21 Northland Resources Inc.

Transkriptio

1 21 Northland Resources Inc. korpirämeitä löytyy useilta kuvioilta. Kuivia kangasrämeitä on tyypeistä eniten, sitä esiintyy yhteensä 12 kuviolla. Rämeiden luhtaisuus ei ole yhtä yleistä kuin Äkäsjokisuun alueella Sammallajisto Rautuvaaran osa-alueelta kerättiin sammalnäytteitä yhteensä 16 kuviolta. Näytteitä kerättiin 15 lähdekuviolta sekä saniaislehdosta. Kaikkiaan näytteistä löytyi 45 sammallajia, niistä 17 esiintyi vain yhdellä kohteella. Lähteiltä kerätyn lajiston joukossa oli kaksi Suomen vastuulajia, särmälähdesammal ja luhtakilpisammal (Cinclidium subrotundum). Kumpikin laji esiintyi usealla lähteellä. Joukossa oli myös yksi alueellisesti uhanalainen laji, kaihelehväsammal (Mnium marginatum), mitä esiintyi kolmella lähdekohteella. Elinvoimaisten lajien joukossa oli Rautuvaarankin osa-alueella lukuisia luontoarvoja osoittavia lajeja. Rautuvaaran osa-alueen lähteiltä kerätyissä sammalnäytteissä esiintyi yleisesti mm. hetehiirensammal (Bryum weigelii), hetekuirisammal, hetesirppisammal, kalvaskuirisammal (Straminergon stramineum), keuhkosammal (Marchantia polymorpha), purolähdesammal, suonihuopasammal (Aulacomnium palustre) sekä särmälähdesammal. Vain saniaislehdosta kerätyissä näytteissä esiintyviä lajeja olivat isolehväsammal (Plagiomnium medium), kiiltosuikerosammal (Brachythecium salebrosum), lapasammal (Pellia sp.), lettosiipisammal (Fissidens adianthoides), luhtakuirisammal (Calliergon cordifolium), sararahkasammal (Sphagnum fallax) ja sinilehväsammal (Mnium stellare). Saniaislehdossa esiintyi lisäksi myös palmusammal (Climacium dendroides) ja kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum) Kohteet Rautuvaaran alueella kasvillisuus ja luontotyyppien kirjo ei ole niin monipuolista kuin Äkäsjokisuun alueella. Maaperä on huomattavasti köyhempää ja siten letot puuttuvat alueelta lähes kokonaan. Toisaalta kangasmaan osalta alueelta löytyy runsaammin kuusikoita sekä korpia. Lisäksi alueella on muutamia varsin huomattavia vaaroja, mikä näkyy alueen luontotyypeissä selvästi. Selvitysalueen eteläosissa virtaavan Niesajoen ja sen sivupurojen varrella on monin paikoin edustavia korpia. Virtavesiä reunustavilla kankailla on hakkuilta säästyneitä vanhan metsän kuvioita. Pääosin nämä kangasmetsät ovat kuusivaltaisia sekametsiä. Lahopuuta ja keloja on metsissä paikoin selvästi enemmän kuin tavallisissa talousmetsissä ja niillä viihtyviä kääpien itiöemiä tavataan runsaasti. Purojen varsilla olevien korpien kasvillisuus on melko edustavaa. Parhaimpia korpikuvioilla tavattuja lajeja ovat mm. nuokkuhelmikkä (Melica nutans), lehtotesma, harajuuri, herttakaksikko ja lapinleinikki. Alueella on myös useita lähteitä, mutta ne ovat enimmäkseen kasvistoltaan vaatimattomia. Lähteiden lajistoa alueella ovat mm. lapinlauha, lähdepohjanleinikki ja lähdehetekaali. Kaikkein edustavimmillaan Niesajokivarren kasvillisuus on pienessä kotkansiipilehdossa. Lehdon ehdoton valtalaji on kotkansiipi, jonka kasvustot peittävät kenttäkerroksen lähes kauttaaltaan. Muita vaateliaampia kasveja lehdossa ovat mm. sudenmarja, vilukko, tähtitalvikki, pohjanpunaherukka ja lapinleinikki. Lehdon itäpuolella ravinteisuus jatkuu pienenä lettorämeenä, jonka vaatelian kasvi on liereäsara. Rautuvaaran rikastushiekka-altaan itäpuolella on märkä saraneva, jonka vetisyyttä on lisännyt suon vesien patoaminen kaivostoimintojen seurauksena. Nevan lajistosta löytyy kuitenkin kaksi vaateliasta saralajia, lettosara ja liereäsara. Rautuvaaran ja Alaisen Rautuvaaran välissä sijaitsevan Rautujärven kaakkoispuolella on pieni kurumainen laakso. Varsinkin laakson itäpuolinen rinne on hyvin jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen.

2 22 Northland Resources Inc. Rinteessä puusto on säilynyt luonnontilaisena. Laakson rinteiltä löytyy myös muutamia pahtoja ja niillä kasvaa harvakseltaan kallioimarretta (Polypodium vulgare). Rautujärven pohjoispuolella on pieni neva, Suvannonvaaranjänkkä. Suo on keskiosiltaan luonnontilainen, mutta sen kasvillisuus on karua ja vaatimatonta. Rautuvaaran osa-alueen pohjoisosien merkittävin luontokohde on Sulatkaltiot-niminen lähteikköalue Rytijänkänharjun etelärinteen juurella. Kyseessä on poikkeuksellisen laaja lähteikköalue, josta lähtee runsasvetinen puro Kylmäojaan. Laajassa lähteikössä kasvaa runsaasti kasveja. Lähteikön näkyvimpiä kasveja ovat laajoina kasvustoina kasvava rentukka ja kookkaat väinönputket. Lähteikön arvokkaimpia kasveja ovat mm. harajuuri, herttakaksikko, pohjanlehtotähtimö (Stellaria nemorum ssp. nemorum), lähdehetekaali ja lähdepohjanleinikki. Kylmäojan varrella on muitakin mielenkiintoisia pienkohteita. Ojan puolessavälissä on pieni putous, paikalliselta nimeltään linkka, joka varsinkin tulva-aikana on näyttävä. Ojan alaosissa länsipuolisessa rinteessä on pieni lähdekorpi. Korpi on pienelinympäristönä varsin edustava, jonka arvoa lähteisyys lisää. 5.3 Hannukainen Kartat Hannukaisen kuvioista, luontotyypeistä, arvokkaista kohteista sekä lähteistä esitetään liitteissä Liitteessä 19 esitetään taulukkomuodossa Hannukaisen kuviot, havaitut kasvi- ja sammallajit sekä uhanalaisesiintymät Luontotyypit ja kasvillisuus Hannukaisen osa-alue on osa-alueista kaikkein laajin, kokonaispinta-ala on 61,9 km², josta Malmivaaran alueen pinta-ala on 11,4 km². Hannukaisen osa-alueen eteläosassa virtaa Äkäsjoki, länsiosassa Valkeajoki ja Kivivuopionoja ja koillisosassa Kuerjoki. Vanhoja kaivosaltaita ja yhtä kalankasvatusallasta lukuun ottamatta osa-alueella ei muita suurempia vesistöjä ole. Hannukaisen osa-alueelle ominaista on runsas lähteisyys. Lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja esiintyy osa-alueella peräti 77 kohteessa. Kohteita löytyy hyvin pienistä tihkupinnoista isoihin ja runsastuottoisiin lähteisiin ja monen lähteensilmän muodostamiin lähteikköihin. Lähdekohteita löytyy lähes koko osa-alueelta, mutta runsaita keskittymiä on erityisesti Valkeajoen, Kuerjoen ja Kivivuopionojan varressa sekä alueen keskivaiheilla Laukupuolimaan ympärillä. Malmivaaran alueella lähteitä on erityisesti Malmijänkän ja Rytijänkän ympäristössä. Erikseen lähteiksi kuvioituja ovat Valkeajoen varressa olevat neljä lähteistä kohdetta (k. 1063, 1068, 1069, 1070). Joukossa on laajoja ja vaatimattomampia tihkupintoja sekä reheväkasvuinen kunnon lähteensilmä. Lähteillä tavataan mm. pohjanhorsma, lähdehetekaali, pohjantähtimö, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) sekä lähdepohjanleinikki. Lisäksi Kuerjoen varressa on jyrkkäreunaisessa laaksossa laaja-alaiseksi levittäytyvä lähteikkö (k. 983). Lähteistä tavattavista kasveista arvokkain on lapinlinnunsilmä (Chrysosplenium tetrandrum). Hannukaisen osa-alueella on runsaasti kangasmaata. Kankaat muodostavat laajoja yhtenäisiä alueita, joita on erityisesti alueen keski- ja luoteisosassa. Laajimmat kangasalueet muodostuvat kuivan ja kuivahkon kankaan metsätyypeistä, joita alueelta löytyy yli 60 kuviolta. Karukkokangasta löytyy viideltä kuviolta alueen itälaidalta. Muuten harvan kasvillisuuden joukossa esiintyy Kuerjoen rannan karukkokangaskuviolla (k.773) pohjoinen tunturihärkki (Cerastium alpinum). Tuoretta kangasta esiintyy pieninä kuvioina lähinnä alueen keski- ja eteläosassa, yhteensä 47 kuviolla. Muutamilla niistä on myös korpimaisia piirteitä. Lehtomaista kangasta löytyy neljältä pieneltä

3 23 Northland Resources Inc. kuviolta Kuerjoen varresta. Rehevästä lajistosta löytyy mm. herttakaksikko, tähtitalvikki, nuokkutalvikki, pikkutalvikki, oravanmarja, lillukka, ruohokanukka, metsäkurjenpolvi, lehtovirmajuuri, kissankäpälä, metsäimarre, nuokkuhelmikkä ja pohjantuoksusimake (Anthoxanthum alpinum). Hannukaisen osa-alueellakin suot ovat köyhempiä kuin Äkäsjokisuussa. Lajistoltaan köyhähköjä lettoja löytyy kuitenkin neljältä kuviolta. Alueen lounaisosassa on pieni lähteinen lettokorpi (k. 498), jolla esiintyy mm. pohjanruttojuuri, pohjantähtimö, vilukko, tuppisara, kirjokorte, mesiangervo ja huopaohdake. Lettorämettä esiintyy kahdella kuviolla, Kuerjoen varressa (k. 903) ja Kuervaaran etelälaidalla (k. 797). Lajistosta löytyy mm. herttakaksikko, vilukko ja lajilleen määrittämättömiä Dactylorhiza-kämmeköitä. Alueen keskiosalta löytyy lähteinen Warnstorfii-letto (k. 721), jolla kasvaa mm. maariankämmekkä, lettovilla, villapääluikka, suo-ohdake (Cirsium palustre), pohjantähtimö, pohjanhorsma, juurtosara, lapinsara, lapinlauha sekä kultasammal, rassisammal ja heterahkasammal (Sphagnum warnstorfii) sekä uhanalainen kämmekkälaji. Lettoisuutta esiintyy lisäksi kolmella keskiravinteisella yhdistelmätyypin nevarämekuviolla (k. 673, 675, 676) alueen keskiosassa. Keskiravinteisia eli mesotrofisia suotyyppejä löytyy yhteensä 11 pieneltä kuviolta. Lyhytkortista nevaa esiintyy yhdellä kuviolla (k. 946). Rimpistä tyyppiä tavataan kahdella kuviolla alueen keskiosassa, avoimella rimpinevalla (k. 676) ja yhdistelmätyypin ruopparimpisellä nevarämeellä (k. 673). Kummallakin kuviolla on lettoisia piirteitä. Lajistossa esiintyy mm. kataja, vilukko, kultapiisku, rimpivesiherne ja rimpivihvilä (Juncus stygius) sekä kuviolla 676 kirkiruoho ja siniyökönlehti. Alueen keskiosasta löytyy myös suursaraista yhdistelmätyyppiä kahdelta kuviolta (k. 675, 703). Lähteisellä kuviolla 675 ilmenee myös lettoisuutta. Lajistossa esiintyykin mm. kirkiruoho, lähdepohjanleinikki, lähdehetekaali, pohjanruttojuuri, pohjanhorsma sekä pohjankarhunruoho, kultapiisku ja pikkutalvikki. Avointa suursaraista tyyppiä esiintyy kuudella kuviolla, joista neljällä on myös lähteisyyttä (k. 569, 913, lähteiset 627, 899, 900, 1008). Kuvioilla tavattava lajisto on runsas ja monipuolinen, mm. ruostevilla, hoikkavilla, luhtavilla, juurtosara, lapinkastikka, pohjantähkiö, vilukko, herttakaksikko sekä lähdehetekaali, hetehorsma (Epilobium alsinifolium), pohjanhorsma ja pohjantähtimö. Kuviolla 900 on poikkeuksellisen hieno ja runsastuottoinen lähde, joka valuu leveänä purona rinnettä alas. Lähteisellä kuviolla esiintyy myös Suomen vastuulajit lapinlinnunsilmä ja kellosinilatva. Vähäravinteisia eli oligotrofisia suotyyppejä tavataan osa-alueella runsaasti, yhteensä 50 kuviolla. Tyypin suot muodostavat huomattavasti suurempia yhtenäisiä kuviokokonaisuuksia kuin rehevämmät tyypit. Lyhytkortisia tyyppejä esiintyy 13 kuviolla, niistä neljällä tavataan lähteisyyttä. Kuvioiden kasvilajistossa tavataan yleisesti mm. tupasvilla, tupasluikka, rahkasara, riippasara, mutasara, raate, leväkkö ja ruostevilla sekä joillakin kuvioilla myös mm. hoikkavilla, luhtavilla, juurtosara, luhtakastikka, lapinlauha, lapinsara, luhtatähtimö (Stellaria palustris) ja pohjantähtimö. Suursaraisia tyyppejä esiintyy yhteensä 26 kuviolla, niistä viidellä tavataan lähteisyyttä. Lajistossa tavataan yllä lueteltujen lisäksi mm. herttakaksikko, villapääluikka, rimpivihvilä, lettotähtimö ja pohjanhorsma. Rimpisiä tyyppejä esiintyy 11 kuviolla. Edellisten lisäksi lajistosta löytyy mm. silmälläpidettävä velttosara (k. 896). Hannukaisen osa-alueella luhtia esiintyy yleisesti jokien, purojen ja ojien varsilla. Eri tyypin luhtia löytyy yhteensä 39 kuviolta. Tavatut luhtatyypit ovat koivuluhta, pajuluhta sekä sara- ja ruoholuhta. Osa-alueen pajuluhdille on tyypillistä hyvin tiheä, usein lähes läpipääsemätön pajukasvusto. Yleisiä, useilla kuvioilla esiintyviä kasvilajeja ovat mm. rentukka, kurjenjalka, järvikorte, tupassara, mätässara (Eleocharis mamillata), harmaasara, luhtakastikka sekä kiiltopaju ja pohjanpaju. Muita

4 24 Northland Resources Inc. kuvioilla tavattuja lajeja ovat mm. lapinkastikka, pohjannurmikka, pohjantähkiö, lehtotesma, kaarlenvaltikka, vilukko, luhtavuohennokka, rantatädyke ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Lähteisyyttä esiintyy viidellä luhtakuviolla, joiden lajistosta löytyy mm. pohjanhorsma, pohjantähtimö, väinönputki, lapinsara, lähdehetekaali ja lähdepohjanleinikki. Lisäksi Kuerjoen rannan luhtakuviolla (k. 906) tavattiin kellosinilatva. Kuva 4. Kirstinkuusikon alueen suomaisemaa Korpia Hannukaisen osa-alueella esiintyy 28 pienellä kuviolla, pääasiassa virtavesien äärellä. Näistäkin suurin osa on kuivia ja karuja tyyppejä, kuten kangaskorpia tai puolukka- ja mustikkakorpia. Ruohoisia tyyppejä tavataan kymmenellä kuviolla. Ruoho- ja heinäkorpia tavataan neljällä kuviolla (k. 457, 629, 667, 981), ruohokangaskorpia kahdella kuviolla (k. 718, 799), ruohomustikkakorpia kahdella kuviolla (k. 733, 702) ja luhtaisia ruohokorpia kahdella kuviolla (k. 665, 941). Lajistossa esiintyy mm. metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), metsäimarre, maariankämmekkä, ruohokanukka, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, oravanmarja, lillukka, hentosara, kataja ja pohjanpaju sekä neljällä lähteisellä kuviolla myös lähdehetekaali, pohjanhorsma ja pohjantähtimö. Erilaiset rämeet ovat hyvin yleisiä Hannukaisen osa-alueella. Eri tyypin rämeitä löytyy yli 150 kuviolta. Rämeitä esiintyy melko laajoinakin yhtenäisinä kuvioina. Kuiva kangasräme on yleisin tyyppi, mutta isovarpurämeitä ja vaivaiskoivurämeitä löytyy myös runsaasti. Luhtaisia rämeitä esiintyy vain muutamin paikoin. Kuusi esiintyy usein sekapuuna mäntyvaltaisilla rämeillä, mutta kuusivaltaisia rämeitä on hyvin vähän.

5 25 Northland Resources Inc. Muita Hannukaisen osa-alueella esiintyviä luontotyyppejä on vähän. Muutama pieni niittymäinen viljelemätön pelto löytyy. Valkeajoen varressa kalankasvatusaltaan vieressä on pieni ketomainen kenttä, jolla kasvaa joukko muualla osa-alueella harvassa tavattuja niittylajeja, kuten puna-apila (Trifolium pratense), valkoapila (Trifolium repens), ahosuolaheinä (Rumex acotosella ssp. acetosella ), pikkulaukku (Rhinanthus minor), niittysuolaheinä (Rumex acetosa ssp. acetosum), kissankello (Campanula rotundifolia), siankärsämö (Achillea millefolium), niittymaarianheinä, timotei (Phleum pratense ssp. pratense), tuppisara, harvinainen sopulinsara (Carex macloviana) sekä silmälläpidettävä ketonoidanlukko. Malmivaaran alue Malmivaara on Luosuntien ja Äkäsjoen rajaama kolmio Hannukaisen osa-alueen kaakkoiskulmassa. Suurin osa Malmivaaran alueesta on kuivaa tai kuivahkoa kangasta. Sekapuustoisuus on yleistä ja useilla kuvioilla puusto on varsin kookasta. Karukkokangasta löytyy Luosuntien varresta Rytijänkänharjulta. Äkäsjoen varteen ja Rytijänkänharjun juureen sijoittuu suurimmat tuoreen kankaan kuviot. Alueen kaakkoisnurkasta löytyy myös yksi lehtomaisen kankaan lehtipuuvaltainen kuvio (k. 335), jolla on runsaasti haapaa, mustikkaa, metsäimarretta ja katajaa. Ruohostossa kasvaa myös mm. riidenlieko, nuokkutalvikki, ruohokanukka, metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum), oravanmarja ja vanamo (Linnea borealis). Ravinteisia soita on Malmivaaran alueella vähän. Köyhää yhdistelmätyypin lettorämettä esiintyy yhdellä pienellä kuviolla (k.347) alueen kaakkoiskulmassa. Maariankämmekkä on kuviolla runsas. Lettoisuutta esiintyy myös luhtanevakuviolla (k. 340), jolla kasvaa runsaasti järviruokoa sekä mm. kataja, pohjankarhunruoho, juurtosara ja villapääluikka. Keskiravinteisia eli mesotrofisia soita esiintyy kolmella pienellä kuviolla (k. 357, 382, 391). Rytijärveä ympäröivällä lyhytkortisella yhdistelmätyypin rämeellä (k. 357) on neljä lähdettä. Ravinteisimmilla soilla alueella esiintyy yksi uhanalainen kämmekkälaji. Kuva 5. Rytijärvi syyskuussa.

6 26 Northland Resources Inc. Vähäravinteisia eli oligotrofisia soita esiintyy yhdeksällä kuviolla. Lyhytkortista avointa nevaa on kolmella kuviolla (k. 350, 354, 384) ja puustoista nevarämettä yhdellä kuviolla (k. 360). Malmijänkän lyhytkortisella kuviolla (k.350) on runsaasti lähteitä, kaikkiaan yhdeksän lähteensilmää. Kuviolla esiintyy vaarantunut lettosara ja silmälläpidettävä velttosara sekä mm. ruostevilla ja villapääluikka. Myös kuviolla 354 esiintyy lettosaraa, jopa parisataa yksilöä. Ruopparimpinevaa löytyy yhdeltä kuviolta (k. 353), lajistossa on mm. raate, järvikorte, tupasvilla, luhtavilla, riippasara, jouhisara ja juurtosara. Suursaraisia tyyppejä esiintyy neljällä kuviolla (k. 337, 342, 343, 440). Kuvioilla kasvaa edellisten lisäksi mm. hoikkavilla, kurjenjalka, leväkkö ja vesisara. Luhtia tavataan yhteensä kymmenellä kuviolla, erityisesti Äkäsjoen varrella. Koivuluhtaa esiintyy neljällä kuviolla, pajuluhtaa kolmella ja sara- ja ruoholuhtaa kolmella kuviolla. Yleistä luhtalajistoa edustavat mm. rentukka, kurjenjalka, järvikorte, luhtavilla, harmaasara, pullosara, vesisara, riippasara, tupassara ja korpikastikka. Lisäksi kuvion 442 sara- ja ruoholuhdalla on lähde ja siellä havaittiin pohjanruttojuuri. Äkäsjoen molemmille puolille sijoittuu luhtaniitty (k. 407). Kuviolla esiintyy runsas lajisto, mm. kullero, väinönputki, vilukko, luhtavuohennokka, suo- ja korpiorvokki, rantatädyke, lehtovirmajuuri, terttualpi sekä pohjanlehtotähtimö. Kuvion kohdalla Äkäsjoessa havaittiin mm. lapinvesitähti, vesihierakka, ruskoärviä (Myriophylllum alterniflorum) ja kaitapapakko. Korpikuvioita Malmivaaran alueelta löytyy jopa 20 kuviolta. Karuja tyyppejä, kuten kangaskorpia niistä on yli puolet. Äkäsjoen varteen sijoittuvalla mustikkakangaskorpikuviolla (k. 408) havaittiin rauhoitettu lapinleinikki sekä koko kartoitusalueen ainoa luhtasaraesiintymä (Carex vesicaria ). Alueen kaakkoisosassa olevalla pienellä lähteisellä muurainkorpikuviolla (k. 349) tavattiin harajuuri ja pohjanruttojuuri. Ruohoisia korpia esiintyy yhteensä yhdeksällä kuviolla. Yleistä lajistoa kuviolla edustavat mm. korpiorvokki, metsätähti, lillukka, mesimarja (Rubus arcticus), oravanmarja, ruohokanukka, pikkutalvikki, tähtitalvikki, nuokkutalvikki, korpikastikka ja korpipolkusara (Carex brunnescens var. laetior). Kuvioilla tavataan myös mm. maariankämmekkä, herttakaksikko, harajuuri, pohjanruttojuuri, luhtatähtimö, sudenmarja, metsäimarre, kallioimarre, soreahiirenporras, lehtotesma ja pohjantähkiö. Rauhoitettu lapinleinikki havaittiin kolmella ruohoisella korpikuviolla (k. 334, 336, 362). Rämeitä alueella esiintyy yhteensä 22 kuviolla. Eniten tavataan kuivia kangasrämeitä sekä vaivaiskoivurämeitä. Kolmella rämekuviolla on lähde Sammallajisto Hannukaisen osa-alueelta kerättiin sammalnäytteitä yhteensä 55 kuviolta. Näytteitä kerättiin 46 lähdekuviolta, neljältä letolta, kolmesta korvesta, kahdelta rinnesuolta, kolmesta virtavedestä, luhdalta sekä pahtakalliolta. Kaikkiaan näytteistä löytyi 84 sammallajia, niistä 39 esiintyi vain yhdellä kohteella. Lähteiltä kerätyn lajiston joukossa oli kuusi Suomen vastuulajia, kuultorahkasammal (Sphagnum aongstroemii), luhtakilpisammal, pallopäärahkasammal (Sphagnum wulfianum) ja purolehväsammal (Mnium lycopodioides) kukin yhdellä kohteella sekä purokaltiosammal (Harpanthus flotovianus) ja särmälähdesammal useilla kohteilla. Alueellisesti uhanalaisia lajeja joukossa oli kolme, etelänpurosammal ja kaihelehväsammal kahdella kohteella sekä tihkulehväsammal (Plagiomnium elatum) yhdellä kohteella. Myös Hannukaisen osa-alueella elinvoimaisten lajien joukossa oli paljon luontoarvoja osoittavia lajeja. Hannukaisen osa-alueelta kerätyissä sammalnäytteissä esiintyi hyvin yleisesti useilla kohteilla muutamia lajeja, kuten hetesirppisammal, kalvaskuirisammal, lettolehväsammal,

7 27 Northland Resources Inc. lähdelehväsammal, rassisammal ja suonihuopasammal. Lähteillä yleisenä esiintyviä lajeja olivat mm. hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos), hetehiirensammal, heterahkasammal, hetevarstasammal, kiiltolehväsammal (Pseudobryum cinclidioides), korpilehväsammal, purokaltiosammal, purolähdesammal ja särmälähdesammal. Virtavesistä kerätyissä näytteissä yleisiä olivat mm. purosuikerosammal ja rantakinnassammal (Scapania irrigua). Pelkästään Kuerlinkan pahtakallioilta kerätyissä näytteissä esiintyviä lajeja olivat hohtovarstasammal (Pohlia cruda), kiviharmosammal (Hedwigia ciliata), kivitierasammal (Racomitrium microcarpon), nuorasammal (Pterigynandrum filiforme), ojalähdesammal (Philonotis caespitosa), paasisammal (Schistidium), purolehväsammal ja turkkikynsisammal (Dicranum fuscescens). Pahtakallioilla tavattiin myös isokorallisammal (Ptilidium ciliare), isolehväsammal, lettolehväsammal sekä metsäkamppisammal (Sanionia uncinata) Kohteet Hannukaisen kartoitusalueella kasvillisuus ja luontotyypit ovat pääpiirteissään samanlaista kuin Rautuvaaran alueella. Jonkin verran kasvillisuus muuttuu köyhemmäksi, kun Hannukaisen alueella siirrytään Kivivuopionvaaran ja Kuervaaran pohjoispuoliselle ylänkölaakiolle. Täällä kasvillisuudessa on jo paikoin vahva pohjoisuuden leima. Osoituksena tästä on pohjoisen tunturialueiden tyyppikasvin, riekonmarjan (Arctostaphylos alpinus), ilmestyminen kuivien kankaiden kenttäkerroksen kasvillisuuteen. Hannukaisen kartoitusalueen eteläisessä osassa, Malmivaaran alueella, sijaitsevat Malmijänkkä ja Rytijänkkä ovat paikoin melko reheviä ja avoimia nevoja. Näillä soilla on useita lähteitä ja lähdevesien vaikutuksesta kasvillisuus on monipuolista. Parhaimpina kasveina soilla ovat muutamat kämmekkälajit sekä letto- ja velttosara. Soiden eteläpuolella olevan Rytijänkänharjun pohjoisrinteen varjossa on muutamia hienoja pahtoja ja jyrkänteitä sekä niiden varjossa lepääviä koskemattomia korpia. Korpikasvillisuuden parhaimmistoa ovat lapinleinikki ja korpisara. Malmivaaran länsipuolella sijaitsevalta Kotasijanjänkältä lähtee pieni korpipainanteessa kulkeva puro Äkäsjokeen. Tässä puronvarsikorvessa tavataan koko selvitysalueen ainoa luhtasaraesiintymä sekä myös lapinleinikki. Äkäsjoki kulkee Hannukaisen selvitysalueella noin 7,5 kilometrin matkan. Äkäsjoki on selvitysalueen kohdalla itäpäästään melko syvässä laaksossa kiivaasti virtaava koskinen joki. Alempaa se muuttuu kuitenkin selvästi hitaammin virtaavaksi ja varrella on varsin laajoja luhtarantoja. Luhtien kasvillisuus on paikoin rehevää. Joki alkaa myös alempana mutkitella runsaasti. Mutkittelun seurauksena jokivarteen on syntynyt mielenkiintoisia pieniä joen uomasta irti kuroutuneita lampia. Äkäsjoen rantakasveista mielenkiintoisimpia ovat väinönputki, pohjanlehtotähtimö, vilukko ja pohjantähkiö. Joen vesikasvillisuudesta löytyy mm. lapinvesitähti ja ruskoärviä. Hannukaisen selvitysalueen itä- ja länsireunan rajaavat pienet joet, Valkeajoki ja Kuerjoki, ovat arvokkaita puhdasvetisiä pienvirtoja. Jokien varsilla on paikoin runsaasti lähteitä. Valkeajoen varrella lähteitä on erityisen runsaasti kala-altaiden alapuolisella alueella ja toisaalta ylempänä joen varrella Kirkkopahdanjänkän eteläpuolella. Näiden lähteiden mielenkiintoisimpia kasvilajeja ovat mm. hetehorsma ja lähdehetekaali. Kuerjokivarren mielenkiintoisin lähde on Hautakoskien länsipuolella rinteessä oleva runsastuottoinen lähde. Lähdealue on laaja ja sen kasvillisuus on monipuolista. Lajistosta löytyy mm. lapinlinnunsilmä ja kellosinilatva. Kuerjoen ja samalla koko selvitysalueen näyttävin luontokohde on Kuerlinkkojen putousmainen koski. Kuerlinkat on noin 800 metriä pitkä koskialue, jossa on kaksi pientä putousta. Joki kulkee

8 28 Northland Resources Inc. syvässä kurussa, jonka molemmilla rannoilla on useiden kymmenien metrien korkuisia pahtoja, jyrkänteitä ja kivikkorinteitä. Näkymät ovat alueella paikoin huikaisevia. Alueen kasvillisuus on myös mielenkiintoista. Pahdoilla tavataan melko harvinaista pahtarikkoa (Saxifraga nivalis) useita kymmeniä yksilöitä. Varjoisilla pahdoilla viihtyy myös muutamia harvalukuisia pieniä saniaisia. Kartoituskäynnin yhteydessä tavattiin mm. haurasloikko (Cystopteris fragilis) sekä tunturi- ja karvakiviyrtti (Woodsia alpina ja W. ilvensis). Kurun itärinteessä olevalta lähteeltä löydettiin lapinlinnunsilmä, lehtotesma ja pohjanhorsma. Joen rannoilla tavattiin mm. tunturihärkki, lapinlauha ja kellosinilatva. Hannukaisen alueella lähteitä on runsaasti. Jo mainittujen paikkojen lisäksi lähteitä löytyy runsaasti mm. Kivivuopionojan varrelta sekä Laukupuolijänkän ja Pöllöläntievan ympäristöstä. Näillä alueilla lähteitä ja lähdepuroja on monipuolisesti, mutta niiden kasvillisuus on pääsääntöisesti melko tavanomaista ja yleisimmistä jo mainituista lähdelajeista koostuvaa. Muista kohteista Hannukaisen alueelta voi mainita sen pohjoisosissa oleva luonnontilaiset suot, Laulukarhakkajänkän ja Aavavuoman. Suot ovat ravinteisuudeltaan enimmäkseen karuja rimpinevoja, joiden kasvillisuudessa ei ole suurempia erikoisuuksia. Lisäksi yhtenä kohteena voi mainita Valkeajoen kala-altaiden itäpuolella olevan pienen kedon, jonka kasvillisuudesta löytyy mm. ketonoidanlukko ja sopulinsara. Kuva 6. Kuerlinkat.

9 29 Northland Resources Inc. 6 LUONTOTYYPPIEN JA LAJISTON SUOJELULLINEN ASEMA 6.1 Suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulailla suojellaan harvinaisia ja pienialaisena esiintyviä luontotyyppejä. Tällaisia luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä selvitysalueelta ei löytynyt Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt Talousmetsissä voidaan erottaa luonnon monimuotoisuudelle arvokkaita elinympäristöjä, jotka poikkeavat tavanomaisesta metsäluonnosta. Kohteiden tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Metsälaissa asetetaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyttämisen velvoitetaso. Kolarin kartoitusalueilla erilaisia metsälakikohteita sisältäviä kuvioita voitiin nimetä yhteensä 210 kappaletta. Taulukko 3. Metsälakikohteita sisältävien luontotyyppikuvioiden lukumäärä osa-alueittain (samalla kuviolla voi olla useita metsälakikohteita). Osa-alue kuvioita (kpl) Äkäsjokisuu 36 Rautuvaara 60 Hannukainen 89 Malmivaara 25 Taulukko 4. Eri metsälakikohteiden lukumäärä osa-alueittain. Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö Äkäsjokisuu Rautuvaara Hannukainen Malmivaara Yht. Lähteiden, vähäpuustoisten lähteikköjen ja tihkupintojen välittömät lähiympäristöt Purojen välittömät lähiympäristöt Pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 1 1 Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Kalliot, kivikot ja louhikot Vähäpuustoiset suot Rantaluhdat Vesilain suojellut luontotyypit Vesilain suojellut luontotyypit ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne ovat pienialaisia luontotyyppejä. Vesilain 15 perusteella toimenpiteet, jotka voivat muuttaa alle 1 hehtaarin lammen tai järven säilymistä luonnontilaisena ovat kiellettyjä Lapin läänin ulkopuolella. Alle 1 hehtaarin kokovaatimuksen täyttäviä vesiä selvitysalueella on 35. Vesilain reunaehdosta huolimatta näitä vesiä koskee ympäristönsuojelulain perusteella pilaamiskielto. Lisäksi lampien välitön lähiympäristö on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö.

10 30 Northland Resources Inc. Taulukko 5. Selvitysalueiden pienet lammet Osa-alue lampi (lkm) sijaintikuviot Äkäsjokisuu 11 37, 182, 234, 238, 257 Rautuvaara 15 28, 105, 231, 237, 252, 264, 268, 269, 287, 305, 312, 315, 318 Hannukainen 7 456, 461, 641, 685, 898, 922 Malmivaara 2 357, 381 Selvitysalueilla esiintyvät lähteet on esitetty karttaliitteissä 8, 12 ja 16. Yhteensä Kolarin selvitysalueilla on paikallistettuna 127 lähteikköä, lähdettä tai tihkupintaa. Suurin osa lähteistä on täysin luonnontilaisia. Lisäksi lähteiden kasvistollinen arvo on erittäin suuri. Taulukko 6. Selvitysalueiden lähteiden lukumäärä. Osa-alue lähteiden lukumäärä Äkäsjokisuu 13 Rautuvaara 19 Hannukainen 77 Malmivaara 18 Alueen järviä, jokia, lampia, lähteitä ja puroja koskee vesilain muuttamiskielto, sillä lähteiden, vedenjuoksu-uomien tai muiden vesistöjen luonnontilan muuttaminen on vesilain nojalla kielletty. 6.2 Suojeltu lajisto Suojeltu lajisto esitetään taulukkomuodossa liitteessä Uhanalaiset lajit Lajien uhanalaisuus on arvioitu Suomen lajien uhanalaisuus arvioinnissa määrällisten kriteerien perusteella (kriteerit A-E). Kriteerit koskevat ensi sijassa kannan, levinneisyysalueen ja esiintymisalueen suuruutta ja muutoksia (kts. tarkemmin Rassi ym Suomen lajien uhanalaisuus 2000). Äärimmäisen uhanalainen (CR): lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Erittäin uhanalainen (EN): laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten kriteerejä, mutta siihen kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Vaarantunut (VU): laji ei täytä edellisten luokkien kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Silmälläpidettävä (NT): taantuneita tai harvinaisia lajeja, jotka lähes täyttävät vaarantuneiden kriteerit. Lisäksi huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöjen tiedetään olevan uhanalaisia tai taantuvia.

11 31 Northland Resources Inc. Elinvoimainen (LC): lajit, jotka ovat hyvin tunnettuja ja jotka ovat yleisiä tai runsaita tai joiden kanta on niin vakaa, että ne eivät ole uhanalaisia. Lajien säilyminen arvioidaan turvatuiksi. Kartoitusalueella havaittiin kaikkiaan yksitoista kasvilajia, jotka kuuluvat johonkin uhanalaisuusluokkaan. Havaittujen lajien joukossa on yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji. Taulukko 7. Kartoitusalueella tavatut uhanalaiset kasvilajit. Laji Uhanalaisuusluokka kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri vaarantuneet lapinkämmekkä Dactylorhiza lapponica vaarantuneet lettorikko Saxifraga hirculus vaarantuneet lettosara Carex heleonastes vaarantuneet veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata var. cruenta vaarantuneet ketonoidanlukko Botrychium lunaria silmälläpidettävät otalehtivita Potamogeton friesii silmälläpidettävät suopunakämmekkä Dactylorhiza incarnata var. incarnata silmälläpidettävät velttosara Carex laxa silmälläpidettävät Lapinkämmekällä oli alueella useita esiintymiä, Äkäsjokisuussa 17 kuviolla ja Hannukaisessa kahdella kuviolla. Äkäsjokisuun osa-alueella oli lisäksi neljällä kuviolla kaitakämmekän, yhdellä kuviolla veripunakämmekän, kuudella kuviolla lettorikon ja kuudella kuviolla lettosaran esiintymiä. Silmälläpidettävistä lajeista ketonoidanlukko esiintyi viidellä kuviolla Äkäsjokisuussa ja yhdellä kuviolla Hannukaisessa, suopunakämmekkä kuudella kuviolla Äkäsjokisuussa, velttosara kahdella kuviolla Hannukaisessa ja otalehtivita yhdellä kuviolla Äkäsjokisuussa Alueellisesti uhanalaiset lajit Suomen lajiston uhanalaisuus 2000 arvioinnissa tarkasteltiin myös alueellisesti uhanlaista lajistoa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa arvioitiin valtakunnallisesti silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien uhanalaisuutta metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla. Käytössä on vain yksi luokka (alueellisesti uhanalaiset, RT). Kartoitusalue kuuluu alueellisessa uhanalaisluokituksessa vyöhykkeeseen pohjoisboreaalinen, Perä- Pohjola. Kartoitusalueella havaittiin kolme alueellisesti uhanalaista kasvilajia: harsusara Carex rariflora esiintyy 1 kuviolla lettonuppisara Carex capitata esiintyy 6 kuviolla lapinvehnä Elymus mutabilis yleinen Muonionjoen rannalla Rauhoitetut lajit Luonnonsuojelulain 42 perusteella luonnonvarainen kasvilaji voidaan rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata, jos sen olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

12 32 Northland Resources Inc. Havaittujen rauhoitettujen kasvilajien joukossa oli yksi äärimmäisen uhanalainen kasvilaji. Kartoitusalueella havaittiin tämän lisäksi kuusi (yht. 7) koko maassa rauhoitettua kasvilajia: lapinkämmekkä lapinleinikki lettorikko pohjanmasmalo soikkokaksikko veripunakämmekkä Dactylorhiza lapponica Ranunculus lapponicus Saxifraga hirculus Anthyllis vulneraria ssp. lapponica (incl. ssp. fennica) Listera ovata Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V liitteen lajit EU:n luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä tulee olla riittävästi turvaamaan lajin säilyminen pitkällä aikavälillä. Luontodirektiivi kieltää tiettyjen kasvilajien hävittämisen, keräämisen ja siihen rinnastettavan toiminnan sekä kaupallisen käytön. Direktiivin tarkoittamat kasvilajit on lueteltu direktiivin liitteissä II, IV ja V. II-liite: eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura verkosto). IV-liite: eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen ja kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. V-liite: eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Havaittujen direktiivilajien joukossa oli yksi äärimmäisen uhanalainen kasvilaji (mainittu liitteissä II ja IV). Kartoitusalueella havaittiin tämän lisäksi kolme (yht. 4) luontodirektiivin liitteissä lueteltua kasvilajia: lapinleinikki Ranunculus lapponicus Liitteet II, IV lettorikko Saxifraga hirculus Liitteet II, IV riidenlieko Lycopodium annotinum Liite V Suomen vastuulajit Vastuulajien suojelulla pyritään suojelemaan lajeja Euroopan mittakaavassa. Uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä on määrittänyt eliölajilistat, joiden säilyttämisessä Suomella voidaan osoittaa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Vastuun perusteella lajien seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja niiden kasvupaikat on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Putkilokasvien kohdalla Suomen vastuulajeiksi on määritelty tietyin ehdoin lajit, joiden Euroopan kannasta on arvioitu olevan Suomessa vähintään 20 %. Vastuulajit on luokiteltu edelleen niiden arvioituina osuuksina Euroopan kannasta. I-lajeista Suomen kannan koko on %, II-lajeista % ja III-lajeista yli 45 % Euroopan kannasta. Havaittujen vastuulajien joukossa oli yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji. Kartoitusalueella havaittiin näiden lisäksi kahdeksan (yht. 10) Suomen vastuulajeiksi määriteltyä kasvilajia:

13 33 Northland Resources Inc. Luokka I kellosinilatva lapinlinnunsilmä vaaleasara Luokka II pohjanhoikkaängelmä Luokka III lapinleinikki lettorikko lettosara punakonnanmarja Polemonium acutiflorum Chrysosplenium tetrandrum Carex livida Thalictrum simplex ssp. boreale Ranunculus lapponicus Saxifraga hirculus Carex heleonastes Actaea erythrocarpa Muut alueella harvalukuiset tai harvinaiset kasviesiintymät Kartoitusalueella havaittiin paljon kasvilajeja, jotka eivät kuulu mihinkään yllä olevaan suojelujaotteluun. Alla lueteltujen kasvilajien joukossa on sekä alueellisesti että valtakunnallisesti harvinaisia tai harvalukuisia lajeja sekä selvitysalueella vähälukuisia lajeja. Kaikki kartoitusalueella havaitut kasvi- ja sammallajit esitetään liitteessä 20. harajuuri Corallorhiza trifida tunturikiviyrtti Woodsia alpina haurasloikko Cystopteris fragilis pahtarikko Saxifraga nivalis hentosuolake Triglochin palustris pikkutervakko Viscaria alpina pohjanlehtotähtimö Stellaria nemorum ssp. nemorum pohjakallioinen Erigeron acer ssp. politus kalkkimaariankämmekkä Dactylorhiza maculata ssp. fuchsii hetehorsma Epilobium alsinifolium karvakiviyrtti Woodsia ilvensis pohjanruttojuuri Petasites frigidus keltaängelmä Thalictrum flavum pussikämmekkä Dactylorhiza viride lapinlauha Deschampsia atropurpurea siperiansinivalvatti Mulgedium sibiricum lapinkuusio Pedicularis lapponica sopulinsara Carex macloviana lapinsara Carex lapponica tunturihärkki Cerastium alpinum lapinvesitähti Callitriche hamulata lähdepohjanleinikki Ranunculus hyberboreus ssp. hyberboreus lettohapsisara Carex capillaris ssp. capillaris tunturikurjenherne Astragalus alpinus lettotähtimö Stellaria crassifolia yövilkka Goodyera repens lähdehetekaali Montia fontana

14 34 Northland Resources Inc. Kuva 7. Ketonoidanlukko. 7 LÄHIALUEEN SUOJELUALUEET Kartoitetun alueen lähialueella on yhteensä neljä varsinaista metsä- ja suoluontotyyppien ja kasvillisuuden suojelualuetta tai -aluekokonaisuutta, jotka kuuluvat Natura verkostoon. Lisäksi lähialueella on kaksi vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta sekä yksi harjujensuojeluohjelmaan ja yksi lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva alue. 7.1 Natura verkostoon kuuluvat alueet Niesaselkä (FI ) Niesaselkä on vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva 1950 hehtaarin laajuinen arvokas vanhan metsän alue. Alueen metsät ovat noin vuotta vanhoja mänty- ja kuusimetsiä ja alueella on muutamia vanhoja ja järeitä haavikoita. Rinteiden vesilaskujen ympäristöissä on pienialaisia lehtomaisia kankaita ja lettokorpia. Alueella esiintyy useita uhanalaisia kääpiä ja putkilokasveja. Alue sisältyy Natura verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Suojelukokonaisuus sijaitsee Rautuvaaran kartoitusalueelta noin kilometrin etäisyydellä (Ympäristöhallinto 2008a).

15 35 Northland Resources Inc. Taulukko 8. Niesaselän -Natura-alueen luontodirektiivin luontotyypit. Luontotyyppi osuus pinta-alasta Boreaaliset luonnonmetsät 80 % * Aapasuot 8 % * Puustoiset suot 7 % Humuspitoisen lammet ja järvet 1 % Pikkujoet ja purot 1 % *) priorisoitu luontotyyppi Teuravuoma-Kivijärvenvuoma (FI ) Alue koostuu kolmesta aapasuokokonaisuudesta, joiden kokonaispinta-ala on 5788 ha. Puolet aapojen pinta-alasta on keski- ja vähäravinteisia nevoja. Teuravuoma on pääosiltaan rimpinevaa, ruohoista rimpinevaa tai rimpilettoa. Letot ovat edustavia. Reunaosissa ja saarekkeissa on rahkarämeitä, nevarämeitä ja rääseikkökorpia. Kivijärvenvuoma on jänteisempää. Alue on hyvä lintusuo, kahlaajia ja sorsalintuja on runsaasti ja alue kuuluu Natura-verkostoon lintudirektiivin mukaisena SPA- ja luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Kohdetta esitetään myös liitettäväksi merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi. Suojelualue sijaitsee noin 11 kilometrin etäisyydellä Rautuvaaran kartoitusalueesta etelä-kaakkoon (Ympäristöhallinto 2008b). Taulukko 9. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman alueella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit. Luontodirektiivin luontotyypit *Aapasuot 89 % *Boreaaliset luonnonmetsät 8 % Letot 7 % Humuspitoiset lammet ja järvet 1 % *Puustoiset suot 1 % *) priorisoitu luontotyyppi Taulukko 10. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit. Luontodirektiivin liitteen II lajit saukko lettosiemenkotilo lapinsirppisammal kiiltosirppisammal lettorikko Lutra lutra Vertigo geyeri Hamatocaulis lapponicus Hamatocaulis vernicosus Saxifraga hirculus Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue (FI ) Tornionjoen - Muonionjoen Suomen puoleisen vesistöalueen vesipinta-ala lukuun ottamatta Tengeliönjoen vesistöaluetta on noin hehtaaria. Tengeliönjoen vesistöalue ei kuulu alueeseen, koska se on rakennettu voimatalouskäyttöä varten. Myös Martimojoen ja Liakanjoen vesistöalueet on rajattu alueen ulkopuolelle, koska niiden luonnontila on ruoppausten, perkausten ja ojitusten vuoksi voimakkaasti muuttunut. Tornion Muonionjoen vesistöalueesta n. 70 % kuuluu boreaaliseen ja 30 % alpiiniseen vyöhykkeeseen.

16 36 Northland Resources Inc. Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yhteensä noin 500 kilometriä. Koko Suomen puoleisen vesistön jokipituus on yhteensä 3600 kilometriä. Jokireitin ylin osa, Könkämäeno, saa alkunsa Kilpisjärvestä 473 metrin korkeudesta ja se laskee Käsivarren tunturiylänköä pitkin noin 90 kilometrin matkalla 142 metriä. Könkämäenon ja toisen latvahaaran Lätäsenon yhtyessä Kaaresuvannon yläpuolella joki saa nimekseen Muonionjoki. Muonionjoen pituus on yhteensä 230 kilometriä ja putouskorkeutta tällä jaksolla on 205 metriä. Muonionjoki laskee Lappean kohdalla Ruotsin puolelta tulevaan Tornionjokeen. Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 kilometriä ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 metriä. Huomattavimpia Tornion-Muonionjoen Suomen puoleisia sivujokia ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki. Suurimmat järvet vesistöalueella ovat Kilpisjärvi, Jerisjärvi ja Äkäsjärvi. Veden laadun suhteen Könkämäeno ja Muonionjoen yläosa ovat luonnontilaisia, hyvin vähän kuormitettuja vesistöjä. Könkämäeno on hyvin kirkasvetinen ja karu vesistö, joka kuuluu vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokkaan I eli erinomainen. Humuspitoisten sivuvesien vaikutuksesta veden väri kohoaa jo Muonionjoen yläosalla, mistä johtuen Muonionjoki ja Tornionjoki kuuluvat Muonion alapuolelta lähtien laatuluokkaan II eli hyvä. Veden ravinnepitoisuudet kohoavat joen latvaosilta alajuoksulle tultaessa, mutta suurimmaksi osaksi jokea voidaan pitää karuna vesistönä. Ainoastaan joen alaosaa voidaan pitää lievästi rehevänä. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus painottuu joen alaosalle, missä suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevedet. Tornionjoki on arvokas vaelluskalajoki, sillä Suomessa on Tornionjoen lisäksi enää Simojoessa luonnonvaraisesti lisääntyvä Itämeren lohikanta. Jokeen nousee kutemaan myös meritaimen ja vaellussiika. Tärkeitä saaliskaloja ovat myös hauki, harjus, ahven ja siika. Näiden kalalajien lisäksi Tornion - Muonionjoessa esiintyy 17 muuta kalalajia. Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa. Tornionjokilaakso Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taajamaa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tornion - Muonionjoki on Kalixjoen ohella ainoa Suomen ja koko EU:n säännöstelemätön suuri (keskivirtaama yli 350 m3/s) jokivesistö. Veden laatu vesistöalueella on suurimmaksi osaksi hyvä tai erinomainen. Alue kuuluu Natura verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (Ympäristöhallinto 2008c). Taulukko 11. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen luontodirektiivin luontotyypit. Luontodirektiivin luontotyypit Osuus suojelualueen pinta-alasta Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 100 % Taulukko 12. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen luontodirektiivin liitteen II lajit. Laji saukko Lutra lutra Ylläs-Aakenus (FI ) Ylläs-Aakenuksen alue on laaja hehtaarin ja kolmen kunnan alueelle ulottuva suojelualue, joka käsittää vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvan Ylläs-Pallas -alueen, soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvat Iso-Latvavuoma-Kellojänkä-Aakenustunturin sekä Neuvo-Pietarin alueen. Lisäksi alueeseen kuuluu Varkaankurun alue, joka on lehtojensuojeluohjelmassa. Natura-alue on osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.

17 37 Northland Resources Inc. Noin puolet alueesta käsittää tuoreen kankaan yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita. Eri aikoina palaneita lehtipuuvaltaisia metsiä on noin 1000 hehtaaria. Tuntureista tulevien vesilaskujen ja purojen varsilla on lehtomaisia metsiä. Lahopuuta, raitoja ja haapoja on runsaasti. Alueella on myös ultraemäksisiä kallioita. Neuvo-Pietarin alueen itäpuoli on kohosuon tyyppistä rahkarämeineen ja lampineen. Muualla suotyyppi on rimpinevaa, -lettoa tai nevarämettä. Allikoiden ja rimpien ansiosta alue on hyvä lintusuo. Lettoja alueella on kokonaisuudessaan noin 0,8 % eli 300 hehtaaria. Puustoisia soita on kohteella yhteensä 7 %. Alueen luonto vaihtelee puuttomista tunturipaljakoista reheviin lehtoihin. Aapasuot ovat etupäässä ohutturpeisia rinnesoita. Ylläs-Pallas-Ounastunturin alueella on useiden uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymiä. Alue kuuluu Natura-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCIalueena (Ympäristöhallinto 2008d). Alue sijaitsee noin 7 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta. Taulukko 13. Ylläs-Aakenuksen -Natura -alueen luontodirektiivin luontotyypit. Luontotyyppi osuus pinta-alasta *Boreaaliset luonnonmetsät 65 % * Aapasuot 15 % * Puustoiset suot 4 % Vaihettumissuot ja rantasuot 3 % Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat 2 % Humuspitoisen lammet ja järvet <1 % Pikkujoet ja purot <1 % Fennoskandian lähteet ja lähdesuot <1 % Letot <1 % Kasvipeitteiset silikaattikallio <1 % Boreaaliset lehdot <1 % *) priorisoitu luontotyyppi Taulukko 14. Ylläs-Aakenuksen -Natura-alueen luontodirektiivin liitteen II lajit. Luontodirektiivin liitteen II lajit saukko lapinleinikki lettorikko 2 uhanalaista lajia Lutra lutra Ranunculus lapponicus Saxifraga hirculus 7.2 Vanhojen metsien suojeluohjelma Kiuasselkä (AMO ) Vanhat metsät ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuudelle. Niissä esimerkiksi elää 31 % Suomen uhanalaisista metsälajeista. Suurimmat metsien uhanalaiset eliöryhmät ovat sienet ja kovakuoriaiset. Lisäksi Suomessa elää useita itäisen taigan lajeja, joita ei tavata muualla Länsi-Euroopassa.

18 38 Northland Resources Inc. Kiuasselkä on noin 901 hehtaarin suuruinen suojelualue, joka sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä länteen Hannukaisen kartoitusalueesta (Hertta-tietokanta 2008) Pahtajärvi (AMO ) Pahtajärvi on noin 460 hehtaarin laajuinen vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva alue, joka sijaitsee noin 5,5 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta pohjois-luoteeseen (Herttatietokanta 2008). 7.3 Harjujensuojeluohjelma Pakasaivon harjujensuojelualue (HSO ) Pakasaivon harjujensuojelualue on 823 hehtaarin laajuinen ja sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta luoteeseen (Hertta-tietokanta 2008). 7.4 Lehtojensuojelualueet Mustavuoman lehtojensuojelualue (LHA ) Mustavaaran noin 45 hehtaarin laajuinen lehtojensuojelualue sijaitsee noin 6 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta ja noin 8,0 kilometrin etäisyydellä Rautuvaaran vanhan kaivosalueen saostusaltailta (Hertta-tietokanta 2008).

19 39 Northland Resources Inc. 8 YHTEENVETO Northland Resources Inc. valmistelee kaivoshanketta Kolarissa. Hankealue sijoittuu Kolarin kunnan pohjoisosiin ja se voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen Äkäsjokisuuhun, Rautuvaaraan ja Hannukaiseen. Osana suunnitelluille kaivostoiminta-alueille tehtyjä perustilaselvityksiä alueelle tehtiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset vuosien 2007 ja 2008 aikana. Selvitysten maastotyöt tehtiin kumpanakin vuonna heinä-lokakuussa. Kartoitusten tarkoituksena oli selvittää alueen luontotyypit sekä kasvillisuus. Maastokartoituksissa keskityttiin ennalta arvokkaiksi tiedettyihin ja maastossa tai kartalta mahdollisesti arvokkaiksi havaittuihin kohteisiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisen tai suojellun kasvillisuuden esiintymiseen. Kartoituksissa huomioitiin myös metsälain 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt. Koko kartoitusalueen suurimmat kangasmetsäalueet sijoittuvat vaarojen ympärille. Laajimmat kankaat ovat Kuervaaran, Malmivaaran ja Rautuvaaran ympäristössä sekä Hannukaisen osa-alueen luoteisosassa. Metsät ovat suurelta osin kuivia ja karuja. Mäntyvaltainen variksenmarjamustikkatyypin kangas (EMT) on metsätyypeistä yleisin. Yleisiä ovat myös mustikka-kanervajäkälätyypin kuiva kangas (MCClT) sekä seinäsammal-mustikkatyypin tuore kangas (HMT). Sekapuustoisuus on kankailla varsin yleistä. Reheviä metsätyyppejä tavataan kartoitusalueella vähän. Lehtomaista kangasta (GMT) esiintyy muutamilla kuvioilla ja kosteaa kotkansiipityypin lehtoa yhdellä kuviolla. Näillä kuvioilla kasvillisuus on monipuolista ja rehevää. Muutoin metsien kasvillisuus koostuu tyypillisestä kangasmetsien niukasta lajistosta. Muutamina harvalukuisempina lajeina tavattiin kuitenkin mm. yövilkka, ketonoidanlukko, punakonnanmarja ja tunturihärkki sekä pohjanmasmalo ja tunturikurjenherne. Metsät ovat suurelta osin metsätalouden piirissä, joten niiden luonnontilaisuus on heikko. Laajoja hakkuuaukeita ja taimikoita esiintyy erityisesti Hannukaisen ja Rautuvaaran osa-aleilla. Täysin luonnontilaisia metsiä esiintyy hyvin vähän ja vain pieninä kuvioina. Eniten luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä löytyy Rautuvaaran alueen eteläosista. Kartoitusalueella on varsin runsaasti virtavesiä. Äkäsjoki virtaa kaikkien osa-alueiden läpi. Muonionjoki rajaa Äkäjokisuun osa-aluetta etelästä. Muina pienempinä jokina kartoitusalueelta löytyy Mannajoki, Niesajoki, Sivakkaoja, Kylmäoja, Valkeajoki, Kivivuopionoja ja Kuerjoki. Kuerjoen alajuoksulla sijaitsee maisemiltaan ja kasvillisuudeltaan erikoinen Kuerlinkkojen köngäs ja rotkolaakso. Virtavesien varteen sijoittuu useita reheviä kohteita, mm. luhtia, lettoja ja korpia. Järviä kartoitusalueella on vähän. Mannajärvi on alueen suurin järvi, Pieni Mannajärvi ja Rautujärvi ovat pienempiä. Muita pieniä lampia ja puroja alueelta löytyy useita. Suurimmat vesistöt ovat vanhojen kaivosalueiden altaita, joita on jokaisella osa- alueella. Kartoitusalueen merkittävimpiä piirteitä on runsas lähteisyys. Erilaisia lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja löydettiin yhteensä 127 kappaletta. Ne edustavat monin paikoin kartoitusalueen arvokkainta luontoa, sillä kasvillisuus lähteiden ympäristössä on usein hyvin omaleimaista ja sisältää mielenkiintoisia lajeja, kuten lapinlinnunsilmä, lähdehetekaali sekä lähdepohjanleinikki. Useimmista lähteistä alkunsa saavat lähdepurot ovat myös paikoin erittäin edustavia. Toinen merkittävä piirre kartoitusalueella on Äkäsjokisuun osa-alueen lettoisuus. Erilaisia lettoja Äkäsjokisuun osa-alueelta löytyy yhteensä 43 kuviolta. Ne edustavat koko kartoitusalueen rehevimpiä luontotyyppejä. Kasvillisuus on paikoin erittäin edustavaa, lajistossa esiintyy useita suojeluarvon omaavia kasveja. Kämmekät ovat paikoin lettokuvioilla erityisen runsaita. Varsinkin kirkiruoho on hyvin yleinen rehevimmillä suokuvioilla. Myös lapinkämmekkä esiintyy useilla

20 40 Northland Resources Inc. lettokuvioilla. Lähteisten lettokuvioiden arvolajina esiintyy lettorikko, jota esiintyy yhteensä kuudella kuviolla, muutamin paikoin jopa runsaasti. Kartoitusalueen suot ovat aapasuoalueelle tyypillisesti enimmäkseen hyvin märkiä ja vetisiä. Monilla suotyypeillä luhtaisuus on hyvin yleistä, mikä lisää soiden ravinteisuutta paikoin merkittävästi. Varsinaisia luhtia esiintyy tyypillisesti vesistöjen varsilla. Sara- ja ruoholuhdat muodostavat paikoin varsin reheviä kasvupaikkoja. Monin paikoin ojien ja purojen varret ovat lähes läpipääsemättömiä pajuluhtia. Vesistöjen läheisyydessä luhtaisuutta ilmenee rämeilläkin, jolloin kasvillisuudessa esiintyy yleisesti pajuja ja suuria ruohoja. Äkäsjokisuun osa-alueella suot ovat ravinteisia. Lettojen lisäksi esiintyy useita erilaisia keskiravinteisia suotyyppejä. Rautuvaaran ja Hannukaisen osa-alueilla soiden ravinteisuus on huomattavasti vähäisempää. Keskiravinteisia suotyyppejä löytyy vähemmän ja lettoja esiintyy vain muutamilla pienillä kuvioilla. Suurin osa soista onkin erilaisia vähäravinteisia tyyppejä. Usein ne muodostavat suurempia yhtenäisiä kuvioita, erityisesti Hannukaisen osa-alueen pohjoisosassa. Erilaiset yhdistelmätyypin puustoiset rämenevat ovat koko kartoitusalueella hyvin yleisiä. Avoimet suot ovat koko kartoitusalueella pääsääntöisesti luonnontilaisia. Puustoisia soita selvitysalueilta löytyy monipuolisesti soiden reuna-alueilta ja vesistöjen varsilta. Eri rämetyypit esiintyvät runsaina. Yleisimpiä tyyppejä ovat kangas- ja vaivaiskoivurämeet. Korpia esiintyy yleisimmin vesistöjen äärellä. Korpityypeistä yleisimpiä ovat melko karut kangaskorvet sekä puolukka- ja mustikkakorvet, mutta melko paljon löytyy myös rehevämpiä korpityyppejä, kuten ruoho- ja heinäkorpia. Rämeitä ja korpia esiintyy runsaasti myös erilaisissa yhdistelmätyypeissä. Kartoituksissa löydettiin metsälain 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä yhteensä 210 kuviolta. Niistä ehdottomasti suurin osa on lähteiden, lähteikköjen ja tihkupintojen ympäristöjä. Myös purojen varsia on runsaasti. Muita löydettyjä metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä ovat pienten lampien välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, kosteat lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet, kalliot ja kivikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Kartoitusalueella tavattiin useita suojeluarvon omaavia kasvilajeja. Johonkin uhanalaisuusluokkaan kuuluvia kasvilajeja havaittiin kaikkiaan yksitoista. Kartoituksessa havaittiin yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji. Vaarantuneita kasvilajeja löydettiin kaikkiaan viisi kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteineri), lapinkämmekkä (Dactylorhiza lapponica), lettorikko, lettosara ja veripunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata var. cruenta). Silmälläpidettäviä kasvilajeja löydettiin neljä ketonoidanlukko, otalehtivita, suopunakämmekkä ja velttosara. Alueellisesti uhanalaisia lajeja havaittiin kolme harsusara, lettonuppisara, lapinvehnä. Havaituista lajeista seitsemän on rauhoitettuja lapinkämmekkä, lapinleinikki, lettorikko, pohjanmasmalo, soikkokaksikko, veripunakämmekä ja lisäksi äärimmäisen uhanalainen laji. EU:n luontodirektiivilajeja löydettiin neljä lapinleinikki, lettorikko, riidenlieko ja äärimmäisen uhanalainen laji. Suomen vastuulajeja löydettiin kaikkiaan kymmenen kellosinilatva, lapinlinnunsilmä, vaaleasara, pohjanhoikkaängelmä, lapinleinikki, lettorikko, lettosara, punakonnanmarja sekä lisäksi äärimmäisen ja erittäin uhanalaiset lajit.