Kohti verkostomaista liiketoimintaa

Kohti verkostomaista liiketoimintaa ELO-teknologiaohjelman loppuarviointi Mervi Rajahonka, Senja Svahn, Markku Tinnilä, Mikko Valtakari Teknologiaohjelmaraportti 15/2006 Arviointiraportti

Kohti verkostomaista liiketoimintaa ELO-teknologiaohjelman loppuarviointi Arviointiraportti Mervi Rajahonka Senja Svahn Markku Tinnilä Mikko Valtakari Teknologiaohjelmaraportti 15/2006 Helsinki 2006

Tekes rahoitusta ja asiantuntemusta Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja ja asiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään verkottumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tutkimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat 400 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. Teknologiaohjelmat Tekesin valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi Tekesin teknologiaohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka on suunnattu elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeille alueille. Teknologiaohjelmilla luodaan uutta osaamista ja yhteistyöverkostoja. Ohjelmien aiheiden valinnat perustuvat Tekesin strategian sisältölinjauksiin. Tekes ohjaa noin puolet yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille myöntämästään rahoituksesta teknologiaohjelmien kautta. Copyright Tekes 2006. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta Tekesin virallista kantaa. Tekes ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Lainattaessa on lähde mainittava. ISSN 1239-1336 ISBN 952-457-243-5 Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Libris Oy, 2006

Esipuhe Yritykset tarvitsevat yhä enemmän yhteistyökumppaneista koostuvaa verkostoa pystyäkseen kustannustehokkaaseen ja joustavaan toimintaan. Verkoston hallinta, oman asemansa luominen verkostossa ja sen säilyttäminen sekä verkoston kyvykkyyksien hyödyntäminen muodostavat merkittävän haasteen yritysjohdolle. Strategisen johtamisen, verkostojohtamisen sekä kumppanuuksien hallinnan merkitys korostuu yritysten arvoverkkojen muuttuessa ja liiketoimintojen hajautuessa ja kansainvälistyessä. Syntyy uusia liiketoimintamalleja ja -mahdollisuuksia. Verkottuneen talouden liiketoimintaosaaminen on yksi Tekesin strategisia painopistealueita. Tekes on useilla teknologiaohjelmilla pyrkinyt uudistamaan verkostoituvassa toimintaympäristössä toimivien suomalaisen teollisuuden ja palvelualojen yritysten toimintatapoja ja liiketoimintamalleja. Yhtenä merkkipaaluna tässä kehityksessä on ollut elektronisen liiketoiminnan logistiikan teknologiaohjelma ELO, joka toteutettiin vuosina 2002 2005. ELO-ohjelmassa on kehitetty uusia ratkaisuja muuttuviin tarpeisiin sekä logistiikka-alan lisäarvopalvelujen kasvavaan kysyntään. Tekesin vaikuttavuusarviointi teettää ohjelmien päättyessä ulkoisen arvioinnin, joka on viime aikoina kytketty teknologiaohjelman laajempaan toimintaympäristöön. ELO-ohjelman arvioinnin ohella tässä hankkeessa haluttiin paneutua verkostomaisen toiminnan edistämiseen teknologiaohjelmatoiminnalla. Tarkastelussa käytettiin apuna uutta ohjelmatyypittelyä, jonka avulla Tekes pyrkii tunnistamaan tavoitteiltaan erilaisten ohjelmien piirteet ja roolit linjausten toteuttajina. Arvioinnin tavoitteena oli kuvata ja analysoida yritysten toimintatapojen ja liiketoimintamallien uudistumisen haasteita verkottuvassa liiketoimintaympäristössä sekä tuottaa ohjelmatasolla arvioitua tietoa ELO-ohjelman strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen toimivuudesta ja relevanssista näihin haasteisiin vastaamisessa. Lisäksi arvioinnin tavoitteena oli tuottaa arvioitua ja strategista näkemystä siitä, miten Tekes yleensä on onnistunut teknologiaohjelmatoiminnan keinoin (tarkastelun rajauksena 2000-luvulla päättyneet teknologiaohjelmat) edistämään verkostomaisen liiketoiminnan kehittymistä sekä tuottaa suosituksia tätä Tekesin strategian yhtä painopistealuetta tukevien toimenpiteiden kehittämiselle jatkossa. Arvioinnin päätehtävät olivat Missä määrin ELO-ohjelmassa on onnistuttu uudistamaan yritysten liiketoimintamalleja ja -strategioita? Miten verkostomaisen liiketoiminnan kehittämistä pitkällä aikavälillä on onnistuttu edistämään teknologiaohjelmatoiminnalla?

Miten teknologiaohjelmissa kerääntyneitä kokemuksia verkostomaisen liiketoiminnan kehittämisen edistämisestä voidaan jatkossa parhaiten hyödyntää Tekesin teknologiaohjelmatoiminnassa? Sekä verkostomainen liiketoiminta, sen edistäminen teknologiaohjelmilla että kyseisen toiminnan arviointi ovat erittäin haasteellisia tehtäviä. Haluankin lämpimästi kiittää arvioinnista vastannutta ja siitä menestyksellä suoriutunutta LTT-tutkimus Oy:ta ja arvioinnin tekijöitä Mikko Valtakaria ja Mervi Rajahonkaa sekä asiantuntijoina toimineita Markku Tinnilää, Senja Svahnia ja Anssi Kujalaa. Arvioinnin ohjausryhmässä olivat Tekesistä Rauli Hulkkonen, Heidi Lindroth, Sari Heinonen-Lindqvist (7.3.2006 saakka) ja Pekka Pesonen (7.3.2006 alkaen) sekä ohjelman päällikkö Heikki Kekäläinen. Kiitän ohjausryhmää aktiivisuudesta ja hyvästä vuorovaikutuksesta vaativan aiheen käsittelyssä. Kiitän myös kaikkia muita henkilöitä, jotka edesauttoivat arvioinnin onnistumista. Erityisesti kiitän entistä kollegaani Sari Heinonen-Lindqvistia tämän arvioinnin käynnistämisestä. Helsingissä, kesäkuussa 2006 Pekka Pesonen Tekes, Vaikuttavuusarviointi

Tiivistelmä Tämän arviointityön keskeisenä tavoitteena on ollut arvioida Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan onnistuneisuutta verkostomaisen liiketoiminnan kehittymisen edistämisessä. Tavoitteena on myös ollut tuottaa ohjelmatasolla arvioitua tietoa ELO-ohjelman strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen toimivuudesta ja relevanssista verkostomaisen liiketoiminnan haasteisiin vastaamisessa. Arvioinnissa on myös pyritty tuottamaan suosituksia koskien verkostomaisen liiketoiminnan edistämistä ohjelmatoiminnan keinoin. Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan onnistuneisuutta verkostomaisen liiketoiminnan edistämisessä on arvioitu kahden eri tyypittelyn pohjalta arvioinnin viitekehyksenä käytetyn strategisten verkkojen tyypittelyn (perusliiketoimintaverkot, vähittäisen uudistamisen verkot ja uutta liiketoimintaa synnyttävät verkot) sekä Tekesin käyttämän ohjelmatyypittelyn pohjalta (markkinalähtöiset, tutkimuslähtöiset, yhteiskunnalliset ja toimialan/klusterin uudistamiseen tähtäävät teknologiaohjelmat). Tekesin teknologiaohjelmissa verkottumisen tukeminen on ollut olennainen lähtökohta ohjelmatoiminnan käynnistämisestä lähtien. Verkostoajattelun läpimurto näkyy erityisen selvästi 1990- luvun lopussa käynnistyneissä teknologiaohjelmissa. Teknologiaohjelmissa on pyritty voimakkaimmin tukemaan uutta liiketoimintaa kehittäviä verkkoja. Aineiston pohjalta ei ole selkeästi havaittavissa, että tietyn tyyppisiä verkkoja edistämällä olisi päästy parempiin tuloksiin verkostomaisen liiketoiminnan haasteisiin vastaamisessa. Verrattuna keskimääräiseen Tekesin teknologiaohjelmaan verkostotavoitteet ovat olleet ELOssa korostuneesti esillä. ELO-ohjelma kuuluu tämän tarkastelun perusteella verkostomaisen liiketoiminnan tukemisessa strategisesti osuvien ja tuloksiltaan onnistuneiden ohjelmien joukkoon. Tekesin ohjelmatyypittelyn pohjalta tarkastellen markkinalähtöisissä ohjelmissa verkostomaisen talouden haasteet on koettu selvästi tärkeämmiksi ja ne ovat myös onnistuneet verkostoituneen talouden haasteiden ratkaisemisessa muita ohjelmatyyppejä paremmin. Kokonaisuutena ohjelmien erot verkostomaisen liiketoiminnan kehittämispäämäärissä sekä niiden saavuttamisen onnistumisessa selittyvät ohjelmatyypin sijaan pikemmin ohjelmien toimintaympäristötekijöiden erilaisuudella, mm. toimialojen erilaisella kehitysdynamiikalla, elinkaaren eri vaiheella sekä suhdanne- ja kysyntätilanteiden erilaisuudella. Oma vaikutuksensa on myös pk-yritysten mukanaololla sekä ohjelmien strategiatyön, johtamisen ja ohjelmatoimien onnistuneisuudella. Tekesin teknologiaohjelmatoiminta on onnistunut vastaamaan hyvin niihin verkostomaisen liiketoiminnan haasteisiin, jotka on koettu kehityksen ja kilpailukyvyn kannalta merkittävimmiksi. Erityisesti yritysten ja tutkijoiden yhteistyön edistämisessä, keskeisten yhteistyötahojen ja innovaatiojärjestelmän toimijoiden aktivoinnissa ja sitouttamisessa sekä verkostomaisen toiminnan haasteiden tunnistamisessa teknologiaohjelmatoiminta on ollut onnistunutta ja osuvaa. Nämä ovat myös niitä asioita, joihin ohjelmavalmistelulla, hankevalinnoilla ja ohjelmanaikaisilla toimilla on voitu suoraan vaikuttaa ja joissa ohjelmallisuus tuo selkeää lisäarvoa suhteessa hankerahoitukseen. Verkottumista on tähän asti teknologiaohjelmissa tuettu pääsääntöisesti inkrementaalistisesti, mutta systemaattisempi kehittämisote edellyttää verkottamisen tavoitteiden määrittelyä ohjelman strategian tasolla. Uusissa enemmän liiketoimin-

nallisia elementtejä sisältävissä innovaatio-ohjelmissa ympäristö on monimutkaisempi kuin aikaisemmissa rajatummissa teknologiaohjelmissa. Tästä syystä voidaan olettaa, että ohjelmien tavoitteet ja keinot monipuolistuvat entisestään. Verkottumista tukevat ohjelmalliset keinot on syytä räätälöidä ohjelmakohtaisesti. Liiketoimintaverkkojen synnyn ja kehittymisen kannalta oleellista olisi saada jatkossa liiketoimintavastaavat kytkettyä vahvemmin mukaan Tekesin ohjelma- ja hanketoimintaan. On kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, millaisia uudenlaisia tiedon jakamista ja yhteisöllistä oppimista tukevia keinoja voidaan kehittää.

Abstract The aim and purpose of this evaluation work has been to evaluate the success of the Technology programmes of Tekes in the promotion of networked business. The objective has also been to produce information at the programme level about how well the ELO programme and its strategy, objectives and ways of action have succeeded in answering the challenges of the networked business. Also recommendations regarding the methods for promotion of the networked business in the Technology programmes are presented. Two categorizations have been used when evaluating the successfulness of the Technology programmes of Tekes in the promotion of the networked business categorization of strategic networks (Demand-Supply Nets, Business Renewal Nets and Emerging Business Nets) and Tekes own technology programme categorization (market-oriented, research-initiated, society-oriented and branch/cluster-reforming technology programmes). Networking has been an essential starting point in the Technology programmes of Tekes beginning from the first programmes. The breakthrough of the network thinking is especially distinctly seen in the Technology programmes which have started at the end of the 1990 s. In the Technology programmes the strongest attempt has been made to support the Emerging Business Nets. On the basis of the material one cannot state that by promoting certain type of networks clearly better results would have been achieved in meeting the challenges of the networked business. Compared to the average Technology programme of Tekes, the ELO programme has had more emphasis on the network objectives. On the basis of this evaluation the ELO programme its strategy and results has been successful in supporting networked business. According to Tekes own Technology programme categorization, the challenges of the networked economy have been regarded as distinctly more important in market-oriented programmes and these programmes also have succeeded better than other programme types in meeting the challenges of the networked economy. However, differences of the programmes in the aims and success in supporting networked business cannot be explained with the programme type but with the differences in programme environments, with the differences in the dynamics of branches, and with the differences in life or business cycles and demand. The participation of small and medium-sized enterprises also has its own effect, as well as the successfulness of the programme strategy work, management and activities. The Technology programmes of Tekes have been successful in meeting those challenges of the networked business which have been regarded as the most significant from the point of view of development and competitiveness. Technology programmes have been especially successful in promoting companies and researchers cooperation, in activating and committing to the programmes the most important actors in the innovation system, and in identifying the challenges of the networked business. These also are matters to which it has been possible to influence directly with the programme planning, with the project selection and with the programme activities and in which the programme brings clearly added value in relation to the project funding. Until now, networking has been supported incrementally in the Technology programmes but more systematic developing requires the defini-

tion of networking objectives at the level of the strategy of the programme. In the new innovation programmes which contain more commercial elements, the environment is more complex than in the earlier more bounded technology programmes. For this reason one can suppose that the objectives and means of programmes will be more diversified in the future. It is reasonable to say that the activities which support networking should be individually chosen for each programme. From the point of view of the development of business networks it is essential to get the business managers more strongly committed to the programme and project activities. For example new programme activities supporting the sharing of the information and the collaborative learning should be developed.

Sisältö Esipuhe Tiivistelmä Abstract 1 Arviointityön lähtökohdat, tavoitteet ja toteutus... 1 1.1 Arviointityön tavoitteet ja toteutustapa...1 1.2 Arvioinnissa käytetyt aineistot ja menetelmät....4 1.3 Arvioinnin erityishaasteet ja epävarmuustekijät...6 2 Arvioinnissa käytetty teoreettinen viitekehys...7 2.1 Verkostomaisen liiketoiminnan keskeiset käsitteet...7 2.1.1 Verkostotutkimus Suomessa...7 2.1.2 Verkottumisen syyt ja yritysten haasteet verkottuvassa liiketoimintaympäristössä...11 2.1.3 Liiketoiminnan verkostot ja verkot...13 2.2 Arviointityössä käytetty viitekehys....15 3 Strategisten liiketoimintaverkkojen kehittäminen Tekesin teknologiaohjelmissa...17 3.1 Strategisten liiketoimintaverkkojen kehittämisen painottuminen ajallisesti ohjelmastrategioissa...19 3.2 Strategisten liiketoimintaverkkojen kehittämisen painottuminen ohjelmatyypeittäin...20 3.3 Teknologiaohjelmien strategiavalinnat ja tavoitteet suhteessa arvontuotannon järjestelmiin....22 4 ELO-ohjelman strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen toimivuuden ja relevanssin arviointi...27 4.1 Ohjelman taustaa...27 4.2 Ohjelman strateginen osuvuus...27 4.3 Ohjelman toteutustavan onnistuneisuus...30 4.4 Ohjelman vaikuttavuuden arviointi....31 5 Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan onnistuneisuus verkostomaisen liiketoiminnan edistämisessä...39 5.1 Verkottuminen ohjelmahankkeissa ajallisesti tarkasteltuna...39 5.2 Verkostomaisen liiketoiminnan haasteisiin vastaaminen...40 5.3 Case-tarkastelu; verkostomaista liiketoimintaa tukevat menettelytavat ja käytännöt teknologiaohjelmissa...45 Jätteiden energiakäyttö 1998 2001....45 Divan Huonekalualan teknologia- ja kehittämisohjelma 1999 2002....45 Potra Polymeerit tulevaisuuden rakentajina 2000 2003... 46 Usix Uusi käyttäjäkeskeinen tietotekniikka 1999 2002... 46 Laatu verkostotaloudessa 1998 2001...47 NETS Tulevaisuuden verkot 2001 2005... 48 Yhteenveto ohjelmallisista keinoista...49

5.4 Miten verkostomaisen liiketoiminnan tukeminen näkyy uusissa ohjelmissa?....55 Serve Innovatiiviset palvelut 2006 2010... 55 Liito Uudistuva liiketoiminta ja johtaminen 2006 2010... 56 6 Johtopäätökset ja suositukset...57 Monimutkaistuva ja -arvoistuva verkostoitunut toimintaympäristö. 57 Lisääntyvä horisontaalisuus...58 Dynamiikan hallinnan haaste...59 Ohjelmat yhteisöllisen oppimisen foorumeina eli mitä ELO-ohjelmasta voi oppia?... 60 Ohjelmapalvelujen kehittäminen...61 Tekesin teknologiaohjelmaraportteja....62 Kuvat Kuva 1. Kuva 2. Kuva 3. Kuva 4. Kuva 5. Kuva 6. Kuva 7. Kuva 8. Arviointityössä käytetty kokonaisvaltainen lähestymistapa arviointitehtävään.....3 Teknologioiden painopisteet. Lähde: Innovaatioista hyvinvointia. Tekes 2005...9 Verkostomaisen liiketoiminnan haasteiden koettu merkitys teknologiaohjelmien kohteena olleiden toimi-/teknologialojen kilpailukyvyn näkökulmasta. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille... 13 Strategiset liiketoimintaverkot arvontuotantojärjestelmien jatkumolla.... 16 Strategisten liiketoimintaverkkojen painottuminen ohjelmastrategioissa käynnissä olevissa ohjelmissa. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille...19 Strategisten liiketoimintaverkkojen painottuminen ohjelmastrategioissa käynnissä olevissa ohjelmissa. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille...20 Teknologiaohjelmien strategiavalinnat ja tavoitteet suhteessa arvontuotannon järjestelmiin. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille sekä ohjelma-asiakirjat...21 Rahoitus tutkimuslaitoksille ja yrityksille ohjelmissa luokiteltuna sen mukaan, mitä verkkoja ohjelmissa on pyritty tukemaan. Lähde: Tekesin hankeseurantatietokanta sekä kysely ohjelmien avainhenkilöille....22 Kuva 9. Systeeminen innovaatioavaruus....25 Kuva 10. Strategisten verkkojen tuki sekä ohjelmatyyppien painottuminen ELOssa. Lähde: Kyselyt ELOn hankkeille sekä ELOn ja 2000- luvulla päättyneiden teknologiaohjelmien avainhenkilöille....28 Kuva 11. Verkostomaiseen liiketoimintaan ja ohjelmastrategiaan liittyvät seikat suhteessa alan tarpeisiin sekä miten hyvin ohjelma on edistänyt näitä seikkoja. Lähde: Kysely ELOn avainhenkilöille... 29 Kuva 12. ELOn ohjelmastrategiaan liittyvien seikkojen merkitys alan kilpailukyvyn kannalta sekä ohjelman tuki näille seikoille. Lähde: Kysely ELOn avainhenkilöille.... 32 Kuva 13. ELOn painopistealueiden merkitys ja ohjelman tuki. Lähde: Kysely ELOn avainhenkilöille.... 33

Kuva 14. ELO-hankkeiden tulokset ja vaikutukset. Lähde: Kysely ELOohjelman hankkeille...34 Kuva 15. ELO-hankkeiden logistiikkaa koskevat tulokset ja vaikutukset. Lähde: Kysely ELO-ohjelman hankkeille... 35 Kuva 16. ELO-hankkeiden vaikutuksia. Lähde: Kysely ELO-ohjelman hankkeille....36 Kuva 17. Lisääntyneet yhteydet vuosina 1993-2001 käynnistyneiden ohjelmien hankkeissa. Lähde: Tekesin hankeseurantatietokanta... 39 Kuva 18. Ohjelmatoiminnan onnistuminen ja osuvuus verkostomaisen liiketoiminnan keskeisiin haasteisiin vastaamisessa. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille... 40 Kuva 19. Verkostoituneen talouden haasteet teknologiaohjelmissa sen mukaan, mitä verkkoja ohjelmassa on pyritty tukemaan. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille... 41 Kuva 20. Verkostomaisen liiketoiminnan haasteisiin vastaaminen eri strategisia verkkoja tukeneissa teknologiaohjelmissa. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille... 42 Kuva 21. Verkostoituneen talouden haasteet teknologiaohjelmissa ohjelmatyypeittäin. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille... 43 Kuva 22. Verkostomaisen liiketoiminnan haasteisiin vastaaminen eri ohjelmatyypeissä.... 44 Kuva 23. Ohjelmallisten keinojen painotukset eri verkkoja tukevissa teknologiaohjelmissa....53 Taulukot Taulukko 1. Arvioinnin työvaiheet sekä työssä käytetty pääasiallinen aineisto ja menetelmät.....5 Taulukko 2. Erityyppisten strategisten verkkojen tavoittelu Tekesin ohjelmatyypittelyn mukaisesti luokiteltuna. Lähde: Kysely ohjelmien avainhenkilöille ja ohjelma-asiakirjat...23 Taulukko 3. Verkottumista tukevia tai estäviä ohjelman erikoispiirteitä ja niiden vaikutuksia ELO-ohjelmassa.... 31 Taulukko 4. Verkostomaista liiketoimintaa tukevat menettelytavat ja käytännöt case-ohjelmissa.... 50

1 Arviointityön lähtökohdat, tavoitteet ja toteutus Verkottuneen talouden liiketoimintaosaaminen on muodostunut kriittiseksi menestystekijäksi kaikilla toimialoilla yritysten toimiessa arvoketjujen sijaan yhä enemmän erimuotoisina verkostoina. Tekesin strategisten sisältölinjausten mukaan strategisen johtamisen, verkostojohtamisen sekä kumppanuuksien hallinnan merkitys korostuu yritysten arvoverkkojen muuttuessa ja liiketoimintojen hajautuessa ja kansainvälistyessä. Liiketoimintaedellytysten muuttuessa syntyy uusia liiketoimintamalleja ja ansaintalogiikoita. Perinteiset arvoketjut pilkkoutuvat dynaamisesti uudistuviksi arvoverkoiksi. Verkottuneen talouden liiketoimintaosaaminen eroaa merkittävästi monien yritysten aiemmasta osaamisesta. Erityisiä haasteita ovat monitieteisyys, pitkäjänteisyys, innovatiivisuus ja tuottavuus, jotka liittyvät kiinteästi yritysten toimintatapojen muutokseen. Mm. globaalit verkostoituneet toimintamallit, hajautuneet monikulttuuriset organisaatiot, uudet liiketoiminta- ja ansaintamallit, uudet markkina-alueet ja nopeat tuotesyklit aikaansaavat kehitystarpeita liiketoimintaosaamisen eri alueilla. Yritystasolla osaamistarpeet liittyvät mm. innovaatiotoiminnan ja innovaatioprosessien kehittämiseen ja kaupallistamisen nopeuttamiseen, osaamisen ja tiedon hallintaan hajautuneissa organisaatioissa ja verkostoissa, strategiseen ennakointiin, toimintaympäristön ja arvoverkkojen muutosten analysointiin sekä uusien asiakas/markkinalähtöisten toimintamallien luomiseen. Edellä mainitut aiheet liittyvät läheisesti yritysten strategiseen ja operatiiviseen johtamiseen. Haasteena on niiden hallitseminen ja johtaminen kokonaisuutena. Yritysten toiminnan käytännön tasolla uusi verkottunut toimintatapa näkyy erityisesti logistiikassa, joka on voimakkaasti muuttunut ja jatkuvasti muuttumassa erityisesti johtuen sähköisen liiketoiminnan mukanaan tuomista uusista hajautetuista ja verkottuneista toimintamalleista ja uudesta teknologiasta, mutta myös johtuen uusista seuranta- ja analysointitarpeista, jotka syntyvät nopeammasta online-tiedonkulusta. Logistiikassa muutos onkin havaittavissa sekä voimakkaassa teknologian kehittämisessä että sen käyttöönotossa ja soveltamisessa liiketoiminnan tarpeisiin. ELO Elektronisen liiketoiminnan logistiikka 2002 2005 -teknologiaohjelma on kohdistunut verkottuneen talouden liiketoimintaosaamiseen. Sen taustalla on vaikuttanut tarve uudistaa tämän kaltaisessa verkostoituvassa toimintaympäristössä toimivien suomalaisten teollisuuden- ja palvelualojen yritysten toimintatapoja ja liiketoimintamalleja. Ohjelmassa on myös pyritty kehittämään uusia ratkaisuja muuttuviin tarpeisiin sekä logistiikka-alan lisäarvopalvelujen kasvavaan kysyntään. 1.2 Arviointityön tavoitteet ja toteutustapa Arvioinnin tavoitteena on ollut kuvata ja analysoida yritysten toimintatapojen ja liiketoimintamallien uudistumisen haasteita verkottuvassa liiketoimintaympäristössä sekä tuottaa ohjelmatasolla arvioitua tietoa ELO-ohjelman strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen toimivuudesta ja relevanssista näihin haasteisiin vastaamisessa. Arviointityön keskeisenä tavoitteena on myös ollut arvioida laajemmin Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan (tarkastelun rajauksena 2000-luvulla päättyneet teknologiaohjelmat) onnistuneisuutta verkostomaisen liiketoiminnan kehittymisen edistämisessä. Arvioinnissa on myös pyritty tuottamaan suosituksia koskien verkostomaisen liiketoiminnan edistämistä ohjelmatoiminnan keinoin. Arviointityön ydinkysymyksiä ovat olleet 1. Missä määrin ELO-ohjelmassa on onnistuttu uudistamaan yritysten liiketoimintamalleja ja -strategioita? 1

Millaisia tuloksia ja vaikutuksia ELO-ohjelmassa on saavutettu sen eri painopistealueilla ja miten hyvin tulokset on otettu käyttöön? Onko ohjelma edistänyt uusien logistiikkapalvelujen ja mallien sekä logistiikan ohjaus-, suunnittelu- ja valvontatyökalujen käyttöön ottoa yrityksissä? Mitkä tekijät ovat edistäneet ja/tai estäneet tulosten käyttöön ottoa? Mikä on ollut ELO-ohjelman merkitys yritysten liiketoimintamallien ja -strategioiden uudistumisessa? 2. Millainen on Tekesin toiminnan onnistuneisuus verkostomaisen liiketoiminnan kehittämisen edistämisessä pitkällä aikavälillä teknologiaohjelmatoiminnan keinoin? Miten verkostomaista liiketoimintaa on edistetty Tekesin 2000-luvulla päättyneillä ohjelmilla ja miten tuloksellista toiminta on ollut? Miten onnistuneita ja relevantteja ohjelmat ovat tässä suhteessa olleet strategiavalinnoiltaan ja tavoitteenasetteluiltaan? Verkostomainen liiketoiminta on luonteeltaan horisontaalista, kun taas Tekesin teknologiaohjelmat ovat usein kohdentuneet tietyille teollisille aloille. Edistääkö tämä toimintatapa optimaalisella tavalla verkostomaisen liiketoiminnan kehittymistä? Onko se aiheuttanut ohjelmissa mahdollisesti päällekkäisyyksiä? Miten Tekesin uusien ja käynnistyvien teknologiaohjelmien suunnittelussa on onnistuttu ottamaan huomioon verkostomaisen liiketoiminnan kehittämisen haasteet ja mahdollisuudet? 3. Miten teknologiaohjelmissa kerääntyneitä kokemuksia verkostomaisen liiketoiminnan kehittämisen edistämisestä voidaan jatkossa parhaiten hyödyntää Tekesin teknologiaohjelmatoiminnassa? Mitkä toimintamallit toimivat ohjelmissa parhaiten ja mitkä ovat niiden tyypillisimmät piirteet ja vaikutukset ohjelmien toteutukseen ja tuloksiin? Tekesin toimintaa on arviointityössä tarkasteltu ohjelmatasoisesti (ELO-ohjelma) sekä ohjelmakokonaisuustasoisesti (2000-luvulla päättyneet Tekesin teknologiaohjelmat). Arviointityön viitekehys pyrittiin muodostamaan verkottuneen talouden liiketoimintalogiikan mukaisesti. Lähtökohdan käytetylle viitekehykselle muodostivat yritysten liiketoimintamallien ja -strategioiden uudistumisen haasteet verkostoituvassa liiketoimintaympäristössä sekä arvojärjestelmäjatkumon pohjalta nouseva yritysten strategisten arvontuotantoverkkojen toimintalogiikka. Arviointitulkintoja integroivina tekijöinä sekä ohjelma- että ohjelmakokonaisuustasoilla ovat olleet toiminnan strateginen relevanssi, käytettyjen toimintatapojen toimivuus sekä toiminnan vaikuttavuus suhteessa yritysten toimintatapojen ja liiketoimintamallien uudistumisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin verkottuvassa liiketoimintaympäristössä. Strategisen relevanssin arvioinnissa arvioinnin kohteena on ollut, miten ELO-ohjelma sekä laajemmin Tekesin ohjelmatoiminta on strategisesti vastannut verkottuvan liiketoimintaympäristön haasteisiin. Toimintatavan onnistuneisuuden arvioinnissa on tarkasteltu sitä, miten tuloksellisesti ELO-ohjelmassa sekä laajemmin Tekesin ohjelmatoiminnassa käytetty keinovalikoima on tukenut verkostomaisen liiketoiminnan kehittymistä. Vaikuttavuuden arvioinnissa mielenkiinnon kohteena on puolestaan ollut, miten ELO-ohjelmassa sekä laajemmin Tekesin ohjelmatoiminnalla aikaansaadut vaikutukset yritysten liiketoiminnassa ja strategioissa sekä verkostomaisen liiketoiminnan kehityksessä ovat vastanneet verkottuvan liiketoimintaympäristön haasteisiin ja sen luomiin mahdollisuuksiin. Arviointiasetelmaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa arviointityöhön on havainnollistettu arviointitehtävien kautta oheisessa kuviossa. Arviointityö on toteutettu oheisen lähestymistapakuvan (kuva 1) mukaisesti viidessä toisiaan tukevassa työvaiheessa, jotka ovat olleet I. analyysi yritysten toimintatavoista ja liiketoimintamallien uudistumisen haasteista verkottuvassa liiketoimintaympäristössä II. 2000-luvulla päättyneiden teknologiaohjelmien analysointi ja tyypittely verkottumistavoitteiden perusteella III. ELO-ohjelman strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen toimivuuden ja relevanssin arviointi 2

I Analyysi yritysten toimintatapojen ja liiketoimintamallien uudistumisen haasteista verkottuvassa liiketoimintaympäristössä II Elo ohjelman strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen toimivuuden ja relevanssin arviointi IV synteesi teknologiaohjelmien kyvystä vastata verkottuvan talouden haasteisiin III Arviointi Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan onnistuneisuudesta verkostomaisen liiketoiminnan edistämisessä pitkällä aikavälillä Sähköisen liiketoiminnan haasteet logistiikassa ja mahdollisuudet materiaalivirtojen ohjauksessa Strategian, tavoitteiden ja toimintatapojen relevanssi ELO ohjelma; strategia, tavoitteet, toimintatavat ja keinot Strateginen relevanssi Toimintatavan onnistuneisuus Verkostomaisen liiketoiminnan haasteiden huomiointi ohjelmien suunnittelussa ja rakenteessa Strategioiden, tavoitteiden ja toimintatapojen relevanssi Tekesin teknologiaohjelmat 2000 luvulla strategiat, tavoitteet, toimintatavat ja keinot Tulokset ja vaikutukset painopistealueilla mm. uudet toimintatavat ja mallit Yritysten liiketoimintamallien ja strategioiden uudistuminen Vaikuttavuus V Suositukset verkottuneen talouden liiketoimintaosaamiseen painopistealuetta tukevien toimenpiteiden kehittämiselle Verkostomaisen liiketoiminnan edistämisen tuloksellisuus Verkostomaisen liiketoiminnan kehittyminen pitkällä aikavälillä Kuva 1. Arviointityössä käytetty kokonaisvaltainen lähestymistapa arviointitehtävään. IV. Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan onnistuneisuuden arviointi verkostomaisen liiketoiminnan edistämisessä V. yhteenveto teknologiaohjelmien kyvystä vastata verkostoituvan talouden haasteisiin ja suositukset verkottuneen talouden liiketoimintaosaamisen painopistealuetta tukevien toimenpiteiden kehittämiselle. Arviointityön ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin ja analysoitiin arviointikysymysten näkökulmasta yritysten toimintatapojen ja liiketoimintamallien uudistumisen keskeisiä haasteita verkostoituvassa liiketoimintaympäristössä sekä luotiin kirjallisuusanalyysin ja asiantuntijaworkshopin avulla yhteinen käsitteistö ja viitekehys arviointityön pohjaksi (luku 2). Luodun viitekehyksen perusteella arvioinnin toisessa työvaiheessa Tekesin 2000-luvulla päättyneet teknologiaohjelmat analysoitiin ja tyypiteltiin sen perusteella, millaisia arvojärjestelmien jatkumoon perustuvia verkkotyyppejä niissä on tuettu. Luotua tyypittelyä analysointiin myös Tekesin uusien ohjelmien suunnittelussa käyttämän ohjelmatyypittelyn näkökulmasta (luku 3). Tyypittelyjä on käytetty myöhemmin pohjana ohjelmakokonaisuustason tulkintoja tehtäessä. Arviointityön kolmannessa vaiheessa suoritettiin ELO-ohjelman strategioiden, toimintatapojen ja vaikuttavuuden arviointi. Ohjelman strategisessa arvioinnissa fokuksena oli ohjelmastrategian ja tavoitteiden osuvuus sähköisen liiketoiminnan sekä laajemmin verkottuvan liiketoimintaympäristön haasteisiin. Toteutuksen ja toimintatavan arvioinnissa arvioinnin kohteena oli ELO-ohjelmakonseptin toimivuus uusien logistiikkapalvelujen ja mallien sekä logistiikan ohjaus-, suunnittelu- ja valvontatyökalujen käyttöönoton edistämisessä. Vaikuttavuuden arvioinnissa ohjelman tuloksia ja vaikutuksia arvioitiin puolestaan koko- 3

naisvaltaisesti suhteessa ohjelmalle asetettuihin tavoitteisiin. Kokoavana näkökulmana arvioinnissa oli se, missä määrin ELO-ohjelmassa on onnistuttu uudistamaan yritysten liiketoimintamalleja ja -strategioita (Luku 4). Arviointityön neljännessä työvaiheessa arvioitiin ohjelmatoiminnan tasolla Tekesin ohjelmatoiminnan tavoitteita, keinovalikoimaa ja toiminnan onnistuneisuutta verkostomaisen liiketoiminnan edistämisessä. Arvioinnin kohteena olivat kaikki ne Tekesin 2000-luvulla päättyneet ohjelmat, joista oli saatavissa kirjallista dokumenttiaineistoa ja joista saatiin tietoa ohjelmien toimeenpanosta vastaaville henkilöille suunnatusta kyselystä. Laajan strategisen tason arvioinnin kohteeksi valikoitui näin yhteensä 43 teknologiaohjelmaa. Ohjelmien keinovalikoimaa, valittujen toimintatapojen tuloksellisuutta sekä ohjelmatoiminnan kehittymistä analysoitiin tarkemmin kahdeksan caseohjelman avulla (Luku 5). Arviointityön lopuksi luotiin aiempien työvaiheiden tuloksiin perustuva kokonaisarvio teknologiaohjelmien kyvystä vastata verkostoituvan talouden haasteisiin sekä generoitiin suositukset verkottuneen talouden liiketoimintaosaamisen painopistealuetta tukevien toimenpiteiden kehittämiselle Tekesin toiminnassa (Luku 6). Työvaiheessa käytettiin hyväksi asiantuntijatyöpajaa sekä asiantuntija-arvioita. Arviointityö on tehty 16.1.2006 30.6.2006 LTT- Tutkimus Oy:ssä. Arvioinnin vastuullisena johtajana on toiminut tutkimusjohtaja, fil. lis., Mikko Valtakari (LTT) ja päätoimisena tutkijana työssä on toiminut DI, OTK Mervi Rajahonka (LTT). Arviointityöhön ovat asiantuntijoina osallistuneet KTT, dosentti Markku Tinnilä (LTT), KTT, professori Senja Svahn (Vaasan yliopisto) sekä vanhempi konsultti, DI Anssi Kujala (Pöyry Telecom Oy). Heillä on arvioinnissa ollut keskeinen rooli verkottuneen talouden ja liiketoimintaympäristön kehittämistarpeiden sekä verkostoituvassa liiketoimintaympäristössä avautuvien uusien liiketoimintastrategioiden ja liiketoimintamallien asiantuntijoina. Asiantuntijat ovat myös osallistuneet vahvasti arvioinnin viitekehyksen kehittämiseen sekä arviointitulkintojen ja johtopäätösten tekoon. Arviointityö on tehty tiiviissä yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Tutkijoiden apuna on toiminut toimeksiantajien edustajista koostunut ohjausryhmä. Ohjausryhmän muodostivat johtava teknologia-asiantuntija Pekka Pesonen (Tekes), teknologia-asiantuntija Heidi Lindroth (Tekes), teknologiajohtaja Rauli Hulkkonen (Tekes) sekä ohjelmapäällikkö Heikki Kekäläinen (Logistra Consulting Oy). Ohjausryhmällä on ollut tärkeä rooli sekä arviointityön painotusten ohjaamisessa että näkemyksellisen aihealueeseen liittyvän asiantuntemuksen välittämisessä arviointityöhön. 1.2 Arvioinnissa käytetyt aineistot ja menetelmät Arviointityön erityisluonteesta johtuen siinä on pyritty käyttämään mahdollisimman kattavasti erityyppisiä aineistoja sekä hyödyntämään yhtälailla laadullisia kuin määrällisiä arviointimenetelmiä. Arviointityössä käytetyn aineiston perusrunko on koostunut verkostotalouteen ja verkottuvaan liiketoimintaympäristöön liittyvästä uusimmasta kirjallisuudesta; teknologiaohjelmatoimintaa koskevista dokumenteista, ohjelma-arvioinneista sekä muusta ohjelmien tuottamasta materiaalista; ohjelmien hanketoimintaa koskevasta Tekesin seuranta-aineistosta sekä haastattelujen ja kyselyjen kautta saaduista tuloksista. Aineiston hankintamenetelminä työssä käytettiin mm. Tekesin ohjelmatoiminnasta vastaaville sekä ELO-ohjelman johtoryhmälle tehtyjä teemahaastatteluja, sähköisiä kyselyitä ELO- ohjelman johtoryhmälle ja hankkeille, kaikkien 2000-luvulla päättyneiden teknologiaohjelmien vastuuhenkilöille (ulkoinen ohjelmapäällikkö/-koordinaattori, Tekes-vastaava, johtoryhmän puheenjohtaja) tehtyä strategiakyselyä, sekundaarianalyysejä ohjelmasuunnitelmista ja muista ohjelmadokumenteista sekä ohjelmakohtaisia case-tutkimuksia. Arviointitulkintojen ja johtopäätösten teossa on hyödynnetty asiantuntijatyöpajojen tuloksia. Lopulliset johtopäätökset ja suositukset perustavat eri menetelmien ja aineistojen rinnakkaiseen käyttöön sekä eri suunnasta tulleiden näkemysten kokonaisvaltaiseen tulkintaan. Arvioinnin työvaiheet sekä työssä käytetty pääasiallinen aineisto ja menetelmät on koottu taulukkoon 1. 4

Taulukko 1. Arvioinnin työvaiheet sekä työssä käytetty pääasiallinen aineisto ja menetelmät. Arviointitehtävä Arvioinnin fokus Pääasiallinen aineisto ja menetelmät Analyysi yritysten toimintatavoista ja liiketoimintamallien uudistumisen haasteista verkottuvassa liiketoimintaympäristössä 2000-luvulla päättyneiden teknologiaohjelmien analysointi verkottumistavoitteiden perusteella ELO-ohjelman arviointi Tekesin teknologiaohjelmatoiminnan onnistuneisuuden arviointi Yhteenveto ja suositukset Yhteisen käsitteistön sekä viiteja tulkintakehyksen luominen arviointityön pohjaksi Ohjelmien tyypittely jäsentämään ohjelmatoiminnan kokonaisuuden arviointia ja siitä tehtäviä yleistyksiä ELO-ohjelman strategian relevanssi ja toimintatapojen toimivuus Vaikutukset yritysten strategioiden ja toimintatapojen uudistumiseen Tekesin ohjelmatoiminnan tavoitteiden ja keinovalikoiman relevanssi Ohjelmatoiminnan onnistuneisuus verkostomaisen liiketoiminnan kehittämisessä pitkällä aikavälillä Kokonaisarvio teknologiaohjelmien kyvystä vastata verkostoituvan talouden haasteisiin Suositukset verkottuneen talouden liiketoimintaosaamisen painopistealuetta tukevien toimenpiteiden kehittämiselle Aihealueeseen liittyvä uusin tutkimus ja kirjallisuus Ohjelmavastaavien ja muiden asiantuntijoiden teemahaastattelut (n=8) Kirjallisuusanalyysit Asiantuntijatyöpaja Kootut ohjelma- ja hanketietokannat Internet-pohjainen kysely kaikkien 2000-luvulla päättyneiden teknologiaohjelmien vastuuhenkilöille (N=121, n=73) ELO-ohjelman tuottama ohjelmadokumentaatio ja sen analysointi ELO-ohjelman toteutuksen avainhenkilöiden haastattelut (n= 8) Sähköinen kysely ELO-ohjelman johtoryhmälle ohjelman strategiasta ja toteutustavasta (N=8, n=6) Sähköinen kysely ELO-ohjelman hankkeille ohjelman toteutustavasta ja hankkeen onnistumisesta (N=50, n=24) Soveltuvat laadulliset ja määrälliset arviointimenetelmät Asiantuntija-arvioinnit Ohjelmadokumentit (mm. suunnitelmaasiakirjat, arvioinnit sekä muut ohjelmadokumentit) Internet-pohjainen kysely kaikkien 2000- luvulla päättyneiden teknologiaohjelmien vastuuhenkilöille (N=121, n=73) Ohjelmien hanketoimintaa koskeva Tekesin seuranta-aineisto Sekundaarianalyysit ohjelmasuunnitelmista ja muista ohjelmadokumenteista Asiantuntijahaastattelut ja arviot Ohjelmakohtaiset case-analyysit (8 teknologiaohjelmaa) Edellisten työvaiheiden tulokset Asiantuntija-arviot Asiantuntijatyöpaja 5

1.3 Arvioinnin erityishaasteet ja epävarmuustekijät Tekesin toimintaa on tässä arviointityössä tarkasteltu sekä ohjelmatasoisesti (ELO-ohjelma) että ohjelmakokonaisuustasoisesti (2000-luvulla päättyneet Tekesin teknologiaohjelmat). Yhteisenä nimittäjänä arvioinnissa on ollut ohjelmatoiminnan onnistuneisuus verkostomaisen liiketoiminnan kehittymisen edistämisessä. Arviointityön erityishaasteena on ollut se, että tarkastellut teknologiaohjelmat ovat olleet strategioiltaan ja toimintamalleiltaan vahvasti aikaan ja erilaisiin toimintaympäristöihin sidottuja. Ohjelmien erilaisuudesta johtuen selkeitä yleistettäviä johtopäätöksiä esimerkiksi tiettyjen ohjelmatyyppien, strategioiden tai toimintatapojen paremmuudesta verkostomaisen liiketoiminnan kehittämisessä on vaikea ollut tehdä. Tulkinnallista vaikeutta on lisännyt myös se, että verkostomainen liiketoiminta on sisällöllisesti elänyt ajassa ja ollut vasta viime vuosina vakiintumassa käsitteenä osaksi Tekesin ohjelmatoimintaa. Esimerkiksi 1990-luvulla käynnistyneitä ohjelmia ei ole lähtökohtaisesti istutettu verkostoituvaan liiketoimintaympäristöön, eikä niitä näin ollen ole tarkoituksenmukaista arvioida samojen kriteerien mukaisesti kuin vastikään käynnistyneitä ohjelmia. Verkostomaisen liiketoiminnan käsite on moniulotteinen ja ajassa muuttuva. Tämän vuoksi jo itse ilmiökentän kuvaaminen ja Tekesin ohjelmatoiminnan kytkeminen siihen on ollut haasteellinen tehtävä. Verkostoituminen ja verkostomainen liiketoiminta ovat käsitteellisesti monitahoisia ja vaikeasti hahmottuvia ilmiöitä. Alan tutkimuksesta ei ole löydettävissä selkeää tai yksiselitteistä käsitteellistä pohjaa ilmiön tulkitsemiseksi. Myös Tekesin strategian tasolla ja erityisesti strategian toteuttamisessa verkostomainen liiketoiminta ja sen edistämisen edellytykset ovat jääneet osin täsmentymättömiksi. Tässä arviointityössä tulkinnalliseksi taustaksi valittu viitekehys perustuu arvojärjestelmäjatkumon käsitteeseen. Arvioinnissa käytetty viitekehys ja sen mukainen ohjelmien luokittelu yritysverkkojen ideaalityyppien mukaan on vain yksi lähestymistapa jäsentää ja arvioida Tekesin ohjelmatoiminnan luonnetta. Toisentyyppinen lähestymistapa olisi saattanut tuottaa hyvinkin erityyppisiä tulkintoja ja johtopäätöksiä verkostomaisesta liiketoiminnasta Tekesin ohjelmatoiminnassa. Lähestymistavasta tai ohjelmatyypittelystä riippumatta yleisenä arvioinnin haasteena on kuitenkin ollut se, että käsitteellinen epäyhtenäisyys sekä teknologiaohjelmien heterogeenisyys ovat hankaloittaneet yleisten koko ohjelmatoiminnan kehittämistä koskevien johtopäätösten ja suositusten tekoa. Jo yhdessä teknologiaohjelmassa tavoitellaan yleensä niin monia erityyppisiä asioita, että kehittämissuositusten yleistäminen esimerkiksi Tekesin ohjelmatoiminnan suunnittelussa käyttämän uuden ohjelmatyypittelyn mukaan osoittautui arvioinnissa hankalaksi. Täysin objektiivista ja aukotonta seuranta- ja arviointitietoa ohjelmien luonteesta, tuloksista ja vaikutuksista ei ole saatavilla, joten arviointitulkinnat ja päätelmät perustuvat eri tietolähteistä ja aineistosta kootun tiedon yhdistämiseen ja kokonaisvaltaiseen tulkintaan. Yleisten ohjelmatoiminnan vaikuttavuusarviointiin liittyvien menetelmällisten haasteiden (mm. tavoitteiden saavuttamisen mittaamisen hankaluus, vaikutusten ajallisen ulottuvuuden ja kestävyyden arvioinnin vaikeus, toiminnan erillisvaikutusten arvioinnin vaikeus sekä ohjelmallisen lisäarvon tulkitsemisen vaikeus) ohella arviointitulkintoja hankaloittavia aineistolähtöisiä epävarmuustekijöitä ovat olleet muun muassa ohjelmien seurantaan liittyvät hyvinkin epäyhtenäiset dokumentointikäytännöt ja ohjelmadokumenttien puute etenkin vanhemmissa ohjelmissa sekä kyselytutkimuksen menetelmällisiin heikkouksiin liittyvä vastaajien valikoituminen ja subjektiivisen itsearvioinnin harha, mikä korostunee etenkin vuosia sitten päättyneiden ohjelmien ollessa kyseessä. Tämän vuoksi yksittäisiä ohjelmia koskevien dokumenttianalyysien ja kyselyjen tulokset on syytä ymmärtää vain suuntaa antavina havaintoina. Ohjelmia ei ole vertailtu keskenään, vaan niistä tehdyt havainnot on yleistetty koskemaan laajemmin koko Tekesin ohjelmatoimintaa. 6

2 Arvioinnissa käytetty teoreettinen viitekehys 1 Yritysverkostot ja verkostomainen liiketoiminta ovat olleet 2000-luvun tärkeimpiä keskustelunaiheita yritystoiminnassa ja liiketalouden tutkimuksessa. Tähän on monia syitä, joista tärkeimmät liittyvät kilpailun globalisoitumiseen ja yritysten yhä pidemmälle menevään erikoistumiseen. Yritykset toimivat kasvavassa määrin kumppanuussuhteissa ja jättävät ydinkyvykkyytensä ulkopuolelle jäävät tehtävät liiketoimintaverkon muiden jäsenten tehtäväksi. Ne tarjoavat yhteisiä arvolupauksia sekä rakentavat monikanavaisia ja moniomisteisia jakeluverkkoja ja hyväksikäyttävät erilaisia ansaintavirtoja. Verkostoituminen ja verkostomainen liiketoiminta ovat käsitteellisesti monitahoisia ja vaikeasti hahmotettavia. Tästä johtuen näitä ilmiöitä voidaan tarkastella ja määritellä monesta suunnasta. Nämä ilmiöt ja käsitteet ovat myös olleet jatkuvassa muutoksessa. Arviointityötä varten ja arviointitulkintojen taustaksi tarvitaan selkeä viitekehys. Tässä arviointityössä valittu viitekehys perustuu arvojärjestelmäjatkumon käsitteeseen. Arviointityön viitekehyksen taustana on verkottuneen talouden liiketoimintalogiikka. Keskeisen tulkinnallisen lähtökohdan työlle muodostavat verkostoituvan liiketoimintaympäristön luomat haasteet ja mahdollisuudet yritysten liiketoimintamallien ja -strategioiden uudistumiselle sekä laajemmin verkostomaisen liiketoiminnan kehittymiselle pitkällä aikavälillä. 2.1 Verkostomaisen liiketoiminnan keskeiset käsitteet 2.1.1 Verkostotutkimus Suomessa 2 Verkostotutkimuksessa voidaan erottaa kolme tutkimussuuntaa, joissa suomalaiset tutkijat ovat olleet aktiivisia: verkostojen tarkastelu osana arvoketjua, pk-yritysten verkostotutkimus sekä toimialojen verkostotutkimus. Kun verkostoja tarkastellaan osana arvoketjua, perusajatuksena on, että lisäarvo verkostossa syntyy, kun tuotanto pilkotaan kustannustehokkaasti tuotantoketjun eri yritysten kesken ja kukin toimija keskittyy omaan ydinosaamiseensa. Yritysverkostossa on veturiyritys, joka ulkoistaa ja järjestää omaa tuotantoaan verkostoitumalla. Verkoston johtaminen voi tapahtua usealla tasolla. Tutkimussuunta edustaa toimialan taloustieteen tutkimussuuntaa ja se käsittelee innovaatioita teollisuuden uudelleen järjestymisen ilmiönä. Tarkastelutaso on yritysten välisissä verkostoissa ja makrotason ilmiöissä, ei niinkään yksittäisten yritysten tavoissa jäsentää omaa liiketoimintaansa. Pk-yritysten verkostotutkimus lähtee ajatuksesta, että yrittäjä hankkii verkoston avulla resursseja tarttuakseen havaitsemaansa liiketoimintamahdollisuuteen rajoitettujen resurssien tilanteessa. Verkostosuhteet tuovat yrittäjälle muutakin kuin taloudellista hyötyä, esimerkiksi henkistä tukea yrittäjätyössä ja/tai tietämystä. Tämän 1 Arvioinnin viitekehyksen luomisessa sekä tässä luvussa muiltakin osin on käytetty pääasiallisena lähteenä teosta Möller Kristian Rajala Arto Svahn Senja Tulevaisuutena liiketoimintaverkot. Johtaminen ja arvonluonti. Teknologiateollisuus 2004. 2 Tässä luvussa lähteenä on pääosin Pietiläinen Tarja Lehtimäki Hanna Keso Heidi Liiketoimintaosaamisen lähtökohdat Innovatiivinen ja verkostomainen yrittäjyys. Tekes Teknologiakatsaus 175/2005. 7

tutkimussuunnan juuret ovat yrittäjyystutkimuksessa. Tarkastelutasona ovat yrittäjän verkostosuhteet, ja yrittäjän henkilön keskeistä toimijuutta korostetaan. 2000-luvun yrittäjyysverkostotutkimus on keskittynyt varsinkin yritysverkostojen kasvun ja suorituskyvyn tutkimukseen. Yrityksen kasvu voi tapahtua myös ulkoisena kasvuna, mikä tarkoittaa, että yrityksessä laajennetaan toimintaa yhteistyösuhteita solmimalla ja niitä hyväksi käyttäen. Toimialojen verkostotutkimuksen (Industrial Marketing and Purchasing School IMP) tutkimussuunta on syntynyt Ruotsissa 1980-luvun puolivälin tienoilla ja sen juuret ovat markkinoinnin tutkimuksessa. Siinä kiinnostuksen kohteena on teollisuuden alojen muotoutuminen yritystoiminnan verkostosuhteiden kautta. Suomessa IMP-koulukunta on vauhdittanut strategisten yritysverkostojen tutkimusta. IMP-koulukunta käyttää käsitettä verkosto (network) kuvaamaan markkinoita makrotasolla. Käsitettä verkko (net) käytetään, kun tarkastellaan yhden yrityksen erilaisia suhteita ja verkkoja, joissa se on mukana. Verkot ja verkostot koostuvat yritysten väliseen vaihdantaan liittyvistä suhteista (relationships) tai siteistä (bonds). Verkostosuhteet nähdään sekä vuorovaikutuksen mahdollistajina että vuorovaikutuksen tuloksina. Suomalaisessa tutkimuksessa käytettyjen teorioiden ja käsitteiden juuret ovat suurelta osin pohjoisamerikkalaisissa suurista yrityksistä tehdyissä tutkimuksissa. Verkostotutkimuksen valtavirta on tutkinut veturiyrityksen ja alihankkijoiden suhteita. Tutkimuksen kohteena on ollut tuotanto ja tuotannon kehittäminen on noussut yhteistoiminnan arvioinnin välineeksi. Vaikka tutkimus on pääosin keskittynyt suurten yritysten näkökulmaan, verkostomaisen ja innovatiivisen liiketoiminnan haasteiden voi väittää olevan erityisesti pk-yritysten haasteita, koska suurten yritysten toimintatapa on muodostunut normiksi. Suomalainen tutkimus on ollut vahva teorioiden käyttämisessä ja soveltamisessa, mutta ei niinkään teorioiden kehittämisessä. 3 Yhteenvetona edellä esitetystä lyhyestä tutkimuskatsauksesta voi todeta, että tutkimuksesta ei ole löydettävissä selkeää käsitteellistä yksimielisyyttä verkostomaisen liiketoiminnan analysoinnin pohjaksi. Tämä on aiheuttanut haasteita myös tässä arviointityössä. Myös Tekesin strategian tasolla ja erityisesti strategian toteuttamisessa verkostomainen liiketoiminta ja sen edistämisen edellytykset ovat jääneet osin täsmentymättä. Vuonna 2002 julkaistussa Tekesin teknologiastrategiassa verkottuneen talouden liiketoimintaosaaminen on esitetty kaikkiin toimialoihin liittyvänä perusteknologioiden sovelluksena. Verkottuneen talouden liiketoimintaosaamisen on teknologiastrategiassa määritelty sisältävän uudet arvoverkostot, klusteriyhteistyön ja ideoiden nopean kaupallistamisen. Teknologiastrategiassa todetaan: Kehitystyö ja pilotointi kohdistuvat uusiin verkottuneen talouden liiketoimintamalleihin ja konsepteihin sekä niiden soveltamiseen. Kehitystyö edellyttää teknologian, liiketaloustieteiden ja käyttäytymistieteiden tutkimuksen yhdistämistä. Liiketoimintaosaamista hyödynnetään usein uusien tietojärjestelmien avulla. Verkottuneen talouden liiketoimintaosaamisen sovelluskohteina ovat uusien arvoverkostojen hallinta, klusteriyhteistyön laajentaminen ja monitai poikkitieteisyyden hyödyntäminen, ideoiden nopea kaupallistaminen, tuotekehityksen hallinta, elinkaariasiakkuuksien hallinta, kansainvälistyminen ja globaali liiketoiminta, osaamisen ja tietämyksen hallinta, teknologiayrittäjyys, asiakas- ja loppukäyttäjälähtöisyys ja tarpeiden ennakointi, visiointi, strategialähtöisyys ja pitkäjänteisyys. Verkottuneen talouden liiketoimintaosaamisen käsite on siis teknologiastrategiassa määritelty varsin laajasti. 3 Pietiläinen Lehtimäki Keso. 8