Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen Helena Malmivirta KT, LTO Turun ammattikorkeakoulun Terveyden ja Hyvinvoinnin tutkimus- ja kehitystoiminnan ja Turun seudun kolmannen sektorin toimijoiden kanssa toteutetussa Tehu Turun seudun hankkeessa, osana kansalaislähtöisten palvelumallien kehitystyöhön keskittyvää Pumppu hanketta, vastattiin ennaltaehkäisevään aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävään tutkimus- ja kehitystyöhön. luomalla neljä taide- ja kulttuurilähtöistä palvelumallia. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen kansalaislähtöisiä palvelumalleja kehittämässä kokonaisuuden muodostavat: Mitä haluan elämästäni muistaa, Keltainen tupa ja perunamaa, Muistojen näyttämö ja KehoNero. Palvelumallien kehitystyötä tehtiin yhteistyössä Läntinen tanssin aluekeskus ry:n, Rahtiteatteri ry:n, Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen, Salon taiteilijaseuran ja Salon taidemuseo Veturitallin kanssa. Tämän 65 75 -vuotiaille suunnatun kehitystyön tavoitteena oli aktivoida aivoja ja muistin toimintaa taiteen ja kulttuurin keinoin. Palvelumallien taideinterventiossa elämäntarinat rakentuivat visuaalisten kertomusten muotoon lapsuuden kodin, pihapiirin ja rakennusten valokuvilla kuvataiteen ja teatterin keinoja hyödyntäen. Lapsuuden leikkimaastot piirtyivät kartoiksi, talot, rakennukset ja pihapiirit kerrottiin ja kuvattiin teoksiksi ja kansioihin valokuvin, piirroksin, maalauksin ja teatterin keinoin. Tanssitaiteeseen perustuvassa KehoNerossa aktivoitiin aivoja ja muistin toimintaa luovan liikkeen ja luovan ilmaisun harjoitteita hyödyntäen. Tutkimus- ja kehitystyön taustalla on ajatus, että taiteen väri, muoto ja rytmi koskettavat meitä, koska elämänkulkumme aikana muistivarastoomme on kertynyt aistihavaintoja erilaisista muodoista, väreistä ja rytmeistä. Taiteen kohtaaminen on tavalla tai toisella itsemme kohtaamista. Kuvataiteen, valokuvan, musiikin, tanssitaiteen ja tarinan muoto, liike ja rytmi, niiden harmonia ja vaihtelu tavoittavat sisimmästämme jotakin merkityksellistä ja saavat aikaan tasapainoisen ja sopusointuisen. Tila ei synny itsestään vaan vaatii aktiivista ympäristön havainnointia ja tarkkailua, jolloin koko kehomme on aktiivisessa liikkeessä ja erityisesti aivojen eri osat ovat jatkuvassa liikkeessä. (Dewey 1934/1980, 2010; Malmivirta 2011; 2013). Taidetoiminta sitoutui päämäärätietoiseen taidepedagogiikkaan ja seurasi kokemuksellisen oppimisen ja elinikäisen oppimisen ajatusta. Tieto nähdään näin elämänmittaisena tiedon rakentamisena, jossa jokaisen kokemukset ovat merkityksellistä tietoa ja jolle uusi tieto rakentuu. (Dewey 1916/1966; Jarvis 1992; 1999; Usher & al. 1997; Malmivirta 2011.) Sosiokulttuurisen ajattelun mukaisesti ryhmäläiset toteuttivat itseään osallistavassa taidetoiminnassa aktiivisina
fyysisinä, psyykkisinä, sosiaalisina ja kulttuurisina olentoina. Yhteinen toiminta ja kokemusten jakaminen rikastuttivat omia ja toistemme kokemuksia. Taidetoiminnan prosessien suunnittelussa ja toteuttamisessa kiinnitettiin erityisesti huomiota kognitiivisten kykyjen aktivoimiseen. Taideinterventioiden aikana henkilökohtaiset muistot ja elämäntarinat aktivoituivat. Jokaisella oli mahdollisuus jäsentää ja reflektoida muistin kerroksiin painuneita kokemuksiaan, joita taiteen tekemisellä tavoitettiin. Visuaalisten kertomusten ja liikekielen avulla muisti liikkui menneisyyden ja nykyisyyden välillä, jolloin kokemukset reflektoituivat taidetoiminnan aikana menneisyyden kokemuksiin, odotuksiin, toiveisiin, pelkoihin ja haasteisiin. Prosessien aikana aivojen eri alueet, muisti ja tunnemuisti olivat jatkuvassa aktiivisessa liikkeessä katseen suuntautuessa valokuvien yksityiskohtiin palauttaen muistin kätköistä uusia merkityksellisiä asioita. (Arnheim 1974; Zeki 1999; Malmivirta 2013.). Elettyä elämää tarkasteltiin ja jäsennettiin, löydettiin uusia näkökulmia yksin ja yhdessä jakaen ja rikastaen. KehoNerossa oma keho taipui jo unohtuneisiinkin liikeratoihin ja löysi uusia ratoja ja riemua sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ryhmäläisten kanssa. Tutkimus- ja kehitystyön tuloksia Kaikkien osallistujien kokemuksia kuultiin joko yksilö- tai ryhmähaastattelussa, heidän päiväkirjamerkintöjään ja kirjallisia palautteita luettiin sekä ohjaajien autenttiset havainnot ja videoinnit huomioitiin. Palvelumalleissa Mitä haluan elämästäni muistaa, Keltainen tupa ja perunamaa sekä Muistojen näyttämö toteutettuja kuvallisuuteen perustuvia. erilaisia visuaalisia kertomuksia tarkasteltiin narratiiveina, jolloin narratiivit toimivat tapana järjestää tietoa ja saada tietoa maailmasta ja muodostaa maailmaa. Narratiivit toimivat myös ajattelemisen ja tuntemisen mallina silloin, kun mukana olevat ja toimivat ihmiset luovat erilaisia versioita sekä maailmasta että itsestään. Narratiivi toimii näin mielen instrumenttina merkityksien muodostumiselle, jolloin narratiivinen ajattelu saa muodon kognitiivisten työkalujen, tarinoiden ja metaforien avulla. (Bruner 1985, 1986; Malmivirta 2014.) Visuaalisten kertomusten tarkastelussa samoin myös KehoNeron osallistujien kertomassa tulee esille osallistavan taidetoiminnan olleen merkityksellistä, elämään rytmisyyttä tuovaa. Taidetoimintaan osallistuminen on osallistujien kertoman mukaan saanut aikaan muistin aktivoitumista, uuden oppimista, asioiden tarkastelemista toisenlaisesta näkökulmasta. Osallistujat kertovat oppineensa taiteesta uutta ja uudenlaista suhtautumista taiteeseen. He ovat osallistuneet erilaisiin taidetapahtumiin aiempaa aktiivisemmin ja tarkastelevansa taidetta aiempaa tarkemmin. Osallistujat kertovat taiteen kokemisen myös vaikuttaneen virkeyteen ja tuoneen henkiseen
vireystilaan myönteistä muutosta. Taidetoiminnassa taiteen eri muodot ja menetelmät koettiin mielenkiintoisina ja yllättävinäkin. Taidetoiminta on aktivoinut palaamaan muistoissa menneeseen ja takaisin nykyisyyteen, ajattelemaan toisin ja saanut miettimään asioita tarkemmin. Oma ajattelu on myös rikastunut yhteisen jakamisen ja kerronnan myötä. Osallistava taidetoiminta on tuonut muistin kätköihin unohtuneita asioita mieleen ja yhteistä historiaa on voitu jakaa. Ryhmään kuuluminen ja osana yhteisöä oleminen koettiin erityisen tärkeänä, ja yhdessä toisten kanssa toimiminen on kertoman mukaan lisännyt virkeyttä. Uusien asioiden oppiminen ja kokemusten jakaminen on koettu ryhmässä olleen helpompaa. Toisten kannustus ja tekemisen arvostus on koettu myös tärkeänä. Osallistujien kertoman mukaan he tunnistivat tavoitteisuuden taidetoiminnassa, vaikka heillä ei aina ollut selkeää kuvaa tekemisen tulevista vaiheista. Epätietoisuus lisäsi kiinnostusta. Taidetoimintaa ei koettu puuhasteluna, vaan selkeästi tavoitteisena toimintana. taidetoiminta koettiin tärkeänä ja merkittävänä oman elämän kokemusten jäsentämisessä. Taidetoiminta on mahdollistanut myös itselle vaikeiden asioiden käsittelyn ja tuoneen uudenlaista ymmärrystä esimerkiksi sodan aikaisiin kokemuksiin, tapahtumiin ja omien vanhempien välillä etääntyneeseen läsnäoloon. (Malmivirta 2014.) Aivoterveyden avaimet Muistiliitto (2013) määrittelee aivoterveyden tarkoittavan aivojen hyvinvointia, jota tukevat terveelliset elintavat, kuten terveellinen ravinto, liikunta, päihteettömyys sekä aivojen sopiva haastaminen. Riittävä lepo ja stressin välttäminen kuuluvat hyvään aivoterveyteen. Ympäristötekijät vaikuttavat aivojen toimintaan jatkuvasti, ja aivojen muokkautuminen on elinikäinen prosessi. Myös älylliset haasteet ja aktiivinen sosiaalinen elämä luovat uusia hermosolujen yhteyksiä ja vaikuttavat siten positiivisesti muistiin. Hyvin verkottuneet aivot ovat myös vastustuskykyisemmät muistisairauksien aiheuttamille muutoksille. Merkitystä näyttäisi olevan sillä, että aivoissa olevat mahdollisuudet aktivoidaan omalla toiminnalla. Itselle mieluisten asioiden tekeminen ja harrastaminen, taitojen kehittäminen ja oppiminen muovaavat aivoja ja pitää niitä kunnossa terveellisen ruokavalion ja liikunnan ohella. Esimerkiksi tanssimisen liikkeillä ja liikesarjoilla yhdistettynä musiikkiin voidaan aktivoida eri hermoverkostoja, jotka toiminnallisesti muodostavat kokonaisuuden, jolloin hermoverkkojen väliset yhteydet vahvistuvat. (Müller 2003.) Nussbaumin (2011) aivoterveyttä kuvaavassa määrittelyssä aivoterveys on seurausta dynaamisesta prosessista, jossa yksilö sitoutuu sellaiseen käyttäytymiseen ja toimintaympäristöön, jotka edistävät
aivoterveyden terveellisempää elämää. Fokuksena on löytää ja identifioida niitä käyttäytymisen malleja ja toimintaympäristöjä, jotka edistävät aivoterveyttä. Aivojen terveyteen vaikuttavat älyllisen ponnistelun, kognitiivisten kykyjen vahvistamisen lisäksi ravinto sekä emotionaalinen, hengellinen, sosiaalinen ja fyysinen toiminta. Nussbaumin (Diamond & Hopson 1998; Nussbaum 2010; 2011) monipuolinen aivoterveellinen elämätapa sisältää sosiaalista, fyysistä, ja psyykkistä aktiviteettia sekä mentaalista stimulointia, jotka ovat tärkeitä ympäristössä ja ympäristöstä käsin tapahtuvaa aivojen aktivoitumista edistäviä tekijöitä. Kognitiiviset kyvyt ovat Michelon (2006) mukaan kykyjä, joilla ratkomme yksinkertaisia ja monimutkaisia tehtäviä elämässämme. Kognitiivisella kyvykkyydellä on merkitystä oppimisen, muistamiseen, ongelmanratkaisuun ja havaitsemiseen. Kognitiivista, älyllistä haastetta sisältävän toiminnan määritellään edellä olevan mukaisesti edistävän aivojen aktiivisuutta ja myös aivoterveyttä. Päämäärätietoiseen taidepedagogiikkaan perustuvalla taidetoiminnalla ja sosiokulttuuriseen oppimiskäytäntöön perustuvalla ohjauksella ja taidetoiminnan rakentamisella on Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen - palvelumallien pilottien osallistavassa taidetoiminnassa tapahtunut kognitiivista kyvykkyyttä edistävää toimintaa. Muistin kerrokset ovat olleet aktiivisessa liikkeessä valokuvien ja elämäntarinoiden paikantuessa kuvataiteen ja teatterin keinoin visuaalisiin kertomuksiin ja kansioihin sekä muistojen näyttämölle. Kielellisen kyvykkyyden kirvoittamista on tapahtunut tarinoiden kerronnassa. Visuaalista ajattelua ja visuaalista mentaalista prosessointia tapahtui valokuvien katsomisessa, taidekuvien tarkastelussa, valokuvien ja elämänhistoriaan liittyvien tarinoiden yhdistämisessä ja käsittelyssä kuvataiteen ja paperiteatterin keinoin. Samoin KehoNerossa tapahtui visuaalista hahmottamista oman ja toisen liikkeen seuraamisessa. KehoNerossa aktivoitiin kehoa monenlaisin liikkein, jossa jokaiseen oli tavoitteisesti sisällytetty myös ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. kaikkien palvelumallien taidetoiminnassa opittiin uutta lapsuuden ajan kulttuurisesta ympäristöstä ja arjen kulttuurisista tavoista ja historiasta. (Malmivirta 2014.) Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä korostetaan aivoterveyden edistäjänä. Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys korostui kaikkien palvelumallien ryhmätoiminnassa. Tärkeänä koettiin yhteisöön kuuluminen, osallisuuden kokemus, kokemusten ja tarinoiden jakaminen ja jakamisen myötä omien kokemusten ja ymmärryksen rikastuminen. Uuden oppimista tapahtui tavassa nähdä, kohdata ja tehdä taidetta. Usealle osallistujalle osallistavan taidetoiminnan muodot, keinot ja menetelmät olivat aivan uusia, ja niiden oppimisessa tapahtui muutosta taiten tekemiseksi. Nussbaum (2011; Kramer & al. 2004) sanoo aivoterveyden olevan
eliniän jatkuva proaktiivinen prosessi, jossa aivot muovautuvat ympäristössä olevista ärsykkeistä. Aivot voivat hyvin, kun ympäristö on aktivointia edistävä ja kun siinä tapahtuu myös sosiaalista vuorovaikutusta. Aivojen terveyden kannalta on merkityksellistä, että aivot tekevät työtä uudenlaisten ja monimutkaisten tehtävien kanssa kokoelinikänsä ajan, jolloin myös aivojen käyttämätön resurssi voi edistää aivojen terveyttä ja kykenee viivästyttämään muistisairauden ilmaantumista. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen palvelumallien tutkimus- ja kehitystyössä jokainen mukana ollut löysi itsestään uusia taitoja ja kyvykkyyttä tehdä ja toteuttaa uutta taiteen ja kulttuurin keinoin. Aivojen käyttämätön resurssi pääsi näin käyttöönsä. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen neljässä eri palvelumallien kehitystyössä kehkeytyivät seuraavat aivoterveyttä edistävät avaimet: Luova ajattelu, visuaalinen hahmottaminen ja visuaalinen ajattelu, reflektiivinen ajattelu, hiljainen tieto, mentaalinen aktiivisuus, elinikäinen oppiminen ja sosiaalinen vuorovaikutus. Kun edellä kuvattuja avaimia tarkastellaan aivoterveyttä kuvaavien teorioiden kanssa, on todettavissa, että taiteen ja kulttuurin keinoin rakentuneilla avaimilla on vaikutusta aivoterveyttä edistävään elämäntapaan. Lähteet Arnheim, R. (1974). Art and visual perception. A psychology of the creative eye. The new version. London: University of California press. Dewey, J. (1934/1980). Art as Experience. New York, NY: Pedigree Books. Dewey, J. (1916/1996). Democracy and Education. An introduction to the philosophy of Education. New York: The free Press. Dewey, J. Taide kokemuksena. 2010. (Suom. Antti Immonen & Jarkko S. Tuusvuori.) Tampere: Niin & Näin. Diamond, M.C. & Hopson, J. 1998. Magic trees of the Mind. New York: Plume. Jarvis, P., Holford, J. Griffin, C. (1999). The theory and practice of learning. London: Kogan Page. Kramer, A.F, Bherer, L., Stanley, J., Colcombe, W.D., Greenough, W.T. 2004. Environmental influences on gognitive and brain plasticity during aging. Journal of Gerontology: Medical Sciences 2004, Vol. 59A, No.9, 940-957. Malmivirta, H. 2011. Taide siltana sosionomiksi kasvamiselle. Toimintatutkimus taide- ja ilmaisuaineiden opetuksen kehittämisestä postmodernin taidekasvatuksen suuntaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa vuosina 2001 2004. Acta Universitatis Tamperensis 1629. Tampere: Tampere University Press.
Malmivirta, H. 2013. Muistin menestykseksi. Teoksessa (toim.) K. Virjonen Muistin ongelmat Toimiva palvelukokonaisuus ehkäisystä hoitoon. Helsinki: PS-kustannus. Malmivirta, H. 2014. Aivoterveyden avaimet. Teoksessa H. Malmivirta & S. Kivelä (toim.) Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen. Palvelumallien kehittämistyötä kansalaislähtöisesti. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 89. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 188 190. Michelon, P. What are Cognitive Abilities and Skills and how to boost them. Viitattu 25.4.2014. http://sharpbrains.com/blog/2006/12/18/what-are-kognitive-abilities./ Muistiliitto ry. 2013. Aivoterveys. Viitattu 29.1.2014. http://www.muistiliitto.fi/fi/muisti- ja muistisairaudet/aivoterveys/. Müller, K. Aivokutinaa. Helsinki: Työterveyslaitos. Nussbaum, P. D. 2011. Brain Health: Bridging Neuroscience to Consumer Application. Generations: Journal of the American Society Aging. Vol. 35 No 2, 6 12. Nussbaum, P.D. 2010. Save Your Brain. New Yourk: McGraw Hill. Usher, I. (1997). Adult education and the postmodern challenge: Learning beyond the limits. London: Routledge. Zeki, S. 1999. Inner Vision. An Exploration of Art and the Brain. New York: Oxford University Press.