Esimerkki - Näkymätön kuu

Samankaltaiset tiedostot
Kuten aaltoliikkeen heijastuminen, niin myös taittuminen voidaan selittää Huygensin periaatteen avulla.

Laskun vaiheet ja matemaattiset mallit

y=-3x+2 y=2x-3 y=3x+2 x = = 6

3. Optiikka. 1. Geometrinen optiikka. 2. Aalto-optiikka. 3. Stokesin parametrit. 4. Perussuureita. 5. Kuvausvirheet. 6. Optiikan suunnittelu

Laskun vaiheet ja matemaattiset mallit

MAAPALLON GEOMETRIA JA SEN SELVITTÄMINEN

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Kitka ja Newtonin lakien sovellukset

Matematiikka tekee näkymättömästä näkyvän (ja päinvastoin) Mikko Kaasalainen Matematiikan laitos TTY

3 Suorat ja tasot. 3.1 Suora. Tässä luvussa käsitellään avaruuksien R 2 ja R 3 suoria ja tasoja vektoreiden näkökulmasta.

Luento 15: Ääniaallot, osa 2

Kapasitiivinen ja induktiivinen kytkeytyminen

Braggin ehdon mukaan hilatasojen etäisyys (111)-tasoille on

763306A JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 2 Ratkaisut 3 Kevät E 1 + c 2 m 2 = E (1) p 1 = P (2) E 2 1

4 Optiikka. 4.1 Valon luonne

SEISOVA AALTOLIIKE 1. TEORIAA

matematiikka Tapio Helin Nuorten akatemiaklubi Helsinki Matematiikan ja tilastotieteen laitos

Valon luonne ja eteneminen. Valo on sähkömagneettista aaltoliikettä, ei tarvitse väliainetta edetäkseen

MAIDON PROTEIININ MÄÄRÄN SELVITTÄMINEN (OSA 1)

4 Optiikka. 4.1 Valon luonne

Lego Mindstorms NXT. OPH oppimisympäristöjen kehittämishanke (C) 2012 Oppimiskeskus Innokas! All Rights Reserved 1

Teoreettisia perusteita I

Kenguru Ecolier, ratkaisut (1 / 5) luokka

L a = L l. rv a = Rv l v l = r R v a = v a 1, 5

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta I, HY Kurssikoe Ratkaisuehdotus. 1. (35 pistettä)

Kannan vektorit siis virittävät aliavaruuden, ja lisäksi kanta on vapaa. Lauseesta 7.6 saadaan seuraava hyvin käyttökelpoinen tulos:

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

Kojemeteorologia. Sami Haapanala syksy Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto

ASTROFYSIIKAN TEHTÄVIÄ VI

Yleistä äänestä. Ääni aaltoliikkeenä. (lähde

Matematiikan tukikurssi

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät

2.1. Tehtävänä on osoittaa induktiolla, että kaikille n N pätee n = 1 n(n + 1). (1)

ROMUMETALLIA OSTAMASSA (OSA 1)

Integrointi ja sovellukset

Jakso 1: Pyörimisliikkeen kinematiikkaa, hitausmomentti

= 6, Nm 2 /kg kg 71kg (1, m) N. = 6, Nm 2 /kg 2 7, kg 71kg (3, m) N

Äänen nopeus pitkässä tangossa

MAB3 - Harjoitustehtävien ratkaisut:

Toisen asteen käyrät 1/7 Sisältö ESITIEDOT: käyrä, kartio ja lieriö

Näytä tai jätä tarkistettavaksi tämän jakson tehtävät viimeistään tiistaina

Königsbergin sillat. Königsberg 1700-luvulla. Leonhard Euler ( )

Voiman momentti M. Liikemäärä, momentti, painopiste. Momentin määritelmä. Laajennettu tasapainon käsite. Osa 4

SATE2180 Kenttäteorian perusteet Induktanssi ja magneettipiirit Sähkötekniikka/MV

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Matematiikan tukikurssi

FYSIIKKA (FY91): 9. KURSSI: Kertauskurssi KOE VASTAA KUUTEEN (6) TEHTÄVÄÄN!!

Kuva 1: Yksinkertainen siniaalto. Amplitudi kertoo heilahduksen laajuuden ja aallonpituus

a) Piirrä hahmotelma varjostimelle muodostuvan diffraktiokuvion maksimeista 1, 2 ja 3.

MATEMATIIKKA. Matematiikkaa pintakäsittelijöille. Ongelmanratkaisu. Isto Jokinen 2017

Kertaus. Integraalifunktio ja integrointi. 2( x 1) 1 2x. 3( x 1) 1 (3x 1) KERTAUSTEHTÄVIÄ. K1. a)

Helsingin seitsemäsluokkalaisten matematiikkakilpailu Ratkaisuita

2 arvo muuttujan arvolla

Mitataan yleismittarilla langan resistanssi, metrimitalla pituus, mikrometrillä langan halkaisija. 1p


Helsingin seitsemäsluokkalaisten matematiikkakilpailu Ratkaisuita

LUKUTEORIA johdantoa

TEHTÄVIEN RATKAISUT. Luku a) Merkintä f (5) tarkoittaa lukua, jonka funktio tuottaa, kun siihen syötetään luku 5.

Valon havaitseminen. Näkövirheet ja silmän sairaudet. Silmä Näkö ja optiikka. Taittuminen. Valo. Heijastuminen

Havainnollistuksia: Merkitään w = ( 4, 3) ja v = ( 3, 2). Tällöin. w w = ( 4) 2 + ( 3) 2 = 25 = 5. v = ( 3) = 13. v = v.

YMPYRÄ. Ympyrä opetus.tv:ssä. Määritelmä Kehän pituus Pinta-ala Sektori, kaari, keskuskulma, segmentti ja jänne

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 10: Moninkertaisten integraalien sovelluksia

YLEINEN AALTOLIIKEOPPI

a b c d

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

yleisessä muodossa x y ax by c 0. 6p

PAINOPISTE JA MASSAKESKIPISTE

AVOMERINAVIGOINTI eli paikanmääritys taivaankappaleiden avulla

matematiikka Martti Heinonen Markus Luoma Leena Mannila Kati Rautakorpi-Salmio Timo Tapiainen Tommi Tikka Timo Urpiola

Tampereen yliopisto Tietokonegrafiikka 2013 Tietojenkäsittelytiede Harjoitus

FYS03: Aaltoliike. kurssin muistiinpanot. Rami Nuotio

Ympyrän yhtälö

Tehtävä 1. Oletetaan että uv on neliö ja (u, v) = 1. Osoita, että kumpikin luvuista u ja v on. p 2j i. p j i

Keskeisvoimat. Huom. r voi olla vektori eli f eri suuri eri suuntiin!

Matematiikka ja teknologia, kevät 2011

Latinalaiset neliöt ja taikaneliöt

Vapaus. Määritelmä. Vektorijono ( v 1, v 2,..., v k ) on vapaa eli lineaarisesti riippumaton, jos seuraava ehto pätee:

Teollisuusmatematiikka. Samuli Siltanen Matematiikan ja tilastotieteen laitos Helsingin yliopisto Tieteen päivät

4.1 Kaksi pistettä määrää suoran

Luvun 8 laskuesimerkit

Säteilyannokset ja säteilyn vaimeneminen. Tapio Hansson

MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta

Kuva 1. Valon polarisoituminen. P = polarisaattori, A = analysaattori (kierrettävä).

, m s ) täytetään alimmasta energiatilasta alkaen. Alkuaineet joiden uloimmalla elektronikuorella on samat kvanttiluvut n,

Öljysäiliö maan alla

Reaalifunktioista 1 / 17. Reaalifunktioista

Geometrinen optiikka. Tasopeili. P = esinepiste P = kuvapiste

Henkilötunnus Sukunimi Etunimet

Kolmannen ja neljännen asteen yhtälöistä

Vektorien pistetulo on aina reaaliluku. Esimerkiksi vektorien v = (3, 2, 0) ja w = (1, 2, 3) pistetulo on

FYSA242 Statistinen fysiikka, Harjoitustentti

YHDEN RAON DIFFRAKTIO. Laskuharjoitustehtävä harjoituksessa 11.

Fysiikan perusteet. Voimat ja kiihtyvyys. Antti Haarto

Kenguru 2012 Student sivu 1 / 8 (lukion 2. ja 3. vuosi)

16 Ääni ja kuuleminen

PRELIMINÄÄRIKOE. Lyhyt Matematiikka

Tehtävä 2: Tietoliikenneprotokolla

Luento 2: Liikkeen kuvausta

Säteilyannokset ja säteilyn vaimeneminen

Transkriptio:

Inversio-ongelmat Inversio = käänteinen, päinvastainen Inversio-ongelmilla tarkoitetaan (suoran) ongelman ratkaisua takaperin. Arkipäiväisiä inversio-ongelmia ovat mm. lääketieteellinen röntgentomografia ja epätarkan valokuvan tarkentaminen. Myös avaruuden kappaleiden muodon määrittäminen mm. niiden muihin kappaleisiin kohdistamista vaikutuksista tai muista havainnoista on inversio-ongelma. Inversio-ongelmat ovat laaja tutkimuskohde Suomessa ja tutkijat ovat saaneet aikaan merkittäviä tuloksia viime vuosina.

Esimerkki - Näkymätön kuu Tarkastellaan planeettaa ja sitä kiertävää kuuta. Oletetaan, että kuu on niin pieni, ettei sitä nähdä teleskoopilla. Kuitenkin kuun painovoima vaikuttaa planeetan liikkeeseen. Kun kahden kappaleen massat, sijainnit ja nopeudet tiedetään, voidaan melko helposti määrittää niiden kiertoradat. Liikeratojen määrittäminen tällä tavalla on suora ongelma. Nyt voidaan kuitenkin kysyä käänteinen kysymys: Jos planeetan massa ja liike tiedetään, voidaanko kuun massa ja liikerata laskea? Saadaanko näkymätön kuu näkyväksi?

Ongelma - Kiinteän kappaleen sisus Ongelma: Halutaan nähdä kiinteän kappaleen sisälle. Näkyvä valo heijastuu vain kappaleen pinnasta, eikä anna mitään tietoa kappaleen sisustan koostumuksesta!

Esimerkki - Ultraääni Ääniaallot läpäisevät ihmisen. Ruumiin sisällä ääniaallot etenevät eri nopeuksilla eri kudoksissa. Tämä aiheuttaa ääniaaltojen taittumisen ja heijastumisen (vrt. näkyvä valo prismassa). Asettamalla äänilähde ihoa vasten ja kuuntelemalla kuinka ääni kaikuu ruumiin sisällä, voidaan määrittää eri kudostyypit ja niiden koko (muoto). Tuttu sovellus on ultraäänen käyttö syntymättömien vauvojen tutkimisessa.

Esimerkki - Röntgensäteet Valo, jonka aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon, läpäisee väliainetta paremmin kuin väkyvä valo. Lyhyen aallonpituuden omaava valo, kuten röntgensäteet, absorboituvat aineeseen ja siitä syystä valon intensiteetti vähenee sen kulkiessa aineen läpi. Intensiteetin muutos riippuu aineen tiheydestä ja matkasta, jonka valo kulkee (väli)aineessa.

Röntgentomografia - johdattelua Se, kuinka paljon valon intensiteetti (sen logaritmi) vähenee, riippuu lineaarisesti valon väliaineessa kulkeman matkan pituudesta ja väliaineen tiheydestä. Siis, jos väliaineen tiheys tuplaantuu, intensiteetti puolittuu jne. Esimerkki: Metallipalkit, joiden tiheydet ovat 250 ja 500 asetetaan röntgensäteiden kulkutielle. Kaikkien röntgensäteiden (lähde)intensiteetti on sama (1000). Palkkien taakse asetetaan vastaanotin, joka mittaa kulkeneen röntgensäteen intensiteetin. Ensimmäinen röntgensäde kulkee molempien palkkien läpi ja sen intensiteetti vähenee arvoon 250. Toinen säde kulkee vain yhden metallipalkin läpi ja sen intensiteetti on vastaanottimen mukaan 500. Viimeinen röntgensäde ei läpäise metallipalkkeja, joten se ei myöskään menetä osaa intensiteetistään. (Piirrä kuva!)

Röntgentomografia - johdattelu jatkuu Intensiteetti I 2 vastaanottimessa määräytyy lähdeintensiteetistä I 1 seraavan kaavan mukaan: I 2 = I 1 L 1 d 1 L 2 d 2 L n d n, jossa d i :t ovat röntgensäteiden kohtaamat tiheydet ja L i :t ovat vastaavat säteiden kulkemien matkojen pituudet. Kuvittele mielessäsi kappale, joka on muodostettu pienistä neliöistä, joissa kussakin on vakiotiheys. Lähettämällä röntgensäde kappaleen läpi, voidaan neliöiden tiheyksien summat laskea lähde- ja loppuintensiteettien arvojen avulla (tässä matka L i on sama kaikilla i = 1, 2,..., n): I 1 I 2 = L 1 d 1 + L 2 d 2 + + L n d n d 1 + d 2 + d n = I 1 I 2 L i

Röntgentomografia Entäpä jos sen sijaan, että lähettäisimme vain yhden röntgensäteen, lähettäisimmekin useita säteitä ja vieläpä eri suunnista! Sairaaloissa tehdyt röntgenkuvat on muodostettu tällä tavoin. Yksi röntgenkuva on kokoelma vastaanottimen havaitsemia, eri suunnista tulevien röntgensäteiden intensiteettejä. Seuraavan sivun kuvassa on hahmoteltu kuinka intensiteettimuutokset muodostuvat; tiheyksien summat merkitty kunkin röntgensädettä kuvaavan viivan päähän.

Röntgentomografia - jatkuu Diagonaalin suuntaisesti kulkevat säteet kulkevat pidemmän matkan, joten niiden jäljelle jääneet intensiteetit täytyy kertoa 2:lla. (Miksi?)

Inversio-ongelman muodostaminen - Esimerkki Tilanteeseen liittyvä suora ongelma on seuraavanlainen: Tiedetään kappaleen eri osien tiheydet sekä säteiden kulkemat reitit. Lasketaan valon intensiteettimuutokset haluttuja reittejä (kuvassa viivoja) pitkin. Muodostetaan vastaava käänteinen ongelma: Oletetaan, että tiedämme vastauksen edellä esitettyyn suoraan ongelmaan, ts. tiedetään vain tiheyksien summat (verrannollisia intensiteettimuutoksiin) viivoja pitkin, mutta ei itse tiheyksiä. Voidaanko määrittää kaikkien neliöiden tiheydet? Aiemmassa esimerkissä tiheyksien summille saadaan 11 yhtälöä, mutta tuntemattomia on vain 9. Siispä yksikäsitteisen ratkaisun löytäminen on mahdotonta!

Inversio-ongelman ratkaisu - Esimerkki Kuvassa näkyy kappale, josta tiheyksien arvot on poistettu. Yritä palauttaa tiheyksien arvot - samaan tapaan, kuin Sudokuissa!

Inversio-ongelmien vaikeudet Inversio-ongelmat ovat yleisesti ottaen hyvin haastavia. Niiden vaikeudet ovat Ratkaisua ei löydy Ratkaisuja on useita Ratkaisufunktio ei ole jatkuva Kaikilla inversio-ongelmilla on jokin ylläolevista ongelmista!

Kiitos! Kiitos kaikille kurssilla olijoille! Hauskoja hetkiä matematiikan parissa myös jatkossa! Muistakaa antaa palautetta!