Sanasto kielitaidon kivijalka Sanaston oppimisesta ja opetuksesta FT Leena Nissilä yksikön päällikkö, opetusneuvos Opetushallitus
Taustalla Nissilä, Leena: Viron kielen vaikutus suomen kielen verbien ja niiden rektioiden oppimiseen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 2011. Transfer (esille myös positiivinen transfer) Läheinen sukukieli: äidinkieli vai muu opittu kieli Sanasto: verbit ja niiden rektiot Sähköisen Scriptlog-ohjelman hyödyntäminen
Aineisto 111 äidinkieleltään vironkielistä kielenoppijaa: 37 alkuvaihe (noin 2 kuukautta) 37 keskivaihe (0,5 2 vuotta) 37 loppuvaihe (2,5 7 vuotta) Kaikki yliopisto-opiskelijoita 175 testilausetta yht. 19 425 vastauslausetta (19 425 oppijoiden tuottamaa verbiä ja 19 425 rektiota) Vertailuaineisto äidinkieleltään venäjänkielisiltä suomenoppijoilta, jotka osaavat myös viroa Erilaisten tilastollisten analyysien avulla osoitan, ovatko erot tilastollisesti merkitseviä
Teoreettiset lähtökohdat Oppijankieli Transfer Soveltava kontrastiivinen tutkimus Kääntäminen oppimisen arvioinnissa
Teoreettiset lähtökohdat Oppijankieli: oppijankielen kehitys ja sen piirteet kielenoppimisen eri vaiheissa, erityisesti miten verbin- ja rektionvalinnat ja niihin vaikuttavat tekijät poikkeavat oppimisen alku-, keski- ja loppuvaiheessa, oppijoiden tuotokset (Scriptlog-aineiston avulla myös oppijankielen tuottamisprosessi) Transfer: lähisukukielen positiivisen ja negatiivisen transferin vaikutus oppijoiden verbin- ja rektionvalintoihin, eroaako leksikon transfer (verbinvalinnat) syntaktisen ilmiön (rektionvalinnat) transferista, mitä vaikutusta lähisukukielen aiheuttamaan transferiin on sillä, onko transferin laukaiseva kieli äidinkieli vai muu opittu kieli Soveltava kontrastiivinen tutkimus: ongelmat, joita oppijoilla esiintyy, johtuuko jokin oppijankielen ilmiö (verbin tai sen rektion valinta) lähtökielestä, myös pohjana testattujen verbien ja rektioiden valinnalle Kääntäminen oppimisen arvioinnissa: vertaillaan lähtö- ja kohdetekstin kielellisten elementtien vastaavuutta
Tuloksia Tärkein verbien ja rektioiden oppimiseen vaikuttava tekijä taajuus huolehdittava sanojen toistumisesta Merkitysvastaavuuden osalta aiemmista tutkimuksista poikkeava tulos Sanahahmon vastaavuuden osalta haastavimpia tapaukset, joissa sanahahmot samanlaiset ja merkitykset erilaiset Lähisukukielisille vaikeaa leksikon semanttisen kehityksen toinen vaihe, jolloin pitäisi tapahtua verbien merkitysten elaborointi ja modifiointi Rektiot opitaan yhdessä verbin kanssa (konstruktioina) Äidinkielen transfer hyödyllisempää: pienin ero alkuvaiheessa Negatiivista transferia eniten keskivaiheessa (U:n muotoinen oppimiskäyrä)
Yhteenveto transferista Kiertoilmausten määrien suuri ero äidinkieleltään vironkielisillä oppijoilla keski- ja loppuvaiheen välillä kertoo negatiivisen transferin vaikutuksesta epäsuorasti opiskelun loppuvaiheessa epäsuora negatiivinen transfer estää verbien merkitysten tarkkojen merkitysten ja käyttörajoitusten automaattistumisen Ongelmallinen virolaisille suomenoppijoille on siis leksikon semanttisen kehityksen toinen vaihe tällöin pitäisi tapahtua verbien merkitysten asteittainen elaborointi ja modifiointi negatiivinen transfer haittaa edistyneillä oppijoilla läheisen sukukielen sanojen järjestymistä semanttisin perustein kun lähisukukielen negatiivinen transfer häiritsee semanttista modifiointia, lekseemien tarkat merkitykset ja käyttörajoitukset jäävät omaksumatta ellei toistojen määrä (verbien frekvenssi) ole riittävä Vironkieliset oppijat tukeutuvat venäjänkielisiä tiiviimmin äidinkielensä järjestelmään silloin, kun viron ja suomen järjestelmät eivät ole lähellä toisiaan
Lähtökohtia sanastolähtöiseen kielenoppimiseen Kommunikaation kannalta sanasto kielioppia tärkeämpi keskeinen kielen ymmärtämis- ja vastaanottamistaitojen oppimisen kannalta Kielioppia ja sanastoa ei voi erottaa konstruktionäkökulma Kielioppi alisteinen leksikolle Sanastossa yhdistyvät fonologia, morfologia, syntaksi ja semantiikka
Miksi sanastoa opetettu vähemmän kuin kielioppia? Sanasto on epäyhtenäinen ja vaikeasti kuvattavissa Sanastosta ei voi antaa yhtä selkeitä sääntöjä kuin esimerkiksi peruskieliopista Oppikirjoissa sanasto ei etusijalla Sanaston omaksuminen on elinikäinen prosessi sekä äidinkielessä että muissa kielissä!
Toisen kielen sanastotutkimus Tutkittu vähemmän kuin muita osa-alueita Jakaantuu oppimisen (esim. rakenne, prosessointi) ja opettamisen (esim. miten mahdollista opettaa tehokkaasti) tutkimuksiin Kansainvälinen sanastontutkimus: sananmuodostusprosessit, passiivisen ja aktiivisen sanaston suhde, luetun ymmärtämisen ja sanaston kehittymisen suhde, harvinaiset ja moniosaisia sanat, sanasto ja ääntäminen sekä fonologia, sanaston rakenne Suomen kielen sanasto: keskittynyt kirjallisiin tuotoksiin sekä suomenruotsalaisten oppijoiden tuottamaan sanastoon sanastotesteissä ja aineissa sekä alkuvaiheen oppijoiden omaksumiin sanoihin
Milloin sana osataan? sanan puhutut ja kirjoitetut muodot kieliopilliset rakenteet merkitys ja assosiaatiot kollokaatiot, frekvenssi, käyttöyhteydet sanan fonologian ja morfologian, syntaksin, semantiikan ja pragmatiikan osa-alueet sekä tieto esiintymistodennäköisyydestä
Sanan oppimisen askeleet 1) uuden sanan kohtaaminen, 2) sanan muodon hahmottaminen, 3) sanan merkityksen hahmottaminen, 4) sanan muodon ja merkityksen vakiinnuttaminen muistiin ja 5) sanan käyttäminen (Ringbom 2007)
Myyttinen sanasto 1 Psykolingvistiikka: mentaalinen leksikko (The mental lexicon) ja sen erilaiset prosessointimallit painottavat sanastollisen tiedon osa-alueita eri tavalla Mentaalisen leksikon eli ns. sisäisen sanakirjan ajatus lähtee siitä, että ihminen omaksuu sanoja painamalla mieleensä sanan abstraktissa muodossa, jolloin tuloksena on muistiedustuma (representaatio) sanat eivät ole muistissa missä tahansa järjestyksessä, vaan ne järjestyvät jollakin tavalla. Psykolingvistit eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, minkä mukaan sanat järjestyvät sijaitsevatko eri kielten sanat samassa paikassa, kenties eri alaosastoissa
Myyttinen sanasto 2 Kielenoppimisen alkuvaiheessa sanat järjestyvät oppijoilla sanahahmon perusteella eli fonologisin perustein ja edistyneillä oppijoilla semanttisin perustein Erikieliset oppijat kokevat tietyn kielen sanaston eri tavalla (toisten kielten välillä on suurempia eroja ääntämisessä ja kirjoittamisessa kuin toisten) Joissakin kielissä sana voi rinnastua oppijan äidinkielessä olevan sanan merkitykseen; toisissa kielissä sille ei ole olemassa suoraa vastinetta Mieleenpainamista helpottaa, jos sanassa on piirteitä, jotka ovat äidinkielen tai muun kielen perusteella ennustettavia Sanaston oppimista helpottaa myös sanaston säännönmukaisuus ja konkreettisuus Sanaluokan on todettu vaikuttavan sanaston oppimiseen: substantiivit ovat helpompia oppia kuin adjektiivit, verbit ja adverbit
Skeemateoria ja elaborointi 1 Suomessa on sovellettu kansainvälisen kognitiivisen psykologian tutkimustuloksia kielenopetuksesta skeemateoria pohjautuu käsitykseen, että tieto tallentuu muistiin abstrakteina organisoituina kokonaisuuksina, skeemoina skeemateoria korostaa voimakkaasti aiemman tiedon merkitystä uuden omaksumisessa uusi aines järjestyy säiliömuistista aktivoidun tiedon ympärille aikaisemmat tiedot ratkaisevat, kuinka paljon oppija kykenee uudesta, entiseen sulautettavasta tiedosta omaksumaan oppija oppii sitä tehokkaammin, mitä paremmin opittava tieto sopii yhteen entisten skeemojen kanssa
Skeemateoria ja elaborointi 2 elaborointiteorian ydin on, että oppija itse konstruoi uudesta tietoaineksesta omat tietorakenteensa entisiä tietorakenteita hyväksi käyttäen: työstäen ja soveltaen eli elaboroiden elaborointiteorian mukaan kesto-oppimisessa on kaksi ratkaisevaa tekijää: 1) Elaboroinnit luovat useita, vaihtoehtoisia muistihakureittejä. Jos yksi muistihakureitti pettää, toisia on käytettävissä. 2) Elaboroinnit tekevät mahdolliseksi päätellä asioita, joita oppija ei pysty suoraan palauttamaan mieleensä. omaehtoisessa elaboroinnissa oppija asetetaan tilanteisiin, joissa hänen on uutta asiaa opetellessaan tai vanhaa kerratessaan pakko käyttää koko ajan hyväksi aikaisempia tietojaan: työstää ja soveltaa uutta monipuolisesti aikaisempiin tietoihin, kokemuksiin ja tapahtumiin. oppijan on tuotettava sana tai rakenne mahdollisimman monessa erilaisessa lauseessa ja lisäksi laajemmissa asiayhteyksissä uusi asia integroituu tällä tavalla aikaisempiin semanttisiin verkkoihin
Reseptiivinen ja produktiivinen sanasto reseptiivinen sanasto: sanan tunnistaminen, laajempi (aikaisemmin termi passiivinen, mutta myös sanan tunnistaminen on aktiivista toimintaa) produktiivinen sanasto: taito käyttää sanaa oikein ja sopivissa tilanteissa, suppeampi (aikaisemmin termi aktiivinen) kielenkäyttäjä hallitsee saman kielenkin eri sanat eri tavalla: toiset hän ymmärtää kaikissa konteksteissa, toisia hän ei saa mieleensä, vaikka periaatteessa ne osaakin, ja monia sanoja hän ei pysty edes tunnistamaan
Sanatiedon oppiminen 1 Sanoja opittava sekä reseptiivisesti että produktiivisesti (ns. yhdistelmämetodi)! Miksi? * reseptiivinen oppiminen on paras tapa omaksua reseptiivistä sanastotietoa * produktiivinen oppiminen on paras tapa omaksua produktiivista sanastotietoa * produktiivinen oppiminen johtaa kyllä isompaan määrään reseptiivistä tietoa, mutta reseptiivinen oppiminen johtaa vähäisempään määrään produktiivista tietoa
Sanatiedon oppiminen 2 produktiivinen oppiminen merkittävästi vaikeampaa kuin reseptiivinen oppiminen produktiivinen oppiminen johtaa tiettyyn määrään reseptiivistä tietoa mutta vie enemmän aikaa produktiivinen sanastotieto on aina selvästi alhaisempi kuin reseptiivinen tieto (produktiivisen tiedon hankkiminen on aina vaikeampaa produktiivisen sanatiedon opiskelu ja harjoittaminen on välttämätöntä reseptiivinen ja produktiivinen sanasto eivät välttämättä ole niin erillisiä systeemeitä kuin on ajateltu, vaan ne voivat myös muodostaa eräänlaisen jatkumon on mahdollista, että on olemassa yksi yhteinen varasto, jota vain käytetään kahdella tavalla: reseptiivisesti ja produktiivisesti
Sanatiedon oppiminen 3 sanaston oppimisessa tulee myös huomioida ero leksikaalisen ja semanttisen kehityksen välillä leksikaaliseen kehitykseen toisen kielen oppimisessa ei välttämättä liity merkittävästi semanttista kehitystä (toisin kuin ensikielen omaksumisessa) erityisesti aikuiset toisen kielen oppijat usein tukeutuvat ensikielessä hallitsemaansa semanttiseen järjestelmään oppijoiden lähtö- ja kohdekielen välillä eroja lekseemien muodon ja merkityksen välisissä suhteissa semanttinen uudelleenstukturointi usein tarpeen
Sanaston semanttinen kehitys 1 Jiang (2004) on jakanut sanaston semanttisen kehityksen kahteen vaiheeseen: 1) Ymmärtämisvaihe: oppijalla on alustava tieto sanan merkityksestä tai hän sijoittaa alustavasti uudet sananmuodot jo muistissaan olemassa oleviin merkityksiin tai käsitteisiin (tämä alustava uusien sananmuotojen sijoittaminen olemassa oleviin merkityksiin on kriittinen osa sanojen kerääntymisessä ja tuottamisessa, koska sanat ilman merkityksiä eivät todennäköisesti päädy säiliömuistiin ja pitkäkestoiseen käyttöön) 2) Kehitysvaihe: merkitysten asteittainen elaborointi ja modifiointi. Tämä vaihe voi olla pitkä ja päättymätön kehityksellinen prosessi
Sanaston semanttinen kehitys 2 luonnollinen altistus kielenkäytölle ei yksistään tarjoa riittävästi impulsseja sanaston semantiikan uudelleen stukturointiin ja kehittymiseen erilaisilla opetuksen tarjoamilla interventioilla ja opetusmenetelmillä on tärkeä rooli auttaa oppijoita pääsemaan yli tietyistä vaiheista sanaston semanttisessa kehityksessä sanojen merkityssuhteiden analyysi oppijat käyttävät keskustelussa sanoja joko opittuna tai natiivin puheesta poimittuna erityisesti alkeisoppiminen ohjautuu hyvin pitkälti sanastosta: sanavartalon muutokset opitaan tietyn sanan yhteydessä eikä niitä välttämättä osata yleistää muihin sanoihin Fraasioppiminen: sanoja käytetään tietyn muotoisina ja samojen määritteiden kanssa kaavamaisesti, kaavaan sijoitetaan myöhemmin samaan kategoriaan kuuluvia muita sanoja
Sanaston semanttinen kehitys 3 sanan ymmärtäminen on riippuvainen kolmenlaisesta informaatiosta: 1) inputista (kielellisestä sekä muusta kommunikaatiosta), 2) tiedosta (kielellisestä tiedosta sekä maailmantiedosta) ja 3) kontekstista (kielellisestä kontekstista ja tilannekontekstista) avainkeino suoraan ymmärtämiseen on leksikaalinen päättely: kun oppija kohtaa tekstissä tuntemattoman sanan, hän voi tukeutua eri tapoihin selvittääkseen sen merkityksen: kieltenväliseen, kielensisäiseen tai kontekstuaaliseen tietoon pragmaattisen tiedon kannalta olennaista on myös maailmantieto leksikaalinen päättely koskee sekä täysin uusia sanoja että sellaisia sanoja, joita oppija ei ole aiemmin kohdannut mutta jotka hän silti voi heti ymmärtää (jälkimmäiset sanat kuuluvat ryhmään, josta käytetään nimitystä potential vocabulary, suom. Nissilä piilevä sanavarasto)
Leksikaalinen päättely 1 sekä ensikielen että toisen kielen sanastosta opitaan suuri osa lauseyhteyteen perustuvan arvaamisen eli leksikaalisen päättelyn perusteella kun oppija kiinnittää uuteen sanaan huomiota, voidaan pitää ensimmäisenä askeleena sanan oppimiseen läheisten kielten kesken piilevä sanavarasto on laaja ja se antaa mahdollisuuden sekä positiivisen että negatiivisen transferin esiintymiselle oppijankielessä tekstilähtöiset päättelystrategiat perustuvat morfologiseen sananosien analysointiin, sanan lähikontekstiin, laajahkoon tekstikontekstiin tai koko tekstiin tietoon perustuvat strategiat näillä oppijoilla olivat yleistietous tai aikaisempi tietous aihepiiristä, tieto kirjallisen tekstin rakentumistavoista sekä tieto muista kielistä Tärkeimmäksi tietolähteeksi osoittautui opiskelijan aikaisempi kielitaito, jota ilman päättely ei onnistu
Leksikaalinen päättely 2 virheet päättelytehtävässä johtuvat useista syistä (Vaurio) 1) huonot sanantunnistamistaidot: sanan lukeminen väärin ja päätelmien tekeminen sen pohjalta 2) heikot taidot kohdekielen syntaksin tuntemuksessa: ei tunnisteta sanaluokkaa tai ei pystytä hyödyntämään kielensisäisiä vihjeitä 3) pitäytyminen vain siinä sanan merkityksessä, jonka tuntee (ei oteta huomioon kontekstia tai sitä, että kielen sanoilla voi olla useita merkityksiä) 4) tekstin osan huomioimatta jättäminen ja päätelmien tekeminen vain valikoitujen sanojen ja rakenteiden perusteella 5) ensivaikutelmaan luottaminen (vaikka muu teksti ei tätä vaikutelmaa tue) 6) summittainen arvaaminen (ei hyödynnetä muuta tekstiä lainkaan)
Leksikaalinen päättely 3 leksikaalisen päättelyn ja sanan oppimisen välinen suhde on kaksisuuntainen: kontekstista oppiminen auttaa uusien sanojen oppimisessa ja hyvä sanastollinen tieto helpottaa kontekstista oppimista toisin sanoen kielitaito ja leksikaalinen päättely ovat yhteydessä keskenään ja vahvistavat toisiaan sanan oppimiseen leksikaalisen päättelyn avulla vaikuttavat myös oppijan motivaatio ja sanan merkityksellisyys Jos sana on oppijan tarpeiden kannalta relevantti, silloin sattumanvaraista oppimista varmimmin tapahtuu tekstin täytyy myös tukea sanastollista päättelyä oppijan täytyy hallita riittävä määrä kontekstin sanoista tekstissä tulee olla lukijan kannalta riittävästi joko lingvistisiä tai pragmaattisia käytännöllisiä vihjeitä, jotta oppija voi käyttää sanastollisen päättelyn strategiaa opettajan rooli on tärkeä tulee valita oppijoille materiaalia, joka sisältää sanastollisia haasteita
Uuden sanan selvittäminen leksikaalinen päättely sanakirjan käyttö avun pyytäminen opettajalta tai muilta ryhmän oppijoilta Suosituinta kuitenkin sanan merkityksen määrittäminen kontekstin perusteella eli päättelemällä päättelyn hyödyntämisen on todettu myös korreloivan oppijoiden kielitaidon kehittymisen kanssa Erot informanttien välillä johtuvat heidän saamastaan kielellisen syötteen määrästä ja mahdollisuuksista käyttää suomea muuallakin kuin koulussa
Miten opettaa sanoja? helpottaa mieleenpainamista esim. esittelemällä sanoja erilaisissa konteksteissa pitämällä huolta sanojen toistumisesta opettamalla synonyymeja ja vastakohtia opettamalla merkityskenttiä ja sanaperheitä sananselitykset sanavaraston kartuttamiseksi on oppijan myös luettava sanoja, ja siihen oppilaita on kaikin keinoin kannustettava opettajan täytyy auttaa aloittelevaa sopivan luettavan löytämisessä (hyppäys oppikirjasta oikeaan kirjallisuuteen on suuri) sanoja kannattaa antaa läksyksi ja sanoja kannattaa kuulustella sanojen toistuminen myös muissa kuin formaalin oppimisen tilanteissa
Sanojen opettaminen sana käännösvastine-oppimisella saavutetaan määrällisesti laajempi sanavarasto kontekstissa annetut sanat opitaan syvällisemmin sanojen toistuminen eri konteksteissa puolestaan helpottaa niiden mieleenpalauttamista, koska silloin käytössä on useita vaihtoehtoisia muistihakureittejä, joita hyödyntäen mieleenpalauttaminen voi tapahtua opettaja: sanojen kertautuminen oppitunnilla oppija: itse kohdattava ja opeteltava uusia sanoja opetuksen systemaattisuuden kannalta tärkeää erottaa: sanaston kasvattaminen: uusien sanojen esittely ja niiden oppimisen aloittaminen sanaston vakiinnuttaminen: jo opitun vahvistaminen ja rohkaisu sanaston laajentamiseen Alkuvaiheessa tulisi kiinnittää huomiota syötöksessä esiintyvien sanojen pituuteen
Opetuksen modifiointi 1) yksinkertaistaminen (simplification): puhenopeuden hidastaminen, taukojen lisääminen, yksinkertaisen sanaston käyttö jne. 2) säännönmukaistaminen (regularization): yleiskielisten muotojen sekä merkitysalaltaan laajojen ja tyylillisesti neutraalien sanojen käyttö 3) elaborointi (elaboration): sanojen ja ilmausten merkitysten selittäminen esim. parafraasien, synonyymien, määritelmien ja kontekstien avulla Ensin on hyödyllistä opettaa keskitason käsite ja vasta sen jälkeen ala- ja ylätason käsitteet!
Sananselityskeinot 1) non-verbaaliset selityskeinot (esineiden, kuvien ja eleiden avulla sekä piirtämällä taululle ja esittämällä jonkin toiminnan) 2) käännökset (oppijoiden nostamien sanojen yhteydessä eli kyseessä oli yhdelle opiskelijalle suunnattu selitys) 3) kohdekieliset verbaaliset selityskeinot 4) selitykset, joissa referentiaalisen merkityksen ohella sanasta tarjotaan jotain muutakin informaatiota, esimerkiksi tietoa sanan taipumisesta, käyttörajoituksista ja polyseemisyydesta Myös tekstinymmärtämisen vaikeudet johtuvat usein sanavaraston puutteellisuudesta!
Sanaston opetuksen tehostaminen sanaston oppimisen merkityksen korostaminen sanaston käsittelemiseen käytettävä enemmän aikaa oppikirjojen tulisi sisältää erilaisia sanastoharjoituksia ja suomenkielisiä sananselityksiä sanakirjan käyttötaito sekä käyttömahdollisuus tärkeintä sanojen oppimisen kannalta on varmistaa, että opittavat sanat kohdataan usein oppimateraalien laadinnassa tulisi kiinnittää huomiota sanan frekvenssitietoon Frekvenssitietoa kielenkäyttäjän luonnollisista kommunikaatiotilanteista eri elämänalueilla (autenttinen taajuustieto), tällöin voitaisiin laatia oppikirjoja, jotka hyödyttäisivät tietynlaista kielitaitoa hankkivaa oppijaa sekä toisen että vieraan kielen opetuksessa, oppimateriaaleissa ja opetussuunnitelmissa tulisi hyödyntää frekvenssitietoa paljon nykyistä enemmän
Suomalaisuuden sanat askartelu, avanto, häjy, hankiainen, hankikanto, huopatossut isäntä, järvi, joulupukki kaamos, kännykkä, karvahattu, kinos, koivu ja tähti, kossu, kylmä lenkkimakkara, lumi, luonto, maito, mämmi, Matti ja Maija, meri, mökki pannuhuone, perkele, pilkki, pimeys, poro, puukkojunkkari, räiskäle, raitapaita, rakkaus, ralli, räntä, räppänä, rökäletappio, ruis, ruokamulta, ruotsi, salmiakki, sauna, saunakalja, sauvakävely, sininen ja valkoinen, sisu, sonta, talvi, valo, vihta ja vasta, äijä, äiti Lari Kotilaisen blogi osoitteessa http://www.suomensuojelija.fi