LIITE 16, MAISEMAKUVAN OSA-ALUEET, OSA-ALUEIDEN KUVAUS JA ARVIO Maisemakuvan osa-alueet, osa-alueiden kuvaus ja arvio Taajamamaiset alueet: 1. Valtatie 18:n varren kaupallinen keskus Kuvaus: Osayleiskaava-alueella sijaitseva kaupallinen keskus muodostuu verrattain suurista, muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana muodostuneista liikerakennuksista. Suurin osa on autokauppoja, mutta palvelut käsittävät myös mm. päivittäistavarakaupan ja pankkeja. Keskustan kaupunkikuva ei ole niinkään perinteisen kaupallisen taajamakeskustan kaupunkikuvaa monipuolisine palveluineen kuin pienteollisuusalueen/suurkaupan yksikköjen ympäristön kaupunkikuvaa. Tällaista kaupunkikuvaa luovat valtatie keskuskatuna, väljä katutila, autokauppojen suuri määrä, suuret liikerakennukset ja suurehkot pysäköintialueet niiden edessä sekä kasvillisuuden vähäisyys. Kuva alue 1: Verrattain suuret kaupalliset yksiköt antavat ilmeen Tervajoen keskustalle. Arvio: Kaupallisella keskustalla on tilaa laajentua nykyisten liikerakennusten lähiympäristössä. Suositeltavassa kehitysnäkymässä kaupallinen keskusta tiivistyy ja vahvistaa kaupallista luonnettaan. Kaupunkikuvalle olisi eduksi, että se omaksuisi piirteitä perinteisistä kaupallisista keskustoista. Niissä katukuva on intensiivisempi (kapeampi katutila, rakennukset lähellä katulinjaa, kasvillisuutta ja kadun kalusteita on käytetty julkisessa tilassa kaupunkikuvan välineenä ja katutilaa rajaavana elementtinä), ja kaupunkikuva tilallisesti vaihtelevampi (tiiviiden katujaksojen lomassa on puistoja ja aukioita). Valtatien varressa taajamamaisuuden lisäämiskeinoja voisivat olla esimerkiksi kasvillisuuden, lippusalkojen tai taajamamaisten valaisinpylväiden käyttö katutilan rajaamisessa sekä korttelirakenteen korostaminen vahvistamalla poikkikatujen luonnetta. Kaupparaitti sopisi taajaman sisäiseksi, viihtyisämmäksi ja intensiivisemmäks pääkaduksi valtatie 18:n rinnalle. Pääkadun luonnetta voidaan lisätä rakentamalla väylästä katumaisempi ajokaistoineen, kevyenliikenteen väylineen, valaistuksineen ja muine kadun kalusteineen, ohjaamalla palvelurakentamista kadun varrelle ja rakentamalla kadun varteen mittakaavaltaan alueelle sopiva aukio. 2. Taajaman keskelle jäävät maatalousalueet Kaupallisten kortteleiden ja asuinalueiden väliin jää pienehköjä alueita aktiivisessa maatalouskäytössä olevaa peltoa. Valtatie 18:lta sekä Kaupparaitilta avautuvien peltolohkojen yli näkyy peltoihin rajautuvat asuinalueet jokivarressa sekä radan ja valtatie 18:n välissä.
Arvio: Taajamamaisen rakentamisen keskellä jäävät pienialaiset peltoalueet sopivat rakentamisen reserviksi. Peltojen yli avautuvat näkymät eivät ole kaupallisen alueen kohdalla maisemallisesti merkittäviä. Kaupallisten katujen luonne vahvistuu, jos kadut rakentuvat taajamamaisesti molemmin puolin. Kaupallisen rakentamisen ja asuinrakentamisen rajapinta tulee järjestää siten, että asuinalueiden viihtyisyys säilyy. Kuva alue 2: Kaupparaitin varrella on käytössä olevaa peltoa ja kaupallisia palveluja. 3. Olkitien asuinalue Olkitien ja Kylkkälänraitin risteyksessä, Olkitien alkupäässä on vanhaa kylämiljöötä, ja tiivis yhteys Kylkkälänraitilta Kyrönjokeen. Olkitien puolivälin tienoissa kaupallisiin kortteleihin rajautuen on muutama 1950-luvulla rakennettu asuinrakennus, ja loppupäässä lukuisia uudempia asuinrakennuksia. Asuinrakennusten ryhmät jatkuvat Olkitieltä erkanevien pistoteiden varsilla. Arvio: Olkitie ja Asematie ovat pohjoispäästä keskeisiä poikkiteitä keskustan halki kulkevalle valtatielle ja sen suuntaiselle Kaupparaitille. Em. katuihin rajautuvien kortteleiden rakentumisella voi ohjata vahvemman keskustaajaman muodostumista Tervajoen keskustaan. Olkitien eteläinen pää sopii hyvin asuinalueiden kokoojakaduksi. Olkitien länsipuolella on peltoalueita, joille rakentamisen laajentuminen esimerkiksi pistokatujen varsille on maiseman ja yhdyskuntarakenteen puolesta perusteltua. Olkitien katukuva on suositeltavaa säilyttää puuston avulla vehreänä ja viihtyisänä. Harmonista katukuvaa tukee myös yhtenäinen linja rakennusten etäisyydessä tiestä.
Kuva alue 3: 1950-luvun asuinrakentaminen ja uudempi kaupallinen rakentaminen kohtaavat Kaupparaitin ja Olkitien risteyksessä. 4. Seppäsentien asuinalue Seppäsentien asuinalue on selkeä asuinaluekokonaisuus Vähänkyrön rajalla. Alueen rakennukset ovat rakentuneet samoilla vuosikymmenillä, joten alueen ilmiasu on yhtenäinen. Arvio: Alue voi laajentua luontevasti itään viereiselle pellolle taajamamaisesti. Kuva alue 4: Seppäsentien poikkiteiden asuinalueiden laajentumiselle viereisille pelloille ei ole maisemallisia esteitä. 5. Asematien varren asuinalue Valtatie 16:n eteläpuolella Asematien varrella on kaunista, vehreää asuintalomiljöötä 1950-luvulta. Asematien varrella on pistokatujen varsilla uudempaa asutusta alkaen 1980-luvulta. Asematien eteläpäässä on tien varrella vanhoja asemanseudun kaupallisia rakennuksia ja kaksikerroksinen suojeltu asuinrakennus. Nämä rakennukset sekä arvokohteissa käytetty vanha kasvillisuus, kuten suuret lehtikuuset luovat katukuvaan vahvaa historiallista identiteettiä. Arvio: Asematie sopii hyvin asuinalueiden kokoojakaduksi. Asuinrakentaminen voi laajentua tien länsipuolella ja asuinalueen itäpuolella sijaitseville pelloille. Aseman lähistöllä tien varren historiallista identiteettiä tulee vaalia säilyttämällä ja hoitamalla rakennuksia ja vanhaa kasvillisuutta. Vanhojen rakennusten asema katukuvassa säilyy paremmin, mikäli mahdollinen uusi rakentaminen avautuu pistokaduille Asematien sijasta.
Kuva alue 5: Asematien eteläpäässä vanhaa miljöötä on säilynyt tiiviinä kokonaisuutena. 6. Asemanseutu Asemanseutuun kuuluu neljä rautateiden asemarakentamiseen liittyvää rakennusta ja puistoalue 1800-luvun lopulta sekä uudempia tuotanto- ja talousrakennuksia. Asemarakennus on valmistunut v. 1883. Puistossa on muillakin asemilla käytettyjä jalopuita ja joitakin pensaslajeja. Aseman välittömään läheisyyteen sen länsipuolelle sijoittuvassa puistoalueessa on jäljellä vielä puistomainen tunnelma jalopuiden avulla. Puistossa on mm. korkeita pihtoja, kuusia, lehtikuusia, sembramäntyä (tarkista laji), hopeakuusta (tark.laji) ja puistoalueen pohjoisreunalla koivua. Puistossa kasvaa myös yksittäinen pihlaja ja kanukkaryhmä. Aseman ja yksityisen omistaman asemapäällikön rakennuksen väliin jäävä puistoalue on menettänyt puistomaista luonnettaan. Tuolla alueella kasvaa mm. vaahteraa, lehtikuusia, syreeniä, koivuja ja huonokuntoisia kuusia. Arvio: Asemanseutu on julkista historiallista miljöötä, jota on suositeltavaa vaalia osana Tervajoen taajaman historiallisia kerrostumia. Asemarakennus ja aseman läheisyydessä sijaitseva uusrenessanssi-tyylinen talousrakennus kaipaavat kunnostusta. Puisto aseman länsipuolella on suositeltavaa säilyttää vanhan asemamiljöön puistohenkeä säilyttävänä, mm. nykyistä puulajistoa vaalien. puisto-alueet asemarakennuksen ja asemapäällikön asunnon välillä voivat olla miljööseen sopivan rakentamisen reservialueita.
Kuva alue 6: Asemarakennus ei ole enää julkisessa käytössä. Asema-alueeseen kuuluu puisto, jossa kasvaa mm. pihta- ja lehtikuusia, sembramäntyjä ja koivuja. 7. Harvakyläntien varren tiheä kyläasutus tien pohjoispäässä Tervajokea myötäilevän Harvakyläntien varrella on viehättävää, nauhamaista, tiivistä kyläasutusta. Kylätien varrelta avautuu näkymiä peltomaisemaan. Arvio: Alue sopii kehitettäväksi nauhamaisena kyläasutuksena siten, että asutus tiivistyy luontevasti kaavamaisuutta välttäen. Haja-asutuksen rakentamistapa, jossa kadulle avautuu rakennuksen oveton julkisivu, on suositeltavampaa tälle alueelle kuin taaja-asutuksen rakennustapa. Kuva alue 7: Harvakyläntien alkupäässä on verrattain taajaa kyläasutusta, jolla on vara vielä tiivistyä. 8. Peipposten asuinalue Alue on suurimmaksi osaksi viime vuosikymmeninä rakentunutta, taajamamaista asuinaluetta. Maasto on vaihtelevaa, kivistä ja suurimmaksi osaksi luontaisilta kasvuolosuhteiltaan karua. Notkanteissa kasvaa koivua ja kasvuolosuhteet ovat rehevämmät. Maastonmuotojen mukaan kaartuvat tiet tuovat alueeseen vaihtelua, ja rakennukset ryhmittyvät pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Arvio: Alue voi laajentua luontevasti selännealueella. Valittu maastonmuodot huomioiva jäsentelytapa sekä yksilölliset talot ehkäisevät alueen muodostumista monotoniseksi. Mahdollisissa kaava-alueen viherympäristön rakentamisohjeissa on suositeltavaa kannustaa valitsemaan kasvillisuus kasvupaikan rehevyyden mukaisesti (karulle paikalle karun kasvupaikan kasveja jne.). Muuten tonttien viherympäristön rakentumisessa on mahdollista suosia yksilöllisyyttä, eivätkä tontit välttämättä kaipaa rajaamista aidalla tai kasvillisuudella.
Kuva alue 8: Peipposten asuinalue laajenee. Asemakaavan mukaiset rakennukset muodostavat paikoin vapaamuotoisen oloisia ryhmiä, jotka eivät välttämättä kaipaa jäsentäviä rajoja, kuten aitoja tai aidanteita. Maaseutumaiset alueet: 9. Kyrönjokivarren asutus joen eteläpuolella Jokivarressa on vaihtelevin välein sijoittunutta haja-asutusta useilta eri aikakausilta. Ilmiasussa näkyy selvimmin viime vuosikymmenien rakentaminen. Jokea myötäilevän Kylkkälänraitin varrella on kaksi erityistä historiallista miljöökokonaisuutta; Myllykosken yli kulkevan sillan ympäristö sekä Kylkkälänraitin länsipää Olkitieltä Vähäkyrön rajalle. Jokivarren maisemaan kuuluu hyvä näköyhteys Kyrönjokeen. Arvio: Jokivarsi on alueella perinteistä rakentamisvyöhykettä. Asutuksen tiivistyminen jokivarressa on siten perusteltua. Rakentamistavan on suositeltavaa noudattaa jokivarren nauha-asutuksen periaatteita. Silloin rakennukset sijoittuvat rytmikkäästi mutkittelevan tien varteen siten, ettei synny kaavamaisia rakennusrivejä. Rakennusryhmiä täydentää kasvillisuus kuten pihapuut ja pensaat, ja rakennettujen jaksojen välistä aukeaa näkymiä joelle. Perinteisessä jokivarren haja-asutusrakentamisessa asuinrakennuksen julkisivu, jossa on pääsisäänkäynti, ei avaudu tielle, ellei tien ja asuinrakennuksen välissä ole piha ja talousrakennuksia. Uudisrakentamisessa on suositeltavaa hakea samantyyppisiä ratkaisuja. Suositeltavaa on myös pyrkimys sisällyttää uudisrakennusten pihapiiriin riittävän kookkaita talousrakennuksia (autotallivarastot), joiden sijoittelulla pyritään luomaan em. haja-asutukseen sopivaa pihapiiriä. Kuva alue 9: Kyrön joen eteläpuolella valtatien ja joen väliin jää kapea kaista, joka on paikoin rakennettua
ja paikoin maanviljelykäytössä. Lehtipuut kasvavat paikoin jokivarressa peittäen näkymiä, mutta paikoin näköyhteys jokeen avautuu puustottomalta jaksolta. 10. Kyrönjokivarren asutus joen pohjoispuolella Jokivarsi joen pohjoispuolella on kylän vanhan nauhakyläasutuksen ydintä. Joen kulkua myötäilevän, mutkittelevan maantien varrella on lukuisia vanhoja pohjalaistaloja talousrakennuksineen, mutta myös uudempaa rakentamista useilta eri aikakausilta. Vanhimmat rakennukset sijoittuvat pääsääntöisesti tien ja joen väliin, mutta joitakin asuinrakennuksia sekä lukuisia talousrakennuksia on sijoitettu tien pohjoispuolelle, pellon puolelle. Maantieltä avautuu näyttäviä näkymiä avarille, tasaisille pelloille sekä miellyttäviä tien varren nauhakylänäkymiä. Kuva alue10: Kyrönjoen pohjoispuolella asutus keskittyy kyläteiden varsille. Joen ja tien välissä asutus on tiheämpää. Vanha asutus talousrakennuksineen sijoittuu tiiviisti kirkonkylälle johtavan tien yhteyteen. Tieltä avautuu pitkiä näkymiä tietä reunustaville laajoille pelloille. Arvio: Joen pohjoispuolella on suositeltavaa huomioida etelärantaakin voimakkaammin vanha nauhakylän rakennustapa sekä vanhat pohjalaiset rakennusryhmät. Vanhoja rakennuksia tulee vaalia, ja uudisrakentaminen toteuttaa siten, että tien varren luonteva miljöö säilyy. Jokivarsi on alueella perinteistä rakentamisvyö-hykettä. Asutuksen tiivistyminen jokivarressa on siten perusteltua. Rakentamistavan on suositeltavaa noudattaa jokivarren nauha-asutuksen periaatteita. Silloin rakennukset sijoittuvat rytmikkäästi mutkittelevan tien varteen siten, ettei synny kaavamaisia rakennusrivejä. Rakennusryhmiä täydentää sopiva määrä puustoa ja muuta kasvillisuutta. Rakennettujen jaksojen välistä aukeaa näkymiä joelle. Perinteisessä jokivarren haja-asutusrakentamisessa asuinrakennuksen julkisivu, jossa on pääsisäänkäynti, ei avaudu tielle, ellei tien ja asuinrakennuksen välissä ole piha ja talousrakennuksia. Uudisrakentamisessa on suositeltavaa hakea samantyyppisiä ratkaisuja. Suositeltavaa on myös pyrkimys sisällyttää uudisrakennus-ten pihapiiriin riittävän kookkaita talousrakennuksia (autotalli-varastot), joiden sijoittelulla pyritään luomaan em. haja-asutukseen sopivaa pihapiiriä. Vanhan tien mutkainen linjaus sekä rakennusten sijoittuminen lähelle tietä ovat arvokas osa tien identiteettiä, ja näitä piirteitä tulee vaalia alueen kehittyessä. 11. Mäkikylä Mäkikylä on luonteva ja kaunis, maaston muodot huomioiden muodostunut rakennusryhmä keskeisen avoimen peltomaiseman keskellä, kauempana joesta. Rakennukset on sijoitettu epäsäännöllisesti verrattain tiiviiseen ryhmään. Näyttävä pohjalaista rakennusperinnettä noudattava rakennuskokonaisuus sijoittuu mäen korkeimmalle kohdalle ja näkyy maisemassa kauas. Rakennuksessa näkyy hyvin empire-tyylin vaikutukset 1800-luvun pohjalaisrakentamisessa. Päärakennuksen kiinteään yhteyteen rakennettu talousrakennus, jossa on myös läpikulkuaukko eli portinalunen, kertoo vanhasta umpipihaperinteestä. Viehättävää rakennuskokonaisuutta täydentää koivukujanne ja hoidettu pihapiiri.
Arvio: Pohjalainen rakennusryhmä on maisemallisesti merkittävä, ja vaalimisen arvoinen kohde. Alueen mahdollisessa täydennysrakentamisessa tulee ottaa huomioon Mäkikylän näkyvyys keskeisillä peltoaukeilla. Mahdollinen rakentaminen tulee sovittaa mäen pinnanmuotoihin ja kylän rakennustapaan siten, että rakennukset sopivat olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan. Maaseutumaisen rakentamisen periaatteet on kuvailtu edellä kohdissa 9. ja 10.. Kuva alue 11: Mäkikylän vanhat rakennukset muistuttavat mielenkiintoisesta jaksosta Kyrönjoen historiassa ja muodostavat komean kokonaisuuden avoimen peltolakeuden keskellä. 12. Palhojainen Palhojainen on suoran pistokadun varteen rakentunut taajamamainen omakotirakennusten ryhmä, kymmenkunta taloa. Vaikka taajamamainen rakennusryhmä on sijoitettu haja-asutuksen keskelle, ei se juurikaan näy ympäröivään maisemaan. Rakennusryhmän rajaa maisemasta viereinen mäki sekä runsas pihakasvillisuus.alue on ulkoasultaan viihtyisä. Arvio: Alueen mahdollinen täydennysrakentaminen tulee sopia alueen muiden rakennusten rakennustapaan ja kokoon. Taajamamaista rakennustapaa edustava alue tulee vastaisuudessakin rajata ympäröivästä maisemasta. Alueen ei ole suositeltavaa laajentua ympäristöön siten, että ympäröivään avoimeen peltomaisemaan näkyy kaavamaisesti sijoittuneita rakennusryhmiä. Kuva alue 12: Palhojaisten mäen kupeeseen on muodostunut taajamamainen asuinalue, joka ei kuitenkaan näy huomiota herättävästi ympäröivään peltomaisemaan. Alueella on varaa tiivistyä jonkun verran. 13. Peltoalueet joen pohjoispuolella
Kyrönjoen pohjoispuolella avautuu Tervajoen identiteettimaisemaa, kyläasutus jokivarressa sekä kylätieltä avautuvat laajat peltoalueet. Pellot ovat tasaisia, salaojitettuja (ei avo-ojia) ja maisematilat suuria. Peltoalueiden keskellä on yksittäisiä maatalouskeskusten rakennusryhmiä sekä maatalouden tuotantorakennuksia, kuten viljankuivureita ja latoja. peltojen keskelle sijoittuvat asuinrakennukset ovat pääasiassa sodan jälkeisiltä vuosikymmeniltä. Arvio: Peltoalueiden on toivottavaa säilyä avoimina maatalouskäytössä. Yksittäiset, kylärakenteeseen sopivat rakennukset, maatalousrakennukset sekä muut maaseutuelinkeinojen rakennukset sopivat avoimeen peltomaisemaan kyläteiden varsille. Taajamamaisia asutusalueita (ks. kuvaus s. x) tai maatalouselinkeinoihin kuulumattomia suuria tuotantorakennuksia ei ole suositeltavaa rakentaa keskeisille avoimille peltoalueille. Kuva alue 13: Joen pohjoispuolen nauhamaiseen kylään rajautuu laajat avoimet, tasaiset, ojattomat pellot. 14. Ritaalan Helaalan peltoaukeat Valtatie 16:n eteläpuolella avautuu Ritaalan laajat peltoaukeat. Nekin ovat Tervajoen maaseutualueiden identiteettimaisemia, vaikka valtatien varsi on monin paikoin muutosaluetta. Peltoaukeilla on puolenkymmentä maatalouden rakennuskeskusta asuin- ja talousrakennuksineen. Arvio: Peltoalueiden on toivottavaa säilyä avoimina maatalouskäytössä. Valtatien varsi on muutosvyöhykettä, jossa kaupallinen rakentaminen on suositeltavaa ohjata valtatien pohjoispuolelle ja nykyisten kaupallisten rakennusten läheisyyteen. Valtatien eteläpuolella on suositeltavaa säilyttää yhteys avoimeen identiteettipeltomaisemaan. Yksittäiset uudet, kylärakenteeseen sopivat, hajaasutuksen periaatteiden mukaan (ks. kohta 9.) rakennetut rakennukset mm. kyläteiden varsilla sekä maatalousrakennukset sopivat avoimeen peltomaisemaan. Taajamamaisia asutusalueita (ks. kohta 9.) ei ole suositeltavaa rakentaa muusta taaja-asutuksesta irrallisina alueina keskeisille avoimille peltoalueille. Taajaasutus voi kuitenkin laajentua nykyisten asutusalueiden yhteydessä peltoalueen länsireunalla. 15. Harakkamaa Harakkamaa on keskeisiä peltoaukeita pienimittakaavaisempaa maaseutualuetta, joka avautuu vt16:lle. Maisematilat ovat pienempiä, ja pienten moreenimäkien yhteyteen on rakentunut pieniä asutusryhmiä. Arvio: Peltoalueet on suositeltavaa säilyttää maatalouskäytössä. Alueelle sopii kuitenkin luonteva, haja-asutuksen periaatteita noudatteleva täydennysrakentaminen erityisesti kyläteiden varsille, moreenimäkien yhteyteen. 16. Hevonkosken-Harvakylän peltoalueet Alueet ovat tavanomaista, kaunista maaseutumaisemaa. Maisematilat ovat tavanomaisia, eikä varsinaista lakeuden tuntua synny. Peltoalueiden avoimia maisematiloja
jakavat erikokoiset moreenikummut sekä pohjoisessa metsäiset suoalueet. Arvio: Pellot säilynevät maataloustuotannossa. Alueelle sopii myös haja-asutus sekä tuotanto- tai varastorakennukset, jotka eivät aiheuta ristiriitoja maataloustuotannon kanssa. Parhaiten rakentamiseen sopivat pienet moreenikummut peltojen keskellä. Kummuille sopii myös verrattain tiivis rakennusten sijoittelu. Kuva alue 16: Hevonkosken peltoalueilla maisematilat ovat pienempiä kuin jokivarressa. Asutus on keskittynyt kivisille moreenikummuille. 17. Harvakylän kyläasutus Kuvaus: Harvakyläntien asutus harvenee taajamasta etäännyttäessä. Tieltä avautuu laajoja näkymiä peltolakeudelle. Rakennukset edustavat pääasiassa sotien jälkeistä rakennustapaa, ovat kooltaan verrattain pieniä ja sijoittuvat lähelle tietä. Arvio: Alue sopii hyvin kylärakennetta noudattavaan täydennysrakentamiseen. Harvakyläntieltä on suositeltavaa säilyttää näkymäyhteyksiä tien itä- ja pohjoispuolella avautuville peltoalueille. Täydennysrakentaminen sopii erityisesti olemassa olevien kyläteiden varsille. Kuva alue 17: Harvakyläntien varrella asuinrakennukset on rakennettu hajaasutukselle luontaisesti niin, että sisäänkäynti taloon on pihan puolelta. Talot sijoittuvat verrattain lähelle kylätietä, ja niiden välistä aukeaa näkymiä peltomaisemaan. Metsäiset selänteet ja suoalueet: 18. Hykkyrinmäen ja Kotomäen selännealueet Kuvaus: Kaava-alueen pohjoisosassa on pieniä selännealueita, joille on muodostunut asutusta 1950-luvulta lähtien. Alueet jäävät peltomaisemasta suurimmaksi osaksi piiloon, jotkut talot pilkottavat hieman puuston lomasta. 1950-luvun talojen
ympäristössä maisema on metsäisestä sijainnista huolimatta avointa ja viihtyisää ja rakennusryhmät ovat sijoittuneet luontevasti vapaamuotoisen rytmikkäästi. Arvio: Alueet soveltuvat hyvin rakentamisen laajenemisalueiksi. Selänteiden reunoilla on suositeltavaa säilyttää myös ehjiä metsäisiä reuna-alueita tai edellyttää kasvillisuuden istuttamista mahdollisten peltoihin rajautuvien tonttien avoimelle reunalle luontevan maisematilan reunan säilyttämiseksi. Kuva alue 18: Kotomäessä on viihtyisä, väljä, avoin rakennusryhmä 1950-luvulta. Selänteille sopii hyvin lisärakentamista. 19. Kalliomäen, Tervajoenmäen ja Kiikanmäen selännealueet Arvio: Alueet soveltuvat sekä harvaan että taajaan rakentamiseen. Yhdyskuntarakenteen näkökulmasta lähimpänä Tervajoen taajamaa sijaitsevat selännealueet soveltuvat parhaiten taajamamaisien asuinalueiden laajenemiseen. Tervajoenmäen itäreunan turvepohjaiset alueet eivät ole edullisia rakentamisalueita. Kiikanmäen maa-ainestenottoalue rajoittaa asuinrakentamista lähiympäristössä. Kuva alue 19: Kumpareet ovat Tervajoella kallioisia, irtain maa-aines on moreenia. Kiikanmäellä harjoitetaan pienimuotoista maa-ainestenottoa. 20. Ritaalanneva ja Kotoneva Ritaalanneva ja Kotoneva ovat peltoalueiden keskelle sijoittuvia tasaisia, metsäisiä suoalueita. Soilla kasvaa pääasiassa tiivis mäntypuusto. Suot ovat ojitettuja. Kotonevan poikki kulkee hyväkuntoinen hiekkatie. Arvio: Alueet soveltuvat maa- ja metsätalouskäyttöön.
Kuva alue 20: Puustoisen Kotonevan halki kulkee suora tie. Neva on suurimmaksi osaksi ojitettu.