KRIITTISTEN TILANTEIDEN JÄLKIHOITO HELSINGIN POLIISILAITOKSELLA

KRIITTISTEN TILANTEIDEN JÄLKIHOITO HELSINGIN POLIISILAITOKSELLA Jälkihoidon mahdollisuudet ja posttraumatyöpaja Ronja Roisko & Matti Ryynänen 11/2020

Tiivistelmä Tekijä(t) Ronja Roisko Matti Ryynänen Julkaisun nimi Kriittisten tilanteiden jälkihoito Helsingin poliisilaitoksella Jälkihoidon mahdollisuudet ja posttraumatyöpaja Tutkinto Poliisi (AMK) Julkisuusaste Julkinen Ohjaaja Jari Hyyti, opettaja/psykologi Anna Nieminen Tiivistelmä Opinnäytetyön muoto Tutkimuksellinen opinnäytetyö Opinnäytetyössä käsitellään Helsingin poliisilaitoksen työntekijöille järjestettäviä kriittisten tilanteiden jälkitoimien eri muotoja ja prosessia. Tarkemmin tutkimuksessa selvitetään, miten jälkihoitoprosessi kulkee alusta loppuun Helsingin poliisilaitoksella. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään valtakunnalliseen posttraumatyöpajaan hakeutumista sekä sen sisältöä. Työssä tuodaan esiin kehittämiskohteita jälkitoimiin liittyen. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena, tarkemmin teemahaastattelua käyttäen. Haastattelimme kahta poliisivirassa olevaa henkilöä, joista toinen on käynyt purkukeskustelijoiden ohjaajakoulutuksen ja toiminut purkukeskustelijana noin 20 vuoden ajan. Toinen haastateltavista on toiminut usean vuoden ajan vertaistukihenkilönä posttraumatyöpajoissa. Molemmat haastateltavat esiintyvät tutkimuksessa anonyymisti. Tutkimustulosten perusteella kriittisten tilanteiden jälkitoimet ovat hyvällä tasolla Helsingin poliisilaitoksella. Opinnäytetyössä käymme tarkasti läpi jälkitoimien prosessin Helsingin poliisilaitoksella aina kriittisestä tilanteesta posttraumatyöpajaan asti. Sivumäärä 31 + 2 Tarkastuskuukausi ja -vuosi 11/2020 Avainsanat Purkukeskustelu, jälkihoito, posttraumatyöpaja, poliisi

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 2 1.1 Aiheen esittely... 2 1.2 Aiheen ajankohtaisuus ja merkitys... 2 1.3 Tutkimusongelma ja työn tavoite... 3 2 TIETOPERUSTAN ESITTELY... 4 2.1 Poliisihallituksen määräys kriittisten tilanteiden jälkitoimista... 4 2.2 Helsingin poliisilaitoksen ohje kriittisten tilanteiden jälkitoimista... 6 2.3 Keskeiset käsitteet... 7 2.3.1 Kriisi... 7 2.3.2 Traumaattinen kriisi... 8 2.3.3 Trauma... 9 2.3.4 Defusing eli purkukeskustelu... 10 2.3.5 Debriefing eli jälkipuinti... 10 2.3.6 Kumulatiivinen stressi... 11 2.3.7 EMDR... 12 3 TOTEUTTAMINEN... 14 3.1 Tutkimusmenetelmä... 14 3.2 Haastateltavat... 15 3.3 Haastattelukysymykset... 16 4 TUTKIMUSTULOKSET... 17 4.1 Jälkitoimien taustaa Helsingin poliisilaitoksella... 17 4.2 Purkukeskustelun järjestäminen ja prosessi... 19 4.3 Posttraumatyöpaja... 21 4.3.1 EMDR-terapia osana posttraumatyöpajaa... 23 4.4 Kehittämisehdotuksia... 25 5 TYÖN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS... 27 5.1 Pohdintaa... 27 5.2 Lopuksi... 30 LÄHTEET... 31 LIITE... 32

2 1 JOHDANTO 1.1 Aiheen esittely Poliisi voi joutua työssään kohtaamaan traumaattisia ja mieltä järkyttäviä asioita. On erittäin tärkeää, että poliisi pystyy säilyttämään työkykynsä näiden traumaattisten kokemusten jälkeen. Tämän vuoksi poliisiorganisaatio mahdollistaa työntekijöille erilaisia tapoja käsitellä ja käydä läpi traumaattisia kokemuksia. Tutkimuksen aiheena on kriittisten tilanteiden jälkihoito Helsingin poliisilaitoksella. Tutkimuksessa selvitetään Helsingin poliisilaitoksen kriittisten tilanteiden jälkihoidon nykyinen tila ja pohditaan mahdollisia kehittämiskohteita. Tutkimus keskittyy purkukeskustelijoiden ohjaajan koulutuksen käyneen ja nykyisin Helsingin poliisilaitoksen koordinaattorina toimivan henkilön näkemyksiin ja omakohtaisiin kokemuksiin. Tutkimukseen on otettu mukaan myös posttraumatyöpajassa vertaistukihenkilönä työskentelevän henkilön näkemys kriittisten tilanteiden jälkihoidosta sekä posttraumatyöpajan toimivuudesta. Vaikka posttraumatyöpaja on valtakunnallinen, käsittelemme sitä tässä työssä. Posttraumatyöpaja on yksi jälkitoimien mahdollisuuksista, johon Helsingin poliisilaitokselta on mahdollista hakeutua. Tutkimuksen toisessa luvussa käymme läpi poliisihallituksen määräystä ja Helsingin poliisilaitoksen ohjetta kriittisten tilanteiden jälkihoitoa varten. Avaamme myös aihealueen keskeisimmät käsitteet lukijalle. Kolmannessa luvussa kerromme tarkemmin valitsemastamme tutkimusmenetelmästä sekä avaamme haastateltavien taustoja. Lisäksi käymme haastattelukysymykset teemoittain läpi. Neljännessä luvussa pohdimme haastattelujen perusteella saatuja tutkimustuloksia ja teemme niistä yhteenvedon. Viidennessä luvussa pohdimme tutkimuksen onnistumista ja tutkimustuloksia. Käymme myös läpi tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä. 1.2 Aiheen ajankohtaisuus ja merkitys Aiheena Kriittisten tilanteiden jälkitoimet on ajankohtainen aikakaudesta riippumatta. Aiheen merkitys taas on noussut huomattavasti vuosien varrella. Kriittisten tilanteiden jälkitoimia on alettu korostaa entistä enemmän ja työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota koko poliisiorganisaatiossa. Poliisilaitosten järjestämät

3 jälkihoitotoimenpiteet eri muodoissaan vaikuttavat merkittävästi ihmisen psykofyysiseen kokonaisuuteen ja sitä kautta työhyvinvointiin. Kiinnostuimme aiheesta, koska halusimme selvittää miten kriittisten tilanteiden jälkihoito eri muodoissaan, on järjestetty harjoittelupaikassamme Helsingin poliisilaitoksella. Toisella meistä on myös omakohtaista kokemusta jälkitoimista purkukeskustelun muodossa. Olimme kiinnostuneita valtakunnallisesta posttraumatyöpajasta. Halusimme kuulla omakohtaista kokemusta purkukeskustelujen järjestämisestä ja posttraumatyöpajasta. Poliisin työssä kriittisten tilanteiden jälkitoimiin panostaminen on välttämätöntä, jotta työntekijä pysyy työkunnossa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, eli ihmisen mieli ja keho toimivat yhdessä. Tämän takia ihmisen henkisestä hyvinvoinnista on pidettävä huolta ja ennalta estettävä mielenterveysongelmia. Työntekijän hyvinvointiin panostaminen vaikuttaa positiivisesti koko poliisilaitoksen toimintaan ja talouteen. 1.3 Tutkimusongelma ja työn tavoite Tutkimusongelma on tässä opinnäytetyössä rajattu koskemaan kriittisten tilanteiden jälkihoidon tilaa Helsingin poliisilaitoksella. Etsimme vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten kriittisten tilanteiden jälkihoito on järjestetty alusta loppuun Helsingin poliisilaitoksella? Mitä eri jälkihoidon muotoja on tarjolla Helsingin poliisilaitoksella? Jälkihoitotoimenpiteiden nykytilanne ja kehittämiskohteet? Työn tavoite on selvittää jälkihoitotoimenpiteiden prosessi kokonaisuudessaan Helsingin poliisilaitoksella. Pyrimme selvittämään jälkihoidon nykytilanteen ja mahdolliset kehittämiskohteet. Halusimme ottaa mukaan myös valtakunnallisen posttraumatyöpajan, koska se on iso osa Helsingin poliisilaitoksen jälkihoitoprosessia. Tavoitteena on tutkia miten, miksi ja milloin Helsingin poliisilaitokselta hakeudutaan posttraumatyöpajaan.

4 2 TIETOPERUSTAN ESITTELY 2.1 Poliisihallituksen määräys kriittisten tilanteiden jälkitoimista Poliisihallitus on uusimmassa, 14.6.2019 laaditussa määräyksessään avannut kriittisten tilanteiden jälkihoitoa poliisihallinnossa (POL-2019-14546). Määräyksen säädösperuste tulee työturvallisuuslain (738/2002) 1 :n mukaan, jonka tarkoituksena on: parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terveys, haittoja. Käymme seuraavissa kappaleissa läpi edellä mainittua määräystä, koska se toimii perustana tutkimuksellemme. Määräyksessä käydään läpi muun muassa kriittistä tilannetta työssä, kriittisten tilanteiden jälkitoimien eri vaiheita, työterveyshuollon ja muiden palveluntuottajien tarjoamaa psykososiaalista ja somaattista tukea, seurakunnan antamaa tukea, valtakunnallista posttraumatyöpajaa, kumulatiivisen stressin purkua ja henkilöstön osallistumista jälkitoimiin. Näillä poliisihallitus on halunnut linjata sekä yhtenäistää kriittisten tilanteiden jälkitoimiin liittyviä toimenpiteitä ja niiden järjestämistä eri poliisiyksiköiden välillä. Kriittistä tilannetta poliisihallituksen määräyksessä kuvataan seuraavalla tavalla: Kriittisellä tilanteella tarkoitetaan työntekijän työssä kohtaamaa poikkeuksellista tapahtumaa, joka voi aiheuttaa terveyttä haittaavia stressireaktioita (Poliisihallituksen määräys 2019, 1). Tätä kuvausta hyödynnämme myös tässä tutkimuksessa. Poliisihallituksen määräyksen (2019, 2) mukaan poliisiyksiköiden tulee järjestää henkilöstölleen purkukeskustelutilaisuuksia mm. seuraavissa tilanteissa: aseelliset ja muut uhkatilanteet poliisi on joutunut käyttämään asetta kuolemantapaukset virkatehtävissä työkaverin kuolema tai vakava loukkaantuminen vakavat läheltä piti -tilanteet väkivallan kohteeksi tai sen uhan alle joutuminen erityisen järkyttävät tilanteet esim., kun lapsi joutuu väkivallan tai onnettomuuden uhriksi poliisiuhkauksen/maalittamisen kohteeksi joutuminen

5 Poliisihallituksen määräyksessä kerrotaan kokemuksellisesta purkukeskustelusta, milloin sellainen tulisi järjestää sekä kenellä on vastuu sen järjestämisestä. Määräyksen mukaan poliisin kokemuksellinen purkukeskustelu perustuu vertaistukeen. Kokemuksellisen purkukeskustelun ohjaajat ovat poliisihallinnon henkilöstöön kuuluvia koulutettuja ohjaajia, joiden avulla tulee järjestää välitön kokemuksellinen purkukeskustelu ennen tilanteeseen osallistuneiden työvuoron päättymistä. Purkukeskustelun ohjaaja ei saa itse olla osallisena kriittisessä tilanteessa. Purkukeskustelun voi toteuttaa ryhmäkeskusteluna tai vaihtoehtoisesti pari- tai yksilökeskusteluna. (Poliisihallituksen määräys 2019, 2.) Määräyksen mukaan vastuu keskustelun järjestämisestä on lähiesimiehellä ja operatiivisessa tilanteessa kenttäjohtajalla/yleisjohtajalla. Työntekijän vastuuna on tiedon välittäminen sattuneesta vaativasta tilanteesta esimiestasolle. Poliisiyksikössä on päällystöstä valittu koordinaattori, joka kykenee koordinoimaan kriittisten tilanteiden jälkitoimia omassa yksikössään silloin, kun jälkitoimia tulee järjestää laajemmalle joukolle. Tapahtuman yleisjohtajan/lähiesimiehen tehtävänä on olla yhteydessä tapahtumapaikan yksikön kriittisten tilanteiden koordinaattoriin. Koordinaattorin on otettava kokonaisvastuu kriittisten tilanteiden jälkitoimista ja huolehtia, että paikalle saapuu riittävä määrä purkukeskustelun ohjaajia. Lisäksi koordinaattorin tulee varmistua siitä, että jokainen tilanteessa mukana ollut työntekijä saa tarvitsemansa tuen. Tarvittaessa esimiehen tulee ohjata työntekijät työterveyshuoltoon asian jatkokäsittelyä varten. (Poliisihallituksen määräys 2019, 2 3.) Poliisihallitus järjestää tällä hetkellä kaksi kertaa vuodessa posttraumatyöpajoja. Työpajojen tarkoituksena on toimia jälkitoimena, kun kriittisen tilanteen kokemisesta on kulunut vähintään puoli vuotta. Lisäksi posttraumatyöpajassa hoidetaan kumulatiivista stressiä. Poliisin yksiköt voivat lähettää posttraumatyöpajoihin henkilön hänen omalla suostumuksellaan edellä mainituilla kriteereillä. Lisäksi posttraumatyöpajaan voi hakeutua työterveyshuollon kautta tai henkilö voi myös itse hakeutua posttraumatyöpajaan. (Poliisihallituksen määräys 2019, 4 5.) Määräyksen mukaan purkukeskustelun ohjaajaksi koulutettavan henkilön on haluttava toimia tehtävässä vapaaehtoisesti sekä nauttia muun henkilöstön luottamusta. Purkukeskustelun ohjaajiksi koulutetuille tulee järjestää vuosittain täydennyskoulutusta valtakunnallisesti tai yksikön/yksiköiden yhteistyönä. (Poliisihallituksen määräys 2019, 5.) Poliisihallitus on määrännyt, että kriittisten tilanteiden välittömään purkukeskusteluun osallistuminen ennen työvuoron päättymistä on osa työvelvoitetta. Purkukeskustelun jälkeen

6 tapahtuviin jälkitoimiin osallistuminen on vapaaehtoista. Purkukeskustelut sekä posttraumatyöpajatyöskentely ovat molemmat luottamuksellisia. (Poliisihallituksen määräys 2019, 6.) 2.2 Helsingin poliisilaitoksen ohje kriittisten tilanteiden jälkitoimista Helsingin poliisilaitoksella on oma ohje kriittisten tilanteiden jälkitoimien järjestämiseen (POL-2018-24693). Ohjeen säädösperuste tulee työturvallisuuslaista (738/2002) sekä poliisihallituksen määräyksestä kriittisten tilanteiden jälkitoimista (POL-2019-14546). Ohje sisältää käytännön ohjeita kriittisten tilanteiden jälkihoitoon Helsingin poliisilaitoksessa. Helsingin poliisilaitoksen ohjeessa kriittisten tilanteiden varalle kerrotaan tarkemmin, milloin välitön kokemuksellinen purkukeskustelu tulisi järjestää. Välitön kokemuksellinen purkukeskustelu tulisi järjestää matalalla kynnyksellä mahdollisimman pian kriittisen työtilanteen jälkeen. Osallistuminen purkukeskusteluun on osa työvelvoitetta, joten siihen tulee osallistua. Purkukeskustelu on työyhteisössä järjestettyä psyykkistä ensiapua, joka auttaa työntekijään palautumaan ja edistää hyvinvointia. (Helsingin poliisilaitoksen ohje 2018, 2.) Purkukeskusteluorganisaatio järjestetään silloin, kun on tapahtunut poikkeuksellisen laaja kriittinen tilanne tai tapahtuma. Tilanne on tällöin vakavuudeltaan ja laajuudeltaan sen laatuinen, että se edellyttää useiden purkukeskustelujen järjestämistä. Tällöin kohderyhmä on myös tavallista laajempi ja osallisia voi olla eri poliisilaitoksilta. Helsingin poliisilaitoksen johtokeskuksessa on tieto kaikkien poliisilaitosten kriittisten tilanteiden koordinaattoreista. Näitä tietoja hyödynnetään, jos on tarpeellista järjestää useita poliisilaitoksia koskeva purkukeskusteluorganisaatio. Purkukeskustelun ohjaajana toimii poliisilaitoksen oma koulutettu ohjaaja (Helsingin poliisilaitoksen ohje 2018, 2). Ohjeen (liite 1) mukaan tehtäväjako purkukeskustelun toteuttamiseen on seuraavanlainen: Purkukeskustelun ohjaaja: Järjestää ja ohjaa purkukeskustelun, kirjaa toteutuneet purkukeskustelut poliisilaitoksen seurantataulukkoon ja poikkeamailmoituksiin, ilmoittaa keskustelusta henkilöstön kehittämispäällikölle, varmistaa jatkotuen tarpeen, ilmoittaa mahdollisesta jatkotuen tarpeesta esimiehelle ja henkilöstön kehittämispäällikölle

7 Yleisjohtaja/Operaatiojohtaja: Järjestää purkukeskustelijan paikalle ja tarvittaessa varmistaa Helsingin poliisilaitoksen kriittisten tilanteiden koordinaattorilta, onko tarpeellista käynnistää purkukeskusteluorganisaatio Esimies: Varmistaa, että työntekijät osallistuvat purkukeskusteluun, niiden toteutumisen sekä mahdollisen tarvittavien jatkotien toimenpiteiden toteutumisen. Lisäksi Helsingin poliisilaitoksen ohjeessa (liite 1) mainitaan tehtäväjaosta purkukeskusteluorganisaation toteuttamiseen poikkeuksellisen laajassa tilanteessa. Tällöin mukaan tulee koordinaattori, jonka tehtävä on esimerkiksi kokonaisvastuun kantaminen purkukeskustelujen järjestämisestä. Koordinaattori voi ilmoittaa vallitsevasta tilanteesta poliisipapille. Koordinaattorin tehtävänä on huolehtia, että purkukeskustelun ohjaajille järjestetään purkukeskustelu. Poliisihallitus järjestää kaksi kertaa vuodessa poliisin valtakunnallisen posttraumatyöpajan. Työpaja on tarkoitettu kaikille poliisihallinnon työntekijöille. Posttraumatyöpajaan hakeudutaan, kun kriittisestä tilanteesta on kulunut vähintään puoli vuotta. Posttraumatyöpajaan voi hakeutua myös voimakkaan kumulatiivisen stressin takia. Työpajaan hakeutuminen on vapaaehtoista ja sinne voi hakeutua itse, esimiehen esittämänä tai työterveyshuollon kautta. (Helsingin poliisilaitoksen ohje 2018, 3.) 2.3 Keskeiset käsitteet 2.3.1 Kriisi Sana kriisi on lähtöisin kreikan kielestä ja se tarkoittaa äkillistä pysähtymistä, käännekohtaa, tilannetta, jossa henkilön aiemmat kokemukset ja keinot eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa. Eija Palosaari erottelee teoksessaan Lupa särkyä (2008) kriisien lajit seuraavanlaisesti toisistaan: Kehityskriisit, jotka kuuluvat luonnolliseen kehityskulkuun esim. vauvan saaminen tai lapsen uhmaikä. Elämänkriisit, jotka tulevat pitkäkestoisista rasitustilanteista esim. pitkäaikaissairaus, pitkään harkittu avioero ja työuupuminen. Äkilliset kriisit, jotka tulevat äkillisestä, yllätyksellisestä tai epätavallisen voimakkaasta tapahtumasta, joka tuottaa huomattavaa kärsimystä kenelle tahansa.

Tapahtuma voi olla esim. liikenneonnettomuus, räjähdys, äkillinen vammautuminen tai yllättävä avioero. (Palosaari 2008, 23 24.) 8 2.3.2 Traumaattinen kriisi Äkillistä kriisiä voidaan kuvailla myös traumaattiseksi kriisiksi tai traumatisoiviksi kriiseiksi. Tässä tapauksessa äkillisyys merkitsee eri reaktiokulkua ja samalla erilaista palautumissysteemiä kuin hiljalleen kehittynyt ja odotettu kriisi. Äkillisyys, yllätyksellisyys ja voimakkaat tuntemukset laukaisevat ihmisessä suojautumisjärjestelmän. Ihmisen käyttäytyminen ja kokemistapa muuttuvat erilaisiksi kuin persoonallisuuden pohjalta voisi olettaa. (Palosaari 2008, 25.) Poliisi saattaa työssään joutua tilanteeseen, jossa kokee traumaattisen kriisin. Poliisiorganisaatiossa on kuitenkin viime aikoina kasvanut iso huoli työuupumuksesta sekä resurssipulasta, jotka altistavat elämänkriiseille. Kriisireaktiot jaetaan eri vaiheisiin. Vaiheet eivät ole täysin kiveen hakattuja, mutta jako saattaa auttaa ymmärtämään ja käsittelemään tilannetta. Myös kriisin kestoon vaikuttaa useampi tekijä. Reaktion voimakkuus riippuu stressitekijän laadusta ja voimakkuudesta, kriisissä olevan psyykkisestä herkkyydestä sekä aiemmista traumoista. Reaktiota sen sijaan lieventävät kriisiin joutuneen psyykkinen vahvuus, koulutus ja aiemmat koetut, jo integroidut tilanteet. (Hammarlund 2010, 99.) Hammarlund (2010) jakaa traumaattisen kriisireaktion vaiheet seuraavasti: Sokkivaihe tulee silloin, jos stressitekijä on voimakas ja ihminen kokee vakavaa uhkaa. Sokki tarkoittaa muuttunutta tietoisuuden tilaa, jonka oireisiin kuuluu, ettei tapahtunutta asiaa pystytä käsittelemään. Sokissa tunteet lukittautuvat tai vaimenevat niin voimakkaasti, ettei ihminen joudu täysin kohtaamaan sokin aiheuttaneen trauman sisältöä, merkitystä tai seurauksia. Sokkivaiheeseen ajautuminen ei ole ihmisen omassa päätösvallassa, eli ihminen ei itse tiedä olevansa sokissa. Mitä pidempään tapahtuman jälkeinen lukkiutuminen kestää, sitä suurempi vaara on, että myöhemmin elämässä ilmenee psyykkisiä vaikeuksia esim. posttraumaattinen stressihäiriö. Reaktiovaihe tulee sokkivaiheen jälkeen. Pidätetyt ja piilevät tunteet tulevat esiin ja ihminen pääsee vähitellen yhteyteen tapahtuneen kanssa. Tämä pakottaa ihmisen etsimään järjestystä sekasortoiseen tilanteeseen. Yleisiä tunnetiloja tässä vaiheessa ovat masennuksen, syyllisyyden ja pelon tunteet. Vaikeimmissa stressitilanteissa voi

9 esiintyä neurasteniaa, eli kroonista väsymysoireyhtymää, ahdistusta, depressiivisiä vaivoja, aggressiivisuutta, ruumiillisia oireita ja psyykkisiä oireita. Myös itsemurhan vaara sekä alkoholin ja huumeiden käyttö ovat läsnä. Korjausvaihe tulee, kun reaktiovaihe on käyty läpi ja trauman paraneminen voi alkaa. Korjausvaiheen aikana tapahtuu korjaavaa, aktiivista tapahtumien käsittelyä ja mielen vallanneet trauma-ajatukset väistyvät. Ikävä tapahtuma jää vähitellen taakse. Sopeutumisvaihe tulee, kun kriisin aiheuttanut tapahtuma ja siitä seuranneet kokemukset on liitetty ihmisen kokonaisvaltaiseen elämänasenteeseen ja tunteisiin. Tuska on muuttunut muistoksi ja vaikea asia jäänyt taakse. (Hammarlund 2010, 101 103.) Mikäli traumaattisen kriisin vaiheet eivät etene, saattaa ihmisellä ilmetä elämän myöhemmässä vaiheessa traumaperäinen stressihäiriö eli posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD). Oireet yleensä ilmenevät puolen vuoden sisällä traumaattisesta tapahtumasta. On kuitenkin mahdollista, että oireet ilmenevät akuuttina. Tällöin oireet jatkuvat voimakkaina tai voimistuvina yli kuukauden. Traumaperäinen stressihäiriö pystytään yleensä tunnistamaan helposti ja liittämään alkuperäiseen traumaan. Pelkkä oireiden hoitaminen on yleensä tuloksetonta. Tavoitteena olisi löytää alkuperäinen traumaattinen kokemus ja purkaa siihen liittyvät ajatukset. Hoitamattomana traumaperäinen stressihäiriö voi johtaa tilapäiseen tai pysyvään työkyvyttömyyteen. Traumaperäisen stressihäiriön oireita ovat mm. toistuvat painajaiset, traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen, univaikeudet, ärtyisyys ja vihanpuuskat sekä keskittymisvaikeudet. (Saari 2003, 77 80.) 2.3.3 Trauma Kun psyykkinen kipu on liikaa, ei kriisin aiheuttamat reaktiot lähde etenemään, vaan tapahtuma tai jotkin sen osat lukittautuvat mieleen ja kehoon. Tässä tilanteessa puhutaan traumasta. Ilmiö liittyy ihmisen rakenteellisiin toimintataipumuksiin, joista toiset keskittyvät lajin säilymiseen ja toiset eloon jäämiseen. Kun ihminen kokee vakavaa uhkaa, eloon jäämistä turvaavat toimintarakenteet aktivoituvat. Tällaisessa voimakkaassa tilanteessa tapahtuu dissosiaatio, eli häiriö näiden kahden edellä mainitun rakenteen välillä. Häiriön seurauksena ihminen päätyy tilanteeseen, jossa toinen puoli yrittää jatkaa normaalia elämää ja toinen käsittelee traumaattista muistoa. Alkuun rasitus ei yleensä ole huomattavaa ja ihminen saattaa kokea, että toipuminen tapahtuikin nopeasti. Ajan kuluessa traumamuistot

10 alkavat kuitenkin tunkeutua näennäisesti normaalin persoonan puolelle. (Palosaari 2008, 26 27.) Trauman oireita ovat avuttomuuden, voimakkaan kauhun, pelon tai vihan tunteet. Trauma saa ihmisen kyseenalaistamaan perustavanlaatuiset inhimilliset arvot ja ihmissuhteet. Itse tapahtuma saattaa tuntua oman elämän eheyttä rikkovaksi ja tarkoituksettomaksi. (Hedrenius & Johansson 2016, 27.) Traumaattinen tapahtuma koskettaa eri tavoin tapahtumassa mukana olleita. Se, kuinka syvästi ihmiset traumatisoituvat, riippuu tapahtuman laadusta, laajuudesta ja kestosta sekä uhrien ja tapahtumassa mukana olleiden keskinäisistä suhteista (Nurmi 2006, 162.) Myös biologiset, psykologiset, eksistentiaaliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat siihen, aiheuttaako tapahtuma traumaa vai ei (Hedrenius & Johansson 2016, 27). 2.3.4 Defusing eli purkukeskustelu Defusing -käytäntöjä kuvataan psyykkisenä ensiapuna, jonka aikana järkyttävä tilanne pyritään käsittelemään mahdollisimman nopeasti tapahtumien jälkeen. Defusing -istunnon tavoitteena on kriittisestä tilanteesta aiheutuvien reaktioiden vähentäminen, työkyvyn palauttaminen ja tilanteen normalisointi. Tarkoituksena on kartoittaa faktat ja ehkäistä virheellisiä tulkintoja siitä, mitä todella tapahtui. Jos defusing -istuntoa ei järjestetä, työntekijä saattaa joutua olemaan yksin tunteiden ja ajatustensa kanssa, ilman työyhteisön tukea. Defusing -istunnossa voidaan kartoittaa myös jatkoavun tarvetta. (Rantaeskola ym. 2015, 185 186.) 2.3.5 Debriefing eli jälkipuinti Rantaeskola ym. viittaavat kirjassaan (2015, 186 187) George S. Jr. Everlyn ja Jeffrey T. Mitchellin teokseen: Critical incident stress management 2006, jossa avataan hyvin debriefing -menetelmä. Debriefing -istunto koostuu seitsemästä eri vaiheesta, jotka toteutetaan ryhmässä. Istunnon tavoitteena on tarjota työntekijöille mahdollisuus käsitellä kriittisen tilanteen esiin nostamat tunteet ja ajatukset ohjatusti. Istunnossa pyritään käsittelemään haastavia ja järkyttäviä tilanteita sekä palautumaan niistä. Debriefing -istunnon rakenne on seuraavanlainen:

11 1) Aloitusvaihe, jossa esitellään ryhmä ja käydään läpi istunnon tarkoitus, kulku ja säännöt. Aloitusvaiheessa pyritään motivoimaan ja luomaan luottamusta ryhmään. 2) Faktavaihe, jossa käydään tapahtumat yksityiskohtaisesti läpi ja löydetään istuntoon osallistuneiden rooli tapahtumissa. Tarkoituksena on luoda kokonaiskuva tapahtuneesta. 3) Ajatusvaihe, jossa siirrytään henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tarkoituksena siirtyä faktoista osallistujien tunnereaktioiden nimeämiseen ja käsittelemiseen. 4) Tunnevaihe, jossa keskitytään tapahtuman aiheuttamien tunteiden käsittelyyn. Tarkoituksena vähentää ahdistusta ja kannustaa käsittelemään negatiivisia tunteita. 5) Oirevaihe, jossa käsitellään psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia, joita osallistujat ovat havainneet itsessään. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, miten keho ja mieli toimivat tilanteiden aikana ja niiden jälkeen. 6) Opetusvaihe, jossa pyritään normalisoimaan jo koetut oireet ja hyväksymään ne. Tarkoituksena on keskustella oireista ja miettiä selviytymiskeinoja, jos oireita tulevaisuudessa ilmenee. 7) Päätösvaihe, jossa tehdään yhteenveto ja suunnitellaan tarpeellinen seuranta. Tarkoituksena on varmistaa jokaisen tilaisuuteen osallistuneen selviytyminen jatkossa. Purkukeskustelun ja jälkipuinnin eroja ovat ajankohta, huomion kohde, käsittelyn syvyys ja menetelmä. Purkukeskustelu pidetään aina akuuttivaiheessa, jolloin faktat tulevat pääosin havaintojen kautta. Purkukeskustelussa on asian pinnallista käsittelyä, joka tähtää ryhmän yhteiseen henkeen ja menettely pyritään pitämään yksinkertaisena sekä jäsentelemättömänä kertomisena. Jälkipuinti sen sijaan pidetään myöhemmässä vaiheessa, yleensä reaktiovaiheessa tai käsittelyvaiheessa. Jälkipuinnissa keskitytään faktoihin kognitioiden kautta ja pyritään syvälliseen käsittelyyn, joka tähtää normalisoitumiseen sekä ryhmän ja yksilöiden selviytymiskeinojen parantumiseen. (Hammarlund 2010, 123.) 2.3.6 Kumulatiivinen stressi Kumulatiivisella stressillä tarkoitetaan pitkäaikaisen ja voimakkaan kuormituksen seurauksena syntynyttä rasitustilaa, joka on kasautunut vähitellen. Tämänkaltaisen pitkittyneen stressin seurauksena voi syntyä terveyden ja työkyvyn häiriöitä, joita tulisi ennalta ehkäistä. Esimiesten tulisi huolehtia, että päivittäin työssään kuormittavissa tilanteissa työskentelevät saavat tarvitsemansa tuen ja avun työkyvyn säilyttämiseksi.

12 (Helsingin poliisilaitoksen ohje 30.08.2018, 3.) Tällä ohjeella on haluttu selventää, että myös kumulatiiviseen stressiin tulee puuttua esimiestasolla. Kumuloituneen stressin seurauksena kortisolitaso pysyy korkealla uhkaavan tai haastavan tilanteen jälkeen. Korkea kortisolitaso on haitallista muistin ja oppimisen kannalta tärkeiden aivoalueiden toiminnalle. Kumulatiivisen stressin ennusmerkkejä ovat esimerkiksi väsymys, kyllästyminen ja ahdistus. Tästä voi edelleen seurata fyysisiä oireita, kuten flunssaa, ruoansulatusvaivoja, päänsärkyä ja nukkumisvaikeuksia. (Rantaeskola ym. 2015, 172.) Työskentely vaikeiden ja järkyttävien asioiden kanssa kuormittaa kaikkia ihmisiä. Tämän seurauksena vaikeiden asioiden kanssa työskentelevän henkilön käsitys siitä, mikä on niin sanotusti normaalia, voi vääristyä. Työn aiheuttamaa kumulatiivista stressiä ei tule ajatella henkilökohtaisena heikkoutena, vaan vaativan työn seurauksena. (Rantaeskola ym. 2015, 172.) Poliisi kohtaa työssään järkyttäviä asioita. Rikostutkinnassa esimerkiksi lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkijat kohtaavat työssään äärimmäistä pahuutta, joka voi aiheuttaa työntekijöissä erilaisia stressireaktioita. Pitkään jatkuneena vaikeasta työstä aiheutuneet oireet voivat johtaa kumulatiiviseen stressiin. Tämä voi edelleen johtaa esimerkiksi hetkelliseen työkyvyttömyyteen. Kumulatiivista stressiä hoidetaan poliisihallituksen järjestämissä posttraumatyöpajoissa. 2.3.7 EMDR EMDR on lyhenne englannin kielen sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing ja tarkoittaa silmänliikkeillä poisherkistämistä ja uudelleen prosessointia. EMDR on psykoterapeuttista hoitoa, joka perustuu mieleen jumittuneen trauman poistamiseen silmäliiketerapiaa käyttämällä. (Hensley 2009, 2, 7.) EMDR-hoitoa tarjotaan poliisin valtakunnallisessa posttraumatyöpajassa. Hoitoon osallistuminen on vapaaehtoista. EMDR-hoitoon pääsee myös yksityiselle terapeutille.

Barbara J. Hensley on kuvannut kirjassaan (2009, 8) EMDR terapian prosessia seuraavasti: 13 Tapahtuma, joka johtaa psykologiseen traumaan. Sopimaton informaatio juuttuu muistiin. Syntyy mielen epätasapaino. Sopimatonta informaatiota prosessoidaan EMDR-hoidolla Trauma löydetään ja sitä stimuloidaan. Informaatio saadaan liikkeelle. Prosessointivaihe Mukautunut informaation prosessointikyky. Ihminen pystyy näkemään trauman positiivisen puolen. Kaavio 1: EMDR prosessi. (kaavio: Hensley 2009, 8.) EMDR-hoidossa arvioidaan ensin asiakkaan turvallisuustekijät, koska traumaattisen materiaalin uudelleen prosessointi voi saada aikaan voimakkaita tunteita. Seuraavaksi edessä on valmisteluvaihe, jossa luodaan terapeuttinen suhde, kerrotaan prosessista ja valitaan vertauskuvia sekä opetetaan kontrollitekniikoita. Näin asiakas pystyy käsittelemään häiritsevää materiaalia. Seuraavaksi valitaan traumaattinen tapahtuma, johon asiakas itse luo mielikuvan. Terapeutti auttaa asiakasta löytämään negatiivisen uskomuksen itsestään, joka liittyy traumaattiseen tapahtumaan. Tällaisia ovat esim. olen arvoton tai olen avuton. Tämän jälkeen terapeutti auttaa asiakasta valitsemaan positiivisen uskomuksen itsestään, joka liittyy traumaattiseen tapahtumaan. Tällaisia ovat esim. olen arvokas tai kykenen toimimaan. Asiakkaan tulee arvioida positiivisen uskomuksen paikkansapitävyys asteikolla 1 7 ja negatiivisen uskomuksen paikkansapitävyyden asteikolla 0 10. Positiiviset uskomukset mitataan VOC-skaalalla (Validity of Cognition Scale) ja negatiiviset uskomukset mitataan SUD-skaalalla (Subjective of Disturbance Scale). (Suomen EMDR yhdistys, Luettu: 10.10.2020.) Seuraavaksi alkaa poisherkistäminen ja siinä keskitytään asiakkaan negatiivisiin uskomuksiin. Asiakas pitää mielessään visuaalisen mielikuvan traumaattisesta

14 tapahtumasta, jolloin prosessia aktivoidaan terapeutin toistamilla silmäliikesarjoilla. Ärsykettä voidaan tehdä myös muuten kuin silmäliikesarjoilla, kuten äänillä. Sarjoja tehdään siihen asti, kunnes asiakkaan SUD-skaala on laskenut nollaan. Tämä tarkoittaa, että alkuperäinen häiriö, joka liittyi traumaattiseen tapahtumaan, on hävinnyt. Tämän jälkeen sama asia tehdään positiiviselle uskomukselle ja sitä kutsutaan juurruttamiseksi. Juurruttamisessa tavoitellaan kuitenkin sitä, että VOC-skaala saataisiin nostettua kuuteen tai seitsemään. Viimeisenä EMDR-hoidossa on kehon tarkistaminen, lopettaminen ja uudelleen arviointi. Kehon arvioinnissa tarkastellaan, jos asiakkaalle on jäänyt vielä käsittelemättömiä traumaattisia muistoja. Tarkistaminen tehdään asiakkaan kehon aistimuksien perusteella. Lopetuksessa asiakas pyritään saamaan emotionaalisesti tasapainoiseen tilaan käymällä läpi erilaisia itsehallintatekniikoita. Tähän loppuu yksittäinen hoitokerta. Uudelleen arviointi tehdään seuraavalla istunnolla, jossa arvioidaan hoidon tulokset ja suunnitellaan hoitoa eteenpäin tarpeen mukaan. (Suomen EMDR yhdistys, Luettu: 10.10.2020.) Edellä on käyty lyhyesti läpi EMDR-hoidon kahdeksan vaihetta. Hensley tuo esille kirjassaan (2009, 41), että jos EMDR-hoidon kahdeksan portaisesta hoitoprosessista ottaa yhdenkin vaiheen pois, ei hoitoa voi kutsua enää EMDR-hoidoksi. Samaa menetelmää käytetään Suomessa poliisin valtakunnallisessa posttraumatyöpajassa, jonka päävetäjänä toimii rikoskomisario Juha Järvelin. Hän on tuonut poliisien posttraumatyöpajat Suomeen Yhdysvalloista yhdessä ylikonstaapeli Pasi Härkösen kanssa. (Korhonen 2019, 1.) 3 TOTEUTTAMINEN 3.1 Tutkimusmenetelmä Tässä opinnäytetyössä käytimme tutkimusotteena kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusta. Tarkemmin toteutimme tutkimuksen teemahaastattelun avulla. Valitsimme laadullisen tutkimusmenetelmän, koska halusimme saada mahdollisimman tarkasti selville Helsingin poliisilaitoksen jälkitoimien tilan tällä hetkellä ja siihen liittyvän prosessin. Lisäksi halusimme saada kriittisten tilanteiden jälkitoimissa mukana olevien henkilöiden mielipiteet siitä, millaisia kehittämiskohteita jälkitoimiin liittyy. Koimme, että saamme teemahaastattelujen avulla parhaiten vastaukset aiheemme keskeisiin kysymyksiin. Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä tulee kyseeseen tutkittaessa ilmiötä, josta ei ole aikaisempaa tietoa. Ilmiöstä halutaan saada kokonaisvaltainen käsitys. Kun tietoa löytyy tarpeeksi, voidaan ilmiötä testata kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kun tutkittavasta

15 asiasta halutaan saada syvällisempi näkemys, käytetään tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista tutkimusotetta. (Kananen 2010, 41.) Emme nähneet tässä kohtaa tarvetta kvantitatiiviselle, eli määrälliselle tutkimusotteelle. Tarkoituksenamme on ollut saada kokonaisvaltainen ja syvällinen katsaus kriittisten tilanteiden jälkitoimiin Helsingin poliisilaitoksella ja pääsimme parhaiten tähän lopputulokseen käyttämällä laadullista tutkimusmenetelmää. Toteutimme haastattelut teemahaastattelun avulla. Koimme tämän mielenkiintoiseksi tavaksi työskennellä tätä työtä tehdessämme. Haastattelujamme voisi luonnehtia ennemminkin molemminpuoliseksi vuorovaikutustilanteeksi, kuin kysymys-vastaustyyppiseksi haastatteluksi. Tällä tavalla saimme luontevamman haastattelutilaisuuden, kun käsittelimme arkojakin aiheita. Haastattelut toteutettiin haastateltavien ehdoilla. Mielestämme on tärkeää luoda haastateltavan kanssa ilmapiiri, jossa vallitsee keskinäinen luottamus. Hyvän ensivaikutelman antaminen on tässä tärkeää. Äänitimme haastattelut haastateltavien luvalla ja sen jälkeen litteroimme haastattelut. Litterointi oli työläs, mutta palkitseva vaihe. Litteroinnin jälkeen haastattelujen analysointi oli helpompaa. Teemoja valittaessa kiinnitetään huomio siihen, että ne kattavat mahdollisimman hyvin tutkittavan ilmiön. Teemahaastattelussa on ideana, että haastattelun alussa ei mennä tarkkoihin yksityiskohtiin. Tällöin kokonaiskuva tutkittavasta ilmiöstä voi jäädä suppeaksi. Kun yksi teema on käsitelty, siirrytään seuraavaan. Yhden teeman osalta edetään siis yleisestä kohti yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Mikäli teemahaastattelussa edetään liian nopeasti yksityiskohtaisiin kysymyksiin, voi jokin tärkeä tieto jäädä saamatta. (Kananen 2010, 55 56.) Olemme avanneet haastattelujen teemat jäljempänä, kappaleessa 3.3 (Haastattelukysymykset). 3.2 Haastateltavat Haastattelimme Helsingin poliisilaitokselta kahta, kriittisten tilanteiden jälkitoimissa työskentelevää henkilöä. Haastateltavat esiintyvät nimillä Haastateltava 1 ja Haastateltava 2 anonymiteetin takaamiseksi. Haastattelut toteutettiin heinäkuun ja elokuun aikana vuonna 2020. Olimme yhteydessä sähköpostitse yhteen Helsingin poliisilaitoksen purkukeskustelijaan, joka suositteli meille haastateltavia. Lähestyimme ensimmäistä haastateltavaa sähköpostitse sopiaksemme haastatteluajan. Toisen haastattelun sovimme kasvotusten haastateltavan kanssa. Haastatteluista on poistettu sellaiset yksityiskohdat, joiden perusteella haastateltavat olisivat yksilöitävissä. Kävimme Helsingin poliisilaitoksen poliisipastorin luona tiedustelemassa, jos häntä voisi haastatella aiheeseen liittyen.

16 Keskustelussa kuitenkin ilmeni, ettei Helsingin poliisilaitoksen poliisipastorilla ole erityistä roolia kriittisten tilanteiden jälkihoidossa. Poliisipastoria voidaan käyttää apuna jälkitoimissa, mutta tarvetta tälle ei ole ollut. Haastateltava 1 on toiminut purkukeskustelijana 2000-luvun alusta asti. Työurallaan hän on työskennellyt kenttäpoliisina erilaisissa työtehtävissä ja eri yksiköissä. Haastateltava 1 on nähnyt jälkitoimien kehityksen pitkän poliisiuransa aikana. Tätä avataan lisää tutkimustuloksissa. Haastateltava 2 on toiminut poliisin posttraumatyöpajassa vertaistukihenkilönä vuodesta 2013 lähtien. Lisäksi hänellä on kokemusta asiakkaan roolista posttraumatyöpajassa. Haastateltavalla 2 on omakohtaista kokemusta EMDR-hoidosta, jota avataan tutkimustuloksissa. Haastateltava 2 työskentelee tällä hetkellä Helsingin poliisilaitoksella rikostutkintayksikön väkivaltarikostutkinnassa. Koimme, että kaksi haastateltavaa riittää työn luotettavuuden ja laadun takaamiseksi. Halusimme saada tiedon siitä, miten jälkitoimet hoidetaan Helsingin poliisilaitoksella aina kriittisestä tilanteesta, posttraumatyöpajaan asti. Haastateltava 1 kertoi haastattelussaan, ettemme tulisi saamaan aiheeseen liittyen erilaisia vastauksia muilta purkukeskustelijoilta. 3.3 Haastattelukysymykset Jaoimme haastattelukysymykset kolmeen eri teemaan haastatteluiden tekemisen ja litteroimisen helpottamiseksi. Suunnittelimme teemat luvussa yksi mainitun tutkimusongelman mukaan. Teemojen sisälle loimme erilaisia kysymyksiä, jotka käydään tässä luvussa läpi. Teemat pysyivät haastateltavien osalta samoina, mutta kysymyksiä jouduimme osittain muuttamaan, johtuen haastateltavien erilaisista työtehtävistä. Haastateltavien vastaukset käydään tarkemmin läpi luvussa neljä. Teema 1, eli traumaattisen tilanteen jälkihoidon prosessi Helsingin poliisilaitoksella. Tässä teemassa halusimme haastateltavan 1 osalta tietää purkukeskustelijoiden ohjaajakoulutuksesta ja sen kestosta, kuka määrää jälkihoitoprosessin aloitettavaksi ja miten jälkihoitoprosessi kulkee alusta loppuun Helsingin poliisilaitoksella. Haastateltava 2 osalta teema sisälsi kysymyksiä siitä, miten posttraumatyöpajaan hakeudutaan Helsingin poliisilaitokselta, mitä eri rooleja posttraumatyöpajassa on ja kuinka paljon osallistujia sinne otetaan.

17 Teema 2, eli jälkitoimien eri muodot Helsingin poliisilaitoksella. Tässä teemassa halusimme haastateltavan 1 osalta tietää, mitä jälkitoimien eri muotoja käytetään Helsingin poliisilaitoksella ja miten ne toteutetaan, missä eri tilanteissa jälkihoitotoimenpiteet järjestetään sekä milloin tiettyjä jälkihoitotoimenpiteitä järjestetään. Tällä tarkoitetaan luvussa kaksi mainittuja defusing ja debriefing -menetelmiä. Haastateltavan 2 osalta halusimme tässä teemassa kysyä posttraumatyöpajan erilaisista jälkihoitotoimenpiteistä. Tarkoituksenamme oli erityisesti keskittyä EMDR-hoitoon. Teema 3, eli Jälkihoitotoimenpiteiden nykytilanne ja kehittämiskohteet Helsingin poliisilaitoksella. Tässä teemassa halusimme molempien haastateltavien osalta tietää heidän oman näkemyksensä jälkitoimien muutoksesta, nykytilasta sekä mahdollisista kehittämiskohteista Helsingin poliisilaitoksella. Haastateltavan 2 kohdalla keskityimme myös posttraumatyöpajan kehitykseen ja osallistumismahdollisuuksiin Helsingin poliisilaitokselta. 4 TUTKIMUSTULOKSET Luvussa 4.1 ja 4.2 käydään Helsingin poliisilaitoksen jälkitoimien taustaa, järjestämistä ja prosessia läpi käymämme keskustelun pohjalta haastateltavan 1 kanssa. Luvussa 4.3 käydään läpi posttraumatyöpajaa haastateltavan 2 tietojen ja kokemusten perusteella. Tekstissä käytetään haastateltavien kertomusten tueksi muita lähteitä. Näihin on tekstissä erikseen viitattu. Luvussa 4.4 haastateltavat 1 ja 2 kertovat kehitysehdotuksia kriittisten tilanteiden jälkitoimien parantamiseksi Helsingin poliisilaitoksella. 4.1 Jälkitoimien taustaa Helsingin poliisilaitoksella Tässä alaluvussa kuvataan haastateltavan 1 kertomia asioita liittyen jälkitoimien taustaan Helsingin poliisilaitoksella. Jälkitoimia alettiin kehittää Helsingin poliisilaitoksella 1990-luvun aikana. Alkuun purkukeskustelua pidettiin turhanpäiväisenä. Ammattiauttajia, eli tarkemmin psykologeja hankittiin ulkopuolelta, joka kuulosti järkevältä siihen aikaan. 1990-luvulla pelkästään sana purkukeskustelu tai debriefing oli kirosana vanhempien poliisien keskuudessa ja

18 traumaattisempaa oli pelätä purkukeskustelua, kuin itse keikkaa. 2000-luvun alussa ymmärrettiin, että purkukeskustelun vetäjän täytyy olla poliisi. Haalarit höyryää vielä keikan jälkeen ja siihen tulee joku ulkopuolinen, joka kysyy, että miltä nyt tuntuu. Varmaan jokainen tajuaa, että se ei ole järkevä idea. Haastateltava 1 Lasse Nurmi on toiminut psykologina puolustusvoimissa, ja Keskusrikospoliisissa sekä kirjoittanut kirjoja aiheeseen liittyen. Nurmi on ollut yksi jälkitoimien päävetäjistä, joka on kouluttanut poliiseja eri yksiköissä ympäri Suomea. Nurmi on kouluttanut Helsingin poliisilaitoksen purkukeskustelijoita useamman päivän pituisilla koulutuksilla. Purkukeskustelijoilla on joka vuosi yksi koulutuspäivä, jossa asioita käydään läpi. Tämä malli toimii, eikä useammalle koulutuspäivälle ole tarvetta. Nykyään uudet purkukeskustelijat koulutetaan Helsingin poliisilaitoksella työpaikkakoulutuksena. Nurmi ymmärsi jälkitoimien tarpeellisuuden 1990-luvulla poliisikoululla sattuneen onnettomuuden jälkeen, jossa kiinniottoa demonstroinut poliisi ampui vahingossa maalimiehenä toimineen poliisin. Nurmi oli tuolloin paikalla ja hän oli pitämässä purkukeskusteluja tilanteessa mukana olleille henkilöille. Helsingin Sanomat on kirjoittanut aiheesta uutisen, jossa kerrotaan poliisikoululla olleen kenttä- ja hälytystoimen taktiikkakurssi. Taktiikkakurssilla oli 24 poliisia eri puolilta Suomea. Maalimiehenä toiminut poliisi Kuisma Pihlaja oli esittänyt harjoituksessa rosvoa. Kiinniottoa suorittaneen poliisin tyhjä lipas oli vaihtunut kesken harjoituksen täyteen, ja tämä oli ampunut Pihlajaa ylävartaloon. (Helsingin Sanomat 13.10.1995, Poliisi ampui virkatoverinsa harjoituksessa. Tyhjä lipas oli vaihtunut täyteen, Luettu: 21.9.2020.) Poliisiammattikorkeakoulun pihan onnettomuuspaikalle on istutettu muistomerkiksi pihlaja, kunnioittaen uhrin muistoa. Nurmen lisäksi Helsingin poliisilaitoksen jälkitoimien kehitykseen on vaikuttanut poliisipastorina toiminut Carita Pohjolan-Pirhonen. Pohjolan-Pirhonen oli ensimmäinen Suomessa palkattu poliisipastori. Hän jäi eläkkeelle Helsingin poliisilaitokselta vuonna 2018. Nykyisen poliisipastorin vastuulla on myös rikosseuraamuslaitos (RISE) ja maahanmuuttovirasto (MIGRI). Työnkuvan laajentumisen takia hän ei kuulu enää jälkitoimien toimenkuvaan. Poliisipastori on kuitenkin käytettävissä, jos häntä tarvitaan. Koko ajan tullaan alaspäin siitä, että milloin purkukeskusteluja voidaan pitää. Ennen piti olla joku ammuskelu tai itsemurha. Nykyään se voi olla vain joku tapaus töissä. Haastateltava 1

19 Tällä hetkellä Helsingin poliisilaitoksella on 16 purkukeskustelijaa. Rikosylitarkastaja Jonna Turunen on Helsingin poliisilaitoksen jälkitoimien pääkoordinaattori. Muutos entiseen näkyy siinä, että rimaa on laskettu ja purkukeskusteluja järjestetään pienemmällä kynnyksellä, joka helpottaa osallistumista. Nykyään purkukeskusteluihin osallistuneet henkilöt ovat kokeneet, että niihin on mukavaa osallistua. Monipartiokeikalla jokin toimintatapa voi jäädä mietityttämään. Purkukeskusteluissa näihin kysymyksiin saa useasti vastauksen. 4.2 Purkukeskustelun järjestäminen ja prosessi Tässä alaluvussa kuvataan haastateltavan 1 kertomaa liittyen purkukeskustelun järjestämiseen ja prosessiin Helsingin poliisilaitoksella. Purkukeskustelu pidetään lähtökohtaisesti työvuoron aikana. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kiveen hakattu sääntö. Jos työvuoro venyy ja purkukeskusteluun määrätyt henkilöt kokevat, ettei keskustelua tarvitse heti järjestää, voidaan purkukeskustelu järjestää seuraavana päivänä tai seuraavan työvuoron aikana. Esimiehillä on lähtökohtaisesti suurin vastuu seurata alaisiaan ja ilmoittaa johtokeskukseen mahdollisista jälkipuintia vaativista tilanteista. Jos ryhmänjohtaja ei ota, tai ymmärrä ottaa asiaa käsiteltäväkseen, on johtokeskuksen vastuulla järjestää tarvittavat jälkitoimet. Koordinaattorit voivat myös itse ottaa asian käsittelyyn, mutta vastuu on esimiehillä ja johtokeskuksella. Me ei hoideta täällä ketään. Me katsotaan, tarvitseeko joku hoitoa ja annetaan mahdollisuus hakeutua sinne. Meillä on suorat numerot ja sähköpostit, jolla apua tarvitseva saa yhteyttä hoitotahoon, jos sitä tarvitsee. Haastateltava 1 Prosessi alkaa aina esimiehestä. Esimies voi määrätä alaisen purkukeskusteluun tai vaihtoehtoisesti kysyä alaisen omaa mielipidettä jälkitoimien tarpeesta. Purkukeskustelu järjestetään saman työvuoron aikana, mikäli se on mahdollista. Keskustelussa käydään tapahtumat ja sen herättämät tunteet läpi. Keskustelun tarkoituksena ei ole syyllistää tai pohtia tekikö joku väärin. Keskustelun vetäjä kertoo osallistujille mahdollisista jälkioireista, joita saattaa ilmetä viikkoja tai kuukausiakin tapahtuman jälkeen. Näitä saattaa olla mm. unettomuus tai posttraumaattinen stressireaktio. Keskustelun pohjalta katsotaan, tarvitseeko henkilö jatkohoitoa uusien purkukeskustelujen tai työterveyden muodossa. Tämän jälkeen on ammattilaisen vastuulla arvioida, tarvitseeko työntekijä sairaslomaa, lääkkeitä tai muuta

20 vastaavaa hoitoa. Poliisin työtehtäviin se ei kuulu. Yleistä on, ettei työntekijä koe tarvitsevansa jatkohoitoa asiassa, mutta siihen tarjotaan mahdollisimman hyvät välineet. Työntekijä voi myös itse kertoa tarvitsevansa apua. Näissä tilanteissa purkukeskustelija on säännöllisesti yhteydessä työntekijään. On erittäin tärkeää, ettei työntekijää jätetä yksin murheiden kanssa. Purkukeskustelun venyessä voidaan sopia, että pidetään toinen seuraavan työvuoron aikana. Näitä voidaan merkitä virallisesti työvuorolistaan, jolloin siitä tulee työvelvoite. Tällä tavalla pystytään hieman painostamaan ihmisiä, jotka eivät halua osallistua purkukeskusteluihin. Purkukeskustelussa ei ketään kuitenkaan pakoteta puhumaan, eikä siitä myöskään ketään rangaista, jos työntekijä haluaa siitä kokonaan kieltäytyä. Purkukeskusteluja voidaan järjestää myös erilaisilla kokoonpanoilla, tilanteen mukaan. Myös kahden keskeinen keskustelu pystytään tarvittaessa järjestämään. Jos purkukeskustelijoita ei ole tavoitettavissa, on yleisjohdon vastuulla soittaa siihen koulutettu henkilö töihin. Voinko mä olla vakuuttunu, ettei joku sano sitten kuulusteluissa, että kyllä se puhu vähän eri tavalla siellä purkukeskustelussa. Tai mun keskustelu saattaa vaikuttaa siellä muihin läsnäolijoihin, jos oon ite vähän, että mitähän siinä tilanteessa sattui ja joku vakuuttavasti sanoo, miten se tilanne meni. Se voi alkaa muokkaamaan omaa muistikuvaa. Haastateltava 1 Purkukeskustelussa luottamuksellisuus on se, mitä yritetään pitää johtoajatuksena. Pöytäkirjoja ei tehdä ja esimiehille ei puhuta asioista, joita purkukeskusteluissa on käyty läpi. Jos tilanne on ollut niin traumaattinen, ettei henkilö ole työkykyinen, pitää tästä ilmoittaa esimiehelle. Jos henkilö ei ole työkykyinen annetaan hänelle tarvittavat yhteystiedot ja ohjeistetaan kääntymään työterveyden puoleen. Yhteystietoina annetaan suora numero tai sähköposti nimetylle henkilölle työterveydessä. Tällä halutaan välttää sitä, ettei työntekijä soita tai laita viestiä henkilölle, jolle hänen yksityisasiansa eivät kuulu. Monestihan se on siviilielämässä niin, että sulla on joku asia, joka painaa ja sitkun sä saat sen sanottua, niin se ei enää ookkaan niin paha. Sitkun sä vaan jatkat ja jatkat, niin se asia neutralisoituu. Haastateltava 1 Esimiehen vastuu korostuu myös jälkihoitotoimenpiteiden jälkeen. Esimiehen täytyy olla tietoinen siitä, jos alaisella on traumaattinen kokemus taustalla. Trauma voi vielä näkyä käytöksessä tai mahdollisesti työtehtävissä riskikäyttäytymisenä. Pahimmillaan tilanne voi purkautua stressaavalla työtehtävällä ja aiheuttaa vaaratilanteita. Esimiehen huomattaessa huolestuttavaa käytöstä, on työntekijä ohjattava takaisin jälkihoitotoimenpiteisiin.

21 Kriittinen tilanne Esimies, johtokeskus tai koordinaattori aloittaa prosessin Purkukeskustelu järjestetään Käydään tilanne läpi ja arvioidaan jatkohoidon tarve Jatkohoito työterveyden kautta Puoli vuotta myöhemmin mahdollisuus osallistua posttraumatyöpajaan Kaavio 2: Jälkihoidon prosessi Helsingin poliisilaitoksella. (kaavio: Haastateltava 1 & 2) 4.3 Posttraumatyöpaja Tässä alaluvussa kuvataan haastateltavan 2 kertomaa liittyen posttraumatyöpajaan ja sinne hakeutumisesta. Posttraumatyöpajoja järjestetään tällä hetkellä kaksi kertaa vuodessa. Työpajojen ajankohdat sijoittuvat marraskuulle ja tammikuulle. Mieltä järkyttäneestä tilanteesta pitää olla kulunut vähintään puoli vuotta. Posttraumatyöpajat järjestetään tällä hetkellä Porissa, Yyterin virkistyshotellissa ja se kestää kolme päivää, tiistaista torstaihin. Virkistyshotellin alueelta ei saa poistua työpajan keston, eli kolmen päivän aikana. Ideana on, että työpajaan tullut henkilö saa kaiken mahdollisen avun. Asioihin pureudutaan niin syvälle, että posttraumatyöpajassa tulee olla kolme päivää valvovan silmän alla. Työpajan vetäjät ovat paikalla maanantaista perjantaihin. Maanantaina he tulevat valmistelemaan työpajaa sekä jakamaan asiakkaiksi tulevia henkilöitä ryhmiin. Torstai-iltana vertaistukihenkilöille järjestetään purkukeskustelutilaisuus, jotta työpajassa käsitellyt asiat eivät jää vaivaamaan heidän mieltään.

22 Vuonna 2012 posttraumatyöpajoihin otettiin mukaan kumulatiivisen stressin hoito. Siitä lähtien posttraumatyöpajaan on hakeuduttu myös rikostutkinnan puolelta. Posttraumatyöpajaan hakeudutaan erinäisten syiden vuoksi. Taustalla voi olla kentällä tapahtunut äkillinen järkyttävä tapahtuma, rikostutkinnassa pitkään kasaantunut stressi vaikean työnkuvan takia, siviilielämässä tapahtunut muutos tai tapahtuma, joka vaikuttaa työhyvinvointiin. Lisäksi posttraumatyöpajaan voidaan hakeutua myös käsittelemättömistä lapsuuden traumoista, jos ne vaikuttavat henkilön työhyvinvointiin. Posttraumatyöpajaan hakeutumisen syynä voi olla mikä tahansa asia, jos se vaikuttaa työhyvinvointiin. Haastateltava 2 avasi meille posttraumatyöpajan kulkua alusta loppuun. Posttraumatyöpajassa keskustellaan alkuun isossa ryhmässä ja tarkoitus olisi kertoa, miksi on hakeutunut työpajaan. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse puhua, mikäli ei halua. Tässä vaiheessa asiaa ei tarvitse avata kovinkaan syvällisesti. Suurin osa osallistujista uskaltaa kuitenkin olla rohkeita ja pistää itsensä likoon, eli kertoa koko ryhmälle posttraumatyöpajaan hakeutumisen syyn, tai edes pienen osan itselleen vaikeasta asiasta. Tämän jälkeen päivät ollaan omissa vertaistukiryhmissä, jossa omia mieltä järkyttäneitä asioita käydään hyvinkin syvällisesti läpi. Tarina, jonka osallistuja on kertonut ensimmäisenä päivänä, voi nyt pienryhmässä olla jokin ihan muu, josta osallistuja ei vain halunnut muiden kuullen isossa ryhmässä puhua. Henkilöt on jaettu vertaistukiryhmiin samankaltaisten asioiden perusteella. Näin henkilöt saavat eniten apua vertaistuesta ja he huomaavat, etteivät ole ainoita, jotka ajattelevat tietyistä asioista tietyllä tavalla. Se vertaistuki, joku sanoo sen saman asian mitä sä oot miettiny. Et nää on normaaleja asioita epänormaalissa tilanteessa. Haastateltava 2 Kun sä sanotat sun tunteita, se voi viedä kaikkia eteenpäin. Kaikkien niiden tunteiden sanottaminen, että sä saat kerrottua siitä asiasta ja tuotat sen, se auttaa sua paranemaan ja se voi auttaa muita. Haastateltava 2 Pelkästään se, että sä tuut siihen ja kuuntelet, voi auttaa. Tai että sä kerrot jotain asiaa, niin se voi auttaa jotain sun vieressä istuvaa. Niille reaktioille ei vaan voi mitään. Haastateltava 2 Posttraumatyöpajassa täytyy ensin olla asiakkaana, ennen kuin voi itse toimia vertaistukihenkilönä. Posttraumatyöpajassa pureudutaan mieltä järkyttäneisiin asioihin niin syvälle, että siellä täytyy ensin olla käynyt asiakkaana. Vertaistukihenkilöinä toimii poliiseja mm. kenttäpoliisista, karhuryhmästä, päivittäistutkinnasta sekä lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnasta. Ideana on, että vertaistukihenkilöinä toimii erilaisia ihmisiä ja erilaisissa