Lisäalue luontotyypit Lisäalueen keskiosien läpi virtaa Äkäsjoki ja eteläosan läpi Niesajoki. Alueen pohjoisosa on eteläosaa selvästi kuivempaa ja karumpaa; pohjoisosien kivennäismaakankaat ovat pääasiassa kuivahkoja Variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) ja mustikkakanerva-jäkälätyypin kankaita. Eteläosassa on runsaasti avohakkuualoja ja taimikoita sekä kivennäismaamäkien välissä sijaitsevia puustoisia rämeitä ja korpia (Kuva 10-10-17). Alueen merkittävimmät suot sijaitsevat Niesajoen ja Juurakkovuoman välisellä alueella, missä muutamalla kuviolla esiintyy myös ravinteikasta lettoa. Alueen eteläosassa tehtiin yksi havainto rauhoitetusta lapinkämmekästä, kaksi havaintoa Peräpohjolan alueella uhanalaisesta (RT) lettonuppisarasta, kaksi havaintoa vaarantuneesta (VU) ja luontodirektiivin liitteen IV lajista lettorikosta, kolme havaintoa vaarantuneesta (VU) suopunakämmekästä sekä kaksi havaintoa valtakunnallisesti silmälläpidettävästä (NT) velttosarasta; laji ei kuitenkaan ole uhanalainen Peräpohjolan alueella. Lisäalueella on 11 lähdettä ja muutamia luonnontilaisia lampia. Uhanalaisia luontotyyppejä esiintyy 24 kuviolla ja alle hehtaarin suuruisia metsälakikohteita on 16. Äkäsjoen pohjoispuoliset kankaat ovat metsätyypiltään joko karua mustikka-kanerva-jäkälätyypin (MCClT 4 ) kuivaa kangasta tai vähän rehevämpää variksenmarja-mustikkatyypin (HMT) kuivahkoa kangasta. Aivan selvitysalueen pohjoisosassa on luonnontilainen puro, joka laskee Valkeajokeen. Puron varrella on hieman vaateliaampaa kasvilajistoa, mm. punakonnanmarjaa (Actaea erythrocarpa) ja kotkansiipeä. Puro ympäristöineen kuuluu metsälain mukaisiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Saivojärvestä luoteeseen sijaitsee suhteellisen iso vanhan metsän alue, joka koostuu kuusen, männyn ja koivun muodostamasta sekametsästä. Vanhat kuusivaltaiset tuoreet kankaat on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi Pohjois- Suomessa. Erittäin uhanalaisia lajeja tai direktiivilajeja ei alueelta havaittu (Lapin Vesitutkimus Oy 2011a). Äkäsjoen ja Sotkavuoman välisen alueen metsät ovat mäntyvaltaisia talousmetsiä, joilla on laajoja taimikkoalueita ja myös tuoreempia hakkuita. Kankaiden välissä on pienialaisia soita, jotka ovat ojitettuja. Suomen vastuulajeihin kuuluvaa kellosinilatvaa (Polemonium acutiflorum) havaittiin soistuneessa mustikkatyypin (MT) kangasmetsässä Äkäsjoen eteläpuolella, Rautuojan varressa. Alueen ainoa avosuo sijaitsee Oravavaaran ja Rautuvaaran välissä ja yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkorsineva ja saraneva. Äkäsjoen ja Sotkavuoman välisellä alueella ei ole metsälain mukaisia arvokkaita elinympäristöjä. Myöskään uhanalaisia luontotyyppejä, uhanalaisia lajeja tai direktiivilajeja ei alueella havaittu (Lapin Vesitutkimus Oy 2011a). 4 suomalainen metsätyyppijärjestelmä Kuva 10-10-18. IUCN:n uhanalaisluokitus (IUCN 2012). 255
Ristimellanjänkkä luontotyypit Ristimellanjänkän alue sijoittuu Muonionjoen itäpuolelle ja alueella on asutuksen lisäksi useita teitä, voimajohtoja sekä rautatie. Alueen keskiosaa hallitsee Ristimellanjänkän suoalue, joka on säilynyt lähes luonnontilaisena. Ristimellanjänkän suot ovat pääasiassa karuja nevoja, joita reunustavat puustoiset rämeet. Korpia on lähinnä kivennäismaamäkien välisissä painanteissa ja lettoja avosuoalueiden reunoilla. Kivennäismaakankailla tuoreet ja kuivahkot kankaat ovat yleisimpiä kasvupaikkoja. Ristimellanjänkän alueella tehtiin yksi havainto vaarantuneesta (VU) metsänemästä, kaksi havaintoa vaarantuneesta suopunakämmekästä, yksi havainto vaarantuneesta röyhysarasta sekä 9 havaintoa valtakunnallisesti silmälläpidettävistä (NT) ahokissankäpälästä, ahonoidanlukosta, velttosarasta ja ketonoidanlukosta. Mikään silmälläpidettävistä lajeista ei ole uhanalainen Perä-Pohjolan alueella. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja ovat ahonoidanlukko, velttosara, lapinleinikki ja pohjanhoikkaängelmä sekä rauhoitettuja lajeja metsänemä ja lapinleinikki. Lisäksi lapinleinikki kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(b) lajeihin. Uhanalaisia suoluontotyyppejä ja niittyjä havaittiin 17 kuviolla ja alle hehtaarin suuruisia metsälakikohteita 16 kuviolla. Lähteitä tai tihkupintoja alueella on 11 kpl. 10.10.2 Kasvi- ja eläinlajit 10.10.2.1 Kasvilajit Tässä luvussa kerrotaan tarkemmin Rautuvaaran, Hannukaisen, lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla esiintyvistä suojelluista tai muista tärkeistä kasvilajeista. Hankealueen tarkemmat kasvillisuusselvitykset on esitetty kokonaisuudessaan liitteinä (Liitteet 21, 22 ja 24). Hankealueiden kasvillisuusselvitykset tehtiin kesällä vuosina 2007, 2008, 2011 ja 2012. Karttojen ja ilmakuvien avulla selvitysalueelta pyrittiin kartoittamaan kaikki suoalueet, lähteikköalueet, ranta-alueet ja muut ravinteikkaat metsä- ja suoalueet, joihin maastotöissä keskityttiin. Kaikki havaitut kasvilajit kirjattiin ylös ja lisäksi määritettiin luontotyypit. Eri luontotyypit kirjattiin kartalle ja nimettiin kuvioiksi. Kaikki merkittävät kasvilajihavainnot merkittiin kartalle. Sammallajit määritettiin alueelta, josta sammalnäytteitä kerättiin. Näytteitä otettiin pääasiassa lähteistä ja virtavesiympäristöistä sekä hyvin ravinteikkailta soilta. Rautuvaaran, Hannukaisen, lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla havaitut merkittävimmät putkilokasvit ja sammallajit on esitetty seuraavassa (Taulukot 10-10-6 ja 10-10-7 sekä Kuvat 10-10-19 ja 10-10-20). Selvityksissä käytetty IUCN-luokitus on esitetty kuvassa 10-10-18. Kansallinen ja EU:n lainsäädäntö on esitetty taulukossa 10-10-5. Taulukko 10-10-5. EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain mukaisia määritelmiä. Suomen vastuulajit Suomen vastuulajit ovat lajeja, jotka ovat kotoperäisiä Suomelle tai Pohjois-Euroopalle. Vastuulajeiksi on myös valikoitunut lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on suppea ja kanta kaikkialla harva. Käytännössä vastuu merkitsee sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajien elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Vastuulajeja valittaessa pidettiin ohjearvona, että Suomessa on vähintään 15 20 prosenttia Euroopan kannasta. Erityisesti suojeltavat lajit Luonnonsuojeluasetuksessa on listattu 1 418 uhanalaista lajia, joista 616 on erityisesti suojeltavia lajeja. Erityisesti suojellun lajin säilymistä varten tärkeän elinalueen heikentäminen tai tuhoaminen on kielletty. Rauhoitetut lajit Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu eläin- ja kasvilajit, jotka ovat luonnonsuojelulain 38 ja 42 :n nojalla rauhoitettuja. Luonnonsuojelulaki rauhoittaa kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu metsästyslaissa listattuihin riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin lajeihin. Luontodirektiivin liitteet IV lajit Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Luonnonsuojelulaki, luku 49). 256
Taulukko 10-10-6. Uhanalaiset ja muut merkittävät putkilokasvilajit Rautuvaaran, Hannukaisen, lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla. IUCN: VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Luonnonsuojelulaki 47 42 46 49 Lajit Suomen vastuulaji Erityisesti suojeltavat lajit Rauhoitetut lajit IUCN Punainen lista Direktiivilajit, liite IV RAUTUVAARA Lettosara (Carex heleonastes) X VU 2 Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum) X 1 Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) X X X 3 HANNUKAINEN Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) NT 1 Lettosara (Carex heleonastes) X VU 2 Velttosara (Carex laxa) NT 2 Lapinlinnunsilmä (Chrysosplenium tetrandrum) X 2 Lapinkämmekkä (Dactylorhiza lapponica) X VU 2 Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum) X 4 Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) X X X 4 RISTIMELLANJÄNKKÄ Metsänemä (Epipogium aphyllum) X VU 1 Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) Havaintojen määrä VU 2 Röyhysara (Carex appropinquata) VU 2 Ahokissankäpälä (Antennaria dioica) NT 4 Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) X NT 6 Velttosara (Carex laxa) X NT 2 Ketonoidanlukko (Botrvchium lunaria) NT 3 Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) X X X 6 Neidonkenkkä (Calypso bulbosa) X 3 Pohjanhoikkaängelmä (Thalictrum simplex ssp. boreale) LISÄALUE X 1 Lapinkämmekkä (Dactylorhiza lapponica) X VU 1 Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) VU 3 Lettonuppisara (Carex capitata) LC 2 Lettorikko (Saxifraga hirculus) X 2 Velttosara (Carex laxa) X NT 2 Taulukko 10-10-7. Merkittävät sammallajit Hannukaisen, Rautuvaaran ja Ristimellanjänkän alueilla. IUCN LC/RT= elinvoimainen/alueellisesti uhanalainen, DD=puutteellisesti tunnetut. Laji Suomen vastuulaji Rauhoitetut lajit IUCN Hannukainen Rautuvaara Ristimellanjänkkä Särmälähdesammal (Philonotis seriata) X X X Purokaltiosammal (Harpanthus flotovianus) X X Luhtakilpisammal (Cinclidium subrotundum) X X X Kaihelehväsammal (Mnium marginatum) LC/RT X X Tihkulehväsammal (Plagiomnium elatum) LC/RT X Etelänpurosammal (Hygrohypnum luridum) LC/RT X Purolehväsammal (Mnium lycopodioides) X X Ojalähdesammal (Philonotis caespitosa) DD X Kuultorahkasammal (Sphagnum aongstroemii) X X Pallopäärahkasammal (Sphagnum wulfianum) X X Hetekinnassammal (Scapania paludosa) X NT/RT X Mustapääsammal (Catoscopium nigritum) LC/RT X 257
Kuva 10-10-19. Uhanalaiset ja muut merkittävät putkilokasvilajit Hannukaisen ja Rautuvaaran alueilla. 258
Kuva 10-10 20. Uhanalaiset ja muut merkittävät putkilokasvilajit lisäalueen ja Ristimellanjänkän alueilla. 259
Kuva 10-10 21. Lumijälkilaskentalinjojen (riistakolmiot) sijainti hankealueella. 260
10.10.2.2 Eläimistö Nisäkässelvitys Hankealueella suoritettiin nisäkässelvitys 26.2. 16.3.2008 (Lapin Vesitutkimus Oy 2008b). Menetelmänä selvityksessä käytettiin riistakolmiolaskentaa, mikä on yleisesti käytetty menetelmä riistakannan laskennassa. Riistakolmiolaskenta antaa yhdellä laskentasuorituksella tietoa kaikista laskentalinjan ylittävistä lajeista. Talvinen riistakolmiolaskenta perustuu nisäkkäiden lumijälkien laskentaan. Selvityksessä käytettyjen linjojen pituudet on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 10-10-8) ja linjojen sijainnit seuraavassa kuvassa (Kuva 10-10-21). Nisäkässelvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteenä (Liite 27). Saaduista tuloksista laskettiin jälki-indeksi, joka kuvaa lajin runsautta. Jälki-indeksi on laskentalinjan ylittävien jälkien lukumäärä kymmentä kolmiolinjan kilometriä ja yhtä vuorokautta kohti. Lumijälkilaskennoissa tavattiin yhteensä kahdeksan eri nisäkäslajia; jänis, kettu, orava, hirvi, kärppä, lumikko, minkki ja näätä. Yleisimpiä ja tasaisimmin jakaantuneita lajeja olivat jänis ja kettu. Lisäksi tavattiin runsaasti kärppiä ja lumikoita. Suojeltuja nisäkäslajeja ei selvityksessä havaittu. Laskennan tulokset on esitetty taulukossa (Taulukko 10-10-8). Suurpedot Lapin alueella eläviä suurpetoja ovat ahma (Gulo gulo), susi (Canis lupus), karhu (Ursus arctos) ja ilves (Lynx lynx) (Kuva 10.- 10-22). Nämä kaikki on listattu luontodirektiiviin liitteessä IV(a). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) kerää vuosittain tilastotietoja suurpetohavainnoista. Vuonna 2011 Kolarin ja Muonion kunnissa tehdyt havainnot on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 10-10-23). Havainnoiksi on luettu jälkihavainnot, ulostejäljet ja varsinaiset eläinhavainnot. Vuonna 2011 hankealueen lähiympäristössä tehtiin kaksi karhuhavaintoa ja yksi susihavainto. Kuva 10-10 22. Suurpedot Lapissa (Suurpedot 2012). Taulukko 10-10-8. Lumijälkilaskennan jälki-indeksit alueittain. Sijainti Linjan pituus, Hirvi Jänis Kettu Kärppä Lumikko Minkki Näätä Orava km Rautuvaara 13,7 0 3,4 1,4 4,8 0,7 0,7 2,1 2,1 Hannukaisenlampi 12,0 0 10,8 12,0 1,2 0 0 0 0 Hannukaisen alueen länsipuoli 6,5 0 2,0 2,0 3,3 0,3 0 0 0,3 Kivivuopionoja 8,7 6,2 10,4 18,7 41,6 0 0 2,1 0 Kuervaara 10,5 0 11,9 5,6 4,2 2,1 0 0 3,0 261