LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS 2011 AHLMAN

Transkriptio

1 LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS 2011 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Lepakoiden elintavoista... 4 Lepakot lainsäädännössä... 5 Epävarmuustekijät... 5 Lajikohtaista tarkastelua... 6 n arviointi... 6 Tulokset ja päätelmät... 6 Kirjallisuus... 43

3 johdanto Pori Energia Oy ja TuuliWatti Oy suunnittelevat tuulivoimapuistoa Luvian (kuva 1) ja Porin rajamaille. Koska kyseessä on laaja hanke ja sillä on yhteisvaikutuksia, sovelletaan siihen YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2 5 MW ja tornikorkeudet metriä. Tuulivoimaloiden lukumäärä on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan noin yksikköä. Osana YVA-menettelyä laadittiin lepakkopotentiaalin kartoitus ja yleispiirteinen lepakkoselvitys. Selvitysaineiston avulla hankkeen voidaan arvioida alueen arvoa lepakoiden kannalta ja pohtia mahdollisia lisäselvitystarpeita. Tämä raportti esittelee FCG Finnish Consulting Group Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston yleispiirteisen lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia linnustoon. Maastotöistä ja raportoinnista vastaa luontokartoittaja Santtu Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). Kuva 1. Luvian sijainti. 3

4 Tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Oosinselän tuulivoimapuiston selvitys tehtiin hyvin yleispiirteisenä suuresta pinta-alasta johtuen. Lepakoita havainnoitiin yöllä klo välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi yhteensä noin 32 tunnin aikana. Inventoinnit tehtiin , , , , ja Lisäksi lepakkopotentiaalia arvioitiin kultakin suunnitellulta tuulivoimalayksikön sijaintapaikalta päivällä 26.7., ja Alue kierrettiin pääosin hiljalleen pyöräillen ja osittain myös kävellen. Detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Valtaosa tutkimusalueen tienvarsikohteista saatiin tarkastettua vähintään kerran, mutta pienialaisesti käyntikertoja kertyi parhaimmillaan kolme. Havainnointi tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden etsimiseen, eikä esimerkiksi rakennuksista etsitty lisääntymiskolonioita. Myöskään talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. Yöaikaisten maastoinventointien lisäksi arvioitiin kunkin tuulivoimalayksikön rakennuspaikan lepakkopotentiaalia kiertämällä paikat päivällä läpi. Arvioinnissa etsittiin kolopuita ja pohdittiin eri lajeille kelvollisia elinympäristöjä ja niihin liittyviä pienilmastoja. Yöhavainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoom H4n -laitetta. Lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. 4

5 Lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. Epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin varsin vähän aikaa suhteessa suureen pinta-alaan. Vaikka alueen tiet kierrettiin järjestelmällisesti vähintään kerran läpi, niin osa lepakoista on varmasti jäänyt havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Kokonaisuudessaan selvitystä voidaan pitää vain suuntaa-antavana, sillä tarkka selvitys vaatisi huomattavasti suuremman maastotyöpanoksen. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x m khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x m khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x m khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x m khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x m khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x m khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x m khz Isolepakko Nyctalus noctula - x m khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x m khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x m khz Korvayökkö Plecotus auritus x m khz 5

6 Lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella ainoaksi lajiksi, joka löydettiin Oosinselän tuulivoimapuiston alueelta. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se esiintyy myös sopivilla metsämailla, kunhan pesimiseen ja päivälepoon on tarjolla sopivia paikkoja kuten koloja. n arviointi Lepakoiden potentiaalista esiintymistä arvioitiin jokaisen tuulivoimalayksikön suunnitellulta rakennuspaikalta 26.7., ja Arviointi tehtiin päivänvalolla siten, että kohteiden lähimaasto kuljettiin läpi ja havainnoitiin lajille suotuisien elinympäristöjen esiintymistä sekä mahdollisia luonnonkoloja, jotka soveltuvat päivälepopaikoiksi. Arviointi tehtiin kolmiportaisella asteikolla. Korkea potentiaali tarkoittaa sitä, että paikalla todennäköisesti esiintyy vähintään kaksi lepakkolajia usean yksilön voimin säännöllisesti ja alueella on soveliaita päivälepopaikkoja. Tavanomainen merkitsee sitä, että kohteella voidaan maastorakenteen perusteella arvioida liikkuvan yksi tai kaksi lajia saalistelemassa tai liikkumassa. Heikko tarkoittaa, että alueella luultavasti liikkuu lepakoita vain satunnaisesti. Voimalayksikkökohtainen arviointi esitetään sivuilla Järjestyksenä käytetään toimeksiantajalta saamaa numerointia (kuva 2). Tulokset ja päätelmät Alueen inventointiin käytettiin niin vähän aikaa, että lepakoiden tarkkaa esiintymiskuvaa ei saatu hahmotettua. Pienen otoksen perusteella alueella on kuitenkin varsin tavanomaisesti lepakoita. Siippojen puuttuminen havaintoaineistosta selittyy sillä, että lajien luotausäänet kuuluvat vain lyhyen matkan, eikä selvityksen tarkkuus ole riittävä niiden tai muiden lajien löytämiseen. Detektori-inventointien aikana yksinäinen pohjanlepakko havaittiin 13 eri paikalla. Lisäksi tuulivoimapuiston pohjoispuolella havaittiin kaksi yksittäistä yksilöä. Kahden lepakon keskittymiä varmistettiin kolmelta eri paikalta. Merkittävin havainto koskee kuitenkin viiden yksilön kerääntymää Porsmusansuon pohjoispuolella (kuva 3). Kaikkien havaintopaikkojen lepakoiden on tulkittu olevan eri yksilöitä. 6

7 X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = Kuva 2. Tuulivoimalayksiköiden numerojärjestys koordinaatteineen. Tuulivoimapuistoalueen lepakkoesiintymistä saatiin karkea mutta suuntaa antava kuva, jonka perusteella seutu ei ole erityisen arvokas. Valtaosa havainnoista tehtiin alueen länsipuoliskolta, josta suositetaan tehtävän lisäselvityksiä, etenkin viiden yksilön keskittymän vuoksi. Tutkimusalue sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä ja Lankoorinniemi katkaisee rannikkolinjan työntymällä luoteeseen. Nykytietämyksen mukaan vastaavat paikat ovat erityisen hyviä lepakoiden muuttopaikkoja. On mahdollista, että Lankoorinniemen läpi kulkee lepakoiden muuttoreittejä, joiden lajisto voi käsittää lähes kaikki maassamme tavattavat lajit. Muuttotilanteen selvittäminen suositellaan huhti-marraskuun ajan tehtävää tauotonta tutkimusta esimerkiksi AnaBat-laitteella. 7

8 Kuva 3. Oosinselän tuulivoimapuiston lepakkohavainnot. 1 yksilö 2 yksilöä 5 yksilöä 8

9

10 Voimalapaikka 1 Laaja hakkuualue, jossa kasvaa lähinnä koivujen taimia. Lähellä on myös varttuneempi taimikko, joka on lehtipuuvaltainen. Hakkuualan laiteilla on järeähkö kuusikko. Heikko. Alue on hyvin avoin, mutta metsän laitavyöhykkeellä saattaa toisinaan lentää yksittäisiä lepakoita. 10

11 Voimalapaikka 2 Melko nuori tuore kuusikkokangas, joka on osin myös lehtomaista kangasta. Järeitä puita on hyvin vähän. Tavanomainen. Metsän rakenteen vuoksi alue ei todennäköisesti ole merkittävä lepakoille. 11

12 Voimalapaikka 3 Päätehakattu alue, jossa kasvaa hyvin runsaasti koivujen ja mäntyjen taimia. Jättöpuina kasvaa kookkaita haapoja, joissa on koloja. Hakkuualan laiteilla on kuusikankaita. Jättöhaavoissa on koloja. Korkea. Avoin alue ei lepakoille luultavasti kelpaa, mutta metsänlaiteet ovat sopivia saalistuspaikkoja. Päivälepopaikoiksi sopivia koloja löydettiin useita. 12

13 Voimalapaikka 4 Hyvin tiheä mänty- ja koivuvaltainen taimikko, jossa on jokunen kookas jättöpuu. Heikko. Alueella ei ole lepakoille tyypillisiä saalistusmaastoja, eikä koloja löydetty. 13

14 Voimalapaikka 5 Päätehakattu alue, jossa kasvaa toistaiseksi vain pioneerikasveja. Aluetta reunustaa vanhahkot kuusikankaat. Heikko. Alueella esiintynee korkeintaan yksittäisiä pohjanlepakoita saalistelemassa metsänlaiteilla. Avoin alue ei ole lepakoille sovelias. 14

15 Voimalapaikka 6 Haakkuuala, jossa on runsaasti mäntyjä ja koivuja jättöpuina. Taimikkona kasvaa etenkin koivuja ja kuusia. Hakkuun laiteilla kasvaa kuusi- ja mäntykankaita. Kyseessä on mosaiikkimainen kokonaisuus. Tavanomainen. Jättöpuiden ja muutenkin melko suojaisan metsärakenteen vuoksi alue arvioitiin lepakkopotentiaaliltaan tavanomaiseksi. 15

16 Voimalapaikka 7 Hakkuuala, jossa on lukuisia mäntyjä siemenpuuasennossa. Laiteilla kasvaa mänty- ja kuusimetsiä. Alueelta löydettiin muutama kolo. Korkea. Alue on suojainen ja melko monipuolinen. Lisäksi kohteelta löydettiin luonnonkoloja, jotka sopivat päivälepopaikoiksi. 16

17 Voimalapaikka 8 Nuori kasvatuskuusikko, joka on hyvin tiheä. Laiteilla on järeämpää kuusivaltaista metsää. Alueen vieressä kulkee tielinja. Heikko. Todennäköisesti alueella ei esiinny lainkaan lepakoita, sillä puusto on hyvin tiheää ja nuorta, eikä koloja löydetty. 17

18 Voimalapaikka 9 Nuori kasvatusmännikkö, jonka puusto on hyvin tiheää. Joukossa on myös koivuja ja kuusia. Alueen vieressä on metsäautoura ja ojalinjoja. Heikko. Metsäkuviot ovat liian nuoria ja tiheäkasvuisia lepakoiden saalistamista varten. 18

19 Voimalapaikka 10 Soistunut ja tiheäkasvuinen metsä, jossa kasvaa niin havu- kuin lehtipuita. Läheiset metsät ovat niin ikään nuoria. Heikko. Metsärakenne on liian tiheä ja nuori lepakoiden elinpiiriksi. 19

20 Voimalapaikka 11 Mäntytaimikkoa, jossa on myös koivujen taimia yleisesti seassa. Laiteilla kasvaa kuusi- ja mäntyvaltaista metsää, joka on osin soistunut. Heikko. Lepakot eivät viihdy taimikoissa, eikä kolollisia jättöpuita ole. Reunustavat metsät eivät myöskään ole erityisen edustavia lepakoita ajatellen. 20

21 Voimalapaikka 12 Mäntyvaltainen muuttuma, jossa on useita tuoreita ojalinjoja. Puusto on nuorta ja tiheää. Kohteen lähistöllä on pieni vesimonttu. Heikko. Alue lienee vain satunnainen paikka lepakoiden saalistukselle metsien rakenteen vuoksi. 21

22 Voimalapaikka 13 Tiheä ja nuori metsä, jossa sekä kuusi että koivu kasvavat valtapuina. Viereisellä lohkolla on mäntymetsä. Heikko. Metsärakenne on hyvin tiheä, eikä lepakoiden vaatimia avoimempia saalistuspaikkoja ole. 22

23 Voimalapaikka 14 Vaihteleva kangas, jossa on hyvin tiheää puustoa. Mänty, kuusi ja koivut ovat peruslajeja. Kohde on osin soistunut. Lähellä kasvaa kuusikkoa. Heikko. Puusto on liian tiheää lepakoiden elinpiiriksi. 23

24 Voimalapaikka 15 Puolukkatyypin kasvatusmännikkö, jonka puusto on melko tiheää. Lähellä on paahteinen kallio, joka on mikroilmastoltaan arvokas. Tavanomainen. Kohteen metsä ei ole erityisen edustava lepakoita ajatellen, mutta läheinen paahdepaikka tekee kokonaisuudesta tavanomaisen. 24

25 Voimalapaikka 16 Lehtipuutaimikko, jonka yhdellä reunalla on varttuneempaa taimikkoa. Kohdetta ympäröi sekä järeähkö kuusikko että sekametsä. Tavanomainen. Vaikka kyseessä on hakkuualue, niin se on melko pienialainen ja sen laitavyöhykkeet tarjoavat todennäköisesti riittävän suojaista saalistusmaastoa lepakoille. 25

26 Voimalapaikka 17 Taimikko, jossa kasvaa eniten koivuja ja mäntyjä, mutta joukossa on myös kuusia. Alueella on muutamia järeitä mäntyjä jättöpuina. Kohteen lähellä kulkee tielinja. Heikko. Kohde lähialueineen ei sovellu lepakoiden saalistusmaastoksi. 26

27 Voimalapaikka 18 Nuori puolukkatyypin kasvatusmännikkö. Melko lähellä on pieniä vesialtaita ja ojalinja. Tavanomainen. Lähellä olevien kohteiden vuoksi lepakoita saattaa liikkua myös mäntymetsän aukkopaikoilla. 27

28 Voimalapaikka 19 Nuori koivikko / männikkö, jossa kasvaa myös kuusia. Kohteen lähellä kulkee avoin ojalinja. Heikko. Alue on nuorta ja tiheärakenteista puustoon, eikä se kelpaa lepakoiden saalistusmaastoksi. 28

29 Voimalapaikka 20 Muuttuma, jossa on avoin, mäntyjä kasvava alue. Reunoilla on kuusikkoa ja koivikkoa sekä ojalinja. Tavanomainen. Aukkoisuuden vuoksi alue soveltuu hyvin lepakoiden elinpiiriksi, vaikka koloja ei löydetty. 29

30 Voimalapaikka 21 Melko tiheärakenteinen tuore kangas, jossa kuusi on valtapuu. Aukkoisuutta on pääosin vähän, mutta hieman etäämpänä on myös avoimia kohtia. Tavanomainen. Avoimilla paikoilla on sopivan suojaisia alueita lepakoille saalistamiseen. 30

31 Voimalapaikka 22 Tiheäkasvuinen koivu- ja mäntytaimikko. Laiteilla on kuusikangasta ja soistumaa. Heikko. Tiheäkasvuisuuden vuoksi lepakoille ei ole sopivia saalistuspaikkoja. 31

32 Voimalapaikka 23 Mäntyvaltainen muuttuma, joka on ojitettu. Puusto on kitukasvuista, eikä järeitä puite ole lainkaan. Heikko. Muuttuma on laaja, eikä se sovellu lepakoiden elinpiiriksi rakenteensa vuoksi. 32

33 Voimalapaikka 24 Hakkuualue, jossa kasvaa paljon lehtipuiden taimia. Jättöpuina on kymmeniä kookkaita haapoja ja myös mäntyjä. Alueen eteläpuolella on avoin kaatopaikka. Kookkaissa haavoissa on lukuisia koloja. Heikko. Avoin alue on huomattavan laaja, kun huomioi läheisen kaatopaikan. Haaparyhmän kolot on yleensä asutettu naakkojen ja palokärjen toimesta. 33

34 Voimalapaikka 25 Varttunut kuusitaimikko, jossa kasvaa myös koivuja seassa. Puuston on hyvin tiheää, eikä aukkopaikkoja juuri ole. Reunoilla on koivu- ja haapavaltaista puustoa. Alue on osittain soistunut. Heikko. Tiheyden vuoksi alueella ei ole käytännössä lainkaan sopivaa elinympäristöä lepakoille. 34

35 Voimalapaikka 26 Päätehakattu alue, jossa on runsaasti koivujen ja mäntyjen taimia Jättöpuina kasvaa järeitä mäntyjä. Laiteilla on useita kuusivaltaisia kankaita. Heikko. Hakkuuala on niin laaja, ettei se tarjoa riittävästi suojaisuutta. 35

36 Voimalapaikka 27 Ojalinjan laiteilla oleva lehtomainen ja tuore kangas, jossa kuuset ovat osin järeitä. Ojalinjojen vuoksi alueella on hieman aukkoisuutta. Tavanomainen. Järeähkön puuston ja avoimien linjojen vuoksi alue soveltuu etenkin siippojen saalistusmaastoksi. 36

37 Voimalapaikka 28 Tiheä ja kosteapohjainen metsä, jossa kasvaa nuoria kuusia ja koivuja. Lähimetsissä on jokunen avoimempi kohta. Heikko. Vaikka lähellä on aukkopaikkoja, on alue kokonaisuudessaan lepakoille liian tiheärakenteinen. 37

38 Voimalapaikka 29 Vanha kaatopaikka-alue, jota maisemoidaan. Kohteen laiteilla on mänty- ja kuusivaltaista puustoa sekä useita varasto- ja konttorirakennuksia. Heikko. Vanha kaatopaikka-alue ei tarjoa mitään lepakoille, mutta kaatopaikan rakennusten laiteilla olevat metsät ovat potentiaaliltaan vähintään tavanomaisia. 38

39 Voimalapaikka 30 Laaja hakkuuala, jossa kasvaa havu- ja lehtipuiden taimia. Reunoilla on melko iäkästä kuusi- ja mäntykangasta. Järeimmissä puissa oli vähintään kaksi koloa. Tavanomainen. Avoimella alueella lepakot eivät viihdy, mutta suojaisilla metsälaiteilla todennäköisesti tavataan saalistelevia yksilöitä. 39

40 Voimalapaikka 31 Laaja hakkuualue, jossa on runsaasti koivujen taimia. Alueella on myös jokunen jättöhaapa. Laiteilla kasvaa kuusi- ja sekametsää. Heikko. Avoimuuden vuoksi alue ei sovellu mainittavasti lepakoille. 40

41 Voimalapaikka 32 Harvennettu ja osin soistunut metsä, jossa koivu on valtapuu. Seassa kasvaa myös kuusia ja mäntyjä. Tavanomainen. Avoimuuden vuoksi alueella saattaa liikehtiä erityisesti siippoja. 41

42 Voimalapaikka 33 Tiheä soistuma, jossa kasvaa niin mäntyjä, kuusia kuin koivujakin. Lähellä on paahteisia paikkoja, joissa mikroilmasto on suotuisampi Heikko. Soistuma ei sovi lepakoiden saalistusmaastoksi, eikä mahdollisia päivälepopaikkoja löydetty. Läheiset paahdelaikut ovat potentiaalisempia, mutta kokonaisuudessa seutu on heikkoa lepakoiden kannalta. 42

43 KIRJALLISUUS Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit 43

44