Päätös. Nro 239/2014/1 Dnro ESAVI/147/04.08/2011. Annettu julkipanon jälkeen 10.12.2014 1 ASIA

Etelä-Suomi Päätös Nro 239/2014/1 Dnro ESAVI/147/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 10.12.2014 1 ASIA Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan kupari- ja nikkelisulaton, rikkihappotehtaiden sekä tavanomaisen ja vaarallisen jätteen kaatopaikkojen ympäristölupapäätösten lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus, Harjavalta. 2 HAKIJA Boliden Harjavalta Oy Teollisuuskatu 1 29200 HARJAVALTA Y-tunnus: 1591739-9 ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 (212) 1 ASIA... 1 2 HAKIJA... 1 3 LAITOKSEN SIJAINTI... 9 4 HAKEMUKSEN VIREILLETULO... 9 5 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 10 6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 10 7 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET... 10 7.1 Ympäristöluvat ja päätökset... 10 7.1.1 Kupari- ja nikkelituotanto, sekä rikkihappotehtaat... 10 7.1.2 Kaatopaikat... 11 7.1.3 Jätevesien purkupaikka... 14 7.2 Koeluonteinen toiminta... 14 7.3 Yhteysviranomaisen lausunnot ympäristövaikutusten arviointiselostuksista (YVA)... 14 7.4 Orsi- ja pohjavesien suojapumppaus... 15 7.5 Tarkkailu... 15 7.5.1 Käyttö- ja kuormitustarkkailu... 15 7.5.2 Orsi- ja pohjavesien tarkkailu... 15 7.5.3 Vesistötarkkailu... 15 7.5.4 Kalataloudellinen tarkkailu... 16 7.5.5 Ilmanlaadun tarkkailu... 16 7.6 Luvantarveharkintaa koskevat lausunnot... 16 7.7 Muut päätökset ja määräykset... 16 7.8 Vakuutukset... 17 7.9 Hallintajärjestelmät... 17 8 ALUEEN KAAVOITUS... 17 8.1 Maakuntakaava... 17 8.2 Yleiskaava... 18 8.3 Asemakaava... 18 8.3.1 Suurteollisuusalue... 18 8.3.2 Ratalan kaatopaikat... 19 8.3.3 Lammaisten kaatopaikat... 19 8.3.4 Torttilan kaatopaikka... 19 9 TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ... 20 9.1 Toiminnan sijaintipaikka... 20 9.1.1 Tehdasalue ja tehdasalueen kaatopaikka... 20 9.1.2 Lammaisten kaatopaikat... 21 9.1.3 Ratalan kaatopaikat... 21 9.1.4 Torttilan kaatopaikka... 22 9.1.5 Jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka... 22 9.2 Yleiskuvaus jätevesien purkuvesistöstä... 23 9.3 Alueen hydrologia ja geologia... 24

3 (212) 9.4 Suojelualueet... 25 9.5 Vesistön kuormitus, tila ja käyttökelpoisuus... 26 9.5.1 Kokemäenjoki... 26 9.5.2 Kurkelanoja ja Tattaranjoki... 28 9.6 Maaperän tila... 28 9.7 Pohja- ja orsiveden tila... 29 9.7.1 Yleistä pohja- ja orsivesistä... 29 9.7.2 Pohja- ja orsivesien virtaussuunnat... 30 9.7.3 Pohjavesi ja pohjaveden pitoisuuksia... 32 9.7.4 Orsivesi, keräysjärjestelmä ja orsiveden pitoisuuksia... 33 9.8 Ilman laatu... 37 9.8.1 Harjavallan kaupungin alueella tehty ilmanlaadun seuranta... 37 9.8.2 Bioindikaattoritutkimukset... 40 9.8.3 Metsäntutkimuslaitoksen tutkimukset... 40 10 HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA... 40 10.1 Yleiskuvaus toiminnasta... 40 10.1.1 Taustaa... 40 10.1.2 Nykyinen toiminta... 41 10.2 Tuotanto ja prosessit... 41 10.2.1 Tuotantomäärät... 41 10.2.2 Kuparisulatto... 42 10.2.3 Nikkelisulatto... 45 10.2.4 Rikkihappotehtaat RH 6 ja RH7... 47 10.2.5 Poistokaasujen erotinlaitteistot... 49 10.2.6 Raaka-aineet... 51 10.2.7 Polttoaineet ja niiden varastointi... 53 10.2.8 Kemikaalien varastointi... 54 10.3 Veden hankinta, käyttö ja viemäröinti... 55 10.3.1 Vedenhankinta... 55 10.3.2 Veden käyttökohteet... 56 10.3.3 Jäähdytysvedet... 58 10.3.4 Hulevedet... 58 10.3.5 Prosessijätevedet ja niiden käsittely... 59 10.3.6 Vesien tasausallasto, nk. Serena... 59 10.4 Liikenne- ja liikennejärjestelyt... 60 10.5 Energiankulutus... 61 10.6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus... 62 11 TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN... 66 11.1 Päästöt vesiin ja viemäriin... 66 11.2 Päästöt ilmaan... 68 11.2.1 Yleistä... 68

4 (212) 11.2.2 Rikkidioksidi (SO 2 )... 69 11.2.3 Hiukkaset... 70 11.2.4 Hiukkaspäästön metalli- ja arseenipitoisuudet... 71 11.2.5 Varsinaiset hajapäästöt tehdasalueelta... 72 11.2.6 Hajapäästöt kaatopaikka-alueilta... 73 11.3 Melu ja tärinä... 73 11.4 Päästöt maaperään (estäminen)... 74 11.5 Toiminnassa syntyvät jätteet... 74 11.5.1 Yhtiön kaatopaikoille sijoitettavat jätteet... 74 11.5.2 Prosessisakkojen ja kuonien hyötykäyttö... 81 11.5.3 Prosessissa muodostuvat muualle toimitettavat jätteet... 82 11.6 Poikkeuksellisten tilanteiden aikana syntyvät päästöt ja jätteet... 83 12 KAATOPAIKAT... 83 12.1 Yleistä... 83 12.2 Tehdasalueen kaatopaikka... 84 12.2.1 Kuparihienokuona-alue I... 84 12.2.2 Ferriarsenaattisakka-altaat 3 ja 4... 84 12.3 Lammainen... 85 12.3.1 Lammainen IVa -kaatopaikka... 85 12.3.2 Lammainen IVb -kaatopaikka... 86 12.4 Ratala... 86 12.4.1 Ratala A -kaatopaikka... 86 12.4.2 Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikka... 87 12.5 Torttilan kaatopaikka... 87 12.5.1 Kuparihienokuona-alueet II ja III... 87 12.5.2 Ferriarsenaattisakka-allas 5 ja rautasakka-altaat III, IV ja V... 88 12.6 Kaatopaikkojen kapasiteetit... 89 12.7 Jätteiden esikäsittely ennen loppukäsittelyä (sijoittamista kaatopaikalle)... 90 12.8 Kaatopaikkojen rakenteet... 91 12.8.1 Tehdasalueen kuparihienokuona-alue I... 91 12.8.2 Tehdasalueen ferriarsenaattisakka-allas 3... 91 12.8.3 Tehdasalueen ferriarsenaattisakka-allas 4... 91 12.8.4 Lammaisten kaatopaikka IVa... 92 12.8.5 Lammaisten kaatopaikka IVb... 93 12.8.6 Ratala A -kaatopaikka... 94 12.8.7 Ratalan kaatopaikan alueet I, II... 94 12.8.8 Ratalan kaatopaikan alue IIIa ja IIIb... 95 12.8.9 Torttilan kaatopaikan kuparihienokuona-alueet II ja III... 95 12.8.10 Torttilan kaatopaikan ferriarsenaattisakka-allas 5... 95 12.8.11 Torttilan kaatopaikan rautasakka-altaat III, IV ja V... 96 13 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 96

5 (212) 13.1 YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset... 96 13.2 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 97 13.3 Vaikutus pintavesiin... 98 13.4 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 99 13.5 Vaikutus ilmaan... 99 13.6 Melun ja tärinän vaikutukset... 100 13.7 Muut selvitykset... 100 13.7.1 Viljelymaiden ja -kasvien raskasmetalli- ja arseenipitoisuuksien seuranta... 100 14 TARKKAILU... 101 14.1 Yleistä... 101 14.2 Käyttötarkkailu... 101 14.2.1 Raaka-aineiden laaduntarkkailu... 101 14.2.2 Keräysöljyn määrän ja laadun tarkkailu... 102 14.2.3 Ilmaan johdettavien päästöjen erotinlaitteiden käyttötarkkailu... 102 14.2.4 Jokeen johdettavien vesijakeiden ja jätevedenpuhdistamon käyttötarkkailu... 102 14.3 Päästötarkkailu... 103 14.3.1 Jäte- ja jäähdytysvesien tarkkailu... 103 14.3.2 Ilmaan johdettavien päästöjen päästötarkkailu... 104 14.3.3 Melun tarkkailu... 108 14.3.4 Jätteiden laadun ja määrän tarkkailu... 109 14.3.5 Kaatopaikkojen tarkkailu... 111 14.4 Vaikutusten tarkkailu... 111 14.4.1 Ilmanlaadun yhteistarkkailu... 111 14.4.2 Alueelliset bioindikaattoritutkimukset... 111 14.4.3 Peltojen raskasmetalliselvitykset... 112 14.4.4 Vesistön yhteistarkkailu... 112 14.4.5 Orsi- ja pohjavesien tarkkailu... 112 14.5 Raportointi... 112 14.6 Laadunvarmistus... 113 15 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 114 15.1 Riskinarviointi... 114 15.1.1 Räjähdys... 114 15.1.2 Rikkidioksidipitoisen kaasun vuoto... 114 15.1.3 Rikkihappovuoto... 114 15.1.4 Propaanivuoto... 114 15.1.5 Ympäristöriskit... 115 15.2 Toimet onnettomuuksien estämiseksi ja toimet onnettomuustilanteiden aikana... 115 16 LUVANHALTIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI... 117 16.1 Päästöt ilmaan... 117 16.2 Kuormitus vesiin... 118 16.3 Jätteet ja kaatopaikat... 118

6 (212) 17 ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 119 17.1 Kalatalousvelvoitteet ja muut toimenpiteet... 119 17.2 Haittojen ja vahinkojen korvaaminen... 119 17.3 Vakuudet... 119 18 MERKINTÄ... 120 19 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 121 19.1 Hakemuksen täydentäminen... 121 19.2 Hakemuksesta tiedottaminen... 121 19.3 Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset... 121 19.4 Lausunnot... 121 19.5 Muistutukset ja mielipiteet... 144 19.6 Hakijan vastine... 145 20 ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU... 155 20.1 Luparatkaisu... 155 20.2 Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 155 20.2.1 Kuormitus vesiin ja viemäriin... 155 20.2.2 Päästöt ilmaan... 157 20.2.3 Melu ja tärinä... 159 20.2.4 Jätehuoltoa koskevat yleiset määräykset... 159 20.2.5 Jätejakeiden luokittelu... 160 20.2.6 Jätteeksi luokitellut raaka- ja polttoaineet sekä pilaantunut maa-aines... 160 20.2.7 Kaatopaikkoja ja loppukäsittelyä koskevat yleiset määräykset... 160 20.2.8 Kaatopaikkojen pintarakenteita koskevat yleiset määräykset... 161 20.2.9 Loppukäsittelyn päättymistä koskevat yleiset määräykset... 162 20.2.10 31.10.2007 lopetettua tehdasalueen kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset... 163 20.2.11 31.10.2007 lopetettua Lammainen IVa -kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset... 163 20.2.12 Lammainen IVb kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset... 163 20.2.13 31.10.2007 lopetettua Ratala A -kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset... 164 20.2.14 Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset... 164 20.2.15 Torttilan v. 1996 lopetettua kuparihienokuonan kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset... 165 20.2.16 Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-allasta koskevat erityiset määräykset... 165 20.2.17 Kaatopaikkojen vakuudet... 165 20.2.18 Keräysöljyn poltto liekkiuuneissa ja pesuhapon haihdutuksessa ja termisessä hajotuksessa... 167 20.2.19 Varastointia koskevat määräykset... 168 20.2.20 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 169 20.2.21 Muut päästöjä ja riskejä vähentävät määräykset... 169 20.2.22 Käyttö-, kuormitus- ja päästötarkkailu... 170 20.2.23 Vaikutustarkkailu... 175 20.2.24 Kirjanpito ja raportointi... 177 20.2.25 Kalatalousmääräys... 179

7 (212) 20.2.26 Toiminnan lopettamista koskevat määräykset... 179 21 RATKAISUN PERUSTELUT... 180 21.1 Lupamääräysten yleiset perustelut... 180 21.2 Lupamääräysten yksilöidyt perustelut... 182 21.2.1 Kuormitusta vesiin ja viemäriin koskevat perustelut... 182 21.2.2 Ilmaan johdettavia päästöjä koskevat perustelut... 184 21.2.3 Melua ja tärinää koskevan määräyksen perustelu... 187 21.2.4 Jätehuoltoa koskevan yleisen määräyksen perustelu... 187 21.2.5 Jätteiden luokittelua koskevien määräysten perustelut... 188 21.2.6 Jätteeksi luokiteltuja raaka-aineita koskevien määräysten perustelut... 188 21.2.7 Kaatopaikkoja ja loppukäsittelyä koskevien yleisten määräysten perustelut... 189 21.2.8 Kaatopaikkojen pintarakenteita koskevien yleisten määräysten perustelut... 190 21.2.9 Loppukäsittelyn päättymistä koskevien yleisten määräysten perustelut... 191 21.2.10 Lopetettua tehdasalueen kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut... 192 21.2.11 Lopetettua Lammainen IVa -kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut... 193 21.2.12 Lammainen IVb kaatopaikkaa koskevien erityisten määräysten perustelut... 193 21.2.13 Lopetettua Ratala A -kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut... 194 21.2.14 Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikkaa koskevien erityisten määräysten perustelut... 195 21.2.15 Torttilan lopetettua kuparihienokuonan kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut 195 21.2.16 Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-allasta koskevien määräysten perustelut... 196 21.2.17 Kaatopaikkojen vakuuksia koskevat perustelut... 197 21.2.18 Keräysöljyn polttoa koskevien määräysten perustelut... 198 21.2.19 Varastointia koskevien määräysten perustelut... 200 21.2.20 Häiriötilanteita ja muita poikkeuksellisia tilanteita koskevien määräysten perustelut... 201 21.2.21 Muita päästöjä ja riskejä vähentäviä määräyksiä koskevat perustelut... 201 21.2.22 Käyttö-, kuormitus- ja päästötarkkailua koskevien määräysten perustelut... 202 21.2.23 Kirjanpitoa ja raportointia koskevien määräysten perustelut... 205 21.2.24 Kalatalousmääräystä koskeva perustelu... 206 21.2.25 Toiminnan lopettamista koskevan määräyksen perustelu... 206 22 VASTAUS LAUSUNNOISSA, MUISTUTUKSISSA JA MIELIPITEISSÄ ESITETTYIHIN YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 207 23 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 207 23.1 Luvan voimassaolo... 207 23.2 Lupamääräysten tarkistaminen... 207 23.3 Korvattavat päätökset... 207 24 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 208 25 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 208 25.1 Päätöksen lainvoimaisuus... 208 25.2 Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta... 209 25.2.1 Päätös... 209 25.2.2 Perustelu... 209

8 (212) 26 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 209 27 KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN... 209 28 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN... 210 28.1 Päätös... 210 28.2 Jäljennös päätöksestä... 211 28.3 Ilmoitus päätöksestä... 211 28.4 Ilmoittaminen kuntien ilmoitustaululla ja lehdissä... 211 29 MUUTOKSENHAKU... 212 30 LIITTEET... 212

9 (212) 3 LAITOKSEN SIJAINTI Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan tehtaiden käyntiosoite on Teollisuuskatu 1, 29200 Harjavalta. Yrityksen toimialatunnus on 24440. Tehtaat ja kaatopaikat sijaitsevat Harjavallan kaupungin keskustan luoteispuolella Torttilan suurteollisuusalueella seuraavilla yhtiön omistamilla kiinteistöillä: - Tehdasalue r:no 79-203-51-43 - Lammaisten kaatopaikat r:no 79-204-8-5 - Ratalan kaatopaikat r:no 79-204-7-2 - Torttilan kaatopaikka r:no 79-204-7-6 - Sievarin kaatopaikka r:no 79-205-16-1 Lisäksi yhtiöllä on rakenteilla muusta teollisuusalueesta erillään sijaitseva Sievarin kaatopaikka (r:no 79-205-16-1), jonka varsinainen toiminta ei sisälly tämän hakemuksen käsittelyyn. Yhtiöllä on toimintaa myös Yara Suomi Oy:n omistamalla kiinteistöllä (r:no 79-203-51-40). Tehdasalueen kiinteistöllä (r:no 79-203-51-43) sijaitsee määräala, joka on vuokrattu Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n käyttöön. Torttilan kaatopaikan kiinteistöllä (r:no 79 204-7-6) sijaitsee myös Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n rautasakka-altaat IV ja V (sekä III, jota ei ole vielä rakennettu). Boliden Harjavalta Oy:n koko tehdasalueen pinta-ala on noin 280 hehtaaria, josta 146 ha on prosessikuonien kaatopaikkoja. Osa alueista on vuokrattu muille alueella toimiville yrityksille. Boliden Harjavalta Oy:n tehtaiden kanssa samalla suurteollisuusalueella sijaitsevat Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n, Yara Suomi Oy:n ja Kemira Oyj:n tehtaat, sekä Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n höyryvoimalaitos, Oy Aga Ab:n vety- ja ilmakaasutehtaat, Crisolteq Oy:n koeluonteista toimintaa harjoittava laitos, sekä Air Liquide Finland Oy:n happitehdas. Teollisuusalueella ja varsinaisen teollisuusalueen lounais- ja länsipuolella sijaitsevat laajat kuparihienokuonan kaatopaikat. Lähin asutus sijaitsee tehtaasta luoteeseen noin 300 metrin päässä. Teollisuusalue rajautuu itäja koillispuolella sijaitseviin Kuparinkylän ja Kalevan asuinalueisiin. Myös Satakunnantien ympäristössä teollisuusalueen pohjoispuolella on asutusta. Teollisuusalueen pohjois- ja länsipuolella on metsätalousalueita ja Kokemäenjoen etelärannat ovat pääosin asuin- ja viljelyskäytössä. Asutusta on pienteollisuuden lisäksi myös teollisuusalueen länsipuolella Torttilassa. Alueen eteläpuolella Ratalassa ja Sievarissa valtatien molemmin puolin sijaitsee liikerakennuksia ja pienteollisuutta. Lähin koulu ja päiväkoti sijaitsevat noin 1,5 kilometrin etäisyydellä kaakkoon. Suurteollisuusalueen toiminnot on esitetty karttaliitteessä 2. 4 HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 31.5.2011.

10 (212) 5 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n 1 momentti ja 2 momentin kohdat 1) ja 4) sekä 55 Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 :n kohdat 2 c), 4 a) sekä 13 b), 13 c), 13 d) ja 13 f) Luvan tarkistushakemuksen jättämisen ajankohdasta (31.5.2011) on määrätty Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 (dnro LSY-2002-Y- 361, nro 49/2004/1) antamassa lupapäätöksessä. Toiminta on teollisuuspäästödirektiivin (IED, 2010/75/EU) tarkoittamaa direktiivin liitteen 1 kohtien 2.5, 4.2, 5.2 ja 6.11 perusteella. 6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 31 ja 55 Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 5 :n 1 momentin kohdat 2 c), 4 a), 13 b), 13 c) ja 13 d). 7 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET 7.1 Ympäristöluvat ja päätökset 7.1.1 Kupari- ja nikkelituotanto, sekä rikkihappotehtaat Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Lupa käsittää pääpiirteissään nykyisen laajuisen toiminnan, ml. kuparisulaton, nikkelisulaton, rikkihappotehtaiden, jätevedenpuhdistamon sekä seuraavat kaatopaikat: Lammainen IVa, Lammainen IVb, Ratala A, Ratala I ja II, Tehdasalue (kuparihienokuona-alue I, ferriarsenaattisakka-altaat (laajennuksineen) ja Torttila (kuparihienokuona-alueet II ja III, ferriarsenaattisakkaallas). Vaasan hallinto-oikeuden Boliden Harjavalta Oy:lle 30.12.2005 antama päätös (nro 05/0475/1, dnro:t 01305/04/5102, 01306/04/5102 ja 01307/04- /5102), jossa hallinto-oikeus ei muuttanut pääasiaratkaisua. Korkeimman hallinto-oikeuden Boliden Harjavalta Oy:lle 21.3.2007 antama päätös (nro 683, dnro:t 345/1/06 ja 355/1/06) koskien em. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksiä (nro 05/0475/1, dnro:t 01305/04/5102, 01306/04/5102 ja 01307/04/5102), jossa korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, mutta tarkensi lupamääräyksiä. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 21.5.2007 antama päätös (nro 18/2007/1, dnro LSY-2005-Y-286) koskien suunnitelmaa jätevesipäästöjä koskevien lupamääräysten tarkistamista.

11 (212) 7.1.2 Kaatopaikat 7.1.2.1 Yhteiset päätökset Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 7.10.2008 antama päätös (nro 46/2008/1, dnro LSY-2008-Y-113) koskien ympäristölupapäätöksen lupamääräyksen 17 muuttamista. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 16.6.2009 antama päätös (nro 27/2009/1, dnro LSY-2008-Y-289) koskien rikkidioksidipäästöjen vähentämistä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 27.6.2012 antama päätös (nro 113/2012/1, dnro ESAVI/59/04.08/2012) koskien toiminnan olennaista muuttamista (keräysöljyn poltto liekkiuuneissa ja rikkihappotehtaan pesuhapon haihdutuksessa). Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 5.6.2000 antama ympäristölupamenettelylain mukainen lupa (nro 28 YLO, dnro 0295Y1226-111) yhtiön Harjavallan toiminnoille, ml. kaatopaikat. Päätös on korvattu Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antamalla ympäristönsuojelulain mukaisella ympäristöluvalla (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Lupa käsittää pääpiirteissään nykyisen laajuisen toiminnan, ml. kuparisulaton, nikkelisulaton, rikkihappotehtaiden, jätevedenpuhdistamon, sekä seuraavat kaatopaikat: Lammainen IVa, Lammainen IVb, Ratala A, Ratala I ja II, Tehdasalue (kuparihienokuona-alue I), Torttila (kuparihienokuona-alueet II ja III). Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 17.6.2009 antama päätös (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) koskien ympäristöluvan (nro 49/2004/1, 8.7.2004) kaatopaikkoja koskevien lupamääräysten 39, 40, 41 ja 53 tarkistamista, lupamääräyksen 43 mukaisen suunnitelman Ratala A ja Ratala I ja II -kaatopaikkojen pintarakenteessa käytettävien vaihtoehtoisten ratkaisujen hyväksymistä ja lupamääräyksen 61 mukaisen Ratala A ja Ratala I ja II -kaatopaikkojen sulkemissuunnitelman hyväksymistä. 7.1.2.2 Tehdasalueen kaatopaikka (kuparihienokuona-alue I, sekä ferriarsenaattisakka-altaat 3 ja 4) Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Päätöksessä on määrätty tehdasalueen kaatopaikan enimmäiskorkeudeksi +45 N60. Päätöksessä on myös määrätty kaatopaikan (kuparihienokuona-alue I) päälle rakennettujen ferriarsenaattisakka-altaiden 3 ja 4 pohjarakenteet. Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 10.9.2010 antama päätös (nro 32/2010/1, dnro ESAVI/460/04.08/2010) koskien tehdasalueella sijaitsevien käytöstä poistettujen kaatopaikka-altaiden (ferri-

12 (212) arsenaattisakka-altaat 3 ja 4) sulkemissuunnitelmaa ja siihen sisältyvän vaihtoehtoisen pintarakenteen hyväksymistä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 5.1.2012 antama lausunto koskien Tehdasalueen ferriarsenaattisakka-altaan 3 ja sen laajennuksen peittämistä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 1.3.2013 laatima tarkastuspöytäkirja, jossa on hyväksytty Boliden Harjavalta Oy:n tehdasalueen ferriarsenaattisakka-altaan 4 peittäminen. 7.1.2.3 Lammaisten kaatopaikat IVa ja IVb Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 5.6.2000 antama ympäristölupamenettelylain mukainen lupa (nro 28 YLO, dnro 0295Y1226-111) yhtiön Harjavallan toiminnoille. Päätöksessä on määrätty Lammaisten IVa -kaatopaikan enimmäiskorkeudeksi +37,5 N60, mikä esitetyn suunnitelman mukaan vastaa pinta-alaa 18 ha ja nettotilavuutta 1 600 000 m 3 rtr. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 30.5.2002 antama päätös (nro 39 YLO, dnro 0200Y0031-111) koskien Lammaisten IVa -kaatopaikan korottamista tasoon +50 N60 (lisäys 850 000 m 3 rtrt) ja laajentamista (12,5 ha, 1 800 000 m 3 rtr), mikä esitetyn suunnitelman mukaan vastaa kokonaisnettotilavuutta 4 250 000 m 3 rtr. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 23.8.2002 Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle antama päätös (nro 55 YLO, dnro 0200Y0031-111) ed. päätöksen toimeenpanosta muutoksenhausta huolimatta. Vaasan hallinto-oikeuden 28.5.2003 Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle antama päätös (nro 03/0148/2) koskien Lammaisten kaatopaikan korottamista (IVa) ja laajentamista (IVb). Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 4.7.2006 antama päätös (nro 47 YLO, dnro 0200Y0031-111) koskien Lammaisten IVb kaatopaikan pohjarakenteita. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 8.9.2006 antama päätös (nro 20/2006/1, dnro LSY-2006-Y-42) koskien Lammaisten IVb kaatopaikan pohjan tiivistysrakenteen rakentamista. Pohjarakenteita ei ole rakennettu päätöksessä annetun poikkeuksen mukaisena. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 1.12.2006 antama päätös (nro 33/2006/1, dnro LSY-2006-Y-294) koskien ilmoitusta pintarakenteiden koealojen rakentamisesta Lammaisten IVa -kaatopaikalle jätemateriaalien hyötykäytön selvittämiseksi. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 18.5.2010 antama päätös (dnro HAMELY/123/07.02/2010) koskien Lammaisten IVb kaatopaikan patoturvallisuuslain 13 :n mukaista tarkkailuohjelmaa.

13 (212) Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 27.6.2011 antama päätös (nro 42/2011/1, dnro ESAVI/44/04.08/2011) koskien Lammaisten IVa -kaatopaikan sulkemissuunnitelmaa ja siihen sisältyvien voimassa olevasta ympäristöluvasta poikkeavien rakenneratkaisujen hyväksymistä. Vaasan hallinto-oikeuden Boliden Harjavalta Oy:lle 12.10.2012 antama päätös (dnro 01958/11/5102), jossa hallinto-oikeus on hyväksynyt hakijan valituksen koskien välipohjarakennetta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 13.11.2013 antama lausunto (dnro VARELY/64/07.00- /2011) koskien Lammaisten IVa -kaatopaikan välipohjan 1. rakentamista. 7.1.2.4 Ratalan kaatopaikat Ratala A ja Ratala I, II, IIa ja IIIb 7.1.2.5 Torttilan kaatopaikka Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 5.6.2000 antama ympäristölupamenettelylain mukainen lupa (nro 28 YLO, dnro 0295Y1226-111) yhtiön Harjavallan toiminnoille. Päätöksessä on määrätty Ratala A -kaatopaikan enimmäiskorkeudeksi +52 N60. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Päätöksessä on määrätty Ratala A -kaatopaikan enimmäiskorkeudeksi +52 N60 ja laajennusalueen (Ratala I, I, IIIa ja IIIb) +60 N60. Päätöksessä on myös määrätty laajennusosan (I, II, IIIa ja IIIb) pohjarakenteet. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 20.11.2013 antama lausunto (dnro VARELY/937/07.00/- 2010), jossa se toteaa Ratalan raekuonan kaatopaikan (IIIa) pohjarakenteiden täyttävän ympäristöluvassa esitetyt vaatimukset ja että alue voidaan ottaa käyttöön. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 17.6.2009 antama päätös (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) koskien Ratala A -kaatopaikan pintarakenteessa käytettävien vaihtoehtoisten ratkaisujen hyväksymistä ja lupamääräyksen 61 mukaista Ratala A -kaatopaikan sulkemissuunnitelman hyväksymistä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 30.12.2010 lähettämä kirje (dnro VARELY/937/- 07.00/2010) koskien Ratalan A -kaatopaikan pintarakenteiden lopputarkastusta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 4.6.2001 OMG Harjavalta Nickel Oy:lle antama ympäristölupa (nro 35 YLO, dnro 0299Y04477-111), joka koskee Torttilan ongelmajätteen (nyk. vaarallisen jätteen) kaatopaikkaa. Päätöksessä on annettu lupa rakentaa neljä allasta (altaat II, III, IV ja V) ja sijoittaa näihin ongelmajätettä siten, että altaiden yhteinen nettotilavuus on

14 (212) 7.1.2.6 (Sievarin kaatopaikka) 7.1.3 Jätevesien purkupaikka 240 000 m 3 ja enimmäistäyttökorkeus +38,5 N60. Päätös on korvattu Länsi- Suomen ympäristölupaviraston OMG Harjavalta Nickel Oy:lle 10.12.2004 ja Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 myöntämillä päätöksillä. Allas II (ferriarsenaattisakka-allas 5) on Boliden Harjavalta Oy:n käytössä. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 8.7.2002 antama päätös (nro 49 YLO, dnro 0299Y0477-111), joka koskee Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-altaan pohjarakenteita. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 27.4.2007 Boliden Harjavalta Oy:lle ja OMG Harjavalta Nickel Oy:lle yhdessä antama päätös (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y-97; nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154), joka koskee jätteiden loppukäsittelyn (kaatopaikalle sijoittamisen) jatkamista. Päätöksessä on myös muutettu OMG Harjavalta Nickel Oy:n ympäristöluvan (nro 69/2004/1) lupamääräystä 31 mm. siten, että enimmäistäyttökorkeus on nostettu tasolle +50 N60. Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 16.6.2014 antama päätös (nro 118/2014/1, dnro ESAVI/116/04.08/2013), joka koskee uuden kuparihienokuonan kaatopaikan perustamista. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 Harjavalta Copper Oy:lle myöntämä ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361), joka koskee yhtiön Harjavallan toimintoja. Päätöksessä on edellytetty jatkamaan jätevesien purkuputki (viemäri) 1.9.2005 mennessä Kokemäenjoen keskiuomaan. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 2.3.2009 Boliden Harjavalta Oy:lle, Kemira Oyj:lle, Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle ja Yara Suomi Oy:lle yhdessä antama päätös (nro 10/2009/1, dnro LSY-2008-Y-170), jossa jätevesien purkupaikka on määrätty siirtämään takaisin entiseen paikkaansa. 7.2 Koeluonteinen toiminta Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 15.5.2006 antama ympäristönsuojelulain 61 :n mukainen lupa (dnro LSY-2006-Y-96, nro 12/2006/1) koeluonteisen toiminnan harjoittamiselle, joka koski keräysöljyn koepolttotoimintaa Boliden Harjavalta Oy:n tuotantolaitoksilla. Toiminnalle on sittemmin myönnetty ympäristölupa. 7.3 Yhteysviranomaisen lausunnot ympäristövaikutusten arviointiselostuksista (YVA) Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle ja OMG Harjavalta Nickel Oy:lle yhdessä 4.5.2001 antama lausunto (nro 0298R0003-53) ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta koskien Harjavallan tehtaiden tuotantotasovaihtoehtoja ja kiinteiden prosessijätteiden kaatopaikalle sijoitusta.

15 (212) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 4.7.2012 antama lausunto (dnro VARELY/10/07.04/2012) ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta koskien kuparihienokuonan kaatopaikan Sievariin rakentamista koskevaa hanketta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 3.9.2014 antama lausunto (dnro VARELY/19/07.04/2013) ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta koskien rikkihappotehtaan (R8) rakentamista (R6:n korvaamista) koskevaa hanketta. 7.4 Orsi- ja pohjavesien suojapumppaus Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) yhtiön Harjavallan toiminnoille. Lupa sisältää määräyksen orsi- ja pohjavesien suojapumppauksen aloittamiseksi. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 5.6.2008 antama päätös (nro 26/2008/1, dnro LSY-2007-Y-197) koskien lupamääräyksessä 67 asetetun orsivesien keräys- ja suojapumppauksen toteuttamista koskevan määräajan pidentämistä. 7.5 Tarkkailu 7.5.1 Käyttö- ja kuormitustarkkailu 7.5.2 Orsi- ja pohjavesien tarkkailu 7.5.3 Vesistötarkkailu Hakija on jättänyt käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelman Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi 27.12.2010. Suunnitelmaa ei ole viranomaisessa hyväksytty. Suunnitelma on toimitettu myös hakemuksen liitteenä päätöksessä hyväksyttäväksi. Tarkkailu on hyväksytty Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 antamassa ympäristölupapäätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Etelä-Suomen aluehallintoviraston 7.2.2014 Boliden Harjavalta Oy:lle antama päätös (nro 28/2014/1, dnro ESAVI/212/04.08/2013) koskien päätöksen (nro 113/2012/1, dnro ESAVI/59/04.08/2012) lupamääräyksen 13 mukaisten mittalaitteiden hyväksyntää. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 29.12.2005 Kemira Oyj:lle, Kemira Growhow Oyj:lle, Boliden Harjavalta Oy:lle, OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Oy Aga Ab:lle yhdessä antama päätös (nro 115 YLO, dnro LOS-2005-Y-824-17) orsi- ja pohjavesien yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 2.3.2010 antama päätös (dnro VARELY/28/07.00/2010) Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä.

16 (212) 7.5.4 Kalataloudellinen tarkkailu 7.5.5 Ilmanlaadun tarkkailu Varsinais-Suomen ja Hämeen työ- ja elinkeinokeskusten elokuussa 2007 antamat päätökset (dnro 1274/5723/07 ja dnro 732/5723/07) Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. Harjavallan kaupungin alueella toteutetaan Porin ympäristötoimen (31.7.2014 asti Harjavallan kaupungin) järjestämänä ilmanlaadun yhteistarkkailua, jonka kustannuksiin Boliden Harjavalta Oy osallistuu. Tarkkailuun osallistumisesta on määrätty suurteollisuusalueen yritysten ympäristöluvissa, mutta tarkkailusuunnitelmaa ei ole viranomaisessa hyväksytty. 7.6 Luvantarveharkintaa koskevat lausunnot Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 15.3.2013 antama lausunto (dnro VARELY/619/07.00/2010), jossa se toteaa, että lainvoimaisiin ympäristölupiin ei ole ennen laivojen pesuvesien vastaanoton aloittamista tarpeellista hakea muutosta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 12.6.2014 antama lausunto (dnro VARELY/619/07.00/2010), jossa se toteaa, ettei pesuhapon terminen hajotus edellytä luvan muutosta, mutta asia tulee sisällyttää vireillä olevaan lupahakemukseen. 7.7 Muut päätökset ja määräykset Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Porin Lämpövoima Oy:lle 24.1.2005 antama vesilain mukainen päätös (nro 1/2005/1, dnro LSY-2004-Y-52) koskien raakaveden johtamista Kokemäenjoesta. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 5.8.2005 antama päätös (nro 18/2005/1, dnro LSY-2005-Y-179) koskien yksityiskohtaista suunnitelmaa jäte- ym. vesien käsittelyssä toteutettavista toimenpiteistä ja esitystä jätevesiä koskeviksi uusiksi lupamääräyksiksi ja asetetun määräajan jatkamista. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 30.1.2006 antama päätös (nro 5/2006/1, dnro LSY-2005-Y-232) koskien yhtiön Harjavallan toimintojen melupäästöjen vähentämistä koskevaa selvitystä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 20.12.2013 antama lausunto koskien 1) toimenpiteitä rankkasateista aiheutuvien riskien pienentämiseksi ja 2) hakijan jäähdytysvesiviemärin kuormituslaskentaan esittämiä muutoksia. Yhtiö toimittaa raekuonaa (rakeistettu nikkelikuona) Sibelco Oy:lle (ent.oy SP Minerals Ab). Korkeimman hallinto-oikeuden Oy SP Minerals Ab:lle

17 (212) 20.9.2005 antaman päätöksen (nro 3646/1/03) mukaan raekuona (rakeistettu nikkelikuona) on määritelty tuotteeksi, kun se kuivaus- ja seulontakäsittelyn jälkeen välittömästi toimitetaan pakattuna tuotteena käytettäväksi hiekkapuhalluksessa (nyk. suihkupuhdistuksessa) ja raakaaineena kattohuopateollisuudessa. Toiminta on epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamista koskevan asetuksen (E-PRTR, 166/2006/EY) liitteen 1 kohtien 2.e, 4.b ja 5.d tarkoittamaa. 7.8 Vakuutukset Yhtiöllä on lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:ssä (sopimusnumero 0292340000). 7.9 Hallintajärjestelmät Boliden Harjavalta Oy on sitoutunut noudattamaan sertifioitua SFS-EN ISO 9001:2008 (alkuperäinen myöntöpäivä: 3.3.2000) laadunhallintajärjestelmää, SFS-EN ISO 14 001:2004 (alkuperäinen myöntöpäivä 10.9.2001) ympäristöjärjestelmää sekä OHSAS 18 001:2007 (alkuperäinen myöntöpäivä 7.3.2002) terveys- ja turvallisuusjärjestelmää. Boliden Harjavalta Oy käyttää toimintansa jatkuvaan parantamiseen toiminnanohjauksen suorituskykymittaristoa (Balanced Scorecard) ja eurooppalaisen EFQM-mallin (The European Foundation for Quality Management) soveltamiseen perustuvaa itsearviointia. Boliden Harjavalta Oy oli mukana Kauppa- ja teollisuusministeriön (nyk. työ- ja elinkeinoministeriö, TEM) ja teollisuuslaitosten välisessä vapaaehtoisessa energian säästösopimuksessa 1997 2007 ja on nyt mukana sitä korvaavassa Energiatehokkuussopimuksessa vuosille 2008 2016. Sopimusjärjestelmällä on kansallisen ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti tarkoitus osaltaan vastata kansainvälisiin sitoumuksiin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Toimintojärjestelmien ohjeistus kattaa tehtaan turvallista käyttöä ja kunnossapitoa koskevat menettelyt: normaalit toiminnot, ylös- ja alasajot, tarkastukset, huollot ja normaalista poikkeavat tilanteet. Viimeisimmät sertifikaatit on myönnetty 17.4.2014. 8 ALUEEN KAAVOITUS 8.1 Maakuntakaava Ympäristöministeriö on 30.11.2011 vahvistanut Satakunnan maakuntakaavan, joka on saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden 13.3.2013 antamalla päätöksellä (taltionumero 904). Tehdasalue on merkitty maakuntakaavaan teollisuus- ja varastotoimintojen alueeksi (T1) ja sitä ympäröi suojavyöhyke (sv). T1-merkinnällä osoitetaan merkittävät

18 (212) teollisuus- ja varastoalueet, joilla on tai joille saa sijoittaa vaarallisia kemikaaleja valmistavia tai varastoivia laitoksia, ja joita koskee direktiivi (96/82/EY) vaarallisten aineiden aiheuttamien suuronnettomuusriskien torjunnasta (SEVESO II). Alueen suunnittelussa on huomioitava alueella sijaitsevista laitoksista tai vaarallisten kemikaalien valmistuksesta, varastoinnista tai kuljetuksesta lähiympäristölle ja asutukselle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Alueella on merkintä sähköasemasta/uudesta sähköasemasta (en-z) sekä voimalinjasta. Koko tehdasalue sijaitsee yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella (pv). Myös rautatien ja valtatie 2:n välinen alue (kaatopaikat) on merkitty teollisuus- ja varastotoimintojen alueeksi (T2). Merkinnällä osoitetaan Harjavallan suurteollisuusalueen teollisuus- ja varastoalueet, joille saa sijoittaa ja varastoida teollisuusprosesseissa syntyviä kiinteitä sivutuotteita sekä näiden käsittelyyn ja varastointiin liittyviä laitteita ja laitoksia. Tehdasalueen pohjoispuolella on taajamatoimintojen aluetta (A) ja Harjavallan keskusta on merkitty keskustatoimintojen alueeksi (C). 8.2 Yleiskaava Tehdasalueella on voimassa Harjavallan keskustaajaman osayleiskaava 2020, joka on saanut lainvoiman 3.4.2007. Teollisuusalue sijoittuu osayleiskaavassa teollisuusrakennusten alueelle (TT). Alue rajautuu teollisuus- ja varastoalueisiin (TY), suojametsäalueisiin (EV/sv), rivitalojen ja erillispientalojen korttelialueisiin (AR ja AO) sekä Huovintien historialliseen linjaukseen (sh). TT-alueilla on merkitty alueet, joilla saa käsitellä, varastoida ja sijoittaa teollisuuden jätteitä (ej) sekä useita sähkölinjoja. Tehdasalue sijoittuu kokonaisuudessaan tärkeälle pohjavesialueelle (pv) ja TT-alueen kaakkoisnurkassa on merkintä pohjaveden ottamosta (ET). 8.3 Asemakaava 8.3.1 Suurteollisuusalue Teollisuusalueella on voimassa Torttilan kaupunginosan (203) korttelin 51 tontin 37 asemakaavan muutos, joka on saanut lainvoiman 27.3.2003. Tuotantolaitokset sijoittuvat suurteollisuus- ja varastorakennusten sekä laitosten ja näitä palvelevien rakennusten sekä teollisuuden prosessissa syntyvän materiaalin varastointialueiden korttelialueelle (T-8). Merkinnän mukaan rakennusten suurin sallittu korkeus alueella on 60 metriä luonnollisesta maanpinnasta laskien. Laitosta palvelevat rakenteet ja savupiiput voivat olla korkeampia. Tehdasalueen kiinteistöllä (r:no 79-203-51-43) on voimassa kaava nro 217, joka tuli lainvoimaiseksi 27.5.2003. Tontin kaavamääräys on T-8, jonka mukaan alueen käyttötarkoitus on: Suurteollisuus- ja varastorakennusten sekä laitosten ja näitä palvelevien rakennusten sekä teollisuuden prosessissa syntyvän materiaalin varastointialueiden korttelialue, jolla rakennusten suurin sallittu korkeus on 60 m luonnollisesta maanpinnasta laskien ja jolla laitosta palvelevat rakenteet ja savupiiput voivat olla tätäkin

19 (212) 8.3.2 Ratalan kaatopaikat 8.3.3 Lammaisten kaatopaikat 8.3.4 Torttilan kaatopaikka korkeampia. Merkinnällä tvar/ej osoitetulla varastointialalla saa käsitellä, varastoida ja sijoittaa teollisuudessa syntyvää kuparihienokuonaa, kipsisakkaa ja rautasakkaa tai niihin rinnastettavia prosessijätteitä. Tälle varastointialalle saa rakentaa kaatopaikka-toimintaa palvelevia vähäisiä rakennuksia ja rakenteita. Varastoitavan materiaalin ylimmän kohdan korkeusasema saa olla +50,00 N60 mukaan lukien kaatopaikan pintarakenteen. Ratalan kaatopaikalla on voimassa 204 Ratalan kaupunginosan kortteleiden 4 ja 6, osa 7 sekä katu-, liikenne- ja erityisalueiden asemakaava, kortteleiden 4, 5 osa 6 ja 7 sekä katu- ja liikennealueiden asemakaavan muutos, joka on tullut voimaan 16.5.2007. Asemakaavalla ja asemakaavan muutoksella muodostuu korttelit 4, 5 osa, 6 ja 7, sekä katu-, liikenne ja erityisalueet. T-5 -merkinnällä on osoitettu suurteollisuutta palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialue, jota voidaan käyttää myös kuparin ja nikkelin valmistuksessa syntyvän kuonan varastoimiseen. Kaava-alueen eteläosassa on osoitettu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue (T-6), sekä suojaviheralueita (EV). Asemakaavassa ei ole määritetty Ratalan alueen ylintä korkeusasemaa. Lammaisten kaatopaikoilla IVa ja IVb on voimassa Harjavallan kaupungin, Lammaisten kylän kiinteistöjä (r:not 79-443-20-0 ja 79-443-8-38) sekä rautatiealuetta koskeva asemakaava ja Harjavallan kaupungin, Ratalan 204 kaupunginosan korttelin 8 tonttia 2 koskeva asemakaavan muutos. Asemakaavalla ja asemakaavan muutoksella on muodostettu Harjavallan kaupungin, Ratalan 204 kaupunginosan korttelin 8 tontti 3 ja rautatiealue sekä Torttilan 203 kaupunginosan suojaviheralue. Asemakaava ja asemakaavan muutos on hyväksytty Harjavallan kaupunginvaltuustossa 31.1.2005. Merkinnällä (TM-5) on osoitettu teollisuudessa syntyvien prosessikuonien varastointia palveleva korttelialue. Varastoitavan materiaalin ylin sallittu korkeusasema on +50,00 m N60. Kaava-alueen keskiosissa on merkintä (rhvar). Merkinnällä osoitetaan varastointiala, jolla saa käsitellä, varastoida ja sijoittaa teollisuudessa syntyvää rikastushiekkaa (kuparihienokuonaa), kipsisakkaa ja rautasakkaa tai niihin rinnastettavia prosessijätteitä. Varastointialalle saa rakentaa vain kaatopaikkatoimintaa palvelevia vähäisiä rakennuksia ja rakenteita. Kaava-alueen itäosassa on osoitettu rakennusala, jolle saa sijoittaa teollisuudessa syntyvien rikastushiekan (kuparihienokuonan) ja kipsisakan tai niihin rinnastettavien prosessijätteiden suotovesien tasausaltaan allasrakenteita sekä pääkäyttötarkoituksen mukaista toimintaa palvelevia rakennuksia ja rakenteita (rhsvr). Alueen luoteisosassa rata-alueen pohjoispuolella on suojaviheralue (EV). Torttilan kaatopaikalla on voimassa 204 Ratalan kaupunginosan korttelin 7 tontin 3 sekä suojaviheralueen aluetta koskeva asemakaavan muutos, joka on tullut voimaan 27.5.2003. Muutoksella on muodostunut 204 Ratalan

20 (212) kaupunginosan korttelin 7 tontti 4. Merkinnällä (TM-4) osoitetaan teollisuudessa syntyvien prosessijätteiden varastointia palveleva korttelialue, jota täytön jälkeen saa käyttää suurteollisuutta palvelevien rakennusten ja laitosten korttelialueena. Teollisuus ja varastorakennusten sekä kaatopaikan suurin sallittu korkeustaso on +50,00 N60 mukaan lukien pintarakenteet. Merkinnällä ej-1 osoitetulla varastointialalla saa käsitellä, varastoida ja sijoittaa teollisuudessa syntyvää rikastushiekkaa (kuparihienokuonaa) ja kipsisakkaa tai niihin rinnastettavia prosessijätteitä. Varastointialalle saa rakentaa kaatopaikka-toimintaa palvelevia vähäisiä rakennuksia ja rakenteita. 9 TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ 9.1 Toiminnan sijaintipaikka Toiminta sijaitsee Harjavallan suurteollisuusalueella, joka on laajuudeltaan noin 300 ha. Teollisuusalue sijaitsee Köyliö Harjavalta Ulvila -harjumuodostuman kohdalla Kokemäenjoen eteläpuolella. Teollisuusalue rajoittuu osin asuntoalueisiin. Helsinki - Pori -valtatielle on matkaa alle kilometri. Tampere-Pori -rautatie kulkee tehdasalueen lounaisimman osan läpi. Harjavallan kaupungin asukasluku on noin 7 500 henkeä. Etäisyys kaupungin ydinkeskustaan on noin kilometri. Prosessikuonien olemassa olevat kaatopaikat sijoittuvat tehdasalueen kaatopaikkaa lukuun ottamatta Poriin johtavan rautatien ja valtatien 2 väliselle alueelle. Valtatien etelänpuoleinen alue on pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Ratalan kohdalla valtatien eteläpuolella toimii pienteollisuutta. Rautatien pohjoispuolinen alue on puolestaan valtaosin teollisuus- ja ratapiha-aluetta. Lammaisen kohdalla alue rajoittuu rautatien pohjoispuolelta metsätalousalueeseen. 9.1.1 Tehdasalue ja tehdasalueen kaatopaikka Yhtiön tuotantolaitokset sijaitsevat pääosin suurteollisuusalueen koillinenlounas -sektorilla. Tehdasalueen kaatopaikka, jonka käyttö on päättynyt, sijoittuu Harjavallan teollisuusalueen teollisuusrakennusten välittömään yhteyteen. Alue muodostuu ympäröivää maastoa noin 10 m korkeammalle kohoavasta vanhasta kuparihienokuonatäytöstä. Kuparihienokuonaa alueelle sijoitettiin vuosina 1967 1984 noin miljoona tonnia. Alueen pinta-ala on noin 12 ha. Alueella sijaitsee kaksi kuparihienokuonaan kaivettua ja muovilla ympäristöstään eristettyä ferriarsenaattisakan kaatopaikka-allasta. Tehdasalueen pohjoispuolella on teollisuusalueeksi kaavoitettu alue, jossa nykyisin kasvaa metsää. Lännessä alue rajoittuu Torttilantiehen ja sen toisella puolella oleviin teollisuusalueisiin.

21 (212) 9.1.2 Lammaisten kaatopaikat 9.1.3 Ratalan kaatopaikat Lammaisten IVa kaatopaikalle on sijoitettu kuparihienokuonaa. Kaatopaikan pinta-ala on noin 13,5 ha ja se on sulkemisvaiheessa. Lammaisten IVb -kaatopaikalle sijoitetaan kuparihienokuonaa. Lisäksi kaatopaikalle tuodaan suihkupuhdistuksessa (aik. hiekkapuhallus) käytettyä rakeistettua nikkelikuonaa. Alueelle on sijoitettu kuparihienokuonaa vuodesta 2007 lähtien. Alueen pinta-ala on noin 16,5 ha. Laajennusalueen sivuitse kulkee pohjois-eteläsuunnassa voimajohtolinja. Laajennusalue rajoittuu kaakkoisosaltaan peltoihin, joista valtatien 2 puoleinen osa on viljelyskäytössä. Radan puoleinen metsäalua on Boliden Harjavalta Oy:n omistuksessa. Noin 300 m leveä peltovyöhyke päättyy Torttilantiehen, jonka toisella puolella sijaitsee Torttilan kaatopaikka. Luoteispuolelta Lammaisen kaatopaikka rajoittuu alueelle, jossa kasvaa harvakseltaan matalaa mäntyä ja koivua, osalla aluetta puusto on tiheämpää ja suurikokoisempaa. Ratalan kaatopaikat (Ratala A ja Ratala (I, II. IIIa ja IIIb)) sijaitsevat sadevesien tasausallaston (ns. Serena) kaakkoispuolella. Alue on otettu nikkelisulaton rakeistetun kuonan sijoituskäyttöön vuonna 1970. Tätä ennen alueella oli maa-ainesten ottopaikka. Suljetun, jälkitarkkailuvaiheessa olevan Ratalan A kaatopaikan pinta-ala on noin 9 ha. Alueen itäpuolitse noin 100 m leveän metsävyöhykkeen takana kulkee valtatieltä 2 Harjavallan kaupungin keskustaan johtava Siltatie. Kaatopaikka sijaitsee pohja- ja orsivesivyöhykkeiden rajalla. Ratala A on perustettu entiseen sorakuoppaan ilman pohjarakenteita. Hyvin vettä läpäisevässä raekuonassa suotovesiä imeytyy suoraan orsi- ja pohjaveteen. Orsiveden pinnan korkeus alueella on noin +30,5 m mpy ja virtaussuunta on lounaaseen. Orsivettä purkautuu kaatopaikan länsipuolella, josta vedet johdetaan avo-ojissa tasausaltaaseen. Altaan vettä käytetään prosessivetenä. Pohjaveden pinta on suunnilleen tasossa +16 17 m mpy ja virtaussuunta on alueelta Suomen Teollisuuden Energiapalvelut STEP Oy:n vedenottamolle päin. Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) kaatopaikan alueet (I ja II) on perustettu kantavan perusmaan varaan tukeutuen maaperän luonnollisiin heikkoihin vedenläpäisevyysominaisuuksiin. Laajennusalueen maaperäsuhteet ovat samankaltaiset kuin Lammaisissa eli 1 2 m pintahiekkakerroksen alla on vaihtelevan paksuinen kerros savea ja silttiä. Pintahiekkakerros on poistettu siten, että alueelle jää rakennusteknisistä syistä noin 30 cm hiekkakerros. Luonnon siltti- ja savikerrokset toimivat mineraalisena eristeenä ja niillä osin, kun luonnonmaan paksuus ei ole riittävä (1 m), kerroksen tiiveyttä on parannettu keinotekoisella mineraalisella tiivistyskerroksella. Keinotekoisena eriste on rakennettu vesitiiviistä asfaltista (40 mm ABT 11 + 50 mm ABT 16, huokoisuus < 3 %, k 5 10-11 m/s). Tarvittaessa asfaltin alle on tehty kantava kerros raekuonasta. Asfalttirakenne toimii eristekerroksen ohella liikennöintikerroksena alueella tapahtuvaa raekuonan kaivu- ja

22 (212) 9.1.4 Torttilan kaatopaikka kuormaustoimintoja varten. Raekuonan hyvän vedenläpäisykyvyn vuoksi erillistä kuivatuskerrosta alueelle ei ole rakennettu. Torttilan kaatopaikka sijaitsee harjun lievealueella, jossa 0,5 2 metrin vahvuisen pintahiekkakerroksen alla on paksu vuorottelevien savi- ja silttikerrosten muodostama koheesiomaakerrostuma. Kaatopaikan kohdalla koheesiomaakerroksen paksuus on 8 10 metriä ja sen alla maaperä muuttuu ilman selviä rajoja karkeampia lajitteita sisältäväksi kitkamaaksi. Torttilan käytössä oleva kaatopaikka sijaitsee vanhan, käytöstä poistetun kaatopaikan (kuparihienokuona-alueet II ja III) päällä. Kenttä kohoaa ympäröivää maastoa noin 10 metriä korkeammalle. Kuparihienokuonan sijoitukseen aluetta on käytetty vuosina 1982 1996. Alueen pinta-ala on 14 ha ja kuparihienokuonaa alueelle on sijoitettu noin 2,6 miljoonaa tonnia. Alueen päälle on rakennettu Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n käytössä oleva rautasakkojen kaatopaikka (rautasakka-altaat III V), sekä hakijan käytössä oleva ferriarsenaatin kaatopaikka (allas II). Kaatopaikka rajautuu kaakkoispuolella nk. patakenttään ja edelleen Boliden Harjavalta Oy:n sadevesien tasausallastoon (ns. Serena). Kaatopaikan itäosasta on poistettu pintahiekkakerros ennen kaatopaikalle sijoittamisen aloittamista, länsipäässä hiekkakerros on jätetty paikalleen. Suoraan maapohjalle sijoitetun kuparihienokuonakerroksen paksuus on enimmillään 10 metriä ja korkeus ylimmillään tasolla +38 N60. Luonnollinen maanpinta vaihtelee alueella tasolla +28...+31 N60. Kaatopaikan painosta johtuen koheesiomaakerroksen on laskettu puristuvan kokoon 60 80 cm. Koheesiomaakerros on heikosti vettä läpäisevää, vedenläpäisevyys on 1 10-7 1 10-8 m/s. Sen päällä orsivesialueella esiintyvän hiekan vedenläpäisevyydeksi on määritetty 1 10-4 1 10-5 m/s. Altaiden alle jääneen tiivistyneen kuparihienokuonakerroksen vedenläpäisevyys on Lounais- Suomen ympäristökeskuksessa 28.12.1999 vireille tulleessa hakemuksessa esitetyn mukaan 1,6 10-7 7,8 10-8 m/s ja paksuus on noin neljä metriä. 9.1.5 Jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Jätevedenpuhdistamo sijaitsee suurteollisuusalueen itäreunalla. Yhtiön jätevedenpuhdistamolla käsitellyt jätevedet puretaan Kokemäenjokeen teollisuusalueen läntisen jätevesiviemärin kautta. Läntisen viemärin purkupaikan koordinaateiksi on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 2.3.2009 antamassa lupapäätöksessä (nro 10/2009/1, dnro LSY-2008-Y-170) määrätty KKJ-peruskoordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna Y=1560621.5390, X=6802882.6148, mikä vastaa nykyisin käytössä olevan ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna ja metrin tarkkuuteen pyöristettynä N=6809216, E=239434. Yhtiön toiminnoissa muodostuvat likaantumattomat jäähdytysvedet johdetaan Kokemäenjokeen suurteollisuusalueen jäähdytysvesiviemäriä pitkin. Jäähdytysvesiviemärin purkupaikan koordinaatit ovat ETRS-TM35FIN

23 (212) -tasokoordinaatiston mukaisesti ilmaistuna kohdassa noin N=6808783, E=239767. Kuva 1: Suurteollisuusalueen Kokemäenjokeen johtavien jäte-, hule-, jäähdytys- ja lauhdevesien purkuviemärien (Läntinen viemäri ja jäähdytysvesiviemäri) sijaintipaikat kartalla. 9.2 Yleiskuvaus jätevesien purkuvesistöstä Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala on keskimäärin noin 27 000 km 2. Kokemäenjoen virtaamat Harjavallan voimalaitoksen kohdalla ovat vuosina 1961 1990, 1991 2000 ja 2001-2005 olleet seuraavat: Taulukko 1: Kokemäenjoen virtaamat vuosina 1961-2005. Virtaama (m 3 /s) vuosina 1961-1990 1991-2000 2001-2005 Ylin virtaama (HQ) 918 724 Keskiylivirtaama (MHQ) 641 552 546 Keskivirtaama (MQ) 231 235 224 Keskialivirtaama (MNQ 40 47 45 Alin virtaama (NQ) 2 32 Kokemäenjoen veden laatua kuvaavat parametrit olivat kesäkaudella vuonna 2009 keskimäärin seuraavat: hapen kyllästysaste >80 %, ph 6,9 7,4, kokonaisfosfori 0,02 0,05 mg/l, kokonaistyppi 0,6 1,0 mg/l, klorofyllipitoisuus 6 19 µg/l ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) 9 10 mg/l. Jokiveden nikkelipitoisuus vaihteli välillä 2,6 9,1 µg/l, kromipitoisuus 0,4 2,1 μg/l, kuparipitoisuus 1,9-6,7 μg/l, ja alumiinipitoisuus 200 1400 μg/l. Kokemäenjoen veden yleislaatu on viime vuosina ollut keskimäärin tyydyttävä, mutta huonompiakin tilanteita esiintyy joen keski- ja alaosalla. Veden laatu heikkenee ajoittain selvästikin hajakuormituksen takia laatuluokan laskiessa tällöin välttäväksi. Happitilanne pysyy hyvänä. Yksittäisistä jätevesistä Harjavallan teollisuuden jätevesien vaikutukset näkyivät patoaltaan alusveden konsentroitumisena, mutta pintaveden tai patoallasta seuraavan aseman veden laatuun kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta.

24 (212) Kokemäenjoen suistoalue on mataloitunut ja rehevöitynyt maan kohoamisen ja joen kuljettaman kiintoaineksen vaikutuksesta. Pihlavanlahden pohjukan vesi on lähes kokonaan peräisin Kokemäenjoesta, minkä seurauksena se on sameaa ja runsasravinteista. Lisäksi sähkönjohtavuus on alhaisempi kuin merialueella, joten jokiveden leima alueella on vahva. Jokisuulla fosforipitoisuudet ovat noin kolminkertaisia puhtaaseen murtoveteen verrattuna, typen osalta ero on jopa viisinkertainen. 9.3 Alueen hydrologia ja geologia Suuteollisuusalue sijoittuu laajalle hiekkakivi- ja kiillegneissialueelle, joka luonnehtii koko Kokemäenjoen eteläpuolista aluetta jatkuen jokivarren pohjoispuolelle asti Lammaistenlahden länsipuolella. Harjavallan keskustassa ja Kokemäenjoen pohjoispuolella kallioperä on kiilleliusketta ja kiillegneissiä. Harjavallan kaupunkia halkoo luode-kaakko -suuntainen Hiittenharju Järilänvuori -harjujakso. Jakso on osa harjumuodostumaa, joka kulkee Pusulan, Oripään, Säkylän ja Köyliön kautta Poriin. Muodoltaan leveän ja paikoin hyvin tasaisen harjun aines on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa ja keskiosissa esiintyy paikoitellen soraa. Karkeaa hietaa on levittynyt reunamille. Suurteollisuusalue sijoittuu harjun tasoittuneelle alueelle, jossa kivennäismaa on hiekkaa. Kokemäenjoen eteläpuolella harjun molemmin puolin esiintyy laajoja hiesu- ja savimaita ja niukasti moreenia. Lammaisten, Ratalan, ja Torttilan kaatopaikat sijoittuvat luode-kaakko -suuntaisen harjumuodostuman lounaispuoliselle lieveosalle, johon harjumuodostuman hiekkojen päälle on kerrostunut vaihtelevan paksuinen savija silttikerros. Savikerroksesta johtuen kaatopaikoilla esiintyy painumia. Stabiliteetti on paikoin läjityskorkeutta, luiskan jyrkkyyttä ja läjitysnopeutta rajoittava tekijä. Saven päällä maanpinnassa on hiekkakerros. Kalliopinnan on todettu sijaitsevan Ratalan kaatopaikan ja radan välissä noin 45 metriä maanpinnan alapuolella. Pohjasuhteista johtuen alueella on erilliset orsivesi- ja pohjavesimuodostumat. Tehdasalueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +30 +33 N60 ja maanpinta viettää loivasti lounaaseen päin. Tehdasalueella maaperän rakenne on melko vaihtelevaa. Suurimmalla osalla aluetta pintamaa on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa, jossa esiintyy orsivettä. Hiekkakerroksen alapuolella on lähes koko tehdasalueella heikosti vettä läpäisevä paksu savisilttikerros. Vettä pidättävä kerros vaihtuu alaspäin mentäessä hiekaksi ja soraksi. Tässä kerroksessa esiintyy varsinainen pohjavesi. Hiekkakerroksen alla, kallion pinnan päällä on ohuehko muutaman metrin vahvuinen pohjamoreenikerros. Yhtiön toimintojen sijainti teollisuusalueella on osoitettu päätöksen liitteessä 2. Järilänvuoren harjuselänteen länsireunalla on syvä painanne. Maakerrosten paksuus on painanteessa 50 70 m, josta pohjaveden alapuolella on 30 50 m. Tehdasalueella kalliopinnan taso vaihtelee ollen alimmillaan noin -50 m mpy länsiosassa ja korkeimmillaan itäosassa +20 m mpy. Ratalan rakeistetun nikkelikuonan kaatopaikan alla on kallio-

25 (212) painanne, joka jatkuu Lammaisten vedenottamon läheisyyteen. Syvin kohta sijaitsee ilmeisesti havaintoputken 502P ympäristössä (jopa -50 m mpy ). Torttilan ja Lammaisten kaatopaikkojen kohdalla sijaitsee kalliokynnys, joka nousee jopa tasolle +20 m mpy. Tehdasalue sijaitsee harjulla pohjavesi- ja/tai orsivesialueen päällä. Pohjavesi on syvällä, noin 10 15 metrin syvyydessä maanpinnasta. Se virtaa harjun suunnassa luoteeseen ja purkautuu Kokemäenjokeen Harjavallan voimalaitoksen alapuolella. Kokemäenjokeen on tehdasalueelta noin yksi kilometri. Orsivesi on lähellä maanpintaa, noin 1 2 metrin syvyydessä maanpinnasta ja se purkautuu pääasiassa lounaaseen ja etelään pintavalunnan reittejä. Suurimmalla osalla tehdasaluetta on lähinnä maanpintaa hiekkakerros ja sen alla vaihtelevan paksu savi- ja silttikerros. Harjavallan kaupungin pohjavedenottamo sijaitsee muutaman kilometrin päässä veden virtaussuuntaan nähden yläjuoksulla. Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n pohjavedenottamo sijaitsee aivan tehdasalueen itäreunalla. 9.4 Suojelualueet Lähimmät Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet ovat Pirilänkoski (FI0200045) Harjavallassa ja Nakkilassa sekä Kokemäenjoensuisto (FI0200079) kauempana Porissa ja Noormarkussa. Alueella on lisäksi useita yksityisiä luonnonsuojelualueita (YSA204061, YSA200505, YSA200575, YSA203226, YSA202966, YSA203615, YSA203365 ja YSA203225). Kaupungin koillispuolella sijaitseva Pyhäsuo (SSO020053) kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Matkaa tehdasalueelle on noin viisi kilometriä. Runsas seitsemän kilometriä tehdasalueesta lounaaseen sijaitsevat lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvat Uotinmaankallion diabaasilehdot (LHO020029). Arvokkaisiin moreenimuodostumiin kuuluva Harjavallan kaupungin ja Nakkilan kunnan rajalla sijaitseva Kaunismäen drumliini (MOR-Y02-002) sijaitsee noin 5,5 kilometrin etäisyydellä tehdasalueesta. Harjujensuojeluohjelmaan kuuluu Hiittenharju Järilänvuori -harjujaksosta pienikokoinen Järilänvuoren alue (HSO020027) Piikajärven lentokentän läheisyydessä. Pirilänkoski sijaitsee noin 1,5 kilometrin etäisyydellä tehtaasta. Se on Harjavallan voimalaitoksen alapuolisen suvannon eroosiotörmään syntynyt rantalehto (SCI-aluetyyppi), jonka pinta-ala on 147 ha (85 ha vesialuetta ja 62 ha maa-aluetta). Siihen liittyy pitkä ja kapea rantaa myötäilevä, varjoisaa lehtipuustoa kasvava deltasaari. Samantyyppistä lehtomaista aluetta on myös joen etelärannalla. Osa Natura-alueesta kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan Pirilänkosken-Paratiisin lehtoalue (LHO020011). Kokemäenjoen suistoalue Pihlavanlahti on myös sisällytetty Natura 2000 -verkostoon (FI02000079). Natura-alueen pinta-ala on 2 885 ha, josta vesialuetta on 2 439 ha ja maa-aluetta 446 ha. Alue käsittää Pihlavanlahden kokonaisuudessaan ja osan Ahlaisten saaristoa. Alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon siellä olevien luontotyyppien ja linnuston perusteella.

26 (212) Kokemäenjoensuisto kuuluu Natura 2000 -verkostoon sekä SCI- että SPAaluetyyppinä. Maakuntakaavaan on merkitty seuraavat Kokemäenjoen alajuoksulla teollisuusalueen lähistöllä olevat suojelualueet - Arantilankoski (S-195, 12 ha). Luontotyypiltään koski, koskisaari, eroosiotörmä, hiekkasaari, kolvelehto. Viimeisiä Kokemäenjoen valjastamattomia koskia, josta suora yhteys mereen. Rantalitukka erityisesti suojeltava laji. - Kukkaskoski (S-368, 5 ha). Luontotyypiltään rotkolaakso. - Ruskilankoski (S-142, 33 ha) Luontotyypiltään rotkolaakso, eroosiojyrkänne, koski, deltasaari. Viimeisiä Kokemäenjoen valjastamattomia koskia, josta suora yhteys mereen. Satakunnan maakuntakaavassa on myös esitetty alueita ja kohteita, jotka ovat rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä. Harjavallan kaupungin keskustaajaman osayleiskaavoituksessa on tavoitteeksi asetettu vanhojen työläisasuntojen miljöön, maatilojen ja aukeiden jokivarsinäkymien sekä tehdasalueelle rajautuvien vanhojen puistoalueiden säilyttäminen. Teollisuusalueen itäpuolella sijaitsevat vanhat Outokummun ja Kemiran asuntoalueet on merkitty Satakunnan seutukaavaan merkinnällä kh, kulttuurihistoriallisesti arvokas alue. Vahvistettavana olevaan Satakunnan maakuntakaavaan asuinalueet on merkitty maakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi (kh2). 9.5 Vesistön kuormitus, tila ja käyttökelpoisuus 9.5.1 Kokemäenjoki Veden yleislaatu jokialueella on nykyisin tyydyttävä. Heikoimmillaan veden laatu on ollut 1970-luvun alkuvuosina, jolloin se oli ajoittain jopa huono. Veden laadun parantumista tapahtui 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, mutta yleistila pysyi edelleen välttävänä. Ratkaiseva muutos ajoittui vuoteen 1985, jolloin yläpuolisella reitillä loppui kahden selluloosatehtaan toiminta. Kuormituksen väheneminen näkyi välittömästi happitilanteen parantumisena ja metsäteollisuuden jätevesien leiman vähentymisenä. Myös ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi 1970-luvun alkuun verrattuna. Kokemäenjokeen kohdistuva metallikuormitus on 1970-luvun puolivälin jälkeen pienentynyt merkittävästi. Esimerkiksi nikkelikuormitus oli vuonna 1977 keskimäärin noin 75 kg/d ja 2000-luvulla noin 5 kg/d. Joen metallikuormitus keskittyy nykyään Harjavallan ja Porin seuduille. Määrällisesti eniten Kokemäenjokeen johdetaan kuparia ja nikkeliä, mutta vähäisempiä määriä vesistöön joutuu myös lyijyä, kromia, kadmiumia, elohopeaa ja uraania. Suurimmat kuormittajat ovat Harjavallan suurteollisuusalue / Boliden Harjavalta Oy ja Porin kupariteollisuusalue. Kokemäenjoen

27 (212) merkittävin tilastoitu elohopeakuormittaja on nykyisin Boliden Harjavalta Oy. Kupari- ja nikkelikuormitus ovat jääneet viime vuosina vuosituhannen vaihdetta pienemmiksi. Kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa jätevesissä on erittäin vähän. Raskasmetallit eivät normaalitilanteessa aiheuta veden laadun kannalta ongelmia, koska pitoisuusnousut ovat vesistössä vähäisiä. Esimerkiksi kuparipitoisuus (kuormitus 10,5 kg/d) nousi joessa laskennallisesti vuoden 2008 keskivirtaaman (343 m 3 /s) aikana vain 0,4 μg/l. Kiintoaineeseen sitoutuneet metallit sedimentoituvat herkästi ja voivat aiheuttaa sitä kautta suurempaa haittaa vesistössä kerääntymällä pohjalietteeseen, jonka laatua seurataan erikseen. Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n alumiinin, natriumin ja sulfaatin kuormitus on raskasmetallikuormitusta runsaampaa. Alumiinia on jokivedessä savisameuden takia ajoin hyvin runsaasti. Natriumin ja sulfaatin kuormitukset ovat lisääntyneet Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kemikaalitehtaan käynnistyttyä vuonna 2002. Sulfaattikuormitus kohottaa jokiveden sulfaattipitoisuutta keskivirtaamalla noin 2 mg/l, kun aseman 35 keskipitoisuus oli vuonna 2008 noin 18 mg/l. Kokemäenjokeen kohdistuva pistemäinen ravinne- ja happea kuluttava kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt merkittävästi. Fosforikuormitus ja biologisesti happea kuluttava kuormitus olivat 2000-luvulla keskimäärin vain kymmenesosa 1970-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Typpikuormituksen taso oli pudonnut vastaavana aikana noin 40 %. Pistekuormitus on edelleen laskenut 2000-luvulla erityisesti jokivarren pienten yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden lakkauttamisen ja jätevesien Porin Luotsinmäen jätevedenpuhdistamolle johtamisen seurauksena. Hajakuormituksen aiheuttama typpikuormituksen on arvioitu olevan keskimäärin noin 21 000 kg/d ja fosforikuormituksen noin 1 000 kg/d. Kokemäenjoen fosforipitoisuudet ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä selvästi, kun tarkastellaan maaliskuun ja elokuun vuosien 1965 2009 pitoisuuksia. 1990-luvun alussa pitoisuutta on saatu vielä hieman alenemaan ja talvella on yläjuoksulla alitettu jo 20 µg/l raja. Fosforipitoisuuden aleneminen tasolta 60 µg/l tasolle 20 µg/l on vaatinut noin 800 kg/d vähenemän fosforikuormituksessa. Vuonna 2009 fosforin pistekuormitus oli koko Kokemäenjoen vesistöalueella yhteensä vain noin 107 kg/d. Kokemäenjoen veden yleislaatu oli vuonna 2012 keskimäärin tyydyttävä. Happitilanne pysyy nykyisin hyvänä. Lähinnä hajakuormituksesta johtuen veden laatu heikkenee ajoittain ja laatu luokka laskee välttäväksi. Voimakkaiden ylivalumien aikana vesi on sameaa, runsasravinteista ja hygieenisesti likaantunutta. Oleellinen parannus virkistyskäytön kannalta on ollut myös se, että metsäteollisuuden jätevesien aiheuttamat maku- ja hajuongelmat ovat lähes hävinneet varsinaiselta jokialueelta. Pääsääntöisesti Kokemäenjoen pintasedimentin metallipitoisuudet ovat laskeneet tarkkailuvuosien (1980 2005) aikana, mutta Äetsän ja Harjavallan alapuolella kehitys on ollut toisenlainen. Äetsän alapuolella elohopeapitoisuus on kohonnut voimakkaasti vuoden 1995 jälkeen. Harja-

28 (212) 9.5.2 Kurkelanoja ja Tattaranjoki vallan patoaltaassa kupari-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet ovat kohonneet voimakkaasti vuoden 1995 jälkeen ja lyijypitoisuus lievemmin. Lammaistenlahdella ovat nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet kohonneet voimakkaasti vuoden 1991 jälkeen. Pintasedimentin metallipitoisuuksien voimakas kasvu kuormituksen pienentymisestä huolimatta johtunee sedimenttien liikkeistä. Vanhat sedimentit ovat syystä tai toisesta liikkuneet pintaan. Pintasedimentin metallipitoisuus ylitti vesistöalueen yläjuoksulla sijaitsevan Liekoveden tason ja ns. luonnontason vuonna 2005 voimakkaimmin teollisuusalueen alapuolella Harjavallan patoaltaassa ja Lammaistenlahdella, missä kupari-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet olivat kymmenkertaisia sekä erityisesti Äetsän alapuolella, missä elohopeapitoisuus 1980- luvun puoleen väliin asti jatkuneen klooritehtaan runsaan elohopeakuormituksen vuoksi oli satakertainen nykyiseen verrattuna. Tehdasalueen mahdolliset pohjavesivaikutukset suuntautuvat erityisesti alueen lounaispuoleiseen orsivesialueeseen ja sitä kautta mahdollisesti varsinaiseen pohjaveteen. Orsiveden virtaussuunta on pääasiassa lounaaseen ja paikoitellen etelään sekä länteen. Vesi purkautuu pelloille ja kosteikoille sekä edelleen Kurkelanojaan ja Kokemäenjokeen. Teollisuusalueella esiintyvässä orsivedessä on kohonneita pitoisuuksia arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä, molybdeeniä sekä sulfaattia. Kuormitus on vähentynyt 2000-luvulla. Kurkelanojan ja Tattaranjoen alavirran nikkelin vuosikeskiarvopitoisuus ylittää pintavesille asetetun laatunormin, joka on vuosikeskiarvolle 0,02 mg/l. Myös Tattaranojan ylävirran kontrollipisteen vuosikeskiarvopitoisuus 0,035 mg/l ylitti laatunormin. Tulosten perusteella Tattaranjokeen arvioidaan aiheutuvan vähäistä nikkelikuormitusta. Kurkelanojaan ja Tattaranjokeen aiheutuu lievää nikkeli-, sinkki-, sulfaatti- ja rautakuormitusta sekä jonkin verran voimakkaampaa molybdeenikuormitusta. Pintaveden laatu alueella on kuitenkin parantunut edellisistä vuosista. 9.6 Maaperän tila Harjavallan maaperä on pitkään jatkuneen teollisen toiminnan seurauksena laajalta alueelta pilaantunut. Kuparisulatto aloitti toimintansa Harjavallassa vuonna 1945 ja nikkelisulatto 1960. Rikkihappo- ja lannoitetehtaat käynnistettiin 1947 1948. Muita ympäristön kuormittajia ovat olleet mm. kaupungissa toimineet ja toimivat valimot. Harjavallan teollisuusalueen vaikutus näkyy aina kahdeksan kilometrin etäisyydellä maaperän kohonneina raskasmetalli-, magnesium-, rikki- ja fosforipitoisuuksina. Myös kaatopaikkojen vaikutus maaperän pilaantuneisuuteen on mahdollinen. Pitoisuudet pienenevät voimakkaasti etäisyyden suurteollisuusalueesta kasvaessa. Maaperän tila ilmenee metsän kasvussa, maatalous- ja puutarhatuotteiden laadussa ja lähimaisemassa. Kuormitus on viime vuosina pienentynyt merkittävästi, mutta ympäristön toipuminen on kuitenkin hidasta ja

29 (212) vaikutukset tuntuvat vielä pitkään. Pilaantuminen on selvitysten mukaan kuitenkin luonteeltaan sellaista, ettei se akuutisti vaaranna asukkaiden terveyttä. 9.7 Pohja- ja orsiveden tila 9.7.1 Yleistä pohja- ja orsivesistä Pohja- ja orsivedet kuuluvat suurtehdasalueen yhtiöiden yhteisen velvoitetarkkailun ja orsivedet suojapumppauksen piiriin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 antaman ympäristölupapäätöksen (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361), Vaasan hallinto-oikeuden 30.12.2005 edellistä muuttaman päätöksen (nro 05/0475/1) ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 5.6.2008 antaman määräajan pidennystä koskevan päätöksen (nro 26/2008/1, dnro LSY-2007-Y-197) mukaisesti. Tehdasalue sijoittuu Järilänvuoren I-luokan pohjavesialueelle (0207951). Pohjaveden virtaussuunta on pohjavesialueella kaakosta luoteeseen. Harjavallan tehdasalueen kohdalla pohjavedenpinta sijaitsee noin 15 20 metrin syvyydellä maanpinnasta, tasossa +8 +15 m(mpy). Pohjavesi purkautuu Kokemäenjokeen Lammaisten kohdalla. Tehdasalueen ympäristössä sijaitsee kaksi vedenottamoa: Lammaisten ja Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n vedenottamo. Lammaisten vedenottamo asetettiin käyttökieltoon 15.9.1980, koska pohjaveden kadmiumpitoisuus ylittää Sosiaali- ja terveysministeriön hyvälle talousvedelle asettaman laatuvaatimuksen. Vedessä on todettu myös kohonneita nikkelipitoisuuksia. Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n vedenottamo on käytössä. Kohonneita kadmium- ja nikkelipitoisuuksia on havaittu myös teollisuusalueen ja Lammaisen vedenottamon välisellä alueella, mutta ei Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n vedenottamolla. Sulfaattipitoisuudet ovat paikoin ja ajoittain olleet hyvin korkeita. Korkeimpia metallipitoisuuksia on havaittu tehdasalueen pohjavedessä, jossa on myös tavattu hyvin alhaisia ph-arvoja (<2) pohjaveden alimmissa kerroksissa. 1990-luvun lopulla ph on noussut ja metallipitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Orsivesien korkeiden pitoisuuksien alue saattaa olla tulosten perusteella laajentunut. Toisaalta näytteenottopisteiden määrä on merkittävästi lisääntynyt, mikä on parantanut arvioiden laatua. Harjavallan tehdasalueella ja sen länsipuolella esiintyy vettä huonosti läpäisevä hienoaineskerros, minkä alueella esiintyy orsivettä. Hienoaineskerroksessa esiintyy paikoittain hiekkaisempia alueita, joissa orsivedellä voi olla yhteys pohjaveteen. Tehdasalueen mahdolliset pohjavesivaikutukset suuntautuvat kuitenkin lähinnä alueen lounaispuoleiseen orsivesialueeseen ja sitä kautta mahdollisesti varsinaiseen pohjaveteen. Orsiveden virtaussuunta on pääasiassa lounaaseen ja paikoitellen etelään sekä länteen. Vesi purkautuu pelloille ja kosteikoille sekä edelleen Kurkelanojaan ja Kokemäenjokeen. Nykyisin orsivettä pumpataan jatkuvasti kolmesta kaivosta, mikä vaikuttaa orsiveden pinnankorkeuksiin. Orsiveden pinnan

30 (212) 9.7.2 Pohja- ja orsivesien virtaussuunnat taso laskee tehdasalueelta noin tasosta +30 +34 m(mpy) kaatopaikkojen tasoon noin +25 +29 m(mpy). Vuosikymmeniä jatkunut laaja teollinen toiminta Harjavallassa on vaikuttanut alueen pohjaveden laatuun. Laadunmuutokset ovat kuitenkin pohjaveden virtausolosuhteista johtuen rajoittuneet melko pienelle alueelle teollisuusalueen ja Lammaistenlahden välille. Järilänvuoren pohjavesialueen muissa osissa ja kaikilla käytössä olevilla vedenottamoilla pohjaveden laatu on hyvä. Tuloksissa on havaittavissa ajoittaisia heilahteluja, mutta yleisesti ottaen sekä pohja- että orsiveden laatu on säilynyt samanlaisena runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuloksissa on sen sijaan nähtävissä metallipitoisuuksien nousua orsi- ja pohjavesissä erityisesti Lammaisten kaatopaikan länsipuolisissa tarkkailupisteissä Tehdasalueen, Torttilan ja Lammaisten kaatopaikoille sijoitettu kuparihienokuona sisältää mineraaliyhdisteitä (lasi, fayaliitti, kuparisulfidit ja kupariarsenidit), jotka voivat alkaa liueta happamissa oloissa. Kuparihienokuonan biosaatavan nikkelin todennäköinen lähde on nikkelipitoinen fayaliitti, joka rapautuu helposti erityisesti hapettavissa, happamissa ja kosteissa oloissa. Harjavallan kuparihienokuonan kupari on peräisin kuparisulfideista (kuparihohde, kovelliini ja kuparikiisu) ja kupariarsenidista (Cu 5 As 2 ). Huomattavin pohjaveden laatuun vaikuttava riskitekijä Harjavallan kuparihienokuonan kaatopaikan lähistöllä ovat kuparilla ja jossain määrin nikkelillä rikastuneet suotovedet, jos ne pääsevät sekoittumaan pohjaveteen. Tehdasalueella pohjaveden virtaussuunta on pohjoiseen ja luoteeseen Lammaisten vedenottamon suuntaan. Orsivesi virtaa lounaaseen ja orsivesi on tasolla +30 +34 m mpy. Lammaisten kaatopaikan alueella orsiveden virtaussuunta on lounaaseen ja etelään. Pohjavesi virtaa koilliseen kohti Lammaisten vedenottamoa. Orsivesi on tasolla +24 +27 m mpy ja pohjavesi tasolla +10 +18 m mpy. Torttilan kaatopaikan alueella pohjaveden virtaussuunta on pohjoiseen Lammaisten vedenottamon suuntaan. Pohjavesi on tasolla +11 +13 m mpy. Orsivesi virtaa lounaaseen ja orsivesi on tasolla +28 +30 m mpy. Ratalan kaatopaikka sijaitsee pohja- ja orsivesivyöhykkeiden rajalla. Hyvin vettä läpäisevässä raekuonassa suotovesiä imeytyy suoraan orsi- ja pohjaveteen. Orsiveden pinnankorkeus alueella on noin +29..+32 m mpy ja virtaussuunta on lounaaseen. Orsivettä purkautuu kaatopaikan länsipuolella, josta vedet johdetaan avo-ojissa tasausaltaaseen. Pohjaveden pinta on suunnilleen tasossa +14 +17 m mpy ja virtaussuunta on luoteeseen Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n vedenottamolle päin.

Kuva 2. Suurteollisuusalueen pohjavesien arvioidut virtaussuunnat. 31 (212)

32 (212) Kuva 3: Suurteollisuusalueen orsivesien arvioidut virtaussuunnat 9.7.3 Pohjavesi ja pohjaveden pitoisuuksia Lammaisten suljetulla vedenottamolla on mitattu kadmiumpitoisuuksia vuodesta 1980 lähtien. Korkeimmillaan pitoisuus on ollut 24 µg/l, kun talousveden raja-arvo on 5 µg/l. 1990-luvulla kadmiumpitoisuus on vaihdellut välillä 10 20 µg/l. Myös nikkelipitoisuus on kohonnut Lammaisten vedenottamolla, 2000-luvun alkupuolelta saakka se on ollut yli 1 mg/l. Kohonneita kadmiumpitoisuuksia on havaittu myös teollisuusalueen ja Lammaisten vedenottamon välisellä alueella, mutta ei Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n vedenottamolla. Ratalan kaatopaikan läheisyydessä on havaittu kohonneita nikkelipitoisuuksia, jotka ylittävät paikoin talousveden nikkelipitoisuuden rajaarvon 20 µg/l. Muutamia havaintoja nikkelistä, kadmiumista ja arseenista on tehty myös muualla alueella. Korkeimpia metallipitoisuuksia on havaittu tehdasalueen pohjavedessä, jossa on myös tavattu hyvin alhaisia pharvoja (<2) pohjaveden alimmissa kerroksissa. 1990-luvun lopulla ph on

33 (212) noussut ja metallipitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Myös sulfaattipitoisuudet ovat paikoin ja ajoittain olleet hyvin korkeita. 9.7.4 Orsivesi, keräysjärjestelmä ja orsiveden pitoisuuksia Orsivesi purkautuu pelloille ja kosteikoille sekä edelleen Kurkelanojaan ja Kokemäenjokeen. Nykyisin orsivettä pumpataan jatkuvasti kolmesta kaivosta, mikä vaikuttaa orsiveden pinnankorkeuksiin. Orsiveden pinnan taso vaihtelee alueella noin 0,5 2 m syvyydellä maanpinnasta, tasossa +30 +32 m(mpy). Teollisuusalueen alapuolella esiintyvässä orsivedessä on kohonneita pitoisuuksia arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä sekä sulfaattia. Vuoden 2001 orsivesitarkkailussa todettiin Ratalan alueen orsivedessä vain kohonneita nikkelipitoisuuksia, kun taas muualla tehdasalueella orsiveden laatu oli heikompi. Orsivedet ja kaatopaikan suotovedet kerätään sala- ja avo-ojiin, joista ne pumpataan tehtaan prosessijätevedenpuhdistamoille. Torttilan alueen (alue B) orsivedet pumpataan ns. Serenan alueelle (alue A). Osa orsivesistä päätyy avo-ojiin mittaus- ja näytteenottokaivojen kautta, joista vedet virtaavat Kurkelanojaa pitkin Tattaranjokeen ja edelleen Kokemäenjokeen. Kuva 4: Hakemuksen mukaiset orsivesien suojapumppausalueet. Alueelta D ei kerätä erikseen orsivesiä. Tehdasalueen orsivesiä on pumpattu kaivoista 702, 704 ja 707 tehtaan prosessivesien puhdistamolle (alue E). Kaivossa 707 on viime vuosina ollut korkeimmat metallipitoisuudet. Tehdasalueelle on asennettu orsivesikaivo 708.

34 (212) Kuva 5: Orsivesikaivon 707K/O nikkelin ja kadmiumin pitoisuuksien kehitys vuosina 1985-2013. Hakijan esittämän mukaan kaatopaikoilta lähtevän orsiveden kuormittava vaikutus on muuttunut seuraavasti: Taulukko 2: Kaatopaikoilta lähtevän orsiveden kuormittava vaikutus hakijan esittämän mukaisesti vuosina 1981, 2009 ja 2010. Parametri Kaatopaikoilta lähtevän orsiveden kuormittava vaikutus (kg/a) 1981 2009 2010 Ni 2480 50 140 Cd 30 0,1 0,7 Cu 510 10 30 Zn 4340 130 130 Mo - (1 210 430 1) Ei seurannassa Lähes koko molybdeenikuorma on peräisin Lammaisten alueelta. Myös nikkelin ja sulfaatin kuormitus Lammaisten alueelta on merkittävää.

35 (212) Kuva 6: Orsivesien kuparin, nikkelin, arseenin ja kadmiumin pitoisuudet vuosina 2000, 2005 ja 2010.

36 (212) Kuva 7: Pohjavesien kuparin, nikkelin, arseenin ja kadmiumin pitoisuudet vuosina 2000, 2005 ja 2010.

37 (212) 9.8 Ilman laatu 9.8.1 Harjavallan kaupungin alueella tehty ilmanlaadun seuranta 9.8.1.1 Rikkidioksidi (SO 2 ) Ilmanlaatua on tarkkailtu jatkuvatoimisesti Harjavallassa vuodesta 1985 lähtien rikkidioksidin osalta. Vuonna 2004 suurteollisuusalueen yhtiöille myönnetyissä ympäristöluvissa on määräykset Harjavallan ilmanlaadun tarkkailun järjestämisestä ja siihen osallistumisesta. Ilman laadun seurannan järjestämisestä Pori Harjavallan alueella vastaa alueen kunnista ja suurimmista teollisuuslaitoksista koostuva ilmanlaadun seurantaryhmä. Ilmanlaadun seurantaan kuuluu jatkuvia ilmanlaadunmittauksia ja määrävälein tehtäviä leviämismalli-, bioindikaattori- ja raskasmetalliselvityksiä. Alueella tehtävistä ilmanlaadun mittauksista vastaa Porin kaupunki. Harjavallan ilman laadun tarkkailun liittyvien ilmanlaadun mittausten kustannuksiin osallistuvat Boliden Harjavalta Oy, Norilks Nickel Harjavalta Oy ja Suomen Teollisuuden Energiapalvelut -STEP Oy ja Harjavallan kaupunki. Harjavallan alueella määrävälein tehtäviin ilmanlaatuselvityksiin osallistuu em. yhtiöiden lisäksi Niemisen Valimo Oy. Harjavallan ilmanlaadun mittausjärjestelmä käsittää kaksi mittausasemaa ja yhden sääaseman. Mittausasemilla jatkuvatoimisesti mitattavat suureet ovat rikkidioksidi (SO 2 ) sekä hengitettävät hiukkaset (PM 10 ). Lisäksi on seurattu vuoden 2014 alkuun asti laskeumaa ja analysoidaan PM 10 :n sisältämiä metalleja ja arseenia. Kalevan mittausasema, jossa näkyy myös liikenteen aiheuttama ilmaan nouseva pöly, kuvaa keskustan ilmanlaatua. Pirkkalan mittausasema kuvaa asuinalueiden ilmanlaatua. Sääasemalta saadaan informaatiota tuulen suunnasta ja nopeudesta, ilman lämpötilasta, ilmanpaineesta ja kosteudesta sekä sademäärästä. Pirkkalan asema sijaitsee suurteollisuusalueen koillispuolella Kokemäenjoen toisella puolella noin 1,5 km:n päässä suurteollisuusalueesta ja Kalevan asema kaakkoispuolella alle kilometrin päässä. Yksittäisiä rikkidioksidin tuntikeskiarvon raja-arvon 350 µg/m 3 ylityksiä ei vuonna 2012 tapahtunut kertaakaan Kalevassa (2011: 11 kpl; 2010: 1 kpl; 2009: 3 kpl; 2008: 3 kpl; 2007: 4 kpl) eikä Pirkkalassa (2011: 0 kpl; 2010: 0 kpl; 2009: 0 kpl; 2008: 0 kpl; 2007:1 kpl). Vuorokausikeskiarvon raja-arvon 125 µg/m 3 ylityksiä ei ollut kummallakaan mittausasemalla. Vuonna 2012 ei esiintynyt rikkidioksidin kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipisteen (250 µg/m 3 ) ylityksiä kummallakaan mittausasemalla. Maaliskuussa 2012 esiintyi kuitenkin kuukauden toiseksi suurimman vuorokausiarvon (80 µg/m 3 ) ylitys Kalevan mittausasemalla. Rikkidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat Kalevassa 7 µg/m 3 (2011: 8 µg/m 3, 2010: 6 µg/m 3 ; 2009: 6 µg/m 3 ; 2008: 7 µg/m 3 ; 2007: 9 µg/m 3 ) ja Pirkkalassa 5 µg/m 3 (2011: 6 µg/m 3, 2010: 4 µg/m 3 ; 2009: 3 µg/m 3 ; 2008: 3 µg/m 3 ; 2007: 4 µg/m 3 ), eli myöskään kasvillisuuden suojaamiseksi asetettu ohjearvo 20 µg/m 3 ei ylittynyt.

38 (212) 9.8.1.2 Hengitettävät hiukkaset (PM 10, ) ja pienhiukkaset (PM 2,5 ) Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) tilastoidut vuorokausiarvot vuosina 2007 2012 Kalevan ja Pirkkalan mittausasemilla ovat olleet seuraavat: Taulukko 3: Hengitettävien hiukkasten (PM 10) tilastoidut vuorokausiarvot vuosina 2007-2012. 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kaleva vuorokausikeskiarvojen lukumäärä (kpl) 186 239 329 359 362 366 ajallinen kattavuus (%) 51 65 90 96 99 100 vuosikeskiarvo (µg/m³) 16 10 13 12 12 11 vuorokausiarvojen maksimi (µg/m³) 102 31 71 51 45 50 vuorokausiarvojen minimi (µg/m³) 3 0 2 3 3 0 Pirkkala vuorokausikeskiarvojen lukumäärä kpl) 365 359 326 350 357 366 ajallinen kattavuus (%) 100 98 89 96 98 100 vuosikeskiarvo (µg/m³) 12 10 11 10 11 10 vuorokausiarvojen maksimi (µg/m³) 53 38 35 31 32 25 vuorokausiarvojen minimi (µg/m³) 4 0 4 0 2 0 Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien raja- ja ohjearvojen ylitykset vuosina 2007 2012 Kalevan ja Pirkkalan mittausasemilla ovat olleet seuraavat: Taulukko 4: Hengitettävien hiukkasten (PM 10) pitoisuuksien ylitykset Harjavallassa vuosina 2007-2012. Ylitys (kpl/a) 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kaleva vrk-raja-arvon (50 µg/m³) (1 5 0 4 1 0 0 vuosikeskiarvon raja-arvon (40 µg/m³) 0 0 0 0 0 0 kuukauden 2. suurimman vrk-arvon 2 0 0 0 0 0 ohjearvon Pirkkala vrk-raja-arvon (50 µg/m³) (1 2 0 0 0 0 0 vuosikeskiarvon raja-arvon (40 µg/m³) 0 0 0 0 0 0 kuukauden 2. suurimman vrk-arvon 0 0 0 0 0 0 ohjearvon 1) suurin sallittu 35 kpl/a Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausikeskiarvon raja-arvon (50 μg/m 3 ) ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa, ennen kuin raja-arvo katsotaan virallisesti ylitetyksi. Kalevan ja Pirkkalan ympäristömittausasemilla näitä ylityksiä on esiintynyt muutamia yksittäisiä kertoja vuodessa. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) alkuainekohtaisille pitoisuuksille on määritelty ainoastaan tavoitearvot kalenterivuoden keskiarvoille: arseeni 6 ng/m 3, kadmium 5 ng/m 3 ja nikkeli 20 ng/m 3. Tavoitearvot tulee saavuttaa vuoteen 2013 mennessä. Vuonna 2010 Pirkkalassa ei esiintynyt tavoitearvojen ylityksiä, mutta Kalevassa arseeni ja kadmium ylittivät tavoitearvon noin kaksinkertaisesti. Selvää lähdettä ei ole löydetty ja syyksi on hakemuksen perusteella epäilty eri hajapäästölähteitä. Vuonna 2012 ilmanlaatu oli asetettujen tavoitearvojen mukaista. Pienhiukkasten (PM 2,5 ) pitoisuuksia ei hakemuksen perusteella ole Harjavallassa selvitetty.

39 (212) 9.8.1.3 Laskeuma Metsäntutkimuslaitos on tutkinut koko Suomessa raskasmetallilaskeumia metsäsammalista vuodesta 1985 alkaen. Tutkimusten mukaan Harjavallan seudulla kuparin laskeuma vuoden 1985 tasosta >55 mg/kg oli laskenut vuoteen 2006 mennessä tasolle 15 25 mg/kg. Nikkelin laskeuma Harjavallan seudulla oli puolestaan laskenut vuoden 1985 tasosta >14 mg/kg vuoteen 2006 mennessä tasolle 4 6 mg/kg. Laskeumamittausten tuloksille ei ole ohje- tai raja-arvoja ja tuloksia on pidettävä ainoastaan suuntaa antavina. Etenkin kokonaislaskeuman määrittämisessä on ollut ongelmia keräysastioihin kulkeutuneiden puiden lehtien ym. laskeumaan kuulumattoman aineksen takia. Kuparilaskeuma Kalevan mittausasemalla vaihteli vuonna 2010 välillä 4 30 mg/m 2 /kk (vuonna 2009: 4 22 mg/m 2 /kk) kuukausikeskiarvon ollessa 12 mg/m 2 /kk. Pirkkalan mittausasemalla kuparilaskeuma vaihteli välillä 3 14 mg/m 2 /kk (vuonna 2009: 2 12 mg/m 2 /kk) ja kuukausikeskiarvo oli 6 mg/m 2. Nikkelin laskeuma Kalevan mittausasemalla vaihteli vuonna 2010 välillä 1 15 mg/m 2 /kk (vuonna 2009: 2-15 mg/m 2 /kk) ja kuukausittainen keskiarvo oli 6 mg/m 2 /kk (vuonna 2009: 7 mg/m 2 /kk). Pirkkalan mittausasemalla nikkelin laskeuma vaihteli välillä 1 7,4 mg/m 2 /kk (vuonna 2009: 0,7 10,7 mg/m 2 /kk) ja kuukausittainen keskiarvo oli 3,2 mg/m 2 /kk (vuonna 2009: 2,6 mg/m 2 /kk). 9.8.1.4 Ilmanlaatuindeksi Kuva 8: Nikkelin laskeuman kehitys Suomessa vuosina 1985 2010. Arseenin laskeuman kuukausikeskiarvojen vuosikeskiarvo oli vuosien 2008 2010 mittauksissa Harjavallan mittausasemilla 0,4 1,2 mg/m 2 /kk ja kadmiumin 0,03 0,09 mg/m 2 /kk. Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaalin julkaiseman ilmanlaatuindeksinä ilmaistu ilmanlaatu on Kalevassa ja Pirkkalassa ollut vuonna 2012 seuraava: Taulukko 5: Ilmanlaatuindeksin mukainen ilmanlaatu Harjavallassa vuonna 2012. Ilmanlaatuindeksi jakauma (%) Kaleva Pirkkala Hyvä 85,9 92,6 Tyydyttävä 12,0 7,2 Välttävä 2,0 0,2 Huono 0,07 0,00 Erittäin huono 0.00 0,00 Kalevassa ilmanlaatuindeksin heikensivät huonoksi kohonneet SO 2 -pitoisuudet sekä keväisen katupölyn aiheuttamat PM 10 -pitoisuudet.

40 (212) 9.8.2 Bioindikaattoritutkimukset Porin Harjavallan alueen ilman laadun vaikutuksia metsäympäristössä on seurattu bioindikaattorimenetelmillä vuonna 1990 perustetuilla pysyvillä havaintoalueilla vuosien 2007 2008 aikana 2 740 km 2 laajuisella alueella. Tutkimusalueelta saatuja tuloksia voitiin verrata aikaisemmin saatuihin tuloksiin (1990-1991, 1992-1993, 1996-1997 ja 2001-2002). Tulosten mukaan metsäympäristön tilassa on näkyvissä sekä myönteisiä että kielteisiä kehityssuuntia ja osassa seuratuista muuttujista ei ole tapahtunut muutoksia tutkimusjakson aikana. Myös päästöt ja kuormitus ovat vaihdelleet, mikä näkyy eri muuttujissa eri tavoin. Havupuuston harsuuntuminen on Porin Harjavallan tutkimusalueella yleistä, ja kuusella neulaskato on voimistunut jakson aikana. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset ovat jäkälien perusteella pysyneet ennallaan. Neulasten rikki- ja typpipitoisuus ovat nousseet hieman tutkimusjakson aikana. Metsäsammalien metallipitoisuuksissa on sekä nousevia että laskevia suuntauksia. Seuraavien metallien pitoisuudet ovat nousseet vuosien 2001 ja 2007 välillä: kupari, rauta, vanadiini, kadmium, arseeni ja elohopea. Sen sijaan nikkeli- ja kromipitoisuudet ovat laskeneet. Sinkin, lyijyn ja titaanin pitoisuuksien muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. 9.8.3 Metsäntutkimuslaitoksen tutkimukset Metsäntutkimuslaitos on tutkinut koko Suomessa raskasmetallien laskeumia vuodesta 1985 alkaen. Nikkelin laskeuma sammalkilogrammaa kohti laskettuna Harjavallan seudulla on laskenut vuoden 1985 tasosta (>14 mg/kg) vuoteen 2006 mennessä tasolle 4 6 mg/kg. Suuressa osassa Suomea laskeuma on tasoa 2 4 mg/kg tai alle 2 mg/kg, Pohjois-Lapissa laskeuman ollessa jopa yli 14 mg/kg. 10 HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA 10.1 Yleiskuvaus toiminnasta 10.1.1 Taustaa Teollinen toiminta suurteollisuusalueella alkoi vuonna 1945, jolloin Imatralta siirretty kuparisulatto (sähkösulatto) aloitti toimintansa. Nikkelisulatto aloitti toimintansa muutamaa vuotta myöhemmin. Rikkihappotuotanto käynnistyi vuonna 1947, mihin saakka kuparin sulatuksessa syntyvä rikkidioksidi päästettiin ilmaan. Kuparin liekkisulatusmenetelmä, joka perustuu rikasteen omaan energiasisältöön, kehitettiin Harjavallassa ja korvasi sähkösulatuksen vuonna 1949. Vuonna 1959 liekkisulatus otettiin käyttöön myös nikkelirikasteille ja vuonna 1960 aloitettiin nikkelikatodien tuotanto. Sulattoja laajennettiin huomattavasti 1970-luvun alussa ja mm. ensimmäinen happitehdas rakennettiin 1971. Vuosina 1993 1995 laajennettiin merkittävästi sekä kuparin että nikkelin tuotantoa (kuparisulatto +60 %, nikkelisulatto +100 %). Nikkelin sulatuksessa otettiin käyttöön ns.

41 (212) 10.1.2 Nykyinen toiminta DON-menetelmä ja aloitettiin nikkelibrikettien valmistus, konvertterialueelle rakennettiin uusia suodatinyksiköitä ja rakennettiin 140 m:n piippu. Vuonna 1995 käynnistettiin uudentyyppinen rikkihappotehdas ja kuparirikasteiden kuivauksessa siirryttiin epäsuoraan höyrykuivaukseen, mikä lopetti rikkipäästöt kuivaamolta. Boliden Harjavalta Oy:llä on kaksi sulattoa, kuparisulatto ja nikkelisulatto. Kuparisulatto perustuu Outokumpu Oy:n (nyk. Outotec Oyj) Harjavallassa kehittämään liekkisulatusprosessiin ja siitä syntyvän kiven konvertointiin Peirce-Smith -konverttereissa. Rikasteiden lisäksi raaka-aineena käytetään myös erilaisia sekundäärisiä raaka-aineita, kuten sakkoja ja prosessoitua elektroniikkaromua. Boliden Harjavalta Oy:n tavoitteena on lisätä sekundääristen raaka-aineiden käyttöä. Sekundäärien osuus on nyt noin 3 % rikastesyötöstä. Kuparisulaton päätuote on anodikupari, jota käytetään raaka-aineena katodikuparin valmistuksessa mm. Porin kuparielektrolyysissä. Muita tuotteita ovat mm. rikkihappo ja nestemäinen rikkidioksidi. Nikkelisulatossa sulatetaan nikkelirikasteita ja valmistetaan niistä nikkelikiveä. Tuotantoprosessit ovat pääsääntöisesti jatkuvatoimisia prosesseja. Raaka-aineena käytettävät rikasteet kuljetetaan Porin satamasta junalla Harjavaltaan ja välivarastoidaan rikastevarastoon. Eri rikastelaaduista ja kvartsihiekasta muodostetaan syöttöseos, joka kuivataan ja syötetään liekkisulatusuuniin. Laitoksen toimintaa ja prosesseja on jatkuvasti parannettu ja kehitetty. Parannukset eivät kuitenkaan sisällä merkittäviä kupari- ja nikkelisulaton tai rikkihapon valmistuksen prosesseihin liittyviä toimintamuutoksia eikä hakemuksessa esitetä muutoksia tuotantokapasiteettiin. Muun muassa taloudellisesta taantumasta ja vaikeasta raaka-ainetilanteesta johtuen viime vuosien tuotantomäärät ovat jääneet laitoksen kapasiteettia pienemmäksi. Ympäristövaikutusten kannalta merkittävimpiä muutoksia ovat olleet uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen sekä rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi rakennettu moniventuripesuri sekä kalkki-injektoinnin käyttöönotto. Myös uudet nykymääräysten mukaisesti rakennetut kaatopaikkojen pohjarakenteet sekä orsiveden keruujärjestelmä vähentävät toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. 10.2 Tuotanto ja prosessit 10.2.1 Tuotantomäärät Kapasiteetin mukainen tuotantomäärä on raaka-aineen laadusta riippuen noin 250 000 tonnia anodikuparia ja noin 70 000 tonnia nikkelikiveä vuodessa. Nykyiseen tuotantokapasiteettiin ei haeta muutosta. Yhtiön tuotantomäärät tuotteittain vuosina 2008 2013 ovat olleet seuraavat:

42 (212) 10.2.2 Kuparisulatto Taulukko 6: Yhtiön tuotantomäärät vuosina 2008-2013. Tuotanto (t/a) (1 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Rikkihappo 660 000 500 000 570 000 600 000 640 000 590 000 Anodikupari 170 000 140 000 150 000 150 000 170 000 160 000 Nikkelikivi 66 000 43 000 45 000 48 000 53 000 53 000 Nestemäinen SO 2 37 000 33 000 27 000 35 000 37 000 36 000 Lisäksi myydään prosessista talteen otettua energiaa (lämpöä ja höyryä) sekä rakeistettua nikkelikuonaa hyötykäyttökohteisiin. 10.2.2.1 Rikasteen vastaanotto ja varastointi Kuparirikasteet kuljetetaan satamasta rautateitse suljetuissa junavaunuissa Harjavaltaan. Pieniä määriä raaka-aineita tuodaan myös kuorma-autoilla. Junavaunuissa oleva rikaste kaadetaan maanpinnan alapuolella olevaan purkaussuppiloon, josta rikasteet siirretään kuljetinhihnalla rikastevarastoon. Rikasteet puretaan niin, että erityyppiset rikasteet varastoidaan erikseen omissa kasoissa. Varastorakennuksesta rikasteet syötetään päivittäin kauhakuormaajan ja hihnakuljettimien avulla syöttöseoksen homogenisointiin eli petaukseen, johon eri rikastelaaduista ja sakoista muodostetaan syöttöseosreseptin mukainen seos. Peti puretaan päiväsiiloihin, joita on kaikkiaan kahdeksan. Kolme päiväsiiloa on varattu puhtaille rikasteille, toiset kolme rikasteseokselle ja kaksi hiekalle. Saapuvan rikasteen kosteuspitoisuus on noin 8 %. 10.2.2.2 Rikasteiden kuivaus ja syöttö liekkisulatukseen 10.2.2.3 Liekkisulatus Päiväsiiloista otetaan kuljetinhihnalle sopivassa suhteessa puhtaita rikastelaatuja, rikasteseosta ja hiekkaa, joista muodostuu kuivaamoon menevä syöttöseos. Kuivaamossa tähän seokseen lisätään kuonarikastamolta tuleva kuonarikaste. Seos kuivataan höyrykuivaimella. Höyry tuotetaan liekkisulatuksen prosessilämmöllä. Höyrykuivaimen poistokaasut käsitellään letkusuodattimissa, josta ne johdetaan kuparikuivaamon piippuun. Kuivattu syöttöseos siirretään pneumaattisilla kuljettimilla (paineilmakuljetus) välivarastosiiloista sulaton syöttöseossiiloon. Siilosta seos syötetään syöttölaitteiston annostelusiilon ja syöttöruuvien kautta liekkisulatusuunin reaktiokuilulla olevaan rikastepolttimeen. Pneumaattisten kuljettimien poistoilma johdetaan letkusuodattimen kautta ventilaatiosuodattimeen ja edelleen isoon piippuun. Ventilaatiosuodattimeen voidaan tarvittaessa syöttää kalkkia rikkidioksidin sitomiseksi. Liekkisulatusuunin syöttöseos sisältää keskimäärin 25 % kuparia, 27 % rikkiä, 23 % rautaa ja 15 % piidioksidia. Rikastepolttimeen syötetään rikasteseoksen lisäksi happirikastettua ilmaa. Rikasteessa oleva rauta ja rikki palavat osittain reaktiokuilussa saaden aikaan 1 400-1 500 C lämpötilan, jolloin rikastepartikkelit sulavat ja putoavat alauunissa olevaan sulaan. Syöttöseokseen lisätty hiekka sitoo rautaoksidin muodostaen silikaattikuonaa. Palamaton rikki ja rauta jäävät kuparin kanssa kuparikiveen. Kiven kuparipitoisuutta säädetään hapettamiseen käytetyn hapen määrällä. Kivi ja

43 (212) 10.2.2.4 Konvertointi kuona eivät liukene toisiinsa, minkä vuoksi alauunin pohjalle saadaan kaksi sulakerrosta. Kuona nousee kuparikiveä kevyempänä sulakerroksen pinnalle. Kiveä ja kuonaa lasketaan aika ajoin ulos uunista patoihin. Syöttöseoksen lämpösisällön ollessa riittämätön käytetään apupolttoaineena öljyä. Liekkisulatusuunin poistokaasu johdetaan nousukuilun kautta lämmöntalteenottokattilaan. Lämmöntalteenottokattilassa kaasu jäähtyy noin 1 350 C:sta 350 C:een ja samalla karkeat pölyfraktiot erottuvat kaasusta. Lämmöntalteenottokattilan tuottama höyry käytetään hyödyksi tehdasalueella. Jäähtynyt kaasu johdetaan sähkösuodattimeen, jossa siitä poistetaan kiintoainetta. Suodattimesta kaasu johdetaan rikkihappotehtaille rikkihapon ja nestemäisen rikkidioksidin valmistuksen. Liekkisulatusalueen ilmastointikaasut johdetaan ventilaatiosuodattimeen ja siitä isoon piippuun. Liekkisulatusuunista pataan laskettu kuparikivi kuljetetaan nosturilla konvertteriin. Konvertointi on panosprosessi. Kuparikiven lisäksi konvertteriin panostetaan hiekkaa kuonan muodostamiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa eli kuonapuhalluksessa kuparikivessä jäljellä oleva rautasulfidi hapetetaan rikkidioksidiksi ja raudan oksideiksi. Hiekka sitoo rautaoksidin silikaattikuonaan. Kuona kaadetaan konvertterista pataan. Konvertoinnin toisessa vaiheessa eli rikkaaksi puhalluksessa kuparikivessä jäljellä oleva rikki hapetetaan rikkidioksidiksi. Konverttereita on neljä, joista kolmea operoidaan kerrallaan. Konvertterin poistokaasut johdetaan lämmöntalteenottokattilan ja sähkösuodattimen kautta rikkihappotehtaalle. Konvertterin käännöstä ja sulien kaadoista syntyvät poistokaasut imetään jokaisella konvertterilla olevan ilmastointihuuvan kautta konvertterialueen letkusuodattimeen. Sulapatojen siirron yhteydessä vapautuvat poistokaasut kerätään konvertterihallin katossa olevien ilmastointiyhteiden kautta konvertterialueen letkusuodattimelle. Konvertterialueen letkusuodattimelta puhdistettu kaasu johdetaan 140 m:n piippuun. Konvertterialueen letkusuodattimeen voidaan tarvittaessa syöttää kalkkia rikkidioksidin sitomiseksi. 10.2.2.5 Kuparin raffinointi ja anodivalimo Konvertterikupari kaadetaan pataan ja siirretään nosturilla anodiuuniin puhdistettavaksi. Aluksi konvertoinnissa mahdollisesti jäljelle jäänyt rikki hapetetaan rikkidioksidiksi puhaltamalla sulaan ilmaa. Tämän jälkeen sulaan liuennut happi poistetaan propaanilla. Tarvittaessa sulaa pidetään lämpimänä öljypolttimilla. Loppuosa kaasuista johdetaan konvertterialueen letkusuodattimen 1-kentän kautta 140 m:n piippuun. Ennen letkusuodatinta kaasut jäähdytetään suodattimen palovaaran estämiseksi. Anodiuunista saatava metallisula valetaan anodilevyiksi anodivalimossa. Kupari johdetaan anodiuunista ränniä pitkin valukoneelle ja edelleen kuparista valmistettuihin muotteihin. Kuparin tarttuminen muotteihin estetään joka kierroksen yhteydessä tehtävällä muottimaalauksella.

44 (212) 10.2.2.6 Kuonien jäähdytys 10.2.2.7 Kuonarikastamo Maalina käytetään veteen sekoitettua bariumsulfaattia. Kuparianodien valulaitteisto on automaattinen. Valu käsittää seuraavat vaiheet: valu, jäähdytys, irrotus muotista, jäähdytysaltaaseen nosto ja muotin maalaus. Jäähdytys suoritetaan vedellä. Jäähdytysaltaista anodilevyt nostetaan nippuina joko suoraan junavaunuun Porin kuparielektrolyysiin kuljetettavaksi tai varastointipukeille. Liekkisulatuksessa ja konvertoinnissa syntyvät kuonat lasketaan patoihin ja padat kuljetetaan kuonankuljetusajoneuvolla patakentälle jäähtymään. Kuonaa jäähdytetään padoissa vesisuihkun alla noin kahden vuorokauden ajan. Kuonan jäähtyessä hitaasti, siinä olevat arvometallit kiteytyvät talteen otettavaan muotoon. Jäähtyneet padat kaadetaan ylösalaisin, jolloin kuona irtoaa padasta ja murskautuu. Isoja kuonapaloja pienennetään tarvittaessa iskuvasaralla. Murskattu kuona kuormataan kauhakuormaajalla hihnakuljettimelle, joka kuljettaa kuonan rikastamolle. Patojen jäähdytysalueen vedet ovat osa kuonarikastamon vesikiertoa. Kuonarikastamolla otetaan talteen kuparia kupariliekkiuunin ja kuparikonvertterien kuonasta, ja tuotetaan kuonarikastetta syötettäväksi kupariliekkiuuniin. Kuonarikastamon prosessivaiheet ovat jauhatus, vaahdotus ja veden poisto. Murskattu kuona seulotaan ja syötetään koon mukaan joko lohkare- tai palamyllyihin. Myllyissä kuona jauhetaan veden kanssa sopivan hienojakoiseksi. Jauhettu kuona pumpataan vaahdotuskennoihin, joissa kuparia sisältävä osa eli kuonarikaste erotetaan muusta aineksesta eli kuparihienokuonasta. Vaahdotuskennoissa on vettä, vaahdotusöljyä ja ksantaattia. Kennon pohjalle puhalletaan ilmaa. Vaahdotusöljy muodostaa ilman kanssa kuplia, joihin kuparia sisältävät hiukkaset tarttuvat ksantaatin vaikutuksesta. Kuonarikastuksessa saadaan arvometallit talteen pintaan nousevista kuplista. Kuonarikaste pumpataan putkilinjaa pitkin sulatolla olevaan sakeuttimeen. Lopullinen veden erotus tehdään painesuodattimella, josta kuonarikaste syötetään höyrykuivaimeen rikasteseoksen joukkoon. Kuonarikastamolla on varalla myös oma suodatusjärjestelmä niitä tilanteita varten, jolloin sulaton painesuotimella ei voi suodattaa kuonarikastetta. Kuonarikastetta voidaan väliaikaisesti varastoida katetussa ja tiivispohjaisessa teollisuushallissa, josta se kuljetetaan rikastevarastoon. Kuparihienokuona pumpataan tällä hetkellä Lammainen IVb kaatopaikalle ja jatkossa rakenteilla olevalle Sievarin kaatopaikalle.

45 (212) 10.2.3 Nikkelisulatto Kuva 9: Kuparin tuotannon prosessikaavio. 10.2.3.1 Rikasteen vastaanotto ja varastointi Nikkelirikasteet kuljetetaan satamasta rautateitse suljetuissa junavaunuissa Harjavaltaan. Pieniä määriä raaka-aineita tuodaan myös kuorma-autoilla. Nikkelirikasteiden lisäksi raaka-aineina käytetään sekundäärejä, kuten nikkelipitoisia sakkoja. Junanvaunuista raaka-aineet puretaan purkaussuppilon kautta kuljetinhihnoilla rikastevarastoon. Rikastevarastossa on oma varastopaikka myös nikkelipitoisille sakoille. Erityyppiset rikasteet puretaan omiin kasoihinsa. Varastorakennuksesta rikasteet syötetään päivittäin kauhakuormaajan ja hihnakuljettimien avulla päiväsiiloihin. Eri rikastelaaduista, sakoista ja hiekasta muodostetaan päiväsiiloihin reseptin mukainen seos. Päiväsiiloja on kaikkiaan seitsemän, joista kaksi on hiekkaa varten. Rikasteen kosteuspitoisuus on 5 10 %. Poikkeuksellisen kuivat rikasteet voidaan tuoda satamasta rekka-autoilla pölyämisen välttämiseksi ja käsittelyn helpottamiseksi. Purkausmontussa, rikastevarastossa ja päiväsiilojen alla on betonilattia ja ne kaikki ovat katettuja tiloja. 10.2.3.2 Rikasteiden kuivaus ja syöttö liekkisulatukseen Eri rikastelaaduista ja hiekasta (kvartsista) koostuva seos kuivataan rumpukuivaimessa. Polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Kuivaukseen voidaan hyödyntää myös anodiuuneilta saatavan poistokaasun lämpöä. Kuivauksessa käytetään typpeä estämään rikasteen pasuttuminen ja vähentämään rikkidioksidin muodostumista kuivauksen aikana. Kuivaimen poistokaasut puhdistetaan ensin sähkösuotimessa, ja sen jälkeen letkusuodattimessa. Letkusuodattimen jälkeen poistokaasu ohjataan nikkelikuivaamon piippuun. Kuivattu seos siirretään pneumaattisella kuljettimella ja ketjukuljettimella kuivarikastesiiloon ja sieltä edelleen ketjukuljettimella rikastepolttimeen.

46 (212) 10.2.3.3 Liekkisulatus Pneumaattisen kuljettimen poistokaasut johdetaan kuivausrummun poistokaasujen mukana suodatettavaksi sähkö- ja letkusuodattimella ja edelleen kuivaamon piippuun. Liekkisulatusuunin syöttöseos sisältää noin 10 % nikkeliä, 25 % rautaa, 25 % rikkiä, 3 % kuparia, 20 % piidioksidia ja 5 % magnesiumoksidia. Nikkelisulatto perustuu DON-prosessiin (Direct Outotec Nickel Flash Smelting). Rikastepolttimeen syötetään syöttöseoksen lisäksi happirikastettua polttoilmaa. Suurin osa rikasteessa olevasta rikistä ja raudasta hapettuu uunin reaktiokuilussa tuottaen 1 500 1 600 C lämpötilan. Raudan oksidit muodostavat hiekan piidioksidin ja rikasteiden magnesiumoksidin kanssa kuonaa. Palamaton rikki, rauta ja kupari muodostavat nikkelin kanssa nikkelikiven. Kuona nousee kevyempänä kiven pinnalle. Kuonan nikkelipitoisuutta ja uunin lämpötilaa säädetään polttoilman hapen määrällä. Silloin kun syöttöseoksen oma energiasisältö ei ole riittävä, käytetään sulan lämpötilan hallinnan apuna öljyä. Rikkidioksidipitoinen prosessikaasu poistuu nousukuilun kautta lämmöntalteenottokattilaan. Tuotantoprosessit ovat jatkuvia. Lämmöntalteenottokattilassa kaasu jäähtyy noin 1 400 1 450 C lämpötilasta 350 C lämpötilaan ja samalla karkeat pölyfraktiot erottuvat kaasusta. Jäähtynyt kaasu johdetaan sähkösuodattimeen, jossa siitä poistetaan kiintoainetta. Suodattimesta kaasu johdetaan rikkihappotehtaille rikkihapon ja nestemäisen rikkidioksidin valmistukseen. Lämmöntalteenottokattilasta ja sähkösuodattimesta talteen otettu pöly kierrätetään takaisin liekkisulatusuunin syöttöön oman pölysiilon kautta. Lämmöntalteenottokattilan tuottama höyry käytetään hyödyksi tehdasalueella. 10.2.3.4 Liekkisulatuksen kuonan käsittely sähköuunissa Liekkisulatuksen kuona lasketaan liekkisulatusuunista ränniä pitkin sähköuuniin. Sähköuunissa kuonasta otetaan talteen siinä olevat arvometallit koksilla pelkistämällä. Samalla pelkistyy osa raudasta. Uunin nimellisteho on 8 MW. Sähköuunipelkistys on panosprosessi. Uuniin panostetaan koksia, liekkisulatusuunin kuonaa ja uunien ränneistä peräisin olevaa mursketta. Kiven rikkipitoisuutta nostetaan injektoimalla uunissa olevaan sulaan rikastetta kiven paremman juoksevuuden aikaansaamiseksi. 10.2.3.5 Nikkelikivien ja kuonan rakeistukset Liekkisulatusuunin ja sähköuunin kivi rakeistetaan samalla tavoin. Kivi lasketaan uunista ränniä pitkin rakeistusaltaassa olevalle rakeistustiilelle. Sula pisaroituu osuessaan rakeistustiileen. Pisarat putoavat rakeistusaltaaseen ja jähmettyvät rakeiksi. Rakeistettu kivi siirretään pumppaamalla veden erotukseen ja sen jälkeen hihnakuljettimilla varastosiiloon ja edelleen asiakkaille jatkojalostettavaksi. Kiven rakeistukseen käytetty vesi on suljetussa kierrossa. Kivien rakeistusten poistokaasut johdetaan moniventuripesuriin.

47 (212) Sähköuunin nikkelikuona lasketaan uunista ränniä pitkin ja rakeistetaan vesisuihkussa. Rakeistuksessa muodostuva höyry johdetaan kuonanrakeistuksen hormiin. Kuona nostetaan altaasta elevaattorilla, kuljetetaan hihnakuljettimella kahteen siiloon ja siiloista maansiirtoajoneuvolla Ratalan raekuonan kaatopaikalle. Kuva 10: Nikkelisulaton prosessikaavio. 10.2.4 Rikkihappotehtaat RH 6 ja RH7 10.2.4.1 Kaasun pesu ja kuivaus 10.2.4.2 Rikkidioksidin hapetus Kupari- ja nikkeliliekkisulatusuuneilta ja konverttereilta tuleva, sähkösuodattimilla puhdistettu kaasu imetään pääkaasupuhaltimilla pesutorneihin, joissa kaasusta poistetaan kiintoainetta ja kaasumaisia epäpuhtauksia kuten arseenia, klooria ja fluoria. Tuleva kaasu puhdistuu ja jäähtyy, kun se kostutetaan laimealla rikkihappoliuoksella. Pesutornien jälkeen kaasusta erotetaan märkäsähkösuodattimilla happosumua siihen liuenneine epäpuhtauksineen. Pesuliuosta jäähdytetään lämmönsiirtimillä. Puhdistettu kaasu johdetaan kuivaustorneihin, joissa se kuivataan imeyttämällä kaasussa oleva kosteus rikkihappoon. Jäljelle jäänyt happosumu poistetaan pisaranerottimilla. Kuivattu kaasu puhalletaan pääkaasupuhaltimilla SO 2 :n hapetusreaktoreihin ja osa SO 2 -laitokselle. Kuivauksen yhteydessä kaasusta otetaan talteen elohopeaa. Kaasun elohopea imeytyy kuivaushappoon, josta se otetaan talteen natriumtiosulfaatilla saostamalla. Rikkidioksidi hapetetaan rikkitrioksidiksi katalyytin avulla. Rikkidioksidin konversio rikkitrioksidiksi on yli 99,99 %. Katalyyttinä käytetään vanadiinipentoksidia. Reaktio tapahtuu kahdessa vaiheessa (kaksoiskontaktilaitos) siten, että rikkitrioksidia johdetaan välillä väli-imeytykseen. Näin saadaan hapetettua maksimaalinen osa rikkidioksidista. Rikkidioksidin hapetus on

48 (212) 10.2.4.3 Imeytys 10.2.4.4 Lämmön talteenotto 10.2.4.5 Pesuhapon käsittely eksoterminen, lämpöä tuottava reaktio. Imeytysosastolle lähtevän kaasun lämpösisältöä käytetään hyväksi tulevan kaasun lämmityksessä. Rikkitrioksidi johdetaan edelleen imeytystorneihin, joissa se imeytetään väkevään rikkihappoon. Rikkitrioksidi reagoi rikkihapon sisältämän veden kanssa, jolloin muodostuu rikkihappoa, jota kutsutaan tuotehapoksi. Tuotehappo otetaan ulos kierrosta ja laimennetaan kauppalaaduiksi. Valmis rikkihappo siirretään rikkihapposäiliöihin odottamaan toimitusta. Rikkihapposäiliöt on vuokrattu Kemira Oyj:ltä. Rikkihappotehtailla syntyy lämpöä rikkidioksidin hapettamisessa, rikkitrioksidin imeytyksessä ja rikkihapon laimennuksessa. Lämpö otetaan talteen lämmönvaihtimilla ja toimitetaan prosessi- ja kaukolämmöksi. Kaukolämmön myynnistä ja jakelusta vastaa Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy. Rikkihappotehtailla syntyvä ylimääräinen lämpö poistetaan jäähdytystorneilla ilmaan tai lämmönvaihtimilla jokiveteen. Kaasua pestäessä syntyy laimeaa ja epäpuhtauksia sisältävää rikkihappoa eli pesuhappoa. Selkeytetty pesuhappo väkevöidään ensin alipainehaihduttimessa, ja väkevyyttä lisätään uppopoltinhaihduttimessa. Alipainehaihduttimessa hyödynnetään rikkihappoprosessin tuottamaa lämpöenergiaa ja uppopoltinhaihduttimessa tarvittava energia saadaan öljystä. Pesuhapon väkevöinnissä syntyvä sakka käsitellään yhdessä alipainehaihduttimen lauhteen kanssa ferrosulfaatilla arseenin saostamiseksi ja neutraloidaan kalkilla. Syntynyt ferriarsenaattisakka pumpataan tiivisaltaalle, jossa saostettu kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle ja selkeytynyt vesi pumpataan käsiteltäväksi jätevesilaitokselle. Väkevöityä pesuhappoa toimitetaan Boliden Kokkola Oy:lle sinkkipasutteen liuotukseen, ja ylimääräistä pesuhappoa voidaan syöttää myös nikkeli- tai kupariliekkisulatusuuniin, jossa se hajoaa termisesti. Pesuhappoa on ajoittain varastoitu tehdasalueen kaatopaikan päälle rakennetussa altaassa. Kaasuissa oleva elohopea saadaan talteen kuivaamalla kaasua rikkihappoliuoksella. Elohopea jää rikkihappoliuokseen, josta se saostetaan natriumtiosulfaatilla ja suodatetaan kammiopuristimilla. Suodattimelta saatava elohopeapitoinen kiintoaine toimitetaan Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaalle. 10.2.4.6 Pesuhapon terminen hajotus Suunnitelmien ja hakemuksen täydennyksen mukaan suurin osa pesuhaposta hajotettaisiin jatkossa termisesti rikkihappotehtaille rakennettavassa hajotusuunissa. Hajotuksessa muodostuva sakka johdetaan rikkihappotehtaiden lauhteenkäsittelyyn. Termisessä hajotuksessa pesuhappo johdetaan polttokammioon, missä polttoprosessia ja pesuhapon hajoamista voidaan hallita hyvin. Uunissa muodostuvat poistokaasut johdetaan rikkihappotehtaiden 6 ja 7 (RH 6 ja RH 7) pesu-

49 (212) osastoille. Rikkihappotehtaiden pesuosastojen kautta kiertäessään poistokaasut puhdistetaan samoin kuin sulatoilta tulevat poistokaasut ja niistä valmistetaan rikkihappoa ja nestemäistä rikkidioksidia. Termisen hajotuksen poistokaasut siis käsitellään rikkihappotehtaiden prosesseissa ja johdetaan ilmaan 140 m piipun rikkihappotehtaiden haaran kautta. Poistokaasumäärää ja sen rikkidioksidipitoisuutta mitataan jatkuvatoimisesti. Keräysöljyn käytön aikana myös hiilimonoksidin (CO), typen oksidien (NO x ) ja orgaanisen hiilen pitoisuuksia mitataan jatkuvatoimisesti. Termiseen hajotukseen liitettävässä pesutornissa polttokaasusta erottuvat epäpuhtaudet kondensoituvat pesuveteen. Epäpuhtaudet saostetaan pesuvedestä nykyisessä lauhteenkäsittelyssä, jolloin ne saadaan poistettua rikkihappotehtaan sisäisestä kierrosta. Lauhteenkäsittelyssä muodostuva ferriarsenaattisakka johdetaan olemassa olevalle kipsisakka-altaalle. Jos kaikki muodostuva pesuhappo hajotetaan termisesti Boliden Kokkolaan viennin sijaan, tulee kipsisakan määrä nousemaan nykyisestä noin 30 %. 10.2.4.7 Rikkihappotehtaan tuotteiden varastointi ja kuljetus 10.2.5 Poistokaasujen erotinlaitteistot Boliden Harjavalta Oy:n rikkihappotehtailla valmistettu rikkihappo ja nesteytetty rikkidioksidi varastoidaan Kemira Oyj:n omistamissa säiliöissä. Rikkidioksidin ja rikkihapon varastoinnista, lastauksessa ja kuljetuksessa vastuu on Kemira Oyj:llä. Käsiteltäviä poistokaasuja syntyy useista kohteista ja niitä käsitellään erilaisilla menetelmillä. Rikkidioksidin osalta väkevät prosessikaasut käsitellään rikkihappotehtailla rikkihapoksi ja nestemäiseksi rikkidioksidiksi. Rikkihappotehtaita voidaan pitää ympäristön kannalta tärkeimpänä erotinlaitteena. Sulaton laimeiden rikkidioksidipitoisten kaasujen käsittelyä tehostettiin vuonna 2009 kalkinsyöttölaitteistolla. Nikkelikivien rakeistuksesta muodostuville kaasuille valmistui uusi moniventuripesuri keväällä 2010. Hiukkasten erottamiseen poistokaasuista käytetään letkusuodattimia, sähkösuodattimia ja pesureita, lisäksi nikkelikivien rakeistuskaasujen käsittelyyn otettiin syksyllä 2009 käyttöön kiintoaineen erotussykloni. Lisäksi syksyllä 2010 konvertterihallin katolla olleet kaksi avointa ilmastointiyhdettä liitettiin konvertterialueen letkusuodattimeen. Prosessien ja puhdistinlaitteiden jatkuvalla ja häiriöttömällä toiminnalla on merkittävä vaikutus tehtaan rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöihin. Hiukkaspäästöjen erotinlaitteiden tulee olla normaalitoiminnassa vähintään 98 % laskettuna kuukauden käyntiajasta. Lupamääräys on laitekohtainen. Hiukkaspäästöjen puhdistuslaitteita ovat nikkeli- ja kuparikuivaamojen letkusuodattimet, sulaton ilmastointikaasujen letkusuodatin (ventilaatiosuodatin) ja konvertterialueen letkusuodatin (KLS-suodatin). Hiukkaspäästöjen puhdistinlaitteita ovat myös nikkelikivien rakeistuskaasupesuri ja anodivalimon kaksoispyörrepesuri. Normaalitilanteella tarkoitetaan normaalin tuotannon aikaista tilannetta, jolloin puhdistinlaitteisto on

50 (212) toiminnassa. Tämän ajan ulkopuolelle jää normaalin tuotannon aikainen tilanne, jolloin kyseisen tuotantovaiheen puhdistinlaite on ollut ohitettuna tai muuten pois toiminnasta. Puhdistinlaiteet voidaan osittain ohittaa puhdistuskapasiteettiä vaarantamatta esimerkiksi suodatinletkujen vaihdon aikana. Tällöin prosessiparametreja säätämällä varmistetaan, että jäljelle jäävä puhdistinkapasiteetti on riittävä poistokaasujen käsittelemiseksi. Letkusuodattimien jälkeisissä piipuissa on jatkuvatoimiset hiukkasmittaukset, joilla voidaan seurata suodattimen toimintaa. Boliden Harjavalta Oy:n tehtailla on käytössä seuraavat poistokaasujen erotinlaitteet: Taulukko 7: Poistokaasujen erotinlaitteet ja päästöpisteet. Tyyppi / malli Pinta-ala (m 2 ) Letkumäärä (kpl) Kaasumäärä (m 3 /h) (3 Piippu Sähkösuodatin ja/tai letkusuodattimet (pussisuodattimet) Kuparikuivaamo PT-672-3.7/42 894 672 30 000 50 m kuparikuivaamo Nikkelikuivaamo 2-kammioinen Bethplus 2 880 2 360 70 000 70 m nikkelikuivaamo Liekkiuunien (4 sähkösuodatin Konvertterialueen (4 sähkösuodatin Letkusuodatin kalkinsyötöllä Kuparirikastepneumat (1 PT 77-4.5/7-1,5 128 77 (5 000) 140 m sulaton Ventilaatiosuodatin 3-lohkoinen (2 3 1855 3 1008 haara 700 000 Konvertterialue (KLS) 3-lohkoinen (2 3 3049 3 1540 Muut erotusmenetelmät tai päästöpisteet ilman erotusmenetelmiä Nikkelikivien rakeistus- Moniventuripesuri + N/R N/R 85 000 Rakeistuspiippu (SO 2) kaasujen pesuri sykloni Anodivalimo kaksoispyörrepesuri N/R N/R 10 000- Anodivalimo 15 000 Rikkihappotehtaan - N/R N/R 160 000 piippu 1) Johdetaan ventilaatiosuodattimelle ennen 140 m piipun kautta ulkoilmaan johtamista 2) Sulaton laimeiden SO 2-poisto kaasujen käsittelynä suodatinta edeltävä kalkki-injektointi (kalkinsyöttö) 3) Poistokaasumäärän keskiarvo 4) Hakemuksessa ei ole esitetty tietoja Päästöjä johdetaan ison piipun (140 m) kahden sisäpiipun kautta (sulaton haara ja rikkihappotehtaan haara). Sulaton haaraan johdetaan poistokaasut joko ventilaatiosuodattimen kautta tai konvertterialueen letkusuodattimen kautta. Ventilaatiosuodattimen kautta johdetaan liekkiuunialueen ilmastointikaasut, sähköuunialueen poisto- ja ilmastointikaasut, sekä kuparirikasteen pneumaattisten kuljettimien poistokaasut (ventilaatiosuodatinta edeltävän erillisen letkusuodattimen kautta). Konvertterialueen letkusuodattimen (KLS) kautta johdetaan anodiuunien poistokaasut, konvertterien käännöstä ja kuonan sekä raakakuparin (blisterkuparin) kaadosta muodostuvat kaasut ilmastointihuuvien kautta, sekä konvertterihallin poistokaasuja ilmastointiyhteiden kautta. Ison piipun sulaton haaran kautta johdettavan poistokaasun yhteismäärä on noin 600 000 Nm 3 /h. Rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi sulaton ilmastointikaasuista konvertointialueen letkusuodattimen ja ventilaatiokaasusuodattimen tulokanaviin syötetään erikoiskalkkia.

51 (212) Nikkelikuivaamon piipun kautta johdetaan nikkelirikasteiden savukaasuilla pyörivässä rumpukuivaimessa muodostuvat kuivauskaasut, (noin 55 000 Nm 3 /h). Kuivauskaasut tuotetaan kuivausrummun polttokammiossa öljypolttimolla. Kaasut johdetaan sähkösuodattimen kautta letkusuodattimeen ja sieltä edelleen 70 m piippuun. Kuparikuivaamon piipun kautta johdetaan kuparirikasteiden pyörivässä höyrykuivaimessa kuivaamisessa muodostuvat poistokaasut. Poistokaasut johdetaan letkusuodattimien kautta 50 m piippuun. Kaasumäärä on noin 25 000 Nm 3 /h. Matalasta kuivauslämpötilasta johtuen kuparirikasteiden kuivauksessa ei synny rikkidioksidipäästöjä. Nikkelikivien rakeistushuuvien poistokaasut johdetaan kiintoaineen erotussyklonin kautta venturipesuriin ja ulkoilmaan pesurin piipun kautta. Anodivalimon poistokaasut pestään vedellä ja johdetaan valimon takana olevaan piippuun. Kuonan rakeistuksen huuvasta hakemuksen perusteella vähäiset poistokaasut johdetaan käsittelemättöminä ulkoilmaan. 10.2.6 Raaka-aineet Kuva 11: Sulaton prosessi- ja poistokaasujen kulku. (LSU = liekkisulatusuuni, SU = sähköuuni, KLS = konvertterialueen letkusuodatin)). 10.2.6.1 Raaka-aineiden ja kemikaalien käyttömäärät Raaka-aineina käytetään kupari- ja nikkelirikasteita sekä sekundäärisiä raaka-aineita, kuten sakkoja ja elektroniikkaromua. Tuotannossa käytetään apuaineena useita kemikaaleja, kuten natriumhydroksidia, kalkkia, ferrosulfaattia ja vaahdotuskemikaaleja. Toiminta luokitellaan kemikaalilain-

52 (212) säädännön mukaisesti laajamittaiseksi teolliseksi käsittelyksi, jota valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Pääraaka-aineiden määrät vuosina 2008 2013 sekä tuotantokapasiteetin mukainen kulutus on esitetty seuraavassa taulukossa: Taulukko 8: Pääraaka-aineiden käyttömäärät vuosina 2008-2013. Raaka-aine Pääraaka-aineiden käyttömäärät (t/a) (1 Kapasiteetti 2008 2009 2010 2011 2012 2013 (2 (t/a) Kuparirikaste 530 000 400 000 435 000 460 000 520 000 470 000 700 000 Nikkelirikaste 275 000 260 000 250 000 270 000 Sekundääriset 33 000 29 000 41 000 14 000 16 000 30 000 145 000 raaka-aineet Hiekka 150 000 120 000 140 000 150 000 150 000 150 000 1) Vuodet 2008 2010 hakemuksesta, 2011 2013 ympäristönsuojelun tietojärjestelmään raportoidun perusteella 2) Kapasiteetti riippuu raaka-aineen metalli- ja epäpuhtauspitoisuuksista Kuparirikasteiden sulatuskapasiteetti on noussut vuonna 2007 toteutettujen investointien (uusi höyrykuivain, uusi konvertteri ja kuonarikastamon pullonkaulojen poisto) seurauksena 630 000 tonnista 700 000 tonniin vuodessa. Nikkelirikasteiden sulatuskapasiteetti on tällä hetkellä 270 000 tonnia, mutta sitä on tarkoitus nostaa lupakaudella merkittävästi. Vuonna 2008 toteutunut nikkelirikasteiden sulatusmäärä on seurausta vuoden aikana sulatettujen rikasteiden hyvästä laadusta. Rikastesulatusta ja tuotantomäärää ei voi suoraan verrata toisiinsa. Rikasteiden kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat viime vuosina olleet laskusuunnassa eikä tähän kehitykseen ole odotettavissa muutosta lyhyellä aikavälillä. Rikasteiden laadun heikkeneminen johtaa siihen, että saman tuotantomäärän tuottamiseksi tulee sulattaa enemmän rikasteita. Kuparirikasteiden lisäksi raaka-aineena käytetään myös erilaisia sekundäärisiä raaka-aineita, kuten sakkoja ja prosessoitua elektroniikkaromua. Yhtiön tavoitteena on lisätä sekundääristen raaka-aineiden käyttöä. Myös nikkelirikasteiden lisäksi raaka-aineina käytetään sekundäärisiä raaka-aineita, kuten nikkelipitoisia sakkoja. Kuonanmuodostajana käytettävän hiekan korvaajana prosessissa voidaan lisäksi käyttää erilaisia metallipitoisia tai muuten pilaantuneita maita. Näitä materiaaleja voivat olla piidioksidipitoiset teollisuuden sivutuotteet, kuten valuhiekat (rauta-, teräs-, messinki ja kuparivalut) sekä piidioksidipitoiset maa-aineet, jotka sisältävät jonkin verran Boliden Harjavalta Oy:n prosessissa polttoaineena hyödynnettäviä aineita, metalleja tai muita prosessiin sekä laadullisesti että ympäristöllisesti soveltuvia aineita. Rikasteet ja hiekka varastoidaan betonipohjaisiin katettuihin varastohalleihin. Tuotannon eri vaiheissa käytetään useita eri kemikaaleja. Tärkeimmät kemikaalit ja niiden käyttökohteet sekä määrät vuosina 2009-2013 on esitetty hakemuksessa seuraavasti:

53 (212) Taulukko 9: Kemikaalien käyttömäärät vuosina 2009-2013. Kemikaali Käyttökohde Käyttömäärä (t/a) 2009 2010 2011 2012 2013 Natriumhydroksidi Metallien saostus jätevedenpuhdistamolla 440 475 820 950 920 (50 %) Ksantaatit Vaahdotuskemikaali kuonarikastamolla <40 <40 <40 <40 <40 Vaahdotusöljy Vaahdotuskemikaali kuonarikastamolla <10 <10 <10 <10 <10 Bariumsulfaatti Muottimaali anodivalimossa 120 460 420 440 430 Teollisuushieno- Lauhteen neutralointi rikkihappo- 700 1 000 1 300 1 800 1 400 kalkki Ca(OH) 2 Natriumtiosulfaatti 10.2.7 Polttoaineet ja niiden varastointi tehtaalla, letkusuodattimet Sulatolta tulevassa kaasussa olevan elohopean saostaminen elohopeasulfidiksi rikkihappotehtaalla 100 100 110 110 <100 Ferrosulfaatti Lauhteenkäsittely rikkihappotehtaalla 370 480 510 620 520 Happi (milj.m 3 n) Liekkiuunit, konvertterit 165 170 170 170 1) Vuodet 2008 2010 hakemuksesta, 2011 2013 ympäristönsuojelun tietojärjestelmään raportoidun perusteella Vuosina 2005 2010 energiantuotantoon käytettiin öljyä 4 000 18 000 t/a. Käytettyjä öljylaatuja ovat olleet raskas ja kevyt polttoöljy sekä vuonna 2005 myös keräysöljy. Öljyä käytetään tukipolttoaineena liekkiuuneilla ja konverttereiden lämmityksessä. Prosessin öljynkulutus on voimakkaasti riippuvainen käytetyistä raaka-aineista ja syöttötasosta. Öljyä käytetään myös anodiuunien lämmitykseen, nikkelirikasteiden kuivaukseen ja rikkihappotehtailla pesuhapon väkevöintiin. Käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus on alle 1 p-%. Vuonna 2007 alueelle rakennettiin uusi öljykeskus. Raskas polttoöljy varastoidaan kahdessa, tilavuudeltaan 490 m 3 :n säiliössä, jotka sijaitsevat tilavuudeltaan 750 m 3 :n suoja-altaassa. Samassa suoja-altaassa on myös yksi 200 m 3 :n kevyen polttoöljyn säiliö. Säiliöt ovat Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:n omistuksessa ja valvonnassa. Keräysöljyä käytetään prosesseissa lämpötilan säätelyyn ja sillä korvataan ensisijassa raskasta polttoöljyä, mutta myös kevyttä polttoöljyä. Sen käyttömäärä on suurimmillaan noin 15 000 t/a. Keräysöljy vastaa ominaisuuksiltaan tavanomaista raskasta polttoöljyä. Keräysöljyn kiintoaine-, tuhka- ja vesipitoisuus on suurempi kuin vastaavilla öljytuotteilla ja se on tällä hetkellä valmistettu pilssivesistä. Keräysöljyn toimittajat tutkivat öljyn laadun ja vastaavat öljyn laadusta. Keräysöljyn laatu ei edellytä jätteenpolttoasetuksen ongelmajätteiden polttoa koskevien säädösten soveltamista. Keräysöljyt luokitellaan valtioneuvoston asetuksen (179/2012) mukaisesti nimikeryhmään 1302* (moottori, vaihteisto- ja voiteluöljyjätteet) ja käytettäviä öljyjen jätenimikkeen ovat: 130205* (mineraalipohjaiset klooraamattomat moottori-, vaihteisto- ja voiteluöljyt), 130206* (synteettiset moottori-, vaihteisto- ja voiteluöljyt) ja 130208* (muut moottori-, vaihteisto- ja voiteluöljyt). Keräysöljy varastoidaan 200 m 3 :n kaksivaippaisessa säiliössä, joka on varustettu 265 m 3 :n suojaaltaalla.

54 (212) 10.2.8 Kemikaalien varastointi Taulukko 10: Polttoainesäiliöiden tiedot. Koko (m 3) Valmistus vuosi Malli Materiaali Suojaallas (m 3 ) Raskasöljysäiliö 520 1957 Pysty Musta teräs 530 Raskasöljypäiväsäiliö 60 1973 Vaaka Musta teräs 137 Keräysöljysäiliö 200 1987 Pysty Musta teräs, haponkestävä vuoraus 265 Tehdasalueella sijaitsee myös Neste Oil Oy:n omistama polttonesteiden D- jakeluasema, jolle Harjavallan kaupungin ympäristölautakunta on myöntänyt ympäristöluvan 24.5.2002. Polttoainesäiliö on standardin SFS 2733 mukainen maanpäällinen 30 m 3 :n säiliö, joka on jaettu kahteen osaan (20 m 3 dieselöljy, 10 m 3 polttoöljy). Säiliöt ovat Neste Oil Oy:n omistuksessa ja operoinnista vastaa Valtasiirto Oy. Koksia käytetään yhteensä noin 6 500 8 000 t/a konverttereilla lämmitykseen ja sähköuunilla kuonan hapen poistoon eli pelkistykseen. Koksia säilytetään betonilattiaisessa varastohallissa, josta se siirretään kauhakuormaajalla katetuille hihnakuljettimille, jotka vievät koksin konverttereiden ja sähköuunin koksisiiloihin. Propaania eli nestekaasua käytetään anodiuuneilla hapen poistoon kuparista sekä rännien lämmitykseen. Propaanin kulutus on noin 2 000 t/a. Tehdasalueella on kaksi 99 m 3 :n nestekaasusäiliötä, jotka ovat maapeitteisiä. Säiliöt ovat yhteiskäytössä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa ja niiden operoinnista vastaa Norilsk Nickel Harjavalta Oy ja Boliden Harjavalta Oy. Säiliöt omistaa Tehokaasu Oy. Laitokselle varastoidaan kemikaaleja (raaka-aineita ja tuotteita) hakemuksen ja sen täydennysten perusteella tiivistetysti esitettynä seuraavasti:

55 (212) Taulukko 11: Laitoksella käytettävien ja varastoitavien kemikaalien tiedot. Kemikaali CAS Luokitus Varas- Käyttötomäärä (m 3 ) Määrä (t/a) kohde Rikkidioksidipitoinen kaasu, 5-30 % 7446-09-5 T; R23; C; R34-260 000 Nm 3 /h Johdetaan sulatolta rikkihappotehtaalle Propaani, nestemäinen 74-98-6 F+; R12 9,5 Natriumhydroksidi, NaOH, 50 % 1310-73-2 C; R35 75 t Bariumsulfaatti, 60-100 % 7727-43-7 500 Muottimaalissa anodivalimossa Biosidi, 0,5-2 % 5-kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-oni 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin Vaahdotusaine, >90 % Polypropyleeniglykoli metyylieetteri Dispergointiaine 55965-84- 9 T,C,N, R23/24/25, R34, R43, R51/53 0,3 Jäähdytysvesien käs. rikkihappotehtaalla 037286-64- 9 Xn, Xi, R22, R36 Ferrisulfaattiliuos C; R22, R34 170 ferrisulfaatti 38 % - 42 % rikkihappo <1,5 % ferrosulfaatti <1,4 % mangaanisulfaatti 0,25 % 10028-22-5 7664-93-9 7720-78-7 7785-87-7 Xn; R22-36/38 C; R35 Xn; R22-36/38 Xn,N; R48/20/22-51/53 Ferrosulfaatti, 92,5-96,5% 7720-78-8 Xn; R22; R36/37/38 500 Flokkulantti 6 Koagulantti, 25-75% epikloorihydriinin ja dimetyyliamiinin polymeeri 9 Kuonarikastamo 3 Jäähdytysvedet Jätevedenkäsittely 25988-97-0 R52/53 10 sakeuttimen ylitteen kirkastaminen Natriumisobutyyliksantaatti, 87-89% 36551-21-0 3 Natriumsilikaatti, >2% 1344-09-8 Natriumsulfaatti, ~100% 7772-98-7 100 Rikkihappo, pesuhappo (1 Rikkihappo 25-75 %, Arseenihappo 0,55 %, Arseenipentoksidi Kuparisulfaatti 1% 7664-93-9 7440-38-2 1303-28-2 7758-98-7 C;R35 T,N;R45-23/25-50/53 Xn, N; R22-36/38-50/53 Rikkitrioksidi, SO 3 7446-11-9 1 500 (3 R32 kylmäaine 1,1-difluorimetaani 75-10-5 R12 1-2 SO 2-laitos Rikkidioksidi, SO 2, 100 % 7446-09-5 T; R23, R34 45 000 Tuote Rikkihappo, H 2SO 4, 51-98 % 7664-93-9 C: R35 37 000 (2 600 000 Tuote Sammutettu kalkki, CaOH, 90% 1305-62-0 Xi; R36/37/38 Rikkihappotehdas 1) Välituote rikkihappotehtailla; pesuhappoa (laimea rikkihappoliuos) syntyy rikkidioksidikaasua pestäessä pesutorneilla, sitä väkevöidään alipainehaihdutuksella n. 45 %:iin ja sen jälkeen uppohaihdutuksella 75 %:iin. 2) Tuotteen varastoi Kemira Oyj 3) Prosessissa 10.3 Veden hankinta, käyttö ja viemäröinti 10.3.1 Vedenhankinta Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy toimittaa jokivettä (raakavesi) sekä pohjavettä. Jokivettä käytetään eri prosessivaiheiden jäähdytykseen. Pohjavettä käytetään mm. tiiviste- ja poksivesinä sekä ajoittain korvaamaan jäähdytysvettä. Vuoden ajan ja prosessitilanteen mukaan hetkittäiset käyttömäärät vaihtelevat suuresti.

56 (212) 10.3.2 Veden käyttökohteet 10.3.2.1 Sulatot 10.3.2.2 Rakeistukset Taulukko 12: Pohja- ja jokiveden käyttömäärät laitoksella vuosina 2008-2013. Veden käyttö (1000 m 3 /a) 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Pohjavesi 220 200 200 220 260 260 - sulatto; uunien jäähdytysvedet ja muut vedet Jokivesi 20 000 14 000 17 000 16 000 14 000 13 000 - sulatto; rakeistusvesi, sähköuunin piippu, anodien jäähdytysvesien make up -vesi, Larox) - kuonarikastamo; prosessivesi - rikkihappotehdas; jäähdytysvesi Uunien jäähdytysvedet: Kupariliekkisulatusuunin, nikkeliliekkisulatusuunin ja sähköuunin jäähdytysvedet kiertävät yhteisessä suljetussa kierrossa. Uuneilta lämmin vesi johdetaan lämminvesialtaaseen, josta se pumpataan jäähdytysvesitorneihin. Jäähdytysvesitorneista vesi laskeutuu jäähdytysvesivesialtaaseen, josta se pumpataan takaisin uuneille. Jäähdytysvesialtaan mikrobikasvua hillitään jäähdytysveden puhtauden varmistamiseksi. Suljetun vesikierron virtausmäärä on noin 2 000 m 3 /h ja haihtuneen veden korvaamiseksi otetaan pohjavettä noin 7 m 3 /h. Uunialueen lisäksi pohjavettä käytetään pienehköihin jäähdytyskohteisiin, kuten rikastepolttimiin, öljypolttimiin ja hydrauliikkajärjestelmään. Sähköuunin piipun jäähdytyksessä on suljettu jäähdytyspiiri, jossa on lämmönsiirrin. Sitä jäähdytetään jokivedellä noin 100 m 3 /h. Anodivalimon jäähdytysvedet (noin 400 m 3 /h) ovat olleet suljetussa kierrossa syksystä 2001 lähtien. Valupöydällä anodeja jäähdytetään suihkuttamalla muottien pohjaan ja anodien pinnalle suodatettua jokivettä. Valupöydältä valmiit anodit nostetaan jäähdytysaltaisiin. Jäähdytysaltaista jäähdytysvesi pumpataan selkeyttimeen, jonka ylite johdetaan laskeutumisaltaaseen. Laskeutumisaltaasta vesi pumpataan lämminvesialtaaseen ja edelleen jäähdytystorniin. Lämminvesialtaasta pumpataan vettä (bleed-out) jätevesien käsittelyyn noin 20 m 3 /h. Jäähdytystornista vesi johdetaan kylmävesialtaaseen, josta se pumpataan takaisin jäähdytysaltaisiin. Anodien jäähdytykseen otetaan jokivettä noin 20 m 3 /h valun aikana. Vesi otetaan talteen muottien alta ja pumpataan samaan lämminvesialtaaseen kuin jäähdytysaltaiden vesi. Nikkeliliekkisulatusuunin ja sähköuunin kivien rakeistusvedet kiertävät omassa suljetussa kierrossaan. Korvausvetenä käytetään jokivettä tai uunien jäähdytysvettä. Kummallakin kiven rakeistuksella on omat laitteensa. Rakeistuksen ollessa päällä rakeistusvesi johdetaan rakeistusaltaisiin. Rakeistusaltaista nikkelikivi pumpataan vedenerotuslaitteistoon, josta vesi (noin 300 m 3 /h) johdetaan selkeyttimeen ja nikkelikivi siiloon ja edelleen asiakkaalle. Valtaosa rakeistusvedestä (1 200 m 3 /h) johdetaan ylivuotona samaan selkeyttimeen, jonka pohjalle laskeutuva hienojakoinen nikkelikivi toimitetaan asiakkaalle.

57 (212) 10.3.2.3 Kuonarikastamon vedet 10.3.2.4 Rikkihappotehtaat Selkeyttimen ylite johdetaan laskeutumisaltaaseen. Laskeutumisaltaasta vesi pumpataan jäähdytysvesitorniin (suljettu kierto 700 m 3 /h). Jäähdytysvesitornista vesi johdetaan joko kylmävesialtaaseen tai lämminvesialtaaseen, josta se pumpataan takaisin rakeistukseen. Kivien rakeistusvesien laskeutumisaltaan pohjalle jäänyt hienojakoinen nikkelikivi kuivatetaan muovivuoratussa altaassa noin kerran vuodessa ja toimitetaan asiakkaalle. Vesi johdetaan sadevesiviemäriä pitkin jätevesilaitokselle. Sähköuunin kuonan rakeistuksesta tuleva vesi johdetaan kahden välialtaan kautta laskeutumisaltaaseen. Välialtaat voidaan tyhjentää vuorotellen, jolloin voidaan vähentää isompaan altaaseen tulevan kiintoaineen määrää. Laskeutumisaltaasta vesi pumpataan jäähdytysvesitorniin (suljettu kierto 700 m 3 /h). Jäähdytystornista vesi laskeutuu kylmävesialtaaseen, josta se pumpataan kuonan rakeistusaltaaseen. Kivien ja kuonan rakeistusvesien korvausvedeksi otetaan jokivettä yhteensä noin 10 m 3 /h. Rakeistusvesien ph säädetään natriumhydroksidilla arvoon noin ph 8. Kuonarikastamon vesikiertoon kuuluvat rikastamon prosessivesi, kuparikuonan jäähdytysvesi patakentällä ja kuparihienokuonan kaatopaikan paluuvesi. Kuonarikaste pumpataan sulatolle lietteenä kiintoaineen erotusta varten. Vesi palautetaan kuonarikastamolle. Kuparihienokuona pumpataan kaatopaikalle lietteenä. Kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle. Paluuvesi johdetaan kuonarikastamolle paluuveden selkeyttimeen, josta se johdetaan takaisin prosessiin tai jätevedenpuhdistamolle. Kuonan jäähdytysvesi ja patakentän sadevedet johdetaan pata-alueen selkeyttimeen. Selkeytynyt vesi johdetaan maapohjaiseen sadevesien tasausaltaaseen (ns. Serena). Selkeyttimen pohjalle laskeutunut kiintoaines siirretään Lammainen IVb -kaatopaikalle. Tasausaltaasta pumpataan vettä jäähdytysvesisäiliöön, josta se johdetaan patakentälle kuonan jäähdytykseen. Rikkihappotehtaiden (RH6 ja RH7) pesutorneissa kiertävää laimeaa rikkihappoliuosta jäähdytetään lämmönsiirtimillä. Rikkihappotehtaan RH7 lämmönsiirtimissä on suljettu vesikierto jäähdytysvesitorneineen (1 000 m 3 /h). Rikkihappotehtaan RH6 jäähdytysvesi (1 200 m 3 /h) on jokivettä, joka palautetaan jokeen johtokykymittauksen jälkeen jäähdytysvesiviemäriä pitkin. Rikkihapon laimennukseen sopivaan väkevyyteen käytetään 10 m 3 /h suodatettua jokivettä tai pohjavettä, mikäli suodatettua jokivettä ei ole riittävästi saatavilla. Rikkihappotehtailta pumpataan ferriarsenaattisakka vesilietteenä ferriarsenaattisakka-altaaseen. Kiintoaine laskeutuu altaiden pohjalle ja ylite pumpataan jätevedenpuhdistamolle

58 (212) 10.3.3 Jäähdytysvedet 10.3.4 Hulevedet Suurteollisuusalueen jäähdytysvesiviemärin kokonaisvirtaama on noin 1 900 m 3 /h. Jäähdytysvesiviemäri on suurteollisuusalueen yhteinen ja sitä käyttävät Boliden Harjavalta Oy:n lisäksi mm. Norilsk Nickel Harjavalta Oy ja Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy. Muodostumispaikkakohtaisia jäähdytysvesimääriä ei pääsääntöisesti mitata. Hakijan arvio osuudestaan jäähdytysvesien kokonaismäärästä on noin 500 m 3 /h. Boliden Harjavalta johtaa jäähdytysvesiviemäriin nikkelisähköuunin piipun vesi-vesilämmönvaihtimen jäähdytysvesiä, joissa pilaavana parametrina voi olla jäähdytysveteen liuenneita epäpuhtauksia. Vesimäärä on noin 160 m 3 /h. Jäähdytysvesiviemäriin johdetaan konvertterien puhallusilmakompressoreiden jäähdytysvedet, joissa pilaavana parametrina voi olla kompressorissa oleva öljy. Rikkihappotehdas 6:lta (RH6) jäähdytysvesiviemäriin johdetaan esikuivaustornin ja pesuosaston vesiä sekä puhallinhuoneen jäähdytysvesiä. Sisäisessä vesikierrossa oleva jäähdytysvesi kiertää prosessissa lämmönvaihtimien läpi. Lämmönvaihtimissa toisella puolella virtaa pääasiassa rikkihappo tai joissain tapauksissa voiteluöljy. Niissä lämmönvaihtimissa, jossa toisella puolen virtaa rikkihappo, on jäähdytysvesipuolella sähkönjohtavuuden mittaus, jonka hälytyksistä voidaan päätellä lämmönvaihtimen mahdollinen rikkoutuminen. Jäähdytysvesiviemäriin johdetaan rikkihappotehdas 7:n (RH7) jäähdytysvesialtaan ylivuodon vesiä noin 1 m 3 /h. Yhtiön piha-alueen hulevedet käsitellään jätevedenpuhdistamolla ennen niiden johtamista Kokemäenjokeen. Hulevesien määrä ja laatu riippuu sateista. Harjavallassa satoi 9.7.2011 lähes kahden tunnin ajan hyvin rankasti, jolloin sadannaksi Harjavallan suurteollisuusalueella on Ilmatieteenlaitoksen sadetutka-aineiston perusteella arvioitu 63 mm / 120 min, mikä on huomattavasti enemmän kuin tilastollinen kerran sadassa vuodessa tapahtuva maksimisadanta (48 mm / 120 min). Harjavallan suurteollisuusalueen Boliden Harjavalta Oy:n jätevedenpuhdistamolle johtavan hulevesiviemäriverkoston riittävyyden arvioinnissa on käytetty mallinnuksessa seuraavia tilastollisia mitoitussateita: Taulukko 13: Tilastollinen sadanta Harjavallassa. Kesto Toistuvuus (min) 1/5y 1/10y 1/50y 1/100y Mitoitussade (l/s/ha) Sademäärä (mm) Mitoitussade (l/s/ha) Sademäärä (mm) Mitoitussade (l/s/ha) Sademäärä (mm) Mitoitussade (l/s/ha) Sademäärä (mm) 5 225 6,8 308 9,3 375 11,3 417 12,5 10 158 9,5 217 13 272 16,3 300 18 20 108 13 150 18 180 21,3 200 24 60 50 18 72 25,8 90 32,4 100 36 120 33 24 45 32,4 58 42 67 48

59 (212) Mallinnuksessa todetaan mm. seuraavaa: Kerran 50 vuodessa toistuvassa rankkasadetilanteessa merkittävää tulvimista saattaa esiintyä laajoilla alueilla, kuten rikastamon ympäristössä, parkkialueella ja toimistoalueella. Merkittävää tulvimista saattaa tapahtua myös muualla tehdasalueella. Veden pinta nousee maksimissaan 47 cm rikastamon edustalla. Mallinnuksessa kerran 50 vuodessa toistuvassa rankkasadetilanteessa jätevedenpuhdistamon hätäpumppu käynnistyi eli laitoksen varastotilavuus oli lähes kokonaan käytössä. Selvityksen jälkeen laitoksella on tehty toimenpiteitä rankkasadetilanteista selviytymiseksi entistäkin paremmin. 10.3.5 Prosessijätevedet ja niiden käsittely 10.3.6 Vesien tasausallasto, nk. Serena Tehdasalueen asumajätevedet johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon. Jätevesien käsittely Boliden Harjavalta Oy:n jätevesilaitoksella perustuu metallien hydroksidisaostukseen. Käsittelyä tehostettiin vuoden 2009 alusta Actiflo -prosessilla. Uuden jätevedenpuhdistamon vaikutus päästöjen vähentämisessä on ollut merkittävä. Actiflo -prosessin talteensaanti on kuparin, nikkelin, sinkin ja kadmiumin osalta yli 90 % sekä arseenin ja lyijyn osalta yli 80 %. Esiselkeytys mukaan lukien talteensaannit ovat vielä korkeampia (>95 %). Alueen viemäriverkoston kuntokartoitus on tehty vuonna 2006 kamerakuvauksin ja kunnostustoimenpiteet on priorisoitu kuvauksen perusteella. Actiflo -prosessissa kemiallinen koagulantti lisätään tulevaan jäteveteen, jolloin liukoiset ainekset saostuvat ja kiintoaineet sekä kolloidiset partikkelit destabiloituvat. Koaguloitu vesi johdetaan injektioaltaaseen, johon lisätään mikrohiekkaa flokin muodostumista varten. Kypsymissäiliöön lisätään flokkauksen apupolymeeri. Prosessia tehostaa mikrohiekan laaja kontaktipinta, joka edistää polymeerisiltojen muodostumista sekä mikrohiekan ja flokin sitoutumista. Mikrohiekka tehostaa flokkausta ja lisää flokin ominaispainoa, jolloin saadaan hyvin laskeutuvaa flokkia, mikä sallii korkean pintakuorman ja lyhyen hydraulisen viipymän. Hiekkapainotetut flokit johdetaan selkeytykseen, jossa flokki laskeutetaan lamelliselkeyttimen avulla. Selkeytetty vesi poistuu järjestelmästä ylivuotona. Hiekka-lieteseos pumpataan hydrosykloniin erotusta varten. Puhdistettu mikrohiekka palautetaan prosessiin uudelleenkäytettäväksi. Liete poistetaan ja johdetaan sakeutukseen tai puhdistamon jälkiselkeyttimeen. Jätevedenpuhdistuksessa talteen otetut metallisakat kierrätetään sulatukseen. Kemikaalien annostelu perustuu automatiikan keräämiin prosessitietoihin. Tasausallasto (nk. Serena) on kuparihienokuonasta tehdyllä patopenkereellä toiselta sivultaan padottu vesien tasausallas. Vuosina 1995-1997 rakennetun altaan pinta-ala on noin 0,2 ha. Patorakenteessa on noin 10 000 t kuparihienokuonaa ja patoa vasten kohtisuorissa väliseinissä rakeistettua nikkelikuonaa. Tasausallastoon (nk. Serena) johdetaan tällä hetkellä vesiä kaikilta valtatie 2:n ja Pori-Tampere -radan välissä olevilta prosessijätteiden kaatopaikoilta.

60 (212) Sinne johdetaan Lammainen IVb:n pohjankuivatusvedet, suotovedet ja ympärysojien vedet, suljettavana olevan Lammainen IVa:n suotovedet ja vajovedet sekä vanhojen kuparihienokuona-alueiden II ja III suotovedet. Kuparihienokuona-alueiden (II, III, Lammainen IVa ja IVb) vedet pumpataan Tasausallastoon patajäähdytysalueen kautta. Ratalan rakeistetun nikkelikuonan kaatopaikan hulevedet johdetaan erillisen tasausaltaan kautta. Tasausallastoon pumpataan myös orsivesiä tasausallaston padon valtatie 2:n puoleiselta alueelta. Tasausallastoon johdettavien vesien määrätietoja ei ole kerätty. Tasausallastosta poistetaan vettä yhtiön jätevedenpuhdistamolle ja sitä kautta edelleen läntistä viemäriä pitkin Kokemäenjokeen. Kurkelanojaan johdetaan vesiä tasausallaston kohdalla olevan ojan ja Lammaisten kuparihienokuona-alueiden yhtymäkohdassa olevan ojan kautta. Tasausallaston kohdalta Kurkelanojaan johdetaan suurteollisuusalueen vieressä olevan peltoalueen vesiä, tehdasalueelta tihkuvia orsivesiä sekä Ratalan pintavesiä. Lammaisista lähtevän ojan kautta Kurkelanojaan johdetaan kuparihienokuona-alueiden II ja III puhtaita ympärysvesiä sekä Lammainen IVa -alueen ulkopuolisia vesiä. Kuva 12: Tasausallaston sijainti ja sinne johdettavat vesijakeet. 10.4 Liikenne- ja liikennejärjestelyt Suurteollisuusalueen raskas ajoneuvoliikenne liittyi ennen ulkoiseen tieverkkoon Länsitien kautta Torttilantielle ja edelleen valtatie 2:lle ja Teollisuuskadun kautta kantatielle 43 ja edelleen valtatie 2:lle. Vuonna 2009 valmistui Torttilan eritasoliittymä valtatie 2:lle. Tämä vahvisti raskaan liikenteen johtamista entistä tehokkaammin Suurteollisuusalueen länsipuolelle pois Harjavallan keskustan alueelta. Suurteollisuusalueelle tulee ja alueelta lähtee merkittävä osa Harjavallan kaupungin liikenteestä. Alueelle kohdistuu sekä raskasta liikennettä että työmatkaliikennettä. Valtatie 2:n keskimääräinen vuorokausiliikenne vuonna 2010 oli noin 7 600 ajoneuvoa, josta raskaita ajo-neuvoja oli 860. Liikennemäärä valtatie 2:lla on kasvanut vuodesta 2000 noin 4 % ja raskaan

61 (212) liikenteen määrä on pysynyt samalla tasolla. Boliden Harjavalta Oy:n toiminnasta aiheutuvan raskaan liikenteen keskimääräinen määrä on noin 300 ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikenne jakautuu tasaisesti ympäri vuoden. Boliden Harjavalta Oy:n raaka-aineina käytettävistä rikasteista pääosa kuljetetaan Harjavaltaan rautateitse Porin satamasta. Boliden Harjavalta Oy:n tehtaille tulevien maantiekuljetusten määrä vuonna 2010 oli yhteensä noin 6 000 kuormaa (noin 200 000 t), joista vaarallisten aineiden kuljetuksia (VAK) oli noin 1 100 kuormaa (noin 42 000 t). Määrällisesti suurimpia kuljetettavia olivat hiekka, raaka-aineet, öljyt ja muut tarveaineet. Boliden Harjavalta Oy:n valmistamat kuparianodit kuljetetaan pääsääntöisesti rautateitse Poriin. Tehtailta lähtevien maantiekuljetuksien määrä vuonna 2010 oli yhteensä noin 9 500 kuormaa (noin 400 000 t). Näistä merkittävimpiä olivat säiliöautoilla asiakkaille ja vientisatamiin vaarallisten aineiden kuljetuksena (VAK) kuljetettava rikkihappo (noin 8 600 kuormaa) ja Boliden Kokkola Oy:lle toimitettava pesuhappo (noin 400 kuormaa). Tehdasalueen sisäisistä kuljetuksista merkittävimmät ovat kuparikuonapatojen ja raekuonan kuljetukset sekä tarvikekuljetukset. Yksityisen henkilöauton käyttö suurteollisuusalueella on sallittu vain erityistapauksissa ja aina kirjallisella luvalla. Suurteollisuusalueelle on tehty kehätiesuunnitelma vuonna 2008. Kehätien yhtenä tavoitteena on parantaa raskaan liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta koko Suurteollisuusalueella. Kehätiesuunnitelman perusteella Harjavallan kaupunki teki muutoksia kaavoitukseen. Kehätiesuunnitelmaa ei ole toistaiseksi toteutettu. 10.5 Energiankulutus Tärkeimmät energian käyttökohteet tehtaalla ovat prosessien ylläpito, rikasteiden sulatus sekä metallisulien lämpimänä pito. Energialähteenä käytetään sähkön lisäksi kevyttä ja raskasta polttoöljyä, sekä keräysöljyä. Rikasteiden liekkisulatus ja rikkihapon valmistus ovat eksotermisiä prosesseja. Rikasteiden sulatukseen riittää pääosin raaka-aineiden oma energiasisältö. Lisäöljyn ja -hapen avulla pystytään säätämään tavoiteltu uunin lämpötila ja kuparipitoisuus kuparikivessä. Prosesseista talteen otettua ja myytyä lämpöenergiaa käytetään tehdasalueella prosesseissa sekä Harjavallan kaupungin kaukolämmitykseen. Yhtiön vuosina 2008 2013 ostaman ja myymän energian määrät on esitetty hakemuksessa ja vuosiraporteissa seuraavasti: Taulukko 14: Energiankäyttö. Ostetun ja myydyn energian määrä (GWh/a) 2008 2009 2010 2011 2012 2013 (1 Myyty lämpö ja höyry 300 230 250 340 380 - Ostettu sähkö 190 150 170 160 170 - Ostettu lämpö ja höyry 20 30 30 30 30 -

62 (212) 10.6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus Värimetallien tuotantoa koskeva vertailuasiakirja (BREF) Reference Document on Best Available Techniques in the Non Ferrous Metals Industries on julkaistu toukokuussa vuonna 2000. Vertailuasiakirja on päivittymässä teollisuuspäästödirektiivin (IED) vaatimusten mukaiseksi. Lopullinen luonnos vertailuasiakirjasta on ilmestynyt lokakuussa 2014: Best Available Techniques (BAT) Reference Document for the Non-Ferrous Metals Industries. Vertailuasiakirjasta käytetään lyhennettä (NFM BREF). Rikkohappotehtaiden tuotantoa kuvaava vertailuasiakirja (BREF): Reference Document on Best Available Techniques for the Manufacture of Large Volume Inorganic Chemicals - Ammonia, Acids and Fertilisers on julkaistu elokuussa 2007. Vertailuasiakirjasta käytetään lyhennettä (LVIC- AAF BREF). Lisäksi on useita ns. horisontaaleja vertailuasiakirjoja (BREF), kuten helmikuussa 2009 julkaistu energiatehokkuutta määrittävä vertailuasiakirja: Reference Document on Best Available Techniques for Energy Efficiency. Vertailuasiakirjasta käytetään lyhennettä (ENE BREF) ja joulukuussa 2001 julkaistu jäähdytysjärjestelmiä kuvaava vertailuasiakirja (BREF) (Reference Document on the application of Best Available Techniques to Industrial Cooling Systems. Vertailuasiakirjasta käytetään lyhennettä (ICS BREF). Hakemuksessa verrataan laitoksella käytettyä tekniikkaa vertailuasiakirjan (NFM BREF) ensimmäiseen luonnokseen (6/2009) mm. seuraavasti: Kuparisulatto: Kuparirikasteen sulatus tapahtuu kuparin valmistustekniikaksi yleisimmäksi vakiintuneessa Outotec -tyyppisessä liekkisulatusuunissa. Rikaste hapetetaan happirikastetulla ilmalla. Reaktio on eksoterminen, joten reaktiotuotteet, kivi ja kuona muodostavat sulia pääasiassa reaktion tuottaman energian vaikutuksesta, jolloin sulfidirikasteiden sulatuksen vaatima fossiilisen polttoaineen tarve energian tuottamiseksi minimoituu. Samoin kaasuvirtaus ja hiilidioksidipäästöt (CO 2 ) minimoituvat ja rikkidioksidin (SO 2 ) talteen saanti tehostuu. Kiven konvertointi raakakupariksi (blister copper) tapahtuu kaikissa Euroopan primäärikuparisulatoissa Peirce-Smith -konvertterissa ja maailmanlaajuisestikin se on yleisesti käytetty. Lämpöenergia, joka muodostuu konvertoinnissa, hyödynnetään sulattaen anodiromua tai muuta kupariromua. Puhalluksen aikana muodostuu kaasua, joka sisältää hiukkasia, metalleja ja rikkidioksidia. Tämä kaasu kerätään käsiteltäväksi. Puhallusten lopetusta kontrolloidaan automaattisella jatkuvatoimisella analysaattorilla. Kupariliekkisulatus- ja konvertointikuonat puhdistetaan kuonarikastuksessa, jolloin saadaan takaisin liekkisulatukseen kierrätettävä kuonarikaste ja jätteeksi menevä alhaisen kuparipitoisuuden omaava kuparihienokuona. Anodiuunissa pelkistimenä käytetään propaania ja pelkistystä tehostetaan sekoituksella, joka tapahtuu puhaltaen typpeä huokoisten tiilten läpi. Anodiuunin poistokaasun energiasisältö voidaan käyttää nikkelilinjan kuivausrummulla. Anodiuunista kupari valetaan pyörivää

63 (212) valupöytää käyttäen anodeiksi, jotka kuljetetaan Porin elektrolyysiin jatkokäsittelyyn Prosessikaasut liekkisulatusuunista ja konvertterista johdetaan lämmöntalteenottokattilaan. Kattilassa kaasujen jäähtyvät kuumentaen kattilaputkistossa virtaavaa höyryä, jonka sisältämä energia hyödynnetään mm. kuivauksessa. Kattilasta kaasut jatkavat kuumasähkösuodattimeen, jossa pöly otetaan talteen. Kattilan ja sähkösuotimen pölyt palautetaan liekkisulatusuuniin. Rikkidioksidipitoinen kaasu johdetaan rikkihappotehtaalle. Kaasu puhdistetaan rikkihappotehtaan pesuosastolla useassa vaiheessa. Kaasun sisältämät hiukkaset sekä kaasumaiset epäpuhtaudet (esim. As, Se ja halogeenit) otetaan talteen pesutorneilla pesuhapon mukana ja märkäsähkösuodattimilla. Kaasu kuivataan kahdessa vaiheessa. Esikuivaustornissa myös osa elohopeahöyrystä sulfatoituu. Rikkihappoa siirretään elohopean saostukseen. Jälkikuivaustornissa rikkihappoon imeytyy kaasussa oleva loppu elohopea sulfaattina. Haponpuhdistuksessa elohopea poistetaan kuivaustorneilla kiertävästä rikkihaposta. Rikkidioksidi otetaan puhdistetusta kaasusta talteen rikkidioksidina tai rikkihappona. Rikkihappotehtailla on käytössä kaksoiskontaktiprosessi ja ensimmäisissä katalyyttipedeissä on Cs-katalyyttiä tehostamassa hapetusreaktioiden alkamista alhaisessa lämpötilassa. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirjan luonnoksessa primäärikuparisulattojen hiukkasten ominaispäästöksi on ilmoitettu 130 800 g/t. Hiukkasten ominaispäästö vuonna 2010 oli 74 g/t (kupari+nikkeli). Nikkelisulatto: Rikasteen sulatus tapahtuu Outotec -tyyppisessä liekkisulatusuunissa kiveksi ja kuonaksi rikasteen suora sulatusmenetelmällä eli DON-prosessilla (Direct Outotec Nickel Flash Smelting). Liekkisulatuksen kaasulinja vastaa kuparilinjan kaasunkäsittelyä. Käytettäessä DONprosessia ei tarvita konvertointia eikä täten kiven siirtoja padoissa, joten rikkidioksidin (SO 2 ) hajapäästöt minimoituvat. Liekkiuunin kuona lasketaan sähköuuniin panoksittain pelkistävän koksikerroksen läpi. Kuonanlaskun päätyttyä tai sen loppuvaiheissa uuniin injektoidaan rikitintä, jona tässä tapauksessa käytetään syöttöseosta. Rikityksen tarkoituksena on laskea kuonan sulamispistettä ja samalla helpottaa metallipisaroiden laskeutumista. Uunin kaasutilassa ja -linjassa pelkistysreaktioiden tuotteena muodostuu häkäkaasua (CO), joka hapettuu osin jo uunin yläosassa ja loppu siitä hapetetaan ilmalla hiilidioksidiksi poistokaasulinjan alkupäässä. Vesijäähdytteisen kaasuputkiston jälkeen poistokaasua jäähdytetään lämmönvaihtimessa, jossa talteen otettu energia hyödynnetään koksin ja murskan kuivauksessa ja esilämmityksessä. Täältä kaasu johdetaan ventilaatiokaasujen letkusuodattimelle ja edelleen 140 m:n piippuun. Nikkelikivien granuloinnissa käytetään teknologiaa, jossa granulointi tapahtuu rakeistuskiven avulla. Tällöin kivisula pisaroituu ja pudotessaan rakeistusaltaassa olevaan veteen pisarat jäähtyvät ja jähmettyvät nopeasti. Kivigranuli laskeutuu altaan pohjalle, josta se pumpataan

64 (212) veden mukana vedenerotuslaitteistoon ja siirretään sieltä elevaattorilla välisiiloon ja asiakkaalle jatkojalostettavaksi. Rakeistusvesi johdetaan selkeyttimelle, jossa vedestä erotetaan tuplaruuvikuljettimella hienoin kiviaines. Rakeistuskaasut kerätään huuvilla ja johdetaan syklonille, jossa siitä erotetaan hiukkaset. Syklonilta kaasut johdetaan pesurille rikkidioksidipesurille. Erotusmenetelmät: Liekkisulatuksesta ja konvertoinnista tuleva kaasu johdetaan lämmöntalteenottokattilaan, josta poistuva kaasu johdetaan sähkösuodattimen kautta rikkihappotehtaalle. Laimeat rikkidioksidipitoiset kaasut granuloinnista pestään lipeäliuoksella. Ventilaatiokaasujen ja konvertterin kaasun keräys kuvuilta tulevien kaasujen rikkidioksidi otetaan talteen kuivakalkkimenetelmällä. Hiukkasia sisältävät poistokaasut puhdistetaan letkusuodattimissa. Laitoksella on virtausdynaamista mallinnusta käyttäen optimoitu kaasuvirtauksia, laitteita ja palamista ja täten minimoitu myös päästöjä. Rikkidioksidipäästöjen ehkäisy alkaa prosessivalinnalla eli käyttäen liekkisulatusuuneja, jotka ovat suljettuja. Liekkisulatusuuneissa käytetään korkeaa happirikastusta, joka tuottaa rikkidioksidirikasta kaasua ja minimoi mm. poistokaasuvirran. Rikkidioksidipäästöjä minimoidaan keräämällä kaasuja keräyskuvuilla ja muilla systeemeillä eri kohteista ja johtamalla ne puhdistukseen. Puhdistus on kuivapesua tai märkäpesua. Lisäksi rikkidioksidipäästöjen syntymistä ehkäistään käyttäen kuparilinjassa höyrykuivainta, jossa kuivaus tapahtuu alhaisessa lämpötilassa ja typen syöttö köyhdyttää atmosfäärin happipitoisuutta niin, ettei sulfideilla ole mahdollista hapettua ja muodostaa rikkidioksidia. Konverttereilla ehkäistään päästöjä, kun käytetään useita konverttereja ja voidaan jaksottaa puhallukset tasaisemman kaasuvirran saamiseksi. Lisäksi voidaan sekoittaa konvertterikaasut liekkisulatuskaasuihin ja taata näin happotehtaalle tasainen syöttökaasu. Korkean rikkidioksidipitoisuuden liekkisulatuksen ja Peirce-Smith -konvertterien kaasujen käsittelyyn on rikkihappotehtaat, joissa on käytössä kaksoiskontaktiprosessi. Ensimmäisissä katalyyttipedeissä on Cs-katalyyttiä tehostamassa hapetusreaktioiden alkamista alhaisessa lämpötilassa. Liekkisulatusuunien nousukuilun yläosaan voidaan kierrättää osa rikkihappotehtaiden pesutorneissa syntyvästä, 75 %:ksi väkevöidystä, epäpuhtaasta rikkihaposta, ns. pesuhaposta, jossa se hajoaa termisesti. Se sumutetaan erityisen suuttimen kautta uunista nousevaan, kuumaan (1300 1350 C) kaasuvirtaan. Rikkihapon hajotessa syntyvä rikkidioksidi (SO 2 ) palautuu takaisin happotehtaalle rikkihapon raaka-aineeksi. Vähän rikkidioksidia sisältävien kaasujen puhdistamiseksi on käytössä sekä märkä- että kuivamenetelmiä. Sulaton hajapäästöjen keräilyputkiston laajennus otettiin käyttöön vuonna 2010. Laajennuksella johdetaan konvertterihallin Iänsipään kattopuhaltimien kautta kulkevat SO 2 ja pölypitoiset kaasut konvertterialueen letkusuotimeen. Kesällä

65 (212) 2009 varustettiin sekä ventilaatiosuodattimen kaasulinja että konvertterialueen letkusuodattimen kaasulinja kalsiumhydroksidin syöttölaitteilla, joilla injektoidaan kaasuun ennen kuitusuotimia suuren ominaispintaalan omaavaa erikoiskalsiumhydroksidia rikkidioksidin (SO 2 ) päästöjen minimoimiseksi. Hiukkaspäästöjen muodostumista minimoidaan käyttäen uuneissa pölytiiviitä syöttölaitteita, jolloin ei jauhemaisten materiaalien syötössä muodostu hiukkaspäästöjä ympäristöön. Lisäksi hajapäästöjen minimoimiseksi myös kuonaränni nikkeliliekkisulatusuunista sähköuuniin on kannellinen ja ventiloitu. Pölyjen talteenotto ja samalla metallipäästöjen minimointi tapahtuu BAT-tekniikan mukaisesti sykloneilla, kuuma- ja märkäsähkösuodattimilla, letkusuodattimilla ja erilaisilla pesureilla. Primäärisulatuksen ja konvertoinnin korkea operointilämpötila hajottaa polykloorattujen dibentsodioksiinien ja furaanien (PCDD/F) sekä kaasun korkea rikkidioksidipitoisuus estää PCDD/F:n muodostumisen. Sulatoissa käytetään vesiä jäähdytykseen, granulointiin, prosesseissa ja kaasujen puhdistuksessa. Suurin osa näistä vesistä on suljetussa kierrossa, kuten jäähdytysvedet, tai muuten kierrossa eli vesistöihin kohdistuvat päästöt on minimoitu. Prosessi-, sade- ja sulamisvedet käsitellään jätevedenpuhdistamolla. Käsiteltävät vedet muodostuvat sade- ja sulamisvesistä, orsiveden suojapumppausvedestä, kuonarikastamon poistovesistä, sakka-altaiden vesistä ja rakeistusvesikiertojen ylimäärävesistä (bleed-out). Vesien käsittelylaitoksella on käytössä Actiflo -prosessi, joka otettiin käyttöön vuonna 2009. Se on konventionaalinen saostusprosessi, jossa käytetään mikrohiekkaa flokin muodostuksen apuaineena. Prosessipoisteiden määrä minimoidaan suurteollisuusalueella sisäisten kiertojen avulla. Prosessin sisäisiä kiertoja ovat - anodiuunin loppukuona konverttereille - konvertterien loppukuona liekkisulatusuuniin - lentopöly kattilasta ja sähkösuotimelta (kuparilinja, nikkelilinja ja konvertteri) ja konvertterialueen letkusuotimelta liekkisulatusuuniin (suljettu kierto), - kuonarikaste (kuonarikastamolta, jossa käsitellään hitaasti jäähdytetyt kupariliekkisulatuksen ja konvertterien kuonat) liekkisulatusuuniin - Kuparilinssit konverttereille - murska kupariliekkisulatusuuniin, nikkelisähköuuniin ja kuparikonverttereille. Harjavallasta sinkkitehtaalle viedään sinkkipitoinen ventilaatiokuitusuodinpöly. Kuparipitoisia sakkoja sulatolle tuodaan esimerkiksi samalla nikkelitehtaalta ja sinkkitehtailta. Lisäksi liekkisulatukseen kierrätetään omalta tehtaalta hienonnettua murskaa, joka sisältää kiveä eli sulfideja, kuonaa eli oksideja sekä metallista kuparia, ja anodivalimon selkeytysaltaan sakkaa. Nikkelirikasteen sulatuksessa syntyy rakeistettua kuonaa,

66 (212) joka toimitetaan käsittelyyn edelleen hyödynnettäväksi kattohuovan ja puhallushiekan valmistuksessa Hakemuksessa on myös verrattu laitoksen ominaispäästöjä ilmaan em. vertailu asiakirjan (bref) luonnoksessa esitettyihin seuraavasti: Taulukko 15: Hakemuksessa esitetty tuotannon ominaispäästöjen ilmaan vertailu. Ominaispäästöt ilmaan (g/t) 2005 2006 2007 2008 2009 2010 bref Hiukkaset 138 113 86 63 77 74 130 800 Kupari 28 24 15 4 4 4 25 130 Arseeni 3 2 2 2 2 2 2 27 Lyijy 3 2 1 2 2 2 6 45 SO 2 16 18 23 21 22 24 6 18 Laitoksen energiatehokkuus on hakijan arvion mukaan hyvä. Tuotantoprosesseissa ulkopuolisen energian tarve on vähäistä, koska liekkisulatuksessa hyödynnetään raaka-aineen omaa energiasisältöä ja lämmön talteenottokattiloilla kerätään talteen prosessikaasujen lämpöä. Boliden Harjavalta Oy on liittynyt Motivan energiatehokkuussopimukseen vuosille 2008 2016. Yhtiölle on myönnetty vuonna 2011 ISO 50001:2011 -standardin mukainen energiajohtamisjärjestelmän sertifikaatti. 11 TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN 11.1 Päästöt vesiin ja viemäriin Alueella muodostuu jätevesiä, hulevesiä, lauhdevesiä ja jäähdytysvesiä. Jäte-, lauhde- ja hulevedet sekä rikkihappotehtaan jäähdytysvedet käsitellään yhtiön omalla jätevedenpuhdistamolla ja johdetaan Kokemäenjokeen läntistä viemäriä pitkin. Loput jäähdytysvedet johdetaan käsittelemättöminä, mutta tarkkailun kautta Kokemäenjokeen jäähdytysvesiviemäriä pitkin. Jätevedenpuhdistamolla käsitellään myös Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n alueen hulevedet ja ainakin ajoittain myös prosessivesiä, sekä Suomen energiapalvelut Oy:n jätevedet. Yhtiön hakemuksessa esittämä ja ympäristönsuojelun tietojärjestelmään raportoima jätevesistä aiheutuva kuormitus Kokemäenjokeen vuosina 2008 2013 sekä parametreja vastaava ympäristöluvassa määrätty enimmäiskuormitus on ollut seuraava:

67 (212) Taulukko 16: Kuormitus Kokemäenjokeen yhtiön jätevedenpuhdistamolta. Kuormitus Kokemäenjokeen läntisen viemärin kautta (kg/a) Lupa (1 (alk. 1.1.2009) 2008 2009 2010 2011 2012 2013 (kg/d) (kg/a) Elohopea, Hg 3 2 1 2 1 0,4-8 Kadmium, Cd 40 20 20 30 10 20 0,2 (72) Lyijy, Pb 80 50 50 60 40 50 1 (360) Sinkki, Zn 410 170 170 190 100 100 3 (1080) Arseeni, As 530 260 390 170 70 70 3 (1080) Nikkeli, Ni 1900 480 680 700 330 250 5 (1800) Kupari, Cu 1400 350 400 640 250 300 5 (1800) Antimoni, Sb - (2 - (2 - (2 160 270 240 - - Molybdeeni, Mo - (2 - (2 - (2 460 760 820 - - Ammoniumtyppi 4 800 3 100 4 300 8 900 6 900 2 850 - - Jätevesimäärä 14 000 10 100 10 700 11 200 10 700 11 300 - - ( 1000 m 3 ) 1) Enimmäiskuormitus annettu vuorokausikeskiarvona kalenterikuukauden keskiarvona laskettuna. Vertailtavuuden vuoksi taulukossa suluissa esitetyt vuosiarvot laskettu seuraavasti: vuorokausiarvo 360. 2) Seuranta aloitettu vuonna 2011 Keskimääräinen reduktio kuukausittain laskettuna jätevedenpuhdistamolla on vuosina 2011 2013 ollut kuparin, nikkelin, kadmiumin ja sinkin osalta 95 99 %, lyijyn ja kadmiumin osalta 91 99 % ja arseenilla 76 97 %. Lisäksi jäähdytysvesiviemärin kautta johdetaan yhtiön jäähdytysvesiä sekä yhtiön tarkkailun piirissä olevia Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n toiminnassa syntyviä jäähdytysvesiä. Näistä aiheutuva kuormitus Kokemäenjokeen on raportoitu ympäristönsuojelun tietojärjestelmään Boliden Harjavalta Oy:n kuormituksena seuraavasti: Taulukko 17: Kuormitus Kokemäenjokeen jäähdytysvesiviemäristä. Kuormitus Kokemäenjokeen jäähdytysvesiviemärin kautta (kg/a) 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Elohopea, Hg 0,6 2 0,2 0,2 0,2 0,2 Kadmium, Cd (1 15 5 9 8 7 10 Lyijy, Pb (1 90 100 70 60 60 70 Sinkki, Zn 320 50 90 80 70 90 Arseeni, As (1 90 170 110 100 100 90 Nikkeli, Ni 900 230 130 120 100 140 Kupari, Cu 1 200 440 240 230 280 210 Antimoni, Sb (1 - (2 - (2 - (2 80 70 70 Molybdeeni, Mo (1 - (2 - (2 - (2 90 70 90 Ammoniumtyppi 4 100 4 700 2 700 1 200 1 100 1 665 Vesimäärä 25 000 17 000 18 000 17 000 15 100 17 100 ( 1000 m 3 ) Lupa (alk. 1.1.2009) Sisältyy edellisen taulukon lukuihin 1) Pitoisuudet pääosin alle määritysmenetelmän (ICP-OES) määritysrajan (LOQ), jolloin laskennassa pitoisuus = LOQ 0,5. 2) Seuranta aloitettu vuonna 2011 Valvontaviranomaiselle raportoidun kuormituksen perusteella laskien käsitellyn jäteveden pitoisuudet ovat läntisessä viemärissä olleet vuosikeskiarvona laskien vuosina 2008 2013 seuraavaa tasoa:

68 (212) Taulukko 18: Käsitellyn jäteveden pitoisuudet vuosina 2008-2013. Pitoisuudet käsitellyssä jätevedessä (läntinen viemäri, µg/l) 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Elohopea, Hg 0,2 0,4 0,2 0,2 0,1 Kadmium, Cd 3 2 3 4 2 Lyijy, Pb 11 14 11 11 10 Sinkki, Zn 30 17 16 17 9 Arseeni, As 38 26 36 16 6 Nikkeli, Ni 134 48 64 62 31 Kupari, Cu 100 35 38 57 23 Ammoniumtyppi 350 310 400 790 640 Lupa (alk. 1.1.2009) - 11.2 Päästöt ilmaan 11.2.1 Yleistä Kuparin liekkisulatuksessa ja konvertoinnissa sekä nikkelin liekkisulatuksessa syntyy rikkidioksidipitoista kaasua. Kaasussa on mukana metallipitoisia hiukkasia. Kuuma prosessikaasu jäähdytetään lämmöntalteenottokattiloissa ja johdetaan sähkösuodattimien kautta rikkihappotehtaille, joilla kaasussa oleva rikkidioksidi prosessoidaan rikkihapoksi. Häntäkaasu johdetaan 140 m piippuun. Sulaton ja konvertterihallin ilmastointikaasut ja kupari- ja nikkelikuivainten poistokaasut suodatetaan letkusuotimilla ja johdetaan eri piippuihin. Yhtiön toiminnassa muodostuvat pääasialliset päästöt ilmaan ovat hiukkaset, rikkidioksidi (SO 2 ), metallit (kuten kupari, sinkki, nikkeli ja lyijy), sekä arseeni. Toteutuneet päästöt vuosina 2008 2013 siten kuin ne on hakemuksessa ilmoitettu ja valvontaviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään raportoitu ovat seuraavat: Taulukko 19: Yhtiön tilastoidut päästöt ilmaan vuosina 2005-2013. Päästö ilmaan (t/a) Lupa (t/a) (1.1.2010 alk.) 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Hiukkaset 11,5 10,4 10,3 6,8 9,5 8,1 50 (1 Nikkelikuivaamo 1,0 0,8 1,2 0,1 0,01 0,001 Kuparikuivaamo 1,0 0,2 0,2 0,3 0,2 0,3 Sulatto 1,9 2,0 1,9 0,5 1,4 0,7 Hajapäästöt 7,6 7,4 7,0 5,9 8,0 7,2 Rikkidioksidi (SO 2) 3 800 2 900 3 300 3 000 3 500 3 900 Nikkelikuivaamo 100 70 100 70 90 Sulatto 2 320 2 100 2 300 2 100 2 200 Hajapäästö 280 330 380 140 140 Rikkihappotehtaat 1 100 480 550 690 1 100 Päästö ilmaan (kg/a) Lupa (kg/a) (1.1.2007 alk.) Elohopea (Hg) 0,2 0,2 0,7 0,1 0,8 0,4 5 Kadmium (Cd) 60 60 60 60 15 13 500 Arseeni (As) 270 240 250 150 150 130 1 500 Lyijy (Pb) 340 290 280 420 270 230 1 000 Sinkki (Zn) 240 420 500 50 90 80 3 000 Nikkeli (Ni) 150 470 590 60 20 15 1 500 Kupari (Cu) 690 510 560 240 230 230 10 000 1) Luvassa lisäksi edellytetty, että kuparikuivaamon ja 140 metrin piippuun johdettavien muiden kuin rikkihappotehtaan poistokaasujen hiukkasten enimmäispitoisuus normaalitoiminnassa on 5 mg/nm 3 ja nikkelikuivaamon 10 mg/nm 3.

69 (212) 11.2.2 Rikkidioksidi (SO 2 ) Ilmaan johdettavien päästöjen tärkeimpien pistemäisten lähteiden korjatut koordinaatit ETRS-TM35FIN -koordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna ovat seuraavat: Taulukko 20: Ilmaan johdettavien päästöjen koordinaatit Päästöpiste, Koordinaatit Ø Lämpötila Virtausnopeus korkeus maanpinnasta (33 (ETRS-TM35FIN) (m) ( C) m mpy)(m) P I (m/s) Iso piippu 140 6808241 239019 sisäpiippu 1 4,9 45 11 sisäpiippu 2 3,0 75 10 Nikkelikuivaamo 70 6808098 238943 3,6 49 4 Kuparikuivaamo 40 6808297 238973 0,7 126 18 Kuparin kuivarikastesiilo 48 6808143 238971 Nikkelikiven rakeistuskaasupesuri 48 6808120 239005 1 2 Kuonan rakeistuksen 69 6808207 238892 6 huuva Anodivalimon poistopiippu? 6808294 239033?? 6808166 239114 Sulaton jäähdytystorni 44 6808027 239181 4 28 9,2 RH7 jäähdytystorni 44 6808182 239159 4 Anodivalimon pesuri 140 metriä korkean piipun sisällä on kaksi sisäpiippua, joista toinen on rikkihappotehtaiden poistokaasuille ja toinen sulaton ilmastointikaasuille. Vuonna 2012 sulaton rikkidioksidin ominaispäästö oli 14,7 kg tuotettua metallitonnia kohden ja rikkihappotehtaiden ominaispäästö 1,5 kg tuotettua 100 % happotonnia kohden. Sulaton päästöt sisältävät ison piipun sulaton haaran päästöt, nikkelikuivaamon päästöt sekä muut päästöt ja hajapäästöt (rakeistuskaasupesuri ja konvertterihalli) laskentakaavan mukaisesti jaettuna kuparin ja nikkelin primäärituotannoilla. Rikkihappotehtaiden päästöt sisältävät ison piipun rikkihappotehtaiden haaran päästöt, jotka jaetaan tuotetuilla 100 % rikkihappotonneilla (sisältäen rikkihapon (H 2 SO 4 ) ja nestemäisen rikkidioksidin (SO 2 ) muutettuina 100 % rikkihapoksi). Rikkidioksidin luvan mukainen enimmäispäästö on 3 900 t/a. Vuonna 2008 yhtiö haki luparajan korottamista vuosille 2008 ja 2009 edellisen luvan päästötasolle 4 500 t/a. Lupa myönnettiin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 7.10.2008 antamalla päätöksellä (Dnro LSY-2008-Y-113) sillä edellytyksellä, että yhtiön tuli toimittaa ympäristölupavirastolle suunnitelma rikkidioksidipäästöjen alentamiseksi nykyisen luvan edellyttämälle tasolle. Toimitettu suunnitelma sisälsi kuvauksen nikkelikivien rakeistuskaasujen pesurista ja kalkinsyöttölaitteistosta ja se hyväksyttiin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 16.6.2009 antamalla päätöksellä (dnro LSY-2008-Y- 289). Vuoto kaasulinjassa tai kaasujen siirrosta vastaavan puhaltimen pysähtyminen esimerkiksi äkillisen sähkökatkoksen aikana voi aiheuttaa rikkidioksidipitoisen kaasun vapautumisen tehdasalueella. Rikkidioksidi-

70 (212) haistelijoita on asetettu rikkihappotehtaille ja niiden lähiympäristöön vuotojen nopeaksi havaitsemiseksi. Rikkidioksidipitoisuudet ovat olleet päästöpisteittäin seuraavat: Taulukko 21: SO 2-pitoisuus päästöpisteissä. Päästöpiste SO 2-pitoisuus poistokaasussa (mg/nm 3 ) minimi Keskiarvo Maksimi Kuparikuivaamo N/R 140 m piipun sulaton haara 22 407 2 754 140 m piipun rikkihappotehtaiden haara 200 460 900 Anodivalimo N/R Nikkelikuivaamo 8 188 481 Nikkelikivien rakeistuskaasupesuri 50 150 300 N/R = Parametri ei ole relevantti kyseiselle päästöpisteelle 11.2.3 Hiukkaset Suurin osa hiukkapäästöstä muodostuu nykyisin mitattavista hajapäästökohteista. Hajapäästöjen osuus on noussut vuodesta 2008 alkaen, jolloin nikkelikivien- ja kuonanrakeistuksien sekä anodivalimon mittauksiin perustuvat hiukkaspäästöt alettiin huomioida hajapäästöissä. Vuonna 2006 ohjattiin nikkelikuivaamon piippuun aikaisemmin johdettu konvertterihallin ventilaatiokaasu (ilmastointiyhde) konvertterialueen letkusuodattimeen ja anodivalimon jäähdytyshöyryille otettiin käyttöön pesuri vuonna 2007 ja toinen vuonna 2014. Vuonna 2007 uusittiin kuparirikasteiden kuivaus ja samalla myös kaasujen suodatuslaitteisto, jolloin hiukkaspäästöt vähenivät huomattavasti. Nikkelikiven ja kuonan rakeistuksessa syntyvät höyryt on johdettu leveään ja kohtuullisen matalaan hormiin. Hakemuksen perusteella hormi toimii kaasun nopeuden hidastuessa kiintoaineen erottimena, jolloin kiintoainepartikkelit putoavat kuonan rakeistusaltaaseen. Vuonna 2002 aloitettiin natriumhydroksidin syöttö hormiin rakeistuksien aikana. Vuonna 2009 valmistui nikkelikivien rakeistuskaasuille kiintoaineen erotussykloni ja vuonna 2010 moniventuripesuri. Merkittävimpiä mittausten ulkopuolella olevia hiukkasten hajapäästökohteita ovat sisäinen liikenne, rikasteiden purku ja käsittely sekä konvertterihallin itäpään toiminnot. Kupari- ja nikkelirikastehallien ympäristöön kulkeutuu rikastetta ajoneuvojen pyörissä. Aluetta siivotaan päivittäin harjakoneella rikasteiden tehdasalueen ulkopuolelle leviämisen estämiseksi. Pölyämisen välttämiseksi raaka-aineelle on asetettu myös vaatimus kosteudesta. Pölyn hajapäästöä tehdasalueella on pyritty vähentämään päällystettyjen alueiden säännöllisellä märkäharjauksella. Kuparikiven konvertoinnista vapautuu pieniä määriä rikkidioksidia ja hiukkasia sisältävää kaasua panostusvaiheessa. Pieniä määriä kaasua vapautuu konvertterihallin avoimista päädyistä, mutta osa saadaan imettyä ilmastointikaasujen mukana letkusuodattimille, jossa kaasuissa olevat hiukkaset saadaan suurimmaksi osaksi poistettua. Hiukkaset koostuvat todennäköisesti suurimmaksi osaksi alkuperäisten malmien sisältämistä ja niistä rikastetuista mineraalihiukkasista. Kyseessä

71 (212) ovat siten pääosin kiteiset kuparisulfidit (40 m piippu) ja nikkelisulfidit (70 m piippu). Tärkein nikkelisulfidimineraali pentlandiitti sisältää usein myös kobolttia. On todennäköistä, että suuri osa pölyävästä ja suodattimien läpi kulkevasta rikastepölystä on hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ). Taulukko 22: Hiukkaspitoisuus päästöpisteissä. Päästöpiste Hiukkaspitoisuus poistokaasussa (mg/nm 3 ) minimi Keskiarvo maksimi Kuparikuivaamo 0,2 1,8 6,1 140 m piipun sulaton haara 0,01 0,14 5,46 140 m piipun rikkihappotehtaiden haara N/R Anodivalimo 15-25 Nikkelikuivaamo 0,02 0,2 4 Nikkelikivien rakeistuskaasupesuri ei luotettavaa mittaustulosta N/R = Parametri ei ole relevantti kyseiselle päästöpisteelle 11.2.4 Hiukkaspäästön metalli- ja arseenipitoisuudet Kuumista prosesseista vapautuvien metallurgisten hiukkasten koostumuksesta todetaan kirjallisuudessa, että sulattoprosesseista ilmaan vapautuva nikkeli on todennäköisesti nikkelisulfaattina (20 %), nikkelisubsulfidina (60 %) ja nikkelioksidina (<10 %). Kuparisulattojen osalta kirjallisuudessa mainitaan, että päästöjen hiukkasten tärkeimmät komponentit ovat kupari- ja rautaoksidit sekä metallisulfaatit ja rikkihappohöyry. Myös muiden alkuaineiden (As, Sb, Cd, Pb, Hg, ja Zn) oksideja voi olla mukana. Kirjallisuudessa on arvioitu myös, että alkuperäiset malmimineraalit, kuten pentlandiitti, magneettikiisu, kuparikiisu sekä prosessissa muodostuneet yksinkertaiset sulfidit (Ni 3 S 2, FeS 2, CuS) olisivat sulatuksessa muodostuvien hiukkasten pääkomponentit. Konvertoinnissa muodostuu rautasilikaatti, Ni 3 S 2, CuS (kovelliitti) ja metallisen nikkelin päästöjä. Kuparirikasteiden jatkokäsittelyvaiheissa vapautuisi Cu 2 S, metallista kuparia, Cu 2 O (kupriitti) ja CuO (tenoriitti), kun taas nikkelikivirikasteen jatkokäsittelyssä vapautuu Ni 3 S 2, NiO ja metallista nikkeliä. Kirjallisuudessa esiintyvät arviot eivät välttämättä kuitenkaan vastaa Harjavallan sulaton prosesseja tai raaka-ainepohjaa. Kuumista prosesseista vapautuvat hiukkaset koostuvat suureksi osaksi hengitettävistä hiukkasista. Yhdysvalloissa EPA:n hiukkaskokokohtaiset päästökertoimet perustuvat taustaraporttiin, jossa tarkastelluissa tapauksissa eri konverttereilla 80 100 % päästöjen hiukkasista oli < PM 10 ja sähkösuodattimella suodatettujen konvertteripäästöjen PM 10 osuus oli 99 %. Erillisten konvertterin kuonan ja kuparin puhallusvaiheita koskevien päästökertoimien mukaan PM 10 :n osuus näille rikastuksen vaiheille on 96 %. Liekkisulatusuuneille ei ole raportoitu ominaispäästökertoimia, mutta lieskauunien sähkösuodatettujen PM 10 :n osuus on 78 %. Lieskauunien suodattamattomille kuparikiven laskuille PM 10 :n osuus on 74 % ja kuonan laskulle 28 %. Hakemuksessa on arvioitu em. perusteella, että sulattopäästöissä PM 10 :n osuus on hiukkasten kokonaispäästöstä on noin 85 %.

72 (212) Taulukko 23: Metalli- ja arseenipitoisuudet päästöpisteissä. Päästöpiste ja parametri Metalli- ja arseenipitoisuus poistokaasussa (mg/nm 3 ) minimi keskiarvo maksimi Kuparikuivaamo Cu 0,04 0,4 1,3 Ni <0,01 <0,1 0,01 Zn <0,1 0,04 0,12 As <0,01 <0,01 0,01 Pb <0,01 0,01 0,04 Cd <0,01 <0,01 <0,01 Hg <0,01 <0,01 <0,01 140 m piipun sulaton haara Cu <0,01 <0,01 0,09 Ni <0,01 <0,01 0,01 Zn <0,01 <0,01 0,09 As <0,01 <0,01 <0,01 Pb <0,01 <0,01 0,09 Cd <0,01 <0,01 0,02 Hg <0,01 <0,01 <0,01 140 m piipun rikkihappotehtaiden haara Cu, Ni, Zn, As, Pb, Cd, Hg N/R Anodivalimo Cu, Ni, Zn, As, Pb, Cd, Hg N/R Nikkelikuivaamo Cu <0,01 0,01 0,13 Ni <0,01 0,02 0,31 Zn <0,01 <0,01 <0,01 As <0,01 <0,01 <0,01 Pb <0,01 <0,01 <0,01 Cd <0,01 <0,01 <0,01 Hg <0,01 <0,01 <0,01 Nikkelikivien rakeistuskaasupesuri Cu, Ni, Zn, As, Pb, Cd, Hg N/R = Parametri ei ole relevantti kyseiselle päästöpisteelle 11.2.5 Varsinaiset hajapäästöt tehdasalueelta ei luotettavaa mittaustulosta Vuosina 2002 2005 on selvitetty junien purkamisesta aiheutuvia hiukkaspäästöjä perustuen kokonaisleijuman (TSP) mittauksiin ja leviämislaskelmiin. Nikkelirikasteen purkamisen aiheuttama hiukkas-/pölypäästö on tuolloin arvioitu olevan 90 450 kg/a (4,5 90 kg Ni /a) ja kuparirikasteen purkamisen aiheuttama 300 1 100 kg/a (60 450 kg Cu /a), josta ympäristöön arvioitiin leviävän noin puolet. Rikasteiden purkamisesta aiheutuvien pölypäästöjen lisäksi arvioitiin päiväsiilojen täyttämisestä aiheutuva pölyäminen samankaltaisilla menetelmillä. Kuparirikastesiilot täytetään päivittäin, nikkelirikastesiilot vain arkipäivisin. Pölyämisen määräksi arvioitiin täyttökertaa kohti laskettuna 0.4 1,2 kg, mikä vastaa metallipäästöä 20 240 g Ni ja 80 480 g Cu. Vuotuiseksi hajapäästöksi rikasteiden purusta voi em. perusteella arvioida 160 500 kg pöly, 1 12 kg Ni ja 25 170 kg Cu. Yhdysvaltalaisen päästökertoimien perusteella arvioituna hiukkaspäästöstä noin puolet olisi hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ). PM 10 :n osuus kasvaa todennäköisesti etäisyyden myötä. Tutkittujen hajapäästöjen osuus on arvioitu hakemuksessa olevan Kalevan (1,2 km laitokselta) ja Pirkkalan (3 km laitokselta) alueella seuraavaa suuruusluokkaa: Taulukko 24: Yhtiön hajapäästöjen arvioitu vaikutus ilman hiukkas- ja metallipitoisuuksiin Harjavallassa. Hajapäästön osuus pitoisuudesta (µg/m 3 ) Kaleva Pirkkala Hiukkaset 1,7 0,3 Nikkeli 0,15 0,03 Kupari 0,5 0,1

73 (212) 11.2.6 Hajapäästöt kaatopaikka-alueilta Kaatopaikkojen hiukkaspäästöjä on selvitetty vuonna 2006. Selvityksessä käytettiin pinta-alaperusteista tuulieroosiolukua avoimille maa-alueille (850 kg/ha/a). Tämän perusteella Ratalan alueen peittämättömältä 5 ha osalta erodoituisi 4,3 t/a pölyä (10 kg Ni, 7 kg Cu, 1 kg Zn, ja 0,4 kg Pb ). Rakeistetun nikkelikuonan (raekuonan) suuren raekoon vuoksi selvityksessä arvioidaan nikkelin osalta lukuarvon olevan yliarvio. Ainakin hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) hajapäästö rakeistetun nikkelikuonan kaatopaikalta on todennäköisesti pieni. Lammaisten vanhemmalta 16,5 ha kuparihienokuonan kaatopaikalta (IVa) tuulieroosiota arvioitiin tuolloin tapahtuvan 2 ha:n alalta, joten pölyn emissio tuulieroosioluvun avulla laskien oli 2,7 t (1 kg As, 3 kg Ni ja 10 kg Cu ). Torttilan kaatopaikalta kuparihienokuonan läjitykseen käytetyltä alueelta arvioitiin erodoituvan 3,4 t/a (4 kg Ni, 15 kg Cu ). Selvityksen laadinnan jälkeen kaatopaikkojen peittäminen on vähentänyt hajapäästöä merkittävästi. 11.3 Melu ja tärinä Harjavallan Suurteollisuusalueen ympäristömelumittaukset päivitettiin viimeksi vuonna 2013. Tehtyjen mittausten perusteella korkein melutaso oli Rikkihappotehtaantien mittauspisteessä, 53 db, mikä ylittää yöajan keskiäänitason rajan 50 db(a). Kaikissa mittauspisteissä jäätiin alle päiväajan keskiäänitason rajan, 55 db(a). Vuoden 2005 ympäristömeluselvityksen tulokset osoittivat, että melun tavoitetasoa 50 db vastaava meluvyöhyke ulottui tehdasalueen itä- ja pohjoispuolella lähimpien asuintalojen luokse. Ongelma oli suurin Rikkihappotehtaantien alueella, jossa melutaso oli noin 55 db. Lisäksi tässä kohdassa tehtaiden melu oli kapeakaistaista, joten mittaustuloksiin lisättiin vielä kapeakaistakorjaus 5 db ennen vertaamista tavoitetasoon. Tärkeimmät vaimennettavat melulähteet olivat selvityksen perusteella rikkihappotehtaan katolla oleva putki, joka aiheutti myös mainitun kapeakaistaisuuden, sekä ison piipun juurella olevat suurten puhallinten ryhmät. Yhtiö teki meluntorjuntatoimia selvityksessä tunnistetuille tärkeimmille melulähteille. Torjuntatoimien tarkistamiseksi vaimennettujen lähteiden melupäästöt mitattiin uudelleen. Tämän jälkeen meluselvitys päivitettiin vuonna 2006 syöttämällä mitatut päästöt selvityksen maasto- ja melulähdemalliin ja laskemalla tehtaiden meluvyöhykkeet tehdasalueen ympärillä uudelleen. Mittaukset osoittivat, että torjuntatoimet olivat onnistuneet. Tehtaiden voimakkaimman melulähteen, rikkihappotehtaan katolla olevan putken päästö oli pienentynyt 14 db. Myös toiseksi tärkeimmän melulähteen, suurten puhaltimien ryhmän, päästö oli vaimentunut selvästi. Tehdasalueen koillispuolella melutaso oli pienentynyt alle ohjearvon ja melun kapeakaistaisuus oli poistunut. Tehtaan toiminnasta ei aiheudu tärinää tehdasalueen ympäristöön.

74 (212) 11.4 Päästöt maaperään (estäminen) Kupari- ja nikkelituotannon normaalitoiminta ei aiheuta päästöjä maaperään tai pohjaveteen. Piha-alue on asfaltoitu ja piha-alueen sadevedet johdetaan käsiteltäväksi yhtiön jätevedenpuhdistamolle. Raaka-aineita ei varastoida maanvaraisesti tai rakennuksien ulkopuolella, jolloin ne pääsisivät maaperään. Kumipyöräkuljetuksena tapahtuvan raaka-aineen purku tapahtuu kuitenkin hallin ulkopuolelle. Kuljetusten yhteydessä pölyämällä tapahtuva raaka-aineiden leviäminen ympäristöön on merkitykseltään vähäinen. Piha-alue on pääosin asfaltoitu ja viemäröity siten, että hulevedet johdetaan käsiteltäviksi yhtiön jätevedenpuhdistamolle ja tarvittaessa tasaus- ja varoaltaisiin. Suurteollisuusalueen kaatopaikoista aiheutuu orsi- ja pohjavesien seurannan tulosten perusteella jatkuvaa kuormitusta maaperään ja edelleen orsi- ja pohjavesiin. Osa lopetetuista kaatopaikoista, joista puuttuu nykysäädösten mukaiset pohjarakenteet, on edelleen peittämättä, mistä johtuen hulevedet huuhtovat kaatopaikan täyttöä. 11.5 Toiminnassa syntyvät jätteet 11.5.1 Yhtiön kaatopaikoille sijoitettavat jätteet 11.5.1.1 Yleistä 11.5.1.2 Kuparihienokuona Yhtiön toiminnoissa muodostuu seuraavia yhtiön Harjavallan kaatopaikoille sijoitettavia jätejakeita: kuparihienokuonaa, rakeistettua sähköuunin nikkelikuonaa (raekuonaa) ja ferriarsenaattisakkaa. Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) sijoitetaan tällä hetkellä Ratala (I, II. IIIa ja IIIb) -kaatopaikalle, kuparihienokuona Lammaisten IVb -kaatopaikalle ja ferriarsenaattisakka Torttilan kaatopaikan ferriarsenaattisakka-altaaseen. Tuotantokapasiteetin mukainen laskennallinen muodostuvan jätteen enimmäismäärä ja valvontaviranomaiselle raportoitu vuosina 2011 2013 muodostunut jätteiden määrä on seuraava: Taulukko 25: Yhtiön kaatopaikoille sijoitetun jätteen määrä vuosina 2011-2013. Jätenimike Prosessisakkojen muodostuminen (t/a) Tuotantokapasiteetin Ominaisjätemäärä 2011 2012 2013 mukainen määrä (t/a) (t/t tuote) Kuparihienokuona 010305* 350 000 400 000 580 000 0,69 Rakeistettu 100809 150 000 140 060 200 000 0,72 nikkelikuona (raekuona) (1 2 500 1 500 Ferriarsenaaattisakka 060403* 2 000 1 800 3 000 0,0021 1) Hyötykäytöstä palautetun kuonan määrä noin 1500 2500 t/a. 2) Tähdellä merkityt on luokiteltu vaarallisiksi jätteiksi. Sulatuksessa syntyvä kuparisulaton kuona jäähdytetään hitaasti, murskataan sekä jauhetaan ja siitä rikastetaan metallit vaahdottamalla. Jäljelle jäävä kuparihienokuona on hienojakoista ja sisältää pääasiassa

75 (212) rautaa silikaatti- ja oksidimineraaleina. Kuparihienokuona sisältää noin yhden prosentin muita metalleja ja arseenia 0,14 %. Metallit ovat sitoutuneina niukkaliukoisiksi mineraaleiksi. Kuonan luonnollinen ph on välillä 7 9. Kuparihienokuona kuljetetaan Lammainen IVb -kaatopaikalle vesilietteenä ja paluuvesi johdetaan kuonarikastamon vesikiertoon maapohjaisen sadevesien tasausaltaan (nk. Serena) alueen kautta. Kuparihienokuona koostuu pääosin (98,8 %) kiteisistä fayaliitista (rautasilikaatti; Fe 2 SiO 4 ) ja magnetiitista (rautaoksidi; Fe 3 O 4 ) sekä amorfisesta välilasista Si(Al, Fe, Ca)O 2-3. Loppu on mm. kuparisulfideja (0.63 %; Cu 2 S, CuS, CuFeS 2 ), kupariarsenidia (0.32 %; Cu 5 As 2 ) ja lyijyhohdetta (0.52 %; PbS). Myös hieman metallista kuparia on joukossa (0,01 %), samoin koksin jäänteitä (0,19 %). Kuparihienokuonassa on siis on runsaasti rautaa (42 44 %) ja piidioksidia (SiO 2 ) (31 32 %). Kuparipitoisuus on noin 0,44 % ja nikkelipitoisuus 0,12 %). Aineksen vedenjohtavuus on 10 10-7 m/s, kun se on kaatopaikalla lajittunut ja tiivistynyt. Hienokuona on painavaa, kiintotiheydeltään 4,0 t/m 3 ja sen puskurikapasiteetti on matala. Kuparihienokuonan perusmäärittelytutkimukset on päivitetty viimeksi vuonna 2011, jolloin kokoomanäytteestä määritettiin epäorgaanisten haittaaineiden pitoisuudet (puolikvantitatiivinen röntgenfluoresenssianalyysi XRF), orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus (TOC) ja hehkutushäviö (LOI). Hakemuksessa esitetään selvitys kuparihienokuonan koostumuksesta, sisältäen tiedot mm. raskasmetalli- ja arseenipitoisuuksista. Sijoituskelpoisuuden kannalta oleellisten haitta-aineiden liukoisuutta tutkittiin liukoisuustesteillä (läpivirtaustesti CEN/TS 14405 ja kaksivaiheinen ravistelutesti EN 12457-3). ph-olosuhteiden vaikutusta haitta-aineiden liukoisuuteen tutkittiin akkreditoidulla ph-staattisella testillä (CEN/TS 14997). Kuparihienokuonasta liukeni liukoisuustesteissä sijoituskelpoisuuden kannalta suuria määriä arseenia ja antimonia. Tehtyjen tutkimusten perusteella kuparihienokuona täytti liukoisuusominaisuuksien osalta valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (VNp 202/2006, korvattu VNa 331/2013) liitteessä 2 ongelmajätteen (nyk. vaarallisen jätteen) kaatopaikalle esitetyt kelpoisuusvaatimukset. Kaksivaiheisessa ravistelutestissä kuparihienokuonasta liukeni arseenia 4,7 mg/kg ja läpivirtaustestissä 20 mg/kg (rajaarvo 25 mg/kg). Antimonia testeissä liukeni vastaavasti 1,7 ja 4,6 mg/kg (raja-arvo 5 mg/kg). Kuparihienokuonan ph oli välillä 8 9,6. phstaattisissa testeissä arseenia liukeni 0,8 mg/kg ph:ssa 8 ja 8,8 mg/kg ph:ssa 10. Antimonia liukeni ph-staattisessa testissä 4,0 mg/kg ph:ssa 8 ja 3,4 mg/kg ph:ssa 10.

76 (212) Kuva 13: Kuparihienokuonanmetallien liukoisuuden ph-riippuvuus. Kuparihienokuonan liukoisuustestien vuosikeskiarvo kuukausinäytteiden tuloksista laskettuna on ollut vuosina 2011 2013 seuraava: Taulukko 26: Kuparihienokuonanliukoisuustestien vuosikeskiarvot vuosina 2011 2013 kuukausianalyysien tuloksista laskettuna. ph ph Liukoisuudet (mg/kg) 1.vaihe 2.vaihe Cu Zn Pb As Sb VNa 331/2013 - - <100 <200 <50 <25 <5 (vaarallisen jätteen kp) 2011 6,8 7,2 5,6 8,0 <1 4,0 2,0 2012 7,3 7,6 1,2 1,5 <1 2,9 1,4 2013 7,3 8,3 1,2 1,1 <1 4,8 1,3 Kuparihienokuonaa voidaan VTT:n käsityksen mukaan tutkittujen ominaisuuksiensa puolesta sijoittaa vaarallisen jätteen kaatopaikalle, kun sijoitus tapahtuu erillään muista jätteistä. Kuparihienokuonan puskurointikapasiteetti on vaatimaton. Näin ollen haitta-aineiden liukoisuuden lisääntymisen kannalta kriittisten happamien ph-olosuhteiden esiintymistä

77 (212) 11.5.1.3 Ferriarsenaattisakka kaatopaikalla voitaneen pitää mahdollisena kuparihienokuonan joutuessa kosketuksiin happamien materiaalien tai vesien kanssa. Ferriarsenaattisakka syntyy rikkihappotehtailla sulattokaasujen pesuhapon väkevöintiprosessin lauhdevesien käsittelyssä. Lauhteissa oleva arseeni saostetaan ferrosulfaatilla, jolloin syntyy ferriarsenaattia (FeAsO 4 ). Kun ph säädetään teollisuushienokalkilla (Ca(OH) 2 + H 2 O), muodostuu kipsisakkaa, joka sekoittuu ferriarsenaatin kanssa muodostaen ferriarsenaattisakkaa. Lauhteen käsittely tapahtuu kolmen reaktorin reaktiosarjassa. Reaktoreissa on sekoitus ja lisäksi reaktoreihin johdetaan paineilmaa. Tällöin saadaan happea arseenin saostamiseen. Arseenin saostamiseksi myös suodatinsakka käsitellään lauhteen kanssa. Lauhde johdetaan aluksi reaktoriin, johon syötetään ferrosulfaattia arseenin saostamiseksi. Reaktoreihin lisätään kalkkivesiliuosta oikean ph:n saavuttamiseksi. Viimeisen reaktorin jälkeen liete johdetaan saostussäiliöön, johon lisätään natriumvetysulfidiliuosta elohopean saostamiseksi elohopeasulfidiksi. Käsitelty lauhde pumpataan Torttilan kaatopaikan ferriarsenaattisakka-altaaseen. Altaalla sakka laskeutuu pohjalle ja ylite johdetaan jäteveden käsittelyyn. Ferriarsenaattisakka-altaalle menevässä linjassa pidetään jatkuva virtaus tukkeutumis- ja jäätymisvaaran takia. Ferriarsenaattilietteen määrä saadaan automaatiojärjestelmän virtausmittauksesta. Ferriarsenaattisakan koostumus vaihtelee riippuen käytetyistä raakaaineista. Se muodostuu kalsium- ja lyijysulfaatista sekä rautayhdisteistä. Loppukäsiteltävän sakan ph:n tavoitearvo on 8. Sakan laatua seurataan analysoimalla sen metalli- ja arseenipitoisuuksia sekä liukoisuuksia kuukausitasolla kokoomanäytteistä. Ferriarsenaattisakan perusmäärittelytutkimuksissa (VTT, 1.4.2011) kokoomanäytteestä määritettiin epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet (puolikvantitatiivinen röntgenfluoresenssianalyysi XRF), orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus (TOC) ja hehkutushäviö (LOI). Olennaisimpien alkuaineiden pitoisuudet olivat seuraavat: Taulukko 27: Ferriarsenaattisakan kemiallinen koostumus. Pitoisuus (%) Arseeni, As 1,1 Kupari, Cu 0,1 Nikkeli, Ni 0,1 Lyijy, Pb 5,7 Antimoni, Sb 0,02 Sinkki, Zn 0,07 Fluori, F 2,5 Rikki, S 15 Kalsium, Ca 27 Rauta, Fe 5,2 TOC 0,2 Hehkutushäviö 7,3 Jätteen sijoituskelpoisuuden kannalta oleellisten haitta-aineiden liukoisuutta tutkittiin liukoisuustesteillä (läpivirtaustesti CEN/TS 14405 ja kaksivaiheinen ravistelutesti EN 12457-3). ph-olosuhteiden vaikutusta haitta-aineiden liukoisuuteen tutkittiin akkreditoidulla ph-staattisella testillä (CEN/TS 14997).

78 (212) Liukoisuuksia verrattiin ongelmajätteen (vaarallisen jätteen) kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle esitettyihin kriteereihin. Ferriarsenaattisakasta liukeni liukoisuustesteissä sijoituskelpoisuuden kannalta merkittäviä määriä lyijyä ja seleeniä sekä jonkin verran sulfaattia ja kloridia. Tutkimusten perusteella ferriarsenaattisakka täytti liukoisuusominaisuuksien osalta em. kriteerit. Kaksivaiheisessa ravistelutestissä kipsisakasta liukeni lyijyä 18 mg/kg ja läpivirtaustestissä 0,51 mg/kg (raja-arvo 50 mg/kg). Seleeniä testeissä liukeni vastaavasti 2,3 mg/kg ja 2,9 mg/kg (raja-arvo 7 mg/kg). Ferriarsenaattisakan ph oli testeissä välillä 7,1 7,8. Tutkimuksessa tehdyn phstaattisen testisarjan tulosten perusteella selvityksessä todetaan, että mm. kadmiumin, seleenin, nikkelin, lyijyn, arseenin ja sinkin liukoisuudet kasvavat ph-arvon laskiessa. ph-staattisissa testeissä esimerkiksi kadmiumia liukeni ph 8:ssa 0,41 mg/kg ja ph 6:ssa 46 mg/kg. Lyijyä liukeni testissä ph 8:ssa 0,57 mg/kg ja ph 6:ssa 42 mg/kg. Aiempien kaatopaikkakelpoisuustutkimusten (2001) mukaan arseenin pitoisuus on ollut korkeampi ja elohopean liukoisuus on ollut määräävä tekijä ferriarsenaattisakan ongelmajätteeksi (vaaralliseksi jätteeksi) luokittelussa. Kuva 14: Ferriarsenaattisakan metallien liukoisuuden ph-riippuvuus.

79 (212) Kuva 15: Ferriarsenaattisakan elohopean liukoisuuden ph-riippuvuus vuonna 2001 laaditun selvityksen perusteella. Perusmäärittelytutkimuksessa suositellaan mahdollisen laadunvaihtelun selvittämiseksi jatkuvaa laadunvalvontaa arseenin, elohopean, lyijyn ja seleenin liukoisuuksien osalta. Seurannan tulokset vuosilta 2010 2013 ovat osoittaneet erityisesti arseenin esiintyvän liukoisena. Taulukko 28: Ferriarsenaattisakan liuokoisuudet. Liukoisuus (mg/kg ka, L/S =10l/kg) 2010 2011 2012 2013 Vaarallisen jätteen kaatopaikan raja-arvo (mg/kg ka) (VNa 331/2013) Nikkeli (Ni) 4,3 7,1 1,0 0,7 <40 Sinkki (Zn) 0,9 4,6 1,1 0,6 <200 Lyijy (Pb) 1,0 4,9 1,8 3,1 <50 Elohopea (Hg) 0,1 0,5 0,7 0,5 <2 Arseeni (As) 51,5 9,4 29,8 5,5 <25 Kadmium (Cd) 0,9 2,0 0,8 0,8 <5 Seleeni - 46,7 24 29 <7 Sulfaatti (SO 4) 14 200 13 400 13 500 18 800 50 000 ph-arvo (1 / 2 vaihe) 6,0 / 7,3 7,3 / 7,7 7,4 /8,5 7,5/8,8-11.5.1.4 Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) Nikkelisähköuunissa otetaan talteen nikkeliliekkisulatusuunin kuonassa olevat arvometallit sähköuunin nikkelikivenä. Loppuaines, sähköuunin kuona, rakeistetaan veteen. Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) sijoitetaan Ratalan kaatopaikalle. Se vastaa rakeisuudeltaan hiekkaa tai hienoa soraa. Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) sisältää pääosin rauta- ja magnesiumsilikaatteja sekä magnetiittia (rautaoksidia). Lisäksi se sisältää pieniä määriä metalleja kuten nikkeliä, kuparia ja kobolttia. Kuonarakeet ovat lasimaisia ja koostuvat hyvin pienistä fayaliitti- ja magnetiittikiteistä, joiden välissä on metallioksidivälilasi. Epäpuhtautena pidettävät metallit ovat fayaliitissa ja välilasissa kun taas arvometallit (Cu, Ni, Co) ovat rakeissa pieninä (< 10 µm) metallilejeerinki- ja sulfidisulkeumina. Korkean rautapitoisuuden vuoksi raekuonan kiintotiheys on suuri (4,0 t/m 3 ). Aines on hyvin vettä johtavaa (1 10-3 m/s).

80 (212) Hakemuksen liitteenä toimitetuissa rakeistetun nikkelikuonan perusmäärittelytutkimuksissa kokoomanäytteestä määritettiin epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet (puolikvantitatiivinen röntgenfluoresenssianalyysi XRF), orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus (TOC) ja hehkutushäviö (LOI). Sijoituskelpoisuuden kannalta oleellisten haitta-aineiden liukoisuutta tutkittiin liukoisuustesteillä (läpivirtaustesti CEN/TS 14405 ja kaksivaiheinen ravistelutesti EN 12457-3). ph-olosuhteiden vaikutusta haitta-aineiden liukoisuuteen tutkittiin akkreditoidulla ph-staattisella testillä (CEN/TS 14997). Tutkimuksessa havaittuja liukoisuuksia verrattiin tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle esitettyihin kriteereihin (VNp 202/2006, korvattu VNa 331/2013). Rakeistetusta nikkelikuonasta läpivirtaus- ja ravistelutestissä liuenneiden haitta-aineiden määrät olivat pieniä ja täyttivät selvästi edellä mainitut kriteerit. Kaksivaiheisessa ravistelutestissä kuonasta liukeni nikkeliä 0,55 mg/kg ja läpivirtaustestissä 0,07 mg/kg (raja-arvo 10 mg/kg). Raekuonan ph oli välillä 7,3 9,2. Tutkimuksessa tehdyn ph-staattisen testisarjan tulosten perusteella voidaan todeta, että nikkelin, kuparin ja koboltin liukoisuus kasvaa huomattavasti ph:n laskiessa. ph-staattisissa testeissä nikkeliä liukeni 5,2 mg/kg ph:ssa 8 mutta ph 6:ssa jo 77 mg/kg. Kobolttia liukeni phstaattisessa testissä 0,45 mg/kg ph:ssa 8 ja 14 mg/kg ph:ssa 6. Kuparin liukoisuus kasvoi merkittävästi vasta ph 4:ssä. Kuva 16: Rakeistetun nikkelikuona metallien liukoisuuden ph-riippuvuus. Rakeistettua nikkelikuonaa (raekuona) voidaan VTT:n tulkinnan mukaan sijoittaa tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle. Sijoituksessa tulee ottaa huomioon haitta-aineiden, erityisesti nikkelin ja koboltin liukoisuuden lisääntyminen kuonasta sen joutuessa kosketuksiin happamien jätteiden tai suotovesien kanssa.

81 (212) Taulukko 29: Rakeistetun nikkelikuonan (raekuonan) liukoisuustestien vuosikeskiarvot vuosina 2011 2013 kuukausianalyysien tuloksista laskettuna. ph 1.vaihe ph 2.vaihe Liukoisuudet (mg/kg) Ni Co VNa 331/2013 (tavanomaisen jätteen kp) - - <10-2011 6,9 7,0 3,0 0,6 2012 7,3 7,8 1,7 <1 2013 7,5 8,0 0,8 <1 11.5.1.5 Muut yhtiön kaatopaikoille sijoitettavat jätteet Prosessisakkojen lisäksi kaatopaikoille sijoitetaan seuraavat jätteet: Taulukko 30: Yhtiön kaatopaikoille sijoitettavat muut jätteet. Ferriarsenaattisakan kaatopaikka (Torttila) Kuparihienokuonan kaatopaikka (Lammainen/Sievari) Rikkihappotehtaiden pesuosastojen X täytekappaleet Rikkihappotehtaiden pesusakka X Suihkupuhdistuksessa hyödynnetty X X (1 rakeistettu nikkelikuona (palautuskuona) Jätevedenpuhdistamoliete vuosihuollon X aikana Rakeistusvesialtaiden pohjaliete X Kuparikuonapatojen jäähdytyskentän X selkeyttimen tyhjennysliete 1) mikäli ei luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi Ratalan rakeistetun nikkelikuonan kaatopaikka) Rakeistetun nikkelikuonan kaatopaikka (Ratala) Kaatopaikkojen sulkemisessa pyritään mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään erilaisia jätteiksi luokiteltuja materiaaleja, kuten valimopölyjä ja lievästi pilaantuneita maita. 11.5.2 Prosessisakkojen ja kuonien hyötykäyttö Rakeistettua nikkelikuonaa (raekuonaa) toimitetaan hyötykäyttöön kattohuopateollisuuteen, suihkupuhalluksessa hyödynnettäväksi ja sementin lisäaineeksi vuosittain noin 40 000 60 000 t vastaten noin 25 30 % muodostuvan rakeistetun nikkelikuonan määrästä. Suihkupuhalluksessa hyödynnettävä rakeistettu nikkelikuonaa palautetaan yhtiölle sijoitettavaksi Lammainen IVb -kaatopaikalle 1 500 3 000 t/a. Kuonia ja sakkoja on myös hyödynnetty rakentamisessa teollisuusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä seuraavasti:

82 (212) Taulukko 31: Kuonien ja sakkojen hyödyntäminen rakentamisessa suurteollisuusalueella. Kohde (1 Materiaali Määrä (t) Pintaala Ajankohta (ha) Meluvalli Kupariraekuona 130 000 1,6 1994-1995 Tasausaltaan (nk. Kuparihienokuona 10 000 0,2 1995-1997 Serena) patopenger Patatien penkereet 330 000 7,5 1995 Suojapenger 80 000 1,5 1995 Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) Patakenttä 90 000 2,0 1995-1996 Torttilan ylikulkusillan 285 000 3,4 1999-2000 penkereet 1) Alueiden sijainti esitetty liitteessä 3 11.5.3 Prosessissa muodostuvat muualle toimitettavat jätteet 11.5.3.1 Muut jätteet Sulatoilta tulevaa rikkidioksidipitoista kaasua pestäessä rikkihappotehtailla syntyy laimeaa ja epäpuhtauksia sisältävää rikkihappoa eli pesuhappoa. Selkeytetty pesuhappo väkevöidään ensin alipainehaihduttimessa ja väkevyyttä lisätään uppopoltinhaihduttimessa. Väkevöityä pesuhappoa toimitetaan asiakkaalle sinkkipasutteen liuotukseen ja ylimääräinen pesuhappo syötetään nikkeli- tai kupariliekkisulatusuuniin, missä se hajoaa termisesti. Rikkihappotehtaille tulevassa kaasuissa oleva elohopea saadaan talteen kuivaamalla kaasua rikkihappoliuoksella. Elohopea jää rikkihappoliuokseen, josta se saostetaan natriumtiosulfaatilla ja suodatetaan kammiopuristimilla. Suodattimelta saatava elohopeapitoinen kiintoaine toimitetaan muualle jatkojalostettavaksi ja/tai loppukäsiteltäväksi. Ventilaatiosuodattimen pöly sisältää 13 15 % sinkkiä sekä arseenia ja nikkeliä. Pöly varastoidaan 30 tonnin varastosiiloon, mistä se kuljetetaan jatkokäsiteltäväksi. Boliden Kokkola Oy:n Kokkolan sinkkitehtaalle toimitettavat prosessijätteet on raportoitu valvontaviranomaiselle seuraavasti: Taulukko 32: Boliden Kokkola Oy:lle toimitettavat prosessijätteet. Jätenimike Määrä (t/a) 2010 2011 2012 Pesuhappo 060101* 18 000 14 000 14 000 Sulfidisakka 060602* 70 80 70 Ventilaatiopöly 100603* 1 000 900 1 000 *) Vaarallinen jäte Toiminnasta syntyviä jätejakeita, varsinaiset prosessijätteet pois lukien, ovat mm. metalliromu, biojäte, keräyspaperi ja -pahvi, tietoturvapaperi, puujäte, sekajäte, erilaiset vaaralliset jätteet sekä energiajae. Jätteet toimitetaan pääosin hyödynnettäväksi materiaalina tai energiana. Hyödyntämiskelvottomat jätteet toimitetaan sijoitettavaksi tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Vaaralliset jätteet, joita ei kyetä hyödyntämään, loppukäsitellään (sijoitetaan kaatopaikalle).

83 (212) Taulukko 33: Laitoksella muodostuvat jätteet. Jätenimike Määrä (t/a) Jätejae Loppukäsittely/ 2011 2012 hyödyntäminen Tavanomaiset jätteet 10 06 99 150 110 Kaatopaikkajäte (vaihtolavakuljetus) Loppukäsittely 20 03 01 80 80 Kaatopaikkajäte (etukonttikuljetus) 12 01 99 15 15 Biojäte Kompostointi 12 01 01 68 111 Rautaromu (kirkas) Hyödyntäminen materiana 12 01 03 1251 611 Rautaromu (musta) 12 01 04 8 9 Kaapeliromu 12 01 99 19 18 Keräyspaperi ja -pahvi 12 01 99 8 2 Tietoturvapaperi 16 02 98 57 59 Kumipalkkijäte 10 10 03 27 - E1-romu (padat) 15 01 06-0,02 Kiviaines 16 02 98 300 297 Puujäte Hyödyntäminen energiana 15 01 06 91 76 Energiajae Vaaralliset jätteet 130208 5,3 3,1 Jäteöljy, vesipitoisuus alle 10 % Vaarallisen 150202 15,1 15,7 Kiinteä öljyinen jäte 160708 13,7 5,7 Öljyiset vedet 160215 52,1 29,9 Ventilaatiosuodattimet 110105 0,8 - Epäorgaaniset hapot 170601 0,2 - Asbestijäte 140603 0,2 1,9 Liuottimet ja liuotinseokset 200127 1,1 0,4 Maalijäte 160601 2,0 1,6 Lyijyakut 200121 0,3 0,4 Loisteputket 200133 0,1 0,1 Paristojäte 150110 0,2 0,1 Hävitettävät metallitynnyrit ja kontit 160214 6,7 5,1 Sähkö- ja elektroniikkaromu (SER) 160506 0,2 0,1 Laboratoriojäte 150110 0,4 0,4 Aerosolipakkaukset 110107 1,0 Emäsjäte, lipeä jätteen käsittelijälle Yhtiöllä on käytössä astiakohtainen jätemäärien seurantajärjestelmä. Astiakohtaisen tiedon perusteella voidaan tarkentaa jätteiden muodostumisen seurantaa sekä nostaa esille kohteet, joissa tarvitaan lisäkoulutusta tai uusia jäteastioita. Vuosihuollon aikaisella jätehuollolla on suuri merkitys jätteen hyötykäytön kannalta. 11.6 Poikkeuksellisten tilanteiden aikana syntyvät päästöt ja jätteet Onnettomuuksien yhteydessä maaperään ja edelleen pohjaveteen voi päätyä raskasmetalleja ja kemikaaleja. 12 KAATOPAIKAT 12.1 Yleistä Harjavallan suurteollisuusalueella Boliden Harjavalta Oy:llä on seuraavat kaatopaikat: - Tehdasalueen kaatopaikka (kuparihienokuona-alue I ja ja sen päälle rakennetut ferriarsenaattialtaat 3 ja 4, sekä altaan 3 laajennus) - Lammaisten kuparihienokuonan kaatopaikat IVa ja IVb - Ratalan rakeistetun nikkelikuonan (raekuonan) kaatopaikat Ratala A ja Ratala (I, II, IIIa ja IIIb), josta alue IIIb on vielä rakentamatta.

84 (212) - Torttilan kaatopaikka (kuparihienokuona-alueet II ja III, sekä niiden päälle rakennetut ferriarsenaattisakka-allas 5 ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n rautasakka-altaat III (rakentamaton), IV ja V). Kuva 17: Boliden Harjavalta Oy:n käytössä olevien tai olleiden tehdasalueen, Lammaisten, Ratalan ja Torttilan kaatopaikkojen sijainti. 12.2 Tehdasalueen kaatopaikka 12.2.1 Kuparihienokuona-alue I 12.2.2 Ferriarsenaattisakka-altaat 3 ja 4 12.2.2.1 Yleistä Kaatopaikan pinta-ala on noin 12 ha. Tehdasalueen kaatopaikalle on sijoitettu kuparihienokuonaa vuosina 1967 1984 noin 10 metrin paksuudelta yhteensä arviolta 1 200 000 m 3. Tehdasalueen kuparihienokuona-alue I:n päälle on rakennettu ferriarsenaattisakka-allas 3 ja sen laajennus, sekä ferriarsenaattisakka-allas 4. Ferriarsenaattisakka on pumpattu altaisiin vesilietteenä ja selkeytynyt vesi on ohjattu tehtaan jätevedenkäsittelyyn. Ferriarsenaattisakan sijoitus altaisiin on lopetettu vuonna 2007, jolloin sen sijoitus Torttilan kaatopaikalle on aloitettu.

85 (212) Kuva 18: Tehdasalueen kaatopaikka, jossa 1) kuparihienokuona-alue I, 4) ferriarsenaattisakka-allas 3, 5) ferriarsenaattisakka-allas 3:n laajennus ja 6) ferriarsenaattisakka-allas 4. 12.2.2.2 Ferriarsenaattisakka-allas 3 Ferriarsenaattisakka-allas 3 on ollut käytössä vuosina 1987 2007. Sitä on laajennettu pienemmällä vuosina 1988 2007 käytössä olleella altaalla. Ferriarsenaattisakka on pumpattu altaisiin vesilietteenä ja selkeytynyt vesi on ohjattu tehtaan jätevesienkäsittelyyn. Ferriarsenaattisakka-allas 3:n tilavuus on 38 400 m 3 ja sen laajennuksen 8 700 m 3. Kaatopaikan pinta on tasolla +42,5 +43,5 N60 ja altaiden kuivatuksen ja tasauksen jälkeen muotoilutäytön pinta on ylimmillään tasolla +45 N60. 12.2.2.3 Ferriarsenaattisakka-allas 4 Kuparihienokuona-alue I:n päälle on rakennettu myös ferriarsenaattisakkaallas 4, joka on ollut käytössä vuosina 1992 2007. Ferriarsenaattisakkaallas 4:n tilavuus on 66 500 m 3 ja siihen on sijoitettu myös Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n rautasakkaa. 12.3 Lammainen 12.3.1 Lammainen IVa -kaatopaikka Lammaisten IVa -kaatopaikalle on sijoitettu kuparihienokuonaa vuosina 1993 2007 yhteensä yli 4 000 000 t. Kuparihienokuonaa pumpattiin altaaseen vesilietteenä. Altaan paluuvesi on pumpattu takaisin tehtaan prosessiin. Maanpinnan korkeustaso alueella on +25 +28 N60. Lammainen IVa:n pinta-ala on noin 17 ha. Kuparihienokuonan sijoitus Lammaisten IVa kaatopaikalle lopetettiin 31.10.2007. Pintarakenteiden rakentaminen on aloitettu vuonna 2011.

86 (212) 12.3.2 Lammainen IVb -kaatopaikka Lammaisten IVb kaatopaikka on rakennettu Lammainen IVa:n kaakkoispuolelle vuosina 2006 2007, minkä jälkeen se on otettu käyttöön. Kaatopaikan pinta-ala on noin 14 ha. Kuparihienokuona johdetaan alueelle paineviemärin avulla lietteenä. Liete puretaan reunapenkereen harjaa kiertävästä paineviemäristä altaaseen. Paineviemäriin on asennettu useita venttiilejä, joiden avulla purkukohtaa voidaan siirtää ja saada näin aikaan altaan tasainen täyttyminen. Karkearakeisin osa hiekasta laskeutuu 5 10 m etäisyydelle purkulinjasta ja hienoin aines altaan keskelle. Selkeytynyt vesijae johdetaan suotovesiojiin, joista vesi johdetaan nk. Serenan alueelle ja edelleen jätevedenkäsittelyyn tai prosessiin. Alueen kokonaistäyttötilavuus pengertilavuus huomioiden on noin 1 800 000 m 3 rtr. Täyttötilavuus riittää enimmillään noin 10 vuodeksi riippuen tuotantotasosta. Kuva 19: Lammaisten kaatopaikat, jossa 3) Lammainen IVa ja 11) Lammainen IVb. 12.4 Ratala 12.4.1 Ratala A -kaatopaikka Ratala A -kaatopaikalle on sijoitettu rakeistettua nikkelikuonaa (raekuonaa) vuosina 1970 2007. Raekuona kuljetettiin alueelle suoraan prosessista maansiirtoajoneuvoilla. Ratala A on pinta-alaltaan noin 9 ha. Kaatopaikka sijaitsee orsivesialueen reunalla, josta orsivesi osittain purkautuu alapuoliseen pohjaveteen. Tuotantomääriin perustuen voidaan arvioida, että kuonaa on alueelle sijoitettu noin 3 000 000 t. Alueen täyyttö on tehty ns. päätypenkkana.

87 (212) 12.4.2 Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikka Ratalan A:n luoteispuolelle on rakennettu laajennusosia useassa vaiheessa. Vuonna 2004 (alue I) 1,5 ha:n laajennusalue sekä vuosina 2007 ja 2008 (alue II) yhteensä 1,5 ha:n kokoinen laajennusalue ja vuonna 2013 (alue IIIa) 1,7 ha:n laajennusalue. Alueen IIIb (1,9 ha) rakentaminen käynnistyy aikaisintaan vuonna 2015. Täyttö laajennusalueille (I, ja II) tapahtuu kuten Ratala A -kaatopaikalla. Laajennusalueella (IIIa ja IIIb) täyttö tapahtuu kerroksittain painuvan pohjarakenteen vuoksi. Kaatopaikan aluetta on otettu käyttöön useammassa vaiheessa, kerrallaan noin 5 vuoden täyttötilavuutta vastaavan alueen verran. Lopulliseen käyttöaikaan vaikuttaa se, kuinka paljon raekuonaa voidaan toimittaa hyötykäyttöön. Aiemmissa päätöksissä esitetyn perusteella Ratalan (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikkaa voitaisiin edelleen laajentaa niin, että kokonaispinta-ala olisi noin 17 ha, mikä vastaa noin 2 600 000 m 3 rtr täyttötilavuutta. Laajennuksesta on kuitenkin luovuttu. Kuva 20: Ratalan kaatopaikat, jossa 7) Ratala A, 8) Ratala I ja II, 9) Ratala IIIa ja 12) Ratala IIIb. 12.5 Torttilan kaatopaikka 12.5.1 Kuparihienokuona-alueet II ja III Kaatopaikka koostuu kahdesta toisissaan kiinni olevasta kuparihienokuonaalueesta, II ja III, joihin on sijoitettu kuparihienokuonaa vuosina 1983 1996 noin 2,6 miljoonaa tonnia. Kaatopaikan kuparihienokuona-alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 14 ha.

88 (212) 12.5.2 Ferriarsenaattisakka-allas 5 ja rautasakka-altaat III, IV ja V Boliden Harjavalta Oy aloitti Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 4.6.2001 OMG Harjavalta Nickel Oy:lle antaman ympäristöluvan (nro 35 YLO, dnro 0299Y0477-111) mukaisen jätteen sijoituksen vuonna 2007. Länsi- Suomen ympäristölupavirasto on antanut sijoittamista koskevia määräyksiä (mm. tilavuuden nosto ja lakikorkeuden nosto) OMG Harjavalta Nickel Oy:lle 10.12.2004 (dnro LSY-2002-Y-2, nro 69/2004/1) ja OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Boliden Harjavalta Oy:lle yhdessä 27.4.2007 (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y-97; nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154) antamissa päätöksissä. Torttilan kaatopaikalla sijaitsevat Boliden Harjavalta Oy:n ferriarsenaattisakka-allas 5, sekä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n käytössä olevat rautasakka-altaat IV ja V ja toistaiseksi rakentamaton allas III. Ne on tehty Torttilan kaatopaikan kuparihienokuona-alueiden II ja III päälle. Rautasakka-altaista III, IV ja V on määrätty tämän päätöksen kanssa samanaikaisesti annetussa päätöksessä (dnro ESAVI/148/04.08/2011). Maa-alueen omistaa Boliden Harjavalta Oy. Ferriarsenaattisakka-allas on rakennettu ja käyttöönotettu vuonna 2005. Sen teoreettinen täyttötilavuus on noin 35 000 m 3 rtr, minkä on arvioitu riittävän 10 15 vuodeksi riippuen tuotantotasosta. Ferriarsenaattisakka johdetaan vesilietteenä Torttilan alueella altaaseen 5, josta vesi poistetaan pumppaamalla ja pumpataan Boliden Harjavalta Oy:n jätevedenpuhdistamolle. Kuva 21: Torttilan kaatopaikka, jossa 2) kuparihienokuona-alueet II ja III, 10) ferriarsenaattisakka-allas 5. Kuvassa näkyy myös Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n altaat III, IV ja V.

89 (212) 12.6 Kaatopaikkojen kapasiteetit Yhtiön kaatopaikkojen sijoituskapasiteetit on esitetty hakemuksessa ja aiemmissa päätöksissä seuraavasti (taulukon tiedot on koottu aluehallintovirastossa): Taulukko 34: Yhtiön Harjavallan kaatopaikat, pl. Torttilan kuparihienokuonan kaatopaikan päälle rakennetut kaatopaikka-altaat. Alue, Käyttöönotto- ja lopetus Massa Täyttöaste Pinta-ala (ha) ja korkeus (N 60) Tilavuus (m 3 rtr) (4 (%) lupa (1 pintaala Kork. (3 Tehdasalueen kaatopaikka Kuparihienokuona-alue I 1967 1984 Kuparihienokuona 1987 Ferriarsenaattisakka-allas 3 Ferriarsenaattisakka-allas 3, laajennus Ferriarsenaattisakka-allas 4 100 CDM 12 +45 N60 ~1200 000 (1 000 000 t) 100 CDHP +45 N60 38 400 1988 Ferri- 100 CDHO +45 N60 8 700 arsenaatti- sakka (12) 2007 1992 ja rautasakka CDH +45 N60 66 500 Lammaisten kaatopaikka Lammainen IVa 1993 2007 Kuparihienokuona 100 A B FI 16,5 +37,5 N60 +50 N60 1 600 000 2 450 000 (4 000 000 t) Lammainen IVb 2007-52 B 15 +50 N60 1 800 000 G Ratalan kaatopaikka Ratala A 1970 2007 Rakeistettu nikkelikuona 100 ACL E 9 +52 N60 +56 N60 1 500 000 1 800 000 (3 000 000 t) Ratala I 2004 2007 90 CE 1,5 +60 N60 150 000 Ratala II 2007/ - 50 C 1,5 +60 N60 265 000 2008 Ratala IIIa 2013-10 CJLN 1,9 +60 N60 Ratala IIIb (2015) - 0 CJLN 17-BCD) Torttilan kaatopaikka 100-14 - (2 1983 1996 Kuparihienokuona (2 600 000 t) 1989 1996 100 - - (2 Torttila II (Kuparihienokuona-alue II) Torttila III (Kuparihienokuona-alue III) 1) A = Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 5.6.2000 antama ympäristölupamenettelylain mukainen lupa (nro 28 YLO, dnro 0295Y1226-111) B = Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle 30.5.2002 antama päätös (nro 39 YLO, dnro 0200Y0031-111) ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 23.8.2002 Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle antama päätös (nro 55 YLO, dnro 0200Y0031-111) ed. päätöksen toimeenpanosta muutoksenhausta huolimatta sekä Vaasan hallinto-oikeuden 28.5.2003 Outokumpu Harjavalta Metals Oy:lle antama päätös (nro 03/0148/2) C = Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) D = Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 10.9.2010 antama päätös (nro 32/2010/1, dnro ESAVI/460/04.08/2010) E = Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 17.6.2009 antama päätös (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) F = Lounais-Suomen ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 4.7.2006 antama päätös (nro 47 YLO, dnro 0200Y0031-111) G = Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 8.9.2006 antama päätös (nro 20/2006/1, dnro LSY-2006-Y-42) H = Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 10.9.2010 antama päätös (nro 32/2010/1, dnro ESAVI/460/04.08/2010) I = Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 27.6.2011 antama päätös (nro 42/2011/1, dnro ESAVI/44/04.08/2011), Vaasan hallinto-oikeuden Boliden Harjavalta Oy:lle 12.10.2012 antama päätös (dnro 01958/11/5102) sekä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 13.11.2013 antama lausunto (dnro VARELY/64/07.00-/2011). J = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 20.11.2013 antama lausunto (dnro VARELY/ 937/ 07.00/-2010) L = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 20.11.2013 antama lausunto (VARELY/937/07.00/2010)

90 (212) M = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 30.12.2010 lähettämä kirje (dnro VARELY/937/07.00/2010) N = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 7.5.2013 antama lausunto (dnro VARELY/937/07.00/2010) O = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muistio 1.3.2013 (dnro VARELY/937/07.00/2010) P = Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Boliden Harjavalta Oy:lle 5.1.2012 antama lausunto (dnro VARELY/937/07.00/2010) 2) Enimmäiskorkeus määrätty Torttilan rautasakka-altaita koskevissa lupapäätöksissä. Seuraava taulukko. 3) Lopullinen korkeus sisältäen peittokerroksen, mutta ei kasvillisuutta. 4) Suunnitelmien mukainen varsinaisen täytön tilavuus. Torttilan kaatopaikan rautasakka-altaiden (altaat III V) ja ferriarsenaattisakka-altaan (allas 5), sekä näiden laajennusten kokonaiskapasiteetti on seuraava: Altaan Taulukko 35: Boliden Harjavalta Oy:n ja Norilsk Nickel Oy:n Torttilan kuparihienokuonan kaatopaikan päälle rakennetut kaatopaikka-altaat. Altaan käyttöönottovuosaste Massa Täyttö- Pinta-ala (ha) ja Tilavuus nro Korkeus (N 60) (m 3 rtr) (3 haltija (%) (1, 2 lupa pintaala Kork. (6 IV (2001) 100 A B 1,7 +38,5 +43 83 000 V (2007) 67 A 2,2 +38,5 114 000 Norilsk Korotus (-) rautasakat 0 B C - +43 +50 128 000 (5 Nickel Harjavalta IV+V Oy III (-) - A 1,9 +38,5 95 000 B +43 Korotus III - C - +50 47 000 Rautasakka-altaat yhteensä 467 000 5 (2005) Ferri- 47 A 0,97 +38,5 35 000 Boliden Korotus (-) arsenaatti- C +41 53 000 Harjavalta 5 sakka (A+C yht.) Oy (4 Kaikki altaat yhteensä 520 000 1) 30.11.2013 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa käydyn neuvottelun perusteella 2) Tilanne 30.3.2012 valvontaviranomaiselle raportoidun perusteella. Täyttöasteen jakautuminen altaiden IV, V ja näiden korotuksen välillä laskennallinen perustuen altaiden IV ja V välialueen täyttöön ennen korotusta. 3) Laskelma on suuntaa antava ja perustuu säännöllisiin geometrisiin malleihin. Rautasakka-altaiden korotusten nettotilavuus on saatu vähentämällä bruttotilavuudesta korotuspenkereiden teoreettinen tilavuus. 4) Sisältyy Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 4.6.2001 OMG Harjavalta Nickel Oy:lle antamaan ympäristölupaan (dnro 0299Y04477-111, nro 35 YLO) Mukana toistaiseksi 5) Valvontaviranomaiselle raportoinnissa 57 000 m 3 jyvitetty alueelle IV ja 71000 m 3 alueelle V. 6) A = Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 4.6.2001 OMG Harjavalta Nickel Oy:lle antama ympäristölupa (nro 35 YLO, dnro 0299Y04477-111), B = Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 10.12.2004 myöntämä lupa (dnro LSY-2002-Y-2, nro 69/2004/1), C = Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 27.4.2007 OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Boliden Harjavalta Oy:lle yhdessä antama päätös (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y-97; ja nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154) 12.7 Jätteiden esikäsittely ennen loppukäsittelyä (sijoittamista kaatopaikalle) Yhtiön Harjavallan kaatopaikoille sijoitettavat (loppukäsiteltävät) prosessisakat eivät edellytä esikäsittelyä. Ferriarsenaattisakka on seuraavan esikäsittelyn tulos: Rikkihappotehtailla sulattokaasujen pesuhapon väkevöintiprosessin lauhteissa oleva arseeni saostetaan ferrosulfaatilla, jolloin syntyy ferriarsenaattia (FeAsO 4 ), jonka ph säädetään teollisuushienokalkilla (Ca(OH) 2 + H 2 O). Tällöin muodostuu kipsisakkaa, joka sekoittuu ferriarsenaatin kanssa muodostaen (kipsi)ferriarsenaattisakkaa. Prosessi on tarkemmin selitetty kohdassa Toiminnassa syntyvät jätteet.

91 (212) 12.8 Kaatopaikkojen rakenteet 12.8.1 Tehdasalueen kuparihienokuona-alue I Kuparihienokuona -alue I:llä ei ole pohjarakenteita. Alueella ei myöskään ole pintarakenteita siltä osin kuin alueen päälle rakennettujen altaiden pintarakenteet eivät aluetta peitä. 12.8.2 Tehdasalueen ferriarsenaattisakka-allas 3 Altaiden pohjarakenteet on tiivistetty 2 mm HDPE-kalvolla. Altaan laajennuksen pohjarakenne koostuu kahdesta 2 mm HDPE-kalvosta, joiden välissä on altaan pohjan alueella 200 mm rakeistettua nikkelikuonaa ja luiskissa rakeistetun nikkelikuonan lisäksi 200 mm kuparihienokuonaa. Altaiden päälle on rakennettu vaarallisten jätteiden kaatopaikkojen vaatimusten mukaiset pintarakenteet vuosina 2010 2012. Sakan päälle on ajettu 700 mm esipeittokerros rakeistetusta nikkelikuonasta. Rakeistetun nikkelikuonakerroksen päälle on rakennettu mineraalinen eriste valimopölystä. Valimopölykerroksen paksuus on tiivistyksen jälkeen ollut 200 mm. Keinotekoisena eristeenä on käytetty 2 mm HDPE-kalvoa ja alueen kuivatuskerros on toteutettu salaojamatolla. Altaiden suotovedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Alueella muodostuvat puhtaat sade- ja sulamisvedet johdetaan hallitusti alueen ulkopuolelle pintavesiojituksin. Pintamaakerroksen rakentamisessa on hyödynnetty valtatie 2:n perusparannustöistä saatuja materiaaleja. Pintamaakerroksen alaosan 300 mm vahvuinen kerros on seulottu alle 64 mm raekokoon. Seuraavassa 400 mm kerroksessa on käytetty samaa materiaalia kuin alaosassa, mutta ilman seulontaa. Materiaalista on poistettu ainoastaan yli 300 mm halkaisijaltaan olevat kivet. Kasvukerrokseen on käytetty tehdasalueella olleita käyttötarkoitukseen soveltuvia materiaaleja. Ferriarsenaattisakka-allas 3:n sulkemisen loppukatselmus on pidetty 11.10.2010 (dnro VARELY/937/07.00/2010). 12.8.3 Tehdasalueen ferriarsenaattisakka-allas 4 Ferriarsenaattisakka-allas 4 on rakennettu kuparihienokuona-alue I:n päälle eristämällä sakka kuparihienokuonasta 2 mm HDPE-kalvolla. Ferriarsenaattisakka-allas 4:n pintarakenne on rakennettu vuosina 2011 2012. Ennen varsinaisten pintarakenteiden rakentamista on alueen kantavuutta lisätty tuomalla sille tehdasalueella muodostuneita, betoni- ja tiilijätteitä, Porin kupariteollisuuspuiston höyryputkilinjan tieltä kaivettuja maa-aineksia sekä rakeistettua nikkelikuonaa. Alueen 700 mm esipeittokerros on tehty rakeistetusta nikkelikuonasta. Tiivistyskerros on toteutettu bentoniittimatolla. Keinotekoisena eristeenä on käytetty 2 mm HDPE-kalvoa ja alueen kuivatuskerros on toteutettu salaojamatolla. Pintamaakerroksen rakentamisessa on käytetty valtatie 2:n perusparannustöistä saatuja materiaaleja. Pintamaakerroksen alaosan 300 mm vahvuinen

92 (212) 12.8.4 Lammaisten kaatopaikka IVa kerros, on seulottu alle 64 mm raekokoon. Seuraavassa 400 mm kerroksessa on käytetty samaa materiaalia kuin alaosassa, mutta ilman seulontaa. Materiaalista on poistettu ainoastaan yli 300 mm olevat kivet. Kasvukerrokseen on käytetty tehdasalueella olleita käyttötarkoitukseen soveltuvia materiaaleja. Ferriarsenaattisakka-allas 4:n sulkemisen loppukatselmus on pidetty 1.3.2013 (dnro VARELY/937/07.00/2012). Lammaisten IVa -kaatopaikka on kaivospadon tyyppisesti rakennettu ja vaiheittain korotettu patoallas. Alueella ei ole rakennettu pohjarakenteita. Kaatopaikan yläpinta tulee olemaan pintarakenteet mukaan lukien tasolla +50 N60. Penkereen ulkoluiskat ovat keskimäärin kaltevuudessa 1:3. Kaatopaikan ympärillä on suotoveden keräilyputkisto, jonka tarkoituksena on estää suotovesien pääsy orsiveteen. Alueelle on rakennettu vuosina 2006 2007 pintarakenteita koskeva koerakenne, jossa on tutkittu rakeistetun nikkelikuonan ja teräskuonan käyttöä kaatopaikan pintarakenteessa. Tutkimuksen kohteena on erityisesti se voidaanko teräskuonaa käyttää sitomaan rakeistetusta nikkelikuonasta liukenevia epäpuhtauksia. Koerakenteiden pinta-alat ovat 0,8 hehtaaria. Koerakenne koostuu molemmilla alueilla tiivistyskerroksena käytetystä bentoniittimatosta ja keinotekoisesta eristeestä, jona käytettiin 2 mm HDPEkitkakalvoa (AGRU). Kuivatuskerros on Porin puoleisella osalla rakennettu rakeistetusta nikkelikuonasta ja teräskuonaa on sijoitettu luiskan alaosaan salaojan ympärille. Lammainen IVb:tä lähempänä olevalla alueella teräskuona ja rakeistettu nikkelikuona on sekoitettu toisiinsa koko koerakenteen kuivatuskerroksen alueella seossuhteella 1:9. Hakemuksessa esitetään, että koerakenteiden tutkimus- ja tarkkailutulosten perusteella rakenteet muodostavat riittävän suojaavan, Valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja asetuksessa (331/2013) esitetyt vaatimukset täyttävän peittokerroksen ja ne voidaan jättää alueelle pysyväksi peittorakenteeksi olettaen, että rakenteiden alueilla muodostuvat suotovedet kerätään ja käsitellään jätevedenpuhdistusprosessissa ennen johtamista ympäristöön myös tulevaisuudessa. Lammainen IVa kaatopaikan peittäminen on käynnissä. Rakentaminen on aloitettu kaatopaikkojen IVa ja IVb väliin jäävästä välipohjarakenteesta 1. Välipohjarakenteen tiivistyskerros on toteutettu bentoniittimatolla. Keinotekoisena eristeenä on käytetty 2 mm HDPE-kitkakalvoa. Suojakerros on rakennettu 300 mm kuparihienokuonakerroksena. Rakenne on toteutettu niin, että Lammainen IVb:n pohjarakenteen yläreuna on avattu ja muotoiltu jatkokäyttöön sopivaksi. Pohjan 2 mm HDPE-kalvoa on käännetty noin 500 metrin matkalta Trisoplast-rakenteen päältä, niin että välipohjarakenteessa käytettävä bentoniittimatto on saatu asennettua vanhan kalvon alle. Pohjan HDPE-kalvo on käännetty bentoniittimaton päälle ja liitetty välipohjan kalvorakenteeseen hitsaamalla. Lakialueen pintarakenteen rakentaminen on aloitettu vuonna 2013. Rakenne koostuu bentoniittimatosta tehdystä tiivistyskerroksesta, jonka päälle on levitetty 1,5 mm HDPE-kalvo keino-

93 (212) 12.8.5 Lammaisten kaatopaikka IVb tekoiseksi eristeeksi sekä kuivatuskerroksesta, joka on toteutettu salaojamatolla. Pintakerros rakennetaan kivennäismaa-aineksesta ja kasvukerroksesta. Etelä-Suomen aluehallintoviraston 27.6.2011 antamassa päätöksessä (nro 42/2011/1, dnro ESAVI/44/04.08/2011) on määrätty, että IVa:n länsireuna peitettäisiin välipohjarakenteella seuraavan kuparihienokuonan kaatopaikan rakentamisen vuoksi. Kaatopaikan laajentamisesta Nakkilan suuntaan on kuitenkin luovuttu. Hakija on ilmoittanut että uuden kuparihienokuonan kaatopaikan rakentaminen on käynnissä Sievarissa ja välipohja tullaan rakentamaan em. lupapäätöksen mukaisena pintarakenteena. Lammainen IVb -kaatopaikalla on rakennettu pohjarakenteet valtioneuvoston päätöstä (861/1997) soveltaen siten, että kaatopaikalla kuivatuskerros on vain padon reunapenkereiden alla. Alue on jaettu luontaisten ominaisuuksiensa perusteella kahteen osaan, joiden rakennuspohjan vahvistaminen on toteutettu eri tavoin. Koheesiomaa-alue (noin 8,7 ha) on stabiloitu sementillä (15-20 kg/m 2 ), joka on levitetty tasaisena kerroksena alueelle ja sekoitettu maa-ainekseen jyrsimellä noin 150-200 mm syvyydellä. Tämän jälkeen pinta on tasattu ja tiivistetty. Hiekkamaan (noin 3,4 ha) alueelta on poistettu maa-aineksia 900 mm syvemmältä kuin koheesiomaa-alueelta ja poistetun maan tilalle on tuotu 900 mm silttimoreenikerros kolmena erikseen tiivistettynä kerroksena. Tiivistyskerros on tehty Trisoplast polymeeribentoniittimassasta, kerrospaksuudeltaan 100 mm. Keinotekoisena eristeenä on käytetty 2 mm HDPEkalvoa. Kalvo on suojattu vähintään 100 mm kuparihienokuonakerroksella. Kuivatuskerros on rakennettu osalle pohjaa ja se on tehty rakeistetusta nikkelikuonasta (500 mm). Aloituspadon runkorakenteessa on käytetty hiekkaa, jota oli aiemmin poistettu alueelta sekä puhdasta hiekkaa alueen ulkopuolelta. Padon suodatin on tehty rakeistetusta nikkelikuonasta ja sepelistä. Kuivatusta tehostamaan suodattimen juureen on asennettu salaojaputkisto. Aloituspadon sisäpintaan kuivatuskerroksen päälle on laitettu noin 100 mm kuparihienokuonaa ja ulkoreunaan kasvukerros. Alueen suotovedet palautetaan prosessiin tai johdetaan tehdasalueen jätevedenpuhdistamolle. Alue muodostuu kuparihienokuonasta tehdystä reunapenkereestä ja penkereen sisään jäävistä kahdesta altaasta, jotka eivät ole hydraulisessa yhteydessä toisiinsa. Lammainen IVb kaatopaikka tullaan täyttämään kerroksittain nostamalla kuparihienokuonasta rakennettuja reunapenkereitä lopulliselle tasolleen +50 N60. Aloituspengertä korotetaan luiskakaltevuudella 1:3 tasolle noin +33 N60. Tälle tasolle rakennetaan penkereeseen 12 m leveä tasanne ennen penkereen seuraavaa korotusvaihetta. Tämän jälkeen pengertä korotetaan luiskakaltevuudella 1:4 tasolle noin +39 N60, jonne rakennetaan 16 20 m leveä tasanne keventämään penkereen aiheuttamaa kuormitusta. Tämän jälkeen pengertä korotetaan jälleen kaltevuudella 1:4 tasolle noin +48 N60, jonka jälkeen tehdään loppumuotoilu. Pengerluiskan kokonaiskaltevuudeksi

94 (212) muodostuu 1:5,4. Lopullinen pinta tasataan lakialueelta minimikaltevuuteen 1:20. Lammaisten kaatopaikat IVa ja IVb on yhdistetty Lammainen IVa kaatopaikan kaakkoissivulle rakennettavalla tiiviillä välipohjarakenteella. 12.8.6 Ratala A -kaatopaikka 12.8.7 Ratalan kaatopaikan alueet I, II Kuva 22: Lammainen IVb -kaatopaikan pohjan vahvistus. Ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista Ratala A -kaatopaikan alueelta on otettu hiekkaa sulaton tarpeisiin. Tietoa siitä, miltä korkeustasolta sijoittaminen merkitylle vanhalle alueelle on aloitettu ja miten se suhteutuu esimerkiksi alueen pohjaveden korkeuteen, ei ole. Alueella ei ole tiivistä pohjarakennetta. Sen enimmäistäyttökorkeus on pintarakenteet mukaan lukien tasolla +56 N60, eli noin 22 25 m ympäröivää maanpintaa ylempänä. Alue on poistettu käytöstä vuonna 2007 ja suljettu vuosina 2009 2010 valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaisin pintarakentein. Pintarakenteen tiivistyskerroksen on toteutettu bentoniittimatolla. Kuivatuskerros on toteutettu salaojamatolla. Pintamaakerroksen rakentamisessa on hyödynnetty valtatie 2:n perusparannustöistä saatuja materiaaleja. Pintamaakerroksen alaosan 300 mm kerros, on seulottu alle 64 mm raekokoon. Seuraavassa 400 mm kerroksessa on käytetty samaa materiaalia kuin alaosassa, mutta ilman seulontaa. Materiaalista on poistettu ainoastaan yli 300 mm halkaisijaltaan olevat kivet. Kasvukerrokseen on käytetty alueelta aikaisemmin kuorittua puhdasta kasvukerrosta ja turvetta. Ratalan alueelle on rakennettu pintarakenteita vuosina 2009 3,5 hehtaarin alueelle ja vuonna 2010 4,8 ha alueelle. Kaatopaikka on siis peitetty laajennusalueiden reunaa lukuun ottamatta kokonaan. Ratalan A -kaatopaikan peittämisen loppukatselmus on pidetty 16.12.2010 (dnro VARELY/937/07.00/2010). Ratalan alkuperäisen alueen luoteispuolelle on rakennettu vuonna 2004 noin 1,5 hehtaarin kokoinen laajennusalue I. Laajennusalueen pohjarakenne koostuu kahdesta tiivisasfalttikerroksesta (ABT), joiden alapuolelle

95 (212) 12.8.8 Ratalan kaatopaikan alue IIIa ja IIIb on asennettu trisoplast-tiiviste. Alue on käytössä. Laajennusalue II on toteutettu kahdessa vaiheessa vuosina 2007 ja 2008 ja sen pinta-ala on noin 1,5 ha. Alueen pohjarakenne koostuu kahdesta tiivisasfalttikerroksesta (ABT, 50 mm ja 60 mm), joiden alapuolella on tiivis 400 mm moreenikerros (k >10-7 m/s). Lopullinen täyttötaso pintarakenteet mukaan lukien on +60 N60. Ratalan alue IIIa on rakennettu vuonna 2013 ja se on pinta-alaltaan 1,9 ha. Alueen pohjamaa on painuvaa, minkä takia pohjamaan päälle on rakennettu 600 3 500 mm vahvuinen täyttö- ja muotoilukerros. Tällä kerroksella pohja on saatu muotoiltua niin, että sen kaltevuus on lopullisessa täyttötilanteessa vähintään 1 %. Reunapenkereet on rakennettu moreenista, raekooltaan < 300 mm. Mineraalinen tiivistyskerros on tehty maabentoniittimassasta, mikä on levitetty alueelle kahtena noin 250 mm kerroksena. Keinotekoisena eristeenä on käytetty 2 mm HDPEkalvoa. Kalvon 200 mm suojauksessa on käytetty seulottua rakeistettua nikkelikuonaa (0-2 mm) ja kuivatuskerroksessa (2-10 mm). Kuivatuskerroksen päälle on levitetty suojahuopa. Ratalan kaatopaikan aluetta IIIb ei ole vielä rakennettu. Rakenteet suunnitellaan tehtäväksi kuten alueella IIIa. 12.8.9 Torttilan kaatopaikan kuparihienokuona-alueet II ja III Torttilan kuparihienokuonan kaatopaikalla ei ole pohjarakenteita, eikä kaatopaikkaa ole toistaiseksi peitetty. Alue rajautuu kaakkoispuolella kuonapatojen jäähdytyskenttään ja edelleen sadevesien tasausaltaaseen (ns. Serena). 12.8.10 Torttilan kaatopaikan ferriarsenaattisakka-allas 5 Kuparihienokuonan kaatopaikan päälle rakennetun ferriarsenaattisakkaaltaan pohjaeristyksenä on kaksinkertainen toispuoleisesti kitkapintainen HDPE-kalvo, joiden välissä on 300 mm:n kerros rakeistetusta nikkelikuonasta (raekuona). Kalvo on saumattu kaksoishitsauksella. Välikerroksessa on vuodontarkkailuputki. Altaan luiskakaltevuus on 1:3 tai loivempi. Altaan pohjan yleistaso on tasolla +33 N60, mutta vuodontunnistusta varten pohjatasoa on kallistettu pituussuunnassa altaan keskelle tasoon +32,50 N60. Nykyinen maapinnan korkeustaso alueen laella on +38 39 N60. Kaatopaikan lopullinen täyttökorkeus tulee hakemuksen mukaan olemaan pintarakenteet mukaan lukien tasolla +50 N60. Länsi- Suomen ympäristölupaviraston OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Boliden Harjavalta Oy:lle yhdessä 27.4.2007 (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y-97; nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154) antamissa ympäristölupapäätöksissä tasoksi on todettu 41 N60. Altaan vuodontarkkailuputki on asennettu altaan poikkisuunnassa alemman HDPE-kalvon päälle. Vuodontarkkailuputki on yhtenäinen tuulettuva putki,

96 (212) jonka molemmat päät on varustettu irrotettavalla päätetulpalla ja suojattu betonirenkaalla. Vesilietteisen ferriarsenaattisakan purkupaikalla pohjan HDPE-kalvoa on vahvistettu hitsaamalla toinen 2,0 mm:n levy altaan kulmataitteeseen ylhäältä alas asti. Lisäkaistan leveys on 2,0 m (1+1 m). Selkeytyneen veden poisto on järjestetty kolmen kaivon kautta. Kahden poistoputken lähtökorkeus on +40,0 N60 ja yhden +40,5 N60. Putkien kaltevuus kaivoihin on vähintään 2,5 %. Altaan reunapenkereiden ulkoluiskien kaltevuus on 1:3. Reunapenkereen ylätaso on +41 N60. Penkereen yläpinta on asfaltoitu. 12.8.11 Torttilan kaatopaikan rautasakka-altaat III, IV ja V Kuparihienokuonan kaatopaikan päälle rakennettujen rautasakka-altaiden rakenteet on kuvattu tämän päätöksen kanssa samanaikaisesti Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle annetussa päätöksessä (dnro ESAVI/148/04.08/2011) 13 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN 13.1 YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset Laitoksen toiminnan laajennuksia tai muutoksia on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukaisesti seuraavasti: - Ferriarsenaatti- ja rautasakka-altaiden sijoittamista Torttilan kuparihienokuona-alueen päälle on tarkasteltu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisesti 20.12.2000 Lounais-Suomen ympäristökeskukselle toimitetussa arviointiselostuksessa, josta ympäristökeskus on ympäristökeskus on yhteysviranomaisena antanut lausunnon 4.5.2001. Lausunnossa todetaan mm., että arviointiselostus antaa hankkeesta ja vaikutuksista kohtuullisen hyvän yleisluontoisen kuvan ja on kartta- ja kuva-aineistoineen havainnollinen, mutta puutteellinen. Arviointiselostuksessa ei ole kaikilta osin riittävästi otettu huomioon yhteysviranomaisen ohjelmasta antaman lausunnon sisältöä tai esitetty perustelua ao. asioiden huomioimatta jättämiselle. Yhteysviranomainen on katsonut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn täyttävän lain ja asetuksen vaatimukset tietyin lausunnossa tarkemmin esitetyin kohdin korjattuna. - Rikkihappotehtaan RH8 rakentamista ja rikkihappotehtaan RH6 korvaamista on tarkasteltu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisesti Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 24.22.2013 toimitetussa arviointiselostuksessa, josta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on yhteysviranomaisena antanut lausunnon 3.9.2014.

97 (212) 13.2 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Varsinainen tehdasalue on ollut vuosikymmenien ajan teollisen toiminnan aluetta, joten siellä ei ole luonnontilaista kasvillisuutta tai eläimistöä. Alueen luontoarvot ovat hyvin vähäisiä. Harjavallan alueen päästöt ilmaan ovat olleet suuret metallitehtaiden perustamisesta lähtien ja niiden seurauksena Harjavallan ja lähiympäristön metalli- ja happamoittava rikkikuormitus on jatkunut pitkään ja päästöjen vaikutukset näkyvät laajalla alueella. Päästöjen seurauksena alueen maaperään on kertynyt ympäristölle haitallisia raskasmetalleja. Harjavallan metalliteollisuuden päästöt ilmaan ovat vähentyneet merkittävästi 1990 - luvulta lähtien, mutta päästövähennyksistä huolimatta päästöistä aiheutuu edelleen ympäristön pilaantumista. Vaikka raskasmetalli-, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja ammoniakkipäästöt ovat vähentyneet olennaisesti, ne ovat edelleenkin merkittävät, kun otetaan huomioon vaikutusalueen aiempi kuormitus maaperään ja kaukokulkeumana tuleva hapan laskeuma sekä alueen happamoitumisherkkyys sekä pohjavesialueet. Metsämaan hajottajaeläimistö kestää vuonna 1998 tehdyn selvityksen perusteella Harjavallassa varsin korkeita metallipitoisuuksia. 0,5 km etäisyydellä Boliden Harjavalta Oy:n sulatosta koko maaperän hajottajaeliöstö oli hyvin vähäinen ja voimakkaasti muuttunut. Harjavallan alueen maaperäeläinyhteisössä ei voida kuitenkaan katsoa tapahtuneen metsäekosysteemin mittakaavassa suuria tai peruuttamattomia muutoksia. Putkilokasvit kestävät maaperän metalleja paremmin kuin ravinteita ulkopinnallaan ottavat sammalet ja jäkälät. Vuonna 1998 tehdyissä selvityksissä Harjavallan sulatosta kaakkoon suuntautuvalla kangasmetsien tutkimuslinjalla todettiin seuraavat kasvillisuuden vaurioalueet: 1) pahoin vaurioitunut alue, 0 1 km sulatosta, 2) vaurioitunut alue, 1 3 km, 3) lievästi vaurioitunut alue, 4 km ja 4) lievän vaikutuksen alue, 8 km. Metsämarjoista on tehty Harjavallassa metallikuormitustutkimuksia 1980- luvulla. Eri lajien ja kasvinosien metallipitoisuuksissa ilmenee selviä eroja. Marjat (0,5 1 km sulatolta) sisälsivät metalleja enemmän kuin suomalaiset marjat keskimäärin. Marjojen metallipitoisuuksien ei tutkimuksessa todettu muodostavan terveysvaaraa ihmiselle, mutta monivuotisten lehtien ja varsien metallipitoisuudet olivat korkeita. Kohonneita metallipitoisuuksia on todettu myös Harjavallan teollisuuden lähialueen sienissä. Havupuiden elinvoimaisuuden heikkenemisen taustalla on useita tekijöitä. Ilman epäpuhtauksien kuormituksella ja laskeuman varastoitumisella ekosysteemiin lienee oma osuutensa. Neulasten rikkipitoisuus on kuitenkin hieman laskenut viimeisen viiden vuoden aikana. Alueen voimakas typpikuormitus näkyy neulasten typpipitoisuuksien nousevana suuntauksena. Hiukkaspäästöjen väheneminen Harjavallassa näkyy sammalten metallipitoisuuksien huomattavana pienenemisenä, mutta pitoisuudet ovat edelleen korkeita.

98 (212) 13.3 Vaikutus pintavesiin Kuormitus pintavesiin kohdistuu Kokemäenjokeen Harjavallan voimalaitoksen yläpuolelle, jossa keskivirtaama on yli 200 m 3 /s. Laimennusolot ovat siten hyvät. Suurteollisuusalueen kuormitus kokonaisuudessaan näkyy keskivirtaamalla erityisesti sulfaattipitoisuuden nousuna (pitoisuusnousu keskivirtaamalla noin 20 %). Myös sähkönjohtavuus lisääntyy havaittavasti natriumin ja kloridin pitoisuuksien kohotessa. Typpipitoisuuteen vaikutus on varsin vähäinen jokiveden ennestään korkeiden pitoisuuksien takia. Em. parametrien osalta yhtiön vaikutus on vähäinen. Alivirtaamien aikana sulfaattipitoisuuden nousu on varsin tuntuva, koska pitoisuus noin kaksinkertaistuu. Myös typpipitoisuuden nousu on näinä ajankohtina havaittavissa, koska jokiveden typpipitoisuus on alivirtaaman aikana loppukesällä pienimmillään. Näin tarkasteltuna puhutaan kohtalaisen merkittävästä pistekuormittajasta, mutta keskivirtaamaan suhteutettuna pitoisuusnousu jää pieneksi (1,2 %). Suurteollisuusalueen pintavesien tarkkailussa on 2000-luvulla havaittu korkeita nikkelipitoisuuksia Kurkelanojassa ja Tattaranjoen alavirralla. Kurkelanojan vuosikeskiarvopitoisuus (2011: 0,275 mg/l) ylitti pintavesille asetetun laatunormin, joka on vuosikeskiarvolle 0,02 mg/l. Myös Tattaranjoen ylävirran kontrollipisteen vuosikeskiarvopitoisuus 0,065 mg/l ylitti laatunormin. Pintavesiin aiheutuu lievää nikkeli-, sinkki-, sulfaatti- ja molybdeenikuormitusta mahdollisesti orsi- ja pohjavesien purkautumisesta sekä mahdollisesti myös rautakuormitusta. Pintaveden laatu alueella on kuitenkin edelleen parantunut. Merialueella natriumin, kloridin ja sulfaatin vaikutukset häviävät murtoveden korkeisiin taustapitoisuuksiin. Jokialueella ja Pihlavanlahdella rajoittava ravinne on fosfori, joten rehevyys ei lisäänny kyseisellä vähäisellä typpipitoisuuden muutoksella. Lammaistenlahti on osa Pirilänkosken Natura 2000 -aluetta. Pintasedimentin nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet ovat olleet hyvin suuret Naturaalueella ja alkaneet kohota 2000-luvulla. Lammaistenlahdella vuonna 2007 otetuissa sedimenttinäytteissä 2 25 cm:n syvyydestä nikkelipitoisuus oli kaikissa näytteissä voimakkaasti kohollaan, enimmillään 580 mg/kg pintakerroksessa (0 2 cm). Kadmiumia oli eniten rantapisteiden pintasedimentissä (enimmillään 43 mg/kg), ja sen pitoisuudet korreloivat voimakkaasti nikkelipitoisuuden kanssa. Elohopeaa oli enemmän syvemmissä kerroksissa (20 25 cm) kuin pintasedimentissä, mikä johtuu vanhasta elohopeakuormituksesta. Sedimentissä olevat raskasmetallit voivat olla riski etenkin hapettomissa oloissa, koska haitta-aineita voi liueta veteen. Likaantuneiden sedimenttien sijainti voi muuttua pohjan virtausten mukana. Ulpukan haitta-ainepitoisuuksia on selvitetty jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella. Näytteistä määritettiin kromin, lyijyn, nikkelin, elohopean, kadmiumin ja kuparin pitoisuudet. Kuormituksen vaikutukset näkyivät selvästi ulpukoiden metallipitoisuuksissa vuonna 2010, mutta pitoisuudet

99 (212) olivat pienemmät kuin edellisessä näytteenotossa vuonna 2001. Nikkelin ja kuparin pitoisuudet olivat edelleen selvästi kohollaan Harjavallan patoaltaan ulpukoissa, ja myös lyijy- ja kadmiumkuormitus näkyi ulpukoiden pitoisuuksissa. Kromia todettiin vähäisiä määriä, mutta elohopeaa ei havaittu näytteissä lainkaan. Todettujen haitta-aineiden perusteella on oletettavissa, että myös alapuolisen Lammaistenlahden ja siten Pirilänkosken Natura 2000 -alueen vesikasveihin kertyy raskasmetalleja. 13.4 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Teollisuusalueen orsi- ja pohjavedet ovat laajalti pilaantuneita. Tehtaiden nykyinen normaalitoiminta ei tuoreimpien tutkimusten perusteella näytä aiheuttavan päästöjä maaperään, pohja- tai orsiveteen. Raaka-aineita ei varastoida eikä käsitellä maanvaraisesti alueilla. Säiliö-, purku- ja lastausalueilla on varoaltaat ja/tai säiliöissä kaksoisvaipat, joiden avulla mahdolliset vuodot havaitaan ja leviäminen estetään. Piha-alue on asfaltoitu, minkä päälle tulevat sadevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Torttilan rauta- ja kipsisakkojen kaatopaikka on rakennettu pohjarakenteiltaan vaarallisen jätteen kaatopaikan vaatimukset täyttäväksi. Alueella tehtävillä suojapumppauksilla pyritään hallitsemaan aiempina vuosikymmeninä likaantunutta orsivettä ja estämään sen virtaus pintavesiin ja pohjaveteen. Orsiveden nikkelipitoisuus on ollut koholla lähes koko tarkkailualueella. Korkeimmat pitoisuudet on viime vuosina todettu orsiveden keräysjärjestelmän kaivoissa 702K, 704K ja 707K, mutta ne eivät varsinaisesti kuvaa koko alueen orsiveden tilaa. Orsiveden havaintopisteiden korkeimpia pitoisuuksia on todettu tehdasalueen kaatopaikan pohjoispuolella sekä eteläpuolella radan varressa. Pitoisuusvaihtelu on suurta vuonna 2009 asennetuissa pisteissä 650O ja 651O, kun taas alueen muissa pisteissä pitoisuudet ovat pysyneet tasaisina ollen viimeiset viisi vuotta samaa suuruusluokkaa. Pohjaveden nikkelipitoisuuksien 2000-luvulla tapahtunut kehitys on vuoden 2004 paikkeilla tasaantunut selkeästi pohjaveden virtauskuvan mukaiseksi Vedenottamon pitoisuudet ovat olleet hienoisessa nousussa, samoin pohjavesipisteen 409P. Tehdasalueen aiemmin korkeat pitoisuudet etenkin pisteessä 503P ovat vuodesta 2004 olleet hyvin lähellä nollatasoa. Tämä viittaa siihen, että tehdasalueella ei ole jatkuvaa päästöä, vaan aikanaan maaperään ja veteen tapahtunut päästö kulkeutuu vedenottamolle laimentuen matkalla, mikä näkyy pienenä pitoisuuksien kohoamisena virtaussuunnassa. 13.5 Vaikutus ilmaan Yhtiön päästöt olennaisimmat päästöt ilmaan ovat rikkidioksidi, hiukkaset, metallit ja arseeni.

100 (212) Ilmanlaatuindeksillä tarkasteltuna ilmanlaatu Harjavallassa oli vuonna 2013 hyvä 13.6 Melun ja tärinän vaikutukset Toiminnasta aiheutuva melua on saatu lupakaudella pienennettyä siten, ettei toiminnasta aiheudu valtioneuvoston asetuksen (993/1992) mukaisten ohjearvojen ylityksiä normaalitoiminnassa. 13.7 Muut selvitykset 13.7.1 Viljelymaiden ja -kasvien raskasmetalli- ja arseenipitoisuuksien seuranta 13.7.1.1 Tutkimus 13.7.1.2 Nikkeli 13.7.1.3 Kupari Suurteollisuusalueen lähialueiden peltojen raskasmetalli- ja arseenipitoisuutta on velvoitettu selvittämään Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 12.12.2004 OMG Harjavalta Metals Oy:lle (nro 69/2004, dnro LSY-2002-Y-2) ja 8.7.2004 Harjavalta Copper Oy:lle (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) antamissa ympäristölupapäätöksissä. pitoisuutta Tutkimuskohteiksi oli vuonna 2003 valittu kolme lähellä tehdasta (noin 1.5 km, 1.8 km ja 1.8 km etäisyydellä) sijaitsevaa peltolohkoa. Kaksi peltolohkoa sijaitsi Harjavallan kunnan alueella ja yksi Nakkilan kunnan alueella. Tulosten perusteella lohkojen nikkelipitoisuus (totaali) ei ole muuttunut vuosina 2003, 2005 ja 2007. Millään tutkitulla peltolohkolla nikkelin pitoisuudet eivät olleet muuttuneet tilastollisesti merkitsevästi vuosista 2003 ja 2005 vuoteen 2007. Myöskään koko aineiston pitoisuuksien eroavuudet vuosina 2003, 2005 ja 2007 eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Yhdellä peltolohkolla pitoisuudessa on kuitenkin havaittavissa mahdollisesti nouseva suuntaus. Pitoisuudet eivät ylittäneet pilaantuneiden maiden kynnysarvoa (41,6 63,7 %). Nikkelin totaalipitoisuuksia näillä peltolohkoilla voidaan silti pitää hieman kohonneina (1,5 2,3 -kertaisia) verrattuna normaaleihin pitoisuuksiin. Helppoliukoinen nikkelipitoisuus ylitti suomalaisten peltojen keskiarvopitoisuuden selvästi kaikilla peltolohkoilla. Yhdellä peltolohkolla pitoisuus ylitti myös vertailuaineistossa esitetyn Suomen pelloista mitatun korkeimman helppoliukoisen nikkelin pitoisuuden. Viljelykasvien nikkelipitoisuudet olivat selvästi korkeampia (5 160 -kertaisia), kuin puhtaissa vertailunäytteissä. Ravintokasvien osalta muutosta ei voida tulosten perusteella arvioida, koska viljelykasvit ovat pääosin vaihtuneet. Tulosten perusteella yhdellä lohkolla (20) kuparipitoisuus on noussut tilastollisesti merkitsevästi vuosista 2003 ja 2005 vuoteen 2007. Kahdella muulla lohkolla (10 ja 30) mullan kuparipitoisuus oli kuitenkin korkeampi ja ylitti pilaantuneen maan kynnysarvon 3,0 37,5 %. Kuparin totaalipitoisuudet olivat 3,6 6,5-kertaisia verrattuna normaaleihin pitoisuuksiin.

101 (212) 13.7.1.4 Kadmium ja arseeni Helppoliukoinen kuparipitoisuus ylitti suomalaisten peltojen suurimman pitoisuuden selvästi kaikilla peltolohkoilla. Ko. pitoisuuksia pidetään suomalaisessa viljavuusluokituksessa arveluttavan korkeina. Viljelykasveissa kuparipitoisuudet oli 2 20-kertainen verrattuna puhtaisiin elintarvikenäytteisiin. Kuparille ja arseenille ei ole asetettu EY-tason enimmäispitoisuutta elintarvikkeissa. Viljelykasveissa kuparin ja kadmiumin ja arseenin pitoisuudet olivat 2 20- kertaisia verrattuna puhtaisiin elintarvikenäytteisiin. Vehnän, ohran ja perunan kadmiumpitoisuudet kuitenkin alittivat elintarvikkeille asetetut EY:n enimmäispitoisuudet 19 80 %. Arseenille enimmäisarvoja ei ole asetettu. 14 TARKKAILU 14.1 Yleistä Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan tehtaiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma on toimitettu hyväksyttäväksi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen 27.12.2010. Suunnitelma on toimitettu myös hakemuksen liitteenä aluehallintovirastolle. Keräysöljyn käyttöä koskeva tarkkailusuunnitelman lisäys on toimitettu Etelä-Suomen aluehallintovirastoon osana keräysöljyn käyttöä koskevaa ympäristölupahakemusta. Tältä osin päätös on annettu 7.2.2014 (ESAVI/212/04.08/2013). Käytön tarkkailu perustuu tuotantotoiminnan jatkuvaan ja reaaliaikaiseen tarkkailuun, joka toteutetaan nykyaikaisin prosessinohjausjärjestelmin. Päästöjä ilmaan tarkkaillaan jatkuvatoimisin hiukkasmittauksin nikkelikuivaamon, kuparikuivaamon ja ison piipun (140 m) sulaton haaroissa ja rikkidioksidimittauksin nikkelikuivaamon sekä ison piipun sulaton ja rikkihappotehtaan haaroissa olevilla analysaattoreilla. Päästöt Kokemäenjokeen analysoidaan vuorokausikohtaisista keruunäytteistä. Kaatopaikoille sijoitetun kuparihienokuonan laatua seurataan vuorokausitasolla, Rakeistetun nikkelikuonan (raekuonan) koostumus lasketaan kalenterivuoden lopussa eräkohtaisista näytteistä ja ferriarsenaattisakan analyysit tehdään vuorokausinäytteistä kerätystä kuukausinäytteistä. Prosessijätteiden liukoisuudet määritetään kuukausittaisista keruunäytteistä. 14.2 Käyttötarkkailu 14.2.1 Raaka-aineiden laaduntarkkailu Tehtaalle tulevat raaka-aine-erät (rikasteet ja sekundääriset materiaalit) punnitaan ja niiden koostumus analysoidaan omassa laboratoriossa. Tuotantotarveaineiden (kuten öljyt, prosessikaasut, koksi ja hiekka) laadunvalvonta perustuu toimittajien kanssa tehtyihin sopimuksiin ja toimittajilta saatuihin tietoihin.

102 (212) 14.2.2 Keräysöljyn määrän ja laadun tarkkailu Liekkiuuneissa ja uppopoltinhaihduttamolla voidaan käyttää jäteluokkiin 130205*, 130206* ja 130208* kuuluvia keräysöljyjä. Keräysöljylle määrättyjä laatuvaatimuksia (ESAVI/59/04.08/2011) seurataan hakijan sekä keräysöljyn toimittajan puolesta neljästi vuodessa. 14.2.3 Ilmaan johdettavien päästöjen erotinlaitteiden käyttötarkkailu Letkusuodattimien toiminnan tarkkailu perustuu paine-eron seurantaan automaatiojärjestelmän kautta. Nikkelikuivaamon letkusuodattimelta tulevat poistokaasut johdetaan nikkelikuivaamon piippuun, jossa on jatkuvatoiminen hiukkasmittaus. Kuparikuivaamon letkusuodattimien poistokaasut johdetaan kuparikuivaamon piippuun, jossa on jatkuvatoiminen hiukkasmittaus. Ventilaatio- ja KLS-suodattimien poistokaasut johdetaan ison piipun sulaton haaraan, jossa on jatkuvatoiminen hiukkasmittaus. Puhdistinlaitteiden toiminnan seurannasta vastaa sulaton keskusvalvomooperaattori. Anodivalimon kaksoispyörrepesuri käynnistyy automaattisesti valun alkaessa automaatiojärjestelmän ryhmäkäynnistys-painikkeesta, josta käynnistyy samanaikaisesti muitakin anodivalun suorittamisen kannalta välttämättömiä laitteita. Puhdistinlaitteen toiminnan seurannasta vastaa anodivalimon operaattori. Nikkelikivien rakeistuskaasujen pesuri on kytketty automaatiojärjestelmään, jolloin pesuri käynnistyy automaattisesti rakeistuksen alkaessa. Pesuri voidaan käynnistää tarvittaessa myös manuaalisesti. Pesurin toimintaa (mm. virtauksia, ph:ta ja lämpötiloja) seurataan automaatiojärjestelmän kautta. Seurannasta vastaa sulaton keskusvalvomo-operaattori. 14.2.4 Jokeen johdettavien vesijakeiden ja jätevedenpuhdistamon käyttötarkkailu Jätevedenpuhdistamon toimintaa sekä tulevan- ja poistuvan veden ominaisuuksia seurataan reaaliaikaisilla mittauksilla. Tulevan veden johtokykymittauksen perusteella voidaan tuleva vesi ohjata jätevesilaitoksen ohi sadevesialtaaseen, josta se johdetaan hallitusti käsittelyyn. Jätevedenpuhdistamolle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä lasketaan päivittäiset metallikuormitukset (kg/d), pohjautuen analyysituloksiin ja virtaamaan. Laitoksen puhdistustehoa seurataan laskemalla metallien ja arseenin talteensaannit, jotka raportoidaan kuukausiraportin yhteydessä. Läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin tarkkailu. Kokemäenjokeen johdetaan vesiä läntistä viemäriä ja jäähdytysvesiviemäriä pitkin. Molemmissa viemäreissä on jatkuvatoimiset näytteenottimet sekä virtausmittaukset. Läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin vesistä kerätään automaattisilla näytteenottimilla vuorokausikohtainen kokoomanäyte. Näytteenottotaajuuksia ei ole suhteutettu virtausnopeuteen, sillä se on vuorokausitasolla suhteellisen vakio. Yhtiön laboratoriossa noin 8 litran näyte jaetaan näytefraktioiksi vedenjakolaitteistolla. Näytteet käsitellään typpihapolla (HNO 3 ) ja suodatetaan

103 (212) nitraattisuodattimen (0,45 µm) läpi. Suodattimeen jäänyt kiintoaine liuotetaan totaaliliuotuksena typpi- ja suolahapoilla (HNO 3, HCl). Tämän jälkeen liuotettu kiintoaine ja suodos yhdistetään analysointia varten. Metallipitoisuuksien määrittämisessä sovelletaan standardia (SFS-EN ISO 11885, Water quality. Determination of selected elements by inductively coupled plasma optical emission spectrometry (ICP-OES)). Elohopeapitoisuudet analysoidaan CV-AFS -tekniikalla standardin (SFS-EN 13506, Water quality. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry) mukaisesti. Molempia standardeja sovelletaan näytteen myös esikäsittelyn osalta (totaaliliuotus). Läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin määritysten toteamisrajat, määritysrajat ja analytiikan mittausepävarmuus on esitetty taulukossa 14. Mittausepävarmuuden laskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) MUkit-ohjelmaa (Measurement Uncertainty Kit). 14.3 Päästötarkkailu 14.3.1 Jäte- ja jäähdytysvesien tarkkailu Vuoden 2015 alusta päästömääritystä varten kerätään virtausmäärään suhteutettu kalenterikuukauden keruunäyte läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin kautta Kokemäenjokeen johdetusta vedestä. Analysoivaa laboratoriota ei ole vielä valittu, mutta tarjouspyynnössä on pyydetty tiedot analysoinnissa käytettävistä standardeista sekä LOD:tä, LOQ:ta ja analytiikan kokonaisepävarmuutta koskevat tiedot. Kadmiumin, lyijyn, elohopean ja nikkelin tulokset on pyydetty analysoimaan liukoisina pitoisuuksina. Muiden metallien tulokset tulee esittää kokonaispitoisuuksina. Näytteistä analysoidaan seuraavat parametrit seuraavin menetelmin: Taulukko 36: Jätevesien tarkkailu; parametrit määritysrajoineen. Parametri Tarkkailusuunnitelman mukaiset tiedot (5 Syken suositus Menetelmä LOD (1 (µg/l) LOQ (2 (µg/l) Mittausepävarmuus (%) LOQ (µg/l) Mittausepävarmuus (%) (4 As ICP- MS 1 20 Cd ICP- MS 0,1 20 Co ICP- MS Cr ICP- MS 0,5 20 Cu ICP- MS 0,5 20 Fe ICP- MS Mo ICP- MS - Ni ICP- MS - Pb ICP- MS 0,5 20 Sb ICP- MS - Zn ICP- MS 5 20 Hg CV-AFS 2- SO 4 1) Toteamisraja, (LOD, Limit of detection) 2) Määritysraja, (LOQ, Limit of quantification), luvanhaltijan ilmoituksen mukaan 10 LOD

104 (212) 3) Suomen ympäristökeskuksen julkaisemat (ympäristöhallinnon ohjeita 4/2013) suositukset jätevesistä mitattavien parametrien määritysrajoille (mittausepävarmuus = 20 %). Käyttötarkoituksesta riippuen määritysrajat voivat suosituksen mukaan olla 10 100 kertaa suuremmat. 4) Suosituksen mukainen mittausepävarmuus tiivistetysti esitettynä. Muille kuin metalleille epävarmuus lähellä määritysrajaa suurempi kuin taulukossa esitetty 5) Tietoja ei ole esitetty analyysimenetelmän muuttumisen jälkeen Laboratorio osallistuu Suomen ympäristökeskuksen (Syke) järjestämiin vertailumittauksiin, mutta laboratorio ei ole akkreditoitu. 14.3.1.1 Jäähdytys- ja lauhdevesien tarkkailu Jäähdytysvesiviemärin vesistä kerätään automaattisilla näytteenottimilla kokoomanäyte, joka edustaa yhden vuorokauden vesimäärää. Jäähdytysvesiviemärin automaattinen näytteenotin kerää näytettä 10 litran kannelliseen muoviastiaan noin 50 ml 15 minuutin välein. Näytteenoton taajuutta ei ole suhteutettu virtausnopeuteen. Näytteet esikäsitellään ja analysoidaan arkipäivisin. Viikonlopun aikana kerätyt näytteet analysoidaan maanantaisin. Näytteiden analysointi tapahtuu kuten läntisen viemärin jätevesinäytteillä. 14.3.2 Ilmaan johdettavien päästöjen päästötarkkailu 14.3.2.1 Rikkidioksidi (SO 2 ). Ison piipun sulaton haaran poistokaasut (ventilaatio- ja KLS-suodattimien kautta) sekä ison piipun rikkihappotehtaan haaran poistokaasut (RH6 ja RH7) ovat jatkuvatoiminen rikkidioksidipitoisuuden mittauksen piirissä. Myös nikkelikuivaamon poistokaasut ovat jatkuvatoimisen rikkidioksidipitoisuuden mittauksen piirissä. Lisäksi rikkidioksidipitoisuutta mitataan nikkelikiven rakeistuskaasujen poistokaasuista neljä kertaa vuodessa. Nikkelikiven rakeistuskaasujen jatkuvatoimisen mittauksen mahdollisuutta selvitetään parhaillaan. Konvertterihallin rikkidioksidipäästöä on seurattu vuodesta 2010 alkaen. Käsittelyn ja mittauksen ulottumattomissa olevia hajapäästöjä muodostuu myös erilaisissa häiriötilanteissa, joita ovat esimerkiksi vuodot kaasulinjassa tai laitteissa sekä sähkökatkosten aiheuttamat laitehäiriöt. Nämä eivät ole mittausten piirissä eikä niiden määrä ole erikseen arvioitu Vuotojen nopean havaitsemisen tehostamiseksi rikkihappotehtaiden ympäristöön on asennettu SO 2 -haistelijoita. Sulaton, rikkihappotehtaiden ja nikkelikuivaamon rikkidioksidipäästön määrittäminen perustuu jatkuvatoimisiin rikkidioksidipitoisuus- ja virtausmittauksiin. Päästölaskenta tehdään minuuttitason tiedoista automaatiojärjestelmässä. Päästölaskenta tehdään HAIR-järjestelmässä. Päästömittausten luotettavuus varmistetaan säännöllisellä kalibroinnilla, ennakkohuollolla sekä mittalaitteiden tarkastuksilla. Lisäksi yhtiön laboratorio tekee vertailumittaukset jatkuvatoimisten rikkidioksidimittareiden toimivuuden varmistamiseksi. Kaasumäärän vertailumittaus tehdään soveltaen standardia (SFS-EN 13284). Laboratorion vertailumittauksen näyttäessä 15 % eroa jatkuvatoimiseen mittaukseen nähden, tarkastetaan jatkuvatoimisen mittalaitteen toiminta kunnossapitoyrityksen tai laitetoimittajan toimesta. Vertailumittaus uusitaan ja jos kolmen peräkkäisen vertailumittauksen ja jatkuvatoimisen mittalaitteen ero on 15 % asetetaan järjestelmän korjauskerroin.

105 (212) 14.3.2.2 Hiukkaset 14.3.2.3 Metallit ja arseeni Konvertterihallin rikkidioksidipäästö perustuu vuonna 2010 tehtyihin mittauksiin konvertterihallin itä- ja länsipäistä. Mittausten perusteella konvertterihallin rikkidioksidipäästöön vaikuttivat konvertterihallissa tehtävät toimenpiteet: kupariliekkisulatusuunin kivireikien avaamiset ja konverttereiden puhallukset sekä nikkeliliekkisulatusuunin ja -sähköuunin kivireikien avaamiset. Mittausjakson tulosten perusteella on tehty laskentakaava, johon edellä mainittujen toimenpiteiden lukumäärät päivittämällä saadaan arvio konvertterihallista aiheutuvasta rikkidioksidipäästöstä. Nikkelikivien rakeistuksien rikkidioksidipäästö perustuu Boliden Harjavallan Harjavalta Oy:n laboratorion rakeistuskaasupesurista tekemään päästömittaukseen. Mittaus tehdään kaksi kertaa vuodessa ja päästömäärä suhteutetaan rakeistuspesurin kuukausikohtaisen käyttömäärään. Rkkidioksidin hajapäästöjä muodostuu erilaisissa häiriötilanteissa, joita ovat esimerkiksi vuodot kaasulinjassa tai laitteissa sekä sähkökatkosten aiheuttamat laitehäiriöt. Nämä eivät ole mittausten piirissä eikä niiden määrä ole erikseen arvioitu. Kuparikuivaamossa, nikkelikuivaamossa ja ison piipun (140 m) sulaton haarassa vuorokausitason hiukkaspitoisuutta seurataan jatkuvatoimisin hiukkaspitoisuusmittauksin. Hiukkaspitoisuutta on tarkkailtu jatkuvatoimisesti kupari- ja nikkelikuivaamojen sekä ison piipun sulaton haarasta 25.6.2008 alkaen. Hiukkaspäästö on laskettu jatkuvatoimisten mittausten perusteella 1.1.2009 alkaen. Anodivalimon toimintojen (poistokaasuputket, muottimaalaus, pesurit) hiukkaspäästö perustuu Boliden Harjavalta Oy:n laboratorion kaksi kertaa vuodessa tekemiin päästömittauksiin standardin (SFS-EN 13284) mukaisesti. Mittauksen yhteydessä määritetään myös päästökohteen kaasumäärä. Hiukkaspitoisuuden ja kaasumäärän tulosta saadaan mittauskertakohtainen päästömäärä. Päästömäärä suhteutetaan kuukausitasolla anodivalimon käyttötuntimääriin. Nikkelikivien rakeistusten hiukkaspäästö perustuu Boliden Harjavalta Oy:n laboratorion kaksi kertaa vuodessa rakeistuskaasupesurista tekemään päästömittaukseen standardin (SFS-EN 13284) mukaisesti: Kiinteät päästölähteet. Mittauksen yhteydessä määritetään myös päästökohteen kaasumäärä. Päästömäärä suhteutetaan rakeistuspesurin päällä oloaikaan. Nikkelisähköuunin kuonanrakeistuksen huuvan kautta aiheutuva hiukkaspäästö perustuu kuonanrakeistushuuvasta tehtyyn kertamittaukseen vuodelta 2008. Ison piipun sulaton haarasta yhtiön laboratorio kerää hiukkasnäytteen ja analysoi suodattimelle kerätyn näytteen alkuaineiden (Cu, Ni, Zn, As, Pb ja Cd) pitoisuudet ICP-OES -tekniikalla ja Hg CV-AFS -tekniikalla. Pitoisuuksien

106 (212) 14.3.2.4 Mittausepävarmuus. perusteella lasketaan komponenttien osuudet kokonaishiukkasmäärästä. Cu, Ni, As, Hg määritetään sekä suodattimelle kertyneestä kiintoaineesta että kaasufaasiin kertyneistä haihtuvista yhdisteitä. Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan käytetään laskennassa määritysrajaa. Kiintoaineen osalta päästö lasketaan kertomalla kiintoaineen metallipitoisuus kokonaishiukkasmäärällä ja huurun osalta kertomalla huurusta analysoitu pitoisuus tarkastelukuukauden aikana isosta piipusta johdetun poistokaasun määrällä. Lopullinen päästö suhteutetaan sulattojen käyntituntimääriin niin, että jos molempien sulattojen samanaikainen pysähdyksissä olo esimerkiksi vuosihuollon aikana vähentää käyntituntimääriä. Kuparikuivaamon syöttöseoksesta otetaan näyte automaattisella näytteenottimella neljän tunnin välein. Näytteestä analysoidaan yhtiön laboratoriossa ja yönäytteiden osalta sulatolla metallien (Cu, Ni, Zn, Pb) ja arseenin osuudet XFR-tekniikalla. Jatkuvatoimisen hiukkaspitoisuusmittauksen ja virtausmittauksen perusteella laskettu kuukausikohtainen hiukkaspäästö jaetaan päästökomponenteille XRF-analyysin pitoisuuksien perusteella. Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan käytetään päästölaskennassa määritysrajaa. Kuukausikohtainen päästö lasketaan kertomalla kiintoaineen metallipitoisuus kokonaishiukkasmäärällä. Molemmat suhteutetaan kuivaamon kuukausikohtaiseen käyntituntimäärään. Nikkelikuivaamon hiukkaspäästö on niin pieni, että siitä ei tehdä eikä arvioida metallikohtaisia pitoisuuksia. Anodivalimon toiminnoista muodostuvat metalli- ja arseenipäästöt määritetään hiukkaspäästömäärityksen yhteydessä. Suodattimelle kerätyn näytteen alkuaineiden (Cu, Ni, Zn, As, Pb ja Cd) prosenttiosuus analysoidaan ICP-OES -tekniikalla yhtiön laboratoriossa. Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan käytetään laskennassa määritysrajaa. Metallikohtainen päästö lasketaan kertomalla kiintoaineen metallipitoisuus kokonaishiukkasmäärällä. Saatu mittauskohtainen päästö suhteutetaan anodivalimon käyntituntimäärään kuukaudessa. Tulosten epävarmuus lasketaan ilmaan johdettavien päästöjen osalta VTT:n julkaisun Determination of uncertainty of automated emission measuring systems under field conditions using a second method as a reference mukaisesti. Mittausepävarmuuden arviointi on tehty 95 %:n luottamusvälillä. Epävarmuuslaskenta päivitetään vuosittain.

107 (212) Taulukko 37: Tarkkailusuunnitelmassa esitetyt mittausepävarmuudet ilmaan johdettaville päästöille. Päästökohde Parametri Mittausepävarmuus (%) v. 2012 v.2013 Sulaton iso piippu SO 2 32 40 Kaasumäärä 11 21 Rikkihappotehtaan häntäkaasu Nikkelikuivaamo Kuparikuivaamo hiukkaset 44 71 SO 2 36 16 Kaasumäärä 23 11 SO 2 22 32 Kaasumäärä 32 43 Hiukkaset Määritystä ei ole tehty Kaasumäärä 28 50 Hiukkaset 77 (v.2012) 39 14.3.2.5 Päästön määrittämiseen liittyvät poikkeustilanteet Jatkuvatoimisten mittalaitteiden vikaantuessa hetkellisesti ei päästölaskentaa muuteta. Yli vuorokauden kestävissä vikatilanteissa puuttuva päästömäärä arvioidaan vikaantumista edeltävän, luotettavaksi arvioidun, tuloksen ja seuraavan vuorokauden päästölukujen perusteella käyttäen pääsääntöisesti näiden keskiarvoa ellei parempaa tietoa ole käytettävissä. Tilanteen pitkittyessä Boliden Harjavallan laboratorio tekee kertaluoteisia pitoisuus- tai virtausmittauksia, joita käytetään päästön määrittämisessä. 14.3.2.6 Keräysöljyn polton päästötarkkailu Rikkihappotehtaan poistokaasujen seuraavia pitoisuuksia mitataan jatkuvatoimisesti: typenoksidi (NO x ), rikkidioksidi (SO 2 ), hiilimonoksidi (häkä, CO) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC). Päästölaskentaa varten savukaasusta mitataan jatkuvatoimisesti myös tilavuusvirtausta, vesihöyry- ja happipitoisuutta. Mittalaitteiden ja mittausjärjestelmien luotettavuudesta huolehditaan standardin (SFS-EN 14181) mukaisesti. QAL2-menettely (Quality Assurance Level 2). Mittalaitteistot kalibroidaan ja validoidaan standardin (SFS-EN 14181) QAL2-menettelyn mukaisesti ulkopuolisen akkreditoidun laboratorion tekemillä vertailumittauksilla puolen vuoden sisällä siitä kun keräysöljyn poltto on aloitettu. Tämän jälkeen QAL2-menettely toistetaan kolmen vuoden välein. QAL2 -menettelyssä tarkistetaan mittalaitteen toiminta ja todetaan sen luotettavuus. AST-menettely (Annual Surveillence Test). Standardin (SFS-EN 14181) mukaisella AST-menettelyllä valvotaan vuosittain laitteiden toimintaa ja varmistetaan mittausten laadukkuus. Mittalaitteiden toimittaja tekee menettelyn toiminnalliset testit laitteiden vuosihuollon yhteydessä. Kaikkien päästökomponenttien vertailumittaukset tekee ulkopuolinen akkreditoitu laboratorio. Tilavuusvirtausmittauksen vertailun suorittaa yhtiön laboratorio soveltaen standardia (SFS-EN 13284). QAL3. Mittalaitteissa on sisäänrakennettu tarkastusjärjestelmä (käytönaikainen laadunvarmistus). Laite tekee 10 minuutin kestoisen sisäisen toimivuustarkastuksen kerran vuorokaudessa. Kunnossapitoyrityksen edustaja tarkastaa laitteen näyttämän vertailukaasulla kerran kuukaudessa.

108 (212) 14.3.3 Melun tarkkailu Jatkuvatoimiset mittaukset. Mittaustulosten hylkäämistä seurataan laitteistojen tietoihin kirjautuvista huolto tai toimintahäiriöistä. Näin voidaan seurata, että mikäli jatkuvatoimisissa päästömittauksissa hylätään jonakin vuorokautena enemmän kuin viisi puolen tunnin keskiarvoa kyseisen päivän mittaustulokset hylätään. Koska toimintahäiriöt ja huollot kirjautuvat järjestelmiin voidaan seurata, että vuodessa ei hylätä useamman kuin 10 vuorokauden mittauksia. Typenoksidit (NO x ), hiilimonoksidi (häkä, CO) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) mitataan jatkuvatoimisesti yhden mittausjakson (1 viikko) aikana kerran vuodessa. Raskasmetallit, polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) mitataan kerran vuodessa mittausjakson (1 viikko) aikana. Tämä on arvioitu riittäväksi, koska koetoiminnan aikana raskasmetallien sekä PCDD/F -yhdisteiden pitoisuudet olivat alhaiset ja koska keräysöljy ei ominaisuuksiltaan eroa käytössä olevasta polttoöljystä. Raskasmetallien sekä PCDD/F-yhdisteiden päästöihin voidaan vaikuttaa polttoprosesseilla ja puhdistinlaitteilla, kuten on kuvattu keräysöljyn käytön ympäristölupahakemuksessa. Keräysöljyn käyttöön liittyvät mittaukset tehdään menetelmillä, jotka on kuvattu CEN:n, ISO:n ja kansallisissa standardeissa. Hakemuksessa on esitetty seuraavat esimerkit käytettävistä mittausmenetelmistä: - SO 2 - ja NO x -pitoisuudet: UV-fluoresenssi ja kemiluminesessi. - O 2 -mittaukset: paramagnetiikka. - CO/CO 2 -mittaukset: IR. - Hiilivetyjen kokonaismäärä: FID. - HCl -ja HF-pitoisuudet määritetään absorptioliuosnäytteistä, analyysimenetelmät IC-tekniikka (HCL) ja ioniselektiivinen elektrodi (HF) - Raskasmetallit analysoidaan sekä hiukkas- että kaasufaaseista, analyysimenetelmä: ICP-MS. - PCDD/F yhdisteet mitataan jaksottaisella näytteenottomenetelmällä ja analysoidaan yhdistetystä näytteestä, analyysimenetelmä: korkearesoluution massaspektrometri, tulosten varmentamiseen käytetään nollanäytteitä ja spiikattuja näytteitä (PCDD/F). Ympäristömelumittauksia on hakemuksen liitteenä olevan tarkkailusuunnitelman mukaan tarkoitus tehdä kolmen vuoden välein merkittävien melulähteiden osalta. Tarkkailu toteutetaan seuraavasti: - Tarkkailusuunnitelman liitteessä erikseen mainitut melulähteet mitataan kolmen vuoden välein. - Uusien merkittäviksi arvioitujen melulähteiden melupäästöt mitataan ensimmäisen kerran vuoden sisällä käyttöönotosta ja jatkossa aina muiden lähteiden mittausten yhteydessä. - Kohteista mitataan äänitehotasot ja verrataan saatuja tuloksia aiempiin mittauksiin.

109 (212) 14.3.4 Jätteiden laadun ja määrän tarkkailu 14.3.4.1 Kuparihienokuona - Laskennallinen mallinnus tehtaan melulähteiden vaikutuksesta ympäristöön päivitetään, mikäli tehtyjen mittausten perusteella on syytä epäillä melutason kohoamista lähialueilla. Kuparihienokuonan perusmäärittelytutkimukset ja arvio kaatopaikkakelpoisuudesta on tehty vuonna 2010 kerätyistä osanäytteistä. Perusmäärittely ja kaatopaikkakelpoisuuden arviointi tehdään viiden vuoden välein. Kuparihienokuonan liukoisuustestit tehdään standardissa (SFS-EN 12457-3) kuvatulla kaksivaiheisella ravistelutestillä. Tuloksia verrataan asetettuihin raja-arvoihin (VNa 331/2013). Kuparihienokuonan tuloksia verrataan vaarallisen jätteen sijoittamisen kelpoisuusperusteisiin. Analysoitavat parametrit ovat As, Sb, Cu, Pb, Zn ja Hg. Vuoden 2015 alusta kuukausitason liukoisuusrajan ylitys em. parametrien osalta raportoidaan lainsäädäntörajan rikkomiseen verrattavana luparajarikkomuksena huomioiden mittausepävarmuus. Mittausepävarmuuden arvioinnissa on osittain käytetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) MUkit-ohjelmaa (Measurement Uncertainty Kit). Tarkkailusuunnitelmassa esitetyt mittausepävarmuudet ovat 10 20 %. Kuparihienokuonan laadun tarkkailua varten automaattinen näytteenotin ottaa kuonarikastamolla kuparihienokuonasta näytteen puolen tunnin välein. Puolen tunnin näytteistä yhdistetään neljä kokoomanäytettä vuorokaudessa. Näytteet kuivataan, jauhetaan ja briketöidään yhtiön laboratoriossa. Raakabriketistä analysoidaan XRF-tekniikalla Fe, SiO 2, Cu, Ni, Zn, Pb, As, S ja Co. Yksittäisistä analyysituloksista lasketaan vuoden lopussa kuparihienokuonan laatua kuvaava keskiarvo. Yksittäisnäytteistä kootaan lisäksi vuosinäyte, josta Cd ja Mo analysoidaan ICP-OES, F-AAS tai ETA-AAS -tekniikoilla (liuotettu näyte). Kuparihienokuonan koostumusta ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia seurataan seuraavien parametrien avulla: kupari, arseeni, sinkki, nikkeli, antimoni, lyijy ja rauta. Pitoisuuksien vuosikeskiarvot raportoidaan vuosiraportissa. 14.3.4.2 Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) Rakeistetun nikkelikuonan perusmäärittelytutkimukset ja arvio kaatopaikkakelpoisuudesta on tehty vuonna 2010 kerätyistä osanäytteistä. Perusmäärittely ja kaatopaikkakelpoisuuden arviointi tehdään viiden vuoden välein. Rakeistetun nikkelikuonan liukoisuustestit tehdään standardissa (SFS-EN 12457-3) kuvatulla kaksivaiheisella ravistelutestillä. Tuloksia verrataan asetettuihin tavanomaisen jätteen ja vakaan reagoimattoman ongelmajätteen yhdessä sijoittamisen kelpoisuusperusteisiin raja-arvoihin (VNa 331/2013). Vuoden 2015 alusta kuukausitason liukoisuusrajan ylitys (Ni, Co) raportoidaan lainsäädäntörajan rikkomiseen verrattavana luparaja-

110 (212) 14.3.4.3 Ferriarsenaattisakka 14.3.4.4 Palautuskuona rikkomuksena huomioiden mittausepävarmuus. Tarkkailusuunnitelmassa esitetty mittausepävarmuus nikkelille on 20 %. Mittausepävarmuuden arvioinnissa on osittain käytetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) MUkit-ohjelmaa (Measurement Uncertainty Kit). Jokaisesta nikkelisähköuunin kuonanlaskusta otetaan näyte, joka jauhetaan ja siitä valmistetaan raakabriketti Boliden Harjavalta Oy:n laboratoriossa, jossa siitä analysoidaan XRF-tekniikalla Fe, SiO 2, Cu, Ni, ja Zn. Yksittäisistä analyysituloksista lasketaan vuoden lopussa raekuonan laatua kuvaava keskiarvo. Yksittäisnäytteistä kootaan lisäksi vuosinäyte, josta analysoidaan Pb, Cd ja As ICP-OES-, F-AAS- tai ETA-AAS - tekniikalla (liuotettu näyte). Rakeistetun nikkelikuonan koostumusta ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia seurataan seuraavien parametrien avulla: kupari, arseeni, sinkki, nikkeli, lyijy, kadmium ja rauta. Pitoisuuksien vuosikeskiarvot raportoidaan vuosiraportissa. Ferriarsenaattisakan perusmäärittelytutkimukset ja arvio kaatopaikkakelpoisuudesta on tehty vuonna 2010 kerätyistä osanäytteistä. Perusmäärittely ja kaatopaikkakelpoisuuden arviointi tehdään viiden vuoden välein. Ferriarsenaattisakan liukoisuustestit tehdään standardissa (SFS-EN 12457-3) kuvatulla kaksivaiheisella ravistelutestillä. Tuloksia verrataan asetettuihin raja-arvoihin (VNa 331/2013). Ferriarsenaattisakan tuloksia verrataan vaarallisen jätteen sijoittamisen kelpoisuusperusteisiin. Vuoden 2015 alusta kuukausitason liukoisuusrajan ylitys seuraavien parametrien (As, Pb, Zn, Hg, Ni, SO 2-4, Cd) osalta raportoidaan lainsäädäntörajan rikkomiseen verrattavana luparajarikkomuksena huomioiden mittausepävarmuus. Mittausepävarmuus on tarkkailusuunnitelmassa em. parametreille arvioitu olevan 5 20 %. Mittausepävarmuuden arvioinnissa on osittain käytetty (SYKE) MUkit-ohjelmaa (Measurement Uncertainty Kit). Ferriarsenaattisakasta otetaan vuorokausikohtainen näyte, jotka yhdistetään kuukausinäytteeksi. Liuotetusta kuukausinäytteestä analysoidaan ICP-OES -tekniikalla Cu, Ni, Zn, Pb, Cd ja As sekä CV-AFS -tekniikalla Hg. Ferriarsenaatin koostumusta ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia seurataan seuraavien parametrien avulla: kupari, arseeni, sinkki, nikkeli, lyijy, kadmium, arseeni ja elohopea. Pitoisuuksien vuosikeskiarvot raportoidaan vuosiraportissa. Yhtiö vastaanottaa hyötykäyttöön toimitettua ja esimerkiksi suihkupuhalluksessa käytettyä rakeistettua nikkelikuonaa. Palautettavasta erästä pyydetään näyte, josta analysoidaan liukoisuudet standardin (SFS-EN 12457-3) mukaisesti. Kuonan sijoittaminen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle Ratalaan tai vaarallisen jätteen kaatopaikalle Lammaisiin

111 (212) 14.3.5 Kaatopaikkojen tarkkailu päätetään liukoisuustestien valmistumisen jälkeen. Vaarallisen jätteen liukoisuustestien ylärajat ylittäviä kuonia ei oteta vastaan. 14.3.5.1 Lammaisten IVb -kaatopaikka 14.3.5.2 Ratala Lammainen IVb kaatopaikalta palautettavan veden laatua seurataan kaksi kertaa vuodessa tehtävillä analyyseillä. Lammainen IVb kaatopaikan suotoveden laatua seurataan kaksi kertaa vuodessa tehtävillä analyyseillä. Kaatopaikan pölyämistä tarkkaillaan silmämääräisesti Ratalan (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikan sisäisen vedenpinnan korkeutta ei tarkkailla, koska materiaali on hyvin vettä läpäisevää. Alueelta suotautuvat sadevedet kerätään alueella olevaan vesien tasausaltaaseen ja edelleen jätevedenpuhdistamolle. Rakeistetun nikkelikuonan kaatopaikan ympäristössä on pohja- ja orsivesien tarkkailuputkia, joiden vesiä tarkkaillaan säännöllisesti. Suuren raekokonsa vuoksi rakeistettu nikkelikuona pölyää erittäin vähän. Ratalan alueen suotovedet johdetaan tällä hetkellä tasaus-altaan kautta nk. Serenaan ja sieltä edelleen yhtiön sisäiseen vesikiertoon tai jätevedenpuhdistamolle. Ratalan suotoveden laatua seurataan kaksi kertaa vuodessa tehtävillä analyyseillä. 14.3.5.3 Torttilan ferriarsenaattisakka-allas Ferriarsenaattisakka-altaan paluuveden analyysit tehdään viikoittain yhtiön laboratoriossa. Näytteestä analysoidaan seuraavat parametrit kiintoaine, johtokyky, ph, As, Cu, Ni, Zn, Pb, Cd (liukoinen ja kiinteä), Hg (liukoinen). 14.4 Vaikutusten tarkkailu 14.4.1 Ilmanlaadun yhteistarkkailu Yhtiö osallistuu Porin kaupungin järjestämän ilmanlaadun yhteistarkkailun kustannuksiin. Tarkkailuun osallistumisesta on määrätty suurteollisuusalueen yritysten ympäristöluvissa, mutta tarkkailusuunnitelmaa ei ole viranomaisessa hyväksytty. 14.4.2 Alueelliset bioindikaattoritutkimukset Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 10.12.2004 antamassa päätöksessä (nrot 69/2004/1 ja 70/2004/1; dnrot LSY-2002-Y-2 ja LSY-2002-Y-89) on määrätty, että bioindikaattoritarkkailua tulee jatkaa aiemmassa laajuudessa yhdessä muiden Torttilan teollisuusalueella toimivien ympäristöluvanvaraisten yritysten kanssa.

112 (212) 14.4.3 Peltojen raskasmetalliselvitykset 14.4.4 Vesistön yhteistarkkailu 14.4.5 Orsi- ja pohjavesien tarkkailu Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) yhtiö on velvoitettu selvittämään toiminnasta aiheutuvan raskasmetalli- ja arseenipäästöjen vaikutusta lähinnä sijaitsevien maatalouskäytössä olevien peltojen pintamaan raskasmetalli- ja arseenipitoisuuteen ja niissä tapahtuviin muutoksiin sekä kertymistä vähintään yhteen ravintokasviin. Selvityksiä on laadittu vuosina 2003, 2005 ja 2007. Seuranta on päättynyt vuonna 2007. Yhtiö osallistuu Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 2.3.2010 antaman päätöksen (dnro VARELY/28/07.00/2010) mukaiseen Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuun. Yhtiö osallistuu Varsinais-Suomen ja Hämeen työ- ja elinkeinokeskusten antamien päätösten (dnro 1274/5723/07 ja dnro 732/5723/07) mukaiseen Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudelliseen yhteistarkkailuun. Yhtiö osallistuu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 29.12.2005 antaman päätöksen (nro 115 YLO, dnro LOS-2005-Y-824-17) mukaisesti orsi- ja pohjavesien yhteistarkkailuun. 14.5 Raportointi Päästötarkkailutulokset raportoidaan kuukausittain sähköisesti Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Harjavallan kaupungin ympäristöviranomaiselle, Nakkilan kunnan ympäristöviranomaiselle ja Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymälle. Poikkeuksellisista päästöistä raportoidaan välittömästi. - SO 2 -päästö: kokonaispäästö, sulatto, rikkihappotehtaat, nikkelikuivaamo ja hajapäästö - Hiukkaspäästö: kokonaispäästö, sulatto, nikkelikuivaamo, kuparikuivaamo ja hajapäästö sekä - päästö komponenteittain: Cu, Ni, Zn, As, Pb, Cd, Hg - Ilmanlaatutiedot (nähtävissä reaaliaikaisesti www.ilmanlaatu.fi - sivustolla) - Jatkuvatoimisten hiukkaspäästömittausten vrk-kohtaiset luparajaylitykset Kuormitus Kokemäenjokeen läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin kautta: Cu, Ni, Zn, Pb, As, Hg, Cd, Mo, Sb, Cr (4 krt/a), läntisen viemärin virtaamat, jäähdytysvesiviemärin virtaamat, jätevedenpuhdistamon reduktiot

113 (212) Kirjallinen vuosiraportti toimitetaan raportointivuotta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Harjavallan kaupungin ympäristöviranomaiselle ja Nakkilan kunnan ympäristöviranomaiselle. Sähköinen päästö ja kuormitusraportointi tehdään raportointivuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä. Vuosiraportissa raportoidaan tuotanto- päästö- ja kulutustietojen lisäksi seuraavat tiedot: - Syötettyjen kupari- ja nikkelipitoisten romujen ja sakkojen alkuperä, määrä ja laatu - Kvartsihiekan korvaamiseen käytetyn valuhiekan ja kvartsipitoisten pilaantuneiden maiden alkuperä, määrä ja laatu. - Kaatopaikkojen toiminnan kuvaus, sijoitetut jätemäärät, kuiva-aineprosentti, tyyppi- ja sijoituspaikkakoodit sekä laaduntarkkailutulosten yhteenveto vuosikeskiarvoina - Tiedot yhtiön laboratorion osallistumisesta Suomen ympäristökeskuksen vertailuihin ja vertailutulosten johtopäätökset - Hajapäästöjen pienentämiseksi tehdyt toimenpiteet Lisäksi vuosittain raportoidaan yhtiön toiminnasta muodostuvat päästöt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (166/2006/EY) liitteessä II mainittujen epäpuhtauksien osalta. Lievät poikkeustilanteet eli päästöt ilmaan, veteen tai maahan, joiden vaikutus rajoittuu Suurteollisuusalueen sisälle ja joka aiheuttaa lyhytaikaisia tai korjaantuvia ympäristövaikutuksia, raportoidaan normaalisti kuukausiraportin yhteydessä. Sähköisellä häiriöilmoituksella raportoidaan merkittävämmät poikkeustilanteet sekä luparajaylitykset. Raportti toimitetaan Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Harjavallan kaupungin ympäristöviranomaiselle. Lammaisten kaatopaikan poikkeustilanteista raportoidaan myös Nakkilan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Poikkeustilanteella tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannetta, jonka vaikutus voidaan havaita tai havaitaan suurteollisuusalueen ulkopuolella ja joka aiheuttaa havaittavia ympäristövaikutuksia. 14.6 Laadunvarmistus Ilmaan johdettavien päästöjen päästötarkkailun osalta käytetään osin ulkopuolisia mittaajia, mutta suurelta osin yhtiön omaa henkilöstöä ja laboratoriota. Vesijakeiden käyttötarkkailun osalta yhtiö ottaa näytteet ja määrittää pitoisuudet itse. Päästötarkkailun osalta analyysit teetetään ulkopuolisessa laboratoriossa. Yhtiön laboratorio osallistuu Suomen ympäristökeskuksen vertailunäytetutkimuksiin. Jätteistä tehtävien kaatopaikkakelpoisuustutkimukset teetetään ulkopuolisella asiantuntijataholla. Vastaavuusselvitykset tehdään yhtiön omassa laboratoriossa. Päästötarkkailu suoritetaan standardimenetelmiä käyttäen.

114 (212) 15 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN 15.1 Riskinarviointi 15.1.1 Räjähdys 15.1.2 Rikkidioksidipitoisen kaasun vuoto 15.1.3 Rikkihappovuoto 15.1.4 Propaanivuoto Hakemuksessa viitataan vuonna 2008 laadittuun Kuopion yliopiston laatimaan metallien yhdennettyyn kohdekohtaiseen riskinarvioon, jossa on pyritty arvioimaan suurteollisuusalueen erityisesti raskasmetallien päästöistä ilmaan ja kuormituksesta Kokemäenjokeen aiheutuvaa ekotoksikologista haittaa. Hakemuksessa on tunnistettu seuraavat suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat tilanteet: räjähdys, rikkidioksidipitoisen kaasun vuoto, rikkihappovuoto ja propaanivuoto. Lisäksi hakemuksessa on listattu tunnistetut ympäristöriskit. Näistä todetaan hakemuksessa mm. seuraavaa: Sulatolla sulavuodot uuneista, konverttereista tai padoista voivat aiheuttaa räjähdys- ja tulipalovaaran. Räjähdysvaaran aiheuttaa myös sulan joukkoon joutunut vesi. Rikkidioksidipitoinen kaasu ohjataan sulatolta rikkihappotehtaalle putkistoa pitkin. Putkiston vaurioitumisesta seuraa rikkidioksidipitoisen kaasun vapautuminen ympäristöön. Myrkyllisen kaasupilven leviämissuunta riippuu päästötilanteessa vallitsevasta tuulen suunnasta. Kaasuputkesta tapahtuvan suuren vuodon seurauksena muodostuvan rikkidioksidipilven pitoisuus säilyy heikkotuulisella säällä (tuulen nopeus 2 m/s) hengenvaarallisena noin yhden kilometrin etäisyydelle vuotokohdasta. Rikkidioksidipilvi kulkeutuu tuulen mukana ja laimenee tuulen vaikutuksesta. Rikkihappoa voi vuotaa piha-alueelle tuotesäiliöille menevän putken vahingoittuessa tai varastosäiliöiden ylitäytön tai vahingoittumisen aikana. Pesuhappoa voi vuotaa pesurin vahingoittuessa tai keruu- ja varastosäiliöiden vuodon tai ylitäytön yhteydessä. Boliden Harjavalta Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n käyttämän propaanin varastointiin on Länsitien varrella kaksi maapeitteistä 99 m 3 säiliötä. Säiliöiltä tuleva siirtolinja voi vaurioitua siirtopumppaamon ja käyttökohteiden väliltä. Eräs todennäköinen kohta on nestekaasuvaraston vieressä oleva nestekaasuputkien putkisilta. Tieltä suistuva ajoneuvo voi törmätä putkisillan kannakkeisiin vaurioittaen siirtoputkia.

115 (212) 15.1.5 Ympäristöriskit 15.1.5.1 Ilma 15.1.5.2 Vesistö 15.1.5.3 Maaperä ja pohjavedet 15.1.5.4 Kaatopaikkatoiminta Kasvillisuusvauriorajana lyhytaikaisessa, noin yhden tunnin kestoisessa, rikkidioksidialtistuksessa voidaan pitää 2,61 mg/m 3. Suuressa kaasuvuototilanteessa tällaiset pitoisuudet ylitetään useiden kilometrien etäisyydellä päästölähteestä. Ilmaan saattaa joutua poikkeuksellisen suuria rikkidioksidija hiukkaspäästöjä myös laitevaurioiden seurauksena. Jätevedenpuhdistamo riittää käsittelemään Suurteollisuusalueelta sinne johdettavat vedet normaaleissa ja tavallisimmissa poikkeustilanteissa. Veden voimakkaat laatuvaihtelut esimerkiksi prosessihäiriöiden seurauksena saattavat aiheuttaa ongelmia ja sisältävät riskin poikkeuksellisen päästön muodostumiselle. Laiterikot saattavat aiheuttaa myös metalli- ja arseenipitoisen veden pääsyn jäähdytysvesiviemärin kautta Kokemäenjokeen. Materiaalien varastointi, käsittely ja kuljetus tapahtuvat pääosin asfaltoiduilla alueilla. Asfaltoimattomat junaraiteiden pohjat altistuvat rikasteelle. Osittain ilmassa kulkevat kipsisakan ja hienokuonan siirtoputkilinjat kulkevat asfaltoimattomilla alueilla. Näiden putkilinjojen rikkoontuminen voi aiheuttaa paikallisen maaperän pilaantumisen. Lammaisten sijoitusalueen merkittävimmät tunnistetut riskit ovat patosortuma ja kuonan siirtoputkiston rikkoutuminen. Kummankin vahinkotyypin toteutumisriski on pieni. Kaikista sijoitustoiminnan poikkeustilanteista raportoidaan yrityksen normaalin poikkeustilanneraportoinnin mukaisella tavalla. Ferriarsenaattisakan loppukäsittelyn merkittävimmät tunnistetut riskit ovat kuljetusputkiston rikkoutuminen ja ferriarsenaattisakka-altaan vuoto, joiden seurauksena haitta-aineet voisivat päätyä maaperään tai pohjaveteen. Mainittujen vahinkotyyppien toteutumisriskit on arvioitu hakemuksessa pieneksi. Kaatopaikkatoiminnan varsinaista pitkäaikaisriskien arviointia ei hakemuksessa ole. 15.2 Toimet onnettomuuksien estämiseksi ja toimet onnettomuustilanteiden aikana Yhtiö on sitoutunut noudattamaan sertifioitua laatujohtamisjärjestelmää (SFS-EN ISO 9001:2008), ympäristöjohtamisjärjestelmää (ISO 14 001:2004), työterveys- ja turvallisuusjärjestelmää (OHSAS 18 001:2007) ja energiajohtamisjärjestelmä (ISO 50001:2011). Toimintajärjestelmien ohjeistus kattaa tehtaan turvallista käyttöä ja kunnossapitoa koskevat menettelyt: normaalit toiminnot, ylös- ja alasajot, tarkastukset, huollot ja normaalista poikkeavat tilanteet.

116 (212) Henkilövaaratilanne- ja ympäristövaaratilanneilmoitukset kirjataan EHSsovellukseen. Selvitysten yhteyteen on kerätty työhön liittyviä tunnistettuja vaaroja. Riskianalyysit tehdään ryhmissä, joihin osallistuu tarpeen mukaan käytön, kunnossapidon, suunnittelun ja esimiestason henkilöitä. Suurten prosessi- ja laitemuutosten suunnitteluvaiheessa suoritetaan vaarojen arviointi kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivalla menetelmällä. Pienten prosessi- ja laitemuutosten yhteydessä alueen vastuuhenkilö arvioi muutokseen mahdollisesti liittyviä vaaratekijöitä ja päättää vaaranarviointimenetelmän toteutuksesta. Tavallisimmin käytettäviä analyysimenetelmiä ovat potentiaalisten ongelmien analyysi (POA), poikkeamatarkastelu (HAZOP) ja muutosanalyysi (HAZSCAN). Uusista laitteista ja osaprosesseista selvitetään ennen niiden käyttöönottoa suojautumistarve, työja kunnossapito-ohjeiden riittävyys ja ohjeiden ajantasaisuus. Uuteen laitteeseen sisältyvät riskit arvioidaan sekä asennuksen että käyttöönoton suhteen. Uusista koneista ja laitteista annetaan CE-hyväksyntään vaadittava vaatimuksenmukaisuusvakuutus. Vakuutusyhtiö tekee riskikartoituksia, joissa tarkastellaan liiketoimintaa uhkaavia omaisuus-, keskeytys- ja riippuvuusriskejä. Analyyseissä keskitytään suuriin vahinkomahdollisuuksiin. Boliden Harjavalta Oy ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy ovat yhdessä laatineet turvallisuusoppaan, joka toimii Harjavallan suurteollisuusalueen suojeluohjeena. Opas koskee kaikkia teollisuusalueella työskenteleviä ja siihen on koottu tietoja työmaasta sekä erityisiä turvallisuusohjeita, joita alueella on noudatettava. Oppaassa annetaan ohjeet mm. koko teollisuusaluetta koskevista turvallisuusmääräyksistä kuten kulunvalvonnasta ja vartioinnista, ajo- ja kuljetusluvista. Suurteollisuusalueella on yhteinen sisäinen pelastussuunnitelma. Suunnitelman lähtökohtana on suuronnettomuusvaarojen tunnistamisen ja arvioinnin yhteydessä esiin tulleet asiat. Suunnitelmassa on kuvattu pelastusorganisaatio, käytössä olevat hälytysjärjestelmät kaasuvuotojen ja tulipalojen varalta sekä sammutusjärjestelmät. Tehdasalueella toimii tehdaspalokunta, jolla on sammutusautoja ja kaasuntorjunta-auto. Alueen pääporteilla toimivat hälytyskeskukset, joihin tulevat ilmoitukset kaasu- ja paloilmaisimista. Hälytyskeskuksista on suora yhteys Satakunnan hälytyskeskukseen. Alueella järjestetään säännöllisesti pelastusharjoitukset, joihin osallistuu koko henkilökunta. Harjavallan asukkaille on jaettu suurteollisuusalueella toimivien yritysten ja viranomaisten yhdessä laatima turvallisuustiedote. Tiedotteessa kerrotaan kuinka mahdollisessa vaaratilanteessa tulee toimia. Suurteollisuusalueella teollisuuden toimintojen aiheuttama pohjavesien pilaantumisriski on vähentynyt 1980-lukuun verrattuna. Suuren pohjavesien pilaantumisriskin aiheuttavat teollisuusalueen pilaantunut maaperä ja prosessikuonan vanhat kaatopaikat.

117 (212) 16 LUVANHALTIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI 16.1 Päästöt ilmaan Luvanhaltija esittää hakemuksessaan, että voimassa olevat hiukkaspitoisuuksien vuorokausikohtaiset päästörajat pidetään ennallaan. Poistokaasut puhdistetaan letkusuodattimilla ja merkittävin päästöön vaikuttava tekijä on letkusuodattimen kunto. Uusien letkusuodattimien suodatinletkujen hiukkasten talteenottokyky on heti vaihdon jälkeen heikko, kunnes letkujen pintaan kertyy pölystä suodatuskerros. Vuorokausikohtainen pitoisuusraja on tiukka ja käytännössä suodatinlaitteistoa ei voida operoimalla säätää niin, että päästöt pienentyisivät vaan ainoa keino on letkusuodattimen letkujen vaihto. Yksittäisiä letkuja on suodattimissa tuhansia, ja yksittäisen vuotavan tai kiinnityksistään irronneen letkun löytäminen on erittäin vaikeaa. Näin ollen joudutaan usein toteuttamaan kaikkien letkujen vaihto. Voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräyksen 18 mukaisesti lupamääräykset 13 15 eivät koske tuotannon ylös- ja alasajotilanteita eivätkä puhdistinlaitteiden häiriötilanteita. Käytännössä jatkuvatoimiset mittalaitteet mittaavat hiukkaspitoisuutta koko ajan. Boliden Harjavalta Oy:n toiminnalle on tyypillistä, että tuotanto ajetaan hetkelliseksi alas esimerkiksi tiettyjä prosessitarkastuksia varten muutamia kertoja vuorokaudessa. Nämä tilanteet on huomioitu nykyisessä päästölaskennassa, koska ne ovat prosessille tyypillisiä tapahtumia. Puhdistinlaitteiden häiriötilanteiksi voitaisiin lukea esimerkiksi suodatinletkun rikkoontuminen, joka on antanut syyn letkujen kokonaisvaltaiselle vaihtamiselle. Hakija esittää, että hiukkasille asetetusta tonnimääräisestä vuosipäästörajasta luovutaan tarpeettomana. Pistemäisten hiukkaspäästölähteiden eli nikkeli- ja kuparikuivaamon sekä ison piipun sulaton haaran päästöjä seurataan jatkuvatoimisilla hiukkaspitoisuusmittareilla, joille on asetettu erilliset vuorokausikeskiarvoon perustuvat luparajat. Nykyiset rajat on asetettu niin tiukoiksi, ettei vuositason luparajan ylittäminen ole mahdollista ilman useita vuorokausikohtaisten luparajojen ylityksiä yksittäisissä päästökohteissa. Vuositason luparajalla ei ole ohjaavaa vaikusta. Kupari- ja nikkelikuivaamon sekä ison piipun (140 m) sulaton haaran osuus hiukkasten kokonaispäästöstä on nykyisellä tarkkailulla laskettuna noin 30 %. Loput ovat peräisin anodivalimon toiminnasta ja nikkelikivien rakeistuksesta. Metalli- ja arseenikohtaisten vuositason päästöjen määrittämiseen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Ainoastaan ison piipun sulaton haaraan johdettavan hiukkaspäästön alkuainekoostumus voidaan analysoida luotettavasti. Kupari- ja nikkelikuivaamosta tuleva hiukkasmäärä on tällä hetkellä niin pieni, ettei sitä saada kerättyä suodattimelle riittävää määrää laboratoriossa tehtävää analyysiä varten. Nykyisen tarkkailusuunnitelman mukaan merkittävä osa metallikohtaisista päästöistä tulee anodivalimon ja nikkelikivien rakeistukseen liittyvistä toiminnoista. Hakijan näkemyksen mukaan hiukkasmaisten päästöjen rajoittamisessa on tällä hetkellä tärkeintä keskittyä päästömittausten

118 (212) ulottumattomissa olevien hajapäästöjen vähentämiseen. Näitä päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi lisäämällä kaasujen käsittelykapasiteettia rikkihappotehtailla ja olemassa olevissa suodattimissa. Myös prosessin ohjaukseen ja laitteistojen kunnossapitoon liittyvillä parannuksilla voidaan vähentää hiukkasmaisia päästöjä. Raportoitu hajapäästö on kasvanut vuoden 2005 tasosta 2,1 tonnia tasolle 7,1 tonnia vuonna 2010. Muutoksen taustalla on erilaisten hajapäästökohteiden saattaminen mittausten piiriin. Tulevaisuudessa raportoidut päästöt voivat nousta pelkästään sen takia, että nykyisin mittausten ulottumattomissa olevia hajapäästökohteita saadaan johdettua suodattimiin. Boliden Harjavalta Oy:n suorituskyky täyttää vertailuasiakirjan luonnoksen vaatimustasot. Taulukko 38: Hakijan esitys numeerisiksi lupamääräyksiksi päästöille ilmaan. Hakijan esitys Nykyinen lupa (t/a) Hiukkaset - 50 Rikkidioksidi (SO 2) 3900 3 900 Nykyinen lupa (kg/a) Elohopea (Hg) 3,5 5 Kadmium (Cd) 500 500 Arseeni (As) 1 000 1 500 Lyijy (Pb) 1 000 1 000 Sinkki (Zn) 1 500 3 000 Nikkeli (Ni) 1 500 1 500 Kupari (Cu) 5 000 10 000 16.2 Kuormitus vesiin Hakija esittää, että Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 21.5.2007 (Dnro LSY-2005-Y-286) muutetut luparajat koskien kuormitusta vesiin pidetään ennallaan. Hakija huomauttaa, että huomattava osa Boliden Harjavalta Oy:n kuormituksesta tulee taustakuormituksena Kokemäenjoesta otettavan jäähdytysveden mukana. Hakija esittää lisäksi, että Kokemäenjoen yhteistarkkailuissa saatujen tulosten perusteella Boliden Harjavalta Oy:n päästöillä ei ole todettu olevan vaikutusta Kokemäenjoen veden laatuun. Suurimmat metallipitoisuudet on todettu Harjavallan patoaltaan pohjasedimenteissä, joihin metallit ovat sitoutuneet liukenemattomiksi sulfideiksi. Luparajoja ei esitetä edellä esitettyjen lisäksi annettavaksi muille metalleille. Boliden Harjavalta Oy:n teollisen tuotannon päämetallit ovat kupari ja nikkeli, joiden pitoisuudet ovat pieniä ja vaikutukset alapuolisessa vesistössä vähäisiä. Muiden jätevesissä esiintyvien metallien pitoisuudet ovat niin pieniä, eivätkä ne ole nykyisissä pitoisuuksissa vesiympäristölle vaarallisia, että lupaehtojen asettamiselle ei hakijan näkemyksen mukaan näin ole tarvetta. 16.3 Jätteet ja kaatopaikat Hakija esittää, ettei päätöksessä oteta yksityiskohtaisesti kantaa kaatopaikkojen pohja- tai pintarakenteisiin vaan että ne hyväksytään rakennussuunnitelmissa.

119 (212) Hakija esittää, että ns. sekundääriraaka-aineiden (jäte) käyttöä ei lupateknisin keinoin vaikeuteta. Sekundääriraaka-aineiden, kuten murskatun sähkö- ja elektroniikkaromun käyttö sulaton raaka-aineena säästää luonnonvaroja ja vähentää toiminnassa muodostuvia pölymäisiä päästöjä. 17 ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET 17.1 Kalatalousvelvoitteet ja muut toimenpiteet Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.3.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) on määrätty luvanhaltija suorittamaan vuosittain 6 000 euron suuruisen kalatalousmaksun. Hakija on esittänyt kalatalousmaksusta luopumista. Perusteluina on, että Kokemäenjokeen kohdistuva pistemäinen ravinne- ja happea kuluttava kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt merkittävästi. Kokemäenjoen veden yleislaatuun ja ravinnetasoon vaikuttaa tällä hetkellä merkittävimmin maanviljelyksestä aiheutuva hajakuormitus. Metallien päästötaso vesistöön ei aiheuta kalataloudellista haittaa eikä jätevesien johtamisella ole todettua vaikutusta kalastuselinkeinon harjoittamiseen. Kalojen metallipitoisuuksien tarkkailua ei ole enää edellytetty tehtäväksi metallipitoisuuksien laskettua 1990-luvulla. Kokemäenjokeen johdettava metallikuormitus on edelleen pienentynyt merkittävästi vuonna 2009 käyttöön otetun uuden jätevedenkäsittelylaitoksen myötä. 17.2 Haittojen ja vahinkojen korvaaminen Yhtiö ei ole esittänyt korvattavia haittoja. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.3.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) yhtiö on velvoitettu korvaamaan ammattikalastajille pyydysten likaantumisesta aiheutuvasta lisätyöstä ja saaliin arvon alenemasta korvauksia yhteisvastuullisesti Norilsk Nickel Oy:n kanssa vuosilta 1999 2001. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.3.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) yhtiö on velvoitettu korvaamaan Peltotolvi nimisen tilan (79-434-2-210) omistajille rannan virkistyskäytön vaikeutumisesta korvausta vuosilta 2003 2005. 17.3 Vakuudet Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 17.6.2009 antamassa päätöksessä (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188), jolla ympäristölupavirasto on muuttanut 8.3.2004 antamassa antamaansa päätöstä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y- 361) yhtiö on velvoitettu asettamaan 1 810 100 euron vakuudet tuolloin käytössä olleiden kaatopaikka-alueiden (Lammainen IVa) osalta. Lisäksi päätöksessä on määrätty asettamaan Lammaisten laajennusosan (IVb) osalta vakuus, jonka suuruus on 29 /m 2, sekä Ratalan kaatopaikan osalta

120 (212) vakuus, jonka suuruus on 20 /m 2. Vakuuden on määrätty kasvatettavan vuosittain käyttöönotettavien kaatopaikkaneliömetrien määrän mukaan. Hakemuksessa ilmoitettu asetettuna oleva vakuuden määrä on seuraava: Kaatopaikka Pinta-ala Vakuuden laskentaperuste Asetetun vakuuden (m 2 ) ( /m 2 ) määrä (euroa) Torttila 14 000-278 400 Lammainen IVa 16 500-1 810 100 Lammainen IVb 16 500 29 4 051 300 Ratala 13 700 20 194 000 Yhteensä 6 333 800 Toiminnanharjoittaja esittää, että vakuusmäärää tarkastellaan vuosittain käytössä olevan avoimen läjityspinta-alan mukaan. Tarkastelujaksoksi esitetään yhtä kalenterivuotta. Uusia läjitysalueita perustettaessa tai nykyisiä laajennettaessa esitetään vakuussummaa tarkastettavaksi vaarallisen jätteiden kaatopaikkojen osalta 29 eurolla neliömetriä kohden ja tavanomaisen jätteen kaatopaikkojen osalta 20 eurolla neliömetriä kohden. Vakuussummaa ehdotetaan pienennettäväksi samalla laskentatavalla kaatopaikan tai sen osan poistuttua käytöstä hyväksytyn sulkemissuunnitelman mukaan. Toiminnanharjoittaja esittää ensisijaiseksi vakuuslajiksi konsernitakausta ja toissijaiseksi omavelkaista takausta, pankkitalletusta tai reaalivakuutta toiminnanharjoittajan valinnan mukaan. 18 MERKINTÄ Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on ollut samanaikaisesti Boliden Harjavalta Oy:n toimintaa koskevan ympäristölupahakemuksen kanssa vireillä myös Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n (dnro ESAVI/148/04.08/2011), Yara Suomi Oy:n (dnro ESAVI/149/04.08/2011), Kemira Oyj:n (dnro ESAVI/- 139/04.08/2011) ja Oy AGA Ab:n (dnro ESAVI/137/04.08/2011) toimintoja koskevat ympäristölupahakemukset. Toiminnat sijaitsevat samalla suurteollisuusalueella vierekkäisillä tai läheisillä kiinteistöillä. Hakemukset on kuulutettu ja annettu tiedoksi samanaikaisesti. Hakemuksista annetaan päätökset samanaikaisesti. Aluehallintovirastossa on ollut samanaikaisesti vireillä myös Niemisen Valimo Oy:n lupahakemus (ESAVI/200/04.08/2010) ja Harjavallan valu Oy:n lupahakemus (ESAVI/203/04.08/2010), jotka on kuulutettu aiemmin ja joista on annettu päätökset 14.5.2014 ja 11.3.2014. Aluehallintovirastossa on myös myöhemmin tullut vireille Boliden Harjavalta Oy:n kuparirikastamolla muodostuvan kuparihienokuonan kaatopaikan lupahakemus (dnro ESAVI/116/04.08/2013), joka on kuulutettu myöhemmin. Päätös tästä hakemuksesta on annettu 16.6.2014. Aluehallintovirastossa ovat myös myöhemmin tulleet vireille Crisolteq Oy:n ilmoitukset (ESAVI/241/04.08/2013 ja ESAVI/242/04.08/2013) koskien koeluonteista toimintaa suurteollisuusalueella. Päätös ilmoitusten johdosta on annettu 20.11.2013.

121 (212) 19 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY 19.1 Hakemuksen täydentäminen Hakemusta on täydennetty 30.4.2012, 24.1.2014, 24.2.2014, 26.2.2014, 27.2.2014, 3.4.2014, 28.4.2014, 16.6.2014, 19.6.2014 ja 28.8.2014. ja 3.10.2014. 19.2 Hakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti tiedotettu kuuluttamalla siitä 21.5.2012 20.6.2012 Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla ja Harjavallan kaupungin virallisella ilmoitustaululla. Kuuluttamisesta on lisäksi ilmoitettu Satakunnan Kansa ja Aluelehti Jokilaakso -nimisissä sanomalehdissä. Hakemuksesta on lisäksi erikseen annettu tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. 19.3 Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Hakemuksen johdosta on pidetty neuvottelu 5.3.2014, 1.4.2014 sekä 24.4.2014, jolloin on myös tutustuttu laitokseen. Muistiot on liitetty hakemusasiakirjoihin. 19.4 Lausunnot Aluehallintovirasto on pyytänyt ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti lausunnot 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, 2) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselta, 3) Harjavallan kaupunginhallitukselta, 4) Kokemäen kaupunginhallitukselta, 5) Porin kaupunginhallitukselta, 6) Ulvilan kaupunginhallitukselta, 7) Nakkilan kunnanhallitukselta, 8) Euran kunnanhallitukselta, 9) Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta, 10) Kokemäen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta, 11) Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta, 12) Ulvilan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta, 13) Nakkilan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta, 14) Euran kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta 15) Harjavallan kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, 16) Kokemäen kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, 17) Porin kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, 18) Ulvilan kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, 19) Nakkilan kunnan terveydensuojeluviranomaiselta ja 20) Euran kunnan terveydensuojeluviranomaiselta. 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristöja luonnonvarat -vastuualue on lausunut 10.9.2012 toimittamassaan lausunnossa seuraavaa (terminologiaa yhtenäistetty): Boliden Harjavalta Oy:n tehtaiden toiminnasta aiheutuvilla päästöillä ilmaan, veteen, maaperään ja pohjavesiin on merkittävä vaikutuksia ympäristöön. Laitoksen päästöjä on vähennetty merkittävästi 1990-

122 (212) luvulta lähtien, mutta niitä on tarvetta vähentää edelleen parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää häiriöistä aiheutuviin päästöihin, koska niiden vaikutus on merkittävin silloin kun päästöjä rajoitetaan tehokkaasti prosessiteknisesti ja erotinlaitteilla. Uutena asiana on noussut esiin rankkasateista aiheutuvat häiriöt ja niiden johdosta aiheutuvat päästöt vesistöön. Yhtiön rikkidioksidi- ja metallipäästöt ilmaan ovat suuret ja niillä on merkittävä paikallinen ja alueellinen ympäristövaikutus. Tehtaan päästöt ovat vähentyneet merkittävästi vuodesta 1990 lähtien mutta niistä aiheutuu edelleen ilman pilaantumista. Boliden Harjavalta Oy:n merkittävimmät normaalitoiminnan prosessipäästöt ilmaan aiheutuvat kupari- ja nikkelisulatoilta sekä rikkihappotehtaalta. Lisäksi laitoksen häiriöistä aiheutuvat päästöt ja hajapäästöt ovat merkittävät ja niillä on merkitystä erityisesti lähiympäristön ilman laatuun. Tästä syystä näiden päästöjen nykyistä tarkempaan selvittämiseen, tarkkailuun ja hallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tämä edellyttää päästökartoitusten päivittämistä ja hajapäästöjen seurannan kehittämistä käyttäen apuna asiantuntijaa. Tätä koskeva suunnitelma tulee toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Laitoksen kuparisulaton ominaispäästöt alittavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimukset hiukkas- ja metallipäästöjen osalta, mutta ylittävät tai ainakin ovat vaarassa ylittää rikkidioksidin ominaispäästölle asetetun vaatimuksen. Nykyisin voimassa olevilla vuosipäästörajoituksilla ei juurikaan ehkäistä häiriöpäästöjä. Häiriötilanteista aiheutuvien päästöjen rajoittamiseen tarvitaan lyhytaikaispäästöille asetetut rajoitukset. Niiden lisäksi pitää olla riittävän yksityiskohtainen riskienhallintasuunnitelma. Nykyisessä ympäristöluvassa on annettu hiukkas- ja metallipäästöille vuosipäästörajoituksia. Koska näillä määräyksillä ei ole enää ohjaavaa tai ympäristön pilaantumista rajoittavaa vaikutusta ja koska vuosipäästöjen tarkka määrittäminen on vaikeata, ei rajoitusten antaminen tässä muodossa ole enää tarpeellista. Hiukkas- ja metallipäästöjen vuosipäästörajoitukset tulisi korvata anodivalimon ja nikkelikivien rakeistuksen hiukkaspäästöille annettavilla rajoituksilla, kuten kupari- ja nikkelikuivaamojen hiukkaspäästöille on annettu, koska näistä prosesseita aiheutuu nykytilanteessa suurimmat päästöt. Kokonaispäästöjä on kuitenkin edelleen tarvetta tarkkailla nykyistä tarkemmin ja raportoida niistä. Sitä edellyttää myös E-PRTR -asetus. Rikkidioksidipäästölle annettu vuosipäästörajoitus on edelleen tarpeellinen, koska sillä on toimintaa ohjaava, päästöjä rajoittava ja ilman pilaantumista ehkäisevä vaikutus. Koska tehtaan rikkidioksidipäästöjen vähentämistä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisesti edellytettiin jo Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä 30.12.2005 ja päästö on viime vuosina ylittänyt tämän tason, niin vuosipäästöraja tulee laskea vähintään ympäristöluvassa alun alkaen vaadittuun 3500 tonniin ja selvittää toimenpiteet rikkidioksidipäästön vähentämiseksi 2000 tonniin vuodessa. Lisäksi laitoksen merkittävimpien päästölähteiden rikkidioksidipäästöjä ja hajapäästöjä

123 (212) tulee rajoittaa prosessikohtaisilla päästörajoituksilla ja toimenpiteillä lähiympäristön korkeiden lyhytaikaispitoisuuksien rajoittamiseksi. Muilta osin nykyisessä ympäristöluvassa annettuja lupamääräyksiä ilmansuojelun osalta ei ole tarvetta tässä vaiheessa tarkistaa. Boliden Harjavalta Oy:n tehtaiden vesistökuormitus on pienentynyt luvan voimassaoloaikana uuden jätevesilaitoksen käyttöönoton johdosta vuonna 2009. Osa raportoitavasta kuormituksesta on jäähdytysvesien kautta tulevaa taustakuormitusta ja muiden suurteollisuusalueella toimivien yritysten kuormitusta. Tehtaan jätevesilaitokselle johdetaan myös muiden toimijoiden prosessivesiä sekä hulevesiä koko suurteollisuusalueelta, joten prosessi- ja toiminnanharjoittajakohtaisia kuormituksia on hankala arvioida. Jätevedenpuhdistamon kapasiteetti on 1200 m 3 /h, josta normaalitilanteessa on käytössä noin neljäsosa. Kesällä 2011 Harjavallassa oli poikkeuksellisia rankkasateita, joiden seurauksena jätevesilaitoksen sekä alueen viemäristön kapasiteetit osoittautuivat rajallisiksi. Heinä- ja elokuussa v. 2011 luparajat metallipäästöissä jokeen ylittyivät kupari-, nikkeli- ja kadmiumpäästöjen osalta. Runsas sade aiheutti suuria riskejä myös muualla tuotannossa. Aiempien vuosien häiriöitä tarkastelemalla on huomattavissa rankkasateiden aiheuttaneen ongelmia myös aiemmin, esim. 2010. Rankkasateiden osalta on tapahtuneen jälkeen tehty kattava mallinnus niihin liittyvistä ongelmakohdista. Vuosina 2011 2012 on tehdasalueella tehty uudelleen järjestelyjä poikkeuksellisen sadannan hallitsemiseksi jatkossa, mm. varoallaskapasiteetin lisäys, putkiston koon kasvatus ja hätäpumppujen sijainnit. Tehdyt toimenpiteet eivät ole vielä osoittautuneet riittäviksi, koska jätevesilaitoksen ohipumppausta jouduttiin tekemään myös rankkasateen johdosta elokuun lopussa 2012. Mallinnuksen perusteella on arvioitu, että nyt toteutetuilla ja lähiaikoina suunnitteilla olevilla toimenpiteillä pystytään tasaamaan kerran 100 vuodessa tapahtuva rankkasade. Tämä edellyttää nk. PIPO-säiliön pumppauskapasiteetin lisäämistä, jota yhtiö suunnittelee investointeihin vuodelle 2013. Investointi on erittäin tärkeä sadannan riskien pienentämiseksi ja puhdistamon toiminnan varmistamiseksi poikkeustilanteissa. Boliden Harjavalta Oy:n ympäristöluvassa asetetut vesipäästörajat on tarkistettu 21.5.2007 annetulla päätöksellä. Uudet tiukemmat metallien kuormitusrajat tulivat voimaan 2009 alkaen, jolloin käyttöön otettiin uusi jätevedenpuhdistamo. Vesistökuormituksen kohtuullisuuden arviointia hankaloittaa sen muodostuminen monenlaisista hule-, orsi- ja prosessivesistä sekä usean toiminnanharjoittajan vesistä. Raja-arvot alittuvat normaalitilanteessa varsin selvästi, mutta poikkeustilanteissa, erityisesti rankkasateiden johdosta, ylityksiä on ollut myös uuden puhdistamon aikana. Yhtiön tulee jatkossa edelleen parantaa häiriötilanteiden ja hajapäästöjen hallintaa, jolloin vesikuormituksen rajaarvoja voidaan kiristää. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää vesiympäristölle vaaralliseksi tai haitalliseksi luokiteltuihin elohopeaan, kadmiumiin, lyijyyn ja nikkeliin. Mahdollisesti tehtävä kuormituslaskennan muutos, joka koskee jäähdytysvesien alle määritysrajan

124 (212) jäävien pitoisuuksien jättämistä huomiotta, tulee laskennallisesti pienentämään tehtaan kuormitusta, joten tämäkin puoltaa raja-arvojen kiristämistä. Lisäksi on tarpeen selvittää mitä muita haitallisia aineita jätevesissä saattaa esiintyä ja onko niitä tarpeen tarkkailla säännöllisesti. Raskasmetallipitoisia pohjavesiä purkautuu Harjavallan teollisuusalueen laitoksilta Kokemäenjoen pintaveteen. Pintavedestä metalleja kasautuu myös joen pohjasedimentteihin Lammaistenlahdella, joka sisältyy Pirilänkosken Natura 2000 -verkostoalueeseen (Fl0200045). Sen vuoksi Boliden Harjavalta Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n ympäristölupien käsittelyä varten tulee laatia luonnonsuojelulain 65 mukainen Natura-arvioinnin tarveharkinta, eli ns. Natura esiarviointi. Natura-arviointi tarvitaan silloin, kun hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Parasta käyttökelpoista tekniikka jätehuollossa on noudattaa kaikessa toiminnassa uuden jätelain (646/2011) jätehierarkiaa (etusijajärjestystä). Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, tulee jäte ensisijaisesti valmistella uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, on jäte hyödynnettävä muulla tavoin esim. energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista on jäte loppukäsiteltävä sijoittamalla kaatopaikalle tai polttaminen ilman energian talteenottoa. Laitoksella muodostuu suurteollisuudelle tyypillisiä tavanomaisia ja vaarallisia jätteitä sekä suuria määriä sakkoja. Sakat sijoitetaan pääosin yhtiön kolmelle kaatopaikalle, jotka sijaitsevat Harjavallan teollisuusalueella. Sakkojen muodostuminen riippuu tuotannosta. Prosessijätteiden muodostumista minimoidaan sisäisten kiertojen avulla sekä laitoksen että konsernin sisällä. Tavanomaisten teollisuusjätteiden keräilyn, kuljetuksen ja raportoinnin hoitaa sopimuksella alan yrittäjä ohjaten jätteet ensisijaisesti hyötykäyttöön tai muuhun asialliseen käsittelyyn. Hyötykäyttöprosentti muille kuin prosessijätteille on vuonna 2010 ollut 89 % ja tavoite on 90 %. Voimassa olevan jätelain 120 :n mukainen seuranta- ja tarkkailusuunnitelma olisi hyvä esittää ja hyväksyä tässä lupapäätöksessä, vaikka ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamishakemus on tullut vireille jätelain (1072/1993) voimassa ollessa. Muutoin toiminnanharjoittajan tulisi esittää ko. suunnitelma 1.5.2013 lupaviranomaisen hyväksyttäväksi. Nikkelirikasteen sulatuksessa muodostuva rakeistettu kuona on luokiteltu tavanomaiseksi jätteeksi (VTT-R-08254a-10) ja sitä hyötykäytetään kattohuovan valmistuksessa ja puhallushiekkana. Kuparisulaton prosessin kuonan puhdistuksessa muodostuva kuparihienokuona on luokiteltu ongelmajätteeksi (VTT-R-08254c-10). Kuparihienokuonalle ei ole vielä löydetty taloudellisesti kannattavia hyötykäyttömahdollisuuksia. Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) ja kuparihieno-

125 (212) kuona ovat lähes poikkeuksetta täyttäneet kyseisen kaatopaikkojen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Rikkihappotehtaan lauhdevesien käsittelyssä muodostuva ferriarsenaattisakka on luokiteltu ongelmajätteeksi (VTT-R-08254b-10). Sakalle ei ole näköpiirissä hyötykäyttömahdolllisuuksia. Kipsisakan metallien ja arseenin liukoisuudessa on ollut heittelyä ja liukoisuudet ovat ylittäneet kaatopaikkakelpoisuuskriteerin erikoisesti arseenin osalta vuosina 2008 2012 yksittäisissä näytteissä. Lauhteen käsittelyssä on ollut ongelmia. Arseenin liukoisuus lisääntyy ph:n noustessa alueelle, jolla metallien liukoisuudet vielä alenevat. Uusi lauhteenkäsittely laitos on valmistunut ja otettu käyttöön kesäkuussa 2012. Uuteen lauhteenkäsittelyyn on tehty parannuksia vanhan laitoksen prosessissa havaittuihin ongelmakohtiin. Esimerkiksi vesilinjoihin on rakennettu sähkösaatot jäätymisen estämiseksi ja kemikaalien sekoittumista on tehostettu. Kaatopaikkakriteerit on asetettu kyseessä olevan kaatopaikan suhteen turvallisen loppukäsittelyn varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. Kaatopaikkakelpoisuuden toteamiseksi liukoisuuksien vuosikeskiarvo ei toteuta hyvin ns. kaatopaikka-asetuksen tavoitetta. Suuret heittelyt sakkojen liukoisuudessa johtuvat yleensä käsittelyvirheestä, häiriöstä tai menetelmän tai raaka-aineen muutoksista. Lauhteen käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota siten, että ferriarsenaattisakka täyttää vastaisuudessa kaatopaikkakelpoisuuskriteerit kaikkien tutkittavien komponenttien osalta. Ympäristöluvassa tulisi ottaa kantaa siihen, onko liukoisuuksien vuosikeskiarvo riittävä kaatopaikkakelpoisuuden osoittamiseen vai tulisiko olla lyhyempi tarkastelujakso. Prosessi- ja raaka-ainemuutokset voivat aiheuttaa pientä heittelyä liukoisuudessa. Kaatopaikkakelpoisuuden vastaavuustestaus tulee tehdä vuosittain julkisen valvonnan alaisessa laboratoriossa. Perusmäärittely tulee tehdä tilanteessa, että raaka-aineet tai menetelmät muuttuvat merkittävästi. Tehdasalueen ferriarsenaattisakka-altaiden 3 ja 4 sulkeminen on käynnissä. Kuparihienokuona kuljetetaan Lammaisten kaatopaikalle vesilietteenä ja vesi palautetaan kuonarikastamon vesikiertoon. Lammainen IVa -alue on poistettu käytöstä ja sille rakennetaan pintarakenteita parhaillaan. Sijoitus on siirtynyt Lamminen lvb -alueelle, joka nojaa Iva -alueeseen. Lupahakemuksen jättämisen jälkeen on tullut vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa kuparihienokuonan kaatopaikan ympäristövaikutusten arviointimenettely. Kuparihienokuonan loppukäsittelyä arvioidaan hakemuksessa esitetyllä Lammainen V-alueella ja uudella alueella Sievarissa. Lammaisten kaatopaikan reunapenkereet on luokiteltu jätepadoksi. Patoturvallisuuslain 13 :n mukaisesti altaan IV tarkkailusuunnitelman on hyväksynyt päätöksellään Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 18.5.2010. Ferriarsenaattisakka pumpataan vesilietteenä kaatopaikka-altaalle Torttilaan ja ylite johdetaan jäteveden käsittelyyn. Allastilavuutta on vielä jäljellä. Raekuonaa sijoitetaan Ratalan alueella. Ensimmäinen alue on suljettu, 1-laajennusaluetta

126 (212) täytetään ja uutta li-laajennusaluetta suunnitellaan. Alueella on myös raekuonan käsittelyä. Kaatopaikat tulee varata ensisijaisesti suurimääräisten metalliteollisuuden sakkojen sijoittamiseen. Pienerät tulisi ohjata hyötykäyttöön tai muuhun käsittelyyn. Em. menettelyllä varmistetaan sakkojen turvallinen sijoitus ja turvataan prosessisakkojen mahdollinen hyötykäyttö tulevaisuudessa. Sivutuotteiden ja jätemateriaalien käyttöä kaatopaikkojen käytössä ja hoidossa rajoittavat osaltaan em. kaatopaikkakelpoisuuslausunnoissa annetut rajoitteet (mm. happamat jätteet tai niistä johtuvat suotovedet). Ympäristöluvassa tulee antaa yleispiirteiset määräykset kaatopaikkojen rakenteista sekä kaatopaikanrakenteissa ja hoidossa mahdollisesti käytettävistä sivutuotteista ja jätemateriaaleista. Yksityiskohtaisemmat suunnitelmat päättäisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Tämä järjestely antaisi joustavuutta päätöksentekoon ja nopeuttaisi uusien jätemateriaalien ja menetelmien käyttöönottoa kaatopaikkojen rakentamisessa, hoidossa ja sulkemisessa. Toiminnanharjoittajan esitys vakuuden määrästä ( /m 2 ) on kohtuullinen. Hakemuksessa esitettyä konsernitakausta ei tule hyväksyä vakuudeksi, koska konserneja pilkotaan ja yhdistellään eikä valvojalla ole mahdollisuutta vaikuttaa vastuiden jakaantumiseen tällaisessa tilanteessa. Ympäristöluvassa tulisi jo nyt määrätä jälkitarkkailuun (30 vuotta) varattava osuus ko. vakuudesta. Tällöin yritykset osaavat ajoissa tehdä tarvittavat varaukset ympäristövelasta. Boliden Harjavallan tehtaan ja muiden samalla tehdasalueella toimivien laitosten melutasoja on vähennetty siten, että toiminnoista aiheutuva melu on pääosin nykyisessä ympäristöluvassa asetetutun tavoitetason tasalla. Melutasojen säilyminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys usein tapahtuvien prosessimuutosten sekä prosessilaitteiden ja meluvaimentimien rikkoutumisen vuoksi. Tavoitetason alittuminen ei myöskään takaa sitä ettei häiritsevää melua aiheuttavista toiminnoista voisi tavoitetasoon pääsemisestä huolimatta aiheutua merkittävää viihtyisyyshaittaa, koska tavoitetasot on annettu päivän ja yön keskimääräisinä ekvivalenttitasoina. Näistä seikoista johtuen meluntorjunnan kehittämistoimia tulee jatkaa. Laitoksen 31.8.2011 päivitetyssä tarkkailusuunnitelmassa esitetty melupäästöjen tarkkailu ja meluntorjuntatoimet ovat riittäviä seuraavilla täydennyksillä: - merkittävimmät melupäästölähteet mitataan kahden vuoden välein - uusien prosessien melupäästöjä vähennetään parhaan tekniikan mukaisesti laitevalinnoilla, äänenvaimentimilla ja suunnittelulla siten, että laitoksen ympäristöön ei aiheudu viihtyisyyshaittaa aiheuttavaa melua

127 (212) - yhtiö osallistuu vähintään viiden vuoden välein tai merkittävien muutosten yhteydessä tehtävään koko teollisuusaluetta käsittävän meluselvityksen tekemiseen. Päästömittausten uusiminen kahden vuoden välein on tarpeen, jotta ollaan selvillä muuttuvista melupäästöistä ja voidaan arvioida muutosten vaikutuksia lähiympäristön asuinalueille. Paras käyttökelpoinen tekniikka tulee ottaa huomioon varsinkin uusien prosessien suunnittelussa. Samalla se on kustannustehokkain tapa kehittää meluntorjuntaa ympäristönsuojelulain tavoitteiden toteuttamiseksi. Koko teollisuusalueen meluvaikutukset ovat yhteisiä ja niistä selvillä olo edellyttää yhteisen meluselvityksen tekemistä ja päivittämistä määrävälein tai merkittävien muutosten yhteydessä. Boliden Harjavalta on merkittävä energian käyttäjä ja siitä syystä sen prosessien energiatehokkuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Laitoksen energiatehokkuutta on selvitetty v. 2008 tehdyllä energiaanalyysillä. Analyysin mukaan laitoksella käytettävän öljyn käyttö on vähentynyt kymmenessä vuodessa lähes puoleen, mutta sähkön ja höyryn kulutus on Iisääntynyt merkittävästi. Sähkön ja höyryn kulutuksen lisäyksen syynä ovat olleet prosessimuutokset ja kapasiteetin kasvu. Energiatehokas toiminta ja sen valvonta edellyttää, että tehtaalla toteutetaan jo todetut säästökohteet ja niistä raportoidaan vuosittain ympäristöluvan valvontaviranomaiselle. Tehtaan energiaanalyysi tulee päivittää vähintään viiden vuoden välein ja myös suurempien prosessimuutosten yhteydessä ja analyysin tulee todentaa ulkopuolinen asiantuntija. Energia-analyysi tulee toimittaa valvontaa varten tiedoksi valvontaviranomaiselle. Koska tehdas toimii suurella teollisuusalueella ja käyttää energiayhtiön alueella tuottamaa höyryä ja kaukolämpöä, on tarvetta tehdä myös koko teollisuusaluetta koskeva alueellinen energiatehokkuusselvitys, johon osallistuvat kaikki alueen toimijat. Ympäristölupapäätöksen mukaan toiminnanharjoittajan tulee viimeistään luvan tarkistamisen yhteydessä esittää seuraava perusteellinen ympäristöriskikartoitus. Lupahakemukseen liitetty riskinarviointiraportti on hyvä katsaus metallien valmistukseen liittyviin riskeihin. Se ei kuitenkaan korvaa ko. laitoksen toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailuun ja ympäristövaikutusten ennaltaehkäisyyn tarvittavaa yksityiskohtaista riskienhallintasuunnitelmaa, jota on edellytetty ympäristöluvassa. Mm. jätevesiä koskeva vuosina 2011 2012 tehty rankkasademallinnus koskee vain osaa jätevesiin kohdistuvista riskeistä. Riskienhallintasuunnitelman tulee sisältää kaikki toiminnasta aiheutuvat ympäristöriskit, joita aiheutuu päästöistä ilmaan, vesistöön, maaperään, pohjavesiin tai meluun. Riskienhallintasuunnitelma tulee päivittää vuosittain ja se tulee toimittaa valvontaviranomaiselle, jolla tulee olla mahdollisuus tarkentaa suunnitelmaa. Maaperään ja pohjaveteen kohdistuvat suurimmat uhkatekijät liittyvät häiriötilanteisiin, joita voivat olla esimerkiksi liuosmaisten kemikaalien vuodot tai jätevesijärjestelmän häiriöt.

128 (212) Laajamittaista kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia valvoo turvatekniikan keskus (Tukes). Maaperän ja pohjavedensuojelun kannalta erityisesti kemikaaliliuosten varastointi ja käsittelypaikkojen sijainnit, säiliöiden koot ja suojaustavat on tarpeen esittää ympäristölupahakemuksessa prosessikohtaisesti yksilöidysti, jotta mahdollisten häiriötilanteiden riskit, kunnostustarpeet ja vaikutusten tarkkailun asianmukaisuus voidaan arvioida. Pääosa tehdasalueesta on asfaltoitu mutta esimerkiksi raidealueiden lastaus- ja purkupaikat ovat tiivistämättömiä. Erityisesti liuossäiliöiden ja niihin liittyvien prosessitilojen, kuljetuslinjojen, lastaus- ja purkupaikkojen ja piha-alueiden tiiveys, pinnoitteiden kunto, kallistusten riittävyys on varmistettava säännöllisesti. Kemikaaliliuossäiliöiden ja niiden siirtoputkistojen tulee olla 2-vaippaisia tai asianmukaisella kemikaalinkestävällä suoja-altaalla varustettuja ja tarvittaessa myös välitilan tai suoja-altaan vuodonilmaisella ja sulkuventtiilillä varustettuja. Lattiakaivojen käyttöä prosessiliuosten käsittelyssä tulisi välttää, elleivät lattiakaivot ole kemikaalinkestäviä ja kaksoispohjaisia. Mahdollisten onnettomuuksien vuotojen tmv. yhteydessä maaperään päässyt haitta-ainepitoinen maaperä on puhdistettava, vähintään sellaiseen tilaan jossa se oli ennen onnettomuutta. Puhdistustöiden yhteydessä syntyvä maa-ainesjäte on toimitettava käsiteltäväksi laitokselle, jolla on lupa ottaa vastaan kyseistä jätettä. Onnettomuustilanteiden jälkihoitoa varten on oltava suunnitelma, jossa on esitettävä ainakin em. suunnitelman tiedot. Suunnitelmien on oltava sellaiset, että toiminnan harjoittaja voi niiden perusteella huolehtia siitä, että esille tulleiden maa-ainesjätteet tulee käsiteltyä asianmukaisesti. Suunnitelmat tulee liittää osaksi ympäristölupahakemusta, jotta lupaviranomainen voi tehdä niistä päätöksen. Laitosalueen maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava ja sen selvittämistä koskeva suunnitelma tulee toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Arvioinnissa on noudettava valtioneuvoston asetusta maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007). Arviointi voidaan tehdä yhteisesti teollisuusalueen muiden toiminnanharjoittajien kanssa. Pilaantuneeksi todettujen alueiden maaperän puhdistamisessa on noudettava ympäristönsuojelulain 78 mainittua menettelyä. Yhtiö on esittänyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.8.2011 päivätyn tarkkailusuunnitelman. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ole tehnyt tarkkailusuunnitelman hyväksymisestä erillistä päätöstä, mutta edellyttänyt sen noudattamista. Laitoksen päästötarkkailu on ollut toimivaa, mutta sitä on tarvetta kehittää ja päivittää edellä esitettyjen asioiden ja tarkistettujen lupamääräysten perusteella. Tämä edellyttää myös sitä, että laitoksen päästöt ilmaan ja veteen tarkkailun luotettavuus ja kattavuus arvioidaan ulkopuolisen asiantuntijan toimesta ottaen huomioon myös E-PRTR -asetuksen edellyttämä raportointi. Puhdistamolle tulevien jätejakeiden tarkkailua tulisi lisätä laitos- ja prosessikohtaisen kuormituksen tarkentamiseksi. Tämä edistäisi myös

129 (212) vesikuormituksen hallintaa ja mahdollisen päästökohteen löytymistä häiriötilanteissa. Läntisen viemärin kautta jokeen ohjataan puhdistamolta tulevien vesijakeiden lisäksi jäähdytysvesiä rikkihappotehtaalta, joiden laatua ei seurata erikseen eikä niiden kuormitusta voida erottaa puhdistetuista jätevesistä. Hakija esittää tarkkailusuunnitelmassa, että normaalitilanteessa alle määritysrajan jäävää jäähdytysvesien kuormitusta jäähdytysvesiviemäristä ei huomioitaisi päästölaskennassa, jotta taustapitoisuudet eivät tarpeettomasti nostaisi kuormitusta. 2009 2010 tehdyn selvityksen perusteella jokiveden ja jäähdytysvesien pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi toisistaan. Nykyisin kuormituslaskennassa alle määritysrajan jäävien pitoisuuksien osalta on pitoisuutena käytetty määritysrajan puolikasta. E-PRTR -asetus mahdollista taustakuormituksen vähentämisen raportoitavista tiedoista vuosittain valvontaviranomaisen hyväksynnällä. Tässä tapauksessa hakijan esittämä menettely kuormituslaskennan suhteen olisi kuitenkin vähemmän työtä vaativa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus puoltaa sen hyväksymistä tarkkailusuunnitelmassa esitetyllä tavalla: näytteenotto- ja analysointi ennallaan, poikkeuksien eli määritysrajat ylittävien pitoisuuksien raportointi läntisen viemärin kuormituksena, tarkemmat mittaukset neljästi vuodessa ulkopuolisessa laboratoriossa. Jätevesien tarkkailussa tulee ottaa huomioon valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 7.10.2010. Laitoksen 31.8.2011 päivitetyssä tarkkailusuunnitelmassa esitetty melupäästöjen tarkkailu on riittävä seuraavilla täydennyksillä: merkittävimmät melupäästölähteet mitataan kahden vuoden välein. Tarkistettu tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuden kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tulee varata mahdollisuus tarkistaa suunnitelmaa ympäristöluvan valvonnan kannalta tarpeellisilla toimilla. Lausunnon liitteenä on yhteenveto Harjavallan ja sen ympäristön nykytilasta ja sen yhteistarkkailuista ja tarkkailujen muutostarpeista. Lupamääräysten muutosvaatimukset perustuvat osaltaan ympäristön tilasta saatuihin tietoihin. Laitoksen toiminnan vaikutusten tarkkailua on tarkoituksenmukaista jatkaa yhteistyössä alueen muiden toimijoiden ja kuntien kanssa siten, että yhteistarkkailua koskevat suunnitelmat toimitetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan tehdas tulee velvoittaa osallistumaan seuraaviin ympäristövaikutusten yhteistarkkailuihin: ilmanlaatu, vesistövaikutukset, meluvaikutukset, pohjavesivaikutukset, maaperäselvitykset ja Harjavallan suurteollisuusalueen energiatehokkuus. Laitoksen prosessien, laitosalueen ja kaatopaikkojen hiukkaspäästöjen vaikutusten tarkkailu tulee liittää osaksi yhteistarkkailua, joten niistä ei ole tarvetta antaa laitoskohtaisia määräyksiä. Lausunnon liitteenä on lisäksi ollut yhdeksänsivuinen yhteenveto koskien Harjavallan ympäristön tilaa ja yhteistarkkailua:

130 (212) Harjavallan alueen päästöt ilmaan ovat olleet erittäin suuret metallitehtaiden perustamisesta lähtien ja niiden seurauksena Harjavallan ja lähiympäristön metalli- ja happamoittava rikkikuormitus on jatkunut pitkään ja päästöjen vaikutukset näkyvät laajalla alueella. Päästöjen seurauksena alueen maaperään on kertynyt suuria määriä ympäristölle haitallisia raskasmetalleja. Harjavallan metalliteollisuuden päästöt ilmaan ovat vähentyneet merkittävästi 1990 -luvulta lähtien, mutta päästövähennyksistä huolimatta päästöistä aiheutuu edelleen ympäristön pilaantumista. Vaikka raskasmetalli-, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja ammoniakkipäästöt ovat vähentyneet määrällisesti merkittävästi, ne ovat edelleenkin liian suuret, kun otetaan huomioon vaikutusalueen aiempi kuormitus maaperään ja kaukokulkeumana tuleva hapan laskeuma sekä alueen happamoitumisherkkyys sekä pohjavesialueet. Laitosten päästöjen vaikutukset näkyvät myös korkeina metallipitoisuuksina ilmassa ja ajoittain korkeina rikkidioksidipitoisuuksina. Harjavallan keskustassa ylittyvät tai ovat vaarassa ylittää Valtioneuvoston asetuksessa (164/2007) asetetut tavoitearvot arseenille, kadmiumille ja nikkelille. Harjavallan alueen ilman laatua seurataan Harjavallan keskustassa tehtävillä ilmanlaadun mittauksilla. Lisäksi päästöjen vaikutuksia ilman laatuun on selvitetty leviämismallilaskelmilla sekä määräajoin tehtävillä bioindikaattori- ja raskasmetalliseurannoilla. Teollisuusalueen merkittävimmät päästöt ilmaan aiheutuvat Boliden Harjavalta Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n prosessipäästöistä ja tehdasalueelle energiaa tuottavasta Suomen teollisuuden energiapalvelut Oy:n voimalaitoksesta. Pori-Harjavallan -alueen ilman laatua on seurattu viiden vuoden välein tehdyillä bioindikaattori- ja raskasmetalliseurannoilla vuodesta 1990 lähtien. Selvitysten tulosten mukaan Harjavallan ja sen lähiympäristön alue on selvästi kuormitetumpaa kuin tausta-alueet. Harjavallan metallipäästöjen vähentyminen näkyy selvästi metsäsammalista otetuista raskasmetallinäytteistä mutta metallipitoisuudet ovat edelleen korkeita. Metsäympäristön tilassa päästöjen väheneminen ei kuitenkaan näy selvänä muutoksena parempaan. Asioita, joihin tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota ilman laadun parantamiseksi, ovat raskasmetalli-, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja ammoniakkipäästöjen määrällinen vähentäminen sekä häiriöistä aiheutuvien lyhytaikaispäästöjen vähentäminen. Lisäksi tulee ulkopuolista asiantuntijaa käyttäen selvittää mistä päästölähteistä mitatut korkeat metallipitoisuudet johtuvat ja miten niitä voidaan vähentää. Harjavallan ilman laadun yhteistarkkailusta vastaa nykyisin Harjavallan ilman laadun seurantaryhmä, joka koostuu useasta alueen teollisuuden edustajista ja Harjavallan kaupungin edustajasta. Ilman laadun yhteistarkkailua on tarkoituksenmukaista jatkaa yhteistyössä kaupungin ja teollisuuden yhteistyönä siten, että seurannan järjestämisestä vastaa

131 (212) kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen ja siihen osallistuvat Harjavallan merkittävimmät päästöjä ilmaan aiheuttavat laitokset: Boliden Harjavalta Oy, Norilsk Nickel Harjavalta Oy ja Suomen teollisuuden energiapalvelut Oy sekä Harjavallan kaupunki. Muiden samalla teollisuusalueella toimivien luvanvaraisten laitosten päästöjen vaikutusten arviointi voidaan tehdä laitoskohtaisilla tarkasteluilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on Valtioneuvoston asetuksen (38/2011) mukaan valvoa, että Harjavallan alueen ilman laadun seuranta on järjestetty. Näin ollen kunnan järjestämä ilmanlaadun yhteistarkkailua koskeva suunnitelma tulee toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Kokemäenjoen tila oli huono 1960 ja 1970 -lukujen vaihteessa, mutta vedenlaatu parani huomattavasti etenkin 1970 ja 1980 -luvuilla ja vielä sen jälkeenkin yhdyskuntien ja teollisuuden kuormituksen merkittävän vähenemisen myötä. Veden fosforitaso on laskenut olennaisesti, ja happitilanne on korjaantunut. Kokonaistyppipitoisuudet eivät ole laskeneet, koska kuormitus ei ole merkittävästi vähentynyt. Kokemäenjoen tila on määritelty viime ekologisessa luokittelussa tyydyttäväksi, ja ravinnetasonsa puolesta tila on jopa hyvä joen yläosassa. Kokemäenjoen keski- ja alaosan kemiallinen tila määriteltiin hyväksi, mutta joen yläosan kemiallinen tila jätettiin luokittelematta sedimentin haitta-aineiden vuoksi. Aikaisemmin suurin osa Kokemäenjoen ravinteista oli peräisin yhdyskuntien jätevesistä. Nykyisin Kokemäenjoen ravinnetaso määräytyy Loimijoen laskukohdan alapuolella Loimijoen virtaamatilanteen ja hajakuormituksen mukaan. Loimijoki sivuhaaroineen kuljettaa merkittäviä määriä huuhtoutuneita ravinteita, ja vesi on erittäin sameaa suurten sateiden ja valuntojen seurauksena. Satakunnan pintavesien toimenpideohjelman (vuoteen 2015) mukaan teollisuuden osuus on vain 3 % Kokemäenjoen alaosaan kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta. Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen tilaa tarkkaillaan yhteistarkkailuohjelmalla, joka on hyväksytty Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä 2.3.2010 (Dnro VARELY/28/07.00/2010). Yhteistarkkailuun osallistuvat kaikki merkittävät vesistöä kuormittavat toimijat. Vesistön velvoitetarkkailu sisältää vedenlaadun, kasviplanktonin ja pohjaeläimistön tarkkailun sekä sedimentin ja vesikasvillisuuden raskasmetallitarkkailun. Haitallisia aineita tarkkaillaan myös vedestä, ja nykyään myös elohopeapitoisuutta ahvenesta. Kalataloudellista velvoitetarkkailua valvoo elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Kalatalouspalvelut. Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus seuraa Kokemäenjoen vedenlaatua Ulvilassa ympäristöhallinnon seurantaohjelmien mukaisesti, ja havaintopaikka on ollut myös Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa haitallisten aineiden seurannassa. Vedenlaatua tarkkaillaan Huittisten Karhiniemessä Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihankkeeseen liittyen.

132 (212) Elohopea, kadmium, lyijy ja nikkeli kuuluvat vesiympäristölle vaaralliseksi tai haitalliseksi nimettyjen aineiden luetteloon. Veden elohopean ja kadmiumin kokonaispitoisuus määritetään kerran kuussa Harjavallan padolta. Lyijyn ja nikkelin kokonaispitoisuus määritettiin selvityksenomaisesti padolta 10 kertaa vuoden 2010 aikana. Patoaltaasta määritetään kerran vuodessa elokuussa mm. elohopea, kadmium, kupari, nikkeli, natrium, kloridi ja sulfaatti yli 20 metrin syvyyteen asti. Samaan aikaan analysoidaan nikkeli, kupari, natrium ja kloridi myös patoaltaan yläpuolisesta näytepisteestä sekä padolta. Rauta ja sulfaatti analysoidaan patoaltaan yläpuolelta ja padolta kuusi kertaa vuodessa. Elohopean kokonaispitoisuudet vedessä ovat olleet Harjavallan padolla vuonna 2010 alkaneissa mittauksissa yleensä alle määritysrajan (nykyisin velvoitetarkkailussa 0,005 µg/l). Vain yksittäisissä mittauksissa kokonaispitoisuus on ylittänyt määritysrajan. Liukoisen elohopean ympäristölaatunormi on 0,05 µg/l. Elohopeapitoisuus tulisi jatkossa määrittää haitallisten aineiden asetuksen mukaan ahvenesta, jolloin vedessä olevaa pitoisuutta ei tarvitsisi määrittää. Myös kadmiumin pitoisuudet vedessä ovat olleet tavallisesti alle määritysrajan (nykyisin 0,01 µg/l), ja vain joillakin kerroilla pitoisuus on ylittänyt määritysrajan. Liukoisen kadmiumin ympäristönlaatunormi määräytyy veden kovuuden perusteella, mutta jokiveden pitoisuudet eivät ylitä laatunormia. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on omia seurantatietoja Kokemäenjoen veden elohopeapitoisuuksista Ulvilassa 1970-luvun alusta asti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pitoisuus on analysoitu noin 120 kertaa, ja noin 30 prosentissa tuloksista kokonaiselohopean pitoisuus on ollut alle määritysrajan (0,002 µg/l). Muilla kerroilla pitoisuus on ollut 0,002 0,11 µg/l, ja em. maksimiarvo on ainoa, joka on ylittänyt pitoisuusrajan 0,1 µg/l viimeisen 10 vuoden aikana kyseisessä vesinäytepisteessä. Nikkelin kokonaispitoisuus oli vedessä vuoden 2010 tarkkailujakson aikana Harjavallan padolla 1,1 3,6 µg/l liukoisen nikkelin ympäristönlaatunormin ollessa 20 µg/l. Lyijyn kokonaispitoisuus oli 0,08-1,20 µg/l liukoisen lyijyn ympäristönlaatunormin ollessa 7,2 µg/l. Suurteollisuusalueen nykyisistä päästöistä tulevien haitta-aineiden pieni pitoisuus vesistössä johtuu osittain aineiden sekoittumisesta suureen vesimäärään. Kun jätevesien purkuputki oli muutaman vuoden nykyistä pitempi Harjavallan patoaltaan uomassa 2000-luvulla, jätevesi painui pienillä virtaamilla pohjalle 20 metrin syvyyteen, ja jotkin ainepitoisuudet olivat etenkin kesän alivirtaamakausilla hyvin suuria pohjanläheisessä vedessä. Kuparin ja nikkelin pitoisuudet olivat jonkin verran kohonneita, mutta natriumin ja sulfaatin pitoisuudet olivat huomattavat verrattuna ylempien vesikerrosten pitoisuuksiin. Suurimmat sulfaattipitoisuudet olivat pohjanläheisessä vedessä 14.8.2006 (680 mg/l) ja 11.6.2007 (1200 mg/l). Sähkönjohtavuus oli suuri vastaavilla näytteenottokerroilla, ammoniumtyppeä oli hyvin

133 (212) runsaasti ja ph-arvot olivat suurimmillaan 9,9 10,8. Hapen kyllästysaste oli alimmillaan 29 % pohjanläheisessä vedessä. Pohjan tila on eliöstölle näissä olosuhteissa hyvin huono, ja pohjanläheisen veden laatu selittää kesällä 2006 tapahtuneen öljyvuodon ohella patoaltaan pohjaeläimistön huonon tilan. Patoaltaan vesi ei ole ollut kesäisin lämpötilan mukaan kerrostunut. Jäteveden kertyminen pohjalle näyttää loppuneen purkuputken lyhentämisen myötä. On kuitenkin ilmeistä, että mm. sulfaattikuormitus on niin suuri, että se aiheuttaisi huomattavia pitoisuuksia purkuvesistössä patoaltaan pohjalla, mikäli vesi ei sekoitu suureen virtaamaan. Purkuputken sijaintia ei saa muuttaa siten, että jätevesi kertyy patoaltaan pohjalle. Metallien lisäksi myös sulfaattikuormitukseen on jatkossa syytä kiinnittää huomiota, sillä suuret sulfaattipitoisuudet ovat haitallisia tai vaarallisia mm. joessa eläville selkärangattomille eläimille, kaloille (etenkin poikasille) ja mädille. Sulfaattipitoinen vesi on syövyttävää, joten talousveden ylin sallittu sulfaattipitoisuus on 250 mg/l. Mikäli jätevettä kertyy patoaltaan pohjalle, se voi aiheuttaa syöpymisriskin pohjanläheisen veden kanssa kosketuksessa oleville syöpyville rakenteille. Suurteollisuusalueen toimijat käyttävät jokivettä eri tarkoituksiin jäähdytys- ja prosessivetenä, ja myös Harjavallan padon ja voimalaitoksen rakenteissa on syöpymisalttiita rakenteita. Käytännössä jätevesi lienee sekoittunut patoallasta lukuun ottamatta aina niin hyvin, että syöpymisvaara aiheuttavia pitoisuuksia ei ole muualla ollut. Joinakin alivirtaamakausin 2000-luvulla altaan pohjalle painuneet jätevedet ovat joka tapauksessa lähteneet liikkeelle ja sekoittuneet vesimassaan. Harjavallan padolla sulfaattipitoisuus on ollut tarkkailukerroilla 12 22 mg/l vuosina 1993 2011. Kokemäenjoen pintasedimenttien raskasmetallipitoisuuksia on selvitetty viranomaistyönä vuonna 1980, ja sen jälkeen viiden vuoden välein velvoitetarkkailuna. Analysoitavat aineet ovat nykyisessä ohjelmassa elohopea, kadmium, nikkeli, lyijy, kromi ja kupari. Kuparia ei määritetä kaikissa havaintopisteissä. Sedimenttitarkkailu on tehty viimeksi vuonna 2010, ja jatkossa näytteet otetaan kuuden vuoden välein uuden ohjelman mukaan. Kokemäenjoen pintasedimenttien (0 2 cm) metallipitoisuudet ovat pääsääntöisesti laskeneet tarkkailuvuosien aikana Harjavallan ja Äetsän alapuolisia jokiosuuksia lukuun ottamatta. Harjavallan patoaltaassa sekä Lammaistenlahdella padon alapuolella kadmium-, kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat olleet voimakkaasti kohollaan 2000- luvulla. Pintasedimentin kadmiumpitoisuus oli vuonna 2010 Harjavallan patoaltaassa 5,7 mg/kg ja Lammaistenlahdella 26 mg/kg. Muissa Kokemäenjoen tarkkailupakoissa pitoisuus oli enimmilläänkin noin 0,9 mg/kg. Vuonna 2005 pitoisuudet olivat vielä suuremmat, Lammaistenlahdella 35 mg/kg. Nikkelipitoisuudet olivat vuonna 2010 patoaltaassa 300 mg/kg ja Lammaistenlahdella 660 mg/kg.

134 (212) Lammaistenlahden nikkelipitoisuus oli kaikkien velvoitetarkkailuvuosien suurin, ja se on ollut jatkuvasti kasvussa. Patoaltaassa pintasedimentin suurin nikkelipitoisuus määritettiin vuonna 2005, jolloin se oli 720 mg/kg. Elohopean pitoisuudet ovat pienentyneet Kokemäenjoen pintasedimentissä Äetsän seutua lukuun ottamatta. Pitoisuus oli vuonna 2010 Harjavallan patoaltaassa 1,2 mg/kg ja Lammastenlahdella noin 1 mg/kg. Lyijypitoisuus on myös vähentynyt lähes kaikilla jokitarkkailupaikoilla. Harjavallan altaassa pitoisuus oli viime tutkimuksessa 22 mg/kg ja Lammaistenlahdella 25 mg/kg. Kromia on Harjavallan alueen jokisedimentissä lähes kaksinkertainen määrä luonnontasoon verrattuna, ja kromipitoisuudet olivat vuonna 2010 Kokemäenjoen tarkkailupaikkojen suurimmat: patoaltaassa 65 mg/kg ja Lammaistenlahdella 53 mg/kg. Kuparipitoisuus on myös Kokemäenjoen pintasedimenttien suurin patoaltaassa. Pitoisuus pieneni huomattavasti tarkkailujakson alusta lähtien, mutta kohosi taas 2000-luvulla. Vuonna 2010 kuparipitoisuus oli patoaltaassa 210 mg/kg ja Lammastenlahdella 93 mg/kg. Kokemäenjoen pintasedimenttien metallipitoisuuksien muutoksiin voivat vaikuttaa kuormituksen muutosten lisäksi virtaus- ja sedimentaatio-olosuhteet. Etenkin suurilla virtaamilla sedimentin pintakerros voi liikkua. Boliden Harjavalta Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n purkuputken sijainti keskemmällä jokiuomaa vuonna 2005 2009 on myös saattanut jonkin verran vaikuttaa metallien kertymiseen. Pohjanläheisen veden ainepitoisuudet nousivat huomattaviksi pienillä virtaamilla, kun purkuputki oli pitkä, joten metalleja on voinut tuona aikana sedimentoitua tavallista enemmän. Lammaistenlahti on osa Pirilänkosken Natura 2000 -aluetta (FI0200045). Etenkin pintasedimentin nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet ovat olleet hyvin suuret Natura-alueella ja alkaneet kohota 2000- luvulla. Lammaistenlahdella otettiin 13.4.2007 ylimääräisiä sedimenttinäytteitä lahden eteläpuoliskolta 2 25 cm:n syvyydestä metallipitoisuuksien selvittämiseksi tarkemmin. Nikkelipitoisuus oli kaikissa näytteissä voimakkaasti kohollaan, enimmillään 580 mg/kg pintakerroksessa (0 2 cm). Kadmiumia oli eniten rantapisteiden pintasedimentissä (enimmillään 43 mg/kg), ja sen pitoisuudet korreloivat voimakkaasti nikkelipitoisuuden kanssa. Elohopeaa oli enemmän syvemmissä kerroksissa (20 25 cm) kuin pintasedimentissä, mikä johtuu vanhasta elohopeakuormituksesta. Kuparia oli samoin enemmän syvemmissä sedimenteissä. Myös sinkin pitoisuus oli kaikkialla kohollaan. Lyijyä oli eniten syvemmissä kerroksissa, kuten elohopeaakin. Sedimentissä olevat raskasmetallit voivat olla riski etenkin hapettomissa oloissa, koska haitta-aineita voi liueta veteen. Likaantuneiden sedimenttien sijainti voi muuttua pohjan virtausten mukana. Ulpukan haitta-ainepitoisuuksia selvitettiin tarkkailuohjelman mukaan mm. Harjavallassa jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella. Näytteistä määritettiin kromin, lyijyn, nikkelin, elohopean, kadmiumin ja

135 (212) kuparin pitoisuudet. Kuormituksen vaikutukset näkyivät selvästi ulpukoiden metallipitoisuuksissa vuonna 2010, mutta pitoisuudet olivat pienemmät kuin edellisessä näytteenotossa vuonna 2001. Nikkelin ja kuparin pitoisuudet olivat edelleen selvästi kohollaan Harjavallan patoaltaan ulpukoissa, ja myös lyijy- ja kadmiumkuormitus näkyi ulpukoiden pitoisuuksissa. Kromia todettiin vähäisiä määriä, mutta elohopeaa ei havaittu näytteissä lainkaan. Todettujen haitta-aineiden perusteella on oletettavissa, että myös alapuolisen Lammaistenlahden ja siten Pirilänkosken Natura 2000 -alueen vesikasveihin kertyy raskasmetalleja. Kokemäenjoen pohjaeläimistöä on tarkkailtu vuodesta 1976 lähtien kolmen vuoden välein. Joen pohjaeläimistä ei määritetä haitta-ainepitoisuuksia, mutta pohjaeläimet ilmentävät joen pohjan tilaa. Pohjan tila on ollut paras joen yläjuoksulla ja alaosassa, mutta huonoin joen keskiosassa Kolsin ja Harjavallan välillä. Harjavallan patoaltaan alaosassa on näyteasemia eri syvyyksissä. Viime tarkkailukerralla vuonna 2009 pohjaeläinten biomassa oli tavalliseen tapaan melko pieni 2 12 metrin syvyydessä, mutta 20 metrin syvyydessä biomassa oli selvästi keskimääräistä pienempi. Biomassa oli kuitenkin suurempi kuin vuonna 2006 öljyvahingon jälkeen. Öljyvuodon vaikutukset näkyivät yhä syvänteessä v. 2009, koska surviaissääsket olivat öljyisiä. Patoaltaan pohjaeläimistö ilmentää rehevää pohjaa kaikissa näytesyvyyksissä. Uudet näytteet patoaltaasta otetaan syksyllä 2012. Pohjaeläimistön heikkenemiseen patoaltaassa on voinut vaikuttaa sekä öljyvahinko että pohjanläheiseen veteen pienillä virtaamilla kertynyt jätevesi, kun jätevesien purkuputki oli pitkällä uomassa noina vuosina. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (868/2010) edellyttää, että Euroopan yhteisön tasolla määritettyjä aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä 12 kertaa vuodessa. Kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuus määritetään liukoisena pitoisuutena, kun taas muut aineet määritetään kokonaispitoisuuksina. Elohopeapitoisuudelle on määritelty ympäristönlaatunormi ahvenessa, ja sitä tulee tarkkailla kerran vuodessa, eikä vesinäytteitä tuolloin tarvita. Suomen kansallisessa menettelyssä määritettyjä aineita tulee tarkkailla pitoisuutena vedessä kolmen kuukauden välein. Toiminnanharjoittajien tulee siis tarkkailla vesistössä em. tavalla niitä aineita, joita toiminnasta pääsee vesistöön. Laitoksella pitää olla tehtynä selvitys päästöistä asetuksen mukaisia haitallisia aineita koskien. Haitallisten aineiden asetuksen soveltamisesta on tulossa tarkempi ohjeistus. Asetuksessa luetelluille aineille on määrätty ympäristönlaatunormit, jota aineen pitoisuus ei saa ylittää vesistössä. Pintaveden kemiallinen tila luokitellaan hyvää huonommaksi, jos yhteisön tasolla määritetyn aineen ympäristönlaatunormi ylittyy. Veden ekologinen tila voidaan luokitella enintään tyydyttäväksi, jos kansallisessa menettelyssä määritellyn aineen ympäristönlaatunormi ylittyy. Vesienhoitolain mukainen ympäristötavoite on vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesien-

136 (212) hoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 on kirjattuna vesienhoidon lisätoimenpiteiden ohjauskeinoissa teollisuuden ympäristöriskikartoituksien kehittäminen sekä riskienhallintasuunnitelmien laatiminen onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalta. Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmassa todetaan teollisuuden sektorikohtaisissa nykykäytännön mukaisissa toimenpiteissä, että lupamääräysten mukaisesti toimivat suurteollisuuden jätevedenpuhdistamot eivät estä vesien hyvän tilan saavuttamista, mutta tarvitaan parempaa häiriötilanteiden hallintaa. Kokemäenjoen vesienhoidon erityistavoitteissa mainitaan, että likaantuneiden pohjasedimenttien haittavaikutuksia pyritään selvittämään ja vähentämään ympäristöriskejä tekemällä haitta-ainekartoituksia eliöstöstä ja sedimenteistä. Metallipitoisuuksien tiheämpi ja laajempi tarkkailu sedimentissä sekä pitoisuuksien tarkkailun aloittaminen pohjaeläimissä on Harjavallan patoaltaassa ja Lammaistenlahdella tarpeellista, koska jotkin metallipitoisuudet ovat kohonneet. Harjavallan patoaltaan vesinäytteenottoa tulee tihentää, koska nyt vertikaalinäytteet otetaan vain elokuussa. Jäätilanne voi tosin haitata näytteenottoa patoaltaassa avovesikauden ulkopuolella. Harjavallan suurteollisuusalue sijaitsee Järilänvuoren tärkeän pohjavesialueen luoteisosassa, jossa pohja- ja orsivesi on laajalla alueella pilaantunut. Teollisuusalueen pohja- ja orsivedessä on kohonneita pitoisuuksia mm. arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä ja sulfaattia, mutta nousevaa kehityssuuntaa tai merkittäviä muutoksia ei viime vuosina ole tapahtunut. Seurantatietojen perusteella kuormituspiikkejä tehdasalueen pohja- ja orsivedessä on ollut ainakin 1990- luvulla ja 2000-luvun alkupuolella. Luoteispuolella Lammaisten suljetun vedenottamon kadmiumpitoisuudet ovat olleet koholla 1980-luvulta lähtien. Lammaisten nikkelipitoisuudet ovat lievässä nousussa, minkä seurantatietojen perusteella arvioidaan johtuvan tehdasalueelta vedenottamolle hitaasti kulkeutuvista, ennen nykyistä ympäristölupakautta tapahtuneista päästöistä. Lounais-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt Harjavallan suurteollisuusalueen pohja- ja orsivesien yhteistarkkailuohjelman 29.12.2005 (Dnro LOS-2005-Y-824-17). Tarkkailupäätöksen jälkeen seurantaan on tehty vähäisiä muutoksia mm. yksittäisten havaintoputkien, analyysien ja raportointitavan osalta. Tarkkailua on myös tarvittaessa hetkellisesti tihennetty maaperään kohdistuneiden ympäristövahinkojen yhteydessä. Ympäristönsuojelulain 8 :n mukaan Järilänvuoren tärkeän pohjavesialueen toimintoja koskee pohjaveden laadun vaarantamisen kielto. Vaarallisten aineiden asetuksen (VNA 342/2009) 4a :n mukaan asetuksen liitteessä 1E tarkoitettuja vaarallisia aineita ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen. Päästön aiheuttajan on tarvittaessa osoitettava valvontaviranomaiselle, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa. Veden tilaa seurattaessa on sovellettava vesienhoidon

137 (212) vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle. Ympäristönsuojelulain 7 luvun 46 :n mukaan lupa- ja tarkkailupäätöksissä otetaan huomioon vesienhoidon suunnittelu. Järilänvuoren pohjavesialue on luokiteltu Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymässä vesienhoitosuunnitelmassa riskialueeksi, jonka pohjaveden kemiallinen tila on pitkään jatkuneen teollisuustoiminnan seurauksena huono. Harjavallan suurteollisuusalueella vesienhoidon toimenpiteitä toteutetaan mm. pohjaveden tilan seurannalla ja tarvittaessa toteutettavilla maaperän kunnostustoimenpiteillä. Ympäristöluvan edellyttämän velvoitetarkkailun tietoja käytetään myös tarvittavassa laajuudessa vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman laadinnassa Prosessissa syntyvien jätteiden, kuten sakan, kuonan tai kuparihienokuonan käyttö rakentamisessa tai sijoittamiseen pohjavesialueella muualla kuin ympäristöluvan mukaisilla kaatopaikoilla on kielletty. Olemassa oleva pohja- ja orsivesien vaikutustarkkailuohjelma on tarpeen tarkistaa viimeistään ympäristöluvan tarkistuksen jälkeen. Tarkkailuohjelman päivittämisessä on otettava huomioon mm. vesienhoidon suunnittelu, tarkkailun aikana tehdyt vähäiset muutokset ja ympäristöluvan tarkistamisen yhteydessä ilmenneet asiat. Pohja- ja orsivesien tarkkailuohjelman päivittämisen yhteydessä on tarpeen kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että mittaukset, näytteidenotto ja analysointi annetaan aiempaa laajemmin ulkopuolisen asiantuntijan suoritettaviksi standardien tai muiden tarkoitukseen sopivien yleisesti käytössä olevien viranomaisten hyväksymien menetelmien mukaisesti. Veden laadun tarkkailutulokset tulee toimittaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen pohjavesirekisteriin sopivassa sähköisessä muodossa. Laitosalueella tehtävät rakennustyöt on suunniteltava ja toteutettava niin, että niiden yhteydessä syntyvä maa-ainesjäte saadaan toimitettua käsiteltäväksi laitokselle, jolla on lupa ottaa vastaa kyseistä maa-ainesjätettä. Rakennustöiden yhteydessä syntyvien haitta-ainepitoisten maaainesjätteiden käsittelystä on oltava suunnitelma. Suunnitelmassa on esitettävä ainakin millä menettelyllä maa-ainesjätteen haitta-aineet ja niiden pitoisuudet todetaan, sekä miten haitta-ainepitoiset maa-ainesjätteet luokitellaan ja minne luokitellut jätteet toimitetaan. Suurteollisuusalue sijoittuu I-luokan pohjavesialueelle, jossa virtaussuunta on kaakosta luoteeseen. Tehdasalueen kohdalla pohjaveden pinta sijaitsee noin 15 20 metrin syvyydellä maanpinnasta, ja pohjavesi purkautuu Kokemäenjokeen Lammaistenlahdella. Pohjavedessä on ollut kohonneita kadmium- ja nikkelipitoisuuksia Lammaisten pohjavedenottamolla (käyttökieltoon 15.9.1980) sekä tehdasalueen ja vedenottamon välisellä alueella. Myös sulfaattipitoisuudet ovat paikoin olleet hyvin korkeita. Suurimpia metallipitoisuuksia on havaittu tehdasalueen pohjavedessä, jonka alimmissa kerroksissa on hakemuksen

138 (212) mukaan esiintynyt aikaisemmin hyvin alhaisia ph-arvoja (jopa <2), mutta ph on noussut ja metallipitoisuudet ovat laskeneet. On huomattava, että metallien liukoisuus lisääntyy happamissa oloissa. Liukoisten metallien määrä on suuri poikkeuksellisen happamissa oloissa. Ympäristönlaatunormit on asetettu erikseen pinta- ja pohjavesille. Pohjavesissä esiintyy teollisuusalueella eri metalleja, ja niiden kaikkien määritystarkkuus pitäisi olla riittävä vesianalyyseissa. Nykyisellään määritystarkkuudet eivät ole riittävät, eikä pitoisuuksia voida asianmukaisesti verrata laatunormeihin. Lammaistenlahtea lähellä sijaitsevissa pohjaveden laadun tarkkailupaikoissa mm. nikkelipitoisuudet ovat hyvin korkeita verrattuna myös pintaveden laatunormeihin, ja useiden metallien osalta määritystaso on niin karkea, ettei laatunormin ylityksestä tai alituksesta ole tietoa. Näitä vesiä voidaan olettaa purkautuvan Lammaistenlahteen. Määritykset tulisi tehdä liukoisina pitoisuuksina vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen edellyttämissä tapauksissa. Lupahakemuksissa on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle, että raskasmetallipitoisia pohjavesiä purkautuu pintaveteen Lammaistenlahdelle, joka lisäksi kuuluu Pirilänkosken Natura 2000 -alueeseen. Pohjavesien kautta tulevan kuormituksen pintavesivaikutuksia ei ole tarkkailtu Lammaistenlahdella. Pohjavesien merkitys Lammaistenlahden veden ja sedimenttien metallipitoisuuksiin olisi syytä selvittää etenkin pohjavesien purkautumisalueen läheisyydessä. Lammaistenlahdella v. 2007 tehty erillinen sedimenttien metalliselvitys tukee sitä, että haittaaineiden pitoisuudet ovat pohjassa suuria nimenomaan Lammaisten ranta-alueella. Pohjavesien merkitystä kuormituksen lähteenä ei ole erikseen arvioitu. Metallipitoisuudet tosin laimenevat suuressa vesimäärässä Kokemäenjoessa. Harjavallan tehdasalueella ja sen länsipuolella esiintyy orsivettä, jonka virtaussuunta on pääasiassa lounaaseen ja paikoitellen etelään sekä länteen. Pohja- ja orsivesi on likaantunut koko tehdasalueella. Metallipitoista orsivettä pumpataan orsivesikaivoista jätevesien käsittelyyn, mutta orsivettä purkautuu jonkin verran myös ojiin ja kosteikoille ja edelleen Kurkelanojaan ja sieltä Tattaranjokeen. Orsivettä esiintyy myös tehdasalueen ja Kokemäenjoen välisellä alueella. Kurkelanojan suuntaan virtaavissa orsivesissä monet metallipitoisuudet sekä sulfaattipitoisuudet ovat suuria. Orsivesien keräilyjärjestelmään liittyviltä pumppaamoilta ja mittapadoilta on myös analysoitu orsiveden ainepitoisuuksia, ja vesissä on ollut hyvin suuria metalli- ja sulfaattipitoisuuksia. Pohja- ja orsivesien tarkkailuohjelma sisältää kolme pintavesipistettä, joissa on edelleen havaittu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Yksi tarkkailupiste on Kurkelanojassa ja kaksi Tattaranjoessa. Likaantuneiden orsivesien vaikutus Kurkelanojan ja Tattaranjoen pintavesien laatuun on jäänyt liian vähälle huomiolle. Esim. molybdeeni-

139 (212) kuormitus orsivesissä on suuri, ja näkyy myös Tattaranjoen vedenlaadussa. Em. pintavesissä mm. nikkelipitoisuus on ylittänyt haitallisten aineiden laatunormin, tosin määritykset lienee tehty kokonaispitoisuuksista ja laatunormi on liukoisen nikkelin pitoisuuksille. Metallianalyysein määritystaso on niin karkea, että metalleilla laatunormin tai muun säädetyn rajan ylityksestä tai alituksesta ole tietoa. Analytiikan määritystarkkuus pitää parantaa säädösten edellyttämälle tasolle. Määritykset tulisi tehdä liukoisista pitoisuuksista vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen edellyttämissä tapauksissa. Tiettyjen haitallisten aineiden laatunormin ylitys Tattaranjoessa merkitsee sitä, että Tattaranjoen vesimuodostuman kemiallinen tila on alle hyvän, ja edellyttää lakisääteisesti vesienhoidon toimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseksi. Vesienhoidon kannalta on siis olennaista, aiheuttaako suurteollisuusalueelta tuleva haitta-ainekuormitus Tattaranjoen kemiallisen tilan alenemisen alle hyvän tilaluokan. Harjavallan suurteollisuuden toiminnoista aiheutuvaa melua on selvitetty alueen yhtiöiden teettämillä meluselvityksillä. Vuonna 2011 tehdyn melumittausten mukaan alueen toiminnoista aiheutuva yhteismelu alitti tai oli valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) annettujen ohjearvojen tasalla teollisuusalueen ympäristön 10:ssä mittauspisteessä yhtä pistettä lukuun ottamatta. Kokonaiskuvan saaminen meluvaikutusten nykytilanteesta edellyttää kuitenkin ajantasainen meluselvityksen tekemistä koko teollisuusalueesta siten, että siihen sisältyy kattavasti kaikkien pistemäisten melupäästöjen mittaus taajuuskaistoittain, melulähteiden melun luonteen kuvaus, liikennemelun arviointi, leviämismallilaskelmat ja varmentavat taajuuskaistoittaiset melutasomittaukset lähiympäristössä. Meluselvityksessä tulee kiinnittää huomiota myös melun häiritsevyyden arviointiin. Harjavallan keskusta-alueen melun yhteistarkkailua on tarvetta tehdä vastaavalla tavalla kuin ilman laadun ja vesistöjen yhteistarkkailua siten, että Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen vastaa seurannan järjestämisestä ja siihen osallistuvat merkittävimmät melua aiheuttavat laitokset ja Harjavallan kaupunki. Melun yhteistarkkailua koskeva suunnitelma tulee toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi 2) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on lausunut 22.1.2013 toimittamassaan lausunnossa mm. seuraavaa: Boliden Harjavalta Oy: n hakemuksen mukainen tuotanto on 250 000 tonnia anodikuparia, 70 000 tonnia nikkelikiveä, 750 000 tonnia rikkihappoa ja 60 000 tonnia nestemäistä rikkidioksidia. Yhtiö käyttää raaka-aineina kupari- ja nikkelirikasteita sekä mm. erilaisia kemikaaleja. Yhtiö johtaa Kokemäenjokeen jäähdytys- ja jätevesiä Harjavallan ja Kolsin voimalaitosten väliseen patoaltaaseen. Jätevedet sisältävät mm. kuparia, nikkeliä, sinkkiä, arseenia, lyijyä, kadmiumia ja

140 (212) elohopeaa, joiden päästöjä lupaehdot rajoittavat. Lupaehdot tiukkenivat vuoden 2009 alussa. Yhtiö on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pysynyt annetuissa päästörajoissa. Boliden Harjavalta Oy:lle määrättiin 21.5.2007 annetussa Iupapäätöksessä (nro 18/2007/1) vuotuinen kalatalousmaksu, jonka suuruus oli 6 000 euroa. Lupapäätöksen mukaan yhtiön tuli parantaa puhdistustehoaan, jolloin myös toiminnasta määrätty kalatalousmaksu aleni 4 000 euroon vuodessa vuoden 2009 alusta lukien. Indeksikorotuksen jälkeen maksu oli 4 400 euroa vuonna 2012. Yhtiö esittää hakemuksessaan kalataloudellisista lupavelvoitteista luopumista, koska yhtiön kuormitusvaikutus on vähentynyt merkittävästi. Kalatalouspalvelut-ryhmän käsityksen mukaan yhtiölle määrätyt velvoitteet tulee pitää nykyisellään (4 400 ), koska yhtiön toiminnasta aiheutuu edelleen metallikuormitusta Kokemäenjokeen. Tuotantolaitoksen kuormitusta vastaava kalatalousmaksu määriteltiin 21.5.2007 annetussa Iupapäätöksessä, ja koska yhtiön kuormitus on vakiintunut luvan mukaiselle tasolle, ei kalatalousmaksua ole syytä muuttaa. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus käyttää maksun Harjavallan ja Kolsin voimalaitosten väliseen patoaltaaseen tehtäviin kalaistutuksiin, joiden tarkoituksena on estää ja vähentää yhtiön jätevesien kalataloudelle aiheuttamaa vahinkoa ja haittaa. Lisäksi hakijalle tulee määrätä kalataloudellinen tarkkailuvelvoite, joka voidaan edelleen toteuttaa Kokemäenjoen kalataloudellisen yhteistarkkailun kautta. 3) Harjavallan kaupunginhallitus on todennut 30.8.2012 toimittamassaan lausunnossa yhtyvänsä ympäristölautakunnan lausuntoon ja antavansa hakemuksesta vastaavansisältöisen lausunnon todeten kuitenkin samalla ympäristölautakunnan lausunnon esittelytekstin mainintojen Sievarin kaatopaikan asemakaavasta olevan ennenaikaisia. 4) Kokemäen kaupunginhallitus ei ole jättänyt lausuntoa. 5) Porin kaupunginhallitus ei ole jättänyt lausuntoa. 6) Ulvilan kaupunginhallitus on ilmoittanut 28.6.2012 toimittamassaan lausunnossa hyväksyvänsä ympäristölautakunnan lausunnon ja toimittavansa vastaavan sisältöisen lausunnon. 7) Nakkilan kunnanhallitus on 30.8.2012 toimittamassaan lausunnossa ilmoittanut yhtyvänsä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoon. 8) Euran kunnanhallitus on 7.9.2012 toimittamassaan lausunnossa ilmoittanut yhtyvänsä Pyhäjärviseudun ympäristölautakunnan lausuntoon. 9) Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on lausunut 28.8.2012 toimittamassaan lausunnossa, että hakemus ei sisällä merkittäviä muutoksia nykyiseen tilanteeseen. Ympäristön tilan merkittävä parantuminen lähimmän kahdenkymmenen vuoden aikana on selvästi empiirisesti havaittavissa ainakin sellaiselle, joka on asunut

141 (212) paikkakunnalla pitkään: Raskaat rikkidioksidipilvet ovat poissa, melua on saatu vähennettyä, liikennettä on suunnattu pois keskustasta ja luonto on elpynyt tehtaan lähialueilla. Aikaisemmin tuotannon laajentamisvaiheiden yhteydessä on myös kiistatta saatu aikaan päästöjen vähenemistä ottamalla samalla käyttöön uusinta tekniikkaa. Ympäristöriskit on hakemuksessa arvioitu ja toiminnan tarkkailu on riittävää. 10) Kokemäen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on lausunut 7.9.2012 toimittamassaan lausunnossa seuraavaa: Koska maaperän metallipitoisuudet ylittävät pima-asetuksen raja- ja ohjearvot ainakin voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla ja kun tarkkaa kartoitusta ei ole tehty, tulisi metsäsammalten kohonneisiin CU, V, Cd, As ja Hg -pitoisuuksiin kiinnittää enemmän huomiota päästöjen vähentämisessä. Tämän vuoksi tulisi tehdä asiaa tarkentava seurantatutkimus joka tulisi ulottaa myös Kokemäen läntisiin osiin. Maaperän metallipitoisuuksien kartoituksen seurannassa voitaisiin käyttää apuna uutta magneettista suskeptibiliteettimenetelmää. Ilmassa kulkeutuvista päästöistä ei kuitenkaan Kokemäen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisella ole tiedossaan, että Harjavallan teollisuusalueen johdosta olisi vuosiin esitetty yhtään valitusta. 11) Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on lausunut 31.8.2012 toimittamassaan lausunnossa mm. seuraavaa: Boliden Harjavalta Oy:n laitoksen ympäristövaikutukset Porin kaupungin alueelle liittyvät pääasiassa raaka-ainekuljetuksiin, ilmapäästöihin sekä Kokemäenjokeen johdettaviin jäähdytys- ja jätevesipäästöihin. Laitoksen käyttämistä raaka-aineista mm. kupari- ja nikkelirikasteet sekä erilaiset sakat kuljetetaan Porin Mäntyluodon satamasta junakuljetuksina Harjavaltaan. Ympäristövirasto katsoo, että raakaaineiden kuljetukset tulee toteuttaa suljettuina siten, ettei niistä aiheudu haitallista pölyämistä ympäristöön. Laitoksen jätevesi- ja ilmapäästöt ovat hakemuksen mukaan alittaneet niille asetetut luparajat viime vuosina, vaikka luparajat ovat uusien lupapäätösten myötä edelleen kiristyneet. Lisäksi laitos on lähivuosina tehnyt merkittäviä ilmansuojeluun ja jätevesien käsittelyyn kohdistuvia ympäristönsuojeluinvestointeja, mikä on näkynyt kuormitusten pienenemisenä. Ympäristövirasto katsoo, että laitokselle vuonna 2007 myönnetyssä ympäristöluvassa annetut lupamääräykset ovat pääsääntöisesti hyväksyttävällä tasolla. Ilmaan johdettavan kuormituksen osalta tulee ottaa huomioon, että hakija on esittänyt kupari-, sinkki-, arseeni- ja elohopeakuormitusten uusiksi päästörajoiksi 30 50 % nykyistä pienempiä arvoja. Tarkkailuvelvoitteiden osalta ympäristövirasto haluaa muistuttaa, että Porin Harjavallan ympäristössä 2007 2008 tehdyssä bioindikaattoritutkimuksessa havaittiin edelleen kohonneita pitoisuuksia mm. kuparin, raudan, vanadiinin, kadmiumin, arseenin ja elohopean osalta. Ympäristövirasto esittääkin, että jo aiemmin tutkimuksessa mukana

142 (212) olleet tahot sitoutetaan jatkamaan bioindikaattoritutkimusta alkuperäisen tavoiteaikataulun mukaisesti eli viiden vuoden välein. Hakija on lupahakemuksessaan esittänyt, että korvauksista jäteveden johtamisesta aiheutuvista haitoista ja kalatalousvelvoitteista luovutaan. Perusteluina on esitetty, että Kokemäenjokeen tuleva kuormitus tulee nykyisin lähinnä hajakuormituksesta. Vaikka teollisuuden kuormitus Kokemäenjokeen on huomattavasti vähentynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, kuormituksen vaikutukset näkyvät jokivedessä ja kalastossa vielä pitkään. Ympäristövirasto katsookin, että korvauksista jäteveden johtamisesta aiheutuvista haitoista ja kalatalousvelvoitteista tulee edelleen määrätä myös uudessa ympäristölupapäätöksessä. 12) Ulvilan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on toimittanut 20.6.2012 seuraavan lausunnon: Laitoksen Ulvilan kaupungin alueeseen kohdistuvat vaikutukset liittyvät pääsääntöisesti laitoksen ilmanpäästöihin sekä Kokemäenjokeen johdettaviin jäähdytys- ja jätevesiin. Harjavallan tehtaiden jätevesi- ja ilmapäästöt ovat jatkuvasti pienentyneet johtuen tiukentuneista lupamääräyksistä. Ympäristölautakunta toteaa, että laitokselle myönnetyssä toistaiseksi voimassa olevassa ympäristöluvassa annetut lupamääräykset ovat pääsääntöisesti hyväksyttävällä tasolla, eikä sillä ole huomautettavaa hakemuksesta. Luvan hakija on hakemuksessaan esittänyt, että korvauksista jäteveden johtamisesta aiheutuvista haitoista ja kalatalousvelvoitteista luovutaan. Perusteluinaan hakija on esittänyt, että nykytilanteessa Kokemäenjokeen tuleva kuormitus tulee lähinnä hajakuormituksesta. Ympäristölautakunta haluaa muistuttaa, että vaikka Kokemäenjoen veden laatu nykyisellään on tyydyttävällä tasolla, on se aikaisemmin ollut teollisuuden jätevesien voimakkaasti kuormittama. Teollisuuden kuormitus on vaikuttanut jokiekosysteemiin ja sen kalastoon lähtemättömällä tavalla. Vaikka tutkimustulokset osoittavat päästöjen ja kuormituksen huomattavasti vähentyneen viimeisen 20 vuoden aikana, tulee päästöjä edelleen pyrkiä vähentämään teknisten ja taloudellisten resurssien rajoissa. Ympäristölautakunta ei puolia hakijan esitystä ympäristölupapäätöksessä asetetun kalatalousmaksun poistamista. Kalatalousmaksulla pyritään korjaamaan niitä vahinkoja, joita mm. teollisuudesta peräisin olevat jätevedet aiheuttavat ja ovat aiheuttaneet Kokemäenjoen sekä Porin edustan merialueen kalastolle vuosien saatossa. 13) Nakkilan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on lausunut 31.7.2012 toimittamassaan lausunnossa mm. seuraavaa: Boliden Harjavalta Oy esittää, että toiminnanharjoittajalle ei ympäristöluvassa aseteta kalatalousvelvoitteita eikä korvauksia jäteveden johtamisesta Kokemäenjokeen. Perusteluna mainitaan se, että toiminnanharjoittajan Kokemäenjokeen kohdistuva vesistökuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt merkittävästi. Toiminnanharjoittajan vuosittainen kalatalousmaksu on vuoden 2007 ympäristöluvassa alennettu neljään tuhanteen euroon vuodessa. Nakkilan ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että Boliden Harjavalta Oy on tehnyt

143 (212) erittäin mittavia investointeja toimintansa vesistökuormituksen vähentämiseksi ja ne ovat osaltaan parantaneet merkittävästi vesistön tilaa. Edelleen on kuitenkin mahdollista, että toimintahäiriöiden tai muiden yllättävien seikkojen johdosta Boliden Harjavalta Oy vesistöpäästöillä on merkitystä Kokemäenjoen kalatalouteen. Tästä syystä on perusteltua säilyttää ympäristöluvassa Boliden Harjavalta Oy:lla jonkinasteisia kalatalousvelvoitteita ja korvauksia jäteveden johtamisesta Kokemäenjokeen. Boliden Harjavalta Oy esittää pidettäväksi ennallaan vakuudet, jotka on asetettu toiminnanharjoittajalle käytössä olevien kaatopaikkojen sulkemiseen ja jälkitarkkailuun. Toiminnanharjoittaja esittää, että vakuusmäärää tarkastellaan vuosittain käytössä olevan avoimen pintaalan mukaan. Tarkastelujaksoksi esitetään yhtä kalenterivuotta. Uusia kaatopaikkoja perustettaessa tai nykyisiä laajennettaessa esitetään vakuussummaa tarkastettavaksi ongelmajätteiden kaatopaikkojen osalta 29 eurolla neliömetriä kohden ja tavanomaisen jätteen kaatopaikkojen osalta 20 eurolla neliömetriä kohden. Vakuussummaa ehdotetaan pienennettäväksi samalla laskentatavalla kaatopaikan tai sen osan poistuttua käytöstä hyväksytyn sulkemissuunnitelman mukaan. Nakkilan ympäristönsuojeluviranomainen ei näe ongelmaa tässä toiminnanharjoittajan esityksessä. Yleisesti ottaen toiminnanharjoittaja esittää ympäristölupahakemuksessansa, että toiminnasta vesistöön ja ilmaan kohdistuvien päästöjen luparajoitukset pidetään pääosin ennallaan. Nakkilan ympäristönsuojeluviranomaisen näkökulmasta toiminnanharjoittajan esitys näiltä osin on varsin hyvin perusteltu. 14) Euran kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (Pyhäjärviseudun ympäristölautakunta) on lausunut 10.9.2012 toimittamassaan lausunnossa mm. seuraavaa: Pyhäjärviseudun ympäristölautakunta esittää lausuntonaan, että Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n sekä Boliden Harjavalta Oy:n ympäristölupien lupamääräyksiä tulee tarkistaa lisäämällä määräyksiin velvollisuus osallistua Eurassa vaikutuksiltaan pitkäaikaisten ja laajalle ulottuvien ilmateitse leviävien päästöjen tutkimuksiin mm. bioindikaattorimenetelmien avulla. Tutkimusten toteutuksessa tulee käyttää uusimpia käyttökelpoisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusten tulosten perusteella on tarvittaessa ryhdyttävä lupaviranomaisen vaatimiin toimenpiteisiin. 15) -19) Harjavallan, Kokemäen, Porin ja Ulvilan kaupunkien ja Nakkilan kunnan terveydensuojeluviranomainen (Porin seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue) on lausunut 14.6.2012 toimittamassaan lausunnossa, että tehtaan toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa aiheuttavia määriä melu-, haju-, pöly- tai muita päästöjä. Päästöjen määrää on seurattava mittauksin ja tarvittaessa ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin, mikäli havaitaan poikkeavia pitoisuuksia. 20) Euran kunnan terveydensuojeluviranomainen ei ole jättänyt lausuntoa.

144 (212) 19.5 Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksen johdosta on jätetty kolme samansisältöistä muistutusta tai mielipiteen ilmaisua: 1) AA 2) BB 3) CC Muistutuksissa tai mielipiteenilmaisuissa vaaditaan seuraavaa: Suotovesijärjestelyjen ja jätevesipäästöjen valvonnan tehostamista tarkoittavien tarkkailumääräysten asettamista, sekä asetettavan luvanhakijalle velvollisuus kohtuullisen määräajan puitteissa esittää hakemuksin lupamääräyksen tarkistamiseksi suunnitelma kaatopaikalle sijoitetavan jätteen vähentämiseksi ja hyötykäytön tehostamiseksi sekä saattamiseksi hyväksyttävälle ja yhteisön alueella yleisesti noudatettavalle tasolle. Perusteluina esitetään seuraavaa: Luvanhakija on nähtäville saatetussa aineistossa lausunut käsityksen, jonka mukaan suotovedet tehokkaasti kerättäisiin sekä ettei kaatopaikoilta joutuisi nestettä saati ympäristöä pilaavaa ainesta vesistöihin ja ojastoihin. Todetun valvomiseksi lupamääräyksissä on asetettu tarkkailumääräyksiä nimetyin näytteenottopistein ja -aikatauluin. Kaatopaikkojen välittömässä läheisyydessä aikaisemmin harjoitetun viljelytoiminnan sekä sittemmin metsästyksen, marjastuksen ja ulkoilun yhteydessä lausuja ei ole saattanut välttyä havaitsemasta jatkuvaluontoista nestevirtaa kaatopaikoilta. Neste ei ole silmämääräisesti arvioiden väriltään tahi koostumukseltaan tavanomaista luonnollista valumavettä. Hakemusasiakirjoissa ainakaan suotovesien keräyksestä lausuttu ei siten saata pitää paikkaansa. Kun mitä ilmeisimmin sanottu ei ole lupamääräyksissä asetetuin näytteenotoin ilmennyt, ovat tarkkailumääräykset puutteelliset. Lupaviranomainen asettaneekin vallitsevaa laajemmat YSL 46 tarkoittamat tarkkailuvelvoitteet ollen todetut ulotettava myös ojastojen pohjasedimentin analysointiin. Nähtäville pannun hakemusaineiston mukaan prosessijätettä on 2010 syntynyt 516 000 tn ollen kapasiteetin mukainen jätemäärä 763 000 tn. Hyötykäyttö on rajoittunut 46 000 tn raekuonaan, vastaten 24 % todetun kokonaismäärästä prosessijätteiden kokonaismäärästä hyötykäyttöä siis 8,9 % ja kapasiteetista 6,8 %. Harjavallassa kuparinsulatuksessa käytettävä liekkisulatusmenetelmä on globaalisti laajalti käytössä. Muun ohella Ruotsissa (Boliden AB, Rönnskär) ja Saksassa (Norddeutsche Affinerie AG, Hampuri (nyk.

145 (212) Aurubis AG) käytetään samaa menetelmää tiettävästi sillä olennaisella erolla, että prosessijäte on vuosikymmeniä ollut tehokkaassa hyötykäytössä jatkojalostuksineen. Harjavallan kaltaisia jätevuoria ei synny. Lupa-aineistossa käsitellyt kaatopaikat kattavat Harjavallan kunnasta siksi suuren alueen, ettei vastaavaa kunnan pinta-alaan nähden toisaalta Suomesta löydy. Voimassa olevan IPPC-direktiivin tavoitteena on ympäristölupamääräysten harmonisointi ja lupamääräysten yhtenäistäminen. Suomessa tuon direktiivin vaateet onkin saatettu voimaan ympäristönsuojelulailla niiltä osin, kun aikaisempi lainsäädäntö ei ole todettuja vaateita täyttänyt. Luvanhakija ei siten ole toiminut jälleen vähentämiseksi ja hyötykäytön tehostamiseksi vertailukelpoisissa yhteisön jäsenmaissa toteutetusti saati muutoinkaan hyväksyttävästi. Tähän yhtiöllä ei ole ollut tarvettakaan sitä kumartavan maankäyttö- ja lupapolitiikan vuoksi. Toiminnalliset lupamääräykset ja ehdot eivät edusta harmonisoitua tasoa eikä yleistä ja yksityistä etua ole riittävästi huomioitu. Lupaviranomaisen tulisikin asettaa vaatimuskohdassa 2) tarkoitettu YSL 55 mukainen velvoite siinä ajassa, ellei enempien kaatopaikkojen käyttöönotolle tarvetta saisi syntyä. Vastaisessa lupaharkinnassa olisi eduksi vastaavan toiminnan lupamääräysten käytettävyys ja vertailu esimerkiksi edellä mainitun Ruotsin ja Saksan laitosten osalta. Todettu edustaisi ja turvasi niin yleistä ja yksityistä etua kuin myös olisi omiaan turvaamaan luvanhakijan tasapuolista kohtelua kilpailevissa yksiköissä tapahtuvaan tuotantoon nähden. Toiminnallinen menettelytapa todetun toteuttamiseksi jääkin arvoisan viranomaisen harkittavaksi viranomaisyhteistyö vai hakijalle asetettava informointivelvollisuus. 19.6 Hakijan vastine Hakijalle on 31.12.2012 ja 28.2.2013 annettu tilaisuus vastineen jättämiselle. 1.3.2013 saapuneessa vastineessaan hakija toteaa mm. seuraavaa (terminologiaa yhtenäistetty): Boliden Harjavalta Oy toteaa, että sen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet viimeisten vuosien aikana. Boliden Harjavalta Oy haluaa myös nostaa esille sen seikan, että vaadittavien päästövähennysten pitäisi perustua päästöstä aiheutuvaan ympäristövaikutukseen ja parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Boliden Harjavalta Oy:n näkemyksen mukaan päästöjen vähentämisen eteen tehty systemaattinen työ näkyy sekä pienentyneissä päästömäärissä että muutoksina ympäristövaikutuksissa. Boliden Harjavalta Oy ei näe perustetta esitetylle väitteelle siitä, että laitoksen häiriöistä aiheutuvat päästöt olisivat merkittäviä tai että niiden vaikutus lähiympäristön ilmanlaatuun olisi merkittävä. Lähiympäristön ilmanlaatua

146 (212) tarkkaillaan Harjavallassa kahdella ympäristömittausasemalla. Mittaustulosten perusteella ilmanlaadun on todettu parantuneen viime vuosien aikana selvästi. Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (38/2011) on määritelty rikkidioksidin osalta kasvillisuuden ja ekosysteemin suojelemiseksi kriittinen taso (20 µg/m 3 ), joka koskee sekä kalenterivuotta että talvikautta. Vuosina 2007 2012 mitatut rikkidioksidin vuosikeskiarvot sekä talvikauden keskiarvojen voidaan todeta olevan alle puolet kriittiseksi tasoksi määritetystä pitoisuudesta. Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (38/2011) rikkidioksidille asetettu terveysperusteinen tuntiraja-arvo on 350 µg/m 3, jonka ylityksiä sallitaan vuodessa 24 ennen kuin raja-arvo ylittyy. Vuosina 2007 2012 yksittäisten ylitysten lukumäärä on jäänyt selvästi asetuksessa sallitusta 24:stä. Vuoden 2011 poikkeuksellinen piikki selittyy pääosin yhden viikonlopun tilanteesta. Ilmanlaatuindeksi lasketaan Harjavallassa ilman rikkidioksidi- ja PM 10 -pitoisuuksista, joista Boliden Harjavalta Oy:n toiminnalla on vaikutusta lähinnä rikkidioksidiin. Vuonna 2011 ilmanlaatuindeksi sai arvon hyvä 82 % vuoden tunneista, vuonna 2012 vastaava luku oli lähes 90 %. Boliden Harjavalta Oy:n käsityksen mukaan ilmapäästöjen lähteet on selvitetty riittävällä tarkkuudella ja niiden tarkkailu on esitetty tarkkailusuunnitelmassa sekä ympäristölupahakemuksessa. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö ei tuo lisäarvoa päästöjen selvittämiseen, tarkkailuun eikä hallintaan. Hajapäästöjen osuus raporteissa esitetystä kokonaispäästöstä on viime vuosina korostunut, koska hajapäästömittausten piiriin on otettu uusia päästökohteita. Boliden Harjavalta Oy:n näkemyksen mukaan lyhytaikaiset päästörajat eivät estä häiriöpäästöjä. Häiriöpäästöt estetään parhaiten panostamalla tuotantoprosessin stabiilisuuteen. Häiriöpäästöille on toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan vaikea asettaa mitattavia tai valvottavia päästörajoja, koska häiriön tapahtumispaikkaa tai aikaa ei voida ennakolta tietää eikä mittalaitetta voida näin sijoittaa. Osa häiriöpäästöjä aiheuttavista tilanteista on seurausta toiminnanharjoittajaan nähden ulkopuolisista häiriöistä, kuten jännitepiikeistä sähkönjakeluverkossa. Toiminnanharjoittaja haluaa korostaa, että vaikka mainittujen pesureiden päästöt korostuvat tällä hetkellä muihin päästölähteisiin verrattuna, on niiden osalta kyse pienestä ja matalalta leviävästä päästöstä. Vuorokausikeskiarvoon perustuva pitoisuusraja ei ole toimiva tapa pesureiden päästöjen hallitsemiseksi. Pesureiden jälkeinen kaasu on kosteaa, jolloin sen mittaaminen jatkuvatoimisella hiukkasmittarilla ei todennäköisesti tule antamaan luotettavia tuloksia. Yleinen käytäntö vastaavien päästökohteiden hiukkaspäästön määrittämiseen on näytteenkeruu ja näytteessä olevan hiukkasmäärän analysointi laboratoriossa. Toiminnanharjoittaja toteaa, että ympäristölupahakemukseen liitetty BAT-vertailu on tehty viimeisimpään hakemuksen tekohetkellä

147 (212) käytössä olleeseen Bref-luonnokseen: Integrated Pollution Prevention and Control, Draft Reference Documents on Best Available Techniques for the Non-Ferrous Metals Industries, Draft July 2009. Toimialakohtainen bref -dokumentti on edelleen päivityksen alla; kolmas luonnos valmistui helmikuun lopulla 2013. Boliden Harjavalta esittää, että BAT-tasovertailu tehdään vasta lopullisten BATpäätelmien valmistumisen jälkeen. Rikkidioksidi on toiminnan alkuaikoina aiheuttanut paikallista ja alueellista ympäristön pilaantumista. Rikkidioksidipäästövähennyksiä vaadittaessa tulisi huomioida ympäristövaikutusten lisäksi myös vähennystoimien vaikutus energiankulutukseen ja muihin päästöihin, kuten esimerkiksi hiilidioksidipäästöön. Boliden Harjavalta Oy:n merkittävimmät rikkidioksidin päästölähteet ovat kupari- ja nikkelisulaton ilmastointikaasut, jotka johdetaan 140 metriä korkeaan piippuun. Toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan ei ole perusteltua asettaa esimerkiksi sulatoille erillisiä SO 2 päästörajoituksia, koska prosessikaasut käsitellään yhteisissä suodattimissa ennen niiden johtamista piippuun. Boliden Harjavalta Oy ei myöskään näe yhteyttä prosessikohtaisten päästörajoitusten ja lähiympäristön korkeiden rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuuksien välillä. Jätevesilaitoksen mitoituksessa on äärimmäisenä rankkasateena pidetty 25 millimetrin sadetta tunnin aikana. Sen taajuudeksi on arvioitu yksi kerta 20 vuodessa. Mitoitusperuste on esitetty jäteveden luparajojen asettamiseksi tehdyssä ympäristölupahakemuksessa, eikä siihen ole esitetty muutostarvetta Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä (Dnro LSY-2005-Y-286, 21.5.2007). Normaalitilanteessa jätevesilaitoksella käsiteltävän veden määrä on noin 350 m 3 tunnissa. Viime vuosien rankimpien sateiden aikana vettä on tullut jätevesilaitokselle viemäriverkoston täydellä kapasiteetilla 1 800 m 3 /h ja pintavaluntana vielä tämän yli. Poikkeuksellisten sateiden aikana vettä on tullut joko yhtäjaksoisesti pitkään tai vaihtoehtoisesti lyhyessä ajassa, mutta merkittäviä määriä. Boliden Harjavalta Oy on käynnistänyt useita toimenpiteitä, joilla varautumista äärimmäisiin rankkasateisiin pyritään parantamaan. Kuten aiemmin on raportoitu, selvisi vuoden 2011 rankkasadetilanteiden jälkiselvittelyssä, että äärimmäisillä sateilla myös Kalevan asutusalueen hulevesistä merkittävä osa ohjautuu Boliden Harjavalta Oy:n jätevedenpuhdistamolle. Boliden Harjavalta Oy on laatinut suunnitelman reuna-alueiden, kuten tietohallintorakennuksen sekä henkilökunnan parkkipaikka-alueen, jätevesien ohjaamisesta pois jätevesilaitokselta. Vesien ohjaamiseen suunnitelluilla muutoksilla varmistetaan jätevesilaitoksen käsittelykapasiteetin riittävyyttä myös voimakkaiden sateiden aikana. Vuoden 2009 alussa käyttöönotettu jätevesilaitos ohitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011, jolloin ohituksia tehtiin neljänä vuorokautena. Vuonna 2012 jätevesilaitos ohitettiin kahtena vuoro-

148 (212) kautena. Ohitusten kestot ovat vaihdelleet kymmenistä minuuteista muutamiin tunteihin. Ohitustilanteet raportoidaan viranomaiselle häiriöilmoituksena. Läntisen viemärin näytteenottopiste on ohipumppauslinjan yhtymäkohdan jälkeen, joten myös ohitusvuorokauden kokonaispäästö saadaan määritettyä. Toiminnanharjoittaja toteaa, että jätevesilaitoksen ohitus rankkasadejakson alussa voi selvästi pienentää aiheutuvaa ympäristövaikutusta. Tästä esimerkkeinä 16.8.2011 jätevesilaitosta ei ohitettu ja 3.9.2012, jolloin jätevesilaitos oli ohitettuna vajaan neljän tunnin ajan. 16.8.2011 jätevesilaitosta ajettiin useiden tuntien ajan maksimikapasiteetilla. Käytännössä laitos ylikuormittui ja osa esikäsittelyssä erotetusta kiintoaineesta pääsi puhdistusprosessin läpi. Vastaavassa tilanteessa 3.9.2012 laitos oli ohitettuna, mutta kuten kuvassa 10 nähdään, oli kuormitus läntisen viemärin kautta selvästi 16.8.2011 pienempi. Toiminnanharjoittaja esittää, että jätevesilaitoksen ohituksia ei yleisellä tasolla ympäristölupapäätöksessä kielletä. Boliden Harjavalta Oy:n jätevesilaitos on suunniteltu käsittelemään suurteollisuusalueen hulevesiä, metallipitoisia orsivesiä ja prosessivesiä, eikä näe tarvetta arvioida aiheutuvaa kuormitusta vesijakeittain. Vesijakeiden erottaminen esimerkiksi toimijoittain vaatisi useiden näytteenottopisteiden asentamista ilman ympäristövaikutuksen vähentymistä. Toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan vesipäästöihin ei liity hajapäästöjä, vaan päästöt muodostuvat läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin kautta. Jäähdytysvesiviemärin päästö on normaalitilanteessa laskennallista päästöä, koska jäähdytysvesiviemärin kautta Kokemäenjokeen palautetaan sieltä otettua ja mahdollisesti pohjavedellä lämpötilasäädettyä vettä. Eräänlaisena hajapäästönä voidaan pitää Kurkelanojan kautta johdettavaa kuormitusta, joka toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan vähenee Lammainen IVa sulkemisen yhteydessä. Raja-arvojen kiristämisen tulee perustua aiheutuvaan ympäristövaikutukseen. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen raportissa on esitetty muun muassa taulukossa 1 esitetyt pitoisuudet Harjavallan voimalaitoksen yläpuolisista ja alapuolisista tarkkailupisteistä, joista voidaan arvioida Harjavallan suurteollisuusalueen jätevesien vaikutusta Kokemäenjokeen. Toiminnanharjoittaja on tehnyt jokiveden sekä läntisen viemärin ja jäähdytysvesiviemärin laatuselvityksen viimeksi vuonna 2012. Näytteet kerättiin jäähdytysvesiviemäristä, läntisestä viemäristä sekä Kokemäenjoen ylä- että alajuoksulta ja ne analysoitiin Ramboll Finlandin Lahden laboratoriossa.. Lyijyn osalta kaikki tulokset jäivät alle määritysrajan. Elohopean osalta läntisen viemärin syksyn näytetuloksissa näkyy ferriarsenaattisakka-allas 5:n liukoisen elohopean poikkeuksellinen kuormitus ja jäähdytysvesiviemärin kuparissa anodivalimon jäähdytysvesien sekoittuminen rikkihappotehtaan jäähdytysvesikiertoon ja vapautuminen rikkihappotehtaan jäähdytysvesikierron

149 (212) ylisuuren poiston kautta jäähdytysvesiviemäriin. Toiminnanharjoittaja ei ota kantaa siihen pitäisikö muita kuin tällä hetkellä jatkuvan tarkkailun piirissä olevia alkuaineita tarkkailla säännöllisesti. Boliden Harjavalta Oy:n käsityksen mukaan Natura-arviointia alun perin tehtäessä on ollut tiedossa Harjavallan suurteollisuusalueen sijainti ja ympäristövaikutukset. Viime vuosien aikana päästöt veteen ovat selvästi pienentyneet. Toiminnanharjoittaja ei näe perusteita arvioinnin laatimiselle. Boliden Harjavalta Oy toteaa, että jätehuollon kumppaniyrityksen kanssa on laadittu etusijajärjestyksen mukainen jätehuoltosuunnitelma. Alueelta lähtevät jätekuormat punnitaan ja etulastausautoilla kerättävät jätteet, kuten energiajäte, paperit ja pahvit punnitaan astiakohtaisesti. Jätteen hyötykäyttöä seurataan ympäristölupahakemuksessa esitetyllä tavalla. Jätehuoltoon liittyviä kehityskohteita pyritään nostamaan esiin säännöllisesti. Koulutusta järjestetään sekä omalle henkilökunnalle että vuosihuollon aikana urakoitsijoille. Jätehuollon kumppaniyrityksen operatiivinen henkilö seuraa ja opastaa jätehuoltoon liittyvissä kysymyksissä arkipäivisin. Prosessijätteiden tarkkailu on kuvattu valvovalle viranomaiselle toimitetussa tarkkailusuunnitelmassa sekä ympäristöluvan lupamääräysten tarkistushakemuksessa. Boliden Harjavalta Oy:n sanallisessa ympäristövuosiraportissa on esitetty kuukausittaisten liukoisuustestien analyysitulosten keskiarvo ja kuukausitason poikkeamat on esitetty kuukausiraportissa. Valvova viranomainen ei ole esittänyt käytäntöön aikaisemmin muutostarpeita. Menettely on kuvattu myös tarkkailusuunnitelmassa. Boliden Harjavalta ei näe perusteita sille, että merkittävät melulähteet mitattaisiin kahden vuoden välein. Merkittävät melulähteet voidaan mitata osana tehdasaluetta koskevaa melun yhteistarkkailua. Merkittävät muutokset olemassa olevissa melupäästölähteissä tulevat ilmi normaalissa käyttötarkkailussa. Toiminnanharjoittaja toteaa, että se voi osallistua viiden vuoden välein tehtävään koko teollisuusaluetta koskevan meluselvityksen tekemiseen. Boliden Harjavalta Oy on kehittänyt toimintansa energiatehokkuutta järjestelmällisesti ja on vuonna 2012 sertifioinut ISO 50001 -mukaisen energiajohtamisjärjestelmän. Boliden Harjavalta Oy kuuluu Motiva Oy:n energiatehokkuusjärjestelmään, johon liittyy vuosittainen energiankulutuksen ja toteutettujen säästötoimien raportointi. Lisäksi energiankulutuksesta on raportoitu osana normaalia ympäristövuosiraporttia. Toiminnanharjoittaja ei näe tarvetta lisätä raportointia nykyisestä. Boliden Harjavalta Oy haluaa korostaa, että energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvien investointien toteutuksesta päättäminen kuuluu yhtiölle itselleen.

150 (212) Boliden Harjavalta Oy ei näe tarvetta sitoa energia-analyysin päivittämistaajuutta tai muita sitä koskevia vaatimuksia ympäristölupaan. Energia-analyysin päivityksessä noudatetaan ISO 50001 -standardin ohjeita. Perusteita ulkopuolisen todentajan käyttämiselle ei myöskään ole. Päivitetty energia-analyysi voidaan toimittaa tiedoksi valvontaviranomaiselle. Harjavallan suurteollisuusalueella toimiva energiayhtiö jakaa Boliden Harjavalta Oy:n eksotermisessä prosessissaan tuottamaa höyryä ja kaukolämpöä muille tehdasalueella toimiville yrityksille ja kaupungin kaukolämpöverkkoon. Energiayhtiö tuottaa ainoastaan tuotantokatkosten aikaisen lämmön ja säätää toimitettavan lämmön tasaiseksi. Lainsäädännöllisiä velvoitteita alueellisen energiatehokkuusselvityksen laatimiselle ei ole. Boliden Harjavalta Oy esittää lisäksi, ettei yhtiön lupapäätöksessä oteta kantaa muiden alueella toimivien yritysten asioihin. Boliden Harjavalta Oy on energiankulutuksen taloudellisen merkittävyyden vuoksi aktiivisesti mukana erilaisissa energiatehokkuutta parantavissa hankkeissa, kuten Motiva Oy:n yliminiprojektissa. Boliden Harjavalta Oy korostaa, että energiatehokkuuden parantamiseen on käytössä jo useita eri mekanismeja, kuten ISO 50001 -järjestelmä, Motiva Oy:n energiatehokkuusjärjestelmä sekä hiilidioksidipäästökauppa. Boliden Harjavalta Oy toteuttaa säännöllisesti osastokohtaisia ympäristöriskinarviointeja osana sertifioitua ympäristöjohtamisjärjestelmää. Riskinarvioinnit perustuu ympäristönäkökohtien tunnistamiseen ja näkökohtien merkittävyyden arviointiin. Osastokohtaisessa arvioinnissa huomioidaan välilliset ja välittömät vaikutukset mm. päästöissä ilmaan (rikkidioksidi, hiukkaset ja metallit), päästöissä veteen, päästöissä maaperään ja pohjaveteen, prosessi- ja yhdyskuntajätteet (sijoitusalueet, jätteiden hyötykäyttö), maisemavaikutukset, melu, haju ja tärinä sekä uusimpana raaka-aineiden ja luonnonvarojen käyttö. Tunnistettuihin ympäristönäkökohtiin liittyy ympäristövaikutus tai -riski, jonka merkittävyys arvioidaan tapahtumistodennäköisyyden ja arviointikriteerien avulla. Arvioinnissa huomioidaan mm. lainsäädäntöön ja lupaan liittyvät vaatimukset, imagollinen vaikutus, vaikutus sidosryhmiin, päästön suuruus ja jätemäärä. Ympäristöriskejä käsitellään myös turvallisuuspuolen riskinarvioinneissa ja sisäisessä pelastussuunnitelmassa ja turvallisuusselvityksessä ympäristöluvan tarkistushakemuksessa kuvatulla tavalla. Toiminnanharjoittaja toteaa, että harjoitettavaa kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes), joka vastaa myös kemikaalin käyttöön liittyvästä luvituksesta. Tukes ottaa lupapäätöksissään kantaa myös tarvittaviin suojausratkaisuihin. Käytössä olevien kemikaalisäiliöiden suojausratkaisut vaihtelevat, koska ne on toteutettu rakennusaikaisten vaatimusten mukaisesti. Tukesin kanssa sovitun mukaisesti kemikaalisäiliötä on

151 (212) käytetty alkuperäisen hyväksynnän mukaisesti siinä paikassa johon säiliö on alun perin hyväksytty. Mahdollisen siirtojen seurauksena otetaan käyttöön siirron aikana voimassa olevat määräykset. Yleisluontoinen vaatimus siirtoputkistojen suoja-allastamisesta tai 2- vaippaistamisesta on Boliden Harjavalta Oy:n käsityksen mukaan vailla lainsäädäntöpohjaa eikä sellaista vaatimusta tule kirjata ympäristölupaan. Toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan onnettomuuksien ja vuotojen yhteydessä maaperään päässeen haitta-aineen puhdistussuunnitelman laatiminen on käytännössä hyödytöntä, koska toimintatapa riippuu keskeisesti onnettomuudesta, siihen liittyvästä kemikaalista tai kemikaaleista, niiden määrästä sekä tapahtumapaikasta. Harjavallan suurteollisuusalueella on harjoitettu teollista toimintaa useiden vuosikymmenten ajan. Pohja- ja orsivesien haitta-ainepitoisuuksien perusteella on selvää, että myös maaperässä on haittaaineita. Toiminnan alkuaikoina 1940-luvulla, toiminta ja sitä koskevat vaatimukset eivät olleet nykytilannetta vastaavia. Toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan selvitys tulee tehtäväksi ympäristönsuojelulain uudistuksen yhteydessä. Tarkkailusuunnitelman hyväksymisestä ei ole saatu päätöstä eikä sitä ole kaikilta osin noudatettu. Noudattamatta on jätetty esimerkiksi jäähdytysvesiviemärin kuormituksen poistaminen kuormituslaskennasta. Muutosten tekeminen tarkkailuun olisi helpompaa, jos tarkkailusta olisi viranomaisen antama päätös. Toiminnanharjoittaja ei näe perusteita tarkkailun luotettavuuden ja kattavuuden arvioinnille ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Toiminnanharjoittajan käsityksen mukaan ympäristön kannalta olisi tärkeintä keskittyä jokeen johdettavan kuormituksen vähentämiseen. Perusteita Boliden Harjavalta Oy:n prosessikohtaiselle seurannalle ei ole, varsinkaan kun erityisesti sateisina aikoina suurin osa käsiteltävästä vedestä on sadevettä. Boliden Harjavalta Oy pitää perusteltuna jatkaa ilmanlaadun ja vesistövaikutusten sekä orsi-, pohja- ja pintavesien yhteistarkkailua sekä suurteollisuusalueen meluselvitysten päivittämistä. Maaperäselvitys ja energiatehokkuus sen sijaan eivät ole yhteistarkkailua vaan selvityksiä, joiden tarpeellisuuteen on otettu kantaa aiemmissa kappaleissa. Boliden Harjavalta on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen (Dnro LSY-2005-Y-26, 21.5.2007) mukaisesti maksanut kalatalousmaksua vuodesta 2009 alkaen 4 000 euroa vuodessa. Vuoden 2009 alussa käyttöönotetun jätevesilaitoksen ansioista päästöt veteen ovat entisestään vähentyneet. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa merkittävä osa analyyseistä antaa tulokseksi alle määritysrajan olevan pitoisuuden. Tällöin raportoinnissa on käytetty puolta määritysrajasta,

152 (212) joka saattaa kuitenkin olla edelleen todellista päästöä suurempi. Esimerkiksi vuoden 2012 arseenipäästö oli 137 kg, josta 85 kg on laskettu puolella määritysrajasta. Vastaavasti lyijyn kokonaispäästö oli 101 kg, josta puolella määritysrajasta on saatu 85 kg:n päästö. Jäähdytysvesiviemärin kautta johdettavat vedet ovat pääsääntöisesti Kokemäenjoesta otettuja jäähdytysvesiä. Erityisesti kesäaikana jäähdytysvettä joudutaan lämpötilan alentamiseksi ottamaan myös Suomen Teollisuuden Energiapalvelut - STEP Oy:n pohjavedenottamolta. Kokemäen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemissä selvityksissä ja viimeisimmässä vuoden 2007 tutkimuksiin perustuvassa raportissa koskien kalataloudellista yhteistarkkailua todetaan, että Kokemäenjoen veden yleislaatuun ja ravinnetasoon vaikuttaa tällä hetkellä merkittävimmin hajakuormitus. Hauen elohopeapitoisuuden keskiarvo Harjavalta Pori -välillä oli vuonna 2007 0,35 mg/kg. Pitoisuus on pysynyt samalla tasolla 1990-luvun alusta ja se on Kolsi Harjavalta välin keskiarvoa 0,49 mg/kg pienempi. Kalastajat pitivät tarkkailualueen merkittävimpänä kalastushaittana vedenpinnankorkeuden vaihtelua. Harjavalta Pori välillä haitaksi on mainittu myös teollisuuden jätevedet. Raporttiin kirjatuissa kommenteissa Harjavalta-Pori välille ei kuitenkaan kirjautunut yhtään kommenttia, jossa olisi nostettu esille teollisuuden päästöistä aiheutuvan haittaa kalastukselle. Boliden Harjavalta esittää edelleen, että lupaperusteisia kalatalousvelvoitteita ja korvauksia jäteveden johtamisesta Kokemäenjokeen ei aseteta. Vuoden 2009 alusta käyttöönotetun uuden jätevesilaitoksen myötä metallien päästötaso Kokemäenjokeen on tasolla, jolla siitä ei aiheudu kalataloudellista haittaa eikä se myöskään vaikuta kalastuselinkeinon harjoittamiseen. Haittaa ei ole todettu aiheutuvan myöskään tarkkailutulosten perusteella. Boliden Harjavalta pitää tärkeänä joen tilan monipuolista tarkkailua, joka on tällä hetkellä toteutettu yhteistarkkailuna. Boliden Harjavallan tulkinnan mukaan muistutuksessa viitataan Lammaisten sijoitusalueen suotovesiin ja Kurkelanojaan ohjautuviin vesiin. Kuparihienokuonan sijoitusalue Lammainen IVa on ollut käytössä vuosina 1993 2007. Se on rakennettu ilman nykylainsäädännön edellyttämiä pohjarakenteita, joten on todennäköistä, että alueen suotovesiä on päässyt ympäröivien ojien kautta Kurkelanojaan. Lammainen IVa:lle ollaan rakentamassa nykylainsäädännön ja ympäristölupapäätösten (Dnro ESAVI/44/04.08/2011, 27.6.2011 ja VHO nro 12/0301/01, 12.10.2012) mukaisia pintarakenteita. Ennen peittämistä Lammainen IVa:n pintaan on levitetty kasvukerros pölyämisen estämiseksi alueen lakea lukuun ottamatta. Pintarakenteiden valmistuttua alueelle satava vesi ei enää pääse kosketuksiin kuparihienokuonan kanssa eikä huuhtomaan siinä olevia haitta-aineita. Nykyisin käytössä olevalla sijoitusalueella, Lammainen IVb:llä, on tiiviit pohjarakenteet ja alueen suotovedet kerätään ja johdetaan takaisin

153 (212) kuonarikastamolle tai käsiteltäväksi Boliden Harjavallan jätevedenpuhdistamolla. Harjavallan suurteollisuusalue sijaitsee orsivesialueella. Orsivesien luonnollinen virtaussuunta on tehdasalueelta valtatie kahden suuntaan, josta ne edelleen ohjautuvat pääosin Kurkelanojaa kohden. Muistutusten tekijöiden havainnot koskevat siis todennäköisimmin suurteollisuusalueen orsivesiä sekä mahdollisesti viime vuosien osalta myös Lammainen V -alueen kuivatusvesiä. Harjavallan suurteollisuusalueen pinta-, orsi- ja pohjavesien tarkkailua koskevassa päätöksessä on annettu määräyksiä Kurkelanojan ja Tattaranjoen kuormituksen mittaamisesta ja raportoinnista (Lounais- Suomen ympäristökeskuksen päätös Dnro LOS-2005-Y-824-17, 29.12.2005). Kurkelanojan pohjasedimenttejä on tutkittu ojan perkauksen yhteydessä vuonna 2011. Tuloksissa on nähtävissä vuosien 1995 ja 1998 patosortumien vaikutukset ylemmän ohjearvon ylittävinä kuparija sinkkipitoisuuksina. Viimevuosien pintavesianalyysien mukaan kuormitusta ei kuitenkaan nykytilanteessa ole. Boliden Harjavalta pitää vaaditun suunnitelman laatimista tarpeettomana ja korostaa, että kuonien käsittely ja sijoittaminen noudattaa ympäristölupapäätöksiä ja kansallista lainsäädäntöä. Kuparihienokuonan, rakeistetun nikkelikuonan (raekuonan) ja ferriarsenaattisakan muodostumismäärät ovat suoraan verrannollisia tuotantomääriin. Prosessijätteiden määrän vähentäminen tarkoittaisi käytännössä tuotannon supistamista. Boliden Harjavalta on aktiivisesti etsinyt hyötykäyttökohteita erityisesti raekuonalle ja on tälläkin hetkellä mukana kansainvälisessä GEOPO (Stabilization of hazardous ashes in inorganic polymeric materials) -hankkeessa, joka jatkuu vuoteen 2015 saakka. Kuonien tuotteistaminen ja hyötykäytön lisääminen on ollut jatkuva projekti ja raekuonalle on löydetty uusia hyötykäyttökohteita viimeksi vuonna 2011. Muistutusten esittäjien viittaus siihen, että Boliden Harjavallan tämän hetkinen kuonien käsittely ei ole hyväksyttävällä eikä yhteisön alueella noudatettavalla tasolla on vailla totuuspohjaa. Boliden Harjavalta on hyötykäyttökohteiden puuttuessa sijoittanut prosessijätteet, kuparihienokuonan, rakeistetun nikkelikuonan (raekuonan) ja ferriarsenaattisakan ympäristölupamääräysten mukaisille kaatopaikoille. Kuonan ensisijainen tehtävä prosessissa on ottaa vastaan raaka-aineen sisältämät epäpuhtaudet, joita ei haluta tuotteeseen. Epäpuhtauksia on monia ja niiden pitoisuudet vaihtelevat käytettyjen raaka-aineiden mukaan, koska tuotteen laatu pidetään vakiona. Rikasteiden kuparipitoisuudet ovat laskeneet viime vuosikymmenellä 28 30 %:ista 24 26 %:n tasolle, mikä tarkoittaa suurempaa suhteellisen kuonamäärän syntymistä, mutta myös epäpuhtauspitoisuuksien nousua. Molemmat ovat haitaksi mahdollista kuonan hyötykäyttöä silmälläpitäen.

154 (212) Sulattotoiminnassa kuonan käsittely on pitkälti prosessivalinta, joka on riippuvainen muun muassa tiedossa olevista raaka-aine-ennustuksista ja paikallisista olosuhteista. Kuonien hyötykäyttöön suhtaudutaan lainsäädännöllisesti eri maissa eri tavoin, Euroopan sisälläkin. Suomessa esimerkiksi soran helppo saatavuus ja alhainen hinta eivät tue raekuonan käyttöä rakentamisessa. Harjavallassa kuparikuonien käsittelyssä on käytetty aikoinaan sähköuunia, tästä prosessivaihtoehdosta siirryttiin kuonan rikastamiseen vaahdottamalla, koska suurien kuonan loppumetallipitoisuuksien vuoksi kuonaa ei voitu hyötykäyttää kuin tehdasalueella. Vaahdotusprosessissa on myös selvästi korkeampi kuparin talteensaanti kuin sähköuunikäsittelyssä. Eurooppalaisilla liekkisulatusta käyttävillä sulatoilla on käytössään erilaisia kuonankäsittelyvaihtoehtoja. Kuparisulaton kuona saatetaan johtaa vaahdotettavaksi sulattoalueen ulkopuoliselle rikastamolle, joka myös vastaa lopputuotteena syntyvän kuonan sijoittamisesta. Rakeistetunkin kuparikuonan hyötykäyttöön tarvitaan viranomaishyväksyntä, joka voi olla rajattu esimerkiksi tietylle etäisyydelle sulatosta. Hyötykäytön rajoittaminen aiheuttaa puolestaan tarpeen kuonan sijoittamiselle, kuten myös markkinoiden puute. Euroopassa toimii myös sulattoja, jotka ovat ulkoistaneet kuonakäsittelynsä toiselle yhtiölle, joka hyötykäyttää kuonan 100 %:sesti. Harjavallan sulaton prosessia vastaavalla eurooppalaisella sulatolla on kuonan käsittelyssä käytössä vaahdotusprosessi, jonka tuloksena syntyvä loppukuona sijoitetaan tällä hetkellä kokonaisuudessaan. Kuonan muodostuminen ja sen hyötykäyttö on oleellinen osa sulattotoimintaa ja sen eteen tehdään töitä kaikilla sulatoilla. Toiminnanharjoittaja toteaa, että metsäsammalten haitta-ainepitoisuuksia selvitetään säännöllisesti Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksissa, joista viimeisimmän tulokset on julkaistu Metsäntutkimuslaitoksen internetsivuilla syksyllä 2012. Metsäsammalten pitoisuuksia kartoitetaan myös Porin Harjavallan bioindikaattoritutkimuksessa, joista viimeisin on julkaistu vuonna 2008. Tutkimusalue kattaa myös Kokemäen. Boliden Harjavalta on pitää bioindikaattoritutkimuksia tärkeänä tapana saada tietoa alueen ympäristön tilasta. Tutkimusten paremmaksi organisoimiseksi tulisi kuitenkin laatia vesistövaikutuksia vastaava yhteistarkkailuohjelma. Boliden Harjavalta osallistuu Pori-Harjavalta alueen bioindikaattoritutkimuksiin, joihin kuuluu myös alueita nykyisen Euran kunnan pohjoisosista. Kuten viimeisimmässä Pyhäjärviseudun ilmanlaadun bioindikaattoritutkimuksessa vuosilta 2007 2008 todetaan, ovat ilman epäpuhtauksien vaikutukset Pyhäjärviseudun bioindikaattoreihin lieviä. Boliden Harjavalta pitää riittävänä osallistumistaan Pori-Harjavalta alueen bioindikaattoritutkimuksiin.

155 (212) 20 ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU 20.1 Luparatkaisu Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tarkastanut Boliden Harjavalta Oy:n kupari- ja nikkelisulaton, kuparituotannon, rikkihappotehtaan sekä tavanomaisen ja vaarallisen jätteen kaatopaikkojen toimintaa koskevissa Länsi- Suomen ympäristölupaviraston myöntämissä ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n mukaisissa ympäristöluvissa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002- Y-361; nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) velvoitetun lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen ja muuttaa ympäristöluvan lupamääräykset kokonaisuudessaan kuulumaan jäljempänä esitetyllä tavalla. Toiminnanharjoittajan maksettavaksi määrätään kalatalousmaksu. 20.2 Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi 20.2.1 Kuormitus vesiin ja viemäriin 1. Prosessijätevedet, lauhdevedet, jäähdytystornien poistovedet, kaatopaikkojen suoto-, valuma- ym. vedet, yhtiön hallinnassa olevien tehdasalueen päällystettyjen alueiden hulevedet, pohja- ja orsiveden suojapumppausvedet sekä muut likaantuneet vedet on kerättävä talteen ja hyödynnettävä prosessivetenä tai johdettava jäteveden käsittelyyn yhtiön jätevedenpuhdistamolle ennen niiden johtamista suurteollisuusalueen läntisen viemärin kautta Kokemäenjokeen ETRS-TM35FIN tasokoordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna kohdassa N = 6809216, E = 239434. Ympäristönsuojelulain 62 :n 2 momentin tarkoittamassa ennalta arvaamattomassa poikkeustilanteessa voi vähäisesti likaantuneita vesijakeita, kuten pitkäkestoisen rankkasateen aiheuttamia muita kuin sateen alkuvaiheen hulevesiä, toimivaltaisen valvontaviranomaisen kanssa sopimalla johtaa käsittelyn ohi, mikäli puhdistamon toiminnan varmistaminen sitä edellyttää ja ohituksen voi katsoa olevan poikkeustilanteen hallinnan ja kokonaiskuormituksen kannalta perusteltua. 2. Yhtiöllä tulee olla riittävä jätevesienkäsittelykapasiteetti ja jätevesien tasaus/varoallaskapasiteetti. a. Yhtiön toiminnassa muodostuvat lupamääräyksessä 1 kuvatut prosessijätevedet ja teollisuusalueella muodostuvat hulevedet, sekä hakemuksessa kuvatut muiden toiminnanharjoittajien toiminnoissa muodostuvat Boliden Harjavalta Oy:n jätevedenpuhdistamolle johdettavat vesijakeet tulee käsitellä siten, että puhdistamolta läntisen viemärin kautta Kokemäenjokeen johdettavan jäteveden haitallisten aineiden pitoisuudet ja kokonaiskuormitus yhdessä jäähdytysvesiviemärin kautta johdettavan jäähdytys- ja muista vesistä sekä määräyksessä 1 sanotuista mahdollisista ohitusvesistä

156 (212) aiheutuvan kuormituksen kanssa ovat kuukausikeskiarvona laskettuna 31.12.2018 asti enintään seuraavat: Parametri Enimmäiskuormitus (kg/d) Kupari (Cu) 5 Nikkeli (Ni) 5 Elohopea (Hg) 0,025 Sinkki (Zn) 3 Arseeni (As) 3 Lyijy (Pb) 1 Kadmium (Cd) 0,2 b. Yhtiön toiminnassa muodostuvat lupamääräyksessä 1 kuvatut prosessijätevedet ja teollisuusalueella muodostuvat hulevedet sekä hakemuksessa kuvatut muiden toiminnanharjoittajien toiminnoissa muodostuvat Boliden Harjavalta Oy:n jätevedenpuhdistamolle johdettavat vesijakeet tulee käsitellä siten, että puhdistamolta läntisen viemärin kautta Kokemäenjokeen johdettavan jäteveden haitallisten aineiden pitoisuudet ja kokonaiskuormitus yhdessä jäähdytysvesiviemärin kautta johdettavan jäähdytys- ja muista vesistä sekä määräyksessä 1 sanotuista mahdollisista ohitusvesistä aiheutuvan kuormituksen kanssa ovat kuukausikeskiarvona laskettuna 1.1.2019 alkaen enintään seuraavat: Parametri Pitoisuus (mg/l) Enimmäiskuormitus (kg/d) Arseeni 0,10 3,0 Kadmium 0,020 0,20 Koboltti 0,10 Kupari 0,50 5,0 Elohopea 0,0050 0,025 Nikkeli 2,0 5,0 Lyijy 0,50 1,0 Sinkki 1,0 3,0 Tuotantoprosesseja ja jätevedenkäsittelyprosesseja on käytettävä ja huollettava siten, että kuormitus vesistöön jää pieneksi ja puhdistusteho pysyy mahdollisimman korkeana kaikissa tilanteissa. 3. Yhtiön toiminnassa muodostuvat puhtaat vesijakeet, kuten likaantumattomat rikkihappotehtaan RH6 jäähdytysvedet, muut likaantumattomat jäähdytysvedet ja puhtaat lauhdevesijakeet ja mahdolliset myöhemmin tunnistettavat likaantumattomat hulevedet (kuten mahdolliset pysäköintialueiden hulevedet) on johdettava suurteollisuusalueen jäähdytysvesiviemärin kautta Kokemäenjokeen ETRS-TM35FIN tasokoordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna kohdassa noin N=6808783, E=239767 niin, että niistä ei aiheudu pinta- tai pohjavesien pilaantumisvaaraa Yhtiön tulee toimittaa 31.12.2015 mennessä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle selvitys omasta toiminnasta suurteollisuusalueen jäähdytysvesiviemäriin johdettavista vesijakeista, käsittäen mm. vesijakeiden määrän ja laadun sekä jakeiden poikkeus- tai häiriötilanteissa mahdollisesti tapahtuvaa likaantumista koskevan riskinarvion. Vesijakeet, joita ei voi pitää puhtaina, tulee johtaa lupamääräyksen 2 mukaisesti jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi tai muulla tavoin

157 (212) estää mahdollinen päästö esimerkiksi varustamalla avoimet jäähdytysvesijärjestelmät suljetulla toisiokierrolla tai muulla teknisesti vastaavantasoisella järjestelyllä. Prosessit ja järjestelmät, joista voi edellä mainitun riskinarvion perusteella aiheutua merkittävää päästöä, tulee korjata 30.6.2016 mennessä. 4. Yhtiön hallinnassa olevissa tiloissa muodostuva talousjätevesi on johdettava yleiseen viemäriverkkoon tehdyn sopimuksen ehtoja noudattaen. Muiden kuin talousjätevedeksi katsottavien vesijakeiden johtaminen yleiseen viemäriverkkoon on kielletty. 5. Yhtiöllä tulee olla riittävä kapasiteetti hulevesien johtamiselle, käsittelylle ja pidättämiselle (tasaamiselle). Riittäväksi hulevesiallastilavuudeksi (tasausallastilavuudeksi) katsotaan tilavuus, jolla laskennallisesti tilastollinen suurin 50 vuoden sadanta (60 min ja 120 min) saadaan johdetuksi hallitusti hulevesialtaan kautta jätevedenpuhdistamolle tai muuhun soveltuvaan käsittelyyn ennen Kokemäenjokeen johtamista. Hulevesiallastilavuus tulee olla käytettävissä siten, että allas tulee sadetapahtuman jälkeen ajaa viipymättä tyhjäksi jätevedenpuhdistamon kapasiteetin sallimissa rajoissa. 6. Viemäröitävä jätevesi ei saa sisältää vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteen 1 kohdassa A) tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia aineita eikä liitteen 1 kohdissa C) ja D) tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka voivat johtaa ympäristölaatunormin ylittymiseen pintavedessä tai kalassa. 7. Toiminnanharjoittajan tulee olla selvillä käyttämänsä jäte- ja hulevesiviemäri-verkoston kunnosta. Mahdolliset huonokuntoiset viemärit tulee kunnostaa ja vetoisuudeltaan puutteelliset jätevesi- tai hulevesiviemärit uusia. Tehdyistä tarkastuksista ja korjauksista on tehtävä merkintä lupamääräyksessä 86 tarkoitettuun käyttöpäiväkirjaan 8. Maavaraisen tasausallaston (nk. Serena) käytöstä tulee luopua 1.1.2019 mennessä. 20.2.2 Päästöt ilmaan Yhtiön tulee toimittaa toimivaltaiselle lupaviranomaiselle 31.12.2015 mennessä teknistaloudellinen selvitys ja suunnitelma toimenpiteistä, joilla maavaraisesta tasausallastosta (nk. Serena) voidaan luopua määrättyyn päivämäärään mennessä. Lupaviranomainen voi selvityksen perusteella täydentää lupapäätöstä. 9. Rikkidioksidin (SO 2 ) kokonaispäästö ilmaan vuodessa saa olla enintään seuraava: a. 31.12.2019 asti enintään 3 900 t SO 2 /a. b. 1.1.2020 alkaen enintään 3 500 t SO 2 /a.

158 (212) c. 1.1.2023 alkaen enintään 3 000 t SO 2 /a. 10. Rikkihappotehtaan häntäkaasujen (ison piipun rikkihappotehtaan haara) rikkidioksidipitoisuudelle asetetaan seuraavat päästöraja-arvot vuorokausikeskiarvoina: a. 31.12.2022 asti rikkihappotehtaiden (RH6 ja RH7 yhdessä) poistokaasun (häntäkaasun) rikkidioksidin pitoisuus saa olla enintään 680 mg SO 2 /Nm 3. b. 1.1.2023 alkaen rikkihappotehtaan RH7 poistokaasun (häntäkaasun) rikkidioksidin pitoisuus saa olla enintään 550 mg SO 2 /Nm 3. c. 1.1.2023 alkaen rikkihappotehtaan RH6 poistokaasun (häntäkaasun) rikkidioksidin pitoisuus saa olla enintään 680 mg SO 2 /Nm 3. 11. Ilmaan johdettavien poistokaasujen rikkidioksidipitoisuus muissa päästöpisteissä kuin rikkihappotehtaalta saa päästöpisteittäin eriteltynä vuorokausikeskiarvoksi (kohdat a, c) tai mittausjakson keskiarvoksi (kohta b, d) laskettuna 1.1.2020 alkaen olla enintään seuraava: a. Ison piipun sulaton haara (ventilaatiosuodatin ja konvertterialueen letkusuodatin) 500 mg SO 2 /Nm 3. b. Nikkelikivien rakeistuksen märkäpesuri (pesurin piippu) 350 mg SO 2 /Nm 3. c. Nikkelikuivaamo 300 mg SO 2 /Nm 3. d. Muut päästöpisteet 50 mg SO 2 /Nm 3. 12. Hiukkasten pitoisuus poistokaasuissa saa vuorokausikeskiarvoksi (kohta c) tai mittausjakson keskiarvoksi (kohdat a, b, d) laskettuna olla enintään seuraava: a. Anodivalimon päästöpisteet 31.12.2019 asti: 15 mg/nm 3. b. Anodivalimon päästöpisteet 1.1.2020 alkaen: 12 mg/nm 3. c. Iso piippu (kuivaamo) 5 mg/nm 3. d. Muut päästöpisteet: 5 mg/nm 3. 13. Polykloorattujen dibentsodioksiinien ja -furaanien (PCDD/F) pitoisuus sulaton ja konvertterihallin poistokaasuissa ilmaan saa olla enintään 0,1 ng/nm 3 (I-TEQ). 14. Lupamääräyksissä 9 13 asetettuja päästörajoja katsotaan noudatetun, kun: - Jatkuvatoimisissa mittauksissa päästöraja-arvoon verrannollinen lupamääräyksessä mainittu vuorokausipitoisuus ei ylitä raja-arvoa. - Jatkuvatoimisissa mittauksissa päästöraja-arvoon verrannollinen lupamääräyksessä mainitun mittausjakson pitoisuus ei ylitä raja-arvoa. - Kertamittauksissa päästöraja-arvoon verrannollinen mittausjakson pitoisuus ei ylitä raja-arvoa. Kertamittausten päästöraja koskee normaalia käyttötilannetta. Päästörajat on asetettu kuivassa poistokaasussa ja vallitsevassa happipitoisuudessa aritmeettisena keskiarvona. Raja-arvoja annettaessa on otettu huomioon mittausepävarmuus. Kokonaispäästöjen laskennassa ja raportoinnissa on käytettävä mitattuja pitoisuuksia.

159 (212) 15. Kaikkien ilmaan johdettavien päästöjen erotinlaitteiden tulee olla normaalitoiminnassa vähintään 98 % laskettuna kuukauden käyntiajasta. Määräys on laitekohtainen. 16. Yhtiön tulee toimittaa seuraavan, ympäristönsuojelulain (527/2014) 29, 71, 80, 81 tai 89 :n mukaisen hakemuksen liitteenä teknistaloudellinen selvitys nikkelikivien rakeistuspesurin (märkäpesurin) kapasiteetin paremmasta hyödyntämisestä. Selvityksessä on esitettävä, mitä poistokaasuvirtoja voidaan johtaa pesurille, johtamisella saatava päästöjen vähenemä sekä mahdollinen toteuttamisaikataulu. Tarkastelussa on otettava huomioon myös mahdolliset pesurin häiriöistä aiheutuvat päästöt. Lupaviranomainen voi selvityksen perusteella täydentää lupapäätöstä. 20.2.3 Melu ja tärinä 17. Toiminnasta ei saa aiheutua sellaisia melupäästöjä, joista johtuen ekvivalenttimelutaso (LAeq) yhdessä muiden suurteollisuusalueen toimijoiden toiminnoista aiheutuvien melupäästöjen kanssa lähimpien asuintalojen pihalla päiväaikaan (klo 7.00 22.00) ylittää 55 db ja yöaikaan (klo 22.00 7.00) 50 db. Mikäli melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 db ennen sen vertaamista tässä lupamääräyksessä annettuun raja-arvoon. 20.2.4 Jätehuoltoa koskevat yleiset määräykset 18. Jätehuollossa tulee noudattaa ympäristönsuojelulaissa (527/2014), jätelaissa (646/2011) ja niiden nojalla ennetuissa asetuksissa annettuja jätehuoltoa koskevia yleisiä vaatimuksia, kuten: a) Toiminnassa syntyvistä ja käsiteltävistä jätteistä on pidettävä kirjaa. Kirjanpitoon on sisällytettävä jätelain 119 :n edellyttämät tiedot, jotka on säilytettävä vähintään 6 vuotta. b) Vaaralliset jätteet on varastoitava erillään toisistaan suljetuissa ja asianmukaisesti merkityissä astioissa katetulla ja tiiviillä alustalla siten, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. c) Jätteet saa luovuttaa kuljetettavaksi vain jätelain mukaan rekisteröityneelle jätteenkuljettajalle. Vaarallisten jätteiden siirroista tulee laatia jätelain 121 :n mukainen siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja tai sen jäljennös on säilytettävä vähintään 3 vuotta. d) Jätteet on toimitettava paikkaan, jolla on ympäristölupa jätteen vastaanottamiselle. Loppukäsittelyyn toimitettavasta muusta kuin kotitalousjätteeseen verrattavasta jätteestä on esitettävä kaatopaikkakelpoisuus kaatopaikan pitäjälle ja pyynnöstä valvontaviranomaiselle. e) Jätteiden määrä tulee selvittää punnitsemalla tai tarkkailusuunnitelmassa hyväksytyllä menetelmällä.

160 (212) 20.2.5 Jätejakeiden luokittelu 19. Syntyvät jätteet, mukaan lukien prosessijätejakeet tulee luokitella valtioneuvoston asetuksen jätteistä (179/2012) liitteen 4 mukaisiin nimikkeisiin. Jäljempänä mainitut luokitellaan jätenimikkeisiin seuraavasti: - Kuparihienokuona 01 03 05* - Ferriarsenaattisakka 06 04 03* - Rakeistettu nikkelikuona (raekuona) 10 08 09 - Palautettu nikkelikuona 10 08 09 - Pesuhappoa sisältävät täytekappaleet ja pesusakka 06 01 99* - Kuparikuonapatojen jäähdytyskentän selkeyttimen tyhjennysliete 19 08 13 - Rakeistusvesialtaiden pohjaliete 19 08 13 - Jätevedenpuhdistamoliete huollon aikana 19 08 13 Luettelossa tähdellä merkityt on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi. 20.2.6 Jätteeksi luokitellut raaka- ja polttoaineet sekä pilaantunut maa-aines 20. Rikasteiden lisäksi sulatolla voidaan käyttää raaka-aineina kupari- tai nikkelipitoisia jätteiksi luokiteltuja liitteessä 5 mainittuja ns. sekundäärejä enintään noin 15 % raaka-aineiden kokonaismäärästä. 21. Sulatoilla kuonan muodostukseen tarvittavasta kvartsihiekasta voidaan korvata liitteessä 5 mainittuja valimoiden (rauta-, teräs-, messinki- ja kuparivalimot) käytetyllä valuhiekalla sekä kvartsipitoisilla pilaantuneilla mailla, jotka voivat sisältää metalleja ja öljyä enintään noin 25 % tarvittavan kuonanmuodostusmateriaalin kokonaismäärästä. 22. Toiminnanharjoittajan tulee selvittää yhtiön hallinnassa olevalla alueella suurteollisuusalueelta kaivettavan maa-aineksen laatu toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla ennen maa-aineksen pois kuljettamista. Paikaltaan kaivettujen pilaantuneiden maiden ja muiden jätteiden käytöstä tehdasalueen rakenteissa, kuten meluvalleissa on hyvissä ajoin ennen niiden toteuttamista esitettävä suunnitelma toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. 23. Liekkiuuneissa ja rikkihappotehtaiden uppopoltinhaihduttamolla ja pesuhapon termisessä hajotuksessa saa käyttää polttoaineena liitteessä 5 mainittua keräysöljyä (130205*, 130206* ja 130208*) yhteensä enintään 15 000 t/a. Keräysöljyn polykloorattujen aromaattisten hiilivetyjen (PAH) massapitoisuus saa olla enintään 10 mg/kg ja lämpöarvon on oltava vähintään 30 MJ/kg. 20.2.7 Kaatopaikkoja ja loppukäsittelyä koskevat yleiset määräykset 24. Kaatopaikoilla voidaan loppukäsitellä vain yhtiön Harjavallan tehtaalla muodostuvia tässä päätöksessä erikseen nimettyjä jätejakeita, joiden loppukäsittely kyseisellä kaatopaikalla on jäljempänä erikseen sallittu. Em. jakeiden lisäksi tehdasalueelta peräisin olevaa orgaanisesta aineksesta puhdistettua betonijätettä ja maa-ainesta voidaan loppukäsitellä kaato-

161 (212) paikoilla siinä laajuudessa, kun kaatopaikkojen kulkuteiden kantavuuden parantaminen edellyttää ja jätteet täyttävät kyseiselle kaatopaikalle sijoitettavan jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset. 25. Ratalan kaatopaikalla loppukäsiteltävän jätteen tulee täyttää valtioneuvoston asetuksen (331/2013) liitteen 3 taulukon 5 mukaiset liukoisuusominaisuuksien raja-arvot ja taulukon 6 mukaiset muut vaatimukset. Lammaisten ja Torttilan vaarallisen jätteen kaatopaikoilla loppukäsiteltävän jätteen tulee täyttää kyseisen asetuksen liitteen 3 taulukon 7 mukaiset liukoisuusominaisuuksien raja-arvot ja taulukon 8 mukaiset muut vaatimukset. Kaatopaikalla loppukäsiteltävät jätteet tulee tarvittaessa stabiloida siten, että ne täyttävät em. kelpoisuusvaatimukset, joiden täyttyminen on osoitettu asetuksen 16 20 :n mukaisesti. Kaatopaikalle sijoitettavat jätteet, ml. pesuhappoa sisältävät täytekappaleet ja pesusakka eivät saa aiheuttaa kaatopaikalla ph:n alenemista. 20.2.8 Kaatopaikkojen pintarakenteita koskevat yleiset määräykset 26. Ellei kaatopaikkaa koskevissa erityisissä määräyksissä toisin määrätä, kaatopaikalle tai sen osalle on loppukäsittelyn päätyttyä rakennettava valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaiset pintarakenteet 8 vuoden kuluessa loppukäsittelyn päättymisestä. Valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) liitteen 1 kohdassa 2 annetuista pintarakenteiden yleisistä vaatimuksista ja tässä päätöksessä lupamääräyksissä 29 32 tarkemmin määrätystä poikkeavat pintarakenteet edellyttävät toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksynnän. Yksityiskohtainen suunnitelma vaihtoehtoisesta rakenteesta ja sen ominaisuuksista on toimitettava toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksyttäväksi viimeistään 12 kk ennen suojarakenteiden rakentamisen aloittamista. Suunnitelmaan on liitettävä materiaalin käyttöä koskeva riskinarviointi, mukaan lukien terveys- ja ympäristövaikutusten kokonaisarviointi pitkällä aikavälillä. 27. Lopulliseen tasoon täytetyn kaatopaikan jätetäytön lakiosa on muotoiltava kauttaaltaan ulkoreunoja kohti viettäväksi siten, että lakiosan kaltevuuden on oltava vähintään 1:20. 28. Pinnan kaltevuuden on oltava luiskaosissa 1:2,5 tai loivempi. Luiskaosien pengerrys tulee toteuttaa siten, että varmistetaan pengerryksen vakavuus ja mahdollisimman tehokkaasti estetään sadevesien imeytyminen penkereeseen ja jätetäyttöön. Penkereen pintarakenteen tulee olla osa kaatopaikan lopullista pintarakennetta. 29. Vaarallisen jätteen kaatopaikoilla pintarakenteessa on oltava 0,5 m mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on k 1 10-9 m/s. Tiivistyskerroksen päälle on asennettava 2 mm HDPE-muovi tai muu ominaisuuksiltaan vastaava keinotekoinen eriste. Mineraalisen tiivistyskerroksen ( 0,5 m) sijasta voidaan käyttää myös laadultaan kaatopaikkarakenteeseen soveltuvaa bentoniittimattoa, jonka paksuus ja vedenläpäisevyys vastaa edellä määriteltyä. Bentoniittimaton soveltuvuus

162 (212) rakenteeksi kyseisellä kaatopaikalla on osoitettava ja perusteltava tarkempien rakennussuunnitelmien yhteydessä. 30. Tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla pintarakenteessa on oltava 0,5 m mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on k 1 10-9 m/s. Mineraalisen tiivistyskerroksen ( 0,5 m) sijasta voidaan käyttää myös bentoniittimattoa, määräyksessä 29 tarkemmin yksilöidyillä edellytyksillä. 31. Kaatopaikan pinnan tiivistyskerroksen päälle on asennettava 0,5 m kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on k >1 10-3 m/s. Materiaalina kuivatuskerroksessa voidaan käyttää rakenteeseen soveltuvaa salaojamattoa tai rengasrouhetta (16 01 03) niin, että rakenteen vedenläpäisevyys vastaa em. vaatimusta. 32. Kuivatuskerroksen päälle on asennettava 1,0 m pintakerros. Pintakerros on nurmetettava. Pintakerroksen alaosassa (0-0,7 m) voidaan käyttää rakennemateriaaleina pysyvän jätteen luokituksen mukaisen kaatopaikkakelpoisuuden täyttäviä jätemateriaaleja ja lievästi pilaantuneita maaaineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksen (214/2007) alemmat ohjearvot. Pintakerroksessa käytettävien jätemateriaalien tulee täyttää kaatopaikkarakenteeseen soveltuvat rakennustekniset ominaisuudet. 33. Ellei kaatopaikan erityisissä määräyksissä toisin määrätä, pintarakenteen painumien seuraamiseksi tulee lopulliseen tasoon täytetyille kaatopaikalle asentaa ennen pintarakenteiden tekemistä yksi painumalevy 5 000 m 2 :ä kohden Torttilan ferriarseenisakka-altaan osalta ja 10 000 m 2 :ä kohden muiden kaatopaikkojen osalta. 34. Kaatopaikkojen pintarakenteita koskevat yksityiskohtaiset rakentamis- ja laadunvalvontasuunnitelmat tulee toimittaa toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi viimeistään 3 kk ennen rakentamisen aloittamista. 35. Pintarakenteiden rakentamisenaikainen laadunvarmistus on annettava riippumattoman valvojan tehtäväksi. 20.2.9 Loppukäsittelyn päättymistä koskevat yleiset määräykset 36. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle loppukäsittelyn päättymisestä kaatopaikalla tai sen osalla viimeistään 12 kk ennen loppukäsittelyn suunniteltua päättymistä. Loppukäsittelyn päättyessä kaatopaikalla tai sen osalla tulee valvontaviranomaiselle toimittaa kaatopaikan sulkemissuunnitelma, esitys sulkemisen jälkeisestä tarkkailusta ja valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) tarkoittama perustilaselvitys. Pintarakenteita koskevaan suunnitelmaan on liitettävä kaatopaikan painumaseurannan tulokset sekä arvio painuman kehittymisestä.

163 (212) 37. Toiminnanharjoittajan on vastattava toiminnan lopettamisen jälkeen kaatopaikan hoidosta ja tarkkailusta niin kauan, kuin toiminnasta aiheutuu haitallisten aineiden päästöjä, kuitenkin vähintään 30 vuoden ajan. 20.2.10 31.10.2007 lopetettua tehdasalueen kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset 38. Tehdasalueen kaatopaikka luokitellaan vaarallisen jätteen kaatopaikaksi. Kaatopaikan enimmäiskorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan +45 N60. Enimmäiskorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. Tehdasalueen kaatopaikalle tulee rakentaa valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaiset pintarakenteet toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla toteutettuna 31.12.2022 mennessä. 20.2.11 31.10.2007 lopetettua Lammainen IVa -kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset 39. Lammainen IVa kaatopaikka luokitellaan vaarallisen jätteen kaatopaikaksi. Kaatopaikan enimmäiskorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan tasolla +50 N60. Enimmäistäyttökorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. Kaatopaikan länsisivun (Lammainen V kaatopaikkaa vastaan suunnitellut) pintarakenteet tulee toteuttaa samalla tavalla kuin muilla kaatopaikan sivuilla. Koerakennealueen lopullisen pintarakenteen tulee täyttää valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaiset vaatimukset ja se on toteutettava siten, kun tässä päätöksessä on pintarakenteista määrätty. Kyseisestä päätöksestä poiketen pintarakenteiden tulee olla rakennettuna 31.12.2018 mennessä. 20.2.12 Lammainen IVb kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset 40. Lammainen IVb kaatopaikka luokitellaan vaarallisen jätteen kaatopaikaksi, jossa saa loppukäsitellä kuparihienokuonaa noin 400 000 t/a sekä suihkupuhdistuksessa hyödynnettyä rakeistettua nikkelikuonaa (palautuskuonaa) noin 20 000 t/a. Lisäksi Lammainen IVb kaatopaikalle saa sijoittaa vähäisiä määriä prosessissa syntyviä lietteitä (19 08 13*), kuten jätevedenpuhdistamon liete vuosihuollon aikana, rakeistusvesialtaiden pohjaliete ja kuparikuonapatojen jäähdytyskentän selkeyttimen tyhjennysliete. 41. Lammainen IVb -kaatopaikan enimmäiskorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan +50 N60. Enimmäiskorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. 42. Lammainen IVb kaatopaikan palautus- ja suotovesien keräilyojien pohjarakenteiden tulee olla vettä läpäisemättömästä materiaalista. Lammainen IVb kaatopaikan tulee olla rakennettu siten, että suotovedet eivät pääse siitä valumaan Lammainen IVa -kaatopaikan kautta orsivesiin

164 (212) ja alapuoliseen maaperään. Lammainen IVa ja IVb kaatopaikkojen yhdistäminen tulee toteuttaa siten, että pohjarakenteen keinotekoinen eriste tulee rakentaa koko liittymisalueen sille alalle, jolla ei ole vanhan alueen pintarakenteen keinotekoista eristettä. 43. Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa 31.12.2015 mennessä selvitys toimivaltaiselle lupaviranomaiselle Lammaisten kaatopaikkojen ja valtatie 2:n välisen alueen sisällyttämisestä orsivesien suojapumppausjärjestelmään. Selvitys voidaan toimittaa osana laajempaa edellä määrättyä suunnitelmaa ja selvitystä, jossa arvioidaan menetelmiä tasausallaston (nk. Serenan) alueen nykymuotoisen käytön lopettamista 1.1.2019 mennessä ja alueelle tulevien vesijakeiden asianmukaista varastoimista, hyödyntämistä ja johtamista. 20.2.13 31.10.2007 lopetettua Ratala A -kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset 44. Ratala A kaatopaikka luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Ratala A kaatopaikan enimmäiskorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan tasolla +56 N60 siten, että jätetäytön ja esipeittokerroksen enimmäiskorkeus on korkeintaan tasolla +54 N60 toteutettuna Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 17.6.2009 antaman päätöksen (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) mukaisesti. Enimmäiskorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. Käytöstä poistetun Ratala A -kaatopaikan muotoilutäyttöihin, jotka tuodaan Ratala A -kaatopaikan ulkopuolelta, saa käyttää pysyvän jätteen luokituksen mukaisia jätteitä. Muotoilutäyttöön voidaan myös käyttää rakeistettu nikkelikuonaa (raekuonaa, 10 08 09), mikäli muotoilutäyttö peitetään välittömästi pintakerroksen tiivistyskerroksella. 20.2.14 Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset 45. Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) kaatopaikka luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi, jossa saa loppukäsitellä rakeistettua nikkelikuonaa (raekuona) (10 08 09) noin 200 000 t/a ja tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltua palautettua nikkelikuonaa (10 08 09) noin 20 000 t/a. Ratalan kaatopaikan laajennusosalle (IIIb) on rakennettava pohjarakenteet seuraavasti (alhaalta ylöspäin): pohjan tiivistyskerros (paksuus 1m, k 1 10-9 m/s), keinotekoinen eriste (2 mm paksu HDPE-kalvo tai vastaava), sekä kuivatuskerros (paksuus 0,5 m, k > 1x10-3 m/s) ja suodatinkangas. Pohjan tiivistyskerros voidaan korvata em. kerrospaksuuden ja vedenläpäisevyyden yhteisvaikutuksen vaatimuksen täyttävällä, vähintään 500 mm paksulla maabentoniittikerroksella. Kuivatuskerroksena voidaan käyttää vedenläpäisevyysvaatimuksen täyttävää rakeistettua nikkelikuonaa, jonka tukkeutuminen estetään suodatinmateriaalilla. Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) kaatopaikan enimmäiskorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan +60 N60. Enimmäiskorkeuteen ei sisällytetä

165 (212) alueen kasvillisuutta. Alue tulee olla liitettynä orsivesien keräys- ja suojapumppausjärjestelmään. 20.2.15 Torttilan v. 1996 lopetettua kuparihienokuonan kaatopaikkaa koskevat erityiset määräykset 46. Torttilan vuonna 1996 lopetettu kuparihienokuonan kaatopaikka luokitellaan vaarallisen jätteen kaatopaikaksi. Torttilan kuparihienokuonan kaatopaikan (alueet II ja III) peittämisessä tulee noudattaa, mitä Torttilan alueen päälle rakennettujen ferriarsenaattisakka-altaan (allas 5) ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n hallinnoimien rautasakka-altaiden (altaat III, IV ja V) peittämisestä määrätään, ellei peittämistä koskevassa lupaviranomaisen päätöksessä toisin määrätä. 20.2.16 Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-allasta koskevat erityiset määräykset 47. Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-allas 5 luokitellaan vaarallisen jätteen kaatopaikaksi, jossa saa loppukäsitellä ferriarsenaattisakkaa (06 04 03*) noin 3 000 t/a sekä kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset täyttävää rikkihappotehtaiden pesuosaston pesusakkaa sisältäviä keraamisia ja muovisia kappaleita (06 04 03*) noin 400 m 3 /a. Torttilan kaatopaikan enimmäiskorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan tasolla +50 N60. Enimmäiskorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. 48. Kaatopaikkavesien hallinta ja käsittely on järjestettävä valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 5 :n 1 3 momentin edellyttämällä tavalla. Torttilan ferriarsenaattisakka-allas 5 tulee varustaa kaivolla, jonka kautta altaaseen kertyvä vesi tulee pumpata jätevedenkäsittelyyn siten, että altaan sisäpuolinen vedenpinta pidetään mahdollisimman alhaisena. Kaatopaikan puhtaat pintavedet ja ulkopuoliset valumavedet on pidettävä erillään jätteestä ja kaatopaikkavesistä. 20.2.17 Kaatopaikkojen vakuudet 49. Toiminnanharjoittajan on asetettava kullekin kaatopaikalle tai sen osalle ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle vakuus jätehuollon, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Vakuutena hyväksytään ammattimaisen rahoituslaitoksen takaus, vakuutus tai pantattu talletus ympäristönsuojelulain 43a-43c :n mukaisesti. Vakuudet annetaan vuoden 2014 maarakennusindeksiin sidottuna ja indeksitarkistus on tehtävä viiden vuoden välein, ellei vakuutta tällä välillä muusta syystä ole tarkistettu. 50. Toiminnanharjoittajan on pidettävä Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) kaatopaikkojen peittämisestä aiheutuvat kustannukset kattavaksi arvioidut ja määrätyt vakuudet voimassa, sekä korottaa niitä kaatopaikan sulkemiseen ja asianmukaiseen peittämiseen asti seuraavasti:

166 (212) Kaatopaikka Pintaala (m 2 ) Asetetun vakuuden laskentaperuste ( /m 2 ) Asetetun vakuuden määrä ( ) Tarkistettu laskentaperuste ( /m 2 ) Tarkistettu vakuus ( ) Tehdasalue 120 000-0 30 3 600 000 Torttila 140 000-278 400 30 4 200 000 Kuparihienokuona-alue - II ja III Ferriarsenaattiallas - (NNH: kipsisakka-altaat (39 000) (29) (1 131 000) (30) (1 170 000) IV&V) (NNH: kipsisakka-allas (16 000) (29) (0) (30) (480 000) III Lammainen IVa 165 000? 1 810 100 30 4 950 000 Lammainen IVb 165 000 29 4 051 300 30 4 950 000 Ratala 20 194 000 Ratala A (1 90 000 20 0 Ratala I 15 000 20 300 000 Ratala II 15 000 20 300 000 Ratala IIIa 19 000 20 380 000 Ratala IIIb 20 1) Vakuutta ei määrätä, sillä loppukatselmus tehty Tarkistettujen vakuuksien tulee olla asetettuna käytössä olevien kaatopaikkojen tai niiden osien osalta viimeistään 31.5.2015. 31.10.2007 jälkeen käytöstä poistettujen kaatopaikkojen osalta tarkistettujen vakuuksien tulee olla asetettuna viimeistään 31.12.2019 ja ennen 31.10.2007 käytöstä poistettujen kaatopaikkojen osalta 31.12.2022, ellei kaatopaikkaa tai sen osaa ole sitä ennen peitetty tässä päätöksessä määrätyllä tavalla. Torttilan kaatopaikan osalta korotettu vakuus tulee olla asetettuna 31.12.2025 ja vakuuden määrästä voi vähentää Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n käytössä olevien kaatopaikka-altaiden (III, IV ja V) asetetun vakuuden. Kaatopaikkojen vakuuden määräytymisen perusteena käytettävän pinta-alan mahdollisen tarkistusmittauksen hyväksyy toimivaltainen valvontaviranomainen. 51. Uusien kaatopaikkojen tai niiden osien osalta on loppukäsittelyn alkaessa oltava asetettuna vakuus siten, että avoinna olevaa kaatopaikan pinta-alaa koskevan vakuuden suuruus on tavanomaisen jätteen kaatopaikan osalta 20 /m 2 ja vaarallisen jätteen kaatopaikan osalta 30 /m 2. 52. Kaatopaikan tai sen osan käytöstä poistaminen toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksymän sulkemissuunnitelman mukaisesti vähentää edellytetyn vakuuden määrää suljetun alan (m 2 ) mukaisesti. 53. Toiminnanharjoittajan tulee edellä mainitun lisäksi asettaa kaatopaikkavesien keräilyä, käsittelyä ja tarkkailuja koskevat seuraavat vakuudet:

167 (212) Kaatopaikka Kaatopaikkavesien keräilyä, käsittelyä ja tarkkailua koskeva vakuus ( ) Torttila 150 000 Lammainen IVa 300 000 Lammainen IVb 300 000 Ratala 100 000 Yhteensä 850 000 Kaatopaikkavesien keräilyä, käsittelyä ja tarkkailuja koskevat vakuudet on sidottu vuoden 2014 palvelujen tuottajahintaindeksiin. Vakuus on tarkistettava joka kymmenes vuosi kaatopaikan peittämisen hyväksymiseen asti. Kaatopaikkavesien keräilyä, käsittelyä ja tarkkailuja koskevan vakuuden on oltava voimassa kaatopaikan sulkemisen jälkeisen tarkkailun ja muun jälkihoidon päättymiseen saakka. Kaatopaikan tässä päätöksessä määrätyn peittämisen jälkeen vakuutta voi toimivaltaisen valvontaviranomaisen päätöksellä pienentää seitsemällä prosenttiyksiköllä (7 %-yks) joka kymmenes vuosi ja vapauttaa kokonaisuudessaan toimivaltaisen lupaviranomaisen päätöksellä aikaisintaan 30 vuoden kuluttua, mikäli tarkkailutuloksista ei muuta ilmene eikä vakuutta ole em. tarkoitukseen käytetty. Hakemus loppuvakuuden palauttamisesta tulee toimittaa lupaviranomaiselle. 20.2.18 Keräysöljyn poltto liekkiuuneissa ja pesuhapon haihdutuksessa ja termisessä hajotuksessa 54. Keräysöljyä käytettäessä on liekkiuunien poistokaasun lämpötila oltava kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään 2 sekuntia 850 C mitattuna uunien sisäseinän läheisyydestä ja uppopoltinhaihduttamon poistokaasun lämpötila vähintään sekunnin ajan 850 C. 55. Liekkiuunien, uppopoltinhaihduttamon ja hajotusuunin poistokaasut on johdettava käsiteltäväksi rikkihappotehtaalle tai käsiteltävä muutoin vastaavan tasoisesti. Savukaasut on johdettava maan pinnasta vähintään 140 m piipun kautta ulkoilmaan. 56. Liekkiuuneissa, uppopoltinhaihduttamolla ja hajotusuunissa on oltava käytössä automaattinen järjestelmä, joka estää keräysöljyn syöttämisen polton aikana, kun jatkuvat mittaukset osoittavat, että jäljempänä määräyksessä 80 asetetut raja-arvot ylittyvät rikkihappotehtailla ilmenevän häiriön tai vian vuoksi ja kun lupamääräyksen mukaiset lämpötilavaatimukset eivät täyty polttoprosesseissa. 57. Rikkihappotehtaiden poistokaasupäästöt saavat tavanomaisessa käyttötilanteessa olla käytettäessä keräysöljyä polttoaineena liekkiuuneissa, uppopoltinhaihduttamolla ja hajotusuunissa enintään seuraavat (kuiva poistokaasu):

168 (212) Typenoksidit, NO x (NO 2:na) 200 mg/nm 3 Vuorokausiarvo Rikkidioksidi, SO 2 642 mg/nm 3 Vuorokausiarvo Vetykloridi, HCl 10 mg/nm 3 Vuorokausiarvo Vetyfluoridi, HF 1 mg/nm 3 Vuorokausiarvo Orgaaninen hiili, (TOC) 10 mg/nm 3 Vuorokausiarvo Häkä 50 mg/nm 3 Vuorokausiarvo Kadmium+tallium, (Cd+Tl) 0,05 mg/nm 3 Kertamittausten keskiarvo Elohopea, Hg 0,05 mg/nm 3 Kertamittausten keskiarvo Sb+As+Pb+Cr+Co+Cu+Mn+Ni+V 0,5 mg/nm 3 Kertamittausten keskiarvo Polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) 0,1 ng/nm 3 Kertamittausten keskiarvo Typenoksidien, rikkidioksidin, orgaanisen hiilen ja hiilimonoksidin rajaarvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos yksikään vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoja. Polykloorattujen dioksiini- ja furaanipäästöjen (PCDD/F) raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään vähintään 6 ja enintään 8 tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettua raja-arvoa. Raskasmetallipäästöjen raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään raskasmetallien vähintään 30 minuutin ja enintään 8 tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettuja raja-arvoja. 58. Jos keräysöljyä poltettaessa käy päästömittauksista ilmi, että mikä tahansa edellä määräyksessä 57 asetetuista päästöjen raja-arvoista ylittyy, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta viipymättä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 59. Keräysöljyn polttamista liekkiuuneissa, uppopoltinhaihduttamolla tai hajotusuunissa ei saa missään olosuhteissa jatkaa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos mikä tahansa edellä määräyksessä 57 asetetuista päästöjen raja-arvoista ylittyy. Tällaisten tilanteiden yhteenlaskettu kesto vuodessa saa olla enintään 60 h. 60. Keräysöljyn polttoa varten on laitoksella oltava jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2013) 4 :n tarkoittama vastaava hoitaja, jolla on tehtävään riittävä koulutus ja työkokemus. Vastaava hoitajan nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikäli vastaavan henkilön yhteystiedot muuttuvat, on muutos saatettava tiedoksi edellä mainituille viranomaisille. 20.2.19 Varastointia koskevat määräykset 61. Toiminnassa käytettävät raaka-aineet, hyödynnettävät jätemateriaalit, kemikaalit ja polttoaineet sekä muodostuvat jätteet on varastoitava siten, että varastoinnista ei aiheudu haittaa tai vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

169 (212) Polttoaine- ja kemikaalisäiliöt on sijoitettava tiivisrakenteisiin suoja-altaisiin siten, että maaperän pilaantuminen häiriötilanteissa estyy. Kemikaalit on varastoitava kullekin kemikaalityypille tarkoitetussa, asianmukaisesti merkityssä säiliössä. 62. Polttoaine- ja kemikaalisäiliöt sekä kemikaalien lastaus- ja purkupaikat on varustettava riittävällä, tilavuudeltaan suurimman säiliön tilavuutta vastaavalla varoallastilavuudella tai muulla vastaavalla järjestelyllä ja muilla varojärjestelmillä niin, että mahdollisen polttoaine- tai kemikaalivuodon sattuessa vuoto ei pääse maaperään ja edelleen pohjaveteen tai viemäriin ja edelleen Kokemäenjokeen. Täyttö- ja tyhjennyspaikkojen pinnoitteen kunto on tarkastettava säännöllisesti ja todetut vauriot korjattava viipymättä. 20.2.20 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 63. Poikkeuksellisia päästöjä aiheuttavista häiriötilanteista ja muista vahingoista ja onnettomuuksista, joissa haitallisia aineita pääsee tai voi päästä ympäristöön, on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle sekä Harjavallan kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille. Merkittävistä päästöistä on ilmoitettava välittömästi myös Harjavallan pelastusviranomaisille. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen sekä tapahtuneen toistumisen estämiseksi. 64. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalta on laitosalueella oltava keräyslaitteisto ja riittävä määrä kemikaalien imeytysmateriaalia aina saatavilla. Vuotoina ympäristöön päässeet kemikaalit, polttonesteet ja muut aineet on kerättävä välittömästi talteen ja toimitettava asianmukaiseen käsittelyyn. 20.2.21 Muut päästöjä ja riskejä vähentävät määräykset 65. Yhtiön tulee päävastuullisena toteuttaa orsivesien keräys- ja suojapumppaus yhdessä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) määrätyn mukaisesti. Likaantuneet orsivedet tulee johtaa prosessiin tai asianmukaiseen käsittelyyn lupamääräyksen 1 mukaisesti. 66. Yhtiön tulee esittää perusteltu arvio hajapäästöinä ympäristöön leviävän pölyn määrästä, syntypaikoista ja merkityksestä ympäristökuormitukseen. Selvityksen tulee sisältää esitys keinoista, kustannuksista ja aikatauluista, miten tehdasalueella ja kaatopaikoilla muodostuvia hajapäästöjä voidaan edelleen vähentää. Selvitys on toimitettava toimivaltaiselle lupaviranomaiselle viimeistään 29.2.2016. Selvityksen voi tehdä yhdessä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa. 67. Yhtiön on jatkettava toimintaan liittyvien ympäristöriskien selvittämistä ja toteutettava tarpeelliset toimenpiteet niiden vähentämiseksi. Seuraava perusteellinen ympäristöriskien kartoitus tulee toimittaa toimivaltaiselle

170 (212) valvontaviranomaiselle viimeistään 29.2.2016. Kartoituksessa tulee erityisesti tarkastella jätteen sijoittamista ja kaatopaikkojen mahdollisia vuotoja, kemikaalien varastointia ja käyttöä tehdasalueella, hulevesien hallintaa, orsi- ja pohjavesien pilaantumista, sekä pintavesien pilaantumista. Valvontaviranomainen voi saattaa asian vireille lupaviranomaisessa, ellei riskikartoitus ole riittävä tai mikäli kartoituksen perusteella toiminnasta aiheutuvat riskit edellyttävät valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan ympäristöluvan muuttamista. Ympäristöriskien kartoitus on uusittava pidettävä ajan tasalla vähintään kolmen vuoden välein tehtävin tarkistuksin. Ajantasainen riskianalyysi tulee pyydettäessä esittää valvontaviranomaiselle. 20.2.22 Käyttö-, kuormitus- ja päästötarkkailu 68. Toiminnan käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava hakemuksen ja hakemuksen liitteenä olevan tarkkailusuunnitelman mukaan tämän luvan lupamääräysten edellyttämällä tavalla täydennettynä. Tarkistettu käyttö- ja päästötarkkailuohjelma, joka sisältää myös tarkennetun kuormitustarkkailun jokeen johdettavan jäteveden ja jäähdytysveden osalta sekä jätelain (646/2011) 120 :n ja jäteasetuksen (179/2012) 25 :n tarkoittaman seurannan ja tarkkailun, on toimitettava viimeistään 6 kk:n kuluttua tämän päätöksen antamisesta toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle, joka tarvittaessa voi sitä päätöksellään tässä päätöksessä määrättyä tarkkailun tasoa heikentämättä muuttaa. Jokeen johdettavan jäte- ja jäähdytysveden tarkkailun tulee perustua riippumattomassa akkreditoidussa laboratoriossa tehtyihin määrityksiin. Tarkkailusuunnitelma on pidettävä ajan tasalla niin, että se vastaa todellisia käytäntöjä. Mittaukset, kalibroinnit, näytteenotot ja analyysit tulee suorittaa standardimenetelmien (CEN, ISO, SFS tai vastaavan tasoinen yleisesti käytössä oleva menetelmä) mukaisesti. Standardimenetelmistä poikkeavien menetelmien käyttö tulee olla tarkkailuohjelmassa hyväksytty. Mittauksista, kalibroinneista, näytteenotosta ja analyyseistä tulee pitää yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kirjanpitoon liitetään kunkin mittauksen tulokset ja muut mittausta tai toimenpidettä koskevat olennaiset tiedot. 20.2.22.1 Vesijakeiden käyttö- ja kuormitustarkkailu 69. Yhtiön jätevedenpuhdistamolta Kokemäenjokeen läntistä viemäriä pitkin johdettavia jätevesiä tulee tarkkailla tällä päätöksellä hyväksytyn liitteessä 2 esitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Jätevesistä tulee ottaa jatkuvatoimisesti osanäytteitä, joista tulee koostaa päivittäin kokoomanäytteet (käyttötarkkailu) sekä vesimääräpainotteinen kuukauden kokoomanäyte (kuormitustarkkailu). Kuormitustarkkailun kokoomanäytteistä tulee analysoida lupamääräyksessä 2 mainitut parametrit, joille on määrätty enimmäispitoisuus- tai enimmäiskuormitusarvo sekä parametrit, joiden vuotuinen kokonaispäästö yhtiön toiminnoista jokeen jätteen loppukäsittely, hulevedet ja jäähdytysvedet huomioon ottaen on vähintään 10 % Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (166/2006/EY) liitteen 2 parametri-

171 (212) luettelon kynnysarvosta veteen. Kokoomanäytteistä on lisäksi analysoitava ammoniumtyppi, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, sulfaatti, ph, sähkönjohtavuus ja kiintoaine. 70. Yhtiön toiminnoista jäähdytysvesiviemäriin johdettavia vesijakeita tulee tarkkailla tällä päätöksellä tarkkailuohjelmaksi hyväksytyn liitteessä 2 esitetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Yhtiön jäähdytys- ja lauhdevesistä tulee ottaa päivittäin osanäytteitä, joista tulee koostaa päivittäin kokoomanäytteet (käyttötarkkailu) sekä korkeintaan kuukauden mittaiset vesimääräpainotteiset kokoomanäytteet (kuormitustarkkailu). Kokoomanäytteistä tulee analysoida lupamääräyksessä 2 mainitut parametrit, joille on määrätty enimmäispitoisuus- tai enimmäiskuormitusarvo sekä parametrit, joiden vuotuinen kokonaispäästö yhtiön toiminnoista jokeen jätteen loppukäsittely, hulevedet ja jäähdytysvedet huomioon ottaen on vähintään 10 % Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (166/2006/EY) liitteen 2 parametriluettelon kynnysarvosta veteen. Kokoomanäytteistä on lisäksi analysoitava ammoniumtyppi, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, sulfaatti, ph, sähkönjohtavuus ja kiintoaine. Analyysimenetelmänä tulee käyttää menetelmää, jonka määritysraja (LOQ) on riittävän alhainen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (166/2006/EY) edellyttämän kuormituksen raportoinnin arvioimiseksi siten, että määritysrajapitoisuudella tulee voida laskea kuormitus, joka ylittää 10 % em. asetuksen kynnysarvosta. Yhtiön hallinnassa olevilta piha-alueilta jätevedenpuhdistamolle johdettavien hulevesijakeiden määrää ja laatua tulee tarkkailla siten, että niistä aiheutuva kokonaiskuormitus jätevedenpuhdistamolle riittävän hyvin tiedetään. 20.2.22.2 Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailu 71. Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailua on jatkettava vähintään tällä päätöksellä tarkkailuohjelmaksi hyväksytyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti ja siten, että seuraavat vähimmäisvaatimukset täytetään: - Nikkeli- ja kuparikuivaamojen erotinlaitteiston poistokaasujen, 140 m piippuun johdettavien muiden kuin rikkihappotehtaan poistokaasujen hiukkaspitoisuutta tulee mitata jatkuvatoimisesti. - Rikkidioksidipitoisuutta tulee mitata jatkuvatoimisesti 140 m piipun molemmista sisäpiipuista ja 70 metrin piippuun johdettavista nikkelikuivaamon suodatinlaitosten poistokaasuista. - Nikkelikivien rakeistuksen kaasunpesurin jälkeinen rikkidioksidipäästö tulee mitata vähintään puolivuosittain. - Konvertterihallin rikkidioksidipäästö tulee mitata ja laskentataulukko tulee päivittää 31.12.2016 mennessä.

172 (212) Mittaukset ja soveltuvin osin mittausten laadunvarmistus on suoritettava standardimenetelmien (CEN, ISO, SFS tai vastaavan tasoinen muu yleisesti käytössä oleva menetelmä) mukaisesti. Jatkuvatoimisten mittauksien mittausjärjestelmän luotettavuus on tarkistettava rinnakkaismittauksin vähintään kerran vuodessa. Samassa yhteydessä on tarkastettava poistokaasujen määrämittauksien tai vastaavien menetelmien oikeellisuus. Kertamittausten mittaustilanteen on vastattava mahdollisimman hyvin normaalia käyttötilannetta. Mittaukset on suoritettava samaa mittausmenetelmää käyttäen vertailukelpoisuuden turvaamiseksi. Mittauksen keston on oltava riittävä, jotta mittaustulos edustaa mahdollisimman hyvin puhdistuslaitoksen päästöjä. Mittauksen aikana on pidettävä kirjaa prosessin ja erotinlaitteen toiminnasta. Kertamittausten mittausraportissa on esitettävä tehtaan toiminta mittausten aikana, puhdistuslaitteelle johdettavien poistokaasujen tilavuusvirrat ja pitoisuustasot puhdistamisen jälkeen (mg/nm 3 kuivaa poistokaasua), päästö (kg/h, t/a) laskentakaavoineen. Mittausraportissa on lisäksi esitettävä käytetyt mittausmenetelmät sekä niiden kokonaismittausepävarmuudet laskelmineen sekä arvio tulosten edustavuudesta. Saatuja tuloksia on verrattava voimassa oleviin päästörajoihin ja aikaisempien mittauksien tuloksiin. Raportti on toimitettava seuraavan neljännesvuosiraportin yhteydessä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 20.2.22.3 Käyttö- ja päästötarkkailu käytettäessä keräysöljyä liekkiuuneissa, uppohaihduttimella tai termisessä hajotuksessa 72. Keräyspolttoaineen määrää ja laatua on seurattava toimittajalta saatavien tietojen perusteella. Toiminnanharjoittajan on lisäksi seurattava keräyspolttoaineen laatua vähintään neljännesvuosittain suoritettavin analyysein, joissa on analysoitava vähintään: tiheys, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus, lämpöarvo, kloridipitoisuus, rikkipitoisuus ja PCB-pitoisuus. 73. Keräysöljyn poltosta ilmaan aiheutuvia typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuuksia sekä orgaanisen hiilen kokonaispitoisuutta (TOC) on mitattava jatkuvatoimisesti. Samoin keräysöljyä polttoaineena käytettäessä savukaasujen happipitoisuutta, lämpötilaa, painetta ja vesihöyrypitoisuutta sekä liekkiuunien ja uppopoltinhaihduttamon palamiskammion lämpötilaa on mitattava jatkuvatoimisesti. Savukaasujen vesihöyrypitoisuutta ei kuitenkaan tarvitse mitata jatkuvatoimisesti, jos savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia. Lisäksi savukaasujen tilavuusvirtausta on mitattava tai seurattava laskennallisella menetelmällä jatkuvatoimisesti. Raja-arvoon verrattavat vuorokausikeskiarvot määritetään hyväksyttävistä mitatuista puolen tunnin keskiarvoista, joista on vähennetty 95 %:n luotettavuutta kuvaava osuus laskettuna raja-arvosta (typen oksidit 20 %, rikkidioksidi 20 %, hiilimonoksidi 10 %, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) 30 %). Jos jatkuvissa mittauksissa hylätään jonakin vuorokautena enemmän kuin viisi puolen tunnin keskiarvoa käytettävän mittaus-

173 (212) järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi, on kyseiset mittaukset mitätöitävä. Luvan saajan on pidettävä kirjaa mittaustulosten hylkäämisestä mittausjärjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Luvan saajan on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle, jos useamman kuin 10 kalenterivuorokauden mittaukset on mitätöity kalenterivuoden aikana. Suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja hiukkasten kertaluonteiset mittaukset on tehtävä vähintään kahdesti vuodessa, raskasmetallien kertaluonteiset mittaukset on tehtävä vähintään kerran vuodessa ja dioksiinien ja furaanien kertaluonteiset mittaukset on tehtävä vähintään kerran kahdessa vuodessa. Mittaukset tulee tehdä ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. 74. Jäteöljyn poltossa muodostuvien savukaasujen päästömittausten on oltava edustavia. Kaikkien epäpuhtauksien näytteenotto ja analyysi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, käytetään sellaisia ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, jotka varmistavat vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot. Savukaasupäästöjen seurantaan käytettävien jatkuvatoimisten mittausten laadunvarmennukseen on sovellettava standardia (SFS-EN 14181). Mittalaitteet ja mittausjärjestelmät on kalibroitava sekä niiden toiminta, luotettavuus ja tulosten taso on tarkastettava em. standardin mukaisella ulkopuolisen asiantuntijan toimesta tehtävällä QAL2- menettelyllä seuraavan kerran keräysöljyn polton aloittamisen yhteydessä ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein sekä AST-menettelyllä vuosittain lukuun ottamatta niitä vuosia, jolloin QAL2-menettely suoritetaan. Mittaustulosten 95 % luottamusvälin arvo ei saa ylittää typenoksidien ja rikkidioksidin osalta 20 %, hiilimonoksidin osalta 10 % ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän osalta 30 % vastaavista päästöraja-arvoista. Päästölaskentaan käytettävät mittaustulokset tulee olla ulkopuolisen asiantuntijan laatimalla kalibrointifunktiolla korjattuja. Mittalaitteiden ja mittausjärjestelmien luotettavuutta on ylläpidettävä QAL3-menettelyn mukaisesti. 20.2.22.4 Melun tarkkailu 75. Käyttöön otettavien uusien melua aiheuttavien laitteiden tai nykyisten laitteiden melua lisäävistä muutoksista aiheutuva vaikutus ympäristön melutasoihin on arvioitava melupäästöjen mittauksilla ja tarvittaessa melun leviämismallilaskelmilla. Olemassa olevien melupäästölähteiden äänitehotasoa pienentävien toimenpiteiden tehokkuus on osoitettava äänitehotason mittauksilla ennen ja jälkeen vähentämistoimenpiteitä. 76. Yhtiön tulee yhdessä suurteollisuusalueen muiden toimijoiden kanssa mittauksin ja tarvittaessa mallinnuksin alueen selvittää toiminnoista aiheutuva meluvaikutus teollisuusalueen ympäröiviin asuinalueisiin. Selvityksen tulee perustua melulähteiden päästötasomittauksiin ja se tulee uusia viiden vuoden välein. Seuraava selvitys tulee toimittaa toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle 29.2.2016 mennessä. Suunnitelma meluvaikutuksen selvittämisestä on toimitettava tarkastettavaksi toimivaltaiselle

174 (212) valvontaviranomaiselle aina vähintään 2 kk ennen selvityksen teon aloittamista. 20.2.22.5 Jätteiden määrän ja laadun sekä kaatopaikkojen seuranta ja tarkkailu 77. Jätteiden ja kaatopaikkojen tarkkailua on jatkettava vähintään hakemuksen ja päätöksen liitteenä olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti noudattaen seuraavia vähimmäisvaatimuksia: - Kaatopaikoille sijoitettavien jätteiden määrää ja laatua sekä kuparihienokuonan ja ferriarsenaattisakan kaatopaikkojen vesitasetta ja palautusvesien määrää ja laatua on seurattava viikoittaisin mittauksin. - Ferriarsenaattisakasta otetaan vuorokausikohtainen näyte, jotka yhdistetään kuukausinäytteeksi. Liuotetusta kuukausinäytteestä analysoidaan Cu, Ni, Zn, Pb, Cd ja Hg. - Jokaisesta nikkelisähköuunin kuonanlaskusta otetaan näyte, joka jauhetaan ja siitä valmistetaan raakabriketti, josta analysoidaan Fe, SiO 2, Cu, Ni, ja Zn. Yksittäisistä analyysituloksista lasketaan vuoden keskiarvo. Yksittäisnäytteistä kootaan lisäksi vuosinäyte, josta analysoidaan Pb, Cd ja As. - Hienokuonan laadun tarkkailua varten automaattinen näytteenotin ottaa kuonarikastamolla hienokuonanäytteen puolen tunnin välein. Puolen tunnin näytteistä yhdistetään neljä kokoomanäytettä vuorokaudessa. Näytteet kuivataan, jauhetaan ja briketöidään Raakabriketistä analysoidaan Fe, SiO 2, Cu, Ni, Zn, Pb, As, S ja Co. Analyysituloksista lasketaan vuoden lopussa hienokuonan laatua kuvaava keskiarvo. Yksittäisnäytteistä kootaan lisäksi vuosinäyte, josta analysoidaan Cd ja Mo. - Kaikista kaatopaikoille sijoitettavista eri jätteistä on tehtävä ulkopuolista asiantuntijaa käyttäen valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) 17 19 :n mukainen perusmäärittely uudestaan aina jätteen koostumuksen muuttuessa, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein ja asetuksen 20 :n mukainen vastaavuustestaus vähintään kerran vuodessa. Vastaavuustestauksissa on määritettävä seuraavien aineiden liukoisuudet: kupari, arseeni, sinkki, nikkeli, antimoni ja lyijy sekä ferriarsenaattisakasta lisäksi elohopea ja seleeni. Laivojen ja veneiden suihkupuhdistuksessa käytetystä palautetusta rakeistetusta nikkelikuonasta on perusmäärittelyssä määritettävä myös orgaaniset tinayhdisteet. Kaatopaikalle sijoitettavista lietteistä on määritettävä myös orgaanisen aineksen määrä. - Kaatopaikkojen jätetäyttöä, sisäisen vedenpinnan korkeutta ja suotovesiä on tarkkailtava. Yhtiön on toteutettava kaatopaikan ja sen jälkihoitovaiheen ympäristövaikutusten valvonta ja tarkkailu valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) 42, 44, 47, 49 :n mukaisesti. Tarkkailu on toteutettava siten, että sen perusteella voidaan arvioida kaatopaikan päästöt ja niiden vaikutukset sekä riskit alueen pinta-, orsi- ja pohjavesiin sekä orsi- ja pohjaveden korkeus ja virtaussuunta. Edellä mainitut asiat tulee arvioida tarkkailutuloksista vuosittain laadittavassa yhteenvedossa. Tarkkailu tulee toteuttaa yhdessä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa ja sen tulee olla osa koko tehdasalueen pinta-, orsi- ja pohjavesien tarkkailua.

175 (212) 78. Yhtiön tulee selvittää Torttilan kaatopaikalle sijoitetun ferriarsenaattisakan stabiloinnin onnistuminen kairausnäyttein siten, että altaalta otetaan vähintään viisi (5) näytettä eri aikoina tapahtuneen loppukäsittelyn vertailemiseksi. Näytteistä tulee selvittää kaatopaikkakelpoisuustestiä (perusmäärittely) soveltaen haitallisten aineiden liukoisuus eri syvyyksiltä. Selvitykseen tulee tarvittaessa liittää suunnitelma toimenpiteistä, joilla haitallisten aineiden liukoisuutta saadaan vähennettyä. Selvitys ja mahdollinen suunnitelma tulee toimittaa 29.2.2016 mennessä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. 79. Mittaukset, näytteenotot ja analysoinnit on suoritettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta standardien (CEN, ISO, SFS tai muu vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti tai muilla tarkoitukseen sopivilla yleisesti käytössä olevilla viranomaisten hyväksymillä menetelmillä. Mittausraporteissa on esitettävä käytetyt mittausmenetelmät ja niiden mittausepävarmuudet sekä arvio tulosten edustavuudesta. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnit ja testaukset on tehtävä valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 22 23 :n mukaisesti liitteen 2 mukaisilla menetelmillä. Riippumattomien ja pätevien henkilöiden tai laitosten on vastattava jätteiden perusmäärittelyjen ja vuosittaisten vastaavuustestausten näytteenotosta ja testaamisesta. 20.2.23 Vaikutustarkkailu 80. Kaatopaikkojen ympäristövaikutuksia on tarkkailtava. Yhtiön on toteutettava kaatopaikkojen ja niiden jälkihoitovaiheen ympäristövaikutusten valvonta ja tarkkailu valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) luvun 7 mukaisesti. Tarkkailu on toteutettava siten, että sen perusteella voidaan arvioida päästöt kaatopaikoilta ja päästöjen vaikutukset alueen pinta-, orsija pohjavesiin sekä orsi- ja pohjaveden korkeus ja virtaussuunta. Edellä mainitut asiat tulee arvioida tarkkailutuloksista vuosittain laadittavassa yhteenvedossa. Tarkkailu tulee toteuttaa ainakin Torttilan kaatopaikan osalta yhdessä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa ja sen tulee olla osa koko tehdasalueen pinta-, orsi- ja pohjavesien tarkkailua. Tarkkailuohjelmaan on sisällytettävä kaatopaikka-alueiden pölyämisen vaikutusten seuranta. 81. Jäteveden vaikutuksia Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen tilaan on tarkkailtava toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa voidaan toistaiseksi noudattaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 2.3.2010 antamaa päätöstä (dnro VARELY/28/07.00/2010) Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. 82. Jäteveden vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen tulee tarkkailla toimivaltaisen kalatalousviranomainen hyväksymällä tavalla. Kalataloudellisessa tarkkailussa voidaan toistaiseksi noudattaa Varsinais-Suomen ja Hämeen työ- ja elinkeinokeskusten elokuussa 2007 antamia päätöksiä (dnro 1274/5723/07 ja dnro 732/5723/07)

176 (212) Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailuohjelman hyväksymiseksi. 83. Suurteollisuusalueen pohja- ja orsivesiä tulee tarkkailla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla. Pohjaveden tarkkailu voidaan toistaiseksi suorittaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 29.12.2005 Kemira Oyj:lle, Kemira Growhow Oyj:lle, Boliden Harjavalta Oy:lle, OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Oy Aga Ab:lle yhdessä antamaa päätöstä (nro 115 YLO, dnro LOS-2005-Y- 824-17) orsi- ja pohjavesien yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä. Pohjaveden tarkkailun tulokset on toimitettava tarkkailua seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Luvanhaltijan on päävastuullisena toimitettava yhdessä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n, Kemira Oyj:n ja Yara Suomi Oy:n kanssa ajantasaistettu pohjaveden tarkkailusuunnitelma tarkkailuohjelmaksi hyväksyttäväksi toimivaltaiselle viranomaiselle vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailusuunnitelma tulee päivittää ainakin seuraavien seikkojen osalta: Analytiikan määritysrajan (LOQ) tulee olla seurattavien metallien ja arseenin osalta korkeintaan 1 µg/l, paitsi Cd (LOQ<0,1 µg/l) ja Hg (LOQ<0,02 µg/l). Tarkkailusuunnitelmaan tulee lisätä yksi pohjaveden havaintopaikka, joka sijoittuu pohjaveden virtaussuunnassa Ratalan kaatopaikan vaikutusalueen yläpuolelle. Lisäksi tarkkailusuunnitelmaan tulee lisätä havaintopaikka ns. Serenaaltaaseen ja Kurkelanojaan toimivaltaisen valvontaviranomaisen kanssa sovittavaan paikkaan, johon kaatopaikka-alueen orsivedet purkautuvat. Tarkkailusuunnitelmassa tulee esittää menetelmä Kurkelanojaan ja Kokemäenjokeen purkautuvan orsi- ja pohjaveden aiheuttaman kuormituksen selvittämiseksi tai arvioimiseksi vähintään kertaluonteisesti. Orsi- ja pohjavesitarkkailu tulee tehdä niin kattavasti, että yhtiön toimintaalueen orsi- ja pohjaveden pinnankorkeuden sekä laadun alueelliset ja ajalliset muutokset sekä eri tekijöiden (mm. eri kaatopaikkojen) vaikutukset niihin saadaan luotettavasti selvitetyiksi. Tarkkailut voidaan toteuttaa intensiivihavaintopaikkojen ja normaalihavaintopaikkojen avulla. Yhtiön tulee tarkkailla päävastuullisena yhdessä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa myös orsivesien pumppaus- ja keräilyjärjestelmän toimintaa sekä vaikutuksia orsiveden sekä orsivesien purkuojien, mm. Kurkelanojan, veden määrään ja laatuun. 84. Toiminnan vaikutuksia Harjavallan seudun ilmanlaatuun tulee tarkkailla yhdessä ainakin Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla.

177 (212) Yhteistarkkailu voidaan toistaiseksi toteuttaa yhteistarkkailuna. Ilmanlaadun yhteistarkkailusuunnitelma tulee toimittaa toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi 6 kk kuluessa tämän päätöksen ja samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle annetun päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Ilmanlaadun yhteistarkkailussa yhtiön tulee osallistua kustannuksissa ainakin hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) ja hengitettävien hiukkasten raskasmetallipitoisuuksien seurantaan, rikkidioksidipitoisuuksien seurantaan sekä pienhiukkasten (PM 2,5 ) seurantaan. Tarkkailu on tehtävä sellaisilla menetelmillä, että tulokset ovat vertailukelpoisia voimassa oleviin ilmanlaadun raja- ja ohjearvoihin. Ilmanlaadun yhteistarkkailun tulee vähimmäisvaatimuksena täyttää lisäksi seuraavat edellytykset: - Harjavallan ilmanlaatua tulee seurata jatkuvasti vähintään kahdella mittausasemalla. Mittausasemien paikat tulee valita ilmanlaatuasetuksessa mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit huomioiden sekä hyödyntämällä laadittujen leviämismallilaskelmien tuloksia. Seuranta-asemien paikat tulee olla toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymät. - Rikkidioksidipitoisuuksia tulee seurata jatkuvatoimisilla analysaattoreilla molemmilla mittausasemilla. Rikkidioksidimittaukset tulee toteuttaa ilmanlaatuasetuksen (VNA 38/2011) mukaisena raja-arvovalvontana. - Pienhiukkasia (PM 2,5 ) tulee seurata jatkuvatoimisella hiukkasanalysaattorilla vähintään yhdellä mittausasemalla. - Hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ) tulee seurata jatkuvatoimisella hiukkasanalysaattorilla molemmilla mittausasemilla. Mittauksien tulee tuottaa hiukkaspitoisuuden tuntiarvojen aikasarjat, joista voidaan laskea pidemmän ajan keskiarvoja. - Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) arseeni-, kadmium-, kupari- ja nikkelipitoisuuksia tulee mitata molemmilla mittausasemilla vuorokausinäyttein. Näytteitä tulee kerätä molemmilla asemilla satunnaisotannalla viikoittain. Määritykset tulee tehdä edellä mainittujen aineiden osalta niin herkin menetelmin, että todelliset pitoisuudet saadaan luotettavasti selville. 85. Yhtiön tulee osallistua Porin Harjavallan bioindikaattori- ja raskasmetalliselvityksiin nykyisessä laajuudessa vuodesta 2016 alkaen vähintään joka 8. vuosi. Vaikutustarkkailusuunnitelmassa voidaan esittää muutoksia bioindikaattoritarkkailun sisältöön ja toistoväliin ottamalla huomioon mm. edellä ilman laadun tarkkailussa edellytetyt asiat ja aikaisempien bioindikaattoritutkimusten tulokset. 20.2.24 Kirjanpito ja raportointi 86. Toiminnasta tulee pitää käyttöpäiväkirjaa ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä. Siihen on merkittävä jäljempänä esitetyt raportointia varten tarvittavat tiedot. Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

178 (212) 87. Kaikki mittaustulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta valvontaviranomainen voi tarvittaessa tarkistaa päätöksen noudattamisen. Jätekirjanpito on säilytettävä vähintään kuusi (6) vuotta. 88. Päästö- ja kuormitustarkkailujen tulokset on raportoitava neljännesvuosittain toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Raportoinnissa on hyödynnettävä mahdollisuuksien mukaan sähköistä tiedonsiirtoa. 89. Keräysöljyn käyttö- ja päästöjentarkkailun mittauksista, mittauslaitteistojen kalibroinneista ja tarkastustesteistä sekä näytteenotosta ja analyyseistä on pidettävä kirjaa siten, että valvontaviranomainen voi tarvittaessa tarkastaa, että jätteen polttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (151/2013) säädettyjä ja tässä päätöksessä annettuja laitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia ja päästöraja-arvoja noudatetaan. Kirjanpitoon on liitettävä kunkin mittauksen tulokset ja muut mittausta tai toimenpidettä koskevat olennaiset tiedot. Keräysöljyn polttoon liittyvistä ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä on pidettävä käyttöpäiväkirjaa. Siihen on merkittävä jäljempänä esitetyt raportointia varten tarvittavat tiedot. Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaisille. 90. Toiminnasta on laadittava edellistä vuotta koskeva yhteenveto, joka on toimitettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Raportista tulee käydä ilmi muun muassa seuraavat tiedot: - tuotantomäärä (t/a), käyntiajat (h/a), raaka-aineiden ja kemikaalien tiedot ja määrät (t/a). - ilmaan johdettavien päästöt eriteltyinä päästölähteittäin (mg/m 3 n, kg/a) sekä päästöjen mittaukseen käytetyt menetelmät kokonaisepävarmuuksineen. - ilmaan johdettavien päästöjen erotinlaitteiden laitekohtainen kuukausittainen normaalitoiminta-aika (%), häiriötilanteiden syyt ja suoritetut toimenpiteet. - liekkiuunien ja uppopoltinhaihduttamon käyntiajat (h/a). - vastaanotetun ja käytetyn keräysöljyn kulutustiedot (t/kk, t/a) ja laatutiedot/analyysitulokset. - keräysöljyn polton mitatut ja/tai laskennalliset päästöt ilmaan sekä jatkuvasti että kertaluonteisesti mitattujen epäpuhtauksien osalta. - selvitys päästöjen laskentatavasta, arvio virhelähteistä ja tulosten luotettavuudesta sekä vertailu lupamääräyksiin ja jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen vaatimuksiin. - yhteenveto jatkuvista mittauksista ja niiden laadunvarmennuksesta, mittausten luotettavuudesta, mahdollisista häiriöistä sekä huolloista. - yhteenveto päästöjen jatkuvien mittausten tuloksista, tiedot mittaustulosten hylkäämisestä vuoden aikana sekä tiedot mittalaitteiden tarkastuksista, kalibrointimittauksista ja kertamittauksista.

179 (212) - yhteenveto poikkeus- ja häiriötilanteista, niiden ajankohdista, kestoajoista, niistä aiheutuneista päästöistä sekä toimenpiteistä, joihin tapahtumien vuoksi on ryhdytty. - selvitys energian kulutuksesta, suoritetuista energiankäytön tehostamistoimenpiteistä ja niillä saavutetusta energiansäästöstä - Kokemäenjokeen johdettu kuormitus (kg/a) ja pitoisuudet johdettavissa vesijakeissa (mg/l). - tiedot laitoksella syntyneiden jätteiden laadusta, määristä, ominaisjätemäärän kehityksestä sekä jätteiden toimituspaikoista - kaatopaikoilla loppukäsiteltävien jätteiden määrät ja laadut. - käytössä olevien kaatopaikkojen pinta-alat, tilavuudet täyttöasteet, vesipinnan korkeus, lämpötila sekä laskelma kaatopaikan jäljellä olevasta täyttötilavuudesta. - yhteenveto kaatopaikoille sijoitettujen jätteiden laadusta sisältäen vuoden aikana laaditut kaatopaikkakelpoisuusselvitykset ja tulokset vuosittaisista vastaavuustestauksista. - seurantatuloksiin perustuva laskelma kaatopaikkojen suotovesien laadusta ja määrästä sekä kaatopaikkakohtaisesta kuormituksesta - jätteeksi luokiteltujen raaka-aineiden alkuperä, määrä ja laatu. - yhteenveto tehtyjen tarkkailujen tuloksista sekä niihin perustuva asiantuntija-arvio toiminnan ympäristövaikutuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. 91. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (166/2006/EY) raportoitavaksi vaaditut tiedot tulee toimittaa toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle sen edellyttämällä tavalla. Tiedot on soveltuvin osin toimitettava sähköisen järjestelmän kautta. 92. Vaikutustarkkailuista on laadittava vuosittain yhteenvetoraportit seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, jollei valvontaviranomaisen kanssa toisin sovita. Vaikutustarkkailujen yhteenvetoraportit tulee toimittaa toimivaltaisen valvontaviranomaisen lisäksi vaikutusalueen tai yhteistarkkailualueen kaupunkien ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Yhteenvetoraportit voivat olla osana yhteistarkkailuraporttia. 20.2.25 Kalatalousmääräys 93. Yhtiön on vuosittain tammikuun loppuun mennessä maksettava kalatalousviranomaiselle 6 000 euron suuruinen kalatalousmaksu kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen estämiseen jätevesien vaikutusalueella. 20.2.26 Toiminnan lopettamista koskevat määräykset 94. Toiminnanharjoittajan on viipymättä kirjallisesti ilmoitettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle toiminnan merkittävistä muutoksista tai toiminnan keskeyttämisestä. Luvanhaltijan vaihtuessa uuden haltijan on kirjallisesti ilmoitettava vaihtumisesta valvontaviranomaiselle Toiminnanharjoittajan on hyvissä ajoin, viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista, esitettävä toimivaltaiselle ympäristölupaviran-

180 (212) omaiselle yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, ilmansuojelua, jätehuoltoa sekä maaperän- ja orsi- ja pohjavedensuojelua koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista ja lopettamisen jälkeisestä ympäristön tilan tarkkailusta. 21 RATKAISUN PERUSTELUT Etelä-Suomen aluehallintovirasto katsoo, että kun toimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja lupamääräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Tällä päätöksellä on tarkistettu Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 Harjavalta Copper Oy:lle antama kuparisulaton, nikkelisulaton, rikkihappotehtaiden, jätevedenpuhdistamon, sekä seuraavien kaatopaikkojen: Lammainen IVa, Lammainen IVb, Ratala A, Ratala B, Tehdasalue (kuparihienokuona-alue I), Torttila II ja Torttila III toimintaa koskevan ympäristölupapäätöksen (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) lupamääräykset vastaamaan tämän hetken lainsäädännön vaatimuksia. Määräyksiä tarkistettaessa on otettu huomioon toiminnassa ja alueen ympäristössä tapahtuneet muutokset. Ratkaisussa on otettu huomioon ympäristönsuojelulain ja jätelain tavoitteet ja yleiset periaatteet sekä näiden lakien ja niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. 21.1 Lupamääräysten yleiset perustelut Lupamääräyksiä annettaessa on ympäristönsuojelulain 43 :n mukaan otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoja sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. Ympäristönsuojeluasetuksen 37 :ssä on lueteltu parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä, joita ovat mm. Euroopan yhteisöjen komission tai kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Toiminnan voidaan katsoa edustavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa, kun laitos toimii tämän ympäristölupapäätöksen mukaisesti. Ehdotuksina Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 on teollisten toimintojen osalta

181 (212) esitetty erityisesti isojen teollisuuslaitosten ympäristöriskien hallinnan parantaminen ja jätevesien käsittelyn tehostaminen tapauskohtaisesti lupakäsittelyn yhteydessä. Vesienhoitosuunnitelmaan liittyvässä Lounais- Suomen pohjavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Järilänvuoren pohjavesialue on nimetty riskialueeksi, jolla korkeat nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet heikentävät pohjaveden laatua. Pohjaveden nikkeli, kupari-, kadmium- ja sulfaattipitoisuuksien raja-arvot ylittyvät ja pohjaveden kemiallinen tila luokitellaan huonoksi. Aluehallintovirasto katsoo, että annetut määräykset huomioon ottaen Boliden Harjavalta Oy:n kuparisulaton, nikkelisulaton, valimon, rikkihappotehtaiden ja kaatopaikkaalueiden toiminnot eivät vaaranna Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteita. Luparatkaisussa on otettu huomioon jätelain muutokset siten, kuin jätelain (646/2011) 148 ja 149 edellyttävät. Lain voimaan tullessa vireillä olevat ympäristölupahakemukset käsitellään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Jätekirjanpitoa, jäteluokitusta ja siirtoasiakirjoja koskevat säädökset liittyvät laajemmin jätehuollon koko toimintakenttään, minkä vuoksi niiden osalta on sovellettu 1.5.2012 voimaan tulleita säädöksiä. Luparatkaisussa jätelain (1072/1993) mukainen termi ongelmajäte on korvattu jatkossa käytössä vakiintuvalla jätelain (646/2011) mukaisella, sisällöltään samaa tarkoittavalla termillä vaarallinen jäte. Jätelain 120 :n mukainen seuranta- ja tarkkailusuunnitelma on tarkastettu tässä päätöksessä. Koska hakemus on tullut vireille ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa, on em. lain voimaantulosäännösten mukaisesti hakemus käsitelty ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisesti. Käsittelyssä on hakijan suostumuksella kuitenkin otettu huomioon mitä ympäristönsuojelulaissa (527/2014) on määrätty mm. parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vertailuasiakirjojen (BREF) sitovuudesta ja erityisesti mitä toimialan parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vertailuasiakirjan (NFM-BREF) viimeisessä luonnoksessa on päästörajoista päätelmissä (BATC) määrätty (BAT-AEL). Rikkihappotehtaiden päästörajojen osalta päätöksessä on sovellettu sen toimialan vertailuasiakirjaa (LVIC-AAF-BREF), josta ei kuitenkaan ole teollisuuspäästödirektiivin (IED) mukaisen version valmistelua vielä edes aloitettu, mikä on otettu huomioon siirtymäajoissa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan toiminta edustaa siirtymäajan puitteissa laitoksen pääasiallisen toiminnan vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmien (BATC) sekä muiden vertailuasiakirjojen (BREF), kuten (LVIC-AAF-BREF) mukaista parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Lupapäätöksessä ja kertoelmaosassa (ml. lausunnot) on selkeyden ja yksiselitteisyyden vuoksi yhtenäistetty käsitteistöä seuraavasti: - Kuparihienokuona (aik. rikastushiekka, rikastehiekka, hienokuona) o Kuonarikastamolla muodostuva hienojakeinen kuona, joka vastaa ominaisuuksiltaan kertoelmaosassa esitettyä - Rakeistettu nikkelikuona (aik. raekuona)

182 (212) o Nikkelisulatolla muodostuva rakeistettu sähköuunikuona, joka vastaa ominaisuuksiltaan kertoelmaosassa esitettyä - Ferriarsenaattisakka (aik. myös kipsisakka, kipsiferriarsenaattisakka) o Rikkihappotehtailla muodostuva kipsillä stabiloitu arsenaattisakka, joka vastaa ominaisuuksiltaan kertoelmaosassa esitettyä - Palautettu nikkelikuona (aik. hiekkapuhalluskuona) o Suihkupuhdistuksessa hyödynnetty ja Harjavaltaan palautettu rakeistettu nikkelikuona (raekuona) - Kaatopaikka (aik myös. läjitysalue, sijoitusalue) - Ratala A kaatopaikka (aik. mm. Ratala) o kaatopaikka Ratalassa, jossa ei ole pohjarakenteita, käyttö lopetettu 30.10.2007 - Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) kaatopaikka (aik mm. Ratalan laajennusalue, Ratala B) o Vuodesta 2004 alkaen käyttöönotetut alueet Ratalassa. Alueilla on pohjarakenteet - Lammainen IVa kaatopaikka (aik. mm. Lammaisten läjitysalue) o kuparihienokuonan kaatopaikka Lammaisissa. Kaatopaikalla ei ole pohjarakenteita. Käyttö lopetettu 30.10.2007. - Lammainen IVb kaatopaikka (aik. Lammaisten laajennusosa) o 1.11.2007 käyttöönotettu kuparihienokuonan kaatopaikka. Kaatopaikalla on pohjarakenteet - Tehdasalueen kaatopaikka o Tehdasalueen kuparihienokuona alue I (käyttö lopetettu vuonna 1984, kaatopaikalla ei ole pohjarakenteita) ja sen päälle rakennetut ferriarsenaattisakka-altaat 3 ja 4 (altailla on pohjarakenteet, käyttö lopetettu 31.10.2007) - Torttilan kaatopaikka o Vuonna 1996 lopetetut kuparihienokuona-alueet II ja III, joilla ei ole pohjarakenteita sekä näiden päälle rakennetut ferriarsenaattisakka-alllas 5 sekä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n rautasakka-altaat III, IV ja V, joilla on pohjarakenteet) - Erotinlaite (aik. puhdistinlaite) - Jäähdytysvesiviemäri (aik. itäinen viemäri) 21.2 Lupamääräysten yksilöidyt perustelut 21.2.1 Kuormitusta vesiin ja viemäriin koskevat perustelut Lupamääräys 1. Lupamääräyksessä on määrätty toiminnassa muodostuvien likaantuneiden vesijakeiden käsittelystä joko mahdollisuuksien mukaan palauttamalla niitä prosessiin tai käsittelemällä ne yhtiön jätevedenpuhdistamolla. Lupamääräyksessä annetaan kuitenkin mahdollisuus ympäristönsuojelulain (86/2000) 62 :n tarkoittamissa ennalta arvaamattomissa poikkeustilanteissa johtaa vähemmän likaantuneita vesijakeita käsittelyn ohi tilanteissa, joissa ohijuoksuttamalla vähemmän likaantuneita jakeita voidaan pelastaa puhdistamon toiminta ja minimoida kokonaiskuormitus. Lain sallima mahdollisuus on erikseen tuotu lupamääräyksenä esille, jotta luvanhaltija varautuisi em. poikkeustilanteeseen siten, että sillä olisi kyseisessä poikkeustilanteessa valmius tarvittaessa

183 (212) nopeastikin tehdä tarvittava päätös oikeiden vesijakeiden ohittamisesta. Toiminnanharjoittajan tekemien selvitysten perusteella tilanne, jossa em. ohijuoksutuksiin jouduttaisiin, olisi kuitenkin tilastollisesti erittäin harvinainen. Ohitus edellyttää yhteydenottoa valvontaviranomaiseen, joka voi tarvittaessa antaa poikkeustilannetta koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä. Poikkeustilanteiden raportointia tarkennetaan määräyksessä 2. Lupamääräyksessä 1 määrätään myös jätevesiviemärin (läntisen viemärin) purkupaikan sijainti Kokemäenjoessa ETRS-TM35FIN -koordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna. Viemäri on suurteollisuusalueen laitosten yhteisessä käytössä ja sen purkupaikan sijainti vastaa riittävällä tarkkuudella määräyksessä esitettyä. (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 2. Lupamääräyksessä määrätään yleisesti toiminnanharjoittajalle velvollisuus järjestää riittävä tasaus- ja käsittelykapasiteetti toiminnassa muodostuvien jätevesien, käsittäen varsinaisten prosessijätevesien lisäksi myös muut lupamääräyksessä 1 luetellut likaantuneet vesijakeet, käsittelemiseksi. Lupamääräyksessä 2 määrätään jätevesistä aiheutuva enimmäiskuormitus Kokemäenjokeen luvan lainvoimaiseksi tulosta alkaen (kohta 2.a.), sekä myös jäteveden enimmäispitoisuudet (kohta 2.b.) perustuu päätelmään 14 (BATC 14) ja astuu voimaan neljän vuoden kuluttua toimialan parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vertailuasiakirjan (BREF) hyväksymisestä, minkä arvioidaan tapahtuvan vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä. Lupamääräyksenä annetut enimmäispitoisuudet edustavat vertailuasiakirjan (NFM-BREF) mukaista tasoa, minkä lisäksi on edelleen määrätty myös enimmäiskuormituksesta tavalla, mikä aluehallintoviraston näkemyksen mukaan edustaa ympäristönsuojelun kannalta katsottuna pitoisuuksina annettuja arvoja tiukempaa linjaa. Enimmäiskuormitukseen on edellytetty laskettavan mukaan myös jäähdytysvesiviemäriin johdettava kuormitus. Tämän päätöksen kanssa Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle samanaikaisesti annetussa päätöksessä (dnro ESAVI/148/04.08/2011) jäähdytysvesiviemäriin johdettavat likaantuneet vesijakeet, ml. häiriöpäästöt, on kuitenkin määrätty laskettavaksi mukaan em. yhtiön luparajoihin. Koska käytännön syistä jäähdytysvesiviemäriin johdettavaa normaalitoiminnan mukaista kuormitusta ei pystytä jäähdytysviemärissä erottamaan, tulee yhtiön edelleen raportoida tämä osana omaa kuormitustaan. Poikkeustilanteiden aikainen päästö raportoidaan kuitenkin kunkin toiminnanharjoittajan omien lupamääräysten mukaisesti. Lupamääräyksen 2b) toimialan (NFM) parhaan käyttökelpoisen tekniikan vertailuasiakirjan (BREF) mukaiset enimmäispitoisuudet rajoittavat käytännössä läntiseen viemäriin johdettavaa kuormitusta, sillä varsinaisten likaantuneiden vesijakeiden johtaminen jäähdytysvesiviemäriin on joka tapauksessa kielletty.(ysl (86/2000) 43, YSA 37 ) Lupamääräys 3. Lupamääräyksessä on määrätty johtamaan likaantumattomat vesijakeet suurteollisuusalueen jäähdytysvesiviemärin kautta Kokemäenjokeen ja samalla määrätty kyseisen suurteollisuusalueen laitosten yhteisessä käytössä olevan viemärin purkupaikan sijainti ETRS- TM35FIN -tasokoordinaatistojärjestelmän mukaisesti ilmaistuna nykyiselle paikalleen. Lupamääräys mahdollistaa myös mahdollisesti myöhemmin tunnistettavien likaantumattomien tai vähäisessä määrin likaantuneiden

184 (212) vesijakeiden johtamisen jäähdytysviemäriin toimivaltaisen valvontaviranomaisen kanssa sopimalla, millä voi olla poikkeuksellisten sateiden hallinnan kannalta merkitystä. Lupamääräyksessä on velvoitettu tekemään selvitys jäähdytysvesiviemäriin johdettavista jätevesijakeista. Selvityksen avulla varmistetaan, että kaikki lupamääräyksen 1 mukaiset jätevedet käsitellään asianmukaisesti. (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 4. Lupamääräyksessä määrätään yksiselitteisesti johtamaan laitoksella muodostuva talousjätevesi kaupungin viemäriverkkoon käsiteltäväksi (biologiselle) puhdistamolle, kuten laitoksella tälläkin hetkellä tehdään. (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 5. Lupamääräyksessä määritetään se tilastollinen sadanta, josta mallinnusten perusteella laitoksella tulee suoriutua. Lupamääräyksen perusteella toiminnanharjoittajan tulee ylläpitää ja tarvittaessa kehittää hulevesien hallintaa ilman erillistä määräystä valvontaviranomaiselta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan laitoksella tehtyjen hulevesien hallintaa parantavien kehitystoimien jälkeen vaatimus ainakin pääosin täyttyy. Jos tilastollinen sadanta muuttuu, on hulevesiallastilavuuden määrä ilman eri määräystä arvioitava uudestaan (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 6. Lupamääräys on annettu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) vaatimusten noudattamiseksi. (YSL (86/2000) 43, VNa 1022/2006) Lupamääräys 7. Pitkään jatkuneen teollisen toiminnan vuoksi tehdasalueella saattaa edelleen olla huonokuntoisia ja vuotavia viemäreitä. Lupamääräyksessä edellytetään selvittämään viemäriverkoston kuntoa ja pitämään viemäriverkosto kunnossa erityisesti pohjavesien lisäpilaantumisen ehkäisemiseksi. (YSL (86/2000) 7, 8, 43 ) Lupamääräys 8. Aluehallintovirasto katsoo, ettei maapohjaisen tasausallaston, johon johdetaan lukuisia eri määrin pilaantuneita vesijakeita sekaisin, ole parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Alueella, jossa orsivedet ovat huomattavan pilaantuneita, tulee vesienhallinta saattaa ajanmukaiseksi. Koska kyseessä on huomattava muutos yhtiön vesienhallinnassa, tulee muutos erikseen käsitellä lupaviranomaisessa. Asia jätetään myöhemmin ratkaistavaksi, sillä aluehallintovirastolla ei ole ollut riittävää taustatietoa asian ratkaisemiseksi tässä päätöksessä. (YSL (86/2000) 43, YSL (527/2014) 54, 90 ) 21.2.2 Ilmaan johdettavia päästöjä koskevat perustelut Lupamääräys 9. Lupamääräys rikkidioksidin kokonaispäästöstä ilmaan pohjautuu laitoksen lainvoiseen ympäristölupaan kohdan a) osalta. Kohdan b) osalta kokonaispäästöä on olennaisesti kiristetty ottaen huomioon mm. parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vertailuasiakirjan (LVIC-AAF-BREF) vaatimukset rikkihappotehtaan häntäkaasun rikkidioksidin enimmäispitoisuuden osalta, jotka aluehallintoviraston näkemyksen mukaan astuvat sitovina voimaan luvanhaltijan laitoksen osalta arviolta alkuvuonna 2019 toiminnan pääasiallisen vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmien siirtymä-

185 (212) ajan päättyessä. Kohdassa c) on otettu lisäksi huomioon rikkidioksidin hajapäästöjen vähennystarve ja tuotannon rikkidioksidin käsittelyn pullonkaulojen poistuminen. Kohdan a) osalta lainvoimaisen ympäristöluvan perustelu kuuluu seuraavasti (YSL (86/2000) 5, 43, YSA 37 ) Rikkidioksidipäästöjä on pidettävä niiden laatu ja määrä huomioon ottaen ilmansuojelullisesti laitoksen merkittävimpinä päästöinä. Määräykset on katsottu välttämättömiksi, koska päästöissä esiintyy merkittäviä pitoisuuksia ympäristölle ja terveydelle hyvin haitallisia aineita, jotka jo pieninä määrinä saattavat aiheuttaa ympäristön pilaantumista ja joiden aiheuttamia haittavaikutuksia pitkällä aikavälillä on vaikea ennustaa. Tällaisia päästöjä tulee rajoittaa mahdollisimman vähiin, ainakin tasolle, joka teknis-taloudellisesti on mahdollista. Päästörajat vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista tasoa ja ovat saavutettavissa pääosin jo olemassa olevilla prosessi- ja erotinlaitetekniikoilla ja niiden huolellisella käytöllä. Lupamääräys 10. Lupamääräys perustuu kohdan a) osalta rikkihappotehtaiden toiminnan kattavan vertailuasiakirjan (LVIC-AAF-BREF) mukaiseen häntäkaasun enimmäispitoisuuteen rikkihappotehtaita yhdessä tarkasteltuna. Kohdan b) osalta rikkihappotehtaan 7 (RH7) osalta häntäkaasun enimmäispitoisuuden lukuarvossa on pääasiallisen vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmien siirtymäajan päättyessä otettu huomioon kyseisen rikkihappotehtaan ikä ja tekninen suoriutuminen, minkä perusteella voidaan kohtuudella edellyttää vertailuasiakirjassa (LVIC-AAF) esitetyn pitoisuuksien vaihteluvälin ylärajaa alhaisempaa pitoisuutta, joskin rikkihappotehtaan (RH 7) ikääntyminen annetun siirtymäajan puitteissa on myös otettu raja-arvoa määrättäessä huomioon. Lupamääräystä sovellettaessa tulee ottaa huomioon, että kohtaa b) tulee soveltaa annetusta päivämäärästä alkaen tai mahdollisesti jo aiemmin, kun rikkihappotehdas (RH 6) poistuu käytöstä. Kohdan c) osalta rikkihappotehtaan 6 (RH6) osalta häntäkaasun enimmäispitoisuudeksi on määrätty vertailuasiakirjan (LVIC-AAF-BREF) mukainen enimmäispitoisuus, johon aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kyseinen rikkihappotehdas ei teknisesti kykene. Lupamääräys edellyttänee tältä osin investointia uuteen rikkihappotehtaaseen. Koska hakemukseen ei sisälly uuden rikkihappotehtaan rakentaminen, tulee se käsitellä uutena asiana myöhemmin. (YSL (86/2000) 5, 43, YSA 37 ) Lupamääräys 11. Lupamääräys rikkidioksidipäästöstä muualta kuin rikkihappotehtaalta perustuu vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmään, jossa määritellään primäärikuparin tuotannon rikkidioksidin enimmäispitoisuudeksi 350 mg/nm 3 niille kaasujakeille, jotka käsitellään märkäpesurilla ja 500 mg/nm 3 määrältään suurille (esim. >100 000 m 3 /h) kaasujakeille. Nikkelikuivaamolle (kohta c) ei päätelmää ole, joten tältä osin aluehallintovirasto on käyttänyt erotinlaitteiston tekniseen suorituskykyyn perustuen harkintaa lupamääräyksen tason asettamisessa. Päätelmän alarajaa on käytetty muille hajapäästönomaisille päästöpisteille (kohta d), jota ei kuitenkaan tarvitse soveltaa kohteissa joissa kokonaispäästö on merkityksetön. Päätelmää on sovellettu myös nikkelituotannossa, sillä

186 (212) nikkelituotannon osalta vertailuasiakirjassa ei ole tarkoitukseen soveltuvaa päätelmää ja toisaalta laitoksen tuotantoprosessi ja erotinlaitteiden rakenne huomioon ottaen erillisten luparajojen antaminen olisi epätarkoituksenmukaista. (YSL (86/2000) 5, 43, YSA 37 ) Lupamääräys 12. Lupamääräys hiukkaspäästöstä perustuu vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmään 44 (BATC 44) anodivalimon osalta. Rikkihappotehtaan osalta vertailuasiakirja (LVIC-AAF-BREF) ei sisällä arvoa hiukkaspäästölle ja muiden päästöpisteiden osalta taso vastaa mm. vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmien 37, 38, 39 ja 41 tasoa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan toiminnanharjoittajalla ei ole erityisiä vaikeuksia saavuttaa lupamääräyksessä määrätty parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustava taso. Mahdollisia hajapäästölähteiden kaltaisia päästöpisteitä lupamääräys ei valvontaviranomaisen harkinnan mukaan koske, mikäli tilavuusvirta ja siten päästö on hyvin alhainen, eikä kyseistä hajapäästön kaltaista päästöä pysty teknistaloudellisesti kohtuudella johtamaan olemassa oleville erotinlaitteille. Luvassa ei ole erikseen määrätty lupamääräyksiä eri raskasmetalleille tai arseenille, sillä näiden rajoittaminen tapahtuu käytännössä hiukkapäästöä rajoittamalla käyttäen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Aluehallintovirasto tiedostaa arseeni- ja kadmiumpitoisuuksien ylitykset Kalevan mitta-asemalla. Yhtiö on jo ryhtynyt toimenpiteisiin tekemällä konvertterihalliin muutoksia hajapäästön omaisten päästöjen määrän hallitsemiseksi. Lisäksi rikkihappotehtaan suunniteltu uusiminen mahdollistaisi tehokkaamman kaasujen keräyksen, mikä myös näkynee em. pitoisuuksissa. Aluehallintovirasto katsoo täten, että valtioneuvoston asetuksessa (VNa 164/2007) esitetyt vaatimukset täyttyvät (YSL (86/2000) 5, 43, YSA 37, VNa 164/2007) Lupamääräys 13. Lupamääräyksessä esitetty polykloorattujen dibentsodioksiinien ja -furaanien (PCDD/F) enimmäispitoisuus poistokaasuissa perustuu vertailuasiakirjan (NFM-BREF) päätelmään 48 (BATC 48), joka varsinaisesti koskee sekundäärikuparin tuotantoa. Koska laitoksella käytetään myös sekundäärisiä raaka-aineita, on määräyksellä varmistettu luvan ja laitoksen vertailuasiakirjan päätelmien (BATC) mukaisuutta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan liekkisulatuksessa PCDD/F-päästö ei ole erityinen ongelma. (YSL (86/2000) 5, 43, YSA 37 ) Lupamääräys 14. Lupamääräyksessä on määrätty asetettujen ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvojen noudattamisesta. Määräyksessä on huomioitu eri päästöpisteiden tarkkailutavat (jatkuvatoimiset mittaukset ja kertaluonteiset mittaukset) ja toimintavavat (jatkuva vai jaksottainen prosessi). (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 15. Lupamääräys erotinlaitteiden toiminta-ajasta pohjautuu yhtiön lainvoimaiseen ympäristölupaan, jonka perusteluissa on todettu mm seuraavaa: Poistokaasuilta vaadittu alhainen hiukkaspitoisuus ja päästötaso edellyttävät puhdistuslaitteilta korkeaa käyttöastetta. Määrätty minimikäyttöaste on saavutettavissa puhdistuslaitteiden huolellisella käytöllä ja riittävällä käyttötarkkailulla. (YSL (86/2000) 43 )

187 (212) Lupamääräys 16. Määräyksessä on velvoitettu selvittämään mahdollisuudet käyttää märkäpesurin kapasiteettia nykyistä paremmin. Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella pesuri on tällä hetkellä vajaassa käytössä. Johtamalla pesurille nyt muualla käsiteltäviä poistokaasuvirtoja saadaan vähennettyä laitoksen kokonaiskuormitusta. Kuitenkin on tarpeen huomioida uusien virtojen johtamisesta aiheutuvat muutokset poikkeuksellisten tilanteiden päästöissä ja johtamiseen liittyvät muut riskit. Toimitettava selvitys käsitellään lupaviranomaisessa ympäristönsuojelulain (527/2014) 54 :n mukaisena selvityksenä ja tarvittaessa lupaa täydennetään 90 :n perusteella. (YSL (86/2000) 43, 55, YSA 37 ) 21.2.3 Melua ja tärinää koskevan määräyksen perustelu Lupamääräys 17. Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella voimassa olevassa luvassa melun suuruudelle asetettua lupamääräystä ei ole tarpeen muuttaa. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan laitoksen toiminnasta aiheutuvasta melusta ei ole tullut valituksia. Lähimmät melulle altistuvat kohteet sijaitsevat laitoksen itäpuolella alueella, johon esimerkiksi rikkihappotehtaan uusiminen tullee vaikuttamaan melulähteiden osalta. Meluasiaa tullaan siis laitoksella tapahtuvien muutosten osalta selvittämään lähivuosina. (YSL (86/2000) 43, 46, NaapL 17 ) 21.2.4 Jätehuoltoa koskevan yleisen määräyksen perustelu Lupamääräys 18. Jätehuoltoa koskeva yleinen lupamääräys on annettu ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa sekä niiden nojalla annettujen jätehuoltoa koskevien asetusten yleisten määräysten noudattamisvelvoitteen alleviivaamiseksi. Lupamääräyksellä halutaan säädellä erityisesti muiden kuin yhtiön kaatopaikoilla loppukäsiteltävien prosessisakkojen käsittelyä. Jätelain (1072/1993) 6 :n mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia. Jätelain 4 :n mukaan kaikessa toiminnassa on huolehdittava mahdollisuuksien mukaan siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Muun muassa pakkausjätteen määrää voidaan vähentää välttämällä kertakäyttöpakkauksia ja ohjaamalla käytettyjä pakkausmateriaaleja uusiokäyttöön. Jätelain 6 :n mukaan jätteet on kerättävä ja pidettävä toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa siinä laajuudessa kuin se on muun muassa jätehuollon asianmukaisen järjestämisen kannalta tarpeellista sekä teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 38 :ssä säädetään tiedoista, jotka jätteen haltijan tai muun tuojan on annettava kaatopaikan pitäjälle toimitettaessa jätettä sijoitettavaksi kaatopaikalle. Vaarallisten jätteiden pakkaaminen ja merkitseminen on tehtävä siten kuin on säädetty jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012) 8 ja 9 :ssä vaarallisia jätteitä koskien. Vaarallisia jätteitä luovutettaessa ja kuljetettaessa on laadittava siirtoasiakirja. Siirtoasiakirjamenettelystä ja siirtoasiakirjaan merkittävistä tiedoista on säädetty jätelain (646/2011)

188 (212) 121 :ssä ja jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 :ssä. Siirtoasiakirjan avulla voidaan seurata jätteen kulkua asianmukaiseen hyödyntämis- tai käsittelypaikkaan ja helpottaa valvontaa. (YSL (527/2014), YSL (86/2000) 43, VNA 331/2013 12, 38, JäteL (646/2011) 29, 119, 121 ) 21.2.5 Jätteiden luokittelua koskevien määräysten perustelut Lupamääräys 19. Lupamääräyksessä on määritetty ne prosessijätejakeet, joiden loppukäsittely on sallittua yhtiön Harjavallan kaatopaikoilla siten, kuin kutakin kaatopaikkaa koskevassa lupamääräyksessä on erikseen sallittu. Palautetulla nikkelikuonalla tarkoitetaan suihkupuhalluksessa hyödynnettyä rakeistettua nikkelikuonaa (raekuona). Lupamääräyksessä annetut kuusinumeroiset jätenimikkeet poikkeavat tietyin osin raportoinnissa nyt käytetyistä, sillä ne on pyritty valitsemaan mahdollisimman hyvin kyseisen jätteen ominaisuuksia ja alkuperää (prosessia) vastaaviksi. Suurteollisuusalueella muodostuvan orgaanisesta aineksesta siivotun betonijätteen ja maa-aineksen loppukäsittely kulkuteiden kantavuuden parantamiseksi on perusteltua rakenteiden vuoksi, mutta myös siksi, ettei suurteollisuusalueella pilaantunutta ainesta ole tarkoituksenmukaista kuljettaa muualle käsiteltäväksi. On lisäksi huomattava, että rakeistetun nikkelikuonan luokittelua koskien Korkein hallinto-oikeus on antanut 20.9.2005 päätöksen SP Minerals Oy Ab:lle koskien em. yhtiön lajitteleman rakeistetun nikkelikuonan tuotteistamista. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan rakeistettu nikkelikuona on aina lähtökohtaisesti jäte, jonka asianmukainen hyödyntäminen on sinänsä positiivista. Jakeen luokitteleminen KHO:n päätöksen mukaisesti tuotteeksi perustuu kuitenkin sen tarkoituksenmukaiseen prosessointiin ja sellaisenaan säännöstä poikkeus.(ysl (86/2000) 43, 45, JL 4, 6, 15, JäteL (646/2011) 29, VNA 331/2013, VNa 179/2012) 21.2.6 Jätteeksi luokiteltuja raaka-aineita koskevien määräysten perustelut Lupamääräys 20. Sulatolla on tarkoituksenmukaista käsitellä ns. sekundäärisiä raaka-aineita, jotka käytännössä ovat jätteiksi luokiteltuja, ellei niitä ole erikseen tavarantoimittajan puolesta tuotteistettu. Rajoite 15 % enimmäismäärästä perustuu lainvoimaisessa ympäristöluvassa esitettyyn, eikä hakija ole esittänyt osuuden kasvattamista. Määrää on joka tapauksessa tarve lupamääräyksellä rajoittaa, jotta ei synny epätietoisuutta siitä onko kyseessä primääri- vai sekundäärisulatto. Lupapäätöksen liitteenä on hakijan esittämän ja aluehallintoviraston tarkistaman ja hyväksymän mukaisesti lista jäteraaka-aineista jätekoodeineen. Tarvittaessa jätemateriaalin soveltuvuuden ratkaisee toimivaltainen valvontaviranomainen. (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 21. Lupamääräyksessä sallitaan sulatolla käytettävän kvartsihiekan korvaaminen mm. valuhiekoilla. Rajoite 25 % enimmäismäärästä perustuu lainvoimaisessa ympäristöluvassa esitettyyn, eikä hakija ole esittänyt osuuden kasvattamista. (YSL (86/2000) 43 )

189 (212) Lupamääräys 22. Suurteollisuusalueella maaperä on laajasti pilaantunutta. Lupamääräyksellä halutaan tuoda esille sitä, että myös maasta irrotettu pilaantunut maa on jätettä, ja sen hyödyntäminen on siten luvanvaraista. Valvontaviranomainen voi lupamääräyksessä edellytetyn suunnitelman perusteella arvioida, edellyttääkö esitetty jätteiden käsittely luvan tarkistamista. Luontevin paikka näille maa-aineksille voi olla yhtiön kaatopaikoilla kulkuteiden tai mahdollisesti pintarakenteiden rakentamisessa. (YSL (86/2000) 43 ) Lupamääräys 23. Lupamääräys on yhtenevä Etelä-Suomen aluehallintoviraston antaman keräysöljyn polttoa koskevan päätöksen (ESAVI/59/04.08- /2011) kanssa. Lupa keräysöljyn poltolle koskee ominaisuuksiltaan em. päätöksessä määrättyä ja vastaavanlaista jäteöljyä. Tulkinnan jäteöljyn laadun, koostumuksen ja muiden ominaisuuksien vastaavuudesta tekee tarvittaessa toimivaltainen valvontaviranomainen. Kyseisessä päätöksessä määräys on perusteltu seuraavasti: (YSL (86/2000) 43, 45, YSA 20 a, VNa (362/2003) 1 ) Liekkiuunien ja uppopoltinhaihduttamon polttoaineeksi on hyväksytty toiminnanharjoittajan hakemuksessa esittämä keräysöljy. Ympäristönsuojelulain 45 :n mukaan jätteen laitos- ja ammattimaista hyödyntämistä tai käsittelyä koskeva lupa voidaan rajoittaa tietynlaisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) 1 :n 2 momentissa on annettu nestemäisen öljyjätteen ominaisuuksia koskevat minimivaatimukset tilanteelle, jossa öljyjätteen polttoon ei sovelleta edellä mainitun asetuksen ongelmajätteen polttoa koskevia vaatimuksia. Esitetyn selvityksen perusteella nyt kyseessä olevan keräysöljyn polykloorattujen hiilivetyjen massapitoisuus alittaa asetun raja-arvon. Samoin keräysöljyn lämpöarvo ylittää asetetun raja-arvon. 21.2.7 Kaatopaikkoja ja loppukäsittelyä koskevien yleisten määräysten perustelut Hakemuksessa on esitetty valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) 41 :n mukaiset riittävät tiedot kaatopaikkojen perustilasta, minkä vuoksi ei ole tarpeen antaa sitä koskevia erityisiä määräyksiä. Lupamääräykset 24 25. Lupamääräyksissä on annettu yhtiön kaatopaikkoja koskevat yleiset määräykset, joita on tarkennettu kaatopaikoittain jäljempänä. Lupamääräykset perustuvat pääosin valtioneuvoston asetukseen kaatopaikoista. Ferriarsenaattisakan seleenin liukoisuuden kokonaispitoisuuden osalta hakija ei ole toimittanut valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 34 mukaista terveys- ja ympäristövaikutusten kokonaisarviointia, joten aluehallintovirasto ei ole voinut hakijan esittämällä tavalla raja-arvoa korottaa. Kaatopaikoille sijoitettujen prosessijätteiden sisältämien haitallisten aineiden liukoisuus kasvaa merkittävästi ph:n laskiessa, minkä vuoksi materiaalien, erityisesti pesuhappoa sisältävien täytekappaleiden ja pesusakkojen vaikutus on tarpeen erikseen selvittää ja siten ennalta estää haitallinen ph:n aleneminen kaatopaikalla. (YSL (86/2000) 43 ja 45, Vna 331/2013).

190 (212) 21.2.8 Kaatopaikkojen pintarakenteita koskevien yleisten määräysten perustelut Lupamääräykset 26 35. Kaatopaikkojen pintarakenteita koskevat yleiset määräykset perustuvat pääosin yhtiön lainvoimaiseen ympäristölupaan (nro nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) ja siihen tehtyihin muutoksiin (dnro LSY- 2008-Y-188). Lupamääräys 26. Uusien pintarakenteiden osalta edellytetään valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaiset pintarakenteet. Lupamääräys perustuu valtioneuvoston asetukseen kaatopaikoista (331/2013), jossa edellytetyistä rakenteista poikkeaminen tulee käsitellä ympäristöluvassa. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 43, joka on perusteltu seuraavasti: Päätöksessä on annettu valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen [nyk. Vna 331/2013] edellyttämien rakenteiden toteuttamisen kannalta tarpeelliset määräykset, joilla vähennetään maaperän sekä pohja- ja orsiveden lisäpilaantumisen vaaraa. Mahdolliset vaihtoehtoiset rakenneratkaisut on määrätty erikseen hyväksytettäväksi [lupaviranomaisessa]. Tällä varmistetaan ympäristönsuojelun riittävä taso. Määrätyillä pintarakenteilla minimoidaan sadevesien suotautuminen jätteisiin ja edelleen ympäristöön. Lupamääräykset 27 ja 28. Määräykset perustuvat yhtiön lainvoimaiseen ympäristölupaan (nro nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) ja siihen tehtyihin muutoksiin (dnro LSY-2008-Y-188). Em. päätöksissä on sallittu normikaltevuutta (1:3) jyrkempi luiskaosa, mikä tulee kuitenkin katsoa jokaisen kaatopaikan osalta suunnitelmissa erikseen. (Vna 331/2013) Lupamääräyksissä 29 ja 30 on annettu yleinen määräys valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaisesta pintarakenteen tiivistyskerroksesta. Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa 1/2008, Kaatopaikan käytöstä poistaminen ja jälkihoito on esitetty kaatopaikkarakenteissa käytettävän bentoniittimaton minimilaatuvaatimuksista mm. seuraavaa: bentoniitin minimimäärän on oltava 4 000 g/m 2 0 %:n kosteudessa, ylä-puolisen kuitukankaan tulee olla neulasidottu ja painoltaan vähintään 200 g/m 2, alapuolisen tukikankaan tulee olla yhdistelmä kudotusta (vähintään 100 g/m 2 ) ja neulasidotusta (vähintään 100 g/m 2 ), maton vetolujuuden tulee olla vähintään 7 kn/m, maton repimislujuuden tulee olla Peel-testillä (ISO 10319) mitattuna 60 N/10 cm ja maton murtovenymän tulee olla vähintään 25 %. Lupamääräyksessä 31 on annettu yleinen määräys valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaisesta pintarakenteen kuivatuskerroksesta ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 7.6.2009 antamassa päätöksessä (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) annettu poikkeus koskien kuivatuskerroksen rakennetta. Vaihtoehtoinen rakenne on perusteltu em. päätöksessä seuraavasti: Lupamääräyksen muutoksella on hakemuksen mukaisesti mahdollistettu pintarakenteen kuivatuskerroksessa vaihtoehtoisesti käytettäväksi lähialueilta saatavissa oleva luonnonmateriaali (moreeni) tai raekuona hakijan vedenjohtavuuslaskelmiin perustuen. Tällöin on kuitenkin pinta-

191 (212) kerrokselle annettu vedenläpäisevyysmääräys, jolla estetään kuivatuskerroksen kyllästyminen. Rengasrouhe (jätteen tunnusnumero 160103) ja salaojamatto ovat yleisesti käytettyjä materiaaleja kuivatuskerroksessa. Salaojamaton vedenjohtavuudesta ja toimivuudesta rakenteessa on esitetty riittävät tiedot. Lupamääräyksessä 32 on annettu yleinen määräys valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 7 :n mukaisesta pintarakenteen pintakerroksesta ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 7.6.2009 antamassa päätöksessä (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) annettu poikkeus koskien pintakerroksen rakennetta. Vaihtoehtoinen rakenne on perusteltu em. päätöksessä seuraavasti: Lupamääräyksen muutoksella on hakemuksen mukaisesti mahdollistettu pintarakenteen kuivatuskerroksessa vaihtoehtoisesti käytettäväksi lähialueilta saatavissa oleva luonnonmateriaali (moreeni) tai raekuona hakijan vedenjohtavuuslaskelmiin perustuen. Tällöin on kuitenkin pintakerrokselle annettu vedenläpäisevyysmääräys, jolla estetään kuivatuskerroksen kyllästyminen. ( ) Pintakerroksen osalta pysyvän jätteen luokituksen mukaisen kaatopaikkakelpoisuuden täyttävien jätemateriaalien ja lievästi pilaantuneita maa-aineksien, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat asetuksen 217/2007 alemman ohjearvon, on hyväksytty, koska näiden materiaalien ei ole katsottu aiheuttavan merkittävää ympäristön pilaantumista. Lupamääräys 33. Määräys pintarakenteen painumalevyjen asentamisesta perustuu lainvoimaiseen ympäristölupaan. Ferriarseenisakka-altaan osalta lupamääräys on yhtenäistetty viereisten rautasakka-altaiden luvan kanssa. Lupamääräys 34. Määräys pintarakenteita koskevien suunnitelmien toimittamisesta hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista valvontaviranomaiselle on annettu erityisesti muistuttamaan toiminnanharjoittajaa siitä, että asioiden käsittely viranomaisessa vie jonkin verran aikaa. Lupamääräys 35. Lupamääräys koskien pintarakenteiden rakentamisenaikaista laadunvarmistusta perustuu ympäristönsuojelulakiin ja jätelakiin. Määräyksellä varmistetaan, että toiminnanharjoittajalla ja yhteyshenkilöllä on käytettävissään kaatopaikkarakenteiden edellyttämä erityisasiantuntemus. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 46, joka on perusteltu seuraavasti: (YSL 42, JL 141 ) Laadunvalvontaa koskeva määräys on annettu valvonnallisista syistä. 21.2.9 Loppukäsittelyn päättymistä koskevien yleisten määräysten perustelut Lupamääräys 36. Lupamääräys kaatopaikkatoiminnan lopettamisesta ilmoittamisesta valvontaviranomaiselle hyvissä ajoin on annettu erityisesti muistuttamaan toiminnanharjoittajaa siitä, että asioiden käsittely viranomaisessa vie jonkin verran aikaa. Vaatimus sulkemissuunnitelman jättämisestä perustuu valtioneuvoston asetukseen kaatopaikoista (Vna 331/2013).

192 (212) Lupamääräys 37. Lupamääräys koskien lopettamisen jälkeistä hoitoa ja tarkkailua perustuu valtioneuvoston asetukseen kaatopaikoista (Vna 331/2013) 21.2.10 Lopetettua tehdasalueen kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut Kuparihienokuonan kaatopaikan (I) päälle rakennettujen ferriarsenaattisakka-altaiden 3 ja 4 (35 180m; 60 130m) pohjarakenteista on määrätty Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.7.2004 antamassa päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Tehdasalueen kaatopaikan ferriarsenaattisakka-altaiden pintarakenteista on määrätty Etelä-Suomen aluehallintoviraston 10.9.2010 antamassa päätöksessä (nro 32/2010/1, dnro ESAVI/460/04.08/2010). Pintarakenteiden loppukatselmukset on pidetty 11.10.2011 (allas 3) ja 1.3.2012 (allas 4). (Vna 331/2013) Lupamääräys 38. Lupamääräys tehdasalueen lopetetun kaatopaikan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin vaarallisen jätteen (aik. ongelmajätteen) ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Lupamääräys perustuu lainvoisen ympäristöluvan lupamääräykseen 56, jota ei ole erikseen perusteltu. Enimmäiskorkeus perustuu lainvoimaiseen ympäristöluvan lupamääräykseen 56, jota ei ole erikseen perusteltu. (Vna 331/2013) Vaatimuksella pintarakenteiden rakentamisesta halutaan estää sadevesien jätetäyttöä huuhteleva vaikutus. Harjavallassa on merkittävää orsi- ja pohjavesien pilaantumista ja lupamääräyksellä halutaan vähentää vanhojen kaatopaikkojen yhä jatkuvaa pilaavaa vaikutusta. Lainvoimaisessa ympäristöluvassa ei ole edellytetty peittämään vanhoja kaatopaikkoja, joilla ei ole pohjarakenteitakaan. Aluehallintovirasto katsoo, että ainoa tapa luotettavasti vähentää jätetäytön huuhtoutumisesta aiheutuvaa pilaantumista on rakentaa asianmukaiset pintarakenteet. Koska lopetettujen kaatopaikkojen peittäminen on merkittävä investointi, on määräaikaa määrättäessä pyritty ottamaan huomioon muut tunnetut investoinnit, kuten värimetalliteollisuuden vertailuasiakirjan (NFM-BREF) BAT-päätelmien ja rikkihappotehdasta koskevan vertailuasiakirjan (LVIC- AAF-BREF) soveltamista edellyttämät investoinnit laitoksella, sekä muiden kaatopaikkojen peittämisen aikataulut. Lupamääräyksessä on lisäksi määrätty, että peittämisessä voidaan hakijan harkinnan mukaan soveltaa mitä Etelä-Suomen aluehallintoviraston 10.9.2010 antamassa päätöksessä (nro 32/2010/1, dnro ESAVI/460/04.08/2010) on pintarakenteista määrätty. Tehdasalueen kaatopaikan itäreunalle on rakennettu siinä määrin runsaasti teollista toimintaa tukevaa toimintaa, ettei peittäminen todennäköisesti tällä alueella onnistu. Osa alueella sijaitsevasta toiminnasta, kuten tilapäiseksi tarkoitettu pesuhappoallas, on määräyksessä annettuun päivämäärään mennessä kuitenkin jo poistettu. Pintarakenteiden rakentaminen kyseisen kaatopaikan alueella ei edellytä asian jatkokäsittelyä lupaviranomaisessa. (Vna 331/2013)

193 (212) 21.2.11 Lopetettua Lammainen IVa -kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut Lupamääräys 39. Lupamääräys Lammaisten lopetetun IVa -kaatopaikan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin vaarallisen jätteen (aik. ongelmajätteen) ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Määräys enimmäiskorkeudesta perustuu lainvoisen ympäristöluvan lupamääräykseen 56, jota ei tältä osin ole erikseen perusteltu. (Vna 331/2013) Vaatimuksella pintarakenteiden rakentamisesta halutaan estää sadevesien jätetäyttöä huuhteleva vaikutus. Harjavallassa on merkittävää orsi- ja pohjavesien pilaantumista ja lupamääräyksellä halutaan vähentää vanhojen kaatopaikkojen yhä jatkuvaa pilaavaa vaikutusta. Lainvoimaisessa ympäristöluvassa ei ole edellytetty peittämään vanhoja kaatopaikkoja, joilla ei ole pohjarakenteitakaan. Aluehallintovirasto katsoo, että ainoa tapa luotettavasti vähentää jätetäytön huuhtoutumisesta aiheutuvaa pilaantumista on rakentaa asianmukaiset pintarakenteet. Koska lopetettujen kaatopaikkojen peittäminen on merkittävä investointi, on määräaikaa määrättäessä pyritty ottamaan huomioon muut tunnetut investoinnit, kuten värimetalliteollisuuden vertailuasiakirjan (NFM-BREF) BAT-päätelmien ja rikkihappotehdasta koskevan vertailuasiakirjan (LVIC- AAF-BREF) soveltamista edellyttämät investoinnit laitoksella, sekä muiden kaatopaikkojen peittämisen aikataulut. Etelä-Suomen aluehallintoviraston 27.6.2011 antamassa päätöksessä (nro 42/2011/1, dnro ESAVI/44/04.08/2011) on edellytetty jättämään suunnitelma koerakenteen lopullisesta pintarakenteesta toimivaltaiselle lupaviranomaiselle 31.12.2014 mennessä. Suunnitelma on jätetty lupahakemuksen täydennyksenä ja lupamääräys perustuu tästä osin suunnitelmaan ja valtioneuvoston asetukseen kaatopaikoista (Vna 331/2013). Koerakenteen hyväksyminen sellaisenaan edellyttäisi suotovesien keräämistä hyvin pitkän aikaa, minkä vuoksi aluehallintovirasto ei katso asianmukaiseksi myöntää poikkeusta valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (Vna 331/2013) mukaiselle rakenteelle. Pintarakenteiden rakentamiselle on myönnetty hakijan esityksestä jatkoaikaa. (Vna 331/2013) 21.2.12 Lammainen IVb kaatopaikkaa koskevien erityisten määräysten perustelut Lupamääräys 40. Lupamääräys Lammaisten IVb -kaatopaikan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin vaarallisen jätteen (aik. ongelmajätteen) ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 48, jota ei tältä osin ole erikseen perusteltu. Lammainen IVb -kaatopaikan pohjarakenteet on toteutettu valtio-neuvoston päätöksen (861/1997) mukaisena ongelmajätteen kaato paikan pohja rakenteena Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) ja Lounais-Suomen ympäristö keskuksen päätöksen (nro 47 YLO, dnro 0200Y0031-111) määräysten mukaisesti sovellettuna. Kuparihienokuona sijoitetaan kaatopaikalle vesilietteenä ja palautusvesi johdetaan käytettäväksi prosessissa tai käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolla, minkä vuoksi muidenkin

194 (212) määräyksessä mainittujen lietteiden sijoittaminen kaatopaikalle voidaan hyväksyä. (Vna 331/2013) Lupamääräys 41. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 48, jota on perusteltu mm. seuraavasti: (Vna 331/2013) [Loppukäsiteltävien] jätteiden kokonaismäärä on rajattu ylimmän täyttökorkeuden ja sallitun täyttöalueen avulla. Lupamääräykset 42 43. Lupamääräykset perustuvat lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräyksiin 50-51, jotka on päätöksessä perusteltu seuraavasti: (Vna 331/2013) Palautus- ja suotovesien keräilyojien pohjarakenteita ja laajennusosan suotovesien rajoittamista koskevat määräykset perustuvat valtioneuvoston päätökseen kaatopaikoista ja ne on annettu maaperän sekä pohja- ja pintavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Lammaisten uuden alueen [IVb] ja vanhan alueen [IVa] välisen yhtymäkohdan koko alalle on määrätty keinotekoinen eriste estämään suotovesien kulkeutuminen uudelta alueelta [IVb] vanhalle [IVa], riskialttiille [kaatopaikalle]. 21.2.13 Lopetettua Ratala A -kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut Lopetetun Ratala A kaatopaikan pintarakenteet on määrätty rakentamaan on annettu kaatopaikan peittämisen aikaan voimassa olleen valtioneuvoston päätöksen mukaisena. Kaatopaikan määräysten mukaiset rakenteet on valvontaviranomainen hyväksynyt 16.12.2010 (dnro VARELY/937/07.00/2010). (Vna 331/2013) Lupamääräys 44. Lupamääräys Ratala A -kaatopaikan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin tavanomaisen jätteen ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 53, jota ei tältä osin ole erikseen perusteltu. (Vna 331/2013) Määräys enimmäiskorkeudesta perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 53, siten kuin sitä Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 17.6.2009 antamallaan päätöksellä (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) muuttanut. Muutettu lupamääräys on perusteltu mm. seuraavasti: (Vna 331/2013) Hakijalle on myönnetty hakemuksen mukaisesti mahdollisuus nostaa Ratalan [A-alueen] enimmäiskorkeutta tasolle +56 N60. Asemakaavassa läjityskorkeudelle ei ole määrätty enimmäiskorkeutta. Jätetäytön ja muotoilutäyttöjen enimmäiskorkeudeksi on lisäksi asetettu +54 N60, koska tässä päätöksessä on mahdollistettu aikaisemmin määrätty pintakerrosta (paksuus > 2,0 m) ohuempi pintakerrosrakenne tiivistyskerroksen ja kuivatuskerroksen osalta. Jätealueen muotoilutäyttöihin on sallittu käytettäväksi samalta alueelta leikattavaa [rakeistetun nikkelikuonan (raekuona)] täyttöä, koska samalta alueelta otetavan materiaalin vaikutukset päästöihin ympäristöön ovat pienet. Muilta osin muotoilu-

195 (212) täyttöön tulee käyttää vähintään pysyvän jätteen vaatimukset täyttävää materiaalia, jotta muotoilutäytöllä ei ole vaikutusta kasasta aiheutuviin päästöihin. Muotoilutäyttöön voidaan myös käyttää toiminnassa syntyvää [rakeistettua nikkelikuonaa (raekuonaa)] (100809) mikäli [rakeistettu nikkelikuona] raekuona peitetään välittömästi tiivistyskerroksella niin, ettei [rakeistetusta nikkelikuonasta (raekuonasta)] pääse liukenemaan nikkeliä jätetäyttöön sadeveden vaikutuksesta. Näiden muutosten johdosta on mahdollista että läjitysalueen lopullinen kokonaiskorkeus jää enimmäiskorkeutta matalammaksi. 21.2.14 Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) -kaatopaikkaa koskevien erityisten määräysten perustelut Ratalan (I, II, IIIa ja IIIb) kaatopaikan I ja II osissa pohjarakenteista on määrätty Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361). Lupamääräys 45. Lupamääräys Ratala (I, II, IIIa ja IIIb) kaatopaikan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin tavanomaisen jätteen ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräykseen 54, jota ei tältä osin ole erikseen perusteltu. Kaatopaikkojen pohjarakenteet on pääosin jo rakennettu, minkä vuoksi tässä päätöksessä on tarkistettu vain Ratalan kaatopaikan laajennusosan pohjarakenteita koskevat määräykset. Pohjarakenteet on hakemuksessa esitetty tehtäväksi samoin, kuin aiemmin hyväksytyt rakenteet. Kaatopaikkojen enimmäiskorkeus on em. päätöksessä perusteltu seuraavasti: (Vna 331/2013) [Loppukäsiteltävien] jätteiden kokonaismäärä on rajattu ylimmän täyttökorkeuden ja sallitun täyttöalueen avulla. 21.2.15 Torttilan lopetettua kuparihienokuonan kaatopaikkaa koskevien määräysten perustelut Lupamääräys 46. Lupamääräys Torttilan lopetetun kaatopaikan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin vaarallisen jätteen (aik. ongelmajätteen) ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Lupamääräys perustuu lainvoisen ympäristöluvan lupamääräykseen 57, jota ei tältä osin ole erikseen perusteltu. (Vna 331/2013, JL 646/2011, JL 1071/1993) Vaatimuksella pintarakenteista halutaan estää sadevesien jätetäyttöä huuhteleva vaikutus. Harjavallassa on merkittävää orsi- ja pohjavesien pilaantumista ja lupamääräyksellä halutaan vähentää vanhojen kaatopaikkojen yhä jatkuvaa pilaavaa vaikutusta. Lainvoimaisessa ympäristöluvassa ei ole edellytetty peittämään vanhoja kaatopaikkoja, joilla ei ole pohjarakenteitakaan. Aluehallintovirasto katsoo, että ainoa tapa luotettavasti vähentää jätetäytön huuhtoutumisesta aiheutuvaa pilaantumista on rakentaa asianmukaiset pintarakenteet. Koska lopetettujen kaatopaikkojen peittäminen on merkittävä investointi, on määräaikaa määrättäessä pyritty ottamaan huomioon muut tunnetut

196 (212) investoinnit, kuten värimetalliteollisuuden vertailuasiakirjan (NFM-BREF) BAT-päätelmien ja rikkihappotehdasta koskevan vertailuasiakirjan (LVIC- AAF-BREF) soveltamista edellyttämät investoinnit laitoksella, sekä muiden kaatopaikkojen peittämisen aikataulut. Lupamääräyksessä on lisäksi määrätty, että peittämisessä tulee noudattaa mitä kaatopaikan päälle rakennetun ferriarsenaattisakan kaatopaikka-altaan ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n hallinnoimien rautasakka-altaiden (altaat III, IV ja V) peittämisestä määrätään yhtenäisen ja mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti rakennettavan peittokerroksen aikaan saamiseksi. (Vna 331/2013) 21.2.16 Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-allasta koskevien määräysten perustelut Lupamääräykset 47 48. Lupamääräys Torttilan ferriarsenaattisakan kaatopaikka-altaan luokittelusta perustuu siellä loppukäsitellyn sakan ominaisuuksiin siten kuin vaarallisen jätteen (aik. ongelmajätteen) ominaisuudet on jätelaissa (646/2011) ja sitä edeltäneessä jätelaissa (1071/1993) määritetty. Lupamääräykset perustuvat lainvoisen ympäristöluvan lupamääräykseen 57 ja 58, joita ei tältä osin ole erikseen perusteltu. Kaatopaikkojen enimmäiskorkeus on em. päätöksessä perusteltu seuraavasti: (Vna 331/2013) [Loppukäsiteltävien] jätteiden kokonaismäärä on rajattu ylimmän täyttökorkeuden ja sallitun täyttöalueen avulla. Kyseiseen päätökseen on haettu muutosta Länsi-Suomen ympäristölupavirastosta, joka on Boliden Harjavalta Oy:lle ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle antamallaan päätöksellä (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y-97; nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154) muuttanut Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n päätöstä. Lupamääräyksessä on pyritty selventämään em. päätösten sisältöä yhtenäistämällä terminologiaa ja selventämällä mitä kaatopaikkaaltaita päätökset koskevat. Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kaatopaikkaaltaita koskevat määräykset annetaan tämän päätöksen kanssa samanaikaisesti annettavassa päätöksessä (dnro ESAVI/148/04.08/1011). Koska Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n hallinnassa olevat kaatopaikka-altaat on rakennettu olemassa olevan ja yhä peittämättömän Torttilan kuparihienokuonan kaatopaikan päälle Boliden Harjavalta Oy:n omistamalle maalle, on luvanhaltijan intressissä olla perillä myös Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle annettavista em. kaatopaikka-altaita koskevista määräyksistä. (Vna 331/2013) Yhtiöllä saa em. päätöksen mukaisesti olla yksi allas (allas 5) kooltaan (120 80 6m) ja täyttötilavuudeltaan noin 53 000 m 3 rtr. Altaan 5 pohjarakenteista on määrätty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 8.7.2002 antamassa päätöksessä (nro 49 YLO, dnro 0299Y0477-111) ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 27.4.2007 OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Boliden Harjavalta Oy:lle yhdessä (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y- 97; nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154) antamassa ympäristölupapäätöksessä. Lupamääräyksessä on selvyyden vuoksi Boliden Harjavalta Oy:n toimintaa koskeva osuus määräysten sisällöstä siiretty tai kopioitu tähän päätökseen. (Vna 331/2013)

197 (212) 21.2.17 Kaatopaikkojen vakuuksia koskevat perustelut Lupamääräykset 49 53. Lupamääräykset perustuvat ympäristönsuojelulain 43a 43c :iin. Kaatopaikkatoiminnan pitkäaikaisuuden ja maarakentamisen kustannusten alati muuttuessa aluehallintovirasto katsoo aiheelliseksi sitoa vakuus lupamääräyksen kirjoitushetken maarakennusindeksiin siten, että vakuus tulee tarkistettavaksi 5 vuoden välein. (YSL 43 b) Lupamääräyksen 50 vakuustaulukossa on pyritty esittämään kaatopaikkoja koskevat euromääräiset vakuudet siten, kun aluehallintovirastolle on ne esitetty ja pyritty samalla arvioimaan vakuuksien perusteet. Kaatopaikkojen vakuuksien laskentaperusteet on pyritty yhtenäistämään tavanomaisten kaatopaikkojen kesken ja vaarallisen jätteen kaatopaikkojen kesken. Käytöstä poistettujen kaatopaikkojen osalta tarkistettu vakuus on määrätty asetettavan vasta vuosikymmenen loppuun mennessä, sillä näiden kaatopaikkojen pintarakenteiden arvioidaan valmistuvan tätä ennen. Taulukossa esitetyt Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n hallinnassa olevien kaatopaikkaaltaiden vakuus koskee Norils Nickel Harjavaltaa ja on esitetty taulukossa suuntaa-antavasti siksi, että kyseinen vakuus on vähennettävissä Torttilan kaatopaikan pinta-alapohjaisesta vakuuden kokonaismäärästä. Vakuudet perustuvat pinta-alaan ja taulukossa esitetyt euromäärät ovat siltä osin suuntaa-antavia, että toimivaltainen valvontaviranoaminen voi ja sen tulee hakijan esityksestä korjata kaatopaikan piirustusten perusteella tässä päätöksessä esitetty euromääräinen vakuus kaatopaikan tai sen osan avoinna olevan pinta-alan perusteella. Lupamääräyksessä 51 on määrätty vakuuksien palauttamisen ehdoista. Rakeistetun nikkelikuonan osalta vakuuden palattamista koskeva varaus perustuu lainvoiseen ympäristölupaan, jonka lupamääräys 62 on tältä osin perusteltu seuraavasti: Siltä osin kun pintarakenteissa on käytetty raekuonaa, vakuutta ei voi hakea palautettavaksi ennen kuin on luotettavin tarkkailutuloksin todistettu, että pintarakenteesta ei pitkälläkään aikavälillä aiheudu haittaa ympäristölle. Vakuuden palauttamiseksi tulee esittää riittävät tarkkailutulokset, jotta voidaan varmistua, että rakenne toimii pitkällä aikavälillä. Lupamääräys 53. Kaatopaikoille asetettu pinta-alaan perustuva vakuus kattaa kaatopaikan peittämisestä aiheutuvat kulut. Lupamääräyksessä on lisäksi määrätty kaatopaikkavesien keräilyä, käsittelyä ja tarkkailuja koskevat vakuudet, jotka on sidottu vuoden 2014 palvelujen tuottajahintaindeksiin, siten että kyseinen vakuus on tarkistettava joka 10. vuosi kaatopaikan toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymään peittämiseen asti. Vakuuden suurus on arvioitu siten, että sen tulisi kattaa peitetyn kaatopaikan vesien keräilystä ja käsittelystä aiheutuvat kulut sekä tarkkailusta aiheutuvat kulut huomattavasti pidempään kuin ympäristönsuojelulain 43 b :ssä määrätty vähimmäisaika (30 vuotta). Toimivaltainen valvontaviranomainen on valtuutettu palauttamaan 7 %-yks. kaatopaikan lupamääräyksen mukaisesta vakuudesta joka 10. vuosi, mikäli tarkkailu ja vesien käsittely on toteutettu luvanhaltijan kustannuksella. Koska tässä

198 (212) vaiheessa on mahdotonta arvioida tarvetta kaatopaikan tarkkailun ja vesienkäsittelyn tarpeesta vuosikymmenien päähän, on lupamääräyksessä edellytetty vakuuden loppuosan palauttaminen käsiteltäväksi hakemuksesta toimivaltaisessa lupaviranomaisessa. (YSL (86/2000) 43 b) 21.2.18 Keräysöljyn polttoa koskevien määräysten perustelut Lupamääräykset 54 60. Lupamääräykset perustuvat pääosin Etelä- Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 27.6.2012 antamaan lupapäätökseen (nro 113/2012/1, dnro ESAVI/59/04.08/2011), joskin määräyksiin on lisätty hakemuksen mukaisesti uusi käyttökohde (hajotusuuni). Lisäksi luvan myöntämisen jälkeen on havaittu, että edellisessä ympäristölupaprosessissa hiilimonoksidipäästön laskennassa käytetyt perusteet eivät kaikilta osin pidä paikkaansa. Asiasta saadun selvityksen mukaan prosessin hiilimonoksidipäästö vaihtelee voimakkaasti, vaikka kierrätysöljyä ei käytettäisi polttoaineena. Hiilimonoksidipitoisuuden muutokset johtuvat konverttereilla tehtävistä koksilisäyksistä. Tehdyissä tarkkailuissa on havaittu yhteneväisyys konvertterikaasuputken ja rikkihappotehtaan piipun hiilimonoksidipitoisuuksien välillä. Kuitenkaan asetettua päästörajaa ei ole tarpeen muuttaa. Aluehallintovirasto toteaa lupamääräyksen 63 mukaisista aikarajoista seuraavaa: Päästörajat on asetettu vuorokausikeskiarvona, joten neljän tunnin aikaraja korjaavien toimenpiteiden käynnistämisestä katsotaan alkavan vuorokauden täyttyessä. Vastaavasti lupamääräyksen 63 mukaisen 60 tunnin aikarajan laskennan katsotaan alkavan, kun tarkkailun tulosten perusteella voidaan todeta päästöraja-arvon ylittyneen. Lupamääräyksissä on huomioitu, että jätteen polttamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (151/2013) on korvattu valtioneuvoston asetus (363/2003) ilman siirtymäaikaa. Em. aluehallintoviraston päätöksessä määräykset on perusteltu seuraavasti (terminologiaa yhtenäistetty): (YSL (86/2000) 43, VNA (151/2013) 5, 9, 11, 12, 14, 20 ja 23, 25, 27, liite III, JäteA 10, JL 141 ) Lupamääräys 54. Savukaasujen lämpötilaa ja viipymäaikaa koskeva määräys on annettu jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 :n mukaisesti. Uppopoltinhaihduttamon osalta on sovellettu asetuksen 12 :ää, koska keräysöljy kuuluu vain tiettyihin jäteluokkiin. Lämpötilavaatimuksen täyttyessä myös lyhyemmällä poistokaasun viipymäajalla jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen V orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja hiilimonoksidin raja-arvoja ei ylitetä, koska raja-arvot on tältä osin annettu liitteen V mukaisina. Lyhyempi viipymäaika ei estä muiden jätteenpolttoasetuksen vaatimuksien noudattamista, kun otetaan huomioon, että uppopoltinhaihduttamon poistokaasut käsitellään useampivaiheisessa pesurissa ennen niiden johtamista rikkihapon tuotantoprosessiin. Lupamääräys 55. Keräysöljyn poltossa syntyvät savukaasut käsitellään ja johdetaan ulkoilmaan nykyisen käytännön mukaisesti. Hakemuksessa esitetyn mukaan keräysöljyn käyttö polttoaineena raskaan polttoöljyn sijasta ei lisää päästöjä ympäristöön. Ottaen huomioon voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä esitetyt tiedot toiminnan

199 (212) vaikutuksista ympäristöön ja ympäristölupapäätöksessä annetut lupamääräykset, voidaan katsoa, että piipun korkeus on riittävä ja täyttää jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 :n vaatimukset. Lupamääräys 56. Määräys on annettu jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2013) 10 :n vaatimusten täyttämiseksi. Lupamääräys 57. Koska hakemuksessa esitetty keräysöljy on polttoominaisuuksiltaan ja laadultaan pitkälti raskaan polttoöljyn kaltaista, sovelletaan keräysöljyn polttamiseen liekkiuuneissa ja uppopoltinhaihduttamolla muun kuin ongelmajätteen polttamiseen tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen savukaasujen epäpuhtauksille asetettuja rajaarvoja. Valtioneuvoston asetuksen (151/2013) jätteen polttamisesta liitteessä II kohdassa 4.1 on annettu kokonaispäästöjen raja-arvot polyklooratuille dioksiini- ja furaanipäästöille, elohopeapäästölle sekä kadmium- ja talliumpäästölle. Muiden epäpuhtauksienosalta päästöjen raja-arvot on laskettu asetuksen liitteen II kohdan 1. mukaisella sekoitussäännöllä, lukuun ottamatta typenoksideja, suolahappoa, vetyfluoridia, orgaanista hiiltä, hiilimonoksidia ja muita kuin edellä mainittuja raskasmetalleja. Näiden yhdisteiden nykyisessä ympäristöluvassa ei ole rajaarvoja ja käytännössä liitteen II mukaisen laskennan tulisi perustua todellisiin massapitoisuuksiin. Koeluonteisen toiminnan aikana tehdyissä päästömittauksissa edellä mainittujen yhdisteiden pitoisuudet alittivat liitteen V mukaiset raja-arvot, mutta yhdisteiden pitoisuuksien vaihteluista ei ole käytettävissä pidempiaikaisia mittaustuloksia, joiden perusteella olisi mahdollista luotettavasti arvioida edellä mainittujen yhdisteiden pitoisuuksien vaihtelu normaalitoiminnan aikana. Näin ollen näiden edellä mainittujen yhdisteiden osalta on C prosessi -arvoina käytetty liitteen V mukaisia arvoja, jolloin liitteen II mukaista raja-arvolaskentaa ei ole käytännössä tarvinnut suorittaa, koska yhdisteiden C jäte on yhtä suuri kuin C prosessi. Rikkidioksidin osalta päästöraja-arvo on laskettu liitteen II sekoitussäännön mukaisesti. Laitosprosessista peräisin olevan savukaasumäärän arvioimiseksi on käytetty hakemuksessa esitettyä päästökohteen poistokaasumäärää (170 000 Nm 3 /h), jota on verrattu tyypilliseen pelkän öljyn polton savukaasumäärään (0,3 Nm 3 /MJ), öljypolttimien polttoainetehon ollessa 10 MW. Näillä lähtötiedoilla on arvioitu, että prosessista peräisin olevan poistokaasun volyymi on noin 94 % savukaasun kokonaisvirtauksesta ja keräysöljyn osuus on noin 6 %. Laskennassa C prosessi -arvona on rikkidioksidin osalta lyhytaikaiskeskiarvon puuttuessa rikkihapon tuotannon vertailuasiakirjan (LVIC- AAF) parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaihteluvälin ylärajaa muiden kaksoiskontaktilaitostenosalta (SO 2 680 mg/nm 3 ). Hiukkaspäästölle ei ole asetettu päästörajaa, koska on katsottu liekkisulautusuunien poistokaasujen hiukkaspuhdistus, yhdessä poistokaasun useampivaiheisen pesun, rikkihappotehdasprosessin ja valmistettavan rikkihapon laatuvaatimusten kanssa johtaa sellaiseen puhdistus-

200 (212) tulokseen, ettei poistokaasussa voi olla mitattavia määriä hiukkasia normaalitoiminnassa. Näin ollen hiukkaspäästörajan asettamista ei ole katsottu asiaankuuluvaksi siten kuin liitteen II kohdan 1 C jäte -kohdassa on esitetty. Hiukkasille on kuitenkin määrätty varmuuden vuoksi asetuksen mukaiset kertamittaukset. Harkinnassa on lisäksi otettu huomioon rikkihappopisaroiden aiheuttamat ongelmat manuaalisessa hiukkasmittauksessa, jolloin hiukkasmittauslaitteen vertailumittaukset olisi vaikeasti toteutettavissa. Mikäli kertamittausten tulosten perusteella hiukkasia kuitenkin syntyisi sellaisia pitoisuuksia, jotka ovat samantasoisia kuin asetuksen (151/2013) liitteessä V asetetut päästöraja-arvot, voi valvontaviranomainen tarvittaessa laittaa asian vireille aluehallintovirastolle raja-arvojen asettamista varten. Päästöraja-arvoja ei ole määrätty muunnettavaksi tiettyyn happipitoisuuteen, koska jätteenpolttoasetuksen 20 2 momentti mahdollistaa rinnakkaispolttolaitoksen prosessikohtaisten ominaisuuksien huomioon ottamisen happipitoisuutta asetettaessa. Voimassa olevassa ympäristöluvassa ja toimialan vertailuasiakirjassa päästörajoja tai pitoisuuksien ei ole sidottu tiettyyn happipitoisuuteen ja samalla on katsottu että 20 2 momentin mukainen harkinta mahdollistaa myös sen, että päästörajoja ei sidota olleenkaan tiettyyn happipitoisuuteen, jos se ei ole perusteltua prosessin ominaisuuksien kannalta. Asiassa on lisäksi otettu huomioon, että tässä tapauksessa keräysöljyn poltosta syntyvä savukaasumäärä on melko pieni osuus koko prosessin poistokaasumäärästä. Lupamääräykset 58 ja 59. Ympäristön kannalta merkittäviä päästöjä voi aiheutua onnettomuus- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa. Häiriöja muita poikkeuksellisia tilanteita koskevat määräykset ovat tarpeen päästöjen minimoimiseksi, valvonnan toteuttamiseksi ja jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 25 :n ja 27 :n vaatimusten täyttymiseksi. Lupamääräys 60. Keräysöljyn polttoprosessin asianmukaista käyttöä ja siihen liittyvää toiminnan tarkkailua varten on nimettävä näistä tehtävistä vastuussa oleva laitoksen hoitaja. Määräys on annettu jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n vaatimusten mukaisena. Hakemuksen täydennyksen mukaisesti keräysöljyn käyttö on liekkiuunien ja uppopoltinhaihduttamon lisäksi sallittu myös pesuhapon termisessä hajotuksessa sitä varten erikseen rakennettavassa hajotusuunissa. Kun termisessä hajotuksessa käytetään keräysöljyä, tulee em. lupamääräyksiä noudattaa. Perustelut ovat tältä osin uudesta käyttökohteesta huolimatta ajan tasalla. 21.2.19 Varastointia koskevien määräysten perustelut Lupamääräykset 61 62. Varastointia koskevat yleiset määräykset perustuvat ympäristönsuojelulain 43 :ään. (YSL (86/2000) 43 )

201 (212) 21.2.20 Häiriötilanteita ja muita poikkeuksellisia tilanteita koskevien määräysten perustelut Lupamääräykset 63 64. Poikkeuksellisia tilanteita koskevat määräykset ovat tarpeen ympäristölle aiheutuvien haittojen rajoittamiseksi ja minimoimiseksi. Ympäristönsuojelulain 5 :n 1 momentin mukaan luvan saajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa riskeistä, niiden ympäristövaikutuksista ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulain 5 :n 2 momentin mukaan, jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua ympäristön pilaantumista, toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo tapahtunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi. Imeytysaineiden helppo saatavuus vähentävät maaperän ja pohjaveden pilaantumisriskiä. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa antaa ohjeita ympäristöhaitan torjumiseksi. (YSL (86/2000) 5, 43 ) 21.2.21 Muita päästöjä ja riskejä vähentäviä määräyksiä koskevat perustelut Lupamääräys 65. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) lupamääräykseen 67, joka on em. päätöksessä perusteltu seuraavasti: (YSL (86/2000) 43 ) Orsivesien keräys- ja suojapumppausjärjestelmällä ja sen jatkuvalla kehittämisellä varmistetaan, ettei likaantuneita orsivesiä pääse pohjaveteen eikä Kurkelanojaan ja muihin pintavesiin tehdasalueen ja jätteiden läjitysalueiden ulkopuolella. Orsivesien keräys- ja suojapumppausjärjestelmä on myös tarpeen vanhoilta läjitysalueilta tulevien suotovesien hallitsemiseksi ja ympäristöhaittojen rajoittamiseksi. Lupamääräys 66. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) lupamääräykseen 69, joka on em. päätöksessä perusteltu seuraavasti: Hajapäästöinä matalalta leviävän hienojakoisen raskasmetalleja sisältävän pölyn määriä ja syntypaikkoja ei ole selvitetty tarvittavalla tarkkuudella. Kun piippupäästöjen määrää on rajoitettu, on hajapäästöjen suhteellinen määrä ja merkitys ympäristön kuormitukseen luotettavammin arvioitavissa. Selvityksellä on olennaista merkitystä arvioitaessa tarvetta rajoittaa edelleen muun muassa raaka-aineiden käsittelystä aiheutuvia hajapäästöjä sekä arvioitaessa tarvetta tehostaa tehdasalueen, mukaan lukien [kaatopaikat], kunnossapitotoimenpiteitä. Aluehallintovirasto katsoo, että hajapäästöjen osalta selvittäminen ja mahdollinen kaatopaikoilta leviävän raskasmetallipitoisen pölyn mahdollinen mallintaminen antaisi edelleen arvokasta lisätietoa toiminnasta aiheutuvasta kokonaiskuormituksesta. Selvitys on määrätty toimitettavaksi valvontaviranomaiselle, sillä luvan käsittelyn aikataulussa selvitystä ei ole voinut edellyttää laadittavan. (YSL (86/2000) 46 )

202 (212) Lupamääräys 67. Lupamääräys perustuu lainvoimaisen ympäristöluvan (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361) lupamääräykseen 71, joka on em. päätöksessä perusteltu seuraavasti: Määräys on tarpeen toimintaan liittyvien ympäristöriskien selvittämiseksi ja vähentämiseksi. Määräyksellä varmistetaan hakemuksen mukaisen jatkuvan kehittämisen ja parantamisen periaatteen toteutuminen. Jatkuva parantaminen on tarpeen toiminnan luonne ja sijainti huomioon ottaen. Luvan saajan tulee toteuttaa ne toimenpiteet, jotka ympäristöriskikartoitusten ja muiden selvitysten perusteella todetaan tarpeellisiksi. Aluehallintovirasto katsoo, että riskinhallinta on jatkuva prosessi, jota toiminnanharjoittajan tulee parantaa jatkuvasti. Valvontaviranomaiselle selvitys on edellytetty toimitettavan vuoden 2016 alkupuolella, jotta selvityksessä voidaan uskottavasti ottaa huomioon myös ympäristöluvassa määrätyt muutokset toimintaan. (YSL (86/2000) 43 ) 21.2.22 Käyttö-, kuormitus- ja päästötarkkailua koskevien määräysten perustelut Lupamääräys 68. Lupamääräyksellä on hyväksytty päätöksen liitteenä oleva tarkkailusuunnitelma laitoksen tarkkailuohjelmaksi. Hakemus on sisältänyt jätelain (646/2011)120 :n mukaisen jätteenkäsittelyn seurannan ja tarkkailun edellyttämät tiedot, jotka on kuitenkin tarpeen koota laitoksen toimintaa koskevaan tarkkailusuunnitelmaan tämän päätöksen mukaisesti tarkistettuna. Muutokset tarkkailuun käsitellään määräyksen mukaisesti kirjallisesti toimivaltaisessa valvontaviranomaisessa viranomaisen parhaaksi katsomalla ympäristönsuojelulain (527/2014) 64 :n mukaisella menettelyllä. (YSL (86/2000) 46, YSL (527/2014) 64 ) Lupamääräykset 69 70. Vesijakeiden käyttö- ja kuormitustarkkailua koskevat määräykset on annettu selventämään tarkkailun vähimmäisvaatimuksia. Liitteenä olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti kuormitustarkkailussa on siirrytty aiempaa alhaisemman määritysrajan (LOQ) omaavan määritysmenetelmän (ICP-MS) käyttöön ulkopuolisessa laboratoriossa, missä yhteydessä siirrytään samalla aiempaa pitkäkestoisempien kokoomanäytteiden analysoitiin. Yhtiö jatkaa ilmoittamansa mukaisesti käyttötarkkailua. Määritysmenetelmän vaihtuminen on aluehallintoviraston näkemyksen mukaan järkevää aiempaa vähäisemmän näytteen kontaminaatioriskin vuoksi ja toisaalta erityisesti jäähdytysvesiviemärin kautta johdetun todellisen kuormituksen paremman selvittämisen vuoksi. (YSL (86/2000) 46 ) Lupamääräys 71. Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailua koskevat määräykset perustuvat olennaisilta osiltaan toimialan (NFM) parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vertailuasiakirjassa (NFM-BREF) esitettyyn sekä toiminnanharjoittajan esittämään tarkkailusuunnitelmaan. Lähtökohtaisesti jatkuvatoimisten mittalaitteiden laadunvarmistus on tehtävä standardin SFS- EN 14181 mukaisesti. Jos käytännössä havaitaan, että standardi ei sovellu prosessikohteisiin, voidaan laadunvalvonta tehdä valvovan viranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu täyttää valtioneuvoston asetuksen (164/2007) 4 :n mukaiset vaatimukset tarkkailun toteuttamisesta liittyen

203 (212) ilmanlaadun mittausasemalla havaittuihin arseenin ja kadmiumin pitoisuuksiin. (YSL (86/2000) 46 ) Lupamääräykset 72 74. Lupamääräykset koskien keräysöljyn polttoa perustuvat Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 27.6.2012 antamaan lupapäätökseen (nro 113/2012/1, dnro ESAVI/59/04.08/2011). Lupamääräyksissä on huomioitu, että jätteen polttamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (151/2013) on korvattu valtioneuvoston asetus (363/2003) ilman siirtymäaikaa. Em. aluehallintoviraston päätöksessä määräykset on perusteltu seuraavasti (terminologiaa yhtenäistetty): (YSL (86/2000) 46 ) Lupamääräys 72. Määräys on tarpeen valvonnan suorittamiseksi. Keräysöljyn toimittajan tekemiä polttoaineanalyyseja on tarpeen täydentää toiminnanharjoittajan toteuttamalla keräysöljyn laadun tarkkailulla, jotta voidaan varmistua käytetyn keräysöljyn laadusta ja laadunvaihtelusta. (YSL (86/2000) 5, 43, 46, YSA 20 a, VNA (151/2013) 1, 6 ) Lupamääräys 73. Määräys on annettu jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 18 :n, 19 :n ja 23 :n vaatimusten täyttymiseksi. Mittausvaatimukset on asetettu edellä mainittujen pykälien mukaisina minimivaatimuksina, koska poltettavan keräysöljyn ominaisuudet ja haitallisten aineiden pitoisuudet tunnetaan ja niitä seurataan säännöllisesti ja koska kyseisen keräysöljyn päästöjä ilmaan on koeluonteisessa toiminnassa. (YSL (86/2000) 5, 43, 46, VNA (151/2013) 18, 19, 23 ja liite III) Lupamääräys 74. Ympäristönsuojelulain 108.n mukaan kaikki ympäristölupapäätöksessä edellytetyt mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Samoin jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 17 :n ja em. asetuksen liitteen III mukaan päästöjen tarkkailun luotettavuuden varmistamiseksi jatkuvatoimiset päästömittauslaitteet ja päästömittausjärjestelmät on tarkastettava ja kalibroitava määrävälein ulkopuolisen asiantuntijan toimesta standardia SFS-EN 14181 soveltaen. Ulkopuolisten asiantuntijoiden suorittaman laadunvarmennuksen lisäksi jatkuvatoimisten päästömittauslaitteiden ja mittausjärjestelmien käytönaikaisesta laadunvarmennuksesta on huolehdittava. (YSL (86/2000) 43, 46, VNA 362/2003 16 ja liite III) Lupamääräykset 75 76. Melun tarkkailua koskevat lupamääräykset on annettu, jotta melutaso saadaan pidettyä lupamääräysten mukaisena. (YSL (86/2000) 43, 46 ) Lupamääräys 77. Lupamääräys koskien jätteiden määrän ja laadun tarkkailua on annettu selventämään jätelain (646/2011) ja valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) velvoitteita. Tarkkailutulosten luotettavuuden varmistamiseksi perusmäärittelytutkimukset ja kerran vuodessa tehtävät vastaavuustestaukset on annettava ulkopuolisen asiantuntijan tehtäväksi. Vastaavuustesteissä käytettävien parametrien määrä on

204 (212) suhteellisen suuri siksi, että tuotannon raaka-ainepohja ja sen seurauksena myös kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden laatu vaihtelee jonkin verran. Erityisen tärkeää on seurata vastaavuustestauksissa niitä parametreja, jotka ovat viime aikoina tai aiemmin olleet vaarassa ylittää hyväksyttävyyden kriteerit. Kaatopaikkakaasun tarkkailu on kaatopaikoille sijoitettavat jätteet huomioon ottaen tarpeetonta. Kuparihienokuonan ja ferriarsenaattisakan jätetäytön vesipinnan korkeuden kehitystä on tarpeen seurata erityisesti täytön päätyttyä. Ratalan kaatopaikan jäte on suhteellisen karkearakeista, mutta sen vesipinnan korkeus on syytä ainakin kertaluonteisesti selvittää. Kaatopaikan paluuvesien seurannan osalta tarkkailuohjelmaa tulee määrättyjen muutosten vuoksi päivittää ja täydentää valvontaviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla. (YSL (86/2000) 43, 46, Vna 331/2013, JL 646/2011) Lupamääräys 78. Ferriarsenaattisakan ph:n optimointi on olennaisen tärkeää haitallisten aineiden sitomiseksi liukenemattomaan muotoon. Määräys on annettu stabiloinnin onnistumisen varmistamiseksi. Selvitys on määrätty toimitettavaksi valvontaviranomaiselle, joka mahdollisten toimenpiteiden niin edellyttäessä voi ohjata asian edelleen lupaviranomaisen käsittelyyn. Lupamääräys 79. Lupamääräyksellä halutaan varmistaa jätteitä koskevan tarkkailun yleisistä vaatimuksista koskien erityisesti analyysimenetelmiä ja analyysitulosten käsittelyä. (Vna 331/2013) Lupamääräykset 80 85. Vaikutustarkkailua koskevat lupamääräykset perustuvat ensisijaisesti ympäristönsuojelulain (86/2000) 46 :ään, jonka perusteella toiminnanharjoittajan on tunnettava toiminnastaan aiheutuvat vaikutukset. Kaatopaikkojen ympäristövaikutuksia koskeva lupamääräys perustuu myös valtioneuvoston asetukseen kaatopaikoista (331/2013). Merkittävä kaatopaikkojen käytönaikainen ympäristövaikutus on pölyäminen ja siitä aiheutuva raskasmetallien hajapäästö ympäristöön. Hajapäästön mittaaminen on kuitenkin mahdotonta ja mallintaminenkin ilmeisen vaikeaa. Aluehallintovirasto katso kuitenkin, että kaatopaikkatoiminnasta aiheutuvan päästön selvittäminen nykyistä tarkemmin olisi tärkeää. Jätevesien vaikutusten tarkkailu tulee lupamääräyksen mukaisesti tehdä toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa voidaan noudattaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 2.3.2010 antamaa päätöstä (dnro VARELY/28/07.00/2010) Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä kunnes valvova viranomainen katsoo tarpeelliseksi uudistaa tarkkailuohjelmaa. Lupamääräyksellä ei kuitenkaan velvoiteta suorittamaan tarkkailua yhteistarkkailuna. Jätevesien vaikutusten kalastoon ja kalastukseen tarkkailu tulee lupamääräyksen mukaisesti tehdä toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa voidaan noudattaa Varsinais-Suomen ja Hämeen työ- ja elinkeinokeskusten elokuussa 2007 antamia päätöksiä

205 (212) (dnro 1274/5723/07 ja dnro 732/5723/07) Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailuohjelman hyväksymiseksi kunnes toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeelliseksi uudistaa tarkkailuohjelmaa. Lupamääräyksellä ei kuitenkaan velvoiteta suorittamaan tarkkailua yhteistarkkailuna. Toiminnan vaikutusta pohja- ja orsivesiin tulee lupamääräyksen mukaisesti tehdä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa voidaan noudattaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 29.12.2005 Kemira Oyj:lle, Kemira Growhow Oyj:lle, Boliden Harjavalta Oy:lle, OMG Harjavalta Nickel Oy:lle ja Oy Aga Ab:lle yhdessä antamaa päätöstä (nro 115 YLO, dnro LOS-2005-Y-824-17) orsi- ja pohjavesien yhteistarkkailusuunnitelman hyväksymisestä kunnes toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen uudesta tarkkailuohjelmasta, jonka suurteollisuusalueen tärkeimmät toimijat on yhdessä velvoitettu saattamaan vireille Boliden Harjavalta Oy:n toimiessa asiassa päävastuullisena. Tarkkailusuunnitelmaan on lisätty yksi havaintopaikka pohjaveden virtaussuunnassa kaatopaikkojen vaikutusalueen yläpuolelta siten, kuin valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) 46 edellyttää. Myös ns. Serenaaltaaseen sekä Kurkelanojaan on määrätty lisäämään tarkkkailupaikat, sillä nykyiset havaintopaikat Kurkelanojassa ovat liian kaukana. Lupamääräyksessä on myös määrätty käytettävän analytiikan määritysrajoista tärkeimpien analysoitavien metallien ja puolimetallien osalta. Vaatimus on yhteneväinen Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman oppaan kanssa ja käytännössä edellyttää ICP-MS analyysimenetelmän käyttöönottoa ja ulkopuolista laboratoriota. Toiminnan vaikutusten ilmanlaatuun tarkkailu tulee lupamääräyksen mukaisesti tehdä toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Yhteistarkkailu voidaan toistaiseksi toteuttaa Porin kaupungin järjestämänä yhteistarkkailuna, mutta tarkkailusuunnitelma tulee saattaa vireille toimivaltaisessa viranomaisessa. Lupamääräyksenä on velvoitettu jatkamaan olemassa olevaa bioindikaattoritarkkailua, jonka ohjelmaa ei ole erikseen viranomaisessa hyväksytty eikä edellytetä näin tekemään jatkossakaan. Mittausten, näytteenoton ja analysointien laadunvalvontaa koskeva määräys perustuu ympäristönsuojelulain ja valtioneuvoston kaatopaikka-asetuksen vaatimuksiin eurooppalaisten standardien käytöstä. (YSL (86/2000) 46 ja 108, Vna 331/2013, VNA 38/2011) 21.2.23 Kirjanpitoa ja raportointia koskevien määräysten perustelut Lupamääräykset 86 92. Kirjanpitoa ja raportointia koskevat määräykset ovat tarpeen lupamääräysten noudattamisen varmistamiseksi ja toiminnan valvomiseksi. Jätelain (646/2011) 122 :n mukaan valvontaviranomaisella on oikeus pyynnöstä saada jätteen haltijalta tai muulta jätehuollon toimijalta lain ja sen nojalla annettujen säädösten ja määräysten tai tehtävien hoitamista varten tarpeelliset tiedot. Jätelain 118 :ssä ja 119 :ssä on annettu velvoitteet jätteiden kirjanpidosta. Jätelain 119 :n mukaan jätteitä koskeva kirjanpito on säilytettävä kirjallisesti tai sähköisesti kuusi vuotta. Määräykset ovat tarpeen myös toiminnanharjoittajan ja valvontaviran-

206 (212) omaisen välisen riittävän yhteydenpidon varmistamiseksi. Lisäksi vuosiraportointi on tarpeen jätteenpolttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 25 :ssä tarkoitettua tiedottamista varten, sekä Suomea sitovan kansainvälisen päästöraportoinnin onnistumiseksi. Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetuksessa (166/2006/EY) edellytetyssä raportoinnissa voidaan yhtiön niin halutessa ottaa vesistöön johdettavan kuormituksen osalta huomioon valvontaviranomaisen edellyttämällä tavalla laskien epäpuhtauden taustapitoisuus Kokemäenjoessa, mikäli yhtiö pystyy edustavasti osoittamaan laskennan oikeellisuuden asetuksessa edellytetyllä tavalla (YSL (86/2000) 45, 46, JäteL (1072/1993) 51, 52, JäteA 22, VNp 101/1997) YSA 20 a, VNA 151/2013 22, 26, 166/2006/EY) 21.2.24 Kalatalousmääräystä koskeva perustelu Lupamääräys 93. Kalatalousmaksua koskeva lupamääräys perustuu ympäristönsuojelulain 44 :ään, jonka mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset kalatalousvelvoitteista tai kalatalousmaksusta, jos jäteveden tai muun aineen päästämisestä voi aiheutua vesilain 2 luvun 22 :ssä tarkoitettuja vaikutuksia. Maksun suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon kuormituksen merkittävä väheneminen laitokselta, minkä vuoksi lainvoimaisen ympäristöluvan euromääräistä kalatalousmaksun suuruutta ei ole indeksitarkistettu. (YSL (86/2000) 44 ) 21.2.25 Toiminnan lopettamista koskevan määräyksen perustelu Lupamääräys 94. Jotta toiminnassa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata ja valvoa sekä tarvittaessa arvioida uuden lupakäsittelyn tarpeellisuus, tulee toiminnassa tapahtuvista muutoksista ilmoittaa valvontaviranomaiselle hyvissä ajoin. Ympäristönsuojelulain 81 :n mukaan ympäristöluvan haltijan on viipymättä ilmoitettava valvontaviranomaiselle toiminnan pysyvästä tai pitkäaikaisesta keskeyttämisestä sekä toiminnan valvonnan kannalta olennaisista muutoksista. Ympäristöluvassa on annettava ympäristönsuojelulain 43 :n mukaan tarpeelliset määräykset toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä. Ympäristönsuojelulain 90 :n mukaan lopettamista koskeva suunnitelma esitetään toimivaltaiselle lupaviranomaiselle. Perusteluissa aiemmista päätöksistä kopioituihin perusteluiden osiin on terminologia yhtenäistetty ja muutokset tällöin merkitty [hakasulkein]. Yhtiölle ei ole määrätty korvauksia koska aluehallintovirasto katsoo, ettei nykyisestä toiminnasta aiheudu sellaisia päästöjä vesistöön, joita ympäristövahinkojen korvaamisesta annetulla lailla tarkoitetaan tai ympäristönsuojelulain 67 :ssä tarkoitetaan. Hakemuksen johdosta jätetyissä muistutuksissa tai mielipiteenilmaisuissa ei myöskään ole haettu yhtiöltä korvauksia. (YSL (86/2000) 43, 81, 90, YSA 30 )

207 (212) 22 VASTAUS LAUSUNNOISSA, MUISTUTUKSISSA JA MIELIPITEISSÄ ESITETTYIHIN YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN Lausunnot on otettu huomioon luparatkaisusta ja lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevällä tavalla. Kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä riippuu erityisesti raaka-aineen laadusta. Hakija on pyrkinyt etsimään hyötykäyttökohteita jätejakeilleen ja on osin siinä onnistunutkin. Kaatopaikoille sijoitettavat prosessijätteet ovat ominaisuuksiensa vuoksi vaikeasti hyödynnettävissä, eikä niiden hyödyntämisessä voida pitää vertailukohtana yhdyskuntajätteen kaltaisten jätteiden hyödyntämisastetta. 23 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN 23.1 Luvan voimassaolo Tämä päätös on voimassa toistaiseksi. 23.2 Lupamääräysten tarkistaminen Luvan saajan on toimitettava aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi viimeistään 31.12.2026. Hakemuksessa on esitettävä soveltuvin osin ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2014) 3 7 :ssä esitetyt tiedot. (YSL (86/2000) 55 ) Kun komissio on julkaissut päätöksen laitoksen pääasiallista toimintaa (NFM) koskevista päätelmistä, toiminnanharjoittajan on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa valvontaviranomaiselle selvitys luvan tarkistamisen tarpeesta perusteluineen. (YSL (527/2014) 80 ) Ympäristönsuojelulain (527/2014) 82 :ssä tarkoitettu perustilaselvitys tulee toimittaa laitosta koskevan seuraavan, ympäristönsuojelulain (527/2014) 29, 71 :n, 81 :n tai 89 :n tarkoittaman hakemuksen liitteenä. 23.3 Korvattavat päätökset Tällä päätöksellä korvataan päätöksen lainvoimaiseksi tultua seuraavat aiemmat ympäristönsuojelulain mukaiset päätökset: - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Harjavalta Copper Oy:lle 8.7.2004 antama ympäristölupa (nro 49/2004/1, dnro LSY-2002-Y-361), joka käsittää pääpiirteissään nykyisen laajuisen toiminnan, ml. kuparisulaton, nikkelisulaton, rikkihappotehtaiden, jätevedenpuhdistamon, sekä seuraavat kaatopaikat: Lammainen IVa, Lammainen IVb, Ratala A, Ratala (I, II, IIIa ja IIIb), Tehdasalue (kuparihienokuona-alue I), Torttila II ja Torttila III - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 5.8.2005 antama päätös (nro 18/2005/1, dnro LSY-2005-Y-179) koskien yksityiskohtaista suunnitelmaa jäte- ym. vesien käsittelyssä toteutettavista

208 (212) toimenpiteistä ja esitystä jätevesiä koskeviksi uusiksi lupamääräyksiksi ja asetetun määräajan jatkamista. - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 27.4.2007 Boliden Harjavalta Oy:lle ja OMG Harjavalta Nickel Oy:lle yhdessä antama päätös (nro 13/2007/1, dnro LSY-2005-Y-97; nro 14/2007/1, dnro LSY-2005-Y-154), joka koskee jätteiden loppukäsittelyn jatkamista. - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 21.5.2007 antama päätös (nro 18/2007/1, dnro LSY-2005-Y-286) koskien suunnitelmaa jätevesipäästöjä koskevien lupamääräysten tarkistamista - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 7.10.2008 antama päätös (nro 46/2008/1, dnro LSY-2008-Y-113) koskien ympäristölupapäätöksen lupamääräyksen 17 muuttamista. - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 2.3.2009 Boliden Harjavalta Oy:lle, Kemira Oyj:lle, Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle ja Yara Suomi Oy:lle yhdessä antama päätös (nro 10/2009/1, dnro LSY-2008-Y-170), jossa jätevesien purkupaikka on määrätty siirtämään takaisin entiseen paikkaansa. - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 16.6.2009 antama päätös (nro 27/2009/1, dnro LSY-2008-Y-289) koskien rikkidioksidipäästöjen vähentämistä. - Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 17.6.2009 antama päätös (nro 29/2009/1, dnro LSY-2008-Y-188) koskien ympäristöluvan (nro 49/2004/1, 8.7.2004) kaatopaikkoja koskevien lupamääräysten 39, 40, 41 ja 53 tarkistamista - Etelä-Suomen aluehallintoviraston Boliden Harjavalta Oy:lle 27.6.2012 antama päätös (nro 113/2012/1, dnro ESAVI/59/04.08/2012) koskien toiminnan olennaista muuttamista (keräysöljyn poltto liekkiuuneissa ja rikkihappotehtaiden pesuhapon haihdutuksessa). 24 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan säännöksiä, jotka ovat ankarampia kuin tämän päätöksen lupamääräykset, tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. (YSL (86/2000) 56 ) 25 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 25.1 Päätöksen lainvoimaisuus Tämä päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, jos päätökseen ei haeta muutosta. (YSL (86/2000) 100 )

209 (212) 25.2 Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta 25.2.1 Päätös 25.2.2 Perustelu Tässä päätöksessä olevat tarkkailua koskevia lupamääräyksiä on mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta noudatettava. (YSL (86/2000) 101 ) Kyseessä on laaja, olemassa oleva toiminta, jonka tarkkailua on saatujen tarkkailutulosten perusteella sekä jätelain 120 :n mukaisen seurannan ja tarkkailun vaatimusten täyttymiseksi määrätty eräiltä osin tarkennettavaksi, jotta voidaan varmistua ympäristöluvan edellytysten täyttymisestä ja määräysten noudattamisesta. 26 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (527/2014) (64, 72, 74, 75, 76, 77, 80), 190, 226, 229 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 7, 8, 28, 31, 36, 37, 38, 40, 41, 42, 43, 45, 43 a - 43 c, 45, 46, 47, 50, 52, 53, 54, 55, 56, 62, 77, 90, 91,97, 100, 105, 108 Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 16, 17, 18, 19, 19 a, 30, 36, 37 Jätelaki (1072/1993) 6, 15, 51, 52 Jätelaki (646/2011) 118, 119, 120, 121, 148, 149, 152 Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 3, 4, 20, 22, 25, 37, liitteet 3 4 Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (151/2013) Valtioneuvoston päätös öljyjätehuollosta (101/1997) Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/2007) Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) Valtion maksuperustelaki (150/1992) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista vuosina 2014 ja 2015 (1092/2013) Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2010 ja 2011 (1145/2009) 27 KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Käsittelymaksu on 61 593 euroa. Lasku lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 105 :n mukaan ympäristöluvan käsittelystä voidaan periä maksu. Aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2014 ja 2015 annetun valtioneuvoston asetuksen (1092/2013) 8 :n 2 momentin mukaan suoritteesta, jota koskeva asia on tullut vireille ennen

210 (212) tämän asetuksen voimaantuloa, peritään maksu asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Tämän ympäristölupahakemuksen vireille tullessa voimassa olleen valtioneuvoston asetuksen aluehallintovirastojen maksuista (1145/2009) liitteenä olevan maksutaulukon mukaan muita kuin rautametalleja valmistavan tehtaan (kuparisulatto) ympäristölupahakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 33 080 euroa. Tähän lisätään 50 prosenttia nikkelisulaton (33 080 ), muita epäorgaanisia peruskemikaaleja tai muita epäorgaanisia yhdisteitä valmistavan tehtaan (23 500 ), jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisen muuta toimintaa (19 180 ) koskevan ympäristölupahakemuksen käsittelystä perittävästä maksusta sekä Ratalan, Torttilan ja Lammaisten vaarallisen jätteen kaatopaikan (á 11 840 ) ja muualla syntyneiden vaarallisten jätteiden hyödyntämistä tai käsittelyä (4 870 ) koskevien laitosten maksuista. Tehdasalueen lopetetun kaatopaikan osalta maksua ei peritä. Asetuksen liitteen mukaan lupamääräysten tarkistamista (ympäristönsuojelulain 55 :n 2 momentti) koskevan lupahakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 50 % taulukon mukaisesta maksusta. Maksu peritään 35 % korotettuna, sillä asian käsittelyn työmäärä on ollut asetuksessa arvioitua suurempi. Toiminta Kuparisulatto (muita kuin rautametalleja valmistava tehdas) Nikkelisulatto (muita kuin rautametalleja valmistava tehdas) Rikkihappotehtaat (epäorgaanisia peruskemikaaleja valmistava tehdas) Asetuksessa arvioitu työmäärä (htp) Perusmaksu ( ) Osuus (%) Yhteensä ( ) 70 120 33 080 100 33 080 70 120 33 080 50 16 540 50 85 23 500 50 11 750 Kaatopaikat Ratala 25 43 11 840 50 5 920 Tehdasalue (25 43) 11 840 0 0 Lammainen 25 43 11 840 50 5 920 Torttila 25 43 11 840 50 5 920 Laitos tai paikka, jossa hyödynnetään tai käsitellään muualla kuin siinä syntyneitä vaarallisia jätteitä Muu toiminta, johon sovelletaan jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta 10 18 4 870 50 2 430 25 43 19 180 50 9 590 Yhteensä 185 327 91 250 Alennus (92 164) - 50 % 45 625 Korotus >164 +35 % 61 593 Maksu 61 593 28 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN 28.1 Päätös Boliden Harjavalta Oy Teollisuuskatu 1 29200 HARJAVALTA

211 (212) 28.2 Jäljennös päätöksestä Harjavallan kaupunginhallitus Kokemäen kaupunginhallitus Porin kaupunginhallitus Ulvilan kaupunginhallitus Nakkilan kunnanhallitus Euran kunnanhallitus Harjavallan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Kokemäen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Ulvilan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Nakkilan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Euran kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Harjavallan kaupungin terveydensuojeluviranomainen Kokemäen kaupungin terveydensuojeluviranomainen Porin kaupungin terveydensuojeluviranomainen Ulvilan kaupungin terveydensuojeluviranomainen Nakkilan kunnan terveydensuojeluviranomainen Euran kunnan terveydensuojeluviranomainen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue (sähköisesti) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (kalatalousviranomainen) (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) 28.3 Ilmoitus päätöksestä Päätöksen antamisesta ilmoitetaan niille, joille hakemuksesta on annettu erikseen tieto, sekä niille, jotka ovat tehneet muistutuksen asiassa. Ilmoitus päätöksestä lähetetään asianosaisille listan dpoesavi-147-04-08-2011 mukaan. 28.4 Ilmoittaminen kuntien ilmoitustaululla ja lehdissä Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Harjavallan, Kokemäen, Porin ja Ulvilan kaupunkien sekä Euran ja Nakkilan kuntien virallisella ilmoitustaululla. Kuulutuksesta ilmoitetaan Satakunnan Kansa ja Sydän-Satakunta -nimisissä lehdissä.

212 (212) 29 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. (YSL (527/2014) 190 ) Valitusoikeus lupapäätöksestä on luvan hakijalla ja niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea sekä niillä viranomaisilla, joiden tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua. (YSL (86/2000) 97 ) 30 LIITTEET - 1. Valitusosoitus - 2. Kartta, teollisuusalue - 3. Kartta, kaatopaikat - 4. Tarkkailuohjelma - 5. Hyväksytyt sekundääriraaka-aineet (jäteraaka-aineet) Marja-Terttu Parsama Teemu Lehikoinen Kari Pirkanniemi Asian ovat ratkaisseet ympäristöneuvokset Marja-Terttu Parsama (pj.) ja Kari Pirkanniemi sekä ympäristöylitarkastaja Teemu Lehikoinen. Asian on esitellyt Kari Pirkanniemi.

VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet LIITE 1 Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 9.1.2015. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Vaasan hallinto-oikeuden kirjaamon yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Vaasan hallinto-oikeudelle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virkaajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Korsholmanpuistikko 43, 4. krs postiosoite: PL 204, 65101 Vaasa puhelin: 029 56 42780 faksi: 029 56 42760 sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi aukioloaika: klo 8 16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 97 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.

LIITE 2

ESAVI/147/04.08/2011 LIITE 3

Toiminnan, päästöjen ja vaikutusten tarkkailusuunnitelma Boliden Harjavalta Oy, Harjavallan tehtaat 19.6.2014

TARKKAILUSUUNNITELMA 2 (37) 19.6.2014 Sisällysluettelo 1 2 3 4 5 6 7 8 YLEISTÄ... 4 1.1 Tarkkailu perusteet... 4 1.2 Yhteyshenkilöt ja vastaavat hoitajat... 5 TOIMINNAN KUVAUS... 5 TUOTANTOPROSESSIN JA RAAKA-AINEIDEN TARKKAILU... 6 3.1 Tuotantoprosessin ohjaus ja valvonta... 6 3.2 Raaka-aineiden ja tuotantotarveaineiden laadunvalvonta... 7 3.3 Keräysöljyn määrän ja laadun tarkkailu... 7 PÄÄSTÖT ILMAAN... 8 4.1 Poistokaasujen puhdistuslaitteiden tarkkailu, pussisuodattimet... 8 4.2 Poistokaasujen puhdistuslaitteiden tarkkailu, pesurit... 8 4.3 Prosessikaasujen ja ilmastointikaasujen johtaminen... 9 4.4 Rikkidioksidipäästön mittaaminen ja vertaaminen luparajaan... 10 4.5 Hiukkaspitoisuuksien mittaaminen ja vertaaminen luparajaan... 13 4.6 Hiukkaspäästön määrittämien ja vertaaminen luparajaan... 15 4.7 Metalli- ja arseenipäästöjen määrittäminen ja vertaaminen luparajoihin... 17 4.8 Keräysöljyn käytön päästöjen määrittäminen ja vertaaminen luparajoihin... 18 PÄÄSTÖT VETEEN... 21 5.1 Jätevesien käsittely ja jätevedenpuhdistamon toiminnan tarkkailu... 21 5.2 Vesistökuormituksen sisäinen tarkkailu ja luparajoihin vertaaminen vuonna 2014.. 21 5.3 Vesistökuormituksen määrittämien ja vertaaminen luparajoihin vuodesta 2015 eteenpäin... 22 KUPARIHIENOKUONA JA LAMMAISTEN KAATOPAIKKA... 23 6.1 Kuparihienokuonan perusmäärittely... 23 6.2 Liukoisuusmääritykset ja tulosten vertaaminen VNan raja-arvoihin... 23 6.3 Koostumusanalyysit... 24 6.4 Lammaisten kaatopaikan tarkkailu... 24 6.5 Lammaisten sijoitusalueen ympäristötarkkailu... 25 6.6 Koerakenteen tarkkailu... 25 RAKEISTETTU NIKKELIKUONA JA RATALAN KAATOPAIKKA... 26 7.1 Rakeistetun nikkelikuonan perusmäärittely... 26 7.2 Liukoisuusmääritykset ja tulosten vertaaminen VNan raja-arvoihin... 26 7.3 Koostumusanalyysit... 27 7.4 Ratalan rakeistetun nikkelikuonan-alueen tarkkailu... 27 7.5 Suotovesien tarkkailu... 28 PALAUTETTAVAN RAKEISTETUN NIKKELIKUONAN TARKKAILU... 28

TARKKAILUSUUNNITELMA 3 (37) 19.6.2014 9 FERRIARSENAATTISAKKA JA SIJOITUSALLAS... 28 9.1 Ferriarsenaattisakan perusmäärittely... 28 9.2 Liukoisuusmääritykset ja vertaaminen VNan raja-arvoihin... 28 9.3 Koostumusanalyysit... 29 9.4 Ferriarsenaattisakka-allas... 29 10 SERENAAN JOHDETTAVIEN SEKÄ LAMMAISTEN JA SERENAN PURKUOJIEN VESIEN TARKKAILU... 30 11 12 13 14 15 JÄTEHUOLTO... 31 MELU... 31 ENERGIATEHOKKUUS... 32 VAIKUTUSTARKKAILU... 32 RAPORTOINTI... 32 LIITE 1 Mittauskohdekohtaiset mittalaite-, kalibrointi- ja vertailumittaustiedot, 19.6.2014

TARKKAILUSUUNNITELMA 4 (37) 19.6.2014 1 YLEISTÄ Tässä tarkkailusuunnitelmassa on kuvattu Boliden Harjavalta Oy:n ympäristökuormitukseen liittyvä toiminnan, päästöjen ja vaikutusten tarkkailu lukuun ottamatta hiilidioksidipäästöjen tarkkailua, joka on kuvattu erillisessä tarkkailusuunnitelmassa. Tässä tarkkailusuunnitelmassa on myös esitetty raportoidun päästön laskentatavat ja vertaaminen luparajoihin sekä ympäristölupaan liittyvä raportointi. 1.1 Tarkkailu perusteet Ympäristölupa Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan tehtaille on myönnetty ympäristölupa 8.7.2004 (Nro 49/2004/1, Dnro LSY-2002-Y-361). Lupa-asiaa on jatkokäsitelty myös Vaasan Hallintooikeudessa (Nro 05/0475/1, Dnro:t 01305-01307/04/5102, 30.12.2005) ja Korkeimmassa Hallintooikeudessa ( Nro 683, Dnro:t 345 ja 355/1/06, 21.3.2007). Jätevesipäästöjen lupamääräyksistä on annettu lisäksi erillinen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lupapäätös 21.5.2007 (Nro 18/2007/1, Dnro LSY-2005-Y-286). Ympäristölupapäätöksessä on annettu lupamääräyksiä päästöille sekä tarkkailulle ja raportoinnille. Ympäristöluvan lupamääräyksen 74 mukaan luvan saajan on toimitettava yksityiskohtaiset käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat hyväksyttäväksi nykyiselle Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ympäristöluvan lupamääräyksiä koskeva tarkistushakemus on käsiteltävänä Etelä-Suomen aluehallintovirastossa (ESAVI/147/04.08/2011). Keräysöljyn käyttöä koskeva ympäristölupa Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Boliden Harjavallalle keräysöljyn käyttöä koskevan ympäristöluvan (Nro 113/2012/1, Dnro ESAVI/59/04.08/2011, 27.6.2012). Lupapäätöksen mukaan keräysöljyä voidaan käyttää kupari- ja nikkelisulattojen liekkiuuneissa ja rikkihappotehtaalla pesuhapon haihdutuksessa. Lupapäätöksessä on annettu määräyksiä öljyn käytöstä ja päästöjen tarkkailusta (Keräysöljy, lupamääräykset 9-14). Kaatopaikkojen tarkkailua koskevat päätökset ja lausunnot Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa koskien Lammaisten läjitysalueen IVa lakialueen rakennussuunnitelmien hyväksymistä (VARELY/64/07.00.2011, 29.7.2013) on lausuttu, että Lammaisten IVa alueelle on laadittava tarkistettu suoto- ja pintavesien tarkkailusuunnitelma näytteenottopisteineen ja tehtaan tarkkailusuunnitelmaa on täydennettävä ESAVI:n päätöksen (nro 42/2011/1, Dnro ESAVI/44/04.08/2011), 27.6.2011 lupamääräyksessä 7 edelletyllä tavalla. Lupamääräys 7:n mukaan Lammaisten kaatopaikalle rakennetun koealueen tarkkailua on jatkettava ja vedet johdettava Boliden Harjavallan jätevesilaitokselle. Samassa ESAVI:n päätöksessä on annettu määräyksiä koerakenteen tarkkailusta.

TARKKAILUSUUNNITELMA 5 (37) 19.6.2014 Hiilidioksidipäästöjä koskeva lupa Boliden Harjavalta liittyi hiilidioksidipäästökauppaan vuoden 2013 alusta. Energiavirasto myönsi yhtiölle päästökauppalain mukaisen kasvihuonekaasujen päästöluvan 28.1.2014. Tarkkailusuunnitelman ajantasaisuus Tarkkailusuunnitelman ajantasaisuus tarkastetaan vuosittain vuosiraportin laatimisen yhteydessä. 1.2 Yhteyshenkilöt ja vastaavat hoitajat Kaatopaikkojen vastaavien hoitajien nimeämisestä on määrätty ympäristölupapäätöksissä (Nro 49/2004/1, Dnro LSY-2002-Y-361, 8.7.2004 ja Nro 113/2012/1, Dnro ESAVI/59/04.08/2011, 27.6.2012). Vastaavien hoitajien ja muiden yhteyshenkilöiden tiedot on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Boliden Harjavallan yhteyshenkilöt nimi tehtävä yhteystiedot erityisvastuu Heikkilä, Hanna- ympäristöpäällikkö +358 2 535 8292 Leena +358 50 564 9355 hanna-leena.heikkila(at)boliden.com Skinnari, Vilma ympäristöinsinööri + 358 2 535 8163 + 358 40 187 9386 vilma.skinnari(at)boliden.com Lehtonen, Jussi ympäristöinsinöörin äitiysloman sijainen +358 40 545 5039 jussi.lehtonen(at)boliden.com Sahlman-Nyqvist, Anu kuonarikastamon käyttöinsinööri +358 2 535 8541 +358 40 357 3296 anu.sahlman-nyqvist(at)boliden.com kuparihienokuonan sijoitusalueen vastaava hoitaja Järvi, Juha Miikkulainen, Ilpo Tomma, Miika nikkelisulaton käyttöpäällikkö rikkihappotehtaan käyttöpäällikkö jätevesilaitoksen käyttöinsinööri +358 2 535 8553 +358 40 647 3288 juha.jarvi(at)boliden.com +358 2 535 8550 +358 40 544 8085 ilpo.miikkulainen(at)boliden.com +358 2 535 8596 +358 50 381 1907 miika.tomma(at)ext.boliden.com rakeistetun nikkelikuonan sijoitusalueen ja keräysöljyn käytön vastaava hoitaja ferriarsenaattisakan varastoaltaan vastaava hoitaja jätevesilaitoksen vastaava hoitaja 2 TOIMINNAN KUVAUS Boliden Harjavalta Oy sulattaa Harjavallassa kupari- ja nikkelirikasteita ja valmistaa sulatuksessa syntyvästä rikkipitoisesta prosessikaasusta nestemäistä rikkidioksidia ja rikkihappoa. Prosessin raaka-aineena käytettävissä rikasteissa on kuparia tai nikkeliä noin 10-25 %, rikkiä noin 30 % ja rautaa noin 30 %. Rikasteet sisältävät myös hieman arvokkaita jalometalleja sekä erilaisia epäpuhtauksia. Rikasteiden lisäksi raaka-aine käytetään erilaisia sekundäärejä, kuten elektroniikkaromua ja siihen rinnastettavia materiaaleja.

TARKKAILUSUUNNITELMA 6 (37) 19.6.2014 Kupariliekkisulatusuunissa ja sitä seuraavassa konvertoinnissa rikasteiden sisältämä rikki hapetetaan rikkidioksidiksi ja rauta oksideiksi, jotka kuonataan. Samalla vapautuu merkittävä määrä lämpöenergiaa, joka sulattaa rikastepartikkelit. Kupariliekkisulatusuunista talteen otettu sula metallisulfidi puhdistetaan edelleen konverttereissa sekä anodiuuneissa ja valetaan kuparianodeiksi. Kuparianodit kuljetetaan rautateitse Porin kuparielektrolyysiin, jossa ne jalostetaan puhtaaksi kupariksi. Prosessissa muodostuva kuona käsitellään kuonarikastamolla. Nikkeliliekkisulatusuunista saatu nikkelisulfidikivi rakeistetaan ja uunissa muodostuva kuona käsitellään sähköuunissa. Nikkelisulatossa tuotettu nikkelikivi toimitetaan jatkojalostukseen. Prosessissa muodostuva rikkidioksidipitoinen kaasu ohjataan jäähdytyksen ja puhdistuksen jälkeen rikkihappotehtaille, jossa siitä valmistetaan rikkihappoa ja nestemäistä rikkidioksidia. Boliden Harjavalta Oy:llä on sertifioitu Laadunhallintajärjestelmä (ISO 9001:2008), Ympäristöjärjestelmä (ISO 14001:2004) ja Työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmä (OHSAS 18001:2007) ja Energiahallintajärjestelmä (ISO 50001:2011). 3 3.1 TUOTANTOPROSESSIN JA RAAKA-AINEIDEN TARKKAILU Tuotantoprosessin ohjaus ja valvonta Jatkuvan tuotantoprosessin reaaliaikainen valvonta on keskitetty tehtaalla oleviin valvomoihin, joista suurimpia ovat sulaton keskusvalvomo ja rikkihappotehtaiden valvomo. Valvonta perustuu tuotantoprosessin eri vaiheille oleellisten prosessiparametrien seurantaan ja ohjaukseen, joka toteutetaan ensisijaisesti automaatiojärjestelmän avulla (Metso DNA-info). Järjestelmän päätoiminnot ovat: - tietojen keruu (mittaukset, tilatiedot) - laskenta (liukuluvut, loogiset operaatiot) - tietojen näyttö (hetkelliset tai keskiarvot, trendit) - ohjaus (pumput, venttiilit, säätösuureet, sekvenssiohjaukset) - hälytyskäsittely - raportointi Osa laiteohjauksista ja valvonnasta on toteutettu logiikkoja hyödyntäen. Prosessin seurannassa käytetään laajalti kameravalvontaa. Automaatiojärjestelmä, kameravalvontakeskukset ja suurin osa kameroista on varustettu katkeamattomalla sähkönsyötöllä. Toiminnan tarkkailuun kuuluu olennaisena osana myös prosessihenkilöstön tekemät tarkastuskierrokset. Automaatiojärjestelmän keräämiä tietoja analysoidaan erilaisten ohjelmien avulla prosessin parantamiseksi. Liekkisulatusuunien ohjauksessa käytetään tilastollista uunimallia. Käyttöpäälliköt ja -insinöörit vastaavat ajoparametrien ja ohjearvojen määrittelystä. Valvomooperaattorit ja prosessinhoitajat säätävät annettujen ohjeiden mukaisesti prosessisuureita, kuten virtausmääriä, lämpötiloja ja moottoreita siten, että ohjearvot toteutuvat. Vuorotyönjohtaja vastaa vuoron toiminnasta ja annettujen ohjeiden noudattamisesta. Tuotantoon liittyvät ohjeet annetaan tietoverkossa sijaitsevien sovellusten välityksellä.

TARKKAILUSUUNNITELMA 7 (37) 19.6.2014 3.2 Raaka-aineiden ja tuotantotarveaineiden laadunvalvonta Tuotantoprosessin pääraaka-aineita ovat rikasteet ja sekundääriset materiaalit, jotka punnitaan ja joiden koostumus analysoidaan omassa laboratoriossa. Merkittävimpiä tuotantotarveaineita ovat öljyt, prosessikaasut, koksi ja hiekka. Tuotantotarveaineiden laadunvalvonta perustuu pääosin toimittajien kanssa tehtyihin sopimuksiin ja toimittajilta saatuihin tietoihin. Rikasteiden lisäksi sulatolla voidaan käyttää raaka-aineina myös erilaisia kupari- tai nikkelipitoisia romuja, sakkoja tai vastaavia enintään 15 prosenttia raaka-aineiden kokonaismäärästä. Näiden tulee sisältää pääasiassa metalleja (kupari, nikkeli, sinkki, koboltti, platinametallit) ja mahdollisesti samoja epäpuhtauksia kuin rikasteissakin esiintyy. Käytettävien jäteraaka-aineiden alkuperä, määrä ja laatu on ilmoitettava Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. (Ympäristölupa, lupamääräys 26). Sekundääriset raaka-aineet käsitellään prosessissa normaalien raaka-aineiden tapaan eikä niiden käytön tarkkailua tai niistä aiheutuvia päästöjä eritellä muista päästöistä. Sekundäärien alkuperä, määrä ja laatu raportoidaan vuosiraportissa. 3.3 Keräysöljyn määrän ja laadun tarkkailu Liekkiuuneissa ja uppopoltinhaihduttamolla voidaan käyttää taulukossa 2 esitettyihin jäteluokkiin kuuluvia keräysöljyjä. Öljyjen laatuvaatimukset (Keräysöljyn käyttö, lupamääräys 1) ja analyysitiheydet (Keräysöljyn käyttö, lupamääräys 9) on esitetty taulukossa 3. Taulukko 2. Keräysöljyn jätenimikkeet (liekkiuunit ja uppopoltinhaihduttamo). (Keräysöljyn käyttö, lupamääräys 1) Tunnusnumero Jätenimike 13 02 05* mineraalipohjaiset klooraamattomat moottori-, vaihteisto- ja voiteluöljyt 13 02 06* synteettiset moottori-, vaihteisto- ja voiteluöljyt 13 02 08* muut moottori-, vaihteisto- ja voiteluöljyt Keräysöljy toimitetaan säiliöautolla tehdasalueella sijaitsevaan 200 m 3 säiliöön. Varastointia koskee erillinen TUKES:n lupa (1438/36/2013). Keräysöljyn määrän seuranta perustuu tuotavien kuormien punnitusraportteihin. Taulukko 3. Keräysöljyn laadun seuranta Analyysi Tiheys Vesipitoisuus Tuhkapitoisuus Lämpöarvo Kloridipitoisuus Rikkipitoisuus PCB-pitoisuus (Polyklooratut bifenyylit) Laatuvaatimukset (Keräysöljyn käyttö, lupamääräys 1) > 30 MJ/kg 10 mg/kg Boliden Harjavalta Toimittaja 4 x vuosi 4 x vuosi Käytetyn keräysöljyn määrä jäteluokittain raportoidaan yhdessä laatutietojen yhteenvedon kanssa vuosiraportissa.

TARKKAILUSUUNNITELMA 8 (37) 19.6.2014 Polttoprosessin ohjaus ja valvonta Keräysöljyn käyttöä, palamisolosuhteita ja syntyneitä päästöjä valvotaan osana normaalia prosessivalvontaa Metso DNA-info prosessinohjausjärjestelmän ja instrumentoinnin avulla. Liekkiuunien sulan lämpötila mitataan kerran tunnissa manuaalisesti. Lämpötila on normaalitoiminnan aikana noin 1 450 C. Uppopoltinhaihduttamon polttolämpötila on säädetty 850 C:een. Liekkiuunien lämpötiloja seurataan keskusvalvomossa ja liekkisulatusuuneilla ja uppopoltinhaihduttamon mittauksia rikkihappotehtaan valvomossa. Keräysöljyä käytetään vain normaalin ajon aikana. Automaatiojärjestelmä katkaisee keräysöljyn syötön, jos poltolle asetetut lämpötilavaatimukset eivät täyty tai jatkuvatoimiset päästömittaukset osoittavat, että poltolle asetetut raja-arvot ylittyvät häiriön tai vian vuoksi. Syöttö keskeytyy myös, jos päästöille asetetut luparajoja tiukemmat sisäiset toimenpiderajat ylittyvät. (Keräysöljyn käyttö, lupamääräykset 4). 4 4.1 PÄÄSTÖT ILMAAN Poistokaasujen puhdistuslaitteiden tarkkailu, pussisuodattimet Hiukkaspäästöjen puhdistuslaitteiden tulee olla normaalitoiminnassa vähintään 98 prosenttia laskettuna kuukauden käyntiajasta (Ympäristölupa, lupamääräys 20). Lupamääräys on laitekohtainen. Hiukkaspäästöjen puhdistuslaitteita ovat nikkeli- ja kuparikuivaamojen pussisuodattimet, sulaton ilmastointikaasujen pussisuodatin (ventilaatiosuodatin) ja konvertterialueen pussisuodatin (KLSsuodatin). Normaalitilanteella tarkoitetaan normaalin tuotannon aikaista tilannetta, jolloin puhdistinlaitteisto on toiminnassa. Tämän ajan ulkopuolelle jää normaalin tuotannon aikainen tilanne, jolloin kyseisen tuotantovaiheen puhdistinlaite on ollut ohitettuna tai muuten pois toiminnasta. Puhdistinlaiteet voidaan osittain ohittaa puhdistuskapasiteettia vaarantamatta esimerkiksi suodatinletkujen vaihdon aikana. Tällöin prosessiparametreja säätämällä varmistetaan, että jäljelle jäävä puhdistinkapasiteetti on riittävä poistokaasujen käsittelemiseksi. Letkusuodattimien jälkeisissä poistokaasupiipuissa on jatkuvatoimiset hiukkasmittaukset, joilla voidaan seurata suodattimen toimintaa. Pussisuodattimien toiminnan tarkkailu perustuu paine-eron seurantaan automaatiojärjestelmän kautta. Suodattimen toimintaa tarkkaillaan myös jatkuvatoimisen hiukkaspitoisuusmittauksen lukemien perusteella. 4.2 Poistokaasujen puhdistuslaitteiden tarkkailu, pesurit Anodivalimossa on kaksi kaksoispyörrepesuria, jotka käynnistyvät automaattisesti anodivalun alkaessa automaatiojärjestelmän ryhmäkäynnistys-painikkeesta, josta käynnistyy samanaikaisesti muitakin anodivalun suorittamisen kannalta välttämättömiä laitteita. Pesurin toiminnan kannalta keskeisiä parametreja ovat pesuosaan syötettävä vesimäärä ja pesuveden paine. Nikkelikivien rakeistuskaasujen pesuri on kytketty automaatiojärjestelmään, jolloin pesuri käynnistyy automaattisesti rakeistuksen alkaessa. Pesuri voidaan käynnistää tarvittaessa myös manuaalises-

TARKKAILUSUUNNITELMA 9 (37) 19.6.2014 ti. Pesurin toimintaa (mm. virtauksia, ph:ta, painetta ja lämpötiloja) seurataan automaatiojärjestelmän kautta. 4.3 Prosessikaasujen ja ilmastointikaasujen johtaminen Prosessikaasujen käsittely ja johtaminen sekä jatkuvatoimisten päästömittareiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Poistokaasujen käsittely ja johtaminen

TARKKAILUSUUNNITELMA 10 (37) 19.6.2014 4.4 Rikkidioksidipäästön mittaaminen ja vertaaminen luparajaan Luparajat ja sisäiset toimenpiderajat Rikkidioksidipäästön vuosikohtainen luparaja on esitetty taulukossa 4. (Ympäristölupa, lupamääräys 17). Rikkidioksidille on asetettu myös sisäinen toimenpideraja, joka ylittyy kun sulaton, rikkihappotehtaan ja nikkelikuivaamon yhteenlaskettu SO 2 -päästö ylittää 10 tonnia vuorokaudessa. Taulukko 4. Rikkidioksidin ja hiukkasten vuosikohtaiset luparajat (Ympäristölupa, lupamääräys 17). Päästökomponentti Luparaja toimenpideraja rikkidioksidi 3 900 t/vuosi 10 t/vrk Rikkidioksidipäästön määrittäminen perustuu sulaton, rikkihappotehtaiden ja nikkelikuivaamon jatkuvatoimisiin rikkidioksidipitoisuus- ja virtausmittauksiin. Päästölaskenta tehdään minuuttitason tiedoista automaatiojärjestelmässä (kuvat 2 ja 3). Mittalaitteiden tarkemmat tiedot on esitetty liitteessä 1. Päästölaskenta tehdään HAIR-järjestelmässä. Päästömittausten luotettavuus varmistetaan säännöllisellä kalibroinnilla, ennakkohuollolla sekä mittalaitteiden tarkastuksilla. Lisäksi Boliden Harjavallan laboratorio tekee vertailumittaukset jatkuvatoimisten rikkidioksidimittareiden toimivuuden varmistamiseksi työohjeen Rikkidioksidin määritys poistokaasuista mukaisesti. Kaasumäärän vertailumittaus tehdään työohjeen Kaasumäärämittaus mukaan soveltaen standardia SFS-EN 13284: Kiinteät päästölähteet. Pienten hiukkaspitoisuuksien määrittäminen. Osa 1: Manuaalinen gravimetrinen menetelmä. Laboratorion vertailumittauksen näyttäessä 15% eroa jatkuvatoimiseen mittaukseen nähden, tarkastetaan jatkuvatoimisen mittalaitteen toiminta kunnossapitoyrityksen tai laitetoimittajan toimesta. Vertailumittaus uusitaan ja jos kolmen peräkkäisen vertailumittauksen ja jatkuvatoimisen mittalaitteen ero on 15% asetetaan järjestelmän korjauskerroin.

TARKKAILUSUUNNITELMA 11 (37) 19.6.2014 Kuva 2. Rikkidioksidipitoisuuden määrittäminen rikkihappotehtaan piipusta (QIA-0552.4) Kuva 3. Kaasumäärän määrittäminen rikkihappotehtaan piipusta (FI-0610) Konvertterihallin rikkidioksidipäästö perustuu vuonna 2010 tehtyihin mittauksiin konvertterihallin itä- ja länsipäistä (AX-Suunnittelu. Boliden Harjavalta Oy:n rikkidioksidin hajapäästömittaukset 10.-20.11.2010). Mittausten perusteella konvertterihallin rikkidioksidipäästöön vaikuttivat konvertterihallissa tehtävät toimenpiteet: kupariliekkisulatusuunin kivireikien avaamiset ja konverttereiden puhallukset sekä nikkeliliekkisulatusuunin ja -sähköuunin kivireikien avaamiset. Mittausjakson tulosten perusteella on tehty laskentakaava, johon edellä mainittujen toimenpiteiden lukumäärät päivittämällä saadaan arvio konvertterihallista aiheutuvasta rikkidioksidipäästöstä.

TARKKAILUSUUNNITELMA 12 (37) 19.6.2014 Nikkelikivien rakeistuksien rikkidioksidipäästö perustuu Boliden Harjavallan laboratorion rakeistuskaasupesurista tekemään päästömittaukseen. Mittaus tehdään kaksi kertaa vuodessa ja päästömäärä suhteutetaan rakeistuspesurin päällä oloaikaan pesurin kuukausikohtaisen käyttömäärään. Rikkidioksidin hajapäästöjä muodostuu erilaisissa häiriötilanteissa, joita ovat esimerkiksi vuodot kaasulinjassa tai laitteissa sekä sähkökatkosten aiheuttamat laitehäiriöt. Nämä eivät ole mittausten piirissä eikä niiden määrä ole erikseen arvioitu. Mittausepävarmuus Tulosten epävarmuus lasketaan ilmapäästöjen osalta VTT:n julkaisun Determination of uncertainty of automated emission measuring systems under field conditions using a second method as a reference (Puustinen, Aunela-Tapola, Tolvanen, Vahlman 1999) mukaisesti. Arviointi perustuu jatkuvatoimisen päästömittauslaitteen antamien tulosten vertaamiseen laboratorion manuaalisesti suorittaman vertailumenetelmän kanssa. Vertailumenetelmän mittausepävarmuusarvio on huomioitu laskennassa. Mittausepävarmuuden arviointi on tehty 95 %:n luottamusvälillä. Vuoden 2013 ja 2012 mittausepävarmuudet on esitetty taulukossa 5. Epävarmuuslaskenta päivitetään vuosittain. Taulukko 5. Rikkidioksidipäästön määrittämiseen liittyvät mittausepävarmuudet Päästökohde mittausepävarmuus 2013 mittausepävarmuus 2012 Sulaton iso piippu, rikkidioksidi 32% 40% Sulaton iso piippu, kaasumäärä 11% 21% Rikkihappotehtaan häntäkaasut, rikkidioksidi 36% 16% Rikkihappotehtaan häntäkaasut, kaasumäärä 23% 11% Nikkelikuivaamo, rikkidioksidi 22% 32% Nikkelikuivaamo, kaasumäärä 32% 43% Päästön määrittämiseen liittyvät poikkeustilanteet Jatkuvatoimisten mittalaitteiden vikaantuessa hetkellisesti ei päästölaskentaa muuteta. Yli vuorokauden kestävissä vikatilanteissa puuttuva päästömäärä arvioidaan vikaantumista edeltävän, luotettavaksi arvioidun, tuloksen ja seuraavan vuorokauden päästölukujen perusteella käyttäen pääsääntöisesti näiden keskiarvoa ellei parempaa tietoa ole käytettävissä. Tilanteen pitkittyessä Boliden Harjavallan laboratorio tekee kertaluoteisia pitoisuus- tai virtausmittauksia, joita käytetään päästön määrittämisessä. Boliden Harjavallan laboratorion tekemän nikkelikivien rakeistuksen päästömittauksen epäonnistuessa voidaan mittaus suorittaa uudestaan toisena ajankohtana. Raportointi Päästöt raportoidaan kuukausittain kuvassa 4 esitetyssä taulukossa.

TARKKAILUSUUNNITELMA 13 (37) 19.6.2014 Kuva 4. Boliden Harjavallan kuukausiraportti, rikkidioksidipäästön raportointi. Sisäiset kirjaukset Sisäisten toimenpiderajojen ylitykset ja luparajaylitykset sekä mittalaitteiden vikaantumiset kirjataan Boliden Harjavallan EHS-kantaan korjaavine toimenpiteineen. 4.5 Hiukkaspitoisuuksien mittaaminen ja vertaaminen luparajaan Luparajat ja toimenpiderajat Jatkuvatoimisesti mitattavien hiukkaspitoisuuksien luparajat on esitetty taulukossa 6. Hiukkaspitoisuuksille on asetettu sisäiset toimenpiderajat, jotka ylittyvät kun päästökohteen vuorokausikohtainen luparaja ylittyy tuntitasolla. Taulukko 6. Hiukkaspitoisuuksien luparajat (Ympäristölupa, lupamääräykset 13,14 ja 15). Kohde Luparaja toimenpideraja Ison piipun sulaton haara 5 mg/m 3 (n) vuorokausikeskiarvona 5 mg/m 3 (n) tuntiarvona Nikkelikuivaamon piippu 10 mg/m 3 (n) vuorokausikeskiarvona 10 mg/m 3 (n) tuntiarvona Kuparikuivaamon piippu 5 mg/m 3 (n) vuorokausikeskiarvona 5 mg/m 3 (n) tuntiarvona Vuorokausitason hiukkaspitoisuutta seurataan kuparikuivaamossa, nikkelikuivaamossa ja 140 metrin piipun sulaton haarassa jatkuvatoimisin hiukkaspitoisuusmittauksin. Sulaton piipun osalta päästön määrittämistä on kuvattu tarkemmin kuvassa 5. Mittalaitteiden tarkemmat tiedot on esitetty liitteessä 1. Päästömittausten luotettavuus varmistetaan säännöllisellä kalibroinnilla, ennakkohuollolla sekä mittalaitteiden tarkastuksella. Lisäksi Boliden Harjavallan laboratorio tekee vertailumittaukset jatkuvatoimisen mittauksen luotettavuuden arvioimiseksi standardin SFS-EN 13284: Kiinteät päästölähteet. Pienten hiukkaspitoisuuksien määrittäminen. Osa 1: Manuaalinen gravimetrinen menetelmä mukaan (Ympäristölupa, lupamääräys 77). Laboratorion vertailumittauksen näyttäessä 15% eroa jatkuvatoimiseen mittaukseen nähden, tarkastetaan jatkuvatoimisen mittalaitteen toiminta kunnossapitoyrityksen tai laitetoimittajan toimesta. Vertailumittaus uusitaan ja jos kolmen peräk-

TARKKAILUSUUNNITELMA 14 (37) 19.6.2014 käisen vertailumittauksen ja jatkuvatoimisen mittalaitteen ero on 15% asetetaan järjestelmän korjauskerroin. Kuva 5. Sulaton piipun hiukkaspitoisuuden määrittäminen (QI-0503) Tulosten epävarmuus lasketaan ilmapäästöjen osalta VTT:n julkaisun Determination of uncertainty of automated emission measuring systems under field conditions using a second method as a reference (Puustinen, Aunela-Tapola, Tolvanen, Vahlman 1999) mukaisesti. Arviointi perustuu jatkuvatoimisen päästömittauslaitteen antamien tulosten vertaamiseen laboratorion manuaalisesti suorittaman vertailumenetelmän kanssa. Vertailumenetelmän mittausepävarmuusarvio on huomioitu laskennassa. Mittausepävarmuuden arviointi on tehty 95 %:n luottamusvälillä. Vuoden 2013 ja 2012 mittausepävarmuudet on esitetty taulukossa 7. Epävarmuuslaskenta päivitetään vuosittain. Taulukko 7. Hiukkaspitoisuuksien mittausepävarmuudet Päästökohde mittausepävarmuus 2013 mittausepävarmuus 2012 Sulaton ison piipun hiukkaset 44% 71% Kuparikuivaamon hiukkaset 77% (raja-arvovertailussa käytetty 39% vuoden 2012 lukua) Nikkelikuivaamon hiukkaset määritystä ei ole tehty pienestä hiukkaspitoisuudesta johtuen Raportointi Päästöt raportoidaan kuukausittain kuvassa 2 esitetyssä taulukossa. Kuukausiraportoinnissa käytetään mittausepävarmuudella korjaamattomia pitoisuuslukuja. Mittausepävarmuustarkastelu tehdään niissä tapauksissa, kun luparajan voidaan epäillä ylittyneen. Vuorokausitason luparajan ylitys raportoidaan TYVI-häiriöilmoituksena sekä kuukausiraportin yhteydessä. Kuva 6. Boliden Harjavallan kuukausiraportti, hiukkaspitoisuuksien raportointi.

TARKKAILUSUUNNITELMA 15 (37) 19.6.2014 Päästön määrittämiseen liittyvät poikkeustilanteet Jatkuvatoimisten mittalaitteiden vikaantuessa hetkellisesti ei päästölaskentaa muuteta. Mittaustulosta ei ilmoiteta, jos vuorokausikohtainen pitoisuusmittaustulos puuttuu. Vuorokausikohtaisen päästöluvun puuttumisesta ilmoitetaan häiriöilmoituksena sekä kuukausiraportissa. Sisäiset kirjaukset Sisäisten toimenpiderajojen ylitykset ja luparajaylitykset sekä mittalaitteiden vikaantumiset kirjataan Boliden Harjavallan EHS-kantaan korjaavine toimenpiteineen. 4.6 Hiukkaspäästön määrittämien ja vertaaminen luparajaan Luparaja Hiukkaspäästön vuosikohtainen luparaja on esitetty taulukossa 8. (Ympäristölupa, lupamääräys 16). Taulukko 8. Hiukkaspäästölle asetettu luparaja (Ympäristölupa, lupamääräys 16). Päästökomponentti Luparaja hiukkaset 50 t/vuosi Hiukkaspäästön määrittäminen perustuu kuparikuivaamon, nikkelikuivaamon ja 140 metrin piipun sulaton haaran osalta jatkuvatoimisiin hiukkaspitoisuus- ja virtausmittauksiin. Anodivalimon toimintojen (poistokaasuputket, muottimaalaus, pesurit) hiukkaspäästö perustuu Boliden Harjavallan laboratorion kaksi kertaa vuodessa tekemiin päästömittauksiin SFS-EN 13284: Kiinteät päästölähteet. Pienten hiukkaspitoisuuksien määrittäminen. Osa 1: Manuaalinen gravimetrinen menetelmä -mukaisesti. Mittauksen yhteydessä määritetään myös päästökohteen kaasumäärä. Hiukkaspitoisuuden ja kaasumäärän tulosta saadaan mittauskertakohtainen päästömäärä. Päästömäärä suhteutetaan kuukausitasolla anodivalimon käyttötuntimääriin. Nikkelikivien rakeistusten hiukkaspäästö perustuu Boliden Harjavallan laboratorion kaksi kertaa vuodessa rakeistuskaasupesurista tekemään päästömittaukseen SFS-EN 13284: Kiinteät päästölähteet. Pienten hiukkaspitoisuuksien määrittäminen. Osa 1: Manuaalinen gravimetrinen menetelmä -mukaisesti. Mittauksen yhteydessä määritetään myös päästökohteen kaasumäärä. Päästömäärä suhteutetaan rakeistuspesurin päällä oloaikaan. Nikkelisähköuunin kuonanrakeistuksen huuvan kautta aiheutuva hiukkaspäästö perustuu kuonanrakeistushuuvasta tehtyyn kertamittaukseen vuodelta 2008 (08089-ORC-T). Mittausepävarmuus Tulosten epävarmuus lasketaan ilmapäästöjen osalta VTT:n julkaisun Determination of uncertainty of automated emission measuring systems under field conditions using a second method as a reference (Puustinen, Aunela-Tapola, Tolvanen, Vahlman 1999) mukaisesti. Arviointi perustuu jatkuvatoimisen päästömittauslaitteen antamien tulosten vertaamiseen laboratorion manuaalisesti suorit-

TARKKAILUSUUNNITELMA 16 (37) 19.6.2014 taman vertailumenetelmän kanssa. Vertailumenetelmän mittausepävarmuusarvio on huomioitu laskennassa. Mittausepävarmuuden arviointi on tehty 95 %:n luottamusvälillä. Vuoden 2013 ja 2012 mittausepävarmuudet on esitetty hiukkaspitoisuuksien osalta taulukossa 8 ja kaasumäärien osalta taulukossa 9. Epävarmuuslaskenta päivitetään vuosittain. Taulukko 9. Hiukkaspäästön määrittämiseen liittyvät mittausepävarmuudet Päästökohde mittausepävarmuus 2013 mittausepävarmuus 2012 Sulaton iso piippu, kaasumäärä 11% 21% Kuparikuivaamo, kaasumäärä 28% 50% Nikkelikuivaamo, kaasumäärä 32% 43% Päästön määrittämiseen liittyvät poikkeustilanteet Jatkuvatoimisten mittalaitteiden vikaantuessa hetkellisesti ei päästölaskentaa muuteta. Yli vuorokauden kestävissä vikatilanteissa puuttuva päästömäärä arvioidaan vikaantumista edeltävän, luotettavaksi arvioidun, tuloksen ja seuraavan vuorokauden päästölukujen perusteella käyttäen pääsääntöisesti näiden keskiarvoa ellei parempaa tietoa ole käytettävissä. Tilanteen pitkittyessä Boliden Harjavallan laboratorio tekee kertaluoteisia pitoisuus- tai virtausmittauksia, joita käytetään päästön määrittämisessä. Boliden Harjavallan laboratorion tekemien anodivalimon toimintoja ja nikkelikivien rakeistuksia koskevien päästömittauksen epäonnistuessa voidaan mittaus suorittaa uudestaan toisena ajankohtana. Raportointi Päästöt raportoidaan kuukausittain kuvassa 3 esitetyssä taulukossa. Kuukausiraportoinnissa käytetään mittausepävarmuudella korjaamattomia pitoisuuslukuja. Mittausepävarmuustarkastelu tehdään niissä tapauksissa, kun luparajan voidaan epäillä ylittyneen. Kuva 7. Boliden Harjavallan kuukausiraportti, hiukkaspäästön raportointi.

TARKKAILUSUUNNITELMA 17 (37) 19.6.2014 4.7 Metalli- ja arseenipäästöjen määrittäminen ja vertaaminen luparajoihin Luparajat Metallien ja arseenin luparajat (nikkelikuivaamo, kuparikuivaamo, iso piippu, anodivalimo ja nikkelikivien rakeistukset) on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Metallien ja arseenin luparajat (Ympäristölupa, lupamääräys 16) Päästökomponentti Luparaja Kupari 10 t/vuosi Nikkeli 1,5 t/vuosi Sinkki 3 t/vuosi Lyijy 1 t/vuosi Arseeni 1,5 t/vuosi Kadmium 0,5 t/vuosi Elohopea 5 kg/vuosi Ison piipun sulaton haarasta kerätään hiukkasnäyte Boliden Harjavallan laboratorion toimesta työohjeen Kiintoaineen määritys jatkuvatoimisella keräimellä, STL-Medi mukaisesti. Suodattimelle kerätyn näytteen alkuaineiden (Cu, Ni, Zn, As, Pb ja Cd) pitoisuudet analysoidaan ICP-OEStekniikalla ja Hg CV-AFS-tekniikalla Boliden Harjavallan laboratoriossa. Pitoisuuksien perusteella lasketaan komponenttien osuudet kokonaishiukkasmäärästä. Cu, Ni, As, Hg määritetään sekä suodattimelle kertyneestä kiintoaineesta että kaasufaasiin kertyneistä haihtuvista yhdisteitä. Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan käytetään laskennassa määritysrajaa. Kiintoaineen osalta päästö lasketaan kertomalla kiintoaineen metallipitoisuus kokonaishiukkasmäärällä ja huurun osalta kertomalla huurusta analysoitu pitoisuus tarkastelukuukauden aikana isosta piipusta johdetun poistokaasun määrällä. Lopullinen päästö suhteutetaan sulattojen käyntituntimääriin niin, että jos molempien sulattojen samanaikainen pysähdyksissä olo esimerkiksi vuosihuollon aikana vähentää käyntituntimääriä. Kuparikuivaamon syöttöseoksesta otetaan näyte automaattisella näytteenottimella neljän tunnin välein. Näytteestä analysoidaan Boliden Harjavallan laboratoriossa ja yönäytteiden osalta sulatolla Cu, Ni, Zn, Pb ja As osuudet XFR-tekniikalla. Jatkuvatoimisen hiukkaspitoisuusmittauksen ja virtausmittauksen perusteella laskettu kuukausikohtainen hiukkaspäästö jaetaan päästökomponenteille XRF-analyysin pitoisuuksien perusteella. Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan käytetään päästölaskennassa määritysrajaa. Kuukausikohtainen päästö lasketaan kertomalla kiintoaineen metallipitoisuus kokonaishiukkasmäärällä. Molemmat suhteutetaan kuivaamon kuukausikohtaiseen käyntituntimäärään. Nikkelikuivaamon hiukkaspäästö on niin pieni, että siitä ei tehdä eikä arvioida metallikohtaisia pitoisuuksia. Anodivalimon toiminnoista muodostuvat metalli- ja arseenipäästöt määritetään hiukkaspäästömäärityksen yhteydessä työohjeen Kiintoaineen määritys manuaalisesti (TY6) mukaisesti. Suodattimelle kerätyn näytteen alkuaineiden (Cu, Ni, Zn, As, Pb ja Cd) prosenttiosuus analysoidaan ICP-OEStekniikalla Boliden Harjavallan laboratoriossa. Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan käytetään laskennassa määritysrajaa. Metallikohtainen päästö lasketaan kertomalla kiintoaineen metallipitoisuus kokonaishiukkasmäärällä. Saatu mittauskohtainen päästö suhteutetaan anodivalimon käyntituntimäärään kuukaudessa.

TARKKAILUSUUNNITELMA 18 (37) 19.6.2014 Kuva 8. Boliden Harjavallan kuukausiraportti, metalli- ja arseenipäästön raportointi. Jos keruunäytteenotto jostain syystä epäonnistuu, pyritään keruu käynnistämään mahdollisimman pian uudestaan tai jos se ei ole mahdollista käytetään päästölaskennassa edellisen kuukauden analyysituloksia. 4.8 Keräysöljyn käytön päästöjen määrittäminen ja vertaaminen luparajoihin Luparajat Rikkihappotehtaiden poistokaasupäästöjen luparajat keräysöljyä käytettäessä on esitetty taulukossa 11. Luparajat on annettu kuiville poistokaasuille ja ne ovat voimassa silloin, kun liekkiuuneissa tai uppopoltinhaihduttamolla käytetään keräysöljyä (Keräysöljyn käyttö, lupamääräys 5). Taulukko 11. Keräysöljyn polttoa koskevat luparajat (Keräysöljyn käyttö, lupamääräys 5) Päästökomponentti Luparaja Mittausperuste Määritystiheys Typenoksidit, NO X (NO 2 :na) 200 mg/m 3 (n) Vuorokausiarvo Rikkidioksidi, SO 2 642 mg/m 3 (n) Vuorokausiarvo Orgaaninen hiili, (TOC) 10 mg/m 3 (n) Vuorokausiarvo Hiilimonoksidi, CO 50 mg/m 3 (n) Vuorokausiarvo Suolahappo (HCl) 10 mg/m 3 (n) Vuorokausiarvo 2 krt/vuosi Fluorivety (HF) 1 mg/m 3 (n) Vuorokausiarvo 2 krt/vuosi Kadmium ja tallium (Cd ja Tl) 0,05 mg/m 3 (n) Kertamittausten keskiarvo 2 krt/vuosi Elohopea, Hg 0,05 mg/m 3 (n) Kertamittausten keskiarvo 2 krt/vuosi Muut raskasmetallit (Sb, As, Pb, Cr, Co, 0,5 mg/m 3 (n) Kertamittausten keskiarvo 1 krt/vuosi, 30 min-8h Cu, Mn, Ni, V) Dioksiinit ja furaanit 0,1 ng/m 3 (n) Kertamittausten keskiarvo 1 krt/2 vuosi, 6-8 h Typenoksidien, rikkidioksidin, orgaanisen hiilen ja hiilimonoksidin raja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos yksikään vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoja. Dioksiini- ja furaanipäästöjen raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettua raja-arvoa. Raskasmetallipäästöjen raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään raskasmetallien vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettuja raja-arvoja. (YSL 43, VNA 362/2003 11, 13, 19 ja 22 )