Vantaan päihdepalvelujen palvelurakenteen ja palvelujen kehittäminen 3/2011 Päihdepalvelujen johtoryhmä 1
VANTAAN PÄIHDEPALVELUJEN PALVELURAKENTEEN JA PALVELUJEN KEHITTÄMINEN - YHTEENVETO JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Vantaalla päihdehuollon erityispalvelut vastaavat päihteiden käytöstä aiheutuviin akuutteihin avun tarpeisiin (A-klinikoiden ja H-klinikan päivystykset, avo- ja laitosmuotoinen katkaisuhoito, asunnottomien asumispäivystys) ja pitkäkestoiseen ja monitahoiseen avun ja hoidon tarpeeseen (A-klinikat, H-klinikka, kuntouttavat asumispalvelut ja kuntouttava laitoshoito). Ehkäisevän päihdetyön tavoite on ehkäistä ja vähentää päihdehaittoja. Päihdepalvelujen palvelurakenne on resurssien käytön näkökulmasta tarkasteltuna osoittautunut laitoshoitopainotteiseksi Kuusikko-kuntien vuoden 2009 vertailutietojen perusteella. Tämän ohjelman tavoite on muuttaa palvelurakennetta nykyistä avohoitopainotteisemmaksi, mikä edellyttää myös palvelujen sisällöllistä kehittämistä ja resurssien siirtoa laitoshoidosta avohoitoon. Päihdehuollon erityispalveluiden kokonaiskustannusten jakaantuminen eri palveluihin 2009 (Kuusikko-työryhmän Julkaisusarja 7/2010). Vuosi 2010 Vantaan toteutuneen tilanteen mukaan: Vuosi 2009 2010 34,2 % 34,0 % 40,6 % 30,8 % 24,1 % 28,8 % 32,5 % 37,5 % 14,6 % 12,5 % 38,8 % 27,7 % 12,4 % 26,0 % 40,7 % 42,0 % 39,5 % 27,3 % 30,5 % 30,7 % 10,4 % 10,4 % 5,9 % 8,1 % 5,3 % 6,7 % 20,8 % 21,9 % 24,8 % 25,8 % 29,8 % 25,0 % Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Vantaa 2010 Laitospalvelut Asumispalvelut Avohuollon korvaushoito Avohuollon palvelut ilman korvausuhoitoa 1
Palvelurakenteen ja päihdepalvelujen sisällön kehittämiseksi päihdepalvelujen johtoryhmä esittää seuraavia toimenpiteitä: perusterveydenhuollon ja päihdepalvelujen päihdetyön yhteensovittamiseksi tehdään erillinen ohjelma. Päihdepalvelujen palvelurakennetta kehitetään siten, että laitoshoidon kustannukset päihdehuollon erityispalveluissa ovat v. 2012 32 % ja 30 % v. 2013. Laitoshoidon kustannukset sisältävät sekä katkaisuja vieroitushoidon että kuntouttavan laitoshoidon. Tavoitteena on lyhentää keskimääräistä laitoshoidon pituutta asiakasta kohti siten, että se on 26 vuorokautta v. 2013. Vuonna 2009 keskimääräinen käyttö oli 38 vrk. Laitoshoidosta vähennettävä resurssi ohjataan avohoidon kehittämiseen, oman toiminnan henkilöstön lisäämiseen ja avohoidon ostopalvelujen hankkimiseen. Avohoidossa resurssia käytetään laitoshoidon jaksojen lyhentämiseen ja korvaamiseen ja kotiin vietävien palvelujen lisäämiseen. Työmenetelmiä kehitetään polikliinisessa päihdehuollossa ja yhteistyössä ostopalvelujen palveluntuottajien kanssa. Päihdehuollon polikliinisten palvelujen toimintaa kehitetään välimuotoisten, nykyisiä palveluja intensiivisempää hoitoa antavien palvelujen suuntaan. Kriittiset asiakasryhmät kuten perheet, nuoret, ikääntyvät ja työssäkäyvät ovat erityisen huomion kohteena työmenetelmiä kehitettäessä. Ikääntyneiden palvelujen kehittämisessä tehdään yhteistyötä vanhus- ja vammaispalvelujen, sairaalapalvelujen sekä terveydenhuollon vastaanottotoiminnan kanssa päihdeongelmien havaitsemiseksi nykyistä varhemmin. Perheiden kanssa työskentelyyn kehitetään uusia yhteistyömalleja mm. lastensuojelun kanssa. Päihdeongelmaisten ja mahdollisesti yhtäaikaisesta mielenterveysongelmasta kärsivien nuorten hoidon järjestämisestä tehdään erillinen suunnitelma yhteistyössä lastensuojelun avo- ja sijaishuollon, aikuissosiaalityön nuorten tiimin, kasvatus- ja perheneuvonnan, perusterveydenhuollon, nuorisopalvelujen ja nuorisopsykiatrian hoitotahojen kanssa. Avohoidon hoitotyöhön perustetaan vv. 2012 2013 yhteensä 6 uutta sosiaaliohjaajan vakanssia A- klinikoille ja H-klinikalle. Lisäksi 1 lääkärin vakanssi perustetaan 1.1.2012 alkaen erityisesti huumehoidon kasvaneen asiakasmäärän ja katkaisuhoidon asiakkaiden hoito- ja palvelutarpeiden vaativuuden takia. Lääkärityövoimaa ei lisätty siinä vaiheessa, kun huumehoitoa omana toimintana laajennettiin v.2009. Vakanssit sisällytetään henkilöstösuunnitelmiin v. 2012 13 ja ne rahoitetaan laitoshoidosta siirtyvällä resurssilla eivätkä ne siten vaadi uutta rahoitusta. Polikliinistä vieroitushoitoa lisätään ja aikaistetaan investointisuunnitelmassa v. 2017 olevaa katkaisuhoidon laajentamista. Katkaisuhoidon paikkojen lisäys voi tapahtua laajentamalla nykyisen katkaisuhoitoaseman toimintaa Länsi-Vantaan A-klinikan tiloihin, mikä edellyttää uusien tilojen löytymistä A- klinikalle. Vaihtoehtoisesti etsitään tilat Itä-Vantaalle toteutettavan katkaisuhoitoaseman perustamiseen. Kuntouttavissa asumispalveluissa jatketaan asunnottomuuden vähentämisohjelmaa ja ollaan mukana valtakunnallisissa asunnottomien palvelujen ja työmenetelmien kehittämishankkeissa. Kuntouttavat asumispalvelut kehittää yhteistyötä työllisyyspalvelujen kanssa päihdekuntoutujien työllistämiseksi ja/tai mielekkään työtoiminnan kehittämiseksi. Ehkäisevän päihdetyön työskentelyssä keskiössä ovat edelleen lapset, nuoret ja heidän vanhempansa. Ehkäisevä päihdetyö jatkaa tiivistä yhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. 2
Päihdepalvelujen avohoidon kehittäminen tämän ohjelman mukaisesti vaikuttaa seuraavasti: Palvelurakenteen muuttumisen myötä avohoidon saatavuus paranee, millä on ehkäisevä vaikutus päihdeongelman vaikeutumisen kannalta. Avohoidon arvioitu asiakasmäärän kasvu suhteessa henkilöstölisäykseen on 400 asiakasta vuoteen 2014 mennessä. Palveluvalikko monipuolistuu ja palvelut limittyvät muihin palveluihin aikaisempaa paremmin. Välimuotoiset ja kotiin vietävät palvelut korvaavat osan laitoshoidon tarpeesta ja niillä tavoitetaan muiden palvelujen ulkopuolelle jääneitä asiakkaita. Asiakkaan kotiin vietävät palvelut kuten kotikatko ja jälkikuntoutus sekä asumisen tuki ja kotona tehtävä palvelutarpeen arviointi ja konsultointi madaltavat kynnystä päihdehoitoon hakeutumiseen. Katkaisuhoidon saatavuus paranee. Perheiden kanssa työskentelyn kehittäminen yhteistyössä lastensuojelun kanssa lisää perheiden hyvinvointia ja kykyä huolehtia lapsistaan. Työssäkäyvien palvelujen saatavuus paranee kun lisätään ilta-aikaan annettavia palveluja. Vertaistukitoiminta lisääntyy. 3
SISÄLLYSLUETTELO VANTAAN PÄIHDEPALVELUJEN PALVELURAKENTEEN JA PALVELUJEN KEHITTÄMINEN - YHTEENVETO JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET...1 1. Johdanto...5 2. Päihdepalvelujen yleiset lähtökohdat ja tavoitteet...5 2.1. Lainsäädäntö... 5 2.2. Valtakunnalliset linjaukset päihde- ja mielenterveystyön kehittämiseksi... 6 2.3. Päihdepalvelujen strategiset päämäärät... 6 3. Päihdepalvelujen kustannusten ja palvelujen järjestämisen nykytila...7 3.1. Päihdepalvelujen järjestäminen... 7 3.2. Päihdepalvelujen kustannukset... 8 3.3. Päihdepalvelujen palvelurakenne resurssien käytön näkökulmasta... 9 3.4. Päihdepalvelujen asiakkaat ja palvelujen käyttö... 10 4. Päihdepalvelujen toimintaympäristö... 13 4.1. Muutokset päihteiden käytössä... 13 4.1.1. Alkoholi... 13 4.1.2. Huumeet... 14 4.1.3. Tupakka... 16 4.1.4. Lääkkeet... 16 4.2. Päihteiden käytön seuraukset... 16 4.3. Netti- ja peliriippuvuus... 18 4.4 Asunnottomuus ja sen vaatimat palvelut... 18 5. Palvelurakenteen ja palvelujen kehittämisen keskeiset periaatteet... 19 5.1. Palvelujen järjestämisen periaatteet... 19 5.2. Palvelujen sisällöllisen kehittämisen periaatteet... 19 5.3. Avohoidon kehittäminen... 20 5.3.1. A-klinikat... 20 5.3.2. Huumehoitoklinikka... 22 5.3.3. Nuorisoasema... 23 5.3.4. Kotona tapahtuva katkaisuhoito ja jälkikuntoutus... 23 5.4. Kuntouttavat asumispalvelut... 24 5.5. Laitoshoidon kehittäminen... 26 5.5.1. Katkaisu- ja vieroitushoito... 26 5.5.2. Kuntouttava laitoshoito... 27 5.6. Ehkäisevä päihdetyö... 27 5.7. Päihdepalvelujen henkilöstö... 29 6. Palautetta ja arviointia päihdepalveluista... 30 6.1. Asiakastyytyväisyyskysely 2010... 30 6.2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arviointi... 30 7. Päihdeongelmien ja riippuvuuden vaikuttavuudesta ja hoidon vaikutuksista... 31 8. Lähteet... 33 Liite 1. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma... 35 Liite 2. Päihdepalvelujen menot ja asiakkaat 2008 2010...3 Liite 3. Korvaushoidon vaiheohjeistus...5 4
1. Johdanto Sosiaali- ja terveydenhuollon vuoden 2007 alussa tapahtuneessa organisaatiouudistuksessa päihdehuollon kuntouttavan laitoshoidon kustannukset siirrettiin päihdepalvelujen tulosyksikköön. Sitä ennen kuntouttavaan laitoshoidon myöntämisestä päätettiin alueiden sosiaaliasemilla. Päihdepalveluihin perustettiin v. 2007 keskitetty asiakasohjaus ostopalveluna hankittaviin laitos- ja asumispalveluihin. Tästä lähtien kuntouttavan laitoshoidon käyttö on lähtenyt alenemaan, mutta on edelleen muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna melko korkealla tasolla. Laitoshoidon vähenemiseen on vaikuttanut paitsi keskitetty asiakasohjaus, myös asumispalvelujen kehittäminen ja lisääminen v. 2007 alkaen. Laitoshoidolla on erittäin tärkeä osa päihdepalvelujen palveluvalikossa, mutta vähintäänkin osalla siihen käytetyistä resursseista voitaisiin palvella laajempaa asiakaskuntaa avohoidossa. Tällä hetkellä päihdepalvelujen avohoitoa ei ole riittävästi tarjolla. Päihdepalvelujen avohoidon kehittäminen - varsinkin polikliinisten palvelujen osalta - on jäänyt taka-alalle viime vuosina. Etusijalla on ollut asumispalvelujen ja hoitotakuun piiriin kuuluvan korvaushoidon kehittäminen. Tällä ohjelmalla perustellaan päihdepalvelujen resurssien siirtoa laitoshoidosta erityisesti polikliinisten, mutta myös muiden avohoidon päihdepalvelujen kehittämiseen. Kehittämistyö edellyttää resurssien siirtoa. Avohoidon palvelujen lisäämistä on tärkeätä kohdentaa päihteitä käyttävien perheiden, nuorten, ikääntyvien ja työssäkäyvien palveluihin. Tämä kehittämisohjelma koskee päihdehuoltolain 7 :n mukaisia erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettuja palveluja. Palveluja tullaan kehittämään yhteistyössä mielenterveys- ja päihdekeskuksen ja muiden yhteistyötahojen kuten perusterveydenhuollon, aikuissosiaalityön, lastensuojelun ja ehkäisevän terveydenhuollon kanssa. Tarve päihdepalvelujen palvelurakenteen muuttamiseen tähtäävän suunnitelman tekemiseen tuli esille perhepalvelujen navigoinnissa 7.9.2010. Ohjelma on syntynyt päihdepalvelujen johtoryhmän toimesta ja sen laatimisessa on hyödynnetty A-klinikoiden, huumehoitoklinikan ja katkaisuhoitoaseman kehittämistyöryhmien tuottamia esityksiä sekä asunnottomuuden vähentämisohjelmassa tehtyä kehittämistyötä. Tämän ohjelman lisäksi tarvitaan jatkossa erillinen mielenterveys- ja päihdetyön strategia, mikä voi sisältää tätä ohjelmaa laajempia linjauksia kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. 2. Päihdepalvelujen yleiset lähtökohdat ja tavoitteet 2.1. Lainsäädäntö Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan kunnan on järjestettävä päihdepalveluja kunnassa ilmenevän tarpeen mukaan sekä sosiaali- että terveydenhuollon yleisinä palveluina että päihdehuollon erityispalveluina. Sosiaalija terveydenhuollon yleisiä palveluja tulee kehittää siten, että niiden piirissä pystytään riittävästi hoitamaan päihteiden ongelmakäyttäjiä sekä tarvittaessa ohjaamaan avun ja tuen tarpeessa oleva henkilö erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettujen palvelujen piiriin. Päihdeongelmien nykyinen laajuus on haaste päihdetyön osaamiselle kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella (Päihdehuoltolaki 7 ). Lisäksi päihdehuoltolaki velvoittaa viranomaisten laajaan yhteistyöhön ratkaistaessa päihteiden ongelmakäyttäjien terveyteen, toimeentuloon, asumiseen ja työhön liittyviä ongelmia. 5
Opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä annetun asetuksen mukaan korvaushoito saadaan aloittaa sellaisille opioidiriippuvaiselle, joka ei ole vieroittautunut opioideista. Uuden 1.5.2011 voimaan tulevan terveydenhuoltolain (1326/2010 ) mukaan kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarpeellinen päihdetyö, jonka tarkoituksena on vahvistaa yksilön ja yhteisön päihteettömyyttä suojaavia tekijöitä sekä vähentää tai poistaa päihteisiin liittyviä terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä. "Tässä laissa tarkoitettuun päihdetyöhön kuuluu: 1) terveydenhuollon palveluihin sisältyvä ohjaus ja neuvonta, joka koskee päihteettömyyttä suojaavia ja sitä vaarantavia tekijöitä sekä päihteisiin liittyviä terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä; sekä 2) päihteiden aiheuttamien sairauksien tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspalvelut. Terveydenhuollossa tehtävä päihdetyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden muun kunnassa tehtävän päihdetyön ja mielenterveystyön kanssa (Terveydenhuoltolaki 28). Terveydenhuoltolain em. päihdetyön pykälää koskevassa perusteluosassa mielenterveys- ja päihdetyön näkökulmasta suuriksi kansanterveysongelmiksi nähdään erityisesti depressio, ahdistushäiriöt, päihteiden väärinkäyttö sekä alaikäisten psykososiaalinen oireilu. Perusterveydenhuollon päihdetyön ja päihdepalvelujen yhteen sovittamiseksi tarvitaan oma ohjelma. 2.2. Valtakunnalliset linjaukset päihde- ja mielenterveystyön kehittämiseksi Sosiaali- ja terveysministeriön Mieli 2009 -työryhmä on antanut ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015 (STM:n selvityksiä 2009:3). Keskeiset linjaukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi ovat asiakkaan aseman vahvistaminen, ehkäisyyn panostaminen, palvelujen tuottaminen toimivana kokonaisuutena ja ohjauskeinojen kehittäminen. Kunkin linjauksen alla on useita toimintatapoja koskevia ehdotuksia, joista osa kohdentuu suoraan kuntien toimintaan. (Liite 1.) Vantaalla perusterveydenhuolto on lähtenyt kehittämään Vantaalaisen hyvä mieli -hankkeen avulla varhaisvaiheen mielenterveys- ja päihdehaittojen ehkäisyä, millä pitemmällä aikavälillä toivotaan olevan vaikutusta myös päihdehuollon erityispalvelujen tarpeeseen vähentävästi. Päihdepalvelujen palvelurakenteen ja palvelujen kehittämisen ohjelma voi palvella kunnilta edellytettyä mielenterveys- ja päihdestrategian tekemistä Vantaalla. 2.3. Päihdepalvelujen strategiset päämäärät Vantaan päihdepalvelut on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan perhepalvelujen tulosalueen tulosyksiköistä. Päihdepalvelut toteuttaa osaltaan koko kaupungin, sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan ja perhepalvelujen strategisia päämääriä. Perhepalvelujen strategiset päämäärät vuosille 2011 2014 ovat seuraavat: Vanhemmuustyöllä tuetaan lasten ja nuorten kehitystä Pitkäaikaisasiakkuuksien syntymistä ehkäistään Mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään turvataan Ehkäisevää työtä priorisoidaan Mielenterveystyön ja päihdetyön yhteistyörakenteita kehitetään Palveluiden kustannusvaikuttavuutta arvioidaan. 6
3. Päihdepalvelujen kustannusten ja palvelujen järjestämisen nykytila 3.1. Päihdepalvelujen järjestäminen Vantaalla päihdehuollon erityispalvelut vastaavat päihteiden käytöstä aiheutuviin akuutteihin avun tarpeisiin (A-klinikoiden, H-klinikan ja nuorisoaseman päivystykset, avo- ja laitosmuotoinen katkaisuhoito, asunnottomien asumispäivystys) ja pitkäkestoiseen ja monitahoiseen avun ja hoidon tarpeeseen (A-klinikat, H-klinikka, nuorisoasema, kuntouttavat asumispalvelut ja kuntouttava laitoshoito). Ehkäisevän päihdetyön tavoite on vähentää päihdehaittoja. Päihdepalvelujen laatukäsikirja löytyy intrasta. Laatukäsikirja sisältää palvelujen tuote- ja prosessikuvaukset Vantaalla päihdehuollon palvelut järjestetään omana toimintana ja ostopalveluna seuraavasti: Palvelu Palvelun nykyinen järjestämistapa Ehkäisevä päihdetyö Omana toimintana Avohoito A-klinikkatyö Omana toimintana - Länsi-Vantaan A-klinikka - Itä-Vantaan A-klinikka - Nuorisoasema - Huumehoitoklinikka Kotikatko- ja jälkikuntoutus Ostopalveluna/Sinivida Oy Asumispalvelut Päivystyksellinen yöpyminen Omana toimintana/koisorannan palvelukeskus 20 paikkaa Ympärivuorokautisesti valvottu päihteetön asuminen 19 paikkaa Omana toimintana/ Koisorannan palvelukeskus Tuettu asuminen päihdekuntoutujille Omana toimintana/tuetun asumisen ja työtoiminnan 55-60 asumispaikkaa Ostopalveluna/Kiltakoti 14 paikkaa/vantaan A- kilta ry. Tehostettu palveluasuminen Ostopalveluna/Simonpirtti 24 paikkaa/ratamokoti Oy Tuettua asumista palveluntuottajan asiakkaalle Ostopalveluna/eri palveluntuottajia vuokraamaan asuntoon tai asiakkaan omaan kotiin Katkaisu- ja vieroitushoito Vantaan katkaisuhoitoasema Omana toimintana Katkaisu- ja vieroitushoitoa asiakaskohtaisesti Ostopalveluna kun oma katkaisuhoitoasema on täynnä Kuntouttava laitoshoito Ridasjärven päihdehoitokeskus Ostopalveluna/osuus kuntayhtymässä Sopimus palvelun tuottamisesta 13 palveluntuottajan Ostopalveluna kanssa 7
Oman toiminnan ja ostopalvelujen järjestämisen suhde vuosina 2006 2010 on ollut seuraava: VANTAAN KAUPUNKI VANDA STAD Päihdepalvelut, om a toim inta/ostopalvelut 2006-2010 7 000 000 6 000 000 5 000 000 4 000 000 3 000 000 2 000 000 1 000 000 0 2006 2007 2008 2009 2010 o m a to im inta ostopalvelut Oman toiminnan osuuden kasvuun ovat pääasiassa vaikuttaneet Koisorannan palvelukeskuksen valmistuminen v. 2007 sekä huumehoidon ostopalvelujen (korvaushoito ja terveysneuvonta) muuttaminen omaksi toiminnaksi 2009 alkaen. 3.2. Päihdepalvelujen kustannukset Päihdepalvelujen kustannukset ja asiakasmäärät 2007 2010 2007 2008 2009 2010 Päihdepalvelujen kustannukset 8 980 10 300 10 229 10 083 yhteensä 1000 Päihdepalvelujen asiakkaat 1865 *) 1923 2035 + 920** +996** *) Asiakkaiden määrä kertaalleen ei ole saavissa tiedon poimintavirheen vuoksi. **) H-klinikan terveysneuvonnassa anonyymina asioivat ruiskuhuumeiden käyttäjät. Koisorannan palvelukeskus otettiin käyttöön kesällä 2007, jolloin kokovuotiset kustannukset näkyvät v. 2008. V. 2009 terveysneuvonta ja korvaushoidon ostopalvelut siirtyivät päihdepalveluihin osaksi H-klinikan työtä. Vuoden 2011 kustannuksissa on lisäyksenä asunnottomuuden vähentämisohjelman mukaisten 15 paikkaisen Tähkän ja ostopalveluna hankittavan 24 26-paikkaisen Simonpirtin tehostetun palveluasumisen yksikön käyttöönotto vuoden 2010 lopulla. Kustannusten nousu tulee näkymään kokovuotisena v. 2011. Päihdehuollon kokonaiskustannukset 18 vuotta täyttänyttä asukasta kohden Kuusikko-työryhmän Julkaisusarja 7/2010 2008 2009 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 77 78 70 68 67 69 70 66 65 61 59 63 36 38 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko 8
Vantaalla päihdepalvelujen kokonaiskustannukset 18 vuotta täyttänyttä asukasta kohti ovat v. 2009 laskeneet Kuusikko-kuntien keskiarvon alle, vaikka palveluihin on samaan aikaan lisätty mm. huumehoidon avohoito terveysneuvonnan kanssa ja korvaushoitoasiakkuuksien määrä on lisääntynyt. Palvelujen piirissä oli v. 2009 18 vuotta täyttäneiden ikäluokasta 1,27 %. Vastaava luku helsinkiläisistä oli 1,45 %. Muiden kuntien osalta tietoa ei ole käytettävissä. 3.3. Päihdepalvelujen palvelurakenne resurssien käytön näkökulmasta Päihdehuollon erityispalveluiden kokonaiskustannusten jakaantuminen eri palveluihin 2009 (Kuusikko-työryhmän Julkaisusarja 7/2010) Vantaan 2010 tilanne toteutuneen mukaan. Laitoshoidon kustannuksiin sisältyvät sekä oman katkaisuhoidon kustannukset että ostopalveluna hankittujen katkaisu- ja vieroitushoidon sekä kuntouttavan laitoshoidon kustannukset. Siitä huolimatta, että laitoshoidon käyttö on ollut laskusuunnassa vuodesta 2007 lähtien, kustannusten perusteella arvioituna Vantaan päihdepalvelujen palvelurakenteessa laitoshoito painottuu muita Kuusikkokuntia enemmän. Vuoden 2009 tietojen perusteella tehdyssä vertailussa Vantaa käytti laitoshoitoon 40,6 % päihdehuollon resursseista kun vastaava luku muissa kunnissa oli keskimäärin 32,5 %. 34,2 % 34,0 % 40,6 % 30,8 % 24,1 % 28,8 % 32,5 % 37,5 % 14,6 % 12,5 % 38,8 % 27,7 % 40,7 % 42,0 % 30,5 % 12,4 % 10,4 % 5,9 % 8,1 % 5,3 % 39,5 % 27,3 % 30,7 % 10,4 % 6,7 % 26,0 % 20,8 % 21,9 % 24,8 % 25,8 % 29,8 % 25,0 % Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Vantaa 2010 Laitospalvelut Asumispalvelut Avohuollon korvaushoito Avohuollon palvelut ilman korvaushoitoa Laitoshoitovuorokausina mitattuna vantaalaiset käyttivät laitoshoitoa vuonna 2009 38 vrk/asiakas ja muissa kunnissa keskimäärin 23 vrk/asiakas. Avohuollon osuus palvelurakenteessa oli Vantaalla kuntavertailun mukaan pienin. Nykyiset A-klinikkatyön resurssit ovat täydessä käytössä eikä niiden käyttöä voida enää juurikaan tehostaa. A-klinikoiden hoitotyön vakanssien määrä on ollut samalla tasolla 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Palvelujen tarve on kuitenkin kasvanut ja monimuotoistunut mm. päihteiden sekakäytön yleistymisen myötä ja kun yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat yhä ankarimmilla tavoilla yksittäisten ihmisten ja perheiden elämään. Päihdehuollossa hoito ei ole irti asiakkaan kokonaistilanteesta. 9
Korvaushoito on päihdepalveluista ainoa hoitotakuun alainen palvelu ja sen osuus kaikista päihdepalvelujen kustannuksista oli v. 2009 8 %. Kaikista avohoidon kustannuksista korvaushoito oli kuitenkin 28 %, vaikka se palvelee suhteellisen pientä osaa asiakkuuksista. Korvaushoidon inhimilliset ja yhteiskunnalliset hyödyt ovat suuret, mutta muun päihdehuollon avopalvelujen kehittäminen ei saisi jäädä sen kustannusten varjoon. Avohoidon palvelujen lisäämiseksi tarvittaisiin uusia vakansseja, jotta sekä kuntouttavan laitoshoidon että katkaisuhoidon jaksoja voidaan lyhentää tai korvata niitä kokonaan avohoidolla. 3.4. Päihdepalvelujen asiakkaat ja palvelujen käyttö Päihdepalvelujen asiakkaiden määrän ja palvelujen käytön kehitys vuosina 2008 2010 ilmenee liitteestä 2. Päihdepalvelujen asiakasprofiili VANTAAN KAUPUNKI VANDA STAD Päihdepalvelujen asiakkaat 2010 (suluissa 2009) Sukupuolijakauma Naisia 34 % (35 %) yli 60 v. 9 % (8%) Ikäjakauma 0-19 v. 13 % (10%) Avo/avioliitto 22 % (23%) Perhesuhteet Leski 2 % (2%) 40-59 v. 41 % (44%) 20-39 v. 37 % (36%) Eronnut/erossa 22 % (25%) Naimaton 54 % (51%) Miehiä 66 % (65%) Nuorisoaseman asiakkaista 62 % miehiä ja 38 % naisia. Katkaisuhoidossa (73 %) ja asumispalveluissa (84%) on miehiä keskimääräistä enemmän. A-klinikoilla ikäryhmistä painottuvat 30-49 -vuotiaat, nuorisoasemalla nuoret, korvaushoidossa alle 39-vuotiaat ja asumispalveluissa yli 50-vuotiaat. 78 % asiakkaista on yksin eläviä. Korvaushoidon asiakkaista 18 % on avotai avioliitossa ja asumispalvelujen asiakkaista 10 %. Nuorten ja ikääntyvien osuus kaikista päihdepalvelujen asiakkaista on kasvamassa. Yksin elävien osuus (78 %) on suurempi kuin keskimäärin väestössä (34 %). Sosiaalisten verkostojen ohuus työttömyyden ja asunnottomuuden (12 % kaikista asiakkaista) ohella kuvaavat päihdepalvelujen asiakkaiden huono-osasuutta ja syrjäytyneisyyttä. Työttömyysprosentti Vantaalla oli vuoden 2010 lopussa 8,6 % ja päihdepalvelujen asiakkaiden keskuudessa 41 %. Asiakastyölle em. tekijät ovat suuri haaste. 10
Päihdepalvelujen asiakkaiden työllisyys ja ensisijaisesti käytetty päihde 2009 2010 VANTAAN KAUPUNKI VANDA STAD Työtilanne Päihdepalvelujen asiakkaat 2010 (suluissa 2009) Ensisijainen päihde 7 % (5 %) 5 % (5%) 1 % (1%) 3%(2%) Muut: opiskelijat, kotiäidit/- isät, e i tietoa 17 % (15 %) Eläkeläiset 12 % (13 %) Työssä 28 % (30 %) 5 % (4 %) 2 % (2%) 14 % (12%) 69 % (75 %) Työtön 41 % (42 %) Alkoholi Heroiini/muut opiaatit Kannabis Muu aineet Bubrenorfiini Hypnootit/sedatiivit Kokaiini ym. stimulantit Muu riippuvuus Sedatiivit: rauhoittava- tai unilääke. Stimulantit: mm. kokaiini ja am fetamiini. Nuorisoaseman asiakkaista 31 %:lla ensisijainen päihde on kannabis ja 10 %:lla muu riippuvuus. Asumispalveluissa ensisijainen päihde on 83 % alkoholi. Yhtäaikaisesta päihde- ja mielenterveyshäiriöstä kärsivät ns. kaksoisdiagnoosiasiakkaat Keväällä 2010 tehdyssä koulutustarvekartoituksessa kyselyyn osallistuneista päihdepalvelujen työntekijöistä 45 % ilmoitti kohtaavansa mielenterveysongelmaisia päivittäin. Päihteiden runsas käyttö aiheuttaa runsaasti psyykkisiä oireita ja voi laukaista vakavia psykiatrisia häiriöitä. Osa häiriöistä häviää päihteiden käytön loputtua päihdehoidon myötä, osa jää kuitenkin pidempiaikaisiksi tai pysyviksi. Toisaalta monet psyykkiset häiriöt altistavat ihmiset päihteiden ongelmakäytölle ja riippuvuudelle. Kaksoisdiagnoosi tarkoittaa sitä, että potilaalla on päihdehäiriön lisäksi vähintään yksi muu mielenterveyden häiriö. Käsite on tällaisenaan hyvin laaja ja useimmiten sen rajataan tarkoittamaan tilanteita, joissa mielenterveyden häiriö on vakava eli ilman päihteitäkin siihen liittyisi toimintakyvyn huomattava ja pysyvä heikkeneminen tai sen uhka. Huumehäiriöihin arvioidaan liittyvän jonkin vakavan mielenterveyden häiriön yli puolessa tapauksista ja alkoholihäiriöihin noin kolmasosassa. Vantaan päihdepalveluissa tehtiin v. 2007 2008 vuoden kestänyt masennusoireiden seuranta kahdella A- klinikalla BDI-masennuksen arviointilomaketta käyttäen. Seurantaan jääneistä 59 %:lla oli masennusoireita. Vajaalla 50 %:lla asiakkaista BDI-tulokset muuttuivat ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä merkittävästi. 50 %:lla masennusoireet vähenivät, vajaalla 20 %:lla masennusoireet lisääntyivät ja noin 30 %:lla pysyivät samana. Mikäli asiakkaalle jää masennus raitistumisesta huolimatta ja myös kun on kyse vaikeasta masennuksesta, asiakas ohjataan psykiatristen palvelujen piiriin. Seuraavassa taulukossa on Vantaan päihdepalveluissa kartoituspäivinä 1.12.2009 (katkaisuhoitoasema) ja 3.12.2009 (muut alla olevat yksiköt) olleiden asiakkaiden psykiatriset diagnoosit ja nuorisoaseman osalta myös oireet. Nuorisoasema kartoitti kaikki kartoituspäivänä hoitosuhteessa olleet nuoret, muut yksiköt vain yksikössä sinä päivänä käyneet asiakkaat. 11
Vantaan päihdepalveluiden asiakkaiden psykiatriset diagnoosit, psyykkiset oireet, lääkitykset, avohoito- ja lastensuojelukontaktit toimipaikoittain 1.12. ja 3.12.2009: Psyk. dg Psyyke- Psykiatrinen Lasten- N (tai psyyk. oire) lääkitys avohoito suojelu Koillinen A-klinikka 15 9 (60 %) 8 (53 %) 3 (20 %) 2 (13 %) H-klinikka 42 14 (33 %) 30 (71 %) Katkaisuhoitoasema 11 7 (63 %) 5 (45 %) Nuorisoasema (oire) 53 24 (46 %) 16 (30 %) 9 (17 %) 23 (43 %) Koisorannan päivystys 12 6 (50 %) 3 (25 %) 1 (8 %) Yhteensä 133 60 (45 %) 62 (47 %) 13 (10 %) 25 (19 %) Tässä yhden päivän läpileikkauksessa päihdepalveluiden asiakkailla on H-klinikkaa lukuun ottamatta selvästi enemmän psykiatrisia diagnooseja kuin tutkimusten mukaan olisi odotettua eli kolmasosan sijaan 46 63 %:lla. H-klinikalla puolestaan on psykiatrisia diagnooseja 33 %:lla, mikä on selvästi vähemmän kuin huumeriippuvaisilla yleensä tutkimuksissa on tullut esiin. Yksi syy tähän on todennäköisesti se, että HUS:n päihdepsykiatrian yksikön tekemän korvaushoidon tarpeen arvion perusteella selkeästi psyykkisesti sairaat potilaat ohjataan erikoissairaanhoitoon korvaushoitoon. Toisaalta H-klinikan asiakkaille, jotka eivät ole korvaushoidossa, ei yleensä ole tehty psykiatrista arviota Hoidosta vastaava taho kaksoisdiagnoosiasiakkaiden hoidossa on tällä hetkellä karkealla tasolla ilmaistuna seuraava asiakkaan päihde- tai mielenterveyshäiriön vakavuuden perusteella: Perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito MIELENTERVEY- DENHÄIRIÖ LIEVÄ TAI KESKI- VAIKEA MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖ VAIKEA PÄIHDEHÄIRIÖ LIEVÄ Perusterveydenhuolto PÄIHDEHÄIRIÖ VAIKEA Perusterveydenhuolto, päihdehuolto Erikoissairaanhoito ja/tai päihdehuolto Vakaassa tilanteessa perusterveydenhuolto Päihdeongelman vaikeusasteen tarkkaa määrittelyä ei ole olemassa. Kliinisen kokemuksen mukaan päihdeongelma on lievä, jos päihteenkäyttö on runsasta riskikäyttöä mutta riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt ja käyttöön ei liity merkittävää sosiaalista ja/tai terveydellistä haittaa. vaikea, jos kyseessä on päihderiippuvuus ja/tai monien päihteiden runsas käyttö ja käyttöön liittyy merkittäviä sosiaalisia ja/tai terveydellisiä haittoja 12
4. Päihdepalvelujen toimintaympäristö 4.1. Muutokset päihteiden käytössä Päihdepalvelujen tarve on selkeästi yhteydessä päihteiden käyttöön. Päihteiden käyttö kuormittaa paitsi päihteiden käyttäjää itseään myös hänen lähiyhteisöään, perhettään ja yhteiskuntaa laajemmin. 4.1.1. Alkoholi Alkoholin kokonaiskulutus on korkealla tasolla Alkoholin kulutus Suomessa on Pohjoismaiden korkein. Alkoholin kokonaiskulutus on yli kaksinkertaistunut kolmen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2009 vantaalaisten alkoholin tilastoitu kulutus oli 8,4 litraa ja tilastoimaton suunnilleen sama kuin valtakunnallisesti eli 1,9 litraa. Alkoholin kokonaiskulutus oli siten 10,3 l/100- prosenttista alkoholia asukasta kohden koko maan keskiarvon ollessa 10,2 litraa. Alkoholijuomien kulutus 100 %:n alkoholina vuosina 1960-2010 Litraa asukasta kohti 11 10 9 8 7 6 5 4 3 Tilastoitu Tilastoimaton 2 1 0 1960 1970 1980 1990 2000 2010 (Valvira, THL 2011) Vuoden 2010 tietojen mukaan alkoholin kokonaiskulutus on kääntynyt hyvin lievään laskuun (- 2 %). Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 600 000 alkoholin suurkuluttajaa. Suurkuluttajien määrän samoin kuin heidän kuluttamansa alkoholin määrän arvioidaan kasvaneen 2000-luvulla. Suurkuluttajien määrän kasvu on ollut yhteydessä alkoholiperäisten sairauksien ja alkoholikuolemien kasvuun (Päihdetilastollinen vuosikirja 2009). 13
Naisten ja ikääntyvien alkoholin kulutus on kasvanut Juomatapatutkimuksen (Mäkelä, Mustonen & Huhtanen 2009) mukaan alkoholin kulutuksen kasvu ei ole jakautunut tasaisesti väestössä. Alkoholin käyttökertojen määrä on tutkimuksen mukaan kasvanut noin 6 prosenttia vuosien 2000 2008 välillä. 50 69-vuotiaiden naisten (n. 15 %) ja miesten (n. 30 %) alkoholin käyttökerrat lisääntyivät eniten. Naisten alkoholin kulutus ja humalajuominen on kasvanut voimakkaammin kuin miesten. Sukupuolet samankaltaistuvat alkoholin käytössä. Naisten eniten alkoholia käyttävä ikäryhmä 30 49-vuotiaat käyttää nyt alkoholia suunnilleen saman verran kuin kaikki miehet käyttivät keskimäärin vuonna 1968. Ikääntyneiden päihteiden käyttäjien määrä kasvaa suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä. Vähintään 8 alkoholiannoksen viikkokulutus on yleistynyt 65 79-vuotiailla miehillä vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana. Eniten se on lisääntynyt 65 69-vuotiailla, joista useampi kuin joka neljäs käyttää viikossa vähintään 8 annosta alkoholia. Myös eläkeikäisten naisten vähintään 5 alkoholiannosta viikossa juovien osuus on kasvanut jatkuvasti 65 74-vuotiailla. Suurkulutuksen raja yli 65-vuotiailla on 7 alkoholiannosta viikossa. Nuorten alkoholin käyttö Vantaa välittää hankkeessa vuonna 2009 tehdyn kyselyn mukaan (vastaajia yhteensä 3193) 69 % vantaalaisista yläkouluikäisistä (14 16 v.) oli maistanut alkoholia (2172). Yläkouluikäisistä 30 % eli alle yksi kolmasosa oli juonut itsensä humalaan (941 nuorta). Saman kyselyn mukaan suurin osa nuorista ei käytä humalahakuisesti alkoholia, mutta niille jotka käyttävät, siitä on usein vakaviakin seurauksia. 71 % yläkouluikäisistä koki, että nuorten alkoholin käyttöön pitäisi puuttua tehokkaammin. Kouluterveyskyselyn 2010 mukaan peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten humalajuominen on vähentynyt hitaasti vuodesta 2004 alkaen, jolloin 20 % joi itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa. Vastaava luku oli vuonna 2010 16 %. Humalajuominen vähintään kerran kuukaudessa oli yleisempää lukiolaisilla (19 %) ja ammattiin opiskelevilla (39 %). 4.1.2. Huumeet Väestökyselyjen perusteella noin 13 prosenttia 15 69-vuotiaista oli kokeillut joskus kannabista 1. Osuus on pysynyt lähes muuttumattomana 2000-luvun ajan. Vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä amfetamiineja, opiaatteja, ekstaasia tai kokaiinia kokeilleiden osuus vaihteli 0,5 2 prosentin välillä. Suomalaisia amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäyttäjiä arvioitiin vuonna 2005 olleen noin 14 500 19 100. Määrä on noin 0,6 0,7 prosenttia Suomen 15 55-vuotiaasta väestöstä. Arvion mukaan suurin osa ongelmakäyttäjistä, eli lähes neljä viidestä käyttää amfetamiinia ja noin 80 prosenttia käyttäjistä on miehiä. (Huumetilanne Suomessa, 2009.) Tutkimuksissa on havaittu, että suomalaiselle huumausaineiden ongelmakäytölle on tyypillistä alkoholin käyttö oheispäihteenä, buprenorfiinin pistoskäyttö ja samanaikaiset mielenterveyden häiriöt. (Huumetilanne Suomessa, 2009.) Päihdehuollon huumeasiakkaita kartoittavissa tutkimuksissa on havaittu, että 2000-luvun aikana hoitoon hakeutuvista huumeiden käyttäjistä yhä suurempi osuus on ollut opiaattien käyttäjiä. Samaan aikaan amfetamiineja tai kannabista käyttävien osuus on pienentynyt. Sekakäyttö on hyvin yleistä, noin kaksi kolmasosaa ilmoitti käyttävänsä ainakin kolmea ongelmapäihdettä. (Ruuth & Väänänen, 2009.) 1 vuosina 2000, 2006, 2008 14
Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuorten sosiaalinen altistuminen huumeille vähentyi vuosituhannen vaihteesta alkaen, mutta vuodesta 2008 vähentyminen näyttää pysähtyneen. Etenkin pojista yhä useammalle on tarjottu huumeita tai yhä useampi tuntee jonkun, joka on käyttänyt huumeita. (Rainio ym. 2009.) Ainakin kerran huumeita kokeilleiden vantaalaisnuorien osuudet, vuosina 1999-2010 (%) 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 1999 2002 2004 2006 2008 2010 (Kouluterveyskyselyt) Yläkoulun 8. ja 9. luokkalaiset Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat Ammattiin opiskelevat, 1. ja 2. vuoden op. Huumeita kokeilleiden vantaalaisten yläkoulun 8. ja 9. -luokkalaisten, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden ja ammattiin opiskelevien 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden osuus kääntyi kasvuun vuonna 2010. Huumausainekokeilujen määrän kasvu liittyi erityisesti kannabistuotteiden kokeilun kasvuun, muiden huumausaineiden osalta ei ole havaittavissa merkittävää kasvua. Kyselyn mukaan huumeiden kokeilu on yleistynyt koko pääkaupunkiseudun alueella. (Lommi ym. 2010.) Vantaan nuorisoaseman kokemuksen mukaan kannabiksen pitkäaikainen ja säännöllinen käyttö on yleistynyt. Myöskin asiakastilastojen mukaan nuorisoasemalla ensisijaiseksi päihteekseen kannabiksen ilmoittaneiden määrä asiakaskunnassa on kasvanut. Kannabiksen käyttäjiä oli v. 2008 16 % asiakkaista ja vuonna 2010 31 %. Uusin tutkimustieto vahvistaa oletusta, että kannabiksen käyttö lisää psykoottisten oireiden sekä skitsofreniaan ja masennukseen sairastumisen riskiä. Viime vuosikymmeninä kannabiskasvin THC-pitoisuus on lisääntynyt, kun kasvia on jalostettu päihtymystarkoitusta varten. Kasvin päihdyttävä vaikutus välittyy THC:n kautta. Korkea THC-pitoisuus on riski psykoosisairauksien kannalta, koska sen on havaittu lisäävän mm. harhaluuloisuutta. Alle 17-vuotiaana kannabista käyttäneiden riski masentua myöhemmin elämässä on noin puolitoista kertaa suurempi kuin muiden American Journal of Epidemiology -lehdessä 2010 julkaistuista tuloksista ilmenee. (Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 12/2008.) 15
4.1.3. Tupakka Tutkimuksissa on havaittu, että nuorten huumekokeilujen riskiä lisää muun muassa varhainen tupakoinnin aloittamisikä, humalajuomisen useus, tupakoivien ystävien määrä, huumeita kokeilleiden ystävien määrä, perheen isän viikoittainen humalajuominen ja poikien osalta aggressiivinen käyttäytyminen varhaisnuoruudessa. (Huumetilanne Suomessa 2009.) Peruskouluikäisten ja lukiolaisten tupakointi onkin laskenut viime vuosikymmeninä. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten tupakointi lähti kuitenkin nousuun v.2008. Tässä viiteryhmässä päivittäinen tupakointi on huomattavasti tavallisempaa kuin lukiolaisilla. Tupakan ja muiden päihteiden yhteys toisiinsa ilmenee esim. Vantaan nuorisoaseman tilastoista. Vuonna 2010 nuorisoasemalla asioineista asiakkaista vain kuusi asiakasta ei tupakoinut säännöllisesti. Niiden osalta joiden kohdalla tupakoinnin aloitusikä on tiedossa, 5 % oli aloittanut tupakoinnin jo 8 10-vuotiaana ja 23% 11 12-vuotiaana. Näiden nuorten kohdalla voinee puhua vanhemmuuden puutteesta, koska kyseessä ovat pääsääntöisesti alakouluikäiset nuoret. 4.1.4. Lääkkeet Vantaan päihdepalvelujen asiakkaista ensisijaisena päihteenä rauhoittavia ja unilääkkeitä (useimmiten bentsodiatsepiineja) käytti kaikista asiakkaista 5 %, 4 % polikliinisten palveluiden, n. 11 % katkaisuhoitoaseman ja 3 % asumispalveluiden asiakkaista. Osuus vaikuttaa varsin pieneltä, koska bentsodiatsepiinivalmisteiden käyttö on lisääntynyt selvästi 80-luvun puolivälistä lähtien ja vuodesta 1995 alkaen on n. neljäsosa päihteiden ongelmakäyttäjistä käyttänyt myös bentsodiatsepiineja (H. Vorma, K. Kuoppasalmi, Suomen Lääkärilehti, 2005). Pelkästään alkoholiriippuvuudesta kärsivät asiakkaat ovat vähentyneet koko ajan ja huumeiden käyttäjistä suurin osa käyttää myös bentsodiatsepiineja. Nämä lääkkeet ovat myös yleisimmin korvaushoidossa ns. oheiskäytettyjä päihteitä. A-klinikoilla on koko ajan useita bentsodiatsepiinivieroituksessa olevia asiakkaita, joista osa ei ole käyttänyt bentsodiatsepiineja päihteenä vaan joku lääkäri on määrännyt lääkityksen johonkin psyykkiseen oireeseen. Käytön pitkittyessä heille on kehittynyt riippuvuus - joko pieniannosriippuvuus, jolloin annokset ovat vielä suositusannosten rajoissa tai suuriannosriippuvuus, jolloin annosta on pitänyt nostaa koko ajan lääkkeen menettäessä tehoaan käytön jatkuessa. Eräs keskeinen laitoshoitoon lähettämisen syy on laitoshoidon SASryhmän kokemuksen perusteella muun päihderiippuvuuden rinnalla oleva lääkeriippuvuus. 4.2. Päihteiden käytön seuraukset Terveydelliset ja sosiaaliset haitat Päihteiden käyttämiseen liittyy erilaisia riskejä sekä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Sosiaalisia haittoja ovat muun muassa perheväkivalta, ihmissuhdeongelmat, lasten laiminlyönti, ongelmat työelämässä, työttömyys, taloudelliset ongelmat ja syrjäytyminen. Alkoholin käytön aiheuttamia terveysongelmia ovat muun muassa elinvauriot, sairaudet, tapaturmat, sikiövauriot ja alkoholiriippuvuus. Huumausaineiden ongelmakäyttäjät ovat usein hyvin syrjäytyneitä. Huumehoidon tietojärjestelmän mukaan päihdehuollon huumeasiakkaiden sosiodemografinen tilanne on ollut hyvin saman kaltainen vuosia. Vuonna 2008 asiakkaista 64 prosenttia oli työttömiä, asiakkaiden koulutustaso oli matala, noin 11 prosenttia oli asunnottomia, 25 prosenttia asiakkaista eli avo- tai avioliitossa ja joka kolmannella oli alle 18-vuotiaita lapsia. (Huumetilanne Suomessa 2009.) 16
Runsaan alkoholin käytön aiheuttamiin sairauksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuolleiden määrä on noussut 43 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2007. Nykyisin työikäisten (15 64-vuotiaiden) suomalaisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy on ollut alkoholisyyt eli alkoholiperäiset sairaudet ja alkoholimyrkytykset. Suomessa alkoholiehtoisten maksasairauksien väestöön suhteutettu kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin alkoholin kulutuksen kasvu. Vuosittain alkoholisairauksiin kuolee yli 3000 henkilöä. Päihteiden käyttö heikentää vanhemmuutta Naisten alkoholinkäytön kasvu on merkinnyt suurta muutosta alkoholikulttuurissa. Nykyään kolme neljästä alkoholinkäyttökerrasta tapahtuu kodeissa. (Mustonen, Mäkelä & Huhtanen 2009.) Kodeissa juomisen yleistyminen merkitsee sitä, että lapset näkevät humalaisia aikuisia yhä useammin ja että laiminlyönnin mahdollisuus lasten hoidossa kasvaa. Suomalaisten lasinen lapsuus -tutkimuksen 1994 ja 2004 tulosten mukaan joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa liiallinen alkoholikäyttö tai muu vanhempien päihdeongelma aiheutti lapselle ongelmia tai haittaa. Aihetta on kartoitettu myös kouluterveyskyselyillä. Vuonna 2010 kouluterveyskyselyssä kysyttiin onko läheisen alkoholinkäyttö aiheuttanut vastaajalle ongelmia. Vantaalaisista peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisista 12 prosenttia kertoi läheisen alkoholin käytön aiheuttaneen heille ongelmia. Vastaava osuus lukiolaisten 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista oli 14 prosenttia ja ammattiin opiskelevista 18 prosenttia. Tytöillä kokemukset olivat yleisempiä. Suomalaisten lasinen lapsuus -tutkimuksessa päihteitä käyttäneissä perheissä eläminen korostui turvattomuuden, pelon ja yksinäisyyden ajanjaksona. Vuonna 2009 Kuusikkokunnissa 2 oli lastensuojelun asiakkaina noin 8 prosenttia alle 18-vuotiaasta väestöstä. Vantaalla vastaava luku vuonna 2010 oli 8,8 %. Samana vuonna päihteet lastensuojeluilmoitusten ensisijaisena syynä oli 24 %:ssa ilmoituksista (N=6041). Näistä 913 (15 %) liittyi vanhempien päihteiden käyttöön ja 535 (9 %) lapsen/nuoren omaan päihteiden käyttöön. Näiden lisäksi päihteiden käyttö on monien lastensuojeluilmoitusten toissijaisena syynä. Vantaan päihdepalveluissa tehtiin kartoitus 27.10.2010 asiakkuudessa olleiden lasten määristä, jotta saadaan viitteitä siitä, miten tärkeää vanhemmuuden tukeminen asiakastyössä on. Tuona päivänä täysi-ikäisille suunnatuissa palveluissa oli 578 asiakasta ja heillä yhteensä 402 omaa tai puolison lasta. Asiakkaan kanssa samassa taloudessa asui 200 lasta ja muualla asuvista suurin osa asui toisen vanhemman luona, osa asui jo omassa kodissaan ja pieni osa lastensuojelun sijoittamana. Vuoden 2010 aikana kaikista asiakkaana olleista 51 %:lla oli lapsia. Avo- tai avioliitossa olevilla ja eronneilla lapsia oli 93 %:lla. Yhteenvetona voidaan todeta, että vanhemmuus koskee suurinta osaa päihdepalvelujen asiakkaista ja että vanhemmuuteen liittyvät kysymykset tulee nähdä myös osaksi päihdetyötä, myös silloin, kun asiakas on ns. etävanhempi. Em. kartoituspäivänä nuorisoaseman asiakkuudessa oli 87 alle 21-vuotiasta, joilla oli sisaria tai sisarpuolia 157. Nuorisoaseman asiakkaat hakevat apua joko oman tai läheisen päihdeongelman takia. Nuorisoaseman asiakkaiden suhteellinen osuus päihdepalvelujen asiakkaista on noussut. V. 2009 osuus oli 10 % ja v. 2010 13 %. Äitiys- ja lastenneuvoloista ei ole saatavissa tilastolukuja esille tulleista, raskaana olevien tai pienten lasten vanhempien päihteiden käytöstä. Kuitenkin vuositasolla muutamia kymmeniä raskaana olevia ohjataan HUS:n HAL-poliklinikalle. 2 Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu. 17
Ikääntyvien päihdepalvelujen tarve kasvaa Suomessa arvioidaan 5 10 %:lla yli 64-vuotiaista olevan alkoholin ongelma- ja riskikäyttöä. Suurimman osan päihdeongelmista arvioidaan kuitenkin jäävän piiloon. 1/3 ikääntyneistä päihdeongelmaisista ovat niitä, jotka aloittavat runsaamman alkoholin käytön vasta myöhemmällä iällä. Ikääntyneiden suhteellisen osuuden kasvaessa, myös ikääntyneiden päihdeongelmaisten absoluuttinen määrä tulee kasvamaan (Päihdelinkki.tietoiskut). Parin viime vuoden aikana päihdepalveluille on tullut runsaasti yhteistyökumppaneiden yhteydenottoja ikääntyvistä henkilöistä, joiden päihteiden käyttö vaikeuttaa olennaisesti arkielämän sujumista ja joille on jo syntynyt vakavia terveyshaittoja. Katriinan sairaala raportoi, että potilaista vähintään kolmanneksella on taustalla runsas päihdekäyttö. HUS:n Peijaksen sairaalan selvitysten mukaan huolestuttavin ryhmä on 50 60- vuotiaat, joista yli kolmannes on päivystyksessä asioidessaan joko päihtynyt tai päihderiippuvainen. Yli 60- vuotiaiden ryhmässä vastaava luku on 11 %. Perinteinen päihdetyö Vantaalla, kuten koko maassa, on suunnattu työikäiselle väestölle. Sen lisäksi vain nuoret, huumeongelmaiset ja jossain määrin perheet saavat kohdennettua palvelua. Ikääntyneiden päihdepalvelujen kehittämiseen on paneuduttava. 4.3. Netti- ja peliriippuvuus Tutkimusten mukaan Suomessa on rahapeliongelmaisia jopa 130 000 ja heistä noin 29 000 pääkaupunkiseudulla. Kun pelaamisesta tulee ongelma, johtaa se taloudellisiin, sosiaalisiin ja ihmissuhdevaikeuksiin. Peliongelma on myös vahva riippuvuusongelma, kun pelaaminen on pakonomaista. Peliongelmaisten hoito on 1990-luvulta alkaen kuulunut päihdepalvelujen tehtäviin, mutta resursseja siihen on ollut vähän. Tilanne on parantunut vuonna 2010, kun pääkaupunkiseudun yhteinen Peliklinikka avattiin. Osalla nuorisoaseman nuorista tietokonepelaaminen on mennyt kohtuuttomaksi ja alkanut tuottaa sekä terveydellistä että sosiaalista haittaa. Lähitulevaisuudessa nuorten pelaaminen on yksi vakava haaste hoito- ja kuntoutustyölle. 4.4 Asunnottomuus ja sen vaatimat palvelut Vantaalla on vuosina 2004 2009 ollut vuosittain asunnottomia sosiaalityön asiakkaita 400 600. Näistä lähes 300 on ollut vuosittain päihdehuollon asiakkaina. Asunnottomat päihdeongelmaiset ovat päihdepalvelujen käyttäjistä syrjäytyneimpiä heidän joukossaan on enemmän perhesuhteiltaan eronneita, eläkkeellä olevia ja työttömiä kuin muiden palvelujen käyttäjissä. Uusien asunnottomien määrä on viime vuosina ollut kasvava. Asunnottomia on erityisen paljon (n. 30 %) huumeiden käyttäjille tarkoitetun terveysneuvonnan asiakkaissa. Asunnottomien päihdeongelmaisten kuntoutuminen vaatii vuosien työpanosta ja sitoutumista hoitoon myös asiakkaalta sekä tavallisia vuokra-asuntoja että tukea asumiseen. Vantaa on sitoutunut asunnottomuuden määrälliseen vähentämisohjelmaan 2009 2011 ja laadulliseen kehittämisohjelmaan vuosille 2010 2012. Viimeksi mainittu tunnetaan valtakunnan tasolla Nimi Ovessa - hankkeena ja Vantaan osuus siinä Vantaan Omat Ovet -hankkeena. Tähän TEKES:in rahoittaman hankkeen kehittämistyöhön ovat sitoutuneet Vantaan lisäksi Helsinki, Espoo, Tampere ja Helsingin Diakonissalaitos. 18
5. Palvelurakenteen ja palvelujen kehittämisen keskeiset periaatteet 5.1. Palvelujen järjestämisen periaatteet Palvelurakennetta kehitetään siirtämällä toiminnan painopistettä ja resursseja avohoitoon Päihdepalvelujen antamisessa avohoito on aina ensisijaista. Tämän ohjelman tavoitteena on muuttaa päihdepalvelujen palvelurakenne nykyistä avohoitopainotteisemmaksi. Vuonna 2011 laitoshoidon ostopalvelujen hankintaan varattuja määrärahoja on jo alennettu 350 000 ja siirretty avohoitoon mm. kotona tapahtuvan katkaisuhoidon ja jälkikuntoutuksen, korvaushoidon ja muiden avopalvelujen ostamisen lisäämiseen. Resurssien siirtoa laitoshoidosta avohoitoon tulee edelleen jatkaa. Tavoitteena on, että laitoshoidon osuus käytettävissä olevista resursseista alenee siten, että vuonna 2012 se on 32 % ja 30 % vuonna 2013. Laitoshoidon vähentäminen edellyttää kuitenkin avohoidon palvelutarjonnan lisäämistä, mikä puolestaan vaatii uusia vakansseja avohoitoon. Avohoidon palvelujen tarjonnan lisääminen on luontevinta omien polikliinisten palvelujen yhteydessä. Avohoidon henkilöstön lisäämisen tarve on 7 vakanssia vuosina 2011 2013. Uusien vakanssien kohdentaminen perustellaan palvelujen kehittämistä koskevissa kohdissa. Palveluja järjestetään ensisijaisesti omana toimintana Päihdehuollon avopalvelut järjestetään jatkossakin ensisijaisesti omana toimintana ja niitä täydennetään tarpeen ja resurssien mukaan ostopalveluilla. Oman toiminnan merkitys korostuu päihdeongelman moniulotteisuuden takia. Asiakkaan tarvitsemat terveydenhoitoon, työllistymiseen, tavanomaiseen asumiseen ja toimeentulon turvaan liittyvä palvelut ovat Vantaalla. Päihdepalvelujen tehtävä hoitavana, kuntouttavana ja muiden palvelujen käyttöön ohjaavana tahona mahdollistuu parhaiten toimimalla yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Osa asumispalveluista ostetaan, mutta niiltäkin osin pääpaino on vantaalaisten toimijoiden kanssa. Kuntouttava laitoshoito hankitaan ostopalveluna Uudenmaan päihdehuollon kuntayhtymältä ja kilpailutetuilta palveluntuottajilta. Päihdepalvelut tekee yhteistyötä myös alalla toimivien järjestöjen ja muiden tahojen kanssa erityisesti ehkäisevän päihdetyön ja vertaistoiminnan osalta. 5.2. Palvelujen sisällöllisen kehittämisen periaatteet Päihdepalvelujen toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta päihdepalvelujen sisällöllistä kehittämistä tulisi ohjata seuraavien periaatteiden mukaan: Ehkäisevän päihdetyön merkitystä korostetaan Ehkäisevä työ läpäisee kaikki päihdepalvelut. Palvelurakenteessa avopalvelujen päivystysvastaanotot, aamuryhmät ja asumispalveluissa asumispäivystys tavoittavat asiakkaat matalalla kynnyksellä ja ehkäisevät siten ongelmien syvenemistä. Runsas vertaisryhmätoiminta, johon asiakas voi tulla aikaa varaamatta, toimii muutosta ylläpitävänä ja retkahduksia ehkäisevänä. Kokonaisvaltainen työote sisältää mm. lasten ja nuorten tilanteen selvittämisen sekä hyvän vanhemmuuden tukemisen. Hoitopalveluita on myös puolisoille ja nuorille. Niiden tavoitteena on auttaa päihdeongelman lähellä eläviä pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan läheisen päihdeongelmasta huolimatta. 19