NISKANPERÄN OSAYLEISKAAVA

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A ROVANIEMEN KAUPUNKI NISKANPERÄN OSAYLEISKAAVA FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21947

Hulevesien hallintaa sekä tulvauhkaalueita koskeva 1 (25) Tvrdy Jan Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Sanasto... 1 3 OYK-alueen sijainti ja perustiedot... 3 3.1 Hydrologia ja vesistöalueet... 3 3.1.1 Kemijoen valuma-alue... 3 3.1.2 Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet Kemijoen vesistöalueella... 5 3.1.3 Osayleiskaava-alueen valuma-alueet... 7 3.2 Maankäyttö/maanpeite... 8 3.3 Topografia ja sadanta... 9 4 Tulvariskien alustava arviointi... 10 4.1 Kemijoki... 10 4.2 OYK:n valuma-alueet... 12 5 Suosituksia tulvariskien vähentämiseksi ja hulevesien hallintaan... 14 6 Yhteenveto... 14 7 Lähteet... 15 Liitteet Liite 1. Niskaperän osayleiskaava-alueen 1/100a tulva-alueen määrittely. Liite 2. Niskaperän osayleiskaava-alueen tulvariskikartat (SYKE, 2015). Liite 3. Alimmat rakentamiskorkeudet (Lapin ELY-keskus).

1 (20) Niskanperän osayleiskaava 1 Johdanto 2 Sanasto tulvariskialueita koskeva on Rovaniemen Niskanperän osayleiskaavoitusta palveleva raportti. Tavoitteena on selvittää sekä tarkastelualueen että OYK-alueen hydrologiset ominaisuudet sekä määritellä mahdolliset tulva- ja hulevesien riskit. Analyysit perustuvat eri aineistoihin, esim. Maanmittauslaitoksen Maastotietokannasta saatuihin korkeussuhteisiin ja SYKE:n tulvalaskentoihin. Työssä on myös ehdotettu erilaisia ratkaisuja tulvariskien vähenemiseksi ja hulevesien hallintaan. Tämän selvityksen on laatinut Jan Tvrdý (M.Sc.) FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteestä. Hulevesi Hulevedellä tarkoitetaan taajaan rakennetulla alueella maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoille kertyvää sade- tai sulamisvettä. Hydrologia Hydrologia on geofysiikan osa-alue, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla. Jääpato Jääpato on veden virtausta joessa rajoittava jään kasautuma. Yleensä jääpadolla tarkoitetaan jäänlähdön aikaista jäälauttojen kasautumaa, mikä saattaa nostaa vedenpintaa joessa. Topografia, korkeusmalli Topografialla tarkoitetaan maan pinnanmuotojen yksityiskohtaista kuvaamista. Korkeusmalli on avaruuskoordinaatistoon (x, y, z) sijoitettujen pisteiden muodostama verkko. Verkolta voidaan määrittää mielivaltaisen maanpinnan x,y-pisteen z- koordinaatti. Tulvariski Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan esiintymisen todennäköisyyden ja tulvasta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja.

2 (20) Tulvariskikartta Tulvariskikartoissa esitetään erisuuruisilla todennäköisyyksillä esiintyvien tulvien leviämisalueet (tulvavaara-alueet) sekä näillä alueilla olevien asukkaiden määrä, erityiskohteet, infrastruktuuri, ympäristöriskikohteet, kulttuuriperintö ja muut tarpeelliset tiedot, joista ilmenevät tulvista mahdollisesti aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Vesistöalue, valuma-alue Vesistöalue on alue, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven, joen tai suistoalueen kautta mereen. Valuma-alueella tarkoitetaan tietyn uomaverkoston kohdan yläpuolista, vedenjakajan rajaamaa aluetta, joka määritellään tavallisesti järven luusuaan, jokien yhtymäkohtaan, valtakunnan rajalle tai meren rantaan. Valuma-alueella voidaan tarkoittaa myös vesistöaluetta Virtaama, Q Virtaamalla tarkoitetaan uoman poikkileikkauksen läpi kulkevan vesimäärän tilavuutta aikayksikössä (m 3 /s). Keskivirtaama (MQ) on tietyn havaintojakson keskimääräinen virtaama ja ylivirtaama (HQ) tarkoittaa havaintojakson suurinta virtaamaa.

3 (20) 3 OYK-alueen sijainti ja perustiedot Rovaniemen kaupungin Niskaperän kylä sijaitsee n. 7 km Rovaniemen keskustasta lounaiseen valtatie 4:n varrella Kemijoen varrella. 3.1 Hydrologia ja vesistöalueet Niskaperän OYK-alue sijaitsee Petäjäskosken valuma-alueella (65.13). Petäjäskosken valuma-alue on 2. jakovaiheen vesistöalue Kemijoki (65) -päävesistössä. Se on jaettu Ala-Kemijoen vesistöalueesta (65.1). 3.1.1 Kemijoen valuma-alue Kemijoki (pohjoissaameksi Giemajohka) on Suomen pisin joki. Sen pituus on 550 km ja valuma-alue on 51 127 km 2. Kemijoen suurempia sivujokia ovat Ounasjoki ja Raudanjoki. Kemijoen valuma-alue (Kuva 1) kattaa merkittävän osan Pohjois-Suomea, ja ulottuu Norjaan ja Venäjälle asti. Valuma-alue muodostuu seuraavista valumaalueesta: Ylä-Ounasjoen valuma-alue (65.6) Luiron valuma-alue (65.9) Kitisen alue (65.8) Ylä-Kemijoen valuma-alue (65.4) Ala-Ounasjoen alue (65.5) Raudanjoen valuma-alue (65.7) Kemijärven - Pelkosenniemen alue (65.3) Keski-Kemijoen alue (65.2) Ala-Kemijoen alue (65.1) Kemijoen tulviminen on normaali keväisin tapahtuva ilmiö. Yleisimmin tulvat syntyvät keväisin lumen sulamisen seurauksena, mutta myös poikkeuksellisen sateisina kesinä. Kemijoella tyypillinen tulvan aiheuttaja on jääpato. Jäidenlähdön ajankohta Kemijoen vesistöalueella on toukokuussa ja jokien tulviminen on suurimmillaan toukokuun lopussa ja kesäkuussa. Varhaisimmat merkinnät Kemijoen tulvista ovat 1600-luvulta. Vahinkoja aiheuttaneita tulvia on ollut useita 1600- ja 1700-luvuilla. Erityisen vaikeita kevättulvia on ollut Kemijoen vesistöalueella ainakin vuoden 1741 tulva, Räisäsen jääpatotulva vuonna 1807 sekä Saulin tulva vuonna 1859. Näinä vuosina Kemijoki tulvi ja aiheutti erilaisia tuhoja ja taloudellisia rasituksia asukkaille. Yksi suurimmista Kemijoen tulvista on myös vuoden 1910 tulva, jonka arvioidaan toistuvan keskimäärin 150 vuoden välein. 1900-luvulla poikkeuksellisia tulvavuosia Kemijoella ovat olleet vuodet 1912, 1934, 1943. Kemijoen voimalaitosten rakentamisen jälkeen pahimmat tulvavuodet ovat olleet vuodet 1966, 1973, 1981 ja 1993. Vuosien 1973 ja 1993 tulvien aikana Rovaniemen Saarenkylä oli monin paikoin veden alla ja tieyhteyksiä oli poikki. Asukkaita ei kuitenkaan jouduttu evakuoimaan. Vuoden 1984 tulvan ja jäiden aiheuttamien vahinkojen yhteismäärä oli noin 200 000 euroa (1 193 499 markkaa). Näiden tulvien suuruisen tulvan arvioidaan toistuvan keskimäärin 20 vuoden välein. (Kurkela 1985) Kemijoella Rovaniemen kohdalla syntyy jääpatoja erityisesti Valajaskosken voimalaitoksen yläpuolelle, Pahtajalle (Kämäräinen 2009), eli myös Niskaperän OYK:n

4 (20) alueen yläpuolella. Vuonna 2006 Rovaniemellä tulva on noussut tielle Ratantauksen liittymän ja Niskanperän välillä. Kuva 1. Kemijoen valuma-alue. (Lähde: OIVA/SYKE & MML, 2015)

5 (20) 3.1.2 Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet Kemijoen vesistöalueella Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet antavat tärkeitä tietoja tulvariskien ennustamiseksi, mm. tulvan esiintymisestä, jakaumasta ja suuruudesta. SYKE:n vesistömalli laskee vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia sekä useita muita hydrologisia suureita tietyllä aikajaksolla säähavaintoihin ja -ennusteeseen sekä mahdolliseen säännöstelyyn perustuen. Ennusteajo koostuu kolmesta osasta. Historiajaksolla laskennassa käytetään havaintoja toteutuneesta vedenkorkeudesta, virtaamasta ja säästä. Nykyhetkestä 10 vuorokautta eteenpäin käytetään sääennustetta ja loput vuoden pituisesta ennusteesta tehdään käyttäen 52 vuoden säähavaintoja. Kuva 2. Kemijoen vesistöennustepisteet. (Lähde: SYKE 2011) Kuva 3. Kemijoen Valajaskosken asemalla mitatut korkeimmat virtaamat ja vedenkorkeudet vuosilta 1961-2008. (Lähde: HYD-valikko 2010)

6 (20) Niskaperän lähimmät vesistöennustepisteet ovat Rovaniemen keskustalla sijaitseva Kirkonjyrhämä 6503900 ja OYK:n eteläsuunnassa sijaitseva Valajaskoski 6504050 (Kuva 2). Vuosien 1961 ja 2013 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama (MHQ) Valajaskoskella on ollut 2 496 m 3 /s. Suurin havaittu virtaama (HQ) on 4 207 m 3 /s, joka on havaittu 12.5.1993. Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama (NHQ) on 1 021 m 3 /s. Vahinkoraja Valajaskoskella on 4 000 m 3 /s. Kuva 4. Vesistöennusteet (virtaama) Kemijoen Kirkonjyrhämällä ja Valajaskoskella. (Lähde: SYKE 2015)

7 (20) 3.1.3 Osayleiskaava-alueen valuma-alueet Tarkastelussa otettiin huomioon osayleiskaava-alueella olemassa olevat tulvareitit (paikalliset uomat), jotta vältytään hulevesitulvien lisääntymiseltä maankäyttöä tiivistettäessä. Paikallisille uomille määriteltiin 8 kpl valuma-alueita (Kuva 5). Valuma-alueiden pintaala vaihtelee 38-590 ha. Nämä valuma-alueet ovat osa Niskaperän (65.132) valumaaluetta. Kuva 5. Osayleiskaava-alueen valuma-alueet ja pintavalunnan virtaussuunnat. (Lähde: OIVA/SYKE 2015, MML 2015)

8 (20) 3.2 Maankäyttö/maanpeite Maankäyttö ja maanpeitteen lajit vaikuttavat merkittävästi alueen hydrologiaan (vesistön virtaamat ja niiden jakauma). Valuma-alueen kasvipeitteellä, metsillä ja soilla (Kuva 6) on myönteisiä vaikutuksia valuma-alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Kasvipeite hidastaa pintavaluntaa estämällä veden virtausta ja kuohkeuttaa maaperää. Tällöin imeytys kasvaa sekä kasvipeite nostaa vettä syvältä maaperästä poistaen sitä transpiraation kautta. Metsät vähentävät pintavaluntaa samoin kuin kasvipeite, mikä kasvattaa veden varastoitumista. Suot toimivat veden välivarastona ja niiden haihdunta on useampi suurempaa kuin metsässä. Kuva 6. OYK-alueen ja valuma-alueiden (1 8) maankäyttöpeite. (Lähde: MML / FCG, 2015)

9 (20) Kielteisiä vaikutuksia voi syntyä rakentamisesta ja maataloudesta. Suuri osa rakennetulle alueelle satavasta vedestä muodostaa läpäisemättömillä pinnoilla nopeasti hulevettä. Lisääntynyt ja nopeasti muodostuva hulevesi aiheuttaa vastaanottavassa vesistössä ylivirtaaman kasvua ja suuria virtaamavaihteluja lisäten muun muassa tulvia ja eroosiota. 3.3 Topografia ja sadanta OYK-alueella maanpinnan korkeus vaihtelee 75 120 mpy välillä (Kuva 5). Maasto OYK-alueella muodostuu selkeästi Kemijoen ranta-alueesta sekä Mustonkummun ja Kuloavaaran mäistä. Maanpinnan korkeusolosuhteisiin liittyvä maaston kaltevuus (Kuva 7) voi paikoittain nopeuttaa eroosiota ja lyhentää veden kerääntymisaikaa. Kuva 7. OYK-alueen maaston kaltevuus vaikuttaa vesistörakenteeseen sekä hydrologisiin ominaisuuksiin. (Lähde: OIVA/SYKE, 2015; MML, 2015) Kuva 8. Osayleiskaava-alueen vuosisadanta. (Lähde: OIVA/SYKE, 2015; WorldClim, 2005 1 ) Vuotuinen sademäärä Rovaniemen seudulla on 500 600 mm, ja Niskaperän alueella 500 540 mm. WorldClim:n laskennan mukaan alueen sademäärä keskittyy Mäntyvaaran alueelle sekä Rautiojärven ympäröiville ylänteille (Kuva 8). Rovaniemen alueella lumen vesiarvo vaihtelee keskimäärin 150 mm:n molemmin puolin. Alkutalvesta vesiarvo on alle 100 mm, kun lunta on vielä vähän. Myöhemmin keskitalvella vesiarvo on paikoin jopa yli 200 mm. Suurimmillaan lumen vesiarvot ovat keväällä huhtikuussa (Kurkela, 2010). 1 Hijmans, R.J., S.E. Cameron, J.L. Parra, P.G. Jones and A. Jarvis, 2005. Very high resolution interpolated climate surfaces for global land areas. International Journal of Climatology 25: 1965-1978.

10 (20) 4 Tulvariskien alustava arviointi 4.1 Kemijoki Tulvavaarakartat ovat olennainen osa suunniteltaessa tulviin varautumista sekä tulvien torjuntaa. Tulvavaarakarttoja voidaan käyttää apuna maankäytön suunnittelussa sekä tiedottamisessa. Tulviin varautuminen aloitetaan tulvariskialueiden tunnistamisella. Kemijoen tulvakartoitusta varten on määritetty vedenpinnan korkeusmalli, jolla käytetään seuraavia tulvalaskennan (HQ 1/100) mukaisia tietoja (Kilpiö, 2008): Kuva 9. Rovaniemen tulvalaskennan tulokset eri tulvan toistuvuuksilla (Kilpiö, 2008). Punainen laatikko osoittaa Niskaperän OYK -alueen Kemijoen osuutta (1/100a: 75,4 74,4 mpy N43, eli 75,9 74,9 N2000). Maaston korkeusmalli perustuu Maanmittauslaitoksen korkeusmalliin (KM2). Maanpinnan korkeutta kuvaava malli, jonka ruutukoko on 2 m x 2 m ja korkeustiedon tarkkuus 0,3 m. Korkeusmallin yleistysaste kuvaa tulvamallinnuksen tarkkuutta. Paikkatietojärjestelmien avulla ja eri tietolähteitä yhdistelemällä tulvavaarakarttojen (kuva 10) avulla voidaan tarkentaa mahdolliset ongelmakohteet sekä määritellä mahdolliset rakentamattomat alueet OYK-alueella. Mahdolliset rakentamattomat alueet on määritelty Kemijoen 1/100a tulvan korkeudelle (SYKE 2015).

11 (20) Kuva 10. Tulvavaarakartan tulvasyvyydet saadaan määritettyä vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maaston korkeusmalli. (Lähde: Sane, 2006) Selvitysalueen kohdalla tulvavaara aiheutuu täysin Kemijoesta. Niskaperän osayleiskaava-alueen tulvariskikartat esitetään liitteessä 2. Tulvariskikartoilla esitetään tulvarajat (1/20a, 1/100a ja 1/1000a). Liitteessä 1 1/100a tulvan vesisyvyydet sekä mahdolliset ongelmakohteet 1/100a tulva-alueella. Kemijoen 1/100a tulvaan liittyvä suurin riskialue sijaitsee Mäntyniemellä ja Kuolaniemellä. Tulvan tapahtuessa on todennäköistä, että Mäntyniemen paikalliset tieyhteydet (Alakorkalontie, Mäntyniementie) olisivat veden alla, kuten myös Kuolaniemen tieyhteys (Alakorkalontie) VT4:lle. Tämä voi vaikeuttaa esimerkiksi alueen evakuointia. Tunnistettujen ongelmakohteiden määrä muilla OYK-alueella on pieni ja ne kohdistuvat yksittäisiin rakennuksiin. Tämän selvityksen perusteella määritellään osayleiskaavan laatimista varten 1/100a tulva-alueet (kuva 11 sekä liitte 1). Näille tulva-alueille ei osayleiskaavassa tulisi määritellä uutta rakentamista.

12 (20) Kuva 11. 1/100a tulvan vesisyvyydet sekä mahdolliset ongelmakohteet 1/100a tulva-alueella. 4.2 OYK:n valuma-alueet Valuma-alueiden osalta tarkasteltiin niiden hydrologisia ominaisuuksia, erityisesti rakennettujen alueiden osuuksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia hulevesitulvien muodostumiseen. Rakennettujen alueiden vettä läpäisemättömät pinnat muuttavat voimakkaasti luonnollista hydrologista kiertoa. Maastotietokannan sekä rakennetun ympäristön analyysin mukaan (kuva 6) yleiskaava-alueesta: 41,5 % kuuluu luokkaan metsät,

13 (20) 34,7 % luokkaan suot, 4,4 % luokkaan maatalousalueet ja 3,0 % luokkaan rakennetut alueet (TIA). OYK-alueella sijaitsevilla valuma-alueilla dominoivat metsät sekä suoalueet (kuva 12). Valuma-alueilla (VA) rakennettujen alueiden osuus vaihtelee 0,3 % ja 4,4 % välillä. Suurimmat osuudet ovat valuma-alueilla VA6 (4,4 %), VA2 (4,3 %) sekä muilla alueilla (4,3 %). Eniten maatalousalueita on sen sijaan valuma-alueella VA7 (18,8 %). VA 1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % VA 2 VA 3 VA 4 VA 5 VA 6 VA 7 VA 8 muut alueet OYK:n alueella OYK:n alue asfaltti (100% TIA) kallio (100% TIA) katto (100% TIA) kivetty (50-100% TIA) maatalous metsä niitty piha (50-100% TIA) sora suo urheilu vesi Kuva 12. Valuma-alueiden maankäyttöluokkien osuudet verrattuna OYK-alueeseen. Hydrologisen tarkastelun (maankäyttö, topografia, sadanta ja maaperäolosuhteet) perusteella voidaan todeta, että hydrologiset olosuhteet ovat OYK:n valuma-alueilla sekä koko OYK-alueella hyviä. Lisäksi rakennetuilta alueilta valuvien hulevesien vaikutus tulviin on olematon. Toisaalta on huomioitava, että OYK-alueella ja valumaalueilla rakennettujen alueiden osuuden kasvu voi lisätä tai muuttaa hulevesien muodostumista alueella. Rakennetun, vettä läpäisemättömän pinnan lisääntyessä sadeveden imeytyminen maaperään estyy, pintavalunta lisääntyy ja virtaamat avoimissa uomissa kasvavat. Hulevesiä vastaanottavassa purossa tai ojassa eroosio lisääntyy ja vedenlaatu huononee.

14 (20) 5 Suosituksia tulvariskien vähentämiseksi ja hulevesien hallintaan 6 Yhteenveto Alueellisten hulevesien ja tulvahallintamenetelmien toimintavarmuutta voidaan tehostaa uomien ja joen suojavyöhykkeiden perustamisella ja oikealla toimintatavalla valuma-alueilla. Seuraavat toimet voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia: laajamittainen rakentaminen Kemijoen ranta-alueella, laajamittainen metsäisten alueiden vähentyminen, hydrologisiin ominaisuuksiin kielteisesti vaikuttavat maatalouskäytännöt, soiden kuivattaminen. OYK-alueella tehtävillä toimenpiteillä ei ole varsinaista vaikutusta Kemijoen tulvan laajuuteen tai kestoon, mutta niillä voidaan estää paikallisia hulevesistä aiheutuvia haittoja. Hulevesien hallinnan lähtökohtana on ehkäistä hulevesien muodostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa sekä pyrkiä säilyttämään veden kiertokulku mahdollisimman luonnollisena. Näihin tavoitteisiin pyritään hallitsemalla hulevesiä seuraavan prioriteettijärjestyksen mukaisesti. Priorisointi vastaa keväällä 2012 julkaistun valtakunnallisen Hulevesioppaan ohjeita. I. Ehkäistään hulevesien muodostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa. II. Hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan (hulevesien hyötykäyttö ja maahan imeyttäminen). III. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan suodattavalla ja hidastavalla järjestelmällä (suodattaminen maassa ja maan pinnalla). IV. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön johtamista (viivyttäminen avouomissa). V. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vesistöön. Niskaperän kaava-alueella tehtiin lokakuussa 2015 tulvariskien alustava arviointi, jonka tavoitteena oli analysoida tarkastelualueen hydrologiset ominaisuudet sekä arvioida mahdollisia tulvavahinkoja OYK-alueella. Alueen hydrologiset ominaisuudet ovat hyvät, mikä auttaa pienentämään tulvavahinkoja OYK-alueella. Laajamittainen metsäkato, soiden käyttötarkoituksen muuttaminen sekä hydrologisille ominaisuuksille haitalliset maatalouskäytännöt tarkastelualueella voivat lisätä tai muuttaa tulvariskejä OYK-alueella. Alustavassa arvioinnissa on myös esitetty suositukset alueista Kemijoen rannoilla, joille ei tulisi kohdistaa uutta rakentamista. Tämän selvityksen perusteella määritellään osayleiskaavan laatimista varten 1/100a tulva-alueet. Näille tulva-alueille ei osayleiskaavassa tulisi määritellä uutta rakentamista. Mahdollisiin tulviin liittyvät ongelmat ja kohteet tulee huomioida OYK:n laatimisessa ja suunnitella toimenpiteitä tulvavahinkojen vähentämiseksi tulevaisuudessa. OYK-alueen tulvariskit liittyvät lähes yksinomaan Kemijoen tulvimiseen. Olemassa olevien rakennettujen alueiden hulevesien vaikutus tulvimiseen laajuuteen tai kestoon on hyvin vähäinen.

15 (20) 7 Lähteet Kirjalliset lähteet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2015. Tulvariskien alustava arviointi Kemijoen vesistöalueella. On-line: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7b193acc16-47e8-4c3a-88e6-57eed7d8ebf2%7d/78133 Hijmans, R.J., S.E. Cameron, J.L. Parra, P.G. Jones and A. Jarvis, 2005. Very high resolution interpolated climate surfaces for global land areas. International Journal of Climatology 25: 1965-1978. Kilpiö, T. 2008. Rovaniemen lähiseudun tulvalaskennat. Kemijoki Aquatic Technology Oy. Kurkela, A., 2010. Tulviin varautuminen Rovaniemellä ja Kittilässä, Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulviin. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 06/ 2010. Kurkela, R., 1985. Selvitys jääpatojen aiheuttamista tulvista Ounasjoella. Vesihallituksen monistesarja nro 309. Helsinki. Ollila, M., Virta, H., & Hyvärinen, V., 2000. Suurtulva. Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sane, M. Alho, P., Huokuna, M., Käyhkö, J. & Selin, M., 2006. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. Ympäristöopas 127. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen Kuntaliitto, 2012. Hulevesiopas. Helsinki. Internet Sadanta http://www.worldclim.org/methods Tulvasanasto http://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi_ja_meri/tulviin_varautuminen/tulvasanasto Vesistöennusteet http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesitilanne_ja_ennusteet/Ennusteet_vesistoittain

16 (20) Liite 1: Niskaperän osayleiskaava-alueen 1/100a tulva-alueen määrittely.

17 (20)

18 (20)

19 (20)

20 (20)

Liite 2: Niskaperän osayleiskaava-alueen tulvariskikartat (SYKE, 2015). FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 (4)

2 (4)

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 (4)

Liite 3: Alimmat rakentamiskorkeudet (Lapin ELY-keskus). 4 (4)