TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 7/2013 (649) KOTIELÄINTUOTANTO Viljelijän oman työvoiman riittävyys maitotilalla Veli-Matti Tuure, TTS, Markku Lätti, TTS ja Perttu Pyykkönen Pellervon taloustutkimus Kuva 1. Säilörehunkorjuu on lypsykarjatilan sesonkitöistä monesti eniten työvoimaa vaativa työ. Kuva: Markku Lätti Lisääntyneen työmäärän hallinta ja organisointi ovat nousseet yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä laajentavilla lypsykarjatiloilla. Tilan oman työvoiman työmäärää pystytään vähentämään muun muassa tuotantoa koneellistamalla ja automatisoimalla sekä ulkoistamalla töitä ja palkkaamalla työvoimaa. Tarvittavan työvoiman määrä ja riittävyys on varmistettava jo laajennuksen suunnitteluvaiheessa, jotta viljelijän jaksaminen ei vaarannu ja tuotanto pystytään pitämään koko ajan tehokkaana ja laadukkaana. Jos noin 70 lehmän lypsyasematilojen yrittäjät haluavat pitää kiinni kohtuullisesta vuosityömäärästä, tilalle tarvitaan viljelijäperheen kahden hengen työpanoksen lisäksi yhden palkatun työntekijän työmäärää vastaava työpanos, ellei peltotöitä ulkoisteta reilusti. Vastaavan kokoisilla robottilypsytiloilla pärjätään kahden hengen työpanoksella. Tätä suuremmilla tiloilla työvoiman tarve kasvaa. Maatalouden voimakkaan rakennekehityksen myötä viljelijän oman työvoiman riittävyys nousee keskeiseksi tarkastelun kohteeksi. Työvoimavaltaisena tuotantosuuntana lypsykarjatiloilla oman työvoiman riittävyyden rajat tulevat vastaan useissa muutostilanteissa, kun lähtötilanteessa tilan työt on hoidettavissa vielä viljelijäperheen omin voimin, mutta uudessa tilanteessa tilakoko kasvaa tämän rajan yli. Tällä hetkellä keskikokoisilla maitotiloilla on usein käytössä parsinavetta, jota on laajennettu mahdollisesti useaankin kertaan eläinmäärän kasvaessa. Jos karjassa on yli 35 lehmää, lypsyn työnmenekki on pihatossa pienempi kuin parsilypsyn työnmenekki (Auernhammer 1990). Pihatot mahdollistavatkin työmäärän ja työkuormituksen vähentämisen sekä siten eläinmäärän lisäämisen. Jossakin vaiheessa tilakoon kasvaminen ylittää kuitenkin sen rajan, johon asti tilan oma työvoima riittää. Selviytyäkseen eläinmäärän lisäyksestä johtuvasta kasvaneesta työkuormasta viljelijöillä on erilaisia strategisia mahdollisuuksia yksittäisten töiden ulkoistamisesta ulkopuolisen työvoiman palkkaamiseen, tilayhteistyöhön, yhteisyrityksiin ja eräiden töiden kokonaan tai osittaiseen automatisointiin. Yleisimpiä urakoitavia maataloustöitä ovat puinti, viljankuivaus, kasvinsuojeluruiskutukset ja pyöröpaalaus (Palva 2011).
Urakoitsijaa käytetään lähinnä oman työkuorman vähentämiseksi. Tärkeä perustelu on myös työnlaatu. Suurimpia urakointiin liittyviä haasteita ovat puolestaan töiden ajoittumisen ennakointi ja osittain siihen liittyen urakointitilauksen tekeminen riittävän ajoissa, jotta urakoitsijan saa vielä paikalle. Käytännössä karjatiloille palkataan työvoimaa tilan ulkopuolelta joko tilan laajentumisesta johtuneen kasvaneen työmäärän takia tai sitten paikkaamaan tilan vähäistä omaa työvoimaa (mm. tilan ulkopuolella työssä käymisen takia). Koska työvoima tarve riippuu ainakin näistä kahdesta syystä, selvää yhteyttä karjakoon ja palkkatyövoiman tarpeen välillä ei välttämättä esiinny. Niinpä esimerkiksi saksalaistutkimuksessa, jossa oli mukana 15 baijerilaista maitotilaa ja pihatoissa 58 222 lehmää, palkkatyövoiman osuus kirjatuista karjatilan töistä vaihteli välillä 8,6 34,8 %. (Mačuhová ym. 2011) Tässä tiedotteessa esiteltävässä tutkimuksessa mallinnettiin tuotantoa laajentavan maitotilan työt viljelijäperheen oman työvoiman riittävyyden selvittämiseksi. Perusvaihtoehtona on nykyistä keskikokoa vastaava tila (30 lehmää sekä uudistukseen tarvittava nuorkarja), joka hoitaa itse koko rehuntuotannon ja lannanlevityksen. Tarkasteltavia laajentamisvaihtoehtoja ovat tilakoon kasvattaminen yhden ja kahden lypsyrobotin tilakokoluokkaan. Lypsyrobottivaihtoehdon lisäksi myös asemalypsyvaihtoehdot samoissa karjakokoluokissa ovat mukana laajentamisvaihtoehdoissa. Lisäksi kahden robotin kokoluokan maitotilan malleissa on mukana hiehonkasvatuksen ulkoistavan tilan mallit. Mallintaminen työkaluna työmäärän ja työvoimatarpeen selvittämisessä Perusvaihtoehtoa kuvaavan 30 lehmän tila määritettiin 30 lehmän karjalle ja tarvittavalle uudistuseläinmäärälle. Nuorkarjan määrä määritettiin siten, että tilalla oletetaan kasvatettavan kaikki lehmävasikat, joista osa käytetään uudistukseen ja osa myydään siemennettyinä hiehoina. Vasikkakuolleisuudeksi määritettiin 5 % syntyvistä lehmävasikoista. Sonnivasikat myydään välitykseen ternikauden jälkeen. Näin hiehoja on perusvaihtoehtomallissa keskimäärin 25 kpl ja juottovasikoita keskimäärin 3 kpl (taulukko 1). Yhden lypsyrobotin kokoluokan tilamalli määritettiin karjalle, jossa on 70 lehmää (lypsylehmät + ummessa olevat lehmät) ja 66 nuorkarjaan kuuluvaa eläintä (60 hiehoa ja 6 juottovasikkaa). Vastaavasti kahden lypsyrobotin kokoluokan tilamalli määritettiin 140 lehmän karjalle ja 132 nuorkarjaan kuuluvalle eläimelle. Kyseisillä lehmämäärillä lypsyrobotin kapasiteetti on tehokkaassa käytössä. Määrät ovat hieman suurempia kuin yhden ja kahden robotin tiloilla keskimäärin toteutuu (kuva 2). Nuorkarjan määrän määritysperusteet olivat samat kuin perusmallin kohdalla. Lehmien lukumäärä, eläintä/tila 200 180 160 140 120 100 80 60 40 Kuva 2. Lehmämäärät (keskiarvo ja vaihtelu: 25. ja 75. %-pisteen arvot, keskiarvo ± keskihajonta, minimi- ja maksimiarvot) yhden, kahden ja kolmen lypsyrobotin maitotiloilla Lypsykarjapihatoiden toiminnallisuus -tutkimusprojektien (LYTO1 ja LYTO2) kohdetiloilla (n=35). Mukana ovat vain ne lypsyrobottitilat, joilla ei ole kahta rinnakkaista lypsyjärjestelmää eikä kahden lypsyparren robottia. (Kivinen ym. 2007, Tuure ym. 2013) 20 0 Yksi robotti/tila Kaksi robottia/tila Kolme robottia/tila Taulukko 1. Tilamallien kuvaukset. Tilamallityyppi Navettatyyppi & lypsy- ja ruokintatapa Eläimet, kpl Pellonkäyttö, ha Tyyppi Lypsy Ruokinta Lehmät Nuorkarja Vasikat Säilörehu Vilja Laidun Heinä Yhteensä Perusvaihtoehtotila parsi putki 4 yks.+irr. erillis + laidun 30 25 3 18,1 6,8 6,0 3,0 33,9 70 lehmän tila pihatto asema 2x6 erillisruokinta 70 60 6 61,8 15,4 0,0 0,0 77,2 pihatto robotti erillisruokinta 70 60 6 61,8 15,4 0,0 0,0 77,2 140 lehmän tila pihatto asema 2x10 seosrehu 140 121 11 123,6 30,9 0,0 0,0 154,5 pihatto asema 2x10 seosrehu 140 7 11 97,1 24,3 0,0 0,0 121,4 pihatto robotti x 2 seosrehu 140 121 11 123,6 30,9 0,0 0,0 154,5 pihatto robotti x 2 seosrehu 140 7 11 97,1 24,3 0,0 0,0 121,4 2
Työmenetelmät töi äin Työnmenekki edot töi äinja menetelmi äin Työpäivän maksimipituus edot töi äin Kuva 3. Tilakeskuksen ja peltolohkojen välisten siirtymien ja kuljetusten vaatiman työajan laskentamallin periaate. Pinta-ala ja etäisyys edot lohkoi ain Siirtymiskerta edot lohkoi ain ja peltotöi äin Siirtymis-/ kuljetusnopeus- edot elaadui ain/ kuljetusetäisyyksi äin Sato- ja lannoitetasot kasvei ain Kuljetuskapasitee - edot töi äin Siirtymis- ja kuljetusaika edot lohkoi ain ja töi äin Siirtymisten ja kuljetusten häiriö- ja elpymislisä Vuosi ainen viljelysuunnitelma Vuosi aisten peltoviljelytöiden siirtymis- ja kuljetusajat Kahden lypsyrobotin kokoluokan tilamalleille laskettiin työmäärä myös hiehonkasvatuksen ulkoistamistilanteessa (Kauppinen 2012). Laskelma perustuu noin 30 %:n uudistamiseen (140 lehmän karjassa tarvitaan vähintään 42 yli vuoden vanhaa ja 42 tätä nuorempaa uudistuseläintä kasvamassa (itsellä tai kasvattajalla), jotta 30 % lehmistä pystytään vuosittain uudistamaan) sekä juottovasikoiden ja 2 kk ennen poikimista tilalle palaavien poikivien hiehojen kasvattamiseen tilalla, jolloin nuorkarjamääräksi tilalla saadaan 7 hiehoa ja 11 vasikkaa (taulukko 1). Perusvaihtoehdossa eläimet ovat parsinavetassa, kun taas karjakooltaan sitä suuremmissa tilamallivaihtoehdoissa eläimet ovat pihatossa. Tilamallien tilusrakenteen taustalla todelliset peltolohkokuviot Tilamalleista vain perusvaihtoehdossa eläimiä laidunnetaan. Sisäruokintakauden pituutena käytetään tällöin 250 päivää ja laidunnuskauden vastaavasti 115 päivää. Säilörehunurmen viljelypinta-alan määritys perustuu nykyaikaisiin nautojen rehuntarvetaulukoihin. Lehmien säilörehumäärä on taulukon mukaan 40 kg/vrk ja nuorkarjan keskimäärin 14 kg/vrk. Säilörehun kuivaainepitoisuus laskelmissa on 30 % ja sisäruokintakauden pituus pihattomalleissa 365 vuorokautta (ei laidunnusta). Säilörehusatona viljelypinta-alan määrityksessä käytettiin keskituoresatoa 22 000 kg/ha. Näin nurmialaksi saatiin (taulukko 1) perusvaihtoehdossa noin 27 ha (säilörehu, laidun ja kuivaheinä), yhden robotin tilakokoluokan malleissa 62 ha ja kahden robotin tilakokoluokan malleissa 124 ha (hiehojen kasvatus ulkoistettuna 97 ha). Viljan viljelyn pinta-ala määritettiin viiden vuoden viljelykierron perusteella. Puuttuva vilja ostetaan. Peltolohkojen keskietäisyyksinä (maantieetäisyys) käytettiin perusvaihtoehtotilan mallissa 2,32 km, 70 lehmän tilan malleissa 4,46 km ja 140 lehmän tilan malleissa 8,29 km. Nämä perustuvat vuoden 2012 Peltolohkorekisteritietoihin Pohjois-Savon maitotilojen (30 80 ha; N=400) peltolohkojen keskietäisyyksistä. Peltolohkorekisteritietojen avulla malleihin määritetyt peltolohkojen keskimääräiset linnuntie-etäisyydet muunnettiin maantie-etäisyyksiksi TTS:n toteuttamassa toisessa tutkimusprojektissa olleen suuren esimerkkitilan noin 60 peltolohkon linnuntie- ja maantie-etäisyyksien määrittämiseen perustuvan kertoimen avulla. Lietteen levityspinta-ala määritettiin vuodessa mallin eläinmäärällä syntyvän lietteen määrän (lehmät 24 m 3 /v ja nuorkarja keskimäärin 11,7 m 3 /v (MMM 2001); tilamalleittain 718 m 3, 2452 m 3, 4904 m 3 ja 3571 m 3 ) ja hehtaarikohtaisen levitysmäärän (35 m 3 ) perusteella. Malleissa ei oteta kantaa siihen, levitetäänkö tuo kaikki lantamäärä omille pelloille (mahdollinen säilörehun hygieniariski) vai jonnekin muualle. Oletuksena kuitenkin käytettiin mallin lohkotietoja (lohkomäärä ja etäisyydet). Malleissa rehuviljan satotasona käytettiin 4 000 kg/ha ja säilörehun satotasona 6 600 kg ka/ha (30 %) eli tuoresatona 22 000 kg/ha. Standardiaikoihin perustuva työmäärälaskenta Työmäärälaskelmat tehtiin maatalouden standardiaikatietoja käyttävällä TTS- Manager-ohjelmalla (Kaila ja Tuure 2007). 3
Osa käytetyistä standardiaikatiedoista on peräisin saksalaisesta maatalouden standardiaikajärjestelmästä (KTBL 2010). Näitä laskelmia täydennettiin peltotöiden siirtymiin, kuljetuksiin ja pellolla tapahtuviin valmisteluihin liittyvällä erillisellä taulukkolaskentaohjelmapohjaisella laskelmalla (kuva 3). Näitä laskelmia varten mallitiloille määritettiin tilusrakenne vastaavankokoisten Pohjois- Savossa sijaitsevien maitotilojen tilusrakenteiden perusteella pohjautuen vuoden 2012 Peltolohkorekisteritietoihin. TTS-Manager-ohjelmalla määritettiin kaikkien muiden maatilatalouden töiden paitsi peltotöiden siirtymien ja kuljetusten työnmenekit. Laskennat perustuvat keskimääräiseen työteholuokkaan (standardiaikoihin) ja tyypillisiin karjakokoluokan menetelmiin ja koneisiin. Asemalypsyyn perustuvien tilojen malleissa lypsyaseman koko määritettiin Lypsykarjapihatoiden toiminnallisuus -tutkimusten (LYTO1 ja LYTO2) kohdetiloilla esiintyvien lypsyasemakokojen perusteella (Kivinen ym. 2007, Tuure ym. 2013). Säilörehunkorjuuketjut valittiin tilakokoluokan korjuukapasiteettitarpeen perusteella. Perusvaihtoehtotilalla korjuu tapahtuu kaksoissilppurilla, muissa tilakokoluokissa tarkkuussilppurilla. Korjuuketjun työkoneyksiköiden ja henkilöiden lukumäärä määräytyy osittain kuljetusetäisyyden perusteella; lähtökohtana on, että korjuukone saa työskennellä jatkuvasta ja kuljetuskapasiteettia on käytettävissä riittävästi. Laskelmat perustuvat tilamallien peltolohkojen keskietäisyyksiin, jolloin keskietäisyyden kasvaessa (tilan peltoalan kasvaessa) kuljetusyksiköitä tarvitaan enemmän. Siirtymis- ja kuljetusaikojen laskennassa pohjana käytetyt ajonopeudet perustuvat TTS:ssä tehtyihin aikaisempiin tutkimuksiin (mm. Tuure 2012) sekä yksittäiseltä isolta maatilalta saatuihin, tilalla mitattuihin ajonopeuksiin. Keskimääräinen ajonopeus määräytyi mallinnuksissa lisäksi peltojen maantie-etäisyyksien perusteella siten, että alle 1 km:n etäisyyksillä käytettiin ajonopeut- Kokonaistyömäärä, h/vuosi 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 Parsi 30 Asema 70 Robo 70 Asema 140 Asema 140 hh Robo 140 Robo 140 hh Ko eläintyöt Säilörehutyö Muut peltovilj. Lannanajo Suunn.& joht. Muut Kuva 4. Kokonaistyömäärä (h/vuosi) lehmämäärältään erikokoisilla asema- ja robottilypsytiloilla (hh=hiehojen kasvatus ulkoistettu). Työpanos maataloustyöhön (h/vuosi) 12000 10000 8000 6000 4000 2000 Yhden robo n kokoluokan lypsykarja la y = 790,65x 0,4589 R² = 0,9833 y = 501,49x 0,5054 R² = 0,8161 Kahden robo n kokoluokan lypsykarja la Mallit MTT Pot. (Mallit) Pot. (MTT) Kuva 5. Tilamallien mukaiset (sininen) vuosittaiset kokonaistyömäärät verrattuna MTT:n kannattavuus-kirjanpitoon kuuluvien lypsykarjatilojen (punainen) maataloustyöhön käytettyyn vuosittaiseen työpanokseen (Lähde: MTT:n Taloustohtori; lypsykarjatilat 2011). 0 0 50 100 150 200 250 Eläinyksiköiden (ey) lukumäärä lalla 4
ta 12 km/h (pihatie/peltotie), 1 5 km:n etäisyyksillä 20 km/h (paikallistie) ja yli 5 km:n etäisyyksillä ajonopeutta 40 km/h (maantie). Lohkojen lukumäärä on suurusluokaltaan peltopinta-alaltaan vastaavien kokoisten pohjoissavolaisten maitotilojen (30 80 ha:n maitotilojen Peltolohkorekisteritiedot vuodelta 2012) lohkojen lukumäärän suuruinen. Kokonaistyötuntimäärä lypsykarjatiloilla Kokonaistyömäärä 30 lehmän parsinavettatilalla on työmäärälaskelmien mukaan 3248 tuntia vuodessa (kuva 4). Vastaavasti 70 lehmän pihattotiloilla kokonaistyömäärä on 4856 6539 h/vuosi ja 140 lehmän pihattotilalla 5853 8289 h/vuosi. Lypsyrobottitiloilla kokonaistyömäärä on noin 25 % pienempi kuin vastaavankokoisella asemalypsytilalla. Kotieläintöiden osuus kaikista tilan maataloustöistä vaihtelee tilamalleittain välillä 61 74 %. Kotieläintöiden osuus on pienin lypsyrobotti- ja suurin asemalypsytiloilla. Tilamallien mukaiset työmäärät ovat keskimäärin 21 % pienempiä kuin MTT:n kannattavuuskirjanpitoon kuuluvilta lypsykarjatiloilta kerätyt (MTT:n Taloustohtori 2011) toteutuneet viljelijäperheen ja palkkaväen yhteenlasketut maatalouteen käytetyt työpanokset samankokoisilla tiloilla (kuva 5). On tavallista, että työnmenekkitiedoista lasketut kokonaistyömäärät ovat toteutuneita työmääriä pienemmät, sillä malleissa mukana olevat työt eivät täysin kata kaikkia maatiloilla tehtävää työtä ja muun muassa säätekijät todellisuudessa hidastavat tai jopa keskeyttävät peltotöitä. Malleissa robottitilat ovat lisäksi suhteellisesti yliedustettuina, mikä pienentää tilamallien karjakokoluokkakohtaista keskimääräistä työmäärää. Vuoden 2012 lopussa maitotiloista (N=9781) noin 7,3 %:lla (717) oli käytössä lypsyrobotti ja lypsyrobottitilat tuottivat noin 19 % maidosta (Manninen 2013, Tike 2013a). Perusvaihtoehtotilalla kotieläintöiden vuosittainen määrä on noin 2200 h (taulukko 2) eli keskimäärin 73 h/lehmä/vuosi, mikä vastaa noin 67 % kokonaistyömäärästä. Vas- Kuva 6. Asemalypsyyn perustuvilla pihattotiloilla kotieläintöiden suhteellinen osuus kaikista maataloustöistä on tilamallien mukaan 70 74 %. Kotieläintöistä puolestaan lypsyn osuus on ylivoimaisesti suurin. Kuva: Markku Lätti Taulukko 2. Työmäärä (h/vuosi) 30 lehmän parsinavettatilalla. Parsi Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 30 25+3 Eläintyöt 2187 Säilörehu 95 3 26 1 125 Muu peltovilj. 90 8 6 2 106 Lanta 13 23 36 Suunn.& joht. 421 374 YHTEENSÄ 2187 198 11 55 3 266 421 374 3248 5
Taulukko 3. Työmäärä (h/vuosi) 70 lehmän asemalypsyyn (yläpuolella) ja robottilypsyyn (alapuolella) perustuvalla pihattotilalla. Asema Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 70 60+6 Eläintyöt 4827 Säilörehu 291 12 109 5 417 Muu peltovilj. 70 4 5 1 80 Lanta 45 120 165 Suunn.& joht. 421 630 YHTEENSÄ 4827 406 15 234 6 661 421 630 6539 Robotti Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 70 60+6 Eläintyöt 3144 Säilörehu 291 12 109 5 417 Muu peltovilj. 70 4 5 1 80 Lanta 45 120 165 Suunn.& joht. 421 630 YHTEENSÄ 3144 406 15 234 6 661 421 630 4856 Taulukko 4. Työmäärä (h/vuosi) 140 lehmän asemalypsyyn (yläpuolella) ja robottilypsyyn (alapuolella) perustuvilla pihattotiloilla. Asema Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 140 121+11 Eläintyöt 5809 Säilörehu 574 19 161 11 765 Muu peltovilj. 117 4 7 2 130 Lanta 65 148 213 Suunn.& joht. 677 696 YHTEENSÄ 5809 756 23 316 12 1107 677 696 8289 Robotti Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 140 121+11 Eläintyöt 3859 Säilörehu 574 19 161 11 765 Muu peltovilj. 117 4 7 2 130 Lanta 65 148 213 Suunn.& joht. 677 696 YHTEENSÄ 3859 756 23 316 12 1107 677 696 6339 6
Taulukko 5. Työmäärä (h/vuosi) hiehojen kasvatuksen ulkoistaneilla 140 lehmän asemalypsyyn (yläpuolella) ja robottilypsyyn (alapuolella) perustuvilla pihattotiloilla. Asema Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 140 7+11 Eläintyöt 5364 Säilörehu 443 16 128 9 595 Muu peltovilj. 83 4 5 1 94 Lanta 50 108 158 Suunn.& joht. 715 696 YHTEENSÄ 5364 576 20 241 10 847 715 696 7622 Robotti Eläintyöt Peltoviljelytyöt Suunnittelu ja johtaminen 140 7+11 Eläintyöt 3595 Säilörehu 443 16 128 9 595 Muu peltovilj. 83 4 5 1 94 Lanta 50 108 158 Suunn.& joht. 715 696 YHTEENSÄ 3595 576 20 241 10 847 715 696 5853 Kuva 7. Lypsyrobottitilalla varsinaisen lypsyn asemesta työaikaa kuluu mm. teknisen järjestelmän valvontaan ja huoltoon sekä eläinten puhtaanapitoon ja seurantaan. Kuva: Markku Lätti 7
Kuva 8. Peltoviljelytöistä kuljetusajan suhteellinen osuus on suurin lannankäsittelyssä. Kuva: Markku Lätti taavasti pihattotilamallien kotieläintöiden osuus kaikista tilan töistä on asemalypsytiloilla 70 74 % ja robottilypsytiloilla 61 65 % (taulukot 3, 4 ja 5). Nämä vastaavat tilakohtaisia kotieläintöiden työmääriä 41 69 h/ lehmä/vuosi asemalypsytiloilla ja 28 45 h/ lehmä/vuosi robottilypsytiloilla. Peltotöihin liittyvien tilakeskuksesta peltokohteille kohdistuvien siirtymien vaatima aika kasvaa varsin samassa suhteessa kuin peltoviljelytöiden kokonaistyömäärä, joten siirtymiin kuluvan ajan osuus peltotöiden kokonaistyömäärästä (2 4 %) pysyy suhteellisen samansuuruisena tai jopa hieman laskee tilakokoluokan kasvaessa. Tarkastelussa on otettava huomioon, että tilakokoluokan kasvaessa peltolohkojen keskietäisyys kasvaa, keskimääräinen ajonopeus kasvaa ja työmenetelmät muuttuvat tehokkaammiksi. Vastaavasti peltoviljelytöihin liittyviin kuljetuksiin kuluu tilamallitarkastelun perusteella tarkkuussilppuria käyttävillä pihattotiloilla 30 37 % ja heikompitehoista kaksoissilppuria käyttävällä parsinavettatilalla noin 22 % peltotöiden kokonaistyömäärästä. Kuljetuksista suurin osa liittyy säilörehuntuotantoon, mutta lähes sama työmäärä tarvitaan lannankuljetuksiin. Lannankäsittely (kuva 8) on peltoviljelytöistä suhteellisesti eniten kuljetusaikaa vievä työ; tilamalleissa 64 73 % lannankäsittelystä kuluu kuljetuksiin. Siirtymien tavoin tilamallikohtaisiin Taulukko 6. Perusvaihtoehtotilan ( perustila ) eläin- ja peltoresurssit sekä työmäärälaskennan ja vuosityöpanoksen mukaan laskettu tarvittava työvoima (hlöä) + pihattotilojen tilamallikohtaiset lisäystarpeet (perusvaihtoehtotilaan nähden) näissä resursseissa. Resurssit Perustila Muutos/lisäystarve (kpl tai ha) perusvaihtoehtoon nähden Parsi 30 Asema 70 Robo 70 Asema 140 Asema 140 hh Robo 140 Robo 140 hh Eläimet (yksilöä) - lehmät 30 +40 +40 +110 +110 +110 +110 - Nuorkarja 25 +35 +35 +96 18 +96 18 - Vasikat 3 +3 +3 +8 +8 +8 +8 Pelto (ha) 34 +43 +43 +121 +88 +121 +88 Työvoima (hlöä) - yrittäjät 1,4 +0,6 +0,6 +0,6 +0,6 +0,6 +0,6 - työväki vakituinen 0 +1 0 +2 +1 0 0 - työväki kausi 0 0 0 0 +1 +2 +1 - työväki sesonki 3 1 0 +1 +1 0 +1 8
Säilörehun korjuuketjussa tarvittava henkilömäärä, hlöä 9 8 7 6 5 4 3 2 Yhden robotin tilakokoluokka 4 3 2 1 5 4 2 1 3 Kahden robotin tilakokoluokka ajosilppuri 1 [Numerotieto symbolin sisällä = Peltolohkojen keskietäisyys, km] 0 0 50 100 150 200 250 Säilörehun korjuuala, ha 20 15 10 5 1 4 2 3 20 15 5 10 pyöröpaalain noukinvaunu tarkkuussilppuri Kuva 9. Säilörehun korjuuketjuissa (pyöröpaalain, noukinvaunu, tarkkuussilppuri ja ajosilppuri) tarvittava henkilömäärä ja työsaavutus (ha) erilaisilla keskimääräisillä kuljetusetäisyyksillä (km) kevätkorjuussa, kun käytettävissä on 6,6 työpäivää (Laine 1996). Kuljetuksissa keskimääräisinä ajonopeuksina on käytetty 20 km/h (enintään 5 km:n matkat) ja 40 km/h (yli 5 km matkat), korjuukerran tuoresatotasona 11 000 kg/ha ja perävaunukokona 30 m3 (tarkkuussilppuriketju) ja 40 m3 (ajosilppuriketju). Yhden (70 lehmää + uudistus) ja kahden lypsyrobotin (140 lehmää + uudistus) karjan säilörehuala on laskettu eläinten rehunkulutuksen sekä säilörehun valtakunnallisen keskisadon 1998 2012 (Tike 2013b) pienimmän ja suurimman arvon perusteella. eroihin vaikuttavat myös kuljetuksissa muutokset peltolohkojen keskietäisyyksissä, keskimääräisissä ajonopeuksissa ja menetelmissä (kuljetuskalustossa). Työvoimatarve lypsykarjatiloilla Maatalousyrittäjän vuosityöpanoksen, 2300 tuntia henkilöä kohti, laskennassa lähtötietona oli TTS:n Jaksaja-projektissa (Karttunen ym. 2012) määritetty viikkotyömääräsuositus 45 48 tuntia ja vuosilomaoikeus (26 päivää/vuosi). Suositus on hyvin yhdenmukainen kannattavuuskirjanpitotiloilta kysytyn kohtuullisen työmäärän (h/päivä sekä h/viikko) sekä MTT:n Taloustohtorin käyttämän työpanosyksikön vuosituntimäärän kanssa. Vastaavasti palkkatyövoiman vuosityöpanoksena käytettiin 1800 tuntia. Perusvaihtoehtotilan työt edellyttävät noin puolentoista henkilötyövuoden työpanosta sekä säilörehun korjuukaudelle (kaksoissilppuriin perustuva työketju) lisäksi kolmea sesonkityöntekijää (taulukko 6). Perustilaa suuremmissa tilamalleissa maataloustyöt työllistävät kaksi yrittäjää ja asemalypsytiloilla lisäksi yhden (70 lehmän tila) tai kaksi (140 lehmän tila) vakinaista työntekijää. Isoimmilla robottitiloilla (140 lehmän tilat) tarvitaan kasvukauden ajaksi 1 2 työntekijää. Säilörehun korjuutöiden sesonkiin tarvitaan lisäksi pihattotilojen tarkkuussilppuriin perustuvassa työketjussa 2 4 sesonkityöntekijää. Työvoiman tarve säilörehun erilaisissa korjuuketjuissa esitellään tarkemmin seuraavassa luvussa ja kuvassa 9. Jos suurimman tilakokoluokan (140 lehmää) säilörehun korjuuketju muutetaan ajosilppuriin perustuvaksi, työnmenekki pienenee noin neljänneksen (24 29 %; noin 135 h/vuosi). Tehokkaan korjuukoneen takia työketjussa tarvittava henkilömäärä ei kuitenkaan pienene vaan pysyy samana. Työvoimatarve erilaisissa säilörehun korjuuketjuissa Säilörehun korjuun pyöröpaalain- ja noukinvaunutyöketjuilla sesonkityöntekijöiden määrän tarve on pienempi kuin tarkkuussilppurityöketjussa. Pyöröpaalaintyöketjun etuna on se, että korjuuvaiheen ei tarvitse välttämättä sisällyttää paalien kuljetusta, vaan kuljetus voidaan hoitaa myöhemmin erillisenä työnä. Paalit varastoidaankin yleisesti pellon laidassa, josta ne noudetaan pitkin ruokintakautta tai sitten paalit kuljetetaan sesonkikauden jälkeen talouskeskuksen yhteydessä olevalle varastopaikalle. Noukinvaunutyöketju on tehokas korjuuketju lyhyillä kuljetusetäisyyksillä. Kuljetusmatkan kasvaessa työsaavutus kuitenkin heikkenee nopeasti, sillä kuljetus katkaisee tällöin korjuuvaiheen pidemmäksi aikaa. Kahden robotin tilaluokassa säilörehun korjuun aikaikkuna (esikuivatun säilörehun kevätkorjuuseen sääriskin suhteen 70 %:n todennäköisyydellä soveltuvien päivien lukumäärä Etelä-Suomessa Jokioisten sääaineiston 1961 1990 perusteella 6,6 päivää; Laine 1996) rajaa käytännössä työketjuvaihtoehdot tarkkuussilppuriin tai ajosilppuriin ellei korjuukoneiden lukumäärää työketjussa lisätä (kuva 9). Tarkkuussilppurityöketjulta edellytetään tällöin korjuuta 6 metrin leveydeltä (karhotus tai karhonsiirtäjä). Käytännössä sekä tarkkuussilppurityöketjuun että ajosilppurityöketjuun tarvitaan tämän kokoluokan tilan rehunkorjuuseen vähintään 5 työntekijää peltolohkojen keskietäisyydestä, 9
7000 6539 6374 6000 5958 Tilan kokonaistyömäärä (h/vuosi) 5000 4000 3000 2000 4856 4691 4275 1000 0 Kaikki työt itse Urakoin 1 Urakoin 2 Kaikki työt itse Urakoin 1 Urakoin 2 Asemalypsy Robo lypsy Kuva 10. Tilan kokonaistyömäärä (h/vuosi) 70 lehmän (+ nuorkarja) maitotilalla erilaisiin lypsyjärjestelmiin ja työn ulkoistukseen perustuvissa vaihtoehdoissa (Urakointi 1:lannankäsittely ulkoistettu, Urakointi 2: sekä lannankäsittely että säilörehun tuotantotyöt ulkoistettu). Yhden ja kahden yrittäjän vuosittainen työpanos (á 2300 h) on merkitty punaisilla vaakaviivoilla, palkkatyöntekijän työpanosta (á 1800 h) vastaava työpanos näiden yläpuolelle sinisellä viivalla. ajonopeudesta (tiestön kunnosta) ja kuljetuskapasiteetista (perävaunun tilavuudesta) riippuen. Töiden ulkoistamisen vaikutus työmäärään ja työvoimatarpeeseen Perusvaihtoehtotilan ulkoistaessa kokonaan lannanajon kokonaistyömäärää vähenee vain 1,1 %. Jos lisäksi koko säilörehuntuotanto ulkoistetaan, kokonaistyöaika pienenee 4,9 %. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa (sekä lannanajo että säilörehutyöt kokonaan ulkoistettu) 30 lehmän parsinavettatila tarvitsee sesonkityövoimaa lähinnä vain kuivaheinän korjuuseen. Menetelmästä riippuen tarve on 0 2 ulkopuolista henkilöä. Ulkoistamalla kokonaan lannanajon asemapihattotila vähentää kokonaistyömäärää noin 2,5 % ja ulkoistamalla lisäksi kokonaan säilörehuntuotannon kokonaistyöaika pienenee 9 12 % (8 11 %, jos lannanajon lisäksi vain säilörehunkorjuu ulkoistetaan). Robottilypsytiloilla vastaavat suhteelliset pienennykset kokonaistyömäärässä ovat 3,4 % lannanajon ulkoistamisen osalta ja 12 15 % sekä lannanajon että säilörehuntuotannon ulkoistamisen osalta (11 14 %, jos lannanajon lisäksi vain säilörehunkorjuu ulkoistetaan). Edellä mainitut %-määräiset pienennykset pätevät niin yhden kuin kahdenkin robottikokoluokan pihattoihin. Säilörehuntuotantotöistä korjuutöiden osuus työnmenekistä on noin 90 %. Hiehon kasvatuksen ulkoistamalla iso pihattotila vähentää kokonaistyömääräänsä noin 8 % (lannanajo ja säilörehuntuotanto omana työnä). Yhden robottikokoluokan (70 lehmää) maitotila työllistää kokonaistyömäärälaskelmien mukaan kokopäivätoimisesti kaksi yrittäjää. Asemalypsytilalla tarvitaan yrittäjien lisäksi yksi palkkatyöntekijä, jonka työpanoksesta (1800 h/vuosi) voidaan vähentää noin 15 %, jos sekä lannankäsittelyettä säilörehun tuotantotyöt ulkoistetaan (kuva 10; Urakointi 2 -vaihtoehto). Samalla asemalypsytilalta poistuu kokonaan sesonkityövoiman tarve. Vastaavasti yhden robotin robottilypsytilalla töitä ulkoistamalla voidaan vähentää omaa työtä sekä poistaa sesonkityövoiman tarve, kun sekä lannankäsittely- että säilörehuntuotantotyöt ulkoistetaan. Kahden robotin tilakokoluokan (140 lehmää) maitotilalla tarvitaan kahden yrittäjän lisäksi yksi tai kaksi työntekijää asemalypsyvaihtoehdoissa (kuva 11). Jos sekä lannankäsittely- että säilörehun tuotantotyöt ulkoistetaan tai hiehot laitetaan kasvamaan hiehohotelliin, selvitään yhdellä kokoaikaisella palkkatyöntekijällä. Toiselta työntekijältä tarvitaan lisäksi neljännes vuoden puolen vuoden työpanosta. Robottilypsyvaihtoehdoissa 140 lehmän tila selviää töistä ilman ympärivuotista palkkatyöntekijää. Käytännössä kuitenkin kaikki peltotyöt ja tilan muut työt (mm. rakennusten ja töiden ylläpito- ja kunnostus, koneiden ja laitteiden huolto ja korjaus, metsätyöt jne.) vaativat ulkopuolisen työvoiman panosta. Näitä kausityöntekijöitä tarvitaan kaksi, jos töitä ei ulkoisteta urakoitsijoille. Lisäksi säilörehun korjuuseen tarvitaan kolme sesonkityöntekijää. Jos robottitila ulkoistaa niin lannankäsittelyn kuin säilörehun tuotannonkin, kausityöntekijöitä tarvitaan vain yksi, kuten hiehohotelli-vaihtoehdossakin. 10
9000 8000 8289 8076 7312 7622 Tilan kokonaistyömäärä (h/vuosi) 7000 6000 5000 4000 3000 2000 6339 6126 5362 5853 1000 0 Kaikki työt itse Urakoin 1Urakoin 2 Asemalypsy Hiehot hotellissa Kaikki työt itse Urakoin 1Urakoin 2 Robo lypsy Hiehot hotellissa Kuva 11. Tilan kokonaistyömäärä (h/vuosi) 140 lehmän (+ nuorkarja) maitotilalla erilaisiin lypsyjärjestelmiin ja työn ulkoistukseen perustuvissa vaihtoehdoissa (Urakointi 1:lannankäsittely ulkoistettu, Urakointi 2: sekä lannankäsittely että säilörehun korjuutyöt ulkoistettu, Hiehot hotellissa: hiehojen kasvatus ulkoistettu hiehohotellitilalle). Yhden ja kahden yrittäjän vuosittainen työpanos (á 2300 h) on merkitty punaisilla vaakaviivoilla, palkkatyöntekijöiden työpanosta (á 1800 h) vastaavat työpanokset näiden yläpuolelle sinisillä viivoilla. Konepääoman tarve lypsykarjatilojen kasvinviljelytöissä Tila voi organisoida töitään muun muassa palkkaamalla työntekijöitä tai ulkoistamalla töitä. Työmäärään ja sitä kautta työvoimatarpeeseen voidaan vaikuttaa myös erikoistumalla tai laaja-alaistumalla sekä erilaisten teknisten ratkaisujen avulla. Esimerkiksi erilaiset lypsyjärjestelmät ja töiden ulkoistamisvaihtoehdot edellyttävät erilaisia investointeja. Käyttämällä urakointipalveluita tilan ei tarvitse investoida kaikkiin töissä tarvittaviin koneisiin. Samalla säästyy myös muun muassa käyttö-, huolto- ja korjaus-, säilytys- ja vakuutuskulut, jotka tosin sisältyvät urakointihintoihin. Ulkoistamalla lannankäsittelytyöt maitotilan ei tarvitse itse investoida lietteenkäsittelylaitteisiin. Yhden robotin tilakokoluokassa sähkökäyttöisen lietepumpun ja lietevaunun (10 m 3 ) hankinta-arvo uutena on yhteensä noin 36 000 (alv 0 %) ja kahden robotin tilakokoluokassa (lietevaunun koko 15 m 3 ) vastaavasti noin 61 000 (alv 0 %). Säilörehuntuotannon ulkoistaminen kokonaan tarkoittaa taas sitä, että tilan ei tarvitse investoida säilörehun korjuukalustoon eikä nurmen lannoituskalustoon. Säilörehun korjuukaluston arvo uutena on yhden robotin tilakokoluokassa noin 47 000 (alv 0 %) ja kahden robotin tilakokoluokassa jo lähes 100 000 (alv 0 %). Vastaavasti nurmen lannoittimen arvo (alv 0 %) on yhden robotin tilakokoluokassa noin 9 300 ja kahden robotin tilakokoluokassa noin 21 000. Lisäksi säilörehuntuotannon ulkoistaminen voi vaikuttaa myös muun muassa kuljetuskaluston (perävaunut) ja traktoreiden kapasiteettitarpeeseen, joten lisäsäästöjä investointeihin tullee myös näiden kautta. RESURSSIEN SELVITTÄMINEN TÄRKEÄÄ Asemalypsyyn perustuvien pihattotilamallien avulla tuotetut kotieläintöiden työmäärät (41 69 h/lehmä/vuosi) ovat hyvin samansuuruisia kuin vastaavankokoisilla lypsykarjatiloilla (58 148 lehmää/karja) Saksassa työaikakirjanpidon avulla tutkimuksessa (Mačuhová ym. 2011) kerätyt tiedot (37 62 h/lehmä/vuosi). Myös robottilypsyyn perustuva pihattotilamalli tuotti 70 lehmän karjakokoluokkaan kotieläintyömäärältään (45 h/ lehmä/vuosi) vastaavantasoisen tuloksen kuin saksalaistutkimus 60 84 lehmän robottilypsypihattotiloilta (32 60 h/lehmä/vuosi). Tuloksia voidaan näin pitää työmäärälaskelmien osalta luotettavina. Käytännössä keskikokoisesta, 30 lehmän maitotilasta laajennus yhden robotin kokoluokkaan saattaa vielä hoitua robottivaihtoehdossa vanhoilla pelto- ja työvoimaresursseilla ja jopa vanhoilla koneilla ja menetelmillä; kahden robotin yksikköön siirryttäessä nämä resurssit käyvät riittämättömiksi. Kahden robotin maitotilalla kotieläintyöt hoituvat vielä kahden henkilön voimin, mutta peltoviljelytöihin ja muihin tilan töihin tarvitaan kausityövoimaa. Lisäksi peltoviljelykaluston kapasiteettia on kasvatettava, jotta työt voidaan tehdä oikea-aikaisesti, ja sesonkitöihin tarvitaan työvoimaa, jos kaikki työt tehdään tilalla itse. Ulkoistamalla töitä voidaan vaikuttaa lähinnä sesonkityöntekijöiden sekä peltotöiden koneinvestointien tarpeeseen. Lisäksi hiehojen kasvatuksen 11
Hinta 12,90 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5485, ISSN 1799-5485 (Painettu), ISSN 1799-5523 (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2013 ulkoistaminen vähentää nuorkarjatilojen tarvetta, mikä merkitsee pienempää rakennusinvestointia. Asemalypsyvaihtoehdossa jo 70 lehmän karjakokoluokassa tarvitaan kolmas työntekijä, jotta tilan kaikki työt saadaan tehdyksi. 140 lehmän asemalypsytilalla työntekijätarve nousee neljään työntekijään, jos kaikki työt tehdään itse. Lisäksi tarvitaan sesonkityöntekijöitä sadonkorjuun vilkkaimpiin työsesonkeihin. Ulkoistamalla peltotöitä tai hiehonkasvatus 140 lehmän asemalypsytilalla selvitään kolmella kokoaikaisella työntekijällä, mutta lisäksi tarvitaan ¼ ½ palkkatyöntekijän työpanos (yksi kausityöntekijä). Myös asemalypsytilalla peltoviljelykaluston kapasiteettia on kasvatettava 140 lehmän tilakokoluokkaan siirryttäessä, jotta työt voidaan tehdä oikea-aikaisesti. Saksalaistutkimuksen (Mačuhová ym. 2011) mukaan saataessa hyödynnettyä tehokkaasti monipuolista nykytekniikkaa (mm. automaattilypsy, eläinten automaattinen erottelu, vasikoiden automaattinen ruokinta, automaattinen rehunjakojärjestelmä, eläinten aktiivisuusmittaus jne.) yhden kokoaikaisen henkilön perhetila, jossa lisäksi osa-aikaista työapua on saatavilla, pystyy hoitamaan 120 160 lehmää ilman perheen ulkopuolista työvoimaa. Tämän tutkimuksen mukaan robottilypsyyn perustuvalla 140 lehmän maitotilalla karjan hoitoon tarvitaan 1,6 1,7 henkilön työpanos. Maitotilan suunnitellessa merkittävää muutosta nykyiseen tuotantoonsa on tärkeää, että työmäärä- ja työvoimaresurssikysymykset otetaan huomioon. Tällöin tila voi päätöksiä tehdessään valita sille parhaiten sopivan vaihtoehdon tarjolla olevista ja pitää kunkin henkilön työkuorma kohtuullisena. Näillä ratkaisuilla tuetaan sekä maataloustyötä tekevien jaksamista että kestävää ja laadukasta maataloustuotantoa. LÄHTEET Auernhammer, H. 1990, Stallsysteme für die Milchviehhaltung im Vergleich Metode und Ergebnisse. Forschungsbericht Agrartechnik. Habilitation. MEG 182: 1 185. Kaila, E. & Tuure, V-M. 2007. Maatilan kokonaistyömäärän hallinta TTS-Manager työmäärän laskentaohjelma. TTS tutkimuksen tiedote, luonnonvara-ala: maatalous 6(600): 1 8. Karttunen, J., Lätti, M. & Puttonen, S. 2012. Työmäärän hallinta maatalousyrittäjän hyvinvoinnin turvaamisessa. TTS:n tiedote, maataloustyö ja tuottavuus 2(637): 1 8. Kauppinen, R. 2012. Hiehonkasvatuksen ulkoistaminen opas kasvattajalle ja ulkoistajalle. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja E2/3/2011: 1 74. Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino Oy. Kivinen, T., Kaustell, K.O., Hakkarainen, K., Tuure, V-M., Karttunen, J. & Hurme, T. 2007. Lypsykarjapihatoiden toiminnalliset mitoitusvaihtoehdot. MTT:n selvityksiä 137: 1 149. KTBL. 2010. Datensammlung Betriebsplanung Landwirtschaft 2010/11. Daten für die Betriebsplanung in der Landwirtschaft. 22. Auflage, 784 s. Laine, A. 1996. Konekapasiteetin mitoitus ja konekustannukset viljan ja nurmirehu tuotannossa sääriskiin perustuva tarkastelu. Työtehoseuran julkaisuja 349: 1 80. Mačuhová, J., Heinrich, A. & Haidn, B. 2011. Determination of labour input on Bavarian dairy farms with four different organization forms. XXXIV CIOSTA CIGR V Conference Efficient and safe production processes in sustainable agriculture and forestry, 29 June 1 July 2011, Vienna, Austria. Manninen, E. 2013. Automaattiypsy jatkaa kasvuaan. Maito ja me 3/2013. s. 48. MMM. 2001. MMM-RMO C4 Kotieläinrakennusten ympäristönhuolto. Palva, R. 2011. Konetyön kustannukset ja tilastolliset urakointihinnat. TTS:n tiedote, maataloustyö ja tuottavuus 4 (631): 1 12. Tike 2013a. Maatilojen rakenne. Saatavissa: http://www.maataloustilastot.fi/maatilojen-rakenne Tike 2013b. Viljelykasvien hehtaarisadot vuosina 1998 2012. Satotilasto. Saatavissa http://www.maataloustilastot.fi/ tilasto/4 Tuure, V-M. 2012. Työn fyysinen kuormitus ja kuormituksen vähentäminen ajettavien maatalouskoneiden käytössä. Loppuraportti rahoittajalle (Maatalousyrittäjien eläkelaitos). 39 s. Julkaisematon. Tuure, V-M., Lätti, M. & Karttunen, J. 2013. Työn tehokkuus isoilla pihattotiloilla: työmäärä, koettu kuormittavuus ja tyytyväisyys. Valion navettaseminaari 24.1.2013 Vantaa Rantasipi Airport. Esitelmä. TTS - TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland tel. +358 9 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi 12