Lapin tulvatilannekatsaus

Transkriptio

1 Lapin tulvatilannekatsaus Jää, lumi ja vesitilanne Lumen vesiarvo: Lumen vesiarvo Lapissa on ajankohtaan nähden lähes normaalin suuruinen (ka 14 2 mm/kg/m 2 ) Simo, Kemi ja Tornionjoen valuma alueilla. Ounas, Ivalo ja Tenojokien valuma alueilla lumen vesiarvo on keskimääräistä suurempi, mm/kg/m 2. Jään paksuus: Lapin ympäristökeskuksen mittausten mukaan Lapin jokien jäät ovat ajankohtaan nähden keskimääräistä heikommat pitkän aikavälin mittauksiin verrattuna. Keskimääräistä heikompaa jää on Simojoen alaosalla ja Ounasjoen latvoilla. Teräsjään vahvuus on Simojoella ja Ounasjoella keskimäärin 25 5 cm. Teräsjään vaihteluväli on Torniojoella, Kemijoella, Ivalojoella ja Tenojoella keskimäärin 4 65 cm, mikä on ajankohtaan nähden keskimääräinen jään vahvuus. Simo ja Tornionjoen alaosilla jään alla on monin paikoin hyydettä eli suppoa sekä Simojoen alaosalla jääröykkiöitä. Tämä saattaa jäänlähdön koittaessa edesauttaa jääpatojen syntyä. Jäänsahaukset: Työt etenevät läänin eteläisistä vesistöistä kohti pohjoista seuraavasti: viikko 14 Simojoen alaosa viikko 14 Tornionjokisuu viikko 15 Ounasjoki: Nivankylän, Tapionkylän Kaukosen ja Tepaston alue viikko 16 Kemijoen yläosa Pelkosenniemellä viikko 16 Ivalojoki: Ivalon ja Inarijärven välinen jokiosuus Pohjavedet: Pohjavedenpinta on lähellä keskimääräisiä arvoja Itä ja Keski Lapissa ja lähellä ajankohdan maksimiarvoja muualla Lapin läänin alueella. Routa: Roudan paksuudet mittausasemilla Lapin läänin alueella vaihtelevat 3 7 cm:n välillä maastotyypistä ja suojaavan lumen määrästä riippuen. Routaa on keskimääräistä vähemmän. Vesistöjen vedenkorkeus: Lapin kaikilla luonnontilaisilla vesistöalueilla vedenkorkeudet ovat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Virtaamaennustein seurattavat vesistöt Simojoki Simon Asemakylän kohdalla laaditun tulvaennusteen mukaan Simon kohdalla virtaama lähtee voimakkaampaan nousuun huhtikuun viimeisellä viikolla. Maksimivirtaaman ajankohta on keskimäärin 6.5 ja 75 %:n todennäköisyydellä ajalla Maksimivirtaaman suuruus on keskimäärin 297 m 3 /s ja 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Ennustettu virtaama on keskimääräistä tulvavirtaamaa pienempi. Simojoen alueelle syntyy vuosittain paikallisia jääpatoja. Jääpadoista, jotka syntyvät asumattomilla alueilla ei yleensä aiheudu sanottavaa vahinkoa. Rakennetuilla ranta alueilla jääpadon aiheuttamat vahingot voivat olla erittäin suuret. Simojoella esiintyvä suppojää nostaa jääpatoriskiä, mutta normaalia ohuemmat jäät vastaavasti pienentävät sitä.

2 Vuosien keskimääräinen tulvavirtaaman suuruus on ollut 449 m 3 /s. 199 luvulla suurin virtaama on ollut 595 m 3 /s vuonna Suurin havaittu virtaama on 73 m3/s, se on havaittu Seuraavassa viimeisempiä tulvahuipun ajankohtia ja virtaaman suuruuksia MHQ 449 m /s Kemijoki Rovaniemen kohdalla Kemijoen virtaama vastaa tällä hetkellä normaalia alkukevään virtaamaa laaditun ennusteen mukaan virtaaman suuruus on kuluvana keväänä Rovaniemen kohdalla keskimääräistä hieman pienempi. Tulvahuipun ajankohta on 75 %:n todennäköisyydellä myöhemmin kuin Tämän hetkisten ennusteiden mukaan virtaaman suurimman arvon idaan olevan 264 m 3 /s, mutta ennusteen vaihteluväli on vielä varsin suuri. Maksimivirtaama on 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Vuosien keskimääräinen tulvavirtaaman suuruus on ollut m 3 /s. 9 luvulla suurin virtaama oli vuonna 1993, jolloin vesimääräksi mitattiin 427 m 3 /s Virtaamat Kemijoen Rovaniemen kohdalla (Valajaskoski) MHQ 2571 m 3 /s

3 Ounasjoki Marraskosken kohdalla Ounasjoessa lumen sulamisesta johtuvan virtaaman kehittyminen tapahtuu hyvin usein samanaikaisesti Kemijoen kanssa. Tällä hetkellä virtaaman suuruus Ounasjoessa on hieman normaalia alkukevään virtaamaa suurempi. Ounasjoen virtaama laaditun tulvaennusteen mukaan Marraskosken kohdalla on noin 129 m 3 /s, joka on keskimääräistä kevättulvan tasoa selvästi suurempi. Maksimivirtaama on 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Tulvan ajankohta on 75 %:n todennäköisyydellä myöhemmin kuin Vuosina Marraskosken maksimivirtaama on ollut keskimäärin 992 m 3 /s ja kevään 25 suurin virtaama oli 1486 m 3 /s, joka oli suurin koskaan Marraskosken kohdalla havaittu virtaama. Marraskosken kohdalla suurimmat havaitut vedenkorkeudet ovat olleet jääpatojen aiheuttamia Virtaamat Ounasjoen Marraskosken kohdalla MHQ 992 m 3 /s laaditun tulvaennusteen mukaan Ounasjoen virtaamahuippu Kittilän kirkonkylän kohdalla olisi noin 88 m 3 /s. Maksimivirtaama on 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Kevään 25 tulvan aikana virtaama Kittilän kirkonkylän kohdalla oli suurimmillaan noin 11 m 3 /s ja vahinkoja alkoi syntymään kun virtaama ylitti arvon 85 m 3 /s. Ounasjoen latvaosien suuret lumiarvot mahdollistavat suuren tulvan syntymisen Ounasjoelle, mutta vahinkoja aiheuttavan tulvan syntyminen edellyttää myös nopeaa lumen sulamista ja sulamisen aikaisia vesisateita. Ennuste tarkentuu tulvahuipun ajankohdan lähestyessä ja mahdollisten suojaustöiden tarveharkinta on syytä jättää lähelle tulvahuipun ajankohtaa. Tornionjoki Karungin kohdalla Tornionjoessa virtaama on tällä hetkellä ajankohdan keskimääräistä virtaamaa hieman suurempi. Maksimivirtaama on laaditun tulvaennusteen mukaan keskimäärin 227 m 3 /s. Maksimivirtaama on 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Tulvahuipun ajankohta on 75 %:n todennäköisyydellä myöhemmin kuin Keskimääräinen tulvahuippu Karungin kohdalla on 2197 m 3 /s, eli tämän hetkisten ennusteiden mukaan virtaaman suuruus tulevana keväänä on keskimääräistä hieman suurempi. Suurin tulvavirtaama vuosina on ollut 3667 m 3 /s. Seuraavassa muutamia viimeisempiä tulvahuipun ajankohtia ja virtaaman suuruuksia.

4 Virtaamat Tornionjoen Karungin kohdalla MHQ 2197 m 3 /s Ivalojoki Pajakosken kohdalla Ivalojoen vesistöalueella tämänhetkinen virtaaman suuruus on hieman normaalia talviaikaista virtaamaa suurempi laaditun ennusteen mukaan maksimivirtaama on keskimäärin 618 m 3 /s. Virtaaman suuruuden idaan olevan keskimääräistä suuremman. Maksimivirtaama on 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Maksimivirtaaman ajankohta on 75 %:n todennäköisyydellä myöhemmin kuin Suurin virtaama vuosina on ollut 9 m 3 /s. Vuonna 2 virtaaman suuruus oli poikkeuksellisen suuri eli 92 m 3 /s ja keväällä 25 syntyi uusi ennätysvirtaama145 m 3 /s. Seuraavassa muutamia viimeisempiä tulvahuipun ajankohtia ja virtaaman suuruuksia Virtaamat Ivalojoen Pajakosken kohdalla MHQ 473 m 3 /s

5 Tenojoki Onnelansuvannon kohdalla Tenojoella tämänhetkinen virtaama on normaalia talviaikaista virtaamaa hieman suurempi laaditun ennusteen mukaan maksimivirtaama on 157 m 3 /s. Virtaaman suuruuden idaan olevan keskimääräistä suuremman. Maksimivirtaama on 9 %:n todennäköisyydellä välillä m 3 /s. Maksimivirtaaman ajankohta on 75 %:n todennäköisyydellä myöhemmin kuin Tenojoella suurin havaittu virtaama on ollut 274 m 3 /s keväällä 1984 ja keskimääräinen tulvavirtaama on ollut 13 m 3 /s Virtaamat Tenojoen Onnelansuvannon kohdalla MHQ 13 m 3 /s Tulvan kehittymiseen vaikuttavat tekijät Tulvaan vaikuttavat erityisesti sulamisen aikainen säätila (sateet ja lämpötila), lumen vesiarvo ja jään paksuus. Myös maankosteus, pohjavesien pinnan korkeus ja roudan syvyys vaikuttavat sulamisvesien valumiseen vesistöihin; vähäinen routa edistää sulamisveden imeytymistä maaperään, mutta maan pintakerrosvarastojen ollessa täynnä ja korkean pohjaveden aikana maahan varastoituvan uuden veden määrä on pieni. Ohuet jokien jäät pienentävät jääpatojen syntymisriskiä. Vaikeimmin ennustettava tekijä on tulvan aikainen sää. Sääennusteet ovat riittävän luotettavia vain kolme neljä päivää ennustepäivästä eteenpäin. Sade ennusteen merkitys on suurimmillaan lumen sulamisen loppuvaiheen aikana. Etenkin ennustamaton tai selvästi ennustettua suurempi vesisade voi pahimmillaan jopa kaksinkertaistaa ennustetun tulvan. Voimakkaasti alkanut lumen sulaminen voi keskeytyä kylmän jakson seurauksena. Tällöin virtaaman suuruutta kuvaavasta virtaamakäyrästä tulee kaksihuippuinen ja tulvan kesto pitenee, mutta virtaamien suurimmat arvot laskevat, jopa puolittuvat. Tulvatilanteen yhteenveto Lapin läänin alueella kevään 28 tulvan suuruuden idaan olevan keskimääräistä pienemmän Simojoella ja Kemijoella. Tornionjoen ja Ivalojoen alueella hieman keskimääräistä suuremman ja Ounasjoella keskimääräistä selvästi suuremman. Jotta virtaamat ovat ennustetulla tasolla oletetaan, että säätila ei poikkea merkittävästi normaaleista kevään säistä. Suurimpia muutoksia ennusteeseen voivat aiheuttaa poikkeuksellisen suuret ja laaja alaiset vesisateet sekä samanaikainen nopea vuorokauden keskilämpötilan nousu.

6 Tulvan kehittymistä tarkennetaan viikoittain tehtävällä tiedotteella. Ennusteiden paikkansapitävyys on sitä suurempi mitä lähempänä ennustettu tulvahuippu on. Ennusteen paikkansapitävyyttä voidaan pitää hyvänä noin viikkoa ennen suurinta virtaamaa. Tässä vaiheessa tulvahuipun ennusteet perustuvat keskimääräisiin säätiloihin. Jääpatojen ennustaminen on erityisen vaikeaa, vaikkakin tiedetään, että jääpatoja syntyy joka vuosi ja usein vielä samoille paikoille. Käytäntö on osoittanut, että jääpadot aiheuttavat huomattavasti suurempia vahinkoja kuin pelkästään veden suuresta määrästä aiheutuvat tulvat. Jääpatojen synty voi olla hyvinkin nopeaa ja sen aiheuttama vedenpinnan kohoaminen voi ulottua useita metrejä vesitulvan yläpuolelle. Kuluvana keväänä jääpatoriski on hieman tavanomaista suurempi Simojoella ja Tornionjoella. Kuluvan kevään tulvat eivät aivan vielä ole käsillä, mutta nyt on viimeiset hetket varautua tulvan aiheuttamiin ongelmiin. Vuosittain ilmeneviä ongelmia ovat olleet tulva alueelle jääneet veneet, laiturit ja muut irtaimet rakenteet. Tässä vaiheessa kevättä on jokaisen, jolla on rakenteita tai muuta omaisuutta ranta alueilla syytä tarkistaa, onko jo syksyllä varauduttu kevättulvan aiheuttamaan vedenpinnan nousuun. Mikäli näin ei ole, niin on syytä välittömästi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla vältytään ikäviltä yllätyksiltä.