Yö unetta, päivä aivoitta

Heidi Aalto & Virpi Turtiainen Yö unetta, päivä aivoitta Infopaketti unesta Talvisalon koulun 7.-luokkalaisille Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Toukokuu 2008

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 6.5.2008 Tekijä(t) Aalto Heidi, Turtiainen Virpi Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja Nimeke Yö unetta, päivä aivoitta Infopaketti unesta Talvisalon koulun 7.-luokkalaisille Tiivistelmä Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä infopaketti hyvästä unesta Talvisalon koulun 7.- luokkalaisille. Työskentelymme jäsentyi tuotesuunnitteluprosessin eri vaiheiden avulla. Aluksi teimme kyselyn kohderyhmänä olleille 7.-luokkalaisille unitottumuksista, mistä saimme pohjan infopaketille. Työskentelyssä oli mukana Talvisalon koulun terveystiedon opettaja, joka osallistui sisällön suunnitteluun ja viimeistelyyn sekä esitestaukseen. Infopaketti jäi koulun käyttöön terveystiedon oppimateriaaliksi. Se sisälsi sekä diasarjan että opaslehtisen. Opinnäytetyömme koostuu teoriaosuudesta ja tuotekehitysprosessin kuvauksesta, johon liittyy tutkimusosa. Teoriaosassa käsittelimme nuoruutta kehitysvaiheena sekä unen merkitystä nuorten hyvinvoinnille. Tuotekehitysprosessin ensimmäisessä vaiheessa käytimme kvantitatiivista lähestymistapaa, eli kyselyä, jonka kohdistimme Talvisalon koulun 7.-luokkalasille. Vastausprosentti oli 64,7 % (n=90). Kyselyn tulokset käsittelimme SPSS- sekä Excel- ohjelmien avulla. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että suurin osa Talvisalon koulun (57,8 %, n=52) 7.-luokkalaisista koki nukkuvansa arkisin riittävästi. Vaikka vastaajista 42,2 % (n=38) koki, ettei nuku riittävästi arkena, ei huonosti nukkumiselle löytynyt selitystä kysymyksiemme avulla; esimerkiksi harrastukset tai nautintoaineet eivät juuri vaikuttaneet unen riittävyyteen. Tulosten perusteella painotimme opaslehtisessä yleensä hyvään unihygieniaan liittyviä asioita, koska mitään erityisiä ongelma-alueita ei tullut esille. Diasarjassa on esitelty työmme teoriaosaan kuuluvia asioita. Asiasanat (avainsanat) uni, nuoret, unihygienia Sivumäärä Kieli URN 19 s.+ 11 s. liit. suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200836652 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi yliopettaja Leena Uosukainen Opinnäytetyön toimeksiantaja Talvisalon koulu

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 6.5.2008 Author(s) Aalto Heidi, Turtiainen Virpi Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree programme in nursing Bachelor of nursing Night without sleep, day without brain information folder for the seventh grade Abstract The purpose of this study was to develop an information folder on good sleep for the seventh grades of Talvisalo comprehensive school. We used development process in our work. At first we did a questionnaire for our subject group which gave us the base for our information folder. The health education teacher of Talvisalo participated in planning and revising the information folder with us. Talvisalo comprehensive school uses that information folder as their health education material consisting an information folder and some slides. Our thesis consists of theory and development process. The theoretical part covers sleep, especially the sleep of young people, and development of young people. In our research we used quantitative approach, so our questionnaire had only multiple questions. The response rate was 64, 7 % (n=90). The data gathered from multiple choice questions was processed with SPSS software and Excelprogramme. The majority of the subject group sleep enough. Our information folder included directions how to sleep well, because there weren t any particular problems among the pupils. The slides included ideas from our theory. Subject headings, (keywords) sleep, young people, sleep hygiene Pages Language URN 19 p.+ 11 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn200836652 Remarks, notes on appendices Tutor principal lecturer Leena Uosukainen Bachelor s thesis assigned by Talvisalo comprehensive school

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 NUORUUS KEHITYSVAIHEENA... 2 2.1 Nuoren fyysinen kehitys... 2 2.2 Nuoren psyykkinen kehitys... 3 2.3 Nuoren sosiaalinen kehitys... 3 3 UNEN MERKITYS NUOREN HYVINVOINNILLE... 5 3.1 Univaiheet... 5 3.2 Nuori ja uni... 6 3.3 Uni ja terveys... 7 4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS... 8 5 TUOTEKEHITYSPROSESSI... 9 5.1 Prosessin käynnistäminen kyselyn avulla... 9 5.1.1 Kyselyn kohdejoukko ja vastausprosentti... 9 5.1.2 Unitottumukset... 10 5.1.3 Harrastusten vaikutus unen riittävyyteen... 11 5.1.4 Nautintoaineiden vaikutus unen riittävyyteen... 12 5.1.5 Yhteenveto kyselyn tuloksista... 13 5.2 Infopaketin luonnostelu... 14 5.3 Viimeistelyvaihe... 14 6 POHDINTA... 15 6.1 Tuotekehitysprosessi... 15 6.2 Tulokset ja infopaketin käyttökelpoisuus... 16 6.3 Jatkotutkimusaiheet... 17 LÄHTEET... 18 LIITTEET

1 JOHDANTO 1 Viime vuosina on puhuttu paljon lasten ja nuorten unenpuutteesta sekä päiväväsymyksestä. Aihetta on tutkittu tieteellisesti paljon, mutta pitkiä seurantatutkimuksia ei ole juurikaan tehty. Koululaisten väsymykseen on tarjottu erilaisia ratkaisumalleja, mm. koulupäivän aloittamista myöhemmin sekä vanhemmilta tiukempaa kasvatusotetta. Kun puhutaan nuorten uniongelmista ja päiväväsymyksestä, on muistettava suhteuttaa asiat yleiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Nykyelämän tahti on kiireinen ja lepoa väheksytään. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1086-1092.) Unen tarve vaihtelee ikäkausittain. Vastasyntynyt nukkuu noin 16 tuntia, 1-vuotias 13 tuntia, leikki-ikäinen 11 tuntia, alakouluikäinen 10 tuntia ja murrosikäinen 8 tuntia. On otettava huomioon, että kaikenikäisillä on unentarpeessaan suurta yksilöllistä vaihtelua. Unentarve on silloin tyydytetty, kun lapsi kokee olonsa päivällä virkeäksi. Tämän parempaa mittaria asialle ei ole olemassa. (Saarenpää-Heikkilä 2007, 18.) Valitsimme opinnäytetyön aiheen sen kiinnostavuuden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Aihe on ollut jonkin verran mediassa esillä, mutta siitä saatava kirjallisuus on nuorten osalta vähäistä. Mielestämme nuorten uniongelmat ovat lisääntyneet, eivätkä vanhemmat välttämättä osaa kiinnittää siihen tarpeeksi huomiota. Halusimme perehtyä erityisesti nuorten, tässä tapauksessa Talvisalon 7.-luokkalaisten unitottumuksiin, koska heidän ikäluokkansa hyötyvät tutkimuksestamme eniten. Teimme opinnäytetyönämme infopaketin unesta Talvisalon koululle, ja saadaksemme tarkoituksenmukaista tietoa kohderyhmällemme teimme kyselyn unesta ja unitottumuksista Talvisalon koulun 7.-luokkalaisille. Opinnäytetyön aiheemme tarve tuli esille aiemmassa projektissamme Talvisalon koulun kanssa, ja opinnäytetyön aihetta miettiessämme tarjosimme ideaa Talvisalon koulun terveystiedon opettajalle Satu Ovaskalle.

2 2 NUORUUS KEHITYSVAIHEENA Nuoruus sijoittuu karkeasti sanottuna vuosiin 11-22, joka on yleensä vielä jaettu kolmeen eri vaiheeseen: varhaisnuoruus (11-14 vuotta), varsinainen nuoruus (15-17) sekä jälkinuoruus (18-22). Nuoruutta voidaan pitää siirtymävaiheena lapsuudesta aikuisuuteen. Opinnäytetyössämme keskitymme tämän jaottelun mukaan varhaisnuoriin, joita 7.-luokkalaiset edustavat. Varhaisnuoruudessa kehitytään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Kehittymistä ohjaa useat biologiset, psykologiset, sosiaaliset sekä yhteiskunnalliset tekijät. (Aalberg ym. 1999, 56-58; Dunderfelt 1997, 92-93; Korkiakangas ym. 1995, 256 257.) 2.1 Nuoren fyysinen kehitys Fyysiseen kehitykseen kuuluu kasvu ja motorinen kehitys; nuoren kohdalla erityisesti puberteettikehitys ja siitä aiheutuvat hormonaaliset muutokset. Kehitys on erilaista eri-ikäisten ja erityisesti eri sukupuolten välillä, mutta myös perintötekijät on otettava huomioon. Sekä tyttöjen että poikien fyysistä kehitystä säätelevät erilaiset hormonit. Aivolisäkkeen LH- ja FSH- hormonit käynnistävät tytöillä munasarjojen toiminnan, pojilla nämä hormonit käynnistävät kivesten kasvun. Estrogeenia (naissukupuolihormonia) tytöt tarvitsevat erilaisten fyysisten muutosten alkamiseen, mutta myös pojat tarvitsevat hormonia luuston kypsymistä varten. Molemmat sukupuolet tarvitsevat myös androgeenia (mieshormonia). Tytöillä tämä hormoni vaikuttaa karvoituksen kasvuun ja seksuaaliseen halukkuuteen. Vastaavasti pojilla androgeeni vaikuttaa mm. äänenmurrokseen, karvoituksen lisääntymiseen ja ihon rasvoittumiseen. (Aaltonen ym. 2003, 51-58; Cacciatore ym. 2004, 38-48.) Tyttöjen fyysiseen kehitykseen kuuluu mm. rintojen kasvu ja kehitys, kuukautiskierron alkaminen, pituuskasvun kiihtyminen sekä häpy- ja kainalokarvoituksen ilmaantuminen. Lantio pyöristyy, ja tytöt alkavat saada naisellisia muotoja. (Aaltonen ym. 2003, 51-58; Cacciatore ym. 2004, 38-48.) Poikien fyysinen kehitys murrosiässä alkaa kivesten kasvamisella. Tämän jälkeen muita fyysisiä muutoksia ovat häpy- ja kainalokarvoituksen kasvun alkaminen, penik-

3 sen kasvu, äänenmurros, pituuskasvun kiihtyminen ja hieman myöhemmin myös parta- ja vartalokarvoituksen ilmaantuminen. Myös hien ja talin eritys kasvaa huomattavasti. (Aaltonen ym. 2003, 51-58; Cacciatore ym. 2004, 38-48.) 2.2 Nuoren psyykkinen kehitys Psyykkiseen kehitykseen kuuluu myös kognitiivinen ja persoonallisuuden kehitys. Psyykkisen kehityksen aikana nuori käy lävitse kolme keskeistä vaihetta: hän irrottautuu lapsuuden vanhemmista, ottaa haltuun oman ruumiinsa ja turvautuu kasvussaan ikätovereidensa apuun. (Aalberg ym. 1999, 60-61.) Varhaisnuoruudessa koetaan monenlaisia tunnetiloja, kun nuori yrittää kehittyä lapsesta aikuiseksi. Nuori hakee omaa identiteettiään ja kokee erilaisia niin sanottuja kehityskriisejä. Kehityskriiseihin kuuluvat esimerkiksi mielialanvaihtelut ja itsenäistyminen. Itsenäistymisvaiheessa nuori usein kapinoi vanhempiaan tai muita auktoriteetteja vastaan, koska kokee heidän olevan itsenäistymisensä esteenä rajoituksineen. Samaan aikaan nuoren ruumis kehittyy fyysisesti ja nuoren omat mielipiteet vahvistuvat. Nämä kehitysvaiheet yhdessä muodostavat nuorelle minäkuvaa ja ovat iso kehitysaskel nuoren elämässä. Omien mielipiteiden kehittymiseen vaikuttavat varsinkin varhaisnuoruudessa kaverit ja ympäristö. Nämä voivat aiheuttaa nuorelle suorituspaineita ja stressiä. (Aaltonen ym. 2003, 51, 59-102; Cacciatore ym. 2004, 32-37.) 2.3 Nuoren sosiaalinen kehitys Nuoruusiän kehityshaasteita ovat suhteiden kehittyminen vastakkaiseen sukupuoleen, emotionaalisen riippuvuuden väheneminen kasvattajista, valmistautuminen työelämää ja pysyvämpää parisuhdetta varten sekä yhteiskunnallisesti vastuuta ottavan käyttäytymisen muotoutuminen. (Aaltonen ym.1999, 91 92; Aaltonen ym. 2003, 85.) Ihmisten koko elämää ohjaavat sosiaaliset normit, mutta etenkin nuoruusiässä tämä korostuvat. Sosiaalisilla normeilla tarkoitetaan odotuksia, joita ryhmä asettaa jäsenilleen. Sosiaaliset normit määräävät sen, kuinka ryhmän jäsenen tulisi ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Nuoret kokevat etenkin kaveripiiristä tulevat odotukset kovina. Tästä johtuen nuori saattaa pakonomaisesti noudattaa ryhmän sääntöjä, vaikka ei kokisi niitä omakseen. Nuori voi myös kuvitella, että ryhmä odottaa häneltä tiettyjä asioita, esi-

merkiksi samanlaista pukeutumistyyliä tms. Kuvitellut odotukset saattavat rajoittaa nuoren käyttäytymistä. (Aaltonen ym. 1999, 93 97; Ahonen ym. 2006, 130 140.) 4 Kaveripiiri on nuorelle tärkeä sosiaalinen ympäristö perheen lisäksi. Suhde vanhempiin muuttuu nuoruuden aikana, ja nuori viettää aikaa enemmissä määrin ikätovereiden kanssa. Nuoruuden edetessä samaa sukupuolta olevat ryhmät alkavat muodostua sekaryhmiksi. Ikätovereiden merkitys korostuu nuoruudessa, ja heiltä opitaan erilaisia malleja, ohjeita ja toimintatapoja. Voidaan siis sanoa, että samoissa ryhmissä oleskelevat nuoret muistuttavat toisiaan. Tämä taas voi osin johtua siitä, että nuori hakeutuu kaltaistensa nuorten seuraan. (Ahonen ym. 2006, 130-150.) Kun nuori siirtyy lapsuudesta nuoruuteen, nuoren ja vanhempien vuorovaikutus muuttuu keskustelevaksi ja neuvottelevaksi entisen vanhempien yksisuuntaisen ohjauksen sijaan. Nuoren autonomia lisääntyy suhteessa vanhempiin. Yleensä nuoren ja vanhempien väliset ristiriidat vähenevät nuoren varttuessa. Vanhempien tulisi antaa nuorelle positiivista palautetta, koska sen avulla vanhemmat voivat ohjata nuoren toimintaa. Positiivisen palautteen kautta nuori uskaltaa ottaa enemmän vastuuta, joka on tärkeää nuoren identiteetin kasvulle. (Ahonen ym. 2006, 145 147; Loukola 1995, 1.)

3 UNEN MERKITYS NUOREN HYVINVOINNILLE 5 Uni on aivotoiminnan tila, jossa tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki ja keho lepää. Aivot eivät kuitenkaan lepää, vaan toimivat varsin aktiivisesti. Unen aikana mielemme kertaa ja järjestää uudelleen päivän aikana koetut voimakkaat kokemukset ja tunnetilat. Uni on ihmiselle välttämätöntä, mutta sen tarve on kuitenkin yksilöllinen. Unen määrä ei välttämättä korvaa sen laatua. (Partinen ym. 2007, 18.) Ihminen ei tule toimeen ilman aivoja, joten säännöllinen yöuni on välttämätöntä, jotta aivot voisivat toimia normaalisti. Unen aikana aivot täydentävät energiavarastojaan ja uusi tieto järjestyy. Nykyisin nukkumaanmenoaika on siirtynyt lähelle puoltayötä ja samalla keskimääräinen unen pituus on lyhentynyt huomattavasti. (Partinen ym. 2007, 18-19, 24.) Kun ihminen nukkuu, aivojen sähkötoiminta hidastuu. Myös aineenvaihdunta hidastuu ja auttaa keräämään energiaa sen tilalle, mikä on hereillä ollessa kulunut. Karkeasti voidaan sanoa, että jokaista valvottua 3-4 tuntia kohden tarvitaan tunti unta. (Partinen ym. 2007, 20-22.) 3.1 Univaiheet "Uni ei ole läpi yön samanlaista, kuten aamulla herätessä saattaisi kuvitella. Uni koostuu eri vaiheista, joita ei nukkuessa pysty erottamaan toisistaan. Jokaisella vaiheella on kuitenkin oma, tärkeä tehtävänsä ja merkityksensä. Niitä kaikkia tarvitaan, jotta uni olisi laadultaan mahdollisimman hyvää, virkistävää ja tarkoituksen mukaista." (Partinen ym. 2007, 35.) Uni on jaettu vaiheisiin sen mukaan, kuinka hidasta tai nopeaa aivotoiminta on. Toisaalta uni jaetaan myös niin sanottujen nopeiden silmänliikkeiden perusteella kahteen pääluokkaan, joista ensimmäinen on vilke- eli REM-uni (Rapid Eye Movements, nopeat silmänliikkeet). Toinen pääluokka on ei-vilke- eli NREM-uni (non-rem), joka jakaantuu vielä neljään eri vaiheeseen: S1, S2, S3 ja S4. Univaiheita edeltää nukahtaminen, joka kestää yleensä alle 15 minuuttia. Yön aikana univaiheet toistuvat noin viisi kertaa peräjälkeen. (Partinen ym. 2007, 36-37; Saarenpää-Heikkilä 2007, 14.)

6 Ensimmäinen univaihe on S1 (Stage 1 sleep, torke). Tämä on unen kevein ja pinnallisin vaihe, jossa ihminen kokee rentoutuvansa. Tämän vaiheen aikana ihminen ei välttämättä koe olevansa unessa. Toinen vaihe oli S2. Tähän univaiheeseen ihminen siirtyy oltuaan pari minuuttia S1- unessa. S2- vaiheessa lihakset laukeavat ja ihminen näkee heikkoja unia. Kolmas ja neljäs vaihe, S3 ja S4, ovat syvää unta, ja rentoutuminen on täydellistä. Syvä uni on tärkein univaihe, koska kasvuhormoni erittyy tämän vaiheen aikana ja aivot elpyvät. Päivän aikana opitut asiat jäävät muistiin. Viides vaihe on REM. Tämän vaiheen aikana unet ovat aktiivisia. REM-unta ihminen tarvitsee muuttaakseen teoriatiedon toiminnalliseksi. Usein ihminen on myös hereillä yön aikana tiedostamattaan. (Härmä ym. 2004, 28-29; Partinen ym. 2007, 36-45.) 3.2 Nuori ja uni Kouluikäinen nuori tarvitsee unta keskimäärin 10 tuntia yössä. Nuori tarvitsee unta pitämään fyysistä kuntoansa ja henkistä tasapainotilaansa yllä. Koska hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia, nukahtaminen voi siirtyä myöhemmäksi. Tämä johtuu melatoniin erityshuipun viivästymisestä. Melatoniini on unta edistävä elimistön oma hormoni. Vaikka nukahtamisen ajankohta siirtyisi, ei unentarve kuitenkaan vähene. Vuoden 2005 WHO:n kouluterveyskyselyssä ilmeni, että 11-15 -vuotiaat suomalaiskoululaiset olivat Euroopan väsyneimpien joukossa. (Mannerheimin lastensuojeluliitto; Saarenpää-Heikkilä 2007, 47; Saarinen 2005;www.jyu.fi.) Koulussa nuori saa päivittäin paljon uutta tietoa, joka hänen pitäisi pystyä omaksumaan. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos nuori ei saa riittävästi unta. Myös uuden oppiminen on vaikeaa väsyneenä. Unen tulee olla yhtäjaksoista, jotta siitä olisi hyötyä oppimiselle. Lyhyet päiväunet vahvistavat myös muistia. (Mannerheimin lastensuojeluliitto; Saarenpää-Heikkilä 2007, 23-26.) Nuorten uniongelmat voivat johtua esimerkiksi laajasta virikeympäristöstä, harrastuksista, vanhempien välinpitämättömyydestä sekä tupakasta ja alkoholista. Virikeympäristöön voi kuulua muun muassa televisio, pelikoneet, tietokone ja kännykkä. Nämä ovat usein nuoren omassa huoneessa, ja aikaa saattaa kulua niiden parissa pitkälle yöhön. Tämä voi aiheuttaa epäsäännöllisyyttä nukkumaanmenoajoissa. Päivittäinen rytmi saattaa olla todella kiireinen sekä stressaava esimerkiksi koulutyön ja harrastusten vuoksi ja lyhentää yöunia huomattavasti. Jokaisen nuoren olisi hyvä miettiä, miten

7 paljon jaksaa harrastaa päivittäin. Myös vanhempien kanssa tulisi keskustella nukkumistottumuksista ja nukkumaanmenoajoista. Yhteiset pelisäännöt vanhempien kanssa helpottavat oikean unirytmin saavuttamisessa. (Saarenpää-Heikkilä 2007, 47-48; Saarenpää-Heikkilä 2001, 117:1086-90; Ponkilainen ym. 2006.) Nuorten tupakointi on yleistynyt viime vuosina, mutta päivittäinen käyttö on vähentynyt. Tupakkakokeilut ajoittuvat 12. 14. ikävuoteen, eikä sukupuolien välisiä eroja juurikaan ole. Tupakka sisältää nikotiinia, joka on piriste ja aiheuttaa riippuvuutta. Nikotiiniriippuvuus voi kehittyä nopeasti, jopa muutaman käyttökerran jälkeen. Henkilöt, jotka tupakoivat runsaasti, voivat herätä yöllä nikotiinin aiheuttamiin vieroitusoireisiin. (Kansanterveyslaitos; Majasaari 2001.) "Suurin osa nuorista aloittaa humalakokeilut peruskoulun yläasteella 13 15- vuotiaina." (Aalto-Setälä ym. 2003, 6.) Alkoholi aiheuttaa samalla tavalla riippuvuutta kuin tupakka. Yksi ravintola-annos (pullo keskiolutta, 4 cl väkeviä, 16 cl punaviiniä) alkoholia voi auttaa aikuisilla unensaannissa, koska alkoholi aiheuttaa väsymystä ja alentaa vireystilaa. Laboratoriotutkimuksissa on kuitenkin todettu, että alkoholi vähentää melatoniinin eritystä. Näin alkoholi voi myös vaikeuttaa unensaantia sekä huonontaa unenlaatua. Mitä enemmän ihminen juo, sitä enemmän alkoholi aiheuttaa uniongelmia, esimerkiksi tärkeä REM-uni estyy runsaan juomisen vuoksi. (Holopainen; Hyyppä ym. 1998, 118 119; Nyström 2004.) 3.3 Uni ja terveys Univaje on suuri terveysriski. Univaje tarkoittaa unenpuutetta eli sitä, että ihminen ei ole nukkunut riittävästi. Se muun muassa lisää tapaturmariskiä, laskee psyykkistä toimintakykyä, heikentää vastustuskykyä sekä hormonitoimintaa ja lisää riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään. Metaboliseen oireyhtymään kuuluu sokeritauti, ylipaino ja sydän- ja verisuonitaudit. Univajeen on todettu heikentävän vastustuskykyä, mikä taas lisää riskiä tulehdussairauksille; päinvastoin taas nukkuminen edistää paranemista. Kasvuhormonia erittyy syvän unen aikana, eli sen erittyminen on riippuvainen syvästä unesta. Voidaan sanoa, että yksi uneton yö tai seitsemän vuorokautta kestänyt 3-4 tunnin univaje vastaa 1,0 :n humalatilaa. Tästä johtuu tapaturmariskin kasvaminen sekä koulumenestyksen heikkeneminen. Huonosti nukutun yön jälkeen olemme usein ärtyneitä ja pinnamme on kireällä. Väsymys näkyy ilmeessä ja mielentilassa, ja

8 se voi aiheuttaa myös depressiota. Väsynyt nuori voi myös valittaa päänsärkyä ja huimausta. Jos nukahtamisvaikeus ja unettomuus vaikuttavat nuoren jokapäiväiseen elämään ja hän kärsii niistä, ovat ne vakavia. Väsyneellä nuorella voi olla keskittymisvaikeuksia ja ne heijastuvat oppimiseen. (Hyyppä ym. 1998, 38-45; Härmä ym. 2004, 44-51; Härmä ym. 2006, 122:1705-1706; Härmä ym. 2000, 116:2267-2273; Ponkilainen ym. 2006; Saarenpää-Heikkilä 2007, 30; www.tays.fi.) Hyvää unta edesauttaa hyvä unihygienia. Unihygienialla tarkoitetaan mahdollisimman hyviä nukkumaanmeno-olosuhteita. Unihygieniasta on olemassa paljon ohjeita eri lähteissä. Nukkumaanmenoaikojen sekä heräämisajankohtien täytyisi olla säännölliset, sillä tämä edesauttaa oman unirytmin saavuttamisessa. Nukkumaan ei koskaan pitäisi mennä liian virkeänä vaan vasta väsyneenä. Nukahtamista ei pidä yrittää väkisin, koska tämä aktivoi mielen ja nukahtaminen vaikeutuu. Myös pitkät päiväunet vaikeuttavat unensaantia siirtäen nukahtamisajankohtaa myöhemmäksi. Kevyt liikunta muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa voi auttaa unensaannissa. Tätä voi myös auttaa kevyt ateria illalla, mutta ateria ei saa sisältää virkistäviä (kahvi, energiajuomat, kolajuomat jne.) tai paljon verensokeria kohottavia (makeiset, vaalea leipä, pulla jne.) aineita. Ennen nukkumaanmenoa pitäisi rentoutua sekä välttää voimakasta keskittymistä (esim. kotitehtävien teko). Vanhempien kanssa olisi hyvä keskustella päivän aikana koetut asiat, jotta ne eivät siirry häiritsemään unta. Unensaantia auttaa rauhallinen, hämärä ja viileä nukkumatila. Vuoteen tulisi olla juuri itselleen sopiva sekä tyynyn oikean paksuinen. (Mykkänen 2006; Ponkilainen ym. 2006; Saarenpää-Heikkilä 2007, 52-54; Kaste ym. 2006, 588.) 4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS Tarkoituksenamme oli kehittää Talvisalon koulun 7.-luokkalaisille infopaketti liittyen hyvään uneen. Selvitimme aluksi kyselylomakkeen avulla heidän unitottumuksiaan, jotta saimme tehtyä heidän tarpeitaan vastaavan infopaketin.

5 TUOTEKEHITYSPROSESSI 9 Tuotekehityksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa tarkoituksena on kehittää uusi tai entistä parempi tuote. Tuotekehityksen tarkoituksena on täyttää asetetut tavoitteet niin hyvin kuin mahdollista myös tarkoituksenmukaisuus huomioon ottaen. Tuotekehityshanke voidaan jakaa neljään toimintavaiheeseen: käynnistäminen, luonnostelu, kehittäminen ja viimeistely. (Jokinen 2001, 14.) Tuotekehitys alkaa käynnistymisvaiheella, jonka perusedellytyksenä on tarve sekä toteuttamismahdollisuus tuotteelle (Jokinen 2001, 9-11, 14). 5.1 Prosessin käynnistäminen kyselyn avulla Lähdimme työstämään kyselylomaketta tekemämme teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Kyselylomakkeeseen tuli ainoastaan monivalintakysymyksiä, koska niiden avulla oletimme saavamme parhaan vastausprosentin. Ajatuksenamme oli, että nuoret vastaisivat helpommin valmiisiin vastausvaihtoehtoihin. Kysymysten avulla toivoimme saavamme lisää tietoa nuorten unitottumuksista ja siihen liittyvistä asioista, jotta saamme infopaketista nuorten tarpeita tyydyttävän. Kävimme alustavan version kyselylomakkeesta läpi toimeksiantajan eli Talvisalon koulun edustajan kanssa. Häneltä saimme paljon ideoita ja neuvoja kysymyksien muotoiluun. Kun olimme saaneet kyselylomakkeen valmiiksi ja opinnäytetyömme suunnitelman hyväksytyksi, haimme tutkimuslupaa Talvisalon koulun rehtorilta. Luvan saatuamme otimme yhteyttä toimeksiantajan edustajaan ja sovimme kyselylomakkeiden viemisestä Talvisalon koululle. Tapaamisessa toimeksiantajan edustajalla oli mahdollisuus kysyä meiltä kyselylomakkeesta. Tapaamisessa sovimme vastaamisajankohdasta sekä siitä, millä tunnilla oppilaat vastaisivat lomakkeeseen. Kun oppilaat olivat vastanneet, haimme lomakkeet ja aloimme analysoida vastauksia SPSS ohjelman sekä Excelin avulla. Tuloksien perustella aloitimme tuotteen luonnosteluvaiheen. 5.1.1 Kyselyn kohdejoukko ja vastausprosentti

10 Kyselyn tulokset ovat avainasemassa ajatellen prosessin seuraavaa vaihetta, joka on infopaketin luonnostelu. Tämän vuoksi käymme tulokset mahdollisimman monipuolisesti läpi. Kyselyn kohteena olivat Talvisalon koulun 7.-luokkalaiset. Oppilaita oli yhteensä 150, joista 7,3 % (n=11) oli poissa koulusta kyselyn vastaamisajankohtana. Vastaajista 48,9 % (n=44) oli poikia ja 51,1 % (n=46) tyttöjä. Vastattuja kyselylomakkeita oli loppujen lopuksi 92,7 % (n=139), joista jouduimme hylkäämään 35,3 % (n=49) kappaletta. Hylkäämisperusteena oli puutteellinen vastausmuoto. Lopullinen vastattujen kyselylomakkeiden määrä oli siis 64,7 % (n=90) alkuperäismäärästä. Näiden 90 vastauksen perusteella suoritimme kyselyn analysoinnin. 5.1.2 Unitottumukset Vastaajista 33,3 % (n=30) kävi nukkumaan klo 21.00 22.00, 57,8 % (n=52) klo 22.00 23.00 ja 8,9 % (n=8) klo 23.00 tai myöhemmin. Vastaajista suurin osa (38,9 %) nukkui arki-öisin 9 tuntia tai vähemmän ja vain 2,2 % (n=2) nukkui arki-öisin 6 tuntia tai vähemmän. Vastaajista 57,8 % (n=52) koki nukkuvansa arkena riittävästi. Vastaajista 64,4 % (n=58) nukkui koko yön yhtäjaksoisesti, kun taas 4,4 % (n=4) koki heräävänsä usein yön aikana. Kyselyyn vastaajista 84,4 % (n=76) ei nukkunut päiväunia. Päiväunia nukkui 15,6 % (n=14), ja heistä suurimman osan (42,9 %) päiväunet kestivät 15 30 minuuttia. Vain harva (14,3 %, n=2) nukkui yli 60 minuutin päiväunia. Vastaajista 52,2 % (n=47) koki, että heillä on viikoittain vähän stressiä. Kuitenkin 55,3 % (n=26) heistä koki nukkuvansa riittävästi. 37,8 % (n=34) vastaajista ei kokenut stressiä lainkaan. 10 % (n=9) vastaajista koki, että heillä on viikoittain paljon stressiä. Heistä 66,7 (n=6) koki, ettei nuku riittävästi. Tässä kysymyksessä tuli selvästi esille sukupuolierot, kaiken kaikkiaan tytöt kokivat enemmän stressiä kuin pojat. Vastaajista suurimmalla osalla (40 %, n=36) ei ollut nukkumaanmenoaikaa, mutta he kävivät aina arkisin samaan aikaan nukkumaan. Vastaajista 2,2 %:lla (n=2) ei ollut nukkumaanmenoaikaa, mutta he olisivat halunneet sellaisen olevan. 20 %:lla (n=18) vastaajista ei ollut nukkumaanmenoaikaa, eivätkä he halunneetkaan sitä. Nukkumaanmenoaika oli 24,4 %:lla (n=22) vastaajista, ja he noudattivat sitä, kun taas 13,3 %:lla (n=12) vastaajista oli nukkumaanmenoaika, mutta he eivät noudattaneet

sitä. Kysyttäessä, oliko nukkumaanmenoajasta sovittu vanhempien kanssa, 63,9 % (n=46) vastasi kieltävästi. 11 5.1.3 Harrastusten vaikutus unen riittävyyteen Kyselyyn vastaajista 48,8 % (n=44) harrasti pallo- tai joukkuepelejä 1-5 kertaa viikossa. Muuten jakauma harrastuskertojen välillä sekä kokemukset unen riittävyydestä jakautui melko tasaisesti. Vastaajista 54,5 % (n= 24) koki nukkuvansa riittävästi harrastuksesta huolimatta, kun taas 45,5 % (n=20) vastaajista koki, että harrastus vaikutti unen riittävyyteen kielteisesti. Vastaajista 35,4 % (n=32) harrasti tanssia, ratsastusta, aerobicia tms. 1-5 kertaa viikossa. Heistä 53,1 % (n=17) koki nukkuvansa riittävästi. Uimista puolestaan harrasti 1-5 kertaa viikossa vain 24,3 % (n=20) vastaajista, joista 70,0 % (n=14) nukkui riittävästi. 88,9 % (n= 80) vastaajista harrasti lenkkeilyä 1-5 kertaa viikossa. Heistä 56,3 % (n=45) koki nukkuvansa riittävästi. Lukemista harrasti 1-5 kertaa viikossa 85,4 % (n=77) vastaajista. Lukemisen ei koettu häiritsevän yöunta. Kyselyyn vastaajista kaikki katsoivat TV:tä 1-5 kertaa viikossa, eivätkä he kokeneet TV:n katselun vaikuttavan yöunen riittävyyteen. Tietokoneella tai pelikonsolilla pelaamista puolestaan harrasti 94,4 % (n=85) vastaajista 1-5 kertaa viikossa. Heistä 57,6 (n= 49) koki nukkuvansa riittävästi. Suurimmalla osalla vastaajista (34,4 %, n=31) viimeisin harrastus loppui noin 3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. 26,7 %:lla (n= 24) vastaajista viimeinen harrastus loppui n. 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Heistä suurin osa koki nukkuvansa riittävästi. Kaiken kaikkiaan vastauksista voi päätellä, ettei harrastuksen loppumisajalla ollut juurikaan merkitystä unen riittävyyden kanssa.

12 5.1.4 Nautintoaineiden vaikutus unen riittävyyteen Vastaajista 52,2 % (n=47) ei juonut kahvia ollenkaan. Päivittäin kahvia joi 12,2 % (n=11) vastaajista, joista 54,5 % (=6) ei kokenut nukkuvansa riittävästi. Muuten kahvin juominen ei vaikuttanut unen riittävyyteen. Kuinka usein juot kahvia? 14,4 % 12,2 % 12,2 % 8,9 % 52,2 % En käytä ollenkaan Pari kertaa vuodessa Kerran kuukaudessa Viikoittain Päivittäin KUVIO 1. Kahvin juominen Virvoitus-/energiajuomia joi viikoittain 37,8 % (n=34) vastaajista. Heistä suurinosa 58,8 % (n=20) koki nukkuvansa riittävästi. Päivittäin virvoitus-/energiajuomia joi 7,8 % (n=7) ja heistäkin suurinosa (71,4 %, n=5) koki nukkuvansa riittävästi. Kuinka usein juot virvoitus-/energiajuomia? 37,8 % 7,8 % 11,1 % 11,1 % 32,2 % En käytä ollenkaan Pari kertaa vuodessa Kerran kuukaudessa Viikoittain Päivittäin KUVIO 2. Virvoitus-/energiajuomien juominen

Vastaajista 91,1 % (n=82) ei polta tupakkaa ollenkaan. Loput vastaajista (8,9 %, n=8) poltti tupakkaa päivittäin. Heistä 50 % (n=4) koki nukkuvansa riittävästi. 13 Kuinka usein poltat tupakkaa? 0,0 %8,9 % En käytä ollenkaan Pari kertaa vuodessa 91,1 % Kerran kuukaudessa Viikoittain Päivittäin KUVIO 3. Tupakan polttaminen 86,7 % (n=78) vastaajista ei käyttänyt alkoholia ollenkaan. Kerran kuukaudessa alkoholia käytti 7,8 % (n=7) vastaajista, joista 57,1 % (n=4) ei kokenut nukkuvansa riittävästi. Suurin osa vastaajista koki, ettei minkään nautintoaineen käyttö häirinnyt yöunta. Kuinka usein käytät alkoholia? 3,3 % 7,8 % 1,1 1,1 %% En käytä ollenkaan Pari kertaa vuodessa Kerran kuukaudessa Viikoittain 86,7 % Päivittäin KUVIO 4. Alkoholin käyttäminen 5.1.5 Yhteenveto kyselyn tuloksista Ristiintaulukoimme kaikki kysymykset kyselylomakkeen kysymyksen 4 kanssa (Nukutko arkena riittävästi?) (liite 1). Käydessämme kyselyn tuloksia läpi, kiinnitimme huomiota vastauksien samankaltaisuuteen. Vaikka 42,2 % (n=38) koki, ettei nuku riittävästi arkena, ei huonosti nukkumiselle löytynyt selitystä kysymyksiemme avulla; esimerkiksi harrastukset tai nautintoaineet eivät juuri vaikuttaneet unen riittävyyteen.

14 Kahvi vaikutti nautintoaineista eniten uneen, mutta sekään ei kovin merkittävästi. Huomioimme kuitenkin sen, että vain pieni osa nukkuu päiväunia. 7- luokkalaisista suurin osa koki viikoittain vähän stressiä, mutta silti yli puolet heistä koki nukkuvansa riittävästi. Enemmistö vastaajista nukkui arkiöisin 9 tuntia tai vähemmän, eikä heillä ollut nukkumaanmenoaikaa. 5.2 Infopaketin luonnostelu Lähdimme luonnostelemaan infopakettia unesta kyselystä saatujen tuloksien perusteella. Mikään aihealue ei varsinaisesti korostunut tuloksia avatessa, mutta poimimme sieltä mielestämme tärkeitä ja jonkin verran esiin nousseita asioita. Näitä olivat mm. päiväunet, kuinka pitkiä yöunia pitäisi nukkua sekä nukkumaanmenon säännöllisyys. Luonnostelimme infopakettiin myös yleistä tietoa unesta, mikä saattaisi kiinnostaa 7.-luokkalaisia ja mistä olisi hyötyä heille. Teimme ulkomuodosta mahdollisemman selkeän ja houkuttelevan. Käytimme kirkkaita värejä sekä selkeitä ja mielenkiinnon herättäviä muotoja. Olimme jo alun perin puhuneet Talvisalon koulun terveystiedon opettajan kanssa, että infopaketista pitäisi tulla lyhyt ja tiivis paketti, että jokainen jaksaisi sen lukea. Siksi päätimme infopaketin kooksi A5- paperin. Kanteen laitoimme uni-infon otsikon Yö unetta, päivä aivoitta. Otsikon on tarkoitus herättää lukijan mielenkiinto. Sisäsivuille laitoimme uni-infoa lyhyesti räjähteen muotoisten kuvioiden sisälle. Aluksi suunnittelimme viimeiselle sivulle pientä unitestiä, jonka tulokset löytyisivät sivun alareunasta. Asiaa pohdittuamme totesimme testin tuloksineen liikaa tilaa vieväksi, joten hylkäsimme tämän idean. Sen sijaan laitoimme viimeiselle sivulle sarjakuvan unesta ja www-linkkejä uniaiheisille sivuille. Saatuamme uni-infon luonnoksen valmiiksi lähetimme sen sähköpostilla Satu Ovaskalle kommentoitavaksi. Tämän jälkeen tapasimme hänet viikolla 11. 5.3 Viimeistelyvaihe Tapaamisessa työelämän edustajan kanssa sovimme uni-infon luonnoksen testaamisesta kuuden hengen testiryhmällä. Testiryhmään kuului Talvisalon 7.-luokkalaisia, ja uni-infon testaus suoritettiin viikolla 12. Testiryhmään kuului kuusi oppilasta, joista tyttöjä ja poikia oli molempia kolme. Palaute oli rakentavaa ja muutosehdotuksia tuli muutama. Viimeistelimme infopaketin palautteiden perusteella lopulliseen muotoon-

15 sa. Emme joutuneet poistamaan infopaketista mitään, mutta lisäsimme siihen kaksi kohtaa saamamme palautteen perusteella. Lopullisessa versiossa infopakettiin kuuluu uni-info ja diasarja unesta. Diasarja liitettiin uni-infoon opinnäytetyön esitysseminaarin jälkeen. Kyseinen diasarja oli käytössä esitysseminaarissamme, jossa opinnäytetyömme ohjaaja ehdotti, että voisimme liittää sen infopakettiin. Diasarjaa voi käyttää opetusmateriaalin tukena esimerkiksi terveystiedon tunnilla Nuorille pitäisi valistaa enemmän unentarpeesta, koska monet nukkuvat liian vähän Räikeät ja kirkkaat värit, väliotsikot ja mukava sarjakuva tekevät siitä mielenkiintoisen paketin 6 POHDINTA 6.1 Tuotekehitysprosessi Tuotekehitysprosessimme eteni alusta alkaen melko jouhevasti. Saimme ohjausta sekä opinnäytetyömme ohjaajalta sekä työelämän edustajalta. Alussa tuntui, että aiheeseen liittyvää uutta kirjallisuutta ja tietoa oli niukasti saatavilla, mutta loppujen lopuksi löysimme riittävästi hyviä ja tuoreita lähteitä. Eniten aikaa vei kyselylomakkeen saaminen selkeään ja kaikkia osapuolia tyydyttävään muotoon. Useita kysymyksiä piti muotoilla uudelleen ja selkeyttää sekä vaihtaa kysymysten järjestystä loogisemmaksi. Saatuamme vastaukset kyselystä oli tuotetta eli uni-infoa helppo käydä tekemään. Osaltaan tuotteen tekemisen teki helpoksi se, että lähdimme tekemään täysin uutta tuotetta; lähdimme niin sanotusti puhtaalta pöydältä, joten meillä oli aika lailla vapaat kädet lähteä toteuttamaan tuotetta. Toisaalta tuotteen tekemistä vaikeutti sama asia: lähdimme täysin tyhjästä ja jouduimme suunnittelemaan kaiken alusta alkaen, koska käytettävissämme ei ollut uneen liittyvää infopakettia. Opaslehtisen tai infopaketin tekemisessä on muun muassa huomioitava kohderyhmän ikä, sukupuoli ja yhteiskunnallinen tilanne. Materiaalin ei tule syyllistää, joten on vältettävä esimerkiksi uhkailua, holhoamista ja autoritaarista asennetta. Materiaalin tulee myös olla laadittu helposti ymmärrettävällä kielellä ja materiaalin sisällön tulisi perustua tosiseikkoihin. (Ewles & Simnett 1995, 227 228) Mielestämme olemme onnistu-

16 neet edellä mainituissa seikoissa hyvin. Pidimme tuotetta tehdessämme koko ajan mielessä kohderyhmämme iän, ja pyrimme suuntaamaan sisällön muodon ja ulkoasun juuri heidän ikäisilleen. Kielellisesti uni-info on mielestämme selkeä ja helposti ymmärrettävä. Uni-infon sisältö perustuu tämänhetkisiin tosiseikkoihin, ja olemme pyrkineet kertomaan niin sanotusti faktat faktoina. Ewles & Simnett (1995, 229) mainitsevat kirjassaan esitteen eduiksi muun muassa sen, että materiaaliin voi tutustua itsekseen ja omaan tahtiin. Tämä toteutuu myös tekemämme uni-infon kanssa. Aikataulumme piti melko hyvin, vaikka pitkät työharjoittelujaksot ja joulun aika katkaisivat opinnäytetyömme tekemistä. Kirimme aikataulua kiinni heti harjoittelujaksojen päätyttyä, jotta saimme kaiken valmiiksi ajallaan. 6.2 Tulokset ja infopaketin käyttökelpoisuus Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 139 7.-luokkalaista (92,7 %), mutta hyödynnettäviä kyselylomakkeita oli loppujen lopuksi 90 kappaletta. Pohdimme syitä tähän, koska mielestämme kyselylomake oli helposti ymmärrettävä. Suurin osa vastauksien hylkäämisestä johtui kyselylomakkeen kysymyksestä numero kahdeksan (Kuinka monta kertaa viikossa harrastat seuraavia asioita?) (liite 1). Moni oli jättänyt vastaamatta joka kohtaan. Tämän vuoksi emme voineet hyväksyä näitä vastauksia, koska vastaukset olivat puutteellisia. Mielestämme kysymys oli selkeästi ohjeistettu, joten emme keksineet siihen kysymykseen parempaa muotoa. Hylkäämisperusteena oli myös useamman vastausvaihtoehdon valitseminen samassa kysymyksessä. Tämän olisimme voineet välttää ohjeistamalla kyselyn alussa valitsemaan vain yhden itselleen sopivan vastausvaihtoehdon. Käydessämme vielä tuloksia sekä kyselylomaketta läpi huomasimme, että olisimme voineet muotoilla joidenkin kysymyksien vastausvaihtoehdot toisin. Näitä olivat esimerkiksi vastausvaihtoehdot kysymyksissä 3 ja 9 (liite 1). Vaihtoehdot 9 tuntia tai vähemmän ja 8 tuntia tai vähemmän aiheuttivat sekaannusta. Ne olisi siis pitänyt muotoilla selkeämmin. Oppilaat vastasivat kyselyyn anonyymisti, mikä tuki tutkimuksen eettisyyttä. Ulkopuolinen ei pysty tunnistamaan vastauksista ketään, mutta joissakin vastauksissa oli