~ 1 ~ Helena Partinen toiminnanjohtaja Nyyti ry UHKAAKO BURNOUT NYKYAJAN NUORTA? Suurin osa nuorista voi psyykkisesti hyvin ja selviytyy tasapainoisesti sekä opiskelussa että työelämässä. Osalla on kuitenkin pitkään jatkuvia psyykkisiä oireita ja mielenterveyden sekä käyttäytymisen häiriöitä. Tällä hetkellä 20 % suomalaisista nuorista voi huonosti ja vaarana on, että osa nuorista syrjäytyy. Kyse ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä, vaan se koskee koko maaliman nuorisoa. Maailman terveysjärjestön, WHO:n Mind projekti Helping Youth overcome Mental Health Problems vuodelta 2007 toteaa nuorten mielenterveyden olevan maailmanlaajuisesti olevan tärkeä mutta laiminlyöty alue. Nuoret ovat tulevaisuutemme ja tulevan yhteiskunnan perusta. Monet henkiset ongelmat ja sairaudet alkavat nuoruuden aikana ja jatkuvat aikuisuuteen. Tämä johtaa vaikeisiin emotionaalisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin, jotka koskevat sekä yksilöitä ja perheitä, jos niitä ei hoideta. Varhainen puuttuminen, havaitseminen ja mielenterveyden häiriöiden hoito on erittäin kustannustehokasta ja se estää pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aikuisuudessa. Henkiset ongelmat lisääntyvät nuorten keskuudessa. Projektissa esitetään lisääntyvien häiriöiden syyksi yhteiskunnan nopea sosiaalinen muutos, globalisaatio, urbanisoituminen, sosiaalinen isolaatio, työttömyys ja köyhyys. Paineet ja kilpailu lisääntyvät koulussa, yliopistossa ja työelämässä. Ikätovereiden taholta tuleva paine, kiusaaminen, yksilön ja perheen kriisit ovat vaikuttavia tekijöitä. Traditionaalisten arvojen romahtaminen johtaa erilaisiin perheen sisäisiin ja vanhempien ja lasten välisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Nuorten mielenterveysongelmat ovat ja tulevat olemaan tulevaisuuden haaste. Mind-projekti kysyy, mitä tehdä? Monien ehdotusten joukosta erottautuvat seuraavat: Yhteiskunnan päättäjien, johtajien ja median tulee kiinnittää huomioita nuorten mielenterveysongelmiin. On luotava ohjelmia, joilla nuorten itsetuntoa voidaan edistää tai korjata ja rakentaa nuorten mielenterveyttä edistävä sosiaalinen ja fyysinen ympäristö. Terveyspalveluja tulee kehittää niin, että ne pystyvät tarjoamaan hyvää hoitoa ja tukea nuorille, joilla on mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi tulisi huomioida terveys- ja koulutuspolitiikassa. 10-20 vuoden kuluttua meillä tulee olemaan huikeaa uutta tietoa aivojen toiminnasta. Jo nyt tiedetään aivojen kehityksen jatkuvat 24 25 ikävuoteen asti. Aivotutkimus kertoo myös vakuuttavalla tavalla kuinka tytöt kehittyvät ennen poikia ja kuinka tytöt saavuttavat tietyt aivojen toimintavalmiudet ennen poikia. Kehitysero vaihtelee yhdestä kolmeen vuoteen. Aivotutkimus antaa meille uutta tietoa ymmärtää tyttöjen ja poikien erilaista oppimisvalmiutta, heidän erilaista toiminnallisuutta sekä kypsyysastetta ja oman itsen säätelyä. Tulevaisuudessa nuoruusikä tullaan määrittelemään uudestaan ja tyttöjen ja poikien välinen kehitysero huomioidaan mm. koulutuksessa. Yhteiskunta tulee entistä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi. Tietokonemaailman hallitsema yhteiskunta vaatii, että nuoren täytyy kehittää kykyjään operoidakseen teknologisessa ympäristössä, hankkimaan tietoja ja taitoja selviytyäkseen. Kamppailu, suoriutuminen, selviytymispaine ja kilpailu tulevat säätelemään nuoren kehitystä. Biologinen ja psykososiaalinen kypsyminen ovat ensimmäistä kertaa ihmisten historiassa eriaikaisia tapahtumia. Nykypäivän yhteiskunnalliset ja sosiaaliset velvoitteet ovat niin monimutkaisia, että psykososiaalinen kypsyys saavutetaan vasta kolmannella vuosikymmenellä.
~ 2 ~ Nuoruusvaiheen alku määräytyy selkeästi biologisista tekijöistä. Kehon biologinen kypsyminen muuttaa lapsen suhteen ympäristöön ja itseensä. Tässä vaiheessa ajattelurakenteet kypsyvät vähitellen aikuisen tasolle. Varhaisnuoruus alkaa 11 14 vuoden ikäisenä. Tätä seuraa keskinuoruus 15 18 vuoden ikäisenä ja viimeisenä myöhäisnuoruus 19 25 vuoden ikäisenä. Nuoruusajan käsite on laajentunut. Nykyään nuoruus alkaa varhemmin ja sen päättymisajankohta on usein lähempänä 30 vuotta. Vuonna 2008 julkaistussa kouluterveyskyselyssä kerättiin tietoa muutoksista nuorten hyvinvoinnissa peruskoulun (luokkien 8.-9.) ja lukion (luokkien 1.-2.) oppilailta vuodesta 1998 alkaen vuoteen 2007. Kyselyn mukaan 17 % peruskoulun oppilaista ja 18 % lukiolaisista koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Oppilaiden päivittäin ja viikoittain kokemat oireet sekä masentuneisuus lisääntyivät vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen tapahtui pieni tilapäinen käänne parempaan, jonka jälkeen oireet alkoivat yleistyä. Rimpelän (2005) mukaan nuorten masennus lisääntyi 1990-luvun lopulla. Vuonna 2001 kouluterveyskyselyn mukaan vaikeaa tai keskivaikeaa depressiota esiintyi 12 %:lla peruskoulujen oppilaista. Kouluterveyskyselyn (2008) mukaan vuosina 2006/2007 13 %:lla peruskoulujen oppilaista esiintyi keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta. Lukiolaisten masentuneisuus oli samalla tasolla kuin aiemmin; noin 10 % koki keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta. Koulu-uupumus oli yhtä yleistä kuin peruskoululaisilla eli 12 %. Masennus on tärkein yksittäinen itsemurhan vaaratekijä. Suomalaisten nuorten itsemurhaluvut ovat korkeimpia Euroopassa. Yli neljäsosa 15 19 -vuotiaiden kuolemista on itsemurhia. (Rimpelä 2005) Suurin osa (90-95 %) nuorista paranee masennuksestaan vuoden aikana, mutta masennuksen uusiutuminen on yleistä (Karlsson ym. 2005). Nuorilla, joilla oli lukioaikana pitkäaikaisia tai toistuvia masennusoireita, todettiin nuorina aikuisina muita useammin mielenterveyshäiriöitä, samanaikaissairastamista, huonoa toimintakykyä ja alkoholiongelmia (Aalto-Setälä 2002). Siksi nuoruuden masennukseen olisi tärkeä puuttua jo mahdollisimman varhain. Paitsi fyysiseen hyvinvointiin, masentuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä myös nuorten sosiaalisiin suhteisiin. Masentuneisuus ja yksinäisyys vaikuttavat kulkevan käsi kädessä, vaikka niiden syy-seuraus-suhdetta on vaikea nimetä (Elonen 2005). Masentuneiksi oirehtivalle nuorelle vanhempien, muiden aikuisten ja ystävien tarjoama tuki olisi tärkeää (Karlsson & Marttunen 2007). Nuoret eivät aina välttämättä tunnista oireitaan, eivätkä siksi osaa hakea apua masentuneisuuteensa (Laine 2006). Siten masentunut nuori voi jäädä yksin ongelmiensa kanssa. Nuorilla, jotka kokevat sosiaalisen tukensa hyväksi on havaittu oirehtivan vähemmän kuin nuorten, jotka kokevat puutteita sosiaalisessa tuessa. (Kaltiala - Heino ym. 2001). Kouluterveyskyselyn (2008) mukaan peruskoululaisista koki väsymystä päivittäin 15 % ja lukiolaisista 14 %. Jyväskylän yliopiston ja WHO:n koululaistutkimuksen mukaan yli 70 % suomalaisista yli 15-vuotiaista koululaisista käy iltaisin nukkumaan klo 23 tai myöhemmin. Vastaava luku 20 vuotta aikaisemmin oli vain 30 %. Rimpelän (2005) mukaan väsymys lisää vaikeuksia selvitä koulutyöstä ja aiheuttaa muita stressioireita, kuten jännittyneisyyttä, hermostuneisuutta tai päänsärkyä. Uniongelmat huonontavat elämänlaatua ja kokonaisterveydentilaa. Nuoret tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset, keskimäärin kahdeksasta yhdeksään tuntia yössä. Syynä nuoren liian vähäiseen yöuneen ovat mm. omassa kehossa tapahtuvat nopeat muutokset, elämäntyylin valinta ja sosiaalinen paine. Riittävä ja riittävän hyvälaatuinen yöuni on edellytyksenä myös oppimiselle ja muistille.
~ 3 ~ Unen vähyydellä on suora yhteys suuriin kansantauteihin. Unen vähyyden seurauksena insuliinin tuotanto voi häiriintyä. Se altistaa diabetekselle, sepelvaltimotaudeille ja kolesterolin nousulle. Uni-valverytmi on nykyisin monella epäsäännöllinen. Yksi psykiatri Tiina Paunion tutkimusryhmän merkittävä löytö on ollut, ettei masennus välttämättä aiheuta unettomuutta, vaan pikemminkin päinvastoin: huono tai vähäinen uni johtaa masennukseen. Sekä peruskoululaisilla että lukiolaisilla ylipainoisuus lisääntyi kouluterveyskyselyn (2008) mukaan. Yläkoululaisten ylipainoisuus oli lisääntynyt vuodesta 1998/1999 vuoteen 2006/2007 mennessä 11 %:sta 16 %:iin. Lukiolaisilla ylipaino oli noussut tänä ajanjaksona 11 %:sta 14 %:iin. Liian vähän liikuntaa viikossa harrastavia oli eniten vuosituhannen vaihteessa, minkä jälkeen osuus pienentyi 59 %:sta 54 %:iin. Ylipainoa ehkäistään oikeilla ruokailutottumuksilla, liikunnalla ja säännöllisellä päivärytmillä, myös hyvänlaatuisella unella. Mitä aikaisemmin paino-ongelmiin puututaan, sitä helpompaa painonhallinta on. Ravinnon energiapitoisuuden nousu ja arkiliikunnan väheneminen ovat yhteydessä ylipainon yleistymiseen. Myös juomatavat ovat muuttuneet ja energia- sekä urheilujuomien käytön lisääntyminen vaikuttaa ravitsemukseen ja suun terveyteenkin. (Finravinto 2007) Rimpelä (2003) esittää, että sosiaali- ja koulutusryhmien välisten terveyserojen sekä koulutuksellisen syrjäytymisen perusta muodostuu jo kouluiässä. Syrjäytymisen, epäterveellisten elämäntapojen ja huonon koulumenestyksen noidankehä alkaa varhaisessa teini-iässä. Oppilaiden terveys on voimakkaassa yhteydessä kouluarvosanoihin: huonot kouluarvosanat, huonoksi koettu terveydentila ja pitkäaikaissairaudet liittyvät toisiinsa. Syrjäytymiskehityksen ehkäisy on nuorten terveyden edistämisen keskeinen haaste. Pirjo Terhon (2003) mukaan terveystiedon opetus, terveysneuvonta ja -kasvatus ovat keskeinen osa nuorison terveyden edistämistä. Neuvonnalla pyritään kehittämään nuorten motivaatiota ja myönteisiä asenteita terveellisiä elämäntapoja kohtaan sekä antamaan tietoja ja taitoja niiden toteuttamiseen. Nuorten tulee oppia sopeutumaan nuoruusiän mukanaan tuomiin muutoksiin ja hallitsemaan uusia ja usein ongelmallisia elämäntilanteita ja sosiaalisia paineita. Tavoitteena on, että nuoret saavat tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja ymmärtävät elämäntapojensa terveysvaikutukset. Näin he voivat tehdä tarkoituksenmukaisia päätöksiä ja valintoja omassa elämässään. Terveystiedon opetuksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata nuorille mahdollisimman terve ja riskitön kasvu ja kehitys sekä luoda perusta aikuisiän terveydelle ja hyvinvoinnille. Koska voimavarat ovat rajallisia, kaikille nuorille suunnatun terveysneuvonnan on keskityttävä terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävien ja parantavien elämäntapojen edistämiseen ja sellaisten epäterveellisten elämäntapojen ja sairauksien ehkäisyyn, joilla on suuri kansanterveydellinen tai - taloudellinen merkitys. Onnistuneella nuorison terveysneuvonnalla pystytään vaikuttamaan nuorten hyvinvointiin ja koko kansanterveyteen. (Terho 2003.) Kouluterveyskyselyjen perusteella nuorten elinoloissa on tapahtunut viime vuosina paljon myönteistä kehitystä. Tämä näkyy selvimmin aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisenä, tupakoinnin vähentymisenä, päihteiden käytön vähenemisenä sekä nuorten ja vanhempien vuorovaikutuksen paranemisena. Myönteinen kehitys näyttää kuitenkin pysähtyneen viime vuosina. Vaikka nuorten elinoloissa, kouluoloissa ja terveystottumuksissa on tapahtunut 2000-luvulla lähes yksinomaan myönteistä kehitystä, se ei näy parantuneena terveytenä. Lukiolaisten kokemissa oireissa ei ole tapahtunut lainkaan muutoksia 2000-luvulla ja yläluokkalaisten oireet ovat pää-
~ 4 ~ osin yleistyneet vuosi vuodelta. Tyytymättömyys koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon on lisääntynyt. Lisäksi niska- hartianseudun oireet ja päänsärky yleistyivät peruskoulun yläluokkalaisilla. Ylipainoisten osuus lukiolaisista ja yläluokkalaisista on kasvanut vuosi vuodelta. Vaikka liikuntatottumukset ovat parantuneet, liikuntaa harrastaa edelleen vain noin puolet nuorista. (Luopa, P., Pietikäinen, M. & Jokela, J., 2008) Psyykkinen oireilu yleistyy nuoruudessa ja psykiatristen häiriöiden esiintyvyys nuorilla on lapsiin verrattuna kaksinkertaista (Marttunen & Pelkonen 1998). Terhi Aalto-Setälän (2002) mukaan vähintään lievästä masennuksesta kärsii arviolta neljännes suomalaisista nuorista. Masennus on hänen mukaansa yksi harvoista nuorten piirissä lisääntyvistä ongelmista. Masennustilojen ilmaantuvuuden huippukohta on 15-18 vuoden iässä. Nuorilla tytöillä sairastumisriski on kaksinkertainen poikiin nähden. Iän ja sukupuolen lisäksi keskeisiä depression riskitekijöitä ovat mm. perimä ja erityisesti vanhemman vakava masennus, tietyt temperamenttipiirteet, vaikeat elämäntapahtumat kuten menetykset ja erokokemukset, kaltoin kohtelu ja laiminlyönnit sekä sosiaalisen tuen puute. Siirtymä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja lukioon on haastava vaihe monelle nuorelle. Koulu-uupumus on pitkittynyt kouluun liittyvä stressioireyhtymä, joka näkyy uuvuttavana väsymyksenä, kouluun liittyvänä kyynisyyden kokemuksina ja riittämättömyyden tunteina. Koulu-uupumusta aiheuttaa kielteinen kouluilmapiiri, joka ilmenee kiireisenä ja rauhattomana työskentelyilmapiirinä. Erityisesti siirtymä lukioon uuvuttaa nuoria. Koulu-uupumusta selvittäneen tutkimuksen mukaan jopa joka viides lukiolaistyttö kärsii uupumuksesta. Tytöt menestyvät, mutta uupuvat. Varsinkin tyttöjen riittämättömyyden tunteet lisääntyvät lukiossa. Nuoret tarvitsevat tukea siirtyessään koulutusvaiheessa toiseen. Hyvä itsearvostus toimii suojaavana tekijänä. Koulun aikuisten ja erityisesti kouluterveydenhuollon tuki vähentävät koulu-uupumusta. Opettajien myönteinen suhtautuminen ja motivointi tukevat lukiolaisia. Mitä enemmän lukiolaiset saavat myönteistä kannustutusta opettajilta, sitä vähemmän he kokevat koulu-uupumusta. (Salmela-Aro, 2008). Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat kasvava syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten ja kelan maksamien sairauspäivärahojen taustalla. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on kasvanut 16-29 - vuotiailla miehillä 91,7 % ja naisilla 159,4 %. (Raitasalo,R & Maaneimi, K. 2008). Mielenterveyden häiriöt ovat yhä useammin syynä myös nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveydenhäiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30 -vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Suurin osa nuorista paranee masennuksestaan vuoden aikana, mutta masennuksen uusiutuminen on yleistä (Karlsson ym. 2005). Nuorilla, joilla oli lukioaikana pitkäaikaisia tai toistuvia masennusoireita, todettiin nuorina aikuisina muita useammin mielenterveyshäiriöitä, samanaikaissairastamista, huonoa toimintakykyä ja alkoholiongelmia (Aalto-Setälä 2002). Siksi nuoruuden masennukseen olisi tärkeä puuttua jo mahdollisimman varhain. Paitsi fyysiseen hyvinvointiin, masentuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä myös nuorten sosiaalisiin suhteisiin. Masentuneisuus ja yksinäisyys vaikuttavat kulkevan käsi kädessä, vaikka
~ 5 ~ niiden syy-seuraus-suhdetta on vaikea nimetä (Elonen 2005). Masentuneiksi oirehtivalle nuorelle vanhempien, muiden aikuisten ja ystävien tarjoama tuki olisi kuitenkin tärkeää (Karlsson & Marttunen 2007). Nuoret eivät aina välttämättä tunnista oireitaan, eivätkä siksi osaa hakea apua masentuneisuuteensa (Laine 2006). Siten masentunut nuori voi jäädä yksin ongelmiensa kanssa. Nuorten kokemuksen sosiaalisesta tuesta on esitetty olevan yhteydessä masentuneisuuteen. Nuorilla, jotka kokevat sosiaalisen tukensa hyväksi on havaittu oirehtivan vähemmän kuin nuorten, jotka kokevat puutteita sosiaalisessa tuessa. (Kaltiala - Heino ym. 2001). Aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että ne nuoret, joilla on läheisiä ihmissuhteita, kärsivät vähemmän ongelmia aikuistumisprosessissa (Kauppinen 2002). Sosiaalinen tuki on moniselitteinen termi, jolla viitataan niin emotionaaliseen välittämisen ilmaisuihin kuin informaatioon, joka luo tunnetta sosiaaliseen verkostoon kuulumisesta ja muiden osoittamasta arvostuksesta (Kaltiala - Heino ym. 2001). Opiskelija voi saada sosiaalista tukea niin perheestä, ystäviltä kuin koulustakin (Ojajärvi 2003). Nuoruuden kehitystehtävät ja -haasteet Nuoruus on tärkeä ikävaihe yksilön myöhemmän terveyden kannalta. Nuoruusiässä omaksuttu elämäntapa, koulutus ja elämänuran valinta luovat perustan myöhemmälle terveydelle. Nuorena valitaan elämäntyyli ja omaksutaan elämäntavat, jotka vaikuttavat suuresti siihen, miten terveenä ja miten pitkään ihminen elää. Nuorena omaksutut ravitsemus-, liikunta-, virkistäytymis- ja lepotottumukset ovat hyvin pysyviä. Nuorena valitaan psyykkiset ja sosiaaliset toimintamallit, jotka ajan myötä vakiintuvat ja vaikuttavat hyvinvointiin. Kouluympäristö merkitsee paljon nuoren tunne-elämän ja itsetunnon kehityksen kannalta. Oppilaalle voidaan opettaa reaktiotapoja, asenteita, kykyä sietää surua ja kilpailua sekä tilanteiden hallintaa ja muita elämässä tarvittavia taitoja. Siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on ihmisen elämän suurin siirtymä. Nuorten elämäntilanne sisältää useita potentiaalisia elämäntapahtumastressin ja kroonisen rasituksen aiheita. Nuoren kokema stressi saattaa nousta näin ollen monista tekijöistä: aikuistumiseen liittyvä psykologinen kehitys sekä siihen liittyvä konkreettinen irtautuminen lapsuuden kodista, parisuhteen luominen ja perheen muodostaminen, isojen elämänuraa koskevien ratkaisujen tekeminen. Oman elämäntyylin löytäminen, maailmankatsomuksen luominen sekä perusta pitkäaikaisille kiintymyssuhteille syntyvät vuorovaikutuksessa itsen, ikätovereiden ja ympäröivän yhteisön kanssa. Irtaantuminen lapsuuden kodista ja itsenäisen elämän ja opiskelun aloittaminen voivat herättää hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Ura- tai opiskelualan valinta ei välttämättä osu oikeaan ensimmäisellä kerralla. Edellä kuvatut muutokset vaativat paljon voimavaroja. Näistä muutoksista selviämiseen voidaan nuorille ja nuorille aikuisille opettaa elämäntaitoja, jotka sisältävät tietoa ja käytännön työkaluja arjen ja elämän haasteiden kohtaamiseksi ja käsittelemiseksi. Tämän päivän nuorten terveydelle rakennetaan huomispäivän työvoiman terveys. Hyvinvointi rakentuu monista jokapäiväiseen elämään kuuluvista asioista. Siihen vaikuttavat omat henkiset voimavarat, elämäntapa sekä ympäristö, jossa elämme. Hyvinvoinnin yksi perusta on elämän-
~ 6 ~ hallinta. Elämänhallinta on oman elämän koossa pitämistä, tunne siitä, että kontrolli on ihmisellä itsellään. Se on tunne, henkinen voimavara, joka edistää selviämistä stressitilanteista, kiireestä, kovista aikapaineista ja erilaisista vastoinkäymisistä. Hyvään elämänhallintaan kuuluu itsensä arvostaminen, mutta toisaalta myös realistisuus omien toiveiden ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Kun elämänhallinnan tunne on hyvä, ihminen pystyy luomaan elämälleen mielekkäitä tavoitteita, omistautuu asioille ja ponnistelee tavoitteiden saavuttamiseksi. Hän kokee voivansa hyvin, huolehtii itsestään, eikä stressaannu yhtä herkästi, ei masennu tai ahdistu kohtuuttomasti muutostilanteissa vastoinkäymisien tai muiden stressaavien elämäntilanteiden kohdatessa Kielteinen käsitys omasta itsestä sen sijaan saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin ja kierteeseen, joka heikentää itsetuntoa ja elämänhallinnan tunnetta. Ongelmat ihmissuhteissa, rahahuolet ja tulevaisuuden epävarmuus heikentävät elämänhallintaa. Ne voivat heijastua erilaisina oireina: unihäiriöinä, haluttomuutena, ahdistuksena, väsymyksenä ja jopa masennuksena ja uupumuksena. Nyyti ry:n Elämäntaitoja nuorille ja nuorille aikuisille -projekti 2009-2013 Opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry on vuonna 1984 perustettu järjestö, jonka tehtävänä on tukea opiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintataitoja sekä kehittää ja tuottaa näitä tukevia palveluita tiede- ja taidekorkeakouluopiskelijoille. Olemme käynnistäneet tämän vuoden huhtikuussa nelivuotinen Elämäntaitoja nuorille ja nuorille aikuisille masennuksen ehkäisyyn - projektin, jonka rahoittajina ovat Raha-automaattiyhdistys ja opetusministeriö. Elämäntaitokurssin taustalla on Kalifornian yliopistossa kehitetty kognitiivis-behavioraalinen interventio masennuksen hoitoon (Control your depression: Lewinsohn, Muñoz, Youngren, & Zeiss, 1978). Intervention pääosa-alueet ovat mukavan tekemisen lisääminen, ihmissuhdetaitojen harjoittelu ja ajatustottumusten muuttaminen. Suomeen intervention on tuonut Katriina Kuusi ja Tarja Koffert vuonna 1996 Depressiokoulu-nimellä (Kuusi & Koffert, 2003). Olemme kehittäneet vuonna 2003 depressiokoulun materiaalista henkistä hyvinvointia ja elämänhallintaa edistävä kurssin. Kurssi on ollut menestys ja 95 % osallistujista on kokenut voivansa hyödyntää oppimiaan taitoja elämässään joko hyvin tai erittäin hyvin. Tänä keväänä käynnistyneen projektin konkreettisena tavoitteena on kehittää Elämäntaitokurssin sisältöä vahvistamalla siinä liikunnan osuutta sekä lisäämällä siihen kokonaan uusina osina uni ja ravinto. Lisäksi tavoitteena on kehittää vastaavanlainen Elämäntaitokurssi verkkoon. Tarkoituksena on saada levitettyä sekä kasvokkainen että Internetissä toimiva Elämäntaitokurssi opiskelemassa olevien nuorten ja nuorten aikuisten saataville. Palvelu on luotu vastaamaan nykypäivän elämäntyyliä, jossa kontaktit muihin ihmisiin sisältävät myös kommunikoinnin internetin välityksellä. Elämäntaitoa verkossa -kokonaisuuden tavoitteena on edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja elämänhallintaa antamalla käytännön työkaluja arjen ja elämän haasteiden kohtaamiseen ja käsittelemiseen. Täten palvelu on myös tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vaikuttamaan elämäänsä ja löytämään terveellisiä tapoja ohjata ja käsitellä elämäänsä. Projektin kohderyhmänä olevat nuoret ja nuoret aikuiset muodostavat lähes miljoonan väestöpohjan. Nuorten ja nuorten aikuisten kohderyhmästä noin 70 % opiskelee. Opiskelemassa olevat nuoret ja nuoret aikuiset ovat tavoitettavissa jo olemassa olevien koulutusorganisaatioiden
~ 7 ~ kautta. Projektin tuloksena tuotettavat palvelut tukevat yhteisöllisyyttä ja ne on tarkoitus saattaa olemassa olevien organisaatioiden kautta lukioihin, ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakouluihin sekä tiede- ja taidekorkeakouluihin. Elämäntaitoa verkossa -kokonaisuutta pyritään kehittämään yhteistyössä Kalifornian yliopiston kanssa. Kalifornian yliopistossa on alkuperäisestä materiaalista edelleen kehitetty Manual for group cognitive-behavioral therapy of major depression - A reality management approach (2000) interventio, jonka materiaalia on käytetty täydennyksenä Elämäntaitoa verkossa - kokonaisuudessa. Elämäntaitoa verkossa -kokonaisuudesta on suunnitteilla Elina Marttisen väitöskirjatutkimus Skills for Life in the Web-intervention in supporting and maintaining subjective well-being in emerging adulthood Jyväskylän yliopistoon. LÄHTEITÄ: Aalto-Setälä, T. 2002. Depressive Disorders among Young Adults. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A22/2002. Ellonen, N. 2005. Paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitys nuorten masentuneisuudessa ja riskikäyttäytymisessä. Nuorisotutkimus 23 (2), 32-46. Elämäntaitoa verkossa. Toiminnallinen määrittely, 2008. Nyyti ry (julkaisematon). Kaltiala-Heino, R. & Rimpelä, M. & Rantanen, P. & Laippala, P. 2001. Adolescent depression: the role of discontinuities in life course and social support. Journal of Affective Disorders 64 (2001), 155-166. Karlsson, L. & Marttunen, M. 2007. Nuorten depressio. Tietoa nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B10/2007. Kauppinen, T. 2002. Koulun yhteisöllisyys ja nuorten kasvuverkosto. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 267. Kunttu, K. & Huttunen, T. 2009. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008. Helsinki. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45 Laine, S. 2004. Nuorten salattu masennus. Teoksessa Puuronen, A. (toim.) Terveystaju. Nuoret, politiikka ja käytäntö. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura: Julkaisuja 63. Luopa, P., Pietikäinen, M., & Jokela, J. (2008). Kouluterveyskysely 1998-2007: Nuorten hyvinvoinnin kehitys ja alueelliset erot. Stakesin Raportteja-sarja 23/2008 Marttunen, M. & Pelkonen, M. 1998. Nuorten masennustilat vakavampia kuin uskottu. Suomen lääkärilehti 1998:30.3.3387-92. Elämäntaitokurssi. Nyyti ry. Haettu 27.5. 2008 osoitteesta http://www.nyyti.fi/teemaillat_ja_ryhmat/kurssin%20materiaali.pdf. Ojajärvi, A. 2003. Kestääkö kaverisi. Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2003. Suomen Lukiolaisten liitto. Raitasalo,R & Maaneimi, K. 2008. Mielenterveyden häiriöt syrjäyttävät nuoria työelämästä. Sosiaalivakuutus 6/08, s.8-