PÖYRY FINLAND OY MERIKARVIAN KÖÖRTILÄN TUULIVOIMA- PUISTON LEPAKKO- SELVITYS 2012 AHLMAN

Transkriptio

1 PÖYRY FINLAND OY MERIKARVIAN KÖÖRTILÄN TUULIVOIMA- PUISTON LEPAKKO- SELVITYS 2012 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Epävarmuustekijät... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Lepakkopotentiaalin arviointi... 7 Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus... 17

3 CPC Finland Oy suunnittelee kahdeksan tuulivoimalan rakentamista Köörtilän alueelle, joka sijaitsee Merikarvialla. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 11 kilometriä eteläkaakkoon Merikarvian keskustaan nähden. Köörtilän kylä sijaitsee noin 1,5 kilometrin etäisyydellä luoteispuolella. Hankealue rajautuu länsilaidaltaan Rantatiehen ja idässä Hiidenkallioon (kuva 1). Tuulivoimaloiden sijaintipaikat on esitetty kuvassa 2. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3 MW (kuva 3), jolloin tuulivoimapuiston kokonaisteho olisi 24 MW (Pöyry 2012). Osana luontoselvitys- ja kaavoituspakettia (Ahlman Konsultointi & suunnittelu 2012a ja 2012b) toteutettiin lepakkoselvitys, joka koostui sekä maastotöistä että lepakkopotentiaalin kartoituksesta. Selvitysaineiston avulla voidaan arvioida alueen arvoa lepakoiden kannalta. Tämä raportti esittelee Pöyry Finland Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Merikarvian Köörtilän tuulivoimapuiston lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia lepakoihin. Kuva 1. Hankealueen rajaus. 3

4 Kuva 2. Hankealueelle suunniteltujen tuulivoimalayksiköiden sijaintipaikat. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin 11 kilometrin päässä Merikarvian keskustasta eteläkaakon suuntaan. Lähin kyläkeskus on Köörtilä, joka on aivan hankealueen lähituntumassa luoteissuunnassa noin 1,5 kilometrin etäisyydellä. Eteläpuolella vajaan kahden kilometrin päässä on Pohjansaha. Alue on melko laaja ja levittäytyy lännessä meren läheltä Rantatieltä aina itäosan Hiidenkalliolle saakka, mistä on hyvin lyhyt etäisyys Filppulan ja Lammelan kyliin. Hankealue on noin neljä kilometriä leveä itä länsisuunnassa ja vastaavasti noin kilometrin pohjois eteläsuunnassa (kuva 2). Tuulivoimapuisto on suunniteltu alueelle, jossa on niin metsiä, hakkuualueita kuin ojitettuja soitakin sekä peltoja. Suurin yksittäinen peltokokonaisuus on Fallengissa. Alueelle on kaavailtu kahdeksan tuulivoimayksikköä, jotka sijoitetaan esiselvityssuunnitelman mukaan melko tasaisesti hankealueelle, painottuen kuitenkin itäpuoliskolle (kuva 2). 4

5 TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Merikarvian Köörtilän tuulivoimapuiston lepakkoselvityksen maastotöistä vastasivat luontokartoittajat Santtu Ahlman ja Sami Luoma. Lepakkopontetiaalin arvioinnin ja raportin laati Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). TUtkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Köörtilän tuulivoimapuiston selvitys tehtiin yleispiirteisenä suuresta pinta-alasta johtuen. Lepakoita havainnoitiin yöllä klo välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi yhteensä noin 24 tunnin aikana. Inventoinnit tehtiin , , ja Lisäksi lepakkopotentiaalia arvioitiin kultakin suunnitellulta tuulivoimalayksikön sijaintapaikalta päivällä 1.8. Alue kierrettiin pääosin hiljalleen kävellen ja osittain myös pyöräillen. Detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Valtaosa tutkimusalueen tienvarsikohteista ja peltojen laiteista saatiin tarkastettua vähintään kahdesti, mutta pienialaisesti käyntikertoja kertyi parhaimmillaan viisi. Havainnointi tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden etsimiseen, eikä esimerkiksi rakennuksista etsitty lisääntymiskolonioita. Myöskään talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. Yöaikaisten maastoinventointien lisäksi arvioitiin kunkin tuulivoimalayksikön rakennuspaikan lepakkopotentiaalia kiertämällä paikat päivällä läpi. Arvioinnissa etsittiin kolopuita ja pohdittiin eri lajeille kelvollisia elinympäristöjä ja niihin liittyviä pienilmastoja. Yöhavainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoom H4n -laitetta. 175 m 119 m 112 m Kuva 3. Voimalayksiköiden korkeustiedot. 63 m 5

6 Lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. Lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa riittävän kuvan saamiseksi osayleiskaavaa varten. Osa lepakoista on kuitenkin varmasti jäänyt havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Kokonaisuudessaan selvitystä voidaan pitää riittävän kattavana päätelmien tekoa varten. Lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella runsaslukuisimmaksi myös Köörtilässä. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. 6

7 Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x m khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x m khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x m khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x m khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x m khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x m khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x m khz Isolepakko Nyctalus noctula - x m khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x m khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x m khz Korvayökkö Plecotus auritus x m khz Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry Isoviiksi- / viiksisiippa havaittiin vain yhdessä paikassa, mikä ei luultavasti kuvasta alueen kokonaistilannetta kunnolla. Lajiparin ääni voidaan havaita vain noin metrin etäisyydeltä, joten löytäminen Köörtilän kokoiselta alueelta on haastavaa 24 tunnin aikana. Viiksisiipoista tiedetään Suomessa hyvin vähän, mutta saalistusalueinaan ne käyttävät yleensä suojaisempia metsämaita kuin pohjanlepakot. Lepakkopotentiaalin arviointi Lepakoiden potentiaalista esiintymistä arvioitiin jokaisen tuulivoimalayksikön suunnitellulta rakennuspaikalta 1.8. Arviointi tehtiin päivänvalolla siten, että kohteiden lähimaasto kuljettiin läpi ja havainnoitiin lajille suotuisien elinympäristöjen esiintymistä sekä mahdollisia luonnonkoloja, jotka soveltuvat päivälepopaikoiksi. Arviointi tehtiin kolmiportaisella asteikolla. Korkea potentiaali tarkoittaa sitä, että paikalla todennäköisesti esiintyy vähintään kaksi lepakkolajia usean yksilön voimin säännöllisesti ja alueella on soveliaita päivälepopaikkoja. Tavanomainen merkitsee sitä, että kohteella voidaan maastorakenteen perusteella arvioida liikkuvan yksi tai kaksi lajia saalistelemassa tai liikkumassa. Heikko tarkoittaa, että alueella luultavasti liikkuu lepakoita vain satunnaisesti. Voimalayksikkökohtainen arviointi esitetään sivuilla Järjestyksenä käytetään kuvassa 2 esitettyä numerointia. 7

8 Voimalapaikka 1 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Kauraviljelmän laiteilla oleva laaja ja yhtenäinen hakkuualue, jossa on hyvin tiheää taimikkoa. Lähin iäkkäämpi metsä on länsipuolella. Kasvillisuuskuvaus: Alue on käytännössä kokonaan päätehakattua alaa, jossa on taimia. Suurin osa taimista on 2 6 metriä korkeita kuusia, pihlajia ja koivuja, eikä jättöpuita ole merkittävästi. Kuvio on ollut puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Avoimet alueet eivät ole lepakoille soveliaita, eikä sopivan suojaisia metsänlaiteita ole paikan lähellä. 8

9 Voimalapaikka 2 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Laajan hakkuualueen eteläreunalla oleva taimikko. Alueen eteläpuolella on sekametsää melko lähellä. Kasvillisuuskuvaus: Tiheähkö ja voimakkaasti heinittynyt taimikko, joka on tien reunalla. Heinien ohella myös maitohorsma, peltosaunio ja muut pioneerilajit ovat valta-asemassa. Taimet ovat pääosin 2 5 metriä korkeita ja muutamat jättöpuut ovat varsin nuoria. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Avoimet alueet eivät ole lepakoille soveliaita. Lisäksi eteläpuolen puustoinen reunus ei tarjoa riittävää suojaa saalistamiseen. 9

10 Voimalapaikka 3 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Kuusivaltainen kangasmetsä, jossa on korkeuseroja ja melko kookasta puustoa. Eteläpuolella on tielinja ja pelto, jotka muodostavat mosaiikkimaisen kokonaisuuden. Kasvillisuuskuvaus: Monimuotoinen mustikkatyypin (MT) ja käenkaali mustikkatyypin (OMT) lehtomaisen kankaan kuvio, jossa on kuusten seassa runsaasti kookkaita haapoja. Metsä on käytännössä luonnontilainen ja pienilmastoltaan vaihteleva. Päivälepopaikkoja / koloja: Alueella on useita koloja eri puissa. Lepakkopotentiaali Korkea. Kohde on sekä metsärakenteeltaan että mikroilmastoltaan suotuisa lepakoilla. Läheinen tielinja ja pelto luovat vaihtelevan kokonaisuudessaan, joka on usein mieleinen viiksisiipoille. 10

11 Voimalapaikka 4 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Nuori ja harvennettu kuusikko, jonka laiteilla on hieman iäkkäämpää metsää. Alueen lounaispuolella on pieni peltolohko. Kasvillisuuskuvaus: Metsä on sekä mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasta että paikoin myös käenkaali mustikkatyypin (OMT) lehtomaista ja hyvin vehmasta kangasta. Kangas on varsin tiheärakenteista, mutta siinä on muutamia avoimia paikkoja. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Metsäkuvio on liian tiheä lepakoiden saalistusalueeksi, eikä välittömässä läheisyydessä ole hyviltä vaikuttavia saalistusmaastoja. 11

12 Voimalapaikka 5 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Melko iäkäs kuusikko, joka sijaitsee muuta ympäristöä korkeammalla nyppylällä. Metsän itä- ja pohjoispuolella on hakkuualueita ja länsipuolella Fallengin pelto. Kasvillisuuskuvaus: Kuusivaltainen käenkaali mustikkatyypin (OMT) lehtomainen kangas, joka on hyvin rehevä. Puusto on melko iäkästä ja aluskasvillisuus monipuolista; käenkaalta, tesmaa, taikinamarjaa, oravanmarjaa ja metsätähteä. Alueella on lehdon piirteitä. Päivälepopaikkoja / koloja: Alueelta löydettiin kaksi koloa. Lepakkopotentiaali Tavanomainen. Metsä lähiympäristöineen on melko monipuolinen ja pienilmastoltaan vaihteleva alue, jossa on suojaisia saalistuspaikkoja. 12

13 Voimalapaikka 6 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Hiekkatien välittömässä läheisyydessä oleva ojanvarsiryteikkö, jossa puusto on tiheää. Lähistöllä on lähinnä pääosin nuorta talousmetsää. Kasvillisuuskuvaus: Hyvin tiheäkasvuinen metsälaikku, jossa kasvaa eniten nuoria lehtipuita ja kuusia. Paikan laiteilla on kaksi toisiinsa yhtyvää ojalinjaa. Nuorten lehti- ja havupuiden lisäksi kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Metsä on liian tiheärakenteinen lepakoille, eikä lähellä ole lainkaan potentiaalista lepakkomaastoa. 13

14 Voimalapaikka 7 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Erittäin tiheä kuusivaltainen alue, joka on ojalinjojen keskellä. Länsipuolella on muuta maastoa korkeampi metsäsaareke ja peltoalue. Kasvillisuuskuvaus: Metsä on niin sulkeutunut, että aluskasvillisuutta esiintyy vain paikoitellen. Ojalinjat ovat osittain hieman avoimempia ja niissä kasvaa muun muassa ojasorsimoa ja saroja. Kuvio on pieneltä osin käenkaali mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Heikko. Metsä on aivan liian tiheärakenteinen lepakoille, eikä lähellä olen lainkaan potentiaalista lepakkomaastoa. 14

15 Voimalapaikka 8 / : (KKJ1) Yleiskuvaus: Havupuuvaltainen ja kivikkopohjainen metsä, joka on hyvin laaja kokonaisuudessaan. Eteläpuolella etäällä on hieman hakkuualuetta. Kasvillisuuskuvaus: Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas, jossa mänty on valtapuu, mutta seassa on yleisesti myös koivuja. Metsän rakenne on melko harva ja siinä on selviä korkeuseroja. Pensaskerroksen kasvillisuus on niukkaa. Päivälepopaikkoja / koloja: Ei löydetty. Lepakkopotentiaali Tavanomainen. Metsä on harvarakenteinen ja pienilmastoltaan vaihteleva kohde, joten esimerkiksi siippoja saattaa esiintyä alueella. 15

16 Tulokset ja päätelmät Tutkimusalueelta löydettiin yksittäisiä pohjanlepakoita vain neljästä eri paikasta. Lisäksi isoviiksi-/viiksisiippa havaittiin yhdessä paikassa (kuva 4). Kahden tai useamman yksilön keskittymä ei havaittu neljän yön aikana lainkaan. Siippojen lähes täydellinen puuttuminen havaintoaineistosta selittynee sillä, että lajien luotausäänet kuuluvat vain lyhyen matkan ja täydellinen lajistoselvitys vaatisi suuremman maastotyöpanoksen. Vaikka lepakkoselvitystä voidaan pitää vain yleispiirteisenä, saatiin detektori-inventointien avulla kuitenkin varsin kattava kuva alueen lepakkotilanteesta. Kokonaisuudessaan alue on varsin tavanomainen tai jopa heikko lepakoiden esiintymisen suhteen. Havainnot saatiin melko etäältä suunniteltuihin tuulivoimalayksiköihin nähden, eikä niiden läheisyydessä havaittu merkittäviä kerääntymiä tai saalistuspaikkoja. Toimeksiantoon ei kuulunut lepakoiden muuton tutkiminen, mutta nykytietämyksen mukaan lepakot noudattelevat muutossaan maastolinjoja (Ympäristöministeriö 2011) ja liikehdintä keskittyy eniten rannikolle. Köörtilän sijainti ja voimalayksiköiden määrä huomioiden alue saattaa sijaita merkittävällä lepakoiden muuttopaikalla. Muuttotilanteen selvittäminen vaatisi esimerkiksi kahden Song Meter -laitteen sijoittamista hankealueelle keväällä toukokuun ajaksi ja syksyllä elokuun alusta syyskuun puoliväliin saakka. Kuva 4. Köörtilän lepakkohavainnot. Mustat pallot kuvaavat tuulivoimaloiden sijainteja. Samoiksi lepakkoyksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoilla. Pohjanlepakko 1 yksilö Viiksi- / isoviiksisiippa 1 yksilö 16

17 KIRJALLISUUS Ahlman Konsultointi & suunittelu 2012a: Merikarvian Köörtilän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuutontarkkailu ja merikotkahavainnointi. Pöyry Finland Oy. 31 s. Ahlman Konsultointi & suunittelu 2012b: Merikarvian Köörtilän tuulivoimapuiston pesimälinnustoselvitys. Pöyry Finland Oy. 29 s. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Pöyry 2011: Hankekuvaus ja alustava ympäristövaikutusten arviointi. Esiselvityksen loppuraportti. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2011: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöministeriön raportteja 19/

18