Ruoka Voidaanko allergiaa ehkäistä ravitsemuksen keinoin? Ulla Hoppu, Marko Kalliomäki ja Erika Isolauri Atooppiset sairaudet eli atooppinen ihottuma, allerginen nuha ja astma ovat kroonisia, ja niiden on oletettu heijastavan muuntunutta tapaa reagoida immunologisesti elinympäristön vieraisiin valkuaisaineisiin, antigeeneihin. Ravitsemus esitetään erääksi syyksi allergioiden yleistymiselle allerginen»muuntunut» reaktiotapa olisikin luonnollinen vaste ravinnon rajuihin muutoksiin. Välttämisruokavalion ei ole todettu ehkäisevän allergiaa. Länsimainen ruokavalio sisältää runsaasti rasvaa ja vähän antioksidantteja ja myös aiempaa niukemmin mikrobeja. Ruoka voidaan siten nähdä allergian ensimmäisenä aiheuttajana ja ruokavaliohoito taas mahdollisuutena estää allergisen tulehduksen kehittyminen ja eteneminen. Allergiaan liittyvällä ravitsemustutkimuksella pyritään turvaamaan nykyisten suomalaisten ravitsemussuositusten noudattaminen myös allergiaperheissä ja selvittämään erityisneuvonnan ja -suositusten tarve sekä myös kehittämään terveysvaikutteisia elintarvikkeita allergista tulehdusreaktiota hillitsemään. Allergiset sairaudet (ruoka-allergia, atooppinen ihottuma, allerginen nuha, astma) ovat yleistyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Perinnöllisen taipumuksen ohella useat ympäristötekijät vaikuttavat allergioiden puhkeamiseen, ja allergioiden lisääntyminen onkin liitetty länsimaiseen elämäntapaan ja ruokavalioon (von Mutius 1998). Allergian ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet on kohdistettu riskiperheisiin, joissa vähintään yhdellä perheenjäsenellä on allerginen sairaus. Lapsi herkistyy yleensä ensin ruoan antigeeneille ja vasta myöhemmin muille ympäristöantigeeneille, kuten siite- ja eläinpölylle (Kulig ym. 1999). Siksi allergiaa on tähän saakka pyritty ehkäisemään tosin tuloksettomasti erilaisilla välttämisruokavalioilla, joiden ravitsemuksellisista riski- tai suojatekijöistä on vielä suhteellisen vähän tietoa. Uutta tutkimustietoa on kuitenkin kertynyt ravitsemuksen ja ruoan antigeenien vaikutuksesta immuunivasteeseen, suoliston puolustusvasteeseen sekä allergian puhkeamiseen ja etenemiseen. Uudet ravitsemushoidot liitetään nimenomaan suojamekanismien kehittymiseen tai allergisen tulehdusreaktion hillitsemiseen. Ruokavalion ja allergian yhteyttä tarkastellessa tulee huomioida, että mahdollisen ehkäisyn ohella ravitsemushoidolla voitaisiin ehkä estää atooppisen herkistymisen kehittyminen krooniseksi atooppiseksi sairaudeksi. Allergia Allergialla tarkoitetaan immunologisin mekanismein välittyvää elimistölle haitallista tapaa reagoida tavanomaisiin ympäristön antigeeneihin, kuten ravintoaineisiin. Allergiassa elimistön reaktio vieraisiin valkuaisaineisiin on muuttunut. Keskeistä on immuunivasteen sytokiinin tuotanto ja sen tasapaino. Normaalisti tyypin 1 auttaja-t-solujen (Th1) tuottamat välittäjäaineet estävät tyypin 2 solujen (Th2) liialliseen aktivaation. Atoopikoilla, joilla on taipumus IgEvasta-aineiden tuottamiseen tavanomaisia ym- 98 Duodecim 2001;117:98 102 U. Hoppu ym.
päristön antigeeneja kuten ravintoaineita kohtaan, tasapaino on kuitenkin pysyvästi häiriintynyt ja auttaja-t-solut erilaistuvat Th2-soluiksi, jotka tuottavat interleukiineja (IL) 4 ja 5. IL- 5 aktivoi eosinofiilisia valkosoluja tulehduksessa, ja IL-4 lisää IgE-vasta-aineiden määrää ja edistää edelleen Th2-solujen muodostumista. Antigeenit laukaisevat immunologisen tulehdusreaktion, joka voimistuu ja ilmenee kohde-elimissä moninaisina oireina. Terveeseen immunologiseen tasapainoon kuuluvat käynnistyvien immuunireaktioiden säätely ja oraalisen toleranssin kehittyminen ruoan antigeeneja kohtaan. Erityisesti Th3-solujen tuottamat välittäjäaineet edistävät oraalista toleranssia ja ehkäisevät allergista tulehdusta pienentämällä mm. IL-4:n tuotantoa. Ne ovat kenties jopa Th1-soluja tärkeämpi immuunivasteen säätelijä varhaislapsuudessa (Romagnani 2000). Suurin antigeenialtistus saadaan ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden kautta, ja siksi limakalvojen puolustusjärjestelmässä onkin eniten elimistön reaktiotapaa säätelevää immunologista solukkoa. Suolen epiteelisolut säätelevät ruoan antigeenin käynnistämää immuunivastetta muodostamalla läpäisevyysesteen ravinnon antigeenien ja paikallisen imukudoksen välille sekä toimimalla antigeenia tarjoavina soluina. Antigeenin lopullinen rakenne ja esittelytapa määräävät sen, minkälainen immuunireaktio syntyy. Allergian kehittyminen edellyttää erityisesti sitä, että antigeeni läpäisee suolen limakalvon puolustusmekanismit immunologisesti aktiivisessa muodossa. Suoliston epiteelisolukon, läpäisevyysesteen ja immuunijärjestelmän toiminnallinen kypsymättömyys ovatkin lisääntyneen ruoka-allergiariskin syitä varhaislapsuudessa. Myös oraalisen toleranssin mekanismit kypsyvät vasta imeväisiässä antigeenikontaktien myötä. Siksi onkin yllättävää, ettei ruoka-allergiaa kehity kaikille. Todennäköisimpänä selityksenä pidetään rintaruokintaa. Osana limakalvojen yhteistä puolustusjärjestelmää rintamaito välittää äidin tulehdus- ja puolustussolujen tasapainon lapselle (Isolauri 1999b). Tulehdusprosessit edistävät lapsen oman immuunijärjestelmän kypsymistä ja puolustusmekanismit pitävät tulehduksen hallinnassa. Allergia ja proteiinit Ensimmäiset vieraat proteiinit, jotka lapsen elimistö kohtaa, ovat peräisin ruoasta. Rintamaito on terveen lapsen luonnollista ja parasta ravintoa, ja yksinomaista imetystä suositellaan yleisesti 4 6 kuukauden ikään (Luukkainen ym. 1999). Varhainen yksinomainen rintaruokinta on todettu parhaaksi mahdolliseksi suojaksi myös allergista reaktiotapaa vastaan (Oddy ym. 1999). Rintaruokinnan antama suoja perustuu ravitsemustekijöihin, vasta-aineisiin ja muihin immunologisiin tekijöihin sekä suoliston normaalia bakteerikasvustoa ylläpitäviin ominaisuuksiin. Lapsi altistuu rintaruokinnan kautta äidin nauttimille ruoka-aineille. Proteiinit muokkautuvat kuitenkin äidin suoliston»biologisen filtraation» kautta rintamaitoon. Rintaruokinta edistää siten monin tavoin lapsen immuunivasteen kehitystä, ja rintamaidon on todettu suojaavan erityisesti allergiaan liittyvältä suolistotulehdukselta. Rintamaidon koostumus on kuitenkin yksilöllinen ja suojatekijöiden pitoisuudessa on suuria eroja (Kalliomäki ym. 1999). Rintaruokinnan yleisistä eduista huolimatta lapsi saattaa allergisoitua jo yksinomaisen imetyksen aikana, mikä on kuitenkin suhteellisen harvinaista (Isolauri ym. 1999b). Useimmiten allergia puhkeaa vieroitusvaiheessa, ja yleisimmät ruoka-allergian aiheuttajat imeväisiässä ovat maito, muna ja vehnä. Varmistetun ruokaallergian hoitona on allergisoivien proteiinien täydellinen välttäminen. Korvaaviksi proteiinilähteiksi soveltuvat parhaiten entsymaattisesti pilkotut proteiinit, joiden allergeenisuus on pienentynyt. Kansainvälisen suosituksen mukaan esimerkiksi maitoallergiapotilaan alkuhoitoon suositellaan vain pitkälle pilkottuja proteiinihydrolysaatteja (Isolauri 1999a). Koska ensimmäiset allergisoivat proteiinit ovat peräisin ruoasta, allergiaa on pyritty ehkäisemään erilaisilla välttämisruokavalioilla. Allergiariskiperheissä allergisoivien ruoka-aineiden välttämistä on aiemmin suositeltu äidille imetysaikana ja lapselle 1 2 vuoden ikään saakka, mutta välttämisruokavalioiden ei ole todettu ehkäisevän lapsen allergiaa (Zeiger ja Heller 1995, Hattevig ym. 1999). Välttämisruokavaliot ovat Voidaanko allergiaa ehkäistä ravitsemuksen keinoin? 99
ravitsemuksellinen riski sekä imettävälle äidille että lapselle ja vaikuttavat jopa lapsen normaaliin kasvuun (Arvola ja Holmberg-Mattila 1999, Isolauri ym. 1999b). Erityisesti perusruokaaineiden kuten maidon tai kotimaisten viljojen välttäminen voi johtaa ruokavalion yksipuolisuuteen ja ravintoaineiden riittämättömään saantiin. Jopa niin sanottujen yleisesti allergisoivien ruoka-aineiden välttäminen haittaa terveellisen ruokavalion toteuttamista. Välttämisruokavalio soveltuu siten vain todetun ruoka-allergian hoitoon, ja sen laaja toteuttaminen vaatii asiantuntevaa ravitsemusneuvontaa. Ruokavalion n-6/n-3-rasvahappokoostumuksen lyhyt- tai pitkäaikaisista vaikutuksista allergiaan ei kuitenkaan ole prospektiivisin seurantatutkimuksin hankittua näyttöä. Länsimaisessa ruokavaliossa on useimmiten yhä ongelmana rasvan etenkin tyydyttyneen rasvan suuri osuus, jonka merkitystä myös uudet tutkimustuloksemme korostavat (Hoppu ym. 2000). Eri kasviöljyjen ja niistä valmistettujen margariinien n-6- ja n-3-rasvahappojen osuudet poikkeavat toisistaan, mutta Suomessa yleisimmin käytettävässä rypsiöljyssä on edullinen rasvahappokoostumus. Myös trans-rasvahappojen määrä on Allergia ja rasvat Rintamaidon rasvahappokoostumukseen vaikuttavat äidin ennen raskautta ja sen aikana kertyneet rasvavarastot sekä imetysajan ruokavalio (Martin ym. 1993). Maitorasvasta ja lihasta saadaan runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja ja pieniä määriä trans-rasvahappoja. Trans-rasvahappoja syntyy myös margariinien valmistuksessa kasvirasvoja kovetettaessa. Kasviöljyistä saatavat linolihappo (18:2n-6) ja alfalinoleenihappo (18:3n-3) ovat monityydyttymättömiä välttämättömiä rasvahappoja, joista muodostuu elimistössä pitkäketjuisia rasvahappoja. Kalasta saadaan pitkäketjuisia n-3-rasvahappoja, kuten eikosapentaeeni- ja dokosaheksaeenihappoa. Rasvojen vaikutusta allergiaan on tarkasteltu lähinnä tutkimalla yksittäisten rasvahappojen immunologisia vaikutuksia. Epidemiologisissa tutkimuksissa allergiaan on liitetty länsimaissa voin käytön korvaaminen margariinilla ja n-6- ja n-3-rasvahappojen suurentunut suhde ruokavaliossa. Kokeellisesti on osoitettu, että linolihaposta muodostuvan arakidonihapon johdos prostaglandiini E 2 lisää allergista tulehdusreaktiota ja IgE:n tuotantoa (Black ja Sharpe 1997, Kankaanpää ym. 1999). Myös trans-rasvahappojen on oletettu olevan yhteydessä allergiaan, koska ne voivat häiritä monityydyttymättömien rasvahappojen aineenvaihduntaa (Weiland ym. 1999). Pitkäketjuisten n-3-rasvahappojen on puolestaan osoitettu hillitsevän allergista tulehdusreaktiota, ja kalan syönnin onkin esitetty suojaavan astmalta lapsuusiässä. Välttämisruokavaliolla ei voida ehkäistä allergiaa. suomalaisessa ruokavaliossa keskimäärin hyvin vähäinen. Pelkästään kokeellisten tutkimusten perusteella ei siten pidä muuttaa kasviöljyjä ja -margariineja suosivaa ravitsemusneuvontaa, varsinkin kun kliiniset tutkimukset puoltavat sitä myös allergian kannalta (Hoppu ym. 2000). Rasvan laadun ohella on syytä kiinnittää huomiota etenkin ruokavalion rasvan kokonaismäärään. Allergia ja antioksidantit Allerginen tulehdusreaktio johtaa endogeeniseen oksidatiiviseen stressiin, jota eksogeeniset oksidantit, kuten ilmansaasteet tai tupakansavu, voivat edelleen lisätä. Ruokavaliosta saatavien antioksidatiivisten ravintoaineiden määrä saattaa siten olla keskeisessä asemassa allergisen tulehdusreaktion säätelyssä. C- ja E-vitamiinien, beetakaroteenin sekä seleenin, sinkin ja magnesiumin vähäinen saanti saattaa lisätä astmariskiä tai pahentaa astman oireita (Soutar ym. 1997, Greene 1999). Nykyisten normaaliväestölle tarkoitettujen antioksidanttien saantia koskevien suositusten on esitetty olevan liian pieniä henkilöille, joilla on krooninen atooppinen sairaus. Aikuisten C- 100 U. Hoppu ym.
vitamiinin saantisuosituksen (60 mg/vrk) moninkertaisesti ylittävällä C-vitamiinilisällä (200 1 000 mg/vrk) on joissakin tutkimuksissa onnistuttu vähentämään astmaoireita (Bielory ja Gandhi 1994). Antioksidanttitäydennyksen hyödyistä allergian ehkäisyssä ja hoidossa tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Ensisijaisesti tulisi pyrkiä varmistamaan antioksidanttien riittävä saanti monipuolisesta ruokavaliosta, varsinkin kun omien havaintojemme mukaan etenkin E- ja C- vitamiinien saanti on vähäistä useissa allergiaperheissä (Hoppu ym. 2000). Allergia ja ruokavalion kokonaisuus Edellä on tarkasteltu lähinnä yksittäisten ravintoaineiden vaikutusta allergiaan. Ruokavalio on kuitenkin aina monen tekijän summa ja pitkällä aikavälillä ruokavalion kokonaisuus on ratkaiseva. Allergiariskiperheiden seurantatutkimuksessa totesimme imettävien äitien energiansaannin olevan suhteellisen pieni (Hoppu ym. 2000). Kuitenkin rasvan keskimääräinenkin osuus energiansaannista (36.6 %), oli suuri suosituksiin (alle 30 %) verrattuna. Allergisten äitien ruokavaliossa rasvan ja etenkin tyydyttyneen rasvan osuus oli suurempi ja hiilihydraattien osuus pienempi kuin terveiden äitien. Rasvan ja C-vitamiinin saannin välillä oli käänteinen yhteys. Äidit, jotka välttivät tiettyjä ruoka-aineita (useimmiten hedelmiä ja kasviksia) oman ruoka-aineyliherkkyytensä vuoksi, saivat eniten rasvaa ja vähiten C-vitamiinia. Tyydyttyneen rasvan runsas määrä äidin ruokavaliossa oli yhteydessä lapsen atooppiseen herkistymiseen äidin omasta allergiasta riippumatta. Vaikka koko väestön rasvansaanti on pienentynyt viime vuosikymmeninä, rasvan käyttö saattaa riskiryhmissä, kuten allergiaperheissä, olla yhä runsasta. Mekanismia, jolla tyydyttynyt rasva vaikuttaa allergiaan, ei tunneta, ja tyydyttyneen rasvan runsas käyttö saattaakin olla vain merkki epäterveellisestä ruokavaliosta, jota kuvastaa mm. rasvaisten välipalojen runsaus ja kasvisten ja hedelmien vähäinen käyttö. Allergiaperheille on myös aiemmin suositeltu ns. yleisesti allergisoivien ruoka-aineiden, mm. sitrushedelmien, mansikoiden, herneiden ja kalan välttämistä, mikä on johtanut antioksidanttien ja n-3-rasvahappojen vähäiseen saantiin. Nykytietämyksen valossa tällainen välttämisruokavalio on jopa kasvattanut allergiariskiä. Uudet tutkimustuloksemme osoittavat, että ruokavalion kokonaisuus (sopiva energian saanti, proteiinien, rasvan ja hiilihydraattien laatu ja määrä, antioksidantit ym.) saattaa vaikuttaa allergisoitumiseen enemmän kuin allergisoivien ruoka-aineiden tai yksittäisten rasvahappojen määrä ruokavaliossa (Hoppu ym. 2000). Allergia ja probiootit Atooppiseen ja ruoka-allergiaan ei ole spesifistä hoitoa, jolla voitaisiin korjata immunologinen epätasapaino ja suoliston permeabiliteettihäiriö. Ehkä lupaavin allergian ravitsemushoito vaikuttaa suoliston normaalin bakteeriflooran kautta. Probiootit eli suoliston normaaliflooraan kuuluvat terveyttä edistävät bakteerit kykenevät kiinnittymään suolen epiteeliin käyttämällä hyväkseen epiteelin reseptorien hiilihydraattiketjuja. Näin samoja reseptoreja käyttävien patogeenien kiinnittyminen suoleen estyy. Seuraavaksi probiootti lisääntymällä kolonisoi suolen (Vanderhoof 2000). Tässä kolonisaatiossa avustaa probiootin erittämä antimikrobinen aine, joka estää muiden bakteerien kasvua (kolonisaatioresistenssi). Kolonisoiduttuaan probioottien arvellaan vaikuttavan epiteelisolukon välityksellä suolen limakalvon alaiseen immunologiseen kudokseen ja siten säätelevän elimistön puolustusvastetta (Walker 2000). Probioottien vaikutusmekanismit eivät rajoitu läpäisevyysesteen vahvistamiseen. Ne vaikuttavat mm. antigeenien pilkkoutumiseen ja siten jopa antigeenien muuntumiseen. Antigeenin degradaatio (»biologinen filtraatio») taas on keskeinen edellytys oraalisen toleranssin kehittymiselle kyseistä antigeenia kohtaan. Kokeellisissa tutkimuksissa on todettu probioottien pilkkovan kaseiineja peptideiksi, jotka estävät atoopikon T-lymfosyyttien proliferaatiovasteen in vitro ja pienentävät IL-4:n tuotantoa. Probioottien, esimerkiksi laktobasillien, on todettu stabiloivan suolen limakalvon lisääntynyttä permeabiliteettia, tehostavan suoliston an- Voidaanko allergiaa ehkäistä ravitsemuksen keinoin? 101
tigeenispesifistä IgA-vastetta ja hillitsevän allergista tulehdusvastetta (Pelto ym. 1998, Isolauri ym. 1999a, Pessi ym. 1999). Ruoka-allergiassa kuten muissakin suoliston tulehdustiloissa suoliston normaaliflooran tasapaino on häiriintynyt. Patogeenien määrän kasvu voimistaa tulehdusreaktiota edelleen. Probioottien tunnetuin vaikutus onkin normaaliflooran tasapainon palauttaminen. Vastaavaan vaikutukseen pyritään prebiooteilla: nämä imeytymättömät oligosakkaridit lisäävät bifidobakteerien ja laktobasillien määrää suolistossa. Kolonisaatioresistenssin ja suoliston paikallispuolustuksen tehostaminen ja allergiseen tulehdusvasteeseen vaikuttaminen probioottihoidolla (mahdollisesti myös prebioottihoidolla) voi olla merkittävä askel allergian spesifisen hoidon kehittämisessä. Päätelmät Nykytietämyksen mukaan välttämisruokavaliolla ei voida estää allergian puhkeamista. Sillä voi olla haitallisia vaikutuksia imettävän äidin ja lapsen ravitsemustilaan, ja se voi jopa edistää allergian puhkeamista johtamalla ruokavalion epätasapainoon. Välttämisruokavalion oikea käyttöaihe on todetun ruoka-aineallergian hoito. Probioottiset funktionaaliset elintarvikkeet tuovat lisäedun: ne auttavat immunologisen tasapainon ja suolistoflooran mikrobiologisen tasapainon saavuttamisessa. Yksinomaista imetystä suositellaan 4 6 kuukauden ikään, ja imettävän äidin ruokavalion monipuolisuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ravitsemusneuvonta on tarpeen erityisesti silloin, kun rintamaitoa saavan lapsen ruoka-allergiaa pyritään hoitamaan»äidin kautta». Nykyisten suomalaisten ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalioon tulisi pyrkiä myös allergiaperheissä huomioiden etenkin rasvan määrä ja laatu sekä antioksidanttien riittävä saanti. Lisäravinteiden käytön mahdollisista hyödyistä allergian ehkäisyssä tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa. Kirjallisuutta Arvola T, Holmberg-Mattila D. Benefits and risks of elimination diets. Ann Med 1999;31:293 8. Bielory L, Gandhi R. Asthma and vitamin C. Ann Allergy 1994;73:89 96. Black PN, Sharpe S. Dietary fat and asthma: is there a connection? Eur Respir J 1997;10:6 12. Greene LS. Asthma, oxidant stress and diet. Nutrition 1999;15:899 907. Hattevig G, Sigurs N, Kjellman B. Effects of maternal dietary avoidance during lactation on allergy in children at 10 years of age. Acta Paediatr 1999;88:7 12. Hoppu U, Kalliomäki M, Isolauri E. Maternal diet rich in saturated fat during breastfeeding is associated with atopic sensitization of the infant. Eur J Clin Nutr 2000;54:702 5. Isolauri E. Lasten ruoka-allergioiden ruokavaliohoito. Suom Lääkäril 1999(a);54:2282 3. Isolauri E. Ruoka-allergia ja immunologiset suolisto-oireet. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M, toim. Ravitsemustiede. Hämeenlinna: Kustannus Oy Duodecim 1999(b), s. 540 5. Isolauri E, Salminen S, Mattila-Sandholm T. New functional foods in the treatment of food allergy. Ann Med 1999(a);31:299 302. Isolauri E, Tahvanainen A, Peltola T, Arvola T. Breast-feeding of allergic infants. J Pediatr 1999(b);134:27 32. Kalliomäki M, Ouwehand A, Arvilommi H, Kero P, Isolauri E. Transforming growth factor-ß in breast milk: a potential regulator of atopic disease at an early age. J Allergy Clin Immunol 1999;104:1251 7. Kankaanpää P, Sütas Y, Salminen S, Lichtenstein A, Isolauri E. Dietary fatty acids and allergy. Ann Med 1999;31:282 7. Kulig M, Bergmann R, Klettke U, Wahn V, Tacke U, Wahn U. Natural course of sensitization to food and inhalant allergens during the first 6 years of life. J Allergy Clin Immunol 1999;103:1173 9. Luukkainen P, Kaila M, Järvenpää A-L. Rintamaidon immunologiaa. Duodecim 1999;115:1963 7. Martin J-C, Bougnoux P, Fignon A, ym. Dependence of human milk essential fatty acids on adipose stores during lactation. Am J Clin Nutr 1993;58:653 9. Oddy WH, Holt PG, Sly PD, ym. Association between breast feeding and asthma in 6 year old children: findings of a prospective birth cohort study. BMJ 1999;319:815 9. Pelto L, Isolauri E, Lilius EM, Nuutila J, Salminen S. Probiotic bacteria downregulate the milk-induced inflammatory response in milkhypersensitive subjects but have an immunostimulatory effect in healthy subjects. Clin Exp Allergy 1998;28:1474 9. Pessi T, Sütas Y, Saxelin M, Kallioinen H, Isolauri E. Antiproliferative effects of homogenates derived from five strains of candidate probiotic bacteria. Appl Environ Microb 1999;65:4725 8. Romagnani S. T-cell subsets (Th1 versus Th2). Ann Allergy Asthma Immunol 2000;85:9 21. Soutar A, Seaton A, Brown K. Bronchial reactivity and dietary antioxidants. Thorax 1997;52:166 70. Zeiger RS, Heller S. The development and prediction of atopy in highrisk children: follow-up at age seven years in a prospective randomized study of combined maternal and infant food allergen avoidance. J Allergy Clin Immunol 1995;95:1179 90. Vanderhoof JA. Probiotics and intestinal inflammatory disorders in infants and children. J Pediatr Gastroenterol Nutr 2000;30 Suppl 2:S34 8. Von Mutius E. The rising trends in asthma and allergic disease. Clin Exp Allergy 1998;28 Suppl 5:45 49. Walker WA. Role of nutrients and bacterial colonization in the development of intestinal host defense. J Pediatr Gastroenterol Nutr 2000;30 Suppl 2:S2 7. Weiland SK, von Mutius E, Hüsing A, Asher MI. Intake of trans fatty acids and prevalence of childhood asthma and allergies in Europe. Lancet 1999;353:2040 1. ULLA HOPPU, ETM, tutkija MARKO KALLIOMÄKI, LL, tutkija ERIKA ISOLAURI, dosentti erika.isolauri@utu.fi Turun yliopisto ja TYKS:n lastentautien klinikka 20520 Turku 102