40 vuotta uhanalaisten lajien suojelua Suomessa Pertti Rassi, ympäristöministeriö
Uhanalaisten lajien suojelussa tuloksia jo ennen 1970-lukua Laulujoutsen kuva P. Rassi
Vuonna 1970 lajiensuojelusta vastasi valtion luonnonsuojeluvalvojan toimisto Luonnonsuojeluvalvojan lisäksi henkilökuntaan kuului apulaisluonnonsuojeluvalvoja ja pari virkamiestä sekä sihteeri.
Syksyllä 1973 tilanne muuttui Luonnonsuojeluvalvojan toimisto siirtyi maa- ja metsätalousministeriöön ja sen nimeksi tuli luonnonvarainhoitotoimisto. Se sai pari uutta virkaa. Keskeisimpänä tehtävänä oli luonnonsuojelualueverkon kehittäminen. Uhanalaisten lajien täsmäsuojeluun ei kovin paljon voimavaroja liiennyt. Osa uhanalaisista lajeista, riistalajit ja kalat kuuluivat ministeriössä toiselle osastolle.
Mies ja ilves kuva Matti Mela
Karhu kuva P. Rassi
Ahma kuva P. Rassi
Luonnonsuojelujärjestöillä merkittävä rooli uhanalaisten lajien suojelussa Suomen Luonnonsuojeluliitto oli organisoinut mm. kotkan pesien tarkastustoiminnan jo vuodesta 1958 lähtien. Vuodesta 1970 tätä tarkastustoimintaa ohjasi luonnonsuojeluvalvojan toimisto. Vuonna 1972 perustetun Maailman Luonnonsäätiön Suomen Rahaston myötä uhanalaisten lajien suojelu tehostui merkittävästi. Rahastolla on ollut lukuisia projekteja uhanalaisten lajien suojelemiseksi.
Maailman Luonnonsäätiön WWF Suomen rahaston projekteja:. Merikotka 1973-> luokka 2010 VU Metsäpeura 1973-> NT Muuttohaukka 1974-> VU Valkoselkätikka 1978-> EN Jokihelmisimpukka 1978-> EN Saimaannorppa 1979 -> CR Liito-orava 1984-> VU Kiljuhanhi 1984 -> CR Putkilokasvityöryhmä 1990-> Kovakuoriaistyöryhmä 1991->
Yhteispohjoismainen uhanalaisten lajien arviointityö alkoi 1970-luvulla Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteistyöelimen ympäristöasioiden virkamieskomitean alaisuudessa toimi luonnonsuojelutyöryhmä vuodesta 1974 lähtien. Suositusten mukaisesti se valmisteli Pohjolan yhteisen uhanalaisten lajien luettelon 1978. Arviointi tapahtui Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereiden mukaisesti.
Pohjolan vuoden 1978 uhanalaisten lajien arviointi Arvioinnin kohteena oli 90 eläin- ja 190 kasvilajia. Niistä arvioitiin kahdeksan eläinlajin hävinneen (Suomesta yksi, tammihiiri) ja 23 eläinlajia erittäin uhanalaiseksi (Suomessa esiintyviä 11) sekä 31 lajia vaarantuneeksi ja 18 harvinaiseksi. Kasvilajeista hävinneitä oli kuusi (Suomesta vain vesipähkinä), erittäin uhanalaisia 24 lajia (Suomessa esiintyviä viisi) sekä vaarantuneita 60. Luokkaa harvinaiset ei käytetty.
Pohjolan uusi arviointi julkaistiin vuonna 1982 Arviointi perustui vuoden 1981 tilanteeseen. Muutokset edelliseen arviointiin olivat vähäisiä. Suomesta hävinneissä eläinlajeissa uudelleen löytynyt tammihiiri oli korvautunut vesikolla. Työryhmä päätyi ehdottamaan, että luetteloa korjattaisiin seuraavan kerran kolmen vuoden sijasta viiden vuoden päästä 1987. Seuraava yhteispohjoismainen tarkastelu ilmestyi kuitenkin vasta 1995.
Pohjolan kansalliset arvioinnit 1970- luvulla Pohjolan yhteiset luettelot perustuivat 1970-luvun puolivälissä laadittuihin kunkin maan alustaviin lajiluetteloihin. Niitä ilmestyi Norjassa 1974, Tanskassa 1977 ja Ruotsissa 1977 lähtien
Suomen ensimmäinen uhanalaisten lajien luettelo 1975 Suomessakin julkaistiin ensimmäinen luettelo vuonna 1975. Luettelon laatijana oli Kalevi K. Malmström Suomen WWF:stä. Luettelo sai osakseen ankaraa kritiikkiä. Lähinnä luokan harvinaiset katsottiin sisältävän paljon lajeja, joihin ei tuonaikaisten vaatimusten mukaisesti kohdistunut suoraa ihmisen aiheuttamaa uhkaa.
Luonnonvarainneuvoston ehdotus uhanalaisten lajien selvittämisestä 1982 Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva parlamentaarinen luonnonvarainneuvoston esitti laajaa uhanalaisten lajien selvittämistä vuonna 1982.
Maa-a ja metsätalousministeriö asetti toimikunnan 1983 Sen tehtävänä oli: - selvittää Suomen ja sen eri osa-alueiden uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit, - pyrkiä selvittämään uhanalaisten lajien vähentymiseen vaikuttavat tekijät, - tehdä ehdotukset uhanalaisten lajien suojelun ja hoidon tavoitteiksi ja - suunnitella uhanalaisten lajien seurantajärjestelmä
Laaja toimikunta Toimikunnassa oli puheenjohtajan ohella 16 jäsentä ja neljä sihteeriä. Valmisteleva työ tehtiin kolmessa kolmessa osassa: kasvi-, selkärankais- ja selkärangattomien eläinten jaostoissa. Työryhmä piti jaostot mukaan lukien 175 kokousta. Työtä auttoivat 255 asiantuntijaa.
Toimikunnan kokoonpano
Työ valmistui syyskuussa 1985 Toimikunta arvioi 35% Suomen tuolloin tunnetuista n. 40 000 eliölajista. Vain selkärankaisista, putkilokasveista, perhosista ja nilviäisistä arvioitiin kaikki lajit Uhanalaisiksi katsottiin 1051 lajia (7 %), joista 83 arvioitiin hävinneiksi. Kaikkien luokiteltujen lajien elinympäristöt ja uhanalaisuuden syyt ilmaistiin lyhentein.
Suomi kiipesi kansallisten arviointien kansainväliseen kärkeen Mietinnön liiteosissa oli kuvaukset esiintymistietoineen kaikista uhanalaisista lajeista. Yleinen osa käännettiin englanniksi. Työ sai paljon myös kansainvälistäkin kiitosta. Sitä myös arvosteltiin ankarasti etenkin biologien toimesta. Elinympäristöjen suojelu nousi viiveellä keskustelun aiheeksi.
Miten arviointi onnistui?, esimerkkinä kovakuoriaiset Tunnetuista 3 560 kuoriaislajista arvioitiin 1985 70 %. Niistä uhanalaisia oli 141 (6%). Tarkastin hävinneiksi (17 lajia), erittäin uhanalaisiksi (22) ja vaarantuneiksi (24) arvioitujen lajien uusimman arvioinnin mukaiset luokat.
Miten arviointi onnistui?, esimerkkinä kovakuoriaiset 1985 2010 RE CR EN VU NT DD LC POIST H (17) 9 4 2 2 % 53 24 12 12 E (22) 5 5 1 6 3 1 1 % 23 23 5 27 14 5 5 V (24) 1 4 6 8 2 3 4 17 25 33 8 12
Toimikunta teki 89 ehdotusta suojelun ja seurannan järjestämisestä Se ehdotti mm. uuden arvioinnin valmistelemista viiden vuoden välein. Seuraava arviointi ilmestyikin vuonna 1991.
Arviointien väliksi 10 vuotta Viisi vuotta osoittautui liian lyhyeksi arviointiväliksi Suomessa. Jatkossa arvioinnit laaditaan 10 vuoden välein. Seuraavat arvioinnit valmistuivat vuosina 2000 ja 2010. Arviointien kattavuus kasvoi hitaasti.
Lainsäädäntö parani Vuodelta 1923 peräisin olevaa luonnonsuojelulakia korjattiin 1987 ja uudelleen 1991. Lakiin uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien käsite. Erityisesti suojeltujen lajien suojelusuunnitelmat. Suomi liittyi Euroopan yhteisöön 1.1.1995. Lintu- ja luontodirektiivit. LIFE-NATURE-hankkeet Lopulta joulukuussa 1996 uusi luonnonsuojelulaki.
Suojelusuunnitelmat Tarkoitus oli, että kaikille erityisesti suojeltaville lajeille laaditaan suojelusuunnitelmat (1996:n lain mukaan ohjelmat). Valmisteluvauhti alkuun ripeää 1990-luvulla lähes 150 suunnitelmaa. 2000-luvulla vauhti hiipui.
Uhanalaisten lajien suojelu ja hoito -momentti Merkittävin uhanalaisten lajien suojeluun ja hoitoon käytettävissä oleva määräraha on YM:n yleismenojen yksi momentti. Sen suuruus oli 1990-luvulla n. 200 000 euroa. 2000-luvulla määrä nousi runsaaseen 400 000 euroon. Määrärahaa jaettiin alueellisille ympäristökeskuksille uhanalaisten lajien inventointiin ja esiintymien hoitoon Kasvava käyttötarkoitus oli eliötyöryhmien toiminnan edistäminen.
Eliötyöryhmät Eliötyöryhmät syntyivät WWF:n työryhmätoiminnan jatkeena ja ne toimivat aluksi WWF:n siipien alla. Vähitellen YM rahoitusosuus kasvoi ja lopulta YM vastasi rahoituksesta kokonaan. Tällä hetkellä toiminnassa 13 ryhmää. Niiden merkitys asiantuntemuksen välittämisessä on hyvin suuri.
Jokainen laji on uhanalainen, kunnes toisin todistetaan. Uhanalaisten lajien etsintä on yhä selkeämmin muuttunut jokaisen lajin statuksen arvioimiseksi. Uhanalaiset lajit toimivat luonnonsuojelun tehokkuuden parhaimpana mittarina. Uhanalaiset lajit myös ilmentävät ympäristössämme tapahtuvia, ehkä hyvinkin haitallisia muutoksia. Lajien kantojen suuret muutokset pitäisi aina selvittää, esimerkkinä varpunen.
Varpuskannan kehitys Kangasalla päätutkimuskohteessa 1966-1992 80 70 60 50 40 30 20 10 0 PESIVIÄ YKSILÖITÄ 100 KUOLLEISUUS % 80 60 40 20 0
Kiitos mielenkiinnostanne!
So Long, and Thanks for All the Fish