Haastattelut Ritva Levo-Henriksson 12.11.08 Viestinnän menetelmät I
Haastattelutyyppejä strukturointiasteen mukaan strukturoitu, standartoitu lomakehaastattelu, jota Layder (1993) nimittää formaaliksi haastatteluksi puolistrukturoitu haastattelu, teemahaastattelu strukturoimaton haastattelu, josta käytetään nimityksiä avoin haastattelu, kliininen haastattelu, syvähaastattelu, asiakaskeskeinen haastattelu, keskustelunomainen haastattelu
Haastateltavien lukumäärän mukaan yksilöhaastattelut ryhmähaastattelut
Ryhmähaastattelu Ryhmähaastattelu usein 6-8 henkilöä Kiinnostuksen kohde: käsitykset, kokemukset Etuja: - ujommatkin saattavat innostua puhumaan - ekonominen - edesauttaa ajatusten muodostamista ja perustelujen selvittämistä
Teemahaastattelu Puolistrukturoitu haastattelumenetelmä -yksi haastattelun aspekti, aihepiirit kaikille samat - kysymyksillä ei tarkkaa muotoa, eikä järjestystä - ei kuitenkaan täysin vapaa kuten syvähaastattelu
Ominaispiirteet Alustavan analyysin perusteella tutkija kehittää haastattelurungon Pyrkimyksenä saada selville, miten haastateltavan jonkin subjektin tai asiaintilan merkitykset rakentuvat Kielen keskeisyys Haastattelutilanne yhteisrakentamista
Syvähaastattelu Tarkoituksellinen keskustelu Kiinnostus: tunteet, asenteet, näkemykset Avoimet kysymykset haastattelijan tehtävä: syventää haastateltavan vastauksia
Syvähaastattelu Soveltuu, jos kohteena: menneisyyden tapahtumat heikosti tiedostetut seikat arkaluontoiset asiat Soveltuu, jos tarkoituksena: etsiä rajattua yksittäistä tietoa uusi lähestymistapa asiantuntijan näkemys
Syvähaastattelun luonne Haastateltavat tietyn erityisaseman tai erityisominaisuuksien vuoksi Pitkäkestoisuus, ehkä useita kertoja Myös nimitys eliittihaastattelu, avainhenkilöiden haastattelu Eteneminen yleensä haastateltavan ehdoilla Tutkija ja haastateltava kaksi tasa-arvoista subjektia - mahdollisuus uusien teemojen ja kysymysten esille ottamiseen
Narratiivinen haastattelu (Saastamoinen, M., 1999, http://www.uku.fi/~~msaastam/narratiivi.htr) Pitkälti elämäkerrallinen, mutta tutkija voi suunnata painopistettä Pyrkimyksenä koota narratiiveja=selontekoja tapahtumien etenemisestä Narratiivisuus syntyy etenemisestä ajassa: miten alkoi, miten eteni, mihin johti Haastattelija passiivinen, mutta empaattinen Pääkertomuksen päätyttyä haastattelija muotoilee kokoavan kommentin ja esittää tarkentavia lisäkysymyksiä
Narratiivin ja todellisuuden suhde Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta ei ongelma, koska todellisuus ja kielellinen esitys eivät käsitteellisesti erotettavissa Kertomuksen todellisuutta ja valheellisuutta tarkasteltava toimintana, joka tulee ymmärrettäväksi suhteessa narratiivin tuottamisen kontekstiin Haastateltavat tuottavat kertomuksensa jostakin diskursiivisesta positiosta (esim. Davies ja Harre 1990)
Narratiivin ja todellisuuden suhde Esim. Atkinson ja Coffey (2003, ks. myös Mietola, 2007: 167) pitävät kysymystä haastateltavan luotettavuudesta naiivina. He tuovat esiin haastattelupuheen erityisyyden ja puheen performatiivisuuden: puheessa tuotetaan todellisuutta, josta kerrotaan, ei ainoastaan raportoida jotakin objektiivista todellisuutta.
Narratiivin ja todellisuuden suhde Rikas, monipuolinen kuva tutkittavasta ilmiöstä edellyttää mahdollisimman erilaisista positioista tuotettuja kertomuksia Kertomukset suhteutetaan yleisempään kontekstiin, jossa ne syntyvät Ottamalla tutkimusasetelmaan aihetta käsittelevää hist. ja yhtkunnall. tietoa, ko. suhde ei ole enää ongelma, vaan nimenomaan suhde
Narratiivisen haastattelun muunnoksia: aktiivihaastattelu Pyritään yhdistämään narratiivisuuden ja sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapoja perinteiseen teemahaastatteluun Haastattelija ja haastateltava ymmärretään aktiivisiksi toimijoiksi Edellyttää rakennetta, jonka ylläpidosta haastattelija vastaa Pyrkimyksenä rekonstruoida arjen keskusteluita ja väittelyitä
Narratiivisen haastattelun muunnoksia: episodinen haastattelu Yhdistää narratiivisen haastattelun ja teemahaastattelun Lähtökohta: tiedon käsitteen kaksi ulottuvuutta (Flick 1998, 106-107): narratiivis-episodinen tieto ja semanttinen tieto Voidaan kartoittaa elämäkerrallista suhdetta tiettyyn asiaan, esim. teknologia, nykyhetken episodeja sekä tulevaisuuden ennakointeja ja pelkoja
Haastattelun suunnittelu Lähtökohtana tutkimussuunnitelma, joka sisältää työn tarkoituksen, ongelmanasettelun tutkimuskysymyksineen ja työn viitekehyksen Tutkimuskysymyksiä voidaan tarkentaa työn kuluessa
Haastateltavat Osallistujia Harkinnanvarainen näyte Kokeileva keskustelu: aiheen ymmärtäminen ja käsittäminen Valintamahdollisuudet: tutkija valitsee tai ns. lumipallo-otanta Kuinka monta: ei yksioikoista vastausta Saturaatiopiste eli kyllääntymispiste (Eskola & Suoranta, 2005) Pyri osoittamaan, ettei valintaan sisälly systemaattista harhaa (Hirsjärvi & Hurme, 2000)
Haastateltavien valinta (Holstein ja Gubrium, 1995): Haastateltavien kyky kertomusten, narratiivien esittämiseen tärkeämpi kuin heidän edustavuutensa. Toteamus kehittämänsä aktiivisen haastattelun yhteydessä. Voiko soveltaa muihinkin narratiivisiin haastatteluihin?
Sopiminen, kieltäytyminen Sopiminen (ks. Hirsjärvi & Hurme, 2000, 82-89) Kieltäytyminen: mikäli kieltäytyjä osoittaa enemmän epävarmuutta kuin ehdottomuutta, jatka keskustelua Kieltäytymisen perusteella voi päätellä jotain myös aiheesta (ks. Alastalo, 1997, 6)
Kentälle pääsy Usein vaaditaan virallinen lupa Löydettävä ja vakuutettava haastateltavat Haastateltavalla oikeus ymmärtää tutkimuksen luonne ja tavoitteet Grönfors (1985, 78-80), yleisohje: selvitä tutkimuksen luonne, ellei ehdotonta syytä olla selvittämättä. Ei kuitenkaan yksityiskohtaista selvittämistä
Haastattelurunko Haastattelun aihe ikään kuin pääotsikko Haastetteluteema väliotsikko Suunnittelu alkaa teemaluettelosta Teemat edustavat viitekehyksestä nousevia pääkäsitteitä tai niiden spesifioituja alakäsitteitä Teeman alla kysymykset tarkentavat teemaa Rungon alkuun ja loppuunkin helppo teema Vastaa myös itse ja tee koehaastattelut
Haastattelutilanne Empaattisuus Kuuntele hiljaisuutta Kuuntele tiiviisti puhetta Tee puheen perusteella lisäkysymyksiä ja pyydä valaisemaan esimerkeillä Kesto: ei yksioikoista ohjetta, menetelmäkirjallisuus ja omat kokemukset: 1-2 tuntia/haastattelu
Litterointi Tarkkuus riippuu tutkimustehtävästä ja tutkimusotteesta Jokainen lisäkoodi hidastaa hidasta työtä Keskusteluanalyysi analyysimenetelmänä vaatii tarkimman litteroinnin: osapuolten tauot, huokaukset, äänenpainot, naurahdukset
Analyysin lähtökohta haastattelupuhe - todellisuus Ovatko haastatelupuheet ymmärrettävä sosiaalista todellisuutta jossain tietyssä sosiaalisessa tilanteessa tuottaviksi (ks. lähemmin esim. Jokinen, Juhila & Suoninen, 1999) Vai onko lähtökohtana eletyn ja kohdatun todellisuuden ymmärrettäväksi tekeminen (Ks. esim. Suurpää 2002, vrt. Sulkunen 1997a, 17-18)
Haastattelupuhe - todellisuus Pekka Sulkunen ja Jukka Törrönen ovat tarkastelleet todellisuuden ymmärrettävyyden ongelmaa semioottiseksi sosiologiaksi kutsumansa teoreettisen lähestymistavan avulla.
Haastattelupuhe - todellisuus Eli kysymys siitä, onko tekstit nähtävä sosiaalista todellisuutta tuottaviksi teksteiksi vai kertovatko ne suoraan sosiaalisesta todellisuudesta Miller ja Glassner (1997, 102) puhuvat haastattelupuheen mahdollisuudesta saavuttaa sosiaalinen todellisuus. Viittaus Charmaziin (1995, 50) joka työssään kroonisesti sairaista huomauttaa, että he kokevat sairautensa riippumatta siitä, osallistuvatko he haastatteluihin vai eivät.
Analyysi Mahdollisuuksia: argumentaatioanalyysi, diskurssianalyysi keskusteluanalyysi, etnografinen analyysi narratiiviset lähestymistavat ankkuroitu teoria grounded theory fenomenografia (ks. Hirsjärvi & Hurme 2000, 155-169) kvalit. sisällönanalyysi, tekstien/teoreettinen lähiluku, ja esim. Kvale: merkitysten tiivistäminen
Validius ja luotettavuus Läpinäkyvyys ja perustelut tutkimusprosessissa Luotettavuus: onko koko aineisto otettu huomioon, onko tiedot litteroitu oikein Validointitapoja (Bloor 1997): 1. triangulaatio tietoja verrataan muihin lähteisiin 2. osoitetaan vastaavuus tulkintojen välillä (Janesick 1994): osallistujatarkistus member check
Kirjallisuutta Aalto P. (2001) Syvähaastattelu: Identiteetti, merkitys ja politiikka. Politiikka 43:2, s. 128-141, 2001. Aaltola J. & Valli R. (2001) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. metodinvalinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. PS-kustannus: Jyväskylä. Alasuutari P. (2001) Laadullinen tutkimus. Vastapaino: Tampere. Anttila P. (1998) Tutkimisen taito ja tiedon hankinta). Taito-, taide- ja muotoilualojen tutkimuksen työvälineet. Akatiimi Oy: Helsinki. Atkinson, P. & Coffey, A. (2003) Revisiting the relationship between participant observation and intervewing. Teoksessa J.A. Holstein & J.F. Gubrium (toim.) Inside Interviewing. New Lenses, New Concerns. London: Sage, 415-428.
Kirjallisuutta Douglas J.D. (1995) Creative Interviewing: Sage Library of social research. Vol. 159. Sage: Beverly Hills, CA. Eskola J. & Suoranta J. (2005) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino: Tampere. Fairclough, Norman (1997) Miten media puhuu. Vastapaino. Tampere. Grönfors, M. (1985) Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. WSOY: Porvoo. Hirsjärvi S. & Hurme H. (2000) Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Yliopistopaino: Helsinki. Hoikkala, Tommi (1993) Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus? Gaudeamus. Helsinki.
Kirjallisuutta Husu, Liisa (2001) Sexism, Support and Survival in Academia. Academic Women and Hidden Discrimination in Finland. University of Helsinki, Social Psychological Studies 6, 2001. Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.) (1999) Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Gaudeamus: Helsinki. Kantola A. (2002) Markkinakuri ja managerivalta. Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä. Pallas: Helsinki. Kortteinen M. (1982) Lähiö - tutkimus elämäntyylitapojen muutoksesta. Otava: Porvoo. Kortteinen M. (1997) Kunnian kenttä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona. Karisto: Hämeenlinna.
Kirjallisuutta Kvale S. (1996) Interviews. An Introduction to qualitative research interviewing. Sage: Thousand Oaks. Lantz A. (1993) Intervjumetodik. Den professionellt genomförda intervjun. Studentlitteratur. Lund. Levo-Henriksson, Ritva (2007) Media and Ethnic Identity. Hopi Views on Media, Identity, and Communication. Routledge: New York. Media-analyysi. Tekstistä tulkintaan (1998) Anu Kantola, Inka Moring, Esa Väliverronen (toim.). Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus: Tampere. Metsämuuronen, Jari (2002)Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International Methelp Ky: Helsinki.
Kirjallisuutta Mietola, M. (2007) Etnografisesta haastattelusta etnografiseen analyysiin. Teoksessa S. Lappalainen & P. Hynninen, P. Hynninen, T. Kankkunen, E. Lahelma & T. Tolonen (toim.) Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tutkimus. Tampere: Vastapaino. Mörä, Tuomo (1999) EU-journalismin anatomia. Mediasisältöjä muokanneet tekijät ennen kansanäänestystä 1994. Helsingin yliopisto, viestinnän laitos, sarja 1A/2/1999: Helsinki. Nylund, Mats (2000) Iscensatt interaktion. Strukturer och strategier I politiska mediesamtal. Svenska litteratursällskapet I Finland: Helsingfors. Patton M. Q. (1990) Qualitative evaluation and research methods. 2. painos. Sage: Newbury Park. Rajalahti, Hanna (2006) Eläytymisestä omiin rarinoihin. Televisiosarja katsojien keskustelussa. Helsingin yliopisto, viestinnän laitos.
Kirjallisuutta Ruusuvuori J. & Tiittula L. ( toim.) (2005) Haastattelu: tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino: Tampere. Saastamoinen M. (1999) Narratiivinen sosiaalipsykologia - teoriaa ja menetelmiä. http://www.uku.fi/~~msaastam/narratiivi.htr Suurpää, Leena. (2002) Erilaisuuden hierarkiat. Suomalaisia käsityksiä maahanmuuttajista, suvaitsevaisuudesta ja rasismista. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 28: Helsinki. Trost J. (1997) Kvalitativa intervjuer. 2. painos. Studentlitteratur. Lund. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2003) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi: Helsinki.