1. luento 11.1.2005 Luennon aiheet kurssin esittely ja aloitus digitaalinen viestintä sisällöntuotanto ja sisältöteollisuus verkon käytön perusteet ja lisäarvot monitieteisyyden ja moniosaamisen merkitys käsikirjoittajan rooli ja tehtävät Luennon tavoitteena on taustoittaa verkkopalvelun sisällöntuotannon toimintaympäristöä. Digitaalinen viestintä Verkkopalvelun tarjoamat hyödyt toteutuvat vain, jos viestintä asiakkaan kanssa onnistuu. (Vrt. Wiio 2004, 45.) Viestintä on toimintaa, jossa välitetään informaatiota. Informaatiota voidaan jakaa erilaisten viestimien avulla. Viestimet on jaettu perinteisesti: sähköiset viestimet kuten esim. radio (ääni), televisio (ääni, kuva, liikkuva kuva, teksti), puhelin (ääni) graafiset viestimet kuten erilaiset kuvat ja painotuotteet kuten kirjat, sanomalehdet, esitteet, julisteet jne. (kuva ja teksti) Viestinnän digitalisoituminen Sähköisen viestintätekniikan kehittyminen ja erityisesti digitalisoituminen on muuttanut asetelmaa. Digitaalisen informaation etuna on helppo tallentaminen ja kopiointi sekä nopea siirrettävyys. Samojen digitaalisia sisältöjä voidaan jakaa eri digitaalisten viestimien avulla. Esimerkiksi radiolähetys voidaan välittää radion, matkapuhelimen tai tietokoneen (Internetin) välityksellä. (Keränen ym. 2003; Mustonen 2001, 154-155.) Uusi sähköinen viestintä mahdollistaa yksisuuntaisen julkaisemisen ohella vuorovaikutteisuuden. Uusmedialla tai digitaalisella medialla tarkoitetaankin viestintää joka on digitaalista, verkottuvaa ja yhä useammin myös vuorovaikutteista. Useimmiten digitaalisella medialla tarkoitetaan multimediatuotteita tai Internetin välityksellä tapahtuvaa viestintää. Perinteiset mediat kuten radio, televisio ja lehdet ovat siirtyneet yhä enemmän käyttämään digitaaliseen median tarjoamia mahdollisuuksia. (Mustonen 2001, 154-155.) Digitaalisella informaatiolla ei useinkaan ole arvoa sinänsä esim. graafiseen viestintään verrattuna. Digitaalinen informaatio on näkyvissä vai silloin kun sitä käytetään. 1
Digitaalisen viestinnän muotoja ja niiden jakelu Digitaalinen informaatiota voidaan jakaa tallenteiden kuten CD -rom ja DVD -levyjen, verkkojen kuten tietoverkkojen, televerkkojen sekä digitaaliset radio- ja televisioverkojen välityksellä. Jakelussa voidaan yhdistää kaksi erillistä verkkoa, jolloin toimii varsinaisena jakelukanavana ja toinen paluukanavana. Digitaalisen viestinnät peruselementtejä ovat teksti, kuva, video, ääni, animaatio. Kun yhdistetään eri mediaelementtejä, puhutaan multimediasta. Yleensä kysymyksessä on itsenäinen multimediaohjelma, jota jaellaan cd-rom- tai dvd -levykkeiden välityksellä. Multimediaesityksiä voidaan jakaa myös verkon välityksellä. Tällöin puhutaan verkkomultimediasta, jossa mediaelementtien katselu tapahtuu www-selaimen laajennuksen tai erillisen katseluohjelman avulla. Usein käyttäjän laitteisto toimii päätteenä ja varsinainen sovellus sijaitsee mediapalvelimelle. Esimerkiksi Internetin kautta välitettävät radio- ja tv-ohjelmat sekä Flash -tekniikalla toteutetut verkkopelit. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2003, 8-15.) Yksi yleisimmistä digitaalisen viestinnän muodoista on internetissä oleva verkkosivusto. Internet onkin yksi keskeinen tämän päivän tiedottamisen, palvelun, markkinoinnin ja kaupankäynnin väline. Verkkopalveluista enemmän seuraavalla luennolla. Viestintäkanavien yhdistyminen Perinteinen media ja digitaalinen media lomittuvat nykyisin yhä enemmän. Puhutaan viestintäkanavien yhdistymisestä eli konvergenssista. Tavoitteena on median käyttötapojen laajentaminen. (Hybridimedia...2004.) Perinteisen ja digitaalisen median yhdistymisestä sekä offline- ja online -teknologioiden hyödyntämisestä puhutaan monenlaisin termein: multi-channeling (monikanavaisuus), cross-media, hybrid media, polymedia. Termeillä viitataan kahden tai useamman median ja/tai jakelukanavan sulauttamista. (Esim. Inkinen 2004, 11; Hybridimedia... 2004.) Esimerkiksi: Monikanavaisuus (multi-channeling): samojen sisältöjen jakelua eri viestintäkanavien välityksellä. Käytetään myös termiä "multiple media". Hybridimedia: paperipohjaisten viestimien sisältöjen yhdistäminen sähköisten viestimien sisältöihin kuten sanomalehti ja verkkopalvelu. Esimerkiksi etuovi.com. Crossmedia: sisällön tai palvelun käyttö edellyttää usein "sekakäyttöä" eri alustoilla. Vasta tällöin syntyy kokonaisvaltainen kokemus. (Vrt. Antikainen, Kangas & Vainikainen 2004, 6-9; Hybridimedia...2004, 2-3.) 2
Muita käsitteitä tai termejä Media (lat. medium; mon. media): Ilmaisun tapa ja sosiaalinen yhteys, missä ilmaisu on tuotettu ja välitetty. Voidaan viitata tiedon tallentamiseen tai tiedon lähettämiseen. Yleiseltä merkitykseltään joukkoviestintä, joka mahdollistaa viestinnän ajallisesti ja paikallisesti viestijästä erillään olevalle suurelle kohderyhmälle. (Mustonen 2001, 8.) Hypermedia: kokonaisuus, jossa eri mediaelementtejä yhdistetään ja linkitetään kokonaisuudeksi. informaatio esitetään assosiatiivisesti ja epälineaarisesti. (Esim. Paananen & Lallukka 1994). Lisälukemista Viestintäkanavien yhdistymisestä ja käsitteiden määrittelystä lisätietoa esim. seuraavista verkkolähteistä (tarkemmat lähdetiedot viimeisellä sivulla): Antikainen, H., Kangas, S. & Vainikainen,S. 2004. Three views on mobile cross media Entertainment. Erityisesti luku 2 Definitions, ss. 6-9. (pdf) Hybridimedia.Selvitys hybridimedia-aihelueen käynnistämisestä Suomessa. Käsitteiden määrittelyä ss. 2-4. Lisäksi luku 2.3 Suomalaisten toimijoiden näkemys hypridimediasta, ss. 6-17. (pdf) Sisällöntuotanto ja sisältöteollisuus Käyttäjät tulevat sivustolle sisällön houkuttelemina. Kaikki muu on vain taustaa. Nielsen 2000, 99. Sisällöntuotannolla (content creation, content production) tarkoitetaan viestimissä käytettyjen sisältöjen tuottamista. Sisältöteollisuudella (content creation industry) tarkoitetaan viestintä-, markkinointi- tai viihdekäyttöön sisältöjä tekeviä yrityksiä. Keränen, Lamberg ja Penttinen (2003, 4) jakavat sisältöteollisuuden kolmeen alueeseen: graafinen teollisuus: lehdet, kirjat ja yritysjulkaisut audiovisuaalinen teollisuus: musiikki, elokuva, radio ja televisio digitaalinen julkaisutoiminta: multimediaohjelmat, verkkosivustot ja palvelut, tietokonepelit Internetin muuttuessa joukkoviestimeksi on digitaalisen sisällöntuotannon merkitys on kasvanut. Sisältöön perustuva tuotanto ja palvelut ovat avainasemassa ns. uudessa taloudessa. Tällä hetkellä valtaosa verkkosivustoista on toteutettu Yhdysvalloissa ja ne ovat englanninkielisiä. Koska sisällöntuotannon taloudellinen merkitys on suuri myös Euroopassa sekä Suomessa on selvitetty ja analysoitu miten sisällöntuotannon esteitä voidaan poistaa ja toimintaa kehittää edelleen. Sisällöntuotannon merkitys kasvaa edelleen. Siirtyminen analogisista viestinnästä digitaaliseen, käyttäjämäärien kasvu, mobiiliteknologian kehittyminen sekä viestintäkanavien yhdistyminen tarjoavat kasvulle hyvät puitteet. 3
Sisällöntuotannon haasteet Eurooppalaisen ja suomalaisenkin sisällöntuotannon esteinä ovat esim. julkisen sektorin tuottamaa tietoa hyödynnetään liian vähän kielialueiden pienuus sisällöntuotannon rahoitusvaje ja liian suljetut markkinat tekijänoikeudet televiestinnän korkeat hinnat Suomalaisen sisällöntuotannon heikkouksina on mainittu mm. liiallinen teknologiavetoisuus, kuluttajan unohtaminen, liiketoiminnallisen osaamisen heikkous ja uusmedia -alan imago-ongelmat. Toisaalta vahvuuksina nähdään kehittynyt teknologia, vahva teknologiaosaaminen, tarjonnan monipuolisuus ja tarinankerronnan rajaton kysyntä. (Esim. Sisällöntuotantoalan... 2001.) Verkon käytön perusteet ja lisäarvot Tietoverkoja voidaan hyödyntää monella eri tavalla. Harmon ja Jones (1999) ovat tarkastelleet tietoverkon hyödyntämistä opetuksessa erilaisten käyttötapojen mukaan. Ajatukset on sovellettavissa myös muiden verkkopalveluiden käyttöön. Taso 0: Tietoverkkoa ei hyödynnetä millään tavalla (no web use) Taso 1. Tietoverkkoa hyödynnetään informaation jakelussa (information web use) Taso 2. Täydentävä tietoverkon käyttö (supplemental web use) Taso 3. Tietoverkon käyttö merkittävää /välttämätöntä (essential web use) Taso 4. Yhteisöllinen tietoverkon käyttö (communal web use) Taso 5. Puhdas verkkopalvelu (immersive web use) Miksi verkko jakelukanavaksi? Verkon käyttöä perustellaan usein kustannustehokkuudella: digitaalisen informaation helppo tallentaminen ja kopioiminen nopea siirrettävyys saman informaation soveltuminen eri medialle ja siirtokanaville informaation jakamisen helppous muokkauksen ja päivittämisen helppous informaation muuttuessa tai vanhentuessa jne. Mutta: jokaisella kohdalla on myös kääntöpuolensa. Hyödyllisyys ja lisäarvo asiakkaan näkökulmasta Jotta www-sivusto tai verkkopalvelu on asiakkaan näkökulmasta hyödyllinen tulee sen tukea asiakasta tavoitteen saavuttamisessa ja tarpeen tyydyttämisessä sekä tuoda lisäarvoa verrattuna perinteiseen tapaan käyttää palvelua (vrt. Nielsen 1993; Silius & al. 2003, 17-33). 4
Hyödyllisyys ja sen kokeminen on yhteydessä siihen, mihin www-sivustoa tai verkkopalvelua käytetään: Viihtymiseen ja elämyksien saamiseen (esim. verkkopelit) Tiedon saamiseen esim. uutisten seuraaminen (uutispalvelut) Opiskeluun (verkkokurssit) Asiointiin (esim. työvoimatoimisto) Vaikuttamiseen (äänestämiseen, kansalaisadressien kokoamiseen) Kuluttamiseen (verkkokaupat) Asiakkaan näkökulmasta katsottuna verkon käytön lisäarvoina mainitaan usein joustavuus ajan ja paikan suhteen: www -sivusto tai verkkopalvelu on asiakkaan saatavissa 24/7 riippumatta maantieteellisestä sijainnista. WWW-sivuston hyödyllisyys ja sen toteutuminen on erittäin kontekstisidonnaista riippuen asiakkaan yksilöllisistä tarpeista tietyssä käyttötilanteessa. Monitieteisyyden ja moniosaamisen merkitys WWW -sivuston tai verkkopalvelun suunnittelu ja toteutus vaatii monialaista osaamista. Verkkopalveluprojektin työn määrää ja osaamisen tarve riippuu monista eri tekijöistä. Useimmiten tarvitaan eri alojen osaajia. Vain ääritapauksissa yksi ihminen tekee kaiken. Tyypillisesti työryhmään tarvitaan tuottaja, joka vastaa projektin valmistumisesta aikataulussa ja laaditussa kustannusarviossa käsikirjoittaja, joka vastaa kokonaissuunnittelusta sisällön asiantuntija / varsinaisen sisällön tuottaja / verkkokirjoittaja visuaalinen suunnittelija, graafikko käytettävyysasiantuntija viestinnän osaaja toteutusteknologian osaaja (varsinainen tekninen sunittelija ja toteuttaja) tarvittaessa myös kuva-, video-, animaatio- ja/tai audiomateriaalin suunnittelijoita, tuottajia ja editoijia tarvittaessa myös informaatiorakenteen suunnittelija /hakutoimintojen suunnittelija Ryhmätyön merkitys korostuu. Jokaisen työryhmän jäsenen on ymmärrettävä ryhmätyön tärkeys ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Edellytyksenä on henkilöiden välinen informaation kulku. 5
Käsikirjoittajan rooli ja tehtävät Käsikirjoittajan keskeinen tehtävä on vastata verkkopalveluprojektin kokonaissuunnittelusta. Käsikirjoittajan tehtävät: koota yhteen työryhmän jäsenten tietämys ja osaaminen kommunikoida tilaajan ja muiden ulkopuolisten kanssa kommunikoida työryhmän jäsenten kanssa hahmottaa kokonaisuus: koota eri mediaelementit, toiminnot ja asiointiprosessit järkeväksi ja perustelluksi kokonaisuudeksi niin, että verkkopalvelun keskeinen ajatus ja tarkoitus säilyy läpi koko tuotantoprosessin ts. jäsentää eri tekijät niin, että verkkopalvelu vastaa käyttötarkoitustaan toimia tuotannon tukena: tuottaa käsikirjoituksia (suunnitteludokumentteja), jotka toimivat kommunikointivälineenä ja tukevat verkkopalvelun rakentamista sekä myöhemmin päivittämistä (esim. synopsis, asia- ja tuotantokäsikirjoitus) Millaisia ominaisuuksia käsikirjoittajalta vaaditaan? Käsikirjoittajan tulee tuntea välineensä. Toisin sanoen verkkopalvelun käsikirjoittajan tulee ymmärtää verkon tarjoamat mahdollisuudet sekä sen asettamat rajoitteet. Verkkosivujen ja -palvelujen sisällöt käsittelevät mitä erilaisempia aiheita. Käsikirjoittajalta vaaditaankin hyvää yleissivistystä ja kykyä omaksua uusia asioita sekä hakea lisää tietoa. Lisäksi käsikirjoittajan on osattava ilmaista itseään kirjallisesti. (Aaltonen 1993.) Käsikirjoittajalle on etua myös siitä, että osaa esittää asioita omaperäisesti ja persoonallisesti. Myös tietynlainen uteliaisuus ja kyky innostua uusista asioista ovat hyödyllisiä ominaisuuksia.(aaltonen 1993.) Tärkein ominaisuus on kuitenkin sitkeys! 6
Lähteet Aaltonen, J. Käsikirjoittaminen on helppoa. Julkaisussa Elokuvantaju - Käsikirjoitus [online]. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu [viitattu 9.1.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL:http://elokuvantaju.uiah.fi/2001/oppimateriaali/kasikirjoitus/artikkelit/aaltonen_johdanto.jsp >. Julkaistu myös kirjana: Aaltonen, J. 1993. Käsikirjoittajan työkalupakki. Helsinki: Painatuskeskus. Antikainen, H., Kangas, S. & Vainikainen,S. Three views on mobile cross media Entertainment [online]. Version 1.0. Espoo: VTT Information Technology, 2004, päivitetty 29.3.2004 [viitattu 9.1.2004]. MGAIN-project. Research report TTE4-2004-17. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.vtt.fi/tte/multiplemedia/show/crossmedia_entertainment.pdf>. Harmon. S. & Jones, M. 1999. The five levels of Web Use in Planning Online Courses. Educational Technology, Vol. 39. Nro. 6, 28-32. Hybridimedia. Selvitys hybridimedia-aihelueen käynnistämisestä Suomessa [online]. Helsinki: TEKES ja JP-Epstar Oy, 2004 [viitattu 8.1.2004]. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.media.hut.fi/hybridmedia/materiaali/hybridimediaraportti_v1_02.pdf> Inkinen, S. 2004. Cross-Media Age. Teoksessa: Korpiaho, M., Korhonen, M. & al. 2004. Multi- Channel Solution. Helsinki: Edita Publishing Ltd., 11-73. Keränen, V., Lamberg, N. & Penttinen, J. 2003. Digitaalinen viestintä. Jyväskylä: Docendo Finland Oy. Mustonen, A. 2001. Mediapsykologia. Helsinki: WSOY. Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. Academic Press. Nielsen, J. 2000. WWW-suunnittelu. Suom. Haanpää, T. Helsinki: Edita Oy. Paananen, V-M. & Lallukka, L. 1994. Multimedia - kohti hypermediaa. Helsinki: Teknolit Oy. Silius, K., Tervakari, A-M., Kaartokallio, H. & Yritys, K. Tieto- ja viestintätekniikka-avusteisen opetuksen käyttökelpoisuuden arviointimalli [online]. Espoo: Suomen virtuaaliyliopiston kehittämisyksikkö, 2003 [viitattu 9.1.2005]. Suomen virtuaaliyliopiston e-julkaisuja nro. 9. Saatavissa myös pdf-muodossa: <URL: http://www.virtuaaliyliopisto.fi/data/files/svy-julkaisut/julkaisu009.pdf>. ISBN 951-22- 6612-1. Tiedostokoko 460 Kb. Sisältötuotantoalan osaamistarveskenaario [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2001 [viitattu 9.1.2005]. Sisältötuotanto -työryhmän väliraportti 3 (18:2001). Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/sisaltotuotanto/valiraportti_3.pdf> >. ISBN: 952-442-394-4. Wiio, A. 2004. Käyttäjäystävällisen sovelluksen suunnittelu. Helsinki: Edita Publishing Oy. 7