PÖYRY FINLAND OY PAIMION SALON PÖYLÄN ALUEEN TUULIVOIMA- PUISTON LEPAKKO- SELVITYS 2012 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu
sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus... 5 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Tutkimusmenetelmät... 6 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 7 Epävarmuustekijät... 8 Lajikohtaista tarkastelua... 8 Lepakkopotentiaalin arviointi... 8 Tulokset ja päätelmät... 18 Kirjallisuus... 20
CPC Finland Oy suunnittelee yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Huson ja Pöylän alueelle, joka sijaitsee sekä Paimion että Salon kaupunkien alueella. Suunniteltu hankealue sijaitsee Paimion keskustasta noin kymmenen kilometriä kaakkoon, Salon keskustasta noin 16 km länteen ja Sauvon keskustasta noin seitsemän kilometriä koilliseen (kuva 1). Hankealue rajautuu etelästä Sauvontiehen ja pohjoisesta valtatiehen 110 (kuva 2). Tuulivoimaloiden sijaintipaikat on esitetty kuvassa 3. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3 MW, jolloin tuulivoimapuiston kokonaisteho olisi 27 MW (Pöyry 2012). Osana luontoselvitys- ja kaavoituspakettia toteutettiin lepakkoselvitys, joka koostui sekä maastotöistä että lepakkopotentiaalin kartoituksesta. Selvitysaineiston avulla voidaan arvioida alueen arvoa lepakoiden kannalta. Tämä raportti esittelee Pöyry Finland Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Paimion Salon Huso Pöylän tuulivoimapuiston lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia lepakoihin. Kuva 1. Hankealueen sijainti Saloon nähden. 3
Kuva 2. Tuulivoimapuistoalue on merkitty karttaan punaisella viivalla. 4
SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Salon keskustasta länteen ja kymmenen kilometriä Paimion keskustasta kaakkoon. Alue on melko laaja ja levittäytyy eteläosassa Pöylän kylästä pohjoiseen Kukolaan ja valtatiehen 110 saakka. Pohjois eteläsuunnassa se on noin 4,5 kilometriä pitkä ja itä länsisuunnassa noin kaksi kilometriä leveä (kuva 2). Tuulivoimapuisto on suunniteltu alueelle, jossa on niin metsiä, hakkuualueita kuin ojitettuja soitakin. Seudulla on myös varsin runsaasti kalliomuodostumia ja vähäisesti peltoja. Lähistöllä etenkin itä- ja kaakkoispuolella on useita peltovyöhykkeitä. Alueelle on kaavailtu yhdeksää tuulivoimayksikköä, jotka sijoitetaan esiselvityssuunnitelman mukaan melko tasaisesti hankealueelle (kuva 3). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Paimion Salon Pöylän alueen tuulivoimapuiston lepakkoselvityksen maastotöistä vastasivat luontokartoittajat Santtu Ahlman ja Sami Luoma. Lepakkopotentiaalin arvioinnin ja raportin laati Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). Kuva 3. Hankealueelle suunniteltujen tuulivoimalayksiköiden sijaintipaikat. 2 1 4 3 6 7 5 8 9 5
TUtkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Pöylän alueen tuulivoimapuiston selvitys tehtiin yleispiirteisenä melko suuresta pinta-alasta johtuen. Lepakoita havainnoitiin yöllä klo 22.00 4.00 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi yhteensä noin 36 tunnin aikana. Inventoinnit tehtiin 10. 11.6, 11. 12.6., 24. 25.7., 26. 28.7., 26. 27.8. ja 27. 28.8. Lisäksi lepakkopotentiaalia arvioitiin kultakin suunnitellulta tuulivoimalayksikön sijaintapaikalta päivällä 12.9. Alue kierrettiin hitaasti kävellen läpi, samalla vaihdellen detektorin taajuutta, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaittaisiin ja erotettaisiin toisistaan. Valtaosa tutkimusalueen tienvarsikohteista ja peltojen laiteista saatiin tarkastettua vähintään kahdesti, mutta pienialaisesti käyntikertoja kertyi parhaimmillaan neljä. Havainnointi tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden etsimiseen, eikä esimerkiksi rakennuksista etsitty lisääntymiskolonioita. Myöskään talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. Yöaikaisten maastoinventointien lisäksi arvioitiin kunkin tuulivoimalayksikön rakennuspaikan lepakkopotentiaalia kiertämällä paikat päivällä läpi. Arvioinnissa etsittiin kolopuita ja pohdittiin eri lajeille kelvollisia elinympäristöjä ja niihin liittyviä pienilmastoja. Yöhavainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoom H4n -laitetta. Lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä useat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja epäsäännöllisesti esiintyviä lajeja, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. 6
Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jossa ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. Lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. 7
Epävarmuustekijät Lepakkoselvityksellä saatiin riittävä kuva lepakoiden esiintymisestä osayleiskaavan suunnittelua varten. Osa lepakoista on kuitenkin varmasti jäänyt havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Kokonaisuudessaan selvitystä voidaan pitää riittävän kattavana päätelmien tekoa varten. Lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella runsaslukuisimmaksi myös Pöylän alueella. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. Isoviiksi- / viiksisiippa havaittiin myös useassa paikassa, mutta havaintomäärä ei luultavasti kuvasta alueen kokonaistilannetta kunnolla. Lajiparin ääni voidaan havaita vain noin 15 20 metrin etäisyydeltä, joten kaikkien yksilöiden löytäminen Pöylän kokoiselta alueelta on haastavaa 36 tunnin aikana. Viiksisiipoista tiedetään Suomessa hyvin vähän, mutta saalistusalueinaan ne käyttävät yleensä suojaisempia metsämaita kuin pohjanlepakot. Lepakkopotentiaalin arviointi Lepakoiden potentiaalista esiintymistä arvioitiin jokaisen tuulivoimalayksikön suunnitellulta rakennuspaikalta 12.9. Arviointi tehtiin päivänvalolla siten, että kohteiden lähimaasto kuljettiin läpi ja havainnoitiin lajille suotuisien elinympäristöjen esiintymistä sekä mahdollisia luonnonkoloja, jotka soveltuvat päivälepopaikoiksi. Arviointi tehtiin kolmiportaisella asteikolla. Korkea potentiaali tarkoittaa sitä, että paikalla todennäköisesti esiintyy vähintään kaksi lepakkolajia usean yksilön voimin säännöllisesti ja alueella on soveliaita päivälepopaikkoja. Tavanomainen merkitsee sitä, että kohteella voidaan maastorakenteen perusteella arvioida liikkuvan yksi tai kaksi lajia saalistelemassa tai liikkumassa. Heikko tarkoittaa, että alueella luultavasti liikkuu lepakoita vain satunnaisesti. Voimalayksikkökohtainen arviointi esitetään sivuilla 9 17. Järjestyksenä käytetään kuvassa 3 esitettyä numerointia. 8
Voimalapaikka 1 / 6705973:3270422 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Valtatien läheisyydessä oleva kalliomuodostuma, jossa on telemasto. Eteläpuolella kulkee hiekkatie ja lähialueilla on pääosin nuorta metsää. Kasvillisuuskuvaus: Kanervatyypin (CT) kuivaa kalliometsää, jossa on aukkopaikkoja ja nuorta puustoa. Mänty on valtapuu, mutta joukossa on myös kuusia varsin yleisesti. Kanerva on runsain varpu ja avoimilla kalliopaikoilla on lähinnä jäkäliä. Reunoilla on puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Vaikka kallioalueella on muusta ympäristöstä poikkeava pienilmastoa, on lähialueiden puusto nuorta ja tiheärakenteista, eikä koloja löydetty. 9
Voimalapaikka 2 / 6702723:270013 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Kahden hiekkatien lähellä oleva metsäalue, jonka pohjoispuolella on kallioita. Länsipuolella on ojitettuja kuvioita ja melko lähellä myös iäkkäämpää puustoa. Kasvillisuuskuvaus: Nuori ja tiheä puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas, jossa mänty on valtapuu. Seassa on yleisesti kuusia ja lehtipuiden taimia. Puolukka on runsain varpu. Kohteen reunalla on soistumaa. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Tavanomainen. Kohteen lähellä on melko vaihtelevia metsäkuvioita ja tielinjoja, jotka voivat soveltua esimerkiksi siippojen saalistuspaikoiksi. 10
Voimalapaikka 3 / 6705072:3269855 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Kolmen tielinjauksen lähellä oleva kohde, jossa on myös ojia. Eteläpuolella on kalliomuodostuma, mutta muualla on pääosin metsämaita. Kasvillisuuskuvaus: Melko iäkäs rinnekuusikko, joka on sekä mustikkatyypin (MT) tuoretta että käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta. Kasvillisuus on vaihtelevaa ja etenkin ojalinjojen liepeillä vehmasta. Päivälepopaikkoja / koloja: Alueelta löydettiin kaksi koloa. Lepakkopotentiaali Korkea. Metsäkuvio on rakenteeltaan avoin ja pienilmastoltaan merkittävä lähialueiden kanssa. Lisäksi alueella on koloja. 11
Voimalapaikka 4 / 6704680:3269323 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Kallioalueiden läheisyydessä oleva kohde, jonka länsipuolella alle sadan metrin etäisyydellä on hiekkatie. Luoteispuolella on peltoalue. Lähiympäristöt ovat metsämaita. Kasvillisuuskuvaus: Nuori rinteessä oleva kasvatusmännikkö, joka on voimakkaasti heinittynyt. Harvennusten myötä myös sananjalka ja vadelma ovat runsaita. Kyseessä on puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas, jossa puolukka on runsain varpu. Myös mustikka esiintyy. Paikalla on vähäisesti kalliopintoja. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Tavanomainen. Koloja ei löydetty, mutta lähiympäristö peltoineen on mosaiikkimainen kokonaisuus, joka saattaa kelvata saalistusympäristöksi pohjanlepakolle ja viiksisiipoille.. 12
Voimalapaikka 5 / 6704187:3269811 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Hyvin laajan kalliomuodostuman itälaidalla oleva alue, joka rajautuu ojitettuun Pyhässuohon. Eteläpuolella noin 200 metrin etäisyydellä on voimajohtolinja. Kasvillisuuskuvaus: Kanervatyypin (CT) kuivaa kalliokangasta, jossa kasvaa lähes yksinomaan mäntyjä. Kanerva ja sianpuolukka ovat runsaimmat varvut. Muita kasveja ovat lähinnä jäkälät ja heinät. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Karu kallioalue ja itäpuolen tiheärakenteinen suokohde eivät sovellu lepakoiden elinpiiriksi. 13
Voimalapaikka 6 / 6704091:3268875 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Lukuisten kallioalueiden lähellä oleva kohde, jonka pohjoispuolella noin 200 metrin etäisyydellä on voimajohtolinja ja luoteispuolella pieni peltolohko. Kasvillisuuskuvaus: Puolukkatyypin (VT) kuivahkoa ja kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta oleva mäntyvaltainen metsäkuvio, jossa on yleisesti myös kuusien ja lehtipuiden taimia. Kanerva ja puolukka ovat runsaimpia varpuja. Ruohoja on hyvin niukasti. Päivälepopaikkoja / koloja: Alueelta löydettiin yksi kolo. Lepakkopotentiaali Tavanomainen. Kohde ja lähiseutu ovat monipuolisia, mutta kolojen määrä on hyvin pieni. Alueella lienee kuitenkin saalistuskohteita. 14
Voimalapaikka 7 / 6700831:2693540 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Laajan kallioalueen eteläreunalla ja hiekkatien läheisyydessä oleva alue, jonka lähiympäristöt koostuvat käytännössä ainoastaan metsämaista. Kasvillisuuskuvaus: Rinteessä oleva mänty- ja kuusivaltainen puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas, joka on heinittynyt voimakkaasti harvennusten myötä. Rinteessä on paikoin varsin runsaasti katajia. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Tavanomainen. Metsä ja lähiympäristöt ovat pääosin yksipuoleisia, mutta sopivan suojaisia saalistuspaikkoja kuitenkin on muutamissa paikoissa. 15
Voimalapaikka 8 / 6703307:3270075 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Lukuisten kalliomäkien ja metsäkuvioiden kirjoma alue, jonka pohjoispuolella noin 300 metrin etäisyydellä on voimajohtolinja vastaavasti eteläpuolella peltoalue. Kasvillisuuskuvaus: Harvennettu mustikkatyypin (MT) tuore ja puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas, jonka puusto koostuu sekä männyistä että kuusista. Mustikka ja puolukka ovat runsaimpia varpuja. Notkossa on soistunutta aluetta, jossa kasvaa muun muassa rahkasammalia ja pallosaraa. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Metsä ja lähiympäristöt ovat pääosin yksipuolisia, eikä selvästi havaittavia potentiaalisia saalistuspaikkoja tai koloja löydetty. 16
Voimalapaikka 9 / 6702967:3270415 (KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto) Yleiskuvaus: Kapean peltolohkon pohjoisreunalla oleva alue, joka sijaitsee useiden kalliokuvioiden välittömässä läheisyydessä. Kasvillisuuskuvaus: Iäkästä puustoa kasvava mustikkatyypin (MT) tuore kangas, jossa aluskasvillisuus on melko avointa. Mustikka on hyvin runsas varpu. Kuvio on soistunut osittain, minkä vuoksi alueella kasvaa muun muassa varvikkorahkasammalta ja pallosaraa. Päivälepopaikkoja / koloja: Alueelta löydettiin useita koloja. Lepakkopotentiaali Korkea. Kuusikko, pelto ja läheiset kalliomuodostumat ovat kokonaisuutena hyvin potentiaalinen elinympäristö niin siipoille kuin pohjanlepakoillekin. 17
Tulokset ja päätelmät Tutkimusalueelta löydettiin yksittäisiä pohjanlepakoita 11 eri paikasta, joista peräti kuusi melko suppealta alueelta aivan eteläosasta. Lisäksi isoviiksi-/viiksisiippa havaittiin neljässä paikassa, joista kolme oli eteläosassa (kuva 4). Kahden tai useamman yksilön keskittymiä ei havaittu kuuden yön aikana lainkaan. Siippojen vähäinen esiintyminen havaintoaineistossa selittynee sillä, että lajien luotausäänet kuuluvat vain lyhyen matkan ja täydellinen lajistoselvitys vaatisi suuremman maastotyöpanoksen. Vaikka lepakkoselvitystä voidaan pitää vain yleispiirteisenä, saatiin detektori-inventointien avulla kuitenkin varsin kattava kuva alueen lepakkotilanteesta. Kokonaisuudessaan alue on varsin tavanomainen tai jopa heikko lepakoiden esiintymisen suhteen. Eteläosa on kuitenkin selvästi merkittävä lepakoiden esiintymisalue. Kyseiselle alueelle ei ole ainakaan alustavasti suunniteltu tuulivoimaloita. Jos alueelle suunnitellaan myöhemmin voimaloita, tulee ne sijoittaa mahdollisimman kauas tässä raportissa esitetyistä havaintopaikoista. Toimeksiantoon ei kuulunut lepakoiden muuton tutkiminen, mutta nykytietämyksen mukaan lepakot noudattelevat muutossaan maastolinjoja (Ympäristöministeriö 2011) ja liikehdintä keskittyy eniten rannikolle. Lepakkopotentiaalin arvioinnissa vain kaksi sijoituspaikkaa arvioitiin potentiaaliltaan korkeiksi. Muut arvioitiin joko tavanomaisiksi tai heikoksi. 18
Kuva 4. Pöylän alueen lepakkohavainnot. Samoiksi lepakkoyksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoilla. Pohjanlepakko 1 yksilö Viiksi- / isoviiksisiippa 1 yksilö 19
KIRJALLISUUS Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Pöyry 2012: Hankekuvaus ja alustava ympäristövaikutusten arviointi. Esiselvityksen loppuraportti. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7 Ympäristöministeriö 2011: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöministeriön raportteja 19/2011. 20