Tutkijat opetuksen asiantuntijoina yliopistossa Auli Toom, dosentti Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, HY 1
Aluksi Tutkijan opetusasiantuntijuus yliopistossa Tutkija vai opettaja? Vai molemmat? Oppineisuus asiantuntijuus opetuksessa (scholarship of teaching) Miten opetusasiantuntijuus näyttäytyy käytännössä? Mitä merkitystä opetusasiantuntijuudella on? Miksi se on tärkeää? Miten tutkijoiden opetusasiantuntijuutta voi tukea yliopistoyhteisössä? www.helsinki.fi/yliopisto 2
Ollako tutkija vai opettaja vai molemmat? Yliopistossa opettavat ovat ensisijaisesti tutkijoita (Elen, Lindblom-Ylänne & Clement 2007), jotka tasapainoilevat tutkimustyön, opetustehtävien ja hallintotehtävien välillä Perinteisesti itsenäistä ja autonomista työtä Yliopistossa opettavan tutkijan opetusosaaminen on rakentunut pääasiassa oman alan tutkimustyön ja opetuksen käytännön kautta perinteisesti toimien haussa on painotettu tutkimusansioita mikä on viime vuosina muuttunut jonkin verran pedagogisten taitojen oletetaan kehittyvän samanaikaisesti olettamus: hyvä tutkija = hyvä opettaja (Roche & Marsh 2002) 3
Tutkijan asiantuntijuuden ulottuvuuksista Tutkijan asiantuntijuus rakentuu asiantuntijuudesta (Boyer, 1990) tutkimuksessa (Scholarship of discovery) integroimisessa (Scholarship of integration) soveltamisessa (Scholarship of application) opetuksessa (Scholarship of teaching) Vrt. Tutkimusperustainen opetus (mm. Elen et al., 2007; Toom et al., 2010) opetuksen sisältö perustuu tutkimukseen opetusmenetelmät perustuvat tutkimukseen opetus on tutkivaa ja ongelmalähtöistä tutkintovaatimukset perustuvat tieteenalan ja pedagogiikan tutkimukseen 4
Opetuksen oppineisuuden asiantuntijuuden ominaisuuksia (Scholarship of Teaching and Learning SoTL) Sisältää opetuksen eri ulottuvuuksia suhteessa opiskelijoiden oppimiseen (cf. Trigwell et al., 2000; Boyer, 1990; Healey, 2000b) I. tieto opetuksesta laajasti ymmärrettynä II. opetuksen reflektointi (cf. Schön, 1995) III. opetuksesta keskusteleminen ja käytäntöjen jakaminen IV. käsitykset opetuksesta Oppineet asiantuntevat opettajat (ja yhteisöt, esim. tiedekunnat) tuntevat tieteenalan, sen käytännöt ja haasteet, hallitsevat ko tieteenalalle soveltuvat ja tarkoituksenmukaiset opetusja oppimismenetelmät (e.g. Shulman, 1987; Elton, 1992) ovat sitoutuneita jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen (Boyer, 1990; Hutchings, 2000; Atkins, 2001; Gurm, 2009) tekevät tieteenalakohtaista pedagogista tutkimusta (Boyer, 1990) 5
Tutkijan asiantuntijuus - trialoginen lähestymistapa (Paavola & Hakkarainen, 2005; 2008; cf. Sfard 1998) TIEDONLUOMISMETAFORA: yhteisesti kehitetyt kohteet TIEDONHANKINTAMETAFORA: yksilölliset prosessit ja käsitteellinen tieto OSALLISTUMISMETAFORA: sosiaalinen vuorovaikutus ja jaetut merkitykset 6
Opetuksen oppineisuus realisoituu yliopistoopettajien pedagogisissa käsityksissä ja käytännöissä Käsitykset ja käytännöt liittyvät opetuksen eri ulottuvuuksiin, mm. suunnitteluun, opettamiseen, arviointiin (Jenkins, 1998), ammatilliseen kehittymiseen ja kollegiaalisuuteen Käsitysten ja käytäntöjen suhteet ovat kompleksisia käsitykset heijastelevat käytäntöjä (Postareff & Lindblom-Ylänne, 2008) ja ovat laadultaan vaihtelevia (Trigwell & Prosser, 1996a; Prosser & Trigwell, 1999) käsitykset ja käytännöt voivat olla keskenään yhdenmukaisia tai ristiriitaisia (Prosser et al., 2003; Postareff et al., 2008; Stes & Van Petegem, 2012; Toom et al., 2014) käsitykset muuttuvat käytäntöjä nopeammin (Donche & Van Petegem, 2011) Käsitykset ja käytännöt muuttuvat usein opetuskokemusten, pedagogisen koulutuksen, opetusresurssien, kollegiaalisten keskustelujen, pedagogisen tutkimuksen myötä (Kember & Kwan, 2000; Samuelowicz & Bain, 2001; Stes et al., 2008; Lindblom-Ylänne et al., 2011) 7
Pedagogisten käsitysten ja käytäntöjen välisistä yhteyksistä (Toom, Myyry, Hirsto, Pyörälä & Lindblom-Ylänne, 2014) Käytännöt Käsitykset Valmisteltu, nautinnollinen opetus Pedagoginen tietoisuus Oppimislähtöinen lähestymistapa opetukseen Yhteistyö opetuksen kehittämisessä Pedagoginen kehittäminen (r) Opiskelijan aktiivinen rooli oppimisessa (r) Kollegiaalisuus pedagogisessa tutkimuksessa (r) Opetuksen itsearviointi ja palaute (r).06.23.22.04 -.01.41*.21.41*.47**.36*.20.60**.32*.35*.09.53**.04.14 -.11.27 Kollegiaalisuus ja opetuksen haasteet (r) (*p <.05; **p <.001) 8
Kohteelliset (trialogiset) pedagogiset käytännöt yliopisto-opetuksessa (Toom, Muukkonen, Virtanen, Ruohoniemi & Katajavuori, 2014) Tiedon luomista korostavat opetusmenetelmät Systemaattinen opiskelijapalautteen keruu Tiedon luominen opiskelijoiden kanssa Tietoa luova yhteisopetus ja ohjaus kollegojen kanssa Systemaattinen (kollegiaalinen) opetuksen kehittäminen Oppimateriaalien julkaiseminen Pedagogisten julkaisujen laatiminen Tiedon luominen yliopistopedagogisessa koulutuksessa 9
Opetuksen oppineisuuden toteutuminen merkityksellisissä yhteisöissä (Pyörälä, Hirsto, Toom, Myyry & Lindblom-Ylänne, 2014) Formaalit käytäntöyhteisöt Tieteenalakohtaiset verkostot Kansalliset ja kansainväliset tutkimusverkostot Eri tasoilla: yksiköt, laitos, tiedekunta, yliopiston taso Informaalit käytäntöyhteisöt Opetuksesta ja pedagogiikasta kiinnostuneet vertaiset Saman alan kollegat Opiskelijat 10
Miksi tutkijoiden opetusasiantuntijuudella on merkitystä yliopisto-opetuksessa? Opetuksen oppineisuuden on todettu olevan keskeinen korkeatasoiseen yliopisto-opetukseen liittyvä tekijä Opetuksen oppineisuus on yhteydessä opettajien ymmärrykseen opetuksen ja oppimisen välisistä yhteyksistä yliopisto-opetuksen ja -oppimisen pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen, opiskelijoiden kiinnittymiseen ja syväsuuntautuneeseen oppimiseen (Trigwell et al., 1999; Kreber, 2002; Baeten et al., 2010), opiskelijoiden yliopisto-opetuksessa oppimiin taitoihin ja osaamiseen (Lindblom-Ylänne et al., 2003) Opetuksella on vaikuttavuutta kaikki yliopisto-opiskelijat osallistuvat opetukseen 11
Miten tutkijoiden opetusasiantuntijuutta voi tukea yliopistoyhteisössä? Opetuksen oppineisuus on muuttuva ominaisuus; siihen voidaan vaikuttaa ja sitä voidaan kehittää Organisoimalla pedagogista koulutusta ja tukea opetusasiantuntijuuden ja opetuksen kehittämiseen Organisoimalla tiedekuntarajat ylittäviä informaaleja konteksteja pedagogiikasta keskustelemiselle ja käytäntöjen jakamiselle Lisäämällä opetusansioiden painoarvoa arvioinneissa ja toimien täyttöprosesseissa Korostamalla opetuksen saralla meritoituneiden tutkijoiden arvostusta ja asemaa yliopistoyhteisössä palkinnot ja tunnustukset, mm. Magister Bonus Helsingin yliopiston Opettajien akatemia 12
Opetuksen oppineisuuden ytimessä Opetukseen ja opiskelun tukemiseen liittyvässä ajattelussani olennaista on, että toimintana huippuopetus rinnastuu huippututkimukseen. Huippuopettajuus vaatii näkyvyyttä, vertailtavuutta ja yhteistyötä. Huiput vetävät huippuja puoleensa, ja huippuudesta kisaillaan ja siihen sparrataan. Johtajuutta osoittaa pitää kisailun ilmapiiri aina positiivisena ja rakentavana sekä maaperä otollisena huippuopettajuuden kasvulle. [HOA-opettaja, pofo] www.helsinki.fi/yliopisto 13
K I I T O S! Dosentti Auli Toom Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto auli.toom@helsinki.fi www.helsinki.fi/yliopisto 14