LujaK2. laadukas ravintolisä luustolle. K-vitamiini tukee luuston normaalia terveyttä.

LujaK2 laadukas ravintolisä luustolle K-vitamiini tukee luuston normaalia terveyttä.

K-vitamiini parantaa luun laatua ja vähentää murtumia Laadukas ravintolisä luustolle K-vitamiinin hyödyt luustolle perustuvat ennen kaikkea siihen, että sitä tarvitaan luustolle tärkeän pienen proteiinin, osteokalsiinin, tekemisessä toimintakykyiseksi. Ravintoasiantuntija Juhana Harju on uusi yhdistelmävalmiste luustolle. Se sisältää yli kymmentä luustolle hyödyllistä tehoainetta. -ravintolisän on suunnitellut Suomen Terveysravinnon ravintoasiantuntija Juhana Harju yhteistyössä pohjoismaisen valmistajan kanssa. Aiemmin Harju on kirjoittanut laajan tutkimustietoon perustuvan kirjan luustolle terveellisestä ravinnosta (Luusto lujaksi elämäntavoilla, Atena 2011). -valmisteeseen on valittu monipuolinen yhdistelmä luustoa hyödyttäviä vitamiineja, mineraaleja ja muita vaikuttavia aineita. Ne hillitsevät luuntiheyden heikkenemistä ja parantavat luun laatua, jotka molemmat ovat tärkeitä haluttaessa vahvistaa luustoa. Väestötutkimuksissa on havaittu, että K1- vitamiinia runsaasti ruuastaan saavilla on huomattavasti pienempi luunmurtumien riski. Amerikkalaisessa Nurses Health Study -tutkimuksessa selvitettiin ruokavaliosta saadun K1-vitamiinin yhteyttä murtumariskin 38 63-vuotiailla naisilla. Seuranta-ajaltaan kymmenen vuotta kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että K1-vitamiinin vähäinen saanti ruokavaliosta altisti luunmurtumille. Naisilla, jotka saivat K1-vitamiinia ruuastaan enemmän kuin 109 mikrogrammaa päivässä, oli 30 prosenttia pienempi lonkkamurtumariski verrattuna naisiin, jotka saivat sitä vähemmän (Feskanich 1999). Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että päivittäinen lehtisalaatin syöminen oli yhteydessä 45 prosenttia pienempään lonkkamurtumariskiin verrattuna siihen, että salaattia syötiin vain kerran viikossa tai harvemmin. Kun salaatti on kohtalaisen hyvä K1-vitamiinin lähde, lonkkamurtumalta suojaava vaikutus voi osittain johtua tämän vitamiinin runsaammasta saannista. Myös amerikkalaisessa Framingham-aineistoon perustuvassa seurantatutkimuksessa Päivittäisen salaatin syöminen on luustolle terveellinen tapa. 3

selvitettiin ruokavaliosta saadun K1-vitamiinin yhteyttä lonkkamurtumien riskiin iäkkäillä naisilla ja miehillä. Seuranta-ajaltaan seitsemän vuotta kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että eniten K1-vitamiinia saaneiden lonkkamurtumariski oli 65 prosenttia pienempi verrattuna sitä vähiten saaneisiin. Eniten K1-vitamiinia saaneeseen neljännekseen kuuluneet tutkittavat olivat saaneet ruokavaliostaan K1-vitamiinia noin 250 µg, kun vähiten saaneeseen neljännekseen kuuluneet olivat saaneet sitä vain noin 55 µg päivässä (Booth 2000). K1-vitamiinia on myös tutkittu kontrolloiduissa tutkimuksissa. Kanadalaistutkimuksessa, johon osallistuneet olivat osteopeniasta eli lievästi heikentyneestä luuntiheydestä kärsiviä vaihdevuosi-iän ylittäneitä naisia, tutkittavat käyttivät K1-vitamiinia annoksella 5 mg päivässä kahden vuoden ajan. Tutkimuksessa ei havaittu K1-vitamiinin vähentäneen luuntiheyden heikkenemistä. Sen sijaan K1-vitamiinia käyttäneillä oli 55 prosenttia vähemmän kliinisesti merkittäviä murtumia verrattuna lumevalmistetta käyttäneisiin. Lisäksi tutkittavilla ilmaantui 75 prosenttia vähemmän syöpää. Tutkijat kuitenkin huomauttivat, että tutkimusta ei ollut alun perin suunniteltu murtuma- tai syöpäriskin selvittämiseksi. Johtopäätöksissään he totesivat silti, että K1-vitamiini saattaa suojella osteopeniasta kärsiviä naisia murtumilta ja syövältä (Cheung 2008). Vihreät vihannekset sisältävät K1-vitamiinia. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA katsoo osoitetun, että ruokavaliosta saadun K-vitamiinin ja normaalin luuston ylläpitämisen välillä on syy-seuraussuhde (EFSA 2009). Luustoa kuormittava liikunta stimuloi uuden luun muodostumista. 4 5

K2-vitamiinia käytetään Japanissa osteoporoosin hoidossa Myös K2-vitamiini on luustoa vahvistava ravintoaine. Japanissa sitä onkin käytetty jo pitkään hyvällä menestyksellä osteoporoosin hoidossa. Tutkija Sarah Cockaynen ja hänen kollegoidensa meta-analyysissa eli koostetutkimuksessa selvitettiin K-vitamiinin hyödyllisyyttä osteoporoottisten murtumien ehkäisyssä. Koostetutkimukseen sisällytettiin seitsemän kontrolloitua tutkimusta, joista kuudessa oli käytetty K2-vitamiinia ja vain yhdessä K1-vitamiinia. K2-vitamiinista on hyötyä luustolle myös pienemmällä annoksella käytettynä. Kolme vuotta kestäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että K2-vitamiini annoksella 180 µg vähensi luuntiheyden heikkenemistä lannerangassa ja reisiluun kaulassa. Lisäksi K2-vitamiinilisä vahvisti luuta. Luun lujuushan ei riipu vain luuntiheydestä vaan myös sen laadusta (Knapen 2013). Natto, japanilainen perinneruoka, on paras K2-vitamiinin lähde. Koostetutkimuksen tulokset olivat vaikuttavia. Tuloksena havaittiin, että K2-vitamiini vähentää selkärannan murtumia 60 prosentilla, 77 prosentilla lonkkamurtumia ja 81 prosentilla kaikkia muita kuin selkärangan murtumia. On paikallaan huomata, että kaikissa koostetutkimukseen sisällytetyissä tutkimuksissa käytetyt K-vitamiinin annokset olivat farmakologisia. Annokset olivat toisin sanoen niin isoja, että niitä ei voi saada ravinnosta (Cockayne 2006). Huolimatta siitä, että K2-vitamiinin hyödystä on koostetutkimustasoista näyttöä osteoporoottisten murtumien ehkäisyssä, suuriannoksista K2-vitamiinia ei ole hyväksytty länsimaissa osteoporoosilääkkeeksi. Syy saattaa olla se, että länsimainen lääketeollisuus haluaa suojella perinteisten osteoporoosilääkkeiden markkinoita kilpailijoilta. K2-vitamiinia olisi kuitenkin järkevää käyttää osteoporoosin hoidossa, koska sillä ei ole tavallisten osteoporoosilääkkeiden haittavaikutuksia. Osteoporoosin hoitoon tavallisimmin käytetyt bisfosfonaattilääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksena niin sanottua lasiluuta, jolloin luusta tulee kovaa mutta haurasta. Se altistaa epätyypillisille ja vaikeille reisiluun murtumille. Toinen bisfosfonaattilääkityksen vakava, joskin harvinainen haittavaikutus on leukaluun osteonekroosi eli kuolio (Nurmenniemi 2007). Toisessa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin sitä, onko K1-vitamiinista tai K2-vitamiinista hyötyä luustolle verrattuna pelkkään kalsiumin ja D-vitamiinin saantiin. Vuoden kestäneeseen tutkimukseen osallistuneet olivat vaihdevuosi-iän ylittäneitä naisia. K1- tai K2-vitamiinien annos oli tutkimuksessa 100 µg (sama määrä K2-vitamiinia kuin tässä luustovalmisteessa). Tutkimuksessa havaittiin, että K1- tai K2- vitamiinia kalsiumin ja D-vitamiinin lisäksi saaneiden luun aineenvaihdunta parani. Lisäksi K1- tai K2-vitamiinia 100 µg päivittäin saaneiden lannerangan luuntiheys parantui verrattuna kontrolliryhmään. Pelkkää kalsiumia ja D-vitamiinia saaneiden lannerangan luuntiheys ei sen sijaan parantunut. Tutkimus viittaa siihen, että K1- ja K2-vitamiineista on hyötyä, vaikka annos ei olisi kooltaan farmakologinen (Kanellakis 2012). Vihreissä pavuissa on luustoa vahvistavaa piitä. K2-vitamiinia käytetään Japanissa osteoporoosin hoidossa. 6 7

K2-vitamiini ehkäisee verisuonten kalkkiutumista Lisäksi K2-vitamiinin tärkeä vaikutus on, että se ehkäisee verisuonten kalkkiutumista pitämällä huolta matriksi Gla -proteiinin karboksylaatiosta. Havainnollisemmin sanottuna tämä pieni proteiini saa K2-vitamiinin ansiosta ikään kuin kourat, joiden ansiosta siitä tulee toimintakykyinen. Tämän vaikutuksensa ansiosta K2-vitamiinin saanti ruokavaliosta on yhdistetty väestötutkimuksissa pienempään verisuonten kalkkiutumiseen ja sydänkuolleisuuteen. Käänteentekevässä hollantilaisessa Rotterdamin tutkimuksessa K2-vitamiinia runsaasti ruokavaliostaan saaneilla oli 27 prosenttia pienempi riski kuolla sepelvaltimotautiin verrattuna sitä vähiten saaneisiin (Geleijnse 2004). Helsingissä nattoa voi kuitenkin ostaa Tokyokan-nimisestä kaupasta pakasteena ja kuivattuna. Sieltä saa pyydettäessä ohjeita sen syömiseen. Melko paljon K2-vitamiinia on myös useimmissa kypsytetyissä juustoissa, kuten edamissa, goudassa ja kittipintaisissa pehmeissä juustoissa. Sen sijaan emmental on K2-vitamiinin lähteenä hyvin epävarma eikä sitä voi suositella. -valmisteessa käytetty K2-vitamiinin muoto on menakininoni-7 (MK-7). Se on muoto, jota hollantilaiset D-vitamiinitutkijat pitävät parhaana ravintolisäkäytössä, koska se vaikuttaa pitkään ja sillä saavutetaan vakaa K-vitamiinin taso elimistössä (Schurgers 2007). Ei sovi varfariinilääkitystä käyttäville ilman lääkityksen säätämistä D-vitamiini on tarpeellista, jotta kalsium imeytyisi hyvin suolistosta. Jos D-vitamiinin saanti on riittämätöntä, kalsiumia imeytyy suolistosta vain passiivisesti. Lisäksi D-vitamiini säätelee elimistön lisäkilpirauhashormonitasoja. D-vitamiinin saannin ollessa vähäistä lisäkilpirauhashormonipitoisuus kohoaa. Se johtaa edelleen kalsiumin kiihtyneeseen erittymiseen luustosta ja ennen pitkää luuntiheyden heikkenemiseen. D-vitamiini myös auttaa ylläpitämään hyvää lihaskuntoa, mikä osaltaan selittää sitä, miksi D-vitamiini vähentää iäkkäiden kaatumisia, kun sitä käytetään päivittäin. Kaikissa tutkimuksissa hyötyä ei ole havaittu, mikä Vihreitä vihanneksia kannattaa syödä päivittäin. johtuu todennäköisesti siitä, että D-vitamiinia on annettu tutkittaville liian harvoin suurina kerta-annoksina. Kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvan analyysin mukaan vähintään 20 µg suuruinen D-vitamiinilisä vähentää lonkkamurtumariskiä 30 prosentilla ja muita kuin selkärangan murtumia yhteensa 14 prosentilla (Bischoff-Ferrari 2012). D-vitamiinilla on myös vaikutusta murtumien paranemiseen, jos niitä on jo syntynyt. Luustohyötyjen lisäksi D-vitamiinilisän käytön on osoitettu vähentävän kuolleisuutta koostetutkimuksissa. Epidemiologi Rajiv Chowdhuryn ja hänen kollegojensa teke- Suomalaiset ravitsemussuositukset eivät mainitse lainkaan K-vitamiinia, vaikka se on elimistölle välttämätön ravintoaine. Laiminlyönti on käsittämätön, koska luustohyötyjen lisäksi K1- ja K2-vitamiinien saanti on yhdistetty myös pienempään kuolleisuuteen (Juanola-Falgarona 2014). Tämä luustoravintolisä sisältää 100 µg eli suurehkon määrän K2-vitamiinia. Siksi se ei sovi varfariini-verenohennuslääkitystä käyttäville (Marevan ja rinnakkaislääkkeet) ilman, että lääkitystä säädetään yhteistyössä lääkärin kanssa. Ravinnossa parhaita K1-vitamiinin lähteitä ovat parsakaali, lehtikaali, pinaatti ja persilja. Myös päivittäinen salaatin syöminen on hyvin suositeltavaa. K2-vitamiinia sisältää eniten natto. Se on eksoottisen makuinen japanilainen soijapapuruoka, jota on vaikeaa saada Suomesta. D-vitamiini on välttämätöntä luustolle D-vitamiinin välttämättömyys luustolle on ollut tiedossa ja pitkään. Lapsilla D-vitamiinin puute aiheuttaa riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa. Molemmissa mineraalien kiinnittyminen luustoon on riittämätöntä. 8 9

D-vitamiini vähentää lonkkamurtumia. män kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysin mukaan D3-vitamiinilisän käyttö vähentää kokonaiskuolleisuutta 11 prosentilla. Chowdhuryn koostetutkimuksessa arvioitiin, että Yhdysvalloissa D-vitamiinin puutteesta johtuva väestön lisäriski on noin 13 prosenttia. Tätä verrattiin arvioon siitä, että tupakoinnin aiheuttama lisäriski on 20 prosenttia ja riittämättömän liikunnan osuus 11 prosenttia. D-vitamiinin riittämätön saanti on siis riskitekijänä täysin verrattavissa näihin tunnustettuihin väestötason riskitekijöihin (Chowdhury 2014). Suositeltava ravintolisänä käytettävä D-vitamiinin muoto on D3-vitamiini, ei D2-vitamiini. Euroopan ruokaturvallisuusviraston EFSAn hyväksymien terveysväitteiden mukaan D-vitamiini auttaa ylläpitämään normaalia luustoa. Yhdessä kalsiumin kanssa D-vitamiini auttaa vähentämään luun mineraaliaineksen vähenemistä vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. Lisäksi vähintään 15 µg D-vitamiinia päivässä auttaa vähentämään kaatumisia, jotka johtuvat asennon epävakaudesta ja lihasheikkoudesta (EFSA 2011). Kalsium antaa luustolle kovuutta Kalsiumin merkitys luustolle on helppo ymmärtää, koska se on luuston eniten sisältämä mineraali. Kalsium antaa luustolle kovuutta. Aikuinen tarvitsee kalsiumia noin 800 mg päivässä. Jos sen saanti jää selvästi tätä vähäisemmäksi, luun mineraalitiheys heikkenee ja murtumariski kasvaa. Suomessa kalsiumin ja siihen liittyen maitotuotteiden merkitystä luustolle on silti vahvasti liioiteltu. Meijeriteollisuudella on täällä taloudellinen intressi antaa maitotuotteista ja varsinkin maidosta sellainen kuva, että niitä on pakko nauttia paljon luuston vahvistamiseksi. Tieteellinen näyttö siitä, että maitotuotteet vähentäisivät murtumariskiä, kuitenkin puuttuu. Tarkasti ottaen eri maitotuotteilla on laadukkaimpien tutkimusten mukaan keskenään päinvastaisia vaikutuksia luustoon. Maito lisää murtumariskiä mutta jogurtti ja kypsytetyt juustot vähentävät sitä (Michaëlsson 2014). Tieteellinen näyttö kalsiumlisän hyödystä murtumien ehkäisyssä on hyvin huteraa. Vuonna 2015 julkaistun systemaattisen katsauksen mukaan kalsiumlisä vähentää yhteenlaskettujen murtumien riskiä 11 prosentilla. Saman tieteellisen katsauksen mukaan kalsiumlisä ei kuitenkaan vähennä lonkka- tai käsivarren murtumien riskiä. Johtopäätöksissään katsauksen tekijät totesivat näytön siitä olevan heikkoa ja epäjohdonmukaista, että kalsiumlisät vähentäisivät murtumariskiä (Bolland 2015). Yhdessä D-vitamiinin kanssa käytettynä kalsiumlisän on kuitenkin havaittu ulkomaisissa tutkimuksissa vähentävän osteoporoottisten murtumien riskiä (Weaver 2016). Suomessa kalsiumin saanti ruokavaliosta on kuitenkin yleensä selvästi runsaampaa kuin ulkomailla. Kun kalsiumin saanti on yleensä maassamme riittävää, ei ole ihme, että suomalaisessa väestössä kalsiumlisästä ei ole D-vitamiininkaan kanssa yhdessä käytettynä ole ollut hyötyä murtumien ehkäisyssä (Salovaara 2010). Tämä luustoravintolisä sisältää D3-vitamiinia 10 µg. Kesällä tämä määrä voi riittää D-vitamiinin lähteeksi yhdessä ruokavaliosta saadun sekä auringonvalon vaikutuksesta ihossa muodostuneen D-vitamiinin kanssa. Muina aikoina eli syksystä kevääseen luustoravintolisän rinnalla on suositeltavaa käyttää erillistä 50 mikrogramman vahvuista D-vitamiinilisää. Varsinkin osteoporoosia sairastaville tuputetaan kalsiumia liikaa. Sen lisäksi, että osteoporootikoille suositellaan runsaasti maitotuotteita ja kalsiumia sisältävää ruokavaliota, heille määrätään yleensä rutiininomaisesti kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävää lisää reseptillä. Näin ei pitäisi tehdä vaan potilasta haastattelemalla pitäisi ottaa selvää, onko lisäkalsiumille ravitsemuksellista tarvetta. Jos potilas käyttää maitotuotteita 2-3 annosta päivässä, lisäkalsiumia ei tarvita. Harkittaessa kalsiumlisän käyttöä on tärkeää miettiä, miten paljon omasta ruokavaliosta saadaan kalsiumia. Jos syödään runsaasti maitotuotteita ja saadaan niistä runsaasti kalsiumia, tällöin ainakaan suuresta kalsiumlisästä ei ole hyötyä vaan siitä voi olla haittaakin. Tutkimusten alaryhmäanalyysit eli tarkemmat analyysit nimittäin osoittavat, että kalsiumlisä vähentää vain niiden tutkittavien murtumariskiä, joiden kalsiumin saanti ruokavaliosta on vähäistä. 10 11

Kalsium on niin sanottu kynnysravintoaine. Se tarkoittaa sitä, että kalsium parantaa luuntiheyttä vain tiettyyn rajaan saakka, jonka jälkeen ylimäärä eritetään Magnesium tukee luuston säilymistä normaalina Kalsium on kynnysravintoaine; riittämätön saanti on haitallista terveydelle, mutta liika saanti voi pois ulosteen, munuaisten ja ihon kautta. On kuitenkin vaarana, että tarpeettoman suurista kalsiumlisistä saatu kalsium kohottaa veren kalsiumtasoa liikaa ja aiheuttaa siten verisuonten kalkkiutumista. Ylenmääräinen kalsiumin saanti ei siis vähennä murtumariskiä. Sen sijaan se voi aiheuttaa verisuonten kalk- Maitotuotteita on suositeltavaa nauttia 2-3 annosta päivässä Magnesium vaikuttaa kalsiumaineenvaihduntaan ja niihin hormoneihin, jotka säätelevät kalsiumia. Magnesiumin puute johtaa uuden luun muodostumisen vähentymiseen ja luuta hajottavien osteoklastien määrän lisääntymiseen. myös olla pahaksi terveydelle. Ravintoasiantuntijoina ja terveydenhuollon ammattilaisina meidän on tarpeen korostaa, että terveydelle on tärkeää ravintoaineiden sopiva saanti, kalsiumin saanti mukaan luettuna. kiutumista. Lisäksi lääkärien yleisesti määräämissä kalsiumlisissä on se vika, että ne sisältävät kalsiumia kalsiumkarbonaattina, muodossa joka lisää munuaiskivien muodostumisen riskiä. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSAn hyväksymien terveysväitteiden mukaan kalsiumia tarvitaan normaalien luiden ylläpitoon. Lisäksi kalsium auttaa vähentämään luun mineraaliaineksen vähenemistä vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla (EFSA 2009). Useissa eri eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että magnesiumin puute lisää osteoporoosia. Magnesiumin puutteesta kärsivien koe-eläinten luiden on havaittu kehittyvän hauraiksi ja heikosti mekaanista rasitusta kestäviksi (Castiglioni 2013). Ei olekaan ihme, että ihmisillä runsaahkon magnesiumin saannin on osoitettu säilyttävän luuntiheyden paremmin kuin vähäisen saannin. Lisäksi useat tutkimukset osoittavat, että magnesiumlisä voi parantaa luun mineraalipitoisuutta. Hyvä magnesiumin saanti on myös yhdistetty pienempään mur- Professori Howard Morris (Morris 2015) B-vitamiinit ehkäisevät homokysteiinitason kohoamista B-vitamiinien vähäinen saanti voi lisätä luun hajoamista ja siten osteoporoosin riskiä. B-vitamiineista varsinkin folaatin, B6- vitamiinin ja B12-vitamiinin vähäinen saanti on haitallista. Näiden vitamiinien alempien tasojen on havaittu olevan yhteydessä heikompaan luun mineraalitiheyteen, huonompaan luun rakenteeseen ja suurempaan Jos ruokavalio ei sisällä lainkaan tumariskiin (Ryder 2005, Dahl 2013). murtumariskiin (McLean 2008). maitotuotteita, kalsiumin saanti voi jäädä liian vähäiseksi eli alle 800 milligramman. Tällöin kohtalainen eli noin 500 mg suuruinen kalsiumlisä voi olla hyödyksi. Silloinkin kalsiumlisänä kannattaa käyttää hyvin imeytyvää kalsiumsitraattia, joka ei lisää munuaiskivien muodostumisen riskiä toisin kuin kalsiumkarbonaatti. Jogurtti kuuluu suositeltaviin maitotuotteisiin. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSAn hyväksymän terveysväitteen mukaan magnesium tukee luitten säilymistä normaaleina (EFSA 2009). Tässä luustoravintolisässä on magnesiumia hyvin imeytyvänä magnesiumbisglysinaattina. B-vitamiinien puute voi johtaa myös homokysteiinin kohoamiseen elimistössä. Homokysteiini on elimistön valkuaisaineenvaihdunnassa syntyvä aminohappo. Sen kohoaminen on haitallista, koska korkea homokysteiini on voimakas osteoporoottisten murtumien riskitekijä etenkin iäkkäillä ihmisillä. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on Tämä luustoravintolisä sisältää kalsiumia maltillisen määrän eli 120 mg. Valmisteessa on käytetty hyvin imeytyvää kalsiumsitraattia, joka ei lisää munuaiskivien muodostumisen riskiä. hyväksynyt terveysväitteet, joiden mukaan folaatti, B6-vitamiini ja B12-vitamiini ylläpitävät normaalia homokysteiiniaineenvaihduntaa (EFSA 2009). 12 13

B-vitamiineja on suositeltavinta käyttää hyvin imeytyvinä ja bioaktiivisina muotoina. Tällöin elimistön on helpointa käyttää niitä hyväkseen. -valmisteen sisältämät B-vitamiinien muodot ovat tällaisia laadukkaita bioaktiivisia muotoja. Piistä hyötyjä luustolle eläinkokeissa On jonkin verran näyttöä siitä, että pii on luustolle hyödyllistä. Eläinkokeessa orgaanisen ja liukoisen piin on havaittu vähentävän luuta hajottavien solujen määrää. Samalla luun muodostumisen on havaittu lisääntyvän (Hott 1993). Lykopeeni on yhdistetty pienempään murtumariskiin Lykopeeni on luustolle hyödyllinen karotenoidi, jota on eniten tomaatissa. Laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että lykopeeni vähentää luustoa hajottavien osteoklastisolujen muodostumista. Sen ansiosta se vähentää luun resorptiota eli luun liiallista hajoamista. Lisäksi lykopeeni lisää luustoa muodostavien osteoblastisolujen syntymistä. Luumut ovat superruokaa luustolle. Lisäksi pii lisää luun kollageenin muodostumista ja auttaa mineraalien kiinnittymistä luuverkkoon. Piin runsas saanti on lisäksi tutkimuksissa yhdistetty parempaan luuntiheyteen (Jugdaohsingh 2004). Ravinnossa vihreät pavut ovat erittäin hyvä piin lähde. Niissä on piitä hyvin imeytyvässä ja liukoisessa muodossa. -valmisteessa on piitä 5 mg. Boori tehostaa estrogeenin vaikutusta luustoon Elimistömme tarvitsee booria useiden luuta muodostavien tekijöiden, kuten kalsiumin, magnesiumin ja D-vitamiinin sekä estrogeenin hyväksikäyttöön. Boorilla on mineraaleja säästävää ja estrogeenia tehostavaa vaikutusta luuston. Boorin hyviä lähteitä ruokavaliossa ovat esimerkiksi rusinat, mantelit, kuivatut luumut ja avokado. -valmiste sisältää booria hyvän määrän eli 3 mg. Manteleita kannattaa ensin liottaa, jotta kalsium imeytyisi niistä hyvin. Eräässä tutkimuksessa runsaasti tomaattiruokia viikoittain syöneillä ja siten runsaasti lykopeenia saaneilla henkilöillä oli 42 prosenttia pienempi riski saada osteoporoottinen lonkkamurtuma verrattuna tomaattia vähemmän syöneisiin (Sahni 2009). Luuston vahvistamiseksi on suositeltavaa syödä tomaattiruokia vähintään kolmesti viikossa. -luustoravintolisä sisältää lykopeenia luonnollisessa muodossa ja hyvän määrän eli 5 mg. Kuivatut luumut ovat parantaneet luuntiheyttä Kuivatut luumut sisältävät erittäin paljon fytokemikaaleja. Niiden on havaittu kiihdyttävän uuden luun muodostumista esimerkiksi lisäämällä erästä kasvuhormonin vaikutusta välittävää tekijää (IGF-1). Lisäksi luumut vähentävät luun hajoamista. Kontrolloidussa Tomaatissa on luustoa vahvistavaa lykopeenia. 14 15

tutkimuksessa kuivattujen luumujen nauttiminen on parantanut vaihdevuosi-ikäisten naisten luuntiheyttä (Hooshmand 2011). -luustoravintolisä sisältää myös hieman luumu-uutetta. Suosittelemme C-vitamiinin käyttöä ei sisällä C-vitamiinia mutta suosittelemme sen käyttöä tämän luustovalmisteen rinnalla. C-vitamiini on tärkeää luustolle muun muassa siksi, että sitä tarvitaan kollageenin muodostukseen kollageeniahan on lähes 40 prosenttia luuston painosta ja ylipäänsä luun normaaliin muodostumiseen. Lisäksi C-vitamiini vähentää oksidatiivista stressiä, joka muuten lisäisi luun resorptiota eli hajoamista (Lean 2003). Kun C-vitamiinia tarvitaan normaaliin luunmuodostukseen, ei olekaan ihmeellistä, että C-vitamiini parantaa hieman luuntiheyttä. Sen runsaamman saannin niin ravinnosta kuin ravintolisistäkin on havaittu olevan yhteydessä parempaan luuntiheyteen. Merkittävintä on, että C-vitamiini ei pelkästään paranna luuntiheyttä. Se myös näyttää vähentävän selvästi osteoporoottisten murtumien riskiä. Pitkässä 17 vuoden seurantaan perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että reilua C-vitamiinilisää käyttäneiden lonkkamurtumariski oli peräti 69 prosenttia pienempi verrattuna niihin, jotka eivät olleet käyttäneet sitä (Sahni 2009). Samassa tutkimuksessa ruokavaliosta saatu C-vitamiini ei vähentänyt murtumariskiä. Syy on todennäköisesti se, että yleensä ruokavaliosta ei saada niin paljon C-vitamiinia, että siitä olisi tuntuvaa apua luustolle. C-vitamiinia on suositeltavaa käyttää annoksella 500 750 mg päivässä. Esimerkiksi Suomen Terveysravinnon C-vitamiini ROSA+, jossa on C-vitamiinin lisäksi hieman sitrusflavonoideja ja ruusunmarjaa, sopii hyvin käytettäväksi luustoravintolisän rinnalla. Vastusharjoittelu vahvistaa luustoa. Liikunnasta saa myös iloa. Eräässä seurantatutkimuksessa selvitettiin ravintolisänä käytetyn C-vitamiinin vaikutusta luuntiheyteen vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. C-vitamiinilisän suuruus oli heillä keskimäärin noin 750 milligrammaa päivässä, ja he olivat käyttäneet sitä keskimäärin 12 vuoden ajan. C-vitamiinilisää käyttäneiden luuntiheyden havaittiin olevan keskimäärin 3 prosenttia parempi niin ranteessa kuin reisiluussakin (Morton 2001). 16 17

Tutkimusviitteet: Bischoff-Ferrari HA, et al. A pooled analysis of vitamin D dose requirements for fracture prevention. N Engl J Med. 2012 Jul 5;367(1):40-9. Bolland MJ, et al. Calcium intake and risk of fracture: systematic review. BMJ. 2015 Sep 29;351:h4580. Booth SL, et al. Dietary vitamin K intakes are associated with hip fracture but not with bone mineral density in elderly men and women. Am J Clin Nutr. 2000 May;71(5):1201-8. Braam LA, et al. Vitamin K1 supplementation retards bone loss in postmenopausal women between 50 and 60 years of age. Calcif Tissue Int. 2003 Jul;73(1):21-6. Castiglioni S, et al. Magnesium and osteoporosis: current state of knowledge and future research directions. Nutrients. 2013 Jul 31;5(8):3022-33. Cheung AM, et al. Vitamin K supplementation in postmenopausal women with osteopenia (ECKO trial): a randomized controlled trial. PLoS Med. 2008 Oct 14;5(10):e196. Cockayne S. et al. Vitamin K and the prevention of fractures: systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med. 2006 Jun 26;166(12):1256-61. Dahl C, et al. Nationwide data on municipal drinking water and hip fracture: could calcium and magnesium be protective? A NOREPOS study. Bone. 2013 Nov;57(1):84-91. EFSA. Scientific Opinion on the substantiation of a health claim related to vitamin D and risk of falling... EFSA Journal 2011;9(9):2382. EFSA. Scientific Opinion on the substantiation of health claims related to folate and blood formation (ID 79), homocysteine metabolism... EFSA Journal 2009;7(9):1213. EFSA. Scientific Opinion on the substantiation of health claims related to calcium and maintenance of bones... 2009;7(9):1210. EFSA. Scientific Opinion on the substantiation of health claims related to magnesium...efsa Journal 2009;7(9):1216. EFSA. Scientific Opinion on the substantiation of health claims related to vitamin K and maintenance of bone... EFSA Journal 2009;7(9):1228. Feskanich D, et al. Vitamin K intake and hip fractures in women: a prospective study. Am J Clin Nutr. 1999 Jan;69(1):74-9. Finnes TE, et al. A combination of low serum concentrations of vitamins K1 and D is associated with increased risk of hip fractures in elderly Norwegians: a NOREPOS study. Osteoporos Int. 2016 Apr;27(4):1645-52. Geleijnse JM, et al. Dietary intake of menaquinone is associated with a reduced risk of coronary heart disease: the Rotterdam Study. J Nutr. 2004 Nov;134(11):3100-5. Herrmann M et al. The effect of B-vitamins on biochemical bone turnover markers and bone mineral density in osteoporotic patients: a 1-year double blind placebo controlled trial. Clin Chem Lab Med. 2007;45(12):1785-92. Holvik K, et al. Low serum levels of 25-hydroxyvitamin D predict hip fracture in the elderly: a NOREPOS study. J Clin Endocrinol Metab. 2013 Aug;98(8):3341-50. Hooshmand S, et al. Comparative effects of dried plum and dried apple on bone in postmenopausal women. Br J Nutr. 2011 Sep;106(6):923-30. Hott M, et al. Short-term effects of organic silicon on trabecular bone in mature ovariectomized rats. Calcif Tissue Int. 1993 Sep;53(3):174-9. Juanola-Falgarona M, et al. Dietary intake of vitamin K is inversely associated with mortality risk. J Nutr. 2014 May;144(5):743-50. Jugdaohsingh R, et al. Dietary silicon intake is positively associated with bone mineral density in men and premenopausal women of the Framingham Offspring cohort. J Bone Miner Res. 2004 Feb;19(2):297-307. Kanellakis S, et al. Changes in parameters of bone metabolism in postmenopausal women following a 12-month intervention period using dairy products enriched with calcium, vitamin D, and phylloquinone (vitamin K(1)) or menaquinone-7 (vitamin K (2)): the Postmenopausal Health Study II. Calcif Tissue Int. 2012 Apr;90(4):251-62. Knapen MH, et al. Three-year low-dose menaquinone-7 supplementation helps decrease bone loss in healthy postmenopausal women. Osteoporos Int. 2013 Sep;24(9):2499-507. Lean JM et al. A crucial role for thiol antioxidants in estrogen-deficiency bone loss. J Clin Invest. 2003 Sep;112(6):915-23. McLean RR et al. Plasma B vitamins, homocysteine and their relation with bone loss and hip fracture in elderly men and women. J Clin Endocrinol Metab. 2008 Jun;93(6):2206-12. Michaëlsson K, et al. Milk intake and risk of mortality and fractures in women and men: cohort studies. BMJ. 2014 Oct 28;349:g6015. Morton DJ, et al. Vitamin C supplement use and bone mineral density in postmenopausal women. J Bone Miner Res. 2001;16(1):135-40. Naghii MR, et al. Effects of boron and calcium supplementation on mechanical properties of bone in rats. Biofactors. 2006;28(3-4):195-201. Ryder KM, et al. Magnesium intake from food and supplements is associated with bone mineral density in healthy older white subjects. J Am Geriatr Soc. 2005 Nov;53(11):1875-80. Sahni S, et al. Protective effect of total and supplemental vitamin C intake on the risk of hip fracture--a 17-year follow-up from the Framingham Osteoporosis Study. Osteoporos Int. 2009 Nov;20(11):1853-61. Sahni S, et al. Protective effect of total carotenoid and lycopene intake on the risk of hip fracture: a 17-year follow-up from the Framingham Osteoporosis Study. J Bone Miner Res. 2009 Jun;24(6):1086-94. Salovaara K, et al. Effect of vitamin D(3) and calcium on fracture risk in 65- to 71-year-old women: a population-based 3-year randomized, controlled trial--the OSTPRE-FPS. J Bone Miner Res. 2010 Jul;25(7):1487-95. Schurgers LJ, et al. Vitamin K-containing dietary supplements: comparison of synthetic vitamin K1 and natto-derived menaquinone-7. Blood. 2007 Apr 15;109(8):3279-83. Weaver CM, et al. Calcium plus vitamin D supplementation and risk of fractures: an updated metaanalysis from the National Osteoporosis Foundation. Osteoporos Int. 2016 Jan;27(1):367-76. Zheng J, et al. Association between serum level of magnesium and postmenopausal osteoporosis: a meta-analysis. Biol Trace Elem Res. 2014 Jun;159(1-3):8-14. 18 19

Ystävätarjous, jossa molemmat saavat edun Suosittele nyt -valmistetta ystävällesi Ystäväsi tilattua sinä saat seuraavan 3 kuukauden lähetyksen (90 kapselia) puoleen hintaan. Maksat vain 17,85, kun normaalihinta olisi 35,70. Ystävätilauksessa myös ystäväsi saa ensimmäisen 3 kuukauden lähetyksen puoleen hintaan ja maksaa vain 17,85. Jos hankit kaksi ystävätilaajaa, saat seuraavan oman lähetyksesi kokonaan ilmaiseksi. Ilmoita ystäväsi ilmaisessa asiakaspalvelunumerossamme 0800 304030. Palvelemme arkisin klo 9 17. asiakaspalvelu@ suomenterveysravinto.fi Suomen Terveysravinto Oy