehittämispäiviä vähintään kerran toimikaudessa. Kajaanin päivähoidolle on laadittu laatukriteerit ja niihin pohjautuen mittari, jolla laatua arvioidaan monitahoarviointina (huoltajat, lapset, henkilöstö ja yhteistyökumppanit) kahden vuoden välein. Näistä arviointien tuloksista nousseet kehittämiskohteet ja vahvuudet huomioidaan yksikkökohtaisissa vuosisuunnitelmissa. Vuosisuunnitelma yhdistää kaupungin ja varhaiskasvatuksen strategiat ja toimii kokonaisvaltaisena toiminnan arvioinnin välineenä. Päivähoidon vastuualueen koulutussuunnittelulla ja koulutuksen toteuttamisella tuetaan laatutyöhön liittyvää osaamista. Laatutyön perusteiden mukaisesti kaikkinaisella laatutyöllä saatu arviointimateriaali luonnollisesti vaikuttaa myös järjestettävien koulutusten sisältöön. Välineet laadunhallinnalle ja arvioinnille Kajaanissa varhaiskasvatustoiminnan laadunhallinnan ja arvioinnin rungon muodostavat järjestelmäpohjainen ISO 9000 laatu-/toimintajärjestelmä, vahvasti varhaiskasvatuksen prosessiin ja siten alan sisältöihin keskittyvät, Päivähoidon laadun arviointi malliin (Hujala et al) pohjautuvat Päivähoidon laatukriteerit sekä päivähoidon strategiset tavoitteet kokoavaa, koko kaupunkiorganisaation suunnittelu- ja kehittämistoimintaan suunnattu TaTu eli Balanced Scorecard malli. ISO 9000 järjestelmää on käytetty välineenä päivähoidon rakenteiden (esim. organisaatio, eri palvelu-/työprosessit, yhteistyö- ja kokouskäytännöt, toimintaa määrittävät säädökset ja työohjeet) hahmottamisessa. Muuttuva toimintaympäristö asettaa vaatimuksia varhaiskasvatuspalveluiden kokonaisuuden jatkuvalle kehittämiselle tarpeita vastaavaksi ja ISO 9000 toimii välineenä tämän palvelujärjestelmän elävyyden ja joustavuuden yllä pitämisessä.

TaTu malli toimii vastuualueen talouden ja toiminnan suunnittelun välineenä. Vuosittain laadittava talous- ja toimintasuunnitelma työstetään neljästä eri näkökulmasta (asiakkaat, henkilöstö, prosessit ja rakenteet sekä talous) asetettujen strategisten tavoitteiden ja niistä johdettujen mittarien sekä toimintasuunnitelman kokonaisuudeksi. Itse varhaiskasvatuksen toteuttamisen ja sisältöjen laatua tarkasteltaessa perusvälineen muodostavat Kajaanissa henkilöstön ja vanhempien toimesta laaditut Päivähoidon Laatukriteerit. Em kiriteerien rinnalla ovat myös Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja Kajaanin kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Jatkuva parantaminen osana arkityötä Käytettävillä välineillä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksen laatutyön toteutumiselle, mutta ne eivät kuitenkaan sinällään takaa laatutyön onnistumista. Laatutyön ja jatkuvan arvioinnin tulee olla osa jokaisen päivähoidon vastuualueella työskentelevän työntekijän arkityötä. Reflektoiva työote ja ammatillisuuden kehittämisen korostaminen jokapäiväisessä toiminnassa ovat lähtökohtia, jotka takaavat laatutyön jatkuvuuden ja systemaattisuuden. Henkilöstön sitoutumisen ohella vanhempien/huoltajien osallisuus varhaiskasvatustoiminnan laadun arviointiin on tärkeää. Päivähoidon palveluna tulee olla avointa ja läpinäkyvää, siten mahdollistuu vanhempien osallistuminen sekä palvelun sisältöjen suunnitteluun että tavoitteiden saavuttamisen arviointiin. Vanhempien palautetta kerätään sekä suullisena palautteena päivittäin että erillisenä kirjallisena palautteena Vanhempien laatumittarilla/-kyselyllä. Lasten laadun arvioinnin tueksi Kajaanissa on kehitetty Lapsen laatumittari. Pelin muotoon rakennettuna ja kerrontaan sekä dialogiin perustuvana sen uskotaan tavoittavan lasten ajatukset ja tunteet. Lapsen laatumittari sekä vanhemmille, henkilöstölle, johdolle ja yhteistyökumppaneille suunnatut laatumittarit/-kyselyt otettiin käyttöön varhaiskasvatussuunnitelmatyöhön liittyen vuonna 2004.

11. KIRJALLISUUSLUETTELO / LÄHTEET Ahonen, H. 1997. Löytöretki itseen. Tampere: Tammer-paino Oy. Ahvenainen, O. Ikonen & Koro, J. 2001. Sanat sekaisin. Jyväskylä: PS -kustannus. Ayres, A.J. 1992. Kun lapsi ei opi leikkimään. Aistitoimintojen yhdentymishäiriöt ja sensorisen integraation terapia. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Bartl, A. 2000. Lyömättömät leikit. Leikkejä vihaa ja aggressiota vastaan. Helsinki: Lasten keskus. Bergström, M. 1997. Mustat ja valkeat leikit: Leikki, kaaos ja järjestys aivoissa. Porvoo: WSOY. Brotherus A. Hytönen J. & Krokfors, L. 1999. Esi,- ja alkuopetuksen didaktiikka. Porvoo: WSOY. Christensen, N. Launer, I. 1985. Leikki ja varhaiskasvatus. Helsinki: Kansankulttuuri. Elkind, D. 1990. Academic pressures. Too much; too soon: the demise of play. Teoksessa Childrens play and Learning Perspectives and Policy Implications. Estola, E. 1997. Välittäminen varhaiskasvatuksen perustana. Teoksessa Suorin tie ei aina ole lyhin: Varhaiskasvatuksessa oppimisen alku. Helsinki: Opetusalan ammattijär- jestö OAJ. Freese, H - L. 1992. Lapset ovat filosofeja ajatusmatkoja kasvaville ja kasvattajille. Helsinki: Gummerus. Hakkarainen,P. 1997. Päivähoitotyö kehittämisen kohteena. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. Hakkarainen, P. 2002. Kehittävä esiopetus ja oppiminen. Jyväskylä: PS -kustannus. Helenius, A. & Jäälinoja, P. & Sormunen, H. 2000. Sesam! Avaimia esiopetuksen draamapedagogiikkaan. Jyväskylä: Atena.

Helenius, A & Karila, K. & Munter, H. 2001. Pienet päivähoidossa: Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY. Helenius, A. & Mäntynen, P. 2001. Leikin aakkoset. Teoksessa Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY. Helenius, A. 1993. Leikin kehitys varhaislapsuudessa. Helsinki: Kirjayhtymä. Hellsten, T. 2001. Vanhemmuus-Vastuullista vallankäyttöä, Jyväskylä: Gummers. Hujala, E (toim.) 2001. Puheenvuoroja lapsista ja varhaiskasvatuksesta. 2001. Oulu: Varhaiskasvatus 90 Oy. Hujala, E & Puroila, A-M. & Parrila-Haapakoski, S. & Nivala, V. 2000. Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Oulu: Varhaiskasvatus 90. Ikonen, O. 2000. Oppimisvalmiudet ja opetus. Jyväskylä: PS- Kustannus. Juntunen, T. & Rönnberg, P. (toim.) 1996. Anna lapsen leikkiä: kirja leikistä ja lapsilähtöisyydestä. Jyväskylä: Atena. Karik & Kinos & Virtanen. (toim.) 2001. Varhaiskasvatus muuttuvassa yhteiskunnassa. Teoksessa Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. Jyväskylä: PS- Kustannus. Karlsson, L. 2001. Lapsille puheenvuoro: ammattikäytännön perinteet murroksessa. Helsinki: Edita. Karlsson, L. & Riihelä, M. 1995. Ajattelu alkaa ihmetyksestä - Ryhmätyöstä yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Karppinen, S. & Puurula, A. & Ruokonen, I. 2000. Elämysten alkupoluilla, lähtökohtia alle 3. vuotiaiden taidekasvatukseen. Helnsinki: Finn Lectura. Keskinen, S. & Virtanen, N. (toim.) 1999. Päiväkoti työyhteisönä. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tampere: Tammer-paino Oy. Kiesiläinen, Liisa 1998: Vuorovaikutusvastuu ammatilliset vuorovaikutustaidot kasvatusyhteisöissä. Hämeenlinna: Karisto.

Kotkan lasten satukeikka. 1998. Kotkan kaupunki. Lamminmäki, T. & Meriläinen, L. (toim) 1997. Onnistunut aikalisä? Kokemuksia koululykkäyksestä. Juva: WSOY. Lammi-Taskula, J. 2001. Vanhemmuuden aika: Vanhemmuuden tukemisen käytännöt ja haasteet osana neuvoloiden ja päiväkotien työtä. Helsinki: sosiaali,- ja terveysalan tutkimus,- ja kehittämiskeskus. Lehtinen, A-R. 2000. Lasten kesken: Lapset toimijoina päiväkodissa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Lehtonen, T. 1994. Lennä lintuni lapsen lailla. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto, julkaisuja 92. Lindqvist, G. 1998. Leikin mahdollisuudet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Lindqvist, G 2001. Pikkulasten leikki: aikuisten roolien luominen ja lasten merkitysten muodostaminen. Kajaani: Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Linnakylä, P. Pollari, P Takala, S. (toim.) 1994. Portfolio arvioinnin ja oppimisen tukena. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos. Lummelahti, L. 2001. Yksilöllinen esiopetus. Helsinki: Tammi. Luumi, P. & Ylönen, H. 2002. Kertomus on tie: Sadut ja raamatun kertomukset lasten maailmassa. Helsinki: Lasten keskus. Löfström, J. (toim.) 2002. Kohti tulevaa menneisyyttä - historiallis- yhteiskunnallinen kasvatus uudella vuosituhannella. Jyväskylä: PS- Kustannus. Maunumaa, A-M. & Rauhala, O. & Simojoki, A. 1999. Pähkinäsydän. Helsinki: Tammi. Mäkivaara, M. & Sarviaho, M. 1999. Kivi,paperi&sakset. Ympäristö,- ja taidekasvatusta yhteistoiminnallisin keinoin. Helsinki: Kirjayhtymä. Mäntynen, P. 1997. Pikkulasten leikin edellytykset päiväkodissa. Kasvatustieteen julkaisuja. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Niikko, A. 2000. Portfolio oppimisen avartajana. Helsinki: Tammi. Niskanen, V. 1995. Miten minusta tuli minä. Espoo: Notte. Ojala, T. & Uutela, A. 1993. Rakentava vuorovaikutus. Porvoo: WSOY. Pellegrini: The Future of Play Theory. Peltonen, A & Kullberg-Piilola. 2000. Tunnemuksu: Tunnetaitoja perheille ja kasvattajille. Jyväskylä: Gummerus. Peltonen, A., Kullberg-Piilola, T. & Kullberg-Turtiainen, M. 2002. Tunnemuksu ja mututoukka. Tunnetaito-ohjelma lapsille. Aseman Lapset Ry. Helsinki: LK-kirjat. Pietilä, M. 2000. Psykomotorinen ryhmäkuntoutus osaksi päiväkotitoimintaa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 128. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Riihelä, M. 1993. Lapsipedagogiikalle siivet. Raportteja 117. STAKES. Jyväskylä: Gummerus. Riihelä, M. & Kauppinen, R. (toim.) 1995. Esiopetus linnunradalla: Näkökulmia varhai- seen oppimiseen ja leikkiin. STAKES- raportteja. Jyväskylä: Gummerus. Riihelä, M. 1996. Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia lapsi-instituutioissa. STAKES- raportteja. Helsinki: Gummerus. Riihelä,M. 2000. Leikkivät tutkijat - pienten lasten leikeissä on sosiaalisen toiminnan ydin. Helsinki: Edita. Rikkola, L. 1999. Rosvojuttuja. Riimejä, arvoituksia, loruja, tarinoita. Helsinki: Kirjayhtymä. Rönkä,A. & Kinnunen, U. (toim.) 2002. Perhe ja vanhemmuus. Jyväskylä: PS- Kustannus. Salminen, H. 1988. Leikin välineet. Sosiaalihallituksen julkaisuja 5/1988. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Siekkinen, M. 1997. Konstruktiivisen oppimiskäsityksen haasteet varhaiselle oppimiselle. Joensuu: Joensuun Yliopisto. 15.2.1997. Sinkkonen, J. & Airas, C. & Brummer, M. & Kalliala, M. & Lyytinen, H. 2003. Pesästä lentoon: kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Helsinki: WSOY. Sinkkonen, J. & Pihlaja, P. 1999. Ulos umpikujasta. Miten auttaa tunnehäiriöistä lasta? Helsinki: WSOY. Sirelius. Luentoja lastentarhaopista Ebeneser- seminaarissa 1947-1948. Tahkokallio, K. 2001. Kotipesän lämpöä etsimässä. Kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista. Juva: Bookwell Oy. Torneus, M. 1991. Löytöretki kieleen: lasten kielellisen tietoisuuden kehittyminen. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Torneus, M. & Hedström, G-B. & Lundberg, I. 1991. Löytöretki kieleen: Leikkejä ja harjoituksia. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Uusikylä, K. & Piirto, J. 1999. Luovuus: taito löytää, rohkeus toteuttaa. Jyväskylä: Atena. Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet. 2004. Stakes. Venninen, T. & Nivarpää-Ampuja, H. (toim.) 2001 Perttu muutoksessa - päiväkodinkehitystarina. Jyväskylä: PS Kustannus. Wallin, K. 2000. Reggio Emilia ja lapsen sata kieltä. Helsinki: LK-kirjat. Wood & Attfield. Play, Learning and Early Childhood Curriculum. Ylönen,H. 1998. taikahattu ja hopeakengät-sadunmaailmaa: Lapsi päiväkodissa sadun kuulijana, näkijänä ja kokijana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Ylönen, H. 2000. Loihditut linnut: Satujen merkitys lapselle. Helsinki: Tammi.

NETTIOSOITTEITA: www.stm.fi/ julkaisut www.stm.fi/suomi/pao/varhaisl/osa3.htm www.http://solmu.math.helsinki.fi/2000/alkuopetus/amr.html www.mll.fi www.tkukoulu.fi www.koulukanava.fi www.peda.net www.evl.fi/kkh/to/kkk/teesit.htm www.stakes.fi/varttua www.stakes.fi/dialogi www.stakes.fi/palvelut/palvelujen-laatu/lapset/saduttaminen www.hel.fi/sosv/palvelut/ www.tukiasema.net/teemat/ www.jyu.fi/ktl/ www.tammi.net www.wsoy.fi/koulu www.otava.fi www.kirjapaja.fi www.mll.fi