6.4 LUKUUN 6 LIITTYVÄÄ EMPIIRISTÄ TUTKIMUSTIETOA:

27 6.4 LUKUUN 6 LIITTYVÄÄ EMPIIRISTÄ TUTKIMUSTIETOA: A) Lokalisaatio- ja urbanisaatio edut - selitetään sektorikohtaisia työn tuottavuuseroja kaupunkialueiden välillä pääomakannalla per työntekijä, työntekijöiden koulutustasolla, sektorin kokonaistuotannolla (lokalisaatioetu tai haitta) sekä kaupunkialueen väestömäärällä (urbanisaatioetu tai haitta). Kummat ovat merkittävämpiä, toimialan kokoa kaupunkialueella korostavat Marshallin lokalisaatioedut vai Jacobsin urbanisaatioedut, jotka painottavat kaupunkialueen kokoa ja monipuolisuutta? Katsaus useiden tutkimusten tuloksiin: - Eberts & McMillen (1999) yhtenvetoartikkelin (Handbook of Regional & Urban Economics Vol 3) mukaan (ks. seuraavalla sivulla olevaa taulukkoa). - useimmissa tutkimuksissa saadaan esille tilastollisesti merkitseviä positiivisia lokalisaatiovaikutuksia ja hieman harvemmissa myös positiivisia urbanisaatiovaikutuksia Aiemmin oli esillä Rosenthalin and Strangen (2004) katsausartikkeli, jossa erotellaan - yritysten maantieteellinen, teknologinen ja ajallinen etäisyys - kaikilla on merkitystä yritysten tuottavuudelle - vaikutukset vaihtelevat sektorista toiseen

28

29 Baldwin ym. (2008) päätyivät siihen, että muista yrityksistä koituvat tuottavuusvaikutukset toteutuvat vain 10 kilometrin säteen sisällä. Ns. ESPON tutkimusohjelman CAEE (Case for agglomeration economies in Europe) tutkimuksen osana on Artisin, Curranin ja Sensierin (2010) tutkimus Investigating Agglomeration Economies in a panel of European Cities and Regions. Tutkimuksessa tarkastellaan kasautumisetuja Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Italiassa, Espanjassa ja Iso- Britanniassa vuosina 1980-2006 NUTS 2 ja 3 aluetason paneeliaineistoilla. Tulokseksi saadaan pitkällä aikavälillä 14 % NUTS 2-tason ja 13 % NUTS 3-tason kasautumisvaikutukset tuottavuuteen. Aiempaan kirjallisuuteen nähden nämä vaikutukset ovat aiempien tulosten yläpäässä. Kun paneeliaineisto jaetaan vuosikymmenittäin jaksoihin, osoittautuu, että 1980-luvulla kasautumisvaikutus oli 8 % NUTS 2 tasolla, kun taas 1990- luvulla se oli vaikutussuunnaltaan negatiivinen ja tilastollisesti merkityksetön. Viimeksi mainittua selitetään vuosikymmenen alun taantumalla. Vuodesta 1999 vuoteen 2006 kasautumisen tuottavuusvaikutuksiksi saadaan NUTS 2 tasolla 8 % ja NUTS 3 tasolla 7 %. Tulosten mukaan suurimmilla yli 500 000 asukkaan NUTS 3 kaupunkialueilla on korkeimmat kasautumisvaikutukset (yli 10 %). Tämän tulkitaan osoittavan, että kaupunkialueiden työpaikkatiheys on edesauttanut tuottavuutta parantavien kasautumisetujen esiin tuloa viime vuosina. Näitä tuloksia tukevat Curranin ja Sensierin (2010) tulokset suurten kaupunkialueiden aineistolla. Klusterianalyyseistään tunnettu Porter (1990) on Jacobsin kanssa samaa mieltä siitä, että kilpailu edistää tuottavuuden kasvua, mutta korostaa saman alan kilpailun kannustevaikutuksia tutkimus- ja kehitystoimintaan. Yritysten on oltava innovatiivisia jäädäkseen eloon. Toisaalta Porter näkee, että tiedon siirtymät tapahtuvat ensisijaisesti vertikaalisesti mikä on sopusoinnussa Marshallin ulkoisvaikutusten kanssa. Tätä kilpailun luonnetta koskevaa näkemystä kutsutaan Porterin hypoteesiksi ja sen testaaminen on liitetty osaan lokalisaatio- ja urbanisaatiovaikutuksia koskevia tutkimuksia. Beaudry ja Schiffauerova (2009) ovat käyneet läpi 67 tutkimusta kasautumisen ja osin kilpailunkin vaikutuksista. Noin 70 prosentissa tutkimuksista on saatu tukea Marshallin lokalisaatiovaikutuksille. Jokseenkin samassa määrin (75 %) on tutkimuksia, joissa myös Jacobsin näkemys kaupunkikoon ja sen monipuolisuuden merkityksestä tuottavuudelle saa tukea. Toki osassa tutkimuksia näitä vaikutuksia ei saada esille ja on sektoreita, joilla lokalisaatiovaikutukset ovat negatiivisia. Vain 25 tutkimuksessa on testattu kaikkia kolmea hypoteesia eli urbanisaatioetuja, lokalisaatioetuja ja kilpailun roolia. Kilpailun positiiviset tuottavuusvaikutukset tulevat useimmiten (11 tutkimusta) esille Jacobsin näkemyksen eli kaupunkialueen kokoa ja monipuolisuutta korostavien urbanisaatioetujen kanssa. Neljässä tutkimuksessa saadaan tukea sektoritason kilpailuvaikutuksille. Vain kuudessa tutkimuksessa kaikki kolme hypoteesia saivat tukea samanaikaisesti eli sekä alan sisäisellä että kaupunkialueen laajuisella kilpailulla on merkitystä tuottavuuskehitykselle.

30 B) TIHEYS JA TUOTTAVUUS, viimeaikaisia tutkimuksia Hollantia koskevassa Broersman ja Oosterhavenin (2009) tutkimuksessa aineistona on Hollannin 40 aluetta ja tutkimus kattaa vuodet 1990-2001. Siinäkin osoittautuu, että alueen työpaikkatiheydellä on selvä positiivinen tuottavuusvaikutus. Brülhart ja Mathys (2008) käyttävät Euroopan maiden alueita koskevaa paneeliaineistoa arvioidessaan työllisyyden tiheyden vaikutusta tuottavuuteen ja saavat niiden välisen jouston arvoksi peräti 13 % mikä on erittäin korkea. Glaeser, Kolko ja Saiz (2001) korostavat, että kaupunkialueen tiheyden myönteinen merkitys kulutukselle on jäänyt liian vähälle huomiolle. Heidän empiiristen tutkimustulosten mukaan hyvien palvelujen kaupungit (high amenity cities) ovat kasvaneet vähäisten palvelujen kaupunkeja vähemmän. Toisaalta maanvuokrat ovat kasvaneet enemmän kuin palkat kaupungeissa, minkä perusteella kaupunkiasumisen kysyntä on kasvanut enemmän kuin palkkatason vetovoiman perusteella voisi odottaa. Kotitalouksien saamat edut ja niiden yhteys kaupunkien tiheyteen ovat esillä myös Gottliebin ja Glaeserin (2006) artikkelissa. Mikä merkitys edellä esitetyillä tuloksilla on, mitä väliä?: - Maailmanpankin Reshaping Economic Geography raportti ja sen DDD-analyysi (density, distance, division) - Implikaatiot kaupunkisuunnittelulle (Tähän palataan) - maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava, poikkeuslupaan perustuva rakentaminen jne. - kaavat vs. toteutuva rakentaminen; urban sprawl C) Verotuksen vaikutuksista Bartik (1991): yhteenveto eri tutkimusten veroihin liittyvistä tuloksista koskien yritysten sijoittumista alueelle: - paikallisverotuksen taso - jos paikallisverotaso ja paikalliset palvelut (kouluolot ja infrastruktuuri) kasvavat yhdessä + - jos korkeamman verotuksen turvin lisätään tulonsiirtoohjelmia, niin vaikutus on - - metropolialueen sisällä verojoustot ovat suurempia kuin niiden välillä

31 D) Suomea koskevia tutkimuksia: Mukkala, K. (2003): Agglomeration Economies in the Finnish Manufacturing Sector. Mukkalan tutkimus on Suomen seutukunta-aineistolla tehty kolmea teollisuussektoria koskeva parametrinen tuotantofunktiotutkimus, jossa saadaan esille pääasiassa lokalisaatioetuja. Susiluoto & Loikkanen (2001): Seutukuntien taloudellinen tehokkuus 1988-1999. Helsingin kaupungin tieetokeskuksen tutkimuksia 2001:9. - koskee yksityistä elinkeinotoimintaa seutukunta-aineistolla vv. 1988-1999 - Data Envelopment Analysis (DEA) ja toisena vaiheena regressiomalleja - DEA vaiheessa panostekijöitä ovat työpanos ja pääoma, ja tuotos jalostusarvo (ja osassa malleja myös lisäksi erikseen palkkasumma). Lineaarisen ohjelmoinnin avulla DEA-vaiheen tuloksena saadaan esille tehokkaimmat seutukunnat (tehokkuusluku E= 100) sekä indeksiluvut muille seutukunnille, jotka ilmaisevat missä määrin ne ovat tehokkuudeltaan tehokkaimpien alapuolella (0 < E < 100). - regressioissa selitetään tehokkuuslukuja seutukunnan väestömäärä, sijainti yms. Tuloksista Alueiden väliset tehokkuuserot osoittautuivat suuriksi (1988-1999) - kärkeen sijoittui Helsingin seutu tehokkuusluvulla 99,3, viimeiseksi Torniolaakso (67,1). - voidaan siis sanoa, että heikoin alue sai tietyllä resurssimäärällä aikaan noin 30 prosenttia vähemmän tuotosta kuin vahvin. - Vaihtoehtoisesti: mikäli heikoin alue olisi ollut yhtä tehokas kuin vahvin alue, sen tuotos olisi voitu saada aikaan 30 % vähemmin voimavaroin. Alueen koolla on merkitystä tehokkuudelle. - Kaikkien 83 seutukunnan aineistossa tilastollinen yhteys koon ja tehokkuuden välillä oli positiivinen, joskin suhteellisen heikko. - Kymmenestä kärkialueesta kolme kuului suurimpiin kaupunkialueisiin (Helsingin, Tampereen ja Oulun seudut) - Lisäksi kaikki kymmenen väkiluvultaan suurinta seutukuntaa olivat keskimäärää (mediaanialuetta) tehokkaampia ajanjaksolla 1988-1999. Toinen kärkikymmenikössä näkyvä tekijä on erikoistuminen: - kuusi seutukuntaa kymmenestä tehokkaimmasta on erikoistunut massa- ja paperiteollisuuteen, vahvimmin näistä Jämsän seutu. - Vaihtoehtoinen esimerkki erikoistumisen ja tehokkuuden suhteesta on elektroniikkaan suuntautunut Salon seutu, jonka menestys perustuu pikemminkin alueelle saatuun koulutuksen ja osaamiseen. - Näillä alueilla on kyse ns. lokalisaatioeduista: tietyn alan keskittyminen maantieteellisesti tehostaa tuotantoa.

32 Tehokkuudeltaan heikoimmat alueet - yleensä pieniä, syrjäisiä ja alkutuotantovaltaisia, niiden ulkomaan vienti oli vähäistä ja kunnallissektorin osuus suuri. Taloudellinen tehokkuus on heijastunut alueiden kehitykseen ja lamasta selviämiseen. - Tehokkaampien alueiden tuottavuus ja työllisyys on kehittynyt muita alueita suotuisammin sekä yrittäjäsektorilla että kokonaisuutena. - Tehokkaiden alueiden muuttotase on keskimääräistä positiivisempi. Etelä- pohjoinen jako näkyy selvästi tuloksissa - Tehokkaimmat alueet olivat yleensä Vaasan - Kotkan linjan eteläpuolella. Oulun seutu, neljä sen eteläpuolista seutua sekä Kemi-Tornio olivat kuitenkin poikkeuksia tästä säännöstä.. Syrjäisestä sijainnista on 1990-luvun laman jälkeen tullut yhä selvemmin tehokkuuden este. - Sijainnin ja tehokkuuden yhteys on kahdentoista vuoden aikana vahvistunut. Oulu ja Kemi-Tornio olivat ainoat vertailussa todella hyvin menestyvät maantieteellisesti syrjäiset alueet. Kuitenkin kuvassa on myös mosaiikkimaisuutta, - joka Etelä- ja Keski-Suomessa näyttää jopa lisääntyneen. Loikkanen, H. & Susiluoto, I (2004).: T&K-menojen vaikutus seutukuntien taloudelliseen suorituskykyyn vuosina 1997-1999. Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2004 (s. 409-423) (E:n jatkotutkimus). Tulosten mukaan - T&K-menojen tasolla henkeä kohti oli selvä yhteys positiivinen seutukunnan yrittäjätoiminnan taloudelliseen tehokkuuteen. Piekkola, Hannu (2006): Knowledge and innovation subsidies as engines of growth. ETLA B-sarja, nro 216. - Tutkimuskohteena seutukuntien kansantuotteen ja tuottavuuden kasvun erot vuodesta 1995. - kansantuotteen kasvu nopeinta Suur-Helsingin alueella ja muissa isoissa kaupungeissa (joissa kansantuote per asukas oli jo ennestään on korkeinta) - aluetason kasvua selitetään yhdistetyn yritys- ja työntekijäaineiston avulla, jossa on myös osaamispääomaa koskevia mittareita - osaamispääoma nojaa koulutukseen + ammatilliseen osaamiseen: yrityksissä, joissa nämä ovat korkealla tasolla tuottavuuden kasvu on nopeampaa - tuottavuuden kasvu keskittyy alueille, joilla koulutettua työvoimaa on parhaiten saatavilla

33 - seutukuntien välistä tuottavuuserojen kaventumista tapahtunut (vuodesta 1995) vähän; tätä selittää osaamispääoman kasautuminen - tuottavuuserojen kiinnikuromista muihin tapahtuu enemmän vain pienissä yrityksissä T&K investointien alueellisella jakaumalla on vähemmän merkitystä kuin koulutetun työvoiman saatavuudella - T&K tieto/taito leviää globaalisti ja insinöörien saatavuus ei ole ollut merkittävin pullonkaula. - T&K tukien merkitys kasvun lähteenä kasvanut: ne lisäävät tuottavuuden kasvua pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka ovat lähellä tuottavuuden kärkeä Seutukuntien kilpailukyky (KK) vuonna 2002 (Piekkola): - tärkeitä osatekijöitä osaamispääoma, innovaatiokyky ja saavutettavuus - Top 10 KK:ssa: Helsinki, Tampere, Oulu, Vaasa, Turku, Jyväskylä, Porvoo, Varkaus, Turunmaa ja Salo Kilpailukyvyn osalta Suomi voidaan jakaa kolmeen alueeseen - Läntinen: Pohjanmaalla ja Oulun seudulla innovatiivisuus korkea, mutta yleisesti koulutustaso ei korkea, alueella erikoistuneita yrityksiä ja keskuksissa nuorta työvoimaa - Itäinen: nojaa insinöörityöhön ja T&K investointeihin, mutta monilla alueilla teollisuutta vähän - Eteläinen: on osaamispääomavaltainen, innovatiivinen ja tuottavuuden kärkeä. Tuotantorakenne palveluvaltainen. Työikäisen väestön osuus on suuri, hyvä saavutettavuus ja väestön keskittyminen alueelle. Julkinen tuki tuottavuuden kärkiyrityksille edistää kasvua jatkossakin.

34 E) Erilaiset kv. kaupunkien vertailut, jotka perustuvat kyselyihin yms. - European Cities Monitor - The Economist Intelligence Unit's liveability rating, part of the Worldwide Cost of Living Survey - Mercer's Quality of Living Survey - Savageau's Places Rated Almanac - Global Urban Competitiveness Report OECD 2002 Territorial Reviews: Competitive Cities in the Global Economy F) Entä julkisen sektorin palvelutuotannon tehokkuuserot - (kaupunki)alueet jotka sijoittuvat yksityisen sektorin osalta tuottavuus kärkeen eivät sijoitu kärkeen julkisen sektorin tehokkuusanalyyseissä - pieniä kuntia tehokkuuskärjessä, toisaalta niiden osalla on paljon variaatiota, suurimmat kaupungit sijoittuvat keskinkertaisesti tai verraten heikosti - ks. esimerkiksi Luoma & Moisio (2005), Loikkanen & Susiluoto (2005), Loikkanen (luku 14, Metropolialueen talous, 2012)

35 G) Sininen kirja (Pekka Himanen & työryhmä) - hallituksen tilaus Suomen kestävän kasvun malliksi Kirjan mukaan perimmäinen tarkoitus on ARVOKAS ELÄMÄ. Huomiota raportissa (ks. www.vnk.fi sivuilta) kiinnittää se, että - siinä ei puhuta juuri mitään alueellisesta kehityksestä maiden sisällä (paitsi Silicon Valley) - kuntia ei raportissa oikeastaan ole olemassakaan (edes Silicon V:ssä) puhutaan vain termein valtio, hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta, vaikka hallitus aikoo lisätä kuntien jo ME-tason roolia sote-palveluissa - informationalismi (ICT-pohjainen tuottavuuskasvu) ja verkostoituminen ovat vahvasti esillä Valtioneuvoston juuri ilmestynyt tulevaisuusselonteko on http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j18-vn-tuse-fi-19-sv-20- en/pdf/fi.pdf

36 6.5 Maiden välisten ja alueellisten tuloerojen kehitys Kasautumisen (kaupungistuminen) rinnalla, mitä on tapahtunut tuloeroille (konvergenssi vs. divergenssi) A. Maailmassa - kehittyneiden maiden kesken ja niiden sisällä alueiden väliset tulotasoerot (BKT per capita) pääsääntöisesti pienentyneet - ns. kehittyvät maat (erit. Afrikka) jääneet jälkeen - kaksi konvergenssiklubia, mutta - osa jälkeenjääneistä on päässyt kasvuprosessiin B. Euroopassa - maiden ja alueiden väliset tulotasoerot (alue BKT per capita) kaventuivat pääsääntöisesti ennen viime vuosien kriisiaikaa - EU-tukea saavat koheesiomaat (Espanja, Irlanti, Kreikka, Portugali) saivat muita kiinni ennen kriisiä - myös muut reunamaat kuten Suomi kasvanut erit. 1990-luvun puolivälin jälkeen muita nopeammin - maiden sisällä alueelliset työttömyyserot ovat säilyneet tai jopa kasvaneet C. USA:ssa: alueiden väliset tuloerot ovat kaventuneet yli ajan

37 Alueellisia tuloeroja ja niiden kehitystä yli ajan voidaan tarkastella - graafisesti yllä olevan kuvan avulla suhteuttamalla alueet maan tai muun kokonaisuuden keskiarvoon, jolloin saadaan esille suhteellisten erojen kehitys - laskemalla vuosittain joku hajontamitta, kuten variaatiokerroin (= keskihajonta/keskiarvo). Tällöin puhutaan sigmakonvergenssista, missä sigma viittaa keksihajontaan - Beta -konvergenssilla tarkoitetaan jonkun lähtöajankohdan tulotason ja sen jälkeisen kasvun välistä yhteyttä. Jos vuonna t alhaisen (korkean) tulotason alueilla tulotason kasvu periodiin t + n on suurempaa (heikompaa) kuin korkean (matalan) tulotason alueilla, esiintyy Beta -konvergenssia - Huom. Beta konvergenssista ei välttämättä seuraa sigma konvergenssi.

38 Tulokäsitteistä ja skaalauksista Yllä olevissa kuvissa puhutaan tuloista, mutta käsite on alueen arvonlisäys per capita eli aluetason BKT. Se mittaa tuotannon synnyttämää arvonlisäystä, josta osa, kuten voitot menevät osin muille alueille. Kotitalouksien näkökulmasta tulonmuodostusta voidaan katsoa eri tulokäsitteillä, joista perustelluin on Käytettävissä oleva tulo (KOT) KOT = tuotannontekijätulot + tulonsiirrot välittömät verot Kotitaloustason KOT voidaan laskea joko - henkeä kohti - ekvivalenssiskaalaa käyttäen standardoitua yksikköä kohti - OECD skaala (1. aikuinen = 1, seuraavat 0.7 ja 0-17 vuotiaat lapset kukin 0.5) - Atkinsonin skaala (neliöjuuri perheenjäsenten lkm) D. Suomessa: 1934-1993 alueelliset tuloerot ovat kaventuneet veroäyrit/asukas seutukunnittain mitan avulla sigma ja betakonvergenssia tarkastellen (Kangasharjun 1998 väitöskirja)

Average annual growth arate from 1934 to 1993 Logaritmien keskihajonta 39 Sigma-konvergenssi 1934-1993 0.5 0.45 0.4 0.35 0.3 0.25 0.2 0.15 0.1 0.05 0 1934 1944 1954 1964 1973 1983 1993 - sama tulos saadaan tarkastelemalla Beta konvergenssia 6.0 % 5.5 % 5.0 % 4.5 % 4.0 % 3.5 % 3.0 % 2.5 % 0 0.5 1 1.5 2 2.5 3 Logarithmic per capita income level in 1934

40 1990-luvun puolivälin jälkeen alue-erot ovat kasvaneet ja seutu- kuntien arvonlisä/asukas muuttujan variaatiokerroin on kasvanut Indeksi 160 Seutukuntien arvonlisä asukas -suhteen variaatiokerroin 1975-2003, Indeksi 1975=100; käyvin hinnoin; pl. Ahvenanmaa 150 140 130 120 Alueerot kasvavat pienenevät 110 100 90 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Lähde: Kangasharju 2005

41 Seuraavassa alue-eroja tarkastellaan suurten aluekokonaisuuksien sisällä NUTS2 aluetasolla, joka on EU:n alueluokituksen yksi taso. Alla olevat kuvat ovat Loikkanen-Nivalainen (2010) julkaisusta Figure 10 Population of Finland by major (NUTS2) regions during 1975 2009, 1000 people thousand people 3 000 2 500 Southern Finland including Åland 2 000 Western Finland Eastern Finland Northern Finland 1 500 1 000 500 0 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 Source: Statistics Finland, Population statistics Figure 13 GDP measured in producer prices by Finnish main (NUTS2) regions during 1975 2007,billion euro billion euro 100 90 80 70 Southern Finland Western Finland Eastern Finland Northern Finland 60 50 40 30 20 10 0 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Source: Statistics Finland, Regional statistics

42 Figure 14 GDP (in producer prices) per capita by major regions (NUTS2) in Finland during 1975 2007, index (Finland =100) Index (Finland=100) 135 125 115 Southern Finland including Åland Western Finland Eastern Finland Northern Finland Finland 105 95 85 75 65 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Source: Statistics Finland, Regional statistics and Population statistics Figure 15 Average disposable income per capita (equivalent adult) by major regions (NUTS2) in Finland during 1976 2007, index (Finland =100) Index (Finland=100) 125 115 Southern Finland including Åland Western Finland Eastern Finland Northern Finland 105 95 85 75 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Source: Loikkanen, Riihelä, Sullström (2007), updated eli tuotannon alue-erot kasvaneet, mutta käytettävissä olevan tulon erot vähemmän 1990-luvun puolivälin jälkeen

Indeksi (Suomi=100) 43 Kuva alue-erojen kehityksestä riippuu osin aluejaosta. Alla on käytettävissä olevien tulot per asukas (ml. verotuksen ja tulonsiirtojen vaikutus) erot suuralueittain ja kaupunkityypeittäin 1965-2005. (Laakso-Loikkanen 2004 kirjan kuva 30.1 päivitettynä), Suuret keskukset NUTS2 170 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Etelä-Suomi, ml. Ahvenanmaa Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Helsinki Muu pääkaupunkiseutu Muut suuret yliopistokaupungit Muut suuret keskukset Muut kunnat Mikä ero on sillä tarkastellaanko alue-bkt:n eroja per capita, vai käytettävissä olevia tuloja per capita. Alla verrattaan Uuttamaata ja Itä-Suomea näillä käsitteillä (mukana myös ns. ensitulo käsite, joka vastaa tuotannontekijätuloja plus tulonsiirtoja). Osoittautuu, että alue-bkt:n ero kahden alueen välillä on suurempi kuin käytettävissä olevien tulojen ero eli - verotus - tulonsiirrot tasoittavat alueellisia eroja.

44 Tulot/asukas eri tulokäsitteillä Uusimaa ja Itä-Suomi Indeksi (koko maa = 100) Indeksi 150 125 100 75 50 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 BKT/asukas Uusimaa BKT/asukas Itä-Suomi Ensitulo/asukas Uusimaa Ensitulo/asukas Itä-Suomi Käytett. oleva tulo /asukas Uusimaa Käytett. oleva tulo /asukas Itä-Suomi Kolmantena tulo komponenttina voidaan tarkastella lisäksi hyvinvointipalvelujen arvoa (käyttäjämaksuilla vähennettynä), ja tutkia KOKONAISTULOJEN (= käytettävissä olevat tulot + hyvinvointipalvelujen netto arvo) avulla alue-eroja. Tältä osin katsotaan Loikkanen-Nivalainen 2010 raportin lukuja 2.4-2.5, sivut 19-27 linkissä https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24889/theecono.pdf?sequence=1 ja Metrotalous kirjan lukua 9 (Loikkanen-Riihelä), joka mkäsittelee alueiden sisäisiä ja välisiä tuloeroja.

45 6.6. Tulonjako koko maassa ja alueiden sisällä ihmisten kesken (tulot per kulutusyksikkö9 Kuvio 1. Tuloerot 1966-2010 Gini-kertoimella mitattuna Lähde: VATT/Marja Riihelä, 2012

Gini-kerroin, % 46 Kuvio 12. Käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet alueittain 35 33 a) NUTS2 35 33 b) Suuret keskukset 31 31 29 29 27 27 25 25 23 23 21 21 19 19 17 17 15 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 15 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Etelä-Suomi ml. Ahvenanmaa Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Kaikki Lähde: Loikkanen, Riihelä, Sullström (2007) Helsinki Muut yliopistokaupungit Muut kunnat Muu pääkaupunkiseutu Muut suuret keskukset Kaikki Kuvien perusteella: Kuvien perusteella: - Koko maassa tuloerot kapenivat 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin, sen jälkeen ei juuri muutosta, kunnes 1990- luvun puolivälin tienoilta alkaen tuloerot kasvoivat - Alueiden sisällä ihmisten väliset tuloerot (eriarvoisuus) samanlaista suuralueittain, paitsi 1990-luvun loppupuolella, jolloin Helsingin seudulla tuloerot kasvoivat muuta maata suuremmiksi.

47 6.7 Kaupunkialueen sisäiset tuloerot? - asuvatko tuloiltaan rikkaat keskustassa vai reunoilla, vai missä. Riippuu mm. siitä lasketaanko tulot per henkilö (tai kulutusyksikkö) vai kotitalous (ks. kirjan kuviot 13.5 13.8). Alla on PKS:n alueellisia tulotasoeroja vuonna 2000 tarkasteltu kahdessa karttakuvassa. Kuviossa 9) tulokäsite on per kotitalous. Toisessa kotitalouksien tulot on jaettu niiden kulutusyksikköjen määrällä käyttäen OECD:n eksivalenssi skaalaa. - Kulutusyksiköiden määrittely: 1. aikuisen paino= 1, seuraavat yli 17-vuotiaat paino= 0,7 ja alle 18-vuotiaat paino=0,5. - 2 aik. ja 2 alaik. lapsen kotitaloudessa on 2,7 kulutuyksikköä. Kuvioiden perusteella nähdään, että kuva siitä, missä hyvä ja huonotuloiset asuvat (ja segregaatiosta?) muuttuu, kun tulokäsitettä muutetaan. - Hyvinvointitarkasteluissa kulutusyksikköpohjainen tulo on järkevä ja vakiintunut - mutta usein näkee tehtävän hyvinvointi-tarkasteluja kotitaloutta (tai asuinkuntaa) tai pelkkiä yksilöitä, veroa maksaneita tms. koskevien verotettavien ym. tulojen perusteella. - Tämä on arveluttavaa jos käsitteiden merkitystä ei oteta huomioon. Sijaintivalinnat ovat pääsääntöisesti kotitalouden eikä yksilöiden valintoja, ja myös tulokäsitteellä aluevalinnalla on merkitystä, kuten em. Loikkasen ja Riihelän artikkelista Metropolitalous kirjan luvussa 9 ilmenee. - kirjan artikkelissa tarkastellaan myös pääkaupunkiseudun alueiden välisiä ja sisäisiä tuloeroja sekä köyhien (vähätuloisten) osuuksia.

48 Lähde: Riihelä, J (2004)