Hyvinvointia työstä
Depressio ja työterveyshuolto - ajankohtaista hoitosuosituksista Perjantai-meeting Teija Kivekäs LT, psykiatrian dosentti, ylilääkäri
Päivitetyt hoitosuositukset Depression Käypä hoito -suositus alkuperäinen suositus julkaistu 1/2004 viimeisin päivitys julkaistu marraskuussa 2014 www.kaypahoito.fi/ depressio Työterveyshuollon hyvät käytännöt: Depressio alkuperäinen suositus julkaistu 10/2008 päivitys julkaistaan Terveysportissa maaliskuussa 2015 www.terveysportti.fi/ työterveys ja kuntoutus/ työterveyshuollon hyvät käytännöt /depressio http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/ttk00100
Suositusten kohderyhmät Depression Käypä hoito -suositus kohderyhmänä depressiopotilaiden hoitoon osallistuvat lääkärit ja muu henkilökunta perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa muilla lääketieteen erikoisaloilla Työterveyshuollon hyvät käytännöt: Depressio tarkoitettu masennustilojen ehkäisyyn ja depressiopotilaiden hoitoon ja/tai kuntoutukseen osallistuville työterveyshuollon ammattihenkilöille (työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat) asiantuntijoille (psykologit, psykiatrit, fysioterapeutit ja muut työterveyshuollossa toimivat asiantuntijat)
Miksi työterveyshuoltoa varten tarvitaan oma suositus? Depression hoidon lääketieteelliset periaatteet ovat samat työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa osaltaan suosituksen perustana ovat Depression Käypä hoito -suositus ja Lääkärin käsikirjan depressiota käsittelevät osat Työterveyshuollossa toteutettavan sairaanhoidon sisältöön vaikuttaa kuitenkin työpaikan ja työterveyshuollon välisen työterveyshuoltosopimuksen sisältö; tämä on otettava huomioon järjestettäessä depressiopotilaan kokonaisvaltaista hoitoa Koska työhön liittyvät tekijät voivat osaltaan olla laukaisemassa masennustiloja ja vaikuttamassa niistä toipumiseen, työterveyshuollolla on erityisasema sekä depression ehkäisyn että depressioon jo sairastuneiden työntekijöiden hoidon järjestämisessä ja työkyvyn tukemisessa
Mitä uutta Käypä hoito -päivityksessä? Diagnostiikan merkitystä korostetaan yhä enemmän Depression seulontaa suositellaan aiempaa varovaisemmin Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistämistä suositellaan entistä vahvemmin Lääkeresistentin depression hoitoa on tarkennettu ja päivitetty Työhön paluun tukemiseen kiinnitetään lisää huomiota
Mitä uutta Työterveyshuollon hyvät käytännöt: Depressio -päivityksessä? Depression seulontaa suositellaan aiempaa varovaisemmin Moniammatillista yhteistyötä depression hoidossa korostetaan Uusia vuorovaikutuksellisen hoidon keinoja tuodaan esiin (interpersonaalinen neuvonta, 6-8 käyntikerran lyhytterapiat, nettiterapia) Lääkeresistentin depression hoitomahdollisuuksia työterveyshuollossa on tarkennettu (vrt Käypä hoito) Työterveyshuollon koordinaatioroolia ja verkostoyhteistyötä työssä jatkamisen ja työhön paluun tukemisessa korostetaan
Masennustilat ja työkyvyttömyys vuonna 2013 Vuonna 2013 masennuksen perusteella alkoi Kelan tilastojen mukaan noin 24 000 sairauspäivärahakautta ja noin 2200 osasairauspäivärahakautta Työeläkejärjestelmästä vuonna 2013 uudelle masennusperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle (kuntoutustuelle tai toistaiseksi myönnetylle eläkkeelle) siirtyi 3220 henkilöä Kaikkiaan vuoden 2013 lopussa masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkettä sai ETK:n tilastojen mukaan työeläkejärjestelmästä noin 31 500 henkilöä
Työeläkejärjestelmästä 1996-2013 mielenterveyden häiriöiden perusteella eläkkeelle siirtyneet (Lähde:ETK) Masennustilat (F32, F33) Skitsofrenia ym. psykoottiset häiriöt (F20, F23, F25) Neuroottiset ym. häiriöt (F34, F40-42, F44, F45, F48) Alkoholiin liittyvät mt-häiriöt (F10) Persoonallisuushäiriöt (F21, F60 62) Muut mielenterveysdiagnoosit
Depression ehkäisy Depressiota ehkäisevät interventiot on hyödyllistä kohdentaa riskiryhmiin Riskiryhmät voidaan jakaa henkilöihin, joilla on depression vaaratekijöitä (valikoiva ehkäisy) ilmenee masennusoireilua, mutta ei depression diagnostiset kriteerit täyttävää häiriötä (kohdennettu ehkäisy)
Depression yleisiä vaaratekijöitä Varhainen kaltoinkohtelu Kuormittavat elämänmuutokset ja menetykset Pitkäaikainen stressi Traumaattiset kriisit Ihmissuhderistiriidat, ihmissuhteiden puute Köyhyys, työttömyys, vähäinen koulutus Alkoholin riskikäyttö Tupakointi Somaattiset pitkäaikaissairaudet Ravitsemukselliset puutokset, hormonaaliset muutokset Perimä, muut psykiatriset sairaudet, aiempi depressio Puutteellinen itsetunto ja tunteiden säätelykyky
Depression vaaratekijöiden vähentäminen (valikoiva ehkäisy) Pitkäaikaissairauksien hyvä hoito ja psykososiaalinen tuki Kivun hoito Unettomuuden hoito Alkoholin riskikäyttäjien lyhytneuvonta (mini-interventio) Tupakoinnista luopumisen tukeminen Lomautettujen ja työttömyysuhassa olevien tuki Traumaattisten kriisien asianmukainen hoito Epäasiallisen kohtelun ja häirinnän käsittely työpaikoilla Työkuormituksen hallinta organisaatiotasolla (C) Työntekijän stressinhallintakeinojen vahvistaminen (B)
Masennusoireista kärsivien oireiden vähentäminen (kohdennettu ehkäisy) Ehkäisevät toimenpiteet kannattaa suunnata erityisesti niihin henkilöihin, joilla on jo masennustilan oireita eli suuri sairastumisriski Ryhmämuotoiset kognitiivisbehavioraaliset psykoedukaatiosovellukset (mielialanhallintaryhmät, ns. depressiokoulut) (A) Ryhmämuotoiset kognitiivis-behavioraaliset ja interpersonaaliset lyhytterapiat (C)
Depression seulonta Depression seulonta työterveyshuollossa kannattaa kohdentaa niihin potilasryhmiin, joissa depression esiintyvyys on todennäköisesti suuri (C) Seulonnassa tulee esiin myös lieviä masennusoireita, jotka usein menevät ohi ilman erityistä hoitoa Seulonta lisää niiden henkilöiden määrää, joiden kohdalla tarvitaan tarkempaa diagnostista selvittelyä
Seulonnan eettisyydestä Jos työterveyshuollossa on sovittu depression seulonnasta, seuraavat asiat on siis hyvä tarkistaa ennen toiminnan aloitusta: seulonta kohdistetaan potilasryhmiin, joissa depression esiintyvyys on todennäköisesti suuri - "kohdennettu seulonta" seulontapositiivisten tutkimiseen on varattu työvoimaa ja aikaa uusien depressiopotilaiden hoitoon ja säännölliseen seurantaan on varattu työvoimaa ja aikaa Pelkkä seulonta ilman asianmukaisia hoitomahdollisuuksia ei ole eettistä toimintaa
Seulontamenetelmiä Depression tunnistamisen avuksi on kehitetty monia käyttökelpoisia lyhyitä ja pidempiä seulontamenetelmiä Työterveyshuollossa seulontamenetelmänä voidaan käyttää esimerkiksi PRIME-MD:n kahden kysymyksen seulaa Depression riskiryhmille suunnatussa seulonnassa voidaan käyttää myös potilaan itse täyttämiä seuloja, esimerkiksi PHQ-9 kyselyä (Patient Health Questionnaire) Beckin depressiokyselyä
Kahden kysymyksen seula Kahden kysymyksen seula: Oletko viimeisen kuukauden aikana usein ollut huolissasi tuntemastasi alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta? Oletko viimeisen kuukauden aikana usein ollut huolissasi kokemastasi mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudesta? Kysymykset kannattaa esittää suullisesti depression riskiryhmiin kuuluville terveystarkastuksissa tai sairausvastaanotolla Jos potilas vastaa vähintään toiseen kysymykseen myöntävästi, voi kyseessä olla depressio ja sen selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia
Depression tunnistaminen ja kliininen haastattelu Depression tunnistamiseksi terveystarkastuksissa ja vastaanotolla tulisi olla valppaana, jos potilas kuuluu johonkin depression riskiryhmään ja hänellä esiintyy lisäksi masentunutta mielialaa, mielihyvän menetystä, toivottomuutta, unettomuutta tai muita depression oireita Seulontamenetelmät eivät koskaan korvaa kliinistä haastattelua
Depression diagnosointi Depressio on oireyhtymä, jossa tiettyjä ydin- ja lisäoireita esiintyy vallitsevasti vähintään kahden viikon ajan Koska hoito tai muut mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet ovat erilaisia, masennusoireyhtymä tulee erottaa masennuksen tunteesta, joka on useimmille ihmisille tuttu, ohimenevä tunnetila tai mieliala, mahdollisesti reaktiona pettymyksiin ja suruun työstressistä, työuupumuksesta tai muista työhön liittyvistä psykososiaalisista kuormitustilanteista normaalista surureaktiosta yksittäisistä masennusoireista, joita esiintyy monien mielenterveyden häiriöiden, somaattisten sairauksien tai esim. alkoholin riskikäytön yhteydessä Hoidon perustana on depression diagnoosi
Monihäiriöisyys Depression diagnostiikkaa voi vaikeuttaa myös monihäiriöisyys Tyypillisiä masennustilan kanssa samanaikaisesti esiintyviä häiriöitä ovat ahdistuneisuushäiriöt persoonallisuushäiriöt päihdehäiriöt somaattiset sairaudet
Depression hoitokäytännöt työterveyshuollossa Hoidon asianmukainen suunnittelu edellyttää potilaan kokonaistilanteen huolellista arviointia työterveyshuollossa alkuarvioinnin tekee sovitun työnjaon mukaisesti työterveyshoitaja tai -lääkäri arviointikäynneillä on itsessään myös hoidollista merkitystä alkuarvioinnin jälkeen sovitaan potilaan kanssa yhteistyöstä ja laaditaan hoitosuunnitelma Työterveyshuollon vahvuutena depressiopotilaan hoidossa ovat työntekijän työolojen tuntemus työterveysyhteistyö verkostoyhteistyö mm. perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen palveluntuottajien, työeläkelaitosten ja Kelan kanssa
Kokonaistilanteen arviointi Alkuarviointiin kuuluvat muun muassa ajankohtainen psyykkinen vointi sisältäen myös itsetuhoisuuden arvioinnin (tukena esim. BDI-21 tai PHQ-9) toimintakyky (tukena esim. SOFAS tai PHQ-9:n 10. kysymys) aiemmat masennusjaksot ja niihin saatu hoito somaattinen terveydentila ja siinä tapahtuneet muutokset ajankohtainen lääkehoito elämäntapojen kartoitus: mm. liikunta, ravitsemus, nukkuminen, alkoholin käyttö, tupakointi elämäntilanteen kartoitus: mm. kuormitus- ja voimavaratekijät, alaikäiset lapset, perhe ja läheiset työtilanteen ja työolojen kartoitus työssä ja työn ulkopuolella saadun sosiaalisen tuen kartoitus
Depression keskeisiä hoito- ja tukimuotoja työterveyshuollossa Hoitosuunnitelmaan vaikuttavat masennustilan ajankohtainen vaikeusaste ja depression toistuvuus sekä mahdollinen monihäiriöisyys Keskeisiä hoito- ja tukimuotoja työterveyshuollossa: Neuvonta ja potilasohjaus (psykoedukaatio) Varhainen vuorovaikutuksellinen tuki Lääkehoito Työoloihin vaikuttaminen Koordinointi- ja verkostoyhteistyö eri toimijatahojen kanssa Säännöllinen seuranta (hoitovaste, oireet, työ- ja toimintakyky)
Depression vaikeusaste ja akuuttivaiheen hoito (Lähde: Käypä hoito) Hoitomuoto Lievä Keskivaikea Vaikea Psykoottinen Psykoterapia + + (+) - Masennuslääkkeet + + + + Psykoosilääkkeet (masennuslääkkeen ohella) - - - + Sähköhoito (ECT) - - + +
Neuvonta ja potilasohjaus (psykoedukaatio) Neuvonta ja ohjaus kuuluu jokaisen depressiopotilaan hoidon aloitukseen ja osaksi psykososiaalista hoitoa (B) Neuvonnan ja ohjauksen avulla annetaan tietoa masennustilan oireista, hoitomahdollisuuksista ja hoidon tuloksellisuudesta www.ttl.fi/masennuksenhoito jäsennetään potilaan kanssa hänen työ- ja elämäntilannettaan sekä keskeisiä ongelma-alueita kartoitetaan potilaan ongelmanratkaisukeinoja ja vahvistetaan hänen selviytymiskeinojaan ohjataan potilasta myös itsehoidollisiin menetelmiin www.mielenterveystalo.fi
Varhainen vuorovaikutuksellinen tuki Hyvä vuorovaikutussuhde ja psykososiaalinen tuki ovat oleellisia vaikuttavia tekijöitä depression hoidon kokonaisuudessa Lievempiä masennustiloja varten on kehitetty lyhytkestoista interpersonaalista neuvontaa IPT-C, jonka tavoitteena on lievittää masennusoireita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa (B) Varhaisen vuorovaikutuksellisen tuen keinoja lievissä masennustiloissa voivat tarjota psykoedukaation ja interpersonaalisen neuvonnan (IPT-C) lisäksi mm. kognitiiviseen terapiaan perustuvat mielialanhallintaryhmät (B) ongelmanratkaisuterapia (A)
Moniammatillinen yhteistyö Työterveyslääkäri vastaa psykiatristen ja somaattisten sairauksien diagnostiikasta ja hoitolinjauksista sekä arvioi, tarvitaanko asiantuntijakonsultaatioita (työterveyspsykologi, psykiatri) työterveyspsykologi voi osallistua depression tunnistamiseen ja tilanteen arviointiin terveystarkastus- ja vastaanottokäynneillä Psykososiaalista tukea voivat antaa kaikki työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat, joilla on siihen riittävät valmiudet ja koulutusta työterveyspsykologi voi olla mukana potilaan psykoedukaatiossa ja psykososiaalisessa tuessa niiltä osin kuin se on mahdollista työterveyshuoltosopimuksen puitteissa (pääsääntöisesti korkeintaan 3-5 yksilökäyntiä)
Spesifit psykoterapiat Vaikuttavaksi osoitettuja spesifejä psykoterapiamuotoja masennustiloissa ovat kognitiivisbehavioraalinen lyhytterapia, KBT (10-20 tapaamista) interpersonaalinen psykoterapia, IPT (12-16 tapaamista) fokusoitu psykodynaaminen lyhytpsykoterapia (16-25 tapaamista) käyttäytymisen aktivointi Lyhytpsykoterapioista on kehitetty viime vuosina myös hyvin lyhyitä, 6-8 käyntikerran tapaamiseen perustuvia hoitomuotoja, jotka soveltuvat lievien masennustilojen hoitoon (C)
Nettiterapiat Työterveyslääkärit voivat ohjata masennuspotilaita lähetteellä HUS:n Mielenterveystalo-palvelusivuston kognitiiviseen malliin pohjautuvaan nettiterapiaan (kts. tarkemmin www.mielenterveystalo.fi.) Tietotekniikka-avusteiset ja internetin kautta tarjottavat nettiterapiat soveltuvat täydentämään perustason hoitoa lievissä ja korkeintaan keskivaikeissa masennustiloissa (C)
Lääkehoito Lääkehoito on sitä tärkeämpää, mitä vaikeammasta masennustilasta on kysymys lääkehoito on aina tarpeen vaikea-asteisessa tai psykoottisessa masennustilassa keskivaikeassa masennustilassa lääkehoito on yleensä tarpeen myös lievässä masennustilassa masennuslääkehoito on yleensä hyödyksi Lääkkeen valinta tehdään pääosin haittavaikutusten, lääkeinteraktioiden, hinnan ja potilaan mahdollisten aiempien lääkevasteiden perusteella Lääkehoidon sijasta tai rinnalla voidaan lievässä ja keskivaikeassa masennustilassa käyttää psykoterapiaa (Käypä hoito suositus) Lääkehoidon ja psykoterapian yhdistäminen on tehokkaampaa kuin kumpikaan hoitomuoto yksinään
Lääkevasteen seuranta Lääkehoidon vastetta ja mahdollisia haittavaikutuksia seurataan systemaattisesti, akuuttivaiheessa vähintään 1-2 viikon välein tarvittaessa nostetaan lääkkeen annosta vasteen optimoimiseksi jos mitään viitettä hoitovasteesta ei ilmene 4 viikon kuluessa (tai jos haittavaikutukset estävät lääkeannoksen noston), on lääke yleensä syytä vaihtaa jo tuolloin toiseen masennuslääkkeeseen jos selvää hoitovastetta ei ole havaittavissa, kun täyttä hoitoannosta on käytetty 6-8 viikon ajan, tehoton lääke on syytä vaihtaa toiseen valmisteeseen
Lääkeresistentti depressio Jos kaksi peräkkäistä asianmukaisesti toteutettua lääkehoitokokeilua ei ole johtanut selvään vasteeseen, kyseessä on niin sanottu lääkeresistentti depressio Käypä hoito -suosituksessa esitettyjä hoitostrategioita perusterveydenhuoltoon: masennuslääkkeen vaihtaminen vaihto venlafaksiiniin hiukan parempi kuin uusi SSRI masennuslääkehoidon lisälääkkeenä omega-3-rasvahapot (EPA) Erityisesti silloin, jos potilaan toimintakyky on masennuksen vuoksi selvästi heikentynyt, on lääkeresistentin depression suhteen syytä konsultoida psykiatrian erikoislääkäriä
Säännöllinen seuranta Hoitovastetta seurataan akuutissa masennustilassa ensimmäisen 6 viikon aikana vähintään 2 viikon välein toipumisen edetessä seurantakäyntejä voidaan tilanteen mukaan harventaa esimerkiksi kerran kuukaudessa tapahtuviksi mikäli hoitoon tehdään muutoksia (esim. lääkehoidon osalta), tarvitaan uudelleen tiiviimpää seurantaa Seurannassa on hyvä käyttää oiremittareita (esim. BDI-21 tai PHQ-9) ja toimintakykymittareita (esim. SOFAS tai PHQ-9:n 10. kysymys) Myös hoitomyöntyvyyttä ja lääkehoidon mahdollisia haittavaikutuksia seurataan aktiivisesti Seurannassa huomioidaan myös työssä selviytyminen
Työoloihin vaikuttaminen Depression yhteydessä on aina syytä selvittää työntekijän oma käsitys työn yhteydestä sairastumiseen ja työhön liittyvät kuormitustekijät sairauden vaikutus eri työtehtävistä selviytymiseen Yhteistyössä työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon kesken selvitetään, onko työtä (työaikaa tai työtehtäviä) mahdollista järjestellä tilapäisesti tai pysyvästi Työjärjestelykäytännöt osana työpaikalla sovittua toimintamallia edistävät myös joustavien käytäntöjen hyväksyttävyyttä työtoverien keskuudessa
Depression uusiutumisen ehkäisy Depression uusiutumisvaara on suurin toistuvissa masennustiloissa ja niillä potilailla, joilla terapia-aikainen toipuminen on ollut osittaista ensimmäisen masennusjakson jälkeen 50 % toisen masennusjakson jälkeen 70 % kolmannen masennusjakson jälkeen 90 % Hoidossa oireettomuuden tavoite on tärkeää masennusjaksojen uusiutumisen ehkäisemiseksi Uusiutumisen ehkäisemisessä tehokkaita ovat kognitiiviset ja interpersonaaliset terapiat Myös masennuslääkkeet ovat tehokkaita uusiutumisen ehkäisemisessä
Depression hoidon vaiheet (Kupfer 1991)
Jatko- ja ylläpitohoito (Lähde: Käypä hoito suositus) Jatkohoito: Masennuslääkettä jatketaan aina kuusi kuukautta oireettomuuden saavuttamisen jälkeen Käyttö lopetetaan asteittain Ylläpitohoito: Pääsääntöisesti kaikille potilaille, joilla on kyseessä kolmas elämänaikainen masennustila Mielekästä vain keskivaikeiden tai vaikeiden jaksojen ehkäisyssä Jo toisen jakson jälkeen, jos henkilö on ollut masentuneena vakavasti itsetuhoinen tai toimintakyvytön Lopettamista voidaan harkita usean vuoden oireettomuuden jälkeen; tällöin lopettaminen toteutetaan asteittain ja tilaa seurataan
Työnjako ja yhteistyö terveyskeskuksen kanssa Lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa hoidon toteutus tapahtuu ensisijaisesti perusterveydenhuollossa (terveyskeskukset) ja työterveyshuollossa Jos työpaikan työterveyshuoltosopimukseen ei kuulu sairaanhoitosopimusta, potilas ohjataan yleensä hoitoon terveyskeskukseen Mikäli potilaalla on olemassa luottamuksellinen hoitosuhde terveyskeskuksessa, masennuksen hoito voi luonnollisesti toteutua siellä, vaikka sairaanhoitosopimus olisi olemassa Työkyvyn seuranta jatkuu molemmissa tapauksissa työterveyshuollossa
Erikoislääkärin konsultaatioon tai hoitoon ohjaaminen on tarpeen, jos diagnostiikassa ilmenee epäselvyyttä: esim. epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä asianmukaisen hoitoyrityksen jälkeen potilaan vointi ei kohene 2 kuukauden kuluessa: oireet eivät selvästi lievity ja/tai työ- ja toimintakyky ei palaudu potilaan arvioidaan hyötyvän spesifistä psykoterapiasta depressiopotilas kärsii samanaikaisesta muusta mielenterveyden häiriöstä, kuten päihde-, ahdistuneisuustai persoonallisuushäiriöstä potilaan masennustila on vaikea-asteinen potilaalla ilmenee psykoottisia oireita: kiireellinen konsultaatio potilaalla ilmenee vakavaa itsetuhoisuutta: kiireellinen konsultaatio
Depressiopotilaan työ- ja toimintakyvyn arviointi Toimintakyvyn arviointi kuuluu lähes jokaiseen käytännön lääkärin vastaanottotapahtumaan Arvioinnin laajuus vaihtelee tarkoituksen mukaan Depressiossa toimintakyky on lähes aina heikentynyt ja sitä enemmän, mitä vaikeammasta depressiosta on kysymys Lievässä masennustilassa toimintakyvyn heikkeneminen on yleensä vähäistä Toimintakyvyn kannalta keskeisiä ovat masennustiloihin liittyvät kognitiiviset eli tiedonkäsittelyyn liittyvät häiriöt
Toimintakyvyn arviointi Toimintakykyä arvioitaessa on kartoitettava sekä ajankohtainen toimintakyky että potilaalle luonteenomainen toimintakyvyn vaihtelu pidemmällä aikavälillä Arvioinnissa on tärkeää selvittää konkreettisesti, mistä toiminnoista potilas selviytyy ja mistä ei, ja kuinka tilanne on muuttunut verrattuna depressiota edeltäneeseen aikaan. Tärkeää on potilaan oma kuvaus tilanteesta Arvioinnissa voidaan käyttää apuna esim. SOFAS-asteikkoa (www.toimia.fi) tai PHQ-9 -kyselyn kymmenettä kysymystä Toimintakyvyn rajoitteiden lisäksi on tärkeä selvittää potilaan jäljellä oleva toimintakyky
Työkyvyn arviointi Työterveyshuollossa arvioidaan säännöllisesti depressiopotilaan työkykyä ja neuvotellaan tarvittaessa konsultoivan/hoitavan psykiatrin tai muun hoitoon tai kuntoutukseen osallistuvan tahon kanssa Sairauspoissaolon tarvetta arvioitaessa on punnittava mahdollisia hyötyjä ja haittoja potilaan kannalta Sairauspoissaolon tarpeeseen ja pituuteen vaikuttavat mm. potilaan oireet ja toimintakyky työn vaatimukset työpaikan mahdollisuudet tarvittaviin työhön liittyviin tukitoimiin / työjärjestelyihin
Työterveyshuolto ja kuntoutus Työterveyshuollon tärkeimpiä tehtäviä kuntoutuksen suhteen ovat kuntoutustarpeen selvittäminen ohjaus kuntoutukseen ja tarvittavien lausuntojen laatiminen työhön paluun suunnitteluun liittyvät neuvottelut yhdessä työntekijän ja työnantajan kanssa sekä työssä selviytymisen seuranta. Työkyvyn ylläpitämiseksi tai kohentamiseksi voidaan hoidon lisäksi tarvita lääkinnällistä kuntoutusta (esim. kuntoutuspsykoterapia) ammatillista (esim. työkokeilu, työhönvalmennus) tai sosiaalista kuntoutusta (esim. päihdekuntoutus)
Sairauspoissaolokäytännöt ja työhön paluun tuki Sairauspoissaolon arvioitu pituus mitoitetaan hoitosuunnitelman, odotettavissa olevan hoitovasteen ja seurantakäyntien mukaan Jos sairauspoissaoloa tarvitaan, ensimmäisen poissaolon on usein tarpeen kestää 2 4 viikkoa, jona aikana on mahdollista saavuttaa vastetta lääkehoitoon; joskus kuitenkin työkykyyn keskeisesti vaikuttavat oireet voivat lievittyä nopeamminkin Työterveysneuvottelussa sovitaan sairauspoissaolon aikaisesta yhteydenpidosta työterveyshuoltoon ja työpaikkaan sekä muista työhön paluun tukitoimista (esim. työjärjestelyt, osasairauspäiväraha, työkokeilu)
Työterveyshuollon hyvät käytännöt: Depressio Päivitetyn suosituksen laatinut työryhmä: Teija Kivekäs, LT, psykiatrian dosentti, ylilääkäri, Työterveyslaitos Leena Haakana, työterveyshoitaja, kehittämisasiantuntija, Helsingin kaupungin työterveyskeskus Heli Hannonen, PsM, psykologi, Työterveyslaitos Elina Kinnunen, LL, psykiatrian erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri, Kela Riitta Sauni, LT, työlääketieteen dosentti, ylilääkäri, STM Aki Vuokko, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, Työterveyslaitos
Käypä hoito -työryhmä Puheenjohtaja: Erkki Isometsä, psykiatrian professori, Helsingin yliopisto Jäsenet: Elina Kinnunen, asiantuntijalääkäri, Kela Teija Kivekäs, psykiatrian dosentti, ylilääkäri, Työterveyslaitos Hannu Koponen, vanhuspsykiatrian professori, Helsingin yliopist0 Jarmo Lappalainen, perusterveydenhuollon yksikön ylilääkäri, Etelä- Savon shp Olavi Lindfors, PsT, kehittämispäällikkö, THL Mauri Marttunen, tutkimusprofessori, THL, nuorisopsykiatrian professori, HY Sami Pirkola, sosiaalipsykiatrian professori, Tampereen yliopisto Pekka Jousilahti, yleislääketieteen ja terveydenhuollon el, tutkimusprofessori, THL, Käypä hoito -toimittaja Arja Tuunainen, biol. psykiatrian dos, ylilääkäri, Valvira, Käypä hoito - toimittaja