Uusia videoita pohjoismaisena yhteistyönä 1 / 2005 Missä lapsi voi saada eniten rakkautta? Tejping silta leikin ja todellisuuden välillä Tejpingin aakkosia sosiaalityössä Vuoden 2005 PRIDEkouluttajakoulutus Kokemuksia PRIDEkouluttajakoulutuksesta Toiminnallisuuden 8 varovaista askelta Toiminnalliset menetelmät
Pohjoismaista yhteistyötä PRIDE-valmennus on saatu käyttöön kaikissa pohjoismaissa ja niissä on viriämässä uudenlaista yhteistyötä. Pohjolan ensimmäinen PRIDE-maa oli Ruotsi, joka osti ohjelman pari vuotta ennen Suomea, 1990-luvun alussa. PRIDE-projektin alkuaikoina saimme ruotsalaisilta neuvoja PRIDEn soveltamisessa ja saatoimme myös oppia heidän tekemistään virheistä. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa oli muutenkin vireää pidimme yhteisiä seminaareja ja loimme hyödyllisiä kontakteja. Seuraavana mukaan tuli Norja, jossa valtio otti aktiivisen roolin PRIDE-ohjelman rahoittajana ja toteuttajana. Viimeisenä mukaan ovat tulleet Tanska ja Islanti. Tanskassa ohjelman omistaa yksityinen järjestö ja siellä haetaan vielä toteuttamistapoja kun taas Islannissa toimintaa organisoi sosiaali- ja terveysministeriö. Suomi on ollut edelläkävijä PRIDEn periaatteiden hyödyntämisessä lastensuojelutyössä. Tästä osaamisen ja organisoinnin rikkaudesta on mahdollista ammentaa uusia voimavaroja kaikkien pohjoismaiden käyttöön. Pesäpuu on vuodesta 2004 ollut myös NOFCA:n (Pohjoismainen sijaishuollon järjestö) jäsen. Yhteistyö NOFCA:ssa tarjoaa mahdollisuuden tarkastella suomalaisia perhehoidon käytäntöjä suhteessa muiden Pohjoismaiden käytäntöihin. Lainsäädäntömme ja toimintakulttuurimme ovat paljolti samanlaisia, joten on mielenkiintoista etsiä vastausta siihen, mikä selittää suuria eroja esimerkiksi perhehoidon ja laitoshoidon kesken eri maissa. Pohjoismaiset kollegat ovat ottaneet voimakkaasti kantaa laitoshoitoon ja nähneet sen lapsen edun vastaisena. Ruotsissa ja Norjassa perhehoitoon sijoitetaan 70 80 prosenttia lapsista, kun Suomessa jäädään alle 50 prosentin. Tilastoinnin erilaisuus selittää osan eroista. Mikä sitten selittää, että perhehoidon määrä on taas kääntynyt laskuun Suomessa? Norjan perhehoidon hyvä tilanne on ymmärrettävä. Siellä valtion on ottanut vastuun sijaishuollon toteuttamisesta ja osoittanut sekä rekrytointiin, valmennukseen, täydennyskoulutukseen että tukeen runsaasti voimavaroja. Suomessakin on vihdoin pysähdytty miettimään perhehoidon kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on tämän vuoden alussa palkannut selvityshenkilön tarkastelemaan perhehoitoa. Yksi osa selvitystä on vertailla Suomen tilannetta muihin pohjoismaihin. Selvitys valmistuu kevään aikana. Lapsen oikeus perheeseen ei toteudu, jollei perhehoidon kehittämiseen panosteta voimakkaasti. Yksittäisen kunnan väestömäärä on useimmiten liian pieni perhehoidon palvelujen toteuttamiseksi - tarvitaan riittävän suuri väestöpohja. Tämäkin on kaikkien pohjoismaiden yhteinen ongelma. Norjassa ongelma on ratkaistu portaittaisella organisoinnilla lääni keskeisenä toimijana, Islannissa maa on jaettu lastensuojelupiireihin, Tanskassakin on pyritty suurempiin yksiköihin ja Suomessa etsitään nyt toimivampaa järjestelmää kuntien yhteistyön kautta. Pohjoismaissa haetaan myös linjauksia sille, miten sijaisperheiden tuki tulisi toteuttaa. Yhteisenä tavoitteena tuntuisi olevan se, että panostetaan erityisesti lapsen ensimmäiseen vuoteen sijaisperheessä. Perhettä tuetaan monin tavoin ja tiiviisti. Tällä pyritään siihen, että voitaisiin tehdä luotettava arvio lapsen tulevien vuosien sijoitukselle, tavoitteena pysyvyyden aikaan saaminen. Ainoastaan Islannissa on käytössä pysyvä sijoitus, mutta muutkin pohjoismaat etsivät tapaa saada ryhtiä sijoitusten suunnittelemattomuuteen. Parhaimmillaan pohjoismainen yhteistyö antaa meille tietoa ja uusia ideoita. Esittelemmekin tässä tiedotteessa pohjoismaisen yhteistyön satoa. Toivomme, että ne herättävät uusia ideoita ja innostusta ja auttavat kehittämään perhehoitoa. Uusia videoita pohjoismaisena yhteistyönä Kaikki viisi pohjoismaata käyttävät tällä hetkellä PRIDE-valmennusta uusien perheiden valmennuksessa. Suomen ohella Norjassa ennakkovalmennus on edennyt hyvin. Perhehoidon kehittäminen Norjassa on muutoinkin voimakasta, osittain siitäkin syystä, että resurssit ovat riittävät. PRIDE-valmennuksen omistaa Norjan valtio ja sekä valmennus että sijaisperheiden tuki on alueellisesti organisoitua ja valtion tukemaa. Ruotsissa PRIDE-valmennus on Gävlen kuntayhtymän hallinnassa. Islannissa ja erityisesti Tanskassa PRIDE-valmennus on vasta aluillaan. Tanskassa perhehoidon yksityisiä palveluja tuottaa 14 järjestöä, joista yksi omistaa ja käyttää tällä hetkellä PRIDEa. Kaikkien maiden kokemukset PRIDEsta ovat erittäin myönteiset. Menetelmää ja sen rakennetta pidetään hyvänä ja palautteen perusteella myös pohjoismaisten perheiden kokemus on erittäinen myönteinen. Yhteistyö pohjoismaiden kesken onkin edellä mainituista tekijöistä johtuen helppoa. Myös haasteet PRIDEn kehittämisessä ovat yhteiset ja yhteneväiset. Yhteistyö on käynnistynyt videoiden merkeissä. Tanska on tuottanut jo kaksi videota; toinen on dokumentti sijaissisaruudesta (The Loyal Children) ja toinen sijoitettujen lasten vanhemmista (We Are Still Your Mum and Dad). Sisällöltään dokumentit vastaavat hyvin myös meidän suomalaisten tarpeisiin. Tanskalaisten sijaissisarusten ajatukset, tunteet ja toiveet ovat vastaavia kuin mitä suomalaiset sijaissisarukset ovat viestittäneet ja Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on Teksti Pirjo Hakkarainen tullut esiin. Pesäpuu on tehnyt sopimuksen videoiden hankkimisesta ja tekstittää ne suomeksi. PRIDE-valmennuksen ohella niitä voi hyödyntää esim. perhehoidon koulutuksissa ja työnohjauksessa, biologisten vanhempien ryhmissä sekä sijoitettujen nuorten kanssa. Varsinainen pohjoismainen yhteistyöhanke käsittää uuden valmiusvideon tuottamisen. Valmiuksissa on kyse vanhempien valmiuksista, joita jokainen lapsi vanhemmaltaan tarvitsee. Jo nyt Suomessa sijais- ja adoptiovanhemmuudessa vaadittavat viisi PRIDE-valmiutta ovat sovellettuna käytössä avohuollossa. Lapsen elämäntilanteen kartoitustyöskentelyn raameina, valmiudet auttavat yhdessä arvioimaan lapsen elämäntilannetta ja vanhemman valmiuksien toteutumista lapsen elämässä. PRIDE-valmiudet sisältävät vanhemmuuden ytimen ja ovat siksi hyvin käyttökelpoisia laajemminkin lastensuojelussa, ei pelkästään perhehoidossa. Uusi kehitteillä oleva video pohjautuu PRIDE-valmiuksiin, mutta sen käytön ei ole tarkoitus rajoittua pelkästään perhehoitoon eikä valmennusvaiheeseen. Sen toivotaan olevan hyödyllinen väline käsiteltäessä ja arvioitaessa vanhemman valmiuksia. Aikataulullisesti videon on suunniteltu valmistuvan tänä vuoden lopulla. Toivomme, että pohjoismainen yhteistyö jatkuu myös PRIDE-kouluttajien vertaistoiminnan muodossa. Olemmekin esittäneet Norjalle toiveen järjestää kouluttajien tapaaminen vuoden 2006 keväällä! Kevätterveisin, Raili Bäck-Kiianmaa toiminnanjohtaja 2 3
Teksti Anna-Liisa Koisti-Auer Missä lapsi voi saada eniten rakkautta? Tukholmalaisten sosiaalityöntekijöiden ajatuksia sukulaissijaisvanhemmuudesta Seitsemän tukholmalaista sosiaalityöntekijää vieraili Helsingin toimistossa tutustuen järjestössämme kehitettyyn sukulaissijaisvanhempien valmennusta ja valintaa koskevaan työskentelymalliin. Vieraitamme kiinnosti, miten Suomessa suhtaudutaan sukulaissijaisvanhemmuuteen ja millaisia kokemuksia meillä siitä on. Ruotsissa vuonna 1999 voimaan tullut laki edellyttää, että mahdollisuus lapsen sijoittamiseen sukulaisperheeseen pitää tutkia aina, kun lapsi tarvitsee kodin ulkopuolista sijaishuoltopaikkaa. Lain voimaantulon jälkeen sukulaissijoitusten määrä on kasvanut, ja esimerkiksi Enskede- Årstan alueella Tukholmassa lähes seitsemänkymmentä prosenttia uusista lasten perhesijoituksista oli vuonna 2004 sukulaissijoituksia. Laitoksiin sijoitetaan Ruotsissa myös entistä vähemmän lapsia, mikä Enskede-Årstassa tarkoitti viime vuonna sitä, että vajaasta viidestäkymmenestä sijoitetusta lapsesta vain noin kymmenen sijoitettiin laitoksiin. Sukulaisuussuhde sijaisvanhempiin vahvistaa lapsen identiteettiä Sukulaissijoituksista tehtyjen tutkimusten myönteiset tulokset ja käytännön kokemukset ovat muuttaneet sosiaalityöntekijöiden asenteita entistä myönteisemmiksi sukulaissijaisvanhemmuutta kohtaan Ruotsissa. Arvioidessani vaihtoehtoisia sijaishuoltopaikkoja mietin yhä enemmän sitä, missä lapsi voi saada eniten rakkautta, 4 totesi Harriet Hallin. Sukulaissijaisvanhempien sitoutuminen lapseen on yleensä vahva, mikä lisää mahdollisuutta, että sijoitus kestää silloinkin, kun eteen tulee vaikeuksia. Sukulaisuussuhde sijaisvanhempiin vahvistaa myös lapsen identiteettiä ja hänen yhteenkuuluvuuttaan sijaisperheeseen. Isovanhempien korkea ikä ei saisi automaattisesti merkitä sitä, ettei heitä hyväksytä sijaisvanhemmiksi, totesivat ruotsalaisvieraamme. Aika, jonka lapsi saa elää isovanhempiensa hoidossa, voi olla lapselle ja hänen identiteettinsä kehitykselle niin arvokas, että sijoitus kannattaa tehdä, vaikka lapsi mahdollisesti jouduttaisiinkin myöhemmin sijoittamaan toiseen perheeseen. Myöhempi sijoitus isovanhemmilta ei merkitse lapselle samalla tavoin uutta sijoitusta kuten silloin, kun lapsi joudutaan siirtämään muusta sijaisperheestä. Jotta sukulaissijaisvanhemmat voivat onnistua tehtävässään, sosiaalityöntekijöiden on tärkeää ymmärtää ja hyväksyä, että sukulaissijaisperheet tarvitsevat yhtä lailla tukea ja apua kuin muut sijaisperheet, sosiaalityöntekijät korostivat. Usein tuen tarve voi olla suurempikin. Tuki on myös kyettävä sovittamaan sukulaissijaisvanhempien tarpeisiin, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalityöntekijän kerran viikossa tapahtuvaa yhteydenottoa perheeseen tai sitä, että sijaisvanhempana toimivalle isoäidille järjestetään mahdollisuus säännölliseen rentoutumiseen ja vapaaseen vaikkapa laivaristeilyllä Tukholman ja Helsingin välillä. Lasten hoidosta ja kasvatuksesta maksettavat korvaukset määräytyvät Ruotsissa samoin perustein sekä sukulaissijaisperheille että muille sijaisperheille. Sosiaalityöntekijät pitivät tärkeänä, että sukulaissijaisvanhemmat ovat taloudellisten korvausten osalta samassa asemassa kuin muut sijaisperheet. Kun sosiaalitoimi maksaa sukulaissijaisvanhemmille kunnon korvaukset heidän suorittamastaan työstä, se voi samalla edellyttää sijaishoidon tasoltakin enemmän ja vaatia esimerkiksi perheiden osallistumista säännöllisesti täydennyskoulutukseen. Sukulaissijaisvanhemmuuteen liittyy monia haasteita Eräs haasteista on, miten arvioida perheen sopivuutta sukulaissijaisvanhemmaksi erityisesti silloin, kun sijoitettava lapsi jo asuu sukulaisperheessä. Tukholmalaiset sosiaalityöntekijät kertoivat arvioivansa sukulaisperheet perinteisesti haastatellen ja käyttäen apuna haastattelua seuraavaa taustaryhmää. kehittämässä työskentelymallissa heitä kiinnosti erityisesti perheiden valmennuksen ja arvioinnin yhdistäminen samaan prosessiin. Lasten kanssa työskentelyn merkityksestä keskustellaan Ruotsissa samalla tavoin kuin meillä. Vaikka laki Ruotsissa Pesäpuu on saanut oman tiedottajan Olen 26-vuotias lappilaistyttönen. Muutin Jyväskylään opiskelujen perässä, jotka tällä hetkellä alkavat olla melkolailla loppusuoralla. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa yhteisöviestintää, solubiologiaa ja biokemiaa. Viime vuonna työskentelin Perhehoitoliitossa sekä tiedottaja-toimitussihteerin äitiysloman sijaisena että osa-aikaisena tiedottajana. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta tulla Pesäpuuhun tiedottajaksi, niin otin pestin ilomielin vastaan! Toimenkuvaani kuuluu muun muassa tiedotteen teko, internet-sivujen päivitys sekä kaikenlainen yhteydenpito muun muassa teidän, arvoisat lukijamme, kanssa. Minuun voi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa mieltä askarruttavissa asioissa! Aurinkoisesti, Suvi määrää, että sosiaalityöntekijän on tavattava lasta myös ilman vanhempia tai sijaisvanhempia, käytännössä sosiaalityöntekijät eivät aina näin toimi. Myös silloin, kun lapsi on sijoitettuna sukulaisperheessä tai sijoitusta vasta arvioidaan, olennainen osa sosiaalityöntekijän työtä pitäisi olla työskentely lapsen kanssa. Ruotsalaisten sosiaalityöntekijöiden tapaaminen osoitti, että pohdinnat sukulaissijaisvanhemmuudesta, sen mahdollisuuksista ja haasteista ovat hyvin samankaltaisia molemmissa maissa. Tapaamisessa huomio kiinnittyi ruotsalaisten sosiaalityöntekijöiden myönteisiin käsityksiin ja kokemuksiin sukulaissijaisvanhemmuudesta. Toivottavasti ennakkoluuloton ja positiivinen asenne välittyy entistä enemmän myös meihin suomalaisiin. Pesäpuu jatkaa omalta osaltaan työtä sukulaissijaisvanhempien aseman kohottamiseksi samalle tasolle muiden sijaisperheiden kanssa. Keskustelut ja tietojen vaihto sukulaissijaisvanhemmuudesta ja ruotsalaisten sosiaalityöntekijöiden välillä jatkuvat. Suunnitelmissa on myös valtakunnallisen seminaarin järjestäminen sukulaissijaisvanhemmuusteemasta ensi vuonna ja tekeillä on tutkimus sukulaissijaisvanhempien asemasta. 5 Yhteystiedot: Suvi Sunnarborg puh. 014-332 2561, gsm 040 535 4073 sähköposti suvi.sunnarborg@pesapuu.fi
TEJPING silta leikin ja todellisuuden välillä Menetelmäkoulutuksen antia Uppsalasta, 4. 5.2.2005 Tejping on draamaterapeuttinen työskentelymenetelmä, jota käytetään Ruotsissa ja Norjassa lapsilähtöisessä perheterapiassa sekä sosiaalityössä. Norjalainen psykologi Martin Soltvedt on kehittänyt Tejping-metodin eli keskustelun leikin avulla ( leksamtal ) työskentelyyn lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Menetelmä on saanut vaikutteita mm. kehityspsykologian teorioista, lapsilähtöisestä perheterapiasta, psykodraamasta sekä narratiivisuudesta. Tejping rakentuu monien entuudestaan tuttujen elementtien varaan, mutta on silti menetelmänä erityisen innoittava ja oivaltava. Tejpingin päämääränä on vuoropuhelun synnyttäminen asiakkaan kanssa leikin avulla. Tapaamisissa henkilö voi hahmotella pienten maalattujen puunukkien avulla omaa verkostoaan, elämäntilannettaan, ristiriitojaan tai traumaattisia kokemuksiaan. Kaikki tapahtuu näyttämöillä, jotka asiakas saa teipata alustaan (esim. maalarinteipillä). Alustana voi toimia myös hiekkalaatikko. Näyttämöiksi tai tapahtumapaikoiksi voi tilanteesta riippuen muodostua koti, sijaiskoti, lastenkoti, oma huone tai vaikkapa koulu. Lasten kanssa työskenneltäessä myös vanhemmat saavat olla läsnä. Tällöin kannattaa tilanteeseen varata kaksi työntekijää. Lasten kanssa työskenneltäessä leikki ja toiminnallisuus ovat vähintäänkin puheen vertaisessa roolissa, kun välitetään ajatuksia ja mielikuvia toisille. Leikkiessään lapsi voi kokea olevansa osaava, kompetentti kertoja. Leikki lievittää jännitystä ja auttaa ottamaan etäisyyttä siihen, mitä on tapahtunut tai mitä lapsi tulee kertomaan. Lapsen pöydälle tai hiekkalaatikkoon rakentama näyttämö antaa työntekijälle kuvan tilanteesta lapsen näkökulmasta käsin. Pulmakohtiin on mahdollisuus yhdessä pohtia ja kokeilla erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Todellisuuden kuvaamisen lisäksi voidaan tilanne rakentaa myös sellaiseksi, miltä asiakas haluaisi sen näyttävän. Muutoksen havainnollistaminen ja kuvaaminen voi alkaa muokata todellisuutta toivotunlaiseksi. Myös työntekijä voi ottaa osaa hahmotteluleikkiin alter ego (toinen minä) nukkensa Teksti Christine Välivaara avulla. Oman hahmonsa avulla työntekijä kannustaa asiakasta vuoropuheluun ihmettelemällä, kyselemällä ja haastamalla toimintaan. Leikkijää houkutellaan luomaan kertomuksia ja löytämään rakentavaa vuorovaikutusta näyttämöllä olevien henkilöhahmojen välille. Vuoropuhelussa voi olla edustettuina yhtä hyvin asiakkaan ulkoisia kuin sisäisiäkin rooleja ja ajatuksia. Tejpingiä voidaan siis käyttää käyttää paitsi konkreettien ristiriitatilanteiden (ulkoiset konfliktit) myös tunnetason pulmien (sisäiset konfliktit) havainnollistamiseen. Leikkijän sisäiset ajatukset ja tunteet ovat ikään kuin ääniä päässä, joita voi myös havainnollistaa nukein (esim. rakkaus, viha, pelko). Puuhahmojen avulla pyritään luomaan uusi ulottuvuus, tila, jossa asiakkaan ongelma saa hahmon, tulee näkyväksi ja havainnollistetuksi. Tejpingissä osallistujien katse on pöydässä, leikkijät ovat kumartuneina näyttämön äärelle ja keskustelut käydään nukkien välillä. Syntyneen välimatkan ja ajatusten ulkoistamisen (eksternalisaation) avulla asiakkaan on helpompi löytää avaimia lukkiutuneisiin tilanteisiinsa. Leikinomaisen työtavan avulla voi lähestyä vaikeita teemoja ja nähdä ratkaisuja sekä konkreettisella että symbolisella tasolla. Leikki tukee keskustelua, helpottaa asiakasta tuottamaan kertomusta tai kuvaamaan sitä, miltä tilanne tai ongelma näyttää. Havainnollistaminen auttaa ihmistä työstämään traumaa tai tutkimaan vaihtoehtoisia polkuja yhdessä asetettuun päämäärään pää- Käytännön kokemus: semiseksi. Teippaamisen myötä osallistujien itseymmärrys lisääntyy. Kielteinen näkemys elämästä ja omasta itsestä voi vähitellen muuttua vahvistavaksi ja toivontäyteiseksi tulevaisuustarinaksi, joka lisää leikkijän elämänhallintaa ja kantaa häntä vaikeuksien yli. Tejpingin hyödyntäminen työmenetelmänä ei välttämättä edellytä työntekijältä terapeutin valmiuksia. Lapsia ja perheitä työssään kohtaavat voivat hyödyntää leikinomaista työtapaa oman ammattinsa viitekehyksestä, osaamisesta ja tavoitteista käsin. Lastensuojelussa ja sijaishuollossa Tejping soveltuu erinomaisesti mm. lapsen verkostojen kartoittamiseen, sijoitetun lapsen arjen ja kokemusten tavoittamiseen, elämänvaiheiden tarkasteluun, ja voimavarojen näkyväksi tekemiseen. Tejpingin avulla lapsen kanssa työskentelystä tulee enemmän yhteistä tekemistä kuin kysymyksillä pommittamista. Kokeilin verkostokartan tekemistä Tejpingin avulla 7 10 -vuotiaiden sijoitettujen lasten vertaisryhmässä. Toinen ohjaajista (itsekin sijaisvanhempi) teippasi oman verkostonsa malliksi. Pyysin sen jälkeen lapsia yksi kerrallaan valitsemaan itseään kuvaavan hahmon, teippaamaan pöytään talonsa sekä asettamaan sinne nukkensa. Seuraavaksi lapset saivat valita nukkeja kuvaamaan perheenjäseniään. Kaikki asettivat sijaisperheensä jäsenet vierelleen taloonsa. Sen lisäksi he teippasivat toisiin taloihin syntymäperheensä sekä muun läheisverkostonsa. Lapset kuvasivat syntymäperhettään samanlaisena kuin se lähtökohtaisesti oli ollut. Eronneet syntymävanhemmat esitettiin yhdessä asuvina - myös kuolleet perheenjäsenet olivat mukana. Lapset toivat leikkiessään esiin syitä, miksi olivat tulleet sijoitetuiksi ja siinä vaiheessa osa asetti syntymävanhempansa eri taloihin. Eräs lapsista tekikin oivalluksen katsottuaan toisten Tejping-työskentelyä ja tiivisti näkemänsä vertaistukea tihkuvaan loppupäätelmään mehän kaikki asutaan sijaisperheissä ja meidän kaikkien syntymävanhemmilla on alkoholisairaus!. 6 7
Tejpingin aakkosia sosiaalityössä Teksti Christine Välivaara Suosittelemme: Herkkäviritteinen kuvakirja lapsen surusta Teksti Christine Välivaara 1. Ennakkovalmistelut Selvitä vanhemmille etukäteen, mistä tulet lapsen kanssa puhumaan. Valitse materiaali lapsen iän ja teeman mukaan. Sovi työnjaosta vanhemman ja lapsen työntekijän välillä. Varaa riittävästi aikaa kontaktin luomiseen lapseen. 2. Esittäytyminen Työntekijät esittäytyvät ja kertovat, mitä tänään tullaan tekemään. Keskustelun tarkoitus ja rajaus selitetään niin, että lapsi ymmärtää. Tutustutaan tilaan. 3.Hahmojen valitseminen Lähde liikkeelle vallitsevasta hetkestä. Aloita teippaamalla alustaan oma työpaikkasi ja aseta oma nukkesi sinne. Annat samalla mallin lapselle. Kumarru pöydän yli ja liikuta hahmoa. Verkostokartta: Anna lapsen valita itselleen hahmo ja nukkeja kuvaamaan ihmisiä, jotka ovat hänelle tärkeitä tai joiden kanssa hän on asunut. Pyydä lasta asettamaan nuket alustalle teipattuihin neliöihin, taloihin tai huoneisiin. Elämänpolku: Pyydä lasta teippaamaan paikat (tai asettamaan pikku-taloja alustalle), joissa hän on asunut. Käy paikkoja läpi lapsen kanssa. 4. Kertomuksen/tilanteen rakentaminen aloitus myönteisillä asioilla Kysy ensin jostain myönteisestä kokemuksesta tai tilanteesta. Tee selväksi, että lapsella on vanhempien lupa kertoa myös vaikeista asioista ja tapahtumista. Lämmittelyvaihe voi joskus kestää pitkään lähestyttäessä emotionaalisesti latautunutta asiaa. Voit auttaa kysymällä esimerkiksi: Voitko näyttää, miten päiväsi sujuu, kun olet kotona äidin luona. a) Ulkoinen ristiriitatilanne: Selitä yksilötyöskentelyssä, että katsotte tarkemmin tilannetta, jossa henkilö tuntee itsensä huonosti kohdelluksi tai uhatuksi. Perheen kanssa työskennellessäsi kerro, että katsotte tarkemmin tilannetta, jossa perheen jäsenet joutuvat konfliktiin toistensa kanssa. Pyydä lasta teippaamaan tapahtumapaikka sekä valitsemaan itselleen hahmo. Myös perheen jäsenet saavat valita itselleen hahmot. Anna lapsen asettaa hahmot paikoilleen ko. tilanteeseen. Pyydä näyttämään, kuinka tilanne alkoi ja eteni. Lapsi saa liikutella nukkeja tuottamansa kertomuksen mukaisesti. Voit tehdä kysymyksiä myös vanhemmille. b) Sisäinen ristiriita: Työntekijä teippaa pöydälle sisäisen huoneen. Asiakas saa valita itseään kuvaavan hahmon ja asettaa sen tilaan. Pyydä valitsemaan nukke kuvaamaan toivotonta ja masentunutta puolta itsessä sekä hahmo toiveikkaalle ja myönteiselle puolelle. Kumpi hallitsee? Mitä hahmot sanovat sinulle? Miten vahvistaa myönteistä? Kuka voi auttaa sinua, kun sinulla on huolia? 5. Lopetus ja jäähdyttely Päätä leikkikeskustelu myönteiseen vaiheeseen. Kiitä nukkesi avulla muita nukkeja rohkeudesta ja vie työskentelyn päätteeksi työntekijän hahmo kotiin. Lopuksi vielä kiitetään ja annetaan kasvokkain kannustava palaute: Teit hyvää työtä. Vuoden 2005 Finlandia Junior -palkinnon voittaja Riitta Jalonen: Tyttö ja naakkapuu. Kuvitus Kristiina Louhi. 47 s. Tammi, 2004. Minä tiedän ikävän. Se on sellaista, jonka tuntee joka puolella itsessään. Eniten se tuntuu vaatteiden sisällä, mutta minä en tarkalleen tiedä missä. Joskus se sattuu kurkkuun ja korviinkin. Kurkusta tulee jotenkin paksu ja korviin pistelee niin kuin olisi pakosta juossut oikein kovaa vaikka ei olisi yhtään jaksanut. Kukaan ei näe siihen paikkaan, jossa ikävä eniten tuntuu. Äidilläkin on sellainen paikka. Äiti on pitänyt sylissä ja kertonut. Vaikka en ole vastannut, olen minä kuunnellut mitä on sanottu. Kun on istunut sylissä, se paikka, jonne ei näe, on pienentynyt. Riitta Jalosen kirja, Tyttö ja naakkapuu, on koskettava kuvaus lapsesta surun keskellä. Kristiina Louhen lämpimät kuvat tukevat kirjan vakavaa, mutta silti selviytymiseen ja tulevaisuuteen suuntaavaa sanomaa. Kirja kuvaa lapsen elämän käännekohtaa; isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia perheessä. Tuokiokuvaus etenee pienen tytön sisäisenä puheena. Lapsi miettii elämänsä tapahtumia rautatieasemalla isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen asuinpaikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu. Lämpimät muistot isästä kulkevat elokuvana silmien edessä. Tyttö ja naakkapuu on upea ja monitasoinen kirja, joka sytyttää sekä aikuisen että lapsen. Iltasaduksi se ei tosin sovellu, ajatuksia ja tunteita nostattavan luonteensa vuoksi. Kirja tarjoaa kuitenkin hyviä aineksia perheen tai lähipiirin kuolemantapauksen käsittelyyn sekä lapsen myös kouluikäisen surutyöhön. Kirjan lukemiseen kannattaa varata häiriötön ympäristö ja riittävästi aikaa jälkipuintiin, joka voi olla esim. juttelua, sylissä pitämistä, musiikkimaalausta tai muuta puuhastelua yhdessä. Jotkut lapset voivat haluta vetäytyä omaan rauhaan tunteidensa kanssa. Silloin pelkkä tietoisuus aikuisen saatavilla olosta voi riittää. Muistoa ei unohda, vaikka sitä ei koko ajan ajattelisikaan. Se elää minun sisälläni ja kulkee mukana. Muisto ei koskaan lopu. Muuta kirjallisuutta lapsen surusta: Surevan lapsen kanssa. Erkkilä, Jaakko; Holmberg Tiina; Niemelä, Sirkku ja Ylönen, Hilkka (toim). 2003. SMS-Tuotanto Oy. Surutyö. Poijula, Soili. 2002. 2. painos. Kirjapaja Oy. Yhdessä suru on helpompi kantaa. Tuettu suru -projekti ja Suomen mielenterveysseura (toim). 2004. SMS-Tuotanto Oy. 8 9
Vuoden 2005 Teksti Pirjo Hakkarainen PRIDE-kouluttajakoulutus loppusuoralla! Jälleen tänä vuonna koulutus kiinnosti monia sosiaalityöntekijöitä ja sijais- ja adoptiovanhempia. Kaikkiaan koulutuksessa on mukana 18 osallistujaa kunnista, Pelastakaa Lapset ry:stä ja tänä vuonna myös Adoptioperheet ry:stä. Kokemuksia PRIDE-kouluttajakoulutuksesta Muutamaan aikuiskoulutuksen periaatteeseen peilaillen Teksti Tuija Raitanen; sijaisäiti, tuleva PRIDE-kouluttaja Uusin, PRIDE-valmennuksen käyttöön ottanut kaupunki on Turku. Uusista sijaishuoltoyksiköistä, Pohjois-Savon sijaishuoltoyksikkö saa kaksi uutta sijaisvanhempikouluttajaa. Tampereen PRIDE-kouluttajien määrä puolestaan lisääntyy neljällä uudella kouluttajalla. Perheiden rekrytointi ja ryhmien kokoaminen onnistui hyvin Kouluttajakoulutukseen sisältyviä valmennusryhmiä käynnistyi tänä keväänä peräti yhdeksän, eli kaikki valmennusta järjestävät tahot saivat ryhmän kokoon. Perheiden rekrytointi on onnistuttu todella hyvin! Tai voisiko jopa kysyä, merkitseekö tämä perhehoidon kiinnostavuuden lisääntymistä, sillä aikaisempina vuosina tilanne ei ole ollut näin hyvä? Jo viime vuonna PRIDE-valmennukseen osallistuneiden perheiden määrä lähes kaksinkertaistui verrattuna vuoteen 2003. Kaikkiaan koulutuksessa olevien parien valmennusryhmiin osallistuu 60 pariskuntaa sekä kaksi yksinäistä eli yhteensä 122 henkilöä. Ryhmien koko vaihtelee 12 16 henkilöön. Suurin osa valmennukseen osallistuvista perheistä harkitsee ensisijaisesti sijaisvanhemmuutta. Erityisesti kansainvälistä adoptiota harkitsevia on noin neljännes. PRIDE-valmennuksen vakiintuminen osaksi suunnitelmallista perhehoitoa on vahvistunut viime vuosina. Hyvän perhehoidon tavoitteet, turvata jokaiselle lapselle hyvin valmentautunut perhe ja perheelle oikeus saada ennakkovalmennus, ovat paremmin saavutettavissa! Mutta ongelmiakin on! PRIDE-valmennus kokonaisuudessaan ja siihen liittyvä perheiden rekrytointi ja ryhmän kokoaminen on myös vaativa ja aikaa vievä prosessi kouluttajille. Erityisesti sosiaalityöntekijäkouluttajat joutuvat joskus kohtuuttomiin työtilanteisiin valmennuksen aikana. Heidän muut työtehtävänsä eivät siirry kenenkään toisen hoidettaviksi, vaan ainoastaan siirtyvät ajallisesti odottamaan valmennuksen päättymistä. Onko perhehoidon kehittäminen valmennuksen osalta tapahtunutkin ainakin osittain sosiaalityöntekijäkouluttajien kustannuksella; heidän työmääränsä lisääntymisellä? Kuinka usein käy niin, että joku toinen lapsi ja perhe joutuvat odottamaan, työtekijän turvatessa palveluja toiselle lapselle ja perheelle? Missä ja miten vaadittavat resurssit on huomioitu ja turvattu? Laadukas perhehoito vaatii aina myös resursseja, mutta pitkällä aikavälillä se tuo myös helpotusta työhön. Tilanteessa, jossa palveluja ollaan kehittämässä tai niitä ei ole riittävästi, esim. valmennettua sijaisperhereserviä, tarvittaisiin ainakin väliaikaisesti helpotusta PRIDE-kouluttajina toimivien sosiaalityötekijöiden työmäärään. Pesäpuu on vuosia ottanut asiaan kantaa ja suosittaa, että valmennuksen järjestäjäorganisaatiot huomioisivat sekä kouluttajakoulutuksen että valmennuksen vaativana, mutta merkittävänä perhehoidon säilymisen kannalta ja turvaisivat kouluttajille riittävät resurssit tähän työhön. Kun lähes kaksikymmentä lastensuojelun ammattilaisnaista kokoontuu yhteen, on alun hiljaisuuden, varovaisuuden ja vaisuuden pakko olla vain alkukankeutta. Vain muutama tovi ja kokemusten jakaminen sai aikaan tunnun, että Varalan urheiluopiston pienehkö opiskelutilamme täyttyi elämän kokoisista tarinoista. Niiden kautta syntyi Tähän joukkoon kuulun -tunne. Eikä se jakaminen loppunut sen kummemmin saunan lauteilla kuin majoitustiloissakaan; vasta kun huonekaverin vuoteen suunnasta tulleet kommentit lyhenivät ja unen tultua kokonaan loppuivat, oli pakko myöntää, että oppimiseen tarvitaan untakin. Opimme tekemällä Välillä vaihdettiin osia: kouluttajat hyppäsivät pois lavalta ja pistivät meidät opiskelijat tulevaan rooliimme ryhmän eteen. Turvalliselta ryhmältä oli helppo ottaa vastaan palautetta, jossa sai kuulla sekä vahvuuksistaan että kehittämistarpeistaan. Opiskelun punainen lanka on kokemuksellisuus; harjoitteiden avulla saa kokea, mitä on syntyä toivottuna ja kasvaa turvallisessa ympäristössä hoivaa saaden, mitä taas kasvaa turvattomuudessa ja epävarmuudessa ilman hoivaavia aikuisia, millaista on kun joku repii elämänsuunnitelmasi, tai mitä on tulla siirretyksi pois omasta kodista vieraaseen ympäristöön ilman mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan. Opimme vaiheittain ja ennakoimattomasti Opiskelu ei ollut pelkkää auvolaa; kun oli opiskelupäivän aikana soviteltu yhtä jos toistakin takkia ylle monessa roolissa käyden yhtä aikaa adoptiota tai sijoitettua lasta olkapäällä kannatellen (mielikuva, jota kouluttajat kannustivat vaalimaan), tuli vastaan myös raja: tänään ei yhtään enempää. Täytyi saada aikaa sulatella, lähteä ulos, soittaa kotiin, olla vaan Opimme parhaiten henkilöiltä, joista pidämme varsinkin, kun vaatimukset ja odotukset ovat selkeitä Naurujamme ja itkujamme jakaneet seniorikouluttajamme Anja, Pirjo ja Anna-Liisa pitivät huolen siitä, että nämäkin oppimisen edellytykset täyttyivät. Ryhmäläiset oppivat toinen toisiltaan, ja sekin oli helppoa, koska me kaikki olimme niin mukavia! Lukemattomilla (Niitä oli paljon!) fläpeillään kouluttajat pitivät meitä ajan tasalla niin viiden valmiuden, ryhmäsopimusten, arvioinnin kuin työjärjestyksenkin suhteen. Koulutus ei ole mennyt hukkaan Vaatimattomuus sikseen: Huippu koulutuspaketti, mainiot kouluttajat, ainutlaatuiset koulutettavat ja fantastiset uudet PRIDE-ryhmät. 10 11
Teksti Johanna Barkman Toiminnallisuuden 8 varovaista askelta Toiminnallisia menetelmiä mm.: Sadut, tarinat Kuvallinen ilmaisu, kuvat, kortit, valokuvat Kädentyöt, esim. savityöt Musiikki Teatterileikit, draama Leikit, pelit Liikunta, seikkailu Ruoanlaitto, leipominen Toiminnallisen työskentelyn kenttä on laaja. Toiminnallisuus lasten ja nuorten kanssa on sitä, että lapset ja nuoret pääsevät ilmaisemaan itseään heille luontaisella tavalla. Lastensuojelussa toiminnallisuudella on omat hoidolliset ja kasvatukselliset tavoitteensa sekä viitekehykset, jotka asettavat toiminnalle rakenteen. Usealle lapsensuojelun piirissä olevalla lapselle on luonnollisempaa toimia kuin puhua omasta elämästään. Lapsella saattaa olla vaikeuksia kuvata kokemuksiaan, nimetä tunteitaan tai ylipäätään ymmärtää omaa kokemusmaailmansa, joka on rakentunut monien huolien ja murheiden näyttämöksi. Parhaimmillaan toiminnallisuus tarjoaa lapselle turvalliset puitteet, joiden sisällä hän voi tarkastella elämänsä kysymyksiä. Toiminta tuo kokemuksille välimatkaa. Toiminta voi etäännyttää ne itsestä, jolloin huolia ja murheitakin on helpompi kesyttää. Välineiden ja menetelmien käytössä on kuitenkin ehtoja ja edellytyksiä, jotka on hyvä ottaa huomioon toiminnallisessa kohtaamisessa. Ohessa on eräitä huomionarvoisia lähtökohtia toiminnalliseen työskentelyyn lasten ja nuorten kanssa. Mun Stoori -kortit tulevat myyntiin elokuussa 2005! Mun Stoori -kortit on kehitetty nuorten kanssa käytettäväksi toiminnalliseksi välineeksi. Kortit on kehitetty St Lukesin resurssikeskuksessa Australiassa ja suomennettu Pesäpuussa. 32 kortin ulkoasu on monitahoinen ja kiehtova, mutta niiden sanallinen viesti on hyvin yksinkertainen. Mun Stoori -korttien avulla voimme tutkia toimintatapojamme, valintojamme, arvojamme ja sitä kautta lisätä itseymmärrystämme. Mun Stoori-kortit tarjoavat käyttökelpoisen työvälineen tunteiden ja ajatuksien heijastamiseen ja vuorovaikutuksen herättämiseen. 1. Motivaatio Olen itse innostunut! Olen kiinnostunut ja innostunut kohtaamastani lapsesta. Toivon, että motivointini välittyisi lapseen. Tiedän, että lasta kiinnostaa eloisa puhe, jossa on ilmeitä, eleitä ja kehollisuutta. 2. Tavoite ja tarkoitus Työskentelyni tavoite ja tarkoitus on kirkkaana mielessäni. Tiedän myös, että työskentelyn edetessä tavoite ja tarkoitus saattavat muuttua. Toiminnallinen väline ei ole itsetarkoitus, vaan lapsen kohtaamisessa se toimii välineenä asettamaani tavoitteeseen ja tarkoitukseen. 3. Toiminnallisen välineen valinta Tiedän, mitä teen ja toiminnallinen väline on minulla hallussani. Olen kokeillut välinettä ja tiedän sen hyvät ja huonot puolet. Otan huomioon lapsen iän ja kehityksen välineen valinnassa. 4. Turvallisuus Luon lapselle turvallisen ympäristön. Teidän, että lapsi ei yksin kasva ja kehity, vaan hän tarvitsee toisen, jonka kanssa voi jakaa omia kokemuksiaan. Tiedän myös, että kasvaakseen ja kehittyäkseen lapsi tarvitsee toisen, joka näkee hänet hyväksyvästi. En metsästä traumoja. Olen lapselle aikuinen, jonka avulla hän voisi saa sanoja tunteille ja selityksiä käyttäytymiselleen. Etenen askeleen kerrallaan, lasta kunnioittaen ja kuunnellen. Toivon, että olen luottamuksen arvoinen. 5. Aito kiinnostus Aito kiinnostukseni lapsen elämää kohtaan välittyy lapseen. Luonteva suhtautuminen myös hälventää minun ja lapsen välisiä rooleja. Voin saada lapsen vuorovaikutukseen kanssani kertomalla omia ajatuksiani ja tunteitani vastavuoroisesti. Kuuntelu ja rauhallisuus, miettimistauot ja hiljaisuus kuuluvat myös osana kohtaamisiin. Tiedän, että luottamuksen rakentuminen on hyvin tunneherkkää, sillä erilaiset tunteet välittyvät sekä lapseen että minuun. Tunteeni saattavat siirtyä lapseen, sillä jos jännitän kovasti, jännittää lapsikin. Molemmat viestivät toisilleen ilmeillä, eleillä, keholla ja eri asennoilla. Lapsen ollessa epävarma, voi hän alkaa arvailla oikeaa tarinaa, joka miellyttää minua. Hän voi myös kokeilla, minkälaisia tarinoita kestän. Olen aikuinen ja välitän lapselle sen, että ymmärrän, kestän kuunnella kauhistelematta. 6. Eettiset kysymykset En käytä lapsen kokemusta väärin. En lupaa lapselle sellaista, mitä en pysty pitämään. En käytä lapsen tarinaa vallanvälineenä. En häpäise lasta tarinallaan enkä juoruile siitä muille. Etsin lapsen tarinaa, ajatuksia ja kokemuksia, todellisia tai kuvitteellisia. Vältän tulkitsemasta niitä. 7. Viimeisen sanan sanoo lapsi Kun lopettelen työskentelyn, jätän reilusti aikaa yhteiseen kivaan tekemiseen, jotta lapselle jäisi hyvä ja levollinen mieli kohtaamisesta. Kannustan selviytymistä ja korostan tarinoita, jotka vahvistavat lapsen itsetuntoa. 8. Käyn mielessäsi kohtaamisen eri vaiheet ja sen herättämät tunteet Tiedostan, että on tärkeää ymmärtää itseään, erityisesti, jos työkseen ymmärtää ja kasvattaa toisia. Kerron siis kohtaamisessa nousseista tunteistani ja ajatuksistani lähimmälleni tai työohjaajalleni. Tiedän, että sijaistraumatisoituminen koskettaa jokaista, joka on tekemisissä traumatisoituneiden lasten, nuorten ja/tai aikuisten kanssa. 12 13
Toiminnalliset menetelmät: osa 1. Tunnepyörä Teksti Christine Välivaara joka kuvasi hänen tunteitaan sillä hetkellä. Sama toistettiin tapaamisen päätteeksi. Tunteiden muuttuminen myönteisemmiksi työskentelyn kuluessa tuli havainnollistetuksi. * Holmberg,T. (2003) Ville Vilkastuksen Tunneseikkailu. Pesäpuu ry Toinen sosiaalityöntekijä rakensi dialogia nuoren kanssa Tunnepyörän avulla. Hän luetteli nuoren elämään liittyviä teemoja, kuten päihteet, koulu, kaverit, disco, äiti, isä jne. Joka sanan kohdalla nuori sai hypätä Tunnepyörän siihen sektoriin, joka kuvasi sanan nuoressa herättämää tunnetta. Sosiaalityöntekijä kirjasi ylös teemoihin liittyvät tunteet ja tämän pohjalta käytiin tarkemmin keskustelua nuoren tunteista ja elämäntilanteesta. Tunnepyörä on värikkäistä kankaista ommeltu pyöreä matto (halkaisija 155 cm), jossa on 12 eri tunnesektoria. Jokaisessa sektorissa on tasku tunnekorttia varten. Pakkaukseen sisältyy 20 tunnekorttia, käyttöohje, liukueste ja suojapussi. Mihin Tunnepyörää voi käyttää? Tunnepyörän avulla lasta voi auttaa tunnistamaan ja ilmaisemaan erilaisia tunteita sekä rohkaista kertomaan kokemuksistaan. Kokemusten jakaminen ryhmässä tarjoaa vertaistukea ja vähentää lapsen kokemaan liittyviä syyllisyyden ja häpeän tunteita. Tunnepyörä soveltuu myös aikuiskäyttöön. Miten Tunnepyörää on käytetty? Vertaisryhmät: Sijoitettujen lasten vertaisryhmässä luettiin pätkä Ville Vilkastuksen tunneseikkailu -kirjaa. * Lapset istuivat tunnepyörän ympärillä ja saivat arvata, mitä tunnetta kirjan päähenkilö, pieni gorillapoika, tuntee. Se lapsista, joka arvasi oikein sai laittaa ko. tunteen nimen sektoriin, joka hänen mielestään sopi kuvaamaan tunnetta. Seuraavaksi hypättiin vuoronperään Tunnepyörään ja kerrottiin tilanne, jossa lähiaikoina on tunnettu ko. tunnetta. Esimerkiksi pettymys-tunteen kohdalla sijoitetut lapset tuottivat seuraavaa: - Olen pettynyt, kun kaaduin ja kaverit nauroivat - Olen pettynyt, kun mun piti päästä käymään äidin luona, mutta en päässytkään - Olen pettynyt, kun ei mentykään viimeksi ulos - En oo koskaan pettyny Tunnepyörästä päästään luontevasti selviytymistä tukevaan jatkotyöskentelyyn. Voidaan esim. pohtia: Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Mistä toiset voivat nähdä, että olet pettynyt? Mitä teet kun olet pettynyt? Mikä / kuka voisi auttaa pääsemään yli pettymyksen tunteesta? Sosiaalityö: Sosiaalityöntekijä pyysi asiakasta tapaamisen aluksi hyppäämään tunnepyörän siihen sektoriin, Perheneuvola: Perheneuvolaan tuli äiti ja murrosikäinen tytär pulmatilanteen kanssa. Psykologi pyysi heitä Tunnepyörän ääreen. Kumpikin sai tunnepyörän avulla kertoa, mitä tunteita ristiriitatilanne heissä herättää. Kokonainen tunti vierähti keskustellen Tunnepyörän äärellä. Tunnepyörä avasi onnistuneen dialogin osapuolten välillä ja auttoi tekemään näkyväksi äidin ja tyttären kokemusmaailmaa. Mitä Tunnepyörää käytettäessä on hyvä ottaa huomioon? Välineeseen on hyvä itse tutustua etukäteen ja harjoitella sen käyttöä sekä miettiä työskentelyn tavoitteet. Ennen Tunnepyörään hyppäämistä kannattaa muistaa virittäytyminen ja lopuksi jäähdyttely. Lapsen tuottaessa omia kokemuksiaan on syytä pysähtyä ja pysäyttää ryhmä kuulemaan ja tarvittaessa tehdä jatkokysymyksiä. Vertaisryhmissä lasten kanssa pysyttäydytään lähiaikojen arkisissa kokemuksissa. Liian pitkissä keskusteluissa lapset väsyvät, joten jatkotyöskentely voi hyvin olla jotain muuta; piirtämistä, maalausta, muovailua, askartelua, leikkiä ja jutustelua tekemisen lomassa. Monesti oivallukset ja korjaavat kokemukset syntyvät ei-kielellisellä tasolla. Tunteiden tunnistaminen lisää elämänhallintaa Ihmisen oman elämänhallinnan kannalta on tärkeää tulla tietoiseksi tunteistaan ja niiden synnyttämistä reaktioista. Tunnepyörässä voi saada sysäyksen kohti tuota tavoitetta. Saamalla tunnetasolla kosketuksen itseensä ja muihin haavoittunut lapsi voi alkaa eheytyä. Eheytymistä tukevat toistuvat ja ennustettavat hoitavat kokemukset arjen vuorovaikutuksessa. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, ovat aina oikeutettuja ja pyrkivät pintaan tavalla tai toisella. On olemassa kuitenkin yksilön kannalta rakentavia ja vähemmän rakentavia tapoja ilmaista tunteita. Oppiessaan tunnistamaan tunteitaan, hyväksyessään ne osaksi omaa minuuttaan ihminen voi löytää uusia selviytymiskeinoja. Itseymmärrys lisää ihmisen joustavuutta ja omaa elämänhallintaa. Ihminen joka tietää paljon muista on ehkä oppinut, mutta ihminen joka ymmärtää itseään on älykkäämpi. Ihminen, joka ohjaa muita on ehkä voimakas, mutta ihminen joka hallitsee itsensä on vielä voimakkaampi. Lao Tse Suojakerros Ekaluokkalaiset Ville ja Eero sammuttivat lastenhuoneen valot pelotellakseen neljävuotiasta Smillaa. He suuntasivat taskulampun valokiilat omiin kasvoihinsa ja pelottavalla äänellä käskivät pientä tyttöä: Kosketa piikkiin, kosketa värttinän piikkiin. Poikien harmistukseksi Smilla tomerana vastasi heille: En kosketa, sillä perheeni rakastaa minua! 14 15
Tulevaa koulutusta: SUKULAISSIJAISVANHEMMUUS Perhekohtainen työskentelymalli sijaisvanhemmiksi haluavien sukulaisten valmennukseen ja valintaan 21. 22.9.2005 (+seurantapäivä keväällä 2006) Pesäpuu ry, Annankatu 16 B 28, 00120 Helsinki Hinta: 210 euroa Ilmoittautuminen: 31.8.2005 mennessä Pesäpuu ry:n toimisto, puh. 014-332 2500 tai sähköposti toimisto@pesapuu.fi Lisätietoja: Anna-Liisa Koisti-Auer, puh. 09-671 567, sähköposti anna-liisa.koisti-auer@pesapuu.fi SIJOITETTUJEN LASTEN VERTAISRYHMÄMALLI OHJAAJAKOULUTUS moniammatillisille ryhmille 27. 29.9.2005 ja 25. 27.10.2005, Varalan urheiluopisto, Tampere Hinta: 950 euroa (-10 %, jos samasta työyhteisöstä on useampi osallistuja) Ilmoittautuminen: 15.6.2005 mennessä Lisätietoja: Christine Välivaara, puh. 014-332 2530, sähköposti christine.valivaara@pesapuu.fi. PRIDE-KOULUTTAJAKOULUTUS 9. 12.1. ja 30.1. 2.2.2006 Varalan urheiluopisto, Tampere. Hinta: 1200 euroa sisältäen koulutuksen (sekä myöhemmin järjestettävät kolme työnohjauspäivää) ja jaettavan materiaalin (mm. PRIDE-kouluttajan opas ja PRIDE-kirja). Ilmoittautuminen: 31.10.2005 mennessä. Lisätietoja: Anna-Liisa Koisti-Auer, puh. 09-671 567, sähköposti anna-liisa.koisti-auer@pesapuu.fi tai Pirjo Hakkarainen, puh. 014-332 2520, sähköposti pirjo.hakkarainen@pesapuu.fi AMMATILLISEN PERHEKOTITOIMINNAN PERUSPILARIT -koulutus pidetään keväällä 2006. Seuraa ilmoittelua mm. kotisivuillamme (www.pesapuu.fi/tulevaakoulutusta.shtml). Koulutus on suunnattu ensisijaisesti vanhemmille, jotka ovat aloittamassa ammatillista perhekotitoimintaa tai jotka ovat toimineet perhekodin vanhempina jonkin aikaa. Koulutus soveltuu myös perhekotien muille työntekijöille. Lisätietoja: Sointu Möller, puh. 09-671 567, sähköposti sointu.moller@pesapuu.fi LAPSEN ELÄMÄNTILANTEEN KARTOITUS -työseminaari 9.11.05 Helsingissä. Työseminaari on tarkoitettu ensisijaisesti niille lastensuojelun työntekijöille, jotka ovat osallistuneet PRIDE ja lastensuojelun avohuolto -kehittämishankkeen ideointityöryhmiin tai Lupaus lapselle Oman työn kehittämiskoulutuksiin. Myös työntekijät heidän työyhteisöistään ovat tervetulleita. Työseminaarissa jaetaan kokemuksia siitä, miten kartoitustyöskentelyä on käytetty ja sovellettu eri kunnissa. Työseminaarin tavoitteena on vahvistaa työskentelymallin käytäntöön siirtymistä. Lähetämme työseminaarista tarkempia tietoja kevään aikana. Seuraa myös ilmoittelua nettisivuillamme (www.pesapuu.fi/tulevaakoulutusta.shtml). Lisätietoja: Sointu Möller, puh. 09-671 567, sähköposti sointu.moller@pesapuu.fi 16