TÄYDELLISEN KILPAILUN MARKKINATILANTEISTA

TÄYDELLISEN KILPAILUN MARKKINATILANTEISTA Matti Estola 25. marraskuuta 2013 Sisältö 1 Johdanto 2 2 Joustot 3 2.1 Kysynnän hintajousto...................... 4 2.2 Kysynnän hintajouston sovellutuksia.............. 7 2.3 Kysynnän ristijousto....................... 11 2.4 Kysynnän tulojousto....................... 12 2.5 Tarjonnan hintajoustavuus.................... 14 3 Kysyntä, tarjonta ja markkinamekanismi 15 3.1 Markkinatasapainon määräytyminen.............. 15 3.2 Kysyntärelaation sijaintiin vaikuttavat tekijät......... 16 3.3 Kysyntärelaation siirtymiset................... 17 3.4 Tarjontarelaation muotoon ja sijaintiin vaikuttavat tekijät.. 18 3.5 Tarjontarelaation siirtymät.................... 19 4 Vapaat markkinat ja hintakontrolli 20 Teksti on lainattu kirjasta: Estola, M. Kansantaloustieteen perusteet, Jyväskylän yliopisto, Taloustieteen laitos, Julkaisuja 104/96. 1

1 Johdanto Luvussa 6 osoitimme aiemmin, että täydellisen kilpailun markkinatilanteessa yritysten halukkuus tuottaa tiettyä hyödykettä kasvaa hyödykkeen hinnan nousun myötä. Jos hyödykettä k valmistava yritys havaitsee, että koko suunnittelujakson tuotanto menee kaupaksi ja enemmänkin menisi vallitsevalla hinnalla, yritys on motivoitunut sekä nostamaan lopputuotteensa hintaa että lisäämään tuotantonopeuttaan. Vaikka yksittäinen yritys ei lisäisikään tuotantonopeuttaan vaan korottaa ainoastaan lopputuotteensa hintaa, hinnan nousu toimii signaalina muille yrityksille kyseisen tuotannon kannattavuudesta. Hinnan nousu houkuttelee alalle uusia yrittäjiä (ellei markkinoilletulossa ole esteitä), mikä lisää hyödykkeen tuotantonopeutta ajan myötä. Näillä perusteluilla voimme olettaa, että tiettyä hyödykettä tuottavien yritysten yhteenlaskettu tuotantonopeus kasvaa hinnan nousun myötä. Tämä ajattelu vastaa edellä esitettyä kansantaloustieteen mallittamisaksioomaa, sillä markkinataloudessa kannattavalle liiketoiminnalle löytyy aina halukkaita aloittajia. Oletetaan nyt tarkastelujakson pituudeksi yksi kuukausi, ja olkoon hyödykkeen k tuotantonopeuden mittayksikkö (kg/kk); hinnan p k mittayksikkö on tällöin (mk/kg). Luvussa 6 tarkastelimme hyödykkeen k markkinatarjontarelaation määräytymistä täydellisen kilpailun olosuhteissa. Luvussa 7 taas tarkastelimme hyödykkeen k tuotannossa käytetyn työpanoskäytön määräytymistä tuntipalkasta riippuvana toimintana. Nämä kaksi asiaa yhdistetään nyt tässä luvussa. Olkoon hyödykettä k tuottavien yritysten lukumäärä on v (kpl) ja oletetaan, että yritykset käyttävät tuotantoprosessissaan ainoastaan yhden ammattiliiton jäsenistä koostuvaa homogeenista työvoimaa. Ammattiliiton jäsenten tuntipalkkaa merkitään w:llä. Luvussa 7 osoitimme, miten yksittäisen yrityksen optimaalinen työpanoskäyttö riippuu hyödykkeen k hinnasta p k, työpanoksen tuntipalkasta w sekä palkkamenojen sosiaaliturvamaksuosuudesta b. Merkitään nyt yrityksen i tuotantofunktiota ja yksiköissä (h/kk) mitattua työpanoskäyttöä seuraavasti: q ki = f i (L ki ), L ki = L i (p k, w, b), i = 1,..., v, missä työpanoskäytön L ki riippuvuus suureista p k, w, b on kirjoitettu yleisessä funktiomuodossa. Hyödykettä k tuottavan toimialan yritysten tasapainoisista tuotantonopeuksista yhteenlaskettu toimialan tasapainoinen tuotantonopeus riippuu yllä esitetyn perusteella hinnasta p k, tuntipalkasta w sekä palkan sosiaaliturvamaksuosuudesta b seuraavasti v v ( q ks = q ksi = f i Li (p k, w, b) ) = s k (p k, w, b), (1) i=1 i=1 2

missä toimialan tasapainoisen tuotantonopeuden riippuvuutta suureista p k, w ja b merkitään symbolilla s, joka tulee sanasta supply eli tarjonta. Luvuissa 4 ja 5 olemme määritelleet normaalin hyödykkeen k kuukausittaisen kysynnän sellaiseksi relaatioksi, joka ilmaisee kaikkien hyödykettä k kuluttavien kuluttajien yhteenlasketun tasapainoisen kulutusnopeuden erilaisten hyödykkeen k kulutukseen vaikuttavien tekijöiden funktiona. Hyödykkeen k kysyntäfunktio voidaan esittää seuraavassa yleisessä muodossa q kd = f k (p k, p i, q idj, T j ), i = 1,..., n, j = 1,..., m, (2) missä q kd on hyödykkeen k kulutusnopeus, p k on hyödykkeen k hinta, p i on hyödykkeen i hinta, q idj on kuluttajan j hyödykkeen i kulutusnopeus, m on hyödykettä k kuluttavien kuluttajien lukumäärä ja n on hyödykettä k kuluttavien kuluttajien kaikkien muiden kulutushyödykkeiden lukumäärä. Funktiot (1) ja (2) ovat hyödykkeen k kuukausittaiset tarjonta- ja kysyntäfunktiot yleisissä funktiomuodoissa esitettyinä. 2 Joustot Aiemmin olemme tarkastelleet tietyn suureen vaikutusta toiseen suureeseen funktioiden dierenssiosamäärien (osittaisderivaattojen) avulla. Olemme esimerkiksi analysoineet rajakustannusten dc k /dq k = C k (q k) (mk/kg) avulla sitä, miten yrityksen tuotantonopeuden q k (kg/kk) muutos vaikuttaa tuotantokustannuksiin C k (q k ) (mk/kk). Tämän periaatteen mukaisesti kyseisen vaikutuksen voimakkuutta mitataan tietyissä mittayksiköissä. Tässä luvussa esitetään toinen mahdollinen tapa mitata eri suureiden vaikutusta toisiin suureisiin. Tässä luvussa esitettävä tapa poikkeaa aiemmin esitetystä siinä mielessä, että joustot tekevät muutoksen mittasuureesta dimensiottoman (mittayksiköttömän) suureen. Joustojen laskemisen etu on sama kuin indeksipistelukujen etu; nimittäin se, että erilaisten suureiden vaikutusten voimakkuudet toisiin suureisiin saadaan suoraan vertailukelpoisiksi suureiksi. Joustojen vertailtavuuden ehto on se, että niissä esiintyvät suhteelliset muutokset on mitattu yhtä pitkiltä ajanjaksoilta. Joustojen huono puoli on taas siinä, että käsitteenä joustot ovat dierenssiosamääriä monimutkaisempia. Funktion jousto on matemaattinen käsite, jonka avulla minkä tahansa funktion muutosta voidaan tarkastella siten, että suureiden mittayksiköiden vaikutukset saadaan eliminoitua. Joustossa funktion arvon suhteellinen muutos jaetaan argumentin suhtellisella muutoksella, jolloin sekä osoittajaan että nimittäjään tulee dimensioton suure. Jatkossa esitettävissä jouston lausekkeissa tarkastellaan ainoastaan yhden suureen muutoksen vaikutusta hyödykkeen k kysyntään ja tarjontaan 3

kerrallaan, ja muiden kysyntä- ja tarjontafunktioihin sisältyvien suureiden oletetaan pysyvän kiinteinä. Käytännössä joustojen arvoja mitataan havaintojen perusteella. Mittaamisiin liittyy siten luvun 2 osiossa 3 esitetyt ongelmat siitä, että kahden suureen välistä riippuvuussuhdetta arvioitaessa muiden tekijöiden samanaikaisia vaikutuksia ei saada eliminoitua. Reaalimaailmasta mitatut joustojen arvot pitävät sisällään tarkasteltavan suureen lisäksi kaikkien muidenkin tekijöiden vaikutukset siihen suureeseen, jonka joustavuutta tarkastellaan. Näiden muiden tekijöiden vaikutuksia joustojen arvoihin voidaan yrittää eliminoida erilaisin menetelmin, joiden luotettavuutta on kuitenkin vaikea arvioida. Näistä syistä johtuen joustojen mitattuihin arvoihin tulee suhtautua riittävällä varovaisuudella. 2.1 Kysynnän hintajousto Tietyn hyödykkeen kulutusnopeuden reagointiherkkyyttä hyödykkeen hintamuutoksiin voidaan mitata kysynnän hintajoustolla. Määritelmä: Hyödykkeen k kysynnän hintajoustolla e d tarkoitetaan hyödykkeen k kulutusnopeuden ja hinnan suhteellisten muutosten suhdelukua, e kd = q kd qkd p k p k = p k q kd q kd p k. Merkintä e tulee termistä elasticity eli joustavuus ja alaindeksi d viittaa kysyntään demand. Kysynnän hintajousto on ei-positiivinen (negatiivinen tai nolla) mittayksikötön luku kaikilla muilla paitsi Gien-hyödykkeillä, joilla se on positiivinen. Kaikilla hyödykkeillä p k ja q kd ovat ei-negatiivisia suureita, ja ei-gien -hyödykkeillä pätee lisäksi q kd p k < 0. Esimerkki 1. Oletetaan että on saatu seuraava mittaustulos q kd / p k = 3 (kg/kk)/(mk/kg), missä p k (mk/kg) on hyödykkeen hinta ja q kd (kg/kk) hyödykkeen k kulutusnopeus. Tämä voidaan kirjoittaa muodossa q kd = 3 p k. Tätä mittaustulosta voidaan käyttää tulevien hintamuutosten aiheuttamien kulutusvaikutusten ennustamisessa. Jos nyt hinta nousee esimerkiksi seuraavasti p k = 5 (mk/kg), mitattu dierenssiosamäärä ennustaa kulutusnopeuden muuttuvan q kd = 3 5 = 15 (kg/kk) verran. Esimerkki 2. Jatketaan edellisen esimerkin tarkastelua siten, että hyödykkeen k vallitsevan hinnan ja kulutusnopeuden oletetaan olevan p k1 = 15 (mk/kg) ja q kd1 = 100 (kg/kk), ja niiden aiempien arvojen oletetaan olleen 4

p k0 = 10 (mk/kg) ja q kd0 = 115 (kg/kk). Näistä havainnoista saadaan edellisessä esimerkissä esitetty dierenssiosamäärä q kd / p k = (q kd1 q kd0 )/(p k1 p k0 ) = 3. Kysynnän hintajousto on tällöin seuraava e kd = p k0 q kd0 ( ) qkd1 q kd0 p k1 p k0 = 10 115 15 5 = 6 23 = 0.26. Oletetaan nyt hinnan nousevan yllä esitetyn mukaisesti p k = 5 (mk/kg). Hintajouston laskukaavan perusteella tämän voidaan ennustaa aiheuttavan seuraavansuuruisen suhteellisen muutoksen kulutusnopeudessa q kd q kd = p k p k e kd = 5 10 6 23 = 3 23. (3) Kaavan (3) perusteella kulutusnopeuden voidaan ennustaa muuttuvan seuraavasti q kd = 3 23 q kd = 3 115 = 15 (kg/kk). 23 Hintajouston avulla saatiin siis tehtyä vastaava ennuste kuin edellisessä esimerkissä dierenssiosamäärän avulla. Näiden esimerkkien perusteella ennusteiden tekeminen hintajoustojen avulla on monimutkaisempaa kuin dierenssiosamäärien avulla. Joustojen käytön etu piilee siinä, että niiden avulla eri suureiden vaikutusten voimakkuudet tarkasteltavaan suureeseen saadaan suoraan vertailukelpoisiksi suureiksi, vaikka suureita mitattaisiin eri mittayksiköissä. Laadittaessa ennusteita mitattujen dierenssiosamäärien tai hintajoustojen avulla, ennusteen tekijän on syytä käyttää omaa harkintakykyään ennusteen laadinnassa ja sen luotettavuuden arvioinnissa. Ennustamisen tekee epävarmaksi se, että toteutuneista muutoksista mitatut suureiden väliset riippuvuudet eivät välttämättä säily vakioina ajan myötä. Jos hyödykkeen k kysyntäfunktio f k on jatkuva kuvaus, kysynnän hintajouston raja-arvoksi p k p k0 saadaan e kd = p k 0 q kd f k (p k0 ) p k, pk =p k0 missä q kd p k on kysyntäfunktion f k osittaisderivaatta hinnan p k suhteen hinnalla p k0. Funktiossa f k muut suureet p k :ta lukuunottamatta on jätetty kirjoittamatta näkyviin kaavan selkeyden vuoksi. Joustoja laskettaessa on makuasia esitetäänkö jouston laskukaavassa esiintyvät suhteelliset muutokset prosenttimuutoksina vai suhteellisina muutoksina; olennaista on se, että molemmat suhteelliset muutokset mitataan 5

samalla tavalla. Jos ne ovat prosenttimuutoksia, jouston lausekkeen osoittajaan ja nimittäjään tulee kertoimeksi 100, jotka supistuvat pois. Em. suhteellisten muutosten ei edes tarvitse olla mitatut yhtä pitkiltä ajanjaksoilta, sillä hintajouston avulla voidaan tarkastella sitä, miten hyödykkeen kuukausittainen kulutusnopeus muuttuu yhden päivän aikana tapahtuneen hintamuutoksen seurauksena. Kysynnän hintajouston negatiivisuudesta päästään eroon laskemalla jouston itseisarvo. Kun e kd > 1 kysynnän sanotaan olevan joustavaa, ja kun e kd < 1, kysyntä on joustamatonta. Kysynnän hintajouston arvon ollessa 1 ( e kd = 1), kysynnän sanotaan olevan normaalijoustavaa. Ero joustavan ja joustamattoman kysynnän välillä on merkittävä, sillä myöhemmin tulemme näkemään, että hinnan lasku lisää kuluttajien yhteenlaskettuja kokonaismenoja sellaiseen hyödykkeeseen, jonka kysyntä on joustavaa. Jos taas hyödykkeen kysyntä on joustamatonta, hinnan lasku alentaa kuluttajien yhteenlaskettuja menoja ko. hyödykkeeseen. Taulukon 10.1 perusteella voidaan päätellä, että Suomessa vaatetuksen ja jalkineiden kulutus reagoi vähiten oman hintansa muutoksiin, kun taas virkistys, kulttuuri ja koulutus reagoivat eniten. hyödyke e d vaatetus ja jalkineet 0.13 elintarvikkeet, juomat, tupakka 0.52 liikenne 0.89 virkistys, kulttuuri ja koulutus 1.07 Taulukko 10.1. Jaksolta 1960-79 Suomesta mitattuja kysynnän hintajoustoja 1 Ekonomistit puhuvat toisinaan epämääräisesti siitä, että jonkin hyödykkeen kysyntä on joustavaa tai joustamatonta. Tällöin tarkoitetaan kuitenkin aina joustojen tietyiltä ajanjaksoilta mitattuja arvoja tietyllä hintatasolla. Hintajoustojen arvot muuttuvat hyödykkeen hinnan, tarkastelujakson pituuden sekä ajan myötä. Jonkin hyödykkeen kysynnän voidaan olettaa olevan sitä joustavampaa, mitä helpompi sitä on substituoida muilla hyödykkeillä, ja mitä pitempi tarkasteluaikaväli on kyseessä. Näin siksi, että ajan myötä kuluttajat löytävät substituutteja niille hyödykkeille, joiden suhteellinen hinta (niiden hinnan suhde muihin hintoihin) nousee. Esimerkiksi sellaisten raaka-aineina käytettävien hyödykkeiden, joiden suhteellinen hinta laskee, kulutus kasvaa pitkällä aikavälillä myös siitä syys- 1 Lähde: M. Viren: Yksityisten kulutusmenojen rakenne ja kehitys Suomessa vuosina 1950-86, ETLA B:37, 1983, s. 41. 6

tä, että teollisuudella kestää jonkin aikaa muuttaa valmistusmenetelmänsä eri raaka-aineita käyttäväksi. Tämä ilmiö havaitaan seuraavasta taulukosta, missä öljyntuottajajärjestö OPEC:in aiheuttamat noin 100 %:n öljyn hinnankorotukset vuosina 1973 ja 1975 lisäsivät öljyn hintajoustavuutta pitkällä aikavälillä. maa 197376 197381 USA 0.10 0.18 Japani 0.02 0.11 Kanada 0.11 0.17 Taulukko 10.2. Öljylle estimoituja kysynnän hintajoustoja 2 Yllä olevassa taulukossa q d ja p on mitattu kahdelta eripituisilta ajanjaksoilta, mikä selittää joustojen arvojen muutokset. 2.2 Kysynnän hintajouston sovellutuksia Kaikkien hyödykettä k kuluttavien kuluttajien yhteenlasketut menot ko. hyödykkeeseen tietyn ajanjakson aikana saadaan laskettua kertomalla k:n yksikköhinta ko. ajanjakson aikana ostettujen hyödykeyksiköiden lukumäärällä. Jos hyödykettä k myydään kilotavarana, kaikkien kuluttajien yhteenlasketut kuukausittaiset menot hyödykkeeseen k saadaan seuraavasti: R k = p k q kd, missä p k on hyödykkeen hinta (mk/kg) ja q kd (kg/kk) on hyödykkeen k kuluttajien yhteenlaskettu kuukausittainen kulutusnopeus. Esimerkki. Tarkastellaan kysynnän hintajoustoa seuraavan kuvitellun esimerkin avulla. Kuvatkoon alla oleva taulukko tietyn jalkapallo-ottelun pääsylipun hinnan ja katsojien lukumäärän välistä suhdetta. Numerotiedot ovat kuviteltuja keskimääräisiä havaintoja tietyn joukkueen peleistä usean vuoden ajalta. hinta (mk/kpl) katsojien lkm ottelutulot (mk) e d 22.5 10 225 9.0 20.0 20 400 4.0 15.0 40 600 1.5 12.5 50 625 1.0 10.0 60 600 0.7 5.0 80 400 0.3 2.5 90 225 0.2 1.0 96 96 0.0 0.0 100 0 0 7

Taulukko 10.3. Keskimääräiset tulot yhdestä jalkapallo-ottelusta Taulukon 10.3 mukaan katsojien yhteenlasketut menot yhteen otteluun (= ottelun pääsylipputulot) kasvavat pääsylipun hinnan laskiessa ja katsojien lukumäärän lisääntyessä, mutta kääntyvät laskuun hinnan laskiessa tietyn tason alapuolelle. Tarkastellaan tilannetta kuvion 10.2 avulla. Kuviossa riippuvuus katsojien lukumäärän ja pääsylipun hinnan välillä on oletettu yksinkertaisuuden vuoksi lineaariseksi. Jalkapallojoukkueen lipputulot p l Q ld vastaavat kuviossa 10.2 esitetyn suorakulmion pinta-alaa. Suorakulmion toisen sivun pituus on yksiköissä (mk/kpl) mitattu pääsylipun hinta p l, ja toisen sivun pituus on yksiköissä (kpl) mitattu katsojien lukumäärä Q ld. Suorakulmion pinta-alan (lipputulojen) mittayksikkö on siten (mk/kpl) (kpl) = (mk). Suorakulmion pinta-alan avulla voidaan päätellä, miten pääsylipun hinta vaikuttaa ottelusta saataviin lipputuloihin. Kuviossa 10.3a hinnan lasku p l1 :stä p l2 :een lisää lipputuloja viivoitetun alueen verran, ja vähentää lipputuloja ruudutetun alueen verran. Kuviossa 10.3b hinnan lasku p l3 :stä p l4 :hen lisää lipputuloja viivoitetun alueen verran ja vähentää ruudutetun alueen verran. Nettotulojen muutos riippuu molemmissa tilanteissa näiden pinta-alojen erotuksista. Kuvio 10.3 havainnollistaa sitä, että joustavan kysynnän alueella (korkeilla hinnoilla) hinnan lasku lisää, ja joustamattoman kysynnän alueella pienentää, ottelun lipputuloja. Normaalijoustavassa tilanteessa hintamuutos ei vaikuta lipputulojen määrään, sillä tällöin em. pinta-alat ovat yhtäsuuret. Kuvio 10.2. Jalkapallo-ottelun lipputulot Kuvio 10.3a. Kuvio 10.3b. Pääsylipun hinnan muutoksen vaikutus ottelutuloihin Merkitään pääsylipuista saatavia ottelutuloja seuraavasti R l = p l Q ld = p l f l (p l ), missä Q ld = f l (p l ):llä merkitään pääsylippujen kysyntäfunktiota. Matemaattisen optimointiteorian mukaan myyntitulojen maksimaalinen määrä löytyy siltä tasolta, jolla seuraava ehto toteutuu, dr l dp l = f l (p l ) + p l f l (p l ) = 0. Riittävä ehto kriittisen pisteen todistamiseksi maksimiksi on se, että d2 R l = dp 2 l 2f l (p l)+p l f l (p l) on negatiivinen suure. Tämä toteutuu kun f l (p l):n numeerinen arvo on negatiivinen tai riittävän pieni positiivinen luku, sillä normaalihyödykkeillä dq ld /dp l = f l (p l) < 0. Asetetaan nyt dr l dp l = 0 p l f l (p l ) f l (p l ) + 1 = 0 p l dq ld = 1. f l (p l ) dp l 8

Koska p l dq ld f l (p l ) dp l on kysynnän hintajousto niin havaitaan, että lipputulot ovat suurimmillaan kysynnän ollessa normaalijoustavaa, jolloin hintajousto on 1. Esimerkki 1. Olkoon hyödykkeen k kuukausittainen käänteiskysyntäfunktio lineaarista muotoa p k = p k0 aq kd, missä p k on hyödykkeen kilohinta, q kd on hyödykkeen k kuukausittainen kulutusnopeus hinnalla p k ja p k0, a ovat positiivisia dimensionaalisia vakioita, joiden mittayksiköt ovat (mk/kg) ja ((mk kk)/kg 2 ). Hyödykkeen k kaikkien myyjien yhteenlasketut myyntitulot kuukauden ajalta voidaan esittää muodossa R k = p k q kd. Kumpi tahansa suureista p k tai q kd voidaan nyt ratkaista käänteiskysyntäfunktiosta ja sijoittaa myyntitulojen lausekkeeseen, jolloin myyntitulot saadaan esitettyä ainoastaan yhden muuttujan funktiona. Molemmissa tapauksessa päädytään samaan kokonaistulot maksimoivaan (tuotantonopeus = kulutusnopeus, hinta) -kombinaatioon. Edellisessä tapauksessa saadaan ja jälkimmäisessä saadaan R k = p k q kd = p k 0 p k a p2 k a R k = p k q kd = p k0 q kd aq 2 k. Valitaan tässä jälkimmäinen tapa, sillä se on yksinkertaisempaa muotoa. Kokonaistulot maksimoiva tuotantonopeus (=kulutusnopeus) saadaan seuraavasti dr k = p k0 2aq kd = 0 qkd = p k 0 dq kd 2a. Tällöin nähdään, että dr k dq kd > 0 kun q kd < p k 0 ja dr k 2a dq kd < 0 kun q kd > p k 0. Tuotantonopeuden lisääminen lisää siis tuottajien yhteenlaskettuja kuukausit- 2a taisia bruttotuloja niin kauan kun kysyntä on joustavaa, eli dq kd dp k p k q kd < 1 1 a ( ) pk0 aq kd q kd < 1 q kd < p k 0 2a. Hinnan lasku lisää siis hyödykkeen k myyjien yhteenlaskettuja myyntituloja joustavan kysynnän alueella, ja hinnan nousu lisää myyntituloja joustamattoman kysynnän alueella; normaalijoustavassa tilanteessa hintamuutoksella ei ole vaikutusta myyntituloihin. Esimerkki 2. Taulukon 10.3 mukaan hintajouston arvo riippuu siitä, kumpaan suuntaan muutos lasketaan. Tarkastellaan esimerkkinä kysynnän hintajoustoa taulukon 10.3 kysyntärelaation kahden pisteen A: (p l = 10, Q ld = 9

60) ja B: (p l = 5, Q ld = 80) välillä. Siirtymä A B : e ld = Siirtymä B A : e ld = ( ) ( ) 80 60 5 10 / = 2 60 10 3. ( ) ( ) 60 80 10 5 / = 1 80 5 4. Näin lasketut hintajoustojen arvot poikkeavat toisistaan. Tämä ongelma voidaan poistaa määrittelemällä kysynnän kaarijousto, jolla on sama arvo muutossuunnasta riippumatta. Kysynnän kaarijousto hyödykkeen oman hinnan suhteen saadaan laskettua suhteuttamalla suureiden muutokset niiden keskiarvoihin. ( ) ( ) 60 80 10 5 Kaarijousto A B : e ld,k = / = 3 70 7.5 7. Tämä arvo saadaan myös toisinpäin laskettaessa. Esimerkki 3. Oletetaan tietyn kaupungin keskustassa olevan pulaa autojen pysäköintipaikoista 15 %:n verran hinnalla 2 (mk/h). Pysäköintipaikkojen kysynnän hintajouston arvioidaan olevan 1.5. Paljonko yhden pysäköintitunnin hintaa tulisi nostaa, jotta pula paikoista häviäisi? Ratkaisu: Jätetään tässä ja tulevissa esimerkeissä hyödykkeeseen viittava alaindeksi merkitsemättä; se ei aiheuttane epäselvyyksiä. Kysytyn määrän halutaan muuttuvan 15%. Tällöin 100 q q Tätä vastaa seuraava hinnan muutos ( q e d = q ) / ( ) p p p p = q q = 15 eli q q = 15 1 = 0.15 1 e d 1.5 = 0.1. 100 = 0.15. Hintaa tulisi siis nostaa 0.1 2 (mk/h) = 0.2 (mk/h) eli 20 penniä. Esimerkki 4. Oletetaan tietyn hyödykkeen kysynnän hintajouston olevan 2.5 hinnalla 30 (mk/kpl). Miten paljon hyödykkeen hintaa tulisi laskea, jotta sen menekki kasvaisi puolella yhtä pitkän ajanjakson aikana, jolta hintajousto on mitattu? Ratkaisu: Määrän prosenttimuutokseksi 100 q haluttaisiin siis +50%, q eli q/q = 0.5. Nyt ( q e d = q ) / ( ) p p p p = q q 1 = 0.5 1 e d 2.5 = 0.2. Hintaa tulisi siis muuttaa 0.2 30 (mk/kpl) = 6 (mk/kpl), eli laskea 20%. Jos jouston arvo olisi ollut 5, myynnin tuplaamiseksi olisi riittänyt 10%:n hinnan lasku. 10

Esimerkki 5. 1970-luvulla tapahtuneiden OPEC-maiden huomattavien (noin 100 %:n) öljyn hinnan korotusten mielekkyys perustui öljyn alhaiseen hintajoustoon. Öljyn hintajouston silloisen arvon on arvioitu olleen 0.1:n suuruinen (taulukko 10.2). Hintajouston arvon perusteella hinnan nostaminen lisää öljyntuottajien yhteenlaskettuja kokonaistuloja, mikä käytännössä myös tapahtui. Esimerkki 6. Oletetaan öljyn hintajouston olevan 0.1. Paljonko öljyn hintaa voidaan nostaa jos halutaan, että kulutus ei laske 20 % enempää sen ajanjakson aikana, jolta hintajousto on mitattu? Ratkaisu: ( ) ( ) q p e d = / q p p p = q q Hintaa voidaan siis nostaa enintään 200 %. 2.3 Kysynnän ristijousto 1 = 0.2 1 e d 0.1 = 2. Kysynnän ristijousto mittaa hyödykkeen kulutusnopeuden riippuvuutta jonkin toisen hyödykkeen hintamuutoksista. Luvun 5 osiossa 5 osoitimme, että hyödykkeiden kysyntärelaatiot sisältävät kaikkien sellaisten hyödykkeiden hinnat ja kulutusnopeudet, joita kuluttajat kuluttavat tarkastelujakson aikana. Tällä perusteella voimme esittää seuraavan määritelmän. Määritelmä: Hyödykkeen k kysynnän ristijousto hyödykkeen y hinnan suhteen on seuraava: ( ) ( ) qkd py e kd,y = / = p y q kd, q kd p y q kd missä merkinnät vastaavat edellä käytettyjä. Ristijoustoa laskettaesssa muiden kysyntärelaation suureiden oletetaan pysyvän kiinteinä, ja vain p y :n oletetaan muuttuvan. Jatkuvan kysyntäfunktion tapauksessa yllä esitetty differenssiosamäärä korvautuu kysyntäfunktion osittaisderivaatalla hinnan p y suhteen. Kysynnän ristijouston avulla hyödykkeet voidaan luokitella substituuttija komplementtihyödykkeisiin, eli toisiaan korvaaviin ja täydentäviin hyödykkeisiiin. Substituuttihyödykkeitä ovat esimerkiksi voi ja margariini sekä juna ja lentokone; komplementtihyödykkeitä ovat puolestaan auto ja bensiini sekä leipä ja voi. Substituuttihyödykkeillä kysynnän ristijousto on positiivinen ja komplementtihyödykkeillä negatiivinen. Jonkin hyödykkeen p y 11

hinnan nousu lisää sen substituuttihyödykkeiden ja pienentää sen komplementtihyödykkeiden kulutusta. olut viini muut väkijuomat olut 0.30 0.30 0.05 viini 0.62 2.31 0.75 muut väkijuomat 0.08 0.61 1.24 Taulukko 10.4. Suomesta 196286 estimoituja kysynnän hinta- ja ristijoustoja 3 Taulukon 10.4 mukaan olut ja viini sekä viini ja muut väkijuomat ovat substituuttihyödykkeitä, kun taas olut ja muut väkijuomat ovat komplementtihyödykkeitä. Taulukossa esitettyihin joustojen arvoihin tulee kuitenkin suhtautua riittävällä varovaisuudella, sillä taulukossa esitettyjen joustojen arvoista vain neljä poikkesi tilastollisesti merkitsevästi nollasta. Yleisesti ottaen hyödykkeiden kysynnän hintajoustojen itseisarvojen voidaan olettaa olevan kysynnän ristijoustojen itseisarvoja suurempia, sillä hyödykkeiden kulutusnopeudet reagoivat enemmän oman hinnan kuin muiden hyödykkeiden hintamuutoksiin. Tämä käy ilmi myös taulukosta 10.4. Taulukosta havaitaan lisäksi se, että oluen kysyntä on joustamatonta, kun taas viinin ja muiden väkijuomien kysyntä on joustavaa siten, että tarkastelluista alkoholijuomista viinin kysyntä on kaikkein joustavinta. 2.4 Kysynnän tulojousto Määritelmä: Yhden hyödykkeen meno-osuutta kuluttajan tietyn ajanjakson kulutusmenoista kutsutaan hyödykkeen budjettiosuudeksi. Oletetaan tarkastelujakso kuukauden pituiseksi ja oletetaan kuluttajan kuluttavan n:nnää hyödykettä kuukauden aikana. Hyödykkeen k budjettiosuus b k voidaan tällöin esittää seuraavasti b k = p kq kd n i=1 p iq id, missä n i=1 p iq id ovat kuluttajan yhteenlasketut kuukausimenot ja p k q kd ovat hyödykkeeseen k kuukaudessa kulutetut rahat. Eri hyödykkeiden kulutusnopeuksien q id mittayksiköt voivat poiketa toisistaan, mutta hyödykkeiden yksikköhinnat muuntavat b k :n osoittajan ja nimittäjän mittayksiköiksi (mk/kk). 3 Lähde: P. Holm and I. Suoniemi: Empirical Application of Optimal Commodity Tax Theory to Taxation of Alcoholic Beverages, The Scandinavian Journal of Economics vol. 94 No. 1, 1992. 12

Saksalainen taloustieteilijä Ernst Engel havaitsi aikanaan sen, että kuluttajien tulojen lisääntyminen pienentää ruuan budjettiosuutta kuluttajan menoista. Tämä selittyy yo. kaavan mukaan siten, että b k :n nimittäjä kasvaa tulojen myötä osoittajaa nopeammin, eli muut kuin ruokamenot lisääntyvät tulojen myötä nopeammin. Luvun 5 osiossa 5 osoitimme, että tietyn hyödykkeen kysyntärelaatio pitää sisällään kaikkien hyödykettä kuluttavien kuluttajien tarkastelujakson tulot. Tällä perusteella voimme tehdä seuraavan määritelmän. Määritelmä: Hyödykkeen k tulojousto määritellään seuraavasti ( ) ( ) qkd T e kt = / = T q kd T q kd T, q kd missä kuluttajien yhteenlaskettuja käytettävissä olevia tuloja merkitään T:llä. Tulojoustoa laskettaessa T:tä lukuunottamatta muiden hyödykkeen k kysyntärelaatioon sisältyvien suureiden oletetaan pysyvän kiinteinä. Kysynnän tulojousto mittaa hyödykkeen kulutusnopeuden riippuvuutta kuluttajien käytettävissä olevista tuloista. Jos kysyntäfunktio on jatkuva kuvaus, yllä esitetty dierenssiosamäärä korvautuu sitä vastaavalla osittaisderivaatalla. Hyödykkeiden tulojoustot ovat yleensä positiivisia. Analogisesti Gien -hyödykkeen kanssa voidaan tässäkin tapauksessa havaita poikkeavaa käyttäytymistä tiettyjen hyödykkeiden kohdalla. Määritelmä: Niitä hyödykkeitä, joiden kysynnän tulojousto on negatiivinen, kutsutaan inferior (epätavallinen) -hyödykkeiksi. Inferior -hyödykkeitä voivat olla esimerkiksi sellaiset hyödykkeet, joille löytyy parempilaatuisia substituutteja. Esimerkiksi B -luokan ruokamakkarat voivat olla inferior -hyödykkeitä, sillä yleisen tulotason nousu saattaa pienentää niiden kulutusta A -luokan makkaroiden ja lihan kulutuksen kasvaessa. Inferior -hyödykkeet ovat kuitenkin niin vähämerkityksisiä, että jatkossa voimme ne unohtaa, ellei toisin erikseen mainita. Määritelmä: Hyödykkeet luokitellaan välttämättömyys- ja ylellisyyshyödykkeisiin tulojoustojen avulla. Näistä edellisillä tulojousto on ykköstä pienempi ja jälkimmäisillä ykköstä suurempi. hyödyke tulojousto Vaatetus ja jalkineet 0.14 Elintarvikkeet, juomat ja tupakka 0.59 Liikenne 1.37 Virkistys, kulttuuri ja koulutus 1.76 13

Taulukko 10.5. Jaksolta 196079 Suomesta estimoituja tulojoustoja 4 Ylellisyyshyödykkeillä kulutusnopeuden suhteellinen muutos on tulojen suhteellista muutosta suurempi, mikä selittää yllä esitetyn luokittelun. Taulukon 10.5 perusteella elintarvikkeet ja vaatteet ovat välttämättömyyshyödykkeitä, kun taas liikenne ja virkistys ovat ylellisyyshyödykkeitä. Esimerkki: Oletetaan, että kuluttajien tulot nousevat 3 % vuodessa seuraavan viiden vuoden ajan. Jos nyt eri hyödykkeiden tulojoustot tiedetään, niiden avulla voidaan ennustaa miten toimialojen (hyödykkeiden) kulutusnopeudet tulevat kehittymään. Esimerkiksi yllä oleva taulukko ennustaa elintarvikkeiden ja liikenteen kulutusnopeuksien kehittyvän seuraavasti 100 q e = e et 100 T q e T 100 q l = e lt 100 T q l T seuraavien viiden vuoden ajan. 2.5 Tarjonnan hintajoustavuus = 0.59 3 (%/v) = 1.7 (%/v), = 1.37 3 (%/v) = 4.1 (%/v), Jonkin hyödykkeen tarjonnan (tuotantonopeuden) reagointiherkkyyttä oman hintansa muutoksiin voidaan mitata tarjonnan hintajouston avulla. Määritelmä: Hyödykkeen k tarjonnan hintajousto määritellään seuraavasti e ks = ( qks q ks ) ( ) pk / p k = p k q ks q ks p k, missä hyödykkeen k tuotantonopeutta ja hintaa merkitään q ks :llä ja p k :lla. Jos edellä määritelty tarjontafunktio s k on jatkuva kuvaus, yllä esitetty differenssiosamäärä korvautuu vastaavalla osittaisderivaatalla. Hyödykkeiden tarjontajoustot ovat aina positiivisia. Mitä suurempi tarjontajouston arvo on, sitä herkemmin hyödykkeen tuotantonopeus reagoi oman hintansa muutoksiin. Jonkin hyödykkeen tarjonnan joustavuutta voidaan tarkastella kaikkien tarjontafunktiossa mukana olevien suureiden suhteen kysynnän tapaan. Näitä joustoja ei kuitenkaan yleensä kirjallisuudessa esitetä, mistä syystä ne jätetään tälle maininnalle. Matemaattisena käsitteenä funktion jousto ei ole sidottu minkään tietyn kahden suureen välisen riippuvuuden mittariksi, vaan jouston avulla voidaan mitata minkä tahansa kahden suureen välistä riippuvuutta, sikäli kun näiden suureiden välille voidaan perustella jokin relaatio. 4 Lähde: M. Viren: Yksityisten kulutusmenojen rakenne ja kehitys Suomessa vuosina 1950-86, ETLA B:37, 1983, s. 40. 14

3 Kysyntä, tarjonta ja markkinamekanismi Jo aiemmin olemme käsitelleet erilaisia markkinoita. Yhteistä kaikille markkinoille on ostajien (vuokraajien) ja myyjien/tuottajien (vuokralle tarjoajien) kohtaaminen, jolloin hinta/vuokrapäätökset tehdään. Esimerkiksi työntekijä on työpanoksen vuokralle tarjoaja, yrittäjä on työpanoksen vuokraaja ja työstä maksettavaa vuokraa kutsutaan palkaksi. Lainanottaja on vastaavasti rahan vuokraaja, lainanantaja on rahan vuokralle tarjoaja ja lainasta maksettavaa vuokraa kutsutaan koroksi. Vapaasti toimiessaan markkinamekanismi hinnoittelee hyödykkeet ajan myötä siten, että niiden kulutusnopeus vastaa tuotantonopeutta. Tässä luvussa tarkastelemme markkinoiden toimintaa täydellisen kilpailun markkinatilanteessa varsin pelkistetyllä tasolla ilman, että markkinoilla toimivien talousyksiköiden toimintaa määritellään tarkasti. Tämä on kuitenkin tehty jo aiemmissa luvuissa, joten niissä esitettyjä tietoja käytetään nyt hyväksi. 3.1 Markkinatasapainon määräytyminen Perinteisen tavan mukaan hyödykkeen k kysyntä- ja tarjontarelaatiot esitetään (q k, p k ) -koordinaatistossa käänteiskysyntä- ja -tarjontafunktioiden muodossa. Hyödykkeen k tapauksessa nämä relaatiot on esitetty kuviossa 10.4. Käänteiskysyntäfunktion kuvaaja on sitä jyrkempi, mitä vähemmän hyödykkeen kulutus reagoi omiin hintamuutoksiinsa, eli mitä pienempi (negatiivinen) p k q kd on. Käänteistarjontafunktion kuvaaja on vastaavasti sitä jyrkempi, mitä vähemmän hyödykkeen tarjonta reagoi sen hintamuutoksiin, eli mitä suurempi (positiivinen) p k q ks on. Kuvio 10.4. Hyödykkeen k markkinatasapaino Jos hyödykkeen kysyntä- ja tarjontarelaatiot leikkaavat toisensa kuviossa 10.4 esitetyssä positiivisessa neljännestasossa, niiden leikkauspiste määrittelee markkinamekanismin tuottaman tasapainon (q k, p k ) yksikäsitteisesti. Tasapainohinnalla p k hyödykkeen k kulutus- ja -tuotantonopeudet ovat yhtäsuuret. Luvussa 6 olemme aiemmin osoittaneet, että yritysten ja kuluttajien tuotanto- ja kulutusnopeuksien sopeuttaminen heidän etujensa mukaisesti ja hinnan sopeutuminen liikakysynnän ja -tarjonnan mukaan takaa tasapainon saavuttamisen ajan myötä. Jos jonkin hyödykkeen kysyntä- ja tarjontarelaatiot eivät leikkaa toisiaan tasokoordinaatiston positiivisessa neljännestasossa, markkinatalousjärjestelmä ei tuota sellaista hyödykettä. Tällaista tilannetta havainnollistetaan kuviossa 10.5. Esimerkiksi ydinenergialla toimivia henkilöautoja ei tuoteta nykyisin, sillä sellaisten tuotantokustannukset ylittävät ihmisten mak- 15

suhalukkuuden niistä. Samasta syystä markkinatalousmaissa ei myöskään tuoteta betonista tehtyjä lentokoneita eikä puisia sukellusveneitä. Kuvio 10.5. Hyödyke jota markkinamekanismi ei tuota 3.2 Kysyntärelaation sijaintiin vaikuttavat tekijät Tämän luvun osiossa 1 tarkastelimme hyödykkeen k kulutusnopeuden riippuvuutta erilaisista tekijöistä. Näitä tekijöitä ovat kuluttajien kuluttamien muiden hyödykkeiden kulutusnopeudet ja hinnat, kuluttajien kuukausitulot sekä kulutushyödykkeiden rajahyödyt. Tietenkin myös muut tekijät kuten vuodenaika, säätila, sattuma jne. vaikuttavat jokaisen hyödykkeen kulutukseen, mutta jatkossa tarkastelemme vain sellaisten tekijöiden vaikutusta, joiden vaikutusmekanismin olemme aiemmin perustelleet. 1) Sukulaishyödykkeet Kaksi hyödykettä voivat olla joko toisiaan korvaavia eli substituuttihyödykkeitä, tai toisiaan täydentäviä eli komplementtihyödykkeitä, tai sitten niiden välillä ei ole muuta riippuvuutta kuin se kustannusvaikutus, mikä kiinteiden tulojen vallitessa kulutettavien hyödykkeiden hintamuutoksilla on toisten hyödykkeiden kulutukseen. Esimerkiksi ruuan hinnan nousu vähentää kuukausittaiseen elokuvissakäyntiin jäävää rahamäärää, vaikka kyseisillä hyödykkeillä ei mitään sukulaisuussuhdetta olisikaan. 2) Tulot Kuluttajien tulojen vaikutus hyödykkeiden kulutusnopeuksiin jakaa hyödykkeet kahteen ryhmään; tavallisiin- ja inferiorisiin hyödykkeisiin. Aiemmin esitetyn perusteella tavalliset hyödykkeet ovat sellaisia, joiden kulutus kasvaa tulojen myötä. Inferioristen hyödykkeiden kulutus sen sijaan supistuu tulojen kasvun myötä. 3) Mieltymykset Ihmisten tavat ja tottumukset ovat yleensä melko vakiintuneita, mutta muuttuvat kuitenkin ajan myötä. Jonkin yksittäisen hyödykkeen (esimerkiksi tietyn vaatekappaleen) suosio saattaa muuttua nopeastikin. Nämä vaikutukset muuttavat kuluttajien kokemia rajahyötyjä eri hyödykkeistä, ja vaikuttavat sitä kautta kuluttajien maksuhalukkuuksiin. Merkitään nyt yllä esitettyjä tekijöitä seuraavasti: q kd on kuluttajien yhteenlaskettu hyödykkeen k kulutusnopeus, p i on hyödykkeen i hinta ja T on kuluttajien yhteenlasketut kuukausitulot. Oletetaan hyödyke k normaaliksi 16

ja tavalliseksi hyödykkeeksi (ei-gien, ei-inferior). Hyödykkeen k kysyntäfunktio voidaan tällöin esittää muodossa q kd = f k ( p k ( ), q id ( ), q jd(+), p i (+), p j( ), T (+) ), i = 1,..., n, j = n,..., m, (4) missä hyödykkeet 1,..., n ovat substituutti- ja n,..., m komplementtihyödykkeitä k:lle, ja alaindekseinä olevat merkit tarkoittavat kyseisen suureen vaikutussuuntaa hyödykkeen k kulutusnopeuteen. 3.3 Kysyntärelaation siirtymiset Hyödykkeen k kysyntärelaation muoto ja paikka koordinaatistossa (q k, p k ) riippuu edellä esitetyistä tekijöistä. Tarkastellaan seuraavaksi mitä hyödykkeen k kysyntärelaatiolle tapahtuu silloin, kun jokin riippuvuudessa (4) mukana oleva suure muuttuu. Oletetaan esimerkiksi hyödykkeen k substituuttihyödykkeen y hinnan nousevan. Substituuttihyödykkeen määritelmän ja riippuvuuden (4) mukaan f k (p y, x 0 ) f k (p y0, x 0 ) > 0 kun p y p y0 > 0 ja f k (p y, x 0 ) f k (p y0, x 0 ) < 0 kun p y p y0 < 0, missä x 0 = (p k0, p i0 i y, p j0, q id0, q jd0, T 0 ) on p y poislukien muiden funktiossa f k olevien suureiden kiinteistä arvoista muodostettu vektori (lihavoitu kirjasin). Suureiden arvojen kiinteyttä korostetaan merkitsemällä niiden alaindeksit nolliksi. Osamäärä f k (p y, x 0 ) f k (p y0, x 0 ) p y p y0 = q kd p y (5) on siten aina positiivinen suure, sillä sen osoittaja ja nimittäjä ovat aina samanmerkkiset. Koska q kd / p y on positiivinen jokaisella hinnalla p k, tarkoittaa se sitä, että hyödykkeen k tasapainoinen kulutusnopeus lisääntyy (pienentyy) hyödykkeen y hinnannousun (hinnanlaskun) seurauksena jokaisella hinnalla p k. Hyödykkeen k kysyntärelaatio siirtyy siten vaakasuunnassa oikealle hinnan p y nousun seurauksena. Yllä esitetyn dierenssiosamäärän numeerinen arvo kertoo sen, miten paljon kysyntärelaatio siirtyy tietynsuuruisen p y :n muutoksen johdosta. Tätä havainnollistetaan kuviossa 10.6, mistä nähdään myös se, miten hyödykkeen k markkinatasapaino muuttuu kysyntärelaation siirtyessä. Koska täydellisen kilpailun markkinatilanne todistettiin luvussa 6 stabiiliksi systeemiksi, niin voidaan uskoa, että ajan myötä hyödykkeen k markkinat hakeutuvat uuteen tasapainotilanteeseen tuotanto-, kulutusnopeus- sekä hintamuutosten kautta. 17

Kuvio 10.6. Substituuttihyödykkeen hinnan nousun vaikutus hyödykkeen k markkinatasapainoon Hyödykkeen k kysyntärelaatio siirtyy siis oikealle (origosta poispäin) substituuttihyödykkeen hinnan noustessa, joten jokaisella hinnalla ollaan tällöin valmiita lisäämään hyödykkeen k kulutusnopeutta aiemmasta. Sama asia voidaan ilmaista myös kysyntärelaation siirtymänä ylöspäin, mikä tarkoittaa sitä, että kuluttajien keskimääräinen maksuhalukkuus yhdestä yksiköstä hyödykettä k kasvaa jokaisella kulutusnopeudella. Nämä molemmat kysyntärelaation siirtymän tulkinnat on kuvattu kuviossa 10.6. Osamäärän (5) raja-arvo lim q kd py 0 p y on funktion f k osittaisderivaatta hinnan p y suhteen. Kysyntäfunktion sisältämien suureiden muutosten vaikutuksia hyödykkeen k kulutusnopeuteen mitataan funktion f k osittaisderivaatoilla näiden suureiden suhteen. Osittaisderivaattojen numeeriset arvot ilmaisevat dierenssiosamäärien tapaan sen, mihin suuntaan ja miten paljon kysyntärelaatio siirtyy tarkasteltavan suureen tietynsuuruisen muutoksen johdosta. Tällaista analyysia jossa tutkitaan miten tietyn systeemin tasapainotila muuttuu jonkin ulkoisen tekijän vaikutuksesta kutsutaan komparatiiviseksi statiikaksi, eli tasapainotilojen vertailuksi. Jonkin komplementtihyödykkeen hinnan lasku, kuluttajien tulojen nousu tai hyödykkeen k muodikkuuden (rajahyödyn) lisääntyminen aiheuttaisivat samansuuntaisen hyödykkeen k kysyntärelaation siirtymän kuin kuviossa 10.6 on kuvattu. Jonkin substituuttihyödykkeen hinnan lasku, komplementtihyödykkeen hinnan nousu, kuluttajien tulojen pienentyminen tai hyödykkeen k poistuminen muodista siirtäisivät puolestaan kysyntärelaatiota vastakkaiseen suuntaan, eli vasemmalle tai alaspäin. Esimerkki. Tarkastellaan teen markkinatilannetta ja oletetaan kahvin hinnan nousevan. Tee ja kahvi oletetaan substituuttihyödykkeiksi. Tilannetta hahmotetaan kuviossa 10.7, missä teen markkinoiden alkuperäistä tasapainotilannetta merkitään (q t0, p t0 ):lla. Kahvin hinnannousun seurauksena teen kysyntärelaatio siirtyy origosta poispäin kuviossa osoitetulla tavalla. Ajan myötä markkinamekanismi hakeutuu tuotanto-, kulutusnopeus- ja hintamuutosten kautta uuteen tasapainotilanteeseen (q t1, p t1 ). Kuvio 10.7. Kahvin hinnan nousun vaikutus teen markkinatasapainoon 3.4 Tarjontarelaation muotoon ja sijaintiin vaikuttavat tekijät Hyödykkeen k tarjontaan vaikuttavat hinnan p k lisäksi seuraavat tekijät: 1) tuotannossa käytettävän työpanoksen tuntipalkka w sekä 2) sosiaalitur- 18

vamaksujen osuus palkasta b. Yleisesti ottaen jos yksittäisen yritysten toiminta olisi aiemmin mallitettu monipuolisemmin jokainen hyödykettä k tuottavien yritysten tuotantokustannuksia muuttava tekijä vaikuttaa hyödykkeen k tarjontarelaation sijaintiin koordinaatistossa (q k, p k ). Jatkossa pitäydymme kuitenkin tässä esitettyihin tekijöihin, sillä niiden vaikutusmekanismia yritysten toimintaan olemme edellä käsitelleet. Edellä esitetyn perusteella hyödykkeen k tarjontarelaatio voidaan esittää muodossa q ks = s k ( p k (+), w ( ), b ( ) ), (6) missä alaindekseinä olevat merkit kuvaavat suureiden vaikutussuunnat q ks :ään. 3.5 Tarjontarelaation siirtymät Tarkastellaan esimerkkinä työpanoksen tuntipalkan w nousun vaikutusta hyödykkeen k tuotantonopeuteen. Aiemman perusteella s k (p k0, w, b 0 ) s k (p k0, w 0, b 0 ) < 0 kun w w 0 > 0 ja s k (p k0, w, b 0 ) s k (p k0, w 0, b 0 ) > 0 kun w w 0 < 0, kun tarjontafunktion muut suureet pysyvät kiinteinä. Osamäärä s k (p k0, w, b 0 ) s k (p k0, w 0, b 0 ) w w 0 = q ks w on siten aina negatiivinen. Osamäärän (7) negatiivisuus merkitsee sitä, että w:n kasvu pienentää (lasku kasvattaa) hyödykkeen k tuotantonopeutta jokaisella hyödykkeen k hinnalla, eli palkan nousu siirtää tarjontarelaatiota vasemmalle. Tarjontarelaation voidaan myös ajatella siirtyvän ylöspäin palkan nousun vaikutuksesta, mikä tarkoittaa sitä, että palkan nousun myötä aiemmat tuotantonopeudet ollaan valmiita tuottamaan ainoastaan korkeammilla hinnoilla. Tätä vaikutusta havainnollistetaan kuviossa 10.8, mistä nähdään myös se, miten markkinatasapainotilanne muuttuu palkan nousun myötä. Dierenssiosamäärän (7) numeerinen arvo kertoo sen, miten paljon tarjontarelaatio siirtyy tietynsuuruisen palkan muutoksen seurauksena. Osamäärän (7) raja-arvo lim ks on w 0 q w ks:n osittaisderivaatta w:n suhteen. q Tarjontafunktion osittaisderivaatat mittaavat dierenssiosamäärien tapaan sitä, mihin suuntaan ja miten paljon tarjontarelaatio siirtyy ko. suureen tietynsuuruisen muutoksen johdosta. Palkkojen sosiaaliturvamaksuosuuden nousu aiheuttaisi vastaavansuuntaisen tarjontarelaation siirtymän kuin kuviossa 10.8 on kuvattu, kun taas palkan tai palkan sotu -osuuden pienentyminen siirtäisi tarjontarelaatiota 19 (7)

oikealle (alaspäin). Markkinamekanismi hakeutuu vanhasta tasapainotilasta uuteen ajan myötä tapahtuvien tuotanto-, kulutusnopeus- ja hintamuutosten avulla aiemmin tarkastelemamme mekanismin mukaisesti. Kuvio 10.8. Työpanoksen tuntipalkan nousun vaikutus hyödykkeen k markkinatasapainoon 4 Vapaat markkinat ja hintakontrolli Hintakontrollit ovat valtion asettamia sääntöjä tai lakeja, jotka estävät hintojen sopeutumisen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintakontrollit voivat olla joko minimi- tai maksimihintoja. Aina kun hintakontrolli on voimassa sanotaan, että markkinat eivät ole vapaat. Kuvio 10.9. Vuokrakatto asuntomarkkinoilla Esimerkkinä hintakontrollista tarkastelemme kattohinnan asettamista asuntojen neliövuokrille. Tässä osiossa vuokra-asuntojen kysyntä- ja tarjontarelaatioita ei johdeta tarkasti. Tilanteen oletetaan vastaavan aiemmin luvussa 6 tarkastelemaamme täydellisen kilpailun markkinatilannetta. Vallitkoon vuokra-asuntomarkkinoilla kuviossa 10.9 esitetty markkinatilanne, missä Q a :lla (m 2 ) merkitään tietyllä alueella olevien vuokrattujen asuntojen lukumäärää ja neliövuokraa merkitään z:lla (mk/m 2 ). Vuokra-asuntojen käänteiskysyntä- ja tarjontarelaatioita merkitään seuraavasti: z = f(q ad ), z = g(q as ). Tasapainovuokra markkinoilla olisi z, mitä vastaisi vuokrattujen asuntojen tasapainomäärä Q ad = Q as. Asetettu vuokrakatto on z. Kuviosta 10.9 havaitaan, että vuokrakaton asettaminen aiheuttaa vuokraasuntomarkkinoille pysyvän liikakysyntätilanteen. Vuokrakaton asettamisen seurauksena osa halukkaista jää vaille vuokra-asuntoa, sillä vuokrakattotilanteessa vuokrattujen asuntojen lukumäärä Q as1 on pienempi kuin tasapainovuokraa vastaava määrä Q as. Jos vuokrien annettaisiin määräytyä vapaasti, neliövuokra nousisi liikakysynnän seurauksena ajan myötä tasapainotasolle z, jolla vuokrattujen asuntojen kysyntä ja tarjonta ovat yhtäsuuret. Vuokrakaton poistamisen seurauksena useammat ihmiset saisivat vuokra-asunnon, sillä vuokra-asuntojen tarjonta kasvaisi vuokran nousun myötä tarjontarelaation mukaisesti. Jokainen vuokralla asuva joutuisi tällöin tosin maksamaan korkeampaa neliövuokraa vuokrakattotilanteeseen verrattuna. Asukkaiden kannalta ajatellen vuokrakaton asettamisella on siten hyvät ja huonot puolensa. Kuvio 10.10. Minimipalkka työmarkkinoilla Esimerkkinä minimihinnasta tarkastelemme minimipalkan asettamista tietyn ammattiryhmän työntekijöille. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi työ- 20