MODERNIN IHMISEN SYNTY

MODERNIN IHMISEN SYNTY Luolamiehestä maailmankansalaiseksi ihmisen eettisen sosiaalistumisen lyhyt historia 4. luento 11.11.2009 Helsingin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

LUENTOSARJAN LUENNOT JA RATIONAALISUUDEN IDEAALITYYPIT HARRY REDNERIN MUKAAN 1. Primitiivinen rationaalisuus (pääosin tämän luentosarjan 2. luento 28.10.) 2. Traditionaalinen rationaalisuus (pääosin 3. luento (4.11.) 3. Klassinen länsimainen rationaalisuus (pääosin 4. luento 11.11.) 4. Moderni eurooppalainen rationaalisuus (pääosin 5. luento 18.11.) 5. Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi (pääosin 6. luento 25.11.) 6. Tulevaisuuden post- tai transhumaani rationaalisuus?? (pääosin 7. luento 2.12.)

YLEISKATSAUS LUENNON TEEMOIHIN 1. Painopiste biologisesta evoluutiosta kulttuurievoluutioon 2. Representaatioiden ja mentaliteettien suhde 3. Ovatko ihmisen ajattelutavat pysyneet historiallisena aikana samoina vai ei, ja jos ei niin mitä muutoksia on tapahtunut ja miksi? 4. Tasainen vai asteittainen muutos? 5. Saumakohdat ja muutosten syyt 6. Universaalia vai kulttuurikohtaista?

HARRY REDNER Australialainen politiikantutkija, aatehistorioitsija ja sosiologi Pohtinut erityisesti sivilisaatioiden kehitystä erilaisten mentaliteettien ja representaatiotapojen kautta (vrt. Spengler, Toynbee, Weber, Jaspers jne.) Keskeisiä teoksia: In the Beginning There Was a Deed (1982) The Ends of Philosophy (1986) The Ends of Science (1987) A New Science of Representation (1994) (vrt. Scienza nuova)

GIAMBATTISTA VICO (1668 1744) Vaikutti Napolissa Retoriikan professori yliopistossa Kiinnostukset kohteita kulttuurin ja kansakunnan (uskomusten, tapojen, instituutioiden) kehitys Teoria kulttuurien kehityksestä pääteoksessa La Scienza Nuova (1725 ja 1744) Kulttuuriteorian osana myös ajatus kielen ja ajattelun metaforisesta alkuperästä

VICON MALLI MIELESTÄ JA KIELESTÄ Kieli heijastaa voimakkaasti mielen rakennetta ja niinpä puhetaidon eli retoriikan käsitteitä voidaan käyttää perustellusti myös mielen rakenteen kuvaukseen Yhteys katkesi sittemmin tieteiden eriytymisen myötä ja vasta semiotiikassa (Ferdinand de Saussure) ja kognitiivisessa lingvistiikassa (George Lakoff, Mark Turner, Mark Johnson, Gilles Fauconnier ym.) löydetty uudestaan 1900-luvulla Vicon mukaan retoriset kielikuvat eli troopit myös ajattelua ohjaavia ja laajentavia prosesseja

VICON TRIADINEN MIELENMALLI Vicon mukaan mieli ja ajattelu rakentuu kolmivaiheisen prosessin kautta: 1. Mielikuvitus eli imaginaatio (fantasia), jossa kohteesta muodostetaan mielikuva mieleen 2. Muisti (memoria), johon mielikuvat varastoidaan 3. Kekseliäisyys tai luovuus (ingegno), jolla muistissa olevia mielikuvia voidaan yhdistää joko alkuperäisiin tai uusiin kohteisiin Mahdollistaa käsitteellisen ajattelun, luovuuden ja tiedon kumuloitumisen, ts. uusien asioiden kytkemisen olemassa olevaan tietoon

VICON INGEGNO Hankala käsite, jolla laaja merkityskenttä ja useita synonyymejä: 1. Äly, älykkyys, mieli (intelligence, mind, brains) 2. Nerokkuus, kekseliäisyys, nokkeluus (ingenuity, wits) 3. Lahja, kyky, taito (gift, talent) Vicolla kaikkea tuota eli keskeisesti lähes kaikkia aivojen ns. korkeampia toimintoja Vicolla keskeinen ihmisiä ja eläimiä erottava tekijä, ei sielu kuten hänen kritisoimallaan René Descartes illa

YHDISTÄMISEN NELJÄ PERUSTROOPPIA Ingegnon mukainen mielikuvien ja uusien kohteiden yhdistäminen ei satunnaista, vaan perustuu neljään perusmieli-/-kielikuvaan eli trooppiin: 1. Metafora eli jonkin asian ymmärtäminen jonkin toisen asian kautta 2. Metonymia eli jonkin abstraktin ilmaiseminen konkreettisen kautta 3. Synekdokee eli jonkin ilmiön jokin piirre edustaa koko ilmiötä, kuten osa kokonaisuutta tai muoto sisältöä 4. Ironia eli jonkin näkökulman kyseenalaistaminen tuomalla esiin vastakkaisen näkökulman mahdollisuus

ANTIIKIN KIELIKUVIA (EDELLISTEN LISÄKSI) 1. Anafora, lauseen alun toisto 2. Antiteesi, vastakkainasettelu 3. Antonomasia, yleisnimen käyttö erisnimen sijasta 4. Asyndeton, normaalisti käytettävien sidesanojen pois jättäminen 5. Hyperbola, liioittelu 6. Kiasmi, tehostus sanajärjestystä kääntämällä 7. Litoteesi, vastakohdan kielto 8. Perifraasi, kiertoilmaus, ilmaisu toisin sanoin 9. Pleonasmi, tehostus käyttämällä useita samaa tarkoittavia sanoja 10. Syllepsi, sanan lisäys, joka muuttaa muiden sanojen merkityksen

VICON TROOPPIEN HIERARKIA Troopeilla hierarkiansa metaforasta metonymian ja synekdokeen kautta ironiaan, mikä leimaa myös kulttuurien kehitystä arkaaisesta vakavan ja kehittyneen kautta hajoamiseen ja taantumiseen Vicon syklinen historiakäsitys erotettuna mm. positivistisesta ja valistuksen käsityksen mukaisesta lineaarisesta perustuu poeettisen logiikan syntyyn ja kehitykseen ko. trooppien mukaisessa järjestyksessä Jumalten (metafora), sankarien (metonymia), ihmisten (synekdokee) ja hajoamisen (ironia) aikakaudet

VERUM/FACTUM -PERIAATE Verum/factum eli totuus/tehty periaate tarkoittaa sitä, että voimme todella tietää vain sen, minkä itse olemme tehneet eli siis ajattelumme ja kielemme tuotteet sekä näille perustuvat kulttuurit Luonnon on taas tehnyt Jumala eikä ihmiset ja niinpä siitä ei voida saada yhtä luotettavaa tietoa => Vicoa voidaan pitää erikseen formuloitujen humanististen tieteiden isänä

POEETTINEN LOGIIKKA Ei niinkään viittaa runouteen tai runollisuuteen vaan tehtyyn, erotukseksi havaitusta tai aistitusta Se tapa, jolla ihminen luo kulttuuriaan ja elää siinä, ei niinkään rationaalisen pohdintaan, vaan käytännöllisen tekemisen kautta Edeltää rationaalista, sillä ihmisen pitää ensin kehittää ne mentaaliset työkalut, joilla hän luo kulttuuria ja elää siinä

1. JUMALTEN AIKA Käsitys ympäröivästä maailmasta myyttisellä tasolla Luonnonvoimien oletetaan perustuvan jumalankaltaisiin mahteihin, asiat mielletään jumaliksi Abstrakti ajattelu kehittymätöntä, asiat hahmotetaan konkreettisen maailman avulla Kansojen myytit syntyvät Jumalten ajalla

JUMALTEN AIKA II Abstrakteille ja käsittämättömille asioille haetaan metaforinen ilmaisukeino tunnettujen parista 1. Esim. oletus ihmisen kaltaisista (mutta vahvemmista) voimista luonnonilmiöiden taustalla 2. Ikonista ajattelua: samankaltaisuus ja analogiat perustana 3. Ajattelu riippuvaista ruumiillisten kokemusten ja mielikuvituksen tuottamista käsitteellistämisen tavoista

2. SANKAREIDEN AIKA Yhteiskunta jakautuu hallitseviin sankareihin ja hallittuun kansaan (feodaalijärjestelmä) Sankarin kategoria syntyy, kun aletaan uskoa, että osa väestöstä voimakkaat on jumalsyntyisiä Abstrakti ajattelu on kehittymätöntä, mutta käsitteellisiä asioita personifioidaan (Odysseus edustaa viekkautta, Akilles rohkeutta)

SANKARIEN AIKA II Tositapahtumiin perustavat legendat sankareiden urotöistä syntyvät Vieraille asioille haetaan selityksiä ja kuvauksia metaforisten ilmaisukeinojen ohella myös indeksisten syy/seuraus suhteiden avulla 1. Tietyistä asioista seuraa palkintoja ja rangaistuksia, valta ei perustu pelkkään auktoriteettiin vaan myös perusteluihin, miksi yksi asia johtaa toiseen 2. Ajattelu hierarkkisempaa ja dynaamisempaa kuin ikonisessa ajattelussa

3. IHMISTEN AIKA Ihmiset tasa-arvoisia, herooinen voima ei määritä yhteiskunnan organisaatiota Yhteiskunnan perustana omatunto, järki ja velvollisuuksien kunnioittaminen; valtiomuotoina tasavalta ja monarkia Abstrakti ajattelu kehittynyttä, personifikaatio ei välttämätöntä

IHMISTEN AIKA II Vaarana alkuperäisten ideoiden ja merkitysten laimistuminen => hajoamisen aika => uuden syklin alku Kansakuntien kehityksen 3 (4) toistuvaa vaihetta: syklisyyden ajatus Ikuinen ja ideaalinen historia

VICON MALLIT TÄNÄÄN Paljon vanhentunutta ja epäkuranttia, esim. jako jumalalliseen heprealaisten historiaan ja pakanakansojen historiaan, jota em. malli koskee Humanististen ja luonnontieteiden ero tai verum/factum periaate eivät tämän päivän näkökulmasta relevantteja Ajatusrakenteiden kehityksessä sen sijaan hyvinkin ideaa; Vico ensimmäisiä kulttuurisen evoluution formuloijia Trooppeihin perustuva malli turhan jäykkä, mutta kuvaa hyvin ajattelun kehittymistä konkreettisesta asteittain kohti abstraktimpaa ja komplisoidumpaa ja muistuttaa siten huomattavan paljon moderneja evoluutiosemioottisia ja kehityspsykologisia näkemyksiä

AUGUSTE COMTE (1798 1857) Auguste Comte oli ranskalainen filosofi, positivismin perustaja ja sosiologi Comten mukaan yhteiskunta ja inhimillinen ajattelu käy kolmen vaiheen läpi: 1. Teologisen 2. Metafyysisen 3. Positiivisen

1. TEOLOGINEN VAIHE Teologisessa vaiheessa kaikki asiat selitettiin uskontojen avulla, suhteessa Jumalaan Comten mukaan Jumala oli ollut kaiken ihmiselämän yllä valistukseen saakka. Ihmisen paikka yhteiskunnassa määräytyi sen mukaan, millainen suhde hänellä oli jumaluuden läsnäoloon maailmassa ja kaikkea hallitsevaan kirkkoon Teologiseen vaiheeseen kuuluu kirkon oppien hyväksyminen kyseenalaistamatta ja se, ettei myöskään maailmaa koskevia kysymyksiä esitetty

2. METAFYYSINEN VAIHE Metafyysisessä vaiheessa, joka alkoi 1300-luvulta ja loppui Ranskan suureen vallankumoukseen, sai alkunsa looginen rationalismi Metafyysisessä vaiheessa pohdittiin, mikä oli ilmiöiden takana oleva todellisuus Metafyysisinä käsityksinä positivismi piti muun muassa käsitystä, että aine tai henki on ilmiöiden taustalla oleva todellisuus. Tästä syystä positivismi joutui riitoihin uskontojen kanssa Metafyysinen vaihe julisti myös, että kaikkein tärkeimpiä olivat yleismaailmalliset ihmisoikeudet. Ajatuksena oli, että ihmiset olivat syntyneet tietyillä oikeuksilla, jota ei voinut ottaa pois ja joita tuli kunnioittaa

3. POSITIIVINEN VAIHE Viimeisenä vaiheena tieteellinen eli positiivinen vaihe Keskeinen ajatus on, että yksilön oikeudet ovat tärkeämpiä kuin kenenkään yhden ihmisen valta Vaiheen erottaa muista ennen kaikkea sen, että ihmiset ovat kykeneviä hallitsemaan itseään. Ei ole korkeampaa voimaa, joka hallitsee massoja, vaan ihmiset voivat saavuttaa mitä tahansa vapaalla tahdollaan Kaikki kolme vaihetta välttämättömiä suhteessa yhteiskuntaan ja sen kehitykseen Sen enempää toista kuin kolmattakaan vaihetta ei voida saavuttaa ilman edellisen vaiheen päättymistä ja ymmärtämistä (vrt. Peircen hierarkia)

COMTE SOSIOLOGIAN ISÄNÄ Comte käytti uudesta tieteestään nimitystä physique sociale, "sosiaalifysiikka". Tällä hän halusi korostaa, että hänen esikuvanaan uutta luonnontiedettä luodessaan oli erityisesti fysiikka, mutta myöhemmin hän vaihtoi sen nimen sosiologiaksi Comte uskoi, että menneisyyden arvostaminen ja kyky rakentaa sen päälle ovat avaimia teologisesta ja metafyysisestä vaiheesta vapautumiseen ja ihmisen kehitykseen Ajatus edistyksestä ja positiivisesta kehityksestä (positivismi) keskeistä Comten sosiologialle

MAX WEBER (1864 1920) Saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi, jota pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa Weberin ajattelua Suomessa on tutkinut erityisesti vastikään kuollut Tapani Hietaniemi (1958 2009), joka väitteli tohtoriksi vuonna 1998 teoksellaan Max Weber ja Euroopan erityistie: Vertailevia sivilisaatiohistoriallisia tutkielmia

PROTESTANTTINEN ETIIKKA JA KAPITALISMIN HENKI Tunnetuimmassa teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1904) Weber esitti, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa Kalvinistit tarvitsivat varmuuden pelastumisestaan, joten he ajattelivat, että maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon Weberin mukaan tämä osaltaan synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta

KARL JASPERS (1883 1969) Saksalainen psykiatri ja filosofi, jolla on ollut suuri vaikutus nykyaikaiseen teologiaan, psykiatriaan ja filosofiaan Jaspers kehitti termin aksiaalinen aika (saks. Achsenzeit) kuvaamaan periodia n. 800 200 eaa., jolloin tapahtui merkittäviä uskonnollisia, filosofisia ja yhteiskunnallisia murroksia monien tuolloisten korkeakulttuurien parissa ilmeisesti ainakin pääosin toisistaan riippumatta

AKSIAALINEN AIKA Aksiaalinen ei viittaa akseliin, vaan sarana- tai niveltappiin, jota saksan sana Achse myös tarkoittaa Jaspers määritteli tiettyjä keskeisiä ajattelijoita, joilla on ollut merkittävä vaikutus filosofian ja uskontojen kehitykseen, sekä tiettyjä yhteisiä piirteitä näiden ajattelun sisällöissä Keskeisimpiä ajatussuuntia ovat olleet platonismi, buddhismi, konfutsealaisuus sekä Lähi-idän monoteistisiin uskontoihin keskeisesti vaikuttanut zarathustralaisuus, mutta useilla muillakin filosofeilla, profeetoilla ja ajattelijoilla on ollut merkitystä

AKSIAALINEN AIKA JA AATTEIDEN NOUSU Aksiaaliselle ajalle ominaista oli ihmiselämän merkityksen etsiminen ja pohtiminen sekä maallisesta vallasta ja hierarkisesta pappisvallasta (esim. Egypti) riippumattomien profeettojen ja uskonnollisten ja filosofisten ajattelijoiden suosion ja merkityksen kasvu Aikaa myöten näistä kehittyi oma vaikutusvaltainen eliittinsä, joka joutui usein törmäyksiin hallitsevan maallisen ja uskonnollisen vallan kanssa (Sokrateen pakotettu itsemurha, Jeesuksen ristiinnaulitseminen jne.)

AATTEIDEN LEVIÄMINEN Profeetat ja muut uskonnolliset ja filosofiset ajattelijat myös kiertelivät usein ja näiden luo tultiin pitkienkin matkojen takaa, mikä johti ajatusten leviämiseen ja yhdistymisiin muiden ajatusten kanssa => ideologinen dynamismi Ylipäätään aatteet ja ideologiat nousivat keskeisiksi ja täysin maallisetkin poliitikot joutuivat usein ottamaan ne huomioon ja perustelemaan toimensa niiden perusteella Aatteista ja varsinkin uskonnoista myös keskeinen yhteisöllisyyden ja yhteisöjen sisäisen kiinteyden ylläpitäjä sekä tiedostamatta että tietoisesti manipuloiden

OSWALD SPENGLER (1880-1936) Saksalainen kulttuurifilosofi, jonka pääteos vuosina 1917 1922 kahdessa osassa ilmestynyt ja laajalti käännetty Länsimaiden perikato Teoksessaan Spengler pyrkii osoittamaan, että kulttuurit ovat elävän kaltaisia järjestelmiä, jotka syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat, ja että tällä kehityksellä on tietty säännönmukaisuus, joka toistuu kaikissa menneissä, nykyisissä ja tulevissa kulttuureissa Eri kulttuureita leimaavat erityyppiset poerusmyytit eli käsitykset kulttuurin alkujuurista ja olemassaoloperusteista

KULTTUURIT JA PERUSMYYTIT Spenglerin mukaan länsimaista kulttuuria leimaa faustinen perusmyytti, jossa sielullisuus tai henki liittyvät tahtoon, äärettömyyteen ja traagisuuteen ja nämä tulevat esiin kulttuurin kaikilla alueilla Antiikin tiede puolestaan oli apollonista ja arabialainen maagista Faustiset perusmyytit eivät hänen mukaansa saaneet samaa asemaa muissa kulttuureissa, mutta mahdollistivat Länsi-Euroopassa tieteellisten teorioiden uudenlaisen faustisen muodon

ARNOLD J. TOYNBEE (1889-1975) Englantilainen historiantutkija ja historianfilosofi, joka tunnetaan parhaiten 12-osaisesta sivilisaatiohistoriastaan A Study of History, (1934 1961), joka pyrkii esittämään täydellisen synteesin maailmanhistoriasta sivilisaatioiden synnyn, kukoistuksen, luhistumisen ja hajoamisen kautta tarkasteltuna Toynbee torjui Spenglerin deterministisen käsityksen historiallisesta kehityksestä luontaisena ja vastustamattomana kiertokulkuna Monipuolisempi ja perustellumpi kuin Spenglerin malli, mutta silti suhteellisen mekanistinen ja siksi myöhemmin kritisoitu

KUUSI SUURTA NYKYKULTTUURIA Toynbeen mukaan maailmassa on nykyisin kuusi suurta kulttuuria, joista länsimainen kulttuuri on vain yksi, joskin sen vaikutusvalta on tullut maailmanlaajuiseksi Muut: 1. Ortodoksinen 2. Islamilainen 3. Intialainen 4. Kiinalainen 5. Japanilainen Nykyinen länsimainen kulttuuri syntyi Rooman valtakunnan hajoamista seuraavien vuosisatojen aikana, ja sitä edelsi eri kulttuuriksi katsottava antiikin kreikkalainen eli helleeninen kulttuuri

KULTTUURIEN KEHITYSVAIHEET Toynbeen mukaan eri kulttuurien vaiheet niiden kasvun ja kukoistuksen aikana ovat olleet hyvinkin erilaiset ja eri pituiset Useimmat kulttuurit ovat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tehneet jonkin ratkaisevan virheen, jonka vuoksi ne ovat "luhistuneet" ja kääntyneet tuhon tielle Tämän kohtalokkaan käänteen jälkeen eri kulttuurien vaiheet ovat hänen mukaansa kuitenkin olleet silmiinpistävän samankaltaisia

LEVOTTOMUUKSIEN JA RAUHAN KAUDET Ensin on tullut levottomuuksien kausi, jonka aikana kulttuuriin kuuluvat valtiot käyvät toistuvasti verisiä sotia keskenään Yleensä tämä kausi on kestänyt noin 400 vuotta ja päättynyt siihen, että jokin valtio (joko samaan tai muutamissa tapauksissa toiseenkin kulttuuriin kuuluva) on valloittanut koko kulttuuripiirin ja tullut yleisvaltioksi Täten on vihdoin seurannut muutamia vuosisatoja kestänyt rauhan kausi, joka kuitenkin on tullut niin myöhään, ettei se kyennyt enää estämään kulttuurin syvenevää rappiota ja lopullista tuhoa.

SORTUMINEN JA UUSI ALKU Tämä vaihe on useimmissa tapauksissa päättynyt joko vieraasta kulttuurista tulleiden valloittajien maahantuloon tai yleisvaltion hajoamiseen, minkä jälkeen sen raunioille on saattanut syntyä uusi kulttuuri. Vanhan kulttuurin loppuvaiheessa on vallalle yleensä päässyt myös jokin uusi uskonto, joka sitten "jälkeläiskulttuureissa" on ollut vallitsevana alusta lähtien.

KREIKKALAIS-ROOMALAINEN SIVILISAATIO Tyypillisimpänä esimerkkinä edellä mainitusta Toynbee piti antiikin kreikkalais-roomalaisen kulttuurin kehitystä, jossa seuraavat vaiheet: 1. Arkaaisesta Mykenen kulttuurista kehittynyt klassinen helleeninen kulttuuri 2. Peloponnesolaissotia seurannut levottomuuksien kausi, joka johti hellenistiseen kauteen 3. Rooma valloitti hellenistisen maailman pala kerrallaan omaksuen suuren osan sen kulttuuriperimää 4. Pax Romana sortui vähitellen sisäisten ja ulkoa tulleiden paineiden vuoksi, mutta jälkeläisvaltiot omaksuivat jälleen osia Rooman kulttuurista ja erityisesti sen omaksuman kristinuskon

TAKAISIN REDNERIIN Kulttuurivaiheiden typologisoinnissa Redner nojaa Weberin sosiaalisen toiminnan neljään ideaalityyppiin: 1. Moraaliselle vakaumukselle perustuva arvorationaalinen toiminta 2. Tavoitteiden ja keinojen välisen suhteen arvioinnille perustuva tavoiterationaalinen eli instrumentaalinen toiminta 3. Syvään juurtuneiden tapojen motivoima traditionaalinen toiminta 4. Tunteiden ohjaama emotionaalinen toiminta

RATIONAALISUUDEN IDEAALITYYPIT 1. Primitiivinen rationaalisuus 2. Traditionaalinen rationaalisuus 3. Klassinen länsimainen rationaalisuus 4. Moderni eurooppalainen rationaalisuus 5. Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi 6. Tulevaisuuden post- tai transhumaani rationaalisuus??

1. PRIMITIIVINEN RATIONAALISUUS Primitiivinen rationaalisuus on vallinnut aikojen alusta ja edelleen varsin voimakkaana joskin tuskin puhtaana alkuperäiskansojen keskuudessa Fragmentteja jäljellä muissakin kulttuureissa ja rationaalisuuden lajeissa Tyypillistä konkreettisuus, välittömyys, naturalistisuus ja ajattomuus

2. TRADITIONAALINEN RATIONAALISUUS Traditionaalinen rationaalisuus alkoi ns. korkeakulttuurien synnyn myötä ja on jatkunut erilaisissa muodoissaan erityisesti länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella Tyypillistä systemaattisuus, muodollisuus, sääntösidonnaisuus, traditiosidonnaisuus ja koherenttius

3. KLASSINEN LÄNSIMAINEN RATIONAALISUUS Klassinen länsimainen rationaalisuus alkoi antiikista ja erityisesti ns. aksiaalisista kulttuureista (vrt. Jaspers) ja vaikutti erityisesti kreikkalaisessa, juutalaisessa, intialaisessa ja kiinalaisessa kulttuurissa Tyypillistä käsitteellisyys, loogisuus, käsitehierarkkisuus, logosentrismi ja generatiivisuus

4. MODERNI EUROOPPALAINEN RATIONAALISUUS Moderni eurooppalainen rationaalisuus alkoi kaupan ja tieteiden kehityksen myötä 1600-luvulla Tyypillistä analyyttisyys, kriittisyys, aktiivisuus, epähistoriallisuus ja itsekonstituoivuus Toisessa vaiheessaan 1700-luvun lopulta alkaen se on myös yhä selvemmin progressiivista, teknologista ja välineellistä

5. VALLITSEVA GLOBAALI RATIONAALISUUS TAI RATIONALISMI Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi alkoi edellä mainitun rationaalisuuden toisessa vaiheessa, mutta tullut todella dominoivaksi vasta toisen maailmansodan jälkeen Tyypillistä laskennallisuus, organisoivuus, systematisoivuus, formalisoivuus, teknisyys ja muokkaavuus

REDNER: UUSI REPRESENTAATIOTIEDE A New Science of Representation Neljä ideaalityyppiä, joilla kytkentä sekä edellä mainittuihin mentaliteettien ideaalityyppeihin että Vicon trooppeihin Keskeinen muuttuja representaatioetäisyys eli kuinka kaukana merkki ja sen kohde mentaalisesti tai konseptuaalisesti ovat toisistaan 1. Fetisistinen representaatio 2. Ikoninen representaatio (vrt. Peirce) 3. Mimeettinen representaatio 4. Representationalistinen representaatio

1. FETISISTINEN REPRESENTAATIO Fetisistisessä representaatiossa representoija ja representoitu (vrt. de Saussure: merkitsijä ja merkitty, signifiant et signifié) samastetaan mahdollisimman pitkälle toisiinsa eli representaatioetäisyys hyvin pieni Paradigmaattinen tapaus juuri fetissi, jossa jumaluus konkreettisesti kiinni esineessä Viestintä pääosin suullista Ajattelu pääosin konkreettista ja epäkäsitteellistä (vrt. primitiivinen rationaalisuus)

2. IKONINEN REPRESENTAATIO Ikonisessa representaatiossa representaatiosuhde myös varsin kiinteä ja perustuu samuuteen, mutta ehdollistettuun ja rajattuun Paradigmaattinen tapaus ikoni on pyhä, mutta vain tietyssä kontekstissa ja tietyin menoin pyhitettynä Ikonisuus liittyy erityisesti korkeakulttuureihin, kirjoitusja lukutaitoon sekä kehittyvään hierarkiaan, jotka määrittävät ne ehdot, joilla pyhitys tapahtuu Keskeisiä muotosidonnaiset riitit, kodifikaatiot ja yleensä säännöt niin uskonnollisessa kuin maallisessakin kontekstissa Vallan symbolit keskeisiä; pyramidit, valtavat palatsit, temppelit ym. Vrt. traditionaalinen rationaalisuus

3. MIMEETTINEN REPRESENTAATIO Mimeettisessä representaatiossa keskeistä ei enää samuus vaan samanlaisuus jonkun tekijän suhteen (vrt. metaforat) Tyypillisiä erottavia tekijöitä edellisestä ikonoklasmi eli irrottautuminen kuvien ja esineiden pyhyydestä ja keskittyminen siihen, mitä ne edustavat Liittyy aksiaaliseen vallankumoukseen (vrt. edellä) ja ajattelun osittaiseen abstrahoitumiseen Keskeistä silti yleinen harmonia ja eri kokoluokan ja eri kategorioiden ilmiöiden analogisuus ja liittyminen toisiinsa Tyypillistä ajatus mikro- ja makrokosmoksen samanlaisuudesta Yhteiskunta malli taivaasta ja päinvastoin Vrt. klassinen länsimainen rationaalisuus

4. REPRESENTATIONALISTINEN REPRESENTAATIO Irtautuminen harmonia- ja yhteensopivuuskriteereistä ( mimetoklasmi ) Liittyy Euroopassa vahvasti uskonpuhdistukseen ja sen eri muotojen käsitykseen ehtoollisesta. Missä määrin ehtoollisleipä ja viini ovat, viittaavat tai edustavat Kristuksen ruumista ja verta Katolinen näkemys lähinnä ikoninen eli leipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (ns. transsubstantiaatio-oppi) Ulrich Zwinglin näkemys lähinnä mimeettinen eli kyseessä ei ole kirjaimellinen olomuodon muutos, vaan merkityksen muutos (transsignifikaatio-oppi)