Funktionaalinen eli terveysvaikutteinen elintarvike

Transkriptio

1 Ruoka Millaiset elintarvikkeet ovat funktionaalisia? Seppo Salminen ja Antti Aro Funktionaalisilla elintarvikkeilla on tavanomaisen ravitsemuksellisen merkityksen ohella tutkimuksin todennettuja myönteisiä vaikutuksia elintoimintoihin tai terveyteen. Käsite on syntynyt pääosin elintarviketeollisuuden aloitteesta, ja sen käytön tavoitteena on nykyistä pitemmälle menevien väitteiden esittäminen kyseisten elintarvikkeiden myyntipäällyksissä ja markkinoinnissa. Aihetta koskevaa lainsäädäntöä ollaan kehittämässä Euroopan unionissa, ja yhteisön jäsenmaissa etsitään joustavia tapoja kertoa elintarvikkeiden tärkeimmistä terveysvaikutuksista johtamatta kuluttajia harhaan. Funktionaalinen eli terveysvaikutteinen elintarvike on määritelty Euroopan unionin tukemassa eurooppalaisessa konsensustyössä seuraavasti: Elintarvike on funktionaalinen, jos sen on tavanomaisten ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi tieteellisesti osoitettu vaikuttavan positiivisesti yhteen tai useampaan tavoitetoimintoon elimistössä edistämällä tai ylläpitämällä hyvinvointia tai vähentämällä sairauden riskiä. Funktionaalinen voi olla elintarvike, josta on poistettu haitallisia komponentteja tai ne on korvattu haitattomilla taikka haitallisten komponenttien vaikutuksia on muokattu teknologian tai bioteknologian keinoin. Myös tuote, johon on lisätty ravitsemuksellisesti tärkeiden osien hyväksikäytettävyyttä tai säilyvyyttä voi olla funktionaalinen elintarvike. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat päivittäin nautittavaa ruokaa, ja ne täydentävät turvallisella tavalla suositusten mukaista terveellistä ruokavaliota (Bellisle ym. 1998, Diplock ym. 1999). Määritelmän keskeiset kriteerit ovat tieteellisin tutkimuksin osoitetut terveysvaikutukset ja turvallisuus sekä se, että funktionaaliset elintarvikkeet ovat tutkittua ruokaa, eivät terveyskauppapuristeita, kapseleita tai pillereitä. Japanilaista käsitettä sovitetaan Eurooppaan Käsite funktionaalinen elintarvike on syntynyt Japanissa, jossa valtion toimin aloitettiin luvun alussa elintarvikkeiden kehitystyön ja terveysvaikutusten yhdistäminen ja tähän liittyvä intensiivinen tutkimusja kehitysohjelma. Japanilaisen perinteisen käsityksen mukaan oikea ravinto edistää terveyttä ja on tärkeä osa sairauksien hoitoa eli ihminen on sitä, mitä hän syö. Tuloksena oli lainsäädäntö, joka koskee erityisiin terveysvaikutuksiin tähtääviä elintarvikkeita. Uudet funktionaaliset elintarvikkeet tutkitaan tarkasti ja viranomaiset hyväksyvät ne. Hyväksymisprosessin jälkeen niille myönnetään terveysvaikutteisten elintarvikkeiden luokitus FOSHU (Food for Specified Health Use) virallisine pakkausmerkintöineen. FOSHU-merkinnän saanutta elintarviketta voidaan selkeästi markkinoida kertomalla kuluttajalle terveysvaikutuksista (Salminen ym. 1999). Menetelmä on rakennettu erilaista ruokakulttuuria varten, joten se ei sellaisenaan sovi meille eikä täytä eurooppalaisen työryhmän vaatimuksia. Edellä mainitut määritelmät tuovat selkeästi Duodecim 2001;117:

2 esiin sen, että funktionaalisen elintarvikkeen kehittämiselle tulee olla selvät tieteelliset perusteet. Euroopan unionin konsensustyöryhmä suositteli elintarviketutkimukselle tieteellisiä hypoteeseja ja tieteellistä tutkimuksen näkökulmaa. Tavoitteena on osoitettu tehokkuus ja turvallisuus. Nämä kriteerit tekevät selväksi myös sen, että todellisia funktionaalisia elintarvikkeita ei voi olla paljon, koska tutkimustaustan on oltava laaja. Tuoteperheistäkin jokainen yksittäinen tuote on tutkittava erikseen, joskin tiedot muista samanlaisista tuotteista voivat helpottaa tutkimusasetelman laatimista. Teollisuuden mahdollisuudet Funktionaaliset elintarvikkeet ovat nousseet mielenkiinnon kohteiksi niin alan tutkijoiden, elintarviketeollisuuden kuin tavallisten kuluttajienkin keskuudessa (Niva ja Jauho 1999). Myös viimeaikaiset ruokaan liittyvät kansainväliset ongelmat ja uuselintarvikkeiden kuten geneettisesti muunneltujen tuotteiden kehittäminen ovat vaikuttaneet kuluttajien ruokaa koskeviin käsityksiin. Terveellisyyden lisäksi ruoan turvallisuus ja oikea osoitettu alkuperä ovat kuluttajille tärkeitä valintakriteerejä. Suomalaisella elintarviketeollisuudella on hyvät mahdollisuudet menestyä funktionaalisten elintarvikkeiden alueella, mutta vain muutamalla tuotteella. Pienyritysten ainoa mahdollisuus on keskittyä terveellisiin elintarvikkeisiin tai verkostoitua tiiviisti yhteisen funktionaalisen elintarvikkeen kehittämiseksi. Tutkimus on niin aikaa vievää ja panostusta vaativaa, että vain suurimmat yritykset kykenevät yksin toteuttamaan niitä meidän oloissamme. Kansainvälisesti kilpailuun ovat tulleet jo lääkealan yritykset kokemuksensa ja kliinisen tutkimustietoutensa avulla. Meillä jo markkinoilla olevat todelliset funktionaalisuutta lähenevät elintarvikkeet ovat pitkän tieteellisen uurastuksen tuloksia, ja alustava keksintö on useimmiten tehty yliopistoissa. Näin on tapahtunut ksylitolin, Lactobacillus GG:n ja kasvistanolien osalta. Tuoteideat on kehitetty tutkijoiden innovaatioista pitkän tieteellisen kokemuksen ja perustutkimuksen pohjalta, ja elintarviketeollisuus on auttanut toteuttamaan ajatukset ja tuotteistamaan ne. Onko tämä malli tulevaisuudelle, vai ajaako ideoiden tehokas yhteinen käsittely ohi aiempien innovaatioiden? Mahdollisia tulevaisuuden funktionaalisia elintarvikkeita on suomalaisen tutkimuksen perusteella syntymässä useilla alueilla, mm. hapatettujen kaurapohjaisten tuotteiden hyväksikäytössä keliakiaa ja maitoyliherkkyyttä sairastavien ravintona, maidon funktionaalisten komponenttien muokkaamisessa uusin keinoin sekä hitaasti imeytyvien hiilihydraattien ja kuitujen hyödyntämisessä. Yleisessä keskustelussa kaikkia uusia ja vähänkin muokattuja elintarvikkeita ajatellaan nykyisin funktionaalisina elintarvikkeina. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset eivät ole mieltäneet asiaa oikein, vaan pienetkin ravitsemukselliset kehityksen muutokset pyritään kuvaamaan funktionaalisuutena. Funktionaalisen elintarvikkeen kehittämisessä on pidettävä jalat tiukasti maassa ja varauduttava pitkään ja monimutkaiseen prosessiin. Kustannukset ovat pienille ja keskisuurille yrityksille lähes mahdottomia, ellei kärsivällistä rahoittajaa löydy. Elintarvikkeiden terveellisyyttä edistäviä parannuksia on helpompi kehittää, ja tällaisia uutuustuotteita voidaan markkinoida menestyksellisesti sallittuja ravitsemusväittämiä käyttäen tai myös ilman niitä (taulukko). Väitteitä koskevaa lainsäädäntöä pitää kehittää Nykylainsäädäntö EU:ssa ja Suomessa ei salli terveysväittämien esittämistä elintarvikkeiden markkinoinnin yhteydessä. Ravitsemuksellisten väitteiden esittäminen elintarvikkeesta on sallittua, jos tuoteselosteessa ilmoitettu koostumus sitä edellyttää. Tällaisia väittämiä ovat esimerkiksi»sisältää runsaasti kalsiumia» ja»tuote on runsaskuituinen». Suomessa voidaan joissakin tapauksissa myös kertoa elintarvikkeella olevan osoitettuja fysiologisia vaikutuksia, mutta väitteitä yhteyksistä terveyteen ja sairauksien ehkäisyyn tai hoitoon ei saa esittää. Vuonna 1997 julkaistussa Lääke- ja terveysväitteiden valvontaoppaassa (Elintarvikevirasto 1997) annetaan 108 S. Salminen ja A. Aro

3 Taulukko 1. Terveellisten ja funktionaalisten elintarvikkeiden ominaisuuksia. Funktionaaliset elintarvikkeet Määriteltyjä erityistuotteita, yksittäisiä tutkittuja ja patentoituja tuotteita Kliinisesti tutkittuja yksittäisiä tuotteita. Markkinoidaan tulevaisuudessa mahdollisesti käyttäen tuotekohtai- sia terveysväitteitä Tarkoitettu erityisryhmille, mutta sopivat myös muille Tarpeellisten tutkimusten takia usein kalliita Vain muutamia, hyvin tutkittuja tuotteita Terveelliset elintarvikkeet Tavanomaisia tai muunneltuja elintarvikkeita (esim. vähärasvaiset ja -suolaiset, sokerittomat tai runsaskuituiset), joita kaikki voivat tuottaa Perustana yleinen ravitsemustietämys ja suositukset. Markkinoidaan käyttäen ravitsemusväitteitä tai ilman väitteitä Kaikille kuluttajille sopivia Taloudellisia Runsas valikoima ohjeita siitä, mitä mainonnan yhteydessä voidaan kertoa elintarvikkeen myönteisistä vaikutuksista. Terveysväittämien hyväksyntään eurooppalainen työryhmä ehdotti kahden tason mekanismia. (Diplock ym. 1999). Elintarvikkeesta voitaisiin esittää toiminnallisia väitteitä kuten»frukto-oligosakkaridit lisäävät terveellisten bifidobakteerien määrää suolistossa» tai»rypsiöljy auttaa alentamaan seerumin kolesterolia». Toisaalta ehdotettiin myös väittämiä sairauksien pienentyneestä riskistä, kuten»riittävä kalsiumin saanti voi vähentää osteoporoosin riskiä myöhemmällä iällä» tai»tietyn probiootin käyttö voi ehkäistä rotavirusripulin riskiä pienillä lapsilla». Ensin mainitun väitetyypin hyväksyminen lienee viranomaisille helpompaa, mutta sairauksien riskiä koskevat väitteet pysynevät kiellettyjen listalla vielä pitkään (kuva). Funktionaalisen elintarvikkeen kehittäminen ja tutkiminen on erityisen pitkäjänteistä: kehitystyö kestää ainakin 5 10 vuotta ja sen kustannukset ovat merkittävät. Siksi voidaan edellyttää, että lainsäädäntöä kehitetään tulevaisuudessa niin, että sallitaan terveysväitteet, joiden perusteet on tieteellisesti todistettu useassa keskuksessa tehdyissä tutkimuksissa. Epäilemättä terveysvaikutteiset elintarvikkeet säilyvät markkinoilla, mutta niille asetettavat vaatimukset tulevat olemaan kovat. Kaikkien tuotteiden tulee olla tutkittuja, tutkimusten julkaistuja ja väittämien viranomaisten hyväksymiä. Yhtenäisen lainsäädännön kehittäminen turvaamaan sekä tuottajan että kuluttajien etua Funktionaalisen komponentin kulutus Saannin ja sen muutosten arviointi Biologisen muutoksen osoittaminen Lopullisen tavoitemuutoksen osoitus Tehostunut toiminto Lisääntynyt hyvinvointi tai pienentynyt sairauden riski Tyypin A väite (tehostunut toiminto) Tyypin B väite (pienentynyt sairauden riski) Kuva. Elintarvikkeen funktionaalisuuteen liittyvät tekijät ja niiden perusteella ehdotetut terveydellisen tiedottamisen (terveysväitteiden) vaihtoehdot (Diplock ym. 1999). Millaiset elintarvikkeet ovat funktionaalisia? 109

4 ja informaation saantia on ensiarvoisen tärkeää. Suomeen on jo perustettu Elintarvikkeiden tutkimussäätiön toimesta funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimusneuvosto arvioimaan elintarvikkeiden vaikutuksia koskevien tutkimusten merkitystä. Samanlainen toiminta on käynnistetty mm. Alankomaissa. Tutkimuksille asetettavat vaatimukset Ravitsemustutkimus edellyttää kontrolloitua kliinistä tutkimusta, jonka tulokset julkaistaan mahdollisuuksien mukaan korkeatasoisissa tieteellisissä julkaisuissa tieteellisten periaatteiden ja avoimuuden mukaisesti. Erityisesti tämä pätee silloin, kun tutkitaan suurelle käyttäjäkunnalle tarkoitettuja elintarvikkeita, joihin pyritään liittämään väitteitä terveydellisistä tai toiminnallisista vaikutuksista. Tutkimuksen eettiset periaatteet ovat tällöin erityisen tärkeitä ja niistä on huolehdittava siten, etteivät kaupalliset intressit ohita tieteellisiä laatukriteereitä ja periaatteita. Tärkeimmät ravitsemustutkimuksen laatukriteerit on kuvattu aiemmin (Sandström 1995). Kaikissa funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimuksissa tulee noudattaa hyvän tieteellisen tutkimuskäytännön periaatteita ja julkaisukäytäntöä. Tutkimuksen on oltava hyvin suunniteltu ja sen on perustuttava tieteellisiin hypoteeseihin. Tämä koskee myös tuotteiden testausta. Tutkimuksen on oltava asetelmaltaan satunnaistettu ja kontrolloitu ja mahdollisuuksien mukaan sokkoutettu. Tulokset analysoidaan ja raportoidaan alkuperäisen tutkimusasetelman mukaan. Raporteissa pitää kuvata selkeästi tutkitut tuotteet tai ainesosat, niiden koostumus ja määrä sekä taustaruokavalio (Sandström 1995). Koska funktionaalisten elintarvikkeiden kehitykseen liittyy huomattavia taloudellisia intressejä, on erityistä huomiota kiinnitettävä tutkimusten puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Tutkimukset tulee tehdä useissa toisistaan riippumattomissa tutkimuslaitoksissa tai yksiköissä. Monikeskustutkimukset puoltavat paikkaansa erityisesti funktionaalisten elintarvikkeiden vaikutusten todentamisessa. Kansainväliseen markkinointiin tarkoitetut tuotteet tulisi tutkia useissa maissa ja eri ruokakulttuureissa, koska funktionaalisuus voi olla erilainen noudatettaessa erilaisia kansallisia ruokavalioita. Funktionaalisuus tulee selvittää tuotekohtaisesti myös elintarvikeperheen sisällä, sillä pelkkien raaka-aineiden tutkimuksen tuloksia ei voida soveltaa koko tuoteperheeseen. Alkuperäistutkimuksia julkaisevilla lehdillä on myös vastuu julkaisuista, niiden taustasta ja kirjoittajien ilmoittamisesta (Voipio-Pulkki ym. 2000). Funktionaaliset elintarvikkeet ovat ruokaa, eivät pillereitä. Tutkimuksen tulevaisuus Euroopan unionin tutkimusja kehitysohjelmien viidennessä puiteohjelmassa, joka käynnistyi v. 1999, panostetaan mm. terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tutkimukseen. On tärkeää, että Suomessa tuetaan tarkoin harkittuja tutkimusja kehityskohteita, jotka sopivat myös eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja yhteistyöhön. Teollisuudella tulee olla myös kyky hyödyntää tutkittuja tuotteitaan kansainvälisesti. Näin funktionaalisista elintarvikkeista voi tulla Euroopan ja Suomen huippuosaamisalue. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on oleellista, että lainsäädäntö palvelee sekä kuluttajan tarvetta saada tietoa että elintarviketeollisuuden tiedottamisen tarvetta. Näin voidaan välttää kuluttajan johtaminen harhaan ja edistää terveellistä ja turvallista ravitsemusta. On tärkeää perustaa tutkimusverkostoja, jotka takaavat huippuosaamisen Suomessa. Tällä tavalla luodaan pohja uusille suomalaisille elintarvikkeille ja niiden kansainvälisellekin menestykselle. Hyvästä tutkimustyöstä hyötyvät niin kuluttajat kuin teollisuuskin. Lainsäädäntö ja tehokas valvonta taas turvaavat luotettavuuden ja poistavat puutteellisia tutkimuksia ja mielikuvia hyödyntävät rahastajat markkinoilta. 110 S. Salminen ja A. Aro

5 Kirjallisuutta Bellisle F, Diplock AT, Hornstra G, ym. Functional food science in Europe. Br J Nutr 1998;80 Suppl 1:S1 S193. Diplock A, Aggett P, Ashwell M, Bornet F, Fern E, Roberfroid M. Scientific concepts of functional foods in Europe: consensus document. Br J Nutr 1999;81 Suppl 1:S1 S27. Elintarvikevirasto. Lääke- ja terveysväitteiden valvontaopas. Valvonta 11/1997. Niva M, Jauho M. Ruoan ja lääkkeen välimaastossa: funktionaalisia elintarvikkeita koskevat käsitykset ja julkinen keskustelu. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 2:1999. Salminen S, Isolauri E, Väänänen K, Aro A. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet mihin suuntaamme Euroopassa. Suom Lääkäril 1999;54: Sandström B. Quality criteria in human experimental nutrition research. Eur J Clin Nutr 1995;49: Voipio-Pulkki L-M, Grénman R, Haapamäki M, ym., toim. Kliinisen tutkijan opas. Kustannus Oy Duodecim SEPPO SALMINEN, PhD, professori seppo.salminen@utu.fi Turun yliopisto, terveyden biotieteen koulutusohjelma, elintarvikekehitys Turun yliopisto ANTTI ARO, LKT, tutkimusprofessori antti.aro@ktl.fi Kansanterveyslaitos, terveyden ja toimintakyvyn osasto Mannerheimintie Helsinki Millaiset elintarvikkeet ovat funktionaalisia? 111