Vanhuusiän terveyshuolet Masennusta, luulosairautta, ahdistuneisuutta? Tampere 18.9.2008 Pirjo Juhela
Mitkä ovat itsenäisen selviytymisen ongelmia? On välttämätöntä erottaa kyvyt ja kyvyttömyydet psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa - Usein yli- tai aliarviointeja: Epärealistisia odotuksia potilaalla, omaisilla ja lähettävällä taholla - "odotetaan ihmettä" tai toisaalta sokeutumista tilanteeseen, hoksaamattomuutta, yrittämisen puutetta - "ei tehdä yhtään mitään"
Ikäihmiset saattavat valittaa: Voi, voi kyllähän minä liikkuisin ja tekisin vaikka mitä jos vain olisin terve ' Ei sitä millään pysty mihinkään lähtemään kun päätä huimaa ja on huono olo, jos vaan sais oikeat lääkkeet! Kun ne edes tutkisivat, mutta... Voi kun tulis se vanha kunto niin kyllä minä sitten taas. Olen aina ollut paremmin tällainen vähän yksinäinen, en mielelläni tule ryhmiin, ei kiinnosta oikein sellainen harrastaminen. Ja ei sitä millään kun tuo vatsa niin reistailee. Kun se tytär kävisi vähän useammin, mutta eihän se...
Tällaiset potilaat taitaa olla tuttuja meille kaikille? - vaivoina erilaiset somaattiset vaivat - usein päädytään laajoihin laboratoriotestien ja kuvantamisien tekemiseen - löydökset usein vähäisiä - potilas jää usein pettyneeksi tutkimuksiin ja hoitoihin tai - potilaalla on somaattinen diagnoosi mutta hänellä on suuria vaikeuksia tulla toimeen oireittensa kanssa ja tällöinkin kokevat etteivät saa vaivoihinsa apua
Ja... Nämä potilaat ovat hyvin usein terveyspalvelujen suurkäyttäjiä
hypokondria konversio psykosomatiikka - somatisaatio - luulotauti?? masennus? ahdistus - paniikki - pelko?
Miten tällaista huolestunutta ikäihmistä yleensä yritetään sitten auttaa? - Tuodaan julki ettei mitään löydetä: ei siis huolta, se on masennusta! - Kerrotaan että lääkityksen avulla voidaan tilannetta helpottaa: kirjoitetaan masennuslääkettä! - Kehoitetaan liikkumaan ja kyllä se sitten siitä! Mutta, mutta auttaako tämä vai pitäisikö olla jotain muuta lisäksi, jotta ikäihminen selviäisi tässä tilanteessa??
Sillä... - usein vanhuspotilaat valittavat somaattisia vaivoja (somaattinen diagnoosi joko on olemassa tai ei ole) - usein ongelma on sosiaalinen eristäytyminen sekä välttelevä käyttäytyminen ja lopulta itsenäisen selviytymisen heikentyminen Diagnoosista riippumatta
Onko yhteinen tekijä pelko, turvattomuus, luottamuspula? eli kauniimmin sanottuna huoli
Ikääntyvän ihmisen uhkakuvia - sairastumiset (kuolemanvaara) - loukkaantumiset - epävarmuus miten toimia nykyajan monimutkaisissa tilanteissa - tulla hyväksikäytetyksi, huijatuksi - tulla kaltoinkohdelluksi, pahoinpidellyksi Joutua muiden autettavaksi - niin ettei kykenisi itse huolehtimaan itsestään
Tyypillisellä "terveyshuoli" potilaalla on - Huoli (preoccupation = distress = pelko?) ruumiillisista tuntemuksista / oireista - Korostunut ruumiillisten tuntemusten tarkkailu - Katastrofointitaipumus...ja usein mukana on sosiaalinen eristäytyminen ja välttelevä käyttäytyminen ja ajautuminen näiden kanssa noidankehään
John Bowlby: Kiintymyssuhdeteoria tai kiinnittymisteoria
"näkymättömät kuminauhat"
Lapsi (avuttomampi): Kykenee viestittämään, että olen pelästynyt, turvaton, tarvitsen apua, turvaa ja myös rauhoittelua ja tyynnyttelyä - en voi jäädä tähän hälytyksen tilaan Lapsi (avuttomampi): Kykenee ottamaan vastaan tuen ja lohdutuksen. Apu on oltava sellaista, että pelko (huoli) poistuu (kevenee), olo tyyntyy ja rauhoittuu, tuntuu jälleen turvalliselta ja hyvältä. Äiti (vahvempi) Huomaa lapsen hädän ja kykenee ja osaa huomioida lapsen tarpeet ja tavat - osaa antaa juuri sellaista tukea ja lohdutusta kuin tämä haluaa ja tarvitsee
Tunteiden ja tunnetilojen, erityisesti ahdisuksen ja pelon, säätely voi tapahtua aikuisena (vanhana) - sisäinen opittu itsesäätely - toisen henkilön auttamana Minkälaisia ominaisuuksia edellytetään siltä toiselta henkilöltä???
Huoli - pelko - ahdistuneisuus -näistä syntyy helposti noidankehä Miten noidankehästä voisi yrittää irtautua??? - ajattelemalla jotain muuta?? - kokeilemalla jotain uutta?? - menemällä muitten ihmisten mukaan johonkin uuteen???
Että uskaltaa yrittää: tarvitaan turvallisuutta ja luottamusta (että selviän, ei tapahdu mitään pahaa!) Että viitsii yrittää: tarvitaan uteliaisuutta, kiinnostusta, kiehtovuutta, koskettavuutta, leikkiä, huuomoria jne. (jospa kuitenkin kokeilisi, voisi olla jännää!)
Turvallisuutta lisää (ei koe olevansa yksin) - läheiset, perhe - ystävät - tutut (esim. harrastus- ym. piireistä) - ammattiauttajat - vapaaehtoiset
Coping / adaptaatio?? Aktiivia sopeutumista?
Aktiivinen sopeutuminen - ihmisten erilaisuus Hyvä perusturvallisuus (useimmilla) - (kutakuinkin) helppo pyytää apua ja tukea muilta kun kokee avuttomuutta - toisten apu ja tuki on helppo hyväksyä ja muihin on helppo luottaa - voi näin tuntea olonsa turvalliseksi - avusta ja tuesta voi myös olla kiitollinen - tämä lähtökohta auttaa "copingissa" oppii mistä selviytyy itse, mitä uskaltaa kokeilla ja mihin tarvitsee toisten apua
Heikko perusturvallisuus - johon liittyy heikko perusluottamus muihin "Paras luottaa vain itseensä" - avuttomuus aiheuttaa turvattomuutta, pelkoa, mutta samalla: - on vaikea pyytää apua - on vaikea hyväksyä apua jos sitä tarjotaan, se voi tuntua loukkaavalta ja nöyryyttävältä ja epäillyttävältä: "Älkää luulko etten minä itse pärjää!" tällainen lähtökohta tekee "copingin" vaikeaksi epärealistisia käsityksiä missä pärjää jne.
Mitä pitäisi auttajana muistaa: - suhteen luominen edellyttää rehtiyttä, suoruutta, mutta pitää kunnioittaa toisen kontrollintarvetta (myös omat virheet pitää myöntää ja pyytää anteeksi) - syytä varoa "paapomista" ja "lepertelyä" fyysisellä läheisyydellä usein kriittiset rajat - usein enemmän luovimista kuin kovin tiukkoja rajoja tällainenkin vanhus kokee turvattomuutta!, ei saisi hylätä vaikka toinen on "ärrinpurrin"
Heikko perusturvallisuus - johon liittyy heikko luottamus ja usko omaan selviytymiseen ja usein myös kokemus ettei muutkaan pysty tai halua auttaa - avuttomuus aiheuttaa voimakasta turvattomuutta, uskonpuutetta - tukeutuu toisiin, pyytää ja hakee apua, turvaa, lohdutusta - apu, tuki ei useinkaan tunnu oikealta, on vaikea lohduttaa, rauhoittaa "Miksi kukaan ei auta minua!" tällainen lähtökohta tekee "copingin" vaikeaksi, ei ole uskallusta selvitä yksin
Mitä tulisi auttajana muistaa: - suhteen perustana tulee olla jatkuvuus - rajoja ei aseteta uhkaamalla hylkäämisellä, vaan "turvallisilla rajoilla" - "kiukuttelevaa lastakaan ei saa hylätä - ei myös tällaista ikäihmistä" - syytöksiä ei pidä ottaa itseensä Tällaisen potilaan huolelle ja peloille rajat asetetaan turvallisuuden kautta!
Vakavasti ottaminen potilaan tunnekokemuksen validaatio (tunteen tunnistaminen ja sen arvon ja merkityksen myöntäminen, vaikka se tuntuisi väärältä) tunnistaa potilaan yksilöllinen kokemus ja siihen liittyvät tarpeet mutta samalla asettaa kuitenkin tarvittavat ja turvalliset rajat (huom. yhtenäinen kohtaamismenettely ) *
Vanha suomalainen loitsu: Jos kuolleita pelkää, niin pitää taaksepäin (seläntaaksi) muka halata (sevätä) ja sanoa: Terve siulai! (sinun laisesi) Suomen kansan vanhat runot kirjasta: Santavuori R.: Loitsu, Kalevalan avain. 2001
Tasapainoharjoittelu ryhmässä: v mahdollisuus voimaantua, onnistua v kokea yhteisöllisyyttä, saada tukea "tutuilta" v "pitää hauskaa" Kiitos!!