V-luento Kristinuskon perinne ja renessanssi Kristinuskon perinne Ajattelusuuntaus, johon sisältyvät uskomukset ja käyttäytymistavat ovat suhteellisen riippumattomia olemassaolevista sosiaalisen elämän muodoista > jousto- ja sopeutumiskyky, sekä kyky tulla toimeen ja sulauttaa itseensä erilaisia aikoihin ja paikkoihin sidottuja moraalistandardeja Mutta mitä on kristinusko ja kristillinen moraali? Miksi ihmisen tulisi toimia jumalan käskyjen mukaan? 1. Koska jumala on pyhä liikutaan uskonnollisten käsitteiden piirissä < taustaoletus: palvonta on rationaalista toimintaa ja jumala on sovelias palvonnan kohde 2. Koska jumala on hyvä hyvä määritellään muiden kuin jumalaan liittyvien termien kautta mutta jos tunnen tuon kriteeristön, pystyn itse määrittelemään hyvän ja pahan?
3. Koska jumala!a on valta jumala on tehnyt maailmasta sellaisen kuin se on ja tietää, mitä tulee tapahtumaan vaara!inen käsite: jos tottelematon kerran joutuu kadotukseen, antaa tämä kovin korruptoivan ja oman edun motiivin moraalille sosiaalisesti hyödy!inen käsite: usko, että jumalan valta mahdollistaa onnellisuuden hyveellisyyden tuloksena, pitää yllä luottamusta moraalisiin sääntöihin Tasa-arvo ja kristinuskon etiikan paradoksi Usko kaikkien ihmisten veljeyteen ja samanarvoisuuteen jumalan edessä Kristinusko pyrki luomaan moraalikoodiston yksilöille tai pienille yhteisöille, jotka elivät irrallaan muusta yhteiskunnasta, ja odottivat tämän maailman päättymistä Kristilliset veljeyden ja tasa-arvon käsitteet voivat toimia vain pienissä ja erillisissä yhteisöissä ne eivät kykene antamaan toimintaohjelmaa koko yhteiskunnalle Kirkkoisä Augustinus (354-430 jkr) Platonistinen hierarkia/jako aistitiedon ideoiden maailmaan, jonka Augustinus muuttaa kristilliseksi erottamalla luonnollisten halujen ja jumalallisen järjestyksen maailmat Ilmoitus eli oikea tieto ei tule Platonin hyvän muodosta/ ideasta, vaan jumalalta
Eroaa Aristoteleesta: 1. teoreettisesta mietiskelystä syntyy kuva jumalasta, joka on inhimillisten halujen tyydytys ja päämäärä 2. hyveiden lista laajenee: mm. nöyryys ja uskonnollisuus; usko, toivo ja armeliaisuus 3. teloksen ja hyveen käsitteet tulkitaan suhteessa luonnonlakiin; jumalallisen ilmoituksen yliluonnollinen laki täydentää, muttei korvaa sitä Tuomas Akvinolainen (1225-1274 jkr) Akvinolainen ei voi suhtautua ihmisen luontoon sellaisella luottamuksella kuin Aristoteles, koska uskoo alkusyntiin: normi on sitä, mitä ihmisen luonteen tulisi olla, ei sitä, mitä se on todellisuudessa Pyrkii säilyttämään hyvä -sanassa ei-teologisen merkityksen: hyvää on yhä se, mihin halu tähtää Ihminen voi tietää ilman jumalallista ilmoitusta, mitä hyvä on moraalisääntöjen kautta pyritään saavuttamaan hyviä eli sitä, mikä tyydyttää halut Kristinuskon uusi suunta Luonnollisen uskonnon ja luonnonlain syrjäyttävät jumalallinen ilmoitus ja mystiset kokemukset Rajallisuutensa ja synnillisyytensä vuoksi ihmisellä ei voi olla muuta tietoa jumalasta kuin minkä hän saa armosta Syy moraalisääntöjen noudattamiselle löytyy jumalan vallasta ja pyhyydestä mieluummin kuin hyvyydestä
Pelastuksemme ei riipu tavastamme elää Ainoita tosia moraalisääntöjä ovat jumalalliset käskyt, joille ei ole muuta perustelua kuin että ne ovat Jumalasta peräisin Sen välillä, mitä haluamme ja mitä Jumala käskee meitä tekemään, on sovittamaton ristiriita Pelastus onnistuu vain Jumalan armosta; tekomme eivät voi meitä pelastaa, sillä ne ovat synnillisten halujen tuotetta Martti Luther (1483 1546) Näkemys maallisen auktoriteetin absoluuttisista oikeuksista Synnin ja pelastuksen ja justifikaation oppi jätti maallisen maailman sen omien vallankäyttövälineiden haltuun koska jokaisessa maallisessa teossamme olemme samanaikaisesti täydellisen syntisiä ja täydellisen pelastettuja, ei teon luonteella sinällään ole merkitystä Luther ja Calvin jakoivat moraalin kahteen osaan: Jumalan ehdottomat käskyt, jotka ihmisen järkeä ja haluja ajatellen ovat keinotekoisia ja kontekstittomia; poliittisen ja taloudellisen järjestyksen itsensä justifioivat säännöt Molempien maailmojen subjekti on yksilö, jonka jumala on luonut ja joka on alistettu poliittisen ja taloudellisen järjestyksen alaiseksi Uskonpuhdistuksen keskeiset ajatukset: 1. moraaliset säännöt ovat ehdottomia ja vailla rationaalista justifikaatiota; 2. moraalinen toimija on suvereeni omien valintojensa suhteen; ja 3. maallisella vallalla on omat norminsa ja justifikaationsa
Jo keskiaikaiset teologit olivat argumentoineet, että eräät poliittiset päämäärät sallivat poikkeavia keinoja Poliittisella yhteisöllä on oikeus luonnollisiin rajoihin ja itsepuolustukseen; perusteena historiallisten tapahtumien luomat oikeutukset Poliittinen yhteisö erotetaan yksilöstä ja sille suodaan oikeuksia, joita ei suoda yksilölle Niccolo Machiavelli (1469-1527) Sosiaalisen ja poliittisen elämän päämäärät ovat annetut: vallan saavuttaminen ja hallussapito, poliittisen järjestyksen ylläpito ja yleinen vauraus Nämä ovat välttämättömiä menestyksekkäälle vallanpidolle Moraalilla on roolinsa yksilöiden omissa elämissä; politiikassa tällaiset periaatteet ovat vain tuhoksi Politiikan moraaliset säännöt ovat pelkästään teknisiä sääntöjä em. päämäärien vaatimista keinoista Machiavellin perusajatukset 1. yksilöllinen ja poliittinen elämä ja toiminta erotetaan toisistaan; niille on kummallekin omat sääntönsä 2. politiikalla on omat sääntönsä, joilla ei ole juurikaan tekemistä arkipäivän moraaliperiaatteiden kanssa 3. yhteisöllisen toiminnan päämääränä on koko yhteisön menestyminen; millä keinoin, sillä ei ole merkitystä (teleologinen näkemys)
Yksilö on suvereeni toimija omine valintoineen ja päämäärineen (moraali)arvostelmat ovat keinoja vaikuttaa muihin ihmisiin eikä niinkään vastata yksilön kysymykseen mitä minun tulee tehdä Inhimillistä käyttäytymistä hallitsevat muuttumattomat perussäännöt, ja ihmisiin voidaan vaikuttaa soveltamalla näitä lakeja historian tutkimus tuottaa empiirisiä yleistyksiä, joista voimme johtaa nämä inhimillisen käyttäytymisen kausaaliset lait Ja näitä lakeja Ruhtinas pyrkii selvittämään (Paroni) de Montesquieu (1689-1755) Sosiologian edelläkävijä Halusi luoda hallitsemiseen sovelletun tieteen, jonka kautta ihmisten elinoloja voitaisiin parantaa Ihmisiä hallitsevat erilaiset tekijät: ilmasto, uskonto, laki, valtion säännöt, menneisyyden esimerkit, tavat; ja näiden vaikutteiden yhdistelmistä syntyy yleinen henki (Lakien henki, 1748) Lainsäätäjän tulee tutkia systemaattisesti ja vertailevasti sitä yhteiskuntaa, jolle hän on säätämässä lakeja Yksilöiden halut, tarpeet ja päämäärät riippuvat heidän sosiaalisen järjestelmänsä luonteesta Instituutiot ja säännöt antavat sen välttämättömän taustan, jota vasten yksilöiden päämäärät ja tarpeet on mahdollista ymmärtää
despotismin eetos = pelko; legaalista traditiota tai vakiintunutta juridista viitekehystä ei ole, käytöstä ohjaa uskonto tai tapa monarkismin eetos = kunnia; ja sen alamaisten arvot ovat rahan ja aseman arvot tasavallan eetos = hyve; kansalaisiin luotetaan ja hallinto pyrkii opettamaan kansalaishyveen